YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO VALVONTASUUNNITELMA 2011-2014 PÄIVITYS 2012

YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO VALVONTASUUNNITELMA 2011-2014 PÄIVITYS 2012

Esipuhe Ympäristöterveydenhuollon keskeinen tavoite on ihmisen terveyden edistäminen ja turvallisen elinympäristön varmistaminen. Ympäristöterveydenhuolto varmistaa ihmisen terveyttä terveydensuojelun lisäksi huolehtimalla elintarvikkeiden, kemikaalien, tupakoinnin, kuluttajaturvallisuuden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin riittävästä valvonnasta. Imatran seudun ympäristötoimi on perustettu vuoden 2009 alusta mm. tätä tehtävää hoitamaan Imatran seudun alueella. Alueeseen kuuluvat kunnat Imatra, Parikkala, Rautjärvi ja Ruokolahti. Asukkaita alueella on yhteensä noin 45 000. Ympäristötoimi toimii hallinnollisesti Imatran kaupungin organisaatiossa. Ympäristöterveydenhuollon viranomaisena toimii kuusijäseninen Imatran seudun ympäristölautakunta, jossa on edustus kaikista seudun kunnista. Osan toimivallastaan lautakunta on delegoinut alaisilleen viranhaltijoille. Imatran seudun ympäristötoimella on päätoimipiste Imatran kaupungissa sekä sivutoimipiste Parikkalassa. Eläinlääkäreiden vastaanottotiloja on Imatran lisäksi sekä Parikkalassa että Ruokolahdella. Imatran seudun ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma on tehty nelivuotiseksi vuosille 2011-2014. Valvontasuunnitelma on laadittu valtakunnallisen ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman 2011-2014 ohjaamana. Valvontasuunnitelma on päivitetty ohjelmapäivityksen 2012 mukaisesti ja siihen on lisätty suunnitelma eläinlääkäripalveluiden ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan järjestämisestä.

, _ Sisällys LYHENTEITÄ 7 1. YLEINEN OSA 9 1.1 Ympäristöterveydenhuollon ohjaus 9 1.2 Ympäristöterveydenhuollon valvonnan tavoitteet 10 1.3 Ympäristöterveydenhuollon yhteiset painopisteet 2011-2014 11 1.3.1 Tietojärjestelmä 11 1.3.2 Toimintajärjestelmä 11 1.3.3 Paikallisen näkyvyyden lisääminen 12 1.3.4 Seudullisen toiminnan kehittäminen 12 1.3.5 Viranhaltijoiden erikoistumisen vahvistaminen 12 1.4 Ympäristöterveydenhuollon valvonnan sisältö 13 1.4.1 Tarkastuksen määrittely 13 1.4.2 Tarkastustiheys 14 1.4.3 Tarkastukseen käytettävä aika 15 1.4.4 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen 15 1.4.5 Laboratoriot 16 1.4.6 Projektit 16 1.5 Valvonnan maksullisuus 16 1.6 Voimavarojen riittävyys ja henkilöstön koulutus 16 1.7 Toimivallan siirrot 18 1.8 Varautuminen erityistilanteisiin 18 1.9 Viestintä 19 1.10 Valvontasuunnitelma hyväksyminen 20 1.11 Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi 20 1.12 Valvontasuunnitelman kehittäminen 21 2. ELINTARVIKEVALVONTA 22 2.1 Johdanto 22 2.2 Elintarvikevalvonnan säädösperusta 22 2.3 Elintarvikevalvonnan tavoitteet 23 3(98)

, _ 2.4 Valvontakohteet 24 2.5 Tarkastuksen suunnittelu ja toteutus 25 2.6 Näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma 28 2.7 Valvontakirjanpito 29 2.8 Hallinnolliset pakkokeinot ja rangaistusseuraamukset 29 2.9 Terveysvaaratilanteet 30 2.10 Valvontasuunnitelman seuranta ja toteutumisen arviointi 30 3. TERVEYDENSUOJELU 31 3.1 Johdanto 31 3.2 Terveydensuojelulaki ja sen mukaisen valvonnan tavoitteet 31 3.3 Valvontakohteet 31 3.4 Tarkastuksen suunnittelu ja toteutus 33 3.5 Terveydensuojelun painopisteet 37 3.6 Näytteenotto ja tutkimussuunnitelma 38 3.7 Hallinnolliset pakkokeinot ja rangaistusseuraamukset 39 3.8 Terveysvaaratilanteet 40 3.9 Valvontasuunnitelman seuranta ja toteutumisen arviointi 40 4. KULUTTAJATURVALLISUUS 41 4.1 Johdanto 41 4.2 Kuluttajaturvallisuus valvonnan säädösperusta 41 4.3 Kuluttajaturvallisuus valvonnan tavoitteet ja niiden huomioiminen paikallisessa valvonnassa 41 4.4 Valvontakohteet 42 4.5 Tarkastusten suunnittelu ja toteutus 43 4.6 Näytteenotto ja tutkimussuunnitelma 45 4.7 Valvontaprojektit 45 4.8 Hallinnolliset pakkokeinot 45 4.9 Valvontasuunnitelman seuranta ja toteutumisen arviointi 46 5. KEMIKAALIVALVONTA 47 4(98)

, _ 5.1 Johdanto 47 5.2 Kemikaalilain mukainen säädösperusta ja kunnan tehtävät 47 5.3 Kemikaalilain mukaisen valvonnan tavoitteet 48 5.4 Valvontakohteet 48 5.5 Tarkastuksen suunnittelu ja toteutus 49 5.6 Näytteenotto ja tutkiminen 52 5.7 Hallinnolliset pakkokeinot 52 5.8 Valvontaprojektit ja/tai painopistealueet 52 5.9 Valvontasuunnitelman seuranta ja toteutumisen arviointi 53 6. TUPAKKALAIN MUKAINEN VALVONTA 54 6.1 Johdanto 54 6.2 Tupakkalain mukaisen valvonnan säädösperusta ja kunnan tehtävät 54 6.3 Tupakkalain mukaisen valvonnan tavoitteet 55 6.4 Valvontakohteet 55 6.5 Tarkastuksen suunnittelu ja toteutus 56 6.6 Näytteenotto ja tutkiminen 59 6.7 Hallinnolliset pakkokeinot ja rangaistusseuraamukset 59 6.8 Valvontaprojektit 59 6.9 Valvontasuunnitelman seuranta ja toteutumisen arviointi 59 7. ELÄINLÄÄKÄRIPALVELUIDEN JA ELÄINTEN TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN VALVONTA 60 7.1 Johdanto 60 7.2 Toimintaympäristö 60 7.3 Alueelliset suunnitelmat ja kuntien suunnitelmat 61 7.4 Voimavarat 62 7.4.1 Resurssitarpeen kartoitus 62 7.4.2 Henkilöresurssit, vastuualueet ja työnjako 62 7.4.3 Henkilöstön pätevyydestä ja osaamisesta huolehtiminen 64 7.4.4 Yksityiset palveluntuottajat 64 7.5 Tietojärjestelmät 65 5(98)

