Valtionosuudet v. 2003. VEL-eläkemaksu v. 2003. Kuntajaoston ohjeet. Korkolain muutos

3/2002 Kesäkuu Juni Verotus Valtionosuudet v. 2003 VEL-eläkemaksu v. 2003 Kuntajaoston ohjeet Korkolain muutos

Kuntatalous Kommunalekonomi Nro/nr 3/2002 Lehti ilmestyy n. 7 kertaa vuodessa Infobladet utkommer 7 gånger per år Julkaisija / Utgivare Suomen Kuntaliitto Finlands Kommunförbund Toinen linja 14 Andra linjen 14 00530 Helsinki Helsingfors puh./tfn (09) 7711 fax (09) 771 2570 http://www.kuntaliitto.fi Painosmäärä 1450 kpl Upplaga 1450 st Painopaikka / Tryckeri Kuntatalon Painatuskeskus, Helsinki Tryckericentralen i Kommunernas hus i Helsingfors Tilaushinnat Tiedotetta toimitetaan kuntiin ja kuntayhtymiin yksi ilmainen kappale. Alla kommuner och samkommuner får ett gratis exemplar av infobladet. Lisätilaukset 67,28 euroa vuosi Kuntatalouden vastuualueelta/ Raija Haaja, p. (09) 771 2077 tai fax. (09) 771 2570 Extra årsprenumerationer 67,28 euro kan beställas av Raija Haaja, fax (09) 771 25 70 Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton Internet-sivulla Infobladet finns också på Kommunförbundets webbsidor www.kuntaliitto.fi/ Palvelut/Kuntatalous www.kommunforbundet.fi/ Service/Kommunalekonomi Vastuuhenkilöt / Ansvarspersoner Martti Kallio Sisko Myöhänen Toimittaneet / Sammanställt av Raija Haaja SISÄLLYSLUETTELO Verotus 3 Veroprosenttien ilmoittaminen Yhteisöveron täydennysmaksut Yhteisöveron jako-osuudet 2003 Arvonlisävero edelleen tukikelpoinen kustannus EU-hankkeissa Arvonlisäveron laskennallinen palautus tukihenkilöpalkkioista ja kuurojen tulkkauspalveluista Uutta oikeuskäytäntöä arvonlisäverotuksessa ALV-opas kunnille ja kuntayhtymille Oikeuskäytäntöä muusta verotuksesta Kuntakohtaiset maksuunpanotilastot ja verotulojen ennustekehikot 10 Valtionosuudet v. 2003 11 Yleistä Yleinen valtionosuus ja verotulojen tasaus Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet Perustamiskustannusten valtionosuusjärjestelmän uudistamisen tilanne 13 Sosiaali- ja terveydenhuolto Opetustoimi Yhteenveto Harkinnanvaraiset rahoitusavustukset 16 VEL-eläkemaksu v. 2003 17 Valtion eläkejärjestelmän yleinen eläkemaksuprosentti vuonna 2003 Työnantajakohtainen eläkemaksuprosentti Keskimääräinen eläkemaksuprosentti Kuntajaoston ohjeet 18 Kirjanpitolautakunnan lausunto liittymismaksujen merkitsemisestä maksajan tilinpäätökseen ja tilanne ei-palautuskelpoisten liittymismaksujen kirjaamisesta maksun saajan kirjanpidossa Korkolain muutos 20 Nykyinen lainsäädäntö Korkolain muutos Valtion maksuliikkeen hoitaminen 25 Valtion maksuliikkeen kilpailuttaminen Vaikutukset kuntiin Kuntien talouden tunnuslukutiedosto 27 Liitteet: Tilauslomake ALV-opas kunnille ja kuntayhtymille (liite 1) Tilauslomake Kunnan vuoden 2000 maksuunpanon tilastotiedot ja verotulojen ennusteet (liite 2) Kuntamarkkinoiden ohjelma Hyvinvointipalvelujen rahoitus tulevaisuudessa (liite 3) Sivu 2 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002

Verotus Veroprosenttien ilmoittaminen Verotusmenettelylain (18.12.1995/1558) 91a :n nojalla kuntien tulee ilmoittaa tulovero- ja kiinteistöveroprosenttinsa Verohallitukselle viimeistään verovuotta edeltävän vuoden marraskuun 17. päivänä. Koska tänä vuonna 17. päivä marraskuuta on sunnuntai, vuoden 2003 veroprosentit ilmoitetaan Verohallitukselle viimeistään maanantaina 18. päivänä marraskuuta 2002. Yhteisöveron täydennysmaksut Vuoden 2001 huhti-toukokuussa yhteisöt maksoivat verovuoden 2000 yhteisöveron täydennysmaksuja vajaa 1,4 mrd. euroa (8,2 mrd. markkaa). Tästä määrästä tilitettiin kunnille touko-kesäkuussa reilu 500 milj. euroa (3,0 mrd. markkaa). Verovuodelta 2001 yhteisöt ovat alustavan arvion mukaan maksaneet täydennysmaksuja huhtikuussa noin 470 milj. euroa (2,8 mrd. markkaa) ja toukokuussa reilu 230 milj. euroa (1,4 mrd. markkaa). Kunnille edellä mainittuja täydennysmaksuja on tilitetty toukokuussa 160 milj. euroa (950 milj. markkaa) ja kesäkuussa määräksi arvioidaan 90 milj. euroa (535 milj. markkaa). Edellä esitetty arvio kunnille tilitettävistä määristä perustuu ennakkotietoon, minkä vuoksi lukuihin on syytä suhtautua tietyllä varauksella. Yhteisöveron jako-osuudet 2003 Vuoden 2002 alussa toteutettu kuntien arvonlisäveron palautusten takaisinperinnän uudistaminen toteutettiin pääosin kuntien yhteisöveron jakoosuutta alentamalla. Tämän johdosta kuntien yhteisöveron jako-osuutta alennettiin 12,03 prosenttiyksiköllä. Valtion jako-osuutta korotettiin vastaavasti. Lisäksi kuntien ja valtion välisten rahoitussuhteiden muutokseen liittyen kuntien yhteisöveron jako-osuutta alennettiin 1,13 prosenttiyksiköllä. Edellä mainittujen muutosten jälkeen kuntaryhmän jako-osuus on 24,09 %. Lisäksi yhteisöveron jako-osuuksissa vuonna 2002 otettiin huomioon verotulotasauksen muutokset. Tällä perusteella kuntien osuutta yhteisöverosta alennettiin 0,87 prosenttiyksiköllä, jolloin kuntien osuus yhteisöverosta vuonna 2002 aleni 23,22 %:iin. Yhteisöveron jako-osuuksien muutoksista säädettiin verontilityslain 12 :n muutoksella (21.12.2001/1458). Verontilityslain muutos perustui HE:een 130/2001. Valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan esityksessä mainitut muutokset muuttavat veronsaajien jako-osuuksia säädöstasolla vain verovuoden 2002 osalta. Valiokunnan mietinnössä todettiin, että esityksen perusteluissa oleva maininta 1,13 prosenttiyksikön lisäleikkauksen pysyvyydestä ei sinällään oikeuta erilliseen 1,13 prosenttiyksikön lisäleikkaukseen verovuodelta 2003, vaan jako-osuudet on vahvistettava vuodesta 2003 kaikilta osin erikseen myöhemmin. Kuntatalous/kommunalekonomi 3/2002 3

