Kohti Etelä-Savon yliopistollista koulutus-, tutkimus- ja asiantuntijakeskusta

Kohti Etelä-Savon yliopistollista koulutus-, tutkimus- ja asiantuntijakeskusta Mikkelin yliopistokeskuksen ulkoisen arvioinnin raportti Ilkka Virtanen, Erkki Korpimäki ja Miia Mäntylä 24.8.2006

Sisältö 1. Johdanto 7 1.1 Arvioinnin tausta ja toteutus 8 1.2 Etelä-Savo ja Mikkelin seutu Mikkelin yliopistokeskuksen toimintaympäristönä 11 1.3 Korkeakoulutoiminta Etelä-Savossa 13 2. Yliopistokeskus ja sen toimijat 16 2.1 Perustaminen 16 2.2 Toimijat 17 3. Yliopistokeskus Etelä-Savon oppimiskeskuksena 23 3.1 Tutkinto-opetus 23 3.2 Aikuiskoulutus 25 3.3 Jatkokoulutus 26 4. Yliopistokeskus tutkimus- ja asiantuntijaorganisaationa 28 4.1 Akateeminen tutkimus ja jatkokoulutus 28 4.2 Palvelututkimus 34 5. Yliopistokeskus osana Etelä-Savon innovaatiojärjestelmää 37 5.1 Innovaatioketjun keskeiset toimijat 38 5.2 Ammattikorkeakouluyhteistyö 39 6. Yhteenveto ja toimenpidesuositukset 44 LÄHDELUETTELO 48 LIITTEET 48 { 5 }

[ 1 ] Johdanto Yliopistokeskukset aloittivat toimintansa vuoden 2004 alussa kuudessa maakunnassa, joiden alueella ei ole omaa yliopistoa. Maakuntien yhteenlaskettu väestö on n. 20 % maamme väestöstä. Yliopistokeskuspaikkakuntia ovat Kajaani, Kokkola, Lahti, Mikkeli, Pori ja Seinäjoki. Nykyisiin yliopistokeskusmaakuntiin on kolmen viime vuosikymmenen aikana perustettu erilaisista lähtökohdista ja erilaisia tehtäviä toteuttavia yliopistojen yksiköitä, jotka vuoden 2004 alