Päivämäärä VAPO OY MAKKARA-AAVAN LIN- NUSTOSELVITYS

Transkriptio

1 Päivämäärä VAPO OY MAKKARA-AAVAN LIN- NUSTOSELVITYS

2 VAPO OY MAKKARA-AAVAN LINNUSTOSELVITYS Päivämäärä 30/11/2010 Tarkastus 30/11/2010 Laatija Heikki Tuohimaa, Petri Hertteli Tarkastaja Petri Hertteli Kuvaus Makkara aavan (Ranua) linnustoselvitys Viite Ramboll Pitkänsillankatu KOKKOLA T F

3 MAKKARA-AAVAN LINNUSTOSELVITYS SISÄLTÖ 1 johdanto 1 2 aineisto ja menetelmät Pesimälinnusto Muutonaikainen linnusto Muutonaikainen linnusto Asiantuntijakysely Kysely Kirjallisuustarkastelu Linnustollisesti merkittävät kohteet lähialueella aiemman tutkimustiedon perusteella 3 3 Tulokset 3.1 Pesimälinnusto Koostumus ja jakautuminen alueelle Huomionarvoiset lajit Vuosien 1999 ja 2009 laskentojen välinen vertailu Muutonaikainen linnusto Muutonaikainen linnusto Asiantuntijakysely yhteenveto ja päätelmät 10 KIRJALLISUUS LIITTEET Liite 1. Makkara aavan sijaintikartta Liite 2. Makkara - aavan selvitysaluekartta Liite 3. Makkara - aavan pesimälajikartat Liite 4. Makkara - aavan pesimälajitaulukot

4 1-1 1 JOHDANTO Vapo Oy suunnittelee turvetuotantoa Ranuan kunnassa sijaitsevalle Makkara-aavan suoalueelle. Suunniteltu tuotantoalue sijaitsee Kuivajoen vesistöalueella. Turvetuotantoon sopivan alueen koko on noin 467 hehtaaria. Alue on vuokrattu turvetuotantokäyttöön vuonna Hankealue on suurimmalta osin ojittamatonta ja luonnontilaisen kaltaista aluetta. Alue muodostuu viidestä erillisestä ottoalueesta, jotka muodostavat vaiheittain tuotantoon otettavat pohjois-, keski- ja eteläosan. Aiempi lintuselvitys Makkara - aavalta on vuodelta 1999, jolloin tutkimusalueen pesimälinnusto laskettiin kartoituslaskentamenetelmällä (Jokela ym. 1999). Tuorein laskenta ajoittuu vuoteen Tavoitteena oli päivittää ja samalla täydentää tietoja pesivän linnuston koostumuksesta ja saada käsitystä myös alueen muutonaikaisesta merkityksestä. Muutonaikaisia laskentoja tehtiin sekä keväällä, että syksyllä Laskennoissa huomioitiin erityisesti uhanalaisten (Rassi ym. 2001), EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) sekä Suomen erityisvastuulajien esiintyminen (Rassi ym. 2001, Leivo ym. 2002). Tässä raportissa esitellään laskentojen menetelmät ja tulokset, sekä vertaillaan vuosien 1999 ja 2009 laskentatuloksia. Lisäksi selvitykseen on koottu asiantuntijoille laaditun kyselyn (2010) tulokset sekä esille noussut kirjallisuustieto. Kyselyllä pyrittiin selvittämään lähinnä suon muutonaikaista merkitystä. Maastoselvityksistä vuonna 2009 pesimälintujen kohdalla vastasi Heikki Tuohimaa ja muuton aikaisten levähtäjien osalta luontokartoittaja, ympäristösuunnittelija AMK Petri Hertteli Ramboll Finland Oy:stä. Tämän raportin laadintaan osallistuivat molemmat laskijat. Linnustoselvitys on tehty Vapo Oy:n toimeksiannosta. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Pesimälinnusto Kesällä 2009 pesimälinnustoa kartoitettiin käymällä jalkaisin kertaalleen läpi suoalueet. Tutkimusalueen rajat on nähtävissä liitteessä 2. Alue jaettiin selvityksessä neljään osaan, joiden kartoitusajankohta jakautui seuraavasti: - Joutsenenpesänaapa (suota halkovan tien eteläpuoleinen osa) klo Makkaralamminaapa (suota halkovan tien pohjoispuoleinen osa) klo Tutkimusalueen eteläosassa sijaitsevat kaksi erillistä pienempää suota klo Makkara aapa ja sen viereinen pieni suo klo 4:30 12:15. Sää oli kaikkina päivinä samanlainen: tyyni, kirkas ja päivällä helteinen. Havainto-olosuhteet olivat muutoin hyvät, mutta lämpimästä säästä johtuen lintujen laulu- ja soidinaktiivisuuden havaittiin lopahtavan tavallista aiemmin aamulla (selvää hiljenemistä jo noin aamukahdeksasta alkaen). Itse laskenta ja parimäärien tulkinta tehtiin kartoituslaskennan tapaan Koskimiehen ja Väisäsen (1988) julkaisemia ohjeita soveltaen. Pesiväksi pariksi tulkittiin mm. laulava koiras, havaittu pari tai yksinäinen naaras sopivassa pesimäympäristössä pesimäaikaan sekä varoitteleva yksilö, havaittu poikue tai pesä. Tutkimusalueen laajuuden ja resurssien rajallisuuden vuoksi kartoituslaskenta suunnattiin pääsääntöisesti avonaisille suoalueille, jotka ovat linnustollisesti merkittävämpiä. Laskennoissa keskityttiin varsinaisiin suolla pesiviin vesi- ja rantalintuihin. Tutkimusalueella pesii myös yleisiä metsälintuja, joiden parimääriä ei pyritty selvittämään. Lisäksi selvityksessä kiinnitettiin huomiota lajeihin, joille suoalueella voi olla merkitystä ruokailualueena, mutta niiden pesäpaikka on toisaalla. Tällaiset lajeja ovat mm. petolinnut.

5 1-2 Menetelmänä kartoituslaskenta soveltuu hyvin suoalueiden pesimälinnuston selvittämiseen selkeärajaisilla ja pienehköillä laskentakohteilla, koska koko alue pystytään inventoinnin aikana käymään systemaattisesti läpi. Eri lintulajien pesintöjen ajoittumisen, lintujen satunnaisen liikkumisen ja esim. sääolosuhteiden vaihtelun vuoksi kattavan aineiston keräämiseksi alueella tulisi kuitenkin suorittaa useita laskentakertoja, jolloin mahdollisimman suuri osa pesivistä yksilöistä pystyttäisiin laskentojen aikana havaitsemaan ja samalla erottamaan pesivästä kannasta siellä muutoin oleilevat yksilöt. Tässä selvityksessä tarkastellaan myös vuoden 1999 tuloksia. Tuolloin selvitettiin alueen pesimälinnusto kartoituslaskennalla. Alue laskettiin kahdesti ja ja niihin käytettiin yhteensä kahdeksan henkilötyöpäivää. Pesimälinnuston osalta vuoden 1999 laskennat olivat kattavampia (Henkilötyöpäiviä 8 vs 3) kuin nyt tehdyt. Tästä seuraa, että myös tulokset ovat luultavasti luotettavampia, mutta tuolloinkin laskentojen määrä jää alle kartoituslaskennan suositusten mukaisesta määrästä. Siksi havaittujen parimäärien arvioidaan jääneen todellisia pienemmiksi ja tuloksia pidetään suuntaa antavina (Jokela ym. 1999). Vuosien 1999 ja 2009 laskentojen määrällisestä eron vuoksi linnustosta tapahtuneita muutoksia on vaikea arvioida. Etenkin kesän 2009 tulosten yhteydessä esitettyjä parimäärälukuja tulisi käsitellä ensisijaisesti minimiarvioina lajien pesivästä kannasta alueella. Myös laskenta-ajankohdan myöhäisyys mahdollisesti vaikuttaa tuloksiin jonkin verran, koska osa linnuista oli luultavasti lopettanut reviiriääntelyn ja pesinnässä epäonnistuneita oli ehkä poistunut alueelta. Puutteista huolimatta oikean suuntainen kokonaiskuva alueen pesivästä linnustosta muodostuu vuosien 1999 ja 2009 tuloksia rinnakkain tarkastelemalla Muutonaikainen linnusto 2009 Tutkimusalueen muuton aikaista merkitystä selvitettiin yhdellä muutontarkkailupäivällä klo Lisäksi kerääntymishavaintoja tehtiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä klo Kevään havainnointi suoritettiin karttatarkastelun ja vallitsevan eteläisen tuulensuunnan perusteella pääsääntöisesti Makkaralamminaapaa ja Joutsenenpesäaapaa jakavalta tieltä, josta tutkimusalueelle saapuvaa ja ohittavaa muuttoa pystyttäisiin seuraamaan laajimmalla alueella samanaikaisesti. Lisäksi keväällä ja syksyllä tarkkailtiin erityisesti Makkaralampea ja Linkkahyöteikön länsipuoleisen allikkoa. Syksyllä havainnointi suoritettiin kävellen Makkaralamminaavan, Joutsenenpesäaavan ja Linkkahyöteikön molempien pienempien soiden kautta, Makkaralamminaavan ja Joutsenenpesäaavan välisen saarekkeen toimiessa lähtöpisteenä ja määränpäänä. Tutkimusalueelta ei ole olemassa aiempaa muutontarkkailutietoa Muutonaikainen linnusto 2010 Tutkimusalueen muuton aikaista merkitystä selvitettiin kolmella muutontarkkailupäivällä klo , klo ja klo Lisäksi havaintotietoja kartoitettiin asiantuntijakyselyllä. Kevään havainnointi suoritettiin Joutsenenpesäaavalla Joutsenlehdon niemekkeeltä, Makkara-aavalla suon pohjoislaidalta sekä Makkaralamminaapaa ja Joutsenenpesäaapaa jakavalta tieltä. Lisäksi tarkkailtiin Linkkahyöteikköä ja sen länsipuoleista allikkoa. Elokuussa (28.8) Makkara-aavalla, Joutsenenpesäaavalla (11.9) havainnointi suoritettiin autoilemalla tutkimusalueen sisäistä ja läheisyydessä sijaitsevaa metsäautotieverkostoa pitkin pysähdellen mahdollisia ääniä ja lentäviä lintuja havainnoiden suon laidoilta avautuvilta kohteilta. Em. kohteiden lisäksi havainnoitiin tutkimusalueen koillis- ja itäpuolella suon laidoilta Makkaralatva-aavalle Saarisuolle sekä Keväjärvelle.

6 Asiantuntijakysely Lapin lintutieteelliselle yhdistykselle lähetettiin oheinen kysely marraskuussa Sama kysely lähetettiin myös Pohjois-Pohjanmaan lintutieteelliselle yhdistykselle, sillä tutkimusalue sijaitsee osittain yhdistysten rajapinnassa Kysely Kysely Lapin lintutieteelliselle yhdistyksellenne liittyen Ranuan Makkara-aavan ja Pyöriäsuon sekä Kuivaniemen Polvisuon linnustoon. Soilla on tehty kesällä 2009 pesimälinnustoselvitys, jonka yhteydessä on myös seurattu suolla mahdollisesti liikkuvia päiväpetolintuja. Lisäksi muutonaikaista merkitystä on selvitetty maastossa keväällä ja syksyllä 2009 ja 2010 Polvisuon ja Makkara-aavan osalta. Yhdistyksenne apu olisi tarpeen seuraavissa kysymyksissä: 1) Onko em. soista aikaisempaa linnustotietoa, linnustoselvityksiä, jäsenistön omia havaintoja yms.? Mikäli tiedossanne on aikaisempaa lintutietoutta, voitteko mainita tietolähteet, raportin nimet, tekijät, kenellä voisi olla omakohtaista tietoa suon linnustosta jne. 2) Onko yhdistyksellä tiedossa em. soiden lintujen muutonaikaisesta merkityksestä (lajit esim. kurki, joutsen, hanhet, kahlaajat jne.), kerääntyykö suolle kevät- tai/ja syysmuuton aikaan levähtämään ja ruokailemaan runsaasti lintulajeja (tiedossa olevat suurimmat yksilömäärät, paikat, lajit jne.)? 3) Onko em. soiden lähettyvillä (n. 2 km etäisyydellä) tiedossa muita lintujen muutonaikaisia tärkeitä levähdys- tai kerääntymäalueita? Em. kohteilla on mahdollisesti käyty Suorallin yhteydessä Myös ns. negatiivinen tieto (eli että olemassa olevaa tietoa ei ole yhdistyksellä) on yhtä tärkeä. Voitte lisätä vapaasti myös muita kommentteja/tietoja ko. suota koskien. Iso kiitos jos ehditte vastaamaan kyselyyn! Uhanalaisten lajien osalta oltiin yhteydessä Metsähallituksen luontopalveluihin, joka hallinnoi salassa pidettävää lajitietoa. Lisäksi puhelintiedustelulla kuntaan ja lintuharrastajille etsittiin tutkimusaluetta tuntevia henkilöitä. 2.5 Kirjallisuustarkastelu Linnustollisesti merkittävät kohteet lähialueella aiemman tutkimustiedon perusteella Pohjois-Pohjanmaan linturetkioppaassa (Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry, 1996) esitellään tutkimusalueen lähistöltä (n. 10 km) kaksi kohdetta. Molemmat kohteet ovat myös Natura 2000 alueita. Oijärvelle ja Litokairalle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelmat (Hägg&Pessa, 2006 sekä Metsähallitus 2007). Litokaira Oijärven Itäpuolella sijaitsee Suomen eteläisimmäksi erämaa-alueeksi kutsuttu rämeiden ja nevojen vallitsema Litokairan suojeltu suokokonaisuus, joka ulottuu Pudasjärven Isosaarisuolta Ranuan lapiosuolle. Sen linturikkaimpia alueita ovat Iso-Saarisuo, Iso-Äijönsuo ja Lapiosuo, joilla sijaitsevat parhaimmat rimmikkoalueet. Litokairan alueella esiintyy merkittävistä erämaisuutta ja suoluontoa indikoivista lajeista mm. kuukkeli, pikkusirkku, pikkutikka, mustaviklo, jänkäsirriäinen, riekko, muuttohaukka, nuolihaukka, ampuhaukka, kalasääksi. Matkaa tutkimusalueelta lähimmille Litokairan suoalueille kertyy noin 2,5 kilometriä. Huomion arvoista on, että myös suojelualueen länsipuolella (Kivijoen länsipuolella) esiintyy ojittamattomia suoalueita. Kivijoen varresta on Makkaraojan varteen johtaa ojittamaton ekologinen käytävä.

7 1-4 Litokairan laajat suoerämaa-alueet ovat merkittäviä muuttavien lintujen levähdysalueina (Tuohimaa, 2003). Oijärvi Oijärven eteläisemmän osan Mursujärven linnusto on mielenkiintoinen. Mursujärvi sijaitsee 20 km lounaaseen tutkimusalueelta. Alueella pesii 35 lintuvesille ominaista lajia, joista vesilintulajeja on 13 ja kokonaisparimäärä noin 100. Arvokkaimpia pesimälajeja ovat joutsen, heinätavi, ja lapasorsa. Lokkilintuja esiintyy noin 70 paria. Kahlaajia on havaittu pesivänä 8 lajia ja noin 50 paria. Suurin Oijärven eteläpäässä havaittu lintumäärä kevätmuuttolaskennassa on noin 600 lintua, joista kolmisensataa vesilintua, parisataa kahlaajaa ja loput lokkilintuja. Alueella vuosina suoritettujen lintulaskentojen mukaan (Hägg&Pessa, 2006) joutsenten määrä syksyllä nousee kpl. Keväisin liroja saattaa esiintyä kpl, suokukkoja kpl ja mustavikloja kpl. Tutkimusalueella ja sen länsipuolella Keväjärvellä havaitut joutsenet suuntaavatkin muuttonsa todennäköisesti Oijärven kautta. 3 TULOKSET 3.1 Pesimälinnusto Kesän 2009 laskentojen tulokset on esitetty liitteessä Koostumus ja jakautuminen alueelle Tutkimusalueella havaittiin kaikkiaan 21 suoympäristössä pesivää vesi- ja rantalintulajia, joiden kokonaismääräksi muodostui 183 paria. Lisäksi metsälintuja havaittiin todennäköisesti tai varmasti pesivänä 24 lajia tutkimusalueen sisällä. Suolintukannan tiheydeksi saatiin 22 paria/km2. Metsälinnut huomioiden lintukannan kokonaistiheys olisi luonnollisesti selvästi suurempi. Pesivien lajien lisäksi havaittiin joukko muualla pesiviä lajeja ravinnonhaussa alueella. Lintutiheys vaihtelee tutkimusalueen sisällä ja sieltä on tunnistettavissa arvokkaita ja vähemmän arvokkaita kohtia. Eniten lintuja on märimmissä osissa. Seuraavassa tarkastellaan laskentojen tulokset tutkimusalueen eri osista. Joutsenenpesänaapa Joutsenenpesänaapa on linnustoltaan monimuotoisin tutkimusalueen osista. Kahlaajia havaittiin kuusi lajia. Niitä olivat: liro (13 paria), valkoviklo (2 paria), jänkäkurppa (2 paria), taivaanvuohi (4 paria) sekä kapustarinta (1 pari) ja pikkukuovi (1 pari). Kahlaajat keskittyivät Joutsenlehdon pohjois- ja koillispuolella sijaitsevaan rimpeen, mihin muodostui samalla koko tutkimusalueen merkittävin kahlaajakeskittymä. Vesilinnuista pesiväksi tulkittiin naaraspukuinen jouhisorsa, joka oleili edellä mainitusta rimmessä. Ainoa muu vesilintuhavainto koski yli lentävää neljän yksilön joutsenparvea, joita ei katsottu pesiviksi. Kurkia havaittiin kaksi paria. Joutsenenpesänaavan runsain laji oli niittykirvinen (21 paria). Suoympäristön varpuslinnuista esiintyivät myös keltavästäräkki (7 paria), pajusirkku (2 paria) sekä pohjansirkku. Pohjansirkkuja tulkittiin rajausalueen sisäpuolelle kaksi paria, joiden lisäksi rajausalueen ulkopuolella, mutta sen lähituntumassa havaittiin useita reviirejä. Pohjansirkku havaittiin myös muutontarkkailussa. Suon varpuslintureviirit jakaantuivat tasaisesti keskittymättä erityisesti minnekään. Alueen eteläosan ojitetulla rämealueella esiintyi monia tavallisia metsälintuja, missä havaintoja tehtiin noin 20:stä

8 1-5 eri varpuslintulajista. Myös avosuon ympäröimissä metsäsaarekkeissa esiintyi metsälintuja, mm. länsiosan pienessä saarekkeessa oli käpytikan pesä. Petolintuja havaittiin useita lajeja. Sinisuohaukka(-koiras) saalisti pitkään tutkimusalueen eteläosissa matalalla lentäen. Suo vaikutti olevan osa sen reviiriä, mutta pesä ilmeisesti sijaitsi toisaalla. Tulkinta ja havainto olivat samanlaisia myös vuonna Kanahaukka lensi matalalla tienreunustan metsäsaarekkeesta Pälkkimaan suuntaan. Muista petolinnuista havaittiin maakotka, kalasääski ja mehiläishaukka. Kaikki nämä lajit lensivät osan aikaa myös Makkaralamminaavan yläpuolella. Aikuispukuinen toisin sanoen sukukypsä maakotka kierteli pitkään, korkealla lentäen, laajalla alueella (noin 5km x 5km) suolakeuden ja lähimetsien yllä. Sen lentoreittien painopiste vaikutti sijoittuvan Makkaralammin aavan itäpuolelle. Kalasääski saapui pohjoisesta Makkaralammin suunnalta lentäen suon yli etelään. Mehiläishaukka kierteli laajalti alueen yläpuolella pitkään ja korkealla lentäen. Sen lennot painottuivat Makkaralammin aavan pohjoispuolella. Kevätmuuton tarkkailun yhteydessä havaittiin isolepinkäinen, joka saattaa alueella pesiä. Syksyllä kasvillisuusselvityksen yhteydessä havaittiin metso aluerajauksen etelärajalla sekä kolme teertä Joutsenenpesälehdon luoteispuolisessa metsäsaarekkeessa. Makkaralamminaapa Makkaralamminaapa oli linnustoltaan melko vaatimaton. Makkaralamminaavalla tulkittiin pesiviksi kahlaajista vain liroja (3 paria) sekä taivaanvuohia (2 paria). Lisäksi aavan yllä soi hetken jänkäkurppa, joka kuitenkin tulkittiin saapuneen Joutsenenpesänaavan puolelta, eikä sitä katsottu täällä pesiväksi. Vesilintuja havaittiin kaksi lajia, molemmat Makkaralammessa. Taveja oli hetken lennossa kaksi yksilöä, joista tulkittiin yksi pari sukupuolia ei ehditty määrittämään. Yksinäinen joutsen oletettiin pesimättömäksi tai pesinnässä epäonnistuneeksi, koska se oli kahden päivän ajan jatkuvasti yksin, eikä muutoinkaan käyttänyt pesivän linnun tavalla. Makkaralamminaavan varpuslintuja olivat niittykirvinen (25 paria), keltavästäräkki (2 paria) ja pajusirkku (2 paria) sekä pensastasku 1 pari. Hyvin lähellä rajausaluetta oli myös toinen pensastaskureviiri. Muita huomionarvoisia havaintoja olivat suon itäreunan kelossa ruokaillut pohjantikka ja länsireunalla oleillut palokärki. Metsälintuja ei tällä rajausalueella juurikaan pesi, mutta luoteisnurkassa oli kuitenkin reviirit pajulinnulla ja metsäkirvisellä. Petolintuja havaittiin useita lajeja. Makkaralammin tuntumassa saalistelivat jonkin aikaa nuolihaukka ja varpushaukka. Näistä nuolihaukka saattoi olla kotoisin Makkara-aavalta, jossa nuolihaukan arvioitiin pesivän. Myös varpushaukka luultavasti pesii lähellä havaintopaikkaa. Lisäksi havainnot tehtiin mehiläishaukasta, kalasääskestä ja maakotkasta, joiden havainnoista on kerrottu Joutsenenpesänaavan kohdalta. Makkara aapa Makkara aavalla havaittiin kuusi kahlaajalajia, joita olivat liro (12 paria), valkoviklo ( 3 paria), taivaanvuohi (2 paria), jänkäkurppa (1 pari), pikkukuovi (2 paria) ja kapustarinta 1 pari. Lisäksi rajausalueen lähellä, mutta sen ulkopuolella pesivät mm. valkoviklo- ja pikkukuovipari sekä joitakin liropareja. Ainoa vesilintuhavainto oli rajaus-alueen luoteisreunalla oleillut joutsenpari poikasten kanssa. Kurkipari pesi suolla, niiden kaksimunainen pesä sijaitsi melko keskellä rajausaluetta. Suon eteläreunalla havaittiin riekko. Makkara-aavalla suovarpuslinnuista ainoa yleinen oli niittykirvinen (24 paria). Muista lajeista tavattiin vain yksi västäräkkipari. Esimerkiksi keltavästäräkki ei suolla havaittu, mikä tosin oli tilanne myös vuonna Pohjansirkkuja lauloi lähellä rajausaluetta, mutta ei sisäpuolella. Metsien varpuslintuja havaittiin noin 15 eri lajia suon metsäsaarekkeissa. Niistä mielenkiintoisimpia olivat tilhi, leppälintu ja kulorastas. Metsälintuhavainnot keskittyivät Makkara-aavan länsipuoleiseen osaan ja siellä avosuon katkaisevaan pohjois-eteläsuuntaiseen vanhaa ja kookasta puustoa sisäl-

