MALLIVASTAUKSET Velvoiteoikeus 1.7.2003 pakollinen aineopintotentti, ON-täydennystentti Muita kuin assistentille sähköisesti toimitettuja mallivastauksia ei ole julkaistu tässä. Niitä voi etsiä laitoksen aulasta tai ao. opettajalta.
2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) A:n ja C:n välinen määrännäisvelkakirja oli OikTL 34 :ssä tarkoitettu valeasiakirja. Velkakirja ei sitonut alkuperäisten asianosaisten välisessä suhteessa, koska molemmilta puuttuu oikeustoimitahto. Tilanne muuttui, kun C luovutti velkakirjan D:lle pantiksi. Panttaukseen sovelletaan velkakirjalain 10 :n mukaan velkakirjan luovuttamista koskevia sääntöjä. Tämän mukaan D voi vaatia velkakirjan nojalla A:lta velkakirjan koko määrää eli 100.000 euroa eikä vain omaa C:hen kohdistuvaa 3.000 euron saamistaan. Pantin realisoimisen jälkeen D:n olisi tilitettävä C:lle ylimenevä osa eli noin 97.000 euroa, jonka A puolestaan saisi ilman muuta vaatia itselleen C:ltä. D:n periessä velkakirjaa 12.5.2003 A voi esittää väitteen simulaatiosta. Väite on heikko VKL 15 ja OikTL 34 :n mukaan. Väite voisi menestyä, sillä D tuskin oli vilpittömässä mielessä pantin ottaessaan. D luultavasti tunsi veljensä elämäntavat ja talouden; juopottelukierteessä olevalla miehellä, joka tarvitsee 3.000 euron luoton, on harvoin rehellinen 100.000 markan velkakirjasaatava. Tämän mukaan D ei saisi väitesuojaa. Edellä olevan lisäksi voidaan pohtia, oliko C:n ja D:n välinen panttaus oikeustoimena pätevä. Pätemättömyysperusteina voisivat ehkä olla oikeustoimikelvottomuus tai OkTL 33 :ssä säädetty kunnianvastainen ja arvoton menettely. Ongelmana on vain se, voisiko A vedota C.n puolesta pätemättömyyteen D:tä vastaan. Oikeuskäytännössä on ratkaisuja, joissa kolmannelle on tämä oikeus myönnetty. Ks. Aurejärvi, Luotto- ja maksuvälineet s. 33-34 ja 94-95; Hemmo, Sopimusoikeus I s. 293-300. Tehtävä 2 (Saarikoski) Jutussa ei kerrota, onko laskun maksu A:n varoista tapahtunut yksin X:n aloitteesta vai onko siihen ollut B:n hyväksyntä. Sanamuoto X kuittasi... viittaa ensiksi mainittuun tilanteeseen. 1 B:n kelpoisuus A:n edunvalvojana määräytyy HTL 29 :n mukaisesti. Kelpoisuuteen kuuluu ilman erityisperusteluja oikeus antaa toimeksianto X:lle. Kysymys voisi olla kelpoisuuden ylittäen tehdystä suorituksesta A:n varoista siltä osin kuin lasku ei liity A:n edun valvontaan. Vieraiden varojen käyttö päämiehen laskun maksuun on tilanteena sangen erikoinen. Voidaan pohtia, olisiko B:n tahdonilmaisu asiassa ollut tarpeen sekä miten vahvan sen olisi tullut olla, kun B:llä sinänsä oli oikeus käyttää A:n varoja laskun maksuun siltä osin kuin toimenpiteet ovat olleet A:n edun valvontaa. Joka tapauksessa X on laskun perusteena olevien toimenpiteiden suorittajana ja asianajajana tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää B:n kelpoisuuden rajoista. Näin ollen palautusvaatimus olisi kohdistettavissa suoraan X:ään, joka ei ole ollut bona fide. 1 Ks. huomautus alla.
