Kuva 2. Erilaisia tulivuorityyppejä (Types of volcano 2000 mukaan).

Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset Meksikossa: riskien ennakointi ja toiminta onnettomuustilanteessa Henna-Riikka Helkiö Kirsi Lehtinen Johdanto Kuva 1. Meksikon sijoittuminen kolmen eri litosfäärilaatan alueelle (Gutiérrez, Carlos 2001 mukaan). Meksikossa luonnonkatastrofien uhka on läsnä joka päivä. Kiinnostus tutkimusaiheeseen kumpuaa siitä, että luonnonmullistukset tuntuvat viime vuosina lisääntyneen ja ihmisen on sopeuduttava niihin. Meksiko sijaitsee usean mannerlaatan yhtymäkohdassa ja maan väkiluku on korkea. Meksikossa oli myös suuri maanjäristys 1985. Nämä seikat tarjoavat loistavan lähtökohdan tähän tutkimukseen. Tutkimuksessa keskitytään endogeenisiin hasardeihin, eli laattaliikuntojen aikaansaamiin maanjäristyksiin ja tulivuorenpurkauksiin. Tutkimuksessa paneudutaan siihen, miten viranomaiset ovat varautuneet kyseisiin luonnonkatastrofeihin ja miten niitä pyritään ennakoimaan. Meksiko sijaitsee seismisesti hyvin aktiivisella vyöhykkeellä kolmen eri litosfäärilaatan alueella (kuva 1). Suurin osa Meksikon maa-alueesta sijaitsee länteen päin liikkuvalla Pohjois-Amerikan laatalla. Siihen törmää luoteesta liikkuva mereinen Kookossaarten laatta, joka työntyy Pohjois-Amerikan laatan alle. Kyseinen alityöntövyöhyke aiheuttaa toistuvasti maanjäristyksiä Meksikon eteläisissä osissa. Pohjois-Amerikan ja Tyynenmeren laatat hankautuvat toisiaan vasten eri suuntiin. Nämä jatkuvat liikeet aiheuttavat maanjäristyksiä etenkin läntisessä Meksikossa. Sama liike on myös vetänyt Kalifornian niemimaan irti rannikosta synnyttäen Kalifornianlahden. (Strahler & Strahler 1997:286). Kun mereinen Kookossaarten laatta työntyy Pohjois-Amerikan laatan alle, kiviaines sulaa. Sula kiviaines kohoaa ylös laatan rakojen ja muiden heikkousvyöhykkeiden läpi synnyttäen tulivuoriketjun, joka kulkee Meksikon keskiosien poikki (kuva 1). (Strahler & Strahler 1997:287). Katsauksen tavoitteena on selvittää, miten Meksikossa on varauduttu tulivuorenpurkauksiin ja maanjäristyksiin ja miten näitä uhkia ennakoidaan. Yksi ennakoinnin ja varautumisen tärkeä osa-alue on erilaiset toimintasuunnitelmat. Pyrimme selvittämään, millaisia suunnitelmia onnettomuuksien varalle on kehitetty. Lähteinä käytetään useita Meksikon sisäasiainministeriön ja sen alaisen CENAPRED:n julkaisuja. CENAPRED:n ja SEDENA:n (Meksikon puolustusministeriö) kotisivuilla on myös paljon tietoa esim. erilaisista ohjelmista. Aiemmista tutkimuksista katsauksessa on käytetty José da Cruzin (1993) tutkimusta Mexico Cityn vuoden 1985 maanjäristyksistä. Kävimme myös tutustumassa CENAPRED:n tiloihin ja toimintaan Meksiko Cityssä. Taustatietoa Meksikon tulivuorista Tulivuoret voidaan jakaa rakenteensa ja muotonsa mukaan eri tyyppeihin. Kuvassa 2. näkyvät yleisimpien tulivuorityyppien kaavakuvat. Meksikossa esiintyy esimerkiksi kerrostulivuoria, kilpitulivuoria, monogeneettisiä tasankoja, sekä tuhkatulivuoria, joiden sijainti ja niiden aiheuttama riski näkyvät kuvassa 3. Kerrostulivuori on erilaisista tyypeistä maisemallisesti ehkä kaikkein upein, mutta myös vaarallisin tulivuorityyppi (Volcano world 2005). Tunnettuja kerrostulivuoria ovat esimerkiksi Fuji Japanissa ja Agua Guatemalassa. Meksikossa kerrostulivuoria ovat muun muassa Popocatépetl ja Tres Virgenes, 10

