Linnut vuosikirja 2010 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO
VANTAAN METSÄLINNUSTON MUUTOKSET Palokärki Dryocopus martius menestyy hyvin Vantaan metsissä. JUKKA HAAPALA Vantaan metsälinnuston muutokset kahden vuosikymmenen aikana Tapio Solonen, Ari Rajasärkkä & Erkki Virolainen Vuosina 1987 1989 Vantaan metsälinnustoa tutkittiin monipuolisesti (Rajasärkkä & Virolainen 1989). Metsien kokonaislinnusto selvitettiin linjalaskennoilla, joiden tuloksia täydennettiin muilla tutkimuksilla. Selvitysten perusteella saatiin hyvä yleiskuva Vantaan metsälinnuston tilasta. Nopeasti kehittyvässä kaupungissa paineet metsäluontoa kohtaan ovat kuitenkin voimakkaita ja ne heijastuvat usein selvästi myös metsälinnuston rakenteeseen. Tämän tutkimiseksi kahden vuosikymmenen takaiset linjalaskennat toistettiin mahdollisimman samankaltaisina vuosina 2007 2009 (Solonen 2010). Tässä yhteenvedossa tarkastelemme Vantaan metsälinnuston rakennetta ja siinä kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneita muutoksia. Pyrimme selittämään muutoksia metsien määrässä ja laadussa tapahtuneilla muutoksilla sekä rakennetun ympäristön vaikutuksilla. Vertaamme Vantaan metsälinnuston rakennetta lähiseudun laajimpien yhtenäisten metsäalueiden, Nuuksion ja Sipoonkorven linnustoon ja havaittuja muutoksia koko eteläisessä Suomessa todettuihin linnustonmuutoksiin. Tutkimusalueet Vantaan metsien kokonaispinta-alaksi arvioitiin 1980-luvun loppupuolella karkeasti noin 90 km 2 (Rajasärkkä & Virolainen 1989). Vuoden 2004 ilmakuvien perusteel- 122 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010
LINNUSTONSEURANTA la metsien pinta-ala oli n. 80 km 2 (J. Honkanen, julkaisematon). Suurimmat yhtenäiset metsäalueet sijaitsevat Hämeenkylässä, Riipilässä, Seutulassa, Tolkinkylässä, Rekolassa, Sotungissa, Länsisalmessa ja Linnaisissa. Hämeenkylän Petikosta Vestraan ulottuva metsä on Vantaan laajin yhtenäinen metsäalue. Alueen metsät ovat pääosin ravinteikkaita kuusi- ja sekametsiä. Myös Riipilän ja Seutulan alueet ovat runsasravinteisia. Vallitsevina metsätyyppeinä ovat tuoreet ja lehtomaiset kankaat. Alueilla on myös runsaasti lehtoja. Ravinteikkaita metsiä pirstovat karut kalliomänniköt. Alueiden metsiä on viime aikoina käsitelty monin paikoin voimaperäisesti. Tolkinkylän metsäalue sijaitsee lentoaseman ympäristössä jatkuen Kehä III:n eteläpuolelle Silvolan altaan tuntumaan ja etelässä Vantaajokivarteen Helsingin rajalle. Metsät ovat enimmäkseen nuoria. Vallitsevina metsätyyppeinä ovat tuoreet ja lehtomaiset kankaat, mutta myös karuja kalliomänniköitä on paljon. Kokonaisuutena metsäalue on hyvin pirstoutunut. Rekolan metsäalue on Tuusulantien itäpuolisen ja pääradan varren asutuksen välissä. Etelässä alue rajautuu Hiekkaharjun ja pohjoisessa Korson asutusalueisiin. Kokonaisuutena alueen metsät ovat Vantaan metsäalueiden nuorimpia. Alueella on varttuneemman puuston ohella paljon nuorta taimikkoa ja pensaikkoa. Sotungin metsäalue Vantaan itäosassa on karuhkoa ja valtaosin nuorta metsää. Se liittyy saumattomasti Sipoonkorven laajaan ja monimuotoiseen metsäalueeseen. Alueelta on yhteys myös eteläpuolella sijaitsevaan Länsisalmen metsäalueeseen. Länsisalmen metsät ovat hyvin monipuolisia. Rikkonaisen kalliomaaston lomassa on ravinteikkaita metsiä, jotka ovat enimmäkseen nuoria, mutta paikoin on säilynyt varttuneempaakin puustoa. Linnaisten pienehkö metsäalue sijaitsee Vantaan lounaisimmassa kulmassa, Hämeenkylän metsäalueen tuntumassa. Pinta- alaltaan joka puolelta asutuksen ympäröimä alue on vain parisen neliökilometriä. Metsä on enimmäkseen melko nuorta ja ravinteikasta. Paikoitellen alueella kuitenkin on edustavia laikkuja varttuneempaa metsää. Aineisto ja menetelmät Pidämme tässä kirjoituksessa metsälintuina lajeja, joiden kannasta ainakin huomattava osa pesii puustoisessa ympäristössä. Metsämaalla vain hakkuuaukeilla ja nuorissa taimikoissa viihtyviä lajeja, kuten västäräkki ja pensastasku, emme käsittele. Pensaikkolajeista etenkin katajikkoja ja kuusitaimikkoja suosivat lajit, kuten pikkulepinkäinen on kuitenkin otettu mukaan. Vantaan metsäalueiden linnusto arvioitiin lintujen parhaaseen pesimäaikaan linjalaskentamenetelmällä (Koskimies & Väisänen 1988). Aamutuntien aikana, noin auringonnoususta aamupäivään, kaikki havaitut linnut laskettiin ennalta suunnitelluilta laskentareiteiltä. Linjalaskentareitit jakautuivat verraten tasaisesti Vantaan kaikille suurimmille metsäalueille (kartat: Rajasärkkä & Virolainen 1989). Vuosina 1987 1989 linnut laskettiin 28.5. 