Verovuodesta 2003 sovellettaviin jako-osuuksiin on kuitenkin tarkoitus sisällyttää kuntien arvonlisäveropalautusten takaisinperintäjärjestelmästä luopumisen vaikutus pysyvästi. Lisäksi vuodesta 2003 on tarkoitus luopua verontilityslain 12 :n mukaisesta asetusmenettelystä ja säätää verotuloihin perustuvien valtionosuuksien tasausten muutoksesta johtuva jako-osuuksien muutos laissa oleviin pysyviin jako-osuuksiin. Tässä vaiheessa kuntaryhmän jako-osuudesta vuonna 2003 ja siitä eteenpäin ei ole tietoa. Asiasta tullaan säätämään valtion vuoden 2003 talousarvioesityksen yhteydessä budjettiin liittyvänä lakina. Lainsäädäntötyön osalta viitataan valtion vuoden 2003 talousarvioesityksen aikatauluun, jota on käsitelty Kuntatalous-tiedotteessa 2/2002. Valtiovarainministeriön alustavissa laskelmissa verovuodesta 2003 sovellettaviksi kuntien jako-osuudeksi on lähdetty siitä, että 1,13 prosenttiyksikön lisäleikkaus on pysyvä. Perusteluna on lähinnä esitetty sitä, että lakiesityksen perusteluissa on näin todettu. Arvonlisäveronpalautusten takaisinperintäjärjestelmästä luopumisen vaikutus arvioidaan aiheuttavan 14,52 prosenttiyksikön alentamisen kuntaryhmän jako-osuuteen. Valtiovarainministeriössä prosenttiyksikkö on laskettu suhteuttamalla kuitattava määrä 806 milj. euroa (4 793 milj. markkaa) vuoden 2003 yhteisöveron maksuunpanoarvioon 5 551 milj. euroa (33 mrd. markkaa). Verontilityslain 12 :n mukaisten verotulotasauksen muutosten vaikutukseksi valtiovarainministeriö arvioi 2,02 prosenttiyksikköä. Edellä mainittujen valtiovarainministeriön alustavien laskelmien mukaan kuntaryhmän jako-osuus olisi 19,58 %. Kuntaliitto on vaatinut, että vuoden 2002 jako-osuudesta suoritettu 1,13 prosenttiyksikön lisäleikkausta ei tule suorittaa. Rahassa se merkitsee noin 60 milj. euroa (350 milj. markkaa). Arvonlisäveron takaisinperinnän pysyvän kuittauksen osalta liitto on esittänyt, että laskennassa tulisi pääsääntöisesti käyttää todennettavissa olevia lukuja. Koska yhteisöveron tuotto ja arvonlisäveron palautusten takaisinperinnän määrä vaihtelevat suhdanteista johtuen, liiton näkemyksen mukaan laskennassa tulisi käyttää pääsääntöisesti kolmen vuoden keskiarvolukuja. Kolmen vuoden keskiarvolla laskettuna kuntien yhteisöverosta kuitattavaksi määräksi tulisi reilu 751 milj. euroa (4 468 milj. markkaa) ja yhteisöveron maksuunpanoksi vajaa 6 496 milj. euroa (38 621 milj. markkaa). Kuntien jako-osuus olisi tällöin 23,66 prosenttiyksikköä eli 4,08 prosenttiyksikköä korkeampi kuin valtiovarainministeriön esitys. Rahassa se merkitsee reilua 170 milj. euroa (1 mrd. markkaa). Tässä vaiheessa verovuoden 2003 yhteisöveron tilityksissä sovelletaan verovuoden 2002 jako-osuuksia. Kunnan verovuoden 2003 lopullinen jakoosuus määräytyy vuosien 2000 ja 2001 verotustietojen ja toimipaikkatietojen perusteella laskettujen jako-osuuksien keskiarvona. Verovuoden 2003 lopulliset jako-osuudet otetaan käyttöön tammikuussa 2003. Arvonlisävero edelleen tukikelpoinen kustannus EU-hankkeissa Sisäasiainministeriö on vastannut Kuntaliiton 12.11.2001 esittämään lausuntopyyntöön koskien arvonlisäveron hyväksyttävyyttä tukikelpoisena kustannuksena kuntien toteuttamissa EU-hankkeissa. Asiaa on käsitelty sisäasiainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, työministeriön, kaup- 4 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002

pa- ja teollisuusministeriön, opetusministeriön sekä verohallituksen välisissä neuvotteluissa. Lausunnon tarkoituksena on varmistaa yhtenäinen käytäntö eri rahoittajien tekemissä ratkaisuissa. Euroopan yhteisön rakennerahastoista osarahoitettavissa hankkeissa arvonlisävero on hyväksyttävä kustannus (tukikelpoinen meno), jos tuensaaja on maksanut veron ja se on jäänyt hänen lopulliseksi kustannukseksi. Arvonlisäverolain 10 luvun nojalla vähennyskelpoinen arvonlisävero ei voi olla hyväksyttävä kustannus. Ei silloinkaan, vaikka tuensaaja ei veroa tosiasiassa olisi vähentänyt. (Komission asetus (EY) N:o 1685/2000, tukikelpoisuussäännöt, sääntö 7). Arvonlisäverolain näkökulmasta kuntien toiminta jakautuu arvonlisäverovelvolliseen liiketoimintaan ja muuhun ns. kunnan viranomaistoimintaan. Verollista liiketoimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältyvän arvonlisäveron kunta saa vähentää normaalisti arvonlisäverolain mukaisesti. Tällaisessa toiminnassa arvonlisävero ei ole rakennerahastoista osarahoitetuissa hankkeissa koskaan hyväksyttävä kustannus. Suurin osa kuntien toiminnasta on muuta kuin arvonlisäverolain mukaista liiketoimintaa ja jää näin ollen lain mukaisen vähennysoikeuden ulkopuolelle. Tästä johtuen ilman erityissääntelyä kunnille olisi edullisempaa tuottaa verottomassa toiminnassaan käyttämänsä palvelut itse kuin hankkia ne verovelvolliselta elinkeinonharjoittajalta. Tällaisen kilpailuvääristymän estämiseksi otettiin arvonlisäverotukseen siirtymisen yhteydessä käyttöön kuntien hankintoihin sisältyvä arvonlisäveron palautusmenettely, jossa kunta saa valtiolta hyvityksen verottoman toimintansa hankintoihin sisältyvästä verosta. Euroopan yhteisön kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY nojalla kunnan virallistoimiin sisältyvän arvonlisäveron on kuitenkin tarkoitettu jäävän kuntien lopulliseksi kustannukseksi. Tästä johtuen palautusjärjestelmän perusteella kunnille palautettu määrä säädettiin perittäväksi takaisin niiden asukasluvun mukaan määräytyvänä osuutena (L arvonlisäveron palautusten takaisinperinnästä kunnilta 79/1994). Takaisinperintäjärjestelmän on kuitenkin katsottu arvonlisäveron palautusten ja takaisinperinnän kuntakohtaisen kohtaanto-ongelman vuoksi vääristävän kuntien välisiä taloudellisia suhteita. Myöskään edestakaisen rahaliikenteen valtion ja kuntien välillä ei ole katsottu edesauttavan hallinnollista tehokkuutta. Näillä perusteilla erillisestä takaisinperintäjärjestelmästä ja edestakaisesta rahaliikenteestä on luovuttu vuoden 2002 alusta lukien. Lähtökohtana uudistuksessa on ollut valtion ja kuntien rahoituksen välinen kustannustenjaon muuttumattomuus. Takaisinperinnästä luopumisesta aiheutuva valtion vuotuisien tulojen menetys huomioidaan muissa valtion ja kuntien välisissä rahavirroissa, niin että kuntien yhteisöveron jako-osuutta pienennetään ja kuntien valtion-osuuksia lasketaan poistamalla valtionosuuksien kustannuspohjista arvonlisävero. Tosiasiassa kunnat näin ollen edelleen hyvittävät AVL 130 :n nojalla saamansa arvonlisäveropalautukset valtiolle. Rakennerahastoista osarahoitettavien kuntien hankkeiden osalta käsitys arvonlisäveron hyväksyttävyydestä tukikelpoisena kustannuksena vaihteli eri Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002 5