Vaikka maksua muutoin pidettäisiin pätevänä, voidaan pohtia, olisiko kysymys OikTl 33 :ssä tarkoitetusta kunnianvastaisesta ja arvottomasta menettelystä siltä osin kuin asianajaja X on itse käyttänyt tai sallinut B:n käyttää A:n varoja muusta kuin A:n edunvalvontaan liittyneistä toimenpiteistä B:lle osoitetun laskun maksamiseen. Tähän liittyen voidaan pohtia sitäkin, saisiko asianajajan velvollisuus noudattaa päämiehensä toimiohjeita tässä asetelmassa riittävästi kunnianvastaisuuden ja arvottomuuden kriteereiden täyttymistä estävää painoarvoa. Palautusvaatimus menestyisi vain pääosin, koska lasku ole kokonaan perustunut muuhun kuin A:n edun valvontaan. Vahingonkorvauksen tuomitseminen edellyttäisi a) vahingon aiheutumista, b) VahL 2:1 :n mukaista tuottamusta ja c) VahL 5:1 :n mukaisten taloudellisen vahingon korvaamisen erityisedellytysten täyttymistä. Vahinkoa olisi se muuhun kuin edunvalvontaan käytettyjen varojen määrä, joka on siirtynyt pois A:n vallinnasta eli pääosa 30.000 eurosta. X:n edellä selostettu tietoisuus tuonee mukaan tuottamuksen. Erityisen painavaksi syyksi voitaisiin väittää esimerkiksi, että asetelmassa X olisi menetellyt hyvän asianajotavan vastaisesti kun kyse on vieraiden varojen oikeudettomasta käyttämisestä päämiehen laskun maksuun. Perusteettoman edun palautusta koskevan vaatimuksen eli tässä loukkauskondiktion oikea edunsaajavastaaja ei ole asianajaja X vaan hänen päämiehensä B, jonka lasku on maksettu A:n varoilla. X:n saatavalle B:ltä oli peruste, toimenpiteet ja niistä esitetty lasku B:lle. Selvää on, että viivästyskorkoa on tuomittava siitä lukien kun 30 päivää on kulunut (KorkoL 7 :n mukaisesti) yksilöidyn vaatimuksen esittämisestä tai viimeistään haasteen tiedoksiannosta lukien (KorkoL 9 ), korkokannan ollessa EKP:n perusrahoituskorko + 7 % (KorkoL 12 ). Aurejärvi Hemmo s. 271-272 esitetyn mukaisesti KKO on tuominnut tuottokorkoa myös perusteettoman edun palautustilanteissa korkolain soveltamisalasäännöksestä (KorkoL 1.2,4 ) huolimatta. Epäselvää kuitenkin on, voiko tuottokorkovaatimuksen kohdistaa (loukkauskondiktion perusteella) X:ään, jonka hallussa A:n rahat ovat olleet laskun maksusta lukien, vaikka pääomaa koskevan edunpalautusvaatimuksen oikea vastaaja on B. ARVOSTELUPERUSTEET Faktapohjaltaan ja juridiikaltaan huomattavan sekava juttu, jossa oli tarkoitus tiedustella velvoiteoikeudellisen oikeussuojakeinovalikoiman peruspalikoiden: pätemättömyys, vahingonkorvaus ja perusteettoman edun palautus hallintaa ja jossa saattoi perustellusti päätyä muihinkin lopputuloksiin kuin mihin mallivastauksessa on päädytty. Olennaista oli, että opiskelija osoitti hallitsevansa velvoiteoikeuden yleiset opit niin hyvin, että saattoi tehtävänannon mukaisesti kartoittaa asian vaihtoehtoiset ratkaisulinjat. Tapausselosteestahan ei näe, mihin oikeusperusteisiin kanne on tasan tarkkaan perustettu. Ainoastaan on selvää, että rahaa vaaditaan. Tapausselosteesta päätellen X olisi toiminut yksin, B:stä riippumatta. Tässä asetelmassa tehtävänasettelu on sikäli epäonnistunut, että esineoikeudellisesti voidaan ehkä OTT Janne Kaistoa myötäillen perustellustikin esittää, että mallivastauksessa selostettujen puhtaasti velvoiteoikeudellisten oikeussuojakeinojen soveltumisen pohdinta on täysin tarpeetonta, koska A:n ja X:n välinen suhde voidaan purkaa puhtaaksi (A:n varojen) omistusoikeutta 3
