Virtain kalastusalue Pien- ja virtavesien käyttö- ja hoitosuunnitelma 2013-2020
PIEN- JA VIRTAVESIEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA 2013 2020 VIRTAIN KALASTUSALUEELLE Sisällysluettelo Lukijalle 3 1 Johdanto 4 2 Alueiden kuvaus 5 3 Pienvedet 5 3.1 Yleistä 5 3.2 Suunnitelmassa mukana olevat järvet 5 3.3 Seinäjoen alue (Kyrönjoen vesistö) 6 3.3.1 Hirvijärvi 6 3.3.2 Seinäjärvi 6 3.3.3 Kurjenjärvi 7 3.4 Sulkavanjoki-Tulijoki (Kokemäenjoen vesistö) 7 3.5 Ähtärin reitti (Kokemäenjoen vesistö) 8 3.5.1 Iso-Vehkajärvi 8 3.5.2 Metterin järvi 9 3.5.3 Kahilan järvi 9 3.5.4 Wolanderinkoski-Enonkoski-Välivesi 10 3.6 Vermasjärven alue 10 3.6.1 Vermasjärvi 10 3.7 Vaskuunjärven alue 11 3.7.1 Vaskuunjärvi 11 3.7.2 Koronjoki 12 3.8 Havankajärven valuma-alue 13 3.8.1 Ylä-Havankajärvi 13 3.8.2 Havanganjärvi 13 3.9 Keihäsjärven valuma-alue 14 3.9.1 Keihäsjärvi 14 3.10 Siekkisjärven valuma-alue 15 3.10.1 Särkioja-Pajuoja 15 3.10.2 Siekkisjärvi 15 3.10.3 Jähdyslahti 15 3.10.4 Kaltinselkä 16 3.11 Pihlajaveden reitti (Kokemäenjoen vesistö) 16 3.11.1 Kiikkaoja-Kingonoja-Isojärvenoja 16 3.11.2 Koikero-oja 17 3.11.3 Kitus- ja Kotalankosket 17 3.11.4 Uurasjärvi 18 3.11.5 Hauhuunvesi 19 1
3.12 Parannesjärven reitti 19 3.12.1 Parannesjärvi 19 3.12.2 Lauttajärvi 20 3.12.3 Parannesoja-Koivuoja ja Kangaskoski 20 3.12.4 Vehkajärvi 21 3.13 Salusjärven reitti 21 3.13.1 Salusjärvi 21 3.13.2 Myllyoja 21 3.14 Laakanoja-Mutioja-Saukko-oja-Koveronkoski 21 3.15 Herajärven vesistö alue 22 3.15.1 Herajärvi 22 3.15.2 Syvinginoja 22 3.15.3 Lassilanoja 22 4 Suunnitelmallinen toiminta yhteistyössä 22 4.1 Yhteistoiminta 23 5 Pienvesien hoitosuunnitelmasta 23 5.1 Yleistä 23 5.2 Kalastuksen järjestäminen 23 5.2.1 Pyydys yksiköinti 23 5.2.2 Kalastuksen lisääminen 24 5.3 Kalastusrajoitukset, pyydysmerkintä ja valvonta 24 5.4 Istutukset ja hoitotoimenpiteet 25 5.5 Rapu 25 5.5.1 Ravunpyynti 26 5.5.2 Istutukset ja kotiutukset 26 5.5.3 Lisäykset 26 6 Tiivistelmä 26 Viitetiedot 28 Liitteet Istutusraportit 2008 2012 29 Osakaskunnat ja pinta-alat 34 Osakaskunnan muistilista 38 2
LUKIJALLE Kalastusalueen hallitus aloitti tämän pien- ja virtavesien käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen vuonna 2011. Hallituksen jäsenillä on ollut omat alueensa, joiden tiedot he ovat keränneet ja päivittäneet. Osakas/kalastuskunnilta on pyydetty ja saatu tietoja veden ja vesien tilasta sekä muutoksista viimeisen vuosikymmenen ajalta. Käyttö- ja hoitosuunnitelma on työkalu Teille osakas/kalastuskuntien toimijat. Tässä olevat asiat ohjaavat jatkossa monia asioita, tämän perusteella jatkossa voidaan hakea avustuksia kalataloudellisiin kunnostuksiin, suunnitella vesien käyttöä, sekä perustella vastineita jos sellaisia tarvitsee laatia. Sivuja tässä painoksessa ei paljon ole, mutta toivomme, että se on myös lukijan mielestä asiaa. Jatkossa todennäköisimmin reitti- ja pien/virtavesien suunnitelmat tullaan yhdistämään, mutta se on seuraavien hallituksien asia. Tämä on Virtain kalastusalueeseen kuuluvien osakas/kalastuskuntien yhteisesti tekemä tiedot ja vedet ovat Teidän. Kiitokset tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman tietojen tarkastamisesta kuuluvat myös Hämeen ELY-keskukselle ja siellä erityisesti Hannu Salolle ja Jorma Kirjavaiselle, sekä Virtain kaupungin palveluksessa toimineelle ympäristötarkastaja Sanna Markkaselle. Virtain Kalastusalueen hallitus 3
1 Johdanto Virtain kalastusalueen hallitus otti tehtäväkseen päivittää alueen pien- ja purovesien käyttö- ja hoitosuunnitelman. Tämän lisäksi raputalouden suunnitelmaa täydennetään siitä, mihin reittivesien käyttö- ja hoitosuunnitelmassa jäätiin. Rahoituksessa mukana ovat Hämeen ELY-keskus ja Virtain kalastusalue. Ajankohta jolloin tätä tehdään, on uusi ja odottava. Kalastuslain kokonais uudistus on käynnissä ja se valmistunee tämän suunnitelman voimassaoloaikana 2013 2020. Mikäli kalastuslaissa tapahtuu olennaisia muutoksia, jotka ovat ristiriidassa tämän suunnitelma kanssa, lakia noudatetaan. Vesilaki on myös uudistunut ja sen vaikutukset ja säädökset on myös osakaskuntien huomioitava. Suunnitelmassa päivitetään Kirjavaisen (1994) ja Pyyvaaran (2000) tekemää suunnitelmia, jossa järvi- ja purovesialueet on kartoitettu. Vesialueiden tilan muutokset ja vertailut aikaisempaan on tehty kyselyiden ja alueselvitysten perusteella. Materiaalina on käytetty myös muita tutkimuksia, joita alueella on vuosien aikana tehty ja suorat lainaukset mainitaan lainauksen yhteydessä, muu materiaali viiteluettelossa. Vastauksena kysymykseen, miksi tämä suunnitelma on laadittu ja mihin sitä tarvitaan, on tavoite yhdenmukaistaa pienvesien kalastussäädöksiä sekä mahdollistaa suurempien yhteenliittymien syntymistä pienvesialueilla. Raputalouden osalta sijaitsemme jokirapu- ja täplärapualueen rajapinnassa, sillä alueeltamme löytyy edelleen muutamia pieniä jokirapupopulaatioita. Purovesien osalta alueellamme on useita kunnostamattomia tai ennallistamattomia paikkoja, joita kehittämällä saataisiin järvitaimenelle luontaisia lisääntymispaikkoja. Kalastuksen suunnittelussa on huomioitava KaL 1, joka antaa ohjeita kalastuksen järjestämisestä. Sen mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Kalakannasta on pidettävä huolta järkiperäisesti ja kalataloudelliset näkökohdat on huomioitava. Kalakannan rakenne, hoito ja lisääntyminen on turvattava. Ympäristö ja sen kunto on pidettävä sellaisena, että kalavedet eivät vaarannu. 4
2 Alueiden kuvaus Virtain kalastusalue sijaitsee Pirkanmaan maakunnan pohjoisosassa ja siihen kuuluu vesistöjä Virtain, Mänttä-Vilppulan ja Ruoveden kuntien alueelta. Vesistä suurin osa laskee Kokemäenjoen vesistöön, mutta alueen luoteislaidan vesiä laskee myös Kyrönjoen vesistöön. Suurimmat asutuskeskukset alueella ovat Virtain kaupunki sekä Killinkosken, Visuveden ja Pohjaslahden paikalliskeskukset. Alueen tarkempi kuvaus löytyy Virtain kalastusalueen reittivesien käyttö- ja hoitosuunnitelmasta 2011 2020. Siitä löytyvät myös perustiedot reittivesistä, vesistöjen kuormituksesta sekä kalastuksesta ja saalistilastoista reittivesien osalta. Seuraava saalistilasto, joka perustuu kirjanpitokalastajien raportteihin, kootaan yhteen 2013 aikana ja on käytössä 2014. 3 Pienvedet 3.1 Yleistä Suunnitelmassa käsitellään jo aikaisemmissa pienvesien käyttö- ja hoitosuunnitelmissa mukana olleet järvet. Pääperiaatteenaan käsitellä yli 70 ha järvet sekä ne järvet joilla on erityistä kalataloudellista merkitystä. Järvittäin käsitellään sijainti, valuma-aluekartoitus sekä tehdyt hoitotoimenpiteet ja ne vedet, joilla on raputaloudellista merkitystä. 3.2 Suunnitelmassa mukana olevat järvet Suunnitelmassa käydään läpi seuraavat järvet, ominaisuudet ja mahdolliset muutokset edelliseen suunnitelmaan: Hirvijärvi Jähdyslahti ja Kaltinselkä Salusjärvi Vehkajärvi Herajärvi Metterinjärvi Siekkisjärvi Kahilanjärvi Uurasjärvi Vaskuunjärvi Vermasjärvi Parannesjärvi Havanganjärvi Hauhuunvesi Keihäsjärvi Kurjenjärvi Vehkajärvi Lauttajärvi Lisäksi käsitellään purovesikartoituksissa esille tulleet kohteet, mahdolliset tulokset, toimenpiteet ja mahdollisuudet joilla on kala- tai raputaloudellista merkitystä. Järven tiedoissa on ilmoitettu myös järven korkeus merenpinnassa, jotta lukija voi arvioida ja mieltää korkeuden Tarjanne-veteen nähden. 5
3.3 Seinäjoen alue (Kyrönjoen vesistö) 3.3.1 Hirvijärvi 42:074:012 108 ha korkeus 142,4 Hirvijärvi sijaitsee Virtain kaupungin luoteisosassa Silmänevan soidensuojelu alueen kupeessa. Rannat ovat paikoin kivikkoiset. Valuma-alue on suurelta osin suota. Järven länsipuolella on myös kangasta. Hirvijärvi saa vesiä Silmäluomaa pitkin Silmälammista, jonka veden laatu on ollut heikko. Sen vedet laskevat Seinäjärveen. Hirvijärven kalastuksesta vastaa Seinäjärven kalastuskunta Hirvijärvi on matala, syvimmillään 4,8 m, tummavetinen ja hapan metsäjärvi. Vedenlaatutietoja ei ole vuosiin päivitetty. Aikanaan on todettu, että pintavesien happitilanne on normaali, mutta alusvesi on ollut hapetonta jo helmikuussa. Järven virkistysarvo on runsaan humuksen määrän ja happamuuden vuoksi välttävää tasoa. Tästä huolimatta rannoille on vuosien aikana rakennettu runsaasti kesäasuntoja. Järveen on aikanaan istutettu planktonsiikaa, peledsiikaa ja kuhaa. Kuha on järvessä menestynyt, mutta happamuus ja happikato ovat uhka lisääntymiselle. Järven alhainen ph ja korkea humuspitoisuus rajoittavat kalojen ja rapujen menestymistä. Kuhan lisäksi sopivina lajeina voi pitää peledsiikaa ja mahdollisesti ankeriasta. Kalastus on Hirvijärvellä aikaisempien vuosien tasoa. Jos kalakantoja vahvistettaisiin ja esimerkiksi kuhan pyyntikokoa nostettaisiin 42 45 cm, voisi virkistys- ja kotitarvekalastusta saada kiinnostavammaksi. 3.3.2 Seinäjärvi 42:074:002 880 ha Korkeus 138,9 Seinäjärvi sijaitsee Virtain ja Alavuden rajalla. Suurin osa järvestä on Virtain puolella. Seinäjärven vedet laskevat Sulkueenjokea pitkin Seinäjokeen. Seinäjärvi on matala humusjärvi, joka ei kerrostu kesän aikana. Seinäjärven kalastuksesta vastaavat Metsähallitus, Seinäjärven kalastuskunta ja Norvikin kalastuskunta, joka on Alavuden kalastusaluetta. Järvellä on suoritettu hoitokalastusta kalakantojen hoitona sekä kortekasvustojen niittoa. Järven valuma-alueella on runsaasti soita joista osa on turvetuotannossa. Peltoalueita rannoilla on vähän. Järveä säännöstellään voimatalouden tarpeisiin, mutta kalataloudellisia velvoitteita ei ole, vaikka se haittaakin rantojen käyttöä. Vuosien mittaan on kesäasuntoja rakennettu rannoille. Seinäjärven veden yleislaatu on tyydyttävää luokkaa johtuen veden humuspitoisuudesta. Rehevöitymistaso on selvästi kohonnut. Seinäjärven 6
virkistyskelpoisuus on kuitenkin hyvää luokkaa, jos levätuotanto pysyy kesän aikana kurissa. Aikanaan Seinäjärveen on istutettu plankton- ja peledsiikaa sekä kuhaa. Tulokset ovat olleet vaihtelevia. Järvi on suosittu pilkkijöiden keskuudessa, koska sieltä saadaan saaliiksi kookkaita ahvenia. Seinäjärvestä laskeva Sulkueenjoki ei sovellu rapujoeksi happamuuden ja säännöstelyn vuoksi. Haluttaessa lisätä kalastuskiinnostusta jokeen, siihen voisi istuttaa purotaimenta tai kirjolohta. Vuosien aikana kalastusmäärät ovat vapaa-ajan asutuksen myötä lisääntyneet jonkin verran. 3.3.3 Kurjenjärvi 42:076:002 243 ha korkeus 129,2 Kurjenjärvi sijaitsee Virrat-Seinäjoki tien varressa. Etelästä laskevan Kurjenjoen jokivarret ovat voimakkaasti viljeltyjä, myös itärannan tuntumassa on runsaasti peltoa. Kurjenjärven alueella on valtionmaita (luoteisosan ranta) ja kalastuksesta vastaa Seinäjärven kalastuskunta. Matalana järvenä Kurjenjärvi ei kerrostu, joten happitaso pysyy hyvänä läpi vuoden. Kurjenjoesta tulevat vedet ovat runsasravinteisia, mutta suojavyöhykkeet imevät pelloilta tulevia ravinteita. Veden ruskea väri johtuu soilta tulevista humushuuhtoutumista, tästä johtuen vesi on myös hapanta. Aikanaan Kihniön kunnan kaatopaikka sijaitsi Kettuluoman latvoilla ja sitä kautta voi vielä tulla pientä rasitusta Kurjenjärven veteen. Kurjenjärven tila on ollut tyydyttävä, kuitenkin veden alhainen ph rajoittaa kalakannan hoitoa ja suuri humuksen määrä virkistysarvoa. Veden kerrostumattomuus kesän aikana ja järven huono kunto rajoittavat istutustoimia. Ensisijaisesti hoitotoimenpiteitä tulee kohdistaa järven tilan parantamiseen ja sen jälkeen voidaan istutuksia harkita. Kurjenjärven kunnostamisesta ja keskiveden nostosta on tehty suunnitelma ja asian osalta on lupaa haettu. Kun lupa on saatu ja rahoitus selvitetty toimenpide toteutetaan. Kalataloudelliset asiat on silloin selvitettävä. 3.4 Sulkavanjoki - Tulijoki 35:425 Puro kulkee reittiä Alanen Sulkavanjärvi-Tulilampi-Toisvesi, korkeuseroa 4 km matkalla on n. 16 metriä. Puron lajistoon ovat kuuluneet yleisimmät kalalajit ja rapu. Nykyään siinä esiintyy tavallisimpia kalalajeja (hauki, ahven, särki). Vesi on hapanta (ph 5,3 5,8). Puroon on pyritty kotiuttamaan puro- taimenta ja 7
nieriää. Purotaimenen osalta voimakas saukkokanta on haitannut kotiutusta viime vuosina. Puron alajuoksulla ja suualueella kuhakanta on hyvä. Sulkavanjoen valuma alueella on myös turvetuotantoalue, jonka vaikutuksia vesiin tulee seurata. 3.5 Ähtärin reitti Ähtärin reitti on läntisin Kokemäenjoen vesistön pohjoisen vesialueen kolmesta järvireitistä. Reitti saa alkunsa Ähtärin järvestä ja sen latvavesistä Lehtimäen, Soinin ja Ähtärin kuntien alueella Etelä-Pohjanmaan kaakkoisosista. Reitti jatkuu Ähtärinjärven kanssa samassa tasossa olevien Väliveden ja Hankaveden ja näistä edelleen Ouluveden ja Peränteen kautta Virroille, Pirkanmaalle, jossa reittiin kuuluvat Toisvesi, Vaskivesi ja osittain Ruoveden kunnan puolella oleva Visuvesi. Vedet laskevat siitä Ruoveden, Virtain ja Mänttä-Vilppulan alueella sijaitsevaan Tarjanneveteen, joka edelleen laskee Syvinginsalmen kautta Ruoveteen. Suomen vesistöaluejaossa Ähtärin reitin katsotaan päättyvän Syvinginsalmeen. Yhdessä Tarjanneveteen laskevan Pihlajaveden reitin kanssa Ähtärin reitin valuma-alue on n. 3200 km2. Virtain yläpuoliset Ähtärinreitin vedet kuuluvat Ähtärin kalastusalueeseen. 