9 1-6 tävään korpikaistaleeseen. Nuolihaukka, jonka käytös viittasi pesintään, havaittiin laskeutuvan kyseiseen metsäsaarekkeeseen. Muita petolintuja ei Makkara-aavan kartoituksessa tavattu. Makkara aavan pienemmällä rajausalueella esiintyi joitakin metsien varpuslintulajeja mm. metsäkirvisiä, mutta ei ainoatakaan suolintua. Pienet suot Tutkimusalueen eteläosan rajatuista kahdesta avosuoalueista läntisempi on linnustollisesti merkittävä, kun taas itäisempi on vaatimaton. Yllättäen ainoa rajausten sisäpuolella tavattu kahlaajalaji oli kapustarinta (3 paria). Kapustarinnat ryhmittyivät läntisemmän suon rajausalueen allikon ympärillä. Lisäksi lähellä itäisempää suota havaittiin varoitteleva metsäviklon metsäojan varressa. Kahlaajien esiintymiskuva saattoi kuitenkin kärsiä siitä, että laskenta aloitettiin klo 9 aikoihin (Makkaralamminaavan kartoituksen jälkeen), mutta ainakin varoittelevat kahlaajat olisi pitänyt havaita. Läntisemmän suon allikossa tavattiin kaakkuri kahden poikasen kanssa, joutsenpariskunta, telkkänaaras sekä harmaalokkipari poikasensa kanssa. Lisäksi suon yli lensi kuikka, joka tosin oli puvusta tunnistettavissa iältään vuoden ikäiseksi eli ei-sukukypsäksi yksilöksi. Suon itälaidalla oli kurkipari poikasen kanssa. Täälläkin selvästi runsaslukuisin laji oli niittykirvinen (22 paria). Keltavästäräkkejä havaittiin 9 paria ja västäräkkipari varoitteli allikon lähettyvillä. Metsälintuja rajausalueiden sisäpuolella ei juuri pesi, ainoa alueella varmuudella pesinyt metsälaji oli metsäkirvinen. Mainittavaa oli myös suon yli lentänyt tilhipari. Petolintuja havaittiin kaksi lajia: varpushaukka lentämässä matalalla itäisemmän suon poikki ja nuolihaukka ääntelevä ja lentelevä yksilö läntisemmän suon luoteisreunalla. Nuolihaukan pesä todennäköisesti oli havaintopaikan läheisyydessä. Muita maininnan arvoisia havaintoja olivat korppipoikue, joka oleili rajaus-alueen itäreunan läheisyydessä sekä riekon ulosteet, joita löytyi läntisen rajauksen reunoilta Huomionarvoiset lajit Lintulaskennassa tulkittiin pesiväksi kahdeksan Suomessa esiintyvästä 19 suolintulajista (Väisänen ym. 1998). Loukkusaarennevalla pesivät suolintulajit olivat riekko, liro, jänkäkurppa, pikkukuovi, valkoviklo, kurki, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Näiden lisäksi myös kapustarinta olisi luokiteltavissa suolinnuksi. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ei havaittu pesivänä. Silmälläpidettäviä esiintyi kaksi lajia ja alueellisesti uhanalaisia kolme lajia. EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainituista lajeista pesi viisi ia ja Suomen kansainvälisiä linnustonsuojelun erityisvastuulajeja kahdeksan lajia (liite 4.) Pesivien lisäksi alueella tavattiin saalistelemassa tai ruokailemassa lajeja, joille alueella voi myös olla merkitystä. Niistä yksi on luokiteltu vaarantuneeksi ja kolme silmälläpidettäväksi, neljä kuuluu lintudirektiivin I liitteen lajeihin ja yksi on maamme erityisvastuulaji. Valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lintulajit sekä silmälläpidettävät lajit Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ei havaittu pesivänä. Silmälläpidettäviksi luokiteltavia (NT) olivat kaakkuri ja pensastasku. lajit eivät ole Suomessa vielä uhanalaisia, mutta lajien pesimäkantojen vähenemisen vuoksi lajien esiintymistä tarkkaillaan. Pohjanmaan alueella (vyöhyke 3a), jonne tutkimusalue uhanalaisjaottelussa sijoittuu, uhanalaisiksi (RT) luokitelluista tavattiin keltavästäräkki, pikkukuovi, liro sekä isolepinkäinen, joka havaittiin kevätmuuton seurannassa. Alue sijoittuu myös lähelle Pohjoisboreaalista vyöhykettä (4a ja 4b), missä uhanalaiseksi luokitellaan metsäkirvinen. Ravinnonhaussa tavattiin vaarantuneeksi luokiteltu (VU) maakotka sekä silmälläpidettäviksi luokitellut mehiläishaukka, sinisuohaukka ja pohjantikka.

10 1-7 Lintudirektiivin liitteen I lajit Euroopan Unionin lintudirektiivi on annettu vuonna Direktiivin tarkoitus on suojella Euroopan unionin alueen luonnonvaraisia lintuja ja erityisesti muuttolintujen sekä kansainvälisesti arvokkaiden kosteikkoalueiden suojelua. Erityisiä lajikohtaisia suojeluvelvoitteita on asetettu tiettyihin lajeihin, jotka mainitaan lintudirektiivin liitteessä I. Makkara-aavan suokokonaisuudella pesimälinnustoon kuuluivat lintudirektiivin I liitteen lajeista: laulujoutsen, kaakkuri, kurki, kapustarinta ja liro. Lisäksi ravinnonhaussa alueella havaittiin maakotka, sinisuohaukka, pohjantikka ja mehiläishaukka. Suomen erityisvastuulajit (EVA) Suomen erityisvastuulajit ovat Euroopan laajuisesti uhanalaisia ja taantuneita lintuja, joiden levinneisyys on EU:ssa keskittynyt Suomen alueelle. Lajien säilymisellä Suomessa voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Makkara-aavan suokokonaisuudella erityisvastuulajeista havaittiin oletettavasti pesivinä tavi, telkkä, joutsen, jänkäkurppa, pikkukuovi, liro, valkoviklo ja leppälintu sekä ravinnonhaussa pohjantikka. Jäljempänä on tarkasteltu huomionarvoisimmiksi katsottujen lajien havaintoja. Joutsenpoikue havaittiin Makkara-aavan luoteisosassa. Pari käyttäytyi pesivän oloisesti läntisemmän pikkusuon allikossa. Pesimättömäksi tulkittu yksilö oleili Makkaralammessa ja Joutsenpesänaavan yli lensi neljän joutsenen parvi. Pesiviksi tulkittuja pareja oli kaksi. Kaakkuriemo oleili kahden maastopoikasen kanssa läntisemmän pikkusuon allikossa. Kurki kuuluu soiden indikaattorilintuihin, jonka kanta 12 indikaattorilajeista ainoana on kasvanut viimeisen 20 vuoden aikana. Kurjen kaksimunainen pesä löytyi Makkara-aavalta. Joutsenenpesänaavalla oli kaksi kurkiparia etäällä toisistaan. Tutkimusalueen eteläosan läntisemmällä rajausalueella oli kurkipari maastopoikasen kanssa. Kaikkiaan pesiviksi tulkittuja pareja oli neljä. Riekko havaittiin Makkara-aavan eteläreunalla. Lisäksi ulosteita havaittiin Tutkimusalueen eteläosassa läntisemmän rajausalueen tuntumassa. Suonlaiteita ei kuljettu kuin pieniltä osin, joten riekkokannan todellisesta tiheydestä ei saatu käsitystä. Jänkäkurppareviireitä havaittiin kaksi Joutsenpesänaavalla ja yksi Makkara-aavalla. Kapustarinta asuttaa avoimien rämeiden ja rahkaisten nevojen mättäät, jotka eivät juuri kelpaa muille kahlaajille. Kapustarintoja havaittiin viisi paria, joista kolme paria oli läntisemmällä pikkusuolla. Liro on yksi soiden runsaslukuisimpia kahlaajalajejamme ja myös Makkara-aavan tutkimusalueella laji oli selvästi runsaslukuisin kahlaaja 28 parillaan. Tihentymiä oli Joutsenpesänaavalla Joutsenlehdon pohjois- ja koillispuolella sekä varsinaisella Makkara-aavalla. Valkovikloja tavattiin viisi paria, joista kolme Makkara-aavalla ja kaksi Joutsenenpesänaavalla. Pikkukuoveja esiintyi tutkimusalueella vain kaksi paria, molemmat Makkara-aavalla. Keltavästäräkki on Pohjois-Suomen runsain suolintulaji. Makkara-aavalla se jää selvästi jälkeen niittykirvisestä. Havaittuja pareja oli 18. Ainoana lajina sen kanta oli tiheimmillään itäisemmällä pikkusuolla. Varsinaiselta Makkara-aavalta laji puuttui. Sinisuohaukka saalisteli Joutsenenpesänaavan avosuoalueen eteläosassa. Pesäpaikka vaikuttaisi olevan kuitenkin muualla, sinisuohaukka pesii mielellään kuivemmilla avomailla esim. hakkuuaukeilla, mutta käyttää soita saalistusmainaan.

11 1-8 Maakotka kierteli korkealla Joutsenenpesänaavan ja Makkaralamminaavan yläpuolella. Kotka saalistelee usein avomailla ja etenkin soilla, joten tutkimusalueella on merkitystä lajille ravinnonhakualueena Vuosien 1999 ja 2009 laskentojen välinen vertailu Tulosten mukaan suolla pesivien lintujen kokonaispari- ja lajimäärä pysyivät lähes ennallaan. Parimäärä kasvoi 164:stä 183:een, ja lajimäärä alentui 23:sta 21:een. Suon runsaimmalle lajille niittykirviselle saatu parimäärä oli selvästi suurempi nyt kuin 10 vuotta aiemmin. Niittykirviseen sen yleisyyden vuoksi, ei suolaskennoissa yleensä kiinnitetä yhtä paljon huomiota kuin vaikka kahlaajiin. Siksi niittykirvisen kohdalla muutos saattaa selittyä laskijoiden vaihtelevista reviirien tulkitsemistavoista. Ilman niittykirvistä suon kokonaisparimäärä on tuloksissa vähentynyt selvästi 131 parista 91 pariin. Lajeista vuonna 1999 tutkimusalueen sisälle tulkittiin pesiviksi tukkasotka, suokukko, jänkäsirriäinen, töyhtöhyyppä, isokuovi ja pikkusirkku, joita ei tavattu vuonna Uusia lajeja taas olivat kaakkuri, jouhisorsa, telkkä ja västäräkki. Huomionarvoista tuloksissa oli kahlaajien määrän väheneminen 93 parista ja 10 lajista ja 51 pariin ja kuuteen lajiin. Tutkimusalueen eri osista ainoastaan Makkara-aavalla kahlaajien kokonaismäärä ei juuri muuttunut. Kokonaan havaitsematta jääneiden em. neljän lajin lisäksi, pikkukuoveja, jänkäkurppia ja valkovikloja tavattiin myös selvästi aiempaa vähemmän. Laskennat eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia laskentatehokkuuden erosta johtuen. Esimerkiksi piilottelevat jänkäsirriäinen ja suokukko jäävät suurella todennäköisyydellä huomaamatta soidinkauden mentyä ohi. Sen sijaan näkyvät lajit, töyhtöhyyppä ja kuovi, luultavasti puuttuivat tai olivat ainakin oleellisesti vähälukuisempia kuin 10 vuotta aiemmin laskentahetkellä. Kuovin ja töyhtöhyypän kohdalla on kuitenkin mahdollista, että varhaisina pesimälajeina ne ovat poistuneet alueelta, jos pesinnät ovat epäonnistuneet. Yhteenvetona tulokset viittaavat kahlaajien vähentymiseen, mutta asian varmistaminen vaatisi yhtä kattavasti tehdyt laskennat. Ainoa varmuudella runsastunut laji on kurki. Sen parimäärä kasvoi kahdesta neljään. Myös kaakkurin puuttuminen linnustosta vuonna 1999 on käytännössä varmaa. Vakaana on pysynyt tutkimusalueen lokkilintukanta, koska sen ainoat lokkilinnut, harmaalokkipari, pesi molempina laskentavuosina samassa paikassa. Sorsalajeilla vertailu on mahdotonta, koska niiden pesimäkanta pitäisi selvittää varhaisemmin. Suon linnustollisesti arvokkaimmiksi osiksi vuonna 1999 on mainittu Tutkimusalueen eteläosassa Linkkahyöteikön länsipuoleinen pieni märkä avosuoalue sekä Joutsenenpesänaapa ja siellä erityisesti Joutsenlehdon länsipuoleisen aavan osan rimmikkö. Vuonna 2009 samat alueet olivat edelleen linnustollisesti arvokkaimmat, mutta Joutsenenpesänaavalla lintujen painopiste vaikutti siirtyneen Joutsenlehdon pohjois- ja koillispuolelle Muutonaikainen linnusto 2009 Kevätmuuton tarkkailu Kevään muutontarkkailupaivä ajoittui tutkimusalueella jäidenlähdön aikaan, jolloin suo oli lumeton, mutta ojat jäässä. Tiedustelun mukaan kevätmuutto oli jo tuolloin alkanut Ranualla ja mm. joutsenia, kurkia ja hanhia havaittu. Makkaralammessa oli tarkkailupäivänä osittainen jääpeite ja Linkkahyöteikön länsipuoleisen suon lampare oli pääsääntöisesti jäässä. Aamulla sumuisen ja koleahkon päivän anti jäi muuton osalta niukaksi. Muuttolinnuiksi tulkittavia lentäviä lintuja havaittiin ainoastaan 3 kpl äänteleviä metsähanhia Joutsenenpesäaavan yllä matalalla. Linnut saattoivat olla joko laskeutumassa tai olivat nousseet, jostain lähistöltä. Muuton tarkkailussa havaitut lajit, metsähanhia lukuun ottamatta levähtäviä, olivat: - 3 kpl metsähanhia Joutsenenpesäaavan yllä - 4 kpl kurkia Joutsenenpesäaavalla