27.6. välisenä aikana vuosittain yhteensä n. 40 60 linjakilometriltä kahden laskijan voimin (Rajasärkkä & Virolainen 1989). Linjojen yhteispituus oli 152,9 km. Kahtena ensimmäisenä vuotena laskennat painottuivat Hämeenkylän ja Sotungin alueille, kolmantena vuotena muille alueille. Vuosina 2007 2009 samoja linjoja laskettiin aikavälillä 29.5. 28.6. vuosittain yhteensä n. 30 km. Kaikki laskennat teki yksi laskija (T. Solonen). Linjojen yhteispituus oli 95,3 km. Kunakin vuonna lasketut linjat jakautuivat verraten tasaisesti koko tutkimusalueelle. Kaikki vuosina 2007 2009 lasketut linjat olivat 1987 1989 laskettujen linjojen toistoja. Osaa ensimmäisen laskentajakson linjoista ei voitu toistaa metsäalueiden jäätyä rakentamisen, mm. lentokentän laajennuksen alle. Metsähallituksen mittavien, suojelualueilla tehtyjen linjalaskentojen aineistosta laskettujen kuuluvuuskertoimien (Rajasärkkä 2011) avulla lintupareiksi tai reviireiksi tulkittujen havaintojen määristä laskettiin lintutiheys ja lintuparien lukumäärä tutkimusalueella. Tulosten perusteella tarkastelemme metsälintukantojen muutoksia Vantaalla ja vertaamme niitä valtakunnallisten linjalaskentojen tuloksiin suurin piirtein samalta ajanjaksolta (Väisänen 2006). Nuuksion nykyisen ja Sipoonkorven perusteilla olevan kansallispuiston linnustotiedot saimme Metsähallituksen julkaisemattomista linjalaskennoista vuosilta 2005 2010. Vantaan metsälinnuston kokonaiskuvaa täydennämme joidenkin harvalukuisten lajien (erityisesti petolintujen) osalta erikoisseurannan tuloksilla (T. Solonen, julkaisematon) ja kaikkien lajien osalta valtakunnallisen lintuatlastutkimuksen toisen (1986 1989) ja kolmannen (2006 2010) kartoituksen havainnoilla (Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo) Vantaan alueen kattavalta kuudelta 100 km 2 :n atlas ruudulta. Selvittääksemme Vantaan metsälinnustossa kahden tutkimusajanjakson välillä tapahtuneitten muutosten tilastollisia merkitsevyyksiä teimme lajien havaintomääriin perustuvat testaukset kaikille metsälintulajeille Bonferroni-korjauksella laajennetulla G-testillä. Teimme samanlaisen testauksen myös koko metsälinnuston havaintomäärälle. Lajimäärän mahdollisia eroja selvitimme rarefaktio-menetelmällä, jolla erikokoisten aineistojen lajimääriä pystytään vertaamaan toisiinsa. Teimme samanlaiset testit myös verratessamme Vantaan metsien 2000-luvun lintuaineistoa Nuuksion ja Sipoonkorven yhdistettyyn aineistoon. A. Rajasärkkä teki aineiston tilastollisen käsittelyn, T. Solonen kirjoitti alustavan käsikirjoituksen ja kaikki tekijät osallistuivat kirjoituksen muokkaukseen ja viimeistelyyn. Vantaan metsien pajulintukanta Phylloscopus trochilus on romahtanut alle puoleen parin vuosikymmennen aikana. JUKKA HAAPALA LINNUT-VUOSIKIRJA 2010 123
VANTAAN METSÄLINNUSTON MUUTOKSET Vantaan metsälinnuston rakenne Vantaan linjalaskennoissa 1987 2009 havaittiin yhteensä 99 maalintulajia. Vuosina 1987 1989 lajien kokonaismäärä oli 87 ja vuosina 2007 2009 81. Käytettävissä olevan lintuatlasaineiston perusteella Vantaalla on tarkasteltavan 20 vuoden kuluessa pesinyt varmasti tai ainakin mahdollisesti 85 metsälintulajia (taulukko 1). Joissakin tapauksissa atlasruudun tarkkuudella ilmoitettu havainto saattaa kuitenkin olla hieman Vantaan rajojen ulkopuolelta. Linjalaskennoissa varsinaisten metsälintujen määrä oli yhteensä 69, joista vuosina 1987 1989 havaittiin 63 ja vuosina 2007 2009 60 lajia (taulukko 2). Linjalaskennat tavoittivat 76,8 ja 73,2 % metsälintujen kokonaislajimäärästä. Vuosien 1987 1989 laskennoissa tehtiin 9704 lintupariksi tai reviiriksi tulkittua havaintoa, joista 9306 koski metsälintuja; vuosina 2007 2009 vastaavat luvut olivat 6025 ja 5830. Metsälinnuston kokonaistiheys oli vuosina 1987 1989 jonkin verran (mutta ei tilastollisesti merkitsevästi) alhaisempi (297,4 paria/ km 2 ) kuin vuosina 2007 2009 (364,3 paria/km 2 ). Vantaan metsissä arvioitiin 1987 1989 pesineen yhteensä n. 27 000 41 000 lintuparia ja 2007 2009 n. 29 000 45 000 lintuparia. Vantaan metsälintujen ylivoimainen valtalaji oli odotetusti peippo: 66,4 81,5 paria/km 2 ; 17,8 26,6 % kokonaisparimäärästä (taulukko 2). Vuosina 1987 1989 seuraavaksi runsaimmat lajit olivat pajulintu (11,6 %), talitiainen (5,5 %) ja harmaasieppo (4,5 %), ja vuosina 2007 2009 mustarastas (9,8 %), talitiainen (8,0 %) ja punarinta (7,0 %). Harvalukuisia ja uhanalaisia lajeja edustivat vuosina 1987 1989 mm. metso, varpushaukka, hiirihaukka, lehtopöllö, kehrääjä, pohjantikka, idänuunilintu, pikkusieppo, nokkavarpunen ja pohjansirkku ja vuosina 2007 2009 mm. mehiläishaukka, varpushaukka, hiirihaukka, varpuspöllö, harmaapäätikka, pikkutikka, kangaskiuru, pikkusieppo ja pähkinähakki. Laskennoissa jäi kuitenkin havaitsematta joitakin Vantaan metsäalueilla muissa yhteyksissä havaittuja lintulajeja kuten 1987 1989 kanahaukka, harmaapäätikka, pikkutikka, pyrstötiainen ja pähkinähakki, ja 2007 2009 mm. kanahaukka, metso, kehrääjä, idänuunilintu ja pyrstötiainen. Kokonaan linjalaskennan tavoittamattomiin jäi 16 lajia (18,8 % lajeista), jotka olivat harvalukuisia lajeja, lähinnä päiväpetolintuja, pöllöjä tai harvinaisuuksia (taulukko 1). Linjalaskentojen ja petolintuseurannan yhdistelmällä saatiin Vantaan metsälintulajistosta varsin kattava kuva, mutta linjalaskentojen harvalukuisimpien lajien pieniin havaintomääriin pe- Hömötiaisen Parus montanus taantuminen Vantaalla ei ole ollut valtakunnallista luokkaa. JUKKA HAAPALA Taulukko 1. Vantaan metsälinnusto: lajien esiintyminen Vantaan kaupungin kattavilla kuudella 100 km 2 :n atlasruuduilla vuosien 1986 1989 toisen valtakunnallisen lintuatlaksen (Väisänen ym. 1998) ja vuosien 2006 2010 kolmannen lintuatlaskartoituksen (Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo) mukaan (ruutujen määrä, joilla lajin pesintä varma [V], todennäköinen [T] tai mahdollinen [M]) sekä linjalaskennoissa 1986-2009 havaitut metsälintulajit (x). Table 1. The forest bird species recorded in Vantaa in the breeding bird atlas surveys of 1986-1989 (Väisänen et al. 1998) and 2006-2010 (Finnish Museum of Natural History, University of Helsinki) as well as in the line transect censuses in 1986 2009 (x). In the atlas columns, the numbers of study squares in which the breeding of the species concerned was recorded (V), probable (T), or possible (M) are given. Laji Atlas Atlas Linjat 1986 1989 2006 2010 1986 2009 Species V T M V T M Line transects Pyy Bonasa bonasia 6 - - 5 1 - x Teeri Tetrao tetrix 4 2-2 3 - x Metso Tetrao urogallus 3-2 - 3 1 x Harmaahaikara Ardea cinerea - - - - 1 2 - Mehiläishaukka Pernis apivorus 4 2-1 1 2 x Kanahaukka Accipiter gentilis 6 - - 6 - - - Varpushaukka Accipiter nisus 5 1-6 - - x Hiirihaukka Buteo buteo 4 2-2 1 1 x Tuulihaukka Falco tinnunculus 2 2 1 2-2 - Ampuhaukka Falco columbarius - 1 - - - - - Nuolihaukka Falco subbuteo - 4 1 4 2 - - Lehtokurppa Scolopax rusticola 5 1-5 1 - x Metsäviklo Tringa ochropus 3 3-2 4 - x Uuttukyyhky Columba oenas 3 2 1 4 2 - x Sepelkyyhky Columba palumbus 6 - - 6 - - x Turturikyyhky Streptopelia turtur - 1 - - 1 - - Käki Cuculus canorus - 6 - - 6 - x Huuhkaja Bubo bubo 4 - - 3 2 - - Varpuspöllö Glaucidium passerinum - - 1-4 - x Lehtopöllö Strix aluco 6 - - 6 - - x Viirupöllö Strix uralensis 3 - - 2 1 - - Sarvipöllö Asio otus 6 - - 5-1 - Helmipöllö Aegolius funereus 3-1 - 1 - - Kehrääjä Caprimulgus europaeus 1 4-2 3 - x Tervapääsky Apus apus 6 - - 6 - - x Käenpiika Jynx torquilla 6 - - 2 4 - x Harmaapäätikka Picus canus 2 3 1 2 4 - x Palokärki Dryocopus martius 3 3-5 1 - x Käpytikka Dendrocopos major 6 - - 6 - - x Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos - - - - 1 3 - Pikkutikka Dendrocopos minor 2 1 2 5 1 - x Pohjantikka Picoides tridactylus - - 4 1 2 2 x Kangaskiuru Lullula arborea 1 - - 1 2 1 x Metsäkirvinen Anthus trivialis 6 - - 6 - - x Peukaloinen Troglodytes troglodytes 2 3 1 3 3 - x Rautiainen Prunella modularis 5 1-4 2 - x Punarinta Erithacus rubecula 6 - - 6 - - x 124 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010
LINNUSTONSEURANTA rustuvat tiheys- ja kannanarviot ovat vain suuntaa-antavia. Vertasimme Vantaan metsälinnustoa lähiympäristön suurten metsäalueiden, Nuuksion nykyisen ja Sipoonkorven perusteilla olevan kansallispuiston linnustoon 2000-luvun laskentatulosten perusteella (taulukko 3). Kansallispuistojen linnustoissa ei tässä aineistossa ole tilastollisesti merkitseviä eroja sen enempää lajimäärän kuin yksittäisten lajienkaan suhteen. Sen sijaan Vantaan metsissä lintujen lajimäärä ja monien lajien tiheydet ovat suurempia kuin kansallispuistoissa. Erot johtuvat etenkin kulttuuriympäristöjä suosivien tai nuorissa metsissä viihtyvien lajien runsaammasta esiintymisestä Vantaan metsissä. Aineiston mukaan kansallispuistoista puuttuvia lajeja ovat ainakin satakieli, naakka, kottarainen ja viherpeippo. Vantaan metsissä runsaampia ovat sepelkyyhky, käpytikka, punarinta, musta- ja räkättirastas, lehto- ja mustapääkerttu, sirittäjä, pajulintu, hippiäinen, peippo ja keltasirkku. Myös kokonaislinnusto on Vantaan metsissä merkitsevästi runsaampi kuin kansallispuistojen syrjäisemmillä metsäalueilla. Ainoa tilastollisesti merkitsevästi runsaampi kansallispuistojen laji on leppälintu. Metsälinnuston muutokset laskentakausien välillä Vantaan metsälintujen kannanmuutoksia tarkasteltiin vertailemalla vuosien 1987 Laji Atlas Atlas Linjat 1986-1989 2006-2010 1986-2009 Species V T M V T M Line transects Satakieli Luscinia luscinia 5 1-5 1 - x Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 6 - - 5 1 - x Mustarastas Turdus merula 6 - - 6 - - x Räkättirastas Turdus pilaris 6 - - 6 - - x Laulurastas Turdus philomelos 6 - - 6 - - x Punakylkirastas Turdus iliacus 6 - - 6 - - x Kulorastas Turdus viscivorus 2 2 2 3 2 - x Kultarinta Hippolais icterina 4 2-3 3 - x Mustapääkerttu Sylvia atricapilla 5 1-5 1 - x Lehtokerttu Sylvia borin 6 - - 6 - - x Hernekerttu Sylvia curruca 6 - - 6 - - x Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides - 3 2 1 2 3 x Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 5 1-6 - - x Tiltaltti Phylloscopus collybita 3 3-4 2 - x Pajulintu Phylloscopus trochilus 6 - - 6 - - x Hippiäinen Regulus regulus 5 1-6 - - x Harmaasieppo Muscicapa striata 6 - - 6 - - x Pikkusieppo Ficedula parva 3 2 1 3 3 - x Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 6 - - 6 - - x Pyrstötiainen Aegithalos caudatus - - 1 5 1 - - Hömötiainen Parus montanus 6 - - 5 1 - x Töyhtötiainen Parus cristatus 4 2-6 - - x Kuusitiainen Parus ater 6 - - 6 - - x Sinitiainen Parus caeruleus 6 - - 6 - - x Talitiainen Parus major 6 - - 6 - - x Pähkinänakkeli Sitta europaea - - - - - 1 - Puukiipijä Certhia familiaris 5 1-6 - - x Kuhankeittäjä Oriolus oriolus 1 1 4-2 - - Pikkulepinkäinen Lanius collurio 6 - - 6 - - x Isolepinkäinen Lanius excubitor - - 1 - - - - Närhi Garrulus glandarius 5 1-5 1 - x Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes 1 1 1 1 2 1 x Naakka Corvus monedula 4 1 1 6 - - x Varis Corvus corone 6 - - 6 - - x Korppi Corvus corax - 2 2 3 3 - x Kottarainen Sturnus vulgaris 6 - - 6 - - x Peippo Fringilla coelebs 6 - - 6 - - x Järripeippo Fringilla montifringilla - - 1-1 1 x Viherpeippo Carduelis chloris 6 - - 6 - - x Vihervarpunen Carduelis spinus 6 - - 6 - - x Urpiainen Carduelis ßammea - 1 1-1 - x Pikkukäpylintu Loxia curvirostra 5 1-2 3 1 x Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus - 2 2 1 1 2 - Punavarpunen Carpodacus erythrinus 3 3-4 2 - x Punatulkku Pyrrhula pyrrhula 5 1-4 2 - x Nokkavarpunen C. coccothraustes 1 1 2 5 1 - x Keltasirkku Emberiza citrinella 6 - - 6 - - x Pohjansirkku Emberiza rustica 1 1 2 - - - x Lajeja yhteensä 85 82 82 69 Species total 1989 ja 2007 2009 kannanarvioita (taulukko 2). Joukossa on selvästi vakaita, runsastuneita ja taantuneita lajeja, mutta pienimpiin havaintomääriin perustuvat suuntaukset ovat harvoin tilastollisesti merkitseviä. Vertaamalla Vantaan linnustossa havaittuja suuntauksia koko Uudellamaalla (Solonen ym. 2010) ja Etelä-Suomessa (Väisänen 2006) samoihin aikoihin havaittuihin suuntauksiin voidaan saada vahvistusta epäiltyihin ja todettuihin muutoksiin ja päätellä, onko niiden taustalla paikallinen vai jokin laajemmin vaikuttava tekijä. Vantaan metsälintujen lajimäärässä tai kokonaistiheydessä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja tutkimusajanjaksojen välillä. Yleinen piirre näyttää olevan, että Vantaan metsälinnustossa on vähemmän taantuneita (9) kuin runsastuneita (17) lajeja, mutta taantuneiden joukossa on kaksi Suomen metsien perinteistä valtalajia (taulukko 2). Peippokanta on pienentynyt yli kolmanneksella (35,5 %) ja pajulintu yli puolella (60,9 %) aikaisemmasta tasosta. Muutokset ovat samansuuntaisia, mutta selvästi suurempia kuin lajien keskimääräiset taantumat Etelä-Suomessa (peippo 10 %, pajulintu 20 %; Väisänen 2006). Muut Vantaalla ja koko Etelä-Suomessa taantuneet lajit ovat teeri, metsäkirvinen, tiltaltti, pikkukäpylintu ja punavarpunen eli kirjava joukko elintavoiltaan ja muuttokäyttäytymiseltään erilaisia lajeja. Näiden lisäksi Vantaan metsissä on taantunut kaksi kuusikoiden suosijaa, rautiainen ja vihervarpunen. Edellisen kanta näyttää pysyneen vakaana Etelä-Suomessa, mutta jälkimmäisen vuosittain voimakkaasti vaihteleva esiintyminen on saattanut muuttua niukemmaksi koko Uudellamaalla (Solonen ym. 2010). Muista runsaammista lajeista ainakin sirittäjä ja hömötiainen sekä harvalukuisimmista lajeista mm. käenpiika ja pohjansirkku näyttävät taantuneen tai hävinneen Vantaalla yleisen suuntauksen mukaisesti, vaikka erot eivät olekaan tilastollisesti merkitseviä. Useimmat (12) Vantaan metsissä runsastuneista lajeista ovat runsastuneet viime vuosikymmeninä koko eteläisessä Suomessa (taulukko 2). Runsastuneet lajit ovat erityisesti talviaikaan ihmisen läheisyydestä hyötyviä ja muita meillä talvensa viettäviä lajeja. Selvimpinä tekijöinä runsastumisien taustalla näyttäisivät olevan voimakkaasti lisääntynyt lintujen talviruokinta ja viimeaikaisten talvien suotuisat sääolot (Solonen ym. 2010). Ruokinnasta ovat hyötyneet eniten viherpeippo, sinitiainen, talitiainen ja mustarastas. Leudot talvet ovat todennäköisesti edesauttaneet erityisesti puukiipijän ja töyhtötiaisen menestymistä. Vantaan LINNUT-VUOSIKIRJA 2010 125
VANTAAN METSÄLINNUSTON MUUTOKSET Vantaan hoitamattomissa metsissä viihtyvät niin pikkutikka kuin pikkusieppokin. TAPIO SOLONEN 126 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010 metsäalueilla runsastunut naakka on hyötynyt myös voimalinjojen onttojen poikkipalkkien tarjoamista pesäonkaloista. Runsastuneiden lajien joukossa on myös meillä talvehtimista harjoittelevia, pääasiassa lähialueilla Euroopassa talvehtivia lajeja kuten sepelkyyhky ja peukaloinen. Valtakunnallisesti runsastuneet palokärki ja punarinta näyttävät runsastuneen myös Vantaalla, vaikkakaan eivät tilastollisesti merkitsevästi. Vantaalla runsastuneita ja yleensä Etelä- Suomessa verraten vakaina pysyneitä lajeja taas ovat uuttukyyhky, laulurastas, mustapääkerttu, hippiäinen ja kuusitiainen, jotka kaikki ovat ilmeisesti hyötyneet helpottuneista talvehtimisoloista. Kuusikkojen ikääntymisellä lienee ollut osuutensa ainakin laulurastaan, hippiäisen ja kuusitiaisen menestymiseen. Harvalukuisimpien lajien havaitsemiseen vaikuttaa suuresti sattuma, joten niiden puuttuminen aineistosta ei kerro paljoa kannan tilasta, ja sama koskee myös monia muita linjalaskennalla huonosti tavoitettavia lajeja. Tällaisia ovat erityisesti kanalinnut ja monet petolinnut, joiden havainnointiin linjalaskenta sopii huonosti (Solonen 1992). Vantaan metsälintujen uusintalaskenta tuntuu kuitenkin tavoittaneen aikaisempaa paremmin mm. viime aikoina eteläisimmässä Suomessa suhteellisen hyvin menestyneen harmaapäätikan, pikkutikan, pähkinähakin ja korpin, kun taas esiintymiseltään voimakkaasti vaihteleva idänuunilintu ja valtakunnallisesti taantunut pohjansirkku näyttävät olleen laskentalinjoilta täysin kateissa. Vantaan metsälinnusto on muuttunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti metsäympäristöjen rakenteessa ja määrässä tapahtuneiden muutosten seurauksena, lisääntyneen rakentamisen ja siitä aiheutuneen ihmisen välittömän vaikutuksen vuoksi sekä erityisesti talvien sääolojen muutosten myötä. Metsäluonnon paikalliset muutokset ja talvehtimisolojen muuttuminen vaikuttavat eniten alueella koko vuoden eläviin lintulajeihin. Tällaisten lajien kannalta nämä vaikutukset ovat usein vastakkaisia. Metsäympäristöjen muuttuminen entistä pirstaleisemmiksi ja nuoremmiksi heikentää lintujen menestymistä, kun taas talvehtimisolojen helpottuminen vahvistaa kantoja. Vantaan metsälinnustossa havaitut muutokset näyttävät olevan paljolti yleisten valtakunnallisten suuntausten mukaisia. Tulokset osoittavat, että suhteellisen pienellä alueella ja pitkälläkin aikavälillä toistettu paikallinen linnustonseuranta voi ilmentää havainnollisesti huomattavasti laajempienkin alueiden linnustoissa tapahtuvia muutoksia.
LINNUSTONSEURANTA Taulukko 2. Vantaan metsälinnusto vuosina 1987 1989 ja 2007 2009 tehtyjen linjalaskentojen mukaan: tutkimussaralla eli laskennassa havaittu reviirien kokonaismäärä (TS), parien määrä/km 2 (Tiheys), arvioitu kannan vähimmäiskoko (Min) ja enimmäiskoko (Max), dominanssi eli prosenttiosuus koko metsälinnustosta (Dom), tilastollisesti merkitsevät muutokset laskentojen välillä Vantaalla (V) ja koko Etelä-Suomessa (E-S) valtakunnallisen linjalaskenta-aineiston (Väisänen 2006) sekä muiden tietolähteiden (BirdLife International 2004, Solonen ym. 2010)* mukaan (- taantunut, + runsastunut merkitsevästi). Table 2. The forest bird fauna of Vantaa on the basis of the line transect censuses conducted in 1987 1989 and 2007 2009: total number of territories (TS), density of pairs/km 2 (Tiheys), estimated minimum (Min) and maximum (Max) size of the population, dominance, % (Dom), signiþcant changes between censuses (Muutos) in Vantaa (V) (this study) and in southern Finland (E-S) (after Väisänen 2006, or BirdLife International 2004, Solonen ym. 2010*) (- declined, + increased signiþcantly). 