3.5.1 Iso-Vehkajärvi 35:423:002 130 ha korkeus 130,7 Iso-Vehkajärvi sijaitsee Killinkosken pohjoispuolella. Järven suurin syvyys on 7,6 metriä. Vesialue jakaantuu puoliksi Virtain kaupungin ja Ähtärin kesken. Kalastuksesta järvellä vastaavat Toisveden osakaskunta ja Pylkkään osakaskunta, joka kuuluu Ähtärin kalastusalueeseen. Lisäksi Iso-Vehkajärven eteläpuolella on yksityisiä vesialueita. Veden vaihtuvuus järvessä on suuri. Vaikka lähivaluma-alueella on runsaasti peltoja, veden laatu määräytyy runsaan virtaaman takia yläpuolisen laajan Ähtärinjärven vesistön mukaan. Isossa Vehkajärvessä on pienialainen syvänne, joka sijaitsee Harjumäen eteläpuolella. Lämpötilakerrostuneisuutta ei juurikaan tapahdu. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan järvi kuuluu reheviin vesiin. Suuri humuspitoisuus tekee järven vedenlaadusta lähinnä tyydyttävää. Merkittäviä istutuksia järveen ei ole tehty, mutta vesityyppiin voisi istuttaa kuhaa. Kuhan istutuksien jälkeen saaliin alamittarajaa voitaisiin nostaa 42 45 cm. 8
3.5.2 Metterinjärvi 35:422:005 70 ha korkeus 107,5 Metterinjärvi sijaitsee Virtain kaupungin pohjoisosassa, Killinkosken taajaman tuntumassa. Järven suurin syvyys on 12,3 metriä. Metterinjärvellä kalastuksesta vastaavat Toisveden osakaskunta ja Pylkkään osakaskunta, joka kuuluu Ähtärin kalastusalueeseen. Lisäksi Iso-Vehkajärven eteläpuolella on yksityisiä vesialueita. Metterinjärveen laskee Matoluoman vesistöalue. Killinkosken voimala johtaa vetensä järveen. Veden viipymä on lyhyt. Järven veden laatu määräytyy pääasiassa pääreitin virtauksen mukaisesti. Metterinjärven lähivaluma-alue on pohjoisosaltaan suovaltaista, järven länsipuolella ja pohjoispäässä on peltoalueita. Vapaa-ajan asuntoja järven rannoilla ei juuri ole. Metterinjärven vesi on ruskeaa ja hapahkoa. Humuksen runsaus näkyy veden tummuuden lisäksi korkeahkona liuenneen orgaanisen aineksen määränä. Selvää lämpökerrostuneisuutta ei talvisin esiinny, joten happitilanne pysyy hyvänä. Kesäisin syvänne alueen pohjalta loppuu happi. Veden laatu on tyydyttävä verrattuna alapuoliseen Toisveteen verrattuna. Päällysveden humusleima on voimakkaampi ja ravinnetaso korkeampi kuin Toisvedessä. Kuten Iso-Vehkajärveen niin Metterinjärveenkin voidaan suositella kuhaa istutettavaksi. Kuhan istutuksien jälkeen saaliin alamittarajaa voitaisiin nostaa 42 45 cm. 3.5.3 Kahilanjärvi 35:421:014 72 ha korkeus 99,4 Kahilanjärvi sijaitsee Soinin kylässä ja on yläpuolisen Metterinjärven tavoin reittiosuuden (Ähtärin reitti) laajentuma. Kahilanjärven suurin syvyys on 14 metriä. Kahilanjärven kohdalla vesistön virtaus tapahtuu kokonaan järven kautta, joka merkitsee veden erittäin nopeaa vaihtuvuutta, eikä talvikerrostumista pääse syntymään. Veden laatu määräytyy yläpuolisen vesistön mukaan. Järvi on pienten peltojen ympäröimä ja rannoiltaan rehevöitynyt. Järvellä toimivat Kahilan ja Ikkalan osakaskunnat. Kahilanjärven peruslaadulle on ominaista humuksen runsaus ja lievä happamuus. Happitilanne pysyy läpivirtauksen ansiosta hyvänä, mutta talviaikaan alusvesi voi olla hapetonta. Järven rehevyystaso on reitille ominaisesti selvästi luonnontasoa korkeampi. Veden levämäärä on reheville vesille ominaisesti runsas ja laskee virkistyskelpoisuuden tyydyttävälle tasolle. Järveen on istutettu planktonsiikaa, mutta tuloksellisuudesta ei ole tietoa. Kuten reitin yläpuolisiin järviin niin Kahilanjärveen voidaan suositella kuhaa istutettavaksi tarvittaessa, tällä hetkellä kuhakanta on kohtuullinen. Kuhan alamittarajaa voitaisiin nostaa 42 45 cm. 9
3.5.4 Wolanderinkoski-Välivesi-Enonkoski Kahilanjärven ja Toisveden välillä on virta-alue, jossa korkeuseroa on 1,5 metriä. Alue on kunnostettu järvitaimenen lisääntymispaikaksi Virtain kalastusalueen, Virtain kaupungin, Hämeen ja Pirkanmaan ELY-keskuksen ja osakaskuntien toimesta. Tavoitteena on saada kunnostetusta Wolanderinkoskesta taimenten poikaspankki Toisvedelle. Alue on rauhoitettu osakaskuntien päätöksellä toistaiseksi. 3.6 Vermasjärven alue 3.6.1 Vermasjärvi 35:452:001 524 ha korkeus 124,4 Vermasjärvi sijaitsee valtatie 23 varressa 10 km Virroilta länteen. Vermasjärvi on Virtain alueen merkittävimpiä lintujen tarkkailukohteita, siellä sijaitsee mm. lintutorni, nuotiopaikka, kota ja informaatiotaulu. Järven suurin syvyys on 13 metriä. Vermasjärven vedet kuuluvat Härkösen, Luodespohjan ja Sipilä-Vermaan osakaskunnille, alueesta vastaa Virtain läntinen kalastuksenhoitoyhdistys. Järvi koostuu kolmesta altaasta. Valtatien eteläpuolisen osan kuormitus on vähäistä, pohjoisselkää kuormittaa Uskalinjoki, jonka veden laatuun vaikuttavat turvetuotanto (Vapo Oy:n Kokko- ja Sarvineva) sekä hajakuormitus. Pohjoisselältä tulevat vedet yhtyvät eteläisestä alueesta tulevaan virtaukseen ennen Viinaselkää, jonka veden laatu on selvästi häiriintynyt. Uskalinjoen kiintoaine-, typpi-, ammonium-, ja fosforipitoisuudet nousevat merkittävästi Kokko- ja Äijännevalta tulevien ojien alapuolella. Joen alajuoksun veden laatu vaihtelee välttävästä huonoon, keskikesän alivirtaamakaudella fosforipitoisuudet kohoavat varsin korkeiksi. Uskalinjoki laskee Vermasjärven pohjoisselkään, joka on erittäin matala ja ruohottunut. Suurin osa joen tuomasta kiintoaineesta pidättyy ruohikkoon. Vermasjärven eteläisen altaan vedenlaatu on lähellä luonnontilaista, koska Uskalinjoen vedet eivät pääse eteläiseen altaaseen. Humusleima on selvä, mutta kuitenkin vain kolmasosa Viinaselän tasosta. Vermasjärven eteläosa soveltuu virkistyskäyttöön hyvin ja siellä on myös kesäasutusta. Viinaselän ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita ja alusvesi on ollut kerrostuneisuuden aikana vähähappista tai hapetonta. Talvisin happivajetta on ollut päällysvesissäkin. Veden laatu on Viinaselässä välttävä. Runsaan humuksen vuoksi vesi on tummaa ja ph laskee selvästi talvisin ja ravinnetaso on rehevälle vedelle ominaista. 10
