Muhoksen Kivisuon Kontiosuon pesimä- ja muuttolinnusto

Muhoksen Kivisuon Kontiosuon pesimä- ja muuttolinnusto Jari Jokela 2006

Sisällysluettelo 1. Johdanto...2 2. Laskenta-alue...2 3. Menetelmät...2 3.1. Muutonaikaiset laskennat...2 3.1.1. Kevätmuutto...2 3.1.2. Syysmuutto...3 3.2. Pesimälinnuston laskennat...3 3.2.1. Linjalaskenta...4 3.2.2. Kartoituslaskenta...4 4. Tulokset...5 4.1. Suolaji käsite...5 4.2. Muutonaikaiset laskennat...5 4.2.1. Kevätmuutto...5 4.2.2. Syysmuutto...8 4.3. Muuttolaskentojen uhanalaiset ja harvinaiset lajit...9 4.3.1. Luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lajit...9 4.3.2. Direktiivilajit...10 4.3.3. Uhanalaisluokitellut lajit...10 4.3.4. Erityisvastuulajit...11 4.3.5. Indikaattorilajit...11 4.4. Pesimälinnusto...12 4.4.1. Lajisto...12 4.4.2. Tiheydet...14 4.5. Uhanalaiset ja harvinaiset pesimälajit...14 4.5.1. Luonnonsuojelulain 46 ja 47 lajit...14 4.5.2. Direktiivilajit...15 4.5.3. Uhanalaisluokitellut lajit...15 4.5.4. Erityisvastuulajit...15 4.5.5. Indikaattorilajit...16 5. Muita havaintoja...16 6. Suon linnustollinen arvo...17 6.1. Muuttolinnut...17 6.2. Pesimälinnusto...17 6.2.1. Luokittelut ja suojelupisteet...17 6.2.2.Linnuston tiheys...18 6.2.3. Linnustollisesti tärkeimmät alueet...18 6.3. Linnustollinen arvo...19 7. Lähdeviitteet...19 1

1. Johdanto Kivisuon- Kontiosuon alue on osa Muhoksen suot nimistä Suomen tärkeää lintualuetta (FINIBA 810320). Alueen FINIBA kriteerit täyttyvät kaakkurin, metsähanhen ja muuttohaukan pesimäkannan osalta (Leivo ym. 2002). Kivisuon Kontiosuon aluetta ei ole suojeltu. Alueella on tehty pesimälinnuston kartoitus vuonna 1997 (Lammi ym. 1997), muuton- ja pesimäaikainen linnustokartoitus vuosina 2002, 2003 ja 2005 (Parviainen 2002, 2003, Jokela ym. 2005) sekä syysja sulkimismuuton aikainen kartoitus 2004 (Jokela 2004). Vuoden 1997 raportissa on siteerattu S. Rehellin ja T. Kirkkomäen tietoja vuodelta 1995. Kyseisiä havaintoja mainitaan soveltuvin osin, mutta koska alkuperäistuloksia ei saatu mukaan tähän raporttiin, niitä ei käsitellä esim. laskentojen tulosten vertailussa. Kivisuon länsipuolella sijaitsevalla, samaan FINIBA -alueeseen kuuluvalla Lääväsuolla on tehty linnustoselvitys vuonna 1997 (Lammi ym. 1997). Tässä raportissa tarkastellaan Kivisuon- Kontiosuon alueen kevät- ja syysmuuton aikaista ja pesimäaikaista linnustollista arvoa edellä mainittujen tutkimusten tulosten pohjalta. 2. Laskenta-alue Tässä raportissa laskenta-alueella tarkoitetaan Vapon hallitsemaa ja kartalle rajaamaa 1300 ha: n aluetta. Osassa laskentoja linnustoa on tarkasteltu Vapon rajaamaa aluetta laajemmalta suon osalta. Suon ekologisen kokonaisuuden kannalta tämä on perusteltua Kivisuolta on tehty kasvillisuuskartoitus 1995 (Rehell 1995). Kivisuon Kontiosuon alue on esitelty suotyypeittäin ja alueittain perusteellisesti Timonen & Klinga 2004 :ssa. 3. Menetelmät 3.1. Muutonaikaiset laskennat 3.1.1. Kevätmuutto Pesimälinnuston selvittämiseen on olemassa useita eri tilanteisiin ja ympäristöihin sopivia standardimenetelmiä, jotka tuottavat keskenään vertailukelpoisia tuloksia. Muuttokertymien seurantaan soveltuvien standardimenetelmien puuttuessa Kivisuon Kontiosuon alueen muuttolintuja laskettiin pesimälinnuston pitkäaikaisseurantaan kehitetyn pistelaskennan (Koskimies & Väisänen 1988, LTKM verkkosivut) ohjeita mukaillen (Parviainen 2002, 2003) ja yksinkertaisesti etsimällä kaikki laskenta-ajankohtana tutkimusalueella olleet kohdelajit (Jokela ym. 2005, Jokela 2004). Vuonna 2002 pistelaskentakierroksia tehtiin kaksi ja vuonna 2003 yksi. Vuoden 2002 tuloksissa on siis yhdistettynä kahden laskentakierroksen parimäärät. Laskentapisteiden määrä ja pisteellä laskentaan käytetty aika vaihtelivat vuosien välillä. Pisteillä havainnointiin yhteensä käytetty aika oli vuonna 2002 neljä tuntia ja vuonna 2003 kolme tuntia 20 minuuttia. Pistelaskentamenetelmää käytettäessä (Parviainen 2002, 2003) laskentapisteiden välisillä siirtymätaipaleilla linnustoa tarkkailtiin kartoituslaskennan menetelmiä mukaillen. Tällöin ko. 2

havainnointitapa muistutti kuljetun reitin osalta läheisesti muiden muuttolaskentojen (Jokela 2004, Jokela ym. 2005) menetelmää ollen kuitenkin alueelliselta ulottuvuudeltaan lähtökohtaisesti rajoittuneempi. Eri laskentojen menetelmällisistä eroista laskentojen erilainen lähtökohta, havaintojen kirjaaminen ja tulosten ilmoittaminen vaikuttavat muuttoaikaisten tulosten käytettävyyteen ja vertailtavuuteen. Vuosien 2002 ja 2003 muuttoaikaisten pistelaskentojen lähtökohtana oli tarkkailla kaikkea linnustoa. Tulokset ilmoitetaan pelkästään havaittuina pareina. Vuosien 2004 ja 2005 muuttolaskennoissa lähtökohtana oli ensisijaisesti kohdelajien (joutsen, metsähanhi, kurki) muuttajakertymien selvittäminen. Tuloksissa myös havaintojen tyyppi (paikallinen /muuttava, yksilö/pari/parvi, parven koko, havainnon sijainti) käy ilmi. Jälkimmäisellä tavalla ilmaistuista tuloksista on mahdollista erotella varsinaiset muuttavat linnut todennäköisistä pesimälinnuista. Vuosien 2002 ja 2003 muuttolintulaskennat tehtiin toukokuun alussa ja kuun puolivälin tienoilla. Vuonna 2005 laskennat tehtiin huhtikuussa ja toukokuun alussa. Isojen lintujen poikasten kehittyminen on hidasta, joten ne aloittavat pesimisen heti kun se vain on mahdollista. Joutsenella, kurjella ja metsähanhella pesintä alkaa heti toukokuun alkupuolella, joten myöhään tehdyissä laskennoissa pesimäkanta ja muuttajat voivat mennä sekaisin. Joutsenella ja kurjella nuoret, pesimättömät linnut liikkuvat kesällä parvittain hyvillä ruokailualueilla ja saattavat sekoittaa laskentoja. Tällaiset pesimättömien lintujen parvet kuuluvat kuitenkin sikäli suon linnustoon, että ne asuvat suolla kesän aikana (esim. Jokela 2004). Myöhemmin suoritetuissa muuttajalaskennoissa saadaan parempi kuva myöhemmin ja pitemmällä aikavälillä muuttavista linnuista, kuten kahlaajista ja varpuslinnuista. Varsinkin kahlaajilla samalla alueella on toukokuun alkupuolella usein pesiviä ja muuttavia lintuja. Muuttavien ja paikalla vakituisesti pesivien lintujen erottaminen perustuu tällöin havaintoihin parvi- ja reviirikäyttäytymisestä. Muuttolaskentojen erilainen ajoittuminen eri laskennoissa antaa yksittäisiä, tiettyyn ajankohtaan sidottuja toistettujakin laskentoja laajemman kuvan Kivisuon Kontiosuon linnustosta. Useina vuosina tehdyt laskennat vähentävät myös vuosien välisen satunnaisvaihtelun mahdollisesti aiheuttamaa virhettä tuloksissa. 3.1.2. Syysmuutto Vuonna 2004 selvitettiin Kivisuon Kontiosuon alueen toimimista metsähanhen ja joutsenen sulkimisalueena ja syysmuuttajien, ensisijaisesti joutsenen, hanhien ja kurjen, muutonaikaisena kerääntymis- ja levähdysalueena. Sulkimiskertymiä etsittiin heinäkuun loppupuolella kahteen kertaan tehdyillä laskennoilla. Muutonaikaisia lintumääriä kartoitettiin elokuun loppupuolella kolmena ajankohtana ja syyskuussa kertaalleen. Laskentatapana oli kartoituslaskennasta sovellettu koko tutkittavan alueen tarkastaminen (Jokela 2004). 3.2. Pesimälinnuston laskennat Kivisuon - Kontiosuon alueen pesimälinnustoa on vuosien saatossa laskettu kahdella menetelmällä: linjalaskennoilla vuosina 1997, 2002 ja 2003 sekä kartoituslaskentamenetelmää soveltaen vuosina 1997 ja 2005 (Jokela ym. 2005, Lammi ym. 1997, Parviainen 2002, 2003). Molemmat standardiksi muodostuneet laskentamenetelmät on selitetty linnustonseurannan havainnointiohjeissa (Koskimies & Väisänen 1988). 3