, _ 7.6 Yhteistyö ja viestintä 65 7.6.1 Viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedotus 65 7.6.2 Eritystilanneviestintä 65 7.7 Maksut 66 7.7.1 Eläinlääkäripalvelujen maksut 66 7.7.2 Subventiot 66 7.8 Valvonnan toimeenpano 66 7.8.1 Hankkeet 66 7.8.2 Eläinten terveyden valvonta 67 7.8.3 Eläinten hyvinvoinnin valvonta 71 7.8.4 Eläinten lääkitsemisen valvonta 73 7.8.5 Tukivalvonta 73 7.9 Eläinlääkäripalveluiden toimeenpano 74 7.9.1 Peruseläinlääkäripalvelu 74 7.9.2 Tuotantoeläinten terveydenhuolto 76 7.9.3 Kiireellinen eläinlääkärinapu 76 7.9.4 Saatavuus- ja laatutavoitteet 80 7.9.5 Toimitilat 81 7.9.6 Välineresurssit 83 7.9.7 Ostopalvelut 84 7.9.8 Perustason ylittävät palvelut 84 7.10 Ohjaus 85 7.10.1 Suunnitelmien arviointi ja toteutumisen valvonta 86 7.11 Laatu 86 7.11.1 Auditointi 86 7.11.2 Palautteen kerääminen 86 7.11.3 Valitusten käsittely 86 7.11.4 Toiminnan kehittäminen 87 7.12 Seuranta ja raportointi 87 7.12.1 Annettujen määräysten ja kieltojen noudattamisen valvonta 87 7.12.2 VASU-raportointi 87 7.12.3 Muut viranomaisten pyytämät raportit ja tilastot 87 7.12.4 Eläintaudeista ilmoittaminen 87 7.12.5 Eläinlääkäripalvelujen käytön tilastointi 87 LIITE 1. 89 LIITE 2. 90 LIITE 3. 94 6(98)

, _ Lyhenteitä Ministeriöt MMM STM TEM YM Maa- ja metsätalousministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Ympäristöministeriö Keskusvirastot Evira Tukes Valvira SYKE Elintarviketurvallisuusvirasto Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Suomen ympäristökeskus Aluehallinto AVI Aluehallintovirasto ELY-keskus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Lainsäädäntö EL Elintarvikelaki (23/2006) ElhL Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) EsL Eläinsuojelulaki (247/1996) EtL Eläintautilaki (55/1980) KemL Kemikaalilaki (744/1989) KuTuL Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) TsL Terveydensuojelulaki (763/1994) TupL Tupakkalaki (693/1976) Valvontaohjelma-asetus Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (78/2011) Valvontasuunnitelma-asetus Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) Yhteistoiminta-aluelaki Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista (410/2009) Palvelulaki Laki palvelujen tarjoamisesta (1166/2009) 7(98)

, _ EY-asetukset REACH-asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta. CLP-asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/ EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o1907/2006 muuttamisesta EY-valvonta-asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)N:o 882/2004 rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta AMS-asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008 tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta Muut KUTI YHTI Keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä elintarvikevalvontakohteille ja valvontatie doille Keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä terveydensuojelun,kuluttajaturvallisuuden, tupakkalain sekä kemikaalilain mukaisten toimialojen valvontakohteille ja valvontatie doille Valvontaohjelman säädösperusta Elintarvikelaki (23/2006) 47 Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) 8 Kemikaalilaki (744/1989) 7 a Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) 20 Tupakkalaki (693/1976) 14 Terveydensuojelulaki (763/1994) 4 a Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista(78/2011) 8(98)

Yleinen osa 1. Yleinen osa 1.1 Ympäristöterveydenhuollon ohjaus Ministeriöiden tehtävänä on vastata ympäristöterveydenhuollon valvonnan yleisestä johdosta ja suunnittelusta. Valvonnan johto on tällä hetkellä jaettu ministeriöiden kesken seuraavasti: MMM STM TEM YM Elintarvikelaki ja eläinlääkintähuoltolaki Terveydensuojelulaki, tupakkalaki ja kemikaalilaki (terveysvaarojen ja fysikaalisten vaaraominaisuuksien osalta) Kuluttajaturvallisuuslaki Kemikaalilaki (ympäristövaarojen osalta) Ministeriöiden alaiset keskushallinnon valvontaviranomaiset, keskusviranomaiset, suunnittelevat, ohjaavat ja valvovat ympäristöterveydenhuoltoa valtakunnallisesti omilla toimialoillaan seuraavasti: Evira Tukes Valvira Elintarvikelaki, eläinlääkintähuoltolaki Kemikaalilainsäädäntö, kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö Terveydensuojelulaki, tupakkalaki, elintarvikelaki (alkoholijuomat) AVI:t ohjaavat ja valvovat annettujen säännösten ja määräysten noudattamista toimialueillaan ottamalla valvonta- ja ohjaustoimissaan huomioon niitä koskevan valtioneuvoston antaman strategia-asiakirjan, valtioneuvoston ja AVI:en välisten strategisten tulossopimusten ja keskusvirastojen/ ministeriöiden ja AVI:en välisten toiminnallisten tulossopimusten ympäristöterveydenhuoltoa koskevat linjaukset. Kemikaalilainsäädännön osalta AVI:t ja ELY:t ohjaavat ja valvovat, kumpikin omalla toimialallaan, kuntien toimintaa. Ympäristöterveydenhuollon tehtävät hoidetaan pääsääntöisesti kunnissa tai yhteistoimintaalueilla, joissa itsenäisesti toteutetaan valtakunnallisten valvontaohjelmien mukaisia valvontasuunnitelmia. Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma sisältää toimialakohtaiset valvontaohjelmat, joista säädetään kansanterveyslaissa (66/1972) määritellyissä ympäristöterveydenhuollon laeissa: terveydensuojelulaissa (763/1994), elintarvikelaissa (23/2006), kuluttajaturvallisuuslaissa (920/2011), kemikaalilaissa (744/1989), tupakkalaissa (693/1976) sekä eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009). Valvontaohjelmilla ohjataan viranomaisia laatimaan valvontasuunnitelmia, joissa otetaan huomioon hallitusohjelman ja ministeriöiden ja keskusviranomaisten asettamat ympäristöterveydenhuoltoa koskevat linjaukset, strategiset tavoitteet ja valvonnan toimeenpanon tärkeysjärjestykset. Lisäksi keskusviranomaiset koordinoivat projektien, hankkeiden ja painopisteiden suunnittelua. Viranomaisohjauksen tavoitteena ympäristöterveydenhuollossa on: edistää valvonnan keskeisten periaatteiden (suunnitelmallisuus, riskiperusteisuus, vaikuttavuus, yhdenmukaisuus ja läpinäkyvyys) toteutumista 9(98)

Yleinen osa tukea osaltaan valvontaviranomaisten pätevyyden ylläpitoa kehittää viranomaisvalvonnan keinoja sekä tehostaa ja seurata niiden käyttöä varmistaa viranomaisvalvonnan laatua ohjaamalla laatujärjestelmiä ja toiminnan tarkastamista (auditointeja) tukea ja koordinoida erityistilanteisiin varautumista. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhdetta toimialakohtaisiin valvontaohjelmiin ja -suunnitelmiin kuvataan seuraavassa kaaviossa. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YHTEINEN VALTAKUNNALLINEN VALVONTAOHJELMA (Evira+Tukes+Valvira) Ympäristöterveydenhuollon yhteiset asiat, toimintaympäristön muutokset, ympäristöterveydenhuollon lait, yhteiset periaatteet ja toimintatavat TOIMIALAKOHTAISET VALTAKUNNALLISET VALVONTAOHJELMAT Elintarvikelaki Eläinlääkintähuoltolaki Kemikaalilaki Kuluttajaturvallisuuslaki Terveydensuojelulaki Tupakkalaki Evira Tukes Tukes Valvira VALVONTAVIRANOMAISEN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA Kuva 1/1. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhde toimialakohtaisiin valvontaohjelmiin ja kuntien, AVIen ja muiden valvontaviran omaisten valvontasuunnitelmiin. Evira, SYKE, Tukes ja Valvira ovat laatineet yhteistyössä ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman nelivuotiskaudelle 2011-2014 ja sitä täydentävän päivityksen vuodelle 2012. 1.2 Ympäristöterveydenhuollon valvonnan tavoitteet Ympäristöterveydenhuollon lakien tavoitteena on edistää ja valvoa elinympäristön ja yksilön terveyttä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Lakien tarkoituksena on varmistaa korkea- 10(98)