Vermasjärveen on istutettu kuhaa ja myös siikaa. Kalaistutukset kannattaa Vermasjärvellä keskittää eteläiseen altaaseen, jonka vedenlaatu on lähellä luontaista tasoa. Pohjoisen osan hoitotoimenpiteet tulee keskittää turvetuotannosta aiheutuvan kuormituksen vähentämiseen sekä umpeen kasvamisen estämiseen. Ruovikkoalue sitoo kuitenkin osan Uskalinjoen kiintoaineesta, joten ruoppaaminen todennäköisesti lisäisi alempien vesien kuormitusta. Kuormituksen aiheuttajien kanssa asiaa tulisi tarkastella, voidaanko asialle tehdä jotain ympäristöluvan puitteissa. Eteläiseen osaan tulisi kuhan istutuksia jatkaa ja selvittää onko siellä luontaisia lisääntymispaikkoja, jos niitä löytyy, on niiden kunnostaminen kannattavaa. Siika istutuksien tuloksellisuutta tulee seurata. Vermasjärven alueella yläpuolinen Uskalinjoki ja alapuolinen Makkaraoja olivat mukana purovesiselvityksessä. Uskalinjoen kalataloudellinen merkitys on vähäinen. Makkaraoja olisi kunnostettuna käyttökelpoinen purovesi jos Vermasjärvi kunnostetaan. Vermasjärven kunnostus on saanut toimenpideluvan 2010, jossa tavoitteena on alimman vedenpinnan nostaminen n. 50 cm. Kunnostus toteutetaan tekemällä lasku-uoman suulle Makkaraojaan pohjapato, jolloin keskivesi nousee 25 cm. Tulviin vedenpinnan nostolla ei ole vaikutusta. Pohjapato valmistui kevättalvella 2013 ja vaikutuksia on seurattava seuraavien vuosien aikana esimerkiksi koekalastustoimenpitein. 3.7 Vaskuunjärven alue 3.7.1 Vaskuunjärvi 35:452:001 146 ha korkeus 136.4 Vaskuunjärvi sijaitsee valtatie 23 eteläpuolella, Vaskuun kylässä. Järvi on suurimmaltasyvyydeltään 10,8 metriä. Valuma-alueella on runsaasti ojitettuja suometsiä. Pohjoispäähän laskevan Palolamminojan vedet ovat peräisin laajoilta suoalueilta. Vaskuujärvestä vedet laskevat Joensuujärven läpi Koronjokeen, joka laskee Vaskiveteen (Tarjanne) Koronkylässä. Vaskuujärven vesiä hallitsevat Joensuun, Vaskuun-Koron, Antilan, Ilvesniemen ja Loukolan osakaskunnat sekä metsähallitus. Kalastusasioita hoitaa Virtain läntinen kalastusyhdistys, johon osakaskunnista osa kuuluu. Kuten muissakin alueen järvissä, veden laatua leimaa suuri humuksen määrä. Vesi on väriltään tummaa ja näkösyvyys on vähäinen. Happamuustaso on ollut alhainen ja puskurointikyky on huono. Happitilanne on ollut huono läpi vuoden. Virkistyskelpoisuudeltaan järvi on lähinnä tyydyttävää tasoa. Veden laatua heikentävät humuksen runsaus ja rehevyys. Järven tila on pysynyt samankaltaisena jo pitkään, eikä selkeitä muutoksia ole ollut vuosien aikana. Vaskuujärven osalta on tehty suunnitelma, jossa pohjapadolla korotettaisiin aliveden korkeutta ja alapuolinen pato purettaisiin, jolloin Koronjoesta kala 11
pääsisi nousemaan myös Vaskuujärveen. Suunnitelman mukaista lupaa on haettu 2011 ja käsittelyn ja rahoitusselvitysten jälkeen asiaan päästään aikaisintaan 2015. Toteutuksen jälkeen on seurattava vaikutuksia kalakantaan. Järveen on istutettu siikaa ja kuhaa. Istutuksia tullaan jatkamaan. Järven alhainen ph on ongelma. Happitilanne vaikeuttaa siian menestymistä, koska siika viihtyy viileässä vedessä ja syvänteet ovat järvessä hapettomia kesäaikaan. 3.7.2 Koronjoki 35:441 Koronjoki laskee Vaskuunjärvestä Koronselkään ja joen pituus on 10 km. Korkeuseroa matkalla on lähes 30 metriä. Koronjokea on kunnostettu erillisen suunnitelman mukaisesti, jonka tavoitteena on ollut vaelluskalojen ja rapujen luontainen lisääntyminen ja kasvuolosuhteiden parantuminen. Hankkeesta on laadittu seurantaraportti raportti vuoden 2012 alussa (Vuolio,Ristiniemi), jossa todetaan seuraavaa: Kunnostetuilla kohteilla sora ja kivet ovat pysyneet hyvin paikoillaan. Soraa voi tuoda paikoille jonkin verran lisää ja kutusoraikkojen puhdistus voisi olla tarpeen, koska hiekka peittää näitä. Vähän veden aikana kalan nousu voi olla hankalaa ja jonkinlaisia poteroita voisi alueelle kaivaa käsivoimin. Alueella on havaittu myös saukkoja ja minkkejä, jotka verottavat kalakantaa. Yleiskuvauksena Koronjoesta seuraavaa; joessa on oma lisääntyvä taimenkanta, jonka lisääntymismahdollisuuksia tulisi kunnostustoimin tukea ja parantaa. Koronjokeen ei tule nyt luontaisen taimenkannan vuoksi istuttaa taimenta ennen kannan selvitystä. Selvityksen jälkeen kantaa vpoi tukea mätirasia istutuksin. Kalastuspainetta joella ei ole, mutta jos painetta alkaa esiintyä, osakaskuntien on selviteltävä asiaa ja tehtävä asiassa päätöksiä rajoituksista. Jatkotoimenpiteinä joki tulisi sähkö kalastaa ja siitä tulisi ottaa vesinäytteet, joissa tutkitaan ainakin ph, rauta, typpi, fosfaatti ja alkaliniteetti. Mahdollinen koeravustus voitaisiin suorittaa. Joen ph pitoisuutta voisi osakaskunnan toimesta tarkkailla vuoden aikana määrätyistä kohteista ja sitä kautta selvittää mahdollista veden tilaa. Mahdollinen Vaskuujärven kunnostus tukisi Koronjoen merkitystä luontaisena taimen jokena ja mahdollistaisi poikastuotantoalueiden syntymistä ja sitä kautta järvitaimenen luontaista lisääntymistä vesireitillä. Koronjoen yläosan koski- ja nousueste kunnostus suunnitelma toteutettaneen 2015. 12
3.8 Havankajärven valuma-alue 3.8.1 Ylä-Havankajärvi 35:416:008 116 ha korkeus 154,5 Ylä-Havankajärvi laskee luoteesta Havanganjärveen. Järvi on matala, keskisyvyys 2,1 metriä. Valuma-alue on laaja ja soistunut. Suuri osa soista on ojitettu. Ylä-Havankaan laskee myös Vapo Oy:n Kortenevan turvetuotantoalueen kuivatusvesiä ja näistä laskevat vedet ovat erittäin ruskeita, happamia ja runsasravinteisia. Kalastuksesta vastaavat Vaskiveden ja Kantoniemen kalastuskunnat. Vedenlaadultaan Ylä-Havanka on erittäin humuspitoinen ja liuennut orgaaninen aines kuluttaa vesistön happivaroja, mikä selvästi näkyy talvisin hapen selvänä kulumisena. Avovesikautena järvi ei kerrostu ja happitilanne on hyvä. Happamuustaso on alhainen. Fosforipitoisuus on laskenut, mutta on edelleen rehevien järvien tasolla. Veden laatu on virkistyskäytön kannalta lähinnä tyydyttävä. Kalataloudellinen arvo on talvi ajan happikadon vuoksi vähäinen. Ennen kuin varsinaisia kalakannan hoitotoimia lähdetään tekemään, tulisi huomio kohdistaa runsasravinteisten valumavesien hoitamiseen. Sopivia toimenpiteitä ovat mm kosteikkojen ja laskeutusaltaiden rakentaminen. Kosteikot voisivat olla merkittäviä vesilintujen lisääntymispaikkoja ja ympäristön metsästäjät voisivat olla myös yhteistyökumppaneita tässä asiassa. Vuoden 2009 aliveden korkeuden noston vaikutukset ovat ranta-asukkaiden kokemuksen perusteella positiivisia. Silmämääräisesti veden laatu on parantunut ja pohjapato toimii hyvin. Veden laatu tulisi tutkia hoitosuunnitelma kauden aikana. 3.8.2 Havanganjärvi 35:416:003 173 ha korkeus 105,1 Havanganjärvi sijaitsee Vaskiveden kylätaajaman länsipuolella. Valuma-alue on erittäin laaja ja järvi on alueen järviin nähden syvä, suurinsyvyys 29 metriä. Järven päähän laskee Havanganoja Ylä-Havankajärvestä. Ranta-alueella on peltoviljelyä ja niistä tulevat ravinnevalumat vaikuttavat veden laatuun rehevöittäen sitä. Pääosa järven vedestä laskee eteläpään kautta Vaskiveteen. Havanganjärvi kuuluu kokonaisuudessaan Vaskiveden kalastuskunnalle. Havanganjärven vesi on hapahkoa ja ruskeaa. Järven ph vaihtelee 5.3 6.3 välillä, mikä on esimerkiksi ravuille kriittistä (ph<6). Puskurikyky on välttävä ja etenkin pohjoispäässä on humusleimaisuus voimakasta johtuen Ylä- Havangasta tulevista vesistä. Happitilanne on järvessä ollut talvikerrostuneisuuden aikana kohtuullisen hyvä ja fosforipitoisuuden ovat jonkin verran koholla. 13