Helkiö, Lehtinen, Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset Meksikossa Kuva 2. Erilaisia tulivuorityyppejä (Types of volcano 2000 mukaan). Kuva 3. Meksikossa esiintyviä erilaisia tulivuorityyppejä ja niiden muodostama riski (Gutiérrez, Carlos 2001 mukaan). joista ensimmäisen toiminta aiheuttaa suuren riskin (kuva 3). Kerrostulivuoria syntyy useimmiten laattojen alityöntövyöhykkeisiin. Klassisen stratotulivuoren alarinteet ovat profiililtaan loivat, mutta rinteet jyrkkenevät huippua kohti (kuva 2). Kerrostulivuorella on yleensä melko pieni purkausaukko. Tyypillisesti vuorella on kerroksellinen rakenne, joka on muodostunut eri aikoina purkautuneista laavavirroista, tuhkasta ja mudasta. Kerrostulivuoren magma on yleensä melko viileää, sitkeää ja piihapporikasta johtuen alityöntyvyöhykkeessä sulaneista mantereisista kiviaineksista. Tällöin se muodostaa helposti tulpan kraatteriin, jolloin paine kraatterissa kasvaa ja purkaus on useimmiten raju. Toinen, edellistä profiililtaan paljon matalampi ja loivempi tulivuorityyppi on kilpitulivuori (kuva 2) (Volcano world 2005). Kilpitulivuoria ovat esimerkiksi Havaijin tulivuoret, kuten Mauna Loa ja Tortuga Meksikossa (kuva 3). Kilpitulivuoren magma on yleensä basalttista, kuumaa ja notkeaa, jolloin se valuu helposti rinnettä alas, eikä yleensä aiheuta räjähdysmäisiä purkauksia. Suurin osa purkaustuotteista on laavaa. Kilpitulivuoret ovat yleisimpiä mannerlaattojen erkanemiskohdissa. Pienimpiä tulivuorityypeistä ovat tuhkatulivuoret, jotka saattavat olla korkeudeltaan vain 300 metriä (kuva 2) (How volcanoes work 2005). Tällainen on esimerkiksi noin 300 km Meksiko Cityn länsipuolella sijaitseva Paricutín, joka kuuluu vaarallisimpaan riskiryhmään (kuva 3). Tuhkatulivuoria esiintyy basalttisilla laavatasangoilla tai parasiittisinä purkausaukkoina kilpi- ja kerrostulivuorien kyljessä, varsinaisen purkauskanavan sivussa, kuten kuvasta 2. näkyy. Tulivuorista purkautuu basalttista ainesta, joka koostuu aina pienistä lapilleista ja roiskeista suuriin vulkaanisiin pommeihin. Laavassa esiintyy myös useimmiten kaasukuplia, jotka antavat purkaustuotteille tuhkamaisen leiman niiden laskeutuessa rinteille. Monogeneettiset tasangot ovat joskus jopa satojen tuhansien erillisten purkausaukkojen ja virtojen muodostamia alueita (Volcano world 2005). Magmaa purkautuu maan pinnalle usein hyvin vähän ja purkautuessaan se raivaa aina uusia kanavia kohti maan pintaa. Monogeneettiset alueet, kuten Micho- 11

acán Guanajuato ja San Martín Tuxtla (kuva 3) ovat tyypillisiä Meksikossa, sekä myös esimerkiksi Pohjois-Amerikan luodeosissa. Ryoliitti-kaldera -kompleksit, kuten Meksikon Amealco, eivät useimmiten näytä lainkaan klassisilta tulivuorilta (kuva 2 ja 3)(Volcano world 2005). Niiden purkaukset ovat yleensä niin räjähdysmäisiä, että varsinaista tulivuorta ei muodostu lainkaan, vaan räjähdyspurkauksesta jää jäljelle vain romahtanut kaldera. Tunnetuin tämän tyyppinen purkaus lienee Krakataun 1883 purkaus. Räjähdyksissä purkautunutta tuhkaa saattaa levittäytyä jopa tuhansien neliökilometrien alueelle purkauskohdasta. Meksikossa on yli 2000 tulivuorta, joista 14 aktiivisia. Aktiivinen tulivuori on tulivuori, joka on juuri purkautumassa tai joka on joskus historiassa purkautunut ja sen uskotaan purkautuvan tulevaisuudessakin. Nukkuva tulivuori ei ole juuri nyt toiminnassa, mutta saattaa silti joskus purkautua. Tulivuorten toiminta on tavallisesti jaksoittaista