Yleinen osa laatuinen ympäristöterveydenhuollon valvonta, mikä edellyttää että valvonta on suunnitelmallista, riittävin voimavaroin ja oikein kohdennettua, tehokasta sekä eri toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohtelevaa. Valvonnan tavoitteena on varmistaa ympäristöterveydenhuollon lakien noudattaminen toiminnanharjoittajia ja kuluttajia neuvomalla ja ohjaamalla, tekemällä tarkastuksia, ottamalla näytteitä, käyttämällä hallinnollisia pakkokeinoja, antamalla lausuntoja ja varautumalla erityistilanteisiin. Imatran seudun ympäristötoimen toimialueella ympäristöterveydenhuollon tavoitteena valvontaohjelmakaudella 2011-2014 on valvonnan tasapuolisuuden lisääminen luomalla yhtenäiset menettelyt valvonnan toteuttamiseen. Tavoitteena on myös kehittää henkilöstön osaamista suuntaamalla resurssit sektorikohtaisesti erikoistuen ja panostamalla koulutukseen. Valvontaprosessien selkeyttämisellä pyritään varmistamaan tehokasta ja rationaalista valvontatoimintaa. Riskinarviointia kehittämällä ja näkyvyyttä sekä informaatiota lisäämällä halutaan parantaa valvonnan vaikuttavuutta. 1.3 Ympäristöterveydenhuollon yhteiset painopisteet 2011-2014 1.3.1 Tietojärjestelmä Keskusviranomaiset ovat ottamassa käyttöön keskitettyä valvontatietojärjestelmää (KUTI-YHTI). Tämä edellyttää ympäristöterveydenhuollon varautumista valvontakohdetietojen ja valvontatietojen syöttämiseen KUTI- ja YHTI-luokituksen mukaisesti tietojärjestelmiinsä. Se edellyttää myös yhteensopivien tietojärjestelmien olemassa oloa. Imatran seudun ympäristötoimi on hankkinut vuonna 2009 Digia- tiedonhallintajärjestelmän, joka vastaa vaadittua valvontatietojen tiedonhallintajärjestelmää. Digia ohjelma on otettu tuotantokäyttöön vuoden 2010 alusta. Ohjelmakaudella 2011-2014 on tavoitteena saada ympäristöterveydenhuollon keskitetty tietojärjestelmä toimimaan niin pitkälle kuin se keskusvirastojen taholta on mahdollista. Tavoitteena on myös kehittää ohjelman raportointitoimintoja palvelemaan valvontaa. Ympäristöterveydenhuollon henkilöstö on koulututtu Digia-ohjelman peruskäyttäjiksi, ohjelmakaudella keskitytään osaamisen syventämiseen. 1.3.2 Toimintajärjestelmä Keskusviranomaiset kehittävät ohjelmakaudella 2011-2014 yhteistyössä AVIen kanssa ympäristöterveydenhuollon valvonnan laatua ja toiminnan tarkastamista (auditointeja) valvonnan vaikuttavuuden parantamiseksi. 11(98)

Yleinen osa Imatran seudun ympäristötoimella on melko kattava elintarvikevalvonnan lomakkeisto, asiakirjamallisto ja tarkastusohjeistus. Ympäristöterveydenhuollon muilla sektoreilla on odotettu keskusviraston ohjeistusta, joka Valviran taholta valmistuikin syksyllä 2010. Tavoitteena on laajentaa toimintajärjestelmää soveltuvin osin ko. ohjeistuksilla. Ohjelmakauden alkuvuosina on tarkoitus kehittää Imatran seudun ympäristötoimen toimintajärjestelmää kattamaan ympäristötoimen toimintaa laaja-alaisesti. Toimintakäsikirja tulee sisältämään menettelytapaohjeita valvonta-, näytteenotto- ja mittaustoimintaan, tarkastuslomakkeita, asiakasohjeita sekä ohjeita analyysitulosten tulkintaan, asiakirjojen käsittelyyn ja päätöksentekoon, sekä toiminnan prosessikuvauksia. 1.3.3 Paikallisen näkyvyyden lisääminen Keskusvirastot suunnittelevat ympäristöterveydenhuollon näkyvyyden lisäämistä a- lueellisesti toteutettavan projektin avulla. Tavoitteena on valvoa kohdetta samanaikaisesti usean eri ympäristöterveydenhuollon lain näkökulmasta ja tällä tavoin tuoda esiin sitä mitä ympäristöterveydenhuoltoon kuuluu ja kuinka sitä valvotaan. Imatran seudun ympäristötoimessa on tarkoituksena lisätä ympäristöterveydenhuollon näkyvyyttä kohdistamalla valvontaa osittain projektiomaisesti, joka mahdollistaa yhteenvetotulosten paremman julkistamisen. Tavoitteena on myös kehittää internetkotisivustoa eläväksi ja osallistua yleisötapahtumiin. 1.3.4 Seudullisen toiminnan kehittäminen Imatran seudun ympäristötoimi on aloittanut seudullisen toiminnan vuoden 2009 alusta. Tavoitteeksi asetettiin että valtuustokaudella 2009-2012 toiminta kehittyisi niin, että valvonta on tasapuolista seudun eri toimijoille. Tavoitteeksi asetettiin myös valvontaprosessien kehittäminen ja toimintamahdollisuuksien varmistaminen. Seudulliseen toimintaan siirtymisen seurauksena ja henkilöstön tehtäväkuvien muutosten johdosta syntyi tarvetta perehtyä uusiin kohteisiin ja uusiin sidosryhmiin. Tämä työ on edelleen ympäristöterveydenhuollon henkilöstön yhteisenä painopistealueena. 1.3.5 Viranhaltijoiden erikoistumisen vahvistaminen Seudullisen toiminnan alettua on voitu mahdollistaa viranhaltijoiden tarkoituksenmukainen erikoituminen. Imatran seudun ympäristötoimessa erikoitumista on vahvistettu sisäisellä perehdyttämisellä ja ulkoisella koulutuksella. 12(98)

Yleinen osa Kaikkea tarvittavaa koulutusta ei kuitenkaan voida hankkia yhtäaikaisesti, joten erikoistumisen vahvistaminen on ympäristöterveydenhuollon yhteisenä painopistealueena vielä tulevinakin vuosina. 1.4 Ympäristöterveydenhuollon valvonnan sisältö 1.4.1 Tarkastuksen määrittely Tarkastuksella tarkoitetaan valvontakohteeseen valvontaviranomaisen tai tämän valtuuttaman ulkopuolisen asiantuntijan toimesta tekemää tarkastusta, jossa arvioidaan valvontakohteen vaatimuksenmukaisuus. Tarkastus voi kohdistua tilojen, olosuhteiden, toimintojen, tuotteiden tai asiakirjojen tarkastukseen. Tarkastusten ja selvitysten tekemiseen voidaan tarvittaessa käyttää riittävän asiantuntemuksen ja pätevyyden omaavaa ulkopuolista asiantuntijaa. Tarkastusten määrään ja sisältöön vaikuttavat valvontatoimenpiteiden yhteydessä sekä muuten tarkastuskohteesta saadut tiedot. Suunnitelmallisella valvonnalla tarkoitetaan hyväksyttyyn valvontasuunnitelmaan perustuvaa valvonnan toteuttamista. Kun tarkastus on ennalta suunniteltu, puhutaan suunnitelmallisesta tarkastuksesta. Suunnitelmallisten tarkastusten päätyypit ovat perustarkastus, tarkastus ja osatarkastus. Perustarkastuksen yhteydessä kohde käydään läpi kokonaisuudessaan, mm. valvontakohteen asiakirjat, tilat, rakenteet ja pinnat, laitteet, välineet, toiminnot, tuotteet, omavalvonta, käyttötarkkailu ja mahdollisesti näissä tapahtuneet muutokset. Perustarkastusta siihen liittyvine valvontatoimenpiteineen voidaan verrata laajuudeltaan kohteen käyttöönottotarkastukseen. Tarkastuksen yhteydessä valvontatoimenpiteet kohdistetaan kohteen tiloihin, rakenteisiin, laitteisiin, välineisiin, toimintoihin, tuotteisiin, omavalvontaan, käyttötarkkailuun ja asiakirjoihin sekä näiden muutoksiin. Tarkastus voi kohdistua kohteeseen kokonaisuudessaan tai tiettyyn valvontakokonaisuuteen. Osatarkastus on tiettyä asiaa koskeva jälkitarkastus tai kohdistuu johonkin tai joihinkin rajattuun tai rajattuihin seikkoihin. Jokainen tarkastustyyppi voi pitää sisällään näytteenottoa, mutta pelkkää näytteenottokäyntiä, johon ei sisälly esimerkiksi tilojen ja olosuhteiden tarkastusta, ja josta ei laadita tarkastuskertomusta, ei voida pitää tarkastuksena. Tarkastuksissa käytetään apuna mahdollisia valvontaohjeita, tarkastuslistoja tai - lomakkeita, malliasiakirjoja ja työohjeita sekä menettelytapa-ohjeita. Tarkastuksen eri vaiheita ovat: 1) tarkastukseen valmistautuminen esimerkiksi tutustumalla kohteeseen liittyviin asiakirjoihin, tarkastuskertomuksiin ja muihin saatavilla oleviin tietoihin, 2) tarkastus kohteessa sekä 3) tarkastuskertomuksen laatiminen tarkastuksen jälkeen. Usein on myös tarpeen tehdä kohteessa 4) jälkitarkastus, josta myös laaditaan tarkastuskertomus 13(98)

Yleinen osa Osa valvontasuunnitelmaan kuuluvista tarkastuksista tehdään ennalta sopimatta, mutta tarkastukset, joissa toiminnanharjoittajan tai jonkun muun toimijan läsnäolo on tarpeen, tehdään ennalta sovitusti. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi tehdään ennalta suunnittelemattomia tarkastuksia, jotka voivat tulla vireille esimerkiksi kuntalaisen, kuluttajan tai toiminnanharjoittajan tekemän hakemuksen, ilmoituksen, valituksen tai tarkastuspyynnön perusteella. Myöskään uusien valvontakohteen ennakko- tai käyttöönottotarkastuksia ei voi ennalta suunnitella. Kaikista varsinaisista tarkastuksista laaditaan tarkastuskertomus, joka annetaan tiedoksi tarkastuksen kohteelle ja mahdollisille muille asianosaisille. Tarkastuskertomus voidaan tarvittaessa lähettää tiedoksi myös muille viranomaisille. Mikäli tarkastuksessa on havaittu puutteita ja niiden johdosta on annettu korjauskehotuksia tai määräyksiä, todetaan puutteiden korjaaminen tarvittaessa jälkitarkastuksella. Valvontaan voi liittyä myös hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä. Mikäli samaa kohdetta valvotaan kahden tai useamman ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön piiriin kuuluvan lain nojalla, on yleensä tarkoituksenmukaista tehdä tarkastus samanaikaisesti useamman lain perusteella. Tupakkalain mukaiset tarkastukset ja lääkelain mukaiset nikotiinivalmisteiden tarkastukset tehdään normaalisti elintarvikevalvonnan yhteydessä. Myös tuoteturvallisuusvalvonta ja terveydensuojelulain mukainen valvonta on usein luontevaa tehdä samanaikaisesti. Tarkastuksesta laaditan yleensä yksi tarkastuskertomus, johon merkitään minkä lakien mukaan tarkastus on tehty. Tarkastukselle rinnasteisena valvontatoimenpiteenä on tiedustelu tai muu kohteeseen tutustuminen esim. nimettömän ilmiannon tai muutoin valvontaviranomaisen tietoon tulleen asian johdosta. Valvontaviranomainen harkitsee tällaisessa tapauksessa, onko riittävää, että asia kirjataan tietojärjestelmään vai vaatiiko asia varsinaisen tarkastuksen tekemistä. Kohteeseen on myös mahdollista tehdä neuvontaan, ohjaukseen, lausuntopyyntöön tai muuhun syyhyn liittyvä käynti. Tällainen neuvonta- tai muu käynti ei ole varsinainen tarkastus eikä siitä laadita tarkastuskertomusta. Käynnistä tehdään muistiinpanot tietojärjestelmään ja asiakkaalle voidaan antaa kirjallisia ohjeita ja neuvoja tai laatia lausunto. 1.4.2 Tarkastustiheys Valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien tarkastustiheys perustuu valvontakohteiden kartoitukseen ja riskinarviointiin. Samalla on pyritty huomioimaan ympäristöterveydenhuollon voimavarojen oikea ja tasapuolinen kohdentaminen eri valvontasektorien kesken. Tarkastustiheyttä määritellessä on otettu huomioon myös toimialakohtaisten valtakunnallisten valvontaohjelmien ohjeelliset tarkastustiheydet. Lähtökohdan riskien arvioimiselle muodostaa kohteiden tuntemus. Riskiin vaikuttavat tekijät sekä niiden vaikuttavuus ja todennäköisyys valvontakohteissa on määritelty käytössä olevan tiedon pohjalta. Hyvin toimiva omavalvonta tai vastaava muu kohteessa tehtävä sisäinen valvonta, laadunvalvonta tai käyttötarkkailu on omiaan pie- 14(98)

Yleinen osa nentämään riskiä ja tätä kautta suunnitelmallisten tarkastusten lukumäärä. Riskinarvioinnissa on pyritty järjestelmällisesti tunnistamaan valvontakohteen vaarat ja terveyshaitat sekä arvioimaan niiden merkitys. Tavoitteena on arvioida jokainen valvontakohde erikseen. Niistä kohteista, joista ei ole riittävästi tietoa, on tehty alustava riskinarviointi valvontakohdetyypeittäin, ja tarkastustiheys on määritelty keskimääräisenä kohdetyypeittäin. Mikäli samaa valvontakohdetta joudutaan tarkastelemaan useamman eri ympäristöterveydenhuollon lain näkökulmasta, tarkastustiheys riippuu kohteen tosiasiallista riskeistä. Tarkastustiheyttä määritellessä otetaan perustaksi riskialtein toiminta ja harkitaan, missä määrin muut toiminnot tarkastetaan samanaikaisesti. Tarkemmin tarkastustiheydet on määritelty sektorikohtaisissa valvontasuunnitelmissa. 1.4.3 Tarkastukseen käytettävä aika Tarkastuksiin käytettävään aikaan sisältyy mm. valmistautumiseen, tarkastukseen ja tarkastuskertomuksen laadintaan käytettävä aika. Matkoihin käytetty aika on arvioitu seudulla keskimääräisesti, eikä sitä huomioida kohdekohtaisessa tarkastussuunnittelussa. Matkoihin käytetty aika on kuitenkin huomioitava kokonaisresurssitarvetta arvioitaessa. Tarkastuksen kuluva aika vaihtelee pääosin välillä 2-8 tuntia kohdetyypistä riippuen. Osatarkastukseen käytettävä aika on tavallisesti puolet ja perustarkastukseen käytettävä aika kaksinkertainen tavalliseen tarkastukseen käytettävästä ajasta. Imatran seudun ympäristötoimen ympäristöterveydenhuollon maksutaksassa on määritetty kohdetyypeittäin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika. 1.4.4 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Näytteenottosuunnitelma on osa ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmaa. Valvontasuunnitelmaan sisällytetään ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä kunnan valvontaviranomaisen suoritettavaksi säädetty näytteenotto sekä maininta hyväksytyistä laboratorioista, johon valvonta tukeutuu. Asiasta on säädetty terveydensuojelulaissa ja elintarvikelaissa. Näytteenotossa voidaan käyttää tarvittaessa lainsäädännön vaatimukset täyttäviä ulkopuolisija asiantuntijoita. Valvontasuunnitelmaan on sisällytetty kaikki ympäristöterveydenhuollon lakien mukaiset näytteenotot ja näytteiden tutkimukset, jotka voidaan etukäteen suunnitella. Valvontasuunnitelmaan sisällytetyistä näytteistä ja tutkimuksista peritään maksu toiminnanharjoittajalta. Näytteenottosuunnitelma on esitetty sektorikohtaisissa valvontasuunnitelmissa. 15(98)