koskevaksi ennallistamistilanteeksi eli vindikaatioksi. Kun kysymys ei näin ollen olisi velasta eikä saatavasta muutoinkaan, olisi Y:llä A:n edunvalvojana ilman erityisiä problematisointeja oikeus vaatia A:n (edelleenkin) omistamat varat tai niitä vastaava arvo takaisin. Onneksi kukaan opiskelijoista ei ymmärtänyt tällaista vaihtoehtoa perustellusti esittää. Toimeksiannon jatkaminen B:n kuoleman jälkeen ja muut mallivastauksessa erityisesti käsittelemättä jääneet seikat olivat lähinnä indisioina kelpoisuuden ylittämisestä ja laskun perusteina olevien toimien tosiasiallisesta luonteesta. Jotkut argumentoivat, ettei X:llä ollut oikeutta kuitata laskuaan B:lle hallussaan olleista A:n varoista vastakkaisuusedellytyksen täyttymättömyyden vuoksi. Hankala kysymys, sillä A:n edunvalvojana B kuitenkin samastetaan A:han. B:llä on siten ollut saatavaa X:ltä X:n asiakasvaratilillä olleiden A:n varojen määrä. Asiakasvaratili on tosin eri asia kuin X:n omat varat. Perustelluista pohdinnoista sai pisteitä. Muutama opiskelija pohti hyvin X:n osalta myös mahdollista syyksiluettavuutta kavalluksen, erityisesti törkeän kavalluksen (RL 28:5) osalta. Hyvin oivallettu erityisesti VahL 5:1 :n mukaisten erityisedellytysten täyttymistä silmällä pitäen. Rikosperusteisia asioita ei tehtävässä kuitenkaan erityisesti kysytty. Joka tapauksessa tahallisuusvaatimus tuottaa ongelmia. Paria poikkeusta lukuun ottamatta korkokannoiksi ilmoitettiin SP:n viitekorko +risat. Vain muutama opiskelija oli viitsinyt tarkistaa muuttuneet säädökset kurssivaatimuksiin kuuluvasta korkolaista. Tässä voidaan viitata myös kollega Frey Nyberghin kommenttiin tehtävän 4 mallivastauksessa. 4 Tehtävä 3 (Halila) Oikeustapaus koski velkomuksen pätevyyttä. Kukin väitekohta voitiin arvioida itsenäisesti. Yhteisesti voidaan kuitenkin kiinnittää huomiota todistelun merkitykseen väitteiden osalta. Väite 1. Velkakirjaa ei ollut allekirjoitettu. Velkakirjalaissa ei ole asetettu muotovaatimukseksi velkakirjan allekirjoittamista. Vaatimus voidaan kuitenkin perustaa tavanomaiseen oikeuteen. Asiakirja täyttää ainakin suullisen velaksiannon tunnusmerkistön. Takaustahdonilmaisu vahvistaa velkasuhteen pätevyyttä samoin kuin se, että velan johdosta on annettu valuuttaa. Väite 2. Velkasitoumuksen pätevyys. Tahdonilmaisu on tulkinnanvarainen. KKO on ratkaisussaan 1962 II 49 asettunut sille kannalle, että tällaisessa tapauksessa kyseessä on suorituslupaus eikä tulevaisuutta koskeva tahdonilmaisu. Oppikirjan sanoin: "Ihmiset eivät tavallisesti tee tulevasta velaksiannosta tällaista kirjallista sopimusta". Väite 3. Päiväys. Päiväys ei kuulu velkakirjan muotovaatimuksiin. Sillä voi kuitenkin olla merkitystä todistelussa, erityisesti vanhentumisen osalta. Tässä tapauksessa huomio kiinnittyy kahteen seikkaan: asiakirja on hieman kellastunut ja se on euromääräinen. Euromää-
räisiä velkasitoumuksia on voitu käyttää jo ennen vuotta 2002 mutta ei kuitenkaan kymmentä vuotta. Asiakirja ei näin ole vanhentunut vaikkei olekaan priimakunnossa. Väite 4. Valuuttaväite. Valuutta on voitu antaa myös muulle henkilölle kuin velkakirjaan velalliseksi merkitylle. Jos näin on menetelty, velallisen väite on tehoton. 5 Tehtävä 4 (Nybergh) Tapauksessa on kysymys uuden asunnon kaupasta ja myyjän tiedonantovelvollisuudesta. Uuden asunnon kauppaa koskevan asuntokauppalain 4:1:n mukaan 4 luvun säännöksiä sovelletaan mm., kun elinkeinonharjoittaja myy asunnon otettavaksi käyttöön ensimmäistä kertaa uudis- tai korjausrakentamisen jälkeen. Tässä tapauksessa Rakennusliike Vanhat Uusiksi Oy (jäljempänä myyjä) on myynyt uuden huoneiston vanhassa talossa, joten 4 luvun säännökset tulevat sovellettaviksi. Uuden asunnon kauppaa koskevan asuntokauppalain 4:15:n mukaan asunnossa on virhe, mm. jos 1) se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut asunnosta ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; 2) myyjä on ennen kaupantekoa jättänyt antamatta ostajalle tiedon sellaisesta asuntoa koskevasta seikasta, joka hänen asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista annetun asetuksen mukaan olisi pitänyt antaa, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; 3) myyjä on muuten ennen kaupantekoa jättänyt antamatta ostajalle tiedon sellaisesta asuntoa koskevasta erityisestä seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tässä tapauksessa ratkaisevana seikkana on otettava huomioon, että myyjä on ollut edustettuna Asunto-osakeyhtiö