ja lyhyehköjä toimintajaksoja seuraavat yleensä pitkät lepokaudet. Tulivuorten lepokaudet ovat kuitenkin eripituisia ja näiden kausien jälkeen voi tapahtua kiivaitakin purkauksia. Sammunut tulivuorikin voi siis aktivoitua uudelleen. Osalla Meksikon aktiivisista tulivuorista on ollut tuhoisia toimintajaksoja. Yksi tuhoisista purkauksista oli El Chichónin purkaus vuoden 1982 maalis- ja helmikuun vaihteessa. Tämän purkauksen seurauksena kuoli noin 2000 ihmistä ja loukkaantuneita oli parikymmentä tuhatta. Kyseinen purkaus vaikutti myös otsonikerrokseen. (de la Cruz Reyna 2004). Meksikossa on syntynyt lähihistoriassa myös kaksi uutta tulivuorta. Paricutín syntyi maissipellosta 1943 1952. Noin tuhat ihmistä kuoli Paricutínin viimeisimmässä suuressa purkauksessa, vuonna 1949. Paricutínin synty vei kuitenkin monilta ihmisiltä elinkeinon tuhotessaan karjaa, sadon ja aiheuttaessaan esim. happosateita. Toinen uusi tulivuori Meksikossa on El Jorullo. Se sijaitsee samalla Michoacán Guanajuaton monogeneettisellä alueella kuin Paricutín. (Paricutin 2003). Meksikon aktiivisimmat tulivuoret ovat Popocatépetl ja Colima. Popocatépetl on azteekkien kieltä ja tarkoittaa savuava vuori. Colimalla on rekisteröity kiihtynyttä aktiivisuutta vuodesta 1999 lähtien. Tulivuorella on havaittu yksittäisiä räjähdyksiä, joista muutamat aiheuttivat tulivuoren ympäristössä mm. metsäpaloja sekä tuhkalaskeumia ja johtivat evakuointeihin lähialueilla. Laavavirtoja on esiintynyt vuodesta 1999 lähtien vuoteen 2001 saakka. Myöhemmin aktiivisuus on jatkunut suhteellisen alhaisella tasolla. Silti pyroklastisia virtoja havaitaan edelleen, kuten tapahtui esim. 17. heinäkuuta 2003. Popocatépetl, jota kutsutaan yleisesti Popoksi, on myös ollut suhteellisen aktiivinen vuoden 1994 lopusta lähtien. Tällöin joulukuun 21. päivä tapahtui 4 räjähdystä, joita seurasi lisääntyvät kaasu- ja tuhkapäästöt. Vuoren juurelta evakuoitiin 20 000 ihmistä. Tuhkapäästöt jatkuivat vuosina 1995 ja 1996. Vuosina 1997, 1998 ja 1999 oli räjähdyksiä, jotka aiheuttivat metsäpaloja. Joulukuussa 2000 rekisteröitiin nykyisen aktiivisuusvaiheen suurin purkaus, joka johti yhtä suuriin evakuointeihin kuin vuonna 1994. Tämän jälkeenkin tulivuorella on rekisteröity useita räjähdyksiä. (de la Cruz Reyna 2004). Taustatietoa Meksikon maanjäristyksistä Vuonna 1985 Meksikossa koettiin maan historian tuhoisin maanjäristys, joka oli voimakkuudeltaan 8,1 Richterin asteikolla. Pääjäristys iski 19.9. ja jälkijäristys seuraavana päivänä. Ihmiset ja viranomaiset eivät olleet valmistautuneita järistykseen. Ei ollut olemassa koordinointia eikä organisointia. Järistyksen seurauksena Meksikossa alettiin varautua järistyksiin paremmin. Vuonna 1986 perustettiin SINAPROC, National Civil Protection System. Sen tehtävänä on muun muassa vahvistaa civil protection kulttuuria, määrittää riskipaikkoja ja arvioida mahdollisen onnettomuuden vaikutuksia. Jokainen onnettomuuden estämiseen käytetty dollari säästää 5-7 dollaria. Vuoden 1985 järistys vaikuttaa edelleen Meksikon talouteen. kertoi Hernández Dávalos (2006). Maanjäristyksistä löytyy eri lähteistä hyvin ristiriitaista tietoa. Saman järistyksen ilmoitettu voimakkuus, kuolleiden ja loukkaantuneiden sekä aineellisten vahinkojen määrä vaihtelee lähteestä riippuen. Yleensä viranomaiset arvioivat uhrien lukumäärän mieluummin liian pieneksi, epävirallisten arvioiden ollessa paljon