Yleinen osa 1.4.5 Laboratoriot Valvonta tukeutuu sellaisiin laboratorioihin ja ulkopuolisiin asiantuntijoihin, joilla on lainsäädännössä määritelty pätevyys. Valtioneuvoston asetuksessa 1174/2006 annetaan määräyksiä elintarvike- ja terveydensuojelulain nojalla tutkimuksia tekeville laboratorioille. Tämän valvontasuunnitelman mukaisia näytteitä tutkivalta laboratoriolta edellytetään että se on akkreditoitu ja myös kunkin näytteen testauksessa käytettävät menetelmät on akkreditoitu tai ainakin ulkoisen tahon toimesta arvioitu, silloin kuin lainsäädännössä tätä edellytetään. Valvonta tukeutuu mm. seuraaviin hyväksyttyihin laboratorioihin: Viljavuuspalvelu Oy, EVIRA, VTT, Saimaan Vesi- ja ympäristötutkimus Oy, THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), Metropolilab, Helsingin yliopisto, Tullilaboratorio. 1.4.6 Projektit Vuosittain osallistutaan valtakunnallisiin ja/tai alueellisin projekteihin resurssien ja mahdollisuuksien mukaan. Keskusvirastot ja AVI:t tiedottavat projekteista vuosittain, ne eivät yleisesti ottaen sisälly valtakunnalliseen valvontaohjelmaan, joten niiden huomioonottaminen valvontasuunnitelmaa tehdessä on vaikeaa. 1.5 Valvonnan maksullisuus Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen valvonta on maksullista. Valvontasuunnitelmaan sisältyvästä tarkastuksesta, näytteenotosta ja tutkimuksista peritään hyväksytyn taksan mukainen maksu. Maksuilla katetaan valvonnasta aiheutuvia todellisia kustannuksia. Maksullisia ovat myös valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvonta, kun määräysten antaminen perustuu säännösten noudattamatta jättämiseen. Suunnitelmallinen maksullinen valvonta kohdistuu sekä ilmoituksen- ja luvanvaraisiin kohteisiin, että sellaisiin, jotka eivät vaadi ympäristöterveydenhuollon ilmoitus- tai lupakäsittelyä. Maksullisia ovat myös kohteiden hyväksymiseen liittyvät tarkastukset ja muut hyväksymiseen liittyvät toimenpiteet Imatran seudun ympäristötoimen ympäristöterveydenhuollon maksujen perusteena on Imatran seudun ympäristölautakunnan hyväksymä ympäristöterveydenhuollon maksutaksa. 1.6 Voimavarojen riittävyys ja henkilöstön koulutus 16(98)

Yleinen osa Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön mukaan valvontaviranomaisella tulee olla käytettävissään tarpeellinen määrä pätevää ja valvonnan menestyksellisen hoitamisen kannalta riittävän kokenutta henkilökuntaa. Imatran seudun ympäristötoimen ympäristöterveydenhuollon tulosalueella työskentelee terveysvalvonnan johtaja ja kuusi eläinlääkäriä, joista yksi toimii valvontaeläinlääkärinä. Ympäristötoimessa on tarkastustoimintaa tekeviä ympäristöinsinöörejä 10, joista ympäristöterveydenhuollon tehtäviin on mitoitettu 7 htv. Ympäristötoimen asiakaspalvelua hoitaa oma henkilö samoin, kuin myös talousasioita sekä henkilöstö- ja hallintoasioita. Valvontasuunnitelman valmistelun aikaan ympäristöterveydenhuollon palveluksessa olevien ympäristöinsinöörien voimavarat on jaettu eri ympäristöterveydenhuollon sektoreille seuraavasti: Terveysvalvonta Elintarvikevalvonta Kuluttajaturvallisuus Tupakkalain valvonta Kemikaalilain valvonta Asiakaspalvelu +yleinen kehittäminen 2,5 htv 2,5 htv 0,3 htv 0,3 htv 0,2 htv 0,6 htv Ympäristöterveydenhuollon suunnitelmallinen valvonta on laadittu kohdekohtaisen riskiarvioinnin mukaan. Syntynyttä valvontatarvetta on verrattu käytettävissä oleviin resursseihin ja arvioitu resurssien riittävyyttä. Keskusvirastojen valvontaohjeet määrittelevät suunnitelmallisen valvonnan henkilöstötarpeen olevan 50% koko valvontaan käytettävästä resurssitarpeesta. Imatran seudun ympäristötoimen ympäristöterveydenhuollon valvontatehtäviin käytettävän henkilöstöresurssin määrä on 6,4 htv. Keskusvirastojen ja kohdekohtaisen riskinarvioinnin mitoituksien mukaan laskettu tarvittava henkilöstöresurssi on 7,2 htv. Ympäristötoimessa on tällä hetkellä n. yhden henkilön resurssivaje laskennalliseen tarpeeseen nähden. Valvontaa on suunniteltu optimoitavaksi resursseja vastaavaksi elintarvikevalvonnan, kuluttajaturvallisuuden valvonnan ja tupakkalain mukaisen valvonnan sektoreilta. Tämä optimointi on otettu huomioon edellä esitetyssä henkilöstöresurssien sektorijakaumassa. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi ympäristöterveydenhuollon henkilöstön tehtäviin kuuluu kuntalaisten ja sidosryhmien neuvonta ja koulutus valvonnan toimialueella, terveysvaaratilanteiden selvittäminen ja niihin varautuminen, uusien kohteiden hyväksyminen ja siihen liittyvä neuvonta, omavalvontaan liittyvä neuvonta ja opastus, erilaisten lausuntojen antaminen, valvonnan suunnittelu, kirjallisten ohjeiden laatiminen, tarkastus- ja näytteenottoprojektien yhteenvetojen tekeminen, raportointi, lautakuntaan menevien asioiden valmistelu, valvontaan liittyvät palaverit sidosryhmien kanssa, ammattitaidon ylläpitäminen, tiedonhallintaan ja toimintaan liittyvät kehittämistyöt, suunnittelemattomat tarkastukset kuten käyttöönottotarkastukset, valitusten vuoksi tehtävät tarkastukset jne. Ympäristöterveydenhuolto sisältää monia toisistaan eriäviä sektoreita, kuten mm. elintarvikevalvonta, kuluttajaturvallisuusvalvonta, talous- ja uimavesivalvonta, kemikaalivalvonta, asumisterveys ja eläinlääkintähuolto. Näiden tehokas hoitaminen edellyttää, että eri viranhaltijoilla on erikoisosaamista eri osa-alueilta. Imatran seudun ympäristötoimessa työtehtä- 17(98)

