Hevosten lääkitysopas

Eviran ohje 155090/1 Hevosten lääkitysopas Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Hevosten lääkitysopas Eviran ohje 15509/1

Eviran ohje 15509/1 Käyttöönotto 11/2009 Eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö Hyväksyjä Esittelijä Jaana Mikkola Jonna Oravainen

Sisällys Hevosten lääkitys...4 Hevonen tuotantoeläimenä...4 Mitä lääke on?...4 Mistä lääkkeitä saa?...5 Lääkkeiden maahantuonti...5 Minne hevosen lääkepistokset annetaan?...6 Lääkkeiden käytön haittavaikutukset...6 Eläinten lääkitsemisen valvonta...6 Hevosen lääkityskirjanpito...7 Hevosen tunnistusasiakirja...7 Hevosille sallitut lääkevalmisteet ja lääkeaineet...8 1. Lääkeaineet, joita saa käyttää hevosille, joiden teurastamista ei ole kielletty...8 2. Lääkeaineet, joita saa käyttää hevosille, joiden teurastaminen on kielletty...8 3. Hevoset, joilla ei ole tunnistusasiakirjaa mukanaan...9 Lääkevalinta eli kaskadisäännökset...9 Lääkeaineet, joiden käyttö hevosille on kokonaan kielletty tai joiden käyttöä on rajoitettu...9 Lääkkeen teurasvaroaika... 10 Dopingvaroaika... 11 Tunnistusasiakirjan lääkityskohdat... 11 Kadonnut tunnistusasiakirja... 11 Hevosen hoidosta vastaavan henkilön muistilista... 12 Tiedonantovelvollisuus... 12 Hevosen teurastaminen... 12 Hevosen tunnistusasiakirjan toimittaminen teurastamolle... 12 Hevosen hävittäminen... 13 Oppaan kirjoittamisessa käytetty lainsäädäntö ja ohjeet... 14

Hevosten lääkitys Tämän oppaan tarkoitus on jakaa hevosten omistajille ja eläinlääkäreille tietoa hevosten lääkitsemiseen liittyvistä säädöksistä. Lisäksi käsitellään lääkitsemiseen liittyviä edellytyksiä teurastaa hevonen elintarvikkeena ja vaihtoehtoisia hävitystapoja. Opas on Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohje 15509/01 ja korvaa maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston julkaisun 4/2001. Hevonen tuotantoeläimenä Tuotantoeläimiä ovat kaikki ihmisen kasvattamat eläimet, joita jossakin elämänsä vaiheessa voidaan käyttää elintarviketuotantoon. Vaikka Suomessa hevosia pidetään pääasiassa urheilu- tai harrastekäytössä, osa hevosista teurastetaan elintarvikkeena käytettäviksi. Eläinten lääkitystä koskevan lainsäädännön tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää eläinten lääkitsemisestä ihmisille, eläimille ja ympäristölle aiheutuvia haittoja. Euroopan yhteisössä tuotantoeläimille saa käyttää vain sellaisia lääkkeitä, joiden ei ole tieteellisissä tutkimuksissa todettu aiheuttavan ihmisen terveydelle haitallisia jäämiä elintarvikkeisiin. Nämä jäämäsäädökset ovat johtaneet siihen, ettei myöskään hevosille saa käyttää mitä tahansa lääkevalmisteita. Kuitenkin komission asetus 504/2008/ EY hevoseläinten tunnistusmenetelmien osalta mahdollistaa hevosen lääkitsemisen myös sellaisilla lääkeaineilla, joiden turvallisuutta jääminä ei ole tutkittu tai joiden käyttö tuotantoeläimille on kielletty. Tämä edellyttää, että hevonen on rekisteröity ja sen tunnistusasiakirjaan joko merkitään lääkityksen tiedot ja kuuden kuukauden varoaika tai että hevosen tunnistusasiakirjaan on merkitty, ettei sitä tulla teurastamaan elintarvikkeena. Vuoden 2006 lopussa voimaan tulleessa hevoslääkelista-asetuksessa (komission asetus 1950/2006/EY) on lueteltu ne lääkeaineet käyttötarkoituksineen, joita hevosille saa käyttää kuuden kuukauden varoajalla. Mitä lääke on? Lääke on aine tai valmiste, jota käytetään lievittämään, parantamaan tai ehkäisemään ihmisissä tai eläimissä esiintyviä sairauksia ja niiden oireita. Lääkkeitä ovat esimerkiksi mikrobilääkkeet, kipulääkkeet, rauhoitusaineet, hormonit ja rokotteet. 4

