IMATRAN SEUDUN YMPÄRISTÖPALVELUT YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA 2007

Transkriptio

1 IMATRAN SEUDUN YMPÄRISTÖPALVELUT YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA 2007

2 2 Lyhenteitä STTV EVIRA KUV Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus Elintarviketurvallisuusvirasto Kuluttajavirasto EL Elintarvikelaki (23/2006) TsL Terveydensuojelulaki (763/1994) KuTuL TupL Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluksien turvallisuudesta (75/2004) Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976) KemL Kemikaalilaki (744/1989) ElhL Eläinlääkintähuoltolaki (685/1990) EY-valvonta-asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta Valvontaohjelma-asetus Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (xx/200x) Valvontasuunnitelmaasetus REACH Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta ja sen sisällöstä (xx/200x) EU:n komission ehdotus uudeksi kemikaaliasetukseksi. (Registration, Evaluation and Authorization of Chemicals) Säädösperusta Elintarvikelaki (23/2006) 47 Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluksien turvallisuudesta (75/2004) 14 Terveydensuojelulaki (763/1994) 4a Kemikaalilaki (744/1989) 5, Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976) 14a Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (xx/200x) Valtioneuvoston asetus kunnan valvontasuunnitelmasta ja sen sisällöstä (xx/200x)

3 3 SISÄLLYS I YLEINEN OSA JOHDANTO LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN PERUSTA KUNNAN VALVONTASUUNNITELMA VALVONNAN SISÄLTÖ Tarkastuksen sisällön yleinen määrittely ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Tarkastustiheys Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Hyväksytyt laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi VOIMAVAROJEN RIITTÄVYYS JA HENKILÖSTÖN KOULUTUS DELEGOINNIT LAATUJÄRJESTELMÄ VARAUTUMINEN ERITYISTILANTEISIIN VIESTINTÄ MAKSULLISUUS...14 II ELINTARVIKEVALVONNAN VALVONTASUUNNITELMA JOHDANTO VALVONTAKOHTEIDEN MÄÄRÄ TARKASTUKSET JA VALVONTAKOHTEIDEN RISKINARVIOINTI Perustarkastuksen sisältö Elintarvikehuoneistojen tarkastukset Maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset Lihantarkastukset MUU VALVONTA ELINTARVIKEVALVONNAN LAATUKÄSIKIRJA RISKEIHIN POHJAUTUVA VALVONTAKOHTEIDEN ARVIOINTI VALVONNAN VOIMAVARAT JA NIIDEN RIITTÄVYYDEN ARVIOINTI Elintarvikevalvontatiimin jäsenet Elintarvikevalvontatiimin voimavarat NÄYTTEENOTTO VARAUTUMINEN ELINTARVIKKEISTA AIHEUTUVIIN TERVEYSVAARATILANTEISIIN VARAUTUMINEN RUOKAMYRKYTYSEPIDEMIOIDEN SELVITTÄMISEEN VIESTINTÄ JA ASIAKASPALVELU HENKILÖSTÖN KOULUTUS SUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA JA RAPORTOINTI...24 III TERVEYDENSUOJELUN VALVONTASUUNNITELMA YLEISTÄ TERVEYDENSUOJELUVALVONNAN LAINSÄÄDÄNTÖ JA TAVOITTEET TERVEYDENSUOJELUN VALVONTASUUNNITELMA TARKASTUKSEN SISÄLLÖN YLEINEN MÄÄRITTELY JA TARKASTUKSEEN KESKIMÄÄRÄISESTI KÄYTETTÄVÄ AIKA...26

4 4 5 RISKINARVIOINTI JA TARKASTUSTIHEYS VALVONNAN PAINOPISTEALUEET NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN Talousvesi ja uimavesi Sisäilmanäytteet ja -tutkimukset Muut näytteet terveysvalvonnassa Hyväksytyt laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu VALVONTASUUNNITELMA Valvontaresurssit Valvontakohteet, tarkastukset ja näytteet Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi...31 IV TUOTETURVALLISUUSVALVONNAN VALVONTASUUNNITELMA 32 1 TUOTETURVALLISUUSVALVONNAN LAINSÄÄDÄNTÖ JA VALVONTA KUNNISSA Kuluttajapalvelusten ja tuotteiden turvallisuusvalvonta kunnissa TUOTETURVALLISUUSVALVONTA ETELÄ-KARJALAN POHJOISEN TOIMINTA- ALUEEN KUNNISSA VUONNA Resurssit ja resurssitarve Valvontakohteiden kartoittaminen Valvontakohteiden tarkastukset ja näytteenotto PROJEKTEIHIN OSALLISTUMINEN TAVOITTEET VUODELLE VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI...36 V KEMIKAALILAIN MUKAINEN VALVONTASUUNNITELMA JOHDANTO LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN PERUSTA VALVONTASUUNNITELMA Yleistä Suunnitelmallinen valvonta VALVONNAN MAKSULLISUUS...39 VI TUPAKKALAIN MUKAINEN VALVONTASUUNNITELMA JOHDANTO LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN PERUSTA VALVONTASUUNNITELMA Yleistä Suunnitelmallinen valvonta VALVONNAN MAKSULLISUUS...41 VII LÄÄKELAIN MUKAINEN NIKOTIINIVALMISTEIDEN VALVONTA 42 1 JOHDANTO LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN PERUSTA VALVONTASUUNNITELMA Yleistä Suunnitelmallinen valvonta VALVONNAN MAKSULLISUUS...42

