Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa

Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 37/2009

nina von hertzen-oosi henna harju niina haake timo aro Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 37/2009

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 37/2009 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 37/2009 MEE Publications Employment and entrepreneurship 37/2009 Tekijät Författare Authors Nina von Hertzen-Oosi, Henna Harju, Niina Haake ja Timo Aro Julkaisuaika Publiceringstid Date Kesäkuu 2009 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa Tiivistelmä Referat Abstract Tutkimuksen tavoitteena oli koota yhteen ja täydentää kokonaiskuvaa ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa, ja sitä kautta määritellä jatkotutkimustarpeita. Tutkimuksessa selvitettiin, minkä maalaisia henkilöitä milläkin aloilla ja alueilla tilapäisesti Suomessa työskentelee. Lisäksi selvitettiin, millä tavalla henkilöt ovat päätyneet työhön Suomeen ja millaisia tietoja Suomessa työskentelystä ja työehdoista henkilöllä oli käytettävissään. Tarkoituksena oli myös selvittää rekrytointiprosessia sekä työnantajan, mahdollisen työnvälittäjän sekä viranomaisten rooleja tässä prosessissa. Tutkimuksen kohteena olivat myös ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden työ- ja elinolot Suomessa, ja niihin liittyvät haasteet niin työntekijän kuin sidosryhmien näkökulmista. Tässä tutkimuksessa erityistarkasteluun valittiin neljä eri aluetta sillä oletuksella, että näillä alueilla ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on toisaalta kohtalaisen yleistä ja toisaalta luonteeltaan toisistaan poikkeavaa. Alueiksi valittiin Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kaakkois-Suomi sekä Pohjois-Savo. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että ulkomaista tilapäistyövoimaa rekrytoidaan ensisijaisesti aloille, joille ominaista ovat kausivaihtelut. Pääsääntöisesti ulkomaalaisten työnteko Suomessa on tämän tutkimuksen perusteella aidosti tilapäistä suurin osa työntekijöistä on joko lähetettyjä työntekijöitä tai tilapäisiä kausiluonteisia työntekijöitä (kuten marjanpoiminta). Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko koetaan myös itse työntekijöiden puolelta väliaikaiseksi, ja kontaktit suomalaisiin ovat vähäisiä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suurin osa ulkomaalaisista tilapäisistä työntekijöistä työskentelee tällä hetkellä pisteittäisesti tietyillä toimialoilla ja tietyillä alueilla. Yleisimpiä aloja ovat tämän tutkimuksen perusteella rakennus-, puutarha- ja viljelyala sekä metalli- ja konepajateollisuus. Suurin rooli rekrytointiprosessissa on henkilöstövälitys- ja vuokrausfirmoilla, viranomaisten rooli rekrytointiprosessissa on melko vähäinen. Tietoa Suomessa työskentelystä ja työehdoista näyttäisi olevan kohtuullisen huonosti saatavilla tai tieto ei tavoita työntekijöitä. Pääsääntöisesti tieto saadaan työnantajalta (eli useimmiten ulkomaiselta välitysfirmalta), internetistä, muilta työntekijöiltä sekä liittojen jakamasta materiaalista. Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät tekevät tutkimuksen perusteella töitä huonommilla työehdoilla kuin suomalaiset, vaikka korkeakoulutetut työntekijät saavat useimmiten täysin samaa palkkaa kuin suomalaisetkin kollegansa. Ulkomaisen työvoiman valvontaresurssit eivät ole kasvaneet samassa mittakaavassa kuin ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrä. Ulkomaalaisten tilapäistä työntekoa ei suoranaisesti mielletä työperusteiseksi maahanmuutoksi, minkä vuoksi sen katsotaan usein myös jäävän näiden kehittämistoimenpiteiden ulkopuolelle. Tämän tutkimuksen valossa on täysin mahdollista, että tietyillä aloilla ulkomainen työvoima toimii jatkossakin suhdannepuskurina ja tietyillä taas osana pysyväluonteisempaa maahanmuuttoa. Tärkeää olisi viranomaisten ja yritysten yhteistyönä määritellä ja segmentoida eri aloihin kohdistuvat tarpeet, jotta toimenpiteitä voidaan kohdentaa tarkemmin. Tutkimuksen perusteella suositellaan mm. ulkomaisen työvoiman valvonnan tehostamista (resursointi), parempaa tiedottamista henkilöstövuokrausyrityksille ja kohdemaihin sekä koordinoidun tiedotuksen lisäämistä pysyväluonteisemman työnteon mahdollisuuksista. Tutkimuksen perusteella jatkotutkimustarpeiksi on päädytty ehdottamaan seuraavia: A) Selvitys opiskelijoiden merkityksestä suhteessa työperusteiseen maahanmuuttoon, B) Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrällisen seuranta- ja tilastointijärjestelmän kehittäminen, C) Selvitys suomalaisten yritysten ja yhteisöjen kansainvälisyysvalmiuksista, D) Laajempi laadullinen tutkimus ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa, E) Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon valvonnan tehostamistarpeet. Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: Strategia- ja ennakointiyksikkö/olli Sorainen, puh. 010 604 8022 Asiasanat Nyckelord Key words ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät, tilapäinen työ, työperusteinen maahanmuutto ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 107 ISBN 978-952-227-229-4 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 20 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja/työ ja yrittäjyys -sarjan 37. niteenä julkaistaan Nina von Hertzen-Oosin, Henna Harjun, Niina Haaken ja Timo Aron tutkimus Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena on täydentää kokonaiskuvaa ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa ja samalla paikallistaa jatkotutkimuksen tarpeita. Tutkimus pyrkii kartoittamaan ulkomaalaisten tilapäistä työtä tekevien perustiedot: mistä maista he tulevat, millä aloilla ja alueilla he työskentelevät, miten he ovat päätyneet työhön Suomeen, millaisin työehdoin he työtä tekevät, minkälaiset heidän elinolonsa ovat ja millaisia haasteita tai ongelmia he kohtaavat. Tutkimustietojen hankkimisessa on ollut ongelmia niin tilastojen kuin kvalitatiivistenkin tietojen osalta. Nämä tietojen katvealueita ja epävarmuuksia koskevat varaumat on syytä pitää mielessä tutkimustuloksia tulkittaessa. Tutkimus toivottavasti paitsi lisää ja syventää tietoamme ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa myös antaa välineitä tutkimustoiminnan edelleen kehittämiseksi vaikealla tutkimusalueella. Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajana on ollut ylitarkastaja Olli Sorainen ja jäseninä ovat toimineet vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen ja ylitarkastaja Tiina Oinonen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Helsingissä huhtikuussa 2009 Matti Sihto työmarkkinaneuvos työpolitiikan dosentti

Sisällysluettelo Esipuhe... 5 1 Johdanto... 11 2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus... 12 2.1 Tutkimusmenetelmät... 13 2.2 Laadullisen tutkimuksen haasteista... 14 2.3 Käytettävissä olevan asiakirja- ja dokumentaatioaineiston käsite- ja sisällönanalyysi... 16 2.4 Yksilö- ja ryhmähaastattelut... 17 2.5 Vuorovaikutteinen seminaari... 19 3 Taustaa työvoiman liikkuvuudelle ja tilapäiselle työnteolle... 20 3.1 Ulkomainen tilapäistyövoima osana kansainvälistä muuttoliikettä... 20 3.2 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Euroopan unionissa... 22 4 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa tällä hetkellä arvioita määristä, aloista ja tulevaisuuden kehityksestä... 25 4.1 Ulkomaisen tilapäisen työnteon käsitteen määrittelyä ja rajausta... 25 4.2 Arvioita ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määristä Suomessa... 26 4.3 Ulkomaalaisten työnteko Suomessa: tarpeita ja kehityssuuntauksia... 32 4.4 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa: alueelliset erityispiirteet... 34 4.4.1 Itä-Suomi... 36 4.4.2 Kaakkois-Suomi... 38 4.4.3 Uusimaa... 40 4.4.4 Varsinais-Suomi ja Satakunta... 42 5 Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon puitteet... 44 5.1 Asiantuntijaverkoston kokonaiskuva ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa... 44 5.1.1 Ulkomaisen tilapäistyövoiman tunnettuus, profiili ja toimijaverkostot... 44 5.1.2 Lainsäädännön tunnettuus ja valvonta... 46 5.1.3 Yhteiskunnalliset asenteet ja arvot suhteessa ulkomaiseen tilapäistyövoimaan... 47 5.1.4 Tiedonkulku ja tietojärjestelmät... 49