Havanganjärven keskimääräinen laatu on lähinnä tyydyttävä. Luokitukseen laskevasti vaikuttavat humuksen runsaus, happamuus ja lievä rehevöityminen. Havanganjärveen on istutettu kuhaa, järvitaimenta, järvi- ja planktonsiikaa sekä viimeisen 5 vuoden aikana 3000 ankeriaanpoikasta. Istutukset ovat onnistuneet kuhan osalta hyvin, ankeriaan osalta vielä ei ole selvyyttä tuloksista. Kohtalaisen hyvästä happitilanteesta johtuen siika todennäköisesti viihtyy Havanganjärvessä. Järvitaimen istutuksia kannattaa selvittää ja miettiä onko niillä virkistyskalastusarvoa järvelle. Havanganjärvestä on tehty suunnitelma, jossa aliveden ja keskiveden korkeutta säädeltäisiin. Suunnitelma on lupakierroksella ja sen toteutuessa kalataloudelliset asiat tulee käydä läpi. Pirkanmaan metsäkeskuksella on myös Huomisen Havanka hanke, jossa molempien järvien kuntoa parannettaisiin rakentamalla altaita ja kosteikkoja yläpuoliselle alueelle. 3.9 Keihäsjärven valuma-alue 3.9.1 Keihäsjärvi 35:415:001 158 ha korkeus 96,2 Keihäsjärvi sijaitsee Vaskiveden kylätaajaman lounaispuolella ja sen vedet laskevat Vaskiveden Salmenselkään. Järvi on kohtuullisen syvä, kokonaissyvyys 15 metriä. Järven pohjoisosa on matalaa ja ruohikkoista. Valuma-alue on erittäin laaja. Järven eteläosaan laskeva Isojoki tuo vesiä soistuneilta alueilta. Pohjoinen haara (Heinäjoki) on peltojen ympäröimä, joten hajakuormitus on merkittävää. Keihäsjärven viipymä on lyhyt sen toimiessa läpivirtausaltaana. Keihäsjärvi kuuluu kokonaisuudessaan Vaskiveden kalastuskunnalle. Veden laadultaan Keihäsjärvi on erittäin ruskeavetinen ja hapahko. Keväisin ja talvella ph on laskenut tasolle 5.5, mikä rajoittaa kalastonhoitomahdollisuuksia. Puskurointikyky happamoitumista vastaan on heikko. Kesällä Keihäsjärvi kerrostuu lämpötilan mukaan. Viileä alusvesi voi olla vähähappista. Fosforipitoisuudet eivät ole kuitenkaan merkittävästi koholla. Veden laatu järvessä on tyydyttävä. Veden laatu ja ominaisuudet rajoittavat kalakannanhoitoa. Siika ja järvitaimen eivät ole menestyneet aikaisempien kokeilujen mukaan. Kuhaistutukset ovat onnistuneet hyvin ja niitä tullaan jatkamaan. Vaskiselässä, jonne yhteys on, kuha kanta on kohtuullinen. 14
3.10 Siekkisjärven valuma-alue 3.10.1 Särkioja-Pajuoja 35;417 Särkioja on vedenlaadultaan ja puromaisemaltaan lähes luonnontilainen. Puroissa on todettu olevan tyypillisiä purojen kalalajeja, kivisimppu, ahven, hauki ja made. Mahdollisesti purossa on myös rapua, joka kannattaisi tarkistaa esimerkiksi koeravustuksella. Särkioja laskee vetensä Siekkisjärveen. 3.10.2 Siekkisjärvi 35:417:002 291 ha korkeus 118,5 Siekkisjärvi sijaitsee Virrat-Jyväskyläntien (vt23) eteläpuolella ja se laskee Kangasjärven ja Majajärven kautta Jähdyslahteen. Järven suurinsyvyys on 20 metriä. Järven kaukovaluma-alue on metsävaltainen ja sillä sijaitsee lukuisia pieniä järviä. Lähivaluma-alueella on jonkin verran haja-asutusta ja peltoa. Laajoja peltoaukeita ei kuitenkaan ole. Siekkisjärvellä toimivat Marttisen, Heikkilän ja Jäähdyspohjan kalastusyhtymä. Vedenlaatu Siekkisjärvellä on lievästi humussävytteinen ja ph on 5,8 6,8. Virkistysarvoltaan järvi kuuluu luokkaan hyvä. Vesi on suhteellisen kirkasta ja ravinnetaso alhainen. Järven laajat selkäalueet ja syvyys edistävät siian ja järvitaimenen menestymistä järvessä. Järveen on istutettu kuhaa, planktonsiika, taimenta ja jonkin verran karppeja. Istutuksia kannattaa jatkaa kalastuskiinnostavuuden mukaan. Siekkisjärven Myllyoja on elinympäristöltään soveltuva ravuille ja kaloille. Osakaskuntien kannattaisi suunnitella kunnostusmahdollisuuksia siten, että kalankulkuyhteys saataisiin reittiveteen. Tällä hetkellä entisen Kultavirtain alue Patolammin alapuolella sekä vanhan myllyn kohta vaatisivat kunnostuksen koska vanhan myllyn kohta muodostaa nousuesteen. 3.10.3 Jähdyslahti 35:412:001 1580 ha korkeus 96,1 Jähdyslahdesta vedet laskevat pääreitille Kaltinselän kautta. Jähdyslahden vedenlaatu on pysynyt hyvänä, vaikka pientä rehevöitymistä onkin havaittavissa. Vesialueen suurin syvyys on 28 metriä. Lahteen tulee kuormitusta Majajärven kautta laskevalta reitiltä sekä Jähdyslahden pohjoiselta lähivaluma-alueelta. 15
Jähdyslahden vesialueet kuuluvat Heikkilän, Jähdyspohjan ja Nuuttilan kalastuskunnille. Kalastuskunnat toimivat Jäähdyspohjan kalastusyhtymänä. Jähdyslahden vedenlaatu on hyvä, vesi suhteellisen kirkasta ja päällysveden fosfori- ja klorofyllipitoisuudet pysyneet lievästi reheville vesille ominaisella tasolla. Happitilanne on ollut hyvä. Jähdyslahteen on tehty kuha-, siika-, ja täplärapuistutuksia. Voimassa olevan rapustrategian mukaan Jähdyslahtea voidaan täpläravun osalta pitää istutusten rajana Siekkisjärven valuma-alueen reitissä. 3.10.4 Kaltinselkä Kaltinselkä sijaitsee Jähdyslahden ja pääreittiin kuuluvan Oikanselän välissä. Vesi on laadultaan hyvää ja se on kirkasta. Veden ravinnetaso on alhainen ja happitilanne hyvä. Yläpuoliseen Jähdyslahteen verrattuna humuspitoisuus on korkeampi, mutta alhaisempi kuin pääreitillä. Alusveden happipitoisuudet ovat korkeammat kuin Jähdyslahdessa, johtuen tuulisemmasta sijainnista. Kaltinselän kalastuksesta vastaa Jäähdyspohjan kalastusyhtymä, jonka alueella se sijaitsee. Kaltinselkään on istutettu kuhaa, täplärapua ja planktonsiikaa. Kaltinselkä sopii vaateliaillekin kalalajeille, joskin virtaus voi houkutella taimenia pääreitin suuntaa. Siika, kuha ja täplärapu ovat menestyneet hyvin. Kaltinselän muikkukanta on myös hyvä. 3.11 Pihlajaveden reitti Pihlajaveden reitti on keskimmäinen Kokemäenjoen vesistön pohjoisen vesialueen kolmesta järvireitistä. Reitin keskusjärvi on Pihlajavesi entisen Pihlajaveden kunnan alueella Keuruulla ja reitti yhtyy Ähtärin reittiin kuuluvaan Tarjanneveteen Virtain Hauhuulla. Reitin valuma-alue on n. 700 km2. Virtain yläpuoliset Pihlajaveden reitin alueet ovat Keuruun kalastusalueen puolella. 3.11.1 Kiikkaoja-Kingonoja-Isojärvenoja Kiikkaoja on 7,5 km pitkä ja se lähtee Isojärvestä ja laskee pohjoisesta etelään Vironjokeen, korkeuseroa Isojärven ja Virojoen välillä on 58 metriä. Purossa tavataan tavallisia puroon kuuluvia kalalajeja. Alajuoksun jokirapukannan rapurutto on tuhonnut, mutta tällä hetkellä siellä on pieni jokirapukanta. Maanomistaja on jokea ja sen ympäristöä kunnostanut ja kaloille on rakennettu suojapaikkoja. Jokiosuus sijaitsee Härkäpohjan, Mantilon-Taipaleen ja Kotajärven kalastuskuntien alueella. 16