5 5 I YLEINEN OSA 1 Johdanto Imatran, Joutsenon, Parikkalan, Rautjärven ja Ruokolahden kesken on aloitettu ympäristöyhteistoiminta, joka käsittää ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun tehtävät. Kunnat muodostavat yhteisen toimintaalueen, jossa viranhaltijoilla on toimivaltaa yli kuntarajojen. Lautakunnat ja viranhaltijat ovat sopimuskuntien omassa hallinnossa. Sopimus on voimassa vuoden 2008 loppuun. Ellei sopimusta irtisanota, niin se jatkuu toistaiseksi voimassaolevana. Joutseno on sittemmin sanonut sopimuksen irti Irtisanomisajan jälkeen sopimuksen viimeinen voimassaolopäivä Joutsenon kanssa on Kuntien välisellä yhteistoiminnalla ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun aloilla on tavoitteena yhdenmukaistaa palveluita seudun kuntien kesken, parantaa viranhaltijoiden tavoitettavuutta, yhdenmukaistaa menettelytapoja ja taksoja sekä parantaa asiantuntemusta koko yhteistoiminta-alueella. Näin pyritään tehostamaan nykyisten resurssien käyttöä niin, että kunnille annetut velvoitteet pystytään hoitamaan lain edellyttämällä tavalla koko yhteistoiminta-alueella huomioiden kuitenkin kunnan yhteistoimintaan varaamat resurssit. Yhteistoiminnan kokeilukaudella on tarkoitus myös seurata, voidaanko yhteistoimintaa vakiinnuttaa ja syventää tai laajentaa. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuodeksi 2007 sisältää elintarvikevalvonnan, terveydensuojelun ja tuoteturvallisuusvalvonnan valvontasuunnitelmat sekä kemikaalilain, tupakkalain ja lääkelain mukaisen valvonnan valvontasuunnitelmat. Elintarvikevalvonnan ja tuoteturvallisuusvalvonnan valvontasuunnitelmat ovat yhteiset koko yhteistoiminta alueelle. Terveydensuojelun sekä kemikaalilain, tupakkalain ja lääkelain mukaisen valvonnan valvontasuunnitelmat koskevat pelkästään Imatraa. 2 Lainsäädännöllinen perusta Kansanterveyslakiin (66/1972) on sisällytetty käsite ympäristöterveydenhuolto, jolla tarkoitetaan yksilön ja hänen elinympäristönsä terveydensuojelua. Sen 1 :ssä ympäristöterveydenhuoltoon kuuluviksi laeiksi säädetään kuuluvaksi seuraavat lait: terveydensuojelulaki (763/1994), elintarvikelaki (23/2006), laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluksien turvallisuudesta (75/2004), kemikaalilaki (744/1989), laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976) sekä eläinlääkintähuoltolaki (685/1990). Kunnan ympäristöterveydenhuollon toimeenpantavaksi kuuluu edellä mainittujen ympäristöterveydenhuollon lakien lisäksi myös eläintautilaki (55/1980), eläinsuojelulaki (247/1996) sekä Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitii-

6 6 kan täytäntöönpanosta annettu laki (1100/1994). Myös lääkelaissa (395/1987) ja ulkoilulaissa (606/1973) on säädetty tehtäviä ympäristöterveydenhuollolle. Valtionhallinnon tehtävänä on vastata valvonnan johdosta, suunnittelusta ja toimeenpanon yhdenmukaisuudesta maassamme. Valvonnan ylin johto on jaettu ministeriöiden kesken seuraavasti: Terveydensuojelulaki Elintarvikelaki Tuoteturvallisuuslainsäädäntö Tupakkalaki Kemikaalilainsäädäntö Eläinlääkintähuoltolaki sosiaali- ja terveysministeriö maa- ja metsätalousministeriö (tulosohjaus omalla toimialallaan myös kauppaja teollisuusministeriöllä ja sosiaali- ja terveysministeriöllä) kauppa ja teollisuusministeriö sosiaali- ja terveysministeriö sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö (kumpikin omalla maa- toimialallaan) ja metsätalousministeriö Ministeriöiden alaiset keskushallinnon valvontaviranomaiset suunnittelevat, ohjaavat ja valvovat ympäristöterveydenhuoltoa valtakunnallisesti omilla toimialueillaan seuraavasti: Elintarviketurvallisuusvirasto Kuluttajavirasto Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus elintarvikelaki, eläinlääkintähuoltolaki tuoteturvallisuuslainsäädäntö terveydensuojelulaki, tupakkalaki, kemikaalilainsäädäntö (terveydelle vaaralliset sekä palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit; ympäristölle vaaralliset aineet Suomen ympäristökeskus) Lääninhallitus ohjaa ja valvoo annettujen säännösten ja määräysten noudattamista läänin alueella. Kemikaalilainsäädännön osalta lääninhallitus ja alueellinen ympäristökeskus ohjaavat ja valvovat, kumpikin omalla toimialallaan, kuntien toimintaa kemikaalilain säännösten noudattamisessa. Valtioneuvosto antoi vuonna 2003 periaatepäätöksen koskien elintarvikevalvonnan kehittämistä. Periaatepäätöksen mukaan tavoitteena on muodostaa paikallistasolle aiempaa suurempia toimintayksikköjä, jotka mahdollistavat paremmin resurssien kokoamisen ja valvontahenkilöstön erikoistumisen. Tavoitteet on tarkoitettu sovellettavaksi koko ympäristöterveydenhuollossa. Periaatepäätökseen on kirjattu, että paikallinen kuntien vastuulla oleva valvonta kootaan vuoden 2006 loppuun mennessä seudulliseen toimintayksikköön ja että saman yksikön hoidettavaksi tulee myös muu kuntien vastuulla oleva ympäristöterveydenhuolto. Lisäksi periaatepäätöksessä painotetaan kuntien ohjauksen tehostamista valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman avulla sekä kunnan valvonnan suunnitelmallisuutta kehottamalla kuntia laatimaan kirjallisia valvontasuunnitelmia.

7 7 Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöä on vuosien aikana uudistettu. Uudistettujen lakien mukaan ympäristöterveydenhuollon keskushallinnon valvontaviranomaisten tulee omilla toimialoillaan laatia valtakunnalliset valvontaohjelmat kuntien valvontasuunnitelmien laatimisen ohjaamiseksi. Kunnan valvontasuunnitelmaa säätelevät myös asetukset: valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (valvontaohjelma-asetus 664/2006) ja valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta ja sen sisällöstä (valvontasuunnitelmaasetus 665/2006). 3 Kunnan valvontasuunnitelma Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmassa otetaan huomioon sekä ympäristöterveydenhuollon yhteinen valvontaohjelma että toimialakohtaiset valvontaohjelmat ja niihin sisältyvät pianopistealueet, kuitenkin paikalliset olosuhteet huomioiden. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YHTEINEN VALTAKUNNALLINEN VALVONTAOHJELMA KUV + STTV + EVIRA STTV STTV STTV KUV EVIRA Valtakunnallinen terveydensuojelulain valvontaohjelma Valtakunnallinen tupakkalainsäädännön valvontaohjelma Valtakunnallinen kemikaalilain valvontaohjelma Valtakunnallinen tuoteturvallisuuslainsäädännön valvontaohjelma Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma Kuva 1. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhde muihin ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmiin ja kunnan valvontasuunnitelmaan. Elintarviketurvallisuusvirasto laatii vuosittain valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman ja Kuluttajavirasto vuosittain valtakunnallisen tuoteturvallisuuden valvontaohjelman. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus laatii vastaavasti valtakunnalliset terveydensuojelun, tupakkavalvonnan ja kemikaalivalvonnan valvontaohjelmat.