suurempia. Esimerkiksi Meksikon vuoden 1985 järistyksestä kertovassa aineistossa uhriluku vaihtelee 4000 ja 45 000 välillä. Yleisesti puhutaan kuitenkin noin 10 000 kuolleesta. (da Cruz 1993:118). Meksikossa oli 1900-luvulla 71 suurta maanjäristystä. Taulukossa 1 on mainittu niistä muutamia. Pelkästään vuoden 1999 järistykset vaurioittivat yli 50 000 kotia, lähes 4000 koulua ja reilua 200 sairaalaa. (Programa Nacional 2001:41). Taulukko 1 on muokattu useamman lähteen perusteella ja esimerkiksi voimakkuudeksi on merkitty yleisimmin lähteissä mainittu. 12

Helkiö, Lehtinen, Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset Meksikossa Taulukko 1. Meksikon tuhoisia maanjäristyksiä. (Muokattu USGS earthquake hazards program: Significant earthquakes of the world (2006); Terremotos historicos de Mexico (2006) ja de la Cruz Reyna (2004) pohjalta.) Päivämäärä Episentrumin sijainti Magnitudi Richterin asteikolla Seurauksia 3.6.1932 Colima, Jalisco 8,2 1900-luvun voimakkain järistys Meksikossa 29.7.1957 Guerrero 7,8 55 kuollutta 7.9.1978 Oaxaca 7,9 9 kuollutta 14.11.1979 Guerrero 7,6 5 kuollutta 24.10.1980 Keski-Meksiko 6,4 300 kuollutta, 150 000 jäi kodittomaksi 19.9.1985 Michoacán 8,1 n.10 000 kuollutta, aineelliset vahingot n. 4 mrd. USD 9.10.1995 Jalisco 7,4 49 kuollutta, laajat tuhot Jaliscon ja Coliman alueilla 15.6.1999 Oaxaca, Puebla 7,0 15 kuollutta, vahingot 1434,7 milj. pesoa 30.9.1999 Oaxaca 7,5 35 kuollutta, vahingot 1424 milj. pesoa 22.1.2003 Colima 7,6 29 kuollutta, 300 loukkaantunutta, 10 000 koditonta Taulukko 2. Meksikon viimeisimpiä järistyksiä. (Koottu: Earthquake hazards program: Recent earthquakes (2006) pohjalta.) Päivämäärä Episentrumin sijainti Magnitudi Richterin asteikolla 4.1.2006 Kalifornianlahti 6,6 31.1.2006 Guerreron rannikko 6,0 9.2.2006 Jaliscon rannikko 4,1 18.2.2006 Chiapasin rannikko 4,3 20.2.2006 Guerrero 5,1 20.2.2006 Chiapasin rannikko 4,5 Meksikossa maanjäristykset ovat arkipäivää, kuten näkee taulukosta 2, johon on koottu muutamia alkuvuoden 2006 järistyksistä. Järistysten mahdollisesti aiheuttamista vahingoista ei ole tietoa. Hernández Dávalos (2006) kertoi esitelmässään, että Acapulcon alueelle odotetaan vuoden -85 maanjäristystä suurempaa järistystä. Arviota järistyksen ajankohdasta hän ei esittänyt. Järistysaallot saavuttaisivat Meksiko Cityn kahdessa minuutissa. Tällä aikataululla ihmisten varoittaminen on mahdotonta. Todella suurta tulivuorenpurkausta ei asiantuntijoiden mukaan ole tulossa 30 000 vuoteen. Endogeenisten hasardien tutkimusohjelmia ja -laitoksia CENAPRED CENAPRED on sisäministeriön alainen Kansallinen katastrofien ehkäisemiskeskus, joka on toiminut vuodesta 1990 lähtien. Aloite keskuksen perustamiseksi syntyi vuoden 1985 maanjäristysten jälkeen, jolloin Meksikon liittovaltio ja yliopisto (UNAM) yhdessä Japanin hallituksen kanssa ryhtyivät yhteistyöhön. Japani lainasi 10 miljoonaa dollaria toiminnan alkuun saamiseksi. Keskuksen tavoitteena on ehkäistä katastrofeja ja varoittaa kansalaisia heidän henkeään, omaisuuttaan, tai ympäristöään uhkaavista luonnon- ja ihmisen aiheuttamista vaaroista. Tähän pyritään monipuolisen tutkimuksen, seurannan, koulutuksen, sekä tiedon välityksen keinoilla. (Hernández Dávalos 2006). Tulivuoren vaarallisuutta arvioidaan eri tavoin. Bibliografisen tutkimuksen avulla selvitetään historiallisten tulivuorten purkauksien aiheuttamia vahinkoja. Esihistoriallisten purkausten suuruutta hahmotetaan isotooppitutkimuksin. Näiden pohjalta muodostetaan tietokanta, jossa on lisäksi tarkkaa tietoa viimeisistä purkauksista. Tietokannan avulla on mahdollista selvittää purkausten tilastollinen jakautuminen, jolloin pystytään arvioimaan todennäköisyys sille, kuinka usein tietyntyyppinen purkaus esiintyy. (de la Cruz Reyna 2004:32). 13