1987 1989 2007 2009 Linjojen kokonaispituus km 152,9 95,3 Total length of the transects km Metsäala km 2 Forest area km 2 90 80 TS Tiheys Min Max Dom TS Tiheys Min Max Dom Muutos V E-S Pyy Bonasa bonasia 16 1,2 110 210 0,4 4 0,5 39 75 0,1 0 0 Teeri Tetrao tetrix 34 0,6 55 75 0,2 4 0,1 8 12 0 - - Metso Tetrao urogallus 3 0,3 26 50 0,1 0 0 0 0 0 0 -* Mehiläishaukka Pernis apivorus 0 0 0 0 0 2 0,1 8 12 0 0 -* Varpushaukka Accipiter nisus 2 0,1 7 11 0 1 0,1 5 8 0 0 0* Hiirihaukka Buteo buteo 2 0,1 5 7 0 2 0,1 7 10 0 0 -* Lehtokurppa Scolopax rusticola 7 0,7 60 120 0,2 1 0,2 12 24 0 0 0 Metsäviklo Tringa ochropus 29 0,4 34 48 0,1 16 0,3 27 38 0,1 0 + Uuttukyyhky Columba oenas 1 0 1 2 0 27 0,7 60 80 0,2 + - Sepelkyyhky Columba palumbus 136 1,3 120 170 0,4 16 2,6 210 290 0,7 + + Käki Cuculus canorus 46 0,2 14 19 0,1 37 0,2 16 22 0,1 0 0 Varpuspöllö Glaucidium passerinum 0 0 0 0 0 1 0,1 11 18 0 0 0* Lehtopöllö Strix aluco 1 0,1 10 17 0 0 0 0 0 0 0 0* Kehrääjä Caprimulgus europaeus 1 0 4 9 0 0 0 0 0 0 0 0* Tervapääsky Apus apus 14 0,1 9 13 0 7 0,1 7 9 0 0 - Käenpiika Jynx torquilla 11 0,1 11 15 0 1 0 1 2 0 0 - Harmaapäätikka Picus canus 0 0 0 0 0 3 0,1 11 16 0 0 0* Palokärki Dryocopus martius 13 0,1 7 10 0 24 0,2 19 27 0,1 0 + Käpytikka Dendrocopos major 71 1,8 170 250 0,6 115 4,8 380 550 1,3 + + Pikkutikka Dendrocopos minor 0 0 0 0 0 2 0,1 9 15 0 0 0* Pohjantikka Picoides tridactylus 1 0 3 5 0 0 0 0 0 0 0 0* Kangaskiuru Lullula arborea 0 0 0 0 0 1 0 4 5 0 0 +* Metsäkirvinen Anthus trivialis 477 11,1 1000 1500 3,6 208 8,7 700 1000 2,3 - - Peukaloinen Troglodytes troglodytes 11 0,4 32 48 0,1 27 1,6 130 190 0,4 + + Rautiainen Prunella modularis 221 6,7 600 900 2,2 74 4 320 480 1,1-0 Punarinta Erithacus rubecula 321 12,2 1100 1600 4 379 26 2100 3100 7 0 + Satakieli Luscinia luscinia 26 0,5 42 60 0,2 14 0,4 32 48 0,1 0 0 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 10 0,2 19 27 0,1 3 0,1 9 13 0 0 0 Mustarastas Turdus merula 287 12 1100 1600 3,9 486 36,7 2900 4400 9,8 + + Räkättirastas Turdus pilaris 68 2,8 250 380 0,9 82 6,1 490 750 1,6 + + Laulurastas Turdus philomelos 248 5,3 480 650 1,7 244 9,4 750 1000 2,5 + 0 Punakylkirastas Turdus iliacus 254 7 650 950 2,3 132 6,5 500 800 1,8 0 0 Kulorastas Turdus viscivorus 3 0,1 5 7 0 7 0,2 19 27 0,1 0 + Kultarinta Hippolais icterina 6 0,3 30 48 0,1 4 0,4 32 50 0,1 0 - Mustapääkerttu Sylvia atricapilla 55 2,4 220 330 0,8 102 8,1 650 950 2,2 + 0 Lehtokerttu Sylvia borin 299 10 900 1300 3,3 202 12,1 950 1500 3,2 0 0 Hernekerttu Sylvia curruca 63 2,3 210 310 0,8 44 2,9 230 350 0,8 0 + Idänuunilintu Phyllosc. trochiloides 6 0,3 24 36 0,1 0 0 0 0 0 0 + Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 293 11,1 1000 1500 3,6 136 9,3 750 1100 2,5 0 - Tiltaltti Phylloscopus collybita 107 2,7 240 360 0,9 35 1,6 130 190 0,4 - - Pajulintu Phylloscopus trochilus 1414 35,5 3200 4800 11,6 388 17,6 1400 2100 4,7 - - Hippiäinen Regulus regulus 196 12 1100 1700 3,9 199 21,9 1800 2800 5,9 + 0 Harmaasieppo Muscicapa striata 179 13,9 1200 2100 4,5 81 11,3 900 1500 3 0 0 Pikkusieppo Ficedula parva 5 0,2 19 28 0,1 6 0,4 36 54 0,1 0 0* Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 203 6,7 600 900 2,2 87 5,1 410 600 1,4 0 + Hömötiainen Parus montanus 61 3,4 300 480 1,1 23 2,3 180 290 0,6 0 - Töyhtötiainen Parus cristatus 18 1,2 110 190 0,4 36 4,5 360 600 1,2 + + Kuusitiainen Parus ater 56 2,7 240 390 0,9 64 5,6 450 700 1,5 + 0 Sinitiainen Parus caeruleus 22 1,6 150 250 0,5 141 18,9 1500 2600 5,1 + + Talitiainen Parus major 352 16,7 1500 2400 5,5 347 29,7 2400 3800 8 + + Puukiipijä Certhia familiaris 24 1,6 150 250 0,5 71 8,8 700 1200 2,4 + + Pikkulepinkäinen Lanius collurio 20 0,9 85 130 0,3 10 0,7 60 95 0,2 0 0 Närhi Garrulus glandarius 36 1,8 170 270 0,6 35 3,2 260 410 0,9 0 + Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes 0 0 0 0 0 5 0,3 25 40 0,1 0 +* Naakka Corvus monedula 4 0 4 5 0 41 0,7 55 75 0,2 + + Varis Corvus corone 87 0,7 60 85 0,2 46 0,6 45 65 0,2 0 - Korppi Corvus corax 1 0 0 1 0 9 0,1 5 7 0 + + Peippo Fringilla coelebs 2570 81,5 7500 11000 26,6 1163 66,4 5500 8000 17,8 - - Järripeippo Fringilla montifringilla 1 0 2 4 0 0 0 0 0 0 0 - Viherpeippo Carduelis chloris 20 0,7 65 100 0,2 142 7,9 650 1000 2,1 + + Vihervarpunen Carduelis spinus 323 7,9 700 1100 2,6 110 4,8 390 600 1,3-0 Urpiainen Carduelis ßammea 7 0,2 14 19 0 0 0 0 0 0 0 0 Pikkukäpylintu Loxia curvirostra 190 5,3 480 700 1,7 51 2,6 210 310 0,7 - - Punavarpunen Carpodacus erythrinus 90 1,9 170 250 0,6 26 0,9 70 100 0,2 - - Punatulkku Pyrrhula pyrrhula 17 0,6 50 75 0,2 8 0,5 38 55 0,1 0 + Nokkavarpunen C. coccothraustes 1 0 3 4 0 0 0 0 0 0 0 + Keltasirkku Emberiza citrinella 262 5,8 500 800 1,9 145 5,2 410 600 1,4 0 - Pohjansirkku Emberiza rustica 2 0,1 13 22 0 0 0 0 0 0 0 - Yhteensä Total 9304 297,4 27000 41000 100 5823 364,3 29000 45000 100 0 Lajimäärä Number of species 62 59 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010 127