Lääkevalmiste on lääketehtaan valmistama, valmiissa pakkauksessa myytävä lääke. Lääkkeitä voidaan myös valmistaa apteekissa eläinlääkärin antaman reseptin mukaan. Mistä lääkkeitä saa? Hevosten omistajat saavat hankkia apteekeista eläinlääkkeitä eläinlääkärin reseptillä tai itsehoitolääkkeitä ilman reseptiä. Lähes kaikki tuotantoeläimille hyväksytyt lääkkeet ovat reseptilääkkeitä. Eläinlääkäri saa määrätä tai luovuttaa lääkkeitä hevosten omistajille tai haltijoille silloin kun hevonen eläinlääkärin tutkimuksen perusteella tarvitsee hoitoa. Jollei eläinlääkäri ole tutkinut hevosta, hän saa määrätä tai luovuttaa lääkkeen sairauden hoitoa varten vain, jos hän tuntee hyvin eläimen terveydentilan, kyseisen eläintenpitoyksikön tai näistä tehtyjen tutkimusten tulokset. Eläinlääkärin on luovutettava hevosille tarkoitetut lääkkeet pääsääntöisesti sillä tallilla, missä hevoset ovat. Hevosklinikalta saadaan luovuttaa lääkkeitä klinikalla hoidossa olevien hevosten jatkohoitoon. Pistoksena annettavia reseptilääkkeitä eläinlääkäri saa määrätä tai luovuttaa vain itse tutkimansa eläimen hoitoon. Varoajallisia reseptilääkkeitä, kuten mikrobilääkkeitä, eläinlääkäri ei saa luovuttaa tai määrätä varalle tulevaa tarvetta varten. Loisten häädön varalle eläinlääkäri saa kuitenkin määrätä ja luovuttaa suun kautta tai ulkoisesti annettavia loisten häätöön tarkoitettuja reseptilääkkeitä. Eläinlääkäri saa luovuttaa rokotteita hevosen omistajalle tai haltijalle vain ensimmäistä rokotuskertaa seuraaviin yksittäisten eläinten uusintarokotuksiin. Eläinlääkärin on tällöin varmistuttava siitä, että eläimen omistaja tai haltija pystyy käyttämään ja säilyttämään rokotetta oikein eikä rokotteen valmisteyhteenvedossa ole rajoitettu rokotteen antoa vain eläinlääkärin tehtäväksi. Kuitenkin rabiesrokotus on aina eläinlääkärin annettava. Myös silloin kun eläimen rokottamisesta vaaditaan eläinlääkärintodistus, eläinlääkärin on itse annettava rokote hevoselle (mm. influenssarokotus) tai rokotus on annettava eläinlääkärin välittömässä valvonnassa. Eläviä viruskantoja sisältäviä eläinrokotteita ei saa luovuttaa eläinten omistajille tai haltijoille. Eräiden lääkkeiden määrääminen tai luovutus eläinten omistajille on kokonaan kielletty tai sitä on rajoitettu. Tällaisia lääkkeitä ovat mm. eräät hormonit, pistoksena annettava kortisoni, pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet (PKV), alkoholi ja huumausaineet. Lääkkeiden maahantuonti Yksityishenkilöt eivät saa tuoda Suomeen lääkkeitä hevosille tai muille tuotantoeläimille. Tämä koskee sekä resepti- että itsehoitolääkkeitä. Kielto on voimassa myös silloin, kun hevonen on mukana matkalla. Lääkkeitä ei saa myöskään hankkia tai vastaanottaa postitse ulkomailta, joten myös internetistä tilaaminen on kielletty. 5