Tutkimuksin havaituista uhkista laaditaan kartat, joissa esitetään ensisijaiset riskit, kuten pyroklastiset virrat, ja kuvataan niiden etenemisnopeus, ulottuvuus ja toissijaiset vaikutukset, kuten mutavyöryt. Esimerkiksi Popolle tehdyssä uhkakartassa vaaravyöhykkeitä on neljä. Lähimpänä vuorta olevalla alueella 1 vaara on suurin. Tällä alueella on ollut keskimäärin kaksi isoa purkausta 1000 vuodessa. Alueella 2 vaara on pienempi. Vulkaanisia tapahtumia, jotka vaikuttavat tähän alueeseen, tapahtuu keskimäärin kymmenen kertaa 15 000 vuodessa. Aluetta 3 koskevat vain erittäin suuret purkaukset. Viimeisen 40 000 vuoden aikana tällaisia purkauksia on ollut kymmenen. Alueella 4 vaarat johtuvat toissijaisista tekijöistä, kuten tulvista ja mutavyöryistä, jotka voisi aiheuttaa esim. Popon jäätikön sulaminen. Alueen 4 osat eivät ole säännöllisenä kehänä tulivuoren ympärillä, kuten muut alueet, vaan ne kulkevat tulivuorelta poispäin esim. pinnanmuotoja seuraten. Kun perinteiset kartat siirretään paikkatietojärjestelmään, saadaan laajoja tietokantoja, joissa pystytään huomioimaan monet eri tekijät, kuten topografia, geologia, todennäköisyyslaskelmat ja väestön jakautuminen. (de la Cruz Reyna 2004:33). Ainoa luotettava tapa arvioida tulivuoren aktiivisuustasoa on tarkkailu ja systemaattinen monitorointi sekä visuaalisesti että erilaisin välinein. CENAPRED:ssa monitoroidaan kolmea tulivuorta, Popoa, Orizabaa ja Chichónia. Colima-tulivuorta seuraa yliopisto. Näille tulivuorille on olemassa myös evakuointisuunnitelmat. (Hernández Dávalos 2006). Esim. Popolle on asennettu yhteistyössä CENAPRED:n, sisäasiainministeriön, UNAM:n ja USGS:n (United States Geological Survey) kanssa monimutkainen telemetriseen havainnointiin perustuva tarkkailulaitteisto viime vuosina. Tulivuorella on neljänlaisia monitoreja: visuaaliseen havainnointiin perustuvia, seismisiä, geodeettisiä ja geokemiallisia. Näistä tärkeintä on seisminen monitorointi. Monitorien verkko Popolla koostuu 15 asemasta tulivuorta ympäröivillä rinteillä 4300 metrin korkeuteen asti ja 1,5 kilometrin päähän kraatterista. Välineistö koostuu muun muassa kahdeksasta kolmiulotteisesta seismografista, neljästä muodonmuutoksia mittaavasta klinometristä, videokamerasta, Doppler-tutkasta ja kirjavasta valikoimasta erilaisia geodeettisia mittareita ja kemiallisia analyyseja, kuten esim. hiili- ja rikkidioksidipitoisuuksien vaihtelun seuraaminen. (CENAPRED 2006). CENAPRED: sta ollaan kiinteässä yhteydessä Mexico Cityn lentokenttään, koska tulivuorten päästöt voivat aiheuttaa lentoliikenteelle vaaratilanteita (Hernández Dávalos 2006). Popoa valvotaan kellon ympäri. Jos tulivuoren aktiivisuudessa havaitaan jotain epänormaalia kasvua, hälytysjärjestelmä aktivoituu. Se lähettää automaattisesti viestit tiettyihin viranomaisten matkapuhelimiin. (CENAPRED 2006). Katastrofin sattuessa CENAPRED ei anna evakuointimääräyksiä. He vain antavat viranomaisille suosituksia, joiden perusteella evakuoinnista päätetään. Katastrofin sattuessa