Vuosilta 1997, 2002 ja 2003 ilmoitettiin sekä lajikohtaisia että linnustollisia tiheysarvioita, joiden vertailukelpoisuus laajempiin aineistoihin (Lähdesmäki 1995, Väisänen ym. 1998) on vähäisten toistojen vuoksi heikohko. 3.2.1. Linjalaskenta Linjalaskentamenetelmän varsinaisena tavoitteena on selvittää tilastollisesti parimääriä ja tiheyksiä ja niiden muutoksia laajoilla alueilla ja suurella määrällä laskentalinjoja. Kertaalleen tehtävällä linjalaskennalla arvioidaan löydettävän n. 60 % laskentakohteen todellisesta pesivien parien määrästä (Koskimies & Väisänen 1988). Linjalaskennassa tiheydet lasketaan yhteensä 50 metriä leveälle pääsaralle (Järvinen & Väisänen 1983), jolloin esimerkiksi yhteensä 10,4 km:n pituisen linjan pohjalta tehdyt koko suoaluetta koskevat tiheysarvot perustuvat 0,52 km 2 :n kokoiseen alueeseen (Parviainen 2003). Linjalaskentareitti on siksi sijoitettava maastoon harkiten, jotta sille sattuisi eri biotooppeja samassa suhteessa kuin tutkittavalla alueella niitä on. Tältä osin Kivisuon Kontiosuon laskentalinjat on sijoiteltu onnistuneesti ja vertailukelpoisesti. Vuoden 1997 linjalaskentatulokset esitetään linjalla havaittuina parimäärinä, vuosina 2002 ja 2003 tulokset ilmoitetaan menetelmän mukaisina minimiparimäärinä ja tiheyksinä. Vertailtavuuden vuoksi vuosien 2002 ja 2003 tuloksista käytetään varsinaisia havaittuja parimääriä laskennallisten minimiparimäärien sijaan. Havaituista linnuista laskennallisesti muunnetut parimäärät sopivat suurten linjalaskentamäärien tilastolliseen käsittelyyn, mutta huonommin yksittäisen kohteen linnuston havainnollistamiseen. Esimerkiksi vuonna 2002 yksi havaittu kurkipari Kivisuolla on laskennallisesti 0,4 minimikurkiparia. Vastaavasti tässä raportissa laskettaessa suojelupistearvoja (Asanti ym. 2003) edellä mainituilta vuosilta käytetään myös havaittuja parimääriä. Tästä syystä erot alkuperäisraporttien ja tämän yhteenvetoraportin suojelupistearvoissa ovat joiltakin osin dramaattisia. Havaittujen parimäärien käyttöön on päädytty, koska laskennallisista parimääristä seuraa suojelupisteiden laskennassa ongelmia. Mm. vuonna 2003 Kontiosuolla havaittiin 11 kapustarintaa, joista saadaan linjalaskentamenetelmän mukaisesti muunnettuna 30,3 paria ja näistä 10,88 suojelupistettä. Havaituista 11 parista pisteitä sen sijaan kertyy 4,9. 3.2.2. Kartoituslaskenta Kartoituslaskenta on tiukasti standardin mukaan tehtynä paras menetelmä selvittää pienehkön alueen pesimälinnuston parimääriä ja tiheyksiä. Kartoituslaskennassa ei käytetä lajien erilaiseen havaittavuuteen perustuvia kertoimia, koska menetelmään sisältyvän oletuksen mukaisesti kaikki tutkittavan alueen lajit ja parit tulevat havaituiksi. Laskentaohjeiden mukaan soiden ja avomaiden linnuston selvittämiseksi luotettavasti tarvittaisiin vähintään viisi, mieluummin kahdeksan laskentakierrosta (Koskimies & Väisänen 1988). Usealla laskentakierroksella vältetään kertalaskentaa paremmin satunnaistekijöistä johtuvat virheet ja pystytään erottelemaan satunnaisesti alueella havaitut linnut alueen pesimälinnuista. Kertaalleen tehdyllä kartoituslaskennalla havaitaan noin 2/3 avomaan varpuslintupareista, mutta kuitenkin 80-90 % lajeista (Kouki & Järvinen 1980, Svensson 1978). 4

Laajojen alueiden kartoituksessa laskentatarkkuutta joudutaan menetelmän työläyden vuoksi laskemaan. Avoimessa suoympäristössä kiinnostuksen kohteena oleva suolajisto on kuitenkin havaittavissa jo kauempaa, kuin laskentaohjeita tehtäessä ilmeisesti ajatellussa peitteisemmässä ympäristössä. Ylenmääräinen liikkuminen suolla myös lisäisi virhehavaintojen todennäköisyyttä lintujen väistellessä laskijaa. Linnustosta saatuun kuvaan vaikuttaa suon kuljettavuus: lintuja pesii yleensä eniten rimmiköissä ja silmäkenevoilla, joita ei kuitenkaan voida haravoida kartoituslaskennassa yhtä tihein kulkuvälein kuin helppokulkuisempia soita. Vaikeakulkuisten alueiden linnusto tulee helposti aliarvioitua. Vuonna 1997 kartoituslaskentoja tehtiin 1-2 osa-alueesta riippuen, vuonna 2005 laskentakertoja oli koko tutkimusalueella kolme. Kartoituslaskennan ideaalisuorituksessakaan kaikki tutkittavan alueen linnut ja parit eivät tule havaituiksi. Nyt kyseessä olevien laskentojen tapauksissa laskennan suorituksessa on jouduttu tinkimään, joten niiden perusteella tehdyt tiheysarviot ovat korkeintaan suuntaa-antavia. Suoritetuilla kartoituslaskentamäärillä voidaan kuitenkin arvioida alueen lajistoa linnustollisen arvon määrittämiseen riittävällä tarkkuudella. Vuoden 1997 kartoituslaskentojen perusteella on ilmoitettu suuntaa antavia tiheysarvioita, vuoden 2005 laskentojen perusteella niin ei ole tehty. 4. Tulokset 4.1. Suolaji käsite Kaikissa nyt käsitellyissä selvityksissä viitataan suolintuihin tai lajeihin. Vuoden 1997 raportissa ei kerrota, mitä suolajeilla tarkoitetaan, vuosina 2002 ja 2003 tehdyissä töissä käytettiin sekä Muuttuva pesimälinnusto kirjan (Väisänen ym. 1998) suolintulistaa että Soidensuojelun perusohjelman suolajilistaa. Vuoden 2005 selvityksessä käytettiin mukailtua Soidensuojelun perusohjelman listaa (MMM 1977). Muuttuva pesimälinnusto kirjan lista on tehty kyseisen kirjan erään kappaleen tarpeita varten, jolloin ko. listasta puuttuu useita suolla juuri sen suomaisuuden vuoksi yleisesti pesiviä lajeja kuten kuovi ja töyhtöhyyppä. Soidensuojelun perusohjelman lista taas on tehty soilla niiden muista biotoopeista poikkeavien ympäristötekijöiden vuoksi pesivien lintulajien pohjalta, joten lista on ekologisesti perustellumpi. Kokemuspohjaisesti tätä lajilistaa on muutettu niin, että metsäkirvistä, varista ja räkättirastasta ei katsota tässä tarkastelussa suolajeiksi, mutta perusohjelman listalta puuttuvat tyypillisesti juuri soilla pesivät pohjansirkku ja suopöllö katsotaan suolajeihin kuuluviksi. Näin mukailtua lajilistaa on käytetty vuoden 2005 laskennoissa ja tämän raportin suolintulistana. 4.2. Muutonaikaiset laskennat 4.2.1. Kevätmuutto Standardimenetelmien puuttuessa Kivisuon Kontiosuon muuttavien lintujen laskennat eivät ole kaikilta osin vertailukelpoisia, kuten menetelmät osiossa todetaan. Pistelaskentamenetelmällä tehdyistä selvityksistä ei käy ilmi, onko selvityksissä havainnoitu vain paikallisia lintuja (pistelaskentaohjeistuksen mukaisesti) vai onko myös ympäriinsä lentelevät linnut laskettu. Vuonna 2005 laskennoissa keskityttiin tarkastamaan Kivisuon Kontiosuon alue joutsenten, metsähanhien ja kurkien muuttokertymiä silmällä pitäen. Kaikkien kolmen kevätmuuttolaskennan vertailua voi tehdä siis vain näiden lajien osalta. Vertailussa oletetaan, että vain paikalliset linnut on 5