12 kpl pikkukuovi Joutsenenpesäaavalla - 1 kpl valkoviklo Makkaralamminaavalla - 1 kpl metsäviklo Joutsenenpesäaavalla - 1 kpl liro Makkaralamminaavalla - 1 kpl kapustarinta Makkaralamminaavalla - Telkkäpariskunta Makkaralammessa - pohjansirkku Makkaralamminaavan ja Joutsenenpesäaavan välisellä metsäsaarekkeella - Isolepinkäinen Makkaralamminaavan ja Joutsenenpesäaavan välisellä metsäsaarekkeella Isolepinkäinen (Lanius excubitor) ei ole mukana pesimälajitaulukossa. Mm. suoympäristöä suosivana lajina se kuitenkin mitä todennäköisimmin myös pesii tutkimusalueella. Isolepinkäinen on harvaluukuinen ja alueellisesti uhanalainen (RT) laji. Vaikka pohjansirkkukaan ei ole runsaslukuinen laji, tapaa sen pohjoisessa tyypillisesti rääseiköiltä ja suonreunametsistä. Havainnot syksyltä Tutkimusalueen eteläosien pienistä soista Linkkahyöteikön länsipuoleisella suolla havaittiin levähtämässä 40 kurkea ja 8 joutsenta. Lisäksi Joutsenenpesäaavan aluerajauksen etelälaidalta karkkosi ukkometso ja Joutsenlehdon luoteispuolisesta metsäsaarekkeesta 3 koirasteertä Muutonaikainen linnusto 2010 Kevätmuuton tarkkailu Kevät tuli nopeasti myös Pohjois-Suomeen ja vaikka muutontarkkailupäivä ajoitettiin aiemmaksi kuin edellisenä vuonna oli massamuutto jo todennäköisesti ohitse. Kevään muutontarkkailupäivä ( ) olisi kuitenkin ollut mahdollista havaita muuttavaa linnustoa. Lämpimän ja selkeän päivän aikana muuttoa ei kuitenkaan havaittu. Havaitut lajit tulkittiin pesimälinnustoon kuuluviksi, koska niistä oli alueelta aikaisempaa havaintoa. Jousenenpesäaavalla havaittiin kaksi (2) pesivää joutsenparia ja Linkkahyöteikön allikoilla yksi (1) pesivä pari. Linkkahyöteiköllä havaittiin lisäksi uhanalaisen lajin havainto ja kalasääksi saalistamassa. Havainnot syksyltä Syksyltä 2010 ei kertynyt muuttohavaintoja. Tutkimusalueen läheltä, tehtiin uhanalaisen lajin havainto Asiantuntijakysely 2010 Kyselyyn saatiin kaksi vastausta. Yksi vastaus Kemi-tornion Lintuharrastajat Xenus ry: ä ja toinen Metsähallituksen luontopalveluilta. Yhdistyksen jäsenellä (vastaajalla) on vuosikymmenien kokemus petolintujen pesien tarkastamisesta tutkimusalueen läheisyydessä ja havaintoja lintulajistosta myös tutkimusalueelta vuosilta (Xenus 2010). Metsähallituksen asiantuntija vastaa uhanalaistiedon luovuttamisesta (Metsähallitus 2010). Makkara-aavalta ja Joutsenenpesäaavalta ja niiden välittömästä läheisyydestä ( ): -tuulihaukkareviiri,saalisteleva koiras -nuolihaukka pysyvästi suolla, reviiri -lapinharakka, saalistelevana -kapustarinta varoitteli -valkoviklo, varoitti

13 1-10 -liroja useampi, 2-4 paria,osa varotteli -pohjansirkku, 2 maastopoikuetta -teeripoikue Vuonna 2010 tutkimusalueen läheisyydessä Kälkäjässä pohjantikka koiras ( ) Lisäksi havaintoja molemmilta tahoilta uhanalaisista lajeista ja pesinnästä useilta vuosilta, josta tiedot on luovutettu tilaajalle. Muita esille tulleita huomioita Tutkimusalueen läheisyydessä suunnitellut tienparannustoimet tulevat haittaamaan uhanalaisen lintulajin olosuhteita ja häiritsemään sen pesintää tutkimusalueen läheisyydessä. Myös moottorikelkkailu vaarantaa uhanalaisen lintulajin pesinnän. Salassa pidettävät havainnot, joita ei tässä yhteydessä mainita, on luovutettu tilaajalle. 4 YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT Makkara aavan pesimälinnustoa inventoitiin kertaalleen tehtynä kartoituslaskentana. Yhden kerran kartoituksella ei voida selvittää linnustoa luotettavasti, mutta näinkin saadaan suuntaa linnuston koostumuksesta ja suojeluarvosta. Pesiviä pareja ja mahdollisesti lajejakin jää kuitenkin havaitsematta. Pesimälintukartoituksissa keskityttiin suon avonaisiin osiin ja varsinaisiin suolla pesiviin lintuihin. Muuttolinnustoa kartoitettiin yhtenä päivänä pääsääntöisesti Makkaralamminaavan ja Joutsenenpesäaavan väliseltä tieosuudelta, sekä metsäsaarekkeen etelä- ja pohjoislaidoilta, Joutsenenpesäaavalla, Makkaralamminaavalla, Makkara-aavalla ja Linkkahyöteiköllä, Makkara-aavalla, Joutsenenpesäaavalla ja Linkkahyöteiköllä ja em. alueilla suon laidoilta käsin ja metsäautotieverkostolta sekä lisäksi tutkimusalueen ulkopuollella. Pesimälintukartoituksissa (2009) havaituista suolinnuista tutkimusalueelle tulkittiin pesiviksi yhteensä 23 lajia ja 183 paria. Suolintujen ohella tutkimusalueella tavattiin metsälintuja. Havaituista lajeista oletettavasti 24 lajia pesii alueella, mutta todellinen lajimäärä lienee selvästi suurempi. Pesivien lisäksi havaittiin joitakin huomionarvoisia lajeja ravinnonhaussa alueella. Valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja ei tavattu pesivänä Kyselyvastausten (2010) perusteella tutkimusalueella tai sen välittömässä läheisyydessä pesii kaksi valtakunnallisesti uhanalaista lajia (Metsähallitus 2010). Silmälläpidettäviä (NT) lajeja olivat kaakkuri ja pensastasku sekä alueellisesti uhanalaisia (RT) lajeja keltavästäräkki, pikkukuovi, liro sekä muutontarkkailussa havaittu isolepinkäinen. Ravinnonhaussa tavattiin vaarantuneeksi luokiteltu (VU) maakotka sekä silmälläpidettäviksi luokitellut mehiläishaukka, sinisuohaukka ja pohjantikka. Lintudirektiivin I liitteen lajeja olivat laulujoutsen, kaakkuri, kurki, kapustarinta ja liro. Lisäksi ravinnonhaussa alueella havaittiin maakotka, sinisuohaukka, pohjantikka, kalasääksi (2010) ja mehiläishaukka. Makkara-aavan suokokonaisuudella erityisvastuulajeista havaittiin oletettavasti pesivinä tavi, telkkä, joutsen, jänkäkurppa, pikkukuovi, liro, valkoviklo ja leppälintu sekä ravinnonhaussa pohjantikka. Näistä merkittäviä esiintymiä on oletettavasti ainakin seuraavilla lajeilla: joutsen, kaakkuri, kurki, riekko, jänkäkurppa, kapustarinta, liro, valkoviklo, pikkukuovi, keltavästäräkki, sinisuohaukka ja maakotka. Linnustollisesti arvokkaimmiksi osiksi nousivat Joutsenenpesänaapa ja Linkkahyöteikön länsipuolella sijaitsevan avosuon allikkoalue. Arvokkaat alueet olivat suunnilleen samoja kuin vuonna Niiden lisäksi myös Makkara-aapa on linnustollisesti laadukas suo. Vuosien 1999 ja 2009 laskentojen tulokset eivät ole vertailukelpoisia laskentamäärän erosta johtuen. Vuonna 1999 tehtiin kaksi laskentakierrosta, joihin käytettiin kahdeksan henkilötyöpäivää, kun vuonna 2009 laskentoihin käytettiin kolme henkilötyöpäivää. Huomionarvoisinta tuloksissa on kahlaajien määrän putoaminen 93 parista ja 10 lajista ja 51 pariin ja kuuteen lajiin. Tulokset viittaavat pesivien

14 1-11 kahlaajien parimäärien pienenemiseen ja lajiston yksipuolistumiseen, mutta näiden varmistaminen vaatisi samalla tavalla tehdyt laskennat. Vuoden 1999 laskennoissa Makkara-aavan tutkimusalueen todettiin kuuluvan soidensuojeluohjelman luokituksen mukaan ensimmäiseen eli parhaaseen arvoluokkaan. Joutsenpesänaavan kahlaajatiheyden havaittiin olevan samaa luokkaa kuin Kemin Tornion seudun edustavien lintusoiden (Jokela ym. 1999). Joutsenenpesänaavalla ja Linkkahyöteikön länsipuoleisella pikkusuolla katsottiin olevan maakunnallista merkitystä lintujen pesimäpaikkoina (Jokela ym. 1999). Vaikka Makkara - aapa ei täytä valtakunnallisesti arvokkaan lintualueen (Finbia) kriteerejä jänkäkurpan osalta (1999, 7 paria), on havaittu pesimätulos huomioinarvoinen. Vuoden 2009 laskentojen tuloksilla ei jänkäkurpan tai muidenkaan lajien kriteeriraja täyty, mutta kaikkia pesiviä lintuja ei havaita kertaalleen tehdyssä laskennassa ja parimäärät jäävät todellisia pienemmiksi. Molempien laskentavuosien tarkastelulla Makkara-aavan suokokonaisuudella voidaan katsoa olevan merkitystä ainakin maakunnallisesti ja todennäköisesti myös valtakunnallisesti suolintujen pesimäpaikkana. Suhteellisen laajat ojittamattomat suo-osat ja ympäristön erämaisuus lisäävät alueen suojeluarvoa. Tutkimusalueen läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita. Tutkimusalueella tai sen välittömässä läheisyydessä pesii uhanalainen salassa pidettävä laji. Vuoden 2010 kyselyvastaustietojen perusteella tutkimusalueen läheisyydessä sijaitsee toisenkin uhanalaisen lajin pesä. Molemmat lajit havaittiin vuoden 2010 maastokäynneillä. Se kuuluu lisäksi myös joidenkin arvokkaiden lajien reviirien piiriin, vaikka niiden pesäpaikat eivät suolla ole. Suunnitellun turvetuotannon häiriövaikutukset, lähinnä ajoneuvoliikenteen muodossa, arvioidaan heikentävän uhanalaisen lajin pesinnän onnistumista huomattavasti (Xenus 2010). Myös toisen, tutkimusalueen välittömässä läheisyydessä, pesivän uhanalaisen lajin kannalta nykyinen tuotantoon suunnitellun alueen rajaus uhkaa pesintää ja lajin elinolosuhteita merkittävästi. Suoalueella näyttää havaintojen perusteella olevan jonkinlainen merkitys lintujen muuton aikaisena levähdysalueena, jota havainto kurkiparvesta alkusyksystä 2009 osoittaa. Vuoden 2010 muutonseuranta ei tuonut muutonaikaisia lisähavaintoja kevään tai syksyn osalta. Tutkimusalueen merkitystä muutonaikaisena levähdysalueena ei kuitenkaan saada näin vähäisellä tarkkailulla luotettavasti selville. Muuttolinnustolle merkittäviä suoalueita, kuten laajoja ja märkiä rimpisoita, sijaitsee tutkimusalueen ulkopuolella suojelualueilla runsaasti. Kokkolassa 30. päivänä marraskuuta 2010 RAMBOLL FINLAND OY Hannu Tikkanen Johtava erikoissuunnittelija FM, biologi Petri Hertteli Luontokartoittaja, Ympäristösuunnittelija

15 1-12 KIRJALLISUUS Koskimies P. & Väisänen R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. 143 s. Leivo M., Asanti T., Koskimies P., Lammi E., Lampolahti J., Mikkola-Roos M. & Virolainen E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut. Kuopio. 142 s. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Rassi P., Alanen A., Kanerva T. & Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. Kemi-tornion Lintuharrastajat Xenus ry Lintutietoja tutkimusalueelta. Ei julkinen, toimitettu tilaajalle. Metsähallituksen Luontopalvelut Lintutietoja tutkimusalueelta. Ei julkinen, toimitettu tilaajalle. Tuohimaa, H Suometsäerämaa Life-projektialueen linnustoselvitys. Metsähalitus Metsähallitus, Litokairan natura 2000 alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 17. Hägg, M., Pessa, J Mursunjärven-Lammasjärven-Matilanjärven-Lamminperän Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusken moniste 28. Oulu.