pelastustöistä huolehditaan kuntatasolla. Jos tällä tasolla ei pystytä tekemään tarpeeksi, valtio auttaa. Jos valtion tasokaan ei riitä, turvaudutaan kansainväliseen humanitääriseen apuun. (Hernández Dávalos 2006) Meksikon armeijan katastrofivalmius Armeijalla on myös olemassa suunnitelma, DN III E, väestön avustamiseksi. Armeija avustaa esimerkiksi kuljetuksissa, ruuan saannissa ja tilapäissuojien tarjonnassa. Armeija myös vahtii mahdollisimman pitkään evakuoituja taloja. Monet tulivuorten läheisyydessä asuvista ihmisistä on hyvin köyhiä maanviljelijöitä, joiden koko omaisuus on kiinni kodissa. Tällaisia ihmisiä on hyvin vaikea saada jättämään kotinsa edes katastrofin uhatessa. Mitään ei tule tapahtumaan. Olen syntynyt täällä. Pysyn täällä. (Hernández Dávalos 2006) DN III E on siviilien pelastamiseksi katastrofitilanteessa laadittu ohjelma, jonka toimeenpanevana voimana ovat Meksikon armeija ja ilmavoimat (Secretaría de la Defenca Nacional 2006). Ohjelma on ollut käytössä vuodesta 1966 lähtien, jolloin Panuco - joen tulviminen aiheutti katastrofitilanteen maassa. Ohjelma on kolmiportainen. Tavoitteena on laatia suunnitelmia siviilien, heidän omaisuutensa ja ympäristönsä suojelemiseksi katastrofitilanteessa. Armeijan ja ilmavoimien joukot toimivat myös onnettomuustilanteissa, jolloin he osallistuvat pelastusja lääkintätoimiin, sekä ruokakuljetuksiin. Akuutin katastrofitilanteen jälkeen joukot osallistuvat onnettomuusalueiden ja esimerkiksi teiden raivaamiseen, jotta uhrien kotiinpaluu olisi mahdollista. (da Cruz 1993:103). PEPyM PEPyM-lyhenne tulee sanoista Programa Especial de Prevención y Mitigación del Riesgo de Desastres. Se on sisäasiainministeriön koordinoima ohjelma katastrofien ehkäisemiseksi ja vahinkojen vähentämiseksi. Ohjelmalla on kuusi tavoitetta, joista neljä liittyy fyysisten vahinkojen ennaltaehkäisyyn. Kaksi 14

Helkiö, Lehtinen, Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset Meksikossa tavoitetta pyrkii vähentämään sosio-ekonomisia ja psyko-sosiaalisia haittoja. Tavoite 1 on tunnistaa uhat ja riskit sekä parantaa ihmisten tietoutta niitä koskien. Toisena tavoitteena on vähentää fyysistä haavoittuvuutta kahdella tavalla. Kansallisella tasolla tiukennetaan rakennusmääräyksiä esim. materiaaleja koskien. Infrastruktuuria arvioidaan ja sen haavoittuvuutta pyritään vähentämään. Muun muassa teitä, julkisia rakennuksia, sähkönjakelua ja historiallisia rakennuksia vahvistetaan ja parannetaan hätätilanteiden varalta. (Programa Especial 2001). Tavoite 3 on teknologian kehittäminen riskien vähentämiseksi. CENAPRED ja yliopistot suorittavat tutkimuksia, joiden perusteella annetaan uusia määräyksiä koskien talojen rakenteita ja materiaaleja. Hälytysjärjestelmää pyritään myös parantamaan. Riskipaikkojen tiivis tarkkailu ja sitä kautta saadut varhaiset arviot esim. seismisestä aktiviteetista auttavat nopeuttamaan varoitusjärjestelmää. (Programa Especial 2001). Neljäntenä tavoitteena on lisätä itsesuojelukulttuuria. Ihmiset yritetään saada sisäistämään terve itsesuojeluvaisto. Tähän tavoitteeseen yritetään päästä jakamalla ihmisille tietoa esim. erilaisten kampanjoiden avulla. (Programa Especial 2001). Tulivuorten läheisyydessä sijaitsevissa kylissä järjestetään usein tiedotustilaisuuksia. Monesti käy niin, että kylän miehet eivät saavu lainkaan paikalle. Kyliin ei pidä mennä luennoimaan puku päällä, koska ihmiset eivät