huomioitu vuosien 2002 ja 2003 laskennoissa, joten myös vuoden 2005 tuloksista vertailuun käytetään vain paikallisten lintujen määriä. Joutsen, metsähanhi ja kurki Suurimmat lintukertymät joutsenella ja kurjella havaittiin vuoden 2002 laskennoissa, tuolloin paikalla tavattiin 13 joutsenta ja yhteensä 19 kurkea. Keskimäärin eri laskennoissa havaittiin 6,3 paria joutsenia ja 9,3 paria kurkia. Kurjella ja joutsenella oli pesimäkannasta selvimmin poikkeavia muuttoaikaisia kertymiä, lajeja tavattiin muuttolaskennoissa keskimäärin noin kolme kertaa enemmän kuin pesimälintulaskennoissa. Metsähanhien määrä vaihteli vuosien välillä vähemmän. Suurin muutonaikainen kertymä on vuodelta 2005, jolloin havaittiin yhteensä seitsemän hanhea. Keskimäärin hanhia tavattiin 4,3 paria vuosittain, selvästi vähemmän kuin joutsenia ja kurkia (taulukko 1). Taulukko 1. Joutsenen, metsähanhen ja kurjen havaitut parimäärät kevätmuuttolaskennoissa vuosina 2002, 2003 ja 2005. 2002 2003 2005 keskiarvo joutsen 13 3 3 6,3 metsähanhi 4 2 7 4,3 kurki 19 3 6 9,3 2005 tulokset Vuonna 2005 on eroteltu paikalliset, pienet ja isot lentävät ryhmät. Paikallisina tavattiin tuolloin vain pieniä ryhmiä, suurin paikallisten lintujen ryhmä oli neljä metsähanhea. Muut paikalliset ryhmät lajiin katsomatta olivat yhden parin kokoisia. Lentävistä linnuista muuttoparviksi tulkittiin isohkot parvet. Tällaisia olivat kahdeksan hanhen parvi ja viiden, seitsemän ja yhdentoista kurjen parvet. Pienempiä eri suuntiin liikkuneita 2-4 linnun parvia pidettiin Muhoksen alueen soiden paikallisina pesimälintuina (Jokela ym. 2005). Vuoden 2005 aineisto on edellä käsitelty vuosien 2002 ja 2003 aineiston kanssa vertailukelpoisilta osiltaan. Vuoden 2005 laskentojen varsinainen tarkoitus oli selvittää kohdelajien mahdolliset muuttokertymät (Asanti ym. 2003, Leivo ym. 2002). Havaintojen perusteella merkittäviä muuttokertymiä ei ollut, paikallisina havaitut linnut olivat ko. raportin tulkinnan mukaan paikallisen laajan suoaluekokonaisuuden pesimäkantaa. Muuttajiksi tulkitut parvet olivat lennossa ja yhteenlaskettuinakin kertymiksi pieniä (Jokela ym. 2005). Vuosien 2002 ja 2003 laskennat Vuosien 2002 ja 2003 muuttolintulaskennoissa havaittiin yhteensä 26 eri suolajia. 2002 suolajeja kertyi 22, suolintupareja oli 112. Vuonna 2003 suolintulajeja tavattiin 16, joista kertyi 95 suolintuparia. 6

Taulukko 2. Vuosien 2002 ja 2003 kevätmuuton aikaisten pistelaskentojen havaitut parimäärät. Suolajit merkitty tähdellä *. laji 2002 2003 keskiarvo joutsen * 13 3 8 metsähanhi * 4 2 3 tavi * 2-1 heinäsorsa * 2-1 tukkasotka * 1-0,5 varpushaukka 3-1,5 tuulihaukka - 2 1 nuolihaukka 1-0,5 muuttohaukka * 1-0,5 sinisuohaukka * 2-1 riekko * 1-0,5 teeri * 3 10 6,5 kurki * 19 3 11 kapustarinta * 6 15 10,5 töyhtöhyyppä * 2-1 liro * 23 10 16,5 mustaviklo * 1-0,5 metsäviklo 2-1 rantasipi 1-0,5 valkoviklo * 2 1 1,5 kuovi * 3-1,5 pikkukuovi * 3 9 6 taivaanvuohi * 2 1 1,5 harmaalokki * 1 5 3 suopöllö * - 1 0,5 sepelkyyhky 3 2 2,5 käki 2 4 3 käpytikka 3-1,5 käenpiika - 3 1,5 kiuru * - 2 1 niittykirvinen * 12 14 13 metsäkirvinen 4-2 västäräkki * 1-0,5 keltavästäräkki * 8 17 12,5 pensastasku * - 1 0,5 laulurastas 2 1 1,5 punakylkirastas - 1 0,5 pajulintu 17 9 13 pikkulepinkäinen - 1 0,5 hömötiainen 1-0,5 varis 2-1 korppi 13-6,5 peippo 2 3 2,5 järripeippo 2-1 urpiainen 14-7 vihervarpunen 8 6 7 pajusirkku * - 1 0,5 192 127 159,5 7

Suurimmat suolajiston summat olivat vuonna 2002 lirolla 23 paria, kurjella 19 paria ja joutsenella 13 paria. Vuonna 2003 eniten havaittiin kapustarintoja 15 paria, keltavästäräkkejä 17 paria ja niittykirvisiä 14 paria. Pikkukuoveja havaittiin muuttolaskennoissa keskimäärin kaksinkertainen määrä pesimäkantaan nähden. Suurimmalla osalla niin suo- kuin muitakin lajeja muuttajalaskennoissa havaitut parimäärät ovat hyvin lähellä lajien pesimäaikaisissa laskennoissa saatuja määriä. Laskentojen perusteella Kivisuon Kontiosuon alueelle ei näytä kerääntyvän merkittäviä muuttolintumääriä. Kevätmuuttajalaskennoissa tavattiin kahdeksan sellaista lajia, joita ei pesimäaikaisissa laskennoissa löytynyt. Suolajeista tällaisia olivat heinäsorsa, tukkasotka, sinisuohaukka, töyhtöhyyppä ja suopöllö. Vastaavasti pesimäaikaan vuonna 2003 havaitut suolinnuiksi laskettavat kalalokki ja telkkä jäivät puuttumaan muutonaikaisista havainnoista (taulukko 2). 4.2.2. Syysmuutto Vuoden 2004 syysmuuttolaskennoissa etsittiin heinäkuussa mahdollisia metsähanhen ja joutsenen sulkimisparvia. Sulkimisparvia ei löytynyt, laskennoissa tavattiin vain paikallisia pesiviä ja pesimättömiä lintuja. Heinäkuussa ensimmäisellä laskentakierroksella Kivisuolla havaittiin 12 pesimättömän luppokurjen parvi, toisella kerralla havaittiin viiden kurjen parvi. Elokuun lopulla ja syyskuun alussa etsittiin varsinaisia lepäilemään pysähtyneitä hanhien, joutsenten ja kurkien muuttoparvia sekä muuttavia suolintuja. Kaikki havaitut joutsenet olivat paikallisia lintuja. Kaksi pienehköä 10 ja 15 hanhen parvea havaittiin ruokailemassa suolla elokuun puolivälin paikkeilla. Kurkia havaittiin elokuussa kolmen ja viiden linnun ryhmät, kurkimuuton huipun aikoihin syyskuun alussa suolla tavattiin yöpymässä 20 kurjen parvi. Kaikkiaan paikalliset ja muuttajat yhteen laskien vuoden 2004 laskennoissa havaittiin kymmenen joutsenta, 30 metsähanhea ja 45 kurkea. Muuttajiksi tulkittiin 25 metsähanhea ja 32 kurkea. Muuta suolinnustoa havaittiin vähän, kapustarintoja kuusi, liroja kolme, harmaalokkeja viisi, teeriä seitsemän, yksi riekkopoikue, taivaanvuohipari ja isolepinkäinen. Kahdeksasta havaitusta petolintulajista kaksi, ampu- ja sinisuohaukka, kuuluvat suolajeihin. Yhteensä suolajeja tavattiin 12 lajia. Pedoista paikallisiksi tulkittiin useissa laskennoissa alueella havaitut tuuli- ja nuolihaukka. Muut petolinnut, maakotka, hiiri-, kana-, varpus-, ampu-, ja sinisuohaukka tulkittiin kertahavainnon perusteella muuttaviksi (taulukko 3). 8