rahoittajien välillä aina vuoteen 1998, jolloin Korkein hallinto-oikeus antoi ratkaisunsa KHO 1998 T 825. Ratkaisussaan Korkein hallinto-oikeus katsoi, että avustettavaan hankkeeseen kohdistuva osuus arvonlisäveron palautuksesta, jonka kunta suorittaa takaisin valtiolle, voidaan hyväksyä valtion talousarvion kautta kulkevista rakennerahastovaroista tukeen oikeuttavaksi lopulliseksi kustannukseksi. Samaa periaatetta on katsottu voitavan noudattaa myös komissiosta suoraan esimerkiksi maakunnan liittojen kautta kulkevien varojen osalta. Komissio ei ole suorittamissaan tarkastuksissa asettanut järjestelmää kyseenalaiseksi. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että takaisinperintäjärjestelmästä luopumista koskeva muutos on lähtökohtaisesti menettelyllinen. Muutoksen tosiasiallisia aineellisia vaikutuksia ovat lähinnä vain kuntien valtiolta saamien palautusten ja niiden takaisinhyvittämistä koskeva entistä parempi kuntakohtainen vastaavuus. Sisäasiainministeriö katsoo lausunnossaan, että kuntien hankkeissa noudatetaan edelleen Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa omaksuttua näkemystä siitä, että kunnan viranomaistoiminnassaan hankinnoista maksama arvonlisävero jää tosiasiallisestikin kunnan lopulliseksi kustannukseksi ja on siis komission asetuksen (EY) N:o 1685/2000, tukikelpoisuussäännön 7 mukainen Euroopan yhteisön rakennerahastoista osarahoitettavien hankkeiden tukikelpoinen meno. Arvonlisäveron laskennallinen palautus tukihenkilöpalkkioista ja kuurojen tulkkauspalveluista Kunnilla, kuntayhtymillä ja Ahvenanmaan maakunnalla on 1.1.2002 alkaen oikeus saada 5 %:n suuruinen laskennallinen palautus arvonlisäverolaissa tarkoitetuista verottomista terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyvistä hankinnoista sekä tällaisen toiminnan harjoittajalle myönnetystä avustuksesta. Laskennallisesta palautuksesta on tietopankissa julkaistu kaksi tiedotetta 12.2.2002 ja 5.4.2002. Aiheesta on kirjoitettu myös Kuntatalous-tiedotteissa 1 ja 2/2002. Verohallinnolta on saatu lisää kannanottoja kahteen yksittäiseen tapaukseen palautukseen oikeuttavista hankinnoista ja avustuksista. Verohallituksen 10.1.2002 antaman ohjeen (Nro 41/40/2002) mukaan omaishoitajan tuki ja perhehoitajan palkkio oikeuttavat laskennalliseen palautukseen, koska maksamisen perusteena on kunnan ja hoitajan välillä tehty sopimus. Näiden palkkioiden osalta laskennallinen palautus lasketaan bruttokorvauksesta (nettokorvaus + ennakonpidätys). Palautusta ei saada sivukuluista, esim. vakuutusyhtiölle suoritettavista maksuista, koska niitä ei suoriteta palveluntuottajalle eikä niihin liity piilevää arvonlisäveroa. Laskennallisen palautuksen saamisen edellytyksenä ei ole, että maksun saaja olisi merkitty ennakkoperintärekisteriin. Tukihenkilöille maksetut palkkiot rinnastetaan omaishoitajan tukeen ja perhehoitajan palkkioon. Laskennallisen palautuksen saamisen edellytyksenä tukihenkilöpalkkioista on, että palkkion maksaminen perustuu kunnan ja tukihenkilön välillä tehtyyn sopimukseen. Lisäksi edellytetään, että tukihenkilönä toimiminen ei perustu kunnan ja tukihenkilön väliseen työsuhteeseen, sillä palautus ei koske työsuhteen perusteella maksettuja korvauksia. 6 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002

Kunnan vammaiselle henkilölle vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) 9 :n nojalla myöntämät taloudelliset tukitoimet eivät oikeuta palautukseen. Palautusoikeus sen sijaan on kunnan yksityiseltä palveluntuottajalta vammaiselle ostamista verottomista terveyden- ja sairaanhoitopalveluista sekä sosiaalihuoltopalveluista. Kunnan kuuroille vammaispalvelulain 8 :n nojalla yksityiseltä palveluntuottajalta hankkimat tulkkauspalvelut oikeuttavat laskennalliseen palautukseen edellyttäen, että palveluja ei hankita kuntaan työsuhteessa olevalta tulkilta. Uutta oikeuskäytäntöä arvonlisäverotuksessa KHO 07.01.2002/18 Arvonlisävero Verovelvollisuus Koulutuspalvelujen myynti Näyttötutkinto - Hierojan koulutus Yhtiön ylläpitämässä yksityisessä oppilaitoksessa annettiin koulutetun hierojan ammattiin valmistavaa koulutusta. Oppilaitos ei ollut vuosina 1995-1998 voimassa olleessa ammatillisista oppilaitoksista annetussa laissa (487/1987) tarkoitettu oppilaitos eikä koulutusta ollut järjestetty tuon lain tai muidenkaan koulutuksen järjestämistä koskevien lakien nojalla. Oppilaitoksen toimintaa ei myöskään ollut avustettu tuolloin voimassa olleen opetusja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (705/1992) tai muun lain nojalla. Se seikka, että koulutettu hieroja on nimikesuojattu ammattihenkilö, josta säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) ja asetuksessa (564/1994), ja että koulutetun hierojan tutkinto oli tuolloin voimassa olleessa ammattitutkintolaissa (306/1994) tarkoitettu ammattitutkinto, ei merkinnyt, että yhtiön ylläpitämässä oppilaitoksessa annettu koulutus olisi ollut lain nojalla järjestettyä. Yhtiön ylläpitämän oppilaitoksen antaman koulutuksen verokohtelun suhteen ei myöskään ollut merkitystä sillä, että koulutetun hierojan ammattiin valmistavaa arvonlisäverotonta koulutusta voitiin antaa oppilaitoksissa, joissa koulutus oli järjestetty lain nojalla. Tämän vuoksi yhtiön oli suoritettava arvonlisäveroa antamastaan koulutuksesta. Maksuunpanot kohdekuukausilta 8/1995-8/1998. Arvonlisäverolaki 39 1 mom. ja 40 Oikeustapauksen arviointia: Arvonlisäverotonta on koulutus, jota järjestetään yhteiskunnan hyväksymien koulutustavoitteiden toteuttamiseksi. Arvonlisäverolain 39 ja 40 :n mukaisesti verotonta on yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, taiteen perusopetus sekä korkeakouluopetus silloin, kun koulutuksen tai opetuksen taustalla on lainsäädäntö. Koulutus on verotonta, jos se on järjestetty lain nojalla tai sitä avustetaan lain nojalla valtion varoin. Verottomuus siis edellyttää, että nimenomaan koulutuksen tavoitteet, järjestäminen jne. on säädetty laissa. Valtion antama avustus puolestaan edellyttää lakiin perustuvaa avustamista. Harkinnanvarainen valtionapu ei ole tällaista. Pääsäännön mukaan koulutuksen verokohtelu määräytyy oppilaitoksittain eikä koulutuksen laadulla ole silloin olennaista merkitystä. Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002 7