Yleinen osa vät on jaettu niin, että jokaisella tarkastajalla on jokin tai joitain erikoitumisalueita ja siten, että useimmissa sektoreissa on joko tiimi tai työpariajattelua voitu toteuttaa. Valvontaviranhaltijan pätevyydestä on säädetty elintarvikelain 35 :ssä, terveydensuojelulain 7 :ssä, eläinlääkintähuoltolain 16 :ssä, kuluttajaturvallisuuslain 31 :ssä sekä kansanterveyslain 41 :ssä. Kansanterveyslaissa säädetään täydennyskoulutuksesta myös ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille. Koulutuksen tavoitteena on ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen. Jokaisen henkilökohtainen koulutustarve arvioidaan kehityskeskusteluiden yhteydessä ja pyritään hakemaan aktiivisesti juuri sitä palvelevaa koulutustarjontaa. Koulutus kohdennetaan ympäristöterveydenhuollon osa-alueiden erityisosaamista lisäävään koulutukseen. Varsinaisen sektorikohtaisen koulutuksen lisäksi osallistutaan keskus- ja aluevirastojen järjestämiin työkokouksiin ja toiminnanohjauspäiviin. Saatavaa koulutusta arvioidaan mieluummin sisällön arvolla kuin käytyjen koulutuspäivien lukumäärällä. 1.7 Toimivallan siirrot Valvontakeinojen toteutumisen kannalta on tärkeää, että valvontaviranomainen on delegoinut toimivaltaa viranhaltijalle kunkin lain mahdollistamalla tavalla niin, että käytännön valvontatoimenpiteet voidaan tehdä ilman viivytystä. Imatran seudun ympäristölautakunta on hyväksynyt toimintansa alussa tarkoituksenmukaiset, käytännön valvontatoimenpiteiden vaatimat delegoinnit. Lakien muuttuessa, mm. elintarvikelaki ja kuluttajaturvallisuuslaki vuonna 2011, delegointeja muutetaan myös tarvetta vastaavaksi. 1.8 Varautuminen erityistilanteisiin Osassa ympäristöterveydenhuollon lakeja (EL 46 ja TsL 8 ) ja keskusvirastojen ohjeita velvoitetaan kuntia laatimaan erityistilanteisiin varautumista koskeva suunnitelma. Imatran seudun ympäristötoimessa päivitettiin ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun yhteinen valmiussuunnitelma vuonna 2010 koskemaan koko yhteistoimintaaluetta. Suunnitelma on erillinen asiakirja, jolle on luotu vuotuinen päivitysmenettely. Valmiussuunnitelmaan on listattu ympäristöterveydenhuollon tehtäviksi erityistilanteissa: arvioida erityistilanteen aiheuttamat terveyshaitat, tehdä päätöksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi/poistamiseksi (esim. vedenjakelun keskeyttäminen, elintarvikkeen poisto markkinoilta, koulun sulkeminen, alueelta poistuminen) tiedottaa erityistilanteesta nopeasti ja totuudenmukaisesti valmius oltava koko väestöä, huoneistoa, aluetta tai yksilöä koskevaan tiedottamiseen, samoin tiedotusvälineille, omalle organisaatiolle, yhteistyötahoille, naapurikunnille jne. jaettavan informaation antamiseen 18(98)

Yleinen osa avustaa muita viranomaisia päätöksenteossa (pelastustoimi, poliisi, ympäristönsuojelu, terveydenhuolto jne.) huolehtia tilanteen ja ympäristön seurannasta terveydelliseltä kannalta (esim. tarkkailuvelvoite vedenottamolle, sairastavuuden seuranta, epidemialähteen etsiminen) tehdä johtopäätöksiä ja antaa määräyksiä erityistilanteiden toistumisen välttämiseksi (pysyväismääräysten antaminen, lupaehtojen muuttaminen, valvonnan tehostaminen). 1.9 Viestintä Yleisesti viranomaisen velvollisuudesta tiedottaa toiminnastaan säädetään julkisuuslaissa (621/1999) ja kuntalaissa (365/1995). Lisäksi tiedotusvelvollisuudesta säädetään terveydensuojelulain 6 :ssä ja elintarvikelain 33 :ssä. Viranomaisviestinnän tarkoituksena on kertoa etukäteen valvonnan painopisteistä ja tavoitteista, lisätä toiminnan näkyvyyttä julkaisemalla valvonnan tuloksia ja varmistaa erityis- ja poikkeustilanteissa aktiivisella tiedottamisella toimijoiden ja kuluttajien turvallisuus.. Viestinnän osa-alueita ovat asiakaspalvelu, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri keinoin ja eri tilanteissa. Viestinnän kohderyhmiä ovat kuntalaiset, elinkeinonharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. Imatran seudun ympäristötoimi kokonaisuudessaan on ottanut viestinnän yhdeksi kehittämiskohteekseen. Viestintää kehittämällä halutaan lisätä näkyvyyttä ja valvonnan vaikuttavuutta ja myös lisätä toimijoiden ja kuntalaisten tietoisuutta ympäristötoimen sektoriin kuuluvista asioista. Keskitetty asiakaspalvelu on osa valvonnan toimintaprosessia ja sitä kehitetään jatkuvasti. Seudullisen toiminnan aikana on pidetty tärkeänä sopimuskuntien asiakaspalvelun toimivuutta ja on haluttu säilyttää ja korostaa sillä tavoin myös kunnissa olevien sidosryhmien luonnollisia kontaktimahdollisuuksia. Nettisivut on uusittu ja niiden kautta halutaan viestiä palveluista ja ajankohtaisista asioista. Ajankohtaissivujen ylläpito on vastuutettu ja nyt lähdetään kokeilemaan uutta toimintamallia ajankohtaistekstien synnyttämiselle. Asiakaspalautteen kerääminen ja käsittely on koko ympäristötoimen toiminnallisena tavoitteena. Palautejärjestelmän kehittäminen on kesken ja jatkuu yhdessä toimintajärjestelmän kehittämisen kanssa. Toimintajärjestelmään on tarkoitus tehdä kuvaus asiakaspalautteen käsittelymenettelyistä. Ensimmäinen otos asiakaskyselyyn on tehty toimintavuonna 2010, jossa tiedusteltiin kuntalaisten näkemyksiä ympäristötoimen tehtäväkentästä ja vaikutusmahdollisuuksista. Erityisesti perinteiset ympäristöterveydenhuollon sektorit tunnettiin huonosti ja näkyvyyttä varsinkin paikallislehdistössä toivottiin lisää. Tämä tulos huomioiden viestintää mm. lehdistötiedotteiden avulla tullaan lisäämään. Valvontaa on tarkoitus kokeilla osittain kohdennettuna suppea-alaisena valvontamenettelynä, jolloin tulosten koonti yleisemmäksi koko valvontakohderyhmää koskevaksi tulokseksi muodostuu julkisuudessa kiinnostavammaksi. Tällä tavoin haetaan lisää näkyvyyttä ja myös saadaan toivottavasti lisää vaikuttavuutta. Syksyllä 2010 järjestettiin Kaakkois-Suomessa ERTI 2010 erityistilanneharjoitus, jonka yhteydessä Imatran seudun ympäristötoimessa huomattiin viestintäyksikön toimivuuden tär- 19(98)