Jokialue sopii alaosiltaan mahdolliseksi purokunnostuspaikaksi. 3.11.2 Koikero-oja 35:485 Koikero-oja on n. 6,5 km pitkä ja se laskee Kituskoskeen. Koikero-ojassa ei ole kalojen nousu esteitä ja oja on kunnostettu purovesikunnostuksen yhteydessä. Purovesikunnostuksen seurantaraportissa 2012 (Vuolio,Ristiniemi) todettiin kunnostuksen olleen onnistunut ja syksyllä löytyi taimenen kutukuoppia n. 3 km päässä joen laskupaikasta. Virtain kalastusalueen ja ELY keskuksen toimesta suoritettiin syksykesällä 2012 sähkökalastus Koikero-ojan yläosassa ja tulos vahvisti seurantaraportin tuloksen taimenen lisääntymisestä. (Kokemäen vesiensuojeluyhdistyksen sähkökalastusraportti Holsti 2012). Edellinen vahvistaa varsinkin kevään matalasta ph:sta huolimatta joessa on oma lisääntyvä taimenkantansa. Istutuksista tulisi pidättäytyä, mutta kunnostuksia kutusoraikkojen osalta tulisi jatkaa. Muita mahdollisia kunnostustoimenpiteitä voisi olla ph pitoisuuden säätely. 3.11.3 Kitus- ja Kotalankosket 35:485 Koskireitti saa alkunsa Jyrkee-järvestä. Koskireittiä hallinnoi Uurasten- Mantilon-Taipaleen osakaskunta ja Metsähallitus. Jyrkee-järvestä alkava Koskelankoski, sitä seuraava Vehmaskoski laskevat Vehmasjärven kautta Kitusjärveen ja sitä kautta Kituskoskien (Kotalan kosket) ja Vironjoen/Vironkosken kautta Uurasjärveen. Korkeus eroa reitillä on lähes 30 metriä ja sitä kautta tulevat kaikki Pihlajaveden reitin vedet. Vironjokeen laskee purovetenä Koiraoja, jonka reitti tulee Keuruun rajalta. Vesireitti on n. 5 km mittainen ja vesi virtaa läpi vuoden. Reittiä ei tutkittu purovesikartoituksen yhteydessä -90 luvulla, mutta se voisi olla selvitettävä kohde. Koskialueen ylimmät kosket on kunnostettu 1995 ja ne ovat matkailukalastuskohteena. Koskissa lisääntyy järvitaimen luonnonvaraisesti ja mätirasiaistutuksia tehdään tukitoimina. Koskilla on kalastusrajoitus, joka kieltää luonnonvaraisen taimenen ylös ottamisen, vain eväleikattu on sallittu saaliskala. Osakaskunnat ja Metsähallitus ovat istuttaneet vuosien aikana koskikutuista harjusta koskialueelle. Veden ph arvot ovat keväällä matalahkoja ja Keuruun alueella olevat suoalueet tuovat veteen humuspäästöjä. Ranta-aluetta kuuluu Virtain Natura-alueisiin ja ranta-alueella on myös vanhojen metsien suojelukohde sekä luontopolku. Vesialueelle on kunnostustoimien yhteydessä tehty jokirapuistutuksia, mutta koeravustukset ovat osoittaneet niiden epäonnistuneen. Koskialueen 17
yläpuolisilla vesillä Pihlajaveden osakaskunnan alueella on rapurutto tuhonnut kannat, joten jokirapua alueelle ei kannata istuttaa. Koskialueen kunnostuksia ja vedenlaadun seurantaa tulee jatkaa. Koskialueen uhkakuvana on Keski-Suomen vaihemaakuntakaava, jossa Keuruu-Multian alueelle on kaavoitettu useita turvetuotantoalueita. 3.11.4 Uurasjärvi 35:481:003 908 ha korkeus 96,7 Uurasjärvi on Pihlajaveden reitin alaosan suurin järviallas. Järvi laskee Hauhuunveden kautta Tarjanteeseen. Suurin syvyys järvellä on 30 metriä. Uurasjärven ranta-alueista osa kuuluu Virtain Natura-alueisiin. Alueella on pitkä rakentamaton ja luonnontilainen rantavyöhyke, useita jyrkännejaksoja, karuja kallioalueita sekä reheviä lehtomaisia ja soistuneita laaksoja. Uurasjärvi kuuluu osittain valtakunnalliseen rantojen suojeluohjelmaan ja sen kallioalueet on luokiteltu valtakunnallisesti erittäin arvokkaiksi. Kesämökkiasutusta on rannoilla runsaasti. Uurasjärven kalastuksesta vastaavat Uurasen-Mantilon-Taipaleen ja Monosen kalastuskunnat. Uurasjärven-Hauhuunveden osalta toteutettiin vedenpinnan korkeuden ennallistaminen. 1962 uittoväylän ruoppauksen yhteydessä Tuuranvirran suu ruopattiin ylisyväksi ja ennallistaminen toteutettiin rakentamalla pohjapato Hauhuun Naurissalmeen. Tavoitteena on ylläpitää keskiveden korkeus vuoden aikana sopivana. Kunnostus valmistui 2010. Uurasjärven vesi on ruskeaa ja hapahkoa. Happitilanne on kohtuullisen hyvä, mutta talviaikana syvänteissä on hapettomiakin alueita. Puskurikyky on lähinnä välttävä, joskaan fosforipitoisuudet eivät ole merkittävästi koholla. Uurasjärveä voidaan pitää veden laadultaan karuhkona. Uurasjärveen on istutettu kuhaa, planktonsiikaa ja jokirapua. Kuha kanta järvessä on hyvä, mutta siikaistutuksien tuloksellisuudesta ei ole merkkejä. Siikasaaliit ovat satunnaisia. Koeravustusten yhteydessä jokirapukantaa ei ole, mutta täplärapua on näissä yhteyksissä tullut pieniä määriä. Tarvittaessa Uurasjärveen voidaan tehdä kuhan tuki-istutuksia ja selvittää oikeanlaisen siikalajin menestyminen järvessä. Muikku kanta järvessä on. Kotimaisen ravun istutuksia järveen ei kannata tehdä, koska reitin yläpuoliset vedet ovat rapuruton saastuttamia. Täplärapu vallannee vuosien aikana alueen, jos ph arvot järvessä ovat sopivat. 18
3.11.5 Hauhuunvesi 35:411:019 184 ha korkeus 96.1 Hauhuunvesi sijaitsee Uurasjärven alapuolella. Suurin osa järvestä on matalaa vesikasvillisuusaluetta, kokonaissyvyyden ollessa 11 metriä. Hauhuunveden kalastuksesta vastaa Hauhuun kalastuskunta. Hauhusselkä kuuluu Virtain Natura-alueisiin. Siellä on tärkeä linnustoalue, erityisesti muuttoaikana. Järvi on Project Aqua-aluetta ja se on Pihlajaveden reitin alin järvi ennen Tarjannevettä. Uurasjärven veden korkeuden ennallistamisen yhteydessä Hauhuunvesi kuului projektiin. Pohjapato tuli Tarjanneveden suulle, samassa yhteydessä ruopattiin täyttyneitä salmia. Hauhuunveden pohjoisosa on hyvin sokkeloinen. Päävirtaus kulkee Kovasalmen kautta Hauhuunselälle, jolloin Morrinlahti jää pääreitin ulkopuolelle. Morrinlahden ravinnetaso on korkea ja levätuotanto runsasta. Happitilanne on kesäisin ollut huono. Keskiveden korkeuden noston vaikutuksia seurataan ja samalla kalakantoja. Mahdollista kalakantojen vinoutumista tulisi muokata hoitokalastuksella. Rehevänä vetenä kalataloudelliset kunnostukset tulisi kohdentaa järven hajakuormitukseen pienentämiseen ja sitä kautta järven tilan parantamiseen. Kalastuskunnan tulisi hyödyntää erinomaisia kalakantoja pyyntiä tehostamalla. 