Näkökulmia aiheeseen : Luonto on mykkä, eikä anna neuvoja. Se esittää vain kieltoja. Ja niitäkin usein vasta jälkikäteen. Yrjö Haila Tässä on minun mittaamaton rikkauteni; eipä pese kukaan paitaansa ylävirran puolella. Omistatko sinä yhtä paljon? Vanha kullankaivaja Sotajoelta
Ympäristöfilosofiat Antroposentrinen = ihmiskeskeinen ajattelu Antroposentrisessä ajattelussa lähdetään liikkeelle ihmisen arvoista ja tarpeista. Luonto on ihmisen hyvinvoinnin väline sekä materiaali ja energiavarasto, jota ihminen katsoo voivansa käyttää hyväkseen lähes rajattomasti. Tämän ajattelun alasuuntia ovat utilismi, humanismi ja mystismi. Biosentrinen = luontokeskeinen ajattelu Biosentrinen ajattelu asettaa kyseenalaiseksi ihmisen etuoikeuden luontoon. Samaten se pyrkii paremmin huomioimaan tulevat sukupolvet, eläimet, kasvit ja koko biosfäärin. Ajattelu perustuu siihen darvinilaiseen käsitykseen, että kaikki kasvi- ja eläinlajit muodostavat oikeastaan saumattoman ketjun, joten kaikilla niillä on myös yhtäläinen oikeus olemassaoloon siinä missä ihmiselläkin. Tämän ajattelun alasuuntia ovat sentientismi ja vitalismi.
Antroposentrinen ajattelu jakautuu: Utilismi on ajattelutapa, jonka mukaan ihminen voi käyttää luontoa hyväkseen tahtonsa mukaan. Katsotaan, että hyvinvoinnin edistäminen oikeuttaa ihmisen tähän. Humanismille on tärkeää ihmisen henkinen kehittyminen. Hänellä on oikeus luontoon, kunhan hän käyttää sitä kehittääkseen itseään eettisesti ja moraalisesti. Mystismi on ajattelutapa, joka tavoittelee ykseyden kokemista luonnon kanssa niin, että yksilön minuus sulautuu yhteen luonnon kanssa. Luonto edustaa tässä pyhyyttä ja henkisyyttä. Mystikko tuomitsee tieteen ja tekniikan, koska ne eivät ota huomioon luonnon henkisyyttä ja estävät todellisen yhteyden luontoon.
Biosentrinen ajattelu jakautuu: Sentientismi (sentis=tunteva) ajatus on, että kaikki tuntevat olennot ovat moraalisesti merkittäviä, joten niitä tulee kohdella tasavertaisia. Näin siis tuntevilla ja tiedostavilla olennoilla (mutta ei esimerkiksi bakteereilla tai kasveilla) on samanlainen moraalinen oikeutus elää ja tätä kautta ihminen ei olisikaan ainut luonnon hallitsija. Vitalismi (vita = elämä) on asenne jonka mukaan kaikilla elävillä olennoilla on yhtäläinen oikeus olemassaoloon riippumatta siitä, millainen asema sillä on ihmisen arvojärjestyksessä. Luontoa voidaan käyttää hyväksi vain, kun se on ehdottoman välttämätöntä. Ja silloinkin on suoritettava korvaavia toimenpiteitä niin, että luonnon tasapaino ei vaarannu.
Syväekologinen liike Viime vuosikymmeninä on maailmalla voimistunut ajattelutapa, jota kutsutaan vihreäksi liikkeeksi, maaetiikaksi, jne. Norjalainen filosofi Arne Naess käyttää siitä nimitystä syväekologinen liike. Syväekologinen liike kyseenalaistaa vallitsevien taloudellisten ja poliittisten toimien järkevyyden, koska järkevyys määritellään yleensä suhteessa tiettyihin arvoihin ja tavoitteisiin. Yleensä se kuitenkin myöntää ihmiskeskeisten argumenttien järkevyyden, kuten esimerkiksi sen, että ympäristönsuojelu on ihmisen hyvinvoinnin kannalta järkevää. Syväekologiselle liikkeessä ihmiset kannattavat elämäntapaa, josta valtavirtaus käyttää luonnehdintaa yksinkertainen mutta he itse sanovat että se on rikas ja monipuolinen.
Syväekologinen liike Esimerkkeinä ajattelun eroista voisi olla vaikka seuraavat: Pintaekologisesti suuntautunut vallitseva järjestelmämme miettii sitä, miten energiantuotantoa voitaisiin lisätä tuottaen mahdollisimman vähän haittoja. Syväekologisesti ajattelevat puolestaan haluaisivat pohtia sitä, miten tasapainottaa ja vähentää kulutusta laskematta silti elämän laatua. Pintaekologisesti suuntautunut koulutus ja tutkimus korostaa kovien tieteiden merkitystä, jotta niukkenevia luonnonvaroja voidaan jatkossakin hyödyntää ja ympäristön tilan huononemista pysyttäisiin hillitsemään. Syvän näkökulman mukaan koulutuksen olisi ohjattava arvostamaan sellaisia hyödykkeitä ja arvoja, joiden tuottaminen ei vahingoita ympäristöä liikaa. Kovien tieteiden sijasta on painotettava pehmeitä, paikallisia ja maailmanlaajuisia arvoja.