VANTAAN METSÄLINNUSTON MUUTOKSET Taulukko 3. Vantaan metsien lähiympäristön laajojen metsäalueiden, Nuuksion nykyisen ja Sipoonkorven tulevan kansallispuiston (N&S; yhteispinta-ala n. 63 km 2 ) linnusto vuosina 2005 ja 2010 tehtyjen linjalaskentojen (Metsähallitus) mukaan: parimäärä/km 2 (Tiheys) (V, vastaava Vantaan arvio vuosilta 2007 2009 sulkeissa), arvioitu kannan vähimmäiskoko (Min) ja enimmäiskoko (Max) sekä dominanssi eli prosenttiosuus koko metsälinnustosta (Dom). Table 3. The forest bird fauna of the two national parks (total area ca. 63 km 2 ) in the vicinity of the forests of Vantaa based on the line transect censuses conducted in 2005 and 2010: density of pairs/km 2 (Tiheys) (V, the respective value of Vantaa, 2007 2009, in parentheses), estimated minimum (Min) and maximum (Max) size of the population, and dominance, % (Dom). Linjojen kokonaispituus km 24,0 Total length of the transects km Laji Tiheys Species N&S V Min Max Dom Pyy Bonasa bonasia 1,9 (0,5) 120 230 1,2 Teeri Tetrao tetrix 0,3 (0,1) 20 27 0,2 Varpushaukka Accipiter nisus 0,2 (0,1) 16 25 0,2 Lehtokurppa Scolopax rusticola 0,6 (0,2) 38 75 0,4 Metsäviklo Tringa ochropus 1,1 (0,3) 70 95 0,7 Uuttukyyhky Columba oenas 0,3 (0,7) 20 28 0,2 Sepelkyyhky Columba palumbus 1,1 (2,6) 70 100 0,7 Käki Cuculus canorus 0,3 (0,2) 22 30 0,2 Tervapääsky Apus apus 0,0 (0,1) 3 4 0 Käenpiika Jynx torquilla 0,1 (0,0) 4 6 0 Palokärki Dryocopus martius 0,1 (0,2) 8 11 0,1 Käpytikka Dendrocopos major 0,8 (4,8) 50 80 0,5 Pohjantikka Picoides tridactylus 0,2 ( - ) 14 21 0,1 Metsäkirvinen Anthus trivialis 6,6 (8,7) 420 650 4,1 Peukaloinen Troglodytes troglodytes 1,0 (1,6) 65 95 0,6 Rautiainen Prunella modularis 2,1 (4,0) 140 200 1,3 Punarinta Erithacus rubecula 10,2 (26,0) 650 950 6,3 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 1,5 (0,1) 95 130 0,9 Mustarastas Turdus merula 10,4 (36,7) 650 1000 6,4 Räkättirastas Turdus pilaris 0,2 (6,1) 13 20 0,1 Laulurastas Turdus philomelos 4,6 (9,4) 290 400 2,8 Punakylkirastas Turdus iliacus 2,5 (6,5) 160 240 1,5 Kulorastas Turdus viscivorus 0,5 (0,2) 31 43 0,3 Mustapääkerttu Sylvia atricapilla 1,6 (8,1) 100 150 1 Lehtokerttu Sylvia borin 3,2 (12,1) 200 310 2 Hernekerttu Sylvia curruca 0,9 (2,9) 60 90 0,6 Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides 0,7 ( - ) 43 65 0,4 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 0,8 (9,3) 49 75 0,5 Tiltaltti Phylloscopus collybita 1,5 (1,6) 95 150 0,9 Pajulintu Phylloscopus trochilus 6,6 (17,6) 420 650 4,1 Hippiäinen Regulus regulus 6,5 (21,9) 410 650 4 Harmaasieppo Muscicapa striata 5,1 (11,3) 320 550 3,1 Pikkusieppo Ficedula parva 0,4 (0,4) 27 40 0,3 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 3,5 (5,1) 220 330 2,1 Hömötiainen Parus montanus 1,4 (2,3) 90 140 0,9 Töyhtötiainen Parus cristatus 5,3 (4,5) 330 550 3,2 Kuusitiainen Parus ater 2,2 (5,6) 140 220 1,4 Sinitiainen Parus caeruleus 12,9 (18,9) 800 1400 7,9 Talitiainen Parus major 14,2 (29,7) 900 1400 8,7 Puukiipijä Certhia familiaris 2,4 (8,8) 160 260 1,5 Pikkulepinkäinen Lanius collurio 0,3 (0,7) 19 30 0,2 Närhi Garrulus glandarius 1,0 (3,2) 65 110 0,6 Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes 0,3 (0,3) 16 25 0,2 Varis Corvus corone 0,1 (0,6) 6 9 0,1 Korppi Corvus corax 0,1 (0,1) 4 5 0 Peippo Fringilla coelebs 35,8 (66,4) 2300 3400 21,9 Vihervarpunen Carduelis spinus 5,7 (4,8) 360 550 3,5 Pikkukäpylintu Loxia curvirostra 1,4 (2,6) 90 140 0,9 Punavarpunen Carpodacus erythrinus 0,3 (0,9) 17 25 0,2 Punatulkku Pyrrhula pyrrhula 0,8 (0,5) 55 80 0,5 Keltasirkku Emberiza citrinella 1,0 (5,2) 60 95 0,6 Yhteensä Total 163,1 10 000 16 000 100,0 Lajimäärä 51 Number of species Loppupäätelmiä * Linjalaskenta on nopea ja tehokas tapa tutkia suurten metsäalueiden linnustoa petolintuja, pöllöjä ja joitakin muita harvalukuisia lajeja lukuun ottamatta lajistosta saatava kuva on yhdenmukainen aikaa vievän atlaskartoituksen tulosten kanssa, ja lisäksi saadaan arviot yleisten lajien runsaudesta. * Vantaan metsien linnusto on säilynyt monipuolisena ja arvokkaana alueella tapahtuneesta voimakkaasta rakentamisesta ja muun ihmistoiminnan lisääntymisestä huolimatta ilmeisesti osaltaan kaupungin edistyksellisen, monimuotoisuutta ja suojelua suosivan metsien hoidon ansiosta. * Erityisesti ihmisen vaikutuksesta (talviruokinta, metsien pirstoutuminen, asutuksen laajeneminen ja kaupungistuminen) metsien linnusto on Vantaalla runsaampi ja monipuolisempi kuin läheisillä suojelualueilla Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa, missä metsät ovat edelleen kaukana luonnontilasta aiemmin tapahtuneen voimakkaan