Selostettavassa ratkaisussa pyrittiin selventämään, mitä tarkoitetaan lain nojalla annettavalla koulutuksella. Valtion avustuksella ei tässä tapauksessa ollut osuutta. Koulutettu hieroja on nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö ja tästä seikasta säädetään laissa. Se on myös ammattitutkinto, ns. näyttötutkinto, jonka suorittamisesta säädetään laissa. Tämä lainsäädäntö ei kuitenkaan koske koulutetun hierojan ammattiin annettavaa koulutusta sillä tavoin, että kysymys olisi lain nojalla järjestettävästä tai annettavasta koulutuksesta. Päätöksessä tuotiin lisäksi esille se, että koulutetun hierojan ammattiin annettavaa koulutusta voidaan kyllä antaa myös verotta, jos kysymys on sellaisesta ammatillisesta oppilaitoksesta, jossa annettava koulutus on yleensäkin verotonta. Tällä lisäyksellä pyrittiin tuomaan esiin verokohtelun oppilaitoskohtaisuus ja se, että koulutuksen sisältö ei sinänsä vaikuta verokohteluun. Koulutus on ongelmallinen myös eräissä muissa tilanteissa kuin asetelmassa veroton/verollinen koulutus. Verolliseen koulutukseen sovelletaan yleistä 22 %:n verokantaa. Usein koulutus liittyy kuitenkin esim. liikuntapalveluihin, joiden verokanta on 8 %. Liikuntakoulutuksen verokohtelu määräytyy kokonaisuutena ja verokanta määräytyy sen mukaan, onko palvelussa kysymys pääasiallisesti tai olennaisemmalta osin liikunnasta vai koulutuksesta. Asia ratkeaa tosiseikkojen arvioinnin perusteella. KHO 20.02.2002/372 Arvonlisävero Verollinen myynti Palvelun oma käyttö Kiinteistöhallintapalvelut - Kiinteistön talous- ja hallintopalvelut Yhtiön ei ollut suoritettava verottomaan asuntojen vuokraustoimintaan kohdistuvista talous- ja hallintopalveluista kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön veroa, koska nämä palvelut eivät kohdistuneet itse kiinteistöön ja sen käyttöön kiinteistönä vaan kiinteistössä harjoitettuun toimintaan. Palautushakemukset vuosilta 1996-1999. Arvonlisäverolaki 32 Oikeustapauksen arviointia: Kiinteistön talous- ja hallintopalvelut ovat arvonlisäverolain 32.3 :n 2 kohdan mukaan niitä kiinteistön omistajan tai haltijan itse suorittamia palveluja, joista suoritetaan ns. kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön veroa, jos kiinteistöä käytetään vähennykseen oikeuttamattomaan tarkoitukseen. Tämä erityinen ja useimmissa EU:n jäsenvaltioissa tuntematon oman käytön verotuksen muoto koskee kuitenkin vain itse kiinteistöön ja sen käyttöön kiinteistönä kohdistuvia palveluja. Kiinteistössä harjoitettavan verottoman tai verotuksen ulkopuolelle jäävän toiminnan verokohtelu määräytyy arvonlisäverolain yleisten sääntöjen mukaan myös palvelujen oman käytön verotuksen sääntöjen osalta, jolloin veroa ei yleensä tule suoritettavaksi lainkaan. Tässä tapauksessa kiinteistössä harjoitettu toiminta oli verotonta asuntojen vuokrausta ja kysymyksessä olevat talous- ja hallintopalvelut vuokralaisiin kohdistuvia. Yhtiö oli jakanut talous- ja hallintopalvelut toisaalta kiinteis- 8 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002

töön ja toisaalta vuokralaisiin kohdistuviksi. Kiinteistöön kohdistuvista palveluista oli suoritettu kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön vero eikä jaon oikeellisuus ollut riidan kohteena. Erityisesti isännöitsijän tehtävien osalta jakaminen voi käytännössä olla vaikeaa esim. nyt kysymyksessä olevan kaltaisissa kunnallisissa vuokrataloyhtiöissä. Lisätiedot: Juha Mynttinen, p. (09) 771 2079, 050 667 46 Tarja Tarkiainen, p. (09) 771 2086, 050 367 5861 ALV-opas kunnille ja kuntayhtymille Kunnissa ja kuntayhtymissä on esiintynyt ongelmatilanteita arvonlisäverolain soveltamisessa. Arvonlisäverolaista ei löydy aina suoraan toimintaohjetta kuhunkin yksittäiseen tilanteeseen. Kuluvan vuoden syksyllä ilmestyy Kuntaliiton julkaisuna ALV-opas kunnille ja kuntayhtymille. Oppaan kirjoittaa oik.kand. Mirjami Pipatti. Julkaisu käännetään myös ruotsiksi. Alv-opas on tarkoitettu käytännönläheiseksi apuvälineeksi esimerkiksi henkilölle, joka tekee työssään päätöksiä kunnan hankinnoista tai käsittelee myynti- tai ostolaskuja. Opas on laadittu käytännön työtehtävien pohjalta. Siinä kuvataan kuntien ja kuntayhtymien arvonlisäverojärjestelmää. Teoksessa käsitellään tulojen veronalaisuutta ja menojen vähennyskelpoisuutta yksityiskohtaisella tasolla. Lisäksi oppaassa käydään läpi kuntien palvelutuotantoa ja tehtäviä toimintayksiköittäin ottamalla kantaa esimerkiksi rakennushankkeiden, kiinteistöjärjestelyjen ja liiketoimintojen yhtiöittämisen erityiskysymyksiin. Alv-oppaan tilaustiedot ovat liitteenä 1. Lisätiedot: Sisko Myöhänen, p. (09) 771 2246, 050 337 4967 Juha Mynttinen, p. (09) 771 2079, 050 667 46 Tarja Tarkiainen, p. (09) 771 2086, 050 3675 861 Oikeuskäytäntöä muusta verotuksesta Varainsiirtovero KHO 28.05.2002/1289 Varainsiirtovero - Kiinteistön luovutus - Veron laskentaperuste - Vastike - Kunnallistekniset työt - Maankäyttösopimus Määräalan myyjän ja kaupungin välillä 27.8.1997 solmitun maankäyttösopimuksen mukaan kaupunki rakentaa kustannuksellaan määräämänään aikana alueen yleisen kunnallistekniikan (kadut, viemärit, vesijohdot), yleiset sähkö- ja puhelinjohdot sekä katuvalaistuksen. Näiden rakentamisesta kaupunki saa kiinteistönomistajalta vastineeksi maankäyttösopimuksessa tarkoitetun sopimuskorvauksen, joka erääntyy sen vuoden lopussa, jolloin kiinteistöstä muodostettavalle tontille on merkitty ensimmäinen uudisrakennuspaikka, kuitenkin viimeistään 9 vuoden kuluttua maankäyttösopimuksen Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002 9

allekirjoittamisesta. X, joka oli ostanut määräalan 28.10.1998, oli ottanut vastatakseen myös määräalaa koskevasta sopimuskorvauksesta. X:n mukaan sopimuskorvaus koskee vain kaupungin omistukseen jääviä laitteita. Kysymys ei ole X:n omistukseen tulevista laitteista eikä tonttikohtaisista korvauksista, joista kaupunki perii maankäyttösopimuksen mukaan tontin omistajilta normaalit taksojen mukaiset kunnallisteknisten verkostojen liittymis- ja käyttömaksut. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei maankäyttösopimuksen mukaisen yleisestä kunnallistekniikasta suoritettavan sopimuskorvauksen voida katsoa olevan osa määräalan kauppahintaa eikä siirtyneen kiinteistön arvoon kaupantekohetkellä. Varainsiirtoverolaki 4 1 mom. ja 6 1 mom. Lisätiedot: Tarja Tarkiainen, p. (09) 771 2086, 050 367 5861 Juha Mynttinen, p. (09) 771 2079, 050 66 746 Kuntakohtaiset maksuunpanotilastot ja verotulojen ennustekehikot Verovuoden 2000 verotuksen maksuunpanotietoja koskevat tilastot ovat saatavilla. Kunnittaiset tiedot saa joko paperitulosteena tai disketillä. Paperitulosteet toimitetaan suoraan Verohallituksesta. Disketit toimitetaan Kuntaliitosta. Maksuunpanotilastot ovat valtiovarainministeriön maksuperustelain nojalla verohallinnon maksullisista suoritteista antaman päätöksen perusteella maksullisia. Paperitulosteena maksuunpanotilastot maksavat 45 euroa + arvonlisävero/kunta. Lisäksi peritään lähetyskulut. Disketin, joka sisältää paitsi kuntakohtaisen maksuunpanotilaston taulukot myös verotulojen ennustekehikon, hinta on 100 euroa + arvonlisävero/kunta. Kuntakohtaiseen kehikon osaan on tulostettu kunnan maksuunpanotiedot verovuosilta 1998-2000. Tiedot on tallennettu Excel-tiedostona 3,5" HDdisketille. Diskettejä voi tilata Kuntaliitosta faksilla (09) 771 2570 tai sähköpostilla osoitteella: maija.ylonen@kuntaliitto.fi. Tilauslomake on liitteenä 2 (xlstiedosto). Paperitulosteena maksuunpanotilastot voi tilata Verohallituksesta Kim Ammondtilta, p. (09) 7311 4130. Lisätiedot: Mikael Enberg, p. (09) 771 2540, 0500 508 831 10 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002