kuuntele suuria herroja. Tiedon perille saaminen on siis usein erittäin vaikeaa ja aikaa vievää (Hernández Dávalos 2006). Erityisesti geologisiin riskeihin liittyviä projektiohjelmia on 32. Näistä 17 liittyy maanjäristyksiin: PRESISMO:lla (Programa Especial de Protección Civil para Sismo) on hyvin monenlaisia ohjelmia. Ohjelmat liittyvät PEPyM:n tavoitteisiin. Ohjelmien vaikutusalueet vaihtelevat alueellisesta maanlaajuisiin. Jokaisella ohjelmalla on omat portaittaiset tavoitteensa sekä kustannusarvio, joka jakautuu eri vuosille. Ohjelmat on jaettu kiireellisyydeltään erittäin tärkeisiin ja tärkeisiin. Esim. ohjelma RG4: n tavoitteena on tuottaa opas historiallisten rakennusten haavoittuvuuden vähentämiseksi. Ohjelman budjetti vuosille 2001-2006 on 80 000 USD. Suurin osa ohjelmista liittyy rakentamiseen. Ohjelmissa on aina koordinaattori sekä täytäntöönpanija- ja neuvonantajaviranomaiset. Joskus mukana on myös ulkopuolisia tahoja, kuten USGS (Programa Especial... 2001). Yhdeksän ohjelmista liittyy kahdeksaan eri tulivuoreen. Ohjelmien RG18 - RG25 tavoitteena on tunnistaa ja vähentää riskejä mm. Popoa, El Chichónia ja Colimaa ympäröivillä alueilla. Tähän pyritään esim. tekemällä riskikarttoja, joihin kuuluu myös arvio maanvyörymien vaikutuksista, sekä parantamalla tulivuorten monitorointia. Aktiivisten tulivuorten alueilla seurataan myös esim. kaasu- ja tuhkapäästöjen ympäristövaikutuksia. Ohjelmien budjetit vaihtelevat 378 000-528 000 USD välillä. RG26-ohjelman tavoitteena on saada hälytysjärjestelmä Popon yhteisöille. (Programa Especial... 2001). Endogeenisten hasardien huomioiminen rakentamisessa Meksiko Cityn keskustassa maa on vetisyytensä johdosta erittäin pehmeää. Kaupungin paikalla sijaitsi aiemmin Texcoco-järvi, joka kuivattiin kaupungin kasvaessa. Meksiko Cityn alla on muun muassa täytemaata sekä paksuja savesta ja vulkaanisesta materiaalista muodostuneita hienosedimenttikerroksia. Kiinteä kiviaines on paikoin yli 100 metrin syvyydessä. Kauempana keskustasta kiinteä kiviaines on lähempänä maanpintaa. Vetinen maa ei ime yhtä hyvin maanjäristyksen aaltoenergiaa kuin kallioperä. Järistyksen yhteydessä pehmeä maaperä menettää lujuutensa ja alkaa käyttäytyä kuin neste muistuttaen hieman juoksuhiekkaa. CENAPRED: ssa valmistellaan ohjelmaa, jonka avulla joka kaupunginosalle pyritään tekemään oma suunnitelma, joka ottaa huomioon alueiden erilaiset ominaisuudet. Kyseessä on pitkä projekti, joka vaatii paljon havainnointia. Ohjelma tutkii maaperän dynamiikkaa. Sen avulla on saatu paljon tärkeää tietoa. (Hernández Dávalos 2006). CENAPRED:n tutkimusten ansiosta on päivitetty Meksikon rakennusmääräyksiä antamalla esim. suosituksia rakennusten perustuksiin. CENAPRED: ssa on paljon erilaisia laitteita rakennustutkimukseen. Laitteilla simuloidaan maanjäristyksiä ja tutkitaan, miten eri materiaalit ja rakenteet kestävät erilaisia liikkeitä (Hernández Dávalos 2006). Yhteenveto Endogeenisten hasardien tutkimus ja monitorointi keskittyy vahvasti CENAPRED:iin, mutta varsinaista koko maan kattavaa katto-organisaatiota ei ole. Ensimmäinen mielikuva CENAPRED:sta oli, että se on todella hyvin organisoitu ja asioihin on paneuduttu enemmän kuin tutkimusryhmä olisi osannut odottaa. Tarkemman aiheeseen paneutumisen jälkeen yleiskuva oli kuitenkin muuttunut 15