Taulukko 3. Vuoden 2004 sulkimiskerääntymä- ja syysmuuttolaskennoissa havaitut linnut eri luokituksineen. Luonnonsuojelulaki = luonnonsuojelulaissa mainitut uhanalaiset (46 ) ja erityisesti suojeltavat (47 ) lajit. Uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa, VU = uhanalainen vaarantunut, NT = silmälläpidettävä ja RT = Pohjois-Pohjanmaalla alueellisesti uhanalainen laji. EU:n direktiivilaji = EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 mainittu laji, jonka elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Erityisvastuulaji = Suomen erityisvastuulaji, jonka Euroopan kannasta noin 15% pesii Suomessa. Indikaattorilaji = edustavaa suoympäristöä indikoiva laji. Suolajit merkitty tähdellä *. luonnonsuojelulaki havaittuja 46 47 uhanalaisuus Eu: n direktiivilaji erityisvastuulaji indikaattorilaji joutsen * 10 - - - x x x metsähanhi * 30 - - NT, RT - x x maakotka 1 - x VU x - - sinisuohaukka * 1 - - NT x - x tuulihaukka 1 - - NT - - - ampuhaukka 1 x - VU x - - teeri * 7 - - NT x x - riekko * 6 - - - - - x kurki * 45 - - - x - x kapustarinta * 6 - - - x - x liro * 3 - - RT x x - taivaanvuohi * 2 - - - - - - harmaalokki * 5 - - - - - x isolepinkäinen 1 - - NT, RT - - - 4.3. Muuttolaskentojen uhanalaiset ja harvinaiset lajit Eri luokituksissa laskentoja käsitellään sekaannusten välttämiseksi erillään. Tarkemmin keskitytään kahteen keskenään jokseenkin vertailukelpoiseen vuosina 2002 ja 2003 tehtyyn kevätmuuttujalaskentaan. Vuoden 2005 kevätlaskennat käsitellään erikseen, eikä tuolloin havaittuja kolmea lajia ja niiden parimääriä lasketa mukaan esim. vuosien 2002 ja 2003 kohdalla ilmoitettuihin keskiarvoihin. Niiden mukaan ottaminen vääristäisi esimerkiksi keskimäärin vuosittain havaittujen direktiivilajien määrän laskemista. Syysmuuton 2004 lintumäärät on syksyisten lintuparvien vaihtelevan koostumuksen (aikuisia, poikasia ja pesimättömiä) vuoksi parasta ilmoittaa yksilömäärinä. Turhan toiston välttämiseksi eri luokitteluissa toistuvien lajien määrät ilmoitetaan vain kertaalleen, lajien esiintyessä muissa luokituksissa ne vain mainitaan. Eri laskennoissa havaittujen lajien uhanalais- ja muut luokittelut on koottu taulukkoon 7 (liite 1). 4.3.1. Luonnonsuojelulain 46 ja 47 :n lajit Luonnonsuojelulain 46 mainittuihin uhanalaisiin lajeihin kuuluvat vuonna 2004 havaittu ampuhaukka sekä 2003 havaittu käenpiika 9

Vuonna 2002 havaittu muuttohaukka ja vuoden 2004 maakotka kuuluvat luonnonsuojelulain 47 :n mainitsemiin erityisesti suojeltaviin lajeihin (Finlex verkkojulkaisu). 4.3.2. Direktiivilajit Direktiivilajeilla tarkoitetaan EU:n lintudirektiivin I liitteessä mainittuja lajeja, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Anon. 1979). Direktiivilajeja havaittiin vuoden 2002 muuttajalaskennoissa seitsemän lajia ja 67 paria. 2003 lajeja havaittiin yhtä paljon, mutta pareja vain 43. Kaikkiaan havaittiin yhdeksän eri direktiivilajia. Keskimäärin näinä kahtena vuonna direktiivilajeja oli vuosittain seitsemän kappaletta ja 55 paria. Direktiivilajeista runsaimmat olivat liro, keskimäärin 16,5 paria, kurki 11 paria, kapustarinta 10,5 ja joutsen kahdeksan paria vuosittain. Muut direktiivilajit olivat muuttohaukka, sinisuohaukka, teeri, suopöllö ja pikkulepinkäinen. Keväällä 2005 havaittiin kaksi direktiivilajia, joutsen ja kurki, joita oli yhteensä yhdeksän paria. Syksyn 2004 laskennoissa direktiivilajeja tavattiin kahdeksan (joutsen, maakotka, sinisuohaukka, ampuhaukka, teeri, kurki, kapustarinta ja liro) ja yksilöitä yhteensä 74. 4.3.3. Uhanalaisluokitellut lajit Uhanalaisluokittelussa lajit jaetaan uhanalaisiin ja ei uhanalaisiin. Uhanalaisiin kuuluvat, äärimmäisen uhanalaiset (Critically Endangered, CR), erittäin uhanalaiset (Endangered, EN) ja vaarantuneet (Vulnerable, VU) lajit. Silmälläpidettävät (Near Threatened, NT) lajit eivät ole vielä uhanalaisia, mutta lähes täyttävät vaarantuneen lajin kriteerit. Ei uhanalaisiin kuuluvat myös elinvoimaiset (Least Concearn, LC) lajit (Rassi ym. 2001). Erittäin uhanalaiset lajit Erittäin uhanalaiseksi luokitelluista lajeista havaittiin muuttohaukka vuoden 2002 laskennassa. Lajia ei havaittu kyseisen vuoden pesimäaikaisissa laskennoissa eikä vuonna 2003. Vaarantuneet lajit Vaarantuneista lajeista kevätmuuttolaskennoissa havaittiin yksi, käenpiika. Käenpiika havaittiin vuonna 2003 sekä muuttoaikaan, että pesimäaikaisissa laskennoissa. Syysmuuttolaskennoissa vuonna 2004 havaittiin kaksi vaarantunutta lajia, maakotka ja ampuhaukka, molempia oli yksi yksilö. Silmälläpidettävät lajit Kevätmuuttolaskennoissa silmälläpidettäviä lajeja havaittiin vuonna 2002 neljä, pareja niistä kertyi 11. Vuonna 2003 silmälläpidettäviä lintuja tavattiin kuusi lajia ja 20 paria. Yhteensä laskennoissa havaittiin seitsemän silmälläpidettävää lajia. Keskimäärin silmälläpidettäviä lajeja oli viisi ja pareja 15,5. Runsain muuttava silmälläpidettävä laji oli metsähanhi, jota tavattiin keskimäärin kolme paria vuosittain. Muutonaikaisissa laskennoissa runsain silmälläpidettävä oli teeri, keskimäärin 6,5 paria vuosittain. Teeri on paikkalintu. 10