Minne hevosen lääkepistokset annetaan? Lihaksensisäiset pistokset suositellaan annettaviksi hevoselle kaulan keskialueen lihaksiin, rintalihaksiin tai takajalan lihaksistoon. Lääkkeiden käytön haittavaikutukset Lääkkeitä on käytettävä edistämään eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Hevosille käytetyistä lääkkeistä voi aiheutua haittoja: Hevoselle yliherkkyysoireita kudosärsytystä lääkkeen pistokohtaan haittavaikutuksia, kuten esimerkiksi mahaärsytystä, ripulia, väsymystä mikrobien tai loisten vastustuskyvyn lisääntymistä lääkkeille yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa Ihmiselle haittoja (esim. yliherkkyysoireet) lääkettä antavalle ihmiselle lääkejäämiä hevosen lihaan ja sitä kautta elintarvikkeisiin mikrobien vastustuskyvyn lisääntymistä lääkkeille Lääkkeiden käyttöä eläimille voidaan lainsäädännön perusteella tarvittaessa rajoittaa tai kieltää, jos lääkkeen käyttö voi vaarantaa elintarvikkeiden turvallisuuden tai laadun lääke aiheuttaa muuta merkittävää haittaa eläimille, ihmisille tai ympäristölle lääkettä käytetään eläinten kasvun tai tuotannon lisäämiseen Eläinten lääkitsemisen valvonta Eläinten lääkitsemistä koskevan lainsäädännön noudattamista valvovat Evira ja lääninhallitukset. Jos hevoselle on annettu kiellettyä lääkeainetta tai lääkeainetta, jonka käyttöä on rajoitettu, tai jos eläimen käsittelyssä on käytetty kiellettyä välinettä, lääninhallitus voi määrätä hevosen lopetettavaksi sekä sen ruhon hävitettäväksi. Lääninhallitus voi myös kieltää tällaisen hevosen myynnin sekä sen teurastamisen elintarvikkeena käytettäväksi. Valvontaviranomaisella on tiedonsaantioikeus, tarkastusoikeus sekä oikeus näytteiden ottamiseen. Eläimen omistajan, haltijan ja eläinlääkärin on annettava valvontaviranomaiselle valvontaa ja tarkastusta varten tarpeellinen apu. Jos todetaan, että hevosta on lääkitty laittomalla tavalla, hevosen omistaja tai haltija vastaa tapauksen selvittämisestä aiheutuvista kustannuksista. Eläinten lääkitsemistä koskevan lainsäädännön rikkomisesta voidaan antaa määräyksiä ja kieltoja. Valvontaviranomainen voi ottaa haltuunsa eläimen omistajan tai haltijan hallussa olevan rehun, lääkkeen tai muun eläinten käsittelyssä käytettävän aineen, jos on syytä epäillä sen sisältävän kiellettyjä lääkeaineita tai lääkeaineita, joiden käyttöä on rajoitettu. 6

Hevosen lääkityskirjanpito Eläinlääkärin on annettava eläimen omistajalle tai haltijalle kirjallinen selvitys käyttämistään ja luovuttamistaan lääkkeistä sekä niiden varoajoista. Omistajan on pidettävä kirjaa lääkityksistä. Kirjanpidosta on ilmettävä lääkityn hevosen tunnistustiedot lääkkeen antopäivämäärä lääkkeen nimi lääkkeen määrä lääkkeen varoaika lääkkeen myyjän nimi (eläinlääkäri tai apteekki) Hevosen lääkityskirjanpito voi olla käytännössä yksinkertainen. Esimerkiksi tallipäiväkirjaan tai hevoskohtaiseen muistikirjaan tehdyt merkinnät ovat riittävät. Myös eläinlääkäriltä saatujen lääkitystä koskevien selvitysten ja reseptien tallettaminen kansioon riittää kirjanpidoksi, kunhan niihin lisätään puuttuvat tiedot. Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään viisi (5) vuotta, vaikka eläin teurastettaisiin ennen sitä. Tämä koskee myös teuraskieltohevosia. Hevosen tunnistusasiakirja 1.7.2009 voimaan tulleen komission asetuksen 504/2008/EY mukaan kaikilla hevoseläimillä on oltava tunnistusasiakirja, johon asetuksessa 1950/2006/ EY lueteltujen lääkeaineiden käyttö kirjataan. 1.7.2009 jälkeen syntyvät varsat on merkittävä tunnistuksen yhteydessä mikrosirulla. Suomessa syntyneet ja maahantuodut hevoset on merkittävä rekisteriin annettuna määräaikana. Kuva: Terttu Peltonen, Hippos ry 7