5.2 Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät työyhteisöissä... 50 5.2.1 Miksi ja miten Suomeen palkataan ja miksi Suomeen tullaan... 51 5.2.1.1 Yritysten edustajien näkemyksiä... 51 5.2.1.2 Työntekijöiden näkemyksiä... 52 5.2.2 Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden kontaktit suomalaisiin viranomaisiin... 54 5.2.3 Ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden asema yrityksissä. 55 5.2.3.1 Yritysten edustajien näkemyksiä... 55 5.2.3.2 Työntekijöiden näkemyksiä... 57 5.2.4 Asenteet ja arvot työyhteisöissä... 60 5.2.4.1 Yritysten edustajien näkemyksiä... 60 5.2.4.2 Työntekijöiden näkemyksiä... 60 5.2.5 Asuminen... 61 5.2.5.1 Yritysten edustajien näkemyksiä... 61 5.2.5.2 Työntekijöiden näkemyksiä... 61 6 Yhteenveto ja tutkimuksen keskeiset tulokset... 63 6.1 Synteesi: Keskeiset haasteet ja tulevaisuuden näkymät... 63 6.1.1 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa kehityshaasteita... 64 6.1.2 Ulkomaalaisten työnteko Suomessa pysyvää vai tilapäistä?... 67 6.2 Keskeiset johtopäätökset... 70 6.2.1 Alat ja alueet, joilla ulkomaalaisia tilapäisesti työskentelee sekä heidän lähtömaansa... 70 6.2.2 Miksi ja miten Suomeen tullaan... 72 6.2.3 Rekrytointi Suomeen ja eri toimijoiden rooli rekrytointiprosessissa... 73 6.2.4 Tiedot ja tietolähteet Suomessa työskentelystä... 73 6.2.5 Työehdot... 74 6.3 Elinolot Suomessa... 75 6.4 Jatkotutkimustarpeet... 76 7 Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon haasteet suhteessa maahanmuuttopolitiikkaan... 78 7.1 Kohti kokonaisvaltaisempaa työperusteista maahanmuuttopolitiikkaa... 78 7.2 Työperusteisen maahanmuuton rooli työmarkkinoiden muutostilanteessa... 79 7.3 Ulkomaisen työvoiman valvonnan tehostaminen... 80

7.4 Tiedottaminen ja viestintä henkilöstövälitysyrityksille ja kohdemaihin... 81 7.5 Koordinoidun tiedotuksen lisääminen pysyväluonteisemman työnteon mahdollisuuksista... 82 Lähdeluettelo... 83 Liite 1 Ulkomaista tilapäistyövoimaa koskevat säännökset sekä käsitteen määrittelyä... 87 Liite 2 Ulkomaalaisten työntekoon liittyviä tilastoja... 90 Liite 3 Asiantuntijaseminaarin tulokset... 92 Liite 4 Haastateltujen lista... 97 Liite 5 Haastattelurungot... 100

1 Johdanto Työperusteisella maahanmuutolla ja ulkomaisen työvoiman hyödyntämisellä on monessa Euroopan Unionin vanhassa jäsenmaassa jo pitkät perinteet. Viime vuosien aikana työperusteinen maahanmuutto on kuitenkin saanut taustalleen vahvan motivaatiotekijän: Euroopan Unionin jäsenvaltioiden väestö ikääntyy ja useissa maissa ennustetaan työvoimapulan asettavan merkittäviä haasteita palvelutuotannolle. Suomessa ulkomaisen työvoiman hyödyntämiseen työvoimapula-aloilla on havahduttu Euroopan Unionin vanhojen jäsenvaltioiden vanavedessä. Vanhasen II hallitusohjelmassa korostetaan työperusteisen maahanmuuton tärkeyttä niin ehkäisemään edessä olevaa työvoimapulaa kuin kansainvälistämään suomalaisia työmarkkinoita. Käytännössä katsoen ulkomaista työvoimaa on perinteisesti hyödynnetty ns. suorittavan työn tehtävissä, joille ominaisia ovat suhdannevaihtelut sekä matalapalkkaisuus. Tällä hetkellä haasteena ovat myös esimerkiksi hoiva-alalla jo nyt vallitseva työvoimapula ja siihen vastaaminen. Kysymyksenä niin Suomessa kuin monessa muussakin Euroopan Unionin vanhassa jäsenmaassa on, kuinka kauan, minkälaisia ja mille aloille ulkomaalaisia työntekijöitä tarvitaan. Tutkimusta toteutettaessa kuitenkin talouden kehitysnäkymät ovat muuttuneet merkittävästi ja nykyinen talouden laskusuhdanne saattaa vaikuttaa hyvinkin paljon ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon niin Suomessa kuin muissakin Euroopan Unionin jäsenmaissa. Etenkin suhdanneherkkien alojen (kuten esimerkiksi rakennusala) osalta työt saattavat vähentyä huomattavasti tai toisaalta halvempi ulkomainen työvoima saattaa houkuttaa entistä enemmän pienenevästä tilauskannasta kärsiviä yrityksiä. Keskeistä tutkimuksessamme on ulkomaalaisten tilapäisen työntekoon liittyvän kokonaiskuvan ja mahdollisten jatkotutkimustarpeiden määritteleminen. Tutkimuksessa tarkastellaan, millä aloilla ja alueilla ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät tällä hetkellä työskentelevät Suomessa, minkälaisia ovat työskentelyyn ja Suomessa oleskeluun liittyvät olosuhteet, minkä vuoksi työnantajat palkkaavat ulkomaista tilapäistyövoimaa sekä mikä on ulkomaisen tilapäistyövoiman merkitys työperusteisen maahanmuuton kannalta. Tutkimuksessa pohditaan ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden merkitystä työvoimapulan sekä pysyväluonteisemman työperusteisen maahanmuuton näkökulmasta. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ulkomaisen tilapäistyövoiman potentiaalia suhteessa työperusteiseen maahanmuuttoon ei aina tunnisteta. Samalla Suomen asema kansainvälisillä rekrytointimarkkinoilla koetaan kohtalaisen heikoksi niin sijaintinsa kuin vieraan ja vaikean kielen vuoksi. Haasteena Suomelle saattaakin muodostua työvoiman houkutteleminen Suomeen. Tässä suhteessa ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät ovat tietyllä tavalla jo työperusteisen maahanmuuton eteisessä, josta ei ole pitkä matka pysyväluonteisempaan maahanmuuttoon. 11