16

17 Liite 1. Makkara-Aavan sijainti. 1-13

18 Liite 2. Makkara-Aavan selvitysalueen rajaus. 1-14

19 Liite 3. Makkara-Aavan suojelullisesti merkittävien lajien ja suolajien reviirit selvitysalueella. 1-15

20 Lisäksi salassa pidettävä uhanalainen laji (Metsähallitus 2010) 1-16

21 Lisäksi salassa pidettävä uhanalainen laji (Metsähallitus 2010) 1-17

22 1-18 Liite 4. Makkara-aavan tutkimusalueella havaitut merkittävät pesimälajit ja parimääräarviot. Taulukossa 1.: Lajin uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa, NT = silmälläpidettävä laji ja RT = Keskiboreaalisella Pohjanmaan vyöhykkeellä (vyöhyke 3a) alueellisesti uhanalainen laji. Direktiivilaji = EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 mainittu laji, jonka elinympäristöjä jäsenvaltioiden on suojeltava erityistoimin. Erityisvastuulaji = Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun erityisvastuulaji. Asteriski (*) lajinimen perässä = suolinnut (Väisänen ym. 1998). Taulukossa 2. vuoden 2009 laskentatulos sekä vuosien 1999 ja 2009 laskentojen vertailu. Taulukko 1. Laji Latinankielinen nimi joutsenenp.aapa makkar.l.aapa makkara-aapa pienet suot yht Uhanalaisuus Direktiivilaji Eritysvastuulaji Laulujoutsen Gygnus gygnus x x Jouhisorsa Anas acuta 1 1 Tavi Anas crecca 1 1 x Telkkä Bucephala clangula 1 1 x Kaakkuri Gavia stellata 1 1 (NT) x Nuolihaukka Falco subbuteo 1 1 Kurki* Grus grus x x Riekko* Lagopus lagopus 1 1 Kapustarinta Pluvialis apricaria x Jänkäkurppa* Lymnocryptes minimus x Taivaanvuohi Gallinago gallinago Pikkukuovi* Numenius phaeopus 2 2 (RT) x Valkoviklo* Tringa nebularia x Liro* Tringa glareola (RT) x x Harmaalokki Larus argentatus 1 1 Niittykirvinen* Anthus pratensis Pohjansirkku Emberiza rustica 2 2 Pajusirkku Emberiza schoeniclus västäräkki Motacilla alba Keltavästäräkki* Motacilla flava (RT) Pensastasku Saxicola rubetra 1 1 (NT) Lisäksi salassa pidettävä uhanalainen laji (Metsähallitus 2010) Taulukko 2. lajit joutsenenp.aapa makkar.l.aapa makkara-aapa pienet suot yht yhteensä Lajeja kahlaajat v kahlaajat v

23 MAKKARA-AAVAN PESIMÄLINNUSTOSELVITYS RANUA VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN 2017

24 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Sisältö 1 Johdanto ja selvitysalueen yleiskuvaus Aineisto ja menetelmät Tulokset ja tulosten tarkastelu Pesimälinnusto linnuston yleiskuvaus Huomionarvoiset lajit ja niiden sijoittuminen alueella Epävarmuustekijät Yhteenveto ja johtopäätökset Viitteet Työn tilaaja: VAPO Oy / Irma Tommila Selvityksen laatija: Pekka Majuri, Latvasilmu osk, Ympäristöpalvelut Kuvat: Pekka Majuri Kannen kuva: Joutsenpesänaavan hankealueosarajauksen luonnontilaista suoaluetta kuvattu Pohjakartat MML 2017 Yhteystiedot: pekka.majuri@latvasilmu.fi Latvasilmu osk ymparisto.latvasilmu.fi Y-tunnus: Raportin päiväys: Liitteet: 1. Hankealueelta vuonna 2017 havaitut lintulajit sekä niiden mahdolliset suojelustatukset 2. Huomionarvoisten lintulajien reviirien ja havaintojen sijoittuminen vuonna Valokuvia hankealueelta kesäkuulta 2017

25 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) 1 Johdanto ja selvitysalueen yleiskuvaus Makkara-aapa sijaitsee Ranuan kunnassa, kuntataajamasta noin 20 km länsilounaaseen Ii:n kunnan rajan tuntumassa. Vapo Oy suunnittelee alueelle turvetuotantoa. Tämä selvitys on osa hankkeesta tehtävää ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Hankealue (kuva 1) koostuu neljästä eri osa-alueesta, jotka ovat: Makkaraaapa (1), Makkaralamminaapa (2), Joutsenpesäaapa (3) sekä nimetön avosuoalue Joutsenpesäaavan eteläpuolella (4). Alueet on esitetty kuvassa 1. Nykyisten suunnitelmien mukaan turvetuotantoalueen yhtenäispinta-ala olisi 498 hehtaaria. Aiemmissa suunnitelmissa turvetuotantoalueiden koko on ollut 467 hehtaaria. Hankealue on suurimmalta osalta ojittamatonta ja luonnontilaisen kaltaista suota (Ramboll Finland Oy ja Ramboll Eesti AS 2009). Alueelta on löydettävissä useita eri avosoiden suotyyppejä. Hankealue sijoittuu keskiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen (Pohjanmaa - 3a) pohjoisosille (Suomen ympäristökeskus 2017). Kuva 1. Makkara-aavan suunnitellun turvetuotantoalueen osat ja selvitetyn alueen rajaus.

26 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Vuoden 2017 pesimälinnustoselvityksen tavoitteena oli kartoittaa ja päivittää tiedot hankealueen linnustolle arvokkaista kohteista sekä uhanalaisten lintulajien mahdolliset esiintymät alueella. Selvitysalueina oli koko hankealueen mukaiset rajaukset niin, että selvitys ulotettiin kattamaan myös hankealuerajausten reuna-alueet 50 metrin etäisyydelle asti. Alueen linnustoa on selvitetty viimeksi vuonna 2009 (Ramboll Finland Oy 2010). Alueen kasvillisuutta on selvitetty vuosina 1997 ja Aiemmat alueella toteutetut linnustoselvitysten tulokset eivät ole suoraan verrattavissa vuoden 2017 tuloksiin, sillä eri vuosien selvitysmenetelmät, aluerajaukset ja pesimälinnustotulkinnat poikkeavat hieman toisistaan. Lisäksi joidenkin lintulajien suojelu- ja uhanalaisuusluokituksissa on tapahtunut muutoksia. Aiempia selvitystuloksia käytettiin kuitenkin tukena alueen pesimälinnustoa arvioitaessa. Tässä raportissa esitettään Makkara-aavan turvetuotantohankkeeseen liittyvät vuoden 2017 pesimälinnustoselvityksen tulokset. 2 Aineisto ja menetelmät Vuoden 2017 myöhäisen kevään saapumisen takia touko-kesäkuun vaihteeseen suunniteltu ensimmäinen selvityskierros siirrettiin pidemmälle kesäkuulle. Selvityksen maastotyövaiheet toteutettiin sekä Alueen suuren koon takia alue jaettiin kolmeen eri osa-alueeseen, joissa selvitykset tehtiin erillisillä käyntikerroilla. Selvitykset toteutettiin kaikilla osa-alueilla kahden käyntikerran menetelmällä. Selvityksen toteutti FM Pekka Majuri Latvasilmu osk:sta. Raportin laativat Pekka Majuri ja FM Tuomo Pihlaja Latvasilmu osk:sta. Alueella pesivää linnustoa selvitettiin lintujen reviirikäyttäytymiseen perustuvaa kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988) soveltaen. Selvitysaluetta käytiin läpi mahdollisimman tarkasti kävellen ja kaikki havaitut lintuyksilöt merkittiin karttapohjille. Laskentareittejä ei suunniteltu etukäteen, vaan kuljetut reitit muodostuivat olosuhteiden mukaan. Osalla kartoitusaluetta suon märkyys ja upottavuus esti suorien laskentalinjojen vetämisen. Laskennassa pyrittiin siihen, että mikään osa alueesta ei jäänyt yli 100 metrin etäisyydelle kuljetusta linjasta. Kaikilla osin tämä ei toteutunut, mutta toisaalta märimmillä avosoilla linnut ovat havaittavissa myös kauempaa. Pesiviksi pareiksi tulkittiin reviirillään laulavat koiraat, näköhavainnot joko pariutuneista yksilöistä tai varoittelevista lintuyksilöstä, joiden oletettiin ääntelevän todennäköisen pesän tai poikasten läheisyydessä, sekä pesälöydöt. Selvästi alueen yli muualta tulleet tai muuttaviksi tulkitut lintuyksilöt jätettiin kokonaisparimääräarvioista pois. Selvitykset aloitettiin aina auringonnousun aikaan ja lopetettiin noin klo 9:30 mennessä. Kartoituksen tavoitteena ei ollut selvittää alueen kaikkien lintulajien tarkkoja pari- ja reviirimääriä, sillä

27 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) selvityksessä keskityttiin suojelullisesti huomionarvoisten lajien esiintymiseen. Tällaisia ovat: Luonnonsuojelulain 46 ja 47 (Oikeusministeriö 2017) nojalla uhanalaisiksi määritellyt sekä erityistä suojelua vaativat lintulajit Suomen lajien uhanalaisuustarkastelussa valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaiseksi määritellyt lajit (BirdLife 2017a, Tiainen ym. 2016) Euroopan Unionin lintudirektiivin (Neuvoston direktiivi 79 / 409 / ETY) liitteen I mukaiset lajit (EU 2017, Ympäristöhallinto 2017b) Kansainväliset vastuulajit (Ympäristöhallinto 2017c) Luonnonsuojelulain tavoitteena on mm. luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. Lain asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut (Oikeusministeriö 2017). Luonnonsuojeluasetuksen liitteissä on lueteltu mitkä lajit ovat rauhoitettuja ja mitkä lajit säädetty uhanalaisiksi tai erityisesti suojelluiksi (Ympäristöministeriö 2017a). Suomen lajien kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa noudatetaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kehittämää uhanalaisuusluokitusta ja kriteereitä sekä niiden soveltamisohjeita (Ympäristöhallinto 2017d). Viimeisin lintuja koskeva kansallinen uhanalaisuusarviointi on vuodelta 2015 (Tianen ym. 2016). Alueellinen uhanalaisuusarvio pohjautuu puolestaan valtakunnalliseen uhanalaisuusarviointiin. Siinä on tarkasteltu metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin valtakunnallisessa uhanalaisuustarkastelussa elinvoimaisiksi tai silmälläpidettäväksi arvioituja lajeja (BirdLife 2017b, Tianen ym. 2016). Lintudirektiivi koskee puolestaan kaikkien luonnonvaraisena elävien lintulajien suojelua EU:ssa. Sen tavoitteena on lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lajien hoitaminen ja sääntely sekä antaa säännökset lajien hyödyntämisestä. Lintudirektiivin I -liitteeseen on koottu lajeja, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita. Liitteessä I mainittuja pesimä- ja muuttolintuja on Suomessa yhteensä 110 lajia (Ympäristöhallinto 2017b, Ympäristöministeriö 2017b). Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Näitä lajeja kutsutaan Suomen kansainvälisiksi vastuulajeiksi. Vastuulajien kohdalla seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja lajien elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Vastuulajit eivät välttämättä ole uhanalaisia (Ympäristöhallinto 2017b). Maastoselvityksen lisäksi käytettiin olemassa olevia aineistoja. Tällaisia ovat rengastustoimiston petolinturekisteri (Rengastustoimisto 2017), ympäristöhallinnon Eliölajit -tietojärjestelmän tiedot uhanalaisten lajien