8 8 Valvontasuunnitelma-asetuksen 3 :ssä määritellään, että kunnan valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään 1) tarkastuksen sisällön määrittelyn, 2) valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheyden, 3) tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan, 4) kunnan toimesta tapahtuvan näytteenoton ja näytteiden tutkimisen sekä 5) valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnin. Kunnan laatima ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma hyväksytään kunnan ympäristöterveydenhuollosta vastaavassa monijäsenisessä toimielimessä (lautakunta). 4 Valvonnan sisältö 4.1 Tarkastuksen sisällön yleinen määrittely ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Tarkastuksella tarkoitetaan valvontakohteeseen valvontaviranomaisen tai tämän valtuuttaman ulkopuolisen asiantuntijan toimesta tekemää tarkastusta, jossa arvioidaan valvontakohteen vaatimuksenmukaisuus. Tarkastus voi kohdistua olosuhteiden, toimintojen, tuotteiden tai asiakirjojen tarkastukseen. Tarkastusten ja selvitysten tekemiseen voidaan tarvittaessa käyttää riittävän asiantuntemuksen ja pätevyyden omaavaa ulkopuolista asiantuntijaa. Tarkastusten määrään ja sisältöön vaikuttavat valvontatoimenpiteiden yhteydessä sekä muuten tarkastuskohteesta saadut tiedot. Tarkastusten päätyypit ovat perustarkastus ja lisätarkastus. Perustarkastuksessa käydään läpi kohde kokonaisuudessaan, esim. valvontakohteen asiakirjat, tilat, rakenteet ja pinnat, laitteet, välineet, toiminnot, tuotteet, omavalvonta, käyttötarkkailu ja mahdollisesti näissä tapahtuneet muutokset. Lisätarkastus kohdistuu johonkin tai joihinkin seikkoihin (osatarkastus) taikka on tiettyä asiaa koskeva jälkitarkastus. Tarkastus voi pitää sisällään näytteenottoa, mutta pelkkää näytteenottokäyntiä, johon ei sisälly esimerkiksi tilojen ja olosuhteiden tarkastusta, ja josta ei laadita tarkastuskertomusta, ei voida pitää tarkastuksena. Suunnitelmallisella valvonnalla tarkoitetaan hyväksyttyyn valvontasuunnitelmaan perustuvaa valvonnan toteuttamista. Kun tarkastus on ennalta suunniteltu, puhutaan suunnitelmallisesta tarkastuksesta. Tarkastus voi olla joko ennalta suunniteltu tai se voi tulla vireille jostain muusta syystä esimerkiksi kuntalaisen, kuluttajan tai toiminnanharjoittajan tekemän ilmoituksen tai valituksen perusteella. Myöskään uusien valvontakohteen ennakko- tai käyttöönottotarkastuksia ei voi ennalta suunnitella.

9 9 Valvontasuunnitelmassa on varauduttu sekä suunnitelmalliseen valvontaan että suunnitelmallisen valvonnan ulkopuolisiin toimenpiteisiin. Aikaa on varattu myös valvontasuunnitelman ja maksullisuuden käyttöönoton vaatimiin tehtäviin, valistukseen, neuvontaan ja ohjaukseen sekä Etelä- Karjalan kuntien yhteisen laatujärjestelmän laatimiseen. Työajasta keskimäärin 50 % käytetään muuhun kuin säännölliseen, suunnitelmalliseen valvontaan. Tarkastukseen kuuluu useita vaiheita; 1) tarkastukseen valmistautuminen esimerkiksi tutustumalla kohteeseen liittyviin asiakirjoihin, tarkastuskertomuksiin ja muihin saatavilla oleviin tietoihin, 2) fyysinen tarkastus kohteessa sekä 3) tarkastuskertomuksen laatiminen tarkastuksen jälkeen. Tarkastuskertomus toimitetaan tiedoksi kaikille osapuolille. Tarkastuskertomus voidaan tarvittaessa lähettää tiedoksi myös muille viranomaisille. Usein on myös tarpeen tehdä kohteessa 4) jälkitarkastus, josta myös laaditaan tarkastuskertomus. Valvontasuunnitelmaan kuuluvista tarkastuksista ilmoitetaan etukäteen toiminnanharjoittajalle. Kaikista tarkastuksista laaditaan tarkastuskertomus, joka annetaan tiedoksi tarkastuksen kohteelle ja mahdollisille muille asianosaisille. On myös mahdollista tehdä neuvontaan, ohjaukseen tai muuhun syyhyn liittyvä käynti kohteessa. Tällainen neuvontakäynti ei ole varsinainen tarkastus eikä siitä laadita tarkastuskertomusta. Käynnistä tehdään muistiinpanot tietojärjestelmään ja asiakkaalle voidaan antaa kirjallisia ohjeita ja neuvoja. Mikäli tarkastuksessa on havaittu puutteita ja niiden johdosta on annettu korjauskehotuksia tai määräyksiä, todetaan puutteiden korjaaminen jälkitarkastuksella. Valvontaan voi liittyä myös hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä. Tarkastuksissa käytetään apuna mahdollisia valvontaohjeita, tarkastuslistoja, malliasiakirjoja ja työohjeita sekä kuntien yhteisiä menettelytapaohjeita. Tarkastuksiin käytettävään aikaan sisältyy valmistautumiseen, tarkastukseen, matkoihin ja tarkastuskertomuksen laadintaan käytettävä aika. Perustarkastuksen vähimmäisaika on yleensä kaksi tuntia. Osatarkastukseen käytettävä aika on tavallisesti puolet perustarkastukseen käytettävästä ajasta. Ympäristöterveydenhuollon maksutaksassa on määritetty kohdetyypeittäin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika. Mikäli samaa kohdetta valvotaan kahden tai useamman ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön piiriin kuuluvan lain nojalla, on yleensä tarkoituksenmukaista tehdä tarkastus samanaikaisesti useamman lain perusteella. Tupakkalain mukaiset tarkastukset ja lääkelain mukaiset nikotiinivalmisteiden tarkastukset tehdään elintarvikevalvonnan yhteydessä. Myös tuoteturvallisuusvalvontaa ja terveydensuojelulain mukaista valvontaa voidaan tehdä samanai-