2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus Tutkimuksen kantavana tavoitteena on koota yhteen ja täydentää kokonaiskuvaa ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa. Samalla pyritään luomaan yleiskuvaa työperusteisesta maahanmuutosta. Tavoitteena on lisäksi tunnistaa jatkotutkimuksen kannalta tarpeellisia ja merkittäviä tarpeita ulkomaalaisten tilapäisen työnteon alueella. Tutkimuksen viitekehys rakentuu ulkomaisen tilapäisen työvoiman asemasta osana Suomen nykyisiä ja tulevia työmarkkinoita. Tutkimuksen avulla halutaan nostaa esiin toimintaympäristön muutokseen vaikuttavia yleisiä ja erityisiä tekijöitä, joihin on mahdollista varautua ennakoivasti. Tutkimuksen keskeisimmät kysymykset ovat: Mistä maasta tulevia ulkomaalaisia milläkin aloilla ja alueilla tilapäisesti työskentelee? Miten ja millä tavalla henkilöt ovat päätyneet työhön Suomeen? Millaisia ja mistä saatuja tietoja Suomessa työskentelystä ja työehdoista henkilöllä oli käytettävissään? Miten rekrytointi Suomeen tapahtui? Millainen rooli oli työnantajalla tai mahdollisella työnvälittäjällä? Entä viranomaisilla? Millaisin työehdoin työtä tehdään? Millaisena koetaan elinolot Suomessa (asuminen, perhe, palvelujen käyttö ym. ja esim. rahalähetykset kotimaahan)? Millaisia haasteita tai ongelmia tilapäisesti maassa työskentelevät kohtaavat? Tutkimusprosessi on kuvattu yhteenvedonomaisesti seuraavassa kuviossa. Tutkimusprosessin kuvauksessa korostuu kohde- ja aineistolähtöisyys. 12

Kuvio 1. Tutkimusprosessin kuvaus Tutkimusprosessi kohde- ja aineistolähtöisesti kuvattuna Viranomaisverkosto Yritykset Etujärjestöt Keskeiset työvoimatoimistot Työlupia myöntävät työvoimatoimistot: Lappeenranta, Tampere, Vantaa Työsuojeluviranomaiset: Uudenmaan työsuojelupiiri Verohallinto Keskeiset TEkeskukset Eläketurvakeskus Työvoimaa välittävät yritykset Keskeiset tilaajayritykset Keskeiset työvoimaa lähettävät yritykset Ammattiliitot Työnantajajärjestöt Tutkimusta tukeva materiaali Määrällinen aineisto Mahdolliset muut asiantuntijat Määrällinen ja laadullinen aineisto Laadullinen aineisto Tilapäisen työvoiman - kokonaismäärä - määrät toimialoittain - määrät alueittain - määrät lähtömaittain jne Asiantuntija haastattelu - aineisto Asiakashaastattelut 1, 2,... n Kvantitatiivinen tieto Synteesi Kvalitatiivinen tieto 2.1 Tutkimusmenetelmät Tutkimuksessa käytettiin pääosin laadullisia menetelmiä, kuten ilmiötä kuvaavan laajan ja monitahoisen tutkimusaineiston sisällönanalyysiä sekä yksilö- ja ryhmähaastatteluja. Haastatteluiden keskeisiä tuloksia, johtopäätöksiä ja alustavia kehittämissuosituksia testattiin erikseen järjestetyssä kutsuseminaarissa. Määrällisten menetelmien käyttö jäi vähäisemmäksi. Tilaaja oli tarjouspyynnössään määritellyt tiedonkeruun tapahtuvan pääasiassa kvalitatiivisin menetelmin. Määrällistä analyysiä tehtiin hyödyntämällä soveltuvin osin olemassa olevaa, mutta varsin hajallaan olevaa tilastollista tietoa. Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrää eri alueilla, (Suomi, maakunnat, TE-keskusalueet, paikkakunnat) toimialoilla ja ammattiryhmissä tutkittiin yhdistämällä eri tilastoista, tietokannoista, aikaisemmista tutkimuksista yms. lähteistä saatavissa olevaa määrällistä tietoa. 13

Määrällisen tutkimuksen näkökulmasta suurimmat tutkimukselliset pullonkaulat liittyivät yhtenäisten tilastointitapojen puutteellisuuteen, yhteismitattomuuteen ja pirstoutumiseen useiden eri viranomaisten vastuulle. Tässä tutkimuksessa erityistarkasteluun on valittu neljä eri aluetta sillä oletuksella, että näillä alueilla ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on toisaalta kohtalaisen yleistä ja toisaalta luonteeltaan toisistaan poikkeavaa. Tässä tutkimuksessa alueiksi on valittu Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kaakkois-Suomi sekä Pohjois-Savo. Uusimaa valittiin tutkimukseen sen vuoksi, että ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on määrällisesti alueella korkeaa, suuntautunut kohtalaisen monelle alalle, ja lisäksi Viron ja erityisesti Tallinnan läheisyys tuovat omat ominaispiirteensä ulkomaalaisten tilapäiselle työnteolle. Varsinais-Suomessa taas ulkomaalaisten tilapäisellä työnteolla tiedetään olevan kohtalaisen pitkät perinteet juuri telakkateollisuuden vuoksi. Pohjois-Savossa taas arveltiin marjanpoiminnan tuovan omat erityispiirteensä ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon. Kaakkois-Suomi taas valittiin tutkimukseen sillä perusteella, että Venäjän rajan läheisyyden oletettiin tuovan alueelle ulkomaalaista tilapäistä työvoimaa. Lisäksi Kaakkois-Suomen osalta oletettiin ulkomaista tilapäistä työvoimaa hyödyntävien alojen olevan hyvinkin erilaisia kuin muilla alueilla. 2.2 Laadullisen tutkimuksen haasteista Tässä luvussa käsitellään tutkimukseen ja haastatteluaineistoihin liittyviä haasteita. Tämän tutkimuksen primääriaineisto on kerätty haastattelemalla ja kyselylomakkeita käyttämällä. Tarkempi kuvaus aineiston hankinnasta löytyy luvusta 2.4. Haastatteluissa saatujen tietojen, käsitysten, uskomusten, arvojen ja merkitysten tutkiminen on usein ongelmallista, etenkin jos haastateltavat edustavat eri kulttuuri- ja kielitaustaa kuin haastattelija. Haastattelu on myös konteksti- ja tilannesidonnaista, joten muun muassa paikka, jossa haastattelu toteutetaan voi vaikuttaa haastateltavan vastauksiin.1 Osa haastatteluista toteutettiin työantajan tiloissa, ja vaikka työnantajan edustaja ei ollut läsnä, haastatteluympäristö saattoi vaikuttaa jonkin verran vastauksiin. Haastatteluaineistoon sisältyy aina tulkintaa ja tulosten yleistämistä, jotka vaativat harkintaa sekä muun muassa edellä mainittujen seikkojen huomioonottamista. Haastateltaville henkilöille on pyritty antamaan tiivis kuvaus tutkimuksesta, johon he osallistuvat haastattelupyynnön yhteydessä. Haastatetuille työntekijöille on kerrottu, että tutkimusta toteutetaan työ- ja elinkeinoministeriön toimesta ja se koskee ulkomaalaista tilapäistä työntekoa Suomessa. Antamalla vain perustiedot tutkimuksesta on pyritty välttämään liian spesifejä tai vinoutuneita vastauksia ja informantin johdattelua puhumaan jostakin tietystä näkökulmasta.2 Tutkijatiimi on korostanut jokaisessa haastattelutilanteessa haastatteluiden olevan täysin 1 Hirsjärvi & Hurme: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 2 Hirsjärvi & Hurme: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 14