Valtionosuudet v. 2003 Yleistä Vuoden 2003 valtionosuuksia koskevat alustavat tiedot on kerrottu Kuntatalous-tiedotteessa 2/2002. Mitään merkittävää uutta tietoa ei ole, koska valtion vuoden 2002 talousarvioehdotuksista uutta tietoa saadaan vasta 2.8.2002 jälkeen, jolloin valtiovarainministeriön ja muiden ministeriöiden ehdotukset tulevat julkisiksi. Valtion vuoden 2003 talousarvioesitys annetaan 17.9.2002. Valtionosuuksien indeksitarkistus on vähintään puolet täydestä määrästä. Tämän hetken tietojen mukaan täysi indeksitarkistus olisi 2,8 prosenttia ja puolikas 1,4 prosenttia (aiemmin 3,2 prosenttia/1,6 prosenttia). Kuntaliitto vaatii täyttä indeksikorotusta. Indeksikorotuksen lopullinen määrä, valtionosuuksien tehtävämuutokset ja niiden valtionosuusvaikutukset selviävät, kun ministeriöt ovat julkistaneet esityksensä ja valtion talousarvioesitys on annettu. Yleinen valtionosuus ja verotulojen tasaus Yleisen valtionosuuden ja verotulotasauksen ennakolliset arviot löytyvät Kuntaliiton Internet-sivuilta osoitteesta: http://www.kuntaliitto.fi kohdassa palvelut/kuntatalous/valtionosuudet/vuoden 2003 valtionosuudet. Yleisen valtionosuuden määrä v. 2003 on 27,65 euroa/asukas, kun indeksitarkistuksena käytetään puolitettua 1,6 prosenttia. Euromäärä ja kuntakohtaiset tiedot muuttuvat, jos indeksitarkistus muuttuu. Kuntaliiton kotisivulla olevia laskelmia ei ole muutettu. Verotulotasauksen ennakollisessa arviossa tasausrajana oli 2 367, 09 euroa/asukas. Laskelmassa käytetty yhteisöveron määrä oli 2 082 miljoonaa euroa. Maksettavaa yhteisöveron määrää on tarkistettu alaspäin 2 018 miljoonaan euroon, mikä tarkoittaisi, että tasausraja olisi 2 355,90 euroa/asukas. Laskennallisen kunnallisveron ja laskennallisen kiinteistöveron arvioita ei ole muutettu. Tarkistuksen mukaiset kuntakohtaiset laskelmat ovat katsottavissa sisäasiainministeriön Internet-sivulta osoitteesta: http://www.intermin.fi kohdasta kunta-asiat/tietopalvelu/tilastot. Kuntaliiton kotisivulla olevaa laskelmaa ei ole tässä vaiheessa korjattu. Verotulotasausta koskevat laskelmat tulevat vielä muuttumaan, koska verotus valmistuu vasta vuoden loppuun mennessä. On mahdollista, että maksettavan yhteisöveron määrä vielä alenee. Lisätiedot: Mikael Enberg, p. (09) 771 2540, 0500 508 831 Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002 11

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet Kuntakohtaiset ennakolliset laskelmat sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista on esitetty Kuntaliiton Internet-sivuilla osoitteessa http://www.kuntaliitto.fi kohdassa palvelut/kuntatalous/valtionosuudet/ vuoden 2003 valtionosuudet. Laskelmia ei ole tässä vaiheessa muutettu. Laskelmat perustuvat 1,6 prosentin puolitetulle indeksitarkistukselle. On ennakoitavissa, että valtionosuusprosentti nousee parilla prosenttiyksiköllä, mikäli mm. kansallista terveydenhuoltoprojektia koskevat esitykset etenevät (korotusarvioon sisältyy eduskuntaryhmien sopima 104 miljoonan euron lisäys kuntien valtionosuuksiin). Vuoden 2002 valtionosuusprosentiksi vahvistunee 25,36 prosenttia ja kunnan asukaskohtaiseksi rahoitusosuudeksi 1 557,30 euroa (Sailas-paketista johtuva tarkistus ja osaamiskeskusten rahoituksen poistaminen asukaskohtaisesta osuudesta). Asiaa on tarkemmin selostettu kuntatalous-tiedotteessa nro 2/2002. Vuoden 2002 ensimmäiseen lisäbudjettiesitykseen on otettu 25 miljoonaa euroa pitkien hoitojonojen purkamiseksi liittyen kansalliseen terveydenhuoltoprojektiin. Varat on tarkoitus ohjata valtionavustuksena suoraan sairaanhoitopiireille pääasiassa väestön mukaisessa suhteessa. Tarkemmin perusteista määrätään kesällä annettavassa valtioneuvoston asetuksessa. Kunnilta edellytetään vastaavan suuruista panostusta. Alustavan tiedon mukaan sairaanhoitopiirit saisivat rahoituksesta osan jo lokakuussa tänä vuonna. Tällä rahoituksella tuotettujen palvelujen kuntalaskutuksesta sairaanhoitopiirin tulee sopia jäsenkuntien kanssa siten, että näin tuotetuista palveluista jäsenkunnilta peritään 50 % normaalista kuntalaskutuksesta. Sairaanhoitopiirin on laadittava rahoituksen saamiseksi käyttösuunnitelma sosiaali- ja terveysministeriölle. Sairaanhoitopiirin on tehtävä raportti myönnetyn avustuksen käytöstä. Tarkemmat ohjeet annetaan myöhemmin. Katso myös Kuntaliiton yleiskirjettä 11/80/2002. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksista ei ole kuntakohtaisia laskelmia. Kuntatalous-tiedotteessa 2/2002 ennakoitiin kuntien asukaskohtaiseksi rahoitusosuudeksi 563,24 euroa/asukas. Tällöin oli kuluvan vuoden rahoitusosuutta korotettu vain puolitetulla indeksitarkistuksella 1,6 prosenttia. Yksikköhinnat ja kuntien asukaskohtainen rahoitusosuus nousevat todennäköisesti indeksitarkistusta enemmän. Suurimmat muutokset laskennallisiin kustannuksiin ja rahoitusosuuteen aiheutuvat suoritemäärien muutoksista. Tiedot täsmentyvät vasta myöhemmin syksyllä kun oppilasmäärät on laskettu ja yksikköhinnat vahvistettu. 12 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002