Hevosille sallitut lääkevalmisteet ja lääkeaineet 1. Lääkeaineet, joita saa käyttää hevosille, joiden teurastamista ei ole kielletty Hevoselle, jonka teurastamista ei ole kielletty, saa käyttää tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkevalmisteita. Näiden lääkkeiden jäämien turvallisuus eläimistä saatavissa elintarvikkeissa on tutkittu ja niille on asetettu lääkevalmistekohtainen teurasvaroaika. Tuotantoeläimille hyväksytyt lääkevalmisteet on lueteltu Eviran sivuilla: http://www.evira. fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/l kitseminen/laakeluettelot/valmisteet. Erityislupavalmisteet löytyvät Lääkelaitoksen Internet-sivuilta. Tuotantoeläimille hyväksyttyjen lääkevalmisteiden lisäksi hevosille voidaan käyttää tiettyjä lääkeaineita, joiden turvallisuutta jääminä ei ole arvioitu. Näin on pyritty takaamaan mahdollisuus käyttää hevosille kaikkia välttämättömiä lääkkeitä. Näille lääkkeille on määrätty kuuden kuukauden varoaika. Hevonen saadaan teurastaa elintarvikkeena käytettäväksi siis aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun näitä lääkkeitä on viimeksi käytetty. Luetteloa näistä lääkeaineista kutsutaan hevoslääkelistaksi. Tämä lista löytyy Eviran kotisivuilta: www.evira.fi/eläimet ja terveys/lääkitseminen/lääkeluettelot (komission asetus 1950/2006/EY). Asetukseen on kirjattu myös näiden lääkeaineiden käyttötarkoitukset. Eläinlääkäri merkitsee tunnistusasiakirjaan käyttämänsä tai määräämänsä lääkkeet, lääkityspäivämäärän sekä omat tietonsa. Eläinlääkärin on annettava selvitys hevosen omistajalle käytet- tyjen lääkkeiden varoajoista. Tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkevalmisteita ei merkitä tunnistusasiakirjaan, mutta ne on merkittävä hevosen lääkityskirjanpitoon. 2. Lääkeaineet, joita saa käyttää hevosille, joiden teurastaminen on kielletty Jos hevosta lääkitään lääkeaineilla, joiden käyttö tuotantoeläimille on kielletty, hevoselle on annettava elinikäinen teurastuskielto. Hevosen omistaja vahvistaa teurastuskiellon allekirjoituksellaan tunnistusasiakirjaan. Eläinlääkärin tulee informoida hevosen omistajaa siitä, että lääkitseminen tällaisella valmisteella estää eläimen teurastamisen. (lause muutettu) Lääkitsemiselle on saatava omistajan suostumus. Teurastuskielto on vahvistutettava lähettämällä tunnistusasiakirja Hippokseen. Jos hevosen tunnistusasiakirjaan on merkitty, että teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on kielletty, sille voidaan käyttää lähes kaikkia lääkeaineita. Tuotantoeläimille hyväksyttyjen ja hevoslääkelistalla olevien lääkeaineiden lisäksi näille teuraskieltohevosille voidaan käyttää eräitä tuotantoeläimiltä kiellettyjä lääkeaineita (maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta eläimille 847/2008 9), joista tavallisin on metronidatsoli-antibiootti. Näiden lisäksi voidaan käyttää myös lääkeaineita, jotka eivät kuulu mihinkään edellä mainittuun ryhmään, eivätkä hevosilta kokonaan kiellettyihin lääkeaineisiin tai lääkeaineisiin, joiden käyttöä on rajoitettu. Tällaisia ovat mm. 8