28 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) esiintymistä (SYKE 2017) ja Metsähallituksen ylläpitämä tietokanta muuttohaukan, maakotkan ja merikotkan pesäpaikoista (Metsähallitus 2017). 3 Tulokset ja tulosten tarkastelu 3.1 Pesimälinnusto linnuston yleiskuvaus Vuoden 2017 selvityksessä havaittiin yhteensä 58 lintulajia, joista kaikki tulkittiin alueella todennäköisesti pesiviksi, reviiriä pitäviksi tai aluetta esimerkiksi ruokailualueenaan käyttäviksi lajeiksi. Näistä lajeista 29:lla on jokin suojelu- tai uhanalaisuusluokitus (taulukko 1). Suolintulajeiksi luokiteltuja lintuja on Suomessa 19 (Väisäsen ym. 1988; elinympäristöihin pohjautuva luokittelu). Vuonna 2017 hankealueelta tällaisia lajeja havaittiin 12 (liite 1). Suolajien määrää voidaan pitää huomattavan korkeana. Muuten linnusto koostui metsiemme peruslajistosta, mutta joukossa oli joitain vaateliaita luonnontilaisemman metsän lajeja (Väisänen ym. 1988). Vuoden 2009 pesimälinnustoselvityksessä alueelta havaittiin 21 lintulajia, joista suolintulajeja oli kahdeksan. Vuoden 2009 havaitussa lajimäärässä on kuitenkin kyse ainoastaan suoympäristössä pesivistä vesi- ja rantalintulajeista (Ramboll Finland Oy 2010). 3.2 Huomionarvoiset lajit ja niiden sijoittuminen alueella Suojelullisesti merkittävien lintulajien havainnot eivät keskittyneet hankealueella tiettyihin yksittäisiin kohtiin, joten linnustolle arvokkaimpina pidettyjä alueita on hankerajauksen sisältä lähes mahdoton eritellä. Yleisesti ottaen näitä lajeja havaittiin eniten märimmillä avoimen suon osilla. Huomionarvoisten lajien esiintyminen kautta alueen todettiin myös vuoden 2009 pesimälinnustoselvityksessä (Ramboll Finland Oy 2010). Metsähallitukselta saatujen tietojen mukaan hankealueen lähelle ei sijoitu muuttohaukan tai merikotkan tunnettuja pesäpaikkoja. Lähin maakotkan pesäpaikka sijaitsee noin 3 km etäisyydellä hankealueesta (Metsähallitus 2017). On todennäköistä, että selvitysalue kuuluu maakotkien reviirin ravinnonhankinta-alueeseen. Uhanalaisista lintulajeista ei ollut tietoja ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmässä (SYKE 2017). Rengastustoimistolla ei ollut hankealueelta tai sen lähialueelta (etäisyys 1 km) tietoja suurten päiväpetolintujen pesäpaikoista (Rengastustoimisto 2017). Sen sijaan alueelta on säännöllisiä tietoja muuttohaukan pesinnästä ja rengastetuista poikasista vuosilta yhteensä 6 vuodelta (Rengastustoimisto 2017). Ilmoitetut koordinaatit paikantavat pesinnän noin 500 metrin etäisyydelle hankealueen rajauksesta. Koordinaatit eivät kuitenkaan ole tarkat.

29 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Hankealueelta vuonna 2017 havaitut lintulajit sekä niiden mahdolliset uhanalaisuus- ja suojelustatukset on esitetty taulukossa 1 sekä liitteessä 2. Kyseisten lajihavaintojen sijoittuminen hankealueelle vuonna 2017 on esitetty karttaliitteessä 2. Valokuvia hankealueelta on esitetty liitteessä 3. Taulukko 1. Makkara-aavan selvitysalueella havaittu suojelullisesti merkityksellinen lajisto. lkm = arvioitu parimäärä, Uhanalaisuus = valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus (Tiainen ym. 2016), KV-vastuulaji = lajit, joiden suojelusta Suomi on erityisvastuussa (Rassi ym. 2001), Lintudirektiivi = lintudirektiivin liitteen I lajit, Alue 3a = selvitysalueen maantieteellisellä alueella uhanalaiset lajit (Tiainen ym. 2016). laji lkm Uhanalaisuus Luonnonsuojelulaki KVvastuulaji Lintudirektiivi Laulujoutsen (Cygnus cygnus) X X - Metsähanhi (Anser fabalis) - * VU - X - - Tavi (Anas crecca) X - - Telkkä (Bucephala clangula) X - - Uivelo (Mergellus albellus) X - Riekko (Lagopus lagopus) 2 VU Teeri (Tetrao tetrix) X X - Metso (Tetrao urogallus) - * - - X X x Sinisuohaukka (Circus cyaneus) 1 VU U - X - Ampuhaukka (Falco columbarius) - * X - Kurki (Grus grus) X - Kapustarinta (Pluvialis apricaria) X - Jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus) 1 NT - X - x Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) X - x Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 4 VU Valkoviklo (Tringa nebularia) X - - Liro (Tringa glareola) 13 NT - X X x Tervapääsky (Apus apus) 1 VU Suopöllö (Asio flammeus) X - Palokärki (Dryocopus martius) X - Niittykirvinen (Anthus pratensis) 24 NT Keltavästäräkki (Motacilla flava) 19 NT U - - x Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) X - - Hömötiainen (Parus montanus) 4 VU Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) X - Järripeippo (Fringilla montifringilla) x Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) 7 VU Pohjansirkku (Emberiza rustica) 6 NT U - - x Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 7 VU * Tähdellä merkityt lajit havaittiin alueella, mutta suoraa tulkintaa pesinnästä ei voitu tehdä. Tiedot metsosta perustuvat havaintoihin jätöksistä. Alue 3a Seuraavassa on käsitelty tarkemmin selvitysalueelta havaittuja huomionarvoisia lintulajeja sekä niiden esiintymistä ja sijoittumista hankealueella.

30 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Hankealueen yli lentäviä aikuisia lintuja havaittiin useaan otteeseen. Lisäksi alueelta tehtiin kaksi erillistä, laulujoutsenen varmaan pesintään viittaavaa havaintoa. Toinen havainnoista tehtiin Makkara-aavan luoteiskulmalta, josta löydettiin myös lajin pesäkumpu munineen. Toinen varmaan pesintään viittaava havainto tehtiin Joutsenpesäaavan itäosilta pariutuneista linnuista, jotka tavattiin aina varoittelemassa samalta suppealta alueelta. Joutsenpesäaavan alueen vaikeakulkuisuuden vuoksi, lajin pesäkumpua ei päästy etsimään. Myös vuoden 2009 selvityksissä Makkara-aavalla todettiin pesivän yksi laulujoutsenpari. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa laulujoutsen on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi (LC). Laji on kansainvälinen vastuulaji sekä lintudirektiivin liitteen I -laji. Metsähanhi (Anser fabalis) Joutsenpesänaavan ja Makkalamminaavan alueilta havaittiin molemmilla selvityskerroilla metsähanhia. Havainnoissa oli kyse 3 11 linnun parvista, jotka ruokailivat ja lepäilivät alueella. Vaikka lajin varmaan pesintään viittaavia havaintoja ei suoraan tehty, metsähanhen pesintää alueella ei voida pois sulkea. Havaitut hanhet määritettiin laskentojen päätyttyä kaukoputken avulla metsähanhen alalajiksi taigametsähanhiksi (Anser fabalis fabalis). Myös vuoden 2009 pesimälinnustoselvityksessä Joutsenpesänaavalla havaittiin liikkuvan metsähanhia. Metsähanhikanta on taantunut voimakkaasti. Vuoden 2010 uhanalaisuusarviossa (Rassi ym. 2010) laji luokiteltiin vielä silmällä pidettäväksi (NT), kun uusimman uhanalaisuusarvion mukaan laji on maassamme vaarantunut (VU). Metsähanhi on myös kansainvälinen vastuulaji. Tavi (Anas crecca) Alueelta havaittiin taveja kahdesta eri kohdasta. Toinen havainnoista koski Makkaralamminaavan Makkaralammesta havaittua taviparia ja toinen Makkara-aavalta havaittua naarasta. Havaintojen perusteella alueella tulkittiin pesivän vuonna 2017 kaksi taviparia. Myös vuoden 2009 selvityksen perusteella alueella pesi vähintään yksi tavipari. Tavi on kansainvälinen vastuulaji.

31 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Telkkä (Bucephala clangula) Telkästä tehtiin kaksi erillistä pesintään viittaavaa havaintoa. Toinen havainnoista tehtiin Makkaralammelta ja toinen Makkaralamminaavan ja Joutsenpesäaavan välisen metsäsaarekkeen nimettömältä lammelta. Havaintojen perusteella selvitysalueella tulkittiin pesivän vuonna 2017 kaksi telkkäparia. Myös vuoden 2009 selvityksessä telkän todettiin todennäköisesti pesivän Makkaralammen alueella. Telkkä on kansainvälinen vastuulaji. Uivelo (Mergellus albellus) Uivelosta tehtiin yksi havainto yhdestä naarasyksilöstä, joka pysyi kahden käyntikerran perusteella reviirillään Makkalamminaavan Makkaralammissa. Laji havaittiin sopivassa pesimäympäristössä, joten havainnon perusteella alueella tulkittiin pesivän yksi uivelopari. Uivelon mahdollista pesintää ei ole ilmeisesti todettu alueelta aiemmin. Uivelo on lintudirektiivin liitteen I -laji. Riekko (Lagopus lagopus) Alueelta tehtiin kaksi riekon pesimiseen viittaavaa havaintoa. Molemmat havainnot koskivat todennäköisesti pesän läheltä nousseista yksilöitä. Havainnot tehtiin Joutsenpesänaavan länsiosan reunalta sekä Joutsenpesänaavan ja Makkalamminaavan väliseen Pälkkimaan suon reunaalueelta. Riekko on paikkalintu, joka pysyttelee samalla elinpiirillä ympäri vuoden. Havaintojen perusteella alueella voidaan tulkita pesivän vuonna 2017 ainakin kaksi riekkoparia. Myös vuoden 2009 selvityksessä riekon todettiin pesivän alueella. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa riekko on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (VU). Teeri (Tetrao tetrix) Alueelta havaittiin teeriä kahdesta eri kohtaa. Havainnot tehtiin teereen soitimista Makkara- ja Joutsenpesäaavalta. Havaintojen perusteella alueella tulkittiin pesivän vuonna 2017 vähintään neljä teeriparia. Myös vuoden 2009 selvityksen perusteella alueelta on havaittu teeripoikue, mikä vahvistaa teeren pesivän alueella. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa teeri on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi (LC). Teeri on kansainvälinen vastuulaji sekä lintudirektiivin liitteen I laji.

32 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Metso (Tetrao urogallus) Vuoden 2017 selvityksessä havaittiin yksi ukkometso Makkalamminaavan idän puoleisen metsäsaarekkeen laidalta. Havainto ei viittaa metson varmaan pesintään alueella, mutta lajin pesintään hankealueella ei voida myöskään pois sulkea. Makkaralammin- ja Joutsenpesäaavan metsäsaarekkeista sekä reunaalueilta havaittiin myös runsaasti metson jätöksiä, joiden perusteella metsot ainakin liikkuvat alueella. Myös vuoden 2009 selvityksen perusteella alueella liikkuu metsoja. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa metso on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi (LC). Metso on kansainvälinen vastuulaji, lintudirektiivin liitteen I -laji sekä alueellisesti (3a) uhanalainen laji. Sinisuohaukka (Circus cyaneus) Lajia havaittiin Makkaralammin- ja Joutsenpesäaavan alueelta. Havainnoissa oli kyse pariutuneista yksilöistä, jotka laskeutuivat aina samaan kohtaan Makkalamminaavan luoteiskulmalle. Lisäksi Joutsenpesänaavan alueelta havaittiin saalisteleva sinisuohaukkakoiras. Havaintojen perusteella alueella tulkittiin pesivän yksi sinisuohaukkapari. Myös aiempien linnustoselvitysten perusteella Joutsenpesänaavalla on liikkunut sinisuohaukka, mutta lajin pesintään hankealuerajauksen sisällä viittaavaa havaintoa ei ole tuolloin tehty. Sinisuohaukka on luokiteltu lintulajien uhanalaisuusarviossa vaarantuneeksi lajiksi (VU). Lisäksi laji on luonnonsuojelulain perusteella uhanalainen sekä lintudirektiivin liitteen I -laji. Ampuhaukka (Falco columbaris) Joutsenpesäaavan alueelta havaittiin saalisteleva ampuhaukka. Havainto ei viittaa suoraan lajin pesimiseen alueella, mutta ampuhaukka käyttää aluetta ainakin saalistukseen. Vuoden 2015 lintulajien uhanalaisuusarvion mukaan apuhaukka on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi (LC). Laji on lintudirektiivin liitteen I -laji. Kurki (Grus grus) Kurkia havaittiin vuoden 2017 selvityskerroilla useasti. Varmat pesintään viittavat havainnoit tehtiin Makkara-, Makkaralammin- ja Joutsenpesäaavalta. Makkara-aavalta löydettiin kaksi kurjen kaksimunaista pesäkumpua, Joutsenpesänaavalta yksi. Makkaralamminaavan kurjen pesää ei voitu etsiä alueen vaikeakulkuisuuden vuoksi. Hankealueelta todettiin vuonna 2009 neljä kurjen pesintää.