Oppilas- ja opiskelijamäärät olisi arvioitava varainhoitovuodelle mahdollisimman oikein. Mikäli ei halua pitäytyä pelkästään puolikkaan indeksitarkistuksen mukaisessa korotuksessa, kunta- ja ylläpitäjäkohtaisia yksikköhintoja voisi korottaa arviolta keskimäärin 5 prosenttia ja kuntien rahoitusosuutta 7 prosenttia, mikä lienee lähempänä todellisuutta. Nämä korotusarviot ovat Kuntaliiton ennakkoarvioita ja ne voivat muuttua puoleen tai toiseen. Keskimääräiset yksikköhinnat vahvistetaan syyskuun loppuun mennessä. Kunta- ja ylläpitäjäkohtaiset yksikköhinnat päätetään marraskuun loppuun mennessä. Opetus- ja kulttuuritoimen ennakollinen asukaskohtainen rahoitusosuus saadaan joulukuun alussa ja kuntakohtaiset valtionosuudet joulukuun lopussa. Kuntakohtaiset valtionosuusarviot on tässä vaiheessa tehtävä itse melko niukkojen ja epämääräisten tietojen varassa. Asiaa on selostettu myös Kuntatalous-tiedotteessa 2/2002. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Päivi Rajala, p. (09) 771 2034, 050 547 3786 Perustamiskustannusten valtionosuusjärjestelmän uudistamisen tilanne Perustamiskustannusten valtionosuusjärjestelmän säilyttämisestä tai lakkauttamisesta on viime aikoina käyty keskustelua. Selvitysmies Pekkarinen käsitteli myös perustamishankkeiden valtionosuusjärjestelmää. Sosiaali- ja terveydenhuolto Sosiaali- ja terveydenhuollon perustamiskustannusten valtionosuudesta säädettiin 1.1.2000 voimaan tulleessa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 27 :n muutoksessa (1279/1999). Valtionosuusprosentti pudotettiin 25:een prosenttiin. Muutoksen oli tarkoitus tulla voimaan siirtymäajan jälkeen vuoteen 2004 mennessä kaikkien hankkeiden osalta. Ns. pienten hankkeiden (2-25 mmk) valtionosuusjärjestelmä turvattiin kuitenkin siirtymäajaksi vuoteen 2004 saakka (valtionosuus 25-50 %). Lain muutoksen perimmäisenä tarkoituksena oli siirtymäkauden jälkeen suunnata voimavaroja perustamishankkeiden asemasta kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kehittämistä ja tehostamista sekä toimintatapojen uudistamista tukevien hankkeiden toteuttamiseen (ks. myös Kunnallistalous-tiedote 8/1999 ja 3/2000). Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän jatkokehittämistä varten tehtyyn lain muutokseen perustuen asetettiin työryhmä, jonka määräaikaa jatkettiin Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002 13

pari kertaa mm. selvitysmies Pekkarisen ehdotusten liittämiseksi mahdollisesti osaksi työryhmän työtä. Työryhmän työ lainmuutosesitysten osalta jatkui vuoden 2001 lopulle ja järjestelmää koskevien ohjeiden takia vuoden 2002 helmikuun loppuun. Työryhmän piti käydä läpi 1.1.2000 voimaan tullut järjestelmä ja ottaa huomioon silloin mm. eduskunnassa käyty keskustelu perustamiskustannusten valtionosuusjärjestelmästä mm. siltä kannalta, onko perustamiskustannusten järjestelmää kuitenkaan syytä kokonaan lopettaa. Työryhmän tavoitteena oli valmistella toisen vaiheen eli vuoden 2004 jälkeen tulevaa järjestelmää koskevat lainmuutokset ja ohjeistukset ottaen huomioon eduskunnassa käyty keskustelu. Lain muutokset tuli laatia hallituksen esityksen muotoon. Perustamiskustannusten valtionosuusjärjestelmän muuttamista koskeva hallituksen esitys on annettu 28.3.2002 (HE 39/2002 laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta). Hallituksen esitys on tätä kirjoitettaessa eduskunnan valiokuntakäsittelyssä. Hallituksen esityksen mukaan järjestelmän sisältö on pääpiirteittäin seuraava: Kehittämishankkeet: - Luodaan kehittämishankkeiden järjestelmä, jossa voidaan myöntää enintään 50 prosentin valtionavustus. - Kehittämishankkeita ovat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi tarpeelliset toiminnan kehittämistä ja tehostamista sekä toimintatapojen uudistamista tukevat hankkeet, jotka ovat yleensä yhtä kuntaa laajempia. Hankkeilla tulisi saada aikaan todellinen ja pysyvä muutos esim. henkilöstön osaamisessa, palvelujen järjestämistavoissa, toimintatavoissa ja käytännöissä, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tai terveydenhuollon ja sosiaalihuollon työnjaossa jne. - Nykyisestä perustamishankkeiden 24,23 miljoonan euron rahoituksesta merkittävä osa siirretään kehittämishankkeiden rahoitukseen, aluksi 8 miljoonaa euroa. - Lääninhallitukset toimivat valtionapuviranomaisena ja myöntävät valtion-avun sekä hallinnoivat järjestelmää. Perustamishankkeet: - Nykyinen vielä siirtymäkauden voimassa oleva perustamishankkeiden valtionosuusjärjestelmä muutetaan harkinnanvaraiseksi perustamishankkeiden valtionavustusjärjestelmäksi. - Valtionavustusta myönnetään vain taloudellisesti heikossa asemassa oleville kunnille samaan tapaan kuin myönnetään nykyinen harkinnanvarainen rahoitusavustus. - Perustamishanke määritellään nykyiseen tapaan. Perustamishankkeena ei kuitenkaan pääsääntöisesti pidetä home- tai kosteusvaurion korjaamista tai kunnossapitoa, vaikka tämä muutoin käsittäisi rakentamista tai peruskorjaamista. 14 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002

- Pienten ja suurten hankkeiden käsitteet poistuvat. On vain hankkeita, joiden kustannukset ovat voimavara-asetuksessa määriteltyjen kustannusten rajoissa (työryhmä ehdotti rajoiksi 0,3 ja 3 miljoonaa euroa). - Perustamishankkeiden valtionavustus on 25 prosenttia hyväksytyistä kustannuksista. - Omaisuus voidaan myydä ilman valtionosuuden tai avustuksen palautusuhkaa, jos valtionosuuden tai avustuksen saamisesta on kulunut yli 15 vuotta (nykyisin 30 vuotta). - Perustamishankkeiden tukemiseen tarkoitetut määrärahat vähenevät merkittävästi. - Järjestelmä tulisi ehdotuksen mukaan voimaan 1.1.2004. Opetustoimi Opetustoimen perustamiskustannusten valtionosuusjärjestelmän osalta keskustelua on käyty koko järjestelmän lakkauttamisesta ja varojen siirtämisestä yksikköhintoihin. Eräänä vaihtoehtona on ollut säilyttää perusopetuksen ja/tai kirjaston perustamiskustannusten järjestelmä ja muilta osin siirtää perustamiskustannusten valtionosuuksiin tarkoitetut varat yksikköhintoihin. Opetustoimessa järjestelmän lakkauttamisen etuja ja haittoja pohtinut työryhmä jätti mietintönsä 30.3.1999 mennessä tekemättä ehdotuksia. Opetusministeriö asetti marraskuussa 1999 uuden työryhmän, jonka valtion vuoden 2000 talousarvioon otetun kannanoton mukaan tuli selvittää perustamiskustannusten valtionosuusjärjestelmän lopettaminen vuoden 2000 helmikuun loppuun mennessä. Työryhmä jätti selvityksensä määräaikaan mennessä tekemättä ehdotuksia todeten, että järjestelmän uudistus edellyttää vielä jatkoselvityksiä. Työryhmä ehdottikin tässä vaiheessa vain, että sen toimikautta jatkettaisiin vuoden 2000 loppuun saakka. Sittemmin työryhmän toimikautta jatkettiin vuoden 2000 loppuun saakka, jotta selvitysmies Pekkarisen mahdolliset esitykset voitaisiin ottaa huomioon. Työryhmä otti lähtökohdaksi välimietinnön ja ehdotti, että perusopetuksen ja kirjaston perustamishankkeiden valtionosuusjärjestelmä säilytettäisiin. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa sekä ammattikorkeakoulussa voitaisiin siirtyä järjestelmään, jossa investointien valtionosuus siirrettäisiin osaksi käyttökustannusten yksikköhintajärjestelmää. Perusopetuksen ja kirjaston valtionosuusprosentti olisi 5-50 prosenttia riippuen kunnan taloudellisesta asemasta. Lukion yksikköhinnan korotus olisi työryhmän mukaan 3 prosentin, ammatillisen koulutuksen 7,5 prosentin ja ammattikorkeakoulun 9 prosentin luokkaa. Opetustoimen osalta muutosesityksiä lainsäädäntöön ei ole toistaiseksi tehty. Ammattikorkeakoulun osalta asian käsittelyä on jatkettu vuonna 2002 ammattikorkeakoulujen rahoitustyöryhmässä. Yhteenveto Mikäli edellä olevat esitykset toteutuvat, eriytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen perustamiskustannusten valtionosuusjärjestelmät toisistaan. Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002 15