3.12 Parannesjärven reitti 3.12.1 Parannesjärvi 196 ha korkeus 124.9 Parannesjärvi sijaitsee Virtain ja Mänttä-Vilppulan rajalla. Valuma-alue on laajahko pienten suoalueiden pirstomaa kangasta, peltoalueita on vähän. Suurin syvyys järvessä on 21 metriä. Parannesjärvellä toimivat Ihalanmäen, Uurasten-Taipaleen, Kangasniemen ja Viskarin kalastuskunnat. Hoito ja kalastus järvialueella tapahtuvat yhteistoiminnassa lupien osalta. Parannesjärvi luokitellaan karuksi ja lämpötilakerrostuneisuus on varsin jyrkkä. Happitilanne järvessä on hyvä, joskin pohjalla esiintyy hapettomuutta. Humusleima on kohtalainen ja ph tyydyttävä (5,9 6,2). Virkistysluokaltaan järvi kuuluu luokkaan hyvä. Kesämökkiasutusta on järvellä kohtalaisesti. Järveen on istutettu kuhaa ja järvi- ja plankton siikaa. 2011 ja 2012 järveen on istutettu vastakuoriutunutta siian poikasta koemielessä ja viimeistään 2013 aluetta koe kalastetaan. 19
Parannesjärvi tunnettiin hyvänä rapujärvenä, mutta rapurutto tuhoaa kasvavan kannan säännöllisin väliajoin, joten istutuksia ei kannattane tehdä. Parannesjärvi laskee Parannesojan-Koivuojan ja Kangaskosken kautta Vehkajärveen ja siitä edelleen Tarjanneveteen. 3.12.2 Lauttajärvi 35:493.006 103 ha korkeus 141,7 Lauttajärvi sijaitsee Virtain ja Mänttä-Vilppulan rajalla. Valuma-alue on laaja, sillä Lauttajärveen laskee vesiä Palanne järvestä saakka. Lähivaluma-alue on karua kangasta. Järven kaukovaluma-alueella on runsaasti soita ja veden humusleimaisuus johtuu siitä. Vesi on hapanta ja puskurikyky on huono. Fosfori pitoisuudet ovat alhaisia ja maataloudesta aiheutuvaa hajakuormitusta ei ole. Järven lähialueella sijaitsee kaksi poikastuotannossa olevaa luonnonravintoallasta, mutta niillä ei ole järveen kuormittavaa vaikutusta. Järvessä on istutuksien ansiosta hyvä kuhakanta ja siikaakin järvestä löytyy. Lauttajärven vesialueella on yksityinen vesialue, valtion aluetta sekä pienet lohkot Kangasniemen ja Nygårdin kalastuskunnilla. Lauttajärven vedet laskevat Lauttaojaa pitkin Koivuojaan, jossa kalan nousun estää myllypato. 3.12.3 Parannesoja-Koivuoja ja Kangaskoski 35:493 Parannesojan-Koivuojan yhteispituus on n. 4 km. Kangaskoski sijaitsee Kangasjärven ja Vehkajärven välissä ja on pituudeltaan n. 300 m. Korkeuseroa järvien välillä on n. 6 metriä, mutta myllypato rajoittaa kalan nousua. Alueella sijaitsee kaunis Rantalan särkkä. Parannesojasta on tavattu jonkinasteista luonnon purotaimenkantaa. Alueen rapukannan on rapurutto tuhonnut 2007. Aikanaan tehdyssä purovesi selvityksessä alueen purokokonaisuuden on todettu olevan yksi parhaita Virtain kalastusalueen mahdollisista kunnostuskohteista. Osakaskuntien, maanomistajien ja kalastusalueen yhteistyöllä puroreitistä voitaisiin luoda järvitaimenille poikaspankki. 20
3.12.4 Vehkajärvi 35:491:001 256 ha korkeus 111,9 Vehkajärvi sijaitsee Parannesjärven alapuolella ja sen vedet laskevat Vehkakosken kautta Tarjanneveteen. Järven suurinsyvyys on 21 metriä. Vehkakosken rannalla sijaitsee kalanviljelylaitos, joka vaikuttaa kosken virtaamaan. Vehkajärvi sijaitsee Mänttä-Vilppulassa. Vehkajärven kalastuksesta vastaavat Kangasjärven, Kolkinlahden, Viskarin, Pohjaslahden ja Kuivikon kalastuskunnat. Vehkajärveen on vuosien aikana istutettu kuhaa ja kanta on siellä varsin hyvä. Suurehkona järvenä siellä voisi olla myös lisääntymispaikkoja kuhalle ja niitä olisi osakaskuntien toimesta hyvä selvittää ja myös kunnostaa. Syvänä järvenä siikaistutukset voisivat olla mahdollisia, koska järvessä on myös muikkua. Rapukannan rapurutto on tuhonnut 2007. Rapukannassa tapahtunee jonkinlaista elpymistä jatkossa, mutta Tarjanneveden läheisyys ja siellä oleva täplärapukanta todennäköisesti pitävät huolen siitä, että jokirapu ei elvy. 3.13 Salusjärven reitti 3.13.1 Salusjärvi 35:419:001 241 ha korkeus 107,0 Salusjärven halkaisee kuuluisa Salussärkkä. Ruovesi-Haapamäki tie kulkee pitkin Salussärkkää, joka tiealuetta lukuun ottamatta on luonnonsuojelualuetta. Salusjärven pienempi puoli on huomattavasti rehevöitynyt, mutta suurempi puoli on hyväkuntoinen ja vedenlaadultaan hyvä. Järven suurinsyvyys on 10 metriä. Salusjärven kalastuksesta vastaavat Kolkinlahden, Salusen ja Makkosen kalastuskunnat. Järveen on istutettu kuhaa, planktonsiikaa ja kotiutusistutettu saimaanieriää 2010. 3.13.2 Myllyoja 35:419 Myllyoja on pituudeltaan n. 1 km ja se sijaitsee Salusjärven ja Kolkinlahden välillä. Jokea hallinnoi Makkosen ja Kolkinlahden kalastuskunnat. Kalastuskuntien ja maanomistajien yhteistyöllä Myllyojan kunnostaminen onnistuisi. Myllyojassa on lisääntyvä jokirapu kanta (2012). 3.14 Laakanoja-Mutioja-Saukko-oja-Koverokoski Mutioja kunnostettiin vuonna 1999. 21
Vesialuetta hallinnoi Visuveden ja Mustajärven kalastuskunnat ja se sijaitsee Ruoveden kunnan alueella, Virtain ja Ruoveden-Kuoreveden kalastusalueiden rajapinnassa. Purovesikartoituksen seurantatutkimuksessa 2011 (Vuolio,Ristiniemi) todettiin joessa taimenen kutupaikkoja. Taimenen lisääntyminen todettiin sähkökalastuksella elokuussa 2012. Tukitoimena voidaan käyttää mätirasiaistutuksia useana vuonna. (Kokemäen vesiensuojeluyhdistyksen sähkökalastusraportti Holsti 2012). Kunnostuksen rapuistutusten tuloksellisuus tulisi selvittää koeravustuksella. Veden ph arvoja olisi hyvä selvittää osakaskuntien toimesta ja tutkituttaa veden laatu. 3.15 Herajärven vesistöalue 3.15.1 Herajärvi 35:411:003 116 ha korkeus 123,0 Herajärvi sijaitsee Ruovedellä, osin Ruoveden-Kuoreveden ja Virtain kalastusalueiden puolella. Virkistyskäyttöluokaltaan järvi kuuluu luokkaan hyvä. Aikanaan järvi on ollut hyvä rapuvesi, mutta kanta hävisi. Järveen on istutettu jokirapua, mutta tämän hetken tilanne ei ole tiedossa. Herajärven Virtain kalastusalueen puoleista osaa hallinnoi Pajulahden kalastuskunta. 3.15.2 Syvinginoja 35:411 Syvinginoja on pituudeltaan n. 2 km ja se sijaitsee Virtain ja Ruovesi- Kuorevesi kalastusalueiden rajalla Ruoveden kunnassa. Puro on perattu ja sen alaosassa sijaitsee 2 jyrkkää koskea, jotka estävät kalojen nousun Syvingistä. 3.15.3 Lassilanoja 35:411 Lassilanoja lähtee Pajujärvestä ja laskee Tarjanneveden Isolahteen. Pituudeltaan se on n. 700 metriä. Lassilanojaa hallinnoi Pajulahden kalastuskunta. 4 Suunnitelmallinen toiminta yhteistyössä Johdannossa todettiin kalastuslain olevan muuttumassa. Todennäköisesti vanhat kalastusalueet muuttuvat kalatalousalueiksi ja sitä kautta isommiksi yksiköiksi, niin hehtaareiden kuin osakas/kalastuskuntien osalta. 22