33 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa kurki on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi (LC). Kurki on lintudirektiivin liitteen I -laji. Kapustarinta (Pluvialis apricaria) Vuoden 2017 selvityksessä havaittiin pariutuneita ja varoittelevista kapustarintapareja neljässä eri kohdassa. Yksi havainnoista tehtiin Makkaraaavan luoteisosalta ja muut Joutsenpesän- ja Makkalamminaavalta. Havaintojen perustella alueella tulkittiin pesivän neljä kapustarintaparia. Vuonna 2009 alueella pesi viisi kapustarintaparia. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa kapustarinta on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi (LC). Laji on lintudirektiivin liitteen I -laji. Jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus) Makkara-aavan alueelta havaittiin yksi soiva yksilö todennäköisen pesäpaikan lähellä. Havainnon perusteella alueella tulkittiin pesivän yksi jänkäsirriäispari. Myös vuoden 2009 selvityksen perusteella jänkäsirriäinen pesii alueella. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi lajiksi (NT). Lisäksi laji on kansainvälinen vastuulaji sekä alueellisesti (3a) uhanalainen laji. Jänkäkurppa (Limicola minimus) Alueelta tehtiin vuonna 2017 viisi jänkäkurpan pesintään viittaavaa havaintoa. Kaksi havainnoista tehtiin Makkara-aavan alueelta ja kolme Makkaralammin- ja Joutsenpesäaavan alueelta. Vuonna 2009 selvitysalueella pesi vähintään kolme jänkäkuppaparia. Laji on kansainvälinen vastuulaji sekä alueellisesti (3a) uhanalainen laji. Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Lajista tehtiin vuoden 2017 selvityksessä varmaan pesintään viittaavia havaintoja neljästä eri paikasta. Yksi havainnoista tehtiin Makkara-aavalta, kolme muuta Makkaralammin- ja Joutsenpesäaavalta. Vuonna 2009 hankealueella tulkittiin pesivän vähintään kahdeksan taivaanvuohiparia. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa taivaanvuohi on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) lajiksi populaation pienentymisen takia. Valkoviklo (Tringa nebularia) Lajista tehtiin vuoden 2017 selvityksessä varmaan pesintään viittaavia havaintoja kolmesta eri paikasta. Yksi havannoista tehtiin Makkara-aavalta,

34 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) kaksi Makkaralammin- ja Joutsenpesäaavalta. Vuonna 2009 hankealueella tulkittiin pesivän vähintään viisi valkovikloparia. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa valkoviklo on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi (LC). Valkoviklo on kansainvälinen vastuulaji. Liro (Tringa glareola) Liron varmaan pesintään viittaavia havaintoja tehtiin vuoden 2017 selvityksessä 13:sta eri kohdasta. Kaikki havainnot koskivat joko varoittelevia yksilöitä tai pareja. Vuoden 2009 selvityksen perusteella alueella pesi 28 liroparia. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi lajiksi (NT). Lisäksi liro on kansainvälinen vastuulaji, lintudirektiivin liitteen I -laji sekä alueellisesti (3a) uhanalainen laji. Tervapääsky (Apus apus) Joutsenpesä- ja Makkaralamminaavan välisellä metsäsaarekkeen yllä havaittiin kiertelemässä kaksi tervapääskyä. Havainto ei viittaa suoraan lajin varmaan pesintään alueella, mutta laji voi pesiä mahdollisesti hankealueen, tai lähialueen kolopuissa. Koska havainto koski erittäin todennäköisesti pariutuneita lintuja ja havainto tehtiin lajille sopivassa elinympäristössä, tulkittiin lajin pesivän alueella vuonna Laji onkin luokiteltu Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi lajiksi (VU). Suopöllö (Asio flammeus) Lajia havaittiin Makkara- ja Makkaralamminaavalla. Makkara-aavan havainnon kohdalla on kyse lajin varmasta pesinnästä, sillä suopöllö nähtiin kantamassa saalista oletetulle pesäpaikalle pieneen metsäsaarekkeeseen. Makkaralamminaavan saalistavasta suopöllöhavainnosta voi olla kyseessä saman suopöllöparin yksilöstä. Havaintojen perusteella alueella tulkittiin pesivän vuonna 2017 yksi suopöllöpari. Suopöllö on lintudirektiivin liitteen I -laji. Palokärki (Dryocopus martius) Palokärjestä tehtiin molemmilla selvityskierroksilla havainto reviirillään pysyvästä ja varoittelevasta koiraasta Joutsenpesä- ja Makkaralammin välisessä metsäsaarekkeessa. Havainto tehtiin lajille sopivassa elinympäristössä, joten palokärjen tulkittiin pesivän hankeen vaikutusalueella. Myös vuoden 2009 linnustoselvityksessä samalta alueelta havaittiin palokärki.

35 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa palokärki on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi (LC). Palokärki on lintudirektiivin liitteen I -laji. Niittykirvinen (Anthus pratensis) Niittykirvisiä havaittiin hyvin monella paikalla. Kaikki lajin pesintään viittaavat havainnot tehtiin avoimilta suo-osuuksilta havaintojen koskiessa joko soidinlennossa olevia, pariutuneita tai varoittelevia lintuja. Havaintojen perusteella hankealueella tulkittiin pesivän vuonna 2017 vähintään 24 niittykirvisparia. Vuoden 2009 kartoituksessa selvitysalueilta havaittiin 92 pesivää niittykirvisparia. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa niittykirvinen on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi (NT). Keltavästäräkki (Motacilla flava) Keltavästäräkkejä havaittiin useilla eri puolilla hankealuetta. Kaikki lajin pesintään viittaavat havainnot tehtiin avoimilta suo-osuuksilta havaintojen koskiessa joko pariutuneita tai varoittelevia lintuja. Havaintojen perusteella hankealueella tulkittiin pesivän 19 keltavästäräkkiparia. Vuoden 2009 selvityksessä hankealueelta löydettiin 18 pesivää keltavästäräkkiparia. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa keltavästäräkki on luokiteltu nykyään silmälläpidettäväksi lajiksi (NT). Lisäksi laji on luonnonsuojelulain ja - asetuksen nojalla uhanalainen laji sekä alueellisesti (3a) uhanalainen laji. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Alueelta havaittiin 17 reviirillään laulavaa koirasta. Lajia havaittiin usealta eri puolilta hankealuetta ja suurin osa havainnoista tehtiin hankealueen reunaosien mäntyvaltaisilta kangasmetsäalueilta. Havaintojen perusteella vuonna 2017 hankealueella tulkittiin pesivän 17 leppälintuparia. Valtakunnallisessa uhanalaisuusarviossa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC). Leppälintu on kansainvälinen vastuulaji. Hömötiainen (Parus montanus) Lajia havaittiin vuoden 2017 pesimälinnustokartoituksessa neljästä eri kohtaa. Kaikki havainnot koskivat varoittelevia yksilöitä tai pareja. Havainnot tehtiin hankealueen metsäisemmiltä reunaosilta tai suoalueiden metsäsaarekkeista. Hankealueella tulkittiin pesivän vuonna 2017 neljä hömötiaisparia. Suomen lintulajien uhanalaisuusluokituksessa hömötiainen on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (VU).

36 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Pikkulepinkäinen (Larius collurio) Lajista tehtiin yksi havainto Makkalammin- ja Joutsenpesänaavan väliseltä metsäsaarekkeelta. Havainto koskee lajin varoittelevaa, todennäköisesti reviirillään olevaa koirasyksilöä. Koska laji havaittiin sopivassa pesimäympäristössä, tulkittiin lajin pesivän alueella vuonna Pikkulepinkäinen on lintudirektiivin liitteen I -laji. Järripeippo (Fringilla montifringilla) Lajia havaittiin vuoden 2017 selvityksessä 18:sta eri paikasta. Kaikki havainnot koskivat joko laulavia koiraita, varoittelevia yksilöitä tai pareja. Kaikki lajin havainnot tehtiin hankealueen metsäisemmiltä reunaosilta tai kitukasvuista mäntyä kasvavilta suoalueilta. Hankealueella, hankeen vaikutusalueella tai sen välittömässä läheisyydessä tulkittiin pesivän vuonna järripeippoparia. Laji on luokiteltu keskiboreaalisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä (3a) alueellisesti uhanalaiseksi. Valtakunnallisessa uhanalaisuusarvioinnissa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC). Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Punatulkkuja havaittiin vuoden 2017 pesimälintuselvityksessä seitsemästä eri paikasta lajille sopivassa pesimäympäristössä. Kesällä punatulkku on lajina melko huomaamaton ja piilotteleva. Kaikki havainnot koskivat joko äänteleviä koiraita tai pareja. Suurin osa havainnoista tehtiin hankealueen metsäisemmiltä reunaosilta. Hankealueella tai sen välittömällä vaikutusalueella tulkittiin pesivän vuonna 2017 seitsemän punatulkkuparia. Uhanalaisuusluokitellussa punatulkku on kuitenkin luokiteltu vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Pohjansirkku (Emberiza rustica) Pohjansirkkuja havaittiin vuoden 2017 selvityksessä kuudesta eri paikasta lajille sopivassa pesimäympäristössä. Kaikki havainnot koskivat joko laulavia koiraita, varoittelevia yksilöitä tai pareja. Havaintojen perusteella hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä tulkittiin pesivän vuonna 2017 kuusi pohjansirkkuparia. Lajin on havaittu pesivän alueella aiemminkin. Pohjansirkku luokiteltiin vielä vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa vaarantuneeksi lajiksi (VU) (Rassi ym. 2010), mutta uusimmassa vuoden 2015 uhanalaisuusluokituksessa laji on luokiteltu enää silmälläpidettäväksi (NT). Luonnonsuojelulain ja -asetuksen nojalla pohjansirkku on uhanalainen laji sekä alueellisesti (3a) uhanalainen laji.