Keväällä 2005 havaittu metsähanhi (seitsemän paria) on silmälläpidettävä laji. Syksyllä 2004 havaittiin viisi silmälläpidettävää lajia, metsähanhi, sinisuohaukka, tuulihaukka, teeri ja isolepinkäinen. Yhteensä yksilöitä kertyi 40 (taulukko 3). Alueellisesti uhanalaiset lajit Alueellisesti uhanalaisia ovat uhanalaisuustarkastelun kriteereillä tarkastellen metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin perustuvilla alueilla uhanalaiset, valtakunnallisesti silmälläpidettävät tai elinvoimaiset lajit (Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu). Alueellisesti uhanalaisia lajeja tavattiin kevään muuttajalaskennoissa molempina vuosina neljä. Myös pareja oli molempina vuosina yhtä paljon, 38. Runsaimmat alueellisesti uhanalaiset lajit olivat liro, keltavästäräkki, keskimäärin 12,5 paria ja pikkukuovi keskimäärin kuusi paria vuosittain. Keväällä 2005 havaittiin yksi alueellisesti uhanalainen laji, metsähanhi. Syksyllä 2004 tavattiin kolme alueellisesti uhanalaista lajia, liro, metsähanhi ja isolepinkäinen, joista kertyi 34 yksilöä. 4.3.4. Erityisvastuulajit Suomen erityisvastuulajeja ovat sellaiset lajit, joiden Euroopan kannasta huomattava osa, vähintään noin 15 %, esiintyy Suomessa (Leivo ym. 2002). Erityisvastuulajeja tavattiin vuonna 2002 11 ja 2003 kuusi. Vuonna 2002 erityisvastuulajien pareja oli 56 ja 2003 35. Yhteensä eri erityisvastuulajeja tavattiin 11. Keskimäärin EVA lajeja oli 8,5 ja pareja 45,5. Erityisvastuulajeista runsaimmat olivat joutsen ja teeri. Keväällä 2005 havaitut joutsen ja metsähanhi, yhteensä 10 paria, ovat erityisvastuulajeja. Vuoden 2004 laskennoissa tavattiin neljä EVA lajia, joutsen, metsähanhi, teeri ja liro, joista kertyi 50 yksilöä. 4.3.5. Indikaattorilajit Indikaattorilajit ovat tietyntyyppiseen elinympäristöön erikoistuneita, suhteellisen vaateliaita lajeja (Pessa 1995). Indikaattorilajeja tavattiin kevätmuuttajalaskennoissa vuonna 2002yhdeksän ja vuonna 2003 kuusi. Pareja oli vuonna 2002 48 ja vuonna 2003 29. Keskimäärin indikaattorilajeja oli vuosittain 7,5 lajia ja 38,5 paria. Runsaimmat indikaattorilaji olivat kurki ja kapustarinta. Kaikki kolme keväällä 2005 havainnoitua lajia, joutsen, metsähanhi ja kurki, ovat indikaattorilajeja. Pareja niistä kertyi yhteensä 16. Syysmuuttolaskennoissa vuonna 2004 tavattiin seitsemän indikaattorilajia (joutsen, metsähanhi, sinisuohaukka, riekko, kurki, kapustarinta ja harmaalokki), yhteensä 103 yksilöä. 11

4.4. Pesimälinnusto Koska suurimmassa osassa laskentoja (mm. kaikki linjalaskennat) linnustoa tarkastellaan vain Vapon rajaamalla alueella (laskenta-alue), vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi laskentojen välisissä vertailuissa ja taulukoissa käytetään Vapon rajauksen sisältä laskettuja aineistoja. Vuonna 1997 alueella tehtiin sekä linja- että kartoituslaskenta. Molemmat laskennat käsitellään taulukoissa ja tekstissä erillisinä laskentoina. Vertailtavuuden vuoksi vuoden 1995 vähäiset linnustotiedot on jätetty taulukoimatta. Niihin kuitenkin viitataan myöhemmin, koska ne osaltaan täydentävät alueen linnuston kokonaiskuvaa ja mm. muuttohaukan esiintymistä Kivisuon Kontiosuon alueella. 4.4.1. Lajisto Tarkasteltavissa pesimälintulaskennoissa havaittiin yhteensä 57 lajia joista 51 tulkittiin Vapon rajaamalla ns. laskenta-alueella pesiviksi. Suolinnuiksi laskettavia lajeja näistä oli 25. Laskentaalueen ulkopuolisista lajeista tärkein oli vuonna 2005 havaittu piekanan pesintä. Eri vuosien laskentojen havainnot on koottu taulukkoon 4. Suolajeja tavattiin laskenta-alueella pesivinä keskimäärin 15,4 lajia ja 116 paria per laskenta. Kaikissa laskennoissa runsain laji oli niittykirvinen, keskimäärin 44,2 paria. Keltavästäräkkejä ja liroja tulkittiin pesiviksi keskimäärin noin 16 paria ja kapustarintoja 10 paria. Ylivoimaisesti eniten suolintupareja löytyi vuonna 1997, jolloin kartoituslaskennassa havaittiin 185 ja linjalaskennassa 127 pesivää paria. Suomen runsainta pesimälajia, pajulintua, havaittiin keskimäärin 16,6 paria kussakin laskennassa. Joutsenia tulkittiin pesiviksi keskimäärin 2,2 paria, metsähanhia 2,6 ja kurkia 3,4 paria per laskenta. Joutsenia ja kurkia havaittiin kaikissa laskennoissa, vuoden 2003 laskennassa pesiviä metsähanhia ei löytynyt. Kahlaajia tavattiin näissä laskennoissa yhteensä yhdeksän eri lajia, keskimäärin 6,4 lajia ja 36,4 paria per laskenta (taulukko 4). Taulukko 4. Vuosien 1997, 2002, 2003 ja 2005 pesimälintulaskennoissa Vapon rajaamalla laskentaalueella pesiviksi tulkitut parimäärät sekä kaikkien laskentojen keskiarvot. 1997 2002 2003 2005 laskentojen kartoitus linja- linja- linja- kartoitus- keski- Laji laskenta laskenta laskenta laskenta laskenta arvo joutsen * 1 2 1 4 3 2,2 metsähanhi * 3 3 4-3 2,6 tavi * 5 3 - - 2 2 telkkä * - - - 2-0,4 hiirihaukka - - 1 - - 0,2 nuolihaukka - - 1 2-0,6 muuttohaukka * - 1 - - - 0,2 riekko * - - 1 - - 0,2 teeri * - - - 10-2 12

kurki * 2 2 3 6 4 3,4 kapustarinta * 15 6 5 16 9 10,2 jänkäsirriäinen * 1 1 - - - 0,4 liro * 25 22 12 9 13 16,2 mustaviklo * - - 1 - - 0,2 metsäviklo 2 1-1 - 0,8 valkoviklo * - - 1 1 1 0,6 kuovi * 1 1 - - 1 0,6 pikkukuovi * 3 2 4 1 2 2,4 taivaanvuohi * 10 8 2 1 4 5 kalalokki * - - - 2-0,4 harmaalokki * - - 1 2 2 1 sepelkyyhky - - - 1-0,2 käki - 7 2 2-2,2 käpytikka - 1 1 1-0,6 käenpiika - 3-1 - 0,8 kiuru * 2 1 2 - - 1 niittykirvinen * 80 56 19 21 45 44,2 metsäkirvinen - 11 2 2 1 3,2 västäräkki * 3 3-4 1 2,2 keltavästäräkki * 31 10 12 13 16 16,4 leppälintu - 3 - - - 0,6 kivitasku - - - - 1 0,2 pensastasku * 3 3-1 - 1,4 laulurastas - 1 2 - - 0,6 punakylkirastas - 3 - - - 0,6 hernekerttu - - - - 1 0,2 pajulintu - 42 7 21 13 16,6 harmaasieppo - - - - 1 0,2 pikkulepinkäinen - 1 - - - 0,2 talitiainen - - - 1 1 0,4 hömötiainen - - 3 1-0,8 korppi - 1 5 9-3 peippo - 7 2 10 3 4,4 järripeippo - 6 2 1 5 2,8 punatulkku - 1 - - - 0,2 urpiainen - 2 - - 1 0,6 vihervarpunen - 3-8 2 2,6 punavarpunen - - 1 - - 0,2 peltosirkku 1 1 - - - 0,4 pohjansirkku * - 1 - - - 0,2 pajusirkku * - 2 - - 2 0,8 lajeja 17 35 26 29 25 26,4 pareja 188 221 97 154 137 159,4 13