erityislupavalmisteet halotaani, triamsinoloniasetaatti, syproheptadiini ja vasopressiini. 3. Hevoset, joilla ei ole tunnistusasiakirjaa mukanaan Jos hevosen tunnistusasiakirjaa ei ole saatavilla hevosta lääkittäessä, hevosen lääkinnässä ei saa käyttää muita kuin tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkeaineita. Poikkeuksena on hätätapausten hoito, jolloin on ensisijaisesti huolehdittava hevosen hengen pelastamisesta ja hevosen eläinsuojelullisesti asianmukaisesta hoidosta. Hätätapausten hoidon jälkeen on omistajan huolehdittava, että tunnistusasiakirjaan tehdään asianmukaiset merkinnät lääkityksestä. Lääkevalinta eli kaskadisäännökset Hevoselle on ensisijaisesti käytettävä sille kyseessä olevaan käyttötarkoitukseen käytettäväksi hyväksyttyä lääkevalmistetta. Eläinlääkäri voi kuitenkin valita hoitoon sopivimman lääkeaineen, lääkemuodon ja lääkevahvuuden. Jos hevoselle ei ole saatavissa tarvittavaan käyttötarkoitukseen sellaista myyntiluvallista lääkevalmistetta, jonka lääkemuoto, lääkevahvuus ja lääkeaineet ovat tarkoitukseen sopivat, eläimen hoidosta vastaava eläinlääkäri saa omalla vastuullaan hoitaa hevosta a. toiselle eläinlajille tai toiseen käyttöaiheeseen hevoselle käytettäväksi hyväksytyllä eläinlääkkeellä b. jos kohdan a tarkoittamaa lääkettä ei ole saatavissa, joko Lääkelaitoksen myöntämällä erityisluvalla käytettäväksi hyväksytyllä eläinlääkkeellä tai ihmisille hyväksytyllä lääkkeellä c. jos kohdassa a ja b tarkoitettuja lääkevalmisteita ei ole saatavissa, eläinlääkärin reseptin mukaan apteekissa valmistetulla ex tempore lääkkeellä Lääkevalinnan ehtona on lisäksi: lääkkeitä käytetään vain yksittäiselle eläimelle lääkettä käytetään eläinlääkärin antamien yksityiskohtaisten ohjeiden mukaisesti tuotantoeläimelle käytettävä lääke sisältää vain sellaisia lääkeaineita, jotka on hyväksytty tuotantoeläimille ja lääkkeellä on myynti- tai muu kulutukseen luovuttamislupa tuotantoeläimelle hyväksyttynä eläinlääkkeenä Suomessa tuotantoeläimelle käytettävän homeopaattisen tai antroposofisen valmisteen sisältämän lääkeaineen pitoisuus on pienempi kuin 1/10 000 eläinlääkäri pitää kirjaa lääkkeiden käytöstä eläinlääkärien lääkekirjanpitoasetuksessa säädetyllä tavalla Lääkeaineet, joiden käyttö hevosille on kokonaan kielletty tai joiden käyttöä on rajoitettu Hevosille ei saa käyttää kasvua tai suorituskykyä edistäviä hormoneja tai muita kasvua edistäviä lääkeaineita. Kuitenkin muita estrogeenisesti vaikuttavia aineita kuin 17-beeta-estradiolia ja sen esterijohdannaisia sekä gestageenisesti vaikuttavia aineita sisältäviä lääkkei- 9

tä saa eläinlääkäri käyttää yksittäisten hevosten lisääntymishäiriöiden hoitoon, tiineyden keskeyttämiseen sekä lisääntymiseen liittyvään käsittelyyn. Androgeenisesti vaikuttavia lääkkeitä saa käyttää vain teuraskieltohevosille ja ainoastaan terapeuttisiin tarkoituksiin. Injektiona annettavia beeta-agonisteja sisältäviä eläinlääkevalmisteita saa eläinlääkäri antaa hevosille synnytysavun yhteydessä. Suun kautta annettavia beeta-agonisteja sisältäviä eläinlääkevalmisteita saa käyttää hevosille hengitystiesairauksien, sädeluuontuman ja kaviokuumeen hoitoon sekä luomisen ehkäisyyn. Injisoitavia beetaagonisteja eläinlääkäri ei saa luovuttaa, suun kautta annettavia saa luovuttaa tai määrätä. Seuraavien mikrobilääkeaineiden käyttö on kielletty kaikille eläinlajeille: avoparsiini, vankomysiini ja teikoplaniini virginiamysiini kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinit rifampisiini ja rifabutiini moksifloksasiini, ofloksasiini, levofloksasiini ja gatifloksasiini lukuun ottamatta hevosten silmätulehdusten paikallishoitoa tigesykliini mupirosiini telitromysiini daptomysiini linetsolidi kinupristiini-dalfopristiini karbapeneemit monobaktaamit Edellä lueteltuja lääkeaineita sisältäviä lääkevalmisteita saa kuitenkin käyttää eläimille silloin, kun kyseisellä lääkevalmisteella on eläinlääkkeenä Suomessa voimassa oleva myyntilupa tai muu kulutukseen luovuttamista koskeva lupa, kuitenkin ainoastaan luvassa mainituille eläinlajeille ja käyttötarkoituksiin. Lisäksi rifampisiinia saa käyttää yhdessä erytromysiinin, atsitromysiinin tai klaritromysiinin kanssa pikkuvarsojen Rhodococcus equi -infektioiden hoidossa. Lääkkeen teurasvaroaika Lääkkeiden käyttö hevosille aiheuttaa lääkejäämiä lihaan. Varoajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa lääkittyä eläintä ei saa lähettää teurastettavaksi. Varoajan kuluessa lääkeaine poistuu eläimen elimistöstä. Varoaika on lääkevalmiste- sekä eläinlajikohtainen. Hevoslääkelistan lääkeaineilla se on 6 kk. Kun toiselle tuotantoeläinlajille hyväksyttyä lääkevalmistetta käytetään tuotantoeläimille, määrätään ns. kaskadivaroaika. Tällöin käytetään kyseiselle tuotantoeläinlajille tai sitä läheisesti muistuttavalle tuotantoeläinlajille määrättyä varoaikaa, jos sellainen on. Jos varoaikaa ei ole saatavilla, käytetään hevosen lihalle 28 vrk vähimmäisvaroaikaa. Jos lääkevalmisteen varsinainen varoaika mille tahansa eläinlajille on pidempi kuin 28 vuorokautta, ei vähimmäisvaroaikaa voi käyttää. Silloin eläinlääkärin on määrättävä riittävä varoaika, joka on vähintään yhtä pitkä kuin pisin varsinainen varoaika. Ulkoisesti käytettyjen ex tempore- valmisteiden varoaika on 0 vuorokautta, jolleivät ne sisällä DMSO:ta (dimetyylisulfoksidia), jonka varoaika on 28 vuorokautta. Hevosen hoitoon tarkoite- 10