10 10 kaisesti. Tarkastuksesta laaditan normaalisti yksi tarkastuskertomus, johon merkitään minkä lakien mukaan tarkastus on tehty. 4.2 Tarkastustiheys Valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien tarkastustiheys perustuu valvontakohteiden kartoitukseen, riskinarviointiin ja käytettävissä oleviin resursseihin. Samalla on pyritty huomioimaan ympäristöterveydenhuollon voimavarojen oikea ja tasapuolinen kohdentamisen eri valvontasektorien kesken. Tarkastustiheyttä määritellessä on otettu huomioon myös toimialakohtaisten valtakunnallisten valvontaohjelmien ohjeelliset tarkastustiheydet. Lähtökohdan riskien arvioimiselle muodostaa tieto valvontakohteiden lukumääristä ja kohteiden tuntemus. Riskiin vaikuttavat tekijät sekä niiden vaikuttavuus ja todennäköisyys valvontakohteissa on määritelty käytössä olevan tiedon pohjalta, esim. hyvin toimiva omavalvonta tai vastaava muu kohteessa tehtävä sisäinen valvonta, laadunvalvonta tai käyttötarkkailu on omiaan pienentämään riskiä ja tätä kautta suunnitelmallisten tarkastusten lukumäärä. Riskinarvioinnissa on pyritty järjestelmällisesti tunnistamaan valvontakohteen vaarat ja terveyshaitat sekä arvioimaan niiden merkitys. Tavoitteena on arvioida jokainen valvontakohde erikseen. Niistä kohteista, joista ei ole riittävästi tietoa, on tehty alustava riskinarviointi valvontakohdetyypeittäin ja tarkastustiheys on määritelty keskimääräisenä kohdetyypeittäin. Mikäli samaa valvontakohdetta joudutaan tarkastelemaan useamman eri ympäristöterveydenhuollon lain näkökulmasta, tarkastustiheys riippuu kohteen tosiasiallista riskeistä. Tarkastustiheyttä määritellessä otetaan perustaksi riskialtein toiminta ja harkitaan, missä määrin muut toiminnot tarkastetaan samanaikaisesti. Tarkemmin tarkastustiheydet on määritelty sektorikohtaisissa valvontasuunnitelmissa. 4.3 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Kunnan näytteenottosuunnitelma on osa kunnan valvontasuunnitelmaa. Valvontasuunnitelmaan sisällytetään ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä kunnan valvontaviranomaisen suoritettavaksi säädetty näytteenotto sekä maininta hyväksytyistä laboratorioista, johon valvonta tukeutuu. Asiasta on säädetty terveydensuojelulaissa ja elintarvikelaissa. Valvontasuunnitelmaan on sisällytetty kaikki ympäristöterveydenhuollon lakien mukaiset näytteenotot ja näytteiden tutkimukset, jotka voidaan etukäteen suunnitella. Näytteenottosuunnitelmasta käy ilmi, mitkä näytteet liittyvät tietyn kohteen suunnitelmalliseen valvontaan, jolloin näytteenotosta aiheutuvat kustannukset kohdistuvat kohteelle, ja mitkä näytteet liittyvät kunnan valvontaprojekteihin, joiden kustannuksista vastaa kunta. Tarkka näytteenottosuunnitelma on esitetty sektorikohtaisissa valvontasuunnitelmissa ja niiden työkaluosioissa.

11 Hyväksytyt laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Valvonta tukeutuu sellaisiin laboratorioihin ja ulkopuolisiin asiantuntijoihin, joilla on lainsäädännössä määritelty pätevyys. Tutkimuksia ja selvityksiä viranomaisvalvontaa varten tekevällä ulkopuolisella asiantuntijalla tulee olla tarvittava asiantuntemus ja pätevyys. Valtioneuvoston asetuksessa 1174/2006 annetaan määräyksiä elintarvike- ja terveydensuojelulain nojalla tutkimuksia tekeville laboratorioille. Viranomaisille tarkoitetut laboratoriotutkimukset tulee tehdä Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymässä tai rekisteröimässä laboratoriossa. Tutkimuksia tekevällä laboratoriolla tulee olla kirjallinen laatujärjestelmä, ja laboratorion on pystyttävä osoittamaan tekemiensä määritysten luotettavuus. Laboratoriolla tulee lisäksi olla tutkimuksen suorittamiseen tarvittava asiantuntemus ja tekniset valmiudet. Tämän valvontasuunnitelman mukaisia näytteitä tutkivalta laboratoriolta edellytetään että se on akkreditoitu ja myös kunkin näytteen testauksessa käytettävät menetelmät on akkreditoitu tai ainakin ulkoisen tahon toimesta arvioitu, silloin kuin lainsäädännössä tätä edellytetään. Valvonta tukeutuu seuraaviin hyväksyttyihin laboratorioihin: Nablabs ympäristöanalytiikka OY, EVIRA, VTT, Lappeenrannan Elintarvike- ja ympäristölaboratorio ja Saimaan Vesiensuojeluyhdistys ja muihin hyväksyttyihin laboratorioihin. 4.5 Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Valvontasuunnitelman toteutumista seurataan vuosittain vertaamalla toteutunutta valvontaa suunnitelmaan ja arvioimalla valvonnan tehokkuutta ja kattavuutta sekä voimavarojen riittävyyttä ja kohdentamista eri ympäristöterveydenhuollon lakien mukaiseen työhön. Arvioinnissa seurataan tarkastusten määrää valvontakohdetyypeittäin näytteiden määrä valvontakohdetyypeittäin henkilöstövoimavarojen riittävyyttä suhteessa tarpeeseen ja suunniteltuun toimintaan miten henkilöresursseja on käytetty ennalta suunniteltuihin valvontatehtäviin ja kuinka paljon muihin tehtäviin. resurssien käyttöä eri ympäristöterveydenhuollon lakien mukaiseen työhön eri tyyppisiin tarkastuksiin käytettyä aikaa ja verrataan sitä suunniteltuun ajankäyttöön valvonnasta saatujen tulojen määrää ja kohdentumista valtakunnallisten painopisteiden ja omien paikallisten painopistealueiden valvonnan toteutumista