4.4.2. Tiheydet Lajikohtaisia tiheysarvoja on esitetty vuosien 2002 ja 2003 linjalaskennoista. Vuoden 1997 kartoituslaskentojen pohjalta on arvioitu suolinnuston tiheyksiä yleisemmin. Kontiosuon kapustarintatiheys oli vuosien 2002 ja 2003 laskennoissa Pohjanmaan soiden keskitiheyttä suurempi, lirojen tiheys vaihtelee Kontiosuon keskimääräisestä Kivisuolla 2002 havaittuun korkeaan tiheyteen (taulukko 5). Keltavästäräkkien tiheys oli alueen keskimääräisellä tasolla, niittykirvisten tiheys keskimääräisen alarajoilla (Lähdesmäki 1995, Väisänen ym.1998). Kivisuon keskusaukealta 1997 ilmoitettu suolinnuston tiheys vastasi raportissa ko. alueelta ilmoitetun lajilistan perusteella laskien Pohjois-Pohjanmaan hyvien lintusoiden keskimääräisiä arvoja (Väisänen ym. 1998), mutta jäi 2/3 :aan läheisten soiden huipputiheyksiin verraten (Lähdesmäki 1995). 1997 koko kartoitusalueelta ilmoitetut kahlaajatiheydet jäivät alle vertailuaineistojen keskiarvon. Taulukko 5. Vuosien 2002 ja 2003 ilmoitetut lajikohtaiset tiheydet paria/km 2 eri linjoilta verrattuna Pohjois-Pohjanmaan soiden keskimääräisiin arvoihin (Väisänen ym.1998) ja Lääväsuon Räkäsuon aineistojen avosoiden keskimääräisiin tiheyksiin (Lähdesmäki 1995). 2002 2003 1998 1995 Kontiosuo Kivisuo Kontiosuo Kivisuo Väisänen ym. Lähdesmäki laji metsähanhi 4,0 - - - 0,2-2 0,9 liro 4,1 10,7-4 5-10 9,9 kapustarinta 4,1-9,5 1,9 1-3,5 1,35 teeri - - 10,0-0,75 - niittykirvinen 13,1 29 17,1 7 20-40 17,6 västäräkki - - - 5 1-2 1,84 keltavästäräkki 11,6 21 9,6 10 5-20 14,24 pajulintu - - - 5 30 1,2 hömötiainen - 10,3 - - 3,5-4.5. Uhanalaiset ja harvinaiset pesimälajit Eri tavoin luokiteltujen lintujen laji- ja parimäärät laskennoittain on esitetty taulukossa 6. Laskennoissa tavattujen lajien kuuluminen eri luokitteluihin on esitetty taulukossa 7 (liite 1). 4.5.1. Luonnonsuojelulain 46 ja 47 lajit Vuosina 1997 ja 2003 tavattu käenpiika ja 1997 tavattu peltosirkku kuuluvat luonnonsuojelulain 46 mainitsemiin uhanalaisiin lajeihin. Vuonna 1997 pesivänä ja 2005 pesimättömänä havaittu muuttohaukka kuuluu luonnonsuojelulain 47 :n mainitsemiin erityisesti suojeltaviin lajeihin. 14

4.5.2. Direktiivilajit Kivisuon Kontiosuon laskennoissa laskenta-alueella pesiviksi on tulkittu kaikkiaan kahdeksan direktiivilajia, joista keskimäärin viisi lajia ja 34,8 paria pesi alueella laskentaa kohti. Vuoden 1997 linjalaskennassa löytyi seitsemän pesiväksi tulkittua direktiivilajia. Runsaimmat direktiivilajit olivat liro ja kapustarinta. Näiden lisäksi kurkia ja joutsenia tavattiin pesivinä kaikissa laskennoissa. Muista direktiivilajeista pikkulepinkäinen ja muuttohaukka tulkittiin yhdessä laskennassa pesiviksi yhden parin voimin. Sama peltosirkkupari tulkittiin pesiväksi kahdessa vuoden 1997 laskennassa, teeri todettiin laskennallisesti pesiväksi lajiksi vuonna 2003. 4.5.3. Uhanalaisluokitellut lajit Erittäin uhanalaiset lajit Erittäin uhanalaiseksi maassamme luokiteltu muuttohaukka tavattiin Kivisuon Kontiosuon alueella pesimälintulaskennoissa vuosina 1997 ja 2005. Vuonna 1997 laji pesi ilmeisen vakiintuneella pesäpaikallaan. Lajin pesintä on todettu ko. paikalla vuosina 1995, 1997-1999, 2001 ja 2006 (Rehell 1995, Lammi ym.1997, Ollila Parviaisen 2002 mukaan, Ollila 2006). Vaarantuneet lajit Pesiviksi tulkittuja vaarantuneita lajeja laskennoissa on havaittu kaksi. Vuonna 1997 alueella pesivänä tavattiin peltosirkku, vuosina 1997 ja 2003 havaittiin käenpiika. Peltosirkku on avomaiden reunuspensaikoissa pesivä laji, jonka tyypillisintä pesimäympäristöä ovat peltoaukeat. Myöskään käenpiika ei ole suoraan suoympäristöstä riippuvainen laji. Silmälläpidettävät lajit Pesiviksi tulkittuja silmälläpidettäviä lajeja laskennoissa havaittiin kaikkiaan kuusi. Vuonna 1997 linjalaskennassa havaittiin neljä silmälläpidettävää lajia. Keskimäärin silmälläpidettäviä lajeja havaittiin laskennoissa kolme ja pareja yhdeksän. Keskimäärin runsain silmälläpidettävä laji oli metsähanhi, toiseksi runsaimmaksi silmälläpidettäväksi ylsi teeri, joita vuonna 2003 tulkittiin linjalaskennassa laskennallisesti pesiviksi 10 paria. Muilta vuosilta teeriä ei tulkittu pesiviksi. Ko. vuoden raportissakin epäiltiin luvun paikkansapitävyyttä. Kolmanneksi runsain oli pensastasku, keskimäärin 1,4 paria per laskenta. Muista silmälläpidettävistä lajeista jänkäsirriäistä tavattiin kahdessa laskennassa ilmeisesti sama yksi pari, sekä pikkulepinkäistä ja kivitaskua kumpaakin yksi pari yhdessä laskennassa. Alueellisesti uhanalaiset lajit Pesiviksi tulkituista alueellisesti uhanalaisista lajeista runsaimmat olivat keltavästäräkki ja liro. Pikkukuoveja tavattiin keskimäärin 2,4 paria per laskenta. Alueellisesti uhanalaisia lajeja tavattiin keskimäärin 3,8 ja pesiviä pareja 37,6 kussakin laskennassa. Metsähanhea lukuun ottamatta kaikkia neljää lajia tavattiin kaikissa laskennoissa. 4.5.4. Erityisvastuulajit Laskennoissa tavattiin pesivinä kaikkiaan 12 erityisvastuulajia. Keskimäärin laskentaa kohti niitä pesi 6,8 lajia ja 30,2 paria. Runsain erityisvastuulaji oli liro, seuraavaksi runsaimmat olivat 15