luottamuksellisia, ja aineistojen tulevan ainoastaan tutkijoiden käyttöön. Työntekijähaastattelujen arkaluontoisuudesta johtuen tutkijaetiikan mukaisesti tutkimusraporttiin kirjattu listaus haastatteluista henkilöistä ei sisällä haastateltavien nimitai työpaikkatietoja. Osa haastateltavista kertoi, että heitä oli kielletty puhumasta palkastaan ja muutamien haastateltavien asumiseen liittyvissä tiedoissa ilmeni ristiriitaisuuksia. Koska tutkijan eettinen velvollisuus on esittää tietoa, joka on mahdollisimman varmaa ja todennettua, edellä esitetyn kaltaisissa tapauksissa käytettiin erityistä harkintaa ja epäselvissä tapauksissa aineiston osia jätettiin analyysin ulkopuolelle. Lisäksi haastattelujen raportoinnissa on otettava huomioon luottamuksellisuuden lisäksi seuraukset, joita julkaistulla raportilla on haastateltaville kuin myös heidän sidosryhmilleen.3 Osalla informanteista oli nähtävissä selkeä motivaatio tuoda esiin omalle kohdalle sattuneita väärinkäytöksiä ja ongelmia, jotta niihin pystyttäisiin puuttumaan. Kokonaisuudessaan ulkomaisten tilapäistyöntekijöiden haastatteluaineiston kokoaminen oli erittäin työläs prosessi ja haasteeksi muodostuivat toisaalta tilaajayritysten heikko tietämys tilapäistyöntekijöistä, alihankkijatoimijoiden huono tavoitettavuus, työntekijöiden epäluuloisuus ja haluttomuus osallistua haastatteluihin sekä joissakin tapauksissa jopa työnantajien tai suomalaisen ulkomaista työvoimaa tilanneiden käyttäjäyritysten haluttomuus järjestää haastatteluita tutkimustarkoituksiin. Ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä haastateltiin tutkimusta varten kasvotusten paikan päällä yhteensä 26 henkilöä. Näiden haastattelujen lisäksi tutkimusryhmän käytössä oli 20 ulkomaisen tilapäistyöntekijän täyttämää kyselylomaketta. Laadullisen tutkimuksen kriteerien mukaisesti tällä aineistolla saavutettiin niin sanottu aineiston kyllääntyminen, sillä viimeisissä haastatteluissa ei enää tullut esiin merkittäviä uusia näkökulmia tai seikkoja4. Kuitenkin tässä yhteydessä on muistettava, että työntekijöiden haastattelujen määrä on määrällisesti vähäinen suhteessa maassamme oleviin ulkomaalaisiin tilapäisiin työntekijöihin eikä tämän vuoksi kerro välttämättä koko totuutta. Tiettyjen asioiden ja seikkojen toistuvuus saattaa myös johtua tietynlaisten haastateltavien valikoitumisesta haastatteluihin sekä juuri tietynlaisille aloille ja työyhteisöille tyypillisistä ominaispiirteistä. Tutkijat ovat osittain itse kyenneet vaikuttamaan siihen, keitä työntekijöistä on haastateltu, mutta osittain työntekijät oli myös nimetty yrityksen edustajan toimesta. Tutkimuksen havaintojen ja johtopäätösten tulkinnassa tulisi huomioida, että haastateltavien valikoituminen sekä epävarmuus siitä, ovatko haastateltavat kertoneet haastattelijalle koko totuuden, vaikuttavat tutkimuksen lopputulokseen. Analyysissa hyödynnettiin haastatteluaineistojen luokittelua, joka on laadulliselle tutkimukselle tyypillinen analyysitapa5. Aineistoa luokiteltiin muun muassa oleskelun keston, koulutustaustan ja työntekijöiden kotimaahansa lähettävän rahamäärän mukaan, lisäksi lähetettyjen työntekijöiden kokemuksia verrattiin suoraan 3 Hirsjärvi & Hurme: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 4 Klaus Mäkelä: Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. 5 Klaus Mäkelä: Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. 15

suomalaiseen työnantajaan työsuhteessa oleviin työntekijöihin. Lisäksi lähetettyjen työntekijöiden kohdalla pyrittiin selvittämään mahdollisuuksien mukaan työntekijöitä lähettävän taho, jotta kokemuksia yhdestä työntekijöitä välittävästä tahosta ei yleistettäisi laajemmin lähetettyihin työntekijöihin. Tyypittelyn avulla pyrittiin selvittämään säännönmukaisuuksia eri luokissa ja suhteessa toisiinsa. Koska laadullinen analyysi on kuitenkin yksilöllisempää ja vähemmän standardoitua kuin määrällinen analyysi ovat tutkijatiimin eri jäsenet käyneet läpi samaa aineistoa, jotta aineiston tulkinta olisi mahdollisimman luotettavaa. Olemme pyrkineet tekemään tutkimus- ja analyysiprosessista mahdollisimman läpinäkyvän kuvaamalla raportissa aineiston hankintaa ja tulkintaa, sekä niihin liittyviä haasteita.6 2.3 Käytettävissä olevan asiakirjaja dokumentaatioaineiston käsite- ja sisällönanalyysi Tutkimuksen aluksi tehtiin aihepiirin ja ilmiön liittyvä käsiteanalyysi, joka tarkoitti tässä yhteydessä tilapäiseen työskentelyyn liittyvän aihepiiriin keskeisten käsitteiden vertailevaa ja kriittistä analyysiä. Tavoitteena oli selvittää käsitteen sisällön lisäksi suhde muihin rinnakkaisiin tai vastaaviin käsitteisiin. Lisäksi tehtiin taustoittava sisällönanalyysi käytettävissä olevasta asiakirja- ja dokumentaatioaineistosta. Taustoittavan sisällönanalyysin lähtökohtana oli tiivistää aihepiiriin liittyvien tutkimusten, tieteellisten artikkelien, selvitysten, kartoitusten jne. keskeisimpiä tuloksia ja johtopäätöksiä. Tutkimuksen tekijöiden toimesta kartoitettiin laajasti aihepiiriin liittyvät tutkimukset, tutkimusartikkelit, selvitykset, kartoitukset ja muu aihepiirin kannalta olemassa oleva relevantti aineisto. Taustoittavan sisällönanalyysin jälkeen tehtiin järjestelmällinen valikointi tutkimuksessa edelleen hyödynnettävästä, relevantista tutkimusaineistosta ja käytettävistä käsitteistä. Valikointi perustui tutkimusryhmän tekemiin rajauksiin, jotka hyväksytettiin erikseen tutkimuksen ohjausryhmässä. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin kevennettyä meta-analyysiä ilman erillistä vertailevaa kriteeristöä. Tutkimusaineiston läpikäymisessä nojauduttiin ulkomaalaisten tilapäiseen työskentelyyn Suomessa liittyvien keskeisten tunnuspiirteiden ja ilmiön yleiseen kuvaamiseen sekä käsitteellistämiseen. Alkuperäisaineistoa täydennettiin edelleen koko tutkimusprosessin aikana muun tiedonkeruun, erityisesti haastattelujen aikana, jolloin kaikilta informanteilta tiedusteltiin erikseen heidän tekemiään selvityksiä, kartoituksia, sisäisiä toimintasuunnitelmia, muistioita, laskelmia yms. aihepiiriin liittyen. Ilmiön yleisen kuvaamisen kannalta keskeinen haaste liittyi tutkimusperäisen informaation vähäiseen määrään ja sen yhteismitattomuuteen tutkimuskysymysten kannalta. Ilmiötä selittävää tietoa oli lähinnä saatavissa viranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen omista lähteistä, mutta tieto oli luonteeltaan vahvasti joko hallinnonala- tai 6 Klaus Mäkelä: Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. 16

toimialakohtaista. Tällöin se palveli varsin huonosti tutkimuksellisia tarpeita. Dokumentaatio soveltui ensisijaisesti jonkin yksittäisen toimijan tai eturyhmän omiin sisäisiin intresseihin ohjauksellisena tai informaatiota välittävänä elementtinä. 2.4 Yksilö- ja ryhmähaastattelut Teemahaastatteluja suunnattiin viranomaisverkostolle keskus- alue- ja paikallishallinnossa, työmarkkinajärjestöjen edustajille, aihepiirin tutkimusproblematiikan tunteville asiantuntijoille, projekteille, järjestöille, luottamusmiehille ja ulkomaisille tilapäisille työntekijöille. Yksilöhaastattelut toteutettiin joko paikan päällä tapahtuvina tai puhelinhaastatteluina. Yksilö- ja ryhmähaastatteluiden kohteet on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukko 1. Haastatteluiden kohteet (Tarkka listaus haastatelluista henkilöistä on tutkimuksen liitteenä 4) Yksilöhaastattelut Verotoimisto SAK (2) Eläketurvakeskus Elinkeinoelämän keskusliitto EK Helsingin kaupunki Kansaneläkelaitos (Kela) Keskusrikospoliisi (KRP) Suomen yrittäjät ry Rakennusteollisuusliitto ry Rakennusliitto ry Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteen tutkimuslaitos STTK Kluuvin työvoimatoimisto Luottamusmiehet (9 kpl) Yritysten henkilöstöjohto (4 kpl) Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät (26 haastattelua ja 20 täytettyä lomaketta) Henkilöstövuokrausyritykset (4 henkilöä / 3 yritystä) Ryhmähaastattelut Alueelliset ryhmähaastattelut: Varsinais-Suomi Pohjois-Savo Kaakkois-Suomi Uusimaa Ensimmäisen vaiheen teemahaastatteluissa kohderyhmänä olivat lähinnä viranomaisverkostoon ja työmarkkinajärjestöihin liittyvät henkilöt. Heidän kauttaan kartoitettiin ja kuvattiin tutkimuksen aihepiiriin liittyviä keskeisiä tekijöitä. Ensimmäisen haastatteluvaiheen aikana kyettiin muodostamaan yleiskuva tutkimuskohteesta. Toisessa vaiheessa haastattelut kohdennettiin syvennetyn tiedon saamiseksi niin sanotulle asiantuntijatasolle. Asiantuntijahaastateltavina toimivat ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon ja maahanmuuton erityiskysymyksiin perehtyneet asiantuntijat niin tutkimuksellisesta kuin kokemusperäisestä näkökulmasta. Tutkimusperäisiä asiantuntijoita edustivat muun muassa yliopistojen tai tutkimusyksikköjen asiantuntijat. Tutkijoiden haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina. Kokemusperäisinä asiantuntijoina taas toimivat lähinnä neljän eri TE-keskusalueen (Uusimaa, 17

Varsinais-Suomi ja Pohjois-Savo ja Kaakkois-Suomi) asiantuntijaryhmät. Alueellisiin asiantuntijaryhmiin koottiin TE-keskuksen, työvoimatoimistojen, EURES-neuvonnan, työsuojelupiirien (ulkomaalaistarkastajat), kuntien, järjestöjen ja projektien edustajia. Jokaisessa ryhmähaastattelussa oli 5-10 osallistujaa. Kolmannessa vaiheessa haastattelut kohdennettiin yritystasolle. Haastattelujen kohteeksi valittiin sellaisia toimialoja ja ammattiryhmiä, joissa käytettiin keskimääräistä enemmän tilapäistä ulkomaista työvoimaa. Tutkimusryhmän toimesta oltiin aluksi puhelimitse yhteydessä ammattiliittoihin ja pyydettiin nimeämään heidän toimialansa yrityksiä, joissa käytetään keskimääräistä enemmän ulkomaista tilapäistä työvoimaa. Tutkimuksen kohteeksi valikoitui tätä kautta erityisesti rakennus- ja metallialan sekä hoiva-alan organisaatioita. Lisäksi ammattiliittoja pyydettiin nimeämään kuljetus- ja logistiikka sekä palvelualojen ulkomaista tilapäistä työvoimaa käyttäviä yrityksiä, mutta ammattijärjestöt eivät kyenneet yksilöimään sellaisia organisaatioita. Yritysten osalta haastateltiin yritysten luottamusmiehiä, henkilöstöjohdon edustajia sekä itse ulkomaisia tilapäistyöntekijöitä. Ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä kartoitettiin haastatteluaineistoa kerättäessä siten, että tutkimuksen piiriin otettiin ainoastaan ne ulkomaalaiset jotka olivat tulleet Suomeen tehdäkseen Suomessa ensisijaisesti töitä. Tällöin ryhmästä rajattiin ulos kaikki opiskelijat, maahanmuuttajat ja esimerkiksi puolison vuoksi Suomeen tulleet henkilöt. Ulkomaisen tilapäisen työnteon määritelmään palataan vielä luvussa kolme sekä tutkimuksen johtopäätöksissä. Ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä haastateltiin kasvotusten paikan päällä yhteensä 26 henkilöä. Haastateltujen henkilöiden kansallisuudet olivat seuraavat: Viro, Puola, Ukraina, Etiopia, USA, Italia ja Venäjä. Haastateltujen ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden joukossa oli 17 Suomeen itsenäisesti hakeutunutta, ja yhdeksän lähetettyä työntekijää. Lähetettyjen työntekijöiden osuus haastatelluista tilapäisistä työntekijöistä ei tässä yhteydessä vastaa täysin haastateltujen asiantuntijoiden arvioita lähetettyjen työntekijöiden osuudesta tilapäisistä työntekijöistä. Asiantuntijoiden arvion mukaan lähetettyjä työntekijöitä on tilapäisten työntekijöiden joukossa selvästi enemmän kuin esimerkiksi suoraan suomalaisen työnantajan palvelukseen palkattuja työntekijöitä. Tilapäisten työntekijöiden osuus haastatteluaineistossa on todennäköisesti jäänyt pienemmäksi, siitä syystä, että näitä työntekijöitä on erittäin hankala tavoittaa ja saada haastatteluun. Ulkomaalaisten tilapäisesti Suomessa työskentelevien henkilöiden tavoittaminen haastattelua varten osoittautui erittäin haastavaksi. Kohderyhmään sopivia henkilöitä yritettiin ensin löytää yrityksistä ja muista toimipaikoista, jotka välittävät, käyttävät itse tai heidän alihankkijansa käyttävät ulkomaista tilapäistyövoimaa. Yhtäältä ongelmana oli löytää organisaatioita, joissa ulkomaista tilapäistyövoimaa käytetään ja toisaalta oli vaikeaa löytää yhteyshenkilöä, jolla olisi valtuuksia tai aikaa järjestää haastattelut. Rakennus- ja metallialalla haastateltavia pyrittiin tavoittamaan yrityksen henkilöstöjohdon sekä alihankkijapäällikön välityksellä, mutta ongelmaksi osoittautui toisaalta se, että nämä tahot eivät aina tiedä kuka 18

työntekijöistä on varsinaisesti tilapäinen työntekijä ja toisaalta se, että alihankkijapäälliköitä ei tavoitettu. Lopulta haastattelujen hankkimisessa keskeiseksi osoittautuivat tutkimuksen tekijöiden henkilökohtaiset kontaktit suoraan ulkomaalaisiin tilapäistyöntekijöihin tai yrityksiin, joissa heitä työskentelee. Haastateltavat henkilöt yhteyshenkilö valitsi sattumanvaraisesti omasta työympäristöstään työntekijöiden taustoista muuta kuin kansalaisuuden tietämättä. Etsinnän aikana kontaktoitiin lukuisia eri aloilla työvoimaa välittäviä yrityksiä. Työnvälitysfirmoissa ei kuitenkaan ollut resursseja järjestää kontakteja mahdollisiin haastateltaviin, sillä jokaiseen työntekijään olisi erikseen täytynyt ottaa yhteyttä yrityksen toimesta. Ongelmaksi osoittautui myös se, että välitysfirmoissa ei yksinkertaisesti olla varmoja, ovatko heillä työskentelevät ulkomaalaiset maahanmuuttajia vai tilapäistyöntekijöitä. Myös muissa yrityksissä nostettiin esiin, että esimerkiksi henkilöstöjohdolla tai lähiesimiehellä ei välttämättä ole tietoa siitä, ketkä ovat tilapäistyöntekijöitä ja ketkä ovat maahanmuuttajia. Erityisesti hoiva- ja kuljetusalalla työskentelevien ulkomaalaisten osalta näyttäisi siltä, että työntekijät eivät ole tilapäisiä työntekijöitä vaan ovat alkujaan tulleet maahan muun kun työn perusteella ja ovat pikemminkin maahanmuuttajia. IT-alalla työskenteleviä ulkomaalaisia yritettiin tavoittaa erään kansainvälisen IT-alan yrityksen kautta. Haastattelupyyntöön suhtauduttiin organisaatiossa aluksi myönteisesti, mutta varsinaisia haastatteluja ei kuitenkaan yrityksen puolelta pystytty järjestämään. Kuljetus- ja varastointialalla haastateltavia yritettiin löytää kahden suuren logistiikkaalan yrityksen kautta, mutta alan kielitaitovaatimusten vuoksi ulkomaisia tilapäistyöntekijöitä näillä yrityksillä ei henkilöstöjohdon mukaan ole lainkaan. Korkeammin koulutettuja haastateltavia saatiin helposti ottamalla yhteyttä suoraan kahteen helsinkiläisessä korkeakoulussa työskentelevään ulkomaalaiseen tutkijaan, joiden yhteystiedot löytyivät korkeakoulun nettisivuilta. Näiden haastattelujen lisäksi luottamismiehiä pyydettiin välittämään yrityksensä tilapäistyöntekijöille (sekä suoraan yrityksen että esimerkiksi alihankkijan palveluksessa olevat) suomen-, englannin-, viron- ja venäjänkielisiä kyselylomakkeita. Tutkimusryhmä sai 20 ulkomaisen tilapäistyöntekijän täyttämää lomaketta takaisin. Lomakkeiden antamaa informaatiota käytetään haastatteluaineistoa täydentävänä informaationa. 2.5 Vuorovaikutteinen seminaari Tutkimusprosessin aikana järjestettiin asiantuntijoille seminaari, jonka keskeisenä tavoitteena oli testata tutkimuksen aikana esiin tulleita johtopäätöksiä ja alustavia kehittämisehdotuksia. Seminaarissa esitettiin sisällönanalyysin ja haastatteluiden alustavat tulokset, ja niistä tehdyt johtopäätökset, joita testattiin vuorovaikutteisten menetelmien avulla. Seminaarin osallistujiksi kutsuttiin haastatteluiden kohteina olevia henkilöitä ja heidän taustatahojaan, aihepiirin asiantuntijoita ja muita potentiaalisia asiasta kiinnostuneita tahoja. Osallistujia seminaarissa oli noin 19

3 Taustaa työvoiman liikkuvuudelle ja tilapäiselle työnteolle 3.1 Ulkomainen tilapäistyövoima osana kansainvälistä muuttoliikettä Wiman (1975) hahmottaa työvoiman kansainvälistä muuttoliikettä kolmen ulottuvuuden kautta: maiden välisen muuton on oltava institutionaalisesti mahdollista, kohdemaassa on oltava työvoiman tarvetta, joka ei ole korvattavissa kotimaisen työvoiman määrällä ja lähtömaalla on oltava työvoiman ylitarjonnasta aiheutuvaa muuttohalukkuutta, jolloin alhainen palkkataso, suuret taloudelliset ja sosiaaliset erot yms. syyt työntävät työvoimaa ulkomaille.7 Kansainvälisen liikkuvuuden ja demografisen kehityksen yhteyttä kuvaa Wimanin tavoin varsin hyvin Kentin ja Habinin (2005) teoria. Kansainvälisessä muuttoliikkeessä on otettava huomioon neljä eri näkökulmaa. Ensimmäiseksi, kansallisvaltioiden rajat ylittävä muuttoliike on aina poikkeuksellista, sillä suurin osa ihmisistä syntyy ja kuolee edelleen synnyinmaassaan. Toiseksi, kansainväliset muutot ovat hyvin selektiivisiä sen suhteen ketkä muuttavat ja minne. Esimerkiksi korkeasti koulutetut tai korkean ammattitaidon omaavat ammattilaiset pyrkivät muuttamaan niihin maihin, joihin heillä on henkilökohtaisia kontakteja, ja joissa he arvioivat parhaiten löytyvän työmahdollisuuksia. Kolmanneksi, kansainväliset muutot jatkuvat tulevaisuudessakin, ja muuttovirrat saattavat muuttua odottamattomalla tavalla. Neljänneksi, maahanmuutto ei voi missään korvata luonnollista väestön vähentymistä pitkällä aikavälillä eli käytännössä Suomen ja EU:n kaltaisilla alhaisen syntyvyyden alueilla maahanmuuton tulisi nousta niin korkealle tasolle, että se ei nykyisissä oloissa olisi poliittisesti hyväksyttävää.8 Työvoiman liikkuvuuden kannalta klassisena, mutta edelleen varsin ajankohtaisena voidaan pitää niin sanottuja muuttoliikkeen työnnön ja vedon teorioita.9 Näissä teorioissa yksilöt vertaavat tulo- ja lähtöalueen välisiä eroja, ja itse muuttaminen perustuu valintatilanteen kautta tapahtuvaan muuttopäätökseen. Valintatilanteessa verrataan lähtö- ja tuloalueella vaikuttavia tekijöitä, väliin tulevia esteitä (kuten matkakustannuksia, osaamis- ja ammattitaitovaatimuksia, työllisyystilannetta, kulttuurista ja kielellistä läheisyyttä) ja eritellään yksilöllisiä syitä. Euroopan 7 Wiman Ronald 1975. Työvoiman kansainvälisen muuttoliikkeen mekanismi. ETLA, elinkeinoelämän tutkimuslaitos B9 8 Bulletin Vol. 60, No 4; Heikkilä Elli ja Pikkarainen Maria 2008. Väestön ja työvoiman kansainvälistyminen nyt ja tulevaisuudessa.siirtolaisuustutkimuksia A 30. Siirtolaisuusinstituutti, Turku Lee E. 1969. The Theory of Migration. Teoksessa J. A. Jackson (toim.) Migration. Sociological Studies 2. Cambridge. 9 Perustuvat pääsääntöisesti Leen (E.) 1969 esittämiin teorioihin ja niiden muunnelmiin 20

unionin alueella edellä kuvatut teoriat muuttuvat käytännöksi työvoiman siirtymäja muuttovirtoina itäisestä läntiseen Eurooppaan varsinkin vuoden 2004 jälkeen. Työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta voidaan lähestyä yksilöiden, alueiden tai yhteiskunnan näkökulmasta. Kansainvälisen muuttoliikkeen näkökulmasta erityisesti sosiaaliseen pääomaan liittyvät teoriat yhdistävät yksilöön, yhteisöihin, alueisiin, toimialoihin ja yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä. Sosiaalisen pääoman teorioissa liikkuvuuteen kytketään erityisesti henkilökohtaiset, kulttuuriset ja sosiaaliset siteet. Lähtömuuttoalueilla tietoa ulkomaisista työpaikoista, elinoloista, elintasosta, asumisesta yms. välittyy ensisijaisesti henkilökohtaisten verkostojen, kuten aikaisemmin muuttaneiden tai työskennelleiden sukulaisten, ystävien tai naapureiden kautta. Kohdemaassa pidempään asuneet tai työskennelleet antavat ruohonjuuritason tietoa paikallisista oloista ja auttavat potentiaalisia muuttajia työnhakuun ja uuteen ympäristöön sopeuttamiseen liittyvissä asioissa. Tutut verkostot toimivat ikään kuin ponnahduslautana uusille tulijoille ja vähentävät samalla muuttokynnykseen liittyviä riskejä ja kustannuksia. Sukulaisuus- ja ystävyysvaikutus ohjaa uusia tulijoita samoihin paikkoihin ja alueille kuin aikaisemmin tulleet.10 Sosiaaliset verkostot vaikuttavat maastamuuttopäätökseen kahdesta suunnasta: yhtäältä ulkomaiset sosiaaliset kontaktit madaltavat maastamuuttokynnystä, jolloin sosiaaliset verkostot toimivat muuttoliikkeen työntö- ja veto-teorioiden mukaisena vetotekijänä, ja toisaalta sosiaaliset verkostot sitovat yksilön asuinpaikkaansa, jolloin sosiaalinen verkosto voidaan tulkita negatiiviseksi työntötekijäksi.11 Kansainvälisen muuttoliikkeen teoriat antavat myös ulkomaisen tilapäistyövoiman tarkastelulle ja analysoinnille mielenkiintoisen perustan. Ulkomainen tilapäistyövoima on omalla tavallaan maasta toiseen muuttamista vaikka onkin luonteeltaan tilapäistä. Muuttoliikkeen työnnön ja vedon teoriat voivat omalta osaltaan myös selittää ulkomaisen työvoiman väliaikaisuutta tai vastaavasti pysyvyyttä. Hyvänä esimerkkinä voidaan esimerkiksi pitää Saksan Gastarbeiter ilmiötä 1950-1970-luvulla, jolloin Saksan taloudellista kehitystä oli vauhdittamassa parhaimmillaan noin 2,6 miljoonaa ulkomaista työntekijää enimmäkseen Turkista, Italiasta sekä entisen Jugoslavian alueilta.12 Ulkomaista työvoimaa rekrytoitiin maakohtaisten sopimusten puitteissa (ns. Anwerbeabkommen) joita solmittiin mm. Kreikan, Italian, Tunisian, Espanjan, Marokon, Jugoslavian, Turkin ja Portugalin kanssa. Kun työvoiman tarve kuitenkin laski äkisti 1970-luvun alun jälkeen, eivät vierastyöläiset lähteneetkään takaisin kotimaahansa vaan jäivät useimmiten perheineen Saksaan. Omanlaisena työntötekijänä voidaan pitää esimerkiksi heikkoa työllisyystilannetta omassa kotimaassa sekä mahdollisesti sosiaalisten verkostojen siirtymistä uuteen asuinmaahan. Tällöin sosiaaliset verkostot ja sosiaalinen pääoma kohdemaassa kasvoivat ja sitoivat työpaikan ja esimerkiksi sosiaaliturvaetuuksien lisäksi osaltaan 10 Ks. erityisesti Massey Douglas 2002. A Synthetic Theory of International Migration. Teoksessa: World in the Mirros of international migration. International Migration of Population: Russia and Contemporary World. Volume 10. Moscow State University 11 Rantala Heikki 2001. Esitelmä Tampereen yliopiston Eurooppatutkimuksen päivillä 19.4.2001 12 Martin Philip 2001. There is Nothing more Permanent than Temporary Foreign Workers. Centre for Immigration Studies. Bacgounder 21

uuteen asuinpaikkaan. Philip Martinin laatimassa artikkelissa todetaankin, että usein tarve ulkomaisia tilapäistyöntekijöitä kohtaan osoittautuu pidemmäksi kuin alun perin suunniteltu. Martinin mukaan ulkomaisen tilapäistyövoiman hyödyntäminen johtaa useimmiten hyödyntäjämaan riippuvuuteen ulkomaisista tilapäistyöntekijöistä, ja vastaavasti tiettyjen maiden ja alueiden työntekijöiden riippuvuuteen toisessa maassa sijaitseviin työpaikkoihin ja palkkoihin.13 3.2 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Euroopan unionissa Kuten edellä todettiin, on ns. siirtotyövoimalla Euroopassa osittain pitkätkin perinteet, jotka ovat perustuneet tarpeisiin rekrytoida ulkomaista työvoimaa vastaamaan oman maan työvoimapulaan tietyillä aloilla. Uusien jäsenmaiden liittyminen Euroopan unioniin vuonna 2004 käynnisti tai ainakin vahditti merkittävästi keskustelua työvoiman liikkuvuuden mahdollisuuksista ja uhista sekä työperäisestä maahanmuutosta. Osittain pelättiin hallitsemattomia maahanmuuttovirtoja, palkkojen polkemista, kotimaisen työvoiman työttömäksi jäämistä ulkomaisen ja halvemman tullessa tilalle. Samalla ulkomainen työvoima koettiin erittäin tärkeäksi juuri kotimaisen työvoiman vanhentumisen vuoksi.14 Työvoiman tarjonta uusista EU-jäsenmaista ja kolmansista maista näyttää olevan ainakin tällä hetkellä hyvä. Uusien jäsenmaiden palkkataso on vanhoja jäsenmaita alhaisempi, mikä houkuttelee työvoimaa siirtymään toiseen maahan ainakin väliaikaisesti. Nykyisellään Euroopan unionissa työvoimaa uusista jäsenmaista vanhoihin jäsenmaihin virtaa erityisesti matalapalkkaaloille ja suorittavaan työhön. Lähitulevaisuudessa kysynnän katsotaan ulottuvan myös korkeasti koulutettuihin ammattiosaajiin. Esimerkiksi YK:n toteuttaman selvityksen mukaan vanhat EU-jäsenmaat (EU15) tarvitsevat 79 miljoonaa ulkomaista työntekijää kompensoimaan negatiivista väestökehitystä, mikäli työssä käyvän väestön osuus halutaan pitää samana. 15 Euroopan unionin alueella arvioidaan olevan yhteensä noin 35 miljoonaa maahanmuuttajaa.16 Yhtenäiset työmarkkinat eivät ole kuitenkaan lisänneet merkittävästi työvoiman liikkuvuutta EU:n sisällä. Arviolta vain 2 prosenttia työvoimasta on ollut osa toisen EU-maan väestöä 1990-luvulla. Kokonaisuudessaan työvoiman muuton uusista jäsenmaista Länsi-Eurooppaan ja Pohjoismaihin katsotaan lisääntyneen 1. toukokuuta 2004 jälkeen merkittävästi. Siirtymäaikalainsäädännön ei katsota merkittävästi vaikuttaneen siihen, kuinka paljon ulkomaista työvoimaa maahan on tullut, sillä useimmiten työvoima ei ole muuttanut maahan varsinaisena työvoimana vaan palveluntuottajien välityksellä ns. lähetettyinä työntekijöinä. Tässä suhteessa katsotaankin usein, että siirtymälainsäädäntö ei todellisuudessa toiminut halutulla 13 Ks. edellä 14 Raunio, Mika 207. Työmarkkinoiden kansainvälistyminen ja johtamisen kompetenssit. Eija Horttanen ja Raija Salo Kunnat ja globalisaatio. Kuntaliitto 2007 15 Fargues Philippe 2005. Temporary Migration: Matching demand in the EU with Supply from the MENA 16 Kent ja Haub 2005 22

tavalla, sillä palveluiden vapaa liikkuvuus kuitenkin mahdollisti ulkomaisten henkilöstövälitysfirmojen toiminnan niin Suomessa kuin muissakin Euroopan unionin jäsenmaissa. Usein ajatellaankin, että siirtymäaikalaki lisäsi juuri ulkomaisten lähetettyjen työntekijöiden hyödyntämistä suorien rekrytointien sijaan. Myös ulkomaalaisten verotuskohtelu voi vaikuttaa siihen, halutaanko Suomessa työskennellä vain lyhytaikaisesti, sillä lähetettyjä työntekijöitä eivät aina koske henkilöverotus samalla tavalla kuin muuta työvoimaa17. Esimerkiksi alle kuusi kuukautta Suomessa työskentelevän, ulkomaisen työnantajan palveluksessa olevan työntekijän palkkaa ei Suomessa veroteta. Vuoden 2007 alusta tuli voimaan lakimuutos, jonka perusteella Islannista, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Latviasta, Liettuasta ja Virosta tulevien, enintään kuusi kuukautta Suomessa ulkomaisen työnantajan palveluksessa työskentelevien vuokratyöntekijöiden palkkatulo verotetaan Suomessa. Lisäksi vuokratyöstä saatua palkkatuloa verotetaan, jos työntekijä tulee maasta, jonka kanssa Suomella ei ole verosopimusta. Palkka katsotaan Suomessa veronalaiseksi ansiotuloksi oleskeluajasta riippumatta heti ensimmäisestä työpäivästä alkaen. (poikkeuksena työntekijät ja työnantajat Baltian maista, Pohjoismaista ja sellaisista maista, joiden kanssa Suomella ei ole verosopimusta) 18 Lähetettyihin työntekijöihin tulee soveltaa Suomen työlainsäädännön edellyttämiä vähimmäistyöehtoja ja työehtosopimusten määräyksiä palkasta, työajoista ja vuosilomista. Pohjoismaissa suurin osa ulkomaisista työntekijöistä on kotoisin kuitenkin Baltiasta ja Puolasta (jopa 80 % kaikista työn perusteella maahan tulleista).19 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko tällä hetkellä on myös osa laajempaa kehityssuuntausta vuokratyövoiman yleistymisestä. Työvoiman saatavuusongelmien rinnalla vuokratyövoiman käyttö on vaiheittain kasvanut koko Euroopan alueella. Monelle työntekijälle vuokratyö on ainoa mahdollisuus tehdä töitä, monelle taas selkeä valinta joustavuuden puolesta. Vuokratyövoiman käyttöä perustellaan sen tuomalla joustavuudella työmarkkinoihin, toisaalta taas ainakin EU-maissa vuokrattujen työntekijöiden työsuhteet ovat yleensä hyvin lyhyitä, kuukausista päiviin ja heidän asemansa on usein esimerkiksi sosiaaliturvan, koulutusmahdollisuuksien ja palkkauksen suhteen heikompi kuin vakituisessa työsuhteessa olevilla. Samalla on kuitenkin muistettava, että vuokratyöntekijöiden olosuhteet vaihtelevat myös sektoreittain, minkä vuoksi esimerkiksi rakennusalalla ja IT-alalla saattavat vallita hyvinkin toisistaan poikkeavat olosuhteet.20 Tutkimuksen puitteissa käydyn asiakirjaaineiston sekä haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että suuri osa Suomessa työskentelevistä ulkomaisista tilapäistyöntekijöistä, ovat juuri vuokratyöntekijöitä. Samankaltainen kehitys näyttäisi olevan myös muualla Euroopassa. 17 Raunio, Mika 207. Työmarkkinoiden kansainvälistyminen ja johtamisen kompetenssit. Eija Horttanen ja Raija Salo Kunnat ja globalisaatio. Kuntaliitto 2007 18 Menettelyohjeet työntekijälle, työnantajalle ja työn teettäjälle, Verohallituksen julkaisu 288.07. Verohallinto 2008. 19 Dolvik Jon Erik & Line Eldring. 2008. Arbetsmobilitet fra de nye Eu-landene til Norden utviklingstrekk og konsekvenser. Sluttraport fra en nordisk arbetsguppe under Nordisk Ministerråd 20 European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. 2005. Temporary Agency work in the European Union 23

Vuokratyöntekijöiden asemaa on EU-tasolla pyritty parantamaan vuokratyödirektiiviehdotuksella, jossa on esitetty säädettäväksi vuokratyöntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta. Euroopan parlamentti hyväksyi 22.10.2008 komission vuokratyödirektiiviehdotuksen ministerineuvoston kesäkuisen yhteisen kannan mukaisena. Vuokratyödirektiivin tärkeimmät elementit ovat työntekijöiden suojelun kannalta yhdenvertaisen kohtelun periaate ja markkinoiden vapauttamisen kannalta vuokratyön kieltojen ja rajoitusten tarkastelu. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaan vuokratyöntekijän vähimmäistyöehtojen (mm. työajat ja palkka) tulisi olla vähintään sellaisia kuin mitä ne olisivat, jos käyttäjäyritys olisi palkannut työntekijän suoraan (ns. käyttäjäyritysperiaate). Yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta voidaan poiketa työehtosopimuksin tai työmarkkinaosapuolten sopimuksin. Lähetettyihin vuokratyöntekijöihin voidaan soveltaa vuokratyön kansallisia vaatimuksia, mutta lähetettyjen työntekijöiden vähimmäistyöehdoista säädetään edelleen lähetettyjen työntekijöiden direktiivissä. 21 Lissabonin strategian mukainen kilpailukykyinen osaamistalous vaatii nykyisten väestöennusteiden perusteella ulkomaista työvoimaa pitkällä aikajänteellä, mikä on saanut myös Euroopan Unionin pohtimaan työperusteisen maahanmuuton mahdollisuuksia ja uhkia. Nykyisellään paljon hyödynnetty vuokratyövoima saattaisi omalta osaltaan olla työperusteisen maahanmuuton eteinen, mikäli kokemukset ovat myönteisiä ja esimerkiksi useiden työtilaisuuksien jälkeen seuraa pysyvämpiluonteinen maahanmuutto. Toisaalta taas vuokratyövoiman tilapäisyyttä voidaan pitää eräänlaisena uhkana, sillä mahdolliset huonot kokemukset palkoista ja asuinolosuhteista saattavat tehdä työskentelystä hyvinkin väliaikaisen, joka ei esimerkiksi taas pitkällä tähtäimellä vaikuta väestökehitykseen positiivisesti. Keskeisessä asemassa näiden kokemusten taustalla ovat ulkomaalaisten työntekoa määrittelevät puitteet kuten esimerkiksi lainsäädäntö, lupa- ja tietojärjestelmät sekä työyhteisötason asenteet ja työkulttuuri, jotka joko synnyttävät myönteisiä tai kielteisiä kokemuksia ja mielikuvia Suomessa työskentelystä. Euroopan Unionin sisällä on eri maiden välillä eroja siitä, millä tavoin vuokratyö on säännelty sekä miten muut tekijät houkuttelevat tai vastaavasti eivät houkuttele ulkomaisia työntekijöitä muuttamaan väliaikaisesti tai pysyvästi maahan. Tietyt maat, kuten Ranska, Britannia ja Belgia tarjoavat ainakin kielen puolesta turvallisen vaihtoehdon monille uusista jäsenmaista sekä kolmansista maista tuleville. 21 Direktiivi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (96/ 71 EY) ja Trade Union Congress 2005. The EU Temp Trade: Temporary Agency Work across the European Union 24