Yleinen osa keys. Erityistilanneviestintää on tarkoitus alkaa aktiivisesti kehittämään uusia omia harjoituksia pitämällä ja toimintatapamalleja rakentamalla. 1.10 Valvontasuunnitelma hyväksyminen Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma, joka sisältää eri toimialueiden yksityiskohtaiset suunnitelmat, hyväksytään kunnan ympäristöterveydenhuollosta vastaavassa monijäsenisessä toimielimessä. Myös mahdolliset valvontasuunnitelman olennaiset muutokset viedään monijäsenisen toimielimen käsiteltäviksi. Mikäli valvontasuunnitelmaan ei tule olennaisia muutoksia, riittää suunnitelman vieminen päivittämisen yhteydessä tiedoksi toimielimelle. Imatran seudun ympäristötoimen ympäristöterveydenhuollosta vastaava monijäseninen toimielin on sopimuskuntien luottamusmiesedustajista koostuva Imatran seudun ympäristölautakunta. Lautakunta käsittelee ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman vuosille 2011-2014. Päivittyneet kohdemäärät ja suunnitelmalliset tarkastukset sekä maininnat uusista vuotuisista projekteista viedään vuosittain tiedoksi Imatran seudun ympäristölautakunnalle. Mikäli päivitykseen sisältyy jotain muuta merkittävää tai oleellista muutosta viedään asiakirja lautakunnan käsittelyyn. 1.11 Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Kunnan tai yhteistoiminta-alueen tulee arvioida valvontasuunnitelmansa toteutumista toimintavuoden päätyttyä ja laatia siitä arviointiraportti. Lautakunnassa käsitelty valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi lähetetään AVIin maaliskuun loppuun mennessä. Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointikohteina ovat suunnitellun toiminnan ja tarkastusten kattavuus, tarkastusten ja näytteiden määrä suhteessa valvontasuunnitelmaan, valvonnasta saadut tulot ja niiden kohdentuminen, voimavarat ja yhteistoiminta-alueen toimivuus, toiminnan kehittämistarpeet ja mahdolliset toiminnan tarkastamiset (auditoinnit). Mikäli suunnitellut tavoitteet eivät toteudu, tarkastellaan kriittisesti suunnitelmaa, työprosesseja sekä toimialan sisäistä resurssijakoa. Toteuman arvioinnin tuloksia käytetään pohjana suunnitellessa seuraavan vuoden valvontasuunnitelmaa. Valvontaa pyritään tekemään riskiarvioinnin, kohentamalla valvontaresursseja erityisesti riskikohteiden valvontaan Elintarvikevalvonnan tiedonkeruu korvataan sähköisellä tiedonkeruulla vuoden 2011 tarkastuksista lähtien. Muun ympäristöterveydenhuollon osalta saadaan keskitetyn tietojärjestelmän avulla valvontasuunnitelmien toteumatiedot vuotta myöhemmin. 20(98)

1.12 Valvontasuunnitelman kehittäminen Imatran seudun ympäristötoimi Yleinen osa Valtakunnallinen ohjelma eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista on valmistunut syksyllä 2010. Kunnilta on edellytetty ohjaaman valvontasuunnitelman laatimista 1.11.2011 mennessä. Valvontasuunnitelma on valmis ja se on tarkastettu AVIssa. Valvontasuunnitelma liitetään osaksi Imatran seudun ympäristötoimen / ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmaa. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmaan on luotu sisälle jatkuvan päivityksen toiminto, joka koskee kohteiden poistumista ja/tai uusien syntymistä, jolloin suunnitelmasta vastaavasti poistetaan tai sinne lisätään kohteita. Kohteisiin kohdistuva suunnitelmallinen valvonta voi myös suunnitelmakaudella riskiarvioinnin perusteella kohdekohtaisesti muuttua, tällöin tarkastustiheyttä voidaan muuttaa vastaamaan tarvetta myös kesken tarkastuskauden. Valvontasuunnitelma on nyt tehty nelivuotiseksi. Toimintakauden alkuvuosina on tarkoitus arvioida suunnitelmaa ja etsiä sen kehittämiskohteita. Arviota tehdään itsearvioiden ja mahdollisesti myös ulkopuolista arvioijaa apuna käyttäen sekä huomioonottaen AVI:n antamat arviot. Mikäli suunnitelman arvioinneissa tulee esiin merkittäviä muutostarpeita, toteutetaan ne jo suunnitelmakaudella päivitysversioihin, muutoin keskitytään uuden suunnitelman laadintaan vuonna 2014. 21(98)

Elintarvikevalvonta 2. Elintarvikevalvonta 2.1 Johdanto Elintarvikelainsäädäntö edellyttää, että elintarvikevalvonnan tulee perustua suunnitelmallisuuteen. Tämän vuoksi jokaisen valvontayksikön on laadittava kirjallinen suunnitelma elintarvikevalvonnan toteuttamista varten. Suunnitelman tulee perustua valvontakohteiden kartoitukseen, niiden riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Suunnitelmassa tulee esittää myös valvonnan painopistealueet sekä ottaa huomioon valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman valvontahankkeet ja -projektit sekä maakunnalliset yhteisprojektit. Valvontasuunnitelman yleisessä osassa on kappaleessa 4 kuvattu ympäristöterveydenhuollon suunnitelmallisen valvonnan sisältö: tarkastuksen määrittely, tarkastustiheyteen vaikuttavia asioita ja tarkastusaikaan sisällytetyt toiminnat. Yleisessä osassa on myös kuvattu näytteenoton osuutta suunnitelmallisessa tarkastuksessa ja mainittu tutkimuksiin käytetyiltä laboratorioilta edellytetyt vaatimukset ja listattu yleisimmin käytetyt laboratoriot. Yleisessä osassa on myös käsitelty Imatran seudun ympäristötoimen viestintäperiaatteet ja kerrottu suunnitelmallisen valvonnan maksullisuudesta. Henkilöstön määrä ja jakautuminen eri ympäristöterveydenhuollon sektoreille on selvitetty yleisessä osassa samoin kuin henkilöstön perehdyttämis- ja koulutusperiaatteet. 2.2 Elintarvikevalvonnan säädösperusta Elintarvikevalvontaa ja elintarvikkeiden turvallisuutta säätelee lukuisa joukko erilaisia säädöksiä. Tärkeimpiä näistä ovat mm Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarvikehygieniasta (EY) N:o 852/2004 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eläinperäisistä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EY) N:o 853/2004 MMM:n asetus eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta (37/EEO/2006) Elintarvikelaki (23/2006) Valvontaohjelma-asetus (78/2011) Elintarvikevalvonta-asetus (321/2006) Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus (EY) N:o 854/2004; Lihantarkastusasetus (38/EEO/2006) STM:n asetus elintarvikkeiden tai talousveden välityksellä leviävien ruokamyrkytysepidemioiden selvittämisestä (251/2007); 22(98)

Elintarvikevalvonta Valtioneuvoston asetus elintarvikelain ja terveydensuojelulain nojalla tutkimuksia tekevistä laboratorioista (1174/2006); Valvonta-asetus (EY) N:o 882/2004; Valvontasuunnitelma-asetus (665/2006); Yleinen elintarvikevalvonta-asetus (EY) N:o 178/2002; ja Valtioneuvoston asetus elintarvikevalvonnan maksuista (1040/2007). MMM:n asetus ensisaapumistoiminnoista (118/2006) Elintarvikelakia (23/2006) on muutettu lailla elintarvikelain muuttamisesta (352/2011). Muutokset ovat astuneet voimaan 1.9.2011. Elintarvikelain muutoksella elintarvikevalvonnan painopistettä on siirretty huoneistojen ennakkohyväksymismenettelystä ilmoitusmenettelyyn. Hyväksymismenettelyn piirissä ovat ainoastaan eläimistä saatavia elintarvikkeita käsittelevät laitokset. Lainmuutoksen myötä omavalvontasuunnitelmia ei enää hyväksytetä valvontaviranomaisella. Pienemmät toimijat, kuten yksityishenkilöiden ja harrastekerhojen vähäinen elintarvikkeiden myynti tai tarjoilu on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta, kun toimintaan liittyvät riskit ovat elintarviketurvallisuuden kannalta vähäisiä. Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta pienteurastamoissa ja riistankäsittelylaitoksissa on siirretty kunnilta Eviran vastuulle. Lisäksi Eviran tehtävänä on myös niiden sekä niiden yhteydessä olevien laitosten hyväksyminen elintarvikehuoneistoksi. Evira voi kuitenkin tehdä kunnan kanssa sopimuksen siitä, että kunta hoitaa niissä lihantarkastuksen. Elintarvikelainmuutoksessa on säädetty myös valvontatietojen julkistamisesta. Elintarvikealan toimijan on julkistettava valvontaviranomaisen antama elintarvikehuoneiston tarkastuksesta kertova asiakirja Eviran määräämällä tavalla. 2.3 Elintarvikevalvonnan tavoitteet Elintarvikevalvonnan tavoitteena on toteuttaa elintarvikelainsäädännössä asetettuja päämääriä. Valvonnalla varmistetaan elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä jäljitettävyys. Valvonnan tarkoituksena on myös varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan. Eviran valvontastrategian mukaan valvonnan strategisena tavoitteena koko elintarvikeketjussa on, että: valvonta toimii esimerkillisesti koko valvontaketjussa; valvonta on koko maassa vaikuttavaa, tehokasta, yhtenäistä ja riskiperusteista; valvonnan osaaminen on korkeaa tasoa; valvonta on asiakaskeskeistä ja laadukasta; valvonnan viestintä on tehokasta ja ennakoivaa; laboratoriotoiminta ja tiedonhallinta tukevat tehokkaasti valvontaa; ja että valvontaan luotetaan ja sitä arvostetaan. 23(98)