tuista ex tempore -valmisteista, joissa olevaa lääkeainetta ei ole hyväksytty käytettäväksi tuotantoeläimille, aiheutuu teurastuskielto ja hevoslääkelistan lääkeaineista kuuden kuukauden varoaika aiemmin kuvattujen säädösten mukaisesti. Dopingvaroaika Hevoskilpailuja järjestävät yhdistykset (esimerkiksi Suomen Hippos ry ja Suomen Ratsastajainliitto ry) ovat määränneet lisäksi monelle lääkkeelle dopingvaroajan, jonka kuluessa hevonen ei saa osallistua kilpailuihin. Eläinkilpailujen antidopingtoimikunta ja hevosalan järjestöt valvovat kilpailusääntöjen mukaista dopingvaroajan noudattamista. Dopingvaroajan pituus voi erota teurasvaroajan pituudesta. Lisäksi eri järjestöjen dopingsäännöissä voi olla eroja. Kansainväliset hevosurheilun keskusjärjestöt valvovat dopingsääntöjen noudattamista kansainvälisiin kilpailuihin osallistuvilla hevosilla. Tunnistusasiakirjan lääkityskohdat Hevosen lääkitystä koskevien tietojen merkitsemistä varten hevosten tunnistusasiakirjassa on omat sivunsa. ihmisen terveydelle haitallisten jäämien vuoksi (esimerkiksi metronidatsoli). -- Tieto teurastuskiellosta pitää vahvistaa lähettämällä tunnistusasiakirja Hippokseen. -- Tieto säilyy hevosen koko elämän ajan ja uuden omistajan on vahvistettava teurastuskielto Hippokseen. IX luvun III osaan eläinlääkärin on merkittävä hevoselle antamansa tai määräämänsä lääkitykset sellaisilla lääkeaineilla, jotka kuuluvat hevoslääkelistalle. Eläinlääkärin on merkittävä viimeinen lääkkeen antopäivämäärä ja käytetyn lääkkeen tai lääkeaineen nimi hevospassiin tai hevosen tunnistusasiakirjaan lääkitykselle varattuun kohtaan. Tällaisilla lääkkeillä on kuuden kuukauden varoaika teurastukselle. Lääkityksiä niillä lääkevalmisteilla, joiden käyttö on hyväksytty tuotantoeläimille, ei merkitä tunnistusasiakirjaan, mutta varoajallisista lääkevalmisteista eläinlääkärin on annettava kirjallinen selvitys eläimen omistajalle tai haltijalle. Jos varoaika on 0 vrk, suullinen selvitys riittää, jos eläimen omistaja pystyy sen perusteella pitämään lääkekirjanpitoa. IX luvun II osassa hevosen omistaja tai omistajan edustaja ilmoittaa allekirjoituksellaan, että hevosen teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on kielletty. -- Tällaista hevosta saadaan lääkitä muun muassa lääkeaineilla, joiden käyttö tuotantoeläimille on kielletty lääkkeen aiheuttamien Kadonnut tunnistusasiakirja Hippos mitätöi julkisesti hevosen kadonneen tunnistusasiakirjan ennen uuden myöntämistä. Hevonen, jolle on annettu uusi tunnistusasiakirja, voidaan teurastaa elintarvikkeena käytettäväksi vasta kuuden kuukauden kuluttua tunnistusasiakirjan antamisesta, kos- 11