metsienkäytön seurauksena. * Monet Vantaan metsien linnustomuutoksista muistuttavat yleisesti koko Suomessa todettuja suuntauksia ja osoittavat siten käyttämämme kaltaisen aineiston riittävän myös laaja-alaisten kannanmuutosten havaitsemiseen. * Vantaan metsälinnustoaineisto antaa hyvän pohjan jatkotutkimuksille, ja sitä kannattaa hyödyntää metsien hoidon suunnittelussa, kaavoituksessa ja ympäristökasvatuksessa. * Laskennat kannattaa toistaa 10 tai viimeistään 20 vuoden kuluttua, koska näin saadaan kustannustehokkaasti hyvä kuva metsälinnuston muutoksista niin Vantaalla kuin laajemminkin Etelä-Suomessa. Kiitokset Linjalaskennat on tehty yhteistyössä Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen ja Jaakko Vähämäen kanssa. Jarmo Honkanen luovutti käyttöömme arvioimansa Vantaan metsien 2000-luvun pinta-alan. Kirjoittajien osoitteet / Authors addresses TS: Luontotutkimus Solonen Oy, Neitsytsaarentie 7b B 147, 00960 Helsinki tapio.solonen@pp.inet.þ AR: Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut, PL 81, 90101 Oulu ari.rajasarkka@metsa.þ EV: Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut, PL 94, 01301 Vantaa erkki.virolainen@metsa.þ 128 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010
LINNUSTONSEURANTA Punarinta Erithacus rubecula on Vantaan metsien tyypillisimpiä lintulajeja. JUKKA HAAPALA Kirjallisuus BirdLife International 2004: Birds in Europe: population estimates, trends and conservation status. BirdLife International, Cambridge. (BirdLife Conservation Series No. 12). Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Monitoring bird populations in Finland: a manual. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s. Rajasärkkä, A. 2011: 30 vuotta suojelualueiden linnuston linjalaskentoja. Linnut-vuosikirja 2010:75 85. Rajasärkkä, A. & Virolainen, E. 1989: Vantaan metsälinnusto. Vantaan kaupunki, Y m- päristölautakunta. Julkaisu 6/89:1 33. Solonen, T. 1992: Vantaan uhanalaiset lintulajit ja niiden elinympäristöt. Vantaan ympäristöasiainkeskuksen julkaisu C9: 1992. 20 s. Solonen, T. 2010: Vantaan metsälinnuston muutokset kahden vuosikymmenen aikana 2000- luvun vaihteessa. Vantaan ympäristökeskus & Luontotutkimus Solonen Oy, Helsinki. Solonen, T., Lehikoinen, A. & Lammi, E. (toim.) 2010: Uudenmaan linnusto. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Helsinki. Väisänen, R. A. 2006: Maalinnuston kannanvaihtelut Etelä- ja Pohjois-Suomessa 1983 2005. Linnut-vuosikirja 2005: 83 98. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Summary: Changes in forest bird populations around the Finnish capital district during recent two decades Forest bird fauna within the city of Vantaa, southern Finland, were censused by the Finnish line transect method in 1987 1989 and the censuses were partly repeated in 2007 2009. The total length of the transects within the census periods were 152,9 km and 95,3 km, respectively. In total, 99 terrestrial bird species were recorded. From the total of 85 species considered forest birds and known to occur in the study area (90 km 2 ) or in its immediate vicinity, 69 species (81.2%) were recorded in the line transects (table 1). The overwhelmingly most abundant species was the ChafÞnch Fringilla coelebs; other dominant species included the Willow Warbler Phylloscopus trochilus, Blackbird Turdus merula, Great Tit Parus major, and Robin Erithacus rubecula (table 2). The number of species and abundance of many single species were higher in the forests of Vantaa than those in the surrounding national parks largely due to the abundance of species occurring in rural and urban habitats and young forests (table 3). In the forests of Vantaa, the number of bird species and their total density did not change signiþcantly between the census periods (table 2). In the abundance of many single species, however, there occurred signiþcant changes. In general, there were less declining (9) than increasing (17) species, but the declined ones included the two superdominants of Finnish forests, the ChafÞnch and Willow Warbler. The former was declined by third and the latter by half. The changes in the forest bird fauna of Vantaa were in general parallel but steeper than elsewhere in southern Finland. They seem to be largely due to human inßuence (such as winter feeding and urbanization) and the changes in the winter weather conditions. The results suggest that bird censuses within a relatively small study area and after a relatively long period of time may reveal reliably large-scale changes in a regional avifauna. LINNUT-VUOSIKIRJA 2010 129