Tehokas ja järkevä yhteistyö säilyttää myös pienempien osakaskuntien ääntä kalastus asioissa. Tekijät vanhenevat ja yhteisten asioiden hoitamiseen ei löydy tekijöitä kuten ennen. Kalastuskuntien yhteenliittymät eivät tarvitse maanmittaria vaan yhteistoiminnan tekijöitä. Isommat vesialueet ja samoilla luvilla toimivat järvialtaat antavat mahdollisuudet tehdä suunnitelmallista toimintaa kalakannan hoidon, istutusten, lupien ja niiden myynnin osalta. 4.1 Yhteistoiminta Yhteistoiminta voidaan aloittaa järvialtaiden yhteisillä istutussuunnitelmilla. Luvanmyynti, lupien hinnat, luvanmyyntipisteet samoihin paikkoihin, useamman osakaskunnan muodostama yhtymä, ei vie omistajien valtaa, jos sitä halutaan korostaa, mutta sillä saadaan toimijoita alueille, hallintokulujen laskua ja edullisempia hankintoja. 5 Pienvesien hoitosuunnitelmasta 5.1 Yleistä Pääntöisesti kalastus/osakaskunnat vastaavat pienvesien hoitotoimenpiteistä, sekä niihin tehtävistä istutuksista. Puro- ja virtavesien osalta kunnostuksien tulee lähteä alueen osakaskuntien tahdosta. Nämä kunnostukset kuitenkin vaikuttavat laajemmalle alueelle ja myös reittivesien kalakantoihin, jolloin kalastusalue on avustavana taustatukena asiantuntijana, rahoituksen hakijana ja selvittäjänä sekä tarvittaessa toiminnan organisaattorina alkuvaiheessa. Kalastusalueen hallitus voi oman harkintansa mukaan antaa myös rahallista tukea sellaisille hankkeille, joiden kalataloudellinen merkitys koskee laajempaa aluetta. Vesistöjen kunnostuksesta on tarkempia ohjeita Virtain kalastusalueen reittivesien käyttö- ja hoitosuunnitelmassa. Samat ohjeet pätevät myös pienvesien kunnostukseen. Yhteistyön ja toiminnan lisäämistä korostetaan, koska istutuksien tulee olla järkeviä eikä ylimitoitettuja. On myös kiinnitettävä huomiota lajikohtaiseen kalastuskiinnostukseen ja siihen kalastetaanko vesialueella ylipäätään. 5.2 Kalastuksen järjestäminen 5.2.1 Pyydysyksiköinti Tavoitteena on yhtenäisen pyydys yksiköinnin saaminen kaikkiin kalastusalueen osakas/kalastuskuntiin. Suositus on, että kaikki noudattavat yksiköissä seuraavaa ohjesääntöä. Hinnoittelu on vapaata. 23
Pyydysyksiköinti pyydys yksiköt pyydys yksiköt nuotta 10 verkko 30 m 1 rysä alle 1,5 m 1 rysä yli 1,5 10 katiska 1 pitkäsiima 100 koukkua 1 syötti- tai iskukoukku 0,1 heitto- tai perhovapa 0,5 vetouistin/vapa 0,5 rapumerta 1 Rapujen osalta suositellaan, että myydään ravustuslupia max. 10 pyydysyksikköä/ruokakunta. Vesilintu metsästyksessä voidaan yhteistyötä tehdä myös paikallisten metsästysseurojen kanssa. Yhtenäinen pyydys yksiköinti kaikissa osakas/kalastuskunnissa helpottaa kalastuskuntien välistä yhteistyötä, käyttö- ja hoitosuunnitelman seurantaa sekä selkeyttää valvontaa. Järven kokonaispyydysyksikkömäärä voidaan laskea kertomalla järven pintaala (hehtaareissa) kahdella. 5.2.2 Kalastuksen lisääminen pienvesillä Kalastuksen yleisenä suuntana on, että se vähenee koko ajan, kotitarvekalastajien ikääntyminen on merkittävä syy talvikalastuksen vähenemiseen seisovilla pyydyksillä. Kalastus yksipuolistuu. Kalastusalueen, osakas/kalastuskuntien yhteinen tavoite on kalastuksen lisääminen ja monipuolistaminen niin reitti- kuin pienvesillä. Kalastus on monilla järvillä heitto- ja vetokalastusta, katiska- tai verkkopyyntiä kesäaikaan, talvinen pyydyskalastus on vähentynyt. Luvanhankinnan helpottaminen ja turhien rajoituksien poisto lisäisi kalastusta. Pienvesillä kalastusta tulisi kohdentaa vajaasti hyödynnettyihin kalalajeihin. Järvillä voitaisiin esitellä erilaisia vanhoja pyyntimenetelmiä (koukku, pitkäsiima, rantarysä, tuulastus) sekä myös opastaa kalojen käsittelyssä ja ruuan valmistuksessa. Tavoitteena siirtää perinteitä. 5.3 Kalastusrajoitukset, pyydysmerkintä ja valvonta Kalastusrajoituksissa tulisi noudattaa käyttö- ja hoitosuunnitelman ohjeita. - ensisijaisesti turhat rajoitukset tulisi poistaa - jos rajoituksia on, niiden tulisi koskea koko järviallasta - kuhan lisääntymisen turvaamiseksi tiedossa olevat kutualueet tulisi rauhoittaa kaikelta kalastukselta toukokuun puolivälistä heinäkuun puoleen väliin. 24
- verkkojen silmäkokoa tulisi nostaa 55 mm vapailla vesialueilla, ruohikkolahtien verkottamiseen pienempi silmäisillä verkoilla ei tulisi puuttua, koska niillä pystytään hyödyntämään ahven- ja särkikantojen säätelyä. - kuha on alueella merkittävä saaliskala, alamitan nosto 45 cm parantaisi saaliin määrää. Kalastuslain uudistuessa tuli voimaan pyydysmerkintöjen ja valvonnan osalta uudet säädökset. Pyydykset tulee merkitä näkyvillä lipuilla tai kohoilla. Pienvesillä useimmiten riittää 15 cm vedenpinnasta nouseva pola. Kuitenkin on huomioitava, että tämänkin suunnitelman järvistä osa on sellaisia, että vilkkaimmilla reiteillä tulee seisovat pyydykset merkitä lipuilla. Määritelmät ja ohjeet ovat osakas/kalastuskuntien tehtävä. Näistä on myös tiedotettava luvanmyyjille ja varsinkin lupien ostajille. Kalastuksen valvonnasta tuli uusi laki. Uuden lain myötä valvontasäännöstö muuttui ja kalastuksenvalvojat nimeää ELY-keskus hyväksytyn kokeen jälkeen 10 vuoden määrä ajaksi. Kokeen suorittaneelle valvojalle tulee kalastus/osakaskunnan/vesialueen omistajan tai kalastusalueen antaa valtuutus. Kalastusalueen valvoja ei voi ilman valtuutusta tarkastaa osakaskuntien alueella kuin valtion kalastuksenhoitomaksun tai viehekalastusmaksun suoritusta. Kalastus/osakaskuntien tulisi huolehtia, että valvojia olisi omasta takaa. Koulutuksia on vuosittain. Palvelua voi myös ostaa, esimerkiksi kalastusalueelta tai kalatalouskeskukselta. 5.4 Istutukset ja hoitotoimenpiteet Yhteistyön ja toiminnan lisäämistä korostetaan, koska istutuksien tulee olla järkeviä eikä ylimitoitettuja. On myös kiinnitettävä huomiota lajikohtaiseen kalastuskiinnostukseen ja siihen kalastetaanko vesialueella ylipäätään. Istutukset tulee toteuttaa kalastus/osakaskuntien voimavarojen ja resurssien mukaan. Jaksottainen istutus, esimerkiksi 3 vuoden aikana samaa lajia toimii paremmin kuin yhtenä vuonna tehty istutus. Istutustiheyksinä suositellaan seuraavaa; - kuha 10 30 kpl/ha - siika 10 30 kpl/ha - järvitaimen 0,5-1 kpl/ha 2-3 vuotisia Siika ja kuha yksikesäisinä, siian osalta voidaan myös kokeilla ns. vastakuoriutuneiden istutusta. 5.5 Rapu Rapukanta on alueella vaihteleva. Puroista ja pienemmistä järvistä löytyy joitain elinvoimaisia jokirapukantoja. Rapuruttoa esiintyy alueella ja vuosittain 25