ka hevosen aikaisemmasta lääkityksestä ei ole tietoa. Hippoksessa merkitään uuden tunnistusasiakirjan myöntämispäivän kohdalle sanat Uusittu passi. Hevosen hoidosta vastaavan henkilön muistilista pidä hevosen tunnistusasiakirja hevosen mukana eläinlääkärin hoitojen yhteydessä varmista hevosen omistajan kanta hevosen lääkitykseen muilla kuin tuotantoeläimille hyväksytyillä lääkkeillä ota huomioon, että hevosen tunnistusasiakirjaan merkitty ilmoitus kieltää hevosen teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on lopullinen ota hevosen alkuperäinen tunnistusasiakirja mukaan vietäessä hevonen teurastamolle Tiedonantovelvollisuus Hevosen omistajan tai haltijan on ilmoitettava hevosen saamasta lääkityksestä eläimen ostajalle tai uudelle haltijalle, jos hevonen myydään tai muutoin luovutetaan varoajan kuluessa. teurastettavan eläimen saapumista teurastamoon. Kuitenkin teurastamon tarkastuseläinlääkärin luvalla hevosen ketjuinformaatiotiedot voidaan toimittaa teurastamoon vasta hevosen mukana. Osana ketjuinformaatiota teurastamolle toimitetaan hevosen lääkityksestä seuraavat tiedot: Lähetettävälle hevoselle viimeisen kuuden kuukauden aikana käytetyt varoajalliset lääkkeet, niiden antamispäivämäärät sekä varoajat. Lähetettävälle hevoselle mahdollisesti viimeisen kolmen kuukauden aikana annetut varoajalliset rehut niiden nimet, valmistajat, käytön lopettamisajankohdat sekä varoajat. Lääkitystä koskevien tietojen ohella ketjuinformaation osana teurastamolle toimitetaan myös muita hevosta ja sen pitopaikkaa koskevia tietoja. Tarkemmat ohjeet löytyvät Eviran Internet-sivuilta (ohje 16005/1 Teurastettavia eläimiä koskevasta ketjuinformaatiosta). Hippoksen internetsivuilta löytyy lomake, jota voidaan käyttää ketjuinformaation toimittamiseen: http://www.hippos.fi/hippos/lomakkeet/teurastaminen/alkuperaetilalta_ teurastamoon.pdf Hevosen teurastaminen Hevosilla on 1.1.2009 tullut voimaan ns. ketjuinformaatiovaatimus, jolla tarkoitetaan mm. sitä, että hevosen omistajan tai haltijan tulee sitä teurastamolle lähettäessään toimittaa teurastamolle muiden ketjuinformaatiotietojen ohella tiedot hevosen saamista varoajallisista lääkkeistä. Tietojen tulee olla teurastamolla viimeistään 24 tuntia ennen Hevosen tunnistusasiakirjan toimittaminen teurastamolle Teurastamolle otetaan vastaan vain hevosia, joilla on alkuperäinen hevosen tunnistusasiakirja mukanaan. Kopio tunnistusasiakirjasta ei ole riittävä. Tunnistusasiakirjassa ilmoitettavat tiedot eivät korvaa ketjuinformaation osana toimitettavia tietoja, vaan sekä tun- 12