12 12 Ne erikseen raportoitavat asiat, joita ympäristöterveydenhuollon eri keskusviranomaiset ovat toimialakohtaisissa ohjelmissa pyytäneet kunnilta, esitetään erikseen sektorikohtaisissa valvontasuunnitelmissa. Arvioinnissa voidaan antaa palautetta valtakunnallisista valvontaohjelmista niiden kehittämiseksi. Arviointi valvontasuunnitelman toteutumisesta, valvontakertomus, käsitellään kunnan asianomaisessa lautakunnassa ja lähetetään lääninhallitukselle suunnitelmavuoden jälkeisen maaliskuun loppuun mennessä. 5 Voimavarojen riittävyys ja henkilöstön koulutus Lainsäädännön mukaan valvontaviranomaisella tulee olla käytettävissään tarpeellinen määrä pätevää ja valvonnan menestyksellisen hoitamisen kannalta riittävän kokenutta henkilökuntaa. Valvontaviranomaisen pätevyydestä on säädetty elintarvikelain 35 :ssä, terveydensuojelulain 7 :ssä, eläinlääkintähuoltolain 10 :ssä sekä kansanterveyslain 41 :ssä. Ympäristöterveydenhuolto sisältää monia toisistaan eriäviä sektoreita, kuten mm. elintarvikevalvonta, tuoteturvallisuusvalvonta, talous- ja uimavesivalvonta ja asumisterveys. Näiden tehokas hoitaminen edellyttää että eri viranhaltijoilla on erikoisosaamista eri osa-alueilta. Erikoistuminen tulisi toteuttaa hallitusti niin, että työparit tai työtiimit voisivat valvontayksikössä hoitaa eri sektorien mukaisen valvonnan. Pari- ja tiimityöskentely on mahdollista toteuttaa elintarvikevalvonnassa. Muilla sektoreilla, talous- ja uimavesivalvonnassa, asumisterveyden valvonnassa sekä tuoteturvallisuus- ja kemikaalilain mukaisessa valvonnassa, tähän ei ole samoja mahdollisuuksia yksikön pienen koon takia. Toimintavuoden aikana työnjakoa ja rooleja täsmennetään ja tarkennetaan. Kansanterveyslaissa säädetään täydennyskoulutuksesta myös ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille. Koulutuksen tavoitteena on ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen. Täydennys- ja jatkokoulutuksen tavoitteena on, että jokainen käyttää oman yksikkönsä talousarvion puitteissa vuodenaikana vähintään 3-4 päivää koulutukseen huomioiden kunkin tarkastajan tehtävien painopistealueet. Koulutus kohdennetaan ympäristöterveydenhuollon osa-alueiden erityisosaamista lisäävään koulutukseen. Varsinaisen koulutuksen lisäksi osallistutaan keskusvirastojen ja lääninhallituksen järjestämiin työkokouksiin ja toiminnanohjauspäiviin. Tarkemmat koulutusohjelmat esitetään sektorikohtaisissa valvontasuunnitelmissa.

13 13 6 Delegoinnit Valvontakeinojen toteutumisen kannalta on tärkeää, että valvontaviranomainen on delegoinut toimivaltaa viranhaltijalle kunkin lain mahdollistamalla tavalla niin, että käytännön valvontatoimenpiteet voidaan tehdä ilman viivytystä. Imatran seudun ympäristöyhteistoiminta-alueella tavanomaiset, käytännön valvontatoimenpiteiden vaatimat delegoinnit on tehty. Delegoinneissa on kuitenkin joiltakin osin erilaisuutta. Tarkoitus on, että toimintavuoden aikana delegoinnit päivitetään ja valmistellaan harmonisointia. 7 Laatujärjestelmä Etelä-Karjalan kunnat laativat yhteistyössä vuoden 2007 aikana ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmän. Laatujärjestelmä tulee koskemaan kaikkien ympäristöterveydenhuollon lakien mukaista valvontaa. Ympäristöterveydenhuollon henkilökunta osallistuu laatujärjestelmän laatimiseen omien vahvuusalueidensa osalta. 8 Varautuminen erityistilanteisiin Terveydensuojelulain 8 ja elintarvikelain 46 velvoittavat kuntia laatimaan suunnitelman, jossa varaudutaan erityistilanteisiin. Kuluttajavirasto on laatinut oppaan Erityistilanteet kunnan tuoteturvallisuusvalvonnassa (kuluttajaviraston julkaisuja 1/2006). Toimintavuoden aikana pyritään laatimaan ohje erityistilanteisiin varautumisesta tuoteturvallisuusvalvonnassa. Valvontasuunnitelmaa laadittaessa on otettu myös huomioon erityistilanteiden vaatima työaika. Varautumisesta erityistilanteisiin esitetään sektorikohtaisissa valvontasuunnitelmissa tarkemmin. 9 Viestintä Yleisesti viranomaisen velvollisuudesta tiedottaa toiminnastaan säädetään julkisuuslaissa (621/1999) ja kuntalaissa (365/1995). Lisäksi velvollisuudesta tiedottaa säädetään terveydensuojelulain 6 :ssä ja elintarvikelain 33 :ssä. Viranhaltijat tiedottavat, ohjaavat ja neuvovat paikallisia yrityksiä ja muita yhteistyötahoja lainsäädännössä annettujen vaatimusten noudattamiseksi sekä elinympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden turvaamiseksi. Viestinnän eri osa-alueita ovat asiakaspalvelu, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri keinoin eri tilanteissa. Viestinnän kohde-

14 14 ryhmiä ovat kuntalaiset, elinkeinonharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. 10 Maksullisuus Kaikissa ympäristöterveydenhuollon laeissa säädetään, että kunnan valvontaviranomaisen tulee periä toiminnanharjoittajalta maksu kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvästä tarkastuksesta, näytteenotosta ja tutkimuksista. Maksullisia ovat myös kohteiden hyväksymiseen liittyvät tarkastukset. Suunnitelmallinen maksullinen valvonta kohdistuu sekä ilmoituksen- ja luvanvaraisiin kohteisiin että sellaisiin, jotka eivät vaadi ympäristöterveydenhuollon ilmoitustai lupakäsittelyä. Elintarvikelain ja kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain mukaan maksujen periminen valvontasuunnitelmaan sisältyvien valvontatoimenpiteiden osalta on voitu käynnistää vuonna Muiden lakien osalta maksujen periminen voidaan aloittaa aikaisintaan Viimeistään maksujen periminen on aloitettava vuoden 2008 alusta. Maksullisuuden laajentamisella on pyritty tehostamaan ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön edellyttämää valvontaa sekä turvaamaan ympäristöterveydenhuollon voimavaroja. Yhteistoiminta-alueella Imatra ottaa laajennetun maksullisuuden käyttöön koko ympäristöterveydenhuollon sektorilla. Muissa kunnissa maksullisuuden laajennus koskee tässä vaiheessa elintarvike- ja tuoteturvallisuusvalvontaa. Tarkemmin maksullisuudesta on kuntien hyväksymässä ympäristöterveydenhuollon maksutaksassa.