sekavaksi. Maassa on paljon erilaisia ohjelmia eri ministeriöiden ja niiden alaisten organisaatioiden toimesta. Ohjelmissa on paljon päällekkäisyyksiä. Epäselväksi jää, kuka vastaa mistäkin. Ohjelmien toimivuus käytännössä vaikuttaa myös epävarmalta. Ennakointiin tähtäävät toimet ja ohjelmat vaikuttavat hyviltä ja toimivilta. Tulivuorenpurkauksiin on varauduttu maanjäristyksiä paremmin, mutta niihinkin vain osalla aktiivisista tulivuorista. Mahdollisen onnettomuuden tapahtuessa asiat eivät ehkä olisikaan niin hyvin kuin voitaisiin olettaa. Meksikon armeijan DN III E -ohjelma toimii todennäköisesti vain harvaan asutuilla alueilla ja ennustettavissa olevissa onnettomuuksissa. Ohjelman puitteissa voidaan suorittaa esimerkiksi evakuointeja, mutta toimisiko se vieläkään maanjäristyksen sattuessa suurkaupungissa? Maanjäristyksiin ei tunnuta olevan vieläkään tarpeeksi hyvin varautuneita. Toisaalta maanjäristyksen luonne onnettomuutena on sellainen, että siihen on aina vaikeata varautua. Ennakointi liittyykin lähinnä juuri rakennusten ja muun infrastruktuurin parantamiseen. Mistään ei selvinnyt, kuinka kauan kestää, että esimerkiksi CENAPRED:ssa suoritettavien tutkimusten tulokset siirtyvät käytännön rakentamiseen. Tutkimusten ensimmäisiä tuloksia saadaan 3 kuukauden sisällä, mutta siitä kuluu vielä pitkä aika ennen kuin tieto saadaan rakentajille. Lähteet: Hernández Dávalos, Marcos (2006). CENAPRED: n toiminnan esittely. Luento 6.1.2006. CENAPRED, Mexico City. CENAPRED (2006). Descripción del Monitoreo Volcánico. 13.3.2006. <http://www.cenapred. unam.mx/es/instrumentacion/instvolcanica/ MVolcan/DescripcionMvolcan/>. da Cruz, José (1993). Disaster and Society. The 1985 Mexican Earthquakes. Meddelanden från Lunds universitets geografiska institutioner, avhandlingar 116. 242 s. de la Cruz Reyna, Servando (2004). Volcanes. Peligro y Riesgo Volcánico en México. Centro Nacional de Prevención de Desastres. CENAPRED. 54 s. Earthquake hazards program: Recent earthquakes (2006). U.S. Geological Survey. 22.2.2006. <http://neic.usgs.gov/neis/qed/>. Gutiérrez, Carlos (2001). Riesgos Geológicos. Teoksessa Sánchez Pérez, Tomás & Oscar Zepeda Ramos (toim.): Diagnóstico de Peligros e Identificación de Riesgos de Desastres en Mexico. Secretaría de Gobernación. Mexico. How volcanoes work (2005). Department of Geological Sciences, San Diego State University. 21.2.2006. <http://www.geology. sdsu.edu/how_volcanoes_work/>. Paricutin (2003). 4.3.2006. <www.paricutin.com>. Programa Especial de Prevención y Mitigación del Riesgo de Desastres 2001 2006 (2001). Secretaría de Gobernación. Mexico. 137 s. Programa Nacional de Protección Civil 2001 2006 (2001). Secretaría de Gobernación. Mexico. 92 s. Secretaría de la Defenca Nacional (2006). Meksikon puolustusministeriö. 5.3.2006. <http://www. sedena.gob.mx/index4.html>. Strahler, Alan & Arthur Strahler (1997). Physical geography. Science and systems of the human environment. John Wiley & Sons, Inc., New York. 637 s. Terremotos historicos de Mexico (2006). UNAM, geofysiikan laitos. 22.2.2006. <www.ssn. unam.mx/ssn/doc/cuaderno1/ch5.html>. Types of volcano (2000). 25.05.2006. <http:// mediatheek.thinkquest.nl/~ll125/en/ fullvolcano.htm> USGS earthquake hazards program: Significant earthquakes of the world (2006). U.S. Geological Survey. 22.2.2006. <http:// earthquake.usgs.gov/eqcenter/eqarchives/ significant/>. Volcano world (2005). University of North Dakota. 21.2.2006 <http://volcano.und.nodak.edu/>. 16