Mikäli hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon osalta toteutuu, rakentamishankkeiden tuki vähenee merkittävästi. Mahdollisuus saada valtionavustusta säilyy kunnilla, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä toteuttaa rakentamishanketta omin varoin. Valtion tuen taso vähenee kuitenkin puolella. Jos hallituksen esitys syystä tai toisesta ei toteudu, se johtaa koko perustamishankkeiden valtionosuusjärjestelmän loppumiseen 1.1.2004 lukien. Hallituksen esityksen toteutuessa säilyy mahdollisuus harkinnanvaraiseen valtionavustukseen. Kuntaliitto on katsonut, että perustamishankkeiden tukijärjestelmä erillisenä tulisi säilyttää. Valtion tuen tason pitäisi olla vähintään nykyinen eli 50 prosenttia. Perustamiskustannusten tukijärjestelmän toimivuus edellyttäisi noin 200 miljoonan euron vuotuista määrärahaa. Valtion talousarvion määräraha sosiaali- ja terveydenhuoltoon on tänä vuonna 26,6 miljoonaa euroa ja opetustoimeen 67,55 miljoonaa euroa. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p.(09) 771 2081, 050 581 0769 Harkinnanvaraiset rahoitusavustukset Vuoden 2002 harkinnanvaraista avustusta on haettava viimeistään 2.9.2002 mennessä. Käsittelyn nopeuttamiseksi sisäasianministeriö on pyytänyt entiseen tapaan hakemuksia jo kesäkuun loppuun mennessä. Kopio hakemuksesta pyydetään toimittamaan myös Kuntaliittoon, joka antaa myöntämisestä oman lausuntonsa. Kuntien valtionosuuslain 13 :n mukaan avustusta voidaan myöntää kunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Tuen tarpeeseen vaikuttavina seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet. Sisäasianministeriö voi asettaa avustuksen myöntämiselle ja käytölle kunnan talouden tervehdyttämistä koskevia ehtoja. Avustukseen on käytettävissä tänä vuonna 54,157 miljoonaa euroa. Sisäasiainministeriö on lähettänyt avustuksen hakemista koskevan kirjeen 8.5.2002 SM-2002-01117/Ha-43. Hakemuksessa tulee ilmetä ne perusteet, joihin kunta haluaa vedota sekä liitteinä tilinpäätös ilman tase-erittelyä ja kaksi liitelomaketta täytettynä (kirje liitelomakkeineen SM:n sivulta: www.intermin.fi/ kohdasta Kunta-asiat. Lomakkeet voi täyttää myös sähköisessä muodossa. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Sisäasiainministeriössä lisätietoja antavat: Rainer Alanen, p. (09) 1604 4644 Markku Nissinen, p. (09) 1604 4522 Ville Salonen, p. (09) 1604 4645 16 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002

VEL-eläkemaksu v. 2003 Valtion eläkerahastosta annetulla lailla (1372/1989, muut. 663/1998) säädettiin vuoden 2001 loppuun saakka työnantajan eläkemaksusta peruskoulun ja lukion palveluksessa olevien osalta. Lain mukaan eläkemaksu v. 2001 oli 16 %. Vuoden 2002 alusta kuntien ja yksityisten oppilaitosten eläkemaksu määräytyi samoin perustein kuin muilla VEL-työnantajilla. Em. lain 4 :n 1 momentin mukaan eläkemaksun perusteet määrää valtioneuvosto ja sen suuruudesta ja suorittamisesta päättää Valtiokonttori. Valtiokonttori on vahvistanut työnantajan ennakkoeläkemaksuprosentit vuodelle 2003. Työnantajan lopullinen eläkemaksuprosentti vuodelle 2003 vahvistetaan keväällä 2004. Valtion eläkejärjestelmän yleinen eläkemaksuprosentti vuonna 2003 Työnantajalla, jonka palveluksessa on korkeintaan 50 VEL-järjestelmään kuuluvaa työntekijää, kokonaismaksu on 23,5 prosenttia palkkasummasta. Työnantajan eläkemaksuprosentti saadaan vähentämällä kokonaismaksuprosentista työntekijäin eläkemaksuprosentti. Tässä vaiheessa työntekijän maksuprosenttiarviona vuodelle 2003 voidaan käyttää 4,5 prosenttia (vuonna 2002 maksu on ollut 4,4 %), jolloin työnantajan eläkemaksuksi jää 19 prosenttia. Työntekijän eläkemaksuprosentti vahvistetaan vuoden 2003 loppuun mennessä. Mikäli työntekijän maksu alenee 4,5 %:sta, niin vastaavasti työnantajan maksu nousee. Valtiokonttori on lähettänyt kunnille ja kuntayhtymille asiasta kirjeen viikolla 23. Tiedote yleisestä eläkemaksuprosentista löytyy myös Valtiokonttorin Internet-sivulta, osoitteesta http://www.valtiokonttori.fi. (työnantajan ja palkansaajan eläkemaksu). Yleinen eläkemaksuprosentti koskee kuitenkin vain sellaisia työnantajia, joilla on korkeintaan 50 VEL-työntekijää. Työnantajakohtainen eläkemaksuprosentti Työnantajalle, jonka palveluksessa on yli 50 VEL-järjestelmään kuuluvaa työntekijää, vahvistetaan työnantajakohtainen eläkemaksuprosentti. Tämä määrätään työnantajan omien VEL-järjestelmään kuuluvien työntekijöiden ja eläkkeensaajien perusteella. Eläkemaksun suuruuteen vaikuttavat mm. henkilöstön ikä- ja sukupuolirakenne, henkilöstön eläkeikä ja työhistoria sekä uudet työkyvyttömyys- ja työttömyyseläketapaukset. Maksua nostavat yleistä eläkeikää alemmat, erityiset eläkeiät. Eläkeikä on perusopetuslain mukaisissa tehtävissä 60 vuotta. Tällä on näin ollen vaikutusta kuntatyönantajien eläkemaksuun. Kuntatyönantajan työnantajakohtainen ennakkoeläkemaksuprosentti vuonna 2003 vaihtelee kunnittain 22,6-28,7 prosentin välillä. Kun tästä vähenne- Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002 17

tään työntekijän eläkemaksu (arvio 4,5), niin työnantajan maksu vaihtelee välillä 18,1-24,2 %. Työnantajakohtainen ennakkoeläkemaksuprosentti on ilmoitettu ao. kunnille Valtiokonttorin viikolla 23 lähettämällä kirjeellä. Keskimääräinen eläkemaksuprosentti Kuntien keskimääräinen kokonaismaksuprosentti (yleisen ja työnantajakohtaisen maksuprosentin keskiarvo) vuonna 2003 on 25. Kun tästä vähennetään työntekijän maksuprosenttiarvio, niin keski-määräiseksi työnantajan ennakkomaksuprosentiksi tulee 20,5. Edellä mainittua keskimääräistä eläkemaksuprosenttia käytetään mm. kokonaistaloudellisissa laskelmissa. Yksittäinen kunta käyttää kuitenkin esimerkiksi talousarvion laadinnan pohjana joko yleistä eläkemaksuprosenttia (korkeintaan 50 VEL-työntekijää) tai sille ilmoitettua työnantajakohtaista eläkemaksuprosenttia. Lisätiedot: Sisko Myöhänen, p. (09) 771 2246, 050 337 4967 Jouko Heikkilä, p. (09) 771 2081, 050 581 0769 Kuntajaoston ohjeet Kirjanpitolautakunnan lausunto liittymismaksujen merkitsemisestä maksajan tilinpäätökseen ja tilanne ei-palautuskelpoisten liittymismaksujen kirjaamisesta maksun saajan kirjanpidossa Kirjanpitolautakunnan kuntajaosto pyysi kirjanpitolautakunnalta lausuntoa siitä, miten liittymismaksut on esitettävä maksajan tilinpäätöksessä, jotta se voi ohjeistaa kuntakonserniin kuuluvien yhteisöjen tilinpäätösten yhdistämisen yhdenmukaisella tavalla kuntakonsernin laatimaan konsernitaseeseen. Kuntajaosto esitti lausuntopyynnössään, että lausunnossa annettaisiin suositus sekä takaisinpalautettaville liittymismaksuille että maksuille, joihin ei liity palautusvelvollisuutta. Kirjanpitolautakunta on antanut asiasta lausunnon nro 1670/2001. Lausunnon kannanotossa kirjanpitolautakunta katsoo, että liittymismaksujen käsittelyssä niin maksajan kuin maksunsaajan tilinpäätöksessä tulee soveltaa yhdenmukaisia kriteerejä. Olennaisin kriteeri on maksun oikeudellinen luonne (velka/saatava tai lopulliseksi katsottava kertakorvaus), joka liittyy käytännössä liittymismaksun palautuskelpoisuuteen. Lautakunta on useammassa lausunnossaan käsitellyt liittymismaksuja maksunsaajan kannalta ja päätynyt niiden osalta tiettyihin rajanvetoihin. Antamansa lausunnon perustana lautakunta on pitänyt erityisesti aiemmassa lausunnossaan 1650/2001 esittämiään linjauksia. 18 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002