15 15 II ELINTARVIKEVALVONNAN VALVONTASUUNNITELMA 1 Johdanto Elintarviketurvallisuusvirasto edellyttää kunnilta, että elintarvikevalvonnan tulee perustua suunnitelmallisuuteen. Tämän vuoksi jokaisen kunnan on laadittava vuosittain kirjallinen elintarvikevalvontasuunnitelma elintarvikevalvonnan toteuttamista varten. Suunnitelman tulee perustua valvontakohteiden kartoitukseen, niiden riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Suunnitelmassa tulee esittää myös valvonnan painopistealueet sekä ottaa huomioon valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman valvontahankkeet ja projektit sekä maakunnalliset yhteisprojektit. Etelä-Karjalan ns. pohjoiset kunnat, Imatra, Joutseno, Parikkala, Rautjärvi ja Ruokolahti ovat tehneet sopimuksen ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun järjestämisestä yhteistyössä. Tästä yhteistyösopimuksesta on Joutseno irtisanoutunut syksyllä Yhteistyösopimuksessa on päätetty sisäisestä työnjaosta, ja henkilöstö on jaettu tiimeihin jotka huolehtivat omasta osa-alueestaan. Elintarvikevalvontaa varten on perustettu elintarvikevalvontatiimi, johon kuuluu neljä henkilöä. Tiimi huolehtii terveystarkastajien tehtäviin kuuluvasta elintarvikevalvonnasta koko yhteistoiminta-alueella. Yhteistoimintaalueesta on käytetty nimitystä Imatran seudun ympäristöpalvelut, jolla on esimerkiksi omat internetsivustot. Tämä elintarvikevalvontasuunnitelma on koko yhteistoiminta-alueen yhteinen. Joutseno ei ole mukana Etelä-Karjalan pohjoisten kuntien elintarvikevalvontasuunnitelmassa 2007, vaikkakin suunnitelmaa on tehty yhteistyössä Joutsenon elintarvikevalvonnasta vastaavan terveystarkastajan kanssa. Suunnitelman ovat laatineet elintarvikevalvontatiimin jäsenet. Jokaisen kunnan tulee hyväksyttää elintarvikevalvontasuunnitelma kunnan elintarvikevalvonnasta päättävässä toimielimessä, jonka jälkeen se toimitetaan lääninhallitukselle tiedoksi. 2 Valvontakohteiden määrä Pääosa alueen elintarvikevalvontakohteista on tarjoilu- ja myyntipaikkoja. Taulukossa 1 kohteet on jaettu kuuteen eri kategoriaan. Taulukko 1. Erilaisten valvontakohteiden lukumäärä kunnissa Kohdetyyppi Imatra Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Elintarvikelaitokset Alkutuotanto Valmistuspaikat, pitopalvelut Pakkaus, kuljetus ym Tarjoilupaikat Myyntipaikat Valvontakohteita yhteensä

16 16 Valvontakohteiden tiedot tallennetaan Imatralla YT-BOSS- sekä Ruokolahdella ja Parikkalassa TerveKuu -tietojärjestelmään. Rautjärvellä ei ole käytössä atk-pohjaista tietojenkeruujärjestelmää, mutta Rautjärven kohteet on kerätty Parikkalan TerveKuu- tietojärjestelmään. Asiakirjojen arkistointia toteutetaan kuntien arkistonmuodostussuunnitelmien mukaisesti. Sähköisessä asiakastietojärjestelmässä pyritään aina pitämään ajantasaiset tiedot kohteista. Uudet elintarvikevalvontakohteet lisätään tietojärjestelmään välittömästi ja lopettaneet kohteet poistetaan aina vuoden lopussa. Uusia valvontakohteita kartoitetaan jatkuvasti muun muassa seuraamalla paikallislehtiä. Valvontaan liittyvät paperiasiakirjat säilytetään aina siinä kunnassa, jonka alueella valvontakohde sijaitsee. 3 Tarkastukset ja valvontakohteiden riskinarviointi Tarkastussuunnitelmaa laadittaessa on otettu huomioon kohteille aiemmin mahdollisesti tehdyt riskiarvioinnit sekä valvontahistoria. Riskiarvioinnit on tarkoitus päivittää vuoden 2007 aikana. Elintarvikevalvontatiimin tavoitteena on tehdä jokaiseen valvontakohteeseen yksi perustarkastus vuoden 2007 aikana. Perustarkastus sisältää kohteen kokonaisvaltaisen tarkastelun (rakenteet, omavalvonta, näytteet, riskiarvioinnin ja tarkastustiheyden määrittelyn vuodelle 2008). Perustarkastuksia varten laaditaan omat tarkastuslomakkeistot, jotka liitetään elintarvikevalvontatiimin laatukäsikirjaan. Perustarkastusten lisäksi pyritään tehostamaan valvontaa tilapäisissä tapahtumissa, joissa on elintarvikkeiden myyntiä tai tarjoilua. Alkutuotannon valvontaan kiinnitetään huomiota uuden elintarvikelain mukaisesti. Lisäksi käsihygienian tärkeyttä korostetaan valvontatarkastusten yhteydessä. Tarkastukselle mentäessä tarkastaja käyttää aina asianmukaista suojavaatetusta ja huolehtii omasta käsihygieniasta. Valvonnassa noudatetaan laatukäsikirjan ohjeita. Työkaluosiossa on esitetty suunnitellut perustarkastukset tarkemmin. 3.1 Perustarkastuksen sisältö Yhteen tarkastukseen käytettävä aika riippuu kohteen toiminnan laajuudesta, omavalvonnan toimivuudesta, riskitasosta ja myös kohteen maantieteellisestä sijainnista. Maksutaksassa on määritetty kohteen valvontaan käytettävä aika, jota pyritään noudattamaan. Tarkastusaikaan lasketaan myös matkat, tarkastukseen valmistautuminen sekä tarkastuskertomuksen laadintaan kuluva työaika. Perustarkastukseen kuuluu:

17 17 Toimitilojen tarkastus, pinnat, laitteet ja välineet sekä tilojen toimivuuden tarkastamisen Työskentelytavat, henkilökunta Omavalvontasuunnitelman toteuma, jäljitettävyys, mahdolliset omavalvontanäytteet Elintarvikkeiden koostumus, pakkausmerkinnät ja materiaalit Elintarvikevalvonnan laatua pyritään lisäämään muun muassa kehittämällä ja yhtenäistämällä raportointikäytäntöjä. Jokaisesta vuosiraporttiin tulevasta tarkastuksesta on oltava dokumentti. Elintarvikevalvontatiimi on laatinut valmiita tarkastuslomakkeistoja, joita pyritään käyttämään tarkastuksilla. Myöhemmässä vaiheessa nämä lomakkeistot tullaan liittämään elintarvikevalvonnan laatukäsikirjaan. 3.2 Elintarvikehuoneistojen tarkastukset Taulukoissa 2 on esitetty valvontakohteiden suunnitellut perustarkastusten lukumäärät sekä niihin käytettävä aika. Valvontamaksutaksassa on käytetty samaa arviointimenetelmää tarkastukseen käytettävästä työajasta. Taulukko 2. Valvontakohteiden perustarkastusten lukumäärä ja suunniteltuihin tarkastuksiin käytettävä aika vuonna 2007 Tarkastukset Imatra Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Perustarkastuksen lkm Suunniteltu tarkastusaika / htpv ,0 24,9 9, Maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen (854/2004/EY) liitteen 4 luvun 1 mukaan maidontuotantotiloilla oleviin eläimiin on kohdistettava virallista valvontaa sen todentamiseksi, että raakamaidon tuotantoa koskevat terveysvaatimukset sekä eläinten terveydentilaa ja eläinlääkkeiden käyttöä koskevat vaatimukset täyttyvät. Maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset tehdään pääsääntöisesti kolmen vuoden välein, mutta viranomaisen harkinnan ja riskinarvioinnin mukaan tarkastustiheyttä voidaan tarvittaessa muuttaa. Maidontuotantotilan tarkastuksen suorittaa eläinlääkäri. Imatralla ja Ruokolahdella on kaikki maidontuotantotilat tarkastettu edellisen kerran vuonna Parikkalassa ja Rautjärvellä on eläinlääkäripulan vuoksi

18 18 viime vuosina tarkastettu vain muutamia tiloja, joten vuonna 2007 tulisi tarkastaa miltei kaikki tilat. Taulukossa 3 on esitetty kunnissa olevien maidontuotantotilojen lukumäärät sekä tarkastussuunnitelma vuodelle Taulukko 3. Maidontuotantotilojen lukumäärä ja tarkas-tukset vuonna 2007 kunta maitotilojen yhteismäärä, tarkastettavat v. 2007, kpl kpl Imatra 4 0 Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Lihantarkastukset Yleiseen kulutukseen tarkoitettu koti- ja riistaeläinten liha on tarkastettava. Eläinlääkärit valvovat kuntien alueella sijaitsevia pienteurastamoja sekä tekevät lihantarkastuksia luonnonvaraisen riistan teurastuspaikoissa. Hyväksyttyjä pienteurastamoita on yksi Ruokolahdella ja yksi Parikkalassa. Pienteurastamoissa jokainen teurastettava eläin tarkastetaan ennen teurastusta elävänä (ante mortem tarkastus) ja teurastuksen jälkeen (post mortem tarkastus). Tarkastuksia tehdään teurastuspäivinä. 4 Muu valvonta Elintarvikevalvontatiimi tekee tupakkalain mukaista valvontaa elintarvikehuoneistoissa sekä lääkelain mukaista nikotiinivalmisteiden valvontaa vähittäismyyntipaikoissa. Näiden lakien mukaista valvontaa tehdään elintarvikehuoneistoissa pääsääntöisesti elintarvikevalvonnan yhteydessä. 5 Elintarvikevalvonnan laatukäsikirja Kehittämistehtävänä (erikoistumisopinnot elintarviketurvallisuus, MikkeliAMK, 2006) on laadittu elintarvikevalvontatiimiin käyttöön tarkoitettua elintarvikevalvonnan laatukäsikirjaa. Laatukäsikirja ei ole täysin valmis, vaan sitä on tarkoitus työstää maakunnallisesti. Etelä-Karjalan maakunnallisen ympäristöterveydenhuollon laatukäsikirjan laatiminen aloitetaan vuonna 2007 ja myös elintarvikevalvontaosuutta on tarkoitus muokata ja kehittää edelleen. Laatukäsikirjan tarkoituksena on ohjata alueen elintarvikevalvonnan laadunhallintaa. Asiakirja sisältää menettelytapaohjeita valvonta-, näytteenotto- ja mittaustoimintaan, ohjeita analyysitulosten tulkintaan, asiakirjojen käsittelyyn sekä päätöksentekoon. Osa ohjeista on käytössä olevia, jotka on tarkoitus vain päivittää. Osa ohjeista jää laadittavaksi vuodelle Ohjeet on laadittu

19 19 käytännön ja lainsäädännön pohjalta. Laatukäsikirjassa tulee selvittää elintarvikevalvonnan organisaation henkilökunta, vastuut ja velvollisuudet ja valtuudet. Laatukäsikirjan tulee sisältää toimintaohje laatukäsikirjan toteutuksen seurantaan. Tuleva valvonnan maksullisuus luo paineita tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi myös asiakkaiden taholta. Yhteistyö eri kuntien kesken on vasta aloitettu, joten kunta- ja tarkastajakohtaisia eroja on vielä paljon. Toimiva laatukäsikirja ja toimintaohjeet lisäävät valvonnan tasapuolisuutta ja tuovat toimintaan myös ryhtiä ja varmuutta. Lainsäädännön muutokset ja jatkuva alan kehittyminen edellyttävät valvontaa tekevien viranhaltijoiden jatkuvaa tietojen ja taitojen kehittämistä, siksi myös laatukäsikirjaa tulee päivittää ja kehittää jatkuvasti. Henkilöstön sitouttaminen noudattamaan laatukäsikirjan ohjeita on ensiarvoisen tärkeää. Tavoitteena on että jokainen pääsee vaikuttamaan laatukäsikirjan sisältöön ja toimintaohjeisiin. 6 Riskeihin pohjautuva valvontakohteiden arviointi Valvontakohteiden riskiarviointiohje on tehty soveltaen Valtakunnallisessa elintarvikevalvontaohjelmassa esitettyjä riskiarviointiohjeita. Vuoden 2007 aikana on tarkoitus tehdä riskiarviointi mahdollisuuksien mukaan kaikkiin valvontakohteisiin yhteistyössä toimijoiden kanssa. Riskiarvioinnin pohjalta saadaan määriteltyä tarkastustiheys ja näytteenottoon liittyvät asiat. Näiden tietojen pohjalta toimija saa arvion valvontamaksujen suuruudesta ja tiedon keinoista, joilla hän voi itse vaikuttaa valvontamaksun suuruuteen. Näitä keinoja ovat esimerkiksi omavalvonnan toimivuus ja kattavuus sekä toimitilojen pitäminen rakenteellisesti hyvässä kunnossa. Riskiarvioinnissa huomioitavia asioita ovat kohteen toiminnan luonne ja laajuus, omavalvonnan toimivuus, henkilökunnan asiantuntemus, kohteen rakenteellinen kunto, siisteys ja puhtaustaso, aikaisemmat näyte- ja tarkastustulokset sekä muut mahdolliset tekijät. Työkaluosiossa on ohjeistusta valvontakohteiden riskiluokitukseen sekä kohdekohtainen riskiarviointilomake. Tammikuun 2007 aikana riskiarviointimallia on vielä tarkoitus kehittää elintarvikevalvontatiimissä. 7 Valvonnan voimavarat ja niiden riittävyyden arviointi 7.1 Elintarvikevalvontatiimin jäsenet Imatran seudun ympäristövalvonnan elintarvikevalvonnasta koko toimintaalueella vastaa elintarvikevalvontatiimi yhdessä kuntien eläinlääkäreiden kanssa. Eläinlääkärit osallistuvat käytännön valvontatyöhön lähinnä hygienialain mukaisissa laitoksissa. Lisäksi heidän työtehtäviinsä kuuluvat maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset sekä lihantarkastukset teurastamoissa ja teurastuspaikoissa.

20 20 Elintarvikevalvontatiimiin kuuluu neljä jäsentä: Katariina Hyrkkänen, Ritva Kunelius-Aalto, Tiina Päätalo ja Marjukka Sarkanen. Tiimissä ei ole edustusta kaikista toiminta-alueen kunnista. Sisäisen työnjaon avulla huolehditaan siitä, että elintarvikevalvontasuunnitelman mukainen valvonta toteutuu kaikissa yhteistyökunnissa. Tiimin toiminnasta vastaa elintarvikevalvontatiimin vetäjä, joka on keväästä 2006 alkaen ollut Tiina Päätalo. Peruskuntien terveystarkastajat tekevät satunnaisesti elintarvikevalvontaan liittyviä työtehtäviä, esimerkiksi ottavat vastaan ilmoituksia ja tekevät puhelinneuvontaa. Rautjärven terveystarkastaja-ympäristönsuojelusihteeri ottaa jonkin verran elintarvikenäytteitä. Syynä on henkilövoimavarojen ja kustannusten säästö. Kohteet ovat kaukana ja samalla kohteesta otetaan monesti esimerkiksi kaivovesinäyte. Vuoden lopussa huolehditaan siitä, että kaikki elintarvikevalvontaan käytetty työaika tulee kirjattua. Dokumentointia varten on laadittu oma seurantalomake, joka on työkaluosiossa. Kuvassa 1 on esitetty elintarvikevalvontatiimin jäsenten päävastuualueet. Toiminta-alueen kaikille valvontakohteille on nimetty vastuutarkastaja, joka on merkitty elintarvikevalvontasuunnitelman työkaluosion tarkastuslistoihin sarakkeeseen A tarkastajan nimen etukirjaimella. Jokaisella tiimin jäsenellä on erityisosaamisalueensa, jota pyritään kehittämään esimerkiksi koulutuksen avulla. Kohteiden vastuutarkastajat käydään läpi vuosittain valvontasuunnitelman laatimisen yhteydessä. Elintarvikevalvontatiimin työpanos henkilötyövuotena tiimille on seuraava: Tiina Päätalo 1,0 Ritva Kunelius-Aalto0,5 (osa-aikaeläkkeellä, jää eläkkeelle syksyllä 2007) Katariina Hyrkkänen 0,8 Marjukka Sarkanen 0,1 (asiantuntijajäsen) Elintarvikevalvontatiimin henkilöresurssit ovat yhteensä noin 2,4 henkilötyövuotta. Huomioitavaa on, että kaikki resurssit eivät kirjaudu elintarvikevalvonnan vuositilastoihin, vaan peruskuntaan liittyvät työtehtävät verottavat resursseja jonkin verran. Tarkemmat tiedot resurssien jaosta löytyvät vuosittain laadittavasta elintarvikevalvontasuunnitelmasta. Kuva 1. Elintarvikevalvontatiimin jäsenten päävastuualueet Marjukka Sarkanen, Imatra Kaupunginginieläinlääkäri Jäsenenä myös terveysvalvontatiimissä Asiantuntijajäsen Tiina Päätalo, Imatra Elintarvikevalvontatiimin vetäjä, terveystarkastaja Imatralla lähinnä tarjoilupaikat, Ruokolahdelta muutamia valvontakohteita, lähinnä tarjoilupaikkoja Erityisosaamisalueena ruokamyrkytysasiat. Katariina Hyrkkänen, Parikkala Terveystarkastaja Parikkalan ja Rautjärven valvontakohteet ja muutamia kohteita Ruokolahdelta. Erityisosaamisalueena liha-alan laitokset. Ritva Kunelius-Aalto, Imatra Osa-aikainen terveystarkastaja Imatralla myyntipaikat ja vanhusten hoitopaikat, Ruokolahdelta myyntipaikkoja. Erityisosaamisalueena kala-alan laitokset ja vastaavat