metsähanhi, pikkukuovi, joutsen, teeri ja tavi, joita oli kaksi paria per laskenta. Valkovikloja, kuoveja ja leppälintuja pesi keskimäärin 0,6, telkkiä ja jänkäsirriäisiä 0,4 ja mustavikloja 0,2 paria. Todellisuudessa jänkäsirriäisiä pesi vuonna 1997 alueella yksi pari, joka havaittiin sekä linja- että kartoituslaskennassa. 4.5.5. Indikaattorilajit Indikaattorilajeja laskennoissa tavattiin pesivinä kaikkiaan kymmenen. Pesivinä havaittiin keskimäärin 5,6 indikaattorilajia ja 20,6 paria laskentaa kohti. Indikaattorilajeista runsain oli kapustarinta. Muita tärkeitä indikaattorilajeja olivat kurki, metsähanhi, joutsen ja harmaalokki, joita pesi yksi pari kussakin laskennassa. Muita indikaattorilajeja havaittiin kutakin yksi pesivä pari kertaalleen, keskimäärin siis 0,2 paria per laskenta. Taulukko 6. Vuosien 1997, 2002, 2003 ja 2005 pesimälintulaskennoissa Vapon rajaamalla kartoitusalueella pesiviksi tulkittujen suolajien ja eri tavoin luokiteltujen lintujen laji- ja parimäärät vuosittain, sekä näiden keskiarvot 1997 2002 2003 2005 laskentojen kartoitus- linja- linja- linja- kartoitus- keskilaskenta laskenta laskenta laskenta laskenta arvot suolintuja lajeja 15 18 14 15 15 15,4 pareja 185 127 68 93 108 116,2 uhanal.luokiteltuja erittäin uhanal. lajeja - 1 - - - 0,2 pareja - 1 - - - 0,2 vaarantuneita lajeja 1 2-1 - 0,6 pareja 1 4-1 - 1,2 silmälläpidettäviä lajeja 3 5 2 3 2 3,0 pareja 7 15 6 13 4 9,0 alueell. uhanal. lajeja 4 4 4 3 4 3,8 pareja 62 37 32 23 34 37,6 direktiivilajeja lajeja 5 7 4 5 4 5,0 pareja 44 35 21 45 29 34,8 erityisvastuulajeja lajeja 7 8 6 6 7 6,8 pareja 39 37 23 27 25 30,2 indikaattorilajeja lajeja 5 7 7 4 5 5,6 pareja 22 16 16 28 21 20,6 5. Muita havaintoja Muuttohaukka on pesinyt Palosuolla vuosina 1995 (T. Kirkkomäki Lammi1997 :n mukaan), 1997-1999, 2001 (Ollila Parviainen2002 :n mukaan) ja 2006 (Hukkanen 2006, Ollila 2006). Lammi ym. 1997 :n mukaan vuonna 1995 Kivisuolla on tavattu sinisuo-, ampu- ja tuulihaukka, riekko, teeri, suokukko, jänkäkurppa ja isolepinkäinen (Rehell 1995). Sinisuo- ja ampuhaukka, teeri ja suokukko ovat direktiivilajeja. Ampuhaukka on uhanalainen vaarantunut, suokukko, teeri isolepinkäinen, tuuli- ja sinisuohaukka ovat silmälläpidettäviä. 16

6. Suon linnustollinen arvo 6.1. Muuttolinnut Muutonaikaisten kerääntymis- ja lepäilyalueiden arvoa mitataan IBA- ja FINIBA tarkasteluissa vesi- kahlaaja- ja lokkilintujen kerääntymisalueiden ja määrien perusteella. Muiden ryhmien, kuten varpus- ja petolintujen muutonaikaiset kerääntymät on katsottu Suomessa liian epäsäännöllisiksi ja vakiintumattomiksi että niiden perusteella olisi syytä tarkastella lintualueiden muutonaikaista tärkeyttä linnustolle (Asanti ym. 2003, Leivo ym. 2002). Kerääntymis- ja levähdysalue -terminologia on hieman erilainen eri lähteissä. Suomen ympäristökeskuksen Kosteikkojen linnuston suojeluarvo -julkaisun (Asanti ym. 2003). määritelmässä muutonaikainen levähdysalue on alue, johon lintuja kerääntyy muuttomatkallaan ruokailemaan ja lepäämään kesken muuttomatkan. Koska Muhoksen suot on pesimälinnuston vuoksi luokiteltu FINIBA :ssa tärkeäksi suomalaiseksi lintualueeksi, tämän tutkimuksen tuloksia on syytä tarkastella myös FINIBA kriteerien kannalta. FINIBA- kriteereissä (Leivo ym. 2002) kerääntymisalueella tarkoitetaan jokseenkin Kosteikkojen linnuston suojeluarvo julkaisun levähdysaluetta. FINIBA ei sen sijaan tunne levähdysalue termiä. Suomen tärkeät lintualueet hankkeen (FINIBA) tärkeän kerääntymisalueen kriteerit eivät havaituilla muuttajakertymämäärillä täyty. Tässä selvityksessä tarkasteltujen lajien raja-arvot ovat 150 300 yksilön välillä. Kivisuon Kontiosuon muuttolintulaskennoissa tarkasteltuja lajeja on enimmillään havaittu kymmeniä. (Leivo ym. 2002). Suomen ympäristökeskuksen kosteikkojen linnuston suojeluarvojen määrittämismenetelmän (Asanti ym. 2003) mukaan Kivisuon Kontiosuon alue on muuttoaikana havaittujen metsähanhi-, joutsen- ja kurkimäärien ja satunnaisemmin tavattujen sinisuo- ja tuulihaukan perusteella maakunnallisesti arvokas muuttolintujen levähdysalue. Muuttohaukan muutonaikainen havainto vuonna 2002 (Parviainen 2002) nostaa alueen periaatteessa valtakunnallisesti tärkeäksi levähdysalueeksi. Muuttohaukan tapauksessa kyseessä on todennäköisesti alueen vakituinen pari. 6.2. Pesimälinnusto 6.2.1. Luokittelut ja suojelupisteet Soidensuojelun perusohjelmassa (1977) linnuston runsauden perusteella tehtävän luokittelun mukaan maakunnallisesti merkittäviksi luokitellaan suot, joilla tavataan 15 21 mietinnössä esitetyn lajilistan suolintulajia. Jos lajeja on 22 tai enemmän, kyseessä on valtakunnallisesti arvokas lintusuo. Kivisuon Kontiosuon pesimälinnuston laskennoissa on käytössä olleiden laskentatulosten mukaan tavattu pesivinä kaikkiaan 25 eri lajia. Keskimäärin suolajeja tavattiin 15,4 laskentaa kohti. Soidensuojelun perusohjelman luokituksen mukaan Kivisuon Kontiosuon alue on valtakunnallisesti merkitsevä lintusuo, laskentojen keskiarvon perusteella suo kuuluisi maakunnallisesti merkittävien lintusoiden luokkaan. Suon linnusto ei koskaan ole tyhjentävästi selitetty yhden vuoden laskennoilla. Lajistossa ja parimäärissä näkyy luonnonolojen ja sattuman aiheuttamaa vaihtelua. Suon linnustollista arvoa on perusteltua tarkastella useamman vuoden aineistojen perusteella, joten Kivisuon Kontiosuon alueen voi katsoa Soidensuojelun perusohjelman nojalla olevan valtakunnallisesti merkittävä lintujen pesimäalue. 17

Kohdassa 4.1. Suolaji käsite kerrotulla lajilistan soveltamistavalla ei ole vaikutusta todettujen suolajien lukumäärään. Useina vuosina laskenta-alueella pesinyt muuttohaukka kuuluu luonnonsuojelulain 47 :n tarkoittamiin erityisesti suojeltaviin lajeihin. Eri asteisesti uhanalaiseksi luokitelluista lajeista yksi, erittäin uhanalainen muuttohaukka, on suolaji. Vaarantuneeksi luokitellut kaksi uhanalaista lajia eivät ole varsinaisesti suoympäristön lajeja. Silmälläpidettäviksi luokiteltuja lajeja on tavattu kaikkiaan kahdeksan ja alueellisesti uhanalaisia neljä. Erityisvastuulajeja on tavattu kaikkiaan 11, indikaattorilajeja kymmenen. Suomen ympäristökeskuksen kosteikkojen linnuston suojeluarvon pisteytysmenetelmän mukaan laskenta-alue sai pesimälintulaskentojen suojelupisteiden keskiarvona 66,28 pistettä (Asanti ym. 2003). Suojelupisteiden laskemiseen on menetelmät osiossa esitetyistä syistä johtuen käytetty linjalaskentatulosten kohdalla havaittuja parimääriä. Vuoden 2006 muuttohaukan varmistettu pesintä (Hukkanen 2006, Ollila 2006) nostaa yksinään suojelupistekeskiarvoa kolmella pisteellä. Läheisellä samaan suoaluekokonaisuuteen (FINIBA 810320) kuuluvalla Lääväsuolla 1997 tehdyn pesimälinnuston kartoituksessa Lääväsuo sai kartoituslaskennan tulosten perusteella 75,5 pistettä. Lääväsuolla pesi tuolloin runsaasti kahlaajia, sekä muutto- ja sinisuohaukka. 6.2.2.Linnuston tiheys Laskentaraporteissa ilmoitetut tiheystiedot ovat hajanaisia ja vaihtelevasti ilmoitettuja, joten niitä voi pitää lähinnä suuntaa-antavina. Ilmoitetut suolinnuston kokonaistiheydet ovat parhaimmillaan laajemmin alueellisesti vertaillen hyvää keskitasoa, jääden kuitenkin huippuarvojen alapuolelle. Yksittäisten lajien tiheydet ovat parhaimmillaan niin alueellisesti kuin läheisiin huippukohteisiin verrattuina huomattavan korkeita. 6.2.3. Linnustollisesti tärkeimmät alueet Kaikissa pesimäaikaan tehdyissä laskennoissa linnustoltaan tärkeimmiksi alueiksi nimetään Kivisuon rimpinen alue, Palosuon rimmikkö ja Kontiosuon vaikeakulkuiset vetiset rimpialueet. Linnustollisesti tärkein alue on Palosuon rimmikkö, jossa muuttohaukka on pesinyt useina vuosina. Laji pesintä on todettu ko. paikalta vuosina 1995, 1997-1999, 2001 ja 2006. Palosuolla pesii myös muuta suolajistoa, vuonna 2006 suolla pesi joutsen, metsähanhi pesi paikalla vuosina 1997 ja 2002. Kurkia Palosuolla on pesinyt kaikkina laskentavuosina. Kivisuon rimpisellä alueella pesii runsaahkosti liroja ja kapustarintoja, sekä vuosittain vaihtelevasti muutama pari kurkia, metsähanhia ja joutsenia. Suurimmat suolinnuston tiheydet on ilmoitettu juuri tältä alueelta. Kontiosuolla pesii muutamia kapustarintoja, useimpina vuosina kurki ja satunnaisemmin metsähanhi. 18