Palautuskelpoiset liittymismaksut Kirjanpitolautakunnan lausunnon mukaan liittymismaksut, jotka ovat palautuskelpoisia, ovat maksajalle saamisia verkkoyhtiöltä. Maksaja kirjaa tällaiset saamiset pysyvien vastaavien sijoituksiin tase-erään "Muut saamiset". Kirjaaminen on peilikuva maksun saajan kirjanpitoon, sillä kuntajaoston taseesta antaman (1999) yleisohjeen sekä kirjanpitolautakunnan lausuntojen mukaan maksun saaja kirjaa palautuskelpoiset liittymismaksut taseeseen vieraaseen pääomaan erään "Muut velat", jonka nimikkeenä suositellaan käytettäväksi nimikettä "Liittymismaksut ja muut velat". Palautuskelpoiset liittymismaksut suositellaan esitettäväksi erän erillisenä alanimikkeenä tai erän jakautuminen liittymismaksuihin ja muihin velkoihin voidaan ilmoittaa myös liitetietona. Ei-palautuskelpoiset liittymismaksut Kun kyseessä on oma tontti, ei-palautuskelpoiset liittymismaksut on suositeltavaa kirjata pysyvien vastaavien aineellisten hyödykkeiden tase-erään "Maa- ja vesialueet". Kun kyseessä on vuokratontti, ei-palautuskelpoiset liittymismaksut on suositeltavaa kirjata pysyvien vastaavien aineellisten hyödykkeiden tase-erän "Maa- ja vesialueet" alaeräksi nimikkeellä "Kiinteistöjen vuokraoikeudet". Mikäli tase-erä sisältää ainoastaan aktivoituja liittymismaksuja, erälle on kuitenkin suositeltavaa antaa nimike "Kiinteistöjen liittymismaksut". Maa-alueisiin merkitsemistä kirjanpitolautakunta perustelee sillä, että liittymille on esimerkiksi luovutettavuuden osalta ominaista kiinteä kytkentä siihen kiinteistöön, johon liittymä on kytketty. Liittymismaksun suorittamisen voidaan katsoa tuottavan maksajalle jatkuvaa ja pysyväisluonteista etua verkkotoimituksen muodossa koko maa-alueen käyttöajan. Tulevien tulonodotusten vuoksi ei-palautuskelpoiset liittymismaksut on perusteltua aktivoida. Kirjanpitolautakunnan lausunnon mukaan aktivoiduista ei-palautuskelpoisista liittymismaksuista ei ole suositeltavaa tehdä KPL 5:11 :n mukaisia suunnitelmapoistoja vaan tarpeen vaatiessa ainoastaan KPL 5:13 :n mukaisia arvonalennuskirjauksia. Mikäli liittymällä on rajallinen pitoaika tai liittymän tuotot arvioidaan muuten rajallisiksi ja tästä johtuva arvonaleneminen on ennakoitavissa, aktivoitu liittymismaksu poistetaan kuitenkin suunnitelman mukaisesti vaikutusaikanaan. Määrältään olennaiset liittymismaksut tulee ilmoittaa taseessa tai taseen liitetiedoissa omana eränään. Tilinpäätöksen liitetietona esitetään käyttöomaisuuden ja muiden pitkävaikutteisten menojen arvostus- ja jaksotusperiaatteet ja -menetelmät. Tilanne ei-palautettavien liittymismaksujen osalta maksun saajan kirjanpidossa Kirjanpitolautakunta on antanut lausunnon 1650/2001 sähköliittymismaksujen kirjaamisesta maksun saajan kirjanpidossa, jonka mukaan liittymismaksut, jotka ovat siirtokelpoisia, mutta eivät palautettavia, tulee kirjata tuloina tilinpäätöksessä tuotoiksi. Tähän kirjanpitolautakunnan lausuntoon pe- Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002 19

rustuen keskusverolautakunta on tehnyt ratkaisun, jonka mukaan siirtokelpoiset, ei-palautettavat liittymismaksut ovat arvonlisäverollisia. Päätöksestä on valitettu KHO:een. Siirtokelpoisten, ei-palautettavien liittymismaksujen käsittely maksun saajan kirjanpidossa on kesken, sillä odotetaan lisäselvyyttä kysymykseen, onko mainittu liittymismaksu luonteeltaan pääomasijoitus vai tuotoksi kirjattava tulo. Lisäselvyyttä asiaan saataneen ratkaisusta, jonka KHO antaa liittymismaksun arvonlisäverollisuutta koskevasta valituksesta. Kuntajaosto katsoi liittymismaksuja koskevien ohjemuutosten käsittelyä siirtäessään, että ennen kuin merkittäviä muutoksia tase-eriin tehdään, on oltava riittävä varmuus ratkaisujen pysyvyydestä. Kuntajaoston kannanotto Kuntajaosto on päättänyt, että kirjanpitolautakunnan lausunnossa 1670/2001 annettuja ohjeita liittymismaksujen maksamisesta maksajan tilinpäätökseen noudatetaan sellaisenaan kuntien ja kuntayhtymien kirjanpidossa, kun ne merkitsevät maksamiaan liittymismaksuja tilinpäätökseen. Tarvittavat muutokset kuntajaoston yleisohjeisiin liittymismaksujen merkitsemisestä maksajan kirjanpidossa annetaan samanaikaisesti sen jälkeen, kun kuntajaosto on käsitellyt mahdolliset muutokset yleisohjeisiin siirtokelpoisten, ei-palautettavien liittymismaksujen merkitsemisestä maksun saajan kirjanpitoon. Tulevista muutoksista yleisohjeisiin tiedotetaan aikanaan erikseen. Kirjanpitolautakunnan (KILA) lausuntoihin on linkki mm. Kuntaliiton Internet-sivuilta osoitteesta http://www.kuntaliitto.fi asiakohdasta palvelut/kuntatalous/kirjanpito. Suoraan KILAn sivuille pääsee osoitteesta http://www.vn.fi/ktm/kirjanpitolautakunta/kila.html. Lisätietoja: Anneli Heinonen, p. (09) 771 2168, 050 548 0036 Oiva Myllyntaus, p. (09) 771 2083, 050 66 742 Korkolain muutos Laki korkolain muuttamisesta (340/2002) tulee voimaan 1.7.2002. Korkolain muutoksella luovutaan nykyisestä velan luottoaikaiseen korkoon sidotusta viivästyskorosta. Lakiin perustuva viivästyskorko on jatkossa sama kaikissa veloissa. Viivästyskoron taso tarkistetaan puolivuosittain. Nykyinen lainsäädäntö Viivästyskoron määrää koskevat säännökset uudistettiin vuonna 1995 (Laki korkolain muuttamisesta 284/1995). Tuolloin luovuttiin kiinteästä 16 %:n viivästyskorosta ja viivästyskorko sidottiin markkinakorkojen kehitykseen. 20 Kuntatalous/Kommunalekonomi 3/2002