37 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Lajista tehtiin seitsemän pesintään viittaavaa havaintoa. Havannoissa oli kyse joko laulavista koiraasta tai reviirillään pysyvistä ja varoittelevista pareista. Uhanalaisuusluokitellussa laji on luokiteltu maassamme vaarantuneeksi (VU) lajiksi. 4 Epävarmuustekijät Vuoden 2017 pesimälinnustoselvityksen osalta epävarmuustekijät liittyvät lähinnä linnuston vuosittaisvaihteluun, mikä heikentää yhden vuoden maastoselvitysten tulosten yleistettävyyttä pidemmälle aikavälille. Yhden vuoden selvitysten perusteella ei pystytä havaitsemaan kaikkia tarkasteltavalla alueella pesiviä lajeja tai yksilöitä, sillä kaikki alueella esiintyvät lajit ja yksilöt eivät välttämättä pesineet alueella juuri selvitysvuonna. Lisäksi selvitysalue on suurimmalta osin erittäin vaikeakulkuista maastoa, joten alueen jokaista kohtaa ei voitu kartoittaa tehokkaasti. Vuoden 2017 selvitykset toteutettiin kahden käyntikerran laskennoilla ja selvitykset toteutettiin kesäkuussa. Alueen laajan koon takia alue jaettiin kolmeen eri osaan, joissa selvitykset tehtiin erillisillä käyntikerroilla. Kahden käyntikerran menetelmällä saadaan hyvä yleiskuva alueen pesimälinnustosta, mutta menetelmällä ei tavoiteta kaikkia alueella pesiviä lajeja. Lintureviirien täydellinen kartoittaminen vaatisi avomailla 5 8 kartoituskäyntiä, jotka ajoittuisivat usean viikon ajalle keväästä alkukesään (Repo & Auvinen 2011). Lisäksi joitakin yksiöitä jää aina havaitsematta muun muassa niiden piilottelevien elämäntapojen vuoksi (Auvinen & Lehikoinen 2014). Näiden tekijöiden vuoksi vuoden 2017 selvityksessä havaittujen huomionarvoisten lintulajien parimäärää on siis pidettävä vähintään miniarviona. Makkara-aavan turvetuotantohankealueelta on kuitenkin saatavissa aiempien vuosien linnustoselvitysten tuloksia, jotka suurimmalta osalta tukevat vuoden 2017 pesimälinnustoselvityksen tuloksia. Eri vuosien selvitykset eivät ole täydellisesti vertailukelpoisia vuoden 2017 selvityksen kanssa mm. erikokoisten hankealuerajausten ja erilaisten selvitys- ja tulkintamenetelmien vuoksi. Useampana vuonna tehdyt selvitykset vähentävät kuitenkin epävarmuuksia ja kaiken kaikkiaan voidaan arvioida selvitysalueen linnuston tulleen arvioiduksi perusteellisesti. Vuoden 2017 selvityksessä käytetty valtakunnallinen uhanalaisuusluokittelu perustuu Suomen lintujen uhanalaisuus arviointiin (Tianen ym. 2016). Suomen lajien uhanalaisuusarviot tullaan päivittämään vuonna 2019.

38 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) 5 Yhteenveto ja johtopäätökset Vuoden 2017 Ranuan Makkara-aavan turvetuotantohankeen selvitysalueen pesimälinnustoselvityksessä havaittiin yhteensä 58 lintulajia, joista suurin osa tulkittiin alueella todennäköisesti pesiviksi tai reviiriä pitäviksi. Vuoden 2017 selvityksen perusteella hankealueen välittömässä vaikutuspiirissä pesivistä lajeista 29 omaa suojelu- tai uhanalaisuusstatuksen. Huomionarvoiset lintulajit eivät keskittyneet hankealueella tiettyihin yksittäisiin kohtiin, joten linnustolle arvokkaimpina pidettyjä alueita on hankerajauksen sisältä mahdoton eritellä. Yleisesti ottaen huomionarvoisia lajeja havaittiin kautta alueen, eniten kuitenkin soiden märimmissä osissa. Havaintojen perusteella kuitenkin kaikki selvitysalueen avoimet osat suosta ovat suojelullisesti arvokkaan lajiston elinympäristöä. Muuta aluetta selvästi heikompina alueina erottuvat vain suon laiteiden ojitetut osat joiden kokonaispinta-ala on melko pieni. Makkara-aavan hankealuekokonaisuuden suolinnustollista arvoa voidaan pitää paikallisesti erittäin merkittävänä ja maakunnallisesti merkittävänä. Luokitus perustuu vertailuun, joka tehtiin käyttäen hyväksi Pohjois-Pohjanmaalla tehtyä laajaa suolinnustoselvitystä (Repo & Auvinen 2011). Makkara-aapa sijaitsee aivan Lapin maakunnan etelärajalla, ja on siksi ainakin karkeasti vertailukelpoinen Pohjois-Pohjanmaan soiden kanssa. Lapin alueelta vastaavaa numeerista aineistoa ei ole saatavilla. Vertailun tulokset on esitetty taulukossa 2. Taulukossa esitetään selvitysalueella esiintyvien suolintujen parimäärät ja alueen sijoitus tutkittujen soiden joukossa näiden parimäärien perusteella. Selvitysalueella esiintyy merkittävässä määrin valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaista lajistoa. Kansainvälisten vastuulajien ja lintudirektiivin lajien määrässä Makkara-aavan alue on tässä vertailussa molempien osalta sijalla yksi, vaikka vain tässä selvityksessä mainitut metsälajit poistetaan vertailusta. Lapin osalta Makkara-aapa on lajistoltaan verrattavissa Lapin maakunnallisesti tärkeiksi lintualueiksi määriteltyihin Ranuan soihin (Isomursu 2016).

39 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Taulukko 2. Selvitysalueella havaitut vertailukelpoisten suolajien parimäärät ja Mantilansuon sijoitus näiden lajien parimäärän osalta suhteessa Pohjois-Pohjanmaalle tehtyjen 33 suon linnustolaskentojen tuloksiin (Repo & Auvinen 2011). (VU = vaarantuneet, NT = silmälläpidettävät, RT = alueellisesti uhanalainen, KV =vastuulaji, DIR= lintudirektiivin laji) Laji Luokitus Parimäärä Sijoitus Riekko VU Sinisuohaukka VU Kurki DIR Kapustarinta DIR Jänkäsirriäinen RT Jänkäkurppa RT 5 1 Valkoviklo KV Liro RT 13 2 Suopöllö DIR Niittykirvinen NT 24 4 Keltavästäräkki RT Pohjansirkku RT Viitteet Auvinen, A.-P. & Lehikoinen, A Suolinnustokartoitukset 2014: Peurasuo Vesisuo (Muhos, Tyrnävä), Keinonsuo (Kempele), Heinisuo (Oulu) ja Kivisuo (Oulu). Finventia, Pori & Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry, Oulu. 33 s. BirdLife 2017a. [luettu ] BirdLife 2017b. [luettu ] BirdLife 2017c. homotiainen/ [luettu ] EU birdsdirective/index_en.htm [luettu ] Isomursu, V Lapin maakunnallisesti tärkeät lintualueet - Lapin lintutieteellinen yhdistys LLY ry Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1998: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo. Helsinki. 143 s.

40 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Metsähallitus 2017 Tiedot muuttohaukan, merikotkan ja maakotkan pesäpaikoista (päivätty , Tuomo Ollila). Oikeusministeriö Finlex. /1996/ [luettu ] Ramboll Finland Oy ja Ramboll Eesti AS Vapo Oy Makkara-aapa turvetuotantoalue Ympäristövaikutusten arviointiohjelma. 39 s. Ramboll Finland Oy Vapo Oy. Makkara-aavan linnustoselvitys. Raportti. 21 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslèn, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Rengastustoimisto 2017 Rengastusrekisterin, sääksirekisterin ja petolintujen pesäilmoitusrekisterin tiedot (päivätty ). Repo, J. & Auvinen, A.-P Suolinnustoselvitys. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma. Pesimälinnustoinventoinnit Pohjois- Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Oulu. 54 s. Suomen ympäristökeskus [luettu ] SYKE Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmän tiedot (päivätty ) Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa. J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & valkama, J. Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. Ympäristöhallinto 2017b. Luonto_ja_lintudirektiivien_lajit [luettu ] Ympäristöhallinto 2017c. Uhanalaiset_lajit/Kansainvaliset_vastuulajit [luettu ] Ympäristöhallinto 2017d. Uhanalaiset_lajit/Uhanalaisuusarviointi_2019 [luettu ] Ympäristöministeriö 2017a. Luonnonsuojelulaki mihin se vaikuttaa? Ympäristöministeriö. 5 s.

41 Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys (18) Ympäristöministeriö 2017b. monimuotoisuus/lajien_suojelu/eun_lintu_ja_luontodirektiivit/eun_luont o_ja_lintudirektiivit%283452%29 [luettu ] Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. < ISBN [luettu ] Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki. 567 s.

42

43 Liite 1. Hankealueelta vuonna 2017 havaitut lintulajit sekä niiden mahdolliset suojelustatukset Laji Uhanalaisuus Luonnonsuojelulaki & asetus KV-vastuulaji Lintudirektiivi Alue 3a Laulujoutsen (Cygnus cygnus ) - - x x - Metsähanhi (Anser fabalis ) VU - x - - Tavi (Anas crecca ) - - x - - Telkkä (Bucephala clangula ) - - x - - Uivelo (Mergellus albellus ) x - Riekko (Lagopus lagopus ) VU Teeri (Tetrao tetrix ) - - x x - Metso (Tetrao urogallus ) - - x x RT Sinisuohaukka (Circus cyaneus ) VU U - x - Varpushaukka (Accipiter nisus ) Ampuhaukka (Falco columbarius ) x - Nuolihaukka (Falco subbuteo ) Kurki (Grus grus ) x - Kapustarinta (Pluvialis apricaria ) x - Jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus ) NT - x - RT Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus ) - - x - RT Taivaanvuohi (Gallinago gallinago ) VU Lehtokurppa (Scolopax rusticola ) Metsäviklo (Tringa ochropus ) Valkoviklo (Tringa nebularia ) - - x - - Liro (Tringa glareola ) NT - x x RT Sepelkyyhky (Columba palumbus ) Käki (Cuculus canorus ) Suopöllö (Asio flammeus ) x - Tervapääsky (Apus apus ) VU Palokärki (Dryocopus martius ) x - Käpytikka (Dendrocopos major ) Metsäkirvinen (Anthus trivialis ) Niittykirvinen (Anthus pratensis) NT Keltavästäräkki (Motacilla flava ) NT U - - RT Tilhi (Bombycilla garrulus ) Peukaloinen (Troglodytes troglodytes ) Rautiainen (Prunella modularis ) Punarinta (Erithacus rubecula ) Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus ) - - x - - Pensastasku (Saxicola rubetra ) Mustarastas (Turdus merula ) Laulurastas (Turdus philomelos ) Punakylkirastas (Turdus iliacus ) Kulorastas (Turdus viscivorus ) Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys 2017

44 Laji Uhanalaisuus Luonnonsuojelulaki & asetus KV-vastuulaji Lintudirektiivi Alue 3a Hernekerttu (Sylvia curruc a) Pajulintu (Phylloscopus trochilus ) Hippiäinen (Regulus regulus ) Harmaasieppo (Muscicapa striata ) Hömötiainen (Parus montanus ) VU Sinitiainen (Parus caeruleus ) Talitiainen (Parus major ) Pikkulepinkäinen (Lanius collurio ) x - Isolepinkäinen (Lanius excubitor ) Korppi (Corvus corax ) Peippo (Fringilla coelebs ) Järripeippo (Fringilla montifringilla ) RT Vihervarpunen (Carduelis spinus ) Urpiainen (Carduelis flammea ) Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra ) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula ) VU Pohjansirkku (Emberiza rustica ) NT U - - RT Pajusirkku (Emberiza schoeniclus ) VU Väisäsen ym. (1988) luokitteluun perustuvat suolajit on esitetty lihavoituna. Uhanalaisuus = valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus (Tiainen ym. 2016). (VU = vaarantuneet, NT = silmällä pidettävät, U = uhanalainen & RT = alueellisesti uhanalainen) KV-vastuulaji = lajit, joiden suojelusta Suomi on erityisvastuussa (Rassi ym. 2001). Lintudirektiivi = lintudirektiivin liitteen I lajit. Alue 3a = selvitysalueen maantieteellisellä alueella uhanalaiset lajit (Tiainen ym. 2016). Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys 2017

45 Liite 2. Huomionarvoisten lintujen reviirien sijoittuminen. Osa 1 Makkara-aapa Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys 2017

46 Liite 2. Huomionarvoisten lintujen reviirien sijoittuminen. Osa 2 Makkaralamminaapa Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys 2017

47 Liite 2. Huomionarvoisten lintujen reviirien sijoittuminen. Osa 3 Joutsenpesäaavan länsiosa Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys 2017

48 Liite 2. Huomionarvoisten lintujen reviirien sijoittuminen. Osa 3 Joutsenpesäaavan itäosa Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys 2017

49 Liite 2. Huomionarvoisten lintujen reviirien sijoittuminen. Osa 4 - nimetön avosuoalue Joutsenpesäaavan eteläpuolella. Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys 2017

50

51 Liite 3. Valokuvia Makkara-aavan turvetuotantohankkeen selvitysalueelta kesäkuulta Kuva 1. Joutsenpesäaavan itäosa. Kuva 2. Makkara-aavan luonnontilaiset piirteensä säilyttänyttä avosuo-suoaluetta selvitysaluerajauksen pohjoisosilta. Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys 2017

52 Kuva 3. Makkara-aavan selvitysalue on monin paikoin märkää ja vaikeakulkuista suota. Makkaraaavan eteläosaa. Kuva 4. Yksi Makkara-aavalta vuonna 2017 havaituista kurjen pesistä. Makkara-aavan pesimälinnustoselvitys 2017