Elintarvikevalvonta 2.4 Valvontakohteet Valvontaviranomaisella tulee olla ajan tasalla olevat tiedot kaikista alueensa elintarvikevalvontakohteista (elintarvikelaki 83 ). Evirassa valmisteltavien valvontakohdejärjestelmän (KUTI 1) ja valvontatietojärjestelmän (KUTI 2) avulla muodostetaan valtakunnallinen kohderekisteri, johon kaikki viranomaiset tuottavat tietoja elintarvikehuoneistoista ja niiden valvonnasta järjestelmien valmistuttua kokonaan. Kunnan tulee pitää ajan tasalla alkutuotantopaikkarekisteriä elintarvikelain mukaisten tehtävien edellyttämässä laajuudessa. Uusien toimijoiden tulee tehdä ilmoitus alkutuotannon toiminnasta kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle hyvissä ajoin ennen alkutuotannon aloittamista. Elintarvikelain 21a :n mukaan toimijan, joka saattaa markkinoille elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia tarvikkeita, on ilmoitettava toimipaikastaan ja siellä harjoitettavasta toiminnasta toimipaikan sijaintikunnan elintarvikeviranomaiselle. Elintarvikealan toimijan on tehtävä kirjallinen ilmoitus valvontaviranomaiselle neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista. Elintarvikehuoneisto, jossa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita, on hyväksyttävä silloin, kun yhteisölainsäädäntö sitä edellyttää (laitoshyväksyntä). Imatran seudun ympäristötoimen toiminta-alueen elintarvikevalvontakohteista pääosa on alkutuotanto-, tarjoilu- ja myyntipaikkoja. Taulukkoon II/1 on listattu valvontakohteet KUTIluokituksen mukaisesti seutukunnan eri kunnissa. Kohdetyyppi Imatra Parikkala Rautjärvi Ruokolahti yhteensä Liha-alan valmistus (alle 1 Mkg/v) 1 1 0 0 2 Tuoreiden kalastustuotteiden käsittely / kalajalosteiden valmistus (alle 250 000 kg/v) 0 2 0 0 2 Munapakkaamo (tuotantomäärä alle 100 000) 0 1 0 0 1 Helposti pilaantuvien leipomotuotteiden valmistus 2 2 1 0 5 Ruoka- ja kahvileivän valmistus 1 0 0 0 1 Pakkaamotoiminta 0 1 0 0 1 Kasvis,-marja- ja hedelmätuotteiden valmistus 0 1 0 0 1 Keskuskeittiö ja pitopalvelu 9 2 2 2 15 Laitoskeittiö 40 3 5 6 54 Tarjoilukeittiö 17 8 6 8 39 Ravintola 35 7 4 9 55 Grilli- ja pikaruokala 6 3 1 1 11 Kahvila 39 5 2 5 51 Pubi 10 0 2 0 12 Elintarvikkeiden vähittäismyynti, teollisesti pakattuja, ei helposti pilaantuvia elintarvikkeita 6 1 0 0 7 Elintarvikkeiden vähittäismyynti, teollisesti pakattuja, helposti pilaan- 19 7 4 4 34 24(98)

Elintarvikevalvonta tuvia elintarvikkeita Elintarvikkeiden vähittäismyynti, myydään pakkaamattomia elintarvikkeita 8 1 1 0 10 Elintarvikkeiden vähittäismyynti, käsitellään helposti pilaantuvia elintarvikkeita 8 4 1 1 14 Tori 3 3 1 1 8 Kontaktimateriaalit 3 0 0 0 3 Elintarvikekuljetus 6 3 2 0 11 Maidontuotanto 3 70 19 27 119 Lihakarjan kasvatus, kalastus ja vesiviljely 8 52 8 3 71 Muu alkutuotanto 55 195 42 90 382 Valvontakohteita yhteensä 279 372 101 157 909 Taulukko 2/1: Elintarvikevalvonnan valvontakohteet kohdetyypeittäin Imatran seudun eri kunnissa 2.5 Tarkastuksen suunnittelu ja toteutus Valvontaviranomaisen on suunniteltava elintarvikevalvontakohteiden tarkastukset riskiperusteisesti. Imatran seudun ympäristöterveydenhuollon elintarvikevalvonnan sektorilla oleville kohteille on pääosin tehty riskiarviointiin perustuva tarkastussuunnitelma. Niille kohteille joille riskinarviointia ei ole vielä tehty on tarkastussuunnitelmaa laadittaessa käytetty ohjeellisena tarkastustiheytenä Eviran ohjearvoa. Alkutuotannon valvontaa, lukuun ottamatta maitotiloja ja lihakarjan kasvatusta sekä kalastusta, ei ole suunniteltu. Suunnitelmakaudella tullaan tekemään resurssien puitteissa kohteiden kartoitusta ja itse valvontatoimiin odotetaan tarkempaa Eviran ohjausta. Kohdekohtainen riskiarviointi on tehty käyttäen arviointimenettelyä, jossa huomioitavia asioita ovat kohteen toiminnan luonne ja laajuus, omavalvonnan toimivuus, henkilökunnan asiantuntemus, kohteen rakenteellinen kunto, siisteys ja puhtaustaso, aikaisemmat näyteja tarkastustulokset sekä muut mahdolliset elintarviketurvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Valvontakohteiden riskiarviointimenettelyiden kehittämiseen odotetaan Eviran Risksherif-mallia ja mahdollisesti sen mukana tulevia uudistuksia. Imatran seudun ympäristötoimessa on tehty ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma koko valvontaohjelmakaudelle 2011-2014. Elintarvikevalvonnan osa-alueella on määritelty paikalliseen kohdekohtaiseen riskiarviointiin perustuva kohdetyyppikohtainen keskimääräinen tarkastustiheys. Koko nelivuotiskauden tarkastusten määrä ja suunniteltujen tarkastuksien keskimääräinen vuotuinen kohdetyyppikohtainen tarkastustiheys on määritelty. Vuodelle 2012 on valvontasuunnitelmaan tehty päivitys, johon on huomioitu tapahtuneet muutokset. Ympäristöterveydenhuollon elintarvikevalvonnan sektorilla on tehty keskimääräinen vuotuinen toteuma-arvio, jossa on huomioitu käytettävissä olevat resurssit ja muiden esim. kehittämistehtävien ja uusiin asioihin perehdyttämisen vaatima ajankäyttö. 25(98)