6.3. Linnustollinen arvo Kivisuon- Kontiosuon alue on näiden laskentojen perusteella pesimälinnustoltaan, lajistoltaan ja linnuston tiheydeltään, valtakunnan tasolla arvokas suokohde. Muuttolinnustoltaan alue on maakunnallisesti merkittävää tasoa. Alueen tärkein pesimälaji on muuttohaukka. Suolla pesii suhteellisen runsaina arvokkaita lajeja kuten joutsen, metsähanhi ja kurki. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna Kivisuon Kontiosuon alueella pesii erittäin runsaasti suolajeja ja huomattavia määriä silmälläpidettäviä-, direktiivi-, erityisvastuu- ja indikaattorilajeja. Direktiivilajeista liron ja kapustarinnan runsaus on silmiin pistävää. Muuttolinnuston olennaisin piirre on pienehköjen kurki- ja metsähanhiparvien esiintyminen. Muutonaikaiseen arvoon vaikuttavat nostavasti myös avomaalla saalistavien petolintujen syysmuuttohavainnot. Kivisuon Kontiosuon alueen linnustollinen tarkastelu erillään muusta Muhoksen Utajärven suoalueesta (Räkäsuo- Lääväsuo Kivisuo) on hieman harhaanjohtavaa. Erityisesti isot lajit, joutsen, kurki, metsähanhi ja petolinnut liikkuvat pesimäaikana ravinnonhaussa laajalla alueella. Tutkimusalue on tässä käsiteltyjen laskentatietojen perusteella ekologisesti tärkeä osa Muhoksen soiden valtakunnallisesti merkittävää FINIBA 810320 aluetta (Leivo ym. 2002). 7. Lähdeviitteet Anon. 1979: EU:n lintudirektiivi (79/409/ETY). Asanti, T., Gustafsson, E., Hongell, H., Hottola, P., Mikkola-Roos, M., Osara, M., Ylimaunu, J. & Yrjölä, R. 2003: Kosteikkojen linnuston suojeluarvo. Suomen ympäristö 596. Finlex verkkojulkaisu: http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5140.pdf Hukkanen, M. 2006: puhelinkeskustelu 24. 9. 2006. Jokela, J. 2004: Muhoksen Kivisuon Kontiosuon sulkijat ja muuttajat. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky. Jokela, J. ym. 2005: Kivisuon Kontiosuon pesimä ja muuttolinnusto 2005. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky. Järvinen, O. & Väisänen, R. A. 1983: Correction coefficients for line transect censuses of breeding birds. Ornis Fennica 60, 1983. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Eläinmuseo, Helsinki. Kouki, J. & Järvinen, O. 1980: Kertalaskennan tuloksista suolinnuston tutkimuksessa. Ornis Fennica 57:134 136. Lammi, E., Lampila, P., Soppela, K. & Venetvaara, J. 1997: Muhoksen Kivisuon pesimälinnusto v. 1997. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky. 19

Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola- Roos, M & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Bird Life Suomen julkaisuja No: 4. LTKM verkkosivut: http://www.fmnh.helsinki.fi/seurannat/pistelaskenta/index.htm Lähdesmäki, P. 1995: Lintuyhteisön rakenteesta ja lajitiheyksistä eri suotyypeillä Pohjois-Suomen aapasuoalueella Ylikiimingissä, Muhoksella ja Utajärvellä. Aureola 20 1995 Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä 1977: Soidensuojelun perusohjelma. Komiteanmietintö 1977:48. Ollila, T. 2006: puhelinkeskustelu 25. 9. 2006 Parviainen, J. 2003: Kivi-Kontiosuon linnustoselvitys. PSV-Maa ja Vesi, Jaakko Pöyry infra Parviainen, J. 2002: Kivi-Kontiosuon linnustoselvitys. PSV-Maa ja Vesi, Jaakko Pöyry infra Pessa, J. 1995: IBA-hanke Pohjois-Pohjanmaalla. Aureola 20 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus., Helsinki. Rehell, S. 1995: Kivisuo. Kasvillisuusselvitys. Vapo Oy. Svensson, S. 1978: Förenklad revirkarteringsmetod för inventering av fåglar på myrar och mossar. Vår Fågelvärld 37:9 18. Timonen, M-L. & Klinga, J. 2004: Kivisuon suokasvillisuusselvitys, Muhos Utajärvi 2004. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky. Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Valtakunnallisesti silmälläpidettävät ja elinvoimaiset linnut alueilla (verkkodokumentti). Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=57937&lan=fi Väisänen, R. A., Lammi, E., & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 568 s. Otava, Helsinki. 20

Liite 1 Taulukko 7. Laskennoissa tavattujen eri tavoin luokiteltujen lajien luokitukset. Luonnonsuojelulaki = luonnonsuojelulaissa mainitut uhanalaiset (46 ) ja erityisesti suojeltavat (47 ) lajit. Uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa, VU = uhanalainen vaarantunut, NT = silmälläpidettävä ja RT = Pohjois-Pohjanmaalla alueellisesti uhanalainen laji. EU:n direktiivilaji = EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 mainittu laji, jonka elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Erityisvastuulaji = Suomen erityisvastuulaji, jonka Euroopan kannasta noin 15% pesii Suomessa. Indikaattorilaji = edustavaa suoympäristöä indikoiva laji. Suolajit merkitty tähdellä *. laji suolaji luonnonsuojelulaki direktiivi uhanalaisuusluokitus erityisvastuu indikaattori- 47 46 -laji -laji laji joutsen x - - x - x x metsähanhi x - - - NT, RT x x tavi x - - - - x - heinäsorsa x - - - - - - telkkä x - - - - x - tukkasotka x - - - - x - maakotka - x - x VU - - tuulihaukka - - - - NT - - ampuhaukka x - x x VU - - muuttohaukka x x - x EN - x sinisuohaukka x - - x NT - x riekko x - - - - - x teeri x - - x NT x - kurki x - - x - - x kapustarinta x - - x - - x jänkäsirriäinen x - - - NT x x töyhtöhyyppä x - - - - - - liro x - - x RT x - mustaviklo x - - - - x x rantasipi - - - - - x - valkoviklo x - - - - x - kuovi x - - - - x - pikkukuovi x - - - RT x - taivaanvuohi x - - - - - - kalalokki x - - - - - - harmaalokki x - - - - - x suopöllö x - - x - - x käki - - - - NT - - käenpiika - - x - VU - - kiuru x - - - - - - niittykirvinen x - - - - - - västäräkki x - - - - - - keltavästäräkki x - - - RT - - leppälintu - - - - - x - kivitasku - - - - NT - - pensastasku x - - - NT - - pikkulepinkäinen - - - x NT - - isolepinkäinen x - - - NT, RT - - peltosirkku - - x x VU - - pohjansirkku x - - - - - x pajusirkku x - - - - - -