Kirjatyöntekijänkatu 4:n hallituksessa vuoteen 2002 saakka. Tämän takia myyjän on täytynyt tietää rakennuksen perustusten painumisesta sekä perustuspaaluissa todetuista lahottajabakteereista. Kysymys on seikasta, josta ostajat ovat perustellusti saattaneet olettaa saavansa tiedon. Kun näin ei ole tapahtunut, myyjän on katsottava laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa ostajia kohtaan ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Asunnossa on näin ollen asuntokauppalain 4:15:n tarkoittama virhe. Myyjä vastaa siis virheestä asuntokauppalain mukaan. Lain 4:25:n mukaan, jollei virheen oikaisu tule kysymykseen tai jollei oikaisua suoriteta, ostaja saa: 1) vaatia virhettä vastaavaa tai muuten virheeseen nähden määrältään kohtuullista hinnanalennusta; tai 2) purkaa kaupan, jos sopimusrikkomus on olennainen. Tapauksesta selviää, ett Aaltosten asunnon osuus perustusten korjauskustannuksista on 12 000 :a ja he voivat vaatia tällä perusteella hinnanalennusta tämän määrän. Korjaus ei paranna asunnon arvoa siitä, mitä se on sopimuksen mukaan ollut. Näin ollen virhettä vastaavana hinnanalennuksena asunnon osalle on pidettävä perustusten korjauskulujen
määrää. Myyjän tulee suorittaa Aaltosille hinnanalennusta asunnon osalle tulevien perustusten korjauskulujen määrän eli 12 000 :a. Huom! Tämä mallivastaus on informatiivisista syistä laadittu seikkaperäisemmäksi kuin mitä tenttivastauksilta on vaadittu. Asuntokauppalaki (843/1994, signumilla Si 505 Suomen Laki I -teoksessa) kuuluu tutkintovaatimuksiin. Olisi hyvä, että tenttiin valmistautumisen yhteydessä opiskelija oivaltaisi, että kaikkia relevantteja normeja ei käsitellä tutkintovaatimuskirjallisuudessa. Tutkintovaatimussäädökset on myös hyvä tuntea valmiina lakimiehenä. 6 Tehtävä 5 (Hemmo) Vastauksessa on haettu seuraavia seikkoja: - B Oy:lle aiheutuneet vahingot ovat puhtaita varallisuusvahinkoja, joiden korvaaminen määräytyy VahL 5:1 :n mukaan - Vastuun edellytyksenä tuottamuksen lisäksi on, että kysymyksessä on rangaistavaksi säädetty teko, julkisen vallan käyttö tai erittäin painavat syyt ovat käsillä - Rikostunnusmerkistön täyttymismahdollisuutta on voinut hieman pohtia, vaikka yksilöiden rikosnimikkeen tasolle menevää tietoa ei tässä tentissä edellytetäkään - Erittäin painavien syiden osalta menettelyn hyvän tavan vastaisuus on oikeuskäytännössä usein katsottu tunnusmerkistön täyttäväksi. Aihepiiristä on myös oikeuskäytäntöä, jonka on voinut mainita - Tuottamuksen olemassaolo on asiassa jokseenkin selvä, kun arviointi on ollut vääristelty ja hylättäviin päämääriin perustunut - Syy-yhteyden osalta voidaan huomata, että pelkkä B Oy:n myynnin lasku ei suoraan kerro lehtikirjoituksen vaikutuksesta, vaan huomioon tulisi ottaa mm. suhdanteet alalla, B:n edustamien tuotteiden myynnin kehitys muuten ym. - Korvausvastuu kohdistuu tahallisesti menetelleeseen X:ään, isännänvastuun perusteella lehden kustantajaan, tahallisesti menetelleeseen K:hon ja A Oy:hyn - Asiassa ei miltään osin ole kysymys aineettomista vahingoista, vaikka jotkut vastaajat ovat tätä esittäneet Tehtävä 6 (Sisula-Tulokas) Kysymys 6 a oli ongelmallinen, sillä no cure, no pay - periaate selitetään kyllä Halila - Hemmon kirjassa Sopimustyypit asianajajaa koskevassa osassa mutta itse termiä käytetään eksplisiittisesti osassa joka koskee kiinteistövälittäjää ja joka ei kuulu tenttivaatimuksiin. Arvostelussa olen ottanut tämän huomioon ja käyttänyt kahta eri pistelaskentasysteemiä. Jotkut opiskelijat ovat varsin hyvin vastanneet kysymykseen 6 a ja mm. viitanneet amerikkalaiseen käytäntöön ja esimerkiksi lähinnä John Grishamin kirjoihin. He saaneet siitä lähes täydet pisteet. Vastauksissa, joissa 6 a korottaa loppupistemäärää kaikki kolme osakysymystä on otettu huomioon pistelaskennassa. Muissa tapauksissa pisteet ovat kertyneet vain osien b:n ja c:n perusteella, eli kahden osakysymyksen perusteella.