nistusasiakirja että ketjuinformaatiota koskevat tiedot tulee toimittaa teurastamolle. Hevonen voidaan teurastaa elintarvikkeena käytettäväksi vasta kuuden (6) kuukauden kuluttua tunnistusasiakirjan antamisesta, koska hevosen aikaisemmasta lääkityksestä ei ole tietoa. Teurastamon tarkastuseläinlääkäri tarkastaa, että hevosella on tunnistusasiakirja. Lisäksi hän tarkastaa asiakirjan antamispäivämäärän sekä sen, että hevonen ja tunnistusasiakirja vastaavat toisiaan. 1.7.2009 jälkeen syntyneillä hevosilla tulee olla mikrosiru, jonka numero ilmenee tunnistusasiakirjasta. Lisäksi tarkastuseläinlääkäri tarkastaa tunnistusasiakirjan lääkityskohdat sekä sen, ettei eläimen teurastamista elintarvikkeeksi ole kielletty. Teurastetun hevosen kuolinajankohta merkitään tunnistusasiakirjaan ja se lähetetään Hippokseen tai tieto teurastuksesta välitetään sinne muulla tavoin. Tarkastuseläinlääkärin on hylättävä hevonen elävänä tarkastuksessa, jos sillä ei ole tunnistusasiakirjaa tunnistusasiakirja on annettu alle kuusi kuukautta aikaisemmin tunnistusasiakirjassa on merkintä, että hevosen teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on kielletty tunnistusasiakirja on lukukelvoton tunnistusasiakirjan tunnistamistiedot eivät vastaa hevosta tunnistusasiakirjan III lääkitysosan mukainen kuuden kuukauden varoaika tai muun lääkityksen lääkevalmistekohtainen tai eläinlääkärin määräämä varoaika ei ole kulunut umpeen, paitsi jos Eviran hyväksymä vierasainetutkimuksia tekevä laboratorio pystyy käytettävissä olevin menetelmin osoittamaan, ettei lihassa ole lääkejäämiä yli sallittujen enimmäismäärien. Eläinsuojelullisista syistä teurastettua ruhoa ei hylätä lääkkeen varoajan aikana silloin, kun hevosta on lääkitty lääkeaineilla, jotka on mainittu neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteessä II (aineet, joiden jäämille ei tarvitse määrätä jäämien enimmäismäärää). Hevosen hävittäminen Hevonen, jota ei teurasteta elintarvikkeena käytettäväksi, on kuoleman jälkeen hävitettävä muulla tavoin. Hevonen voidaan tietyin edellytyksin hävittää hautaamalla maahan tai kaatopaikalle. Hevosen ruho voidaan myös hävittää polttamalla hyväksytyssä polttolaitoksessa tai toimittaa käsiteltäväksi sivutuoteasetuksen mukaiseen luokan 1 tai luokan 2 käsittelylaitokseen. Tarkempia tietoja eri vaihtoehdoista löytyy MMM:n työryhmämuistiosta vuodelta 2007: Selvitys eri vaihtoehdoista hevosten teurastamisen järjestämiseksi. Oppaan voi ladata veloituksetta Eviran internet-sivuilta: www.evira.fi > Tilauspalvelu 13

Oppaan kirjoittamisessa käytetty lainsäädäntö ja ohjeet Eläinten lääkitsemistä koskeva lainsäädäntö: http://wwwb.mmm.fi/el/laki/b/default.html Elintarvikehygieniaa koskeva lainsäädäntö: http://wwwb.mmm.fi/el/laki/i/default.html Lihahygieniaa koskeva lainsäädäntö: http://wwwb.mmm.fi/el/laki/j/default.html Eläinten lääkitsemisestä annettu laki (617/97) muutoksineen Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta (13/EEO/2000 muutoksineen) Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta eläimille (847/2008) Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden ja lääkerehujen määräämisestä eläinlääkinnässä (7/EEO/2008) Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä (6/EEO/2008) Valtioneuvoston asetus lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen (1088/2002) Maa- ja metsätalousministeriön asetus alkutuotannolle elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi asetettavista vaatimuksista (134/2006 muutoksineen) Maa- ja metsätalousministeriön asetus lihantarkastuksesta (38/EEO/2006) 14

Komission asetus (EY) N:o 1950/2006 hevoseläinten hoidossa keskeisten aineiden luettelon laatimisesta eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY mukaisesti (hevoslääkelista): http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/site/fi/oj/2006/l_367/l_ 36720061222fi00330045.pdf Komission asetus (EY) N:o 504/2008, neuvoston direktiivien 90/426/ETY ja 90/427/ ETY täytäntöönpanosta hevoseläinten tunnistusmenetelmien osalta: http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=oj:l:2008:149:0003:0032:fi: PDF Neuvoston asetus (ETY) N:o 2377/90 yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:31990r2377:fi:html Maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän selvitys eri vaihtoehdoista hevosten teurastamisen järjestämiseksi: http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2007/ 5rZlhum1r/trm2007_17_hevosten_teurastaminen.pdf Luettelot eläimille hyväksytyistä lääkevalmisteista: http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/l kitseminen/laakeluettelot/ Teurastettavia eläimiä koskeva ketjuinformaatio: Eviran ohje 16005/1 http://www.palvelu.fi/evi/files/72_653_301.pdf Teurastamolle toimitettava ketjuinformaatiolomake: http://www.hippos.fi/hippos/lomakkeet/teurastaminen/alkuperaetilalta_teurastamoon.pdf 15

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Mustialankatu 3, 00790 Helsinki Puhelin 020 690 999 Faksi 020 77 24350 www.evira.fi Kannen kuva: ScandinavianStockPhoto/Sukru Cimrin