Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa

Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 37/2009

nina von hertzen-oosi henna harju niina haake timo aro Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 37/2009

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 37/2009 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 37/2009 MEE Publications Employment and entrepreneurship 37/2009 Tekijät Författare Authors Nina von Hertzen-Oosi, Henna Harju, Niina Haake ja Timo Aro Julkaisuaika Publiceringstid Date Kesäkuu 2009 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa Tiivistelmä Referat Abstract Tutkimuksen tavoitteena oli koota yhteen ja täydentää kokonaiskuvaa ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa, ja sitä kautta määritellä jatkotutkimustarpeita. Tutkimuksessa selvitettiin, minkä maalaisia henkilöitä milläkin aloilla ja alueilla tilapäisesti Suomessa työskentelee. Lisäksi selvitettiin, millä tavalla henkilöt ovat päätyneet työhön Suomeen ja millaisia tietoja Suomessa työskentelystä ja työehdoista henkilöllä oli käytettävissään. Tarkoituksena oli myös selvittää rekrytointiprosessia sekä työnantajan, mahdollisen työnvälittäjän sekä viranomaisten rooleja tässä prosessissa. Tutkimuksen kohteena olivat myös ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden työ- ja elinolot Suomessa, ja niihin liittyvät haasteet niin työntekijän kuin sidosryhmien näkökulmista. Tässä tutkimuksessa erityistarkasteluun valittiin neljä eri aluetta sillä oletuksella, että näillä alueilla ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on toisaalta kohtalaisen yleistä ja toisaalta luonteeltaan toisistaan poikkeavaa. Alueiksi valittiin Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kaakkois-Suomi sekä Pohjois-Savo. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että ulkomaista tilapäistyövoimaa rekrytoidaan ensisijaisesti aloille, joille ominaista ovat kausivaihtelut. Pääsääntöisesti ulkomaalaisten työnteko Suomessa on tämän tutkimuksen perusteella aidosti tilapäistä suurin osa työntekijöistä on joko lähetettyjä työntekijöitä tai tilapäisiä kausiluonteisia työntekijöitä (kuten marjanpoiminta). Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko koetaan myös itse työntekijöiden puolelta väliaikaiseksi, ja kontaktit suomalaisiin ovat vähäisiä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suurin osa ulkomaalaisista tilapäisistä työntekijöistä työskentelee tällä hetkellä pisteittäisesti tietyillä toimialoilla ja tietyillä alueilla. Yleisimpiä aloja ovat tämän tutkimuksen perusteella rakennus-, puutarha- ja viljelyala sekä metalli- ja konepajateollisuus. Suurin rooli rekrytointiprosessissa on henkilöstövälitys- ja vuokrausfirmoilla, viranomaisten rooli rekrytointiprosessissa on melko vähäinen. Tietoa Suomessa työskentelystä ja työehdoista näyttäisi olevan kohtuullisen huonosti saatavilla tai tieto ei tavoita työntekijöitä. Pääsääntöisesti tieto saadaan työnantajalta (eli useimmiten ulkomaiselta välitysfirmalta), internetistä, muilta työntekijöiltä sekä liittojen jakamasta materiaalista. Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät tekevät tutkimuksen perusteella töitä huonommilla työehdoilla kuin suomalaiset, vaikka korkeakoulutetut työntekijät saavat useimmiten täysin samaa palkkaa kuin suomalaisetkin kollegansa. Ulkomaisen työvoiman valvontaresurssit eivät ole kasvaneet samassa mittakaavassa kuin ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrä. Ulkomaalaisten tilapäistä työntekoa ei suoranaisesti mielletä työperusteiseksi maahanmuutoksi, minkä vuoksi sen katsotaan usein myös jäävän näiden kehittämistoimenpiteiden ulkopuolelle. Tämän tutkimuksen valossa on täysin mahdollista, että tietyillä aloilla ulkomainen työvoima toimii jatkossakin suhdannepuskurina ja tietyillä taas osana pysyväluonteisempaa maahanmuuttoa. Tärkeää olisi viranomaisten ja yritysten yhteistyönä määritellä ja segmentoida eri aloihin kohdistuvat tarpeet, jotta toimenpiteitä voidaan kohdentaa tarkemmin. Tutkimuksen perusteella suositellaan mm. ulkomaisen työvoiman valvonnan tehostamista (resursointi), parempaa tiedottamista henkilöstövuokrausyrityksille ja kohdemaihin sekä koordinoidun tiedotuksen lisäämistä pysyväluonteisemman työnteon mahdollisuuksista. Tutkimuksen perusteella jatkotutkimustarpeiksi on päädytty ehdottamaan seuraavia: A) Selvitys opiskelijoiden merkityksestä suhteessa työperusteiseen maahanmuuttoon, B) Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrällisen seuranta- ja tilastointijärjestelmän kehittäminen, C) Selvitys suomalaisten yritysten ja yhteisöjen kansainvälisyysvalmiuksista, D) Laajempi laadullinen tutkimus ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa, E) Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon valvonnan tehostamistarpeet. Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: Strategia- ja ennakointiyksikkö/olli Sorainen, puh. 010 604 8022 Asiasanat Nyckelord Key words ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät, tilapäinen työ, työperusteinen maahanmuutto ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 107 ISBN 978-952-227-229-4 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 20 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja/työ ja yrittäjyys -sarjan 37. niteenä julkaistaan Nina von Hertzen-Oosin, Henna Harjun, Niina Haaken ja Timo Aron tutkimus Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena on täydentää kokonaiskuvaa ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa ja samalla paikallistaa jatkotutkimuksen tarpeita. Tutkimus pyrkii kartoittamaan ulkomaalaisten tilapäistä työtä tekevien perustiedot: mistä maista he tulevat, millä aloilla ja alueilla he työskentelevät, miten he ovat päätyneet työhön Suomeen, millaisin työehdoin he työtä tekevät, minkälaiset heidän elinolonsa ovat ja millaisia haasteita tai ongelmia he kohtaavat. Tutkimustietojen hankkimisessa on ollut ongelmia niin tilastojen kuin kvalitatiivistenkin tietojen osalta. Nämä tietojen katvealueita ja epävarmuuksia koskevat varaumat on syytä pitää mielessä tutkimustuloksia tulkittaessa. Tutkimus toivottavasti paitsi lisää ja syventää tietoamme ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa myös antaa välineitä tutkimustoiminnan edelleen kehittämiseksi vaikealla tutkimusalueella. Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajana on ollut ylitarkastaja Olli Sorainen ja jäseninä ovat toimineet vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen ja ylitarkastaja Tiina Oinonen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Helsingissä huhtikuussa 2009 Matti Sihto työmarkkinaneuvos työpolitiikan dosentti

Sisällysluettelo Esipuhe... 5 1 Johdanto... 11 2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus... 12 2.1 Tutkimusmenetelmät... 13 2.2 Laadullisen tutkimuksen haasteista... 14 2.3 Käytettävissä olevan asiakirja- ja dokumentaatioaineiston käsite- ja sisällönanalyysi... 16 2.4 Yksilö- ja ryhmähaastattelut... 17 2.5 Vuorovaikutteinen seminaari... 19 3 Taustaa työvoiman liikkuvuudelle ja tilapäiselle työnteolle... 20 3.1 Ulkomainen tilapäistyövoima osana kansainvälistä muuttoliikettä... 20 3.2 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Euroopan unionissa... 22 4 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa tällä hetkellä arvioita määristä, aloista ja tulevaisuuden kehityksestä... 25 4.1 Ulkomaisen tilapäisen työnteon käsitteen määrittelyä ja rajausta... 25 4.2 Arvioita ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määristä Suomessa... 26 4.3 Ulkomaalaisten työnteko Suomessa: tarpeita ja kehityssuuntauksia... 32 4.4 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa: alueelliset erityispiirteet... 34 4.4.1 Itä-Suomi... 36 4.4.2 Kaakkois-Suomi... 38 4.4.3 Uusimaa... 40 4.4.4 Varsinais-Suomi ja Satakunta... 42 5 Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon puitteet... 44 5.1 Asiantuntijaverkoston kokonaiskuva ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa... 44 5.1.1 Ulkomaisen tilapäistyövoiman tunnettuus, profiili ja toimijaverkostot... 44 5.1.2 Lainsäädännön tunnettuus ja valvonta... 46 5.1.3 Yhteiskunnalliset asenteet ja arvot suhteessa ulkomaiseen tilapäistyövoimaan... 47 5.1.4 Tiedonkulku ja tietojärjestelmät... 49

5.2 Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät työyhteisöissä... 50 5.2.1 Miksi ja miten Suomeen palkataan ja miksi Suomeen tullaan... 51 5.2.1.1 Yritysten edustajien näkemyksiä... 51 5.2.1.2 Työntekijöiden näkemyksiä... 52 5.2.2 Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden kontaktit suomalaisiin viranomaisiin... 54 5.2.3 Ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden asema yrityksissä. 55 5.2.3.1 Yritysten edustajien näkemyksiä... 55 5.2.3.2 Työntekijöiden näkemyksiä... 57 5.2.4 Asenteet ja arvot työyhteisöissä... 60 5.2.4.1 Yritysten edustajien näkemyksiä... 60 5.2.4.2 Työntekijöiden näkemyksiä... 60 5.2.5 Asuminen... 61 5.2.5.1 Yritysten edustajien näkemyksiä... 61 5.2.5.2 Työntekijöiden näkemyksiä... 61 6 Yhteenveto ja tutkimuksen keskeiset tulokset... 63 6.1 Synteesi: Keskeiset haasteet ja tulevaisuuden näkymät... 63 6.1.1 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa kehityshaasteita... 64 6.1.2 Ulkomaalaisten työnteko Suomessa pysyvää vai tilapäistä?... 67 6.2 Keskeiset johtopäätökset... 70 6.2.1 Alat ja alueet, joilla ulkomaalaisia tilapäisesti työskentelee sekä heidän lähtömaansa... 70 6.2.2 Miksi ja miten Suomeen tullaan... 72 6.2.3 Rekrytointi Suomeen ja eri toimijoiden rooli rekrytointiprosessissa... 73 6.2.4 Tiedot ja tietolähteet Suomessa työskentelystä... 73 6.2.5 Työehdot... 74 6.3 Elinolot Suomessa... 75 6.4 Jatkotutkimustarpeet... 76 7 Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon haasteet suhteessa maahanmuuttopolitiikkaan... 78 7.1 Kohti kokonaisvaltaisempaa työperusteista maahanmuuttopolitiikkaa... 78 7.2 Työperusteisen maahanmuuton rooli työmarkkinoiden muutostilanteessa... 79 7.3 Ulkomaisen työvoiman valvonnan tehostaminen... 80

7.4 Tiedottaminen ja viestintä henkilöstövälitysyrityksille ja kohdemaihin... 81 7.5 Koordinoidun tiedotuksen lisääminen pysyväluonteisemman työnteon mahdollisuuksista... 82 Lähdeluettelo... 83 Liite 1 Ulkomaista tilapäistyövoimaa koskevat säännökset sekä käsitteen määrittelyä... 87 Liite 2 Ulkomaalaisten työntekoon liittyviä tilastoja... 90 Liite 3 Asiantuntijaseminaarin tulokset... 92 Liite 4 Haastateltujen lista... 97 Liite 5 Haastattelurungot... 100

1 Johdanto Työperusteisella maahanmuutolla ja ulkomaisen työvoiman hyödyntämisellä on monessa Euroopan Unionin vanhassa jäsenmaassa jo pitkät perinteet. Viime vuosien aikana työperusteinen maahanmuutto on kuitenkin saanut taustalleen vahvan motivaatiotekijän: Euroopan Unionin jäsenvaltioiden väestö ikääntyy ja useissa maissa ennustetaan työvoimapulan asettavan merkittäviä haasteita palvelutuotannolle. Suomessa ulkomaisen työvoiman hyödyntämiseen työvoimapula-aloilla on havahduttu Euroopan Unionin vanhojen jäsenvaltioiden vanavedessä. Vanhasen II hallitusohjelmassa korostetaan työperusteisen maahanmuuton tärkeyttä niin ehkäisemään edessä olevaa työvoimapulaa kuin kansainvälistämään suomalaisia työmarkkinoita. Käytännössä katsoen ulkomaista työvoimaa on perinteisesti hyödynnetty ns. suorittavan työn tehtävissä, joille ominaisia ovat suhdannevaihtelut sekä matalapalkkaisuus. Tällä hetkellä haasteena ovat myös esimerkiksi hoiva-alalla jo nyt vallitseva työvoimapula ja siihen vastaaminen. Kysymyksenä niin Suomessa kuin monessa muussakin Euroopan Unionin vanhassa jäsenmaassa on, kuinka kauan, minkälaisia ja mille aloille ulkomaalaisia työntekijöitä tarvitaan. Tutkimusta toteutettaessa kuitenkin talouden kehitysnäkymät ovat muuttuneet merkittävästi ja nykyinen talouden laskusuhdanne saattaa vaikuttaa hyvinkin paljon ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon niin Suomessa kuin muissakin Euroopan Unionin jäsenmaissa. Etenkin suhdanneherkkien alojen (kuten esimerkiksi rakennusala) osalta työt saattavat vähentyä huomattavasti tai toisaalta halvempi ulkomainen työvoima saattaa houkuttaa entistä enemmän pienenevästä tilauskannasta kärsiviä yrityksiä. Keskeistä tutkimuksessamme on ulkomaalaisten tilapäisen työntekoon liittyvän kokonaiskuvan ja mahdollisten jatkotutkimustarpeiden määritteleminen. Tutkimuksessa tarkastellaan, millä aloilla ja alueilla ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät tällä hetkellä työskentelevät Suomessa, minkälaisia ovat työskentelyyn ja Suomessa oleskeluun liittyvät olosuhteet, minkä vuoksi työnantajat palkkaavat ulkomaista tilapäistyövoimaa sekä mikä on ulkomaisen tilapäistyövoiman merkitys työperusteisen maahanmuuton kannalta. Tutkimuksessa pohditaan ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden merkitystä työvoimapulan sekä pysyväluonteisemman työperusteisen maahanmuuton näkökulmasta. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ulkomaisen tilapäistyövoiman potentiaalia suhteessa työperusteiseen maahanmuuttoon ei aina tunnisteta. Samalla Suomen asema kansainvälisillä rekrytointimarkkinoilla koetaan kohtalaisen heikoksi niin sijaintinsa kuin vieraan ja vaikean kielen vuoksi. Haasteena Suomelle saattaakin muodostua työvoiman houkutteleminen Suomeen. Tässä suhteessa ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät ovat tietyllä tavalla jo työperusteisen maahanmuuton eteisessä, josta ei ole pitkä matka pysyväluonteisempaan maahanmuuttoon. 11

2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus Tutkimuksen kantavana tavoitteena on koota yhteen ja täydentää kokonaiskuvaa ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa. Samalla pyritään luomaan yleiskuvaa työperusteisesta maahanmuutosta. Tavoitteena on lisäksi tunnistaa jatkotutkimuksen kannalta tarpeellisia ja merkittäviä tarpeita ulkomaalaisten tilapäisen työnteon alueella. Tutkimuksen viitekehys rakentuu ulkomaisen tilapäisen työvoiman asemasta osana Suomen nykyisiä ja tulevia työmarkkinoita. Tutkimuksen avulla halutaan nostaa esiin toimintaympäristön muutokseen vaikuttavia yleisiä ja erityisiä tekijöitä, joihin on mahdollista varautua ennakoivasti. Tutkimuksen keskeisimmät kysymykset ovat: Mistä maasta tulevia ulkomaalaisia milläkin aloilla ja alueilla tilapäisesti työskentelee? Miten ja millä tavalla henkilöt ovat päätyneet työhön Suomeen? Millaisia ja mistä saatuja tietoja Suomessa työskentelystä ja työehdoista henkilöllä oli käytettävissään? Miten rekrytointi Suomeen tapahtui? Millainen rooli oli työnantajalla tai mahdollisella työnvälittäjällä? Entä viranomaisilla? Millaisin työehdoin työtä tehdään? Millaisena koetaan elinolot Suomessa (asuminen, perhe, palvelujen käyttö ym. ja esim. rahalähetykset kotimaahan)? Millaisia haasteita tai ongelmia tilapäisesti maassa työskentelevät kohtaavat? Tutkimusprosessi on kuvattu yhteenvedonomaisesti seuraavassa kuviossa. Tutkimusprosessin kuvauksessa korostuu kohde- ja aineistolähtöisyys. 12

Kuvio 1. Tutkimusprosessin kuvaus Tutkimusprosessi kohde- ja aineistolähtöisesti kuvattuna Viranomaisverkosto Yritykset Etujärjestöt Keskeiset työvoimatoimistot Työlupia myöntävät työvoimatoimistot: Lappeenranta, Tampere, Vantaa Työsuojeluviranomaiset: Uudenmaan työsuojelupiiri Verohallinto Keskeiset TEkeskukset Eläketurvakeskus Työvoimaa välittävät yritykset Keskeiset tilaajayritykset Keskeiset työvoimaa lähettävät yritykset Ammattiliitot Työnantajajärjestöt Tutkimusta tukeva materiaali Määrällinen aineisto Mahdolliset muut asiantuntijat Määrällinen ja laadullinen aineisto Laadullinen aineisto Tilapäisen työvoiman - kokonaismäärä - määrät toimialoittain - määrät alueittain - määrät lähtömaittain jne Asiantuntija haastattelu - aineisto Asiakashaastattelut 1, 2,... n Kvantitatiivinen tieto Synteesi Kvalitatiivinen tieto 2.1 Tutkimusmenetelmät Tutkimuksessa käytettiin pääosin laadullisia menetelmiä, kuten ilmiötä kuvaavan laajan ja monitahoisen tutkimusaineiston sisällönanalyysiä sekä yksilö- ja ryhmähaastatteluja. Haastatteluiden keskeisiä tuloksia, johtopäätöksiä ja alustavia kehittämissuosituksia testattiin erikseen järjestetyssä kutsuseminaarissa. Määrällisten menetelmien käyttö jäi vähäisemmäksi. Tilaaja oli tarjouspyynnössään määritellyt tiedonkeruun tapahtuvan pääasiassa kvalitatiivisin menetelmin. Määrällistä analyysiä tehtiin hyödyntämällä soveltuvin osin olemassa olevaa, mutta varsin hajallaan olevaa tilastollista tietoa. Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrää eri alueilla, (Suomi, maakunnat, TE-keskusalueet, paikkakunnat) toimialoilla ja ammattiryhmissä tutkittiin yhdistämällä eri tilastoista, tietokannoista, aikaisemmista tutkimuksista yms. lähteistä saatavissa olevaa määrällistä tietoa. 13

Määrällisen tutkimuksen näkökulmasta suurimmat tutkimukselliset pullonkaulat liittyivät yhtenäisten tilastointitapojen puutteellisuuteen, yhteismitattomuuteen ja pirstoutumiseen useiden eri viranomaisten vastuulle. Tässä tutkimuksessa erityistarkasteluun on valittu neljä eri aluetta sillä oletuksella, että näillä alueilla ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on toisaalta kohtalaisen yleistä ja toisaalta luonteeltaan toisistaan poikkeavaa. Tässä tutkimuksessa alueiksi on valittu Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kaakkois-Suomi sekä Pohjois-Savo. Uusimaa valittiin tutkimukseen sen vuoksi, että ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on määrällisesti alueella korkeaa, suuntautunut kohtalaisen monelle alalle, ja lisäksi Viron ja erityisesti Tallinnan läheisyys tuovat omat ominaispiirteensä ulkomaalaisten tilapäiselle työnteolle. Varsinais-Suomessa taas ulkomaalaisten tilapäisellä työnteolla tiedetään olevan kohtalaisen pitkät perinteet juuri telakkateollisuuden vuoksi. Pohjois-Savossa taas arveltiin marjanpoiminnan tuovan omat erityispiirteensä ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon. Kaakkois-Suomi taas valittiin tutkimukseen sillä perusteella, että Venäjän rajan läheisyyden oletettiin tuovan alueelle ulkomaalaista tilapäistä työvoimaa. Lisäksi Kaakkois-Suomen osalta oletettiin ulkomaista tilapäistä työvoimaa hyödyntävien alojen olevan hyvinkin erilaisia kuin muilla alueilla. 2.2 Laadullisen tutkimuksen haasteista Tässä luvussa käsitellään tutkimukseen ja haastatteluaineistoihin liittyviä haasteita. Tämän tutkimuksen primääriaineisto on kerätty haastattelemalla ja kyselylomakkeita käyttämällä. Tarkempi kuvaus aineiston hankinnasta löytyy luvusta 2.4. Haastatteluissa saatujen tietojen, käsitysten, uskomusten, arvojen ja merkitysten tutkiminen on usein ongelmallista, etenkin jos haastateltavat edustavat eri kulttuuri- ja kielitaustaa kuin haastattelija. Haastattelu on myös konteksti- ja tilannesidonnaista, joten muun muassa paikka, jossa haastattelu toteutetaan voi vaikuttaa haastateltavan vastauksiin.1 Osa haastatteluista toteutettiin työantajan tiloissa, ja vaikka työnantajan edustaja ei ollut läsnä, haastatteluympäristö saattoi vaikuttaa jonkin verran vastauksiin. Haastatteluaineistoon sisältyy aina tulkintaa ja tulosten yleistämistä, jotka vaativat harkintaa sekä muun muassa edellä mainittujen seikkojen huomioonottamista. Haastateltaville henkilöille on pyritty antamaan tiivis kuvaus tutkimuksesta, johon he osallistuvat haastattelupyynnön yhteydessä. Haastatetuille työntekijöille on kerrottu, että tutkimusta toteutetaan työ- ja elinkeinoministeriön toimesta ja se koskee ulkomaalaista tilapäistä työntekoa Suomessa. Antamalla vain perustiedot tutkimuksesta on pyritty välttämään liian spesifejä tai vinoutuneita vastauksia ja informantin johdattelua puhumaan jostakin tietystä näkökulmasta.2 Tutkijatiimi on korostanut jokaisessa haastattelutilanteessa haastatteluiden olevan täysin 1 Hirsjärvi & Hurme: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 2 Hirsjärvi & Hurme: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 14

luottamuksellisia, ja aineistojen tulevan ainoastaan tutkijoiden käyttöön. Työntekijähaastattelujen arkaluontoisuudesta johtuen tutkijaetiikan mukaisesti tutkimusraporttiin kirjattu listaus haastatteluista henkilöistä ei sisällä haastateltavien nimitai työpaikkatietoja. Osa haastateltavista kertoi, että heitä oli kielletty puhumasta palkastaan ja muutamien haastateltavien asumiseen liittyvissä tiedoissa ilmeni ristiriitaisuuksia. Koska tutkijan eettinen velvollisuus on esittää tietoa, joka on mahdollisimman varmaa ja todennettua, edellä esitetyn kaltaisissa tapauksissa käytettiin erityistä harkintaa ja epäselvissä tapauksissa aineiston osia jätettiin analyysin ulkopuolelle. Lisäksi haastattelujen raportoinnissa on otettava huomioon luottamuksellisuuden lisäksi seuraukset, joita julkaistulla raportilla on haastateltaville kuin myös heidän sidosryhmilleen.3 Osalla informanteista oli nähtävissä selkeä motivaatio tuoda esiin omalle kohdalle sattuneita väärinkäytöksiä ja ongelmia, jotta niihin pystyttäisiin puuttumaan. Kokonaisuudessaan ulkomaisten tilapäistyöntekijöiden haastatteluaineiston kokoaminen oli erittäin työläs prosessi ja haasteeksi muodostuivat toisaalta tilaajayritysten heikko tietämys tilapäistyöntekijöistä, alihankkijatoimijoiden huono tavoitettavuus, työntekijöiden epäluuloisuus ja haluttomuus osallistua haastatteluihin sekä joissakin tapauksissa jopa työnantajien tai suomalaisen ulkomaista työvoimaa tilanneiden käyttäjäyritysten haluttomuus järjestää haastatteluita tutkimustarkoituksiin. Ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä haastateltiin tutkimusta varten kasvotusten paikan päällä yhteensä 26 henkilöä. Näiden haastattelujen lisäksi tutkimusryhmän käytössä oli 20 ulkomaisen tilapäistyöntekijän täyttämää kyselylomaketta. Laadullisen tutkimuksen kriteerien mukaisesti tällä aineistolla saavutettiin niin sanottu aineiston kyllääntyminen, sillä viimeisissä haastatteluissa ei enää tullut esiin merkittäviä uusia näkökulmia tai seikkoja4. Kuitenkin tässä yhteydessä on muistettava, että työntekijöiden haastattelujen määrä on määrällisesti vähäinen suhteessa maassamme oleviin ulkomaalaisiin tilapäisiin työntekijöihin eikä tämän vuoksi kerro välttämättä koko totuutta. Tiettyjen asioiden ja seikkojen toistuvuus saattaa myös johtua tietynlaisten haastateltavien valikoitumisesta haastatteluihin sekä juuri tietynlaisille aloille ja työyhteisöille tyypillisistä ominaispiirteistä. Tutkijat ovat osittain itse kyenneet vaikuttamaan siihen, keitä työntekijöistä on haastateltu, mutta osittain työntekijät oli myös nimetty yrityksen edustajan toimesta. Tutkimuksen havaintojen ja johtopäätösten tulkinnassa tulisi huomioida, että haastateltavien valikoituminen sekä epävarmuus siitä, ovatko haastateltavat kertoneet haastattelijalle koko totuuden, vaikuttavat tutkimuksen lopputulokseen. Analyysissa hyödynnettiin haastatteluaineistojen luokittelua, joka on laadulliselle tutkimukselle tyypillinen analyysitapa5. Aineistoa luokiteltiin muun muassa oleskelun keston, koulutustaustan ja työntekijöiden kotimaahansa lähettävän rahamäärän mukaan, lisäksi lähetettyjen työntekijöiden kokemuksia verrattiin suoraan 3 Hirsjärvi & Hurme: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 4 Klaus Mäkelä: Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. 5 Klaus Mäkelä: Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. 15

suomalaiseen työnantajaan työsuhteessa oleviin työntekijöihin. Lisäksi lähetettyjen työntekijöiden kohdalla pyrittiin selvittämään mahdollisuuksien mukaan työntekijöitä lähettävän taho, jotta kokemuksia yhdestä työntekijöitä välittävästä tahosta ei yleistettäisi laajemmin lähetettyihin työntekijöihin. Tyypittelyn avulla pyrittiin selvittämään säännönmukaisuuksia eri luokissa ja suhteessa toisiinsa. Koska laadullinen analyysi on kuitenkin yksilöllisempää ja vähemmän standardoitua kuin määrällinen analyysi ovat tutkijatiimin eri jäsenet käyneet läpi samaa aineistoa, jotta aineiston tulkinta olisi mahdollisimman luotettavaa. Olemme pyrkineet tekemään tutkimus- ja analyysiprosessista mahdollisimman läpinäkyvän kuvaamalla raportissa aineiston hankintaa ja tulkintaa, sekä niihin liittyviä haasteita.6 2.3 Käytettävissä olevan asiakirjaja dokumentaatioaineiston käsite- ja sisällönanalyysi Tutkimuksen aluksi tehtiin aihepiirin ja ilmiön liittyvä käsiteanalyysi, joka tarkoitti tässä yhteydessä tilapäiseen työskentelyyn liittyvän aihepiiriin keskeisten käsitteiden vertailevaa ja kriittistä analyysiä. Tavoitteena oli selvittää käsitteen sisällön lisäksi suhde muihin rinnakkaisiin tai vastaaviin käsitteisiin. Lisäksi tehtiin taustoittava sisällönanalyysi käytettävissä olevasta asiakirja- ja dokumentaatioaineistosta. Taustoittavan sisällönanalyysin lähtökohtana oli tiivistää aihepiiriin liittyvien tutkimusten, tieteellisten artikkelien, selvitysten, kartoitusten jne. keskeisimpiä tuloksia ja johtopäätöksiä. Tutkimuksen tekijöiden toimesta kartoitettiin laajasti aihepiiriin liittyvät tutkimukset, tutkimusartikkelit, selvitykset, kartoitukset ja muu aihepiirin kannalta olemassa oleva relevantti aineisto. Taustoittavan sisällönanalyysin jälkeen tehtiin järjestelmällinen valikointi tutkimuksessa edelleen hyödynnettävästä, relevantista tutkimusaineistosta ja käytettävistä käsitteistä. Valikointi perustui tutkimusryhmän tekemiin rajauksiin, jotka hyväksytettiin erikseen tutkimuksen ohjausryhmässä. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin kevennettyä meta-analyysiä ilman erillistä vertailevaa kriteeristöä. Tutkimusaineiston läpikäymisessä nojauduttiin ulkomaalaisten tilapäiseen työskentelyyn Suomessa liittyvien keskeisten tunnuspiirteiden ja ilmiön yleiseen kuvaamiseen sekä käsitteellistämiseen. Alkuperäisaineistoa täydennettiin edelleen koko tutkimusprosessin aikana muun tiedonkeruun, erityisesti haastattelujen aikana, jolloin kaikilta informanteilta tiedusteltiin erikseen heidän tekemiään selvityksiä, kartoituksia, sisäisiä toimintasuunnitelmia, muistioita, laskelmia yms. aihepiiriin liittyen. Ilmiön yleisen kuvaamisen kannalta keskeinen haaste liittyi tutkimusperäisen informaation vähäiseen määrään ja sen yhteismitattomuuteen tutkimuskysymysten kannalta. Ilmiötä selittävää tietoa oli lähinnä saatavissa viranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen omista lähteistä, mutta tieto oli luonteeltaan vahvasti joko hallinnonala- tai 6 Klaus Mäkelä: Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. 16

toimialakohtaista. Tällöin se palveli varsin huonosti tutkimuksellisia tarpeita. Dokumentaatio soveltui ensisijaisesti jonkin yksittäisen toimijan tai eturyhmän omiin sisäisiin intresseihin ohjauksellisena tai informaatiota välittävänä elementtinä. 2.4 Yksilö- ja ryhmähaastattelut Teemahaastatteluja suunnattiin viranomaisverkostolle keskus- alue- ja paikallishallinnossa, työmarkkinajärjestöjen edustajille, aihepiirin tutkimusproblematiikan tunteville asiantuntijoille, projekteille, järjestöille, luottamusmiehille ja ulkomaisille tilapäisille työntekijöille. Yksilöhaastattelut toteutettiin joko paikan päällä tapahtuvina tai puhelinhaastatteluina. Yksilö- ja ryhmähaastatteluiden kohteet on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukko 1. Haastatteluiden kohteet (Tarkka listaus haastatelluista henkilöistä on tutkimuksen liitteenä 4) Yksilöhaastattelut Verotoimisto SAK (2) Eläketurvakeskus Elinkeinoelämän keskusliitto EK Helsingin kaupunki Kansaneläkelaitos (Kela) Keskusrikospoliisi (KRP) Suomen yrittäjät ry Rakennusteollisuusliitto ry Rakennusliitto ry Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteen tutkimuslaitos STTK Kluuvin työvoimatoimisto Luottamusmiehet (9 kpl) Yritysten henkilöstöjohto (4 kpl) Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät (26 haastattelua ja 20 täytettyä lomaketta) Henkilöstövuokrausyritykset (4 henkilöä / 3 yritystä) Ryhmähaastattelut Alueelliset ryhmähaastattelut: Varsinais-Suomi Pohjois-Savo Kaakkois-Suomi Uusimaa Ensimmäisen vaiheen teemahaastatteluissa kohderyhmänä olivat lähinnä viranomaisverkostoon ja työmarkkinajärjestöihin liittyvät henkilöt. Heidän kauttaan kartoitettiin ja kuvattiin tutkimuksen aihepiiriin liittyviä keskeisiä tekijöitä. Ensimmäisen haastatteluvaiheen aikana kyettiin muodostamaan yleiskuva tutkimuskohteesta. Toisessa vaiheessa haastattelut kohdennettiin syvennetyn tiedon saamiseksi niin sanotulle asiantuntijatasolle. Asiantuntijahaastateltavina toimivat ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon ja maahanmuuton erityiskysymyksiin perehtyneet asiantuntijat niin tutkimuksellisesta kuin kokemusperäisestä näkökulmasta. Tutkimusperäisiä asiantuntijoita edustivat muun muassa yliopistojen tai tutkimusyksikköjen asiantuntijat. Tutkijoiden haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina. Kokemusperäisinä asiantuntijoina taas toimivat lähinnä neljän eri TE-keskusalueen (Uusimaa, 17

Varsinais-Suomi ja Pohjois-Savo ja Kaakkois-Suomi) asiantuntijaryhmät. Alueellisiin asiantuntijaryhmiin koottiin TE-keskuksen, työvoimatoimistojen, EURES-neuvonnan, työsuojelupiirien (ulkomaalaistarkastajat), kuntien, järjestöjen ja projektien edustajia. Jokaisessa ryhmähaastattelussa oli 5-10 osallistujaa. Kolmannessa vaiheessa haastattelut kohdennettiin yritystasolle. Haastattelujen kohteeksi valittiin sellaisia toimialoja ja ammattiryhmiä, joissa käytettiin keskimääräistä enemmän tilapäistä ulkomaista työvoimaa. Tutkimusryhmän toimesta oltiin aluksi puhelimitse yhteydessä ammattiliittoihin ja pyydettiin nimeämään heidän toimialansa yrityksiä, joissa käytetään keskimääräistä enemmän ulkomaista tilapäistä työvoimaa. Tutkimuksen kohteeksi valikoitui tätä kautta erityisesti rakennus- ja metallialan sekä hoiva-alan organisaatioita. Lisäksi ammattiliittoja pyydettiin nimeämään kuljetus- ja logistiikka sekä palvelualojen ulkomaista tilapäistä työvoimaa käyttäviä yrityksiä, mutta ammattijärjestöt eivät kyenneet yksilöimään sellaisia organisaatioita. Yritysten osalta haastateltiin yritysten luottamusmiehiä, henkilöstöjohdon edustajia sekä itse ulkomaisia tilapäistyöntekijöitä. Ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä kartoitettiin haastatteluaineistoa kerättäessä siten, että tutkimuksen piiriin otettiin ainoastaan ne ulkomaalaiset jotka olivat tulleet Suomeen tehdäkseen Suomessa ensisijaisesti töitä. Tällöin ryhmästä rajattiin ulos kaikki opiskelijat, maahanmuuttajat ja esimerkiksi puolison vuoksi Suomeen tulleet henkilöt. Ulkomaisen tilapäisen työnteon määritelmään palataan vielä luvussa kolme sekä tutkimuksen johtopäätöksissä. Ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä haastateltiin kasvotusten paikan päällä yhteensä 26 henkilöä. Haastateltujen henkilöiden kansallisuudet olivat seuraavat: Viro, Puola, Ukraina, Etiopia, USA, Italia ja Venäjä. Haastateltujen ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden joukossa oli 17 Suomeen itsenäisesti hakeutunutta, ja yhdeksän lähetettyä työntekijää. Lähetettyjen työntekijöiden osuus haastatelluista tilapäisistä työntekijöistä ei tässä yhteydessä vastaa täysin haastateltujen asiantuntijoiden arvioita lähetettyjen työntekijöiden osuudesta tilapäisistä työntekijöistä. Asiantuntijoiden arvion mukaan lähetettyjä työntekijöitä on tilapäisten työntekijöiden joukossa selvästi enemmän kuin esimerkiksi suoraan suomalaisen työnantajan palvelukseen palkattuja työntekijöitä. Tilapäisten työntekijöiden osuus haastatteluaineistossa on todennäköisesti jäänyt pienemmäksi, siitä syystä, että näitä työntekijöitä on erittäin hankala tavoittaa ja saada haastatteluun. Ulkomaalaisten tilapäisesti Suomessa työskentelevien henkilöiden tavoittaminen haastattelua varten osoittautui erittäin haastavaksi. Kohderyhmään sopivia henkilöitä yritettiin ensin löytää yrityksistä ja muista toimipaikoista, jotka välittävät, käyttävät itse tai heidän alihankkijansa käyttävät ulkomaista tilapäistyövoimaa. Yhtäältä ongelmana oli löytää organisaatioita, joissa ulkomaista tilapäistyövoimaa käytetään ja toisaalta oli vaikeaa löytää yhteyshenkilöä, jolla olisi valtuuksia tai aikaa järjestää haastattelut. Rakennus- ja metallialalla haastateltavia pyrittiin tavoittamaan yrityksen henkilöstöjohdon sekä alihankkijapäällikön välityksellä, mutta ongelmaksi osoittautui toisaalta se, että nämä tahot eivät aina tiedä kuka 18

työntekijöistä on varsinaisesti tilapäinen työntekijä ja toisaalta se, että alihankkijapäälliköitä ei tavoitettu. Lopulta haastattelujen hankkimisessa keskeiseksi osoittautuivat tutkimuksen tekijöiden henkilökohtaiset kontaktit suoraan ulkomaalaisiin tilapäistyöntekijöihin tai yrityksiin, joissa heitä työskentelee. Haastateltavat henkilöt yhteyshenkilö valitsi sattumanvaraisesti omasta työympäristöstään työntekijöiden taustoista muuta kuin kansalaisuuden tietämättä. Etsinnän aikana kontaktoitiin lukuisia eri aloilla työvoimaa välittäviä yrityksiä. Työnvälitysfirmoissa ei kuitenkaan ollut resursseja järjestää kontakteja mahdollisiin haastateltaviin, sillä jokaiseen työntekijään olisi erikseen täytynyt ottaa yhteyttä yrityksen toimesta. Ongelmaksi osoittautui myös se, että välitysfirmoissa ei yksinkertaisesti olla varmoja, ovatko heillä työskentelevät ulkomaalaiset maahanmuuttajia vai tilapäistyöntekijöitä. Myös muissa yrityksissä nostettiin esiin, että esimerkiksi henkilöstöjohdolla tai lähiesimiehellä ei välttämättä ole tietoa siitä, ketkä ovat tilapäistyöntekijöitä ja ketkä ovat maahanmuuttajia. Erityisesti hoiva- ja kuljetusalalla työskentelevien ulkomaalaisten osalta näyttäisi siltä, että työntekijät eivät ole tilapäisiä työntekijöitä vaan ovat alkujaan tulleet maahan muun kun työn perusteella ja ovat pikemminkin maahanmuuttajia. IT-alalla työskenteleviä ulkomaalaisia yritettiin tavoittaa erään kansainvälisen IT-alan yrityksen kautta. Haastattelupyyntöön suhtauduttiin organisaatiossa aluksi myönteisesti, mutta varsinaisia haastatteluja ei kuitenkaan yrityksen puolelta pystytty järjestämään. Kuljetus- ja varastointialalla haastateltavia yritettiin löytää kahden suuren logistiikkaalan yrityksen kautta, mutta alan kielitaitovaatimusten vuoksi ulkomaisia tilapäistyöntekijöitä näillä yrityksillä ei henkilöstöjohdon mukaan ole lainkaan. Korkeammin koulutettuja haastateltavia saatiin helposti ottamalla yhteyttä suoraan kahteen helsinkiläisessä korkeakoulussa työskentelevään ulkomaalaiseen tutkijaan, joiden yhteystiedot löytyivät korkeakoulun nettisivuilta. Näiden haastattelujen lisäksi luottamismiehiä pyydettiin välittämään yrityksensä tilapäistyöntekijöille (sekä suoraan yrityksen että esimerkiksi alihankkijan palveluksessa olevat) suomen-, englannin-, viron- ja venäjänkielisiä kyselylomakkeita. Tutkimusryhmä sai 20 ulkomaisen tilapäistyöntekijän täyttämää lomaketta takaisin. Lomakkeiden antamaa informaatiota käytetään haastatteluaineistoa täydentävänä informaationa. 2.5 Vuorovaikutteinen seminaari Tutkimusprosessin aikana järjestettiin asiantuntijoille seminaari, jonka keskeisenä tavoitteena oli testata tutkimuksen aikana esiin tulleita johtopäätöksiä ja alustavia kehittämisehdotuksia. Seminaarissa esitettiin sisällönanalyysin ja haastatteluiden alustavat tulokset, ja niistä tehdyt johtopäätökset, joita testattiin vuorovaikutteisten menetelmien avulla. Seminaarin osallistujiksi kutsuttiin haastatteluiden kohteina olevia henkilöitä ja heidän taustatahojaan, aihepiirin asiantuntijoita ja muita potentiaalisia asiasta kiinnostuneita tahoja. Osallistujia seminaarissa oli noin 19

3 Taustaa työvoiman liikkuvuudelle ja tilapäiselle työnteolle 3.1 Ulkomainen tilapäistyövoima osana kansainvälistä muuttoliikettä Wiman (1975) hahmottaa työvoiman kansainvälistä muuttoliikettä kolmen ulottuvuuden kautta: maiden välisen muuton on oltava institutionaalisesti mahdollista, kohdemaassa on oltava työvoiman tarvetta, joka ei ole korvattavissa kotimaisen työvoiman määrällä ja lähtömaalla on oltava työvoiman ylitarjonnasta aiheutuvaa muuttohalukkuutta, jolloin alhainen palkkataso, suuret taloudelliset ja sosiaaliset erot yms. syyt työntävät työvoimaa ulkomaille.7 Kansainvälisen liikkuvuuden ja demografisen kehityksen yhteyttä kuvaa Wimanin tavoin varsin hyvin Kentin ja Habinin (2005) teoria. Kansainvälisessä muuttoliikkeessä on otettava huomioon neljä eri näkökulmaa. Ensimmäiseksi, kansallisvaltioiden rajat ylittävä muuttoliike on aina poikkeuksellista, sillä suurin osa ihmisistä syntyy ja kuolee edelleen synnyinmaassaan. Toiseksi, kansainväliset muutot ovat hyvin selektiivisiä sen suhteen ketkä muuttavat ja minne. Esimerkiksi korkeasti koulutetut tai korkean ammattitaidon omaavat ammattilaiset pyrkivät muuttamaan niihin maihin, joihin heillä on henkilökohtaisia kontakteja, ja joissa he arvioivat parhaiten löytyvän työmahdollisuuksia. Kolmanneksi, kansainväliset muutot jatkuvat tulevaisuudessakin, ja muuttovirrat saattavat muuttua odottamattomalla tavalla. Neljänneksi, maahanmuutto ei voi missään korvata luonnollista väestön vähentymistä pitkällä aikavälillä eli käytännössä Suomen ja EU:n kaltaisilla alhaisen syntyvyyden alueilla maahanmuuton tulisi nousta niin korkealle tasolle, että se ei nykyisissä oloissa olisi poliittisesti hyväksyttävää.8 Työvoiman liikkuvuuden kannalta klassisena, mutta edelleen varsin ajankohtaisena voidaan pitää niin sanottuja muuttoliikkeen työnnön ja vedon teorioita.9 Näissä teorioissa yksilöt vertaavat tulo- ja lähtöalueen välisiä eroja, ja itse muuttaminen perustuu valintatilanteen kautta tapahtuvaan muuttopäätökseen. Valintatilanteessa verrataan lähtö- ja tuloalueella vaikuttavia tekijöitä, väliin tulevia esteitä (kuten matkakustannuksia, osaamis- ja ammattitaitovaatimuksia, työllisyystilannetta, kulttuurista ja kielellistä läheisyyttä) ja eritellään yksilöllisiä syitä. Euroopan 7 Wiman Ronald 1975. Työvoiman kansainvälisen muuttoliikkeen mekanismi. ETLA, elinkeinoelämän tutkimuslaitos B9 8 Bulletin Vol. 60, No 4; Heikkilä Elli ja Pikkarainen Maria 2008. Väestön ja työvoiman kansainvälistyminen nyt ja tulevaisuudessa.siirtolaisuustutkimuksia A 30. Siirtolaisuusinstituutti, Turku Lee E. 1969. The Theory of Migration. Teoksessa J. A. Jackson (toim.) Migration. Sociological Studies 2. Cambridge. 9 Perustuvat pääsääntöisesti Leen (E.) 1969 esittämiin teorioihin ja niiden muunnelmiin 20

unionin alueella edellä kuvatut teoriat muuttuvat käytännöksi työvoiman siirtymäja muuttovirtoina itäisestä läntiseen Eurooppaan varsinkin vuoden 2004 jälkeen. Työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta voidaan lähestyä yksilöiden, alueiden tai yhteiskunnan näkökulmasta. Kansainvälisen muuttoliikkeen näkökulmasta erityisesti sosiaaliseen pääomaan liittyvät teoriat yhdistävät yksilöön, yhteisöihin, alueisiin, toimialoihin ja yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä. Sosiaalisen pääoman teorioissa liikkuvuuteen kytketään erityisesti henkilökohtaiset, kulttuuriset ja sosiaaliset siteet. Lähtömuuttoalueilla tietoa ulkomaisista työpaikoista, elinoloista, elintasosta, asumisesta yms. välittyy ensisijaisesti henkilökohtaisten verkostojen, kuten aikaisemmin muuttaneiden tai työskennelleiden sukulaisten, ystävien tai naapureiden kautta. Kohdemaassa pidempään asuneet tai työskennelleet antavat ruohonjuuritason tietoa paikallisista oloista ja auttavat potentiaalisia muuttajia työnhakuun ja uuteen ympäristöön sopeuttamiseen liittyvissä asioissa. Tutut verkostot toimivat ikään kuin ponnahduslautana uusille tulijoille ja vähentävät samalla muuttokynnykseen liittyviä riskejä ja kustannuksia. Sukulaisuus- ja ystävyysvaikutus ohjaa uusia tulijoita samoihin paikkoihin ja alueille kuin aikaisemmin tulleet.10 Sosiaaliset verkostot vaikuttavat maastamuuttopäätökseen kahdesta suunnasta: yhtäältä ulkomaiset sosiaaliset kontaktit madaltavat maastamuuttokynnystä, jolloin sosiaaliset verkostot toimivat muuttoliikkeen työntö- ja veto-teorioiden mukaisena vetotekijänä, ja toisaalta sosiaaliset verkostot sitovat yksilön asuinpaikkaansa, jolloin sosiaalinen verkosto voidaan tulkita negatiiviseksi työntötekijäksi.11 Kansainvälisen muuttoliikkeen teoriat antavat myös ulkomaisen tilapäistyövoiman tarkastelulle ja analysoinnille mielenkiintoisen perustan. Ulkomainen tilapäistyövoima on omalla tavallaan maasta toiseen muuttamista vaikka onkin luonteeltaan tilapäistä. Muuttoliikkeen työnnön ja vedon teoriat voivat omalta osaltaan myös selittää ulkomaisen työvoiman väliaikaisuutta tai vastaavasti pysyvyyttä. Hyvänä esimerkkinä voidaan esimerkiksi pitää Saksan Gastarbeiter ilmiötä 1950-1970-luvulla, jolloin Saksan taloudellista kehitystä oli vauhdittamassa parhaimmillaan noin 2,6 miljoonaa ulkomaista työntekijää enimmäkseen Turkista, Italiasta sekä entisen Jugoslavian alueilta.12 Ulkomaista työvoimaa rekrytoitiin maakohtaisten sopimusten puitteissa (ns. Anwerbeabkommen) joita solmittiin mm. Kreikan, Italian, Tunisian, Espanjan, Marokon, Jugoslavian, Turkin ja Portugalin kanssa. Kun työvoiman tarve kuitenkin laski äkisti 1970-luvun alun jälkeen, eivät vierastyöläiset lähteneetkään takaisin kotimaahansa vaan jäivät useimmiten perheineen Saksaan. Omanlaisena työntötekijänä voidaan pitää esimerkiksi heikkoa työllisyystilannetta omassa kotimaassa sekä mahdollisesti sosiaalisten verkostojen siirtymistä uuteen asuinmaahan. Tällöin sosiaaliset verkostot ja sosiaalinen pääoma kohdemaassa kasvoivat ja sitoivat työpaikan ja esimerkiksi sosiaaliturvaetuuksien lisäksi osaltaan 10 Ks. erityisesti Massey Douglas 2002. A Synthetic Theory of International Migration. Teoksessa: World in the Mirros of international migration. International Migration of Population: Russia and Contemporary World. Volume 10. Moscow State University 11 Rantala Heikki 2001. Esitelmä Tampereen yliopiston Eurooppatutkimuksen päivillä 19.4.2001 12 Martin Philip 2001. There is Nothing more Permanent than Temporary Foreign Workers. Centre for Immigration Studies. Bacgounder 21

uuteen asuinpaikkaan. Philip Martinin laatimassa artikkelissa todetaankin, että usein tarve ulkomaisia tilapäistyöntekijöitä kohtaan osoittautuu pidemmäksi kuin alun perin suunniteltu. Martinin mukaan ulkomaisen tilapäistyövoiman hyödyntäminen johtaa useimmiten hyödyntäjämaan riippuvuuteen ulkomaisista tilapäistyöntekijöistä, ja vastaavasti tiettyjen maiden ja alueiden työntekijöiden riippuvuuteen toisessa maassa sijaitseviin työpaikkoihin ja palkkoihin.13 3.2 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Euroopan unionissa Kuten edellä todettiin, on ns. siirtotyövoimalla Euroopassa osittain pitkätkin perinteet, jotka ovat perustuneet tarpeisiin rekrytoida ulkomaista työvoimaa vastaamaan oman maan työvoimapulaan tietyillä aloilla. Uusien jäsenmaiden liittyminen Euroopan unioniin vuonna 2004 käynnisti tai ainakin vahditti merkittävästi keskustelua työvoiman liikkuvuuden mahdollisuuksista ja uhista sekä työperäisestä maahanmuutosta. Osittain pelättiin hallitsemattomia maahanmuuttovirtoja, palkkojen polkemista, kotimaisen työvoiman työttömäksi jäämistä ulkomaisen ja halvemman tullessa tilalle. Samalla ulkomainen työvoima koettiin erittäin tärkeäksi juuri kotimaisen työvoiman vanhentumisen vuoksi.14 Työvoiman tarjonta uusista EU-jäsenmaista ja kolmansista maista näyttää olevan ainakin tällä hetkellä hyvä. Uusien jäsenmaiden palkkataso on vanhoja jäsenmaita alhaisempi, mikä houkuttelee työvoimaa siirtymään toiseen maahan ainakin väliaikaisesti. Nykyisellään Euroopan unionissa työvoimaa uusista jäsenmaista vanhoihin jäsenmaihin virtaa erityisesti matalapalkkaaloille ja suorittavaan työhön. Lähitulevaisuudessa kysynnän katsotaan ulottuvan myös korkeasti koulutettuihin ammattiosaajiin. Esimerkiksi YK:n toteuttaman selvityksen mukaan vanhat EU-jäsenmaat (EU15) tarvitsevat 79 miljoonaa ulkomaista työntekijää kompensoimaan negatiivista väestökehitystä, mikäli työssä käyvän väestön osuus halutaan pitää samana. 15 Euroopan unionin alueella arvioidaan olevan yhteensä noin 35 miljoonaa maahanmuuttajaa.16 Yhtenäiset työmarkkinat eivät ole kuitenkaan lisänneet merkittävästi työvoiman liikkuvuutta EU:n sisällä. Arviolta vain 2 prosenttia työvoimasta on ollut osa toisen EU-maan väestöä 1990-luvulla. Kokonaisuudessaan työvoiman muuton uusista jäsenmaista Länsi-Eurooppaan ja Pohjoismaihin katsotaan lisääntyneen 1. toukokuuta 2004 jälkeen merkittävästi. Siirtymäaikalainsäädännön ei katsota merkittävästi vaikuttaneen siihen, kuinka paljon ulkomaista työvoimaa maahan on tullut, sillä useimmiten työvoima ei ole muuttanut maahan varsinaisena työvoimana vaan palveluntuottajien välityksellä ns. lähetettyinä työntekijöinä. Tässä suhteessa katsotaankin usein, että siirtymälainsäädäntö ei todellisuudessa toiminut halutulla 13 Ks. edellä 14 Raunio, Mika 207. Työmarkkinoiden kansainvälistyminen ja johtamisen kompetenssit. Eija Horttanen ja Raija Salo Kunnat ja globalisaatio. Kuntaliitto 2007 15 Fargues Philippe 2005. Temporary Migration: Matching demand in the EU with Supply from the MENA 16 Kent ja Haub 2005 22

tavalla, sillä palveluiden vapaa liikkuvuus kuitenkin mahdollisti ulkomaisten henkilöstövälitysfirmojen toiminnan niin Suomessa kuin muissakin Euroopan unionin jäsenmaissa. Usein ajatellaankin, että siirtymäaikalaki lisäsi juuri ulkomaisten lähetettyjen työntekijöiden hyödyntämistä suorien rekrytointien sijaan. Myös ulkomaalaisten verotuskohtelu voi vaikuttaa siihen, halutaanko Suomessa työskennellä vain lyhytaikaisesti, sillä lähetettyjä työntekijöitä eivät aina koske henkilöverotus samalla tavalla kuin muuta työvoimaa17. Esimerkiksi alle kuusi kuukautta Suomessa työskentelevän, ulkomaisen työnantajan palveluksessa olevan työntekijän palkkaa ei Suomessa veroteta. Vuoden 2007 alusta tuli voimaan lakimuutos, jonka perusteella Islannista, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Latviasta, Liettuasta ja Virosta tulevien, enintään kuusi kuukautta Suomessa ulkomaisen työnantajan palveluksessa työskentelevien vuokratyöntekijöiden palkkatulo verotetaan Suomessa. Lisäksi vuokratyöstä saatua palkkatuloa verotetaan, jos työntekijä tulee maasta, jonka kanssa Suomella ei ole verosopimusta. Palkka katsotaan Suomessa veronalaiseksi ansiotuloksi oleskeluajasta riippumatta heti ensimmäisestä työpäivästä alkaen. (poikkeuksena työntekijät ja työnantajat Baltian maista, Pohjoismaista ja sellaisista maista, joiden kanssa Suomella ei ole verosopimusta) 18 Lähetettyihin työntekijöihin tulee soveltaa Suomen työlainsäädännön edellyttämiä vähimmäistyöehtoja ja työehtosopimusten määräyksiä palkasta, työajoista ja vuosilomista. Pohjoismaissa suurin osa ulkomaisista työntekijöistä on kotoisin kuitenkin Baltiasta ja Puolasta (jopa 80 % kaikista työn perusteella maahan tulleista).19 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko tällä hetkellä on myös osa laajempaa kehityssuuntausta vuokratyövoiman yleistymisestä. Työvoiman saatavuusongelmien rinnalla vuokratyövoiman käyttö on vaiheittain kasvanut koko Euroopan alueella. Monelle työntekijälle vuokratyö on ainoa mahdollisuus tehdä töitä, monelle taas selkeä valinta joustavuuden puolesta. Vuokratyövoiman käyttöä perustellaan sen tuomalla joustavuudella työmarkkinoihin, toisaalta taas ainakin EU-maissa vuokrattujen työntekijöiden työsuhteet ovat yleensä hyvin lyhyitä, kuukausista päiviin ja heidän asemansa on usein esimerkiksi sosiaaliturvan, koulutusmahdollisuuksien ja palkkauksen suhteen heikompi kuin vakituisessa työsuhteessa olevilla. Samalla on kuitenkin muistettava, että vuokratyöntekijöiden olosuhteet vaihtelevat myös sektoreittain, minkä vuoksi esimerkiksi rakennusalalla ja IT-alalla saattavat vallita hyvinkin toisistaan poikkeavat olosuhteet.20 Tutkimuksen puitteissa käydyn asiakirjaaineiston sekä haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että suuri osa Suomessa työskentelevistä ulkomaisista tilapäistyöntekijöistä, ovat juuri vuokratyöntekijöitä. Samankaltainen kehitys näyttäisi olevan myös muualla Euroopassa. 17 Raunio, Mika 207. Työmarkkinoiden kansainvälistyminen ja johtamisen kompetenssit. Eija Horttanen ja Raija Salo Kunnat ja globalisaatio. Kuntaliitto 2007 18 Menettelyohjeet työntekijälle, työnantajalle ja työn teettäjälle, Verohallituksen julkaisu 288.07. Verohallinto 2008. 19 Dolvik Jon Erik & Line Eldring. 2008. Arbetsmobilitet fra de nye Eu-landene til Norden utviklingstrekk og konsekvenser. Sluttraport fra en nordisk arbetsguppe under Nordisk Ministerråd 20 European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. 2005. Temporary Agency work in the European Union 23

Vuokratyöntekijöiden asemaa on EU-tasolla pyritty parantamaan vuokratyödirektiiviehdotuksella, jossa on esitetty säädettäväksi vuokratyöntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta. Euroopan parlamentti hyväksyi 22.10.2008 komission vuokratyödirektiiviehdotuksen ministerineuvoston kesäkuisen yhteisen kannan mukaisena. Vuokratyödirektiivin tärkeimmät elementit ovat työntekijöiden suojelun kannalta yhdenvertaisen kohtelun periaate ja markkinoiden vapauttamisen kannalta vuokratyön kieltojen ja rajoitusten tarkastelu. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaan vuokratyöntekijän vähimmäistyöehtojen (mm. työajat ja palkka) tulisi olla vähintään sellaisia kuin mitä ne olisivat, jos käyttäjäyritys olisi palkannut työntekijän suoraan (ns. käyttäjäyritysperiaate). Yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta voidaan poiketa työehtosopimuksin tai työmarkkinaosapuolten sopimuksin. Lähetettyihin vuokratyöntekijöihin voidaan soveltaa vuokratyön kansallisia vaatimuksia, mutta lähetettyjen työntekijöiden vähimmäistyöehdoista säädetään edelleen lähetettyjen työntekijöiden direktiivissä. 21 Lissabonin strategian mukainen kilpailukykyinen osaamistalous vaatii nykyisten väestöennusteiden perusteella ulkomaista työvoimaa pitkällä aikajänteellä, mikä on saanut myös Euroopan Unionin pohtimaan työperusteisen maahanmuuton mahdollisuuksia ja uhkia. Nykyisellään paljon hyödynnetty vuokratyövoima saattaisi omalta osaltaan olla työperusteisen maahanmuuton eteinen, mikäli kokemukset ovat myönteisiä ja esimerkiksi useiden työtilaisuuksien jälkeen seuraa pysyvämpiluonteinen maahanmuutto. Toisaalta taas vuokratyövoiman tilapäisyyttä voidaan pitää eräänlaisena uhkana, sillä mahdolliset huonot kokemukset palkoista ja asuinolosuhteista saattavat tehdä työskentelystä hyvinkin väliaikaisen, joka ei esimerkiksi taas pitkällä tähtäimellä vaikuta väestökehitykseen positiivisesti. Keskeisessä asemassa näiden kokemusten taustalla ovat ulkomaalaisten työntekoa määrittelevät puitteet kuten esimerkiksi lainsäädäntö, lupa- ja tietojärjestelmät sekä työyhteisötason asenteet ja työkulttuuri, jotka joko synnyttävät myönteisiä tai kielteisiä kokemuksia ja mielikuvia Suomessa työskentelystä. Euroopan Unionin sisällä on eri maiden välillä eroja siitä, millä tavoin vuokratyö on säännelty sekä miten muut tekijät houkuttelevat tai vastaavasti eivät houkuttele ulkomaisia työntekijöitä muuttamaan väliaikaisesti tai pysyvästi maahan. Tietyt maat, kuten Ranska, Britannia ja Belgia tarjoavat ainakin kielen puolesta turvallisen vaihtoehdon monille uusista jäsenmaista sekä kolmansista maista tuleville. 21 Direktiivi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (96/ 71 EY) ja Trade Union Congress 2005. The EU Temp Trade: Temporary Agency Work across the European Union 24

4 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa tällä hetkellä arvioita määristä, aloista ja tulevaisuuden kehityksestä 4.1 Ulkomaisen tilapäisen työnteon käsitteen määrittelyä ja rajausta Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on haasteellinen käsite lähinnä termin tilapäinen kannalta. Käytännössä ulkomaalaisten tilapäinen työnteko muodostuu sekä työntekijöistä, jotka ovat tulleet suoraan suomalaisen työnantajan palvelukseen tai ovat elinkeinonharjoittajia, ja niistä, jotka ovat ulkomaisen alihankkijan tai henkilöstövuokrausyrityksen palkkalistoilla eli ns. lähetettyjä työntekijöitä. Tilapäisyydellä voidaan tarkoittaa mitä tahansa ajanjaksoa, joka ei tarkoita pysyvää oleskelua Suomessa. Henkilö voi työskennellä Suomessa muutamasta päivästä useisiin vuosiin, toistuvasti tai vaikkapa viikoittain Suomen rajan ylittäen. Tilapäisellä työntekijällä ei ole aikomusta jäädä Suomeen pysyvästi seikka, jota on hankala määrittää ja tilastoida. Työn tilapäisyyttä ei ole määritelty laissa ja valtioneuvoston päätöksen mukaisesti tilapäisyyden määrittääkin työlupaa myöntävä työvoimatoimisto olosuhteet ja käytettävissä olevan tiedon huomioiden22. Tutkimuksen puitteissa toteutetun asiakirja-analyysin perusteella ei yksiselitteistä juuri ulkomaalaisten tilapäistä työntekoa tai ulkomaista tilapäistä työvoimaa koskevaa käsitteellistä rajausta löytynyt. Usein julkaisut ovat yleisesti vuokratyövoimaa tai ulkomaista työvoimaa yleisesti käsitteleviä. Laki lähetetyistä työntekijöistä määrittelee lähetetyn työntekijän sellaiseksi työntekijäksi, joka työskentelee tavallisesti muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittunut työnantaja lähettää työhön Suomeen rajoitetuksi ajaksi tarjotessaan valtioiden rajat ylittävää palvelua.23 Määritelmä koskee vain ulkomaisen työnantajan palveluksessa olevia työntekijöitä, eikä pidä sisällään rajallisen ajan Suomessa suomalaisen työnantajan palveluksessa tai elinkeinoharjoittajan ominaisuudessa työskenteleviä ulkomaalaisia työntekijöitä. Tässä tutkimuksessa ulkomaalaisten tilapäinen työnteko ymmärretään lähetettyjen työntekijöiden lain määritelmää laajemmin, ja lisäksi työnteon rajallisuus voi luonteeltaan olla pitkäkestoistakin. Esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen mukaan yli kaksi vuotta kestävä oleskelu Suomessa katsotaan vakinaiseksi. Tässä tutkimuksessa kuitenkin pyritään myös hahmottamaan ulkomaalaisten tilapäisen työnteon yhteyttä ja merkitystä työperusteisen maahanmuuton näkökulmasta, minkä vuoksi tilapäisyys tai työnteon rajallisuus 22 Valtioneuvoston päätös Ulkomaisen työvoiman käytön yleisiä edellytyksiä koskevista valtakunnallisista linjauksista 27.10.2005. 23 Laki lähetetyistä työntekijöistä 25

nähdään ainakin tutkimuksen tässä vaiheessa niinkin laajasti, että työnteko voi toisaalta olla ainoastaan muutaman päivän tai vaikka useamman kuin kaksi vuotta kestävää. Työperusteisen maahanmuuton käsite ei itsessään pidä sisällään määritelmää pysyvyydestä, minkä vuoksi muutamien vuosien jaksotkin voidaan katsoa jo työperusteiseksi maahanmuutoksi. Työnteon kestoa ei voida yksistään pitää määrittelevänä tekijänä ulkomaalaisten tilapäistä työntekoa käsiteltäessä, sillä työsuhteita voidaan ketjuttaa tai työntekijä saattaa siirtyä toisen työnantajan palvelukseen tai työskennellä säännöllisin väliajoin Suomessa uuden sopimuksen perusteella.24 Työsopimuslain mukaan toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat ensisijaisia ja määräaikainen sopimus voidaan solmia ainoastaan silloin, kun siihen on laissa tarkoitettu perusteltu syy. Lähetettyjen työntekijöiden osalta työsopimus on tilapäinen ja työnteko on tässä suhteessa aidosti tilapäistä, sillä työsopimuksen kesto itsessään jo määrittelee työn tilapäisyyden. Myös esimerkiksi marjanpoimijoiden työsuhteet ovat tilapäisiä, vaikka työtä tehdäänkin useimmiten suomalaisen työnantajan palveluksessa ja säännöllisin väliajoin aina uudella sopimuksella. Muistettava kuitenkin on, että myös lähetetyt työntekijät voivat tulla Suomeen työskentelemään toistuvasti usean vuoden ajan ja lopulta päätyä suomalaisen työnantajan palvelukseen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Haasteellisempaa työnteon tilapäisyys on määritellä silloin, kun työsopimus on solmittu toistaiseksi voimassa olevaksi. Näissä tapauksissa työntekoa voidaan pitää pysyväluonteisempana, vaikka itse työntekijän aikomus olisikin palata takaisin kotimaahansa jonkin ajan kuluttua. Ratkaisevaa tilapäisen tai rajallisen työnteon määritelmässä on työnteon väliaikaisuus, mikä paljastuu usein työntekijän siteistä omaan kotimaahansa, kuten esimerkiksi perhesiteet ja kotiin perheelle tehtävät rahalähetykset. Esimerkiksi mikäli työntekijä lähettää suurimman osan palkastaan kotimaassaan olevalle perheelleen, hän on tullut Suomeen työskentelemään ilman perhettään ja on vähän kosketuksissa suomalaiseen yhteiskuntaan, voidaan työnteon olettaa olevan ensisijaisesti tilapäisluonteista. Vastaavasti mikäli työntekijä on tullut Suomeen jo lähtökohtaisesti perheensä kanssa ja myös aikoo työskennellä Suomessa pysyväluonteisemmin, on kyseessä todennäköisesti pysyväluonteisempi maahanmuutto, vaikka henkilön työsuhde Suomessa olisi määräaikainen. Tilapäinen työnteko tai pysyväluonteinen työperusteinen maahanmuutto saattavat siis usein myös olla kiinni työntekijän omasta aikomuksesta palata, tai olla palaamatta kotimaahansa. 4.2 Arvioita ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määristä Suomessa Suomessa ulkomainen työvoima, maahanmuutto ja työperusteinen maahanmuutto ovat olleet viime aikoina voimakkaasti esillä niin julkisuudessa kuin muussa 24 Ulkomaalaisten tilapäistä työntekoa ei myöskään voida määritellä tietyn lupajärjestelmän, kuten esimerkiksi työntekijöiden oleskeluluvan perusteella, sillä tällä tavoin ulkopuolelle jäisivät muut kuin tiettyjä kansalaisuuksia koskeva lupa- / rekisteröintijärjestelmä. 26

yhteiskunnallisessa keskustelussa.25 Vuonna 2007 työ- ja elinkeinoministeriön teettämän selvityksen mukaan noin kolme prosenttia toimipaikoista oli hyödyntänyt ulkomaista työvoimaa.26 Vuonna 2007 ulkomaan kansalaisia Suomessa oli Eurostatin mukaan ainoastaan 2,3 % (121 739 henkilöä) koko väestöstä. 27Määrä on kuitenkin noussut huomattavasti, sillä esimerkiksi vuonna 2005 ulkomaisen väestön osuus oli 2,06 % (108 346 ). Luku on kuitenkin alhainen muihin Pohjoismaihin verrattuna, sillä Tanskassa vastaava osuus oli 5,1 %, Norjassa 5,15 % ja Ruotsissa 5, 36 % väestöstä28. Olennaista kuitenkin on, että vuosien 1996 2006 aikana maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut nopeasti ja joillakin alueille jopa kaksinkertaistunut. Ulkomaan kansalaisten nettomuuttovoitto on vaihdellut 2000-luvulla 5 000 ja 9 000 välillä. Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määristä on esitetty hyvin erilaisia arvioita eri lähteissä. Yhteistä arvioille on, että kaikki katsovat määrien viime vuosien aikana nousseen ja olevan edelleen nousussa. Tilastoissa näkyvien ulkomaalaisten määrä on noussut Suomessa, mutta erityisen nopeaa on ollut tilastoimattomien ulkomaisten tilapäisten työntekijöiden määrä. Suomeen tuli 1990-luvulla tilapäisesti töihin noin 10 000 henkilöä vuosittaisten lupien perusteella, mutta 2000- luvun vaihteessa ulkomaisten tilapäisten työntekijöiden määrä kaksinkertaistui ollen noin 20 000 henkilöä. Virolaiset rakennusmiehet ja muut lähialueilta tulevat ovat myös hyvä esimerkki lisääntyneestä niin sanottujen rajatyöläisten (frontier workers) joukosta, jotka edustavat tyypillisimmillään työvoiman liikkuvuuden uusinta muotoa. Rajatyöläisillä tarkoitetaan niitä työntekijöitä, jotka pendelöivät rajan yli käydäkseen töissä toisessa maassa. Siirtymärajoitusten poistuminen, kulkuyhteyksien parantuminen sekä rekrytointiprosessin tehostuminen lähtö- ja tulomaassa todennäköisesti lisäävät merkittävästi tämän joukon kokoa lähitulevaisuudessa Suomessakin.29 Tässä tutkimuksessa määrällisten arvioiden tekemisessä pääsääntöisenä tietolähteenä toimivat Maahanmuuttoviraston UMA-rekisteri, Eläketurvakeskuksen tilastot lähetetyistä työntekijöistä, EU-kansalaisten oleskeluoikeuden rekisteröinnit sekä Kansaneläkelaitoksen vakuuttamispäätökset. Näistä tietolähteistä huolimatta suuri osa maassamme olevista tilapäistyöntekijöistä jää todennäköisesti näiden tilastointijärjestelmien ulkopuolelle, sillä erilaiset säädökset (esim. viisumivapaus tiettyjen ammattien ja työn keston kohdalla) ja EU- ja ETA-maiden kansalaisten vapaa liikkumis- ja työnteko-oikeus vaikeuttavat tilastointia. Toinen haasteista liittyy esimerkiksi siihen, että eri viranomaisten väliset tietojärjestelmät ja viranomaisten oikeudet katsoa ja analysoida toisen viranomaisen tilastoja ovat vielä puutteelliset, eikä lainsäädäntö anna tähän oikeutta. Kolmanneksi, eri viranomaiset tilastoivat ulkomaalaisten 25 Kts. esimerkiksi Helsingin Sanomissa julkaistuja artikkeleita vuonna 2008. Yhtenä esimerkkinä Suomi hakee työvoimaa Kiinasta, Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Helsingin Sanomat 30.3.2008 26 TEM analyysejä. Tuomala Mika.Työvoiman hankinta toimipaikoissa vuonna 2007. 2007 27 Väestörekisterikeskuksen mukaan vastaava luku oli vuodenvaihteessa 2007-2008 132 708. Lähde: Väestörekisterikeskus 2008. Taskutieto. 28 Eurostat heinäkuu 2008 29 Majava Altti. Nykyajan kansainvaellukset siirtolaisuuden ja pakolaisuuden yleismaailmalliset näkymät, VATT 2007 27

työnteosta lähinnä lupapäätöksiä, eivätkä esimerkiksi lupia henkilöä kohden, jolloin ei suoranaisesti voida laskea työntekijöiden vaan ainoastaan lupien määriä. Olemassa olevan aineiston perusteella voidaan kuitenkin tehdä varovaisia arvioita ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden määristä. Liitteen 1 taulukkoon 1 on koottu rekistereihin päätyvistä minimitiedoista määriä eri tilapäistyöntekijäryhmien kohdalla. Maahanmuuttoviraston UMA-rekisterin mukaan Maahanmuuttovirasto teki myönteisiä oleskelulupapäätöksiä työnteon, elinkeinonharjoittamisen tai muun perusteen mukaan vuonna 2007 yhteensä 8 010 kpl. Nämä päätökset koskevat pääsääntöisesti ensimmäisiä oleskelulupia. Ryhmään muu peruste kuuluvat ne työntekijät, jotka työskentelevät Suomessa eivätkä tarvitse työntekijän oleskelulupaa vaan voivat työskennellä tavallisella oleskeluluvalla (ks. liite 1). Tämä muu peruste -ryhmä on Maahanmuuttoviraston mukaan useimmiten työperusteista maahanmuuttoa, ja siihen kuuluvat esimerkiksi erityisasiantuntijat, urheilijat ja valmentajat sekä ulkomaalaiset tutkijat ja au pair -sopimuksen perusteella Suomeen hakeutuvat ulkomaalaiset.30 Työlupayksiköt antavat osaratkaisunsa sekä ensimmäisistä että jatkoluvista. Vuonna 2007 ensimmäisiä ja jatkolupia koskevia osaratkaisuja annettiin yhteensä 10 111 kpl. Suurimpia hakijamaita sekä ensimmäisten- että jatkolupien osalta olivat Venäjä, Kiina, Turkki ja Ukraina.31 EU- ja ETA-maiden kansalaisten oleskelun rekisteröintejä työn tai yrittäjyyden perusteella taas oli vuonna 2007 yhteensä 8 392 kpl, mikä on lähes kaksinkertainen määrä edellisen vuoden määriin verrattuna. Suurimmat rekisteröidyt ryhmät olivat virolaiset (n. 3 500 rekisteröintiä, kasvua edellisvuodesta noin 800) ja puolalaiset (reilut 2 100 rekisteröintiä). Puolalaisten kohdalla kasvua edellisvuosiin verrattuna (2005 noin 330 ja vuonna 2006 noin 640 rekisteröintiä) on huimasti. Tarkemmat tiedot oleskeluluvista ovat liitteessä 2. 32 EU- ja ETA-maiden kansalaisten pidempiaikaiseen työskentelyyn perustuvaan oleskeluun saadaan suuntaa antavia tilastoja Kansaneläkelaitoksen vakuuttamispäätöksistä. Kansaneläkelaitos tilastoi vakuuttamispäätökset, eli Suomen sosiaaliturvan piiriin hakevat ulkomaiset työntekijät, jotka eivät ole ulkomaisen yrityksen palveluksessa. Sosiaaliturvaetuuksia voi saada, mikäli työnteko kestää yli neljä kuukautta ja Suomen sosiaaliturvan piiriin voi hakea kun työnteko kestää neljästä kuukaudesta kahteen vuoteen. Kahden vuoden jälkeen voi päästä Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin. Kansaneläkelaitoksen tilastoista puuttuvat kaikki ne, jotka päättävät olla vakuuttamatta itseään tai työntekijäänsä Suomessa ja/tai ovat Suomessa alle 4 kuukautta ja / tai ovat lähetettyjä työntekijöitä. Kansaneläkelaitoksen tilastosta ei käy ilmi, kuinka kauan henkilö oleskelee Suomessa. Vuoden 2007 aikana työskentelyn perusteella myönteisiä vakuutuspäätöksiä rekisteröitiin alla olevan taulukon mukaisesti: 30 Maahanmuuttovirasto 2008. Oleskeluluvat vuonna 2007. 31 Työvoimatoimistojen osaratkaisut koskien työntekijän oleskelulupahakemuksia vuonna 2007, tammi-joulukuu. Työministeriö. http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/04_maahanmuutto/02_ulkom_tyonteko/tyoluvat07.pdf. [15.5.2008]. Tilastoanalyysi. Oleskelulupapäätökset vuonna 2007. Maahanmuuttovirasto 2007. 32 Tiedot perustuvat ulkomaalaisvirastolta saatuihin tilastoihin (tilastot vuodelta 2007) 28

Taulukko 2. Myönteiset kansaneläkelaitoksen vakuutuspäätökset vuonna 2007 Alue Lukumäärä 2007 EU- ja ETA -maista pois lukien Suomi ja Pohjoismaat 3 745 Pohjoismaista pois lukien Suomi: 178 Muu sopimusmaa *) 91 Muu maa 1 540 Yhteensä EU / ETA maat ja Pohjoismaat 3 923 *) Tiedot perustuvat ulkomaalaisvirastolta saatuihin tilastoihin (tilastot vuodelta 2007) Lähde: Kansaneläkelaitos Kun tarkastellaan kokonaisuutta, voivat Kelan tilastot kertoa ainakin jossakin määrin pysyvämmän luonteisesta työnteosta Suomessa: henkilöt ovat suomalaisen yrityksen palveluksessa, haluavat päästä suomalaisen sosiaaliturvan piiriin ja ovat työskennelleet maassa vähintään neljä kuukautta. Tämä saattaisi osaltaan kertoa suomalaisen työnantajan halukkuudesta pitää henkilö palveluksessaan, sekä työntekijän aikomuksesta työskennellä Suomessa pidempään kuin kyseisen ajanjakson verran. EU- ja ETA-maista lähetetyt työntekijät tarvitsevat Eläketurvakeskuksen myöntämän E101 -lomakkeen, joka todistaa heidän kuuluvan lähtömaansa sosiaaliturvan piiriin. Näiden työntekijöiden työskentelyn Suomessa voidaan katsoa olevan ensisijaisesti tilapäistä. Eläketurvakeskuksen mukaan suurin osa lähetetyistä työntekijöistä tulee Suomeen Virosta ja Puolasta. Eläketurvakeskus uskoo, että Puolan (ZUS) ja Viron (Sotsiaalkindlustusamet) viranomaiset toimittavat melko kattavasti myöntämänsä E101 -todistusten kopiot Eläketurvakeskukselle, mutta muiden jäsenvaltioiden osalta samankaltaista varmuutta ei katsota olevan. Puolan kohdalla tilanteeseen vaikuttaa kuitenkin se, että paikallistasolla on useita viranomaisia, jotka hoitavat E-101-lomakkeiden myöntämisen, ja kaikki tahot eivät välttämättä toimita tietojaan Suomeen. Lisäksi Eläketurvakeskus vastaanottaa vuositasolla niin paljon tietoja toisten EU- ja ETA-maiden myöntämistä lomakkeista, että niiden rekisteröinnin pitäminen ajantasaisena katsotaan olevan hyvin haastava tehtävä. Eläketurvakeskuksen edustajan mukaan lähetettyjen työntekijöiden todelliset määrät ovat todennäköisesti huomattavasti korkeampia. 33 Virosta Suomeen annettujen E101 -lomakkeiden määrä oli vielä vuonna 2004 ainoastaan 440, jonka jälkeen luku nousi reilusti vuonna 2006 6513 lomakkeeseen ja vuonna 2007 4547 lomakkeeseen. Vastaavat luvut Puolasta olivat vuonna 2006 2314 lomaketta ja vuonna 2007 3643 lomaketta. Muiden maiden osalta E101 -lomakkeiden määrä vuonna 2007 oli yhteensä 715, joista suurimmat kansalaisuudet olivat Saksa, Tšekki ja Slovakia.34 Kun näitä tietoja verrataan vuoden 2007 osalta suurimpien EUkansalaisten ryhmien, virolaisten ja puolalaisten työntekotietonsa rekisteröinei- 33 Puhelinkeskustelu ja -haastattelu Eläketurvakeskuksen Minna Levanderin kanssa 34 Puhelinkeskustelu Eläketurvakeskuksen jaostopäällikön Pia Wilkmanin kanssa 30.10.2008. 29

siin35, havaitaan alla olevan taulukon perusteella, että rekisteröintitiedot vaihtelevat vakuuttamispäätösten ja lähetettyjen yhteenlasketun määrän ja työntekotietojen rekisteröinnin kohdalla selkeästi. Työntekotiedot tulee rekisteröidä 14 päivää työn alkamisesta ja E101 -lomake on täytettävä ennen maahan tuloa. Alla olevaan taulukkoon on otettu esimerkiksi puolalaisten ja virolaisten työntekijöiden tilastoinnit eri järjestelmiin. Huomattavaa on esimerkiksi virolaisten kohdalla suuri ero lähetettyjen työntekijöiden ja työntekotietonsa rekisteröineiden kohdalla. 36 Taulukko 3. Maassa olevien puolalaisten ja virolaisten määriä eri tilastojen mukaan vuonna 2007 Kansallisuus Maahanmuuttovirasto työntekotietojen rekisteröinnit (hlöä) KELA vakuuttamispäätökset (hlöä) E101-lomakkeet (hlöä) Puola 2 103 258 2 314 Viro 3 752 2 000 6 513 Vuoden 2007 osalta ulkomaalaisia (tilapäis)työntekijöitä voisi olla arviolta seuraavassa esitetyn taulukon mukaisesti yhteensä 23 000 29 000 henkilöä. Tästä luvusta puuttuvat esimerkiksi kuljetusyrityksissä työskentelevät (vuonna 2006 työlupatyöryhmän raportin mukaan noin 2000). Lisäksi oleskelulupien, työskentelynsä tai oleskelunsa rekisteröineiden ja vakuutettujen välillä on todennäköisesti päällekkäisyyksiä, minkä vuoksi yhteen laskettuihin arvioihin tuleekin suhtautua äärimäisen varovasti. Lisäksi tilastoja ei ollut saatavilla yhteismitallisesti samalta vuodelta, vaan tilasto pitää sisällään sekä vuoden 2006 että 2007 määriä. Taulukko 4. Poimintoja ulkomaalaisten työntekijöiden määristä vuosina 2006 2007 Tietolähde Määrä Marjanpoimijat (Työlupatyöryhmän selonteko, vuonna 2006 ) 10 000 Työlupayksikön ensimmäiset ja jatkoluvat (Ulkomaalaisviraston tilastot, 2007) 10 111 Työskentelyn perusteella oleskeluoikeutensa rekisteröineet EU- ja ETA-maan kansalaiset 8 392 (Ulkomaalaisviraston tilastot, 2007) Vakuuttaneet EU / ETA maiden sekä Pohjoismaiden kansalaiset (Kansaneläkelaitoksen 3 923 tilastot 2007) E101-ilmoituksen tehneet; Eläketurvakeskus (Eläketurvakeskuksen tilastot 2007) *10 834 Yhteensä 43 260 Yhteensä ilman oleskeluoikeuttaan rekisteröityneitä 34 868 *Puola (3 643) Viro (6 513) Muut (678) 35 Puolalaisten kohdalla ei vuonna 2007 ollut yhtään oleskeluoikeuden rekisteröintiä. Virolaisten kohdalla luku oli 101 mutta näistä ei voida erottaa työnteon perusteella oleskeluoikeutta hakeneita, joten nämä henkilöt eivät ole mukana Maahanmuuttovirasto-sarakkeessa. 36 On mahdollista, että eri rekisterit eivät sisällä päällekkäisiä tietoja tai että rekisterit sisältävät täysin tai osittain tietoja samoista henkilöistä. 30

On myös mahdollista, että osa marjanpoimijoista ja muista puutarha-alan työntekijöistä haluaa hakea oleskeluluvan, ja on siksi UMA:n tilastoissa. Vaikka tilastojen perusteella ei tarkkaa lukua voida luotettavasti selvittää, on oletettavaa, että tilapäisten ulkomaalaisten työntekijöiden vuosittainen määrä maassamme liikkuu kymmenissä tuhansissa. Työministeriön oman arvion mukaan vuonna 2006 maassamme työskenteli noin 39 150 ulkomaista työntekijää. Tästä arviosta ei kuitenkaan voida eritellä tilapäisesti ja pysyväisemmin maahamme työskentelemään saapuvia. Käsitys perustuu arvioihin Suomeen viisumin perusteella työskentelemään saapuvista, eri oleskeluluvilla maassamme työskentelevien määristä sekä arviosta Suomessa työskentelevistä EU-kansalaisista. Ilman oleskelulupaa kolmansien maiden kansalaisia on työministeriön selvityksen mukaan työskennellyt maassamme vuonna 2006 noin 14000 ja EU- ja ETA-maiden kansalaisia noin 15 000.37 Verrattuna Pekka Lithin, kirjoituksessaan työteko yli rajojen lisääntyy, mainitsemaan lukuun noin 18 000 edellä mainittu luku tuntuu suurelta. Lith perustaa arvionsa kuitenkin pelkästään työntekotietojen rekisteröintiin, ja toteaa itsekin luvun vaikuttavan pieneltä. 38. Tutkimuksen puitteissa haastatellut asiantuntijat arvioivat ulkomaisen tilapäistyönteon osuuden olevan esimerkiksi yhden prosentin tehdyistä työtunneista. Elinkeinoelämän keskusliitto arvioi jäsenyrityskyselynsä perusteella 1,5 2 % jäsenyrityksistään käyttävän ulkomaista tilapäistyövoimaa. Rakennusliiton jäsenrekisterissä on yli 1 000 ulkomaalaista jäsentä ja heidän tutkimuksensa puitteissa haastateltu asiantuntijansa arvioi ulkomaalaisten vuosittaiseksi työsuhteiden määräksi alalla noin 20 000. Heikkilä ja Pikkarainen arvioivat ulkomaalaisten työntekijöiden määräksi noin 40 000 50 000 henkilöä vuositasolla. Työmaa 2008 2012 -raportin mukaan vuonna 2006 maassamme työskenteli noin 35 000 ulkomaalaista työntekijää.39 Lisäksi pelkästään telakoilla arvioidaan työskentelevän noin 4 000 ulkomaista työntekijää vuosittain. Kuten jo aiemmin todettu, ei täysin luotettavia tietoja maassamme työskentelevistä ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä puutteellisten tilastointijärjestelmien vuoksi voida tehdä. Tässä tutkimuksessa tulemme vielä palaamaan ala- ja aluekohtaisiin suuntaa-antaviin määriin, mutta varsinaisten tilastojen valossa näyttäisi siltä, että maassamme työskentelee vuositasolla noin 30 000 40 000 ulkomaista tilapäistyöntekijää. Arvioon tulee kuitenkin suhtautua varovaisuudella, sillä eri tilastolähteiden välillä on kuten jo aiemmin todettu päällekkäisyyksiä eikä myöskään kaikkia tilapäisesti maassamme työskenteleviä EU- ja ETA-maiden kansalaisia välttämättä rekisteröidä. Mikäli kuitenkin tarkastellaan tätä tilapäistyöntekijöiden määrää ja verrataan sitä työikäisiin maahan muuttaneisiin, on luku kuitenkin kohtalaisen suuri. Vuonna 2006 maahamme muutti Tilastokeskuksen mukaan 17 725 työikäistä (15 64-vuotiaat) ulkomaalaista.40 Suomeen muuttaneina henkilöinä pidetään tässä Tilastokeskuksen tilastossa sellaisia henkilöitä, jotka ovat 37 Työlupatyöryhmän raportti 2007 38 Lith 2007 Työnteko yli rajojen lisääntyy. Tieto&Trendit 7/2007. 39 Työmaa 2008 2012. Työperusteista maahanmuuttoa ja maahanmuuttajaväestön työllistymistä edistävä aikuiskoulutusohjelma. Opetusministeriön ja työministeriön yhteisen virkamiesryhmän ehdotus 16.3.2007, 6. 40 Muuttoliike 2006, Tilastokeskus. Vuoden 2007 osalta ei tilastoja ikäryhmittäin ollut saatavissa, mutta maahanmuutto oli edelliseen vuoteen verrattuna kasvanut 3699:lla. 31

asuneet yhtämittaisesti yli vuoden Suomessa ja ilmoittaneet muutostaan maistraatille. Hyvinkin todennäköistä on, että kohtalaisen suuri osa näistä maahamme muuttaneista työikäistä on ns. ulkomaista tilapäistyövoimaa, mikä taas osaltaan vahvistaa käsitystä, jonka mukaan työperusteisen maahanmuuton ja ulkomaisen tilapäisen työnteon raja on todella ohut. Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät saattavat jopa muodostaa suuren osan maahamme Tilastokeskuksen määritelmän mukaan muuttaneista henkilöistä. 4.3 Ulkomaalaisten työnteko Suomessa: tarpeita ja kehityssuuntauksia Työvoiman määrällisestä ja alakohtaisesta tarpeesta löytyy runsaasti erilaisia näkemyksiä. Yhteisenä piirteenä on se, että perustelut niin puolesta kuin vastaan liittyvät usein demografiseen ja työvoiman poistumaan liittyviin näkökulmiin. Demografinen paine vaikuttaa etenkin siinä, että Tilastokeskuksen väestöennusteiden mukaan jo joka neljäs suomalainen on täyttänyt 65 vuotta vuonna 203041. Käytännössä kyseisen ikäluokan kasvu on peräti 80 prosenttia nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Toinen tilastollinen tosiasia on se, että yhtäältä työmarkkinoilta poistuu lähitulevaisuudessa niin sanottujen suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle merkittävästi työvoimaa ja toisaalta työmarkkinoille ei ole tulossa riittävässä määrin uutta työvoimaa. Ennusteiden mukaan pelkästään vuosina 2000 2015 poistuu noin miljoona ihmistä työmarkkinoilta ja vuosina 2000 2010 jo 600 000 ihmistä. Poistuma vastaa käytännössä lähes kolmannesta vuoden 2000 työntekijöiden määrästä.42 Työvoima 2025 -raportin perusuran mukainen työvoiman tarjonta olisi vuonna 2020 noin 80 000 henkeä pienempi kuin vuonna 2007. Suurten ikäluokkien ikääntyessä työvoimasta poistuu vuoteen 2015 mennessä noin 900 000 henkeä. Työelämään tuleva ikäluokka on jo vuonna 2004 pienempi kuin työelämästä poistuva, ja vuosittainen vajaus on arviolta 10 000 20 000 henkilöä vuosina 2005 2015. Työvoiman ennusteisiin liittyvien arvioiden mukaan suurin työvoiman tarve tulee olemaan hoitotyössä sekä talouden ja hallinnon johto- ja asiantuntijatehtävissä, joissa uuden työvoiman tarve on yli 50 % vuoden 2000 työllisten määrästä. Toisaalta työvoiman määrän väheneminen suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle ei kuitenkaan automaattisesti johda työvoimapulaan. Tärkeää on myös pohtia, onnistutaanko vaikuttamaan nuorten työurien aikaistamiseen ja iäkkäämpien pidentämiseen, kuinka hyvin kotimaiset työvoimareservit saadaan käyttöön, ja miten työperusteisen maahanmuuton lisääntyminen vaikuttaa työmarkkinoiden tarjontaan. Suomessa työperusteiseen maahanmuuttoon on tartuttu muiden EU-maiden vanavedessä. Hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman (2006) politiikkalinjauksina olivat muun muassa työperusteisen maahanmuuton edistäminen ja työvoiman liikkumista koskeva yhteistyö EU-maiden, lähialueiden ja 41 Väestöennuste 2007 2040. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/vaenn/2007/vaenn_2007_2007-05-31_tie_001. html 42 Työministeriö 2003. Varautuminen suurten ikäluokkien aiheuttamaan työmarkkinamuutokseen. Projektin loppuraportti. Työhallinnon julkaisu 320. Työministeriö, Helsinki 32

muiden Suomen kannalta merkittävien työvoiman lähtömaiden kanssa. Keskeisenä teemana oli vastata nimenomaan tuleviin työvoiman saatavuusongelmiin työperusteisella maahanmuutolla. Samalla voitaisiin kansainvälistää työmarkkinoita kasvattamalla työvoiman osaamisperustaa ja mahdollisesti vähentää yritysten siirtymistä toisiin maihin ylläpitämällä osaavaa työvoimareserviä. Työmarkkinoiden kansainvälistymisellä viitataan osaamisperustan monimuotoistumisen lisäksi myös työmarkkinoiden houkuttelevuuteen ulkomaalaisille. Esimerkiksi tällä hetkellä Suomen vetovoiman sijoittumismaana ei katsota olevan kovinkaan hyvä sijainnin, palkkojen ja vieraan kielen vuoksi. Lisäksi työnantajat ovat tällä hetkellä vielä kohtuullisen tottumattomia ulkomaisiin työntekijöihin. Työnantajien monikulttuurisen osaamisen ja ulkomaista työvoimaa säätelevän viranomaisjärjestelmän kehittämisen katsotaan olevan keskeisessä asemassa työmarkkinoita kansainvälistettäessä.43 Vanhasen toisessa hallitusohjelmassa maahanmuuttoasiat keskitettiin sisäasiainministeriöön, kun aikaisemmin maahanmuuttoasioita hoidettiin seitsemän eri ministeriön hallinnonalalla. Lisäksi ulkomaalaisvirasto muuttui maahanmuuttovirastoksi ja sisäministeriöön muotoutuu maahanmuutosta ja kotoutumisesta vastaava kokonaisuus. Hallitusohjelman linjauksissa tuotiin esiin valmistautuminen työperusteiseen maahanmuuttoon ja siihen tehtävästä erillisestä toimenpideohjelmasta. Eri alojen liitot ovat osaltaan myös vastanneet ulkomaisen työvoiman palkkaamiseen liittyviin haasteisiin julkaisemalla erilaisia oppaita ulkomaisen työvoiman palkkaamiseen liittyvistä tekijöistä. Esimerkiksi rakennusteollisuus RT on julkaissut oppaan Ulkomaalaisten työskentely Suomessa, Teknologiateollisuus ry ja Metallityöväen liitto ry julkaisivat yhteistyössä oppaan Ulkomainen työvoimasta teknologiateollisuudessa. Lisäksi Turun työvoimatoimisto on julkaissut oppaan nimeltään Ulkomaisen työntekijän rekrytointi ja palkkaaminen opas työnantajille ja ulkomaisille työntekijöille. Tietyllä tavalla julkaistut oppaat ja materiaalit heijastavat myös alueita ja aloja, joissa ulkomaista tilapäistyövoimaa on perinteisesti hyödynnetty paljon. Rakennusteollisuus RT:n ja Turun työvoimatoimiston oppaat löytyvät usealla eri kielellä internetistä. Oppaat sisältävät ohjeita työnantajille ja työntekijöille erilaisista lupakäytännöistä sekä esimerkiksi Turun työvoimatoimiston laatimassa oppaassa myös yleisesti asiaa elämisestä ja asumisesta Suomessa. Tällä hetkellä ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä on erilaisten selvitysten ja tutkimusten mukaan eniten ns. matalapalkka-aloilla ja suorittavassa työssä kuten muuallakin EU:n alueella. Suurin osa ulkomaisista tilapäisistä työntekijöistä asemoituu tällä hetkellä pisteittäisesti tietyille toimialoille. Suurimpia aloja ulkomaalaisten tilapäisen työnteon kannalta Suomessa ovat rakennus-, puutarha- ja viljelyala sekä metalli- ja konepajateollisuus. Suurimpia ulkomaisen tilapäistyöntekijöiden keskittymiä voidaan havaita telakoilla sekä esimerkiksi Olkiluodon työmaalla. Lisäksi maaja metsätalous (ml. marjanviljely) työllistävät suuren määrän ulkomaista tilapäistyövoimaa. Siivous- ja osittain myös ravintola-ala työllistävät ulkomaista tilapäistä 43 Raunio, Mika 2007. Työmarkkinoiden kansainvälistyminen ja johtamisen kompetenssit. Eija Horttanen ja Raija Salo Kunnat ja globalisaatio. Kuntaliitto 2007 33

työvoimaa. Kuljetusalalla näyttäisi työvoimatoimistojen työntekijän oleskelulupahakemusten perusteella työskentelevän merkittävä joukko erityisesti venäläisiä työntekijöitä.44 Tämän tutkimuksen puitteissa kuitenkin näyttäisi siltä, että juuri kuljetusalalla yleistä näyttäisi olevan työskentely elinkeinoharjoittajana, sillä mikään suurempi kuljetus- ja logistiikka-alan yritys ei kertonut palkkaavansa ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä ammattitaito- ja kielitaitovaatimusten vuoksi. Näiden alojen lisäksi tietenkin on olemassa tutkijoita sekä esimerkiksi IT-alan erityisasiantuntijoita, jotka tulevat Suomeen töihin tilapäisesti (vrt. oleskelulupahakemuksen muu peruste luku 4.2.). Sosiaali- ja terveydenhuoltoaloille ei olemassa olevan tutkimusaineiston valossa ainakaan vielä ole merkittävästi palkattu ulkomaista tilapäistä työvoimaa. Merkittävä ryhmä Suomeen tulevista ulkomaisista työntekijöistä ovat olemassa olevien tutkimusten mukaan ensisijaisesti virolaiset.45 Virolaisten halukkuuteen tulla Suomeen töihin on vaikuttanut Suomen maantieteellinen, kulttuurinen ja kielellinen läheisyys. Lisäksi Suomessa jo asuva virolaisyhteisö sekä helpottaa uusien tulokkaiden sopeutumista että vähentää muuttamiseen liittyviä kuluja.46 Siirtymäaikalain vuoksi virolaisten, kuten muidenkin uusien jäsenmaiden kansalaisten työskentely Suomessa tapahtui ja tapahtunee edelleen ns. lähetettynä työntekijänä. Virolaiset suosivat tällä hetkellä Suomea, mutta sekä tutkimuksen puitteissa haastateltujen asiantuntijoiden että asiakirja-aineiston pohjalta nousee ristiriitaisia näkemyksiä siitä, kuinka kauan Viroa voidaan vielä pitää Suomen työvoimareservinä. Esimerkiksi Raunio esittää artikkelissaan, että työttömyys Virossa laski vuosien 2004 ja 2006 välillä lähes puoleen, ja palkat nousivat. Myös Finpron laatimassa maaraportissa todetaan, että työttömyys on edelleen laskenut vuonna 2008, vaikka alueellisia eroja työttömyysasteen suhteen onkin. Virossa myös työvoiman kysyntä etenkin rakennussektorilla ja palvelualoilla, kuten hotelli- ja ravintola-alalla, kiinteistösektorilla sekä kuljetus-, varastointi- ja tietoliikennesektoreilla on kasvanut. Vuoden 2007 aikana jo puolenkymmentä ulkomaista yritystä lopetti tuotantonsa Virossa työvoiman saantiin liittyvien ongelmien vuoksi.47 Kuitenkin tällä hetkellä on huomioitava talouden selkeä taantuma niin virossa kuin Suomessa, joka toisaalta taas tulee vaikuttamaan sekä työvoiman tarpeeseen Suomessa että työvoiman tarjontaan Virossa. 4.4 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa: alueelliset erityispiirteet Tutkimuksen alkuvaiheessa jo huomattiin, että ulkomaalaisten tilapäinen työnteko poikkeaa määriltään, aloiltaan ja toimijaverkostoiltaan huomattavasti eri alueilla. 44 Työvoimatoimistojen osaratkaisut koskien työntekijän oleskelulupahakemuksia vuonna 2007, tammi-joulukuu 2007 45 Esim. Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle siirtymäaikalain vaikutuksista sekä työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksista työmarkkinatilanteeseen eri aloilla. 2006; Kuusisto Aleksi.2004. Increase in foreign temporary agency workers due to EU enlargement. EIROnline; Raunio 2007 46 Philips Kaia & Kallaste Epp 2004. Studyn examines EU migration potential of Estonian workers. EIROnline 47 Spiridovitsh Seija 2008. Maaraportti Viro. Finpro. 34

Tässä osiossa esitellään tutkimuksen kohteena olevien alueiden erityispiirteet eli toimintaympäristö, toimijat, toimijaverkostot sekä toimintatavat. Alla olevaan taulukkoon on koottu kunkin alueen osalta keskeisimmät ulkomaista tilapäistyövoimaa määrittävät tekijät. Alla olevaan taulukkoon on nyt merkitty alueellisissa asiantuntijahaastatteluissa sekä erinäisestä asiakirja-aineistosta esiin tulleet tekijät. Näitä tekijöitä peilataan seuraavissa alaluvuissa olemassa oleviin työvoimatarpeisiin sekä muihin olennaisiin toimintaympäristöä määritteleviin tekijöihin. Taulukko 5. Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko: alueelliset erityispiirteet Alue Tarve Toimialat Lähtömaat ensisijaisesti Itä-Suomi Työvoimapula Puutarha- ja viljelyala Rakennusala Kaakkois- Suomi Uusimaa Varsinais- Suomi ja Satakunta Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Romania, Bulgaria (Kiina) Työvoimapula Kuljetusala Venäjä ensisijaisesti Osittain työvoimapula, osittain kustannustekijät Työvoimapula Rakennusala Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut Palveluala Teollisuus- ja metalli Puutarha- ja viljelyala Luonne Kausiluonteinen Jatkuva Erityispiirteet Suonenjoen Marjanviljely-yhdistyksen ylläpitämä marjapörssi, joka välittää työvoimaa sekä tiedottaa Liikenne Suomen ja Venäjän rajan yli, ruuhkautunut työlupayksikkö, elinkeinoharjoittajien suuri määrä Viro, Venäjä Jatkuva Ulkomaisen tilapäistyövoiman tarve laajempi ja useammalla alalla kuin muualla Suomessa. Pendelöinti Tallinna Harjumaa alueelta Helsingin / Uudenmaan alueelle Puola, Ukraina, Venäjä, Latvia, Liettua Kausiluonteinen Telakkateollisuuden kausivaihtelut Olkiluodon pitkäkestoinen tarve Kokonaisuudessaan voidaan sanoa, että kukin tutkimuksen kohteena olleista alueista näyttäytyi tutkimuksen tekijöille hyvinkin erilaisena. Alueelliset elinkeinoelämän erityspiirteet ja olemassa olevat verkostot muokkaavat ja vaikuttavat työvoiman tarpeeseen sekä olemassa oleviin toimintatapoihin. Tämän tutkimuksen puitteissa pystyttiin paneutumaan syvällisemmin ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon neljällä alueella, mutta mikäli esimerkiksi tietoa aloista ja määristä halutaan saada muualtakin Suomesta, tulisi huomioida, että tämän tutkimuksen puitteissa käsitellyt alueet eivät suinkaan edusta koko Suomea. Tutkimuksen puitteissa tehtyjen haastattelujen perusteella voidaan pikemminkin sanoa, että todennäköisesti alat, määrät ja toimintatavat vaihtelevat hyvin merkittävästi alueittain. Tämän tutkimuksen puitteissa ei myöskään voida antaa tarkkoja lukumääriä ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä tietyillä alueilla, sillä tästä ei ole 35

olemassa virallista seurantatietoa. Seuraavissa alaluvuissa tullaa esittämään joitakin arvioita, jotka kuitenkin perustuvat haastatteluissa tehtyihin asiantuntijaarvioihin. 4.4.1 Itä-Suomi Itä-Suomessa kokonaisuudessaan työvoiman saatavuuteen vaikuttaa nykyisellään alueen väestökehitys, joka on viime vuosien aikana ollut muuttotappiollinen lukuun ottamatta muutamaa suurempaa kaupunkia (kuten Joensuu ja Kuopio). Alueen elinkeinoelämä perustuu vahvasti matkailuun, maa- ja metsätalouteen sekä teollisuuden eri aloille. Rekrytointiongelmia on Itä-Suomen alueella ollut toukokuussa 2008 erityisesti maa- ja metsätaloustyön sekä jossakin määrin palvelutyön alalla.48 Tilanne näyttää hiukan erilaiselta suhteessa vuoden 2007 rekrytointiongelmiin, joita koettiin maa- ja metsätaloustyön alan lisäksi kuljetus- ja liikennetyön sekä rakennustyön ja teollisen työn aloilla.49 Tutkimustyötä tehdessä, Itä-Suomen osalta keskeisiä toimialoja ulkomaisen tilapäisen työnteon osalta ovat haastateltujen asiantuntijoiden mukaan erityisesti puutarha- ja viljelyala sekä rakennusala. Metalli- ja kuljetusalalla ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrät ovat nykyisellään myös lisääntymässä. Puutarha- ja viljelyalan osalta erityisen tärkeänä ulkomaisen tilapäistyövoiman kannalta pidetään marjanpoimintaa ja viljelyä. Kokonaisuudessaan koko Suomen marjantuotannosta noin 30 % tuotetaan Pohjois-Savossa ja 20 % Sisä-Savossa. Koska ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on Itä-Suomessa vahvasti painottunut marjanpoiminta- ja viljelyalalle on myös ulkomainen tilapäistyövoiman hyödyntäminen alueella kausiluonteista. Ulkomaisen tilapäistyövoiman merkitys marjanpoiminta- ja viljelyalalle koetaan erittäin merkittäväksi, ja useat haastateltavista katsoivat marjanviljelyn käytännössä loppuvan, mikäli ulkomaista tilapäistyövoimaa ei alueelle enää saataisi. Myös pienten rakennustyömaiden osalta etenkin Pohjois-Karjalassa ulkomaalaisten tilapäinen työnteko koettiin erittäin tärkeäksi. Ulkomaisen tilapäistyövoiman tarve esimerkiksi puutarha- ja viljelyalalle perustuu siihen, että suomalaiset eivät halua tehdä ko. alan töitä. Puutarha- ja viljelyalan ulkomaalaiset työntekijät tulevat Suomeen pääsääntöisesti Venäjältä ja Virosta sekä Latviasta, Liettuasta, Ukrainasta, Romaniasta, Bulgariasta sekä muutamia Kiinasta. Rakennusalalla korostuu Viron ja Venäjän lisäksi Puola. Itä-Suomessa tärkeä toimija ulkomaista tilapäistyövoimaa organisoivassa verkostossa on Suonenjoen marjanviljely-yhdistys ry, joka tekee yhteistyötä sekä alueen viljelijöiden että viranomaistahojen kanssa. Erityisen tiivistä yhteistyö on työvoimatoimiston kanssa, ja sekä työvoimatoimisto että yhdistys kokevat yhteistyön toimivan erittäin hyvin marjanviljelyn työpaikkojen välittämisessä. Yhdistys kartoittaa viljelijöiden työvoimatarpeita, välittää työvoimaa tiloille, ja niiden välillä 48 Rekrytointiongelmat työvoimatoimistoihin ilmoitettujen paikkojen osalta, toukokuu 2008, TEM 2008 49 Rekrytointiongelmat työvoimatoimistoihin ilmoitettujen paikkojen osalta, toukokuu 2007, työministeriö, 2007 36

sekä välittää tietoa viljelijöille ja työntekijöille esimerkiksi työajasta ja hygieniasta. Yhdistys välittää työvoimaa viljelijöille vakiintuneiden esimerkiksi venäläisten ja virolaisten kontaktien avulla. Työntekijät kuitenkin palkataan suoraan viljelijän palkkalistoille ja yleensä määräaikaiseen työsuhteeseen. Yhdistyksellä on vakiintuneet yhteistyösuhteet esimerkiksi Pietariin, Petroskoihin, Karjalan työvoimahallintoon sekä Viroon. Yhdistyksen kautta välitetään huippusesonkina noin 2 500 työntekijää ja loput 2 500 tulevat muuta kautta. Työvoiman vuokraus- ja välitysfirmoja ei ole hyödynnetty marjanviljelyn osalta alueella lainkaan. Yhteensä ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrät vaihtelevat kausittain noin 4 500 ja 6 000 välillä. Tiettynä haasteena, erityisesti marjanpoiminnan osalta, koettiin esimerkiksi eläkemaksujen maksaminen. Työ on nykyisellään niin kausiluonteista, että suurin osa työntekijöistä ei todennäköisesti aiokaan jäädä Suomeen asumaan, minkä vuoksi eläkemaksujen maksaminen saattaa tuntua monesta turhalta rasitteelta. Yhdistyksen toiminta on omalla tavallaan vienyt paikan henkilöstövälitysfirmoilta, sillä sen rooli alueella on vahva, ja viljelijät, työvoimatoimistot ja ulkomaiset yhteistyökumppanit luottavat yhdistyksen hoitavan työvoiman välityksen heidän tarpeidensa mukaisesti. Yhdistys on onnistunut Itä-Suomessa täyttämään sellaisen tilan, jonka muualla maassa ovat ottaneet henkilöstövälitys- ja vuokrausfirmat. Alueella voidaan huomata olevan kahdenlaisia asenteita ulkomaista tilapäistä työvoimaa kohtaan. Toisaalta marjanpoiminnan osalta asenteet ulkomaalaisia kohtaan ovat erittäin myönteiset samalla kun asenteet suomalaisia marjanpoimijoita kohtaan saattavat olla jopa kielteisiä. Suomalaisia poimijoita ei välttämättä enää haluta korkeamman hinnan vuoksi. Toisaalta taas muilla aloilla asenteiden koetaan olevan esimerkiksi Etelä-Suomea kielteisemmät. Asenteet etenkin venäläisiä kohtaan ovat vielä jossakin määrin kielteisiä, vaikka parannusta onkin tapahtunut viime aikoina. Muilla aloilla ulkomaalaisten työntekijöiden läsnäolo ei selvästikään ole yhtä arkipäiväistä kuin marjanpoiminnan- ja viljelyn osalta, jossa ulkomaisen työvoiman hyödyntäminen on ollut jo pitkään käytäntönä. Alueella koettiin ulkomaisen tilapäistyövoiman hyödyntämistä edistävän erityisesti tietyillä aloilla vallitseva työvoimapula, läheisyys Venäjään sekä pitkät perinteet ulkomaisen tilapäistyövoiman hyödyntämisessä marjanviljelyssä. Sitä vastoin ulkomaisen tilapäistyövoiman hyödyntämistä nähtiin heikentävän syrjäinen sijainti, kielteiset asenteet, puute majoituspaikoista sekä mahdollinen Venäjän palkkatason nousu. Haasteeksi koettiin myös Lappeenrannan työlupayksikön ruuhkautuminen, jonka vuoksi työlupa-asiat usein viivästyvät ja aiheuttavat haasteita aikataulujen pitävyydelle. Koska työ on näinkin kausiluonteista, on päätösten viivästyminen aiheuttanut haasteita työn suorittamiselle oikeassa aikataulussa. Marjanviljelyn osalta kausiluontoinen työ ei kuitenkaan edellytä lupaa, jos työ kestää alle 3 kk. Muissa töissä sen sijaan työlupa vaaditaan Venäjältä tulevilta. Tällöin ruuhkat koskevat todennäköisesti joko pidempiaikaisia puutarha- ja viljelyalan töitä sekä esimerkiksi rakennus- ja metallialan töitä. 37

4.4.2 Kaakkois-Suomi Kaakkois-Suomessa kuten Itä-Suomessakin väestökehitys on kokonaisuudessaan lähivuosina muuttotappiollinen ja työikäisen väestön osuuden ennustetaan laskevan lähivuosina. Kaakkois-Suomessa ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät näyttäisivät tämän tutkimuksen perusteella työskentelevän ensisijaisesti kuljetusalalla, jossa erityispiirteenä on Venäjän ja Suomen rajan yli tapahtuva rekkaliikenne. Kuljetusalan lisäksi ulkomaista tilapäistyövoimaa tarvitaan alueella metalli- ja rakennusalalle.. Työlupayksikön tietojen mukaan noin 90 % myönnetyistä työluvista perustuu toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, mikä taas nostaa jatkolupien määrää. Tilastojen mukaan jatkolupien määrä on Kaakkois-Suomessa korkeampi kuin ensimmäisten lupien määrä.50 Muilla alueilla ensimmäisten lupien määrä on selvästi korkeampi kuin jatkolupien määrä. Tämä saattaisi kertoa osaltaan siitä, että työntekijät eivät vaihdu niin tiiviisti kuin muualla maassa. Ulkomaisen tilapäistyövoiman hyödyntäminen ei Kaakkois-Suomessa ensisijaisesti perustu kausivaihteluihin vaan etenkin todelliseen ja jatkuvaluonteiseen kuljetusalalla vallitsevaan työvoimapulaan. Esimerkiksi Suomen kuljetus ja logistiikka ry on arvioinut Suomen tarvitsevan vuosittain 3 000 uutta kuljettajaa. Oman haasteensa kuljetusalalle asettaa myös syyskuussa 2009 voimaan tuleva laki kuljettajan ammattipätevyydestä, jonka mukaan ammattiajoon ei riitä enää kuorma-auton ajokortti, vaan siihen vaaditaan alan peruskoulutus. Kaakkois-Suomessa eniten rekrytointiongelmia on koettu sekä vuosina 2007 että 2008 kuljetus- ja liikennetyön alalla.51 Vuonna 2008 korostuvat myös rekrytointiongelmat sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla sekä kaupallisen alan työtehtävissä. Vuonna 2008 rekrytointiongelmia on Kaakkois-Suomessa rakennusalalla koettu vain vähän ja teollisuuden aloilla ei lainkaan. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, johtuuko tämä hiukan muusta maasta poikkeava tilanne juuri siitä, että ulkomaista työvoimaa on kotimaisen työvoiman lisäksi riittävästi tarjolla tarpeisiin nähden. Eräänä erityispiirteenä Kaakkois-Suomen osalta voidaan myös todeta työntekijöiden painottuminen yksityisiin etenkin Venäjältä tuleviin elinkeinoharjoittajiin, jotka tulevat rajan yli tekemään töitä Suomeen tietyiksi ajanjaksoiksi. Lappeenrannan työlupayksikkö koettiin paikallisten yhteistyöverkostojen näkökulmasta erittäin ruuhkautuneeksi, sillä päätösten saaminen saattaa kestää jopa 3 4 kk. Työlupayksikön ruuhkautumiseen saattaa merkittävästi vaikuttaa se, että suurin osa tulijoista on venäläisiä elinkeinoharjoittajia, jotka tarvitsevat oleskeluluvan. Muilla alueilla kuten esimerkiksi Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa suuri osa ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä on kuitenkin EU-maiden kansalaisia, vaikka venäläisiäkin on kohtalaisen paljon. Lisäksi näillä edellä mainituilla alueilla suurin osa on lähetettyjä työntekijöitä, joka helpottanee toimintaprosesseja työlupayksikössä. Mahdollista tietenkin myös on, että suuri elinkeinoharjoittajien määrä 50 Työvoimatoimistojen osaratkaisut koskien työntekijän oleskelulupahakemuksia vuonna 2007, tammi-joulukuu Maahanmuuttovirasto 2008 51 Rekrytointiongelmat työvoimatoimistoihin ilmoitettujen paikkojen osalta, toukokuu 2007, työministeriö, 2007 38

vaatii työlupayksiköltä enemmän pohjatyötä kuin esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden osalta tehtävät osaratkaisut. Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko koetaan erittäin tärkeäksi alueella erityisesti kuljetusalalla vallitsevan työvoimapulan vuoksi. Kaakkois-Suomessa nähdään myös jo sosiaali- ja terveysalalle kohdistuva työvoimapula ja esimerkiksi Kotkan seudulla työnantajat ovat erään projektin puitteissa pystyneet rekrytoimaan venäläisiä ja virolaisia lääkäreitä. Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät tulevat ensisijaisesti Venäjältä, sitten Puolasta, Latviasta ja Tšekistä. Lisäksi uutena trendinä on havaittu aina kauempaa tuodut ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät työntekijöitä on tullut Filippiineiltä, Marokosta ja Tunisiasta. Usein nämä työntekijät saattavat olla jo jonkin eurooppalaisen välitysfirman listoilla, jonka kautta heidät edelleen välitetään Suomeen töihin. Haastateltujen mukaan usein etäisyyden kasvaessa myös palkkakustannukset pienenevät. Vastaavanlaista trendiä ei suoranaisesti muilla alueilla havaittu, vaikka moni toimija esimerkiksi Uudellamaalla kokikin, että työvoimaa haetaan aina vain kauempaa (vrt. kiinalaiset rakennustyömiehet ja filippiiniläiset sairaanhoitajat Uudellamaalla). Syynä on todennäköisesti juuri ulkomaalaisen tilapäisen työvoiman käytön edullisuus suhteessa suomalaiseen työvoimaan, sekä määrällisesti suotuisat rekrytointimarkkinat. Haasteltavien mukaan asenteet Kaakkois-Suomessa ovat jossakin määrin vielä kielteisiä, sillä alueella on myös kohtuullisen paljon työttömyyttä ja ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaaminen suomalaisten sijaan herättää vielä paljon kysymyksiä. Itärajan läheisyyttä ei myöskään aina koeta ainoastaan positiiviseksi asiaksi vaan asenteet venäläisiä kohtaan saattavat olla hyvinkin kielteisiä. Kuitenkin asennemuutosta myönteisempään suuntaan on haastateltavien mukaan tapahtumassa, mikä johtuu hyvinkin pitkälle erilaisten alueella toimivien projektien ja julkisten toimijoiden tekemästä julkisuustyöstä. Alueella on pyritty vastaamaan ulkomaisen tilapäistyövoiman tuomiin haasteisiin erilaisten projektien avulla. Vuosina 2004 2005 esimerkiksi Suomen ja Venäjän välisen rajan ylittävää työvoimaliikennettä pyrittiin kehittämään Suomen ja Venäjän välinen työvoiman liikkuvuus -projektin avulla. Projektia toteutti Etelä-Savon TEkeskus. Lisäksi esimerkiksi Työsuojelupiiri tekee yhteistyötä ulkomaalaisvalvontaa tekevän paikallispoliisin kanssa. Tiettynä haasteena koettiin se, Kaakkois-Suomessa ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät koetaan jossakin määrin hallitsemattomana massana. Haastateltavat kokivat, että mikäli alueelta ei löydy ulkomaisen tilapäistyövoiman hallintaan erikoistuneita osaajia, on myös todennäköisempää, että paikalle tulevat tilannetta hyväksi käyttävät toimijat. Tässä suhteessa Kaakkois-Suomen tilanne saattaa erota hyvinkin merkittävästi muista alueista, sillä esimerkiksi Itä-Suomessa tilannetta on ottanut haltuun Suonenjoen marjanviljely-yhdistys ry ja Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa taas suuret telakka- ja rakennusalan toimijat ainakin jossakin määrin tuovat tilanteeseen vakautta. Kaakkois-Suomessa yksittäisiä suurempia toimijoita ei varsinaisesti ole, mikä tekee kentästä pirstaleisen ja otollisen erilaisille välitysfirmoille. 39

4.4.3 Uusimaa Uudellamaalla rekrytointiongelmia on vuonna 2007 koettu olevan erityisesti terveydenhuolto- ja sosiaalialan työssä sekä rakennusalalla ja kaupallisella alalla. Vuonna 2008 rekrytointiongelmia on koettu lähes kaikilla aloilla. Työvoimapula näkyy voimakkaasti myös vuoden 2007 tilastojen mukaisesti terveydenhuolto- ja sosiaalialalla, rakennusalalla sekä kaupallisella alalla. Erityisesti rekrytointiongelmia näyttäisi myös olevan kuljetusalalla sekä tieteellisen, teknisen ja taiteellisen työn aloilla.52 Tutkimuksemme perusteella Uudellamaalla ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä hyödynnetään suurimmaksi osaksi sellaisiin työtehtäviin, joita suomalaiset eivät halua tehdä. Poikkeuksena voidaan mainita sosiaali- ja terveysala, jossa työvoiman puute näkyy muuta maata suurempana.53 Rakennusalalla työvoimapulan taas koettiin kohdistuvan erityisesti pk-sektorille. Vaikka työvoimapula Uudellamaalla näyttäisikin kohdistuvan usealle eri sektorille, näyttäisi kuitenkin ulkomaisen tilapäistyövoiman hyödyntäminen ainakin tämän tutkimuksen perusteella rajoittuvan vain muutamiin. Asenteet etenkin asiakaspalvelutyötä tekeviä ulkomaalaisia työntekijöitä kohtaan näyttäisivät olevan edelleen kohtuullisen epäluuloisia. Sellaisia henkilöitä, jotka eivät puhu suomea täydellisesti ei haluta palkata tekemään töitä asiakasrajapinnassa. Erityispiirteenä Uudellemaalle voidaan mainita Helsingin ja Tallinnan maantieteellinen läheisyys, joka mahdollistaa useiden tuhansien virolaisten tilapäistyöntekijöiden pendelöinnin. Suurin osa Uudellamaalla työskentelevistä ulkomaalaisista tilapäisistä työntekijöistä on kotoisin Virosta ja Venäjältä. Suurin osa Uudellamaalla olevista ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä on lähetettyjä työntekijöitä, jotka työskentelevät tämän tutkimuksen perusteella enimmäkseen rakennusalalla. Tiettävästi paljon ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä on myös siivousalalla. Uudenmaan työlupayksikön tietojen mukaan myönnettyjen työlupien määrä ei viime vuosien aikana ole kasvanut, mikä voisi osaltaan ainakin kertoa siitä, että muiden kun EU-kansalaisten osuus Uudellamaalla ei ole lisääntynyt. Uudenmaan työlupayksikkö myös koki, että Uudellamaalla myönnettyjen B-lupien ja A-lupien määrä on kutakuinkin sama, mikä kertoo ainakin osittain ulkomaalaisten tilapäisen työnteon olevan sekä ns. aidosti tilapäistä että (B-lupien määrä) että jopa hiukan pysyväluonteisempaa (A-lupien määrä). Vastaavasti vaikka nykyisin suuri osa ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä on kotoisin Virosta, ennustivat useat haastateltavat virolaisten määrän vähenemistä johtuen Viron elintason noususta sekä Suomen palkkojen huonosta kilpailukyvystä ainakin joissakin tapauksissa. Tähän väittämään tosin suhtauduttiin useiden asiantuntijoiden keskuudessa hyvinkin kriittisesti eikä virolaisten työntekijöiden määrän uskottu ainakaan lähiaikoina vähenevän merkittävästi. Muilta osin ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden määristä ei varsinaisesti 52 Rekrytointiongelmat työvoimatoimistoihin ilmoitettujen paikkojen osalta, toukokuu 2008, TEM 2008 53 Rekrytointiongelmat työvoimatoimistoihin ilmoitettujen paikkojen osalta, toukokuu 2007 ja toukokuu 2008, työministeriö, 2007 / TEM 2008 40

osattu haastateltavien näkökulmasta antaa luotettavaa arvioita, mutta esimerkiksi Rakennusteollisuus RT:n keväällä 2007 teettämän selvityksen mukaan Uudenmaan talonrakennustyömailla oli yhteensä noin 1 300 ulkomaalaista työntekijää. Vuonna 2008 vastaava luku oli jo lähes 1800. Saman selvityksen mukaan Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan piirin jäsenistön työmailla noin 19 % työvoimasta on ulkomaalaisia. Vuonna 2007 ulkomaisten työntekijöiden osuus rakennustyömailla oli Rakennusteollisuus RT:n selvityksen mukaan Uudellamaalla 13 %, mikä kertoo kovasta kasvusta viime vuosien aikana.54 Vain pieni osa ulkomaisista työntekijöistä oli yrityksen omilla palkkalistoilla, vaikka määrä olikin hiukan noussut vuoteen 2007 verrattuna (vuonna 2008 7,7 % ulkomaisista työntekijöistä ja vuonna 2007 vastaava luku oli 6,9 %). Luku tuntuu kohtalaisen pieneltä kun verrataan sitä Uudellamaalla vallitseviin rekrytointiongelmiin. Toisaalta tähän lukuun lisätään vielä kaikki esimerkiksi siivous- ja palvelualojen ulkomaalaiset työntekijät, jotka oletettavasti kasvattavat lukua merkittävästi.55 Uudellamaalla viranomaisverkosto ja sen välinen yhteistyö toimii haastateltavien näkökulmasta, hyvin. Esimerkiksi Työsuojelupiiri ja Työlupayksikkö pitävät tiiviisti yhteyttä lähes päivittäin sekä kaksi kertaa vuodessa järjestettävien yhteisten kokousten merkeissä. Työlupayksikössä ei tällä hetkellä ole ruuhkaa, ja päätökset pystytään usein tekemään jopa samana päivänä (mikäli hakemukset eivät ole puutteellisia). Uudenmaan työlupayksikkö itse koki, että lupahakemukset ovat usein hyvin täytettyjä eivätkä vaadi lisätietopyyntöjä, mikä ainakin osittain vaikuttaa työlupayksikön prosessien sujuvuuteen. Tämä voisi osaltaan myös kertoa siitä, että työlupahakemuksia täyttävät ammattimaisesti toimivat henkilöstövälitysfirmat, jotka ovat tottuneita täyttämään vaadittavat tiedot. Ongelmia haastatellut kokivat pikemminkin tarkastustoiminnassa, jonka koettiin toteutuvan viiveellä potentiaalisten ongelmien havaitsemisesta. Ennakkovalvontaan panostaminen koettiin haastateltavien mielestä erittäin tärkeäksi ongelmien ehkäisyn ja oikea-aikaisen puuttumisen näkökulmasta. Asenteet ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä kohtaan ovat haastateltavien mukaan Uudellamaalla muuta maata myönteisemmät, mutta esimerkiksi ravintola-alalla ja terveydenhoitoalalla, jossa kielitaidolla on vielä suuri merkitys, palkataan ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä kohtalaisen varovaisesti. Sosiaali- ja terveysalalle palkattavista ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä ei vielä ole kovinkaan paljoa kokemusta, mutta haastateltavat kokivat, että ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden palkkaaminen näinkin asiakaspalveluintensiiviselle alalle tulee asettamaan haasteita niin asiakkaille itselleen kuin organisaation työntekijöille ja johdolle. Kokonaisuudessaan ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden palkkaaminen sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle koettiin kuitenkin myönteisenä merkkinä asenneilmapiirin muuttumisesta. Tiettynä haasteena haastateltava pitivät myös sitä, missä 54 Rakennusteollisuus RT. Ulkomainen työvoima Uudellamaalla. 2008 55 Vrt. myös: Työvoimatoimistojen osaratkaisut koskien työntekijän oleskelulupahakemuksia vuonna 2007, tammijoulukuu Maahanmuuttovirasto 2008 41

määrin ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä rekrytoivat ja välittävät tahot pystyvät pitämään lupauksensa esimerkiksi oppisopimuskoulutukseen puitteissa tehtävästä työnteosta (kuten esimerkiksi kielen opetus jne.). Haastateltavat nostivat myös esiin, että mikäli ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden tarve lähitulevaisuudessa kasvaa merkittävästi, on myös kiinnitettävä huomiota lainsäädännön mahdollistavaan rooliin (esimerkiksi työnantajia työllistävät lisävelvoitteet kolmansista maista tulevien osalta). Lisäksi myös työnantajien ilmoitusvelvollisuus tulisi haastateltavien mukaan sanktioida, mikäli määräystä ei noudateta. 4.4.4 Varsinais-Suomi ja Satakunta Varsinais-Suomen maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelutyöhön osallistuneiden asiantuntijoiden mukaan ulkomaista työvoimaa tullaan tarvitsemaan erityisesti talonrakennuksessa, siivous ja ympäristöpalveluissa sekä metalliteollisuudessa. Haastateltavat asiantuntijat kokivat, että edellä mainittujen alojen lisäksi nykyisellään ulkomaista tilapäistyövoimaa tarvitaan myös jossakin määrin palvelualoille sekä kuljetusalalle. Tärkeänä pidettiin myös puutarha- ja viljelyalaa, jonka merkityksen alueella arvioitiin lisääntyvän kasvukausien pidentyessä. Työministeriön selvityksen mukaan Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa juuri teollisuuden alalla on ollut rekrytointiongelmia sekä vuosina 2007 että 2008. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan rekrytointiongelmia on myös koettu palvelualalla, maaja metsätalouden alalla sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla. Varsinais-Suomessa viranomaisyhteistyöllä on kohtalaisen pitkät perinteet ja vakiintuneet yhteistyömuodot, sillä ulkomaalainen tilapäistyövoima on alueella ollut arkipäivää jo pidemmän aikaa. Varsinais-Suomessa on toiminut useita ESR-rahoitteisia projekteja, jotka pyrkivät vastaamaan viranomaisten, työnantajien ja työntekijöiden kohtaamiin ulkomaalaisten (tilapäiseen) työntekoon liittyviin tarpeisiin (esimerkiksi Åboavita ja Meitä on moneksi -projekti). Lisäksi alueella on perustettu metalliteollisuuden harmaa talous -työryhmä ja Turun työvoimatoimisto on laatinut oppaan ulkomaisen työvoiman rekrytointiin ja palkkaamiseen. Myös Verotoimisto on reagoinut sekä Varsinais-Suomessa että Satakunnassa lisääntyneeseen ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden määrään järjestämällä veroneuvontaa telakoilla sekä Olkiluodossa. Varsinais-Suomen Työsuojelupiiri tekee myös tiivistä yhteistyötä telakoiden kanssa, ja käyntejä telakoilla kertyykin joskus jopa muutama viikossa. Lisäksi työvoimatoimisto on solminut kumppanuuksia tiettyjen ammattitaitoa testaavien yritysten kanssa. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa korostuvat telakoiden ja Olkiluodon ydinvoimalan vuoksi ensisijaisesti B-luvat, mikä kertoo vuorostaan työsuhteiden määräaikaisuudesta.56 Ulkomaalaisen tilapäistyövoiman merkitys Varsinais-Suomessa arvioitiin tällä hetkellä erityisen tärkeäksi nimenomaan telakkateollisuuden näkökulmasta. Myös 56 Vrt myös Työvoimatoimistojen osaratkaisut koskien työntekijän oleskelulupahakemuksia vuonna 2007, tammijoulukuu Maahanmuuttovirasto 2008 42

Satakunnassa ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät koetaan tärkeäksi juuri Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyömaan vuoksi. TVO:n tietojen perusteella esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyömaalla työskenteli viime vuoden syyskuussa (vuonna 2007) noin 2 200 työntekijää, joista noin yksi kolmasosa on suomalaisia ja yksi kolmasosa oli puolalaisia. Muita kansalaisuuksia olivat saksalaiset, ranskalaiset, virolaiset ja slovakialaiset.57 Telakkateollisuus muodostaa merkittävän tekijän sekä työllisyysvaikutusten että yleisesti alueellisen kehittymisen ja kansallisen vientiteollisuuden näkökulmasta. Ulkomaisen tilapäistyövoiman katsottiin olevan keskeinen tekijä suomalaisen telakkateollisuuden kilpailukyvyn näkökulmasta. Ominaista telakkateollisuudelle ovat tilauskannan vaihtelut ja voimakkaat ruuhkahuiput, jotka edellyttävät suuria määriä työntekijöitä. Haastattelun perusteella tällä hetkellä suuri osa Varsinais-Suomen ulkomaalaisista tilapäisistä työntekijöistä työskentelee telakkateollisuuden piirissä, mikä tekee ulkomaisesta tilapäistyövoimasta suurimmaksi osaksi Varsinais-Suomessa kausiluonteista. Pääsääntöisesti ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät Varsinais-Suomessa ovat virolaisia, liettualaisia, latvialaisia, puolalaisia, venäläisiä ja ukrainalaisia. Pääsääntöisesti ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät työskentelevät Varsinais-Suomessa lähetetyn työntekijän statuksella. Haastateltavat kokivat myös ulkomaisen tilapäistyövoiman määrän kasvaneen runsaasti sen jälkeen kun siirtymäaikalaki kumottiin. Varsinais-Suomessa eräänä tulevaisuuden haasteena koettiin etenkin Turun seudulla vallitseva pula vuokra-asunnoista. Henkilöstövuokrausyritykset omistavat usein useitakin huoneistoja, joihin työntekijöitä majoitetaan, mutta muilta osin alueella vallitsee asuntopula tilapäisasumiseen. Myös viranomaisvalvonnan tehostaminen sekä työnantajien tai työn tilaajien vastuun korostaminen ulkomaisen tilapäistyövoiman palkkaamisessa koettiin tulevaisuuden haasteiksi. Varsinais-Suomessa ulkomaalaisten tilapäinen työnteko ja sen aiheuttamat lieveilmiöt näkyvät myös jo katukuvassa. Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät tulevat Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa useimmiten vain lyhyeksi aikaa eikä kielen opettelulle ja muuhun yhteiskuntaan ja sen pelisääntöihin tutustumiselle ole tarvetta, eikä siihen kannusteta, mikä saattaa pitkällä tähtäimellä johtaa siihen, että alueella asuu tuhansia ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä eristyksessä muusta yhteiskunnasta. 57 TVO [25.6.2008.] 43

5 Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon puitteet 5.1 Asiantuntijaverkoston kokonaiskuva ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa Tässä luvussa kuvataan asiantuntijaverkoston näkemyksiä ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa. Asiantuntijaverkostolla tarkoitetaan tässä yhteydessä haastateltuja viranomaistoimijoita, etujärjestöjä sekä tutkijoita. 5.1.1 Ulkomaisen tilapäistyövoiman tunnettuus, profiili ja toimijaverkostot Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät nähtiin haastateltujen näkökulmasta pääasiassa kolmesta eri näkökulmasta. Ensimmäiseksi, heidät nähtiin tilapäisinä työvoiman tarpeen paikkaajina, joiden ei oletettu tai nähty tarpeellisena jäädä oleskelemaan Suomeen pidemmäksi aikaa. Etenkin rakennusalalla ulkomainen tilapäinen työnteko koettiin tärkeäksi tasaamaan ruuhkahuippuja. Toiseksi, Suomeen tilapäisesti työskentelemään hakeutuvat nähtiin potentiaalisina maahanmuuttajina tai tulevana työvoimareservinä, jotka voisivat korvata tulevaisuudessa uhkaavaa työvoimapulaa. Tilapäinen työnteko on työnantajan puolelta välttämättömyys, kun ei saada pysyvää työvoimaa. Tavoitteena on että mahdollisimman moni jäisi pidemmäksi aikaa, jopa pysyvästi. Yleisenä haasteena monet haastateltavat kokivat kuitenkin työvoiman pysyvyyden kannalta sen, että työntekijät kategorisoidaan lähtökohtaisesti tilapäisiksi, eikä maahan muuttamista tehdä kovinkaan helpoksi. Tilapäisyys ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla ei ole mielestäni ongelma, vakituiseksi jäämisen mahdollistaminen voi olla ongelma. Haastateltavista moni kuitenkin korosti, että tilapäisiä työntekijöitä tarvitaan tällä hetkellä, vaikka pysyväluonteisempi työskentely Suomessa saattaisikin olla monelle työnantajalle ja työntekijälle parempi ratkaisu. Myös tilapäiset ovat tervetulleista, vaikka tarkoituksenmukaisempaa olisi pysyvämpi jääminen. Kolmanneksi, ulkomaalaisia työntekijöitä pidettiin sen tarkemmin erittelemättä jollakin tapaa uhkana työnlaadulle tai suomalaista työvoimaa syrjäyttävänä tekijänä. Jälkimmäisin näkökulma oli selvästi vähemmistön näkökulma. Suomessa ulkomaista tilapäistyövoimaa hyödynnetään haastateltavien näkökulmasta erityisesti metalli-, rakennus- maanviljely- ja marjanpoiminta- sekä kuljetusja siivousalalla. Tämän tutkimuksen haastatteluissa tuli hyvin esiin, että esimerkiksi edellä mainituilla toimialoilla ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on arkipäivää ja se tunnetaan erittäin hyvin näiden alojen toimijaverkostoissa. Toisaalta haastatteluissa käy myös ilmi, että joillakin toimialoilla (kuten esimerkiksi bussiliikenteen 44

osalta) ulkomainen tilapäistyönteko on ilmiönä jokseenkin vieras ja sekoitetaan usein ulkomaalaistaustaisiin maassa pidempään oleskelleisiin henkilöihin, joilla saattaa olla myös Suomen kansalaisuus tai Suomessa suoritettu ammattitutkinto. Kokonaisuudessaan ulkomaisen tilapäisen työnteon käsitteellinen rajaaminen ja määrittely koettiin usean haastateltavan näkökulmasta merkittäväksi. Esimerkiksi työlupayksiköt näkevät ulkomaisten työntekijöiden tilapäisyyden lupakäytäntöjen näkökulmasta, kun taas esimerkiksi ammattiliittojen edustajat näkivät ulkomaiset tilapäistyöntekijät ensisijaisesti ns. lähetettyinä työntekijöinä. Usean haastateltavan näkökulmasta rakennusalan katsottiin olevan ulkomaista työvoimaa hyödyntävistä aloista merkittävin tällä hetkellä. Rakennusalalla ammattitaitoon ja osaamiseen liittyvät kvalifikaatiot ovat esimerkiksi rakennusalan asiantuntijoiden näkökulmasta luonteeltaan globaaleja, joten työllistyminen on moneen muuhun toimialaan tai ammattiryhmään verrattuna varsin helppoa. Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että rakennusalalla ulkomaista tilapäistä työntekoa hyödynnetään perustöissä kausivaihteluja paikkaamaan sekä joillakin erityisosaamisalueilla, joilla Suomessa on pulaa työvoimasta. Esimerkiksi jotain tiettyä erityisosaamista saattaa tulla erityisesti tietyistä valtioista, kuten esimerkiksi tunnelitöihin erikoistuneita työntekijöitä Slovakiasta. Haastatteluista käy myös ilmi, että rakennusalalla pääosa ulkomaalaisista työntekijöistä ei ole suorassa työsuhteessa suomalaiseen yritykseen, vaan on tullut Suomeen ns. lähetettynä työntekijänä. Suurin osa ulkomaisesta työvoimasta tulee välitysfirmojen kautta, koska työnantajilla ei ole mahdollisuutta lähteä itse rekrytoimaan, siksi tämä perusteltu toimintamalli. Lisäksi siirtymäaikalainsäädännön katsottiin toisaalta antaneen aikaa lainsäädännön ja järjestelmän kehittämiselle, mutta toisaalta avanneen ovet ulkomaisille palveluntarjoajille eli henkilöstövälitysfirmoille. Haastateltavat toivat kuitenkin esiin suoran työsuhteen edut sekä työntekijän että työantajan puolelta. Suoran työsuhteen katsottiin vahvistavan työhön sitoutumista kuten myös työntekijän asemaa suhteessa palkkaan ja työehtoihin. Rakennusalalla näyttäisi ensisijaisesti siltä, että ulkomaalaisten työntekijöiden nähdään toimivan omanlaisena reservinä paikkaamassa suhdannevaihteluista johtuvaa työvoimapulaa. Eri asiantuntijoiden ja viranomaistahojen näkökulma ulkomaiseen tilapäiseen työntekoon, siihen liittyviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin oli hyvinkin organisaatiokohtaista, eikä varsinaisia poikkihallinnollisia näkökulmia tai verkostomaisista toimintatavoista kertovia käytäntöjä ainakaan käsillä olevan tutkimuksen puitteissa toteutetuissa haastatteluissa vielä saatu. Haastatelluista asiantuntijoista suurin osa nostikin esiin eri hallinnonalojen yhteistyön kehittämistarpeet ulkomaisen työvoiman ympärillä. Tilanne on tällä hetkellä epämääräinen. Tuntuu, että suomalaiselle ayliikkeelle, viranomaisille ja työnantajille on uusi juttu. Hahmottumaton kokonaisuus. Tullut uusia lakeja mm. rekisteröitymisen suhteen. Uusi epämääräinen asia. Kokonaisuuden hahmottamista korostettiin myös varsinaisten ulkomaisten työntekijöiden näkökulmasta. Erityiseksi haasteeksi koettiin lupa- ja viranomaiskäytäntöjen monimutkaisuus sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta. Tarvittaisiin 45

sujuvammat maahantulokäytännöt; nopeat ja vähemmän byrokraattiset. Myös kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus hankaloittaa. Verotuskysymykset, kuka on lähdeveron piirissä yms., ovat monimutkaisia. Tietoa kyllä löytyy jos osaa etsiä. Haastateltavien mukaan lupajärjestelmän monimutkaisuus saattaa jopa asettaa rajoitteita ulkomaalaisten työnteolle Suomessa ja tätä kautta vaikuttaa Suomen vetovoimaisuuteen työskentelymaana. 5.1.2 Lainsäädännön tunnettuus ja valvonta Yksittäiset asiantuntijat ja viranomaiset kokivat ulkomaalaisten tilapäistä työntekoa säätelevän lainsäädännön olevan kohtuullisen kattava, mutta erityisesti lainsäädännön valvonnan osalta koettiin nykyisten resurssien olevan riittämättömät ja laahaavan jäljessä suhteessa ulkomaalaisten työntekijöiden määrään Suomessa. Erityisenä haasteena koettiin myös lainsäädännön vaikeaselkoisuus sekä joissakin tapauksissa jopa ristiriitaisuus: Ulkomaalaisasioita säädellään useissa laeissa, välillä säälittää työnantajat. Lainsäädäntö ja erilaiset lupa-asiat olivat asiantuntijoiden näkökulmasta sekä viranomaisille itselleen että myös työvoimaa tilaaville ja rekrytoiville yrityksille haasteellisia. Merkittävässä asemassa ovat haastatteluaineiston perusteella lupa- ja lakiasioiden tulkkina toimivat ammattiliitot, jotka ovat laatineet erilaisia oppaita ja julkaisuja helpottamaan ja selventämään ulkomaiseen tilapäiseen työntekoon liittyviä haasteita. Kuitenkin asiantuntijat arvelivat ulkomaisen työvoiman palkkaamisen olevan erityisesti pienille yrityksille liian suuri ponnistus juuri lupa-asioiden ja lainsäädännön vaikeaselkoisuuden vuoksi. Lain ja säädösten monimutkaisuus nähtiin haastatteluissa johtavan siihen, että pienemmät työnantajat eivät käytä ulkomaista työvoimaa ollenkaan. Kynnys perehtyä lainsäädäntöön on liian korkea. Kaiken kaikkiaan haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että ulkomaalaisia palkkaava yritys on haastavassa tilanteessa, koska sen tulee tuntea sekä lupa-asiat, työsuhdeasiat että verotusasiat. Lainsäädännön kritiikissä korostuvat vaikeaselkoisuuden lisäksi ongelmat terminologiassa ja erilaisten ulkomaalaisten statusten määrittelyssä (kuten esimerkiksi elinkeinoharjoittajan status, asumisperusteisen sosiaaliturvan käsite eli milloin voidaan luokitella henkilö maassa asuvaksi). Terminologia näyttäisi haastatteluiden perusteella myös vaihtelevan eri viranomaisten ja lain osa-alueiden välillä, mikä vaikeuttaa lainsäädännön tulkitsemista merkittävästi. Haastatteluaineiston perusteella samoista asioista puhutaan usealla eri termillä, kuten eräs haastateltavistakin asian ilmaisi: Yhteinen kieli puuttuu viranomaisilta. Näyttäisi siltä, että lainsäädännön sekä erilaisten lupa-asioiden vaikeaselkoisuus heijastaisi ainakin jossakin määrin myös koko ulkomaisen tilapäistyönteon ympärillä toimivan toimijakentän pirstalemaisuutta. Lainsäädäntö ja lupa-asiat ovat haastateltavien mukaan paikoittain vanhentuneet eivätkä vastaa nykytilannetta ja tarvetta. Erityisesti työlupakäytäntö sai haastatteluissa osakseen kritiikkiä, lähinnä sen hitauden ja monimutkaisuuden vuoksi. Työlupakäytännöissä tulisi haastateltujen 46

tahojen mukaan keventää työvoimapoliittista harkintaa prosessin sujuvoittamiseksi ja lisätä ns. yhden luukun palvelupisteitä. Vanha lainsäädäntö ei kaikilta osin vastaa nykyistä tarvetta, vaan pitäisi siirtyä nopeampaan ja yksinkertaisempaan työlupakäytäntöön. [ ] Monimutkaisesta järjestelmästä pitää luopua. [ ] Pitäisi koko proseduuri hoitaa yhden putken kautta. Mutta työehtoihin liittyvät asiat pitäisi säilyttää. Sama viranomainen tekisi kaksi tarkistustoimenpidettä: turvallisuus ja työehdot. Haastatteluissa heijastui selkeästi se, että työehtoihin liittyviä säännöksiä ei tulisi ainakaan lieventää. Haastatteluiden perusteella voidaan myös todeta lainsäädännön olevan tällä hetkellä niin tiukka, että se rajoittaa ainakin osittain maahantuloa vaikka suojaa toisaalta omia työmarkkinoita. Ulkomaalaisten maahan tuleminen hankalaa, sillä kaikki on Suomessa niin pitkälle säänneltyjä. Koskee erityisesti työmarkkinoita ja työlupa-asioita, jotka ovat hyvin pitkälle säänneltyjä. Kokonaisuudessaan lainsäädännön valvonta saa asiantuntijoiden osalta kritiikkiä. Vaikka tilaajavastuulain koettiinkin tehneen alihankintaketjusta läpinäkyvämmän, ei nykyisten resurssien koettu olevan riittäviä työsuojelulainsäädännön sekä esimerkiksi tilaajavastuulain toimeenpanon seurantaan. Paikoitellen koettiin, myös että tarkastajien valtuudet eivät ole riittävät. Tarkastustoiminta edellyttäisi reippaimpia otteita. Tarkastustoiminta ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin [työntekijöiden] määrä. 5.1.3 Yhteiskunnalliset asenteet ja arvot suhteessa ulkomaiseen tilapäistyövoimaan Sekä ulkomaisen tilapäistyöskentelyn että pysyväluonteisemman työskentelyn osalta tärkeää on tarkastella yhteiskunnallista asenneilmapiiriä eli toisin sanoen yhteiskunnan ja työyhteisöjen muutosvalmiutta monimuotoistumiseen. Yleiset asenteet ja arvot ovat merkittävässä roolissa siinä, millä tavoin ulkomaista työvoimaa kohdellaan ja miten heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan pidetään kiinni. Haastattelujen perusteella ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon liittyvät asenteet ja arvot ovat hyvinkin kaksijakoiset. Toisaalta nähtiin, että lyhyessä ajassa on tapahtunut suuri muutos asenneilmapiirissä sallivampaan suuntaan. Suomessa on nyt poikkeuksellisen suuri panostus ulkomaisen työvoiman hyväksi. Lisäksi tällä hetkellä koettiin yleisen ilmapiirin puoltavan kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta. Toisaalta asenteista välittyi paikoin negatiivinen kuva ilmapiiristä ja asenteista. Ulkomaalaisten työntekijöiden koetaan paikoittain olevan uhka kantaväestön työnsaantimahdollisuuksille sekä työn laadulle. Muukalaisvihaa on olemassa, se ei ole avointa. Luonteva selitys asenteille on se, että ulkomaista työvoimaa on yksinkertaisesti ollut Suomessa vasta niin vähän aikaa, että ilmiöön ei ole ehditty sopeutua. Tällä hetkellä Suomessa koetaan olevan jonkinlainen ylimenokausi vanhasta enimmäkseen monokulttuurisesta yhteiskunnasta monikulttuurisempaan yhteiskuntaan. Ilmiöön liittyvät edut ja mahdollisuudet sekä niiden huono tunnettuus lisäävät epävarmuutta ja negatiivisia asenteita. Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko nähdään 47

haastateltavien näkökulmasta Suomessa tällä hetkellä pääasiassa ongelmalähtöisesti, ei voimavarana. Haastatteluista käy ilmi, että suomalaisen väestön asenteissa on haastateltavien näkökulmasta edelleen paljon tarkistamisen varaa, mutta suunnan katsotaan kuitenkin olevan oikea. Erityisesti venäläisten katsottiin olevan Suomessa tietynlainen ongelmaryhmä asenteiden ja arvojen kannalta. Tämä on suuri haaste Suomessa, sillä venäläiset ovat suurin yksittäinen kansallisuusryhmä maahanmuuttajien joukossa. Ammattiliitoissa syrjintään suhtaudutaan haastattelujen perusteella vakavasti ja luottamusmiehiä on ohjeistettu puuttumaan syrjintätapauksiin erityisen aktiivisesti. Samalla Ay-liike tiedostaa asenteisiin kielteisesti vaikuttavan uhkakuvan, jonka mukaan ulkomaalaisten tilapäinen työnteko koetaan uhkana suomalaisten työllisyydelle. Ay-liike pelkää työehtojen polkemista ja oman väen työttömyyttä. Suomessa vakituisesti asuvat maahanmuuttajat taas pelkäävät erään haastatellun mukaan ulkomaalaisten rekrytointia mahdollisesti omien työllistymismahdollisuuksien heikkenemisen vuoksi. Ennakkoluuloja ulkomaalaisten työntekijöiden palvelukseen ottamisessa löytyy myös työnantajien puolelta etenkin kielikysymysten osalta. Suomalaisten työnantajien ennakkoluuloisuus palkata henkilö, joka ei osaa täydellisesti suomea. Haastatteluissa nostettiin myös esiin, että asenteet erityisesti asuinrakennusten rakennustyömailla työskenteleviä ulkomaisia työntekijöitä kohtaan ovat muun väestön osalta kielteisemmät, sillä usein valmistuvan asuinrakennuksen tulevat asukkaat tai naapurit kokevat ulkomaiset työntekijät uhaksi omalle turvallisuudelleen. Muilta osin kynnyskysymyksenä pidetään erityisesti kielitaitoa. Myös työnantajien on paikoittain pitänyt tarkistaa asenteitaan, jos työvoimaa ei ole ollut saatavilla Suomesta. Haastatteluista käy myös ilmi, että asennekasvatusta ja lobbausta ulkomaisen työvoiman puolesta pitäisi kohdistaa erityisesti työnantajille. Sitä kautta ulkomaalaisia saadaan enemmän mukaan työelämään, mikä taas vaikuttaa pikkuhiljaa asenteisiin yleisellä tasolla. Työehtojen noudattaminen ja valvominen suomalaisen työnantajan tai tilaajayrityksen puolelta on myös asenne- ja arvokysymys. Tällä hetkellä ainakin asiantuntijahaastatteluissa koettiin, että suurimmat palkkojen ja työehtojen polkemiset tapahtuvat nimenomaan alihankintaketjuissa. Tutkimuksessa käsitellään yritysten yhteiskuntavastuuta tarkemmin seuraavassa luvussa, mutta ns. järjestelmätason asiantuntijat nostivat esiin myös suomalaisten yritysten vastuun aliurakoitsijoiden toimintatavoista. Hieman yleistäen voidaan sanoa, että vastuun kantamista toivottiin ulkomaalaisten tilapäisen työnteon kohdalla pääasiassa työvoimaviranomaisilta sekä työnantajilta. Vastuukysymyksissä erityistä huomiota saivat kielikoulutus, informointi ja paremmat olosuhteet työpaikoilla yleensä ottaen sekä pyrkimys tilapäisyydestä pysyvämpään ulkomaisen työvoiman käyttöön. Pysyvämmän ulkomaisen työvoiman käyttöön pitäisi pyrkiä haastattelujen perusteella kielen opiskelun mahdollistamisella sekä työntekijän perheen huomioimisella. 48

5.1.4 Tiedonkulku ja tietojärjestelmät Tiedonkulun ja tietojärjestelmien osalta tarkastellaan sekä olemassa olevia tietojärjestelmiä ulkomaisen tilapäisen työnteon seurannan näkökulmasta että tiedonkulkua viranomaisten, etujärjestöjen ja ammattiliittojen sekä varsinaisten työnantajien ja työntekijöiden välillä. Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että informaatiota liittyen ulkomaalaisiin työntekijöihin on tarjolla kohtalaisen paljon sekä työntekijöille että työnantajille. Materiaalia on myös käännetty useille kielille, ja sitä ovat tuottaneet pääasiassa eri ministeriöt ja liitot58. Lisäksi aihetta on sivuttu muutamissa projekteissa, jotka ovat myös tuottaneet erilaisia materiaaleja. Olennaista on kuitenkin se kuinka hyvin tuotettu materiaali tavoittaa oikean kohderyhmän. Päällimmäisenä tiedonkulun haasteena koettiin kaksi tekijää, jotka johtuvat pääsääntöisesti siitä, että eri toimijoiden väliset yhteistyöverkostot ulkomaisen tilapäistyövoiman ympärille ovat vasta muodostumassa. Ensimmäinen tekijä liittyy lähinnä tietojärjestelmiin, jotka eivät ainakaan nykyisellään vielä kommunikoi keskenään, mikä taas tekee ulkomaisen tilapäisen työnteon seurannan esimerkiksi suhteessa määriin sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla mahdottomaksi. Toinen tekijä liittyy ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta laadittavaan tiedotusmateriaaliin, joka on myös kohtalaisen organisaatiospesifiä ja kohdentamatonta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta: Tiedonhallinta on jaettu liian monelle taholle. Yhteinen koordinaatio puuttuu. Puuhastellaan samojen asioiden kimpussa. Kokonaisuudessaan haastateltavat katsoivat työntekijälle olevan erittäin haasteellista löytää itse kokonaisvaltaisesti tietoa Suomen lupakäytännöistä ja muista relevanteista maahan tuloon ja maassa asumiseen liittyvistä asioista. Haastatellut asiantuntijat kokivat, että ulkomaalaisten työntekijöiden tärkein tiedonsaantikanava ja myös lähes ainoa kontaktipinta suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan on heidän työpaikkansa. Ulkomaalaisten työntekijöiden keskuudessa tieto kulkee useimmiten oman kansalaisuus- tai kieliryhmän sisällä. Eri tahot ovat myös havainneet, että kotimaahan palattuaan työntekijä on levittänyt tietoa Suomessa työskentelemisen mahdollisuuksista ja saattaa myöhemmin palata työskentelemään Suomeen uudelleen tuttavansa tai sukulaisensa kanssa. Kokonaisuudessaan kuitenkin tietoisuuden suomalaisista toimintatavoista ja lainsäädännöstä uskottiin asiantuntijoiden keskuudessa olevan kohtalaisen heikko: Sosiaaliturvan merkitys on erittäin suuri. Jos ulkomaalaiset tietäisivät mihin kaikkeen heillä on oikeus, he hakeutuisivat veronmaksajiksi. Vaikkakin se on hyvin vaikeaa teknisesti. Myös eri viranomaistahot ovat haastatteluiden perusteella viime vuosina tunnistaneet uusia asiakasryhmiä eli ulkomaisia työntekijöitä ja heidän tarpeitaan. Näiden työntekijöiden palvelemisen koetaan vaativan erityisosaamista ja kielitaitoa. Myös viranomaisten internet-sivuja on käännetty englanniksi ja sitä kautta tehty ulkomaalaisten työntekijöiden informaation tiedonhakua helpommaksi. Viranomaisille palvelutilanteessa asettaa 58 ks. www.mol.fi/finnwork 49

haasteita myös se, että ulkomaalainen ei aina tiedä itsekään omaa statustaan, jolla on Suomeen tullut (esimerkiksi onko henkilö elinkeinoharjoittaja vai lähetetty työntekijä). Muutaman haastatellun mukaan Suomessa on tällä hetkellä käynnissä poikkeuksellisen suuri panostus ulkomaisen työvoiman hyväksi. Eri tahot ovat tuoneet ilmi, että panoksia halutaan lisätä erityisesti maahan saapumassa olevien kohdalla, jolloin Suomeen tuloa suunnitteleville olisi tarjolla mahdollisimman kattavasti heidän tarvitsemansa tietoa jo ennen maahan saapumista. Ulkomaille sijoitetuista erilaisista toimipisteistä oli paljon mainintoja haastatteluissa, ne nähtiin tulevaisuudessa hyvin tärkeinä tiedon jakamisen- ja rekrytointikanavina. Toimipisteiden etu olisi tiedon saannin helpottamisen lisäksi työvoiman kanavoiminen todellisen tarpeen mukaan ja rehellisten väylien kautta Suomeen. Toimipisteiden potentiaalisina ylläpitäjinä pidettiin viranomaisten, liittojen ja työnantajien yhteenliittymää, koska tämän tyyppisen toiminnan edut ovat merkittävät monien toimijoiden kannalta. Tosin toiminnan yhteisten painopisteiden löytyminen voi näinkin laajalla kumppanuuspohjalla olla haastavaa. Esimerkkinä ulkomaille sijoitetusta toimipisteestä on Tallinnassa jo toimiva SAK:n infopiste. Palvelupisteen toiminta alkoi projektimuotoisena, mutta sitä on päätetty jatkaa SAK:n, eräiden SAK:n jäsenliittojen ja Toimihenkilöunionin rahoituksella vuoden 2008 loppuun. Suomen työelämän infopiste on saanut Euroopan komissiolta liikkuvuuden teemavuoden palkinnon vuonna 2006. 59 Tästä toimipisteestä käsin ei kuitenkaan rekrytoida ihmisiä, vaan painopiste on tiedon jakamisessa. Joillakin suurilla suomalaisilla yrityksillä rekrytointi ulkomailta hoidetaan sisaryhtiön tai ko. maan toimipisteen avulla. Vaikka olemassa olevat verkostot ja tiedonhallinta ovat tällä hetkellä vielä hyvinkin pirstaleisia, näyttäisi ainakin tahtotila viranomaisyhteistyöhön sekä muiden verkostojen luomiseksi olevan kohtuullisen voimakas: Viranomaisyhteistyöhön ja informaationvaihtoon panostetaan merkittävästi jatkossa. Haastateltavista moni nosti esiin, että aikeissa on uudenlaisten yhteisten internet-portaalien luominen, uusien tietojärjestelmien kehittäminen sekä uusien yhteistyömallien käynnistäminen. Tahtotila on voimakas, mutta myös haastateltujen yhteinen huoli ulkomaisen tilapäistyövoiman seurannan mahdottomuudesta sekä työvoiman riippuvuudesta työnantajalta saatavaan tietoon. Haastatteluiden perustella vaikuttaa siltä, että erityisesti rakennusalalla tehdään tehokasta ja onnistunutta yhteistyötä tiedon vaihtamisen tiimoilta työmarkkinajärjestöjen ja viranomaisten välillä. Muilla aloilla ei vastaava toimintaa ja yhteistyötä havaittu tämän tutkimuksen puitteissa. 5.2 Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät työyhteisöissä Edellisessä osiossa käsittelimme asiantuntijaverkoston ja viranomaisverkoston näkökulmia ulkomaisen tilapäistyövoiman asemaan ja rooliin tällä hetkellä Suomessa. 59 SAK. Euroopan komissio palkitsi SAK:n Tallinnan infopisteen. http://www.sak.fi/suomi/ajankohtaista.jsp?location1 =1&id=25846&sl2=2&lang=fi&ao=tiedotteet&arkisto=yes 50

Tässä luvussa tarkastelemme ulkomaisen tilapäistyövoiman asemaa, roolia ja merkitystä henkilöstövuokrausfirmojen, ulkomaista tilapäistyövoimaa käyttävien yritysten sekä ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden näkökulmasta. Tässä esitetyt ulkomaalaisten tilapäistentyöntekijöiden näkemykset koostuvat 26 haastattelusta sekä luottamusmiesten kautta jaetuista 20 kyselylomakkeesta. Kussakin alaluvussa (lukuun ottamatta luku 5.2.2. joka sisältää työntekijöiden näkemyksiä viranomaisista) on ensin esitetty ulkomaista tilapäistä työvoimaa hyödyntävien tahojen ja henkilöstövuokrausfirmojen näkemyksiä. Kussakin luvussa on sen jälkeen tuotu esiin ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden omia näkemyksiä samasta teemasta. 5.2.1 Miksi ja miten Suomeen palkataan ja miksi Suomeen tullaan 5.2.1.1 Yritysten edustajien näkemyksiä Pääsääntöisesti haastattelujen kohteena olevissa yrityksissä ulkomaista tilapäistyövoimaa hyödynnettiin joko rekrytoimalla itse ulkomaalainen tilapäistyöntekijä (eli tarkoittaa määräaikaista työntekijää työsopimuslain mukaan) tai vuokraamalla työvoimaa kotimaiselta tai ulkomaiselta henkilöstövälitysfirmalta. Sekä yritysten johto että luottamusmiehet kokivat, että ulkomaista tilapäistyövoimaa rekrytoidaan toisaalta sen vuoksi, että Suomessa ei tietyille aloille ole osaajia riittävästi. Suomalaista työvoimaa on vaikea saada. Toisaalta ulkomainen tilapäistyövoima on halvempaa kuin suomalainen: hinta-laatusuhde kohdallaan. Esimerkiksi rakennusalan suuret yritykset eivät varsinaisesti kärsi työvoimapulasta, vaan työvoimaa on saatavilla tarpeisiin nähden riittävästi. Sitä vastoin työvoimapula näyttäytyy haastatteluaineiston perusteella erityisesti PK-sektorilla, joka pyrkii tasoittamaan suhdannevaihteluita hyödyntämällä ulkomaista tilapäistyövoimaa. Telakkateollisuuden puolella työvoimapula näyttäytyy erityisesti määrällisenä vajeena: tilauskantojen noustessa huippuunsa tarvitaan nopeasti ja määrällisesti paljon työvoimaa, jotta työ saadaan toteutettua mahdollisimman lyhyessä ajassa. Isot vuokrafirmat pystyvät rekrytoimaan isoja määriä, suomalaiset työmarkkinat eivät pysty siihen vastaamaan. Suomalaiset eivät enää halua haastateltujen luottamusmiesten mukaan tehdä telakkateollisuudessa kaikkia töitä, ja toisaalta useat ammattimiehet saavat tällä hetkellä esimerkiksi töitä maakunnistakin eikä tarvetta ole enää lähteä kauemmas työn hakuun. Rakennusalan PK-sektorilla sekä telakkateollisuudessa työvoimapulan koetaan tällä hetkellä johtuvan erityisesti määrällisistä tekijöistä: henkilöstöä ei ole riittävästi saatavilla. Henkilöstövuokrausyritykset korostivat kuitenkin myös pulaa tietyistä osaajista, joita Suomessa ei ole saatavilla. Tällöin motiivi ulkomaalaisen tilapäistyöntekijän rekrytointiin ei ole halvempi hinta eivätkä suhdannevaihteluista johtuvat heilahtelut työvoiman tarpeessa vaan tiettyjen yritysten pisteittäiset tarpeet tiettyyn spesifiin osaamiseen. Hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi intialaiset IT-alan erityisasiantuntijat. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla tarve ulkomaiseen tilapäistyövoimaan 51

syntyy tällä hetkellä haastateltujen hoiva-alan asiantuntijoiden mukaan puhtaasti siitä, että osaajia ei enää Suomessa riittävästi ole. Lisäksi terveydenhuolto- ja sosiaalialanpalveluiden tarpeet kasvavat väestön ikääntyessä. Vaikka etenkin haastateltujen yritysten johdon edustajat kokivatkin, että ulkomaisen tilapäistyövoiman palkkaaminen omille palkkalistoille toistaiseksi voimassa olevin työsuhteisiin olisi järkevää, näyttävät tällä hetkellä näiden haastattelujen perusteella myös kieliongelmat vaikeuttavan suoraan suomalaisen työnantajan palvelukseen hakeutumista. Lisäksi useat haastatelluista yritysten johdon ja luottamusmiesten edustajista nostivat esiin, että virolaisia työntekijöitä tulee aina vähemmän töihin Suomeen kohtuullisen korkeiden elinkustannusten sekä ei enää niin kilpailukykyisen palkan vuoksi. Virosta ei enää hirveää halua tänne. Joskus virolaisen palkkaaminen tänne ei ole edes halvempaa. Vaikka Aasiasta onkin rekrytoitu työvoimaa myös rakennus- ja metallialalle, olivat haastatellut luottamusmiehet ja yritysten johdon edustajat kuitenkin sitä mieltä, että Suomeen ei tulla kovinkaan pitkien etäisyyksien takaa. Kauempaa Suomeen on hankala tulla, ei halpalentoliikennettä. Haastatteluaineiston joukossa oli muutamia Euroopan ulkopuolelta tulleita työntekijöitä, jotka toimivat Suomessa tutkijoina tai lähetettynä työntekijöinä. Haastatellut luottamusmiehet katsoivat ulkomaisen työvoiman tulevan Suomeen ensisijaisesti paremman palkan toivossa. Suurin osa haastateltujen organisaatioiden omilla tai aliurakoitsijoiden palkkalistoilla työskentelevistä ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä saapuu Suomeen Virosta, Venäjältä, Puolasta sekä Latviasta, Liettuasta, Ukrainasta, Slovakiata, Unkarista ja Romaniasta. Suurin ryhmä ovat kuitenkin selvästi virolaiset, venäläiset sekä puolalaiset. Lähtömaiden osalta Suomeen tuloon näyttäisi paremman palkan lisäksi vaikuttavan maantieteellinen läheisyys sekä erityisesti virolaisten ja venäläisten mahdollisuus pendelöidä rajan yli kotimaahan. 5.2.1.2 Työntekijöiden näkemyksiä Haastateltujen 26 työntekijän joukosta 17 oli hakeutunut itsenäisesti töihin Suomeen ja 9 oli lähetettyjä työntekijöitä. Suoraan suomalaisen yrityksen palveluksessa olevat vastaajat olivat useimmiten virolaisia, jo kauemmin Suomessa työskennelleitä henkilöitä. Haastatteluaineistosta ei kuitenkaan käy ilmi kuinka monella haastatelluista ulkomaalaisista työntekijöistä oli määräaikainen työsopimus. Osa edellä mainituista virolaisista vastaajista oli myös tullut Suomeen alkujaan välitysfirman kautta, mutta siirtynyt sitten suomalaisen yrityksen palvelukseen. Virolaiset haastatellut olivat pääasiassa löytäneet työpaikkansa internetin välityksellä sekä Suomessa jo työskentelevien tuttaviensa avustuksella. Kaiken kaikkiaan haastatelluista tilapäisistä työntekijöistä noin kaksi kolmasosaa ei ollut aikaisemmin työskennellyt Suomessa. Jäljelle jäävistä seitsemästä työntekijästä osa kävi Suomessa työskentelemässä toistuvasti, paikoin jopa säännöllisesti. Eräs metallityöntekijä kertoi työskentelevänsä Suomessa kaksi kuukautta ja viettävänsä sen jälkeen kotimaassaan kuukauden ja palaavansa taas Suomeen työskentelemään kahdeksi 52

kuukaudeksi. Toinen haastateltava kertoo: Tulin Suomeen lähetettynä työntekijänä ensimmäistä kertaa vuonna 2006. Sen jälkeen olen tullut Suomeen töihin joka vuosi puoleksi vuodeksi. Olen insinööri, ja minulla on tekninen koulutus puolalaisesta ammattikorkeakoulusta. Puolet haastatelluista työntekijöistä oli ollut haastatteluhetkellä Suomessa kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen ja puolet alle puoli vuotta. Eniten maassa pidempään olleita henkilöitä oli korkeakoulu- tai ammatillisen tutkinnon suorittaneiden joukossa. Haastateltujen joukossa oli myös muutamia henkilöitä, jotka olivat työskennelleet useassa eri Euroopan maassa ennen Suomeen tuloaan. Kaiken kaikkiaan haastatelluista henkilöistä harva oli ottanut selvää kovinkaan tarkasti Suomesta tai täällä työskentelemiseen liittyvistä seikoista ennen tänne saapumistaan. Tärkein ja myös melko usein ainoa tietolähde oli ollut lähetettyjen työntekijöiden keskuudessa työantaja. Joskus tietoa oli saatu myös tuttavilta, jotka ovat työskennelleet Suomessa. Lisäksi tietoa oli saatu oman Suomessa sijaitsevasta lähetystöstä. Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että koska lähetettyjen työntekijöiden keskuudessa tilapäisyyden kesto on selkeästi määritelty, eivät työntekijät ole kovinkaan kiinnostuneita selvittämään suoraan työhön ja palkkaukseen liittymättömiä seikkoja. Lähetetyt työntekijät työskentelevät ja asuvat selkeästi omana ryhmänään, joten he jäävät melko ulkopuoliseksi ympäröivästä yhteiskunnasta. Itsenäisesti Suomeen hakeutuneet työntekijät ovat etsineet tietoa jonkin verran internetistä, mahdollisesti myös työnantajalta sekä tuttavilta. Haastattelujen perusteella ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden tiedontarve keskittyi yleisiin työskentelyolosuhteisiin Suomessa, sekä palkkatasoon ja asumiskustannuksiin. Moni haastatelluista oli myös etsinyt tai löytänyt työpaikkansa internetin välityksellä. Suomella näyttäisi olevan kohtuullisen hyvä asema maantieteellisen läheisyytensä vuoksi houkutella tilapäistä työvoimaa rajaa lähellä olevista valtioista. Toisaalta taas kielitaito-ongelmat asettavat selvästi haasteita työntekijöiden suoralle asioimiselle suomalaisen työnantajan kanssa, mikä taas saattaisi kertoa näiden tilapäistyöntekijöiden olevan pysyväluonteisesti tilapäisiä työntekijöitä. Haastatelluista suurin osa itsenäisesti Suomesta töitä hakeneista oli virolaisia, joiden kielitaito saattaa juuri riittää työnhakuun Suomessa. Lisäksi maantieteellinen läheisyys antanee paremmat mahdollisuudet järjestää itse työhaastatteluita työnantajien kanssa. Muutama puolalainen ja ukrainalainen totesivat, että työn hakeminen itsenäisesti Suomesta olisi täysin mahdotonta. Haastateltujen virolaisten työntekijöiden mukaan parempi palkka oli kuitenkin yksi motiiveista tulla Suomeen. Eri kansalaisuuksia edustavat haastatellut kertoivat hakeutuneensa Suomeen, koska kotimaassa ei ollut töitä tarjolla, tai yritys, jonka palveluksessa haastateltava työskenteli, oli lähettänyt heidät komennukselle Suomeen. Muita tärkeitä motiiveja olivat halu työskennellä ulkomailla ja saada uusia kokemuksia.. Haastatteluissa mainittiin myös Suomen turvallisuus ja puhtaus vetovoimaisuustekijöinä. 53

5.2.2 Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden kontaktit suomalaisiin viranomaisiin Työntekijöiden haastatteluiden perusteella näyttää siltä, että suurin osa Suomeen tulevista tilapäisistä työntekijöistä ei ole Suomessa oleskelunsa aikana tekemisissä suomalaisten viranomaisten tai muiden työpaikan ulkopuolisten tahojen kanssa lainkaan. Useiden haastateltavien mielestä, ei ole ollut tarvetta olla viranomaisiin yhteyksissä, koska ei ole ollut ongelmia. Lisäksi syyksi mainittiin se, että yhteydenotto viranomaisiin tuntuisi turhalta, koska oleskelu on vain väliaikaista tai avun saanti viranomaisilta ei ole kovinkaan helppoa tai varmaa. Eräs puolalainen haastateltava kertoi pelkäävänsä rekisteröintiä, koska häneltä saatettaisiin periä sen perusteella enemmän veroja tai rangaista siitä, että rekisteröintiä ei ole tehty aiemmin. Haastatellut eivät myöskään tiedä mihin tahoon he voisivat olla yhteyksissä, jos heillä tulee ongelmia työn tai oleskelun suhteen. Useampi haastateltava kertoo, että voisi tiukan paikan tullen ottaa yhteyttä poliisiin. Ulkomaalaisten työntekijöiden on myös haastattelujen perusteella vaikea hahmottaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja eri viranomaisten rooleja. Jos tulee ongelmia työpaikalla, ottaisin todennäköisesti yhteyttä liittoon, koska se on korkein viranomainen Suomessa työasioihin liittyen. Ne haastatellut, jotka olivat olleet viranomaisten kanssa tekemisissä, kuvailivat suomalaista järjestelmää hyvin byrokraattiseksi. Eräs virolainen kaksi vuotta maassa oleskellut kertoo näin: Kun hain ajokorttia minua vaadittiin esittämään oleskelulupa. Paikallinen poliisi väitti, että se oli lähetetty minulle kotiosoitteeseen, mutta en ollut sitä koskaan saanut. Poliisi kieltäytyi lähettämästä lupaa minulle toistamiseen. Jouduin toistuvasti olemaan yhteyksissä vuorotellen maistraattiin ja poliisiin, kunnes virkailija maistraatissa viimein suostui kopioimaan tarvittavan dokumentin minulle mukaan. Myös viranomaisten kanssa asiointi kieliongelmien vuoksi koetaan vaikeaksi. Käytän mieluummin epävirallisia tietolähteitä, koska suomentaitoni ei ole vielä kovin hyvä ja minulla on ollut paljon ongelmia byrokratian kanssa. Erityisesti lapseeni liittyvän paperityön kanssa. Eräs yhdysvaltalainen perheensä kanssa Suomeen tullut kuvaa tilannetta näin: Asiointi maistraatissa on sujunut hyvin, mutta poliisin kanssa olemme kokeneet asioinnin erittäin vaikeaksi. Emme ole saaneet kunnollisia neuvoja miten toimia, ja meiltä on vaadittu asiakirjoja, jota emme ole ymmärtäneet ottaa kotimaastamme mukaan. Asiointi poliisin kanssa on ollut pitkien jonotusaikojen lisäksi kaiken kaikkiaan erittäin sekavaa ja hämmentävää, sillä emme tienneet mitä tapahtuu seuraavaksi, kenen pitäisi ottaa keneenkin yhteyttä jne. Oleskeluluvan saaminen Suomeen koettiin niin hankalaksi, että yksi haastateltava oli hakeutunut Suomeen opiskelijaksi päästäkseen maahan. Tulin Suomeen opiskelijana ja suoritin yhden opintojakson [helsinkiläisessä korkeakoulussa], mutta lopetin heti sen jälkeen. Pääsyyni tulla Suomeen oli työ, eivät opiskelut, mutta oli helpompi saada oleskelulupa opiskelijana. 54

5.2.3 Ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden asema yrityksissä 5.2.3.1 Yritysten edustajien näkemyksiä Ulkomaista tilapäistyövoimaa hyödyntävien yritysten luottamusmiehillä ja johdolla oli kohtuullisen hyvä yleiskuva ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä, jotka olivat suoraan yrityksen palveluksessa. Luottamusmiehillä oli myös tietoa tai ainakin tuntumaa yrityksen alihankkijoiden käyttämistä ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä. Yritysten johto taas koki tuntevansa alihankkijoiden käyttämien ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden tilanteen ja työskentelyolosuhteet ainoastaan pintapuolisesti. Kokonaisuudessaan kuitenkin työvoimaa tilaavan yrityksen käsitys aliurakoitsijaketjujen päässä olevista työntekijöistä ja heidän olosuhteistaan oli haastattelujen perusteella kohtalaisen heikkoa. Hirveän tarkkaan en pysty sanomaan, tiedän niistä, jotka itse palkkaan. Ketjun päässä olevista en osaa sanoa. Luottamusmiehillä kuitenkin oli hyvä yleiskuva ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden lähtömaista, määristä, työturvallisuudesta, palkoista ja muista työehdoista sekä asumisesta. Työsuhteiden kesto vaihtelee työntekijäkohtaisesti suuresti, mikä taas vaikeuttaa koko yritystasolla työsuhteiden keston määrittelyn. Ei tilastoida, mahdottomuus. Viime syksystä vuoden vaihteeseen tuli joka kuukausi 500 uutta. ( ) kyllä vaihtuvuus on aika kova, veikkaan että kolmen kuukauden kierto. Työntekijöiden täyttämistä lomakkeista kävi myös ilmi, että työsuhteiden kesto vaihteli muutamista kuukausista pysyviin sopimuksiin. TES-määräysten noudattaminen vaihtelee luottamusmiesten mukaan alihankkijoittain. Vakiintuneet ja Suomessa jo pitkään toimineet välitysfirmat tietävät, tuntevat ja noudattavat pääsääntöisesti hyvin TES-määräyksiä. Luottamusmiesten näkökulmasta tietoisuus TES-määräyksistä tulee etenkin suurissa yrityksissä ulkomaalaisten tilapäisten työtekijöiden tietoisuuteen lähinnä perehdytyksen sekä erilaisten mm. liiton jakaman materiaalien välityksellä. Suurissa yrityksissä erilaiset perehdytyskeinot ovat vakiintuneita ja systemaattisia toimintatapoja. Pienemmissä yrityksissä perehdyttäminen ei ole ymmärrettävästi yhtä systemaattista. Haastateltavat myös kokivat, että jo kauan Suomessa toimineet välitysfirmat tuntevat TES-määräykset kohtuullisen hyvin, mutta uutena Suomeen tulevat henkilöstövälitysfirmat tuntevat TES-määräykset heikommin. Kokonaisuudessaan tilanteen katsotaan luottamusmiesten näkökulmasta olevan huomattavasti parempi kuin muutama vuosi sitten, jolloin aliurakoitsijat eivät tienneet, että TES:siä pitää noudattaa. Luottamusmiehet ottivat myös esiin, että suuri osa yrityksen tilaamista työntekijöistä ei tunne TES-määräyksiä kovinkaan hyvin juuri puutteellisen kielitaidon vuoksi. Esteenä on kieliongelmat, suurin osa työntekijöistä on täysin ummikkoja kielitaidon suhteen. Ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä etenkin virolaiset jo useampaan kertaan / pitkään Suomessa työskennelleet tunsivat TES-määräykset kohtuullisen hyvin. Vastaavasti muiden maiden kansalaiset kuten puolalaiset ja venäläiset koettiin tuntevan TES-määräykset huomattavasti heikommin. Ne, jotka ovat 55

pidempään, ovat kyllä tietoisia, uusi ihminen ei periaatteessa tiedä mitään. Kokonaisuudessaan tiedon kulkuun liittyen luottamismiehet kokivat saavansa viranomaistahoilta tulevaa tiedotusmateriaalia liian vähän, viedäkseen tietoa jälleen eteenpäin. Osa luottamusmiehistä myös nosti esiin, että vaikka rikkeitä TES-määräysten noudattamisessa havaittaisiinkin, eivät luottamusmiesten toimivalta ja resurssit riitä kaikkien valvontaan. Haastateltavat itse uskoivat, että alihankkijaketjuissa minimipalkoista luistetaan usein. Joillekin työntekijöille maksetaan tosi huonoa palkkaa ja he asuvat parakeissa. On hankala selvittää heidän palkkojaan, tuskin heille maksetaan edes minimiä. Haastatellut luottamusmiehet uskoivat asenteiden jopa tukevan alhaisen palkan maksamista. Kyllä viiden euron tuntipalkka on ihan hyvä. Ongelmana selvästi näyttää olevan se, että aliurakoitsijaketjujen osalta palkkoja ja muita työehtoja on edelleen vaikea selvittää. Luottamismiehet uskoivat, että työntekijät maksavat usein välityspalkkioita välitysfirmoille. Haastateltujen yritysten omilla palkkalistoilla työskentelevät ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät kuitenkin saivat haastateltujen mukaan talon tavoille opittuaan samaa palkkaa kuin suomalaiset työntekijät. Vastauksista heijastuu toisaalta se, että oman tontin tapahtumat tunnetaan hyvin ja niistä halutaan kantaa vastuu. Vastaavasti aliurakoitsijaketjujen häntäpäästä vastuun kantaminen koettiin haasteeksi, mutta selkeitä resursseja ja keinoja ei tähän kuitenkaan ole osoitettu. Ongelmana on tietenkin myös se, että ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät eivät useimmiten ole järjestäytyneet, minkä vuoksi edunvalvonta myös suomalaisten ammattiliittojen edustajien osalta on haasteellista. Työturvallisuuden osalta haasteeksi yritysten edustajat kokivat erityisesti työturvallisuuteen liittyvät kulttuurierot Suomessa ja esimerkiksi monessa työntekijöitä lähettävässä maassa. Kaikki eivät ymmärrä ja halua noudattaa työturvallisuusmääräyksiä. Lisäksi epäilyksiä nostettiin siitä, että ulkomaalaisilla työntekijöillä teetetään juuri työturvallisuuteen liittyvän löyhemmän suhtautumisen vuoksi vaarallisempia töitä. Samalla haasteeksi koettiin ulkomaisten työnantajien ruokkima ns. pelon ilmapiiri, jotta työturvallisuusrikkeistä tai muista ongelmista ei kerrota viranomaistahoille eteenpäin: Ulkomaalaiset eivät kuitenkaan osaa tai uskalla kysellä tai vaatia asioita. Jos työntekijä aiheuttaa hankaluuksia, hänet korvataan. Lähetetyistä työntekijöistä annetun lain noudattamisen osalta luottamusmiehet totesivat työmaakohtaisia eroja olevan paljon, mutta näkemykset vaihtelivat hyvin paljon. Osa uskoi, että edustajan asettamisvelvollisuutta kierretään, osa uskoi, että edustaja asetetaan lähes aina. Kokonaisuudessaan monikaan yrityksen edustajista ei kuitenkaan kokenut olleensa yhteydessä edustajaan työsuhteiden aikana. Lisäksi koettiin, että työnantajan näkökulmasta tilaajavastuulaki saattaa asettaa heille velvoitteita, joita voi olla käytännössä hyvin vaikea toteuttaa. Esimerkiksi lain tulkinta aliurakoitsijoilta vaadittavien dokumenttien suhteen ei ole haastatteluiden perusteella yksiselitteinen. Ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä pidetään usein hyvinä työntekijöinä jotka tekevät työnsä tunnollisesti ja usein myös sellaiset työt, joita suomalaiset työntekijät 56

eivät halua tehdä. Eräänlaisena haasteena voidaan kuitenkin pitää sitä, että usein ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät tulevat töihin Suomeen siten, että osaaminen ei aina vastaa suunniteltuja työtehtäviä, minkä vuoksi yritykset joutuvat kouluttamaan työntekijää työn ohessa. Yritykset investoivat käytännössä usein työvoimaan, joka on luonteeltaan tilapäistä eikä usein edes aio enää palata Suomeen ensimmäisen työsuhteen päätyttyä. Suomi on suuri ammatillinen lastentarha ja koulutuskeskus. Muutamat yrityksistä ovat huomanneet tämän aivovuodon ja alkaneet palkkaamaan ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä omille palkkalistoilleen. Myös pienemmille yrityksille ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden rekrytointiprosessi on raskas ja usein pyritäänkin siihen, että työntekijä ei olisi vain tilapäinen. 5.2.3.2 Työntekijöiden näkemyksiä Valtaosa haastateltavista työntekijöistä kertoi, että ei tunne Suomen TES-määräyksiä, eikä myöskään kokenut tarpeelliseksi niiden tuntemista. Osa haastatelluista pystyi kertomaan minimipalkan sekä viikoittaisen työajan, jotka kohtalaisen monessa tapauksessa vastasivat TES-määräyksiä. Lähetettyjen ja itsenäisesti Suomeen hakeutuneiden työntekijöiden tietotaso työehdoista oli jokseenkin samanlainen. Lähetettyjen työntekijöiden kohdalla huomio kiinnittyi kuitenkin useammin siihen, että heillä oli väärää tietoa ehdoista. Itsenäisesti Suomeen hakeutuneiden työntekijöiden keskuudessa taas korostui välinpitämättömyys työehtoja kohtaan. Esimerkiksi rakennusalan työntekijät ilmoittivat palkakseen 11,75, joka vastaa rakennusalan työehtosopimuksen ammattilaisen palkkaa (vuodelta 2008). Minimipalkan osa haastatelluista osasi nimetä täysin oikein (8,40 /h). Osalla haastatelluista ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä minipalkasta Suomessa. Eräs rakennusmiehistä tiesi minimipalkan olevan yli oman palkkansa (oma palkka 7 /h). Siivousalan työntekijöistä eräs haastateltu ilmoittaa myös minimipalkan olevan reilusti enemmän kuin oman palkka, joka on noin 3,5 /h sekä päivärahat (kiinteistöpalvelualan puhdistus- ja siivousalan vähimmäispalkka on 7,55 /h). 60 Ravintolatyötä Suomessa tehnyt henkilö kertoi myös palkkakuitin epäselvistä merkinnöistä. Peruspalkka 8,97, iltalisä ulkom. 0,97, yötyölisä(su) ulkom. 3,76. Hän epäili, että ulkom. merkintä palkkakuitissa viittasi ulkomaalaiseen ja epäili, että hänelle ei maksettu säädösten vaatimaa korvausta tehdystä työstä. Haastateltavien joukossa oli myös muutama erittäin hyvin palkattu ammattilainen, jotka kertoivat tuntipalkakseen yli 20. Hyvin palkatut henkilöt olivat itsenäisesti Suomeen hakeutuneita, ja he tekivät koulutustaan vastaava työtä Suomessa. Palkkauksen suhteen näyttäisikin siltä, että ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät toisaalta tietävät minimipalkkavaatimuksen kohtalaisen hyvin. Vastaavasti, mikäli palkka on tätä vähimmäispalkkaa pienempi, koetaan sen kuitenkin vielä olevan niin paljon parempi kuin kotimaassa, että pienempään palkkaan saatetaan suostua helpostikin. 60 Kaupan alan ja Kiinteistöpalvelualan puhdistus- ja siivousalan palkkataulukot 1.5.2008-30.9.2009. Palvelualojen ammattiliitto. 57

Muutama lähetetty työntekijä oli haastatteluiden perusteella kohdannut merkittäviä ongelmia työaikaan ja palkkaukseen liittyen. Työntekijöiden kotimaassa allekirjoittamat työsopimukset oli luvattu luovuttaa työntekijöille Suomeen saapumisen yhteydessä, näin ei kuitenkaan tapahtunut, ennen kuin työntekijät uhkasivat lakolla. Tässä yhteydessä sopimukset luovutettiin työntekijöille, mutta niiden sisältöä oli muutettu ja sivuja poistettu allekirjoittamisen jälkeen. Heidän palkastaan pidätettiin Suomessa työskentelyjakson alussa noin 20 % veroa, mutta verojen osuus kasvoi joka kuukausi ja rahojen kerrottiin menneen ylimääräisiin kuluihin. Palkkakuitista ei löytynyt palkanmaksajan yhteystietoja eikä yksityiskohtia, joten asiaa ei pystytty selvittämään mitenkään. Erään lähetetyn työntekijän haastattelutilanteeseen mukanaan tuomasta työsopimuksesta löytyi myös maininta työantajan oikeudesta tehdä ennalta määrittelemättömän suuruisia pidätyksiä suoraan palkasta. [Työantajan nimi] pidättää työntekijän palkasta tarkoituksenmukaisen summan sosiaaliturvaan ja verotukseen. Vastaavasti työntekijä on tietoinen, että hän ei ole oikeutettu sosiaaliturvaan Suomessa.. Puolassa minulle kerrottiin työajoista, 56 tuntia viikossa, töitä myös lauantaisin. Työaika klo 7-17 pitäen sisällään puolen tunnin lounastauon ja joitakin lyhyitä kahvitaukoja. Verotuksen kerrottiin menevän puolalaisen lainsäädännön mukaisesti. Työnantaja osoittautui hyvin epäluotettavaksi ja yhteistyöhaluttomaksi, tietoa ja apua on vaikea saada mistään. Pian kävi ilmi, että työnantajani ei halunnut antaa mitään tietoa työntekijöilleen edes kysyttäessä. Osa haastateltavista oli kääntynyt oman maansa suurlähetystön puoleen, josta annettiin tietoa muun muassa verotukseen liittyvistä säädöksistä. Melko iso osa haastatelluista tiesi TES:n mukaisen viikoittaisen työajan, mutta kertoi tekevänsä enemmän töitä. Lisäksi joukossa oli saman lähettävän työntekijän palveluksessa olleita muitakin työntekijöitä, jotka tekivät edellä kuvattuja 56 tunnin työviikkoja. Muutama haastateltavista oli myös sitä mieltä, että heihin sovelletaan heidän kotimaansa lakeja ja säännöksiä, koska he ovat Suomessa vain väliaikaisesti. Jotkut haastateltavista olivat saaneet tietoa TES-määräyksistä työnantajiltaan, välitystoimistosta, jonka kautta olivat työpaikan saaneet, oman maan lähetystöstä tai työvoimatoimistosta tai muilta viranomaisilta. Ehdoton enemmistö haastatelluista kertoi, ettei ollut ollut viranomaisten kanssa missään tekemissä Suomessa. Eräs puolalaisen työnantajan Suomeen lähettämä työntekijä kuvaa häntä koskevia säädöksiä seuraavasti. Luulen, että suomalaista lainsäädäntöä ja yhteisön sopimuksia liittyen työhöni ei sovelleta minun tapauksessani, koska työskentelen Suomessa vain puoli vuotta. Uskon, että minua koskaan ainoastaan Puolan lainsäädäntö. ( ) Siksi työskentelen Puolan lakien ja ehtojen mukaisesti. Sairaslomakäytännöissä näyttäisi myös haastattelujen perusteella olevan epäselvyyttä. Noin kaksi kolmasosaa haastatelluista kertoi saavansa palkan tai ainakin osan siitä myös sairasajalta. Osa heistä kertoi saavansa sairasajalla 50 80 % palkasta. Eräs haastateltavista kertoi saavansa muutamalta ensimmäiseltä sairaspäivältä palkan ja sen jälkeen sairastaminen on palkatonta. Toinen haastateltava taas 58

kertoi, että ensimmäistä sairaspäivää ei makseta, mutta sen jälkeen sairasloma on palkallista. Kysyttäessä selitystä epäselvyyksiin, lähettävän tahon edustaja oli kertonut, että kyse on suomalaisista säädöksistä. Haastatelluista henkilöistä lähinnä lähetetyt työntekijät olivat sitä mieltä, että työantajan käytännöt sairaspäivien palkan suhteen vaihtelevat paljon ja ovat epäloogisia. Vajaa kolmasosa haastatelluista ei tiennyt oliko oikeutettu palkkaan sairastuessaan. Tarkasteltaessa pelkästään korkeakoulutaustan (yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto) omaavia haastateltavia, tiedon taso oli samanlainen kuin koko haastateltavien ryhmää tarkasteltaessa. Myös korkeakoulutetuista haastateltavista kolmasosa ei ollut tietoinen oikeudestaan sairasajan palkkaan. Teen töitä myös sairaana, sillä tutkijan työ ei vaadi fyysisiä ponnisteluja. En osaa sanoa, kuuluuko Suomessa saada sairasajan palkkaa. Jos sairastuminen estäisi työntekoni, korvaisin menetetyn ajan parannuttuani. Kysyttäessä mistä voi saada tietoja sairasajan käytäntöihin liittyen, ainoastaan kaksi haastateltavista pystyi nimeämään Kelan. Muut vastaajat kertoivat saavansa tietoa pääasiassa työantajalta sekä joskus myös työkavereilta. Vaikka valtaosa haastateltavista oli EU:n kansalaisia vain yksi heistä mainitsi tuntevansa eurooppalaisen sosiaaliturvan edut, eli mihin hän on oikeutettu työskennellessään toisessa EU-jäsenmaassa. Kolme muuta henkilöä mainitsi myös omaavansa vakuutuksen, joka kattaa kaikki sairauden hoitokulut Suomessa oloajalta. Asiayhteydestä päätellen osa näistä henkilöistä viittasi todennäköisesti EU-sosiaaliturvaan, vaikkei osannutkaan tätä täsmällisesti ilmaista. Valtaosa vastaajista kertoi tietävänsä paljon turvallisuusmääräyksistä työpaikalla. Haastateltavat olivat myös pääasiassa sitä mieltä, että työturvallisuus on Suomessa huippuluokkaa ja sitä myös valvotaan tiukasti. Myös työssä tarvittaviin erityisvarusteisiin oltiin todella tyytyväisiä ja ne olivat peräisin työnantajalta. Tiedän paljon turvallisuusmääräyksistä. Minulla on kaikki varusteet mitä tarvitsen.( ) Jos näen jonkun rikkovan turvallisuusmääräyksiä, minun tulee kertoa siitä esimiehelleni, voisin puhua turvallisuusmääräyksistä tunteja. Rakennus- ja metallipuolen työntekijät tiesivät haastateltavista eniten työturvallisuudesta ja melkein kaikki mainitsivat käyneensä työsuhteen alussa turvallisuuskoulutuksen. Työturvallisuudesta tietoa kerrottiin saavan työantajalta. Vain yksi haastateltava kertoi, että tietoa saa liitosta, vaikka hän ei siihen kuulukaan. Vastoin luottamusmiesten oletuksia, kukaan haastateltavista ei kertonut maksaneensa välityspalkkiota työnantajalleen. Toisaalta monen työntekijän kohdalla esimerkiksi asumiseen liittyvät kulut ovat kohtuuttoman suuria suhteessa asumisen laatuun, mikä taas voisi kertoa jonkinlaisesta välityspalkkion ottamisesta. Lisäksi hämärät käytännöt nostavat veroa kuukausittain kohtalaisen matalilla palkoilla jopa 45 % palkasta, tuntuu korkealta. Tässä suhteessa saattaa siis hyvinkin olla, että ns. välityspalkkiota maksetaan asumisen tai verojen muodossa työskentelyjakson ajan. 59

5.2.4 Asenteet ja arvot työyhteisöissä 5.2.4.1 Yritysten edustajien näkemyksiä Asenteet ulkomaista tilapäistyövoimaa hyödyntävissä organisaatiossa ovat tämän tutkimuksen perusteella vielä vasta kehittymässä ilmiön laajuutta ja sen merkitystä vastaavalle tasolle. Kuten jo aiemmin esitetty, on yritysten johdolla hyvä kokonaiskuva yrityksen palveluksessa olevasta ulkomaisesta tilapäistyövoimasta, kun taas alihankkijoiden osalta tietoa ei varsinaisesti ole. Usein yritysten vastuu näyttää loppuvan viimeistään omiin alihankkijoihin eikä alihankkijoiden käyttämistä alihankkijoista edes tietoa aina haluta kerätä. Luottamusmiehet taas tuntevat tilanteen kohtuullisen hyvin, mutta heidänkään aikansa ja toimivaltansa ei riitä kaikkien alihankkijoiden ulkomaisen tilapäistyövoiman työolosuhteiden valvontaan. Myös ulkomaalaisten työntekijöiden sekä joidenkin henkilöstövuokrausfirmojen asenneilmapiiri ei tue aina omien oikeuksien ajamista tai esimerkiksi työnantajan rikkeistä ilmoittamista. Luottamusmiehet nostivat esiin, että ulkomaalaiset työntekijät eivät ole kovinkaan hyvin integroituneita omaan työyhteisöönsä. He ovat oma porukkansa, kielitaidon takia vaikea integroitua. Suomea osaavien virolaisten osalta työyhteisöön integroituminen on huomattavasti helpompaa yhteisen kielen vuoksi. Kuitenkin työyhteisöjen jakaantuminen kansalaisuuksittain ja/tai kieliryhmittäin kertoo omalta osaltaan myös heikoista kansainvälisyystaidoista ja monikulttuurisuustaidoista työyhteisötasolla. Joko monikulttuurisuustaitoa ei ole ehditty kehittämään sillä ulkomaalaisia työntekijöitä ei vielä ole kovinkaan pitkään ollut Suomessa tai tilanne nähdään sekä suomalaisten että ulkomaalaisten työntekijöiden puolelta niin väliaikaisena, että taitoja ei haluta kehittää. Työntekijöiden integroituminen työyhteisöön näyttäisi kuitenkin tämän tutkimuksen perusteella olevan keskeinen väylä sekä tiedon hankintaan että ainakin osittain suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumiseen. Tästä syystä työyhteisöjen jakaantuminen eri leireihin, saattaa osaltaan hillitä ulkomaisen työvoiman muuttohaluja Suomeen. 5.2.4.2 Työntekijöiden näkemyksiä Haastatteluaineistosta nousi esiin, että osaa työntekijöistä oli välitysfirman toimesta kielletty puhumasta palkka-asioista. Lisäksi eräs logistiikka-alan ammattilainen koki, että ulkomaalaisten työntekijöiden oli aina tehtävä enemmän ja huonompia töitä kuin suomalaisten kollegoiden. Kun suomalaisten pitää antaa 100 %, on ulkomaalaisten annettava 150 %, jotta esimiehet ovat tyytyväisiä. Haastateltavat myös ovat kokeneet, että asenteet suomalaisten keskuudessa virolaisia kohtaan olivat kielteisiä. Kuitenkin eräs haastateltava nosti esiin, että suomen kielen opettelu paransi myös suomalaisten suhtautumista häneen. Työntekijät itse eivät olleet kovinkaan hyvin integroituneet oman työyhteisönsä suomalaisiin työntekijöihin. Useimmiten sosiaaliset kontaktit rajoittuvat oman kansalaisuuden edustajiin eikä tarvetta kielen opetteluun ja muihin työtovereihin tutustumiseen koeta tarpeelliseksi tilanteen väliaikaisuuden vuoksi. 60

5.2.5 Asuminen 5.2.5.1 Yritysten edustajien näkemyksiä Ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden asuminen järjestetään useimmiten työnantajan puolesta. Haastatelluilla yrityksillä oli tuntuma työntekijöiden asumisolosuhteista, ja etenkin kausiluonteista työtä tekemään tulleet asuvat usein erittäin vaatimattomasti. Haastateltujen johdon edustajien sekä luottamusmiesten mukaan suuri osa ulkomaalaisista tilapäistyöntekijöistä asuu paikoitellen parakeissa tai parakkikylissä (voivat myös olla hyvin varusteltuja), ylimiehitetyissä asunnoissa, asuntovaunuissa tai työpaikan sosiaalitiloissa. Eri paikkakunnalla asuville työntekijöille järjestetään usein kimppakyyti työpaikalle pääsemiseksi. Asumiskustannukset vähennetään usein työntekijöiden palkasta suoraan, ja joskus kultakin asukkaalta vähennetään erikseen koko asunnon vuokra. Poikkeuksena edellä mainituille asumismuodoille ovat ne ulkomaalaiset työntekijät, joita ei rekrytoida Suomeen paikkaamaan määrällistä työvoimapulaa, vaan pikemminkin ovat yksittäisten yritysten strategisiin valintoihin perustuvia, tiettyihin osaamisvajeisiin palkattuja henkilöitä. Näiden henkilöiden osalta yritysten tavoitteena on jo lähtökohtaisesti usein palkata henkilö pysyvämpään työsuhteeseen, minkä vuoksi myös asumisolosuhteet pyritään järjestämään mahdollisimman houkutteleviksi. 5.2.5.2 Työntekijöiden näkemyksiä Työntekijähaastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että asumisjärjestelyissä on eroja Suomessa tilapäisesti työskentelevien keskuudessa. Yli puolet haastatelluista kertoi asuvansa työantajan maksamassa ja järjestämässä majoituksessa, heistä suurin osa oli lähetettyjä työntekijöitä. Osa näistä vastaajista kertoi asunnon olevantyösuhde-etu, toisilta asumiskustannukset pidätetään palkasta. Työantajan järjestämät asunnot olivat pääasiassa yhteisasuntoja muiden saman firman työntekijöiden kanssa. Yhteisasunnoissa asumista kuvattiin tiiviiksi ja ahtaaksi, koska samassa huoneessa asui pääsääntöisesti kaksi tai enemmän ihmistä ja usean huoneen asunnoissa kylpyhuoneen a keittiön jakaminen ison joukon kanssa koettiin hankalaksi. Asun pienen pienessä huoneessa, jonka jaan kollegani kanssa kymmenen huoneen huoneistossa. Kaikki jaetaan. Kylpyhuone kolmella suihkulla jaetaan kymmenen miehen kesken. Huoneen koko on 2,5m x 3,5m. Vain yksi keittiö. Osa miehistä muutti pois, mutta asuminen on silti tukalaa. Peräkkäisissä haastattelutilanteissa samassa asunnossa asuvat henkilöt antoivat ristiriitaisia tietoja asumisjärjestelyistä, esimerkiksi samassa asunnossa tai huoneessa asuvien määrästä annettiin poikkeavia tietoja. Tästä voisi päätellä, että asumisolojen ahtautta ei haluta kertoa, tai työnantaja on voinut kieltää asiasta puhumisen. Pääsääntöisesti työantajan järjestämiin asuntoihin oltiin kuitenkin melko tyytyväisiä halvan hinnan ja sijainnin vuoksi, vaikka vaihtuvuus on kuitenkin yhteisasunnoissa paikoitellen melko suurta. Asumisjärjestelyt ovat melko tavalliset. Asun kaksiossa neljän muun henkilön kanssa, joten meitä on yhteensä viisi. Paikka on täysin varusteltu ja kalustettu, joten se on melko mukava. 61

Ainoastaan toivon, että meillä olisi TV. Muutama vastaajista kertoi myös asuvansa tuttavan luona. Ne haastatellut jotka asuivat itse vuokraamissaan asunnoissa, olivat useimmiten saaneet apua työantajalta tai tuttavilta. Yksityisiltä markkinoilta vuokrattuja asuntoja pidettiin pääasiassa hintavina, mutta laadukkaina. Vain kaksi haastatelluista oli tuonut Suomeen mukanaan perheen, toiselle näistä perheistä asunto oli järjestynyt työantajan puolesta, toinen perhe oli turvautunut kiinteistövälityksen palveluun. 62

6 Yhteenveto ja tutkimuksen keskeiset tulokset 6.1 Synteesi: Keskeiset haasteet ja tulevaisuuden näkymät Erityisesti asiantuntijaverkoston sekä yritysten edustajien haastatteluissa nousi selvästi esiin kysymys siitä, onko ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa tällä hetkellä aidosti tilapäisistä vai potentiaalisesti pysyväluonteisempaa. Väestön ikääntymisen kannalta näyttäisi olevan perusteltua ajatella, että ulkomaalaisten työnteolle, joko pysyväluonteisesti tai tilapäisesti, on myös tulevaisuudessa tarvetta (vaikka laskusuhdanne saattaakin tällä hetkellä vähentää ulkomaisen työnteon tarvetta Suomessa). Tarpeen ollessa tilapäinen tai pysyväluonteisempikin, olisi tärkeää luoda puitteita ja mahdollisuuksia ulkomaalaisten työnteolle Suomessa kokonaisvaltaisesti. Kokonaisvaltaisia ratkaisuja kehitettäessä keskeistä ei olisi niinkään se, onko työnteko tilapäistä vai pysyväluonteista vaan se, että olemassa olevat rakenteet ja puitteet mahdollistavat tilapäisen työnteon muuttuvan joustavasti pysyväluoteiseksi ja tarvittaessa jopa tukisivat ja kannustaisivat siihen (mikäli tähän on aito tarve). Seuraavassa on esitetty joukko tekijöitä, jotka toisaalta luovat edellytyksiä ja toimivat houkuttimina ulkomaalaisten tilapäiselle ja myös pysyväluonteisemmalle työnteolle, ja jotka toisaalta asettavat haasteita ulkomaalaisten tilapäiselle ja pysyväluonteiselle työnteolle Suomessa. Suomen vetovoimaisuutta lisäävät ulkomaalaisten tilapäisen työnteon näkökulmasta seuraavat seikat: Suomen vetovoimatekijöitä 1 Työtä on tarjolla 2 Palkkaus on parempi kuin kotimaassa 3 Työturvallisuus on ainakin suuryritysten työmailla hoidettu hyvin 4 Suomen turvallisuus ja puhdas luonto Kansainvälisten muuttoliiketeorioiden mukaan keskeistä työvoiman liikkuvuudessa on tarkastella eri maiden työntäviä ja vetäviä tekijöitä. Suomen vetävinä tekijöinä voidaan koko tutkimusaineiston perusteella todeta ainakin työvoiman tarve sekä paremmat palkat kuin useassa työntekijöiden lähtömaissa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että työvoiman tarve suuntautuu nykyisten kärkialojen (eli rakennus- ja metalliala sekä palvelualat yleensä) lisäksi voimakkaammin hoiva-alalle. Pääosa haastatelluista viranomaisista näkee nykytilanteen ja tulevaisuuden kehityksen määrän suhteen hyvinkin maltillisessa valossa ulkomaista työvoimaa hyödyntäviin kärkialoihin verrattuna. Samalla kuitenkin työnantajapuolella ja liitoissa ulkomaisen työvoiman tarpeen nähdään kasvavan merkittävästi, jopa kaksinkertaistuvan nykyisestään: Täysin mahdollista, että määrä [ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät] 63

tulee tuplaantumaan. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että työvoimaa tullaan tarvitsemaan ulkomailta tulevaisuudessakin. Keskusteltavissa on tietenkin, puhutaanko esimerkiksi rakennus- ja metallialalla todellisesta työvoimapulasta vai pikemminkin kohtaanto-ongelmista eri alueilla.61 Lisäksi voidaan pohtia sitä, onko juuri edellä mainittujen alojen osalta kyse ainakin osittain siitä, että ulkomaiset henkilöstövälitys- ja vuokrausfirmat pystyvät toimittamaan nopeammin ja halvemmalla suuremman määrän työntekijöitä kuin esimerkiksi kotimaiset. Hoiva-alan työvoimapulan osalta haasteena näyttäisi erityisesti olevan työntekijöiden kielitaito. Suomen vetovoimatekijänä voitaisiin siis ainakin tällä hetkellä ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa tietyillä aloilla pitää sitä seikkaa, että töitä ainakin näyttäisi olevan tarjolla. Tämä voisi helpottaa monen päätöstä asettua Suomeen myös pysyväluonteisemmin. Omanlaisena vahvuutena voitaisiin myös nähdä kulttuuri kouluttaa työntekijöitä tämä voisi olla yksi Suomen vetovoimatekijöistä. Lisäksi lähes kaikki haastatellut työntekijät nostivat esiin työturvallisuusasioiden olevan Suomessa jopa vastoin yritysten edustajien ja muiden asiantuntijoiden olettamuksia, erittäin hyvin hoidettu. Toki Suomen asumisperusteinen sosiaaliturva tarjoaa monia lähtömaita kattavammat edut, mutta koska suuri osa työntekijöistä on lähetettyjä työntekijöitä, ei tämä monellekaan ole relevanttia. Yksi selkeä vetovoimatekijä on työntekijöiden itsensä näkökulmasta työturvallisuus sekä yleisesti Suomen turvallisuustilanne ja puhdas ympäristö. Työturvallisuusasiat moni työntekijä nosti esiin ja koki niiden olevan huippuluokkaa. Toki tässäkin on muistettava, että työntekijät ovat suurimmaksi osaksi toimineet työmailla, jotka ovat kuitenkin suuryritysten ylläpitämiä, mikä asettaa aivan erilaiset edellytykset järjestää turvallisuuskoulutusta. Tilanne saattaisi näyttäytyä toisenlaisena, mikäli haastatteluun olisi saatu työntekijöitä myös pienemmiltä työmailta. 6.1.1 Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa kehityshaasteita Mikäli ulkomaalaisten tilapäisen työnteon määrä todella nousee ennustetun mukaisesti, on suomalaisella yhteiskunnalla tutkimuksen tekijöiden näkökulmasta sekä järjestelmätason että asenneilmapiirin suhteen mittavia kehittämishaasteita edessä. Keskeisimmät haasteet ovat tutkimuksen perusteella seuraavat: Keskeiset haasteet: 1 Suomen monikulttuurisuus- ja kielivalmiudet työyhteisö- ja viranomaistasolla 2 Asenteet yhteiskunnassa 3 Työehtojen noudattaminen 61 Vrt. esimerkiksi Rekrytointiongelmat sekä työvoiman kysyntä ja tarjonta työvoimatoimistoissa, Tilanne toukokuussa 2008. Mika Tuomala, TEM 64

Suomen houkuttelevuuteen vaikuttaa selvästi Suomen kaukainen asema kielellisesti, maantieteellisesti että kulttuurisesti monista työvoimaa lähettävistä maista. Haasteen näyttäisivät erityisesti muodostavan johdon ja työyhteisön kielellisen valmiudet eri kieli- ja kulttuuritaustaisten työntekijöiden kohtaamiseen. Haasteeksi koettiin tällä hetkellä se, että esimerkiksi vieraan kielen omaavia esimiesresursseja on aivan liian vähän, jotta työntekijöitä voitaisiin palkata vakituiseen työsuhteeseen yrityksen omille palkkalistoille. Lisäksi haasteeksi koettiin myös ns. monikulttuurinen johtamisosaaminen, joka tällä hetkellä Suomessa näyttäisi olevan vielä lapsen kengissä. Yksi haastatelluista yrityksistä oli hyödyntänyt jo pidempään töissä olleita eri kielitaustaisia henkilöitä perehdyttämiseen, mutta varsinaisia vakiintuneita toimintatapoja ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden integroimiseen työyhteisön tasolla ei ainakaan vielä näytä olevan kovinkaan laajasti. Vaikka työnteko olisi väliaikaista, on vaarana, että työyhteisöihinkin muodostuu useamman kerroksen väkeä, joista suomalaiset ovat parhaiten perillä oikeuksistaan ja häntäpäässä tulevat englantia taitamattomat työntekijät. Lisäksi yhtenä haasteena voidaan pitää haastateltavien mukaan viranomaisten ja työnantajien tietotaitoon kohdistuvat osaamistarpeet, jotta palveluita ja tietoa voidaan jatkossakin tuottaa ulkomaalaisille työntekijöille. Tulevaisuuden muutoksena nähtiin haastatteluissa työvoimaviranomaisten roolin muuttuminen yhä aktiivisemmaksi ja erityisosaamista vaativammaksi. Työvoimaviranomaisten tulevaisuuden roolissa nähdään korostuvan kielitaidon lisäksi kansainvälisen koulutuspolitiikan, koulutusjärjestelmän sekä tutkintojen tuntemus. Ulkomaisen työvoiman lisääntyminen asettaa vastaavia haasteita myös koulutuspolitiikan puolella esimerkiksi tutkintojen yhteensovittamisen nopeuttaminen ja joustavuus ovat tärkeitä asioita. Haastatteluista käy ilmi, että tutkintojen yhteensovittamisen lisäksi kielikoulutuksen tärkeys nousee avainasemaan tulevaisuudessa, jotta ulkomaalaiset voivat työskennellä koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Tämä haastateltavien kokema haaste liittyy myös hyvin paljon siihen, kuka tai ketkä ottavat vastuuta mistäkin asiasta. Tällä hetkellä juuri ulkomaalaisten tilapäisen työnteon osalta esimerkiksi kielikoulutukseen liittyviä vastuita ei ole selvästi määritelty: Valtio ei ota täyttä vastuuta, vaikka määrät nousevat. Esimerkiksi työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat vajavaisia, erityisesti kielenopetukseen liittyen. Kielikoulutuksen osalta haasteena on kuitenkin varmasti se, kuinka paljon ulkomaista tilapäistyövoimaa tilaavat ja rekrytoivat yritykset ovat itse valmiita järjestämään kielikoulutusta työntekijöilleen. Myös työnantajien tietoisuus voimassa olevista laeista ja säädöksistä on usein puutteellista ja tämä heijastuu erilaisina väärinymmärryksinä ja -käytöksinä työelämässä. Haastatteluista kävi ilmi, että lakiin liittyvää koulutusta ja tietoa ei ole riittävästi tarjolla. Haastatteluista korostuivat viranomaisvastuu, valvonnan tehostaminen sekä työnantajien järjestäytyminen ja sitä kautta tiedon saanti. Haasteen muodostaa tällä hetkellä myös lähetettyjen työntekijöiden heikko asema yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla sekä juuri heidän tarpeensa edunvalvonnalle. Suuri osa tutkimukseen haastatelluista tahoista näkee lähetetyt työntekijät 65

sekä suurimpana että haastavimpana ryhmänä. Tätä statusta kantava ryhmä on suuri erityisesti rakennusalalla ja tähän ryhmään kohdistuu eniten haastateltavien mukaan väärinkäytöksiä. Työntekijöitä lähettäviä tahoja on monenlaisia, osa kantaa vastuunsa, osa syyllistyy väärinkäytöksiin ja työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Suomalaisten toimivalta koettiin haastateltavien näkökulmasta usein riittämättömäksi väärinkäytösten oikaisemiseksi. Aineistosta nousi myös esiin työntekijöiden edunvalvonnan kansainvälistymisen tarve. Eräs haastateltavista ehdotti, voisiko ammattiyhdistysliikkeen jäsenyys olla eurooppalainen, jolloin vapaasti liikkuvat eurooppalaiset työntekijät olisivat jatkuvasti edunvalvonnan piirissä. Nykyään Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten työntekijöiden järjestäytymisen aste on merkittävästi alhaisempi kuin suomalaisten. Ammattiyhdistykset ovat joutuneet laajentamaan toimintansa painopistettä viime vuosina myös järjestäytymättömien työntekijöiden puolelle pystyäkseen ajamaan omien jäsentensä asemaa. Kokonaisuudessaan ulkomaalaisten työnteon puitteet työyhteisöissä eivät tämän tutkimuksen valossa näyttäydy kovinkaan hyvin hoidetuilta. Työtä tehdään usein täysin oman työnantajan antaman työehtoja koskevan tiedon varassa. Käytännössä viranomaisten rooli ja viranomaisten tuottaman tiedon tuottaman rooli on erittäin pieni näiden työntekijöiden tietoisuuden muodostumisessa. Lisäksi, vaikka moni työntekijöistä saattaakin tietää minimipalkkavaatimukset, eivät he välttämättä myöskään ole halukkaita neuvottelemaan itselleen parempaa palkkaa, joka usein kuitenkin on joka tapauksessa parempi kuin kotimaassa. Muistettava kuitenkin on, että tutkimuksessa ovat painottuneet rakennus- ja metallialan yritykset, joille ominaista on suurien määrien rekrytointi määrällisesti suuriin tarpeisiin. Samalla esimerkiksi akateemiset tiettyjen alojen erityisosaajat (kuten esimerkiksi IT-alan) ovat jo lähtökohtaisesti eri asemassa. Heidän kohdaltaan ollaan siinä tilanteessa, että rekrytointiprosessi on ollut tietyn osaajan kohdalla jo niin aikaa vievä ja raskas, että työntekijää ei ainakaan haluta pelotella pois huonoilla työehdoilla ja palkoilla. Ero näyttääkin näiden työntekijöiden osalta olevan se, että määrällisesti tarjontaa vain on niin paljon vähemmän kuin rakennusalalla, että tilapäisestikin Suomeen tulleista työntekijöistä halutaan pitää kiinni kaksi käsin. Samoja kehityssuuntauksia oli rakennus- ja metallialallakin juuri pienempien ja osittain myös suurempien yritysten osalta havaittavissa mikäli työntekijä oli yrityksen itsensä palkkalistoilla: Suomalaista työvoimaa on vaikea saada, siitä on pula, siksi otamme mielellään ulkomaalaisia. Valitsemme vuokratyövoimasta parhaat tekijät ja otamme heidät suoraan työsuhteeseen. Tätä taustaa vasten taas näyttäisi siltä, että yritykset itsekin kokevat vaihtuvuuden ja aina uudelleen kouluttamisen raskaaksi, ja olisi tapahtumassa jonkinlaista siirtymistä vakituisempiin työsuhteisiin. Lisäksi on muistettava, että ulkomaisten työvoimaa välittävien organisaatioiden maihinnousu tapahtui vasta muutama vuosi sitten, ja on altistanut monet toimijat suurillekin muutoksille. Usein asenneilmapiirissä ja toimintakulttuurissa tapahtuvat muutokset vievät pisimpään tämän tyyppisissä toimintaympäristöstä nouseviin muutostekijöihin sopeuduttaessa. Kuitenkin, vaikka asenteet ovat muuttumassa 66

avoimemmaksi ja yritysten halua kantaa vastuutaan on ainakin suurten toimijoiden osalta vahvistunut, on yritysten yhteiskuntavastuussa tämän tutkimuksen perusteella vielä kehittämisen varaa. Haastatteluista myös nousi esiin, että moni työntekijä saattaa hankkia kokemusta ja koulutusta Suomen työmarkkinoilta, mutta vaihtaa jonkin ajan kuluttua esimerkiksi Norjaan tai Ranskaan, jossa työehtojen valvonta on tiukempaa ja palkkaus mahdollisesti parempi. Haasteena suomalaisille työmarkkinoille on, että imago työehtoja polkevista työmarkkinoista, leviää laajemmalle ja tulijoita Suomeen alkaa olla vähemmän. Kokonaisuudessaan edellä esitetyt haasteet liittyvät pitkälle siihen, että ulkomaalaisten tilapäistyönteko nähdään nimenomaan tilapäisenä eikä potentiaalisena työperäisen maahanmuuton kannalta. Työntekijöiden sopeutumisen tai muuten kielen ja kulttuurin oppimisen eteen ei olla valmiita tekemään kovinkaan suuria panostuksia. Näiden työntekijöiden ja työnteon tilapäiseksi määritteleminen aiheuttaa myös sen, että perheiden ja puolisoiden mukaan ottamiseen ei kannusteta. Eräs haastateltavista nostikin esiin, että nykyisellään ulkomaisen tilapäistyövoiman osalta tulisi myös pohtia, miten työntekijöiden puolisot voisivat osaltaan vaikuttaa tällä hetkellä työvoimasta kärsiville aloille, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveysala. 6.1.2 Ulkomaalaisten työnteko Suomessa pysyvää vai tilapäistä? Vaikka työvoiman tarve ainakin tällä hetkellä näyttäisi tietyillä aloilla olevan pysyväluonteista, ei selvää tahtotilaa ainakaan tämän tutkimusaineiston perusteella ole syntynyt siitä, onko suotavaa, että nykyinen ulkomaalaisten tilapäinen työnteko jatkuisi tilapäisenä, vai olisiko hyödyllistä tarkastella näiden työntekijöiden ja työnteon merkitystä myös työperusteisen maahanmuuton näkökulmasta. Tärkeää on tässä huomioida sekä toisaalta asiantuntijaverkoston ja yritystoimijoiden omat näkemykset tarpeista ja tahtotilasta että itse työntekijöiden näkemyksiä, valmiuksia ja halua asettua Suomeen pysyväluonteisemmin. Pysyvyyden ja tilapäisyyden ongelmatiikkaan liittyy erään haastateltavan huoli siitä, jääkö Suomi sivuun kansainvälisistä työvoima- ja muuttovirroista mikäli rekrytointitoimintaa ei tehosteta ja aktivoida. Haasteena on siis toisin sanoen pohtia, mitä toimenpiteitä vaaditaan, jotta ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät voitaisiin houkutella pysyvästi Suomeen ja toisaalta, keitä ja minkälaisia ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä Suomeen halutaan. Osa haastateltavista nosti esiin, että ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden asettuminen Suomeen on jo nyt arkipäivää: Virolaisten osalta pendelöijiä on muuttanut pysyvästi Suomeen. Samantyyppinen tilanne on odotettavissa ja osittain jo päällä venäläisten osalta. Moni haastateltavista nosti esiin, että ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät saattavat kutakuinkin olla ainoita potentiaalisia henkilöitä ns. työperusteisen maahanmuuton näkökulmasta. Ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöidenkin suhteen tulisi haastateltavien mukaan todella pohtia, 67

millä tavoin Suomeen muuttoa voidaan helpottaa: Näkisin, että jos henkilö on valmis tulemaan väliaikaisesti Suomeen, tulisi tarttua tilaisuuteen. Suomessa tulevaisuudessa uhkaa työvoimapula, joten tässä on tuhannen taalan paikka. Integroiminen ja suomalaisten kaltaisen aseman saavuttamisen tukeminen erityisesti kielitaidon kautta olisi äärimmäisen tärkeää. Tärkeitä seikkoja ovat myös: perheen asema, sosiaaliturva, työluvat perheelle. Haastatteluista käy ilmi, että myös viranomaisten näkökulmasta lupakäytännöt ovat hyvin pitkälle säänneltyjä Suomessa, ja suomalaisille työmarkkinoille pääsy on haastateltujen mielestä hyvin monimutkaista. Tosin suuri osa Suomeen tulevista tilapäisistä työntekijöistä tulee EU-alueelta, joten lupamenettely on heidän kohdallaan huomattavasti yksinkertaisempi. Lisäksi venäläisten osalta olemassa on erilaisia poikkeusjärjestelyjä, jotka helpottavat työskentelyä Suomessa. Haastatteluista käy ilmi, että vaikka tiukat säädökset suojelevat työmarkkinoita, ne vastaavasti myös hankaloittavat ulkomaalaisten työntekijöiden työskentelyä Suomessa. Tästä hyvänä esimerkkinä eräs haastatelluista henkilöistä, joka tuli Suomeen ensin opiskelemaan, sillä katsoi opiskelun perusteella haettavan oleskeluluvan olevan helpompi hakea kuin työskentelyn perusteella. Tietenkin tulee myös huomioida, että kaikki työntekijät eivät edes halua jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa, vaan ovat tulleet ainoastaan ansaitakseen lisää rahaa. Tätä tilannetta kuvastaa hyvin ulkomaalaisten työntekijöiden kotimaahan tehtyjen rahalähetysten suuruus. Lomakkeen palauttaneet työntekijät lähettävät rahaa kotimaahansa noin 50 70 % palkastaan (tai jopa kaiken), mikä kertoo paitsi työntekijöiden lähtömaan perhekeskeisestä kulttuurista, myös työntekijän aikeista olla jäämättä Suomeen. Erään luottamusmiehen mukaan ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät käyttävät Suomessa todella vähän rahaa, jotta sitä jää enemmän kotona käytettäväksi. Osa on pendelöijiä, asuvat yhteismajoituksessa, ottavat jopa eväät mukaan kotimaasta, eivätkä juuri käytä rahaa täällä. Se, että suuri osa palkasta lähetetään kotimaahan, ei kerro työntekijöiden halukkuudesta siirtää elämää hiljalleen Suomeen. Rahalähetysten suuruus kertoo myös osaltaan sen, että joko työntekijöillä ei vielä ole omaa perhettä, ja raha lähetetään esimerkiksi lähtömaassa asuville vanhemmille tms. tai työntekijän perhe ei ole tullut mukaan Suomeen ja raha lähetetään omalle perheelle. Kuten taulukosta neljä käy ilmi, vaihtelee palkasta Suomessa käytettävän osuuden suuruus hieman työntekijän koulutustaustan mukaan (työntekijähaastatteluiden perusteella). Korkeakoulutaustan omaavista suurempi osa kuin muista ryhmistä, käyttävät vain osan palkastaan Suomessa, ja lähettävät kotimaahansa tai säästävät suurenkin osan palkastaan. Haastateltavat arvioivat lähettävänsä kotimaahansa tai säästävänsä palkastaan 60 100% (osa haastatelluista käytti Suomessa pelkästään ylläpitokorvauksen/päivärahan ja lähetti kotimaahansa varsinaisen palkan kokonaisuudessaan). Tämä voi selittyä korkeakoulutettujen paremmalla tulotasolla. Sekä ammattitutkinnon omaavista että ei tutkintoa omaavista henkilöistä puolet käyttää tulonsa kokonaan Suomessa ja puolet lähettää kotimaahansa tai pistää säästöön suuren osan tuloistaan. Eräs lähetetty ammattitutkinnon omaava 68

haastateltava kertoi näin: Varsinaisen palkkani lisäksi saan 15 euron ylläpitokorvauksen. Mielestäni se on riittävästi minulle. Minun ei tarvitse maksaa asumisesta[työantaja maksaa asunnon], joten voin käyttää koko summan ruokaan. Loput rahat maksetaan minulle kotimassa. Taulukko 6. Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden rahan lähettäminen Koulutustausta Käyttää palkkansa Suomessa kokonaan tai lähes kokonaan (hlöä) Käyttää vain osan, lähettää kotimaahansa tai säästää suuren osan palkasta(hlöä) Korkeakoulu 5 9 Ammattitutkinto 4 4 Ei ammatillista koulutusta 2 2 Yhteensä 11 15 Kun haastateltavilta kysyttiin kuinka pitkään he aikovat työskennellä Suomessa, yhdeksän heistä ei ollut tehnyt suunnitelmia kotiinpaluun suhteen. Heidän joukossaan oli myös henkilöitä, jotka kertoivat jäävänsä mielellään Suomeen niin pitkäksi aikaa kuin töitä vain riittää. En tiedä kuinka kauan aion olla täällä, ehkä niin kauan kuin viihdyn työssäni. En kuitenkaan usko, että voisin jäädä tänne pysyvästi. Olen täällä yksinäinen, minulle ei ole muodostunut minkäänlaisia sosiaalisia verkostoja täällä. Mielestäni suomalaiset ovat melko varautuneita, jopa rasistisia. Loput 17 haastateltua henkilöä pystyi kertomaan melko tarkasti milloin suunnittelevat lähtevänsä Suomesta. Suomesta lähtö oli luonnollisesti kytköksissä työsopimuksen kestoon. Kaikkien 26 haastatellun joukossa oli ainoastaan viisi henkilöä, jotka ilmoittivat oleskelunsa keston Suomessa jäävän alle vuoden mittaiseksi. Kaikki muut haastateltavat arvioivat oleskelunsa keston yli vuoden, osa jopa usean vuoden mittaiseksi. Lähetetyistä työntekijöistä selvästi pienempi osa olisi kiinnostunut jäämään Suomeen pysyvästi. Yhdeksästä lähetetystä työntekijästä ainoastaan kaksi kertoi, että voisi harkita jäävänsä pysyvästi Suomeen, kun taas itsenäisesti Suomeen hakeutuneista työntekijöistä yli puolet olisi valmis ainakin harkitsemaan tänne jäämistä. Haastatteluista käy ilmi, että lähetetyt työntekijät ovat usein huonossa asemassa, ja he kokevat monenlaisia väärinkäytöksiä työnantajansa taholta. Väärinkäytöksiä ja huonoa kohtelua olivat silti kokeneet myös osa itsenäisesti Suomeen hakeutuneista työntekijöistä. Itsenäisesti Suomeen hakeutuneista 17:sta haastateltavasta kahdeksan ilmoitti kuitenkin, ettei harkitsisi jäävänsä tänne pysyvästi. Suomea pidettiin haastattelujen perusteella rauhallisena, turvallisena ja puhtaana maana, toisaalta ilmasto ja kieli olivat seikkoja, jotka vaikeuttivat tilapäisten työntekijöiden viihtymistä. Ulkomaalaisten työntekijöiden integroimattomuudesta yhteiskuntaan kertoo toisaalta osittain myös se, että työehtoja ja Suomen yhteiskuntaa koskevaa tietoa ei välttämättä olla edes halukkaita hakemaan vaan automaattisesti tyydytään siihen, mitä oma työnantaja antaa. Työskentely saatetaan kokea niin väliaikaiseksi, että aikaa ja vaivaa ei haluta käyttää itsenäiseen tiedon hakuun. 69

Tämän tutkimusaineiston perusteella voidaan tehdä tulkinta, että suurin osa Suomessa työskentelevistä ulkomaalaisista työntekijöistä on todella rajallisen ajan Suomessa ja tässä suhteessa tilapäisiä työntekijöitä. Joukossa on toki poikkeuksia ja moni työntekijöistä voisi harkita jäävänsä Suomeen muuttoa pidemmäksikin aikaa, mutta tällä hetkellä merkit viittaavat enemmän siihen, että sosiaaliset siteet Suomeen ovat niin heikot, että elämää ei haluta pysyvästi siirtää työn perässä Suomeen. 6.2 Keskeiset johtopäätökset Tässä luvussa pyritään vastaamaan johtopäätösten muodossa tutkimuksen keskeisiin kysymyksiin, jotka esiteltiin luvussa kaksi. Johtopäätöksiä tukevana aineistona hyödynnetään myös tutkimuksen puitteissa järjestetystä asiantuntijaseminaarista saatua aineistoa. Johtopäätösten perusteella määritellään myös tämän tutkimuksen perusteella keskeisiksi nousseet jatkotutkimustarpeet. 6.2.1 Alat ja alueet, joilla ulkomaalaisia tilapäisesti työskentelee sekä heidän lähtömaansa Suurin osa ulkomaalaisista tilapäisistä työntekijöistä työskentelee tällä hetkellä pisteittäisesti tietyillä toimialoilla ja tietyillä maantieteellisillä alueilla. Suurimpia aloja ovat tämän tutkimuksen perusteella rakennus-, puutarha- ja viljelyala (maa- ja metsätalous) sekä metalli- ja konepajateollisuus. Tutkimuksen kohteena olleet alueet edustavat vain osaa ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon liittyvistä erityispiirteistä Suomessa, todennäköisesti määrät, alat ja käytänteet vaihtelevat merkittävästikin myös tutkimuksen ulkopuolelle jääneillä alueilla. Suurimpia ulkomaisen tilapäistyöntekijöiden keskittymiä voidaan havaita telakoilla sekä esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalan työmaalla. Lisäksi Itä-Suomessa marjanpoiminta- ja viljely työllistävät kausiluonteisesti suuren määrän ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä. Uudellamaalla eniten näyttäisi työllistävän rakennusala (Yksin telakkateollisuuden piirissä arvioidaan olevan vuositasolla noin 4000 ulkomaalaista työntekijää ja 38 eri kansalaisuutta ja talonrakennusalalla näyttäisi olevan lähemmäs 2000 ulkomaalaista työntekijää.) sekä jossain määrin palveluala (erityisesti siivousala) ja sosiaali- ja terveydenhuoltoala. Itä-Suomessa arvioitiin marjanpoimijoita olevan vuositasolla noin 5 000 henkilöä, jotka suurimmaksi osaksi tulevat Venäjältä, Puolasta, Ukrainasta, Latviasta ja Liettuasta. Tutkimus myös osoittaa, että alkujaan ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät ovat tulleet Suomeen ensisijaisesti Virosta, kun taas tällä hetkellä nousemassa näyttäisivät olevan Venäjä ja Puola. Lisäksi ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä tulee Suomeen tällä hetkellä Ukrainasta, Latviasta, Liettuasta, Tshekeistä, Intiasta, Kiinasta sekä jossakin määrin Valko-Venäjältä. Alueellisesti eroavaisuuksia näyttää lähinnä olevan siinä, että Kaakkois-Suomessa ja Itä-Suomessa suurin osa ulkomaalaisista 70

työntekijöistä näyttäisi tulevan Venäjältä, Uudellamaalla Virosta sekä Venäjältä. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa joukko on hiukan kirjavampaa, ja saapuu Suomeen useimmiten Viron, Venäjän, sekä muiden Baltian maiden lisäksi Puolasta ja Ukrainasta. Alueellisia erityispiirteitä on siis sekä suhteessa määriin, aloihin ja lähtömaihin. Lähtömaat näyttäisivät olevan pitkälle kiinni sekä maantieteellisestä läheisyydestä että tietyistä aloista (esimerkiksi virolainen rakennustyömies tulee mieluummin Uudellemaalle kuin lähtee pitkälle Satakuntaan asti). Vastaavasti puolalaiselle työntekijälle ei välttämättä ole suurta eroa, onko töissä Uudellamaalla vai Varsinais-Suomessa. Työvoimaa palkataan ensisijaisesti siitä syystä, että työvoimaa ei ole määrällisesti, eikä laadullisesti riittävästi Suomessa tarjolla. Lisäksi ulkomaisen työvoiman katsottiin olevan suomalaista halvempaa. Asiantuntijaseminaaritoteutetussa äänestyksessä, jossa testattiin arvioinnin johtopäätöksiä, nousivat myös edellä mainitut tekijät tärkeimmiksi tekijöiksi palkata ulkomaista työvoimaa. Äänestyksen tulokset löytyvät kokonaisuudessaan liitteestä 3. Hiukan yli puolet seminaarin osallistujista koki, että ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä on nykyisellään riittävästi, hiukan yli 40 % taas koki ulkomaista tilapäistyövoimaa tarvittavan merkittävästi lisää tulevaisuudessa. Ulkomaista tilapäistyövoimaa tarvittiin osallistujien näkökulmasta erityisesti luonnonvara-aloille (mm. puutarha- ja viljelyala) sekä rakennus- ja metallialalle. Sosiaali- ja terveysalan sekä palvelualan merkitystä pidettiin vähäisempänä ulkomaalaisten tilapäisen työnteon kannalta. Ulkomaisen tilapäisen työnteon merkitys pysyvän työperusteisen maahanmuuton näkökulmasta arvioitiin kuitenkin pääsääntöisesti jokseenkin merkittäväksi samalla kun jopa 61,9 % osallistujista koki sosiaali- ja terveysalan olevan tärkein pysyvän työperusteisen maahanmuuton kannalta.62 Vaikka ulkomaalaisten tilapäinen työnteko nähdään tärkeänä työperusteisen maahanmuuton kannalta, eivät kuitenkaan varsinaiset työvoimapula-alat kuten sosiaali- ja terveydenhuollon ala vaikuta otollisilta ulkomaalaisille tilapäistyöntekijöille. Jossain määrin näyttäisi siltä, että ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät kelpaavat tällä hetkellä pääsääntöisesti sellaisille aloille, jotka kärsivät työvoiman kohtaantoongelmasta: työvoimaa on, mutta ei välttämättä riittävästi juuri kyseisellä alalla ja alueella. Työvoiman ylitarjontaa esimerkiksi koettiin erityisesti teollisuuden aloilla Lapissa, hallinto-, toimisto- sekä IT-alan töissä Itä- ja Pohjois-Suomessa, maa- ja metsätaloustyön alalla Pohjois-Suomessa sekä osittain Keski-Suomessa, kuljetusalalla Pohjois-Suomessa sekä osittain Itä- ja Keski-Suomessa ja rakennus- ja kaivosalalla alalla osittain Pohjois-Suomessa sekä Itä-Suomessa. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että ulkomaista tilapäistyövoimaa rekrytoidaan ensisijaisesti aloille, joille ominaista ovat kausivaihtelut. Ulkomaalaisten työntekijöiden rekrytointi aloille, jotka tulevat kärsimään työvoimapulasta pitkään tulevaisuudessakin, saattaa tuntua vielä liian suurelta askeleelta. Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon tarve näyttää esimerkiksi juuri sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla 62 Ks. Liite 3 seminaarin tuloksista 71

olevan pidempiaikainen, mikä tekisi myös työnteosta huomattavasti pysyväluonteisempaa kuin esimerkiksi rakennus- tai metallialalla. Sosiaali- ja terveysala näyttäisi kärsivän koko maan laajuisesta työvoimapulasta, mutta ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä ei tälle alalle kieliongelmien takia vielä rekrytoida. Kokonaisuudessaan tutkimuksen perusteella voidaan tehdä arvio, jonka mukaan ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä on maassamme vuositasolla noin 30 000 40 000. Tarkkaa tietoa määristä alakohtaisesti tai alueittain ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä puutteellisten tilastointijärjestelmien vuoksi. Tilastointijärjestelmät eivät tällä hetkellä kata kaikkia ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä maassamme eivätkä järjestelmät kommunikoi toistensa kanssa, minkä vuoksi tällä hetkellä voidaan saada suuntaa-antavaa tietoa lupien ja päätösten määrästä, mutta ei varsinaisten työntekijöiden määrästä. Suomessa työskenteleviä ulkomaalaisia opiskelijoita ei ole otettu mukaan tähän tutkimukseen, sillä he eivät ole Suomessa ensisijaisesti tehdäkseen työtä. Opiskelijoiden ryhmään saattaisi kuitenkin olla hyödyllistä perehtyä tarkemmin, sillä opiskelijat ovat usein joustavassa elämäntilanteessa ja saattaisivat olla tärkeä joukko työperusteisen maahanmuuton kannalta. 6.2.2 Miksi ja miten Suomeen tullaan Pääsääntöisesti ulkomaalaisten työnteko Suomessa on tämän tutkimuksen perusteella aidosti tilapäistä suurin osa työntekijöistä on joko lähetettyjä työntekijöitä tai tilapäisiä kausiluonteisia työntekijöitä (kuten marjanpoiminta). Selvästi vähemmän työntekijöitä on palkattu suoraan Suomessa toimivien yritysten palvelukseen esimerkiksi toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Huomioitava kuitenkin on, että myös työntekijöiden työskentelystatuksessa on alueellisia eroja. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa työntekijät tulevat useimmiten elinkeinoharjoittajina, kun taas Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa suuret rakennus- ja telakka-alan toimijat käyttävät paljon alihankintaurakoitsijoita, mikä taas lisää huomattavasti lähetettyjen työntekijöiden määrää. Itä-Suomessa suurin osa ulkomaalaisista työntekijöistä taas näyttäisi olevan suoraan viljelijöiden palkkalistoilla välittäjänä toimivan Suonenjoen Marjanviljely-yhdistyksen toiminnan avulla. Alueellisia eroja muidenkin kuin tutkimuksen kohteena olevien alueiden lisäksi voisi näiden havaintojen perusteella olettaa olevan. Vaikka Suomessa työskentely on tämän tutkimuksen perusteella aidosti tilapäistä (lähetetty työntekijä, kausiluonteinen työ, määräaikainen työsuhde, halu palata takaisin kotimaahan), oli haastateltavien joukossa työntekijöitä, jotka olivat työskennelleet Suomessa toistuvasti tai hakeutuneet muutaman ulkomaisen työnantajan palveluksessa tehdyn työkomennuksen jälkeen suomalaisen yrityksen palvelukseen. Tämä ja muutamien yritysten näkemykset ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaamisesta omille palkkalistoille kertovat kuitenkin kehityksestä, jossa tilapäisistä työntekijöistä voisi tulla myös pysyväluonteisempia työntekijöitä ja kuntalaisia. 72

Suomeen tullaan ensisijaisesti paremman palkan toivossa. Työntekijät toivovat pystyvänsä tienaamaan itselleen ja perheelleen enemmän rahaa kuin kotimaassa. Virolaisille työntekijöille Suomi on maantieteellisen läheisyyden vuoksi luonteva valinta. Maantieteellisen läheisyyden ja parempien palkkojen lisäksi muutama työntekijä mainitsi haluavansa tutustua Suomeen ja työskennellä suomalaisten kanssa. Vastausten perusteella Suomen vetovoimatekijät näiden ulkomaalaisten työntekijöiden näkökulmasta ovat tarjottu työ, josta saa parempaa palkkaa sekä maantieteellinen läheisyys ja sitä kautta helppous tulla Suomeen. Osa työntekijöistä oli myös kuullut työskentelymahdollisuuksista Suomessa kollegoiltaan ja ystäviltään, mikä vaikutti päätökseen lähteä Suomeen 6.2.3 Rekrytointi Suomeen ja eri toimijoiden rooli rekrytointiprosessissa Tutkimuksen puitteissa näyttäisi siltä, että suurin rooli rekrytointiprosessissa on henkilöstövälitys- ja vuokrausfirmoilla, vaikka alueellisesti eroja on tässäkin. Esimerkiksi Itä-Suomessa marjanviljelyn osalta yhteistyösuhteet venäläisiin työvoimatoimistoihin toimivat hyvin, mikä vuorostaan lisää viranomaisten roolia koko työhöntuloprosessissa. Rakennus- ja metallialalla viranomaisten merkitys näyttäisi olevan hyvinkin vähäinen: työhön tullaan henkilöstövälitysfirmojen kautta eikä viranomaistoimijoihin olla kotimaassa eikä Suomessakaan suuremmin yhteydessä tiedonhankintatarkoituksissa. Haastatelluista työntekijöistä kukaan ei ilmoittanut maksaneensa välityspalkkiota työnantajalleen. Kuitenkin yritysten luottamusmiehistä suuri osa epäili työntekijöiden maksavan välityspalkkiota muodossa tai toisessa. Välityspalkkio saatetaan maksaa esimerkiksi suurten asuinkustannusten muodossa. Lisäksi mahdollista on, että välityspalkkiota maksaneet työntekijät eivät uskalla kertoa maksusta muille osapuolille tai eivät edes tiedä maksaneensa välityspalkkiota. Tämän tutkimuksen puitteissa ei tarkempaa ja luotettavaa tietoa välityspalkkiosta tai niiden suuruuksista voida tästä syystä antaa. 6.2.4 Tiedot ja tietolähteet Suomessa työskentelystä Kokonaisuudessaan tietoa Suomessa työskentelystä ja työehdoista näyttäisi olevan kohtuullisen huonosti saatavilla tai tieto ei tavoita työntekijöitä. Pääsääntöisesti tieto saadaan työnantajalta (eli tässä tapauksessa useimmiten ulkomaiselta välitysfirmalta), internetistä, muilta työntekijöiltä sekä liittojen jakamasta materiaalista. Pitkään Suomessa olleet (sekä kieltä ymmärtävät virolaiset) työntekijät tietävät ja tuntevat työehdot kohtalaisen hyvin, mutta etenkin vasta vähän aikaa Suomessa olleet työntekijät tietävät asioista huonosti. Kun oikeuksista tiedetään huonosti, ollaan usein ulkomaisen välitysfirman antaman tiedon varassa (jotka eivät usein itsekään tiedä säännöksistä), ja jos kieltä ei osata, ovat työntekijöiden 73

mahdollisuudet pitää omista oikeuksistaan kiinni kohtalaisen heikot. Lisäksi kynnys kääntyä viranomaisen puoleen on ulkomaalaisilla työntekijöillä haastattelujen perusteella varsin korkea ja viranomaisjärjestelmä koettiinkin lähinnä monimutkaiseksi ja byrokraattiseksi. Useat työntekijät hakivat tietoa oman maansa suurlähetystöstä tai konsulaatista. 6.2.5 Työehdot Työsuojelupiirien ulkomaalaistarkastajien, luottamusmiesten sekä ylimmän johdon mukaan yleisesti ottaen ulkomaalaiset tekevät työtä usein huonommilla työehdoilla kun suomalaiset. Etenkin palkka ei usein vastaa minimivaatimuksia ja myös työturvallisuusmääräyksistä tingitään ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla. Haastatellut yritykset tietävät ja tuntevat oman yrityksensä palkkalistoilla olevien työntekijöiden palkat ja työehdot, mutta alihankintaketjujen toisessa päässä olevien toimijoiden palkkalistoilla olevista työntekijöistä ja heidän työehdoistaan ei useimmiten tiedetä kovinkaan paljon. Tuntuma haastatelluilla yritysten edustajilla on, että työehdoista tingitään, mutta luotettavaa tietoa ei ole olemassa, sillä ulkomaalaisista työntekijöistä harvempi uskaltaa tulla asiasta suomalaisen luottamusmiehen puheille. Tiedossa olevien tapausten pelätään olevan ainoastaan jäävuoren huippu. Muistettava kuitenkin on, että esimerkiksi yksittäiset korkeakoulutetut työntekijät saavat useimmiten täysin samaa palkkaa kuin suomalaisetkin kollegansa. Näiden korkeakoulutettujen työntekijöiden osalta palkoista eikä työehdoista usein ole varaa tinkiä, sillä yksittäisen osaajan rekrytointi on raskas prosessi eikä vastaavanlaisia osaajia välttämättä ole työmarkkinoilla niin paljon. Rakennus- ja teollisuuden alalla kyse on ensisijaisesti massoista eikä niinkään yksilöiden osaamispääomasta, mikä tekee työntekijöistä myös helpommin korvattavissa olevia. Työlainsäädännön ja lähetettyjen lain mukaiset velvoitteet tunnetaan huonosti niin ulkomaalaisten työnantajien kuin työntekijöidenkin osalta. Osa työntekijöistä tosin tiesi, kuinka paljon minimipalkka alalla on, mutta saattoi myös kertoa saavansa vähemmän palkkaa itse. Lisäksi joukossa oli myös niitä, jotka eivät halunneet kertoa, tai heitä oli kielletty kertomasta palkkansa määrää. Moni haastatelluista työntekijöistä kuitenkin ainakin kertoi saavansa minimipalkan mukaista palkkaa. Eräänlaisena haasteena varmasti on, että Suomen imago hyvänä ja houkuttelevana maana ulkomaalaisten työnteon kannalta saattaa kärsiä työntekijöiden huonojen kokemusten ja väärinkäytösten myötä. Muistettava kuitenkin on, että suuret rakennus- ja metallisalan toimijat ovat kehittäneet järjestelmiään viimeisten vuosien aikana vastaamaan paremmin ulkomaalaisten työnteon ja ulkomaisten välitysfirmojen mukanaan tuomiin haasteisiin. Ongelmana näyttäisi kuitenkin tällä hetkellä myös olevan se, että ns., etukäteisvalvontaan viranomaispuolelta ja edunvalvontaan ammattiliittojen puolelta ei ole riittävästi resursseja. Ammattiliittojen 74

puolelta haasteena on erityisesti se, että työntekijät eivät ole liittojen jäseniä, mikä tekee edunvalvonnan vaikeammaksi. 6.3 Elinolot Suomessa Tutkimuksen puitteissa saatujen ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden vastausten perusteella oleskelu Suomessa koettiin kaikin tavoin väliaikaiseksi. Suomalaisiin kollegoihin ei tutustuttu, asuminen on usein järjestetty yhteismajoituksessa tai ylimiehitetyissä asunnoissa, joskus jopa työpaikan sosiaalitiloissa. Palkan käyttöaste tosin vaihtelee hiukan työntekijän koulutustaustan perusteella. Korkeammin koulutetut ja ammattitaitoiset työntekijät käyttivät joissakin tapauksissa jopa kaiken tuloistaan Suomessa tai pistivät rahaa säästöön. Muiden työntekijöiden osalta rahaa lähetettiin huomattavasti enemmän kotimaahan. Kokonaisuudessaan Suomessa oleskeluun ei kuitenkaan panosteta merkittävästi rahallisesti eikä myöskään sosiaalisia verkostoja luomalla. Rahaa lähetetään kotiin 50 100% varsinaisesta palkasta (suuri osa haastatelluista asui työsuhdeasunnoissa ja käytti päivittäisiin kulujen kattamiseen päivärahat), mikä kertoo osaltaan työntekijöiden kiinteistä suhteista kotimaahansa. Työntekijöiden varsin suuret osuudet kotimaahan lähetettävästä palkasta tosin tuntuvat ainakin osittain hiukan epärealistisen suurilta, sillä edellä mainittujen summien mukaan Suomessa käytettävää rahaa ei jää lähes ollenkaan. Suomen kieltä ei tutkimuksen perusteella haastateltujen tahojen mukaan opiskella eikä siihen myöskään kannusteta tai luoda mahdollisuuksia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla on pyritty mahdollistaman perheiden mukana tuominen tarjoamalla työntekijöille esimerkiksi perheasuntoja. Myös esimerkiksi korkeasti koulutetuille IT-alan osaajille yritykset usein tarjoavat kielikoulutusta ja muuta vapaa-ajan ohjelmaa. Omanlaisena vahvuutena suomalaisille työmarkkinoille voisi katsoa kulttuurin kouluttaa työntekijöitä tehtäviinsä. Vaikka työntekijät eivät itse nostaneet tätä tekijää esiin, näyttäisi kuitenkin siltä, että Suomessa koulutetaan työn ohessa useita ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka kokemusta kartutettuaan kuitenkin saattavat lähetä parempien työehtojen toivossa esimerkiksi Ranskaan tai Norjaan työskentelemään. Haasteeksi monet haastatellut asiantuntijat ja yritysten edustajat kokivat myös viranomais- ja lupakäytäntöjen monimutkaisuuden maahan tuleville. Esimerkiksi yhden luukun periaatteella toimivia palvelupisteitä toivottiin lisää helpottamaan maahanmuuttajien neuvontapalveluita. 63 Kokonaisuudessaan elinolot Suomessa eivät ainakaan tällä hetkellä suoranaisesti helpota tai luo mahdollisuuksia ja houkuttele jäämään Suomeen pidemmäksikin aikaa. Vanhasen II hallitusohjelman linjausta työperusteisen maahanmuuton edistämisestä nämä olosuhteet eivät ainakaan merkittävästi tue. 63 Esimerkiksi Helsinkiin on asiantuntijahaastattelun perusteella suunnitteilla Kelan, veroviranomaisten sekä työvoimahallinnon yhteispalvelupiste. Yhteispalvelupisteessä toimisi mm. myös yhteiskuntaneuvoja, joka ohjaisi ja tukisi maahanmuuttajia yhteiskunnallisten asioiden hoitamisessa 75

6.4 Jatkotutkimustarpeet A) Selvitys opiskelijoiden merkityksestä suhteessa työperusteiseen maahanmuuttoon Selvityksen piiriin otettiin ainoastaan ne ulkomaalaiset, jotka ovat tulleet Suomen ensisijaisesti tehdäkseen töitä. Mikäli kuitenkin tarkastellaan ulkomaalaisten tilapäistyöntekoa työperusteisen maahanmuuton kannalta, saattaisivat opiskelijat olla hyvinkin merkittävä ryhmä. Kun ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä kartoitettiin haastatteluja varten, jouduttiin joukosta poistamaan ne henkilöt, jotka olivat alkujaan tulleet Suomeen opiskelemaan. Useat haastatelluista asiantuntijoista nostivat esiin juuri opiskelijoiden roolin työperusteisen maahanmuuton näkökulmasta, sillä usein opiskelijat ovat muuttovalmiimpia kuin jo perheelliset ja pitkään työelämässä olleet työntekijät. Tässä suhteessa olisikin tärkeää tarkastella ulkomaisille opiskelijoille suunnatun palvelu- ja tukijärjestelmän toimivuutta sekä mahdollisesti kartoittaa laajemmin opiskelijoiden omia tarpeita ja valmiuksia, heidän harkitessaan Suomeen muuttamista pysyväluonteisesti työskentelemään. B) Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrällisen seuranta- ja tilastointijärjestelmän kehittäminen Ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määristä ei tällä hetkellä voida antaa luotettavaa tietoa, sillä olemassa olevat tilastointijärjestelmät eivät mahdollista henkilömääriin perustuvan luvun saamista. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei osittain anna mahdollisuuksia eri järjestelmien väliselle kommunikaatiolle eikä myöskään mahdollisuuksia rekisteröidä kaikkia Suomeen tulevia ulkomaisia työntekijöitä. Tällä hetkellä olisi tärkeää määritellä tarkemmin nykyisten tilastointijärjestelmien sekä viranomaisyhteistyöhön liittyvät pullonkaulat sekä niiden pohjalta lähteä kehittämään nykyisiä verkostoja ja järjestelmiä. Olisi tärkeää, että tietoa saataisiin myös alueittain ja aloittain työskentelevistä ulkomaalaisista työntekijöistä, jotta palveluja, toimintoja, asuntoja sekä yleisesti kansallista työllisyyspolitiikkaa voitaisiin seurata paremmin. Alueellisten tilastointimenetelmien kehittämisen rinnalla tulisi myös pohtia laajempaa eri alueiden välistä yhteistyötä hyvien toimintakäytänteiden ja opasmateriaalin levittämiseksi. Tällä hetkellä alueelliset toimintakäytännöt ovat hyvinkin erilaisia, mikä osittain hankaloittaa sekä työntekijöiden ja työnantajien liikkumista alueelta toiselle että viranomaisten yhteistyötä. Olisi tärkeää tunnistaa vielä paremmin alueelliset toimintaprosessit sekä pyrkiä yhdenmukaistamaan soveltuvin osin tiettyjä ydintoimintakäytänteitä, kuitenkin alueelliset erityispiirteet huomioiden. C) Selvitys suomalaisten yritysten ja yhteisöjen kansainvälisyysvalmiuksista Selvityksen puitteissa havaittiin viitteitä siitä, että suomalaisten työyhteisöjen valmiudet kohdata ulkomaalaisia työntekijöitä olivat vasta kehittymisvaiheessa. Myös 76

opiskelijoiden suhteen näyttäisi ainakin tällä hetkellä siltä, että suomalaisille työmarkkinoille työllistyminen koetaan hankalaksi sekä kielotaidon että asenneilmapiirin vuoksi. Tällä hetkellä näyttää myös siltä, että yritysten yhteiskuntavastuu ulottuu omiin työntekijöihin, mutta aliurakoitsijaketjun häntäpäähän ei ainakaan tällä hetkellä koeta vastuuta eikä myöskään valvontaresursseja olevan riittävästi. Työperäisen maahanmuuton kannalta olisikin erittäin tärkeää kartoittaa laajemmin työyhteisöjen omia kansainvälistymis- ja monikulttuurisuustaitoja. Esimerkiksi Opetushallitus toteuttaa tällä hetkellä valtakunnallista kouluyhteisön monikulttuurisuustaitojen kehittämisohjelmaa, jossa pyritään erityisesti vahvistamaan kouluhenkilöstön ja -oppilaiden monikulttuurisuusvalmiuksia ja taitoja. Sekä julkisen että yksityisen sektorin organisaatioiden kohdalla olisi tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti johdon monikulttuurisiin johtamistaitoihin ja kielitaitoon sekä tietenkin myös muun työyhteisön monikulttuurisuustaitoihin. Lisäksi haasteena saattaa olla myös viranomaisten osaaminen suhteessa kielellisiin valmiuksiin ja eri kulttuuri- ja kielitaustaisten asiakkaiden kohtaamiseen. Tärkeää olisi kartoittaa laajemmin yritysten ja yhteisöjen yhteiskuntavastuuta, kansainvälistymisvalmiuksia ja monikulttuurisuustaitoja sekä käynnistää kartoituksen mukaisia toimenpiteitä ja kehittämishankkeita. D) Laajempi laadullinen tutkimus ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa Tämän tutkimuksen puitteissa päästiin haastattelemaan erittäin pientä osaa maassamme olevasta ulkomaisesta tilapäistyövoimasta. Haastatteluiden perusteella ei voida olla täysin varmoja siitä, kuinka totuudenmukaisia vastauksia työntekijät haastattelijoille antoivat. Ainakin joissakin tapauksissa vastaukset olivat ristiriitaisia ja työntekijöitä oli työnantajan puolesta kielletty puhumaan esimerkiksi omasta palkastaan. Jotta ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden työskentely- ja elinolosuhteista todella saataisiin laajempaa näyttöä, tulisi ulkomaisia tilapäisiä työntekijöitä haastatella erillisessä laadullisessa tutkimuksessa lisää. Tässä tutkimuksessa tulivat jo ilmi vaikeudet saada haastateltavia tutkimukseen todennäköisesti sekä joidenkin yritysten että itse työntekijöiden haluttomuudesta johtuen. Totuudenmukaisen tiedon saamiseksi tulisikin tutkimukseen ottaa mukaan laajasti jo maasta lähteneitä ulkomaisia työntekijöitä. Todennäköisesti kotimaahansa palanneiden ja toisen työnantajan palveluksessa olevilta työntekijöiltä voisi saada huomattavasti paremman kuvan todellisuudesta. E) Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon valvonnan tehostamistarpeet Tutkimuksessa nousi esiin, että nykyisellään resurssit ulkomaalaisten tilapäisen työnteon valvontaan ovat riittämättömät suhteessa ulkomaalaisten työntekijöiden määrään. Lisäksi kritisoitiin valvonnan jälkijättöisyyttä. Jotta resursseja voitaisiin jatkossa kohdentaa paremmin ja suunnata valvontaa oikein, olisi hyvä tehdä erillinen selvitys siitä, miten ja minkälaisilla resursseilla valvontaa tämän aihealueen osalta tulisi tehostaa, jotta se palvelisi myös maahanmuuttopoliittisen ohjelman tavoitteita. 77

7 Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon haasteet suhteessa maahanmuuttopolitiikkaan Tämän luvun tarkoituksena on analysoida tutkimuksen keskeisiä havaintoja suhteessa maahanmuuttopolitiikkaa koskeviin (keskeisiin) ohjelmiin ja linjauksiin. 7.1 Kohti kokonaisvaltaisempaa työperusteista maahanmuuttopolitiikkaa Hallituksen maahanmuuttopoliittisena tavoitteena on kehittää aktiivista, kokonaisvaltaista ja johdonmukaista politiikkaa, joka ottaa täysimääräisesti huomioon niin työvoiman tarpeen, maahanmuuttajien moninaiset lähtökohdat kuin kansainväliset velvoitteet. Ulkomaisen pysyvän ja tilapäisen työvoiman tarpeeseen on kiinnitetty yhä enemmän huomiota kotimaisen työvoiman tarjonnan supistuessa ja työvoiman ikääntymiskehityksen myötä. Haasteena voidaan kuitenkin pitää työperusteisen maahanmuuton edistämisessä ja ulkomaisen työvoiman houkuttelussa sitä, että ns. yleinen tahtotila on muuttunut koko ajan myönteisemmäksi asialle, mutta konkreettiset teot ja toimenpiteet näyttävät olevan pirstaleisia ja keskenään koordinoimattomia. Maahanmuuttopoliittinen ohjelma linjaa ja asettaa tämän tutkimuksen valossa relevantteja tavoitteita, mutta todellisuus on ainakin tämän tutkimuksen perusteella vielä hyvin kaukana ohjelman linjauksista. Tutkimuksen valossa keskeisenä haasteena on se, että ulkomaalaisten tilapäistä työntekoa ei suoranaisesti mielletä työperusteiseksi maahanmuutoksi, minkä vuoksi sen katsotaan usein myös jäävän näiden kehittämistoimenpiteiden ulkopuolelle. Suositeltavaa olisi, että ulkomaalaisten tilapäinen työnteko rajattaisiin käsitteellisesti osaksi työperusteista maahanmuuttoa ja sitä koskevaa politiikkaa. Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon jättäminen maahanmuuttopoliittisten toimenpiteiden ulkopuolelle juuri rekrytointikäytänteiden, työehtojen valvonnan ja tiedottamisen näkökulmasta, saattaa aiheuttaa sen, että toimenpiteillä ei tavoiteta riittävän laajaa tai edes oikeaa joukkoa. Tämän tutkimuksen valossa kuitenkin hyvinkin merkittävä osa Suomeen muuttaneista maahanmuuttajista (pois lukien pakolaiset ja turvapaikanhakijat) saattaa juuri olla alkujaan näitä ulkomaisia tilapäisiä työntekijöitä. Tästä näkökulmasta hyvin keskeisenä haasteena on työperusteisen maahanmuuton mieltäminen nykyistä laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin ulottuen myös potentiaalisiin työperäisiin maahanmuuttajiin. Potentiaalisten maahanmuuttajien määritteleminen on tietenkin haastavaa, mutta tämän tutkimuksen perusteella näitä pysyväluonteisemmin maahan muuttavia ovat ne työntekijät, jotka eivät 78

tule kausiluonteisiin töihin. Muistettava tässäkin on, että työnteko saattaa muuttua pysyväluonteisemmaksi työnteon puitteiden niin salliessa eli erityisesti työsuhteen jatkuessa mutta myös muiden työntekoon liittyvien tekijöiden ollessa kohdallaan (esimerkiksi työehdot, asuminen, sosiaaliset suhteet). Julkiseen keskusteluun tulisi nostaa kaksi merkittävää kysymystä: 1.) mikä on ulkomaisen tilapäisen työvoiman rooli jatkossa: edelleen työvoimapulan väliaikaisia paikkaajia vai kenties pysyväisluonteisempaa maahan perheenjäseniensä kanssa asettuvaa työvoimaa ja 2) missä menee raja työperusteisen maahanmuuton ja ulkomaisen tilapäisen työnteon välillä. Suuri osa haastatelluista koki, että työntekijöiden jo kerran Suomeen saapuminen tulisi ottaa mahdollisuutena houkutella kyseinen työntekijä jäämään. Tällä hetkellä ulkomaisia tilapäisiä työntekijöitä on eniten pistemäisesti ns. matalapalkka-aloilla ja suorittavissa töissä, mutta osaavan työvoiman saannin kannalta lähitulevaisuudessa on ratkaiseva merkitys sillä, että työvoimaa saadaan myös ns. tieto- ja osaamisintensiivisille aloille. 7.2 Työperusteisen maahanmuuton rooli työmarkkinoiden muutostilanteessa Tutkimusta toteutettaessa talouden ennusteet ovat kääntyneet laskuun, mikä saattaa entisestään hankaloittaa ulkomaisen tilapäistyövoiman asemaa suhteessa työperusteiseen maahanmuuttoon. Tämän tutkimuksen perusteella ulkomaalaisten tilapäinen työnteko toimii lähinnä suhdannepuskurina tilauskantojen vaihtelujen tasoittamiseksi. Tällä hetkellä ulkomaista työvoimaa rekrytoivat alat puhuvat sen puolesta, että työvoimaa rekrytoidaan vain sellaisille aloille, joilla työvoiman vaihtuvuutta voidaan perustella suhdanne- ja tilauskannan vaihteluilla. Nyt kun maailmanlaajuinen talouden laskusuhdanne on jo hillinnyt suomalaista rakennusteollisuutta ja tulee todennäköisesti myös vaikuttamaan laivanrakennusteollisuuteen, saattaa ulkomaalaisen tilapäistyövoiman käyttö vähentyä huomattavasti. Kuten jo aiemmin todettu, on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstön rekrytointi ulkomailta vielä vähäistä eikä varsinaisia vakiintuneita toimintatapoja tälle sektorille vielä ole muodostunut. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kuten myös ravintola-alan henkilöstön osalta keskeisenä haasteena näyttäsi olevan kielitaito, minkä vuoksi henkilöstöä ei tähän mennessä ole ulkomailta vielä kovinkaan laajasti rekrytoitu. Myös muiden osaamisintensiivisten alojen osalta ulkomaalaisten rekrytointi on edelleen erittäin pisteittäistä. Mikäli Suomessa tyydytään ulkomaisen tilapäistyövoiman rooliin suhdannepuskurina, ei varsinaisia toimenpiteitä työvoiman pysyväluonteisemmalle asettumiselle Suomeen tarvita. Mikäli kuitenkin halutaan tehdä konkreettisia toimenpiteitä työperusteisen maahanmuuton edistämiseksi kokonaisvaltaisesti eli potentiaalisesti Suomeen jäävät työntekijät huomioiden, tulisi jo nyt ennakoivasti pohtia toimenpiteitä näiden työntekijöiden houkuttelemiseksi Suomeen. Tällä hetkellä kilpaillaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstöstä Euroopan-laajuisesti, ja Suomi saattaa 79

jäädä kilpailun häviäjäksi ja työvoiman muuttovirtojen ulkopuolelle, mikäli työperusteisen maahanmuuton edistämistä ei nähdä nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Tämän tutkimuksen valossa on täysin mahdollista, että tietyillä aloilla ulkomainen työvoima toimii jatkossakin suhdannepuskurina ja tietyillä taas pysyväluonteisemman maahanmuuton mukaisesti. Tärkeää olisi viranomaisten ja yritysten yhteistyönä määritellä ja segmentoida eri aloihin kohdistuvat tarpeet, jotta toimenpiteitä voidaan kohdentaa tarkemmin. Käytännössä edellä mainittu segmentointi tarkoittaisi yhteistyössä laadittavaa työperusteisen maahanmuuton strategiaa, jossa määritellään alakohtaiset työvoiman tarpeet ja tarpeen luonne, joka syntyy väestön ikääntymisen ja muiden toimintaympäristön muutosten myötä. Tällöin voitaisiin erotella esimerkiksi alat ja jopa ammattiryhmät, jotka tarvitsevat työvoimaa tasoittamaan suhdannevaihteluita (esim. rakennusala), tiettyä erityisosaamista paikkaamaan (esim. IT-ala) tai pidempiaikaiseen tarpeeseen (esim. sosiaali- ja terveydenhuoltoala). Erittäin tärkeää on, että strategia laaditaan työelämälähtöisesti yhdessä yritysten kanssa. Lisäksi huomioon tulisi ottaa myös alueelliset erityispiirteet kun edellä esitettyä segmentointia ja strategiaa laaditaan. Useat tutkimuksessa esiin nousevista haasteista heijastelevat yhteiskunnallista tahtotilaa ja asenneilmapiiriä ulkomaisen tilapäistyövoiman Suomeen pysyväluonteisesti asettumista kohtaan. Tämän tutkimuksen valossa voidaan sanoa, että yhteiskunnallista tahtotilaa näiden ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden Suomeen jäämiseksi ei ole vielä havaittavissa, vaikka asenneilmapiiri on hieman muuttunut. Asenneilmapiiri eroaa toki alueellisesti, kuten tutkimuksen johtopäätöksistä käy ilmi. Erot heijastelevat kunkin alueen perinteisiä asenteita esim. tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä kohtaan, ilman selkeitä kokemuksia työperusteisesta maahanmuutosta. Asenneilmapiirin positiivisesta kehityksestä kertovat tutkimuksen havainnot siitä, että osa yrityksistä tunnisti jo tarpeen rekrytoida ulkomaista työvoimaa suoraan omille palkkalistoille toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin, jolloin työntekijä saadaan sitoutettua työhönsä pitkäjänteisemmin. Tällöin yritys on myös itse paremmin tietoinen työntekijälle maksettavasta palkasta ja työehdoista. Tällä hetkellä asenneilmapiirin osalta erityisen haasteen muodostaa yritysten yhteiskuntavastuu, joka nykyisellään ulottuu lähinnä yrityksen omilla palkkalistoilla oleviin työntekijöihin eikä kata alihankintaketjun häntäpään työntekijöitä. 7.3 Ulkomaisen työvoiman valvonnan tehostaminen Tämän tutkimuksen varsinaisena kysymyksenä ei ole ollut tarkastella ulkomaisen työvoiman valvonnan kehittämismahdollisuuksia. Tutkimuksen valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että ainakin lainsäädännön asettamat puitteet antavat hyvät edellytykset ulkomaisen työvoiman hyödyntämiseksi. Lainsäädäntö on kehittynyt siltä osin, että sen avulla on saatu ulkomaista työvoimaa käyttävien yritysten alihankintaketjuja aikaisempaa läpinäkyvämmiksi. Tämä taas on vuorostaan parantanut 80

valvonnan edellytyksiä. Toisaalta tämän tutkimuksen havaintojen perusteella maahanmuuttopoliittisen ohjelman linjaus tehostaa ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen valvonnan edellytyksiä on jäänyt varsin tehottomaksi. Tutkimuksen perusteella työsuojelupiirien ulkomaalaistarkastajien määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa ulkomaisten työntekijöiden määrän kasvun kanssa, ja valvonta on nykyisellään usein takapainotteista. Valvonnan vähäinen resursointi johtaa kahden luokan työmarkkinoihin, jossa ulkomaalaiset tilapäistyöntekijät joutuvat herkästi tinkimään omista oikeuksistaan. Työehtojen valvonnan tehostaminen saattaisi ainakin pitkällä aikavälillä myös vaikuttaa myönteisesti Suomen imagoon, joka tällä hetkellä eräiden asiantuntijodien mielestä on jo kärsinyt työehtojen polkemisesta. Imagoa olisi haastateltujen asiantuntijoiden mielestä pyrittävä pitämään mahdollisimman myönteisenä, jotta Suomi ei jää syrjään kansainvälisistä muuttovirtauksista erityisesti osaajien suhteen. 7.4 Tiedottaminen ja viestintä henkilöstövälitysyrityksille ja kohdemaihin Useat työmarkkinajärjestöt ovat myös tuottaneet aikaisempaa enemmän monipuolista tiedotusmateriaalia esimerkiksi muuttuneista viranomais- ja lupakäytännöistä tai vaikkapa asuinolosuhteisiin liittyvistä erityispiirteistä. Informaatiota on runsaasti saatavissa varsin paljon niin työntekijän kuin työnantajan näkökulmasta. Voidaan jopa väittää, ettei informaation määrä ole ongelma, vaan se miten ja missä vaiheessa se tavoittaa oikeat kohderyhmät. Tärkeää saattaisikin tämän tutkimuksen perusteella olla olemassa olevan informaation parempi kohdentaminen, koordinaatio ja välittäminen. Esimerkiksi internetin välityksellä saatava tieto ei aina välttämättä tavoita lähetettyjä työntekijöitä, vaan tiedottamista tulisi kohdentaa nykyistä aktiivisemmin kohdemaiden viranomaisiin sekä henkilöstövälitysyrityksiin. Tällä hetkellä maahanmuuttajien ja tilapäisten työntekijöiden rekrytointiprosessi on lähes kokonaan ulkomaisten henkilöstövuokrausfirmojen hallussa ja varsinaiset tiedottamis- ja valvontatoimenpiteet tulevat usein aivan liian myöhään työntekijän kannalta eli vasta työskentelyn käynnistyttyä Suomessa. Moni työntekijöistä saattaisi mieluummin työskennellä suomalaisen työnantajan palveluksessa, mutta kieliongelmien ja tiedon puutteen vuoksi valitaan helpompi tie ulkomaisen välitysfirman kautta. Kuten paikalliset työvoimaviranomaiset haluavat ottaa suuremman roolin myös rekrytointiprosessissa, tulisi yhteistyötä suomalaisten ja lähtömaiden työvoimaviranomaisten välillä lisätä nykyisestään. Tämän tutkimuksen valossa yhteistyötä voisi kehittää eniten työvoimaa Suomeen lähettävien maiden viranomaisten kanssa (Viro, Venäjä, Puola). Tiedottamisen tulisi myös tapahtua nykyistä huomattavasti paremmin työntekijöiden lähtömaissa ja kohdennettuna myös juuri henkilöstövälitysyrityksiin. Vaihtoehtona viranomaisyhteistyölle ovat jo nyt muodostumassa olevat käytännöt, joissa esim. tietyn alueen elinkeinoyhtiö, viranomaiset sekä keskeiset yritykset ovat perustaneet kohdemaihin omia organisaatioitaan (esimerkiksi 81

yhteisen elinkeinoyhtiön), jonka yhtenä tavoitteena on osaltaan myös työvoiman rekrytointi. Tällöin tämän tyyppiset organisaatiot voisivat myös paremmin vastata tiedottamisesta. 7.5 Koordinoidun tiedotuksen lisääminen pysyväluonteisemman työnteon mahdollisuuksista Edellä mainittuihin tiedottamiskäytäntöihin liittyen keskeistä näyttäisi olevan myös etenkin ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden heikko tietoisuus olemassa olevista palveluista ja mahdollisuuksista jäädä Suomeen pysyväluonteisemmin. Tällä hetkellä varsinaista vastuuta näiden ulkomaisten tilapäistyöntekijöiden suomen kieleen, kulttuuriin ja palvelujärjestelmään opastamisesta ei ole selkeästi määritelty eikä sitä ainakaan suurin osa yrityksistä ole itselleen ottanut. Kuntien tasolla suositeltavaa olisi varmasti entistä tiiviimpi ja laajempi yhteistyö ulkomaista työvoimaa hyödyntävien yritysten, viranomaistoimijoiden ja esimerkiksi oppilaitosten välillä. Tiiviimmän ja paremmin koordinoidumman yhteistyön avulla työntekijälle voidaan ainakin paremmin välittää tieto mahdollisuuksista jäädä Suomeen pysyväluonteisemmin sekä esimerkiksi opiskella itsenäisesti kieltä. 82

Lähdeluettelo Anteroinen Pasi. 2007. Virolaisrakentajat vähenevät Suomessa. Helsingin Sanomat 18.2.2007. Arrowsmith James. 2006. Temporary Agency work in an enlarged European Union. European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. Bulletin Vol. 60, No 4; Heikkilä Elli ja Pikkarainen Maria 2008. Väestön ja työvoiman kansainvälistyminen nyt ja tulevaisuudessa. Siirtolaisuustutkimuksia A 30. Siirtolaisuusinstituutti, Turku. Council Directive on the conditions of entry and residence of third-country nationals for the purposes of highly qualified employment. COM(2007) 637 final. Dolvik Jon Erik & Line Eldring. 2008. Arbetsmobilitet fra de nye Eu-landene til Norden utviklingstrekk og konsekvenser. Sluttraport fra en nordisk arbetsguppe under Nordisk Ministerråd. European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. 2005. Temporary Agency work in the European Union. Fargues Philippe 2005. Temporary Migration: Matching demand in the EU with Supply from the MENA. Finlex. http://www.finlex.fi/fi/laki/ Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma. 2006. Työhallinnon julkaisu 371, 2006. Heikkilä Elli ja Järvinen Taru. 2004. Muuttoliike Suomen ja Itämeren maiden välillä. Talous&Yhteiskunta 1; Heikkilä Elli 2007. Vain väliaikaista vetoapua uudet jäsenmaat eivät pelasta EU:ta työvoimapulalta. Ulkopolitiikka 2/2007. Hirsjärvi, Sirkka&Hurme Helena: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsingin yliopistopaino 2001. Hoitajia Filippiineiltä. Helsingin Sanomat, Talous E1, 9.12.2007. Ikääntymisen taloudelliset vaikutukset ja niihin varautuminen. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja, 10/2007. Kaupan alan ja Kiinteistöpalvelualan puhdistus- ja siivousalan palkkataulukot 1.5.2008 30.9.2009. Palvelualojen ammattiliitto. Kitkatta.net-sivut. http://kitkatta.net/valmis/kiikari/tyolainsaadanto.html [30.10.2008] Kunnat.net. Suomen valtiota sitovat sosiaaliturvasopimukset. Koordinaatioasetus asetus (EY) N:o 1408/71. http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;63;375;132839;135902#koordinaatioase tus%20-%20asetus%20(ey)%20n:o%201408/71 [30.10.2008] Kuusisto, Aleksi. 2004. Increase in foreign temporary agency workers due to EU enlargement. EIROnline; http://www.eurofound.europa.eu/eiro/2004/05/inbrief/fi0405201n.htm [30.10.2008] Kyntäjä Eve. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n Tallinnan toimisto globalisaatiostrategian esimerkkinä. [Ei julkaisutietoja.] Lee E. 1969. The Theory of Migration. Teoksessa J. A. Jackson (toim.) Migration. Sociological Studies 2. Cambridge. 83

Linna Kristiina. Ulkomaisen tilapäisen työvoiman käyttö ja käytön valvonta. Turun ja Porin työsuojelupiiri. 9.5.2006. Lith Pekka. Työnteko yli rajojen lisääntyy. Tieto&Trendit 7/2007. Maahanmuutto vastauksena työvoiman saatavuuteen loppuraportti. TEM Analyyseja 2/2008. Maahanmuuttovirasto 2008. Oleskeluluvat vuonna 2007. Majava Altti. Nykyajan kansainvaellukset siirtolaisuuden ja pakolaisuuden yleismaailmalliset näkymät, VATT 2007. Martin Philip 2001. There is Nothing more Permanent than Temporary Foreign Workers. Centre for Immigration Studies. Bacgounder. Massey Douglas 2002. A Synthetic Theory of International Migration. Teoksessa: World in the Mirros of international migration. International Migration of Population: Russia and Contemporary World. Volume 10. Moscow State University. Menettelyohjeet työntekijälle, työnantajalle ja työn teettäjälle. Vero- hallituksen julkaisu 288.07. http://www.vero.fi/default.asp?article=5159&language=fin [18.12.2008] Muuttoliike 2006, Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/muutl/2006/index.html [30.10.2007] Mäkelä, Klaus: Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. Teoksessa Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta. Mäkelä, Klaus (toim.). Helsinki, 1990. Philips Kaia & Kallaste Epp 2004. Studyn examines EU migration potential of Estonian workers. EIROnline. Rantala Heikki 2001. Esitelmä Tampereen yliopiston Eurooppatutkimuksen päivillä 19.4.2001. Raunio Mika 2007. Työmarkkinoiden kansainvälistyminen ja johtamisen kompetenssit. Eija Horttanen ja Raija Salo Kunnat ja globalisaatio. Kuntaliitto 2007. Rekrytointiongelmat sekä työvoiman kysyntä ja tarjonta työvoimatoimistoissa.tilanne toukokuussa 2008. Mika Tuomala, TEM. Rekrytointiongelmat työvoimatoimistoihin ilmoitettujen paikkojen osalta, toukokuu 2007, työministeriö, 2007. Rekrytointiongelmat työvoimatoimistoihin ilmoitettujen paikkojen osalta, toukokuu 2007 ja toukokuu 2008, työministeriö, 2007 / TEM 2008. SAK. Euroopan komissio palkitsi SAK:n Tallinnan infopisteen. 12.12.2006 http://www.sak.fi/suomi/ ajankohtaista.jsp?location1=1&id=25846&sl2=2&lang=fi&ao=tiedotteet&arkisto=yes [12.11.2008] Siirtolaisuusasiain neuvottelukunnan mietintö XIV. Komiteamietintö 1990:46. Helsinki. Sorainen Olli. 2007. Ulkomaalainen työntekijä. Rekrytointi, maahantulo ja työnteko. Helsinki. Sihto Matti. Työvoimapula vai työttömyys vai molemmat? Tietoaika 9.9.2003. Tilastokeskus. Sisäasiainministeriö. 2008. Työvoiman maahanmuuton edistämisen yhteistyömuodot lähtömaiden kanssa- hankkeen loppuraportti. Sisäasianministeriön julkaisuja 31 / 2008 Spiridovitsh Seija. 2008. Maaraportti Viro. Finpro. Suomen väestö. 2007. Tilastokeskus. http://www.tilastokeskus.fi/til/vaerak/2007/vaerak_2007_ 2008-03-28_tie_001_fi.html [15.5.2008] 84

Suomi hakee työvoimaa Kiinasta, Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Helsingin Sanomat, Kotimaa A1 30.3.2008. TEM analyysejä. Tuomala Mika.Työvoiman hankinta toimipaikoissa vuonna 2007. 2007 Tilastoanalyysi. Oleskelulupapäätökset vuonna 2007. Maahanmuuttovirasto 2007. Trade Union Congress. 2005. The EU Temp Trade: Temporary Agency Work across the European Union. Työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin talous- ja työmarkkinaennuste. TEM Analyyseja 3/2008. http://www.tem.fi/files/19397/talous_ja_tyomarkkinaennuste_2008.pdf [30.10.2008] Työllisyystyöryhmän loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2003. Työlupatyöryhmän raportti. 2007. Työhallinnon julkaisuja 380. Työministeriö, Helsinki Työmaa 2008 2012. Työperusteista maahanmuuttoa ja maahanmuuttajaväestön työllistymistä edistävä aikuiskoulutusohjelma. Opetusministeriön ja työministeriön yhteisen virkamiesryhmän ehdotus 16.3.2007. Työministeriö. 2003. Varautuminen suurten ikäluokkien aiheuttamaan työmarkkinamuutokseen. Projektin loppuraportti. Työhallinnon julkaisu 320. Työministeriö, Helsinki. Työnantajat noudattavat kehnosti lakia tilaajavastuusta. Helsingin Sanomat, Kotimaa, 13.2.2008. Työvoima 2025. Väliarvio. 2005. Työministeriö, Helsinki. Työvoimatoimistojen osaratkaisut koskien työntekijän oleskelulupahakemuksia työntekopaikkakunnan TE-keskuksen mukaan, v. 2006. Työministeriö, Helsinki. mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/04_maahanmuutto/02_ulkom_tyonteko/tyoluvat06.pdf [30.10.2008] Työvoimatoimistojen osaratkaisut koskien työntekijän oleskelulupahakemuksia vuonna 2007, tammijoulukuu. 2008. Maahanmuuttovirasto, Helsinki. http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/04_maahanmuutto/02_ulkom_tyonteko/tyoluvat07.pdf [30.10.2008] Ulkomaalainen töissä Suomessa. Tietoa Suomen työelämän säännöistä. Työhallinto www.mol.fi/finnwork [12.11.2008] Ulkomaalaisten työntekoa koskevan järjestelmän kehittämistarpeita. Työlupatyöryhmän raportti. 2007.Työhallinnon julkaisu 380. Ulkomailta lähetetyistä työntekijöistä kolme neljästä alipalkalla. Helsingin Sanomat, Kotimaa A10, 14.2.2008. Ulkomainen työvoima teknologiateollisuudessa. Opas yrityksille ja niiden työntekijöille. 2008. Teknologiateollisuus ry ja Metallityöväen Liitto. Ulkomainen työvoima Uudellamaalla. 2007. Rakennusteollisuus RT. Ulkomaisen työvoiman valvonta. Työsuojelupiirien Internet-sivut. http://www.tyosuojelu.fi/fi/uutsp_ ulkomainen [30.10.2008] Ulkomaiset työntekijät ja Suomen verotus. 5159 Menettelyohjeet työntekijälle, työnantajalle ja työn teettäjälle. Verohallituksen julkaisu 288.07. Täsmennetty vuoden 2008 alusta. http://www.vero.fi/ default.asp?article=5159&language=fin [30.10.2008] Valtioneuvoston kanslia 2004. Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko väestönkehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 27/2004. 85

Valtioneuvoston päätös Ulkomaisen työvoiman käytön yleisiä edellytyksiä koskevista valtakunnallisista linjauksista 27.10.2005. Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle siirtymäaikalain vaikutuksista sekä työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksista työmarkkinatilanteeseen eri aloilla. 2006. Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle siirtymäaikalain vaikutuksista sekä työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksista työmarkkinatilanteeseen eri aloilla. 2006. Vieraassa vara parempi? Suomen maahanmuuttopolitiikan haasteet. EVA 2001. Wilkman Pia. Eläketurvakeskus. Puhelinkeskustelu 30.10.2008 Wiman Ronald 1975. Työvoiman kansainvälisen muuttoliikkeen mekanismi. ETLA, elinkeinoelämän tutkimuslaitos B9. Vuokrataanpa taitaja Puolasta. Helsingin Sanomat, Talous E1, 9.12.2007. 86

Liite 1 Ulkomaista tilapäistyövoimaa koskevat säännökset sekä käsitteen määrittelyä Työvoimatoimisto antaa oman päätöksensä (työmarkkinatilanteen perusteella jne.) työntekijän oleskeluluvasta. Oleskeluluvan tarvitsevat kaikki muista kuin EU / ETA maista tulevat työntekijät lukuun ottamatta marjanpoimijoita tai muutamia muita alle kolme kuukautta maassamme työskenteleviä (ks. tarkemmin liite 1). Työntekotietonsa joutuvat rekisteröimään myös muutamat Euroopan unionin alueelta tulevat (Tšekin, Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin, Puolan, Slovenian ja Slovakian kansalaiset) ja näin voidaan toimia myös Romanian ja Bulgarian kansalaisten kohdalla. Oleskelunsa tulisi rekisteröidä myös EU/ETA alueelta tulevat henkilöiden, jotka työskentelevät Suomessa yli kolme kuukautta, mutta tutkimuksessa haastateltujen asiantuntijoiden näkemysten mukaan todennäköistä on, että iso osa työntekijöistä ei toimi näin. Mikäli työntekijän työ kestää vain alle 14 päivää, ei hän tarvitse oleskelulupaa. Tällöin tilastotietona voitaisiin käyttää kolmansien maiden kansalaisille myönnettyjä viisumeja, mutta työntekoa varten myönnetyistä viisumeista ei ole tilastoja.64 Tarkasteltaessa yli neljä kuukautta Suomessa työskenteleviä, voidaan hyödyntää Kansaneläkelaitoksen vakuuttamispäätösten määrää. Tiedot ovat saatavissa lähtömaittain. Vakuutuspäätöksen saaneiden ryhmässä ovat ulkomaalaiset suomalaisen työnantajan palveluksessa, ja heitä voisi kenties pitää potentiaalisimpina vakituisesti maahamme työskentelemään jäävinä. Kun ulkomaalainen työntekijä saapuu Suomeen, Maahanmuuttovirasto tekee ensimmäisestä oleskelulupahakemuksesta päätöksen, ja luokittelee päätökset joko työntekoon perustuviksi tai muuhun syyhyn perustuvaksi. Taulukko 1. Minimivaatimukset oleskelu- ja työntekotietojen rekisteröinnistä Suomessa työsuhteen keston ja lähtömaan mukaan. Työsuhteen kesto > 14 päivää 3 kuukautta Lähtömaa Pohjoismaat Muut EU / ETA-maat Tšekki, Viro, Latvia, Liettua, Unkari, Puola, Slovenia ja Slovakia sekä Bulgaria ja Romania Työntekoa koskevien tietojen rekisteröinti (Bulgaria ja Romania vapaaehtoinen) Muuttokirja maistraattiin Oleskeluoikeuden rekisteröinti Oleskeluoikeuden rekisteröinti Kolmannet maat Viisumi Oleskelulupa *) (tavallinen, työntekijän tai elinkeinoharjoittajan) ) Työntekijän oleskelulupaa eivät tarvitse: Tulkit, opettajat, asiantuntijat tai urheilutuomarit, jotka tekevät työtä kutsun tai sopimuksen nojalla enintään kolme kuukautta. Ammattitaiteilijat tai urheilijat tai näiden avustajat, jotka toimivat kutsun tai sopimuksen nojalla enintään kolme kuukautta. Merimiehet, jotka toimivat kauppa-alusluetteloon ulkomaanliikenteessä toimivaksi merkityllä tai pääasiassa ulkomaisten satamien välillä liikennöivällä aluksella. Marjojen tai hedelmien poimijat, jotka ovat töissä enintään kolme kuukautta. Toisessa EU/ETA -maassa toimivan yrityksen vakituiset työntekijät, jotka suorittavat Suomessa tilapäistä hankinta- tai alihankintatyötä. Edellytyksenä on, että ulkomaalaisella on toisessa maassa voimassaolevat asianmukaiset oleskelu- ja työluvat. 64 Työlupatyöryhmän raportti 2007, 12. 87

Taulukko 2. Ulkomaalaisten työntekijöiden tyypit ja verotus Suomalainen työnantaja Ulkomainen työnantaja Ulkomainen vuokratyönantaja Ulkomainen elinkeinonharjoittaja Työntekijä Lähde: Rakennusliiton ulkomaalaisopas Ulkomaalainen työntekijä = ulkomaalainen suomalaisen yrityksen palveluksessa Lähetetty työntekijä = ulkomaalaisen yrityksen palveluksessa Suomessa työskentelevä ulkomaalainen työntekijä Lähetetty vuokrattu työntekijä = ulkomaisen henkilöstövuokrausyrityksen palveluksessa Suomessa työskentelevä ulkomaalainen työntekijä elinkeinonharjoittaja Verotus Kun työskentely kestää alle 6 kuukautta, ovat tulot ensisijaisesti lähdeveron alaiset. Kun työsuhde on pidempi, verotetaan työntekijää kuten suomalaistakin. Kun työskentely kestää alle 6 kuukautta, ei veroja tarvitse maksaa Suomeen. Kun työsuhde on pidempi, pitää työntekijän itse suorittaa normaalin progressiivisen tuloverokäytännön mukainen vero Suomeen. Pääasiassa kuten lähetetyn työntekijän verotus Verotus sen mukaan, onko yrityksellä kiinteä toimipaikka Suomessa. Taulukko 3. Sosiaaliturvan soveltaminen Sosiaaliturva Työsuhde alle 4 kk Työsuhde 4-24 kk Työsuhde yli 24 kk EU / ETA-maa* Sosiaaliturvasopimusmaa Kolmas maa Ei yleensä oikeutta sosiaaliturvaan Riippuu sopimuksesta, työeläke ja työtapaturmavakuutus Sairausvakuutusetuudet, kotihoidontuki ja lapsilisä. Eläkkeet ja työttömyysturvalaki. Riippuu sopimuksesta, sairausvakuutusetuudet ja työttömyysturva. Sairausvakuutus, työttömyysturvalaki *Sosiaaliturvaedut eivät koske ns. lähetettyjä työntekijöitä. Lähde: Kansaneläkelaitos Samat etuudet kuin suomalaisilla. Riippuu sopimuksesta. Suomen sosiaaliturvan piirissä. Taulukko 4. Ulkomaalaisten työntekoa säätelevä lainsäädäntö Laki Työlainsäädäntö Verolainsäädäntö Keskeinen sisältö Työsopimuslakia (55/2001) sovelletaan kaikissa sellaisissa työsuhteissa, joissa laista ilmi käyvät tunnusmerkit toteutuvat. Lakia sovelletaan sopimukseen, jolla työntekijä sitoutuu tekemään henkilökohtaisesti työtä työnantajan lukuun palkkaa tai muuta vastiketta vastaan työnantajan johdon tai valvonnan alaisena. 1) Lähetettyjen työntekijöiden vähimmäistyöehdoista säädetään lähetetyistä työntekijöistä annetussa laissa (1146/1999) Vuoden 2007 alusta voimaantulleen lakimuutoksen perusteella Islannista, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Latviasta, Liettuasta ja Virosta tulevien, enintään kuusi kuukautta Suomessa ulkomaisen työnantajan palveluksessa oleskelevien vuokratyöntekijöiden palkkatuloa verotetaan Suomessa. Lisäksi vuokratyöstä saatua palkkatuloa verotetaan, jos työntekijä tulee maasta, jonka kanssa Suomella ei ole verosopimusta. Palkka katsotaan Suomessa veronalaiseksi ansiotuloksi oleskeluajasta riippumatta heti ensimmäisestä työpäivästä alkaen. Muista verosopimusmaista tulevien palkka verotetaan Suomessa, jos työntekijä oleskelee täällä yli 183 päivää perättäisten 12 kuukauden tai kalenterivuoden aikana. 2) 88

Ulkomaalaislaki Tilaajavastuulaki Laki lähetetyistä työntekijöistä EU Koordinaatio ja muu sosiaalilainsäädäntö Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset. 3) Nykyinen ulkomaalaislaki muun muassa oikeuttaa kolmansien maiden kansalaisten ansiotyöskentelyn Suomessa ilman erillistä työlupaa. Lisäksi oleskelulupaa ei tarvita ollenkaan, jos työ kestää alle kolme kuukautta. Laissa säädetään myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulvien ulkomaalaisten maahanpääsystä elinkeinon harjoittamista varten. 4) Tämän lain tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista sekä luoda yrityksille ja julkisoikeudellisille yhteisöille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyöstä tai alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa. 5) Lähetetyllä työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, joka työskentelee tavallisesti muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittautunut, työnantajana toimiva yritys työsuhteen kestäessä lähettää rajoitetuksi ajaksi työhön Suomeen tarjotessaan valtioiden rajat ylittäviä palveluja, kun 1) työntekijä lähetetään yrityksen johdolla ja lukuun tehtävään työhön työnantajan ja Suomessa toimivan palvelujen vastaanottajan välillä tehdyn sopimuksen nojalla, 2) työntekijä lähetetään työhön samaan yritysryhmään kuuluvaan toimipaikkaan tai yritykseen, tai 3) työntekijä lähetetään työhön toisen yrityksen käyttöön, ja työnantaja on tilapäistä työvoimaa välittävä tai työvoiman vuokrausta harjoittava yritys. 6) Koordinaatioasetuksen piirissä ovat kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot, Euroopan talousalueeseen kuuluvat valtiot ja Sveitsi. EU/ETA-valtiot ja Sveitsi ovat sitoutuneet koordinaatioasetuksen 22 artiklan mukaan järjestämään oleskelun aikana välttämättömäksi tulevaa sairaanhoitoa tilapäisesti toisessa valtiossa oleskelevalle henkilölle samoin perustein kuin sairaanhoitoa järjestetään oleskeluvaltiossa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 7) Koordinaatioasetusta sovelletaan erityisesti lähetettyjen ja muiden ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden kohdalla, jotka eivät ole suomalaisen työnantajan palveluksessa, eivätkä siten ole työterveyshuollon piirissä. 1) Kitkatta.net-sivut http://www.kitkatta.net/valmis/kiikari/tyolainsaadanto.html 2) Ulkomaiset vuokratyöntekijät ja Suomen verotus 5159. Menettelyohjeet työntekijälle, työnantajalle ja työn teettäjälle, Verohallituksen julkaisu 288.07. http://www.vero.fi/ 3) Finlex. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040301 4) Sorainen, Olli 5) Finlex. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20061233 6) Finlex. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19991146 7) Kunnat.net. Suomen valtiota sitovat sosiaaliturvasopimukset. Koordinaatioasetus asetus (EY) N:o 1408/71 http:// www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;63;375;132839;135901;135902#koordinaatioasetus%20 %20asetus%20 (EY)%20N:o%201408/71 89

Liite 2 Ulkomaalaisten työntekoon liittyviä tilastoja Taulukko 5. EU-kansalaisten rekisteröinnit, joiden luokituksena työnteko tai yrittäjyys vuosina 2005-2007 KANSALAI- SUUS PÄÄTÖKSEN LUONNE / VUOSI / LUOKITUS Myönteinen 2005 2005 Yht. 2006 2006 Yht. 2007 2007 Yht. Työnteko Yrittäjyys Työnteko Yrittäjyys Työnteko Yrittäjyys Alankomaat 93 2 95 64 1 65 93 9 102 262 Belgia 25 1 26 18 18 25 1 26 70 Bulgaria 228 2 230 230 Espanja 77 77 85 85 80 3 83 245 Irlanti 43 43 28 1 29 15 1 16 88 Iso-Britannia 202 11 213 175 11 186 211 5 216 615 Italia 119 3 122 110 5 115 112 7 119 356 Itävalta 28 28 23 23 61 1 62 113 Kreikka 17 2 19 26 26 29 29 74 Kypros 4 4 4 Latvia 61 61 49 49 68 68 178 Liettua 56 56 95 1 96 136 1 137 289 Luxemburg 2 2 2 Malta 1 1 2 1 1 3 Portugali 26 26 26 26 44 1 45 97 Puola 331 3 334 640 3 643 2090 13 2103 3080 Ranska 214 4 218 171 4 175 187 2 189 582 Romania 257 3 260 260 Saksa 281 4 285 287 4 291 409 5 414 990 Saksan 20 1 21 15 15 15 15 51 liittotasavalta Slovakia 42 42 93 93 239 1 240 375 Slovenia 5 5 6 6 23 23 34 Tanska 1 1 2 2 3 Tsekki 35 35 44 44 44 1 45 124 Unkari 72 72 53 1 54 213 213 339 Viro 2759 72 2831 2926 29 2955 3708 44 3752 9538 Kaikki yhteensä 4510 104 4614 4936 60 4996 8292 100 8392 18002 Yht. 90

Taulukko 6. Maittain tehdyt oleskelulupahakemukset (10 suurinta hakijakansalaisuutta) sekä Kelan vakuuttamistilastojen myönnöt (muuton perusteena työskentely Suomessa). Vuonna 2007, lähde: Maahanmuuttovirasto (2008) ja Kansaneläkelaitos 2008. Kansalaisuus UMA: Muu peruste (vireille tulleet hakemukset) Kansalaisuus UMA: työntekijän oleskelulupa (vireille tulleet hakemukset) Kansalaisuus Kelan vakuuttamistilastojen myönnöt (työskentely Suomessa) Intia 740 Venäjän 2 512 Viro 2 000 federaatio Venäjän federaatio 385 Ukraina 860 Puola 758 Yhdysvallat 291 Kiina 331 Venäjän 526 federaatio Ukraina 152 Turkki 311 Kiina 189 Somalia 142 Kroatia 263 Intia 154 Kiina 139 Serbia 193 Slovakia 143 Afganistan 127 Bosnia ja 182 Ruotsi 142 Hertsegovina Irak 114 Jugoslavia 127 Saksa 124 Brasilia 87 Intia 122 Turkki 90 Kanada 78 Filippiinit 114 Ukraina 76 91

Liite 3 Asiantuntijaseminaarin tulokset Kuvio 1. Miksi Suomessa tarvitaan ulkomaista tilapäistyövoimaa? Työvoimaa ei ole määrällisesti eikä laadullisesti riittävästi saatavilla 48,1 % Työvoimaa ei ole määrällisesti riittävästi saatavilla Työvoimaa ei ole laadullisesti riittävästi saatavilla 7,4 % 11,1 % Ulkomainen tilapäistyövoima on suomalaista halvempaa 29,6 % Ulkomainen tilapäistyövoima on tarpeellista, koska suomalaiset eivät 3,7 % suostu tekemään enää tiettyjä töitä 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 2. Mille alalle ensisijaisesti tarvitaan ulkomaista tilapäistyövoimaa? Sosiaali- ja terveysala 7,1 % Rakennusala 28,6 % Metalliala 10,7 % Luonnonvara-ala (mm. Puutarha- ja viljelyala) 50,0 % Palveluala 3,6 % Logistiikka- ja kuljetusala 0,0 % IT-ala 0,0 % Joku muu 0,0 % 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 3. Ulkomaista tilapäistyövoimaa tarvitaan, Nyt ja tulevaisuudessa huomattavasti lisää 42,9 % Ulkomaista tilapäistyövoimaa on nykyisellään riittävästi, määriä ei tulisi kasvattaa 53,6 % Ulkomaista tilapäistyövoimaa on nyt jo liikaa, määrää tulisi vähentää 3,6 % 0 20 40 60 80 100 % 92

Kuvio 4. Tunnen ulkomaista tilapäistyövoimaa säätelevän lainsäädännön Erittäin hyvin 18,5 % Hyvin 29,6 % En hyvin enkä huonosti 37,0 % Huonosti 14,8 % Erittäin huonosti 0,0 % 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 5. Ulkomaista tilapäistyövoimaa säätelevä lainsäädäntö on mielestäni riittävän kattava Täysin eri mieltä 3,3 % Jokseenkin eri mieltä 43,3 % En eri enkä samaa mieltä 16,7 % Jokseenkin samaa mieltä 33,3 % Täysin samaa mieltä 3,3 % 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 6. Ulkomaista tilapäistyövoimaa säätelevä lainsäädäntö on mielestäni selkeä Täysin eri mieltä 29,6 % Jokseenkin eri mieltä 44,4 % En eri enkä samaa mieltä 14,8 % Jokseenkin samaa mieltä 11,1 % Täysin samaa mieltä 0,0 % 0 20 40 60 80 100 % 93

Kuvio 7. Ulkomaista tilapäistyövoimaa säätelevä lainsäädäntö vaatii lisää säädöksiä Täysin eri mieltä 0,0 % Jokseenkin eri mieltä 17,6 % En eri enkä samaa mieltä 32,1 % Jokseenkin samaa mieltä 35,7 % Täysin samaa mieltä 14,3 % 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 8. Ulkomaista tilapäistyövoimaa säätelevä lainsäädäntö sisältää ristiriitaisuuksia Täysin eri mieltä 0,0 % Jokseenkin eri mieltä 20,8 % En eri enkä samaa mieltä 20,8 % Jokseenkin samaa mieltä 45,8 % Täysin samaa mieltä 12,5 % 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 9. Ulkomaista tilapäistyövoimaa säätelevää lainsäädäntöä on vaikea tulkita Täysin eri mieltä 0,0 % Jokseenkin eri mieltä 3,7 % En eri enkä samaa mieltä 7,4 % Jokseenkin samaa mieltä 55,6 % Täysin samaa mieltä 33,3 % 0 20 40 60 80 100 % 94

Kuvio 10. Ulkomaalaista tilapäistä työvoimaa koskeva tieto on (valitse omaa näkemystäsi parhaiten kuvaava) Selkeää Helposti saatavilla Vaikeaselkoista 0,0 % 4,0 % 4,0 % Hajanaista, vaikeasti saatavilla 76,0 % Ajankohtaista 0,0 % Kehityksestä jäljessä 16,0 % 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 11. Viranomaisten välinen yhteistyö ulkomaisen tilapäistyön osalta on nykyisellään Täysin riittävää 0,0 % Jokseenkin riittävää 3,8 % Ei riittävää eikä riittämätöntä 3,8 % Jokseenkin riittämätöntä 69,2 % Täysin riittämätöntä 23,1 % 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 12. Tulisiko ulkomaista tilapäistä työvoimaa tilastoida nykyistä paremmin Kyllä 100,0 % Ei 0,0 % 0 20 40 60 80 100 % 95

Kuvio 13. Kuinka merkittäväksi arvioisit ulkomaisen tilapäistyövoiman merkityksen pysyvän työperusteisen maahanmuuton kannalta Erittäin merkittävänä 14,8 % Jokseenkin merkittävänä 63,0 % En merkittävänä enkä merkityksettömänä 11,1 % Jokseenkin merkityksettömänä 11,1 % Täysin merkityksettömänä 0,0 % 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 14. Mikä alla olevista aloista on mielestäsi tärkein pysyvän työperusteisen maahanmuuton kannalta Sosiaali- ja terveysala 61,9 % Rakennusala Metalliala Luonnonvara-ala (mm. puutarha- ja viljelyala) Palveluala Logistiikka- ja kuljetusala IT-ala 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 14,3 % 23,8 % Joku muu 0,0 % 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 15. Millä taholla mielestäsi tulisi olla päävastuu ulkomaisen tilapäistyövoiman kotouttamisessa Tilaajayritys 48,0 % Henkilöstövälitysfirma 0,0 % Kunta 24,0 % Työvoimatoimisto Seudullinen elinkeinoyhtiö 4,0 % 0,0 % Muu 24,0 % 0 20 40 60 80 100 % 96

Liite 4 Haastateltujen lista Yksilöhaastattelut: Ahlgren Susanna Auvinen Esko Forsander Annika Kari Tapio Kyntäjä Eve Levander Minna Lähteenmäki Kaija Nikula Pirkko Ranta-aho Markku Raunio Mika Rentola Essi Rikalainen Noora Sund Ralf Tähtinen Outi Ugur Hannele Viilo Anja Wärn Riitta Åhlgren Tom sairaaloiden työhönotto Helsingin kaupunki Rakennusliitto Helsingin kaupunki Rakennusteollisuusliitto SAK:n Tallinnan infopiste Eläketurvakeskus Koskelan sairaala STTK Keskusrikospoliisi yhteiskuntatutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto Kela AKAVA STTK Suomen Yrittäjät SAK Pääkaupunkiseudun verotoimisto EK Kluuvin työvoimatoimisto Helsinki Ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät: Ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä haastateltiin yhteensä 26 henkilöä. Haastateltujen henkilöiden kansallisuudet jakautuivat seuraavasti Viro:11, Puola:9, Ukraina:2, Etiopia:1, USA:1, Italia:1 ja Venäjä:1 Puolalainen nainen, ravintola-ala 9.10.2008 Virolainen mies, tekninen ala 16.10.2008 Venäläinen nainen, ravintola-ala 19.10.1008 Virolainen nainen, puhtaanapito 13.10.2008 Virolainen nainen, sosiaali- ja terveysala 17.10.2008 Virolainen mies, puhtaanapito 13.10.2008 Virolainen nainen, puhtaanapito 13.10.2008 Ukrainalainen mies, metalliala 13.10.2008 Virolainen mies, tekninen ala 18.10.2008 Virolainen nainen, ravintola-ala, 14.10.2008 Virolainen mies, logistiikka, 14.10.2008 Yhdysvaltalainen mies, tutkimus- ja kehitysala 7.10.2008 Italialainen nainen, tutkimus- ja kehitysala 7.10.2008 Ukrainalainen mies, tekninen ala 13.10.2008 97

Virolainen nainen, puhtaanapito 13.10.2008 Puolalainen mies, tekninen ala 13.10.2008 Virolainen mies, tekninen ala 13.10.2008 Puolalainen mies, metalliala 13.10.2008 Puolalainen mies, rakennusala 13.10.2008 Puolalainen mies, rakennusala 13.10.2008 Etiopialainen mies, rakennusala 15.10.2008 Puolalainen mies, rakennusala 13.10.2008 Virolainen mies, rakennusala 14.10.2008 Puolalainen mies, rakennusala 13.10.2008 Puolalainen nainen, tutkimus- ja kehitysala 13.10.2008 Puolalainen mies, rakennusala 13.10.2008 Suuryritykset rakennusalan yritys- ja henkilöstöjohto 3 hlöä rakennusalan yrityksen luottamusmies 6 hlöä metalliala yrityksen luottamusmies 2 hlöä Pk-sektori rakennusalan yrityksen luottamusmies 1 hlö metallialan yrityksen luottamusmies 1 hlö Ryhmähaastattelut: Helsinki Paula Karjalainen, TE-keskus työlupajaosto Sinikka Hyyppä, Työvoimatoimisto työluvat Sirje Korba, Hämeen työsuojelupiiri Anssi Riihijärvi, Uudenmaan työsuojelupiiri Kouvola Mattila Merja, TE-keskus Ulla Mauranen, työvoimaosasto TE Reijo Hannikainen mol työlupayksikkö MOL Pertti Ikonen keski-karjalan MOL, marjapörssi, apulaisjohtaja Auli Pakarinen MOL Satu Kurri maahanmuuttokoordinaattori, Kouvolan seutu Merja Heino-Kukkurainen lappeenrannan kaupunki Pirjo Laukkanen Työsuojelupiiri, lappeenranta Taru Asikainen, MOL Eures Eija Ratinen, TEK, maahanmuuttoasiat: turvapaikanhakijat, inkerinsuomalaiset 98

Kuopio Riitta-Leena Rissanen, TE-keskuksen ylitarkastaja Merja Laakkonen, työsuojelupiiri Leena Pellikka, EURES-neuvoja Hannu Siira, Työvoimatoimisto Jaana Korhonen, Työvoimatoimisto Ilkka Voutilainen, Suonenjoen marjanpoimijoiden työnjohtaja Turku Tuula Purmonen, TE-keskus Kristiina Linna, Työsuojelupiirin tarkastaja Tuula Matikainen, Työvoimatoimisto EURES Maritta Mikkola, Työvoimatoimisto MOL Sirkka-Liisa Kallio, Verotoimisto Vero Regina Ruohonen, Turun kaupunki TK Jaana Hernelahti, MOL 99

Liite 5 Haastattelurungot JOHDON HAASTATTELUT Taustakysymykset Työehdot ja työyhteisö Minkälainen kokonaiskuva haastateltavalla on yrityksen palveluksessa / yrityksen tilaamasta ulkomaalaisesta tilapäistyövoimasta (määrät, lähtömaat, välitysfirmat, asuminen yms.)? Minkä vuoksi organisaatio on palkannut / teettää töitä ulkomaalaisella tilapäistyövoimalla? Ovatko henkilöt suurimmaksi osaksi ns. lähetettyjä, vuokrattuja, lähetettyjä vuokrattuja, suoria rekrytointeja vai elinkeinoharjoittajia? Minkä vuoksi kyseinen tapa on valittu? Minkälaisiin työtehtäviin (suhteessa suomalaisiin työntekijöihin) ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä palkataan? Minkä vuoksi? Tietääkö haastateltava minkä mittaisia (ja miksi) työsuhteet keskimäärin ovat? Onko yritys palkannut ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä omille palkkalistoilleen? Miksi? Onko ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden palkka haastateltavan tiedossa? Noudatetaanko minimipalkkavaatimuksia? Mitä ongelmia ja haasteita ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät ovat kohdanneet liittyen työehtosopimusten ja työlainsäädännön noudattamiseen? Ovatko ulkomaiset välitysfirmat asettaneet edustajan lähetettyjen työntekijöiden lain mukaisesti? Minkälaisia haasteita ja ongelmakohtia haastateltava on kohdannut ulkomaisten välitysfirmojen kanssa? Entä kotimaisten? Kuinka hyvin työturvallisuuteen liittyviä ohjeita ja säännöksiä noudatetaan ulkomaalaisten tilapäistyövoiman kohdalla? Kuinka tietoisia ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät ovat Suomen työmarkkinoiden pelisäännöistä, työehdoista, työterveyshuollosta ja yleensä yhteiskunnasta jne? Onko tieto ollut riittävää? Millä tavoin ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät saavat tietoonsa yllä mainitut asiat (kuka tiedottaa ja miten)? Minkälaisia haasteita organisaatio on kohdannut ulkomaalaisten tilapäiseen työntekoon liittyen? Minkälaisia esteitä haastateltava näkee ulkomaalaisen tilapäisen työvoiman pysyvälle työperusteiselle maahanmuutolle? Onko organisaatiolla tarvetta ja halua palkata ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä pysyvään työsuhteeseen? Muita kommentteja? 100

HAASTATTELURUNKO LUOTTAMUSMIEHET Taustakysymykset Työehdot ja työyhteisö Kuinka paljon organisaatiossa on keskimäärin ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä? Ovatko henkilöt suurimmaksi osaksi ns. lähetettyjä, vuokrattuja, lähetettyjä vuokrattuja, suoria rekrytointeja vai elinkeinoharjoittajia? Minkä vuoksi kyseinen tapa on valittu? Mistä maasta organisaatiossa on työntekijöitä? Kuinka pitkiä työsuhteita työntekijöillä keskimäärin on? Minkä vuoksi haastateltava uskoo, että työntekijä on tullut juuri Suomeen? Millä tavoin työntekijät tuntevat voimassa olevat TES-määräykset (palkka, työaika, lomat jne.)? Mitä ongelmia ja haasteita ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät ovat organisaatiossa kohdanneet liittyen työehtosopimusten ja työlainsäädännön noudattamiseen? Lähetettyjen työntekijöiden osalta: Ovatko työntekijät maksaneet välityspalkkiota välitysfirmalle lähtömaassa? Ovatko ulkomaiset välitysfirmat asettaneet edustajan lähetettyjen työntekijöiden lain mukaisesti? Minkälaisia haasteita ja ongelmakohtia luottamusmiehet ovat kohdanneet ulkomaisten välitysfirmojen kanssa? Tiedottaminen Muuta Entä kotimaisten? Millä tavoin ulkomaalaiset työntekijät ovat integroituneet työyhteisöön? Minkälaisia pelisääntöjä ja vakiintuneita toimintatapoja organisaatiossa on ulkomaisen tilapäisen työvoiman organisoimiseksi? Kuinka tietoisia ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät ovat Suomen työmarkkinoiden pelisäännöistä, työehdoista, työterveyshuollosta ja yleensä yhteiskunnasta jne.? Onko tieto ollut riittävää? Miltä tahoilta tiedottaminen hoidetaan tällä hetkellä (työvoimaa välittävät firmat, tilaajafirma, luottamusmies yms.)? Onko luottamusmiehen oma organisaatio ottanut aktiivista roolia ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden tiedottamisessa? Kokeeko luottamusmies, että ulkomaalaisia tilapäisiä työntekijöitä koskeva tieto on riittävää? Millä tavoin ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden asuminen on järjestetty? Minkälaisiin muihin ulkomaalaisiin tilapäisiin työntekijöihin liittyviin haasteisiin luottamusmies törmää omassa työssään? Muita kommentteja? Lopuksi: Pyrimme haastattelemaan kustakin työyhteisöstä 1-2 ulkomaalaista tilapäistä työntekijää. Pyytäisimme nyt luottamusmiestä joko järjestämään 10 15 minuutin keskustelutuokion näiden työntekijöiden kanssa tai toimittamaan antamamme haastattelurunko eteenpäin näille kahdelle työntekijälle sekä palauttamaan ne sen jälkeen Net Effectille. 101

HAASTATTELURUNKO TYÖNTEKIJÄT (täytettäväksi annettu lomake) The information given here is confidential and is only read by the researchers. Väljendatud infod kasutatakse usalduslikult, ts. ankeete lugevad ainult uurijad, mitte tööandja. Данные исследования будут использованы полностью конфиденциально и только членами исследовательской группы. Background information Общие данные Working conditions Рабочие условия Information Информация THANK YOU! TÄNAME VASTUSTE EEST! Where do you come from? Kust oled päris? Откуда вы приехали? How long have you been and will be working in Finland? Kui kaua oled töötanud ja töötad edasi Soomes? Как долго Вы уже работаете, и будете работать в Финляндии? Were you sent by an agency from your home country or did you contact directly a Finnish employer? Why did you choose to proceed as you did? Kas tulid Soome tööle Eestis asuva tööjõud vahendava firma kaudu või võtsid ühendust otse Soome tööandjaga? Millepärast toimid nagu toimid? Вас послало какое-нибудь агентство/компания из родной страны или Вы сами прямо обращались к финскому работодателю? Почему Вы выбрали именно такой способ? If you were sent by an agency from your home country did you pay them? Are you satisfied in the service that the agency has given you? Kui tulid siia tööle Eestis asuva tööjõud vahendava firma kaudu, kas tasusid nendele? Kas oled rahul nende teenustega? Если Вас послало агентство из родины, заплатили ли Вы к нему за это или нет? Вы довольны с обслуживанием агентства? Why did you choose Finland? Millepärast valisid töökohaks Soome? Почему Вы выбрали именно Финляндию? How well do you know the Finnish regulations for salary, working hours, holidays, health safety conditions etc.? Kui hästi tead Soome seadused palga, tööaja, puhkuste, töökaitse, tööohutuse jne. kohta? Как хорошо Вы знаете финские трудовые правила, касающиеся зарплаты, часы работы, отпуск, охраны труды и т.д.? Have you had any problems related to working regulations? What kind? Kas sul on olnud mingid raskuseid tööseadustega? Millised? Были у Вас проблемы, связаны с трудовыми правилами? Какие? Have you made acquaintance with the other Finnish or foreign people in your working place? Kas oled saanud tuttavaks Soome või mujalt päris inimistega omas töökohas? Вы познакомились с финнами или с другими иностранцами в Вашем месте работы? Have you got any information about the working regulations after your arrival to Finland? If yes, from where did you get this information? Kas oled saanud üldse infod tööd puudutavatest seadustest pärast Soomesse saabumist? Kui jah, kust oled saanud infod? Вы получили какая-нибудь информация о трудовых правилах после приезда в Финляндию? Если да, откуда Вы получили эту информацию? Has the information that you have received been sufficient? Kas info mis oled saanud kätte on olnud piisav? Достаточно ли Вам та информация, которую Вы получили? What kind of information would be the most important/useful for you? Missugune info oleks sinu jaoks kõige tähtsaim/otstarbekaim? Какая информация было бы Вам больше всего полезна? Do you send money to your family in your home country (how much in % of your salary)? Kas saadad raha perele kodumaal? Mitu protsendi palgast umbes? Вы посылаете деньги к своей семье в родину? (какой процент из Вашей зарплаты?) Did you find a flat by yourself or did somebody arrange it for you? Kas otsid endale eluase Soomest või kas keegi korraldas selle sinu jaoks? Вы сами нашли себе квартиру здесь или Вам ее кто-нибудь устроил? 102

HAASTATTELURUNKO TYÖNTEKIJÄT (kasvotusten tehdyt haastattelut) The information given here is confidential and is only read by the researchers. In which sector do you work? construction field; cleaning field; hotel, restaurant and catering field; agricultural industry (e.g., farming and berrypicking), other sector, which? What is your nationality and what is your country of residence? Educational background? How long have you been and how long will you be working in Finland? Have you worked in Finland before? What are your plans and expectations for the employment here? Did you come alone or with someone else? Who? Why? Did you find employment in Finland by yourself or did you turn to an employment office/a mediation agency/ a temporary work agency? Is your employer a foreign company (established other country than Finland)? Yes No Is your employer a temporary work agency? Yes No Are you a posted worker? Yes No (Posted workers mean workers who work ordinarily in another state than Finland, or whom the employer in another state sends for work in Finland for a limited period of time when providing services that exceed the boundaries of the states. When sending workers, the following situations will come up where 1. the worker is posted under the management of the sending enterprise, i.e. the worker s employer enterprise, and for work on behalf of it on the basis of an agreement made between the employer and the receiver of services working in Finland. 2. the worker is sent for work to a working place or enterprise belonging to the same conglomerate 3. an enterprise practising hiring or exchange of labour sends a worker for work for another enterprise. (temporary agency worker) ) Why and what kind of agency? What did the agency arrange for you? What kind of contract do you have with this agency? Permanent or temporary (fix-term) employment contract or no employment contract with the agency? How much did you/do you pay for the agency for the recruitment or employment and how? What is your idea, is this legal according to the Finnish law? Is the working contract ok? Is it written or oral? Have you got any information about the working regulations after your arrival to Finland? If yes, from where did you get this information? Has the information that you have received been sufficient? What kind of information about the working conditions and living in Finland did you receive from the agency? And what kind of information did you receive from national / local employment agencies? And what kind of information did you search for your self and how (via internet etc.)? Working terms applied in your employment are regulated in Finnish legislation and collective agreements. Do you know what is the minimum salary (and working times) provided by the labour law and collective agreement which is applied to your work? 103

How much do you gain now ( /hour)? Are you paid during your sick leave? Yes No I don t know Where do you get information related to sickness? Can you describe the basics related to the occupational safety in your task? Do you think your outfit and protection is ok? Where do you get information and advice? Have you experienced any problems relating to working hours, your salary, holidays, security, health conditions? What kind of? With which Finnish authorities have you been in contact? Why? Did you get advice? How much of your earnings do you spend here and how much do you send or bring back home? To whom? Can you describe your housing here? How much this arrangement costs for you? How the housing is paid? Can you describe other/possible problems faced during your working in Finland? Can you describe what which authority you should contact i.e. when you face problems in working place? How long are you planning to stay in Finland? Why? And would you consider living and working in Finland on a more permanent basis? THANK YOU! HAASTATTELURUNKO YKSILÖHAASTATTELUT Haastatellun nimi, organisaatio ja asema: 1.YLEISET TAUSTAAN JA RAKENTEE- SEEN LIITTYVÄT KYSYMYKSET Millaisena haastateltava kokee ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden aseman, määrän, roolin, merkityksen jne. Suomessa vuoden 2007 lopussa? Nykytilan kuvaus yleisten tekijöiden kautta. Millaisena haastateltava kokee tilanteen oman taustaorganisaationsa/viiteryhmän/toimialan/alueen näkökulmasta? Millaisia vakiintuneita toimintamalleja, käytäntöjä, pelisääntöjä jne. tilapäiseen työntekoon liittyy haastateltavan oman arvioinnin näkökulmasta? Mitkä tekijät edistävät ja rajoittavat ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden käyttöä haastateltavan näkökulmasta? 4. Miten ulkomaisen tilapäisen työvoiman asemaan vaikuttavat seuraavat tekijät? Lainsäädäntö Asenteet ja arvot Työvoiman kysyntä ja tarjonta (kohtaanto) Informaatio, tiedonsaanti, kokemukset Muut mahdolliset tekijät 5. Millaisia vaikutuksia ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät aiheuttavat yhteiskunnan eri politiikkalohkoille? Työvoimapolitiikka Koulutuspolitiikka Sosiaalipolitiikka Verotus 104

2.TOIMIALA- KOHTAISET JA ALUEELLISET ERITYISPIIRTEET 6. Millainen ohjausrooli työehtoihin ja työn tekemiseen/teettämiseen pitäisi olla seuraavilla toimijoilla? Viranomaiset Työmarkkinajärjestöt ja etujärjestöt Työvoimaa välittävät yritykset 7. Millaisia ongelmia ja parannusehdotuksia liittyy haastateltavan näkökulmasta ulkomaisen tilapäisen työvoiman asemaan Suomessa? 8. Millaisena haastateltava näkee ulkomaisen tilapäisen työvoiman merkityksen ja roolin Suomessa vuonna 2013? Mitä pitää vahvistaa? Mitä uutta voidaan luoda? Mistä voidaan luopua? 9. Millaisia toimialakohtaisia erityispiirteitä liittyy ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrään ammattiryhmien ja ammattien näkökulmasta? Millaisille toimialoille ulkomaalaiset tilapäiset työntekijät erityisesti sijoittuvat? Arvioita, laskelmia ja käsityksistä määrästä eri toimialoilla? Keskeiset kehittämistarpeet? 10. Millaisia alueellisia erityispiirteitä liittyy ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden määrään ammattiryhmien ja ammattien näkökulmasta? Arvioita, laskelmia ja käsityksiä määrästä eri alueilla? Keskeiset kehittämistarpeet? 11. Aiheuttaako ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden toimialakohtaiset ja alueelliset erityispiirteet työmarkkinavääristymiä? Millaisia? Eriytyvätkö työmarkkinat? Aivotyöläiset versus rutiinityöläiset? 12. Miten tuetaan ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden jäämistä Suomeen vai tuetaanko? Entä perheiden? Kenen intressissä on ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden jääminen Suomeen? Millainen on ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden asema työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan näkökulmasta? 13. Onko haastateltavalla tiedossa selvityksiä, kartoituksia, toimintasuunnitelmia, muistioita, strategioita yms. hyödyllistä aihepiirin tutkimisen kannalta? 14. Lisättävää tai kysyttävää? Muita kommentteja? 105

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 37/2009 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 37/2009 MEE Publications Employment and entrepreneurship 37/2009 Tekijät Författare Authors Nina von Hertzen-Oosi, Henna Harju, Niina Haake och Timo Aro Julkaisuaika Publiceringstid Date Juni 2009 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Utlänningars tillfälliga arbete i Finland Tiivistelmä Referat Abstract Syftet med undersökningen var att sammanställa och komplettera helhetsbilden av de tillfälliga arbeten som utförs av utländska personer i Finland och därmed kunna definiera behovet av fortsatta undersökningar. I undersökningen utreddes från vilka länder de utländska arbetstagarna inom olika branscher kom och i vilka områden i Finland de arbetade tillfälligt. Dessutom utreddes varför personerna hade kommit till Finland för att arbeta och vilken information de haft att tillgå om arbetet och arbetsvillkoren i Finland. Syftet var också att utreda rekryteringsprocessen samt arbetsgivarens, eventuella arbetsförmedlares och myndigheternas roller i denna process. Föremål för undersökningen var också de utländska tillfälliga arbetstagarnas arbets- och levnadsförhållanden i Finland samt utmaningar i anknytning till dessa för såväl arbetsgivare som intressegrupper. I denna undersökning valdes fyra olika områden ut för specialgranskning. Motiveringen till att dessa områden valdes var antagandet att det var relativt allmänt med utländsk tillfällig arbetskraft inom dessa områden och att områdena karaktärsmässigt skilde sig från varandra. De utvalda områdena var Nyland, Egentliga Finland, Sydöstra Finland och Norra Savolax. Helhetsintrycket är att tillfällig utländsk arbetskraft rekryteras främst till branscher med typiska säsongsvariationer. Enligt undersökningen är de utländska arbetstagarnas arbeten i Finland i huvudsak uttryckligen tillfälliga de flesta är antingen utsända arbetstagare eller tillfälliga arbetstagare som utför säsongsbetonat arbete (t.ex. bärplockning). Även de utländska arbetstagarna själva anser att arbetena är tillfälliga och kontakterna med finländarna ringa. Utifrån undersökningen kan man konstatera att de flesta utländska arbetstagarna för tillfället är koncentrerade till vissa branscher inom vissa områden. De vanligaste branscherna är enligt denna undersökning byggnads-, trädgårds- och odlingsbranschen samt metall- och verkstadsindustrin. De viktigaste rollerna i rekryteringsprocessen har personalförmedlings- och uthyrningsfirmorna. Myndigheternas andel i rekryteringsprocessen är ganska liten. Det verkar som om det inte finns tillräckligt med information om arbetena och arbetsvillkoren i Finland eller som om informationen inte når arbetstagarna. Vanligen fås informationen från arbetsgivaren (eller oftast från den utländska förmedlingsfirman), från internet, andra arbetstagare och från material som delas ut av förbunden. Utländska tillfälliga arbetstagare arbetar enligt undersökningen med sämre arbetsvillkor än finländarna, fastän högutbildade arbetstagare vanligen får exakt samma lön som sina finländska kollegor. Övervakningsresurserna för den utländska arbetskraften har inte ökat i samma utsträckning som antalet utländska tillfälliga arbetstagare. Man ser inte utlänningarnas tillfälliga arbete som en yrkesbetingad inflyttning i landet, varför utvecklingsåtgärderna också ofta förblir ogjorda. I skenet av denna undersökning är det fullt möjligt att den utländska arbetskraften inom en del branscher fortsättningsvis fungerar som konjunkturbuffertar och inom andra står för en beständigare bosättning i landet. Det skulle vara vik-tigt att myndigheterna och företagen definierar och segmenterar behoven inom olika branscher så att olika åtgärder kunde allokeras bättre. Utifrån undersökningen rekommenderas bl.a. ett effektiverat överinseende beträffande den utländska arbetskraften (resursering), bättre information till personaluthyrningsfirmorna och destinationsländerna samt att den koordinerade informationen om möjligheterna till mer permanenta anställningar utökas. Man har utifrån undersökningen beslutat att föreslå följande åtgärder: A) En utredning om studerandenas betydelse för den arbetsrelaterade invandringen. B) Uppföljning av antalet tillfälliga utländska arbetstagare och utveckling av de statistiska systemen. C) Utredning av de finländska företagens och samfundens beredskap för internationalisering. D) En utvidgad kvalitativ undersökning om utländska personers tillfälliga arbeten i Finland. E) Effektivering av överinseendet beträffande de tillfälliga utländska arbetstagarna. Kontaktperson vid arbets- och näringsministeriet: Strategi- och prognostisering/olli Sorainen, tfn 010 604 8022 Asiasanat Nyckelord Key words tillfällig utländsk arbetskraft, tillfälliga arbete, yrkesbetingad inflyttning ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 107 ISBN 978-952-227-229-4 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 20 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 37/2009 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 37/2009 MEE Publications Employment and entrepreneurship 37/2009 Tekijät Författare Authors Nina von Hertzen-Oosi, Henna Harju, Niina Haake and Timo Aro Julkaisuaika Publiceringstid Date June 2009 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Temporary Work Carried out by Foreigners in Finland Tiivistelmä Referat Abstract The aim of the research was to compile and complement the overall picture of temporary work carried out by foreigners in Finland, and in this way to determine the need for further research. The research established the nationalities, sectors and regions in which people in Finland are working temporarily. In addition, the way in which individuals have ended up working in Finland, and the type of information on working in Finland and the terms of employment that the individual had available were also examined. The aim was also to clarify the recruitment process and the roles of employers, possible employment agents and the authorities in this process. The working and living conditions of foreign temporary workers were also the subject of the research, as well as their related challenges from the perspective of the employees and stakeholders. Four different regions were selected for special examination in this research on the assumption that temporary employment of foreigners in these regions is, on the one hand, fairly common, and, on the other hand, different in nature. The regions chosen were Uusimaa, Southwest Finland, Southeast Finland and North Savo. The overall impression appears to be that temporary foreign labour is recruited primarily in sectors for which seasonal variations are characteristic. As a general rule, employment of foreigners in Finland is, on the basis of this research, genuinely temporary: the majority of employees are either posted employees or temporary seasonal employees (such as berry pickers). The temporary employment of foreigners is also considered to be temporary by the employees themselves, and their contacts to Finland are limited. It can be stated on the basis of the research that the majority of foreign temporary workers currently work randomly in certain sectors and in certain regions. The most common sectors, based on this research, include construction, gardening and cultivation, as well as the metal industry and engineering. Personnel recruitment and employment agencies have the greatest role in the recruitment process, while that of the authorities is fairly limited. Information about working in Finland and the terms of employment seemed to be relatively poorly available or then the information did not reach the employees. As a general rule, information is available from the employer (most often the foreign recruitment agency), from the Internet and material given by unions. On the basis of the research, temporary foreign workers perform work under less favourable terms of employment than Finns, even though workers with a university degree in most cases receive the same salary as their Finnish colleagues. The resources for supervising foreign labour have not increased to the same extent as the number of temporary foreign workers. The temporary employment of foreigners is not perceived directly as employment-based immigration, for which reason it is often considered to be outside these development measures. In the light of this research, it is entirely possible that within certain sectors foreign labour will continue to act as a cyclical buffer and in others, on the other hand, as part of more permanent immigration. It will be important for the authorities and companies to cooperate in defining and segmenting the needs arising in various sectors so that measures can be targeted more precisely. Recommendations on the basis of research include raising the effectiveness of the supervision of foreign labour (allocation of resources), improving the provision of information to recruitment agencies and target countries, as well as more coordinated communication on the opportunities of more permanent work. On the basis of the research, the decision has been taken to propose the following as areas for further research: A) Clarification of the importance of students in relation to employment-based immigration, B) The development of a quantitative system for monitoring and compiling statistics on foreign temporary workers, C) Clarification of the internationalisation capacity of Finnish companies and corporations, D) Broader qualitative research on temporary working by foreigners in Finland, E) The needs to make the supervision of the temporary employment of foreigners more effective. Contact person within the Ministry of Employment and the Economy: Strategy and Foresight/Olli Sorainen, tel. +358 10 604 8022 Asiasanat Nyckelord Key words temporary foreign labour, temporary employment, employment-based immigration ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 107 ISBN 978-952-227-229-4 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 20 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko Suomessa Tämän tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva ulkomaalaisten tilapäisestä työnteosta Suomessa. Tutkimuksessa selvitettiin, minkä maalaisia henkilöitä, millä aloilla ja alueilla Suomessa tilapäisesti työskentelee. Lisäksi selvitettiin, millä tavalla henkilöt ovat päätyneet työhön Suomeen ja millaisia tietoja Suomessa työskentelystä ja työehdoista henkilöllä oli käytettävissään. Tarkoituksena oli myös selvittää rekrytointiprosessia sekä työnantajan, mahdollisen työnvälittäjän sekä viranomaisten rooleja tässä prosessissa. Lisäksi selvitettiin ulkomaalaisten tilapäisten työntekijöiden työ- ja elinoloja Suomessa, ja niihin liittyviä haasteita niin työntekijän kuin sidosryhmien näkökulmista. Ulkomaista tilapäistyövoimaa rekrytoidaan ensisijaisesti aloille, joille ominaista ovat kausivaihtelut. Pääsääntöisesti ulkomaalaisten työnteko Suomessa on tämän tutkimuksen perusteella aidosti tilapäistä suurin osa työntekijöistä on joko lähetettyjä työntekijöitä tai tilapäisiä kausiluonteisia työntekijöitä. Edita Publishing Oy PL 800, 00043 Edita Vaihde 020 450 00 Edita asiakaspalvelu Puhelin 020 450 05 Faksi 020 450 2380 Edita-kirjakauppa Helsingissä Kustantajien Kirjakulma Sanomatalo, Elielinaukio 1 Puhelin 020 450 2566 Painettu ISSN 1797-3554 ISBN 978-952-227-229-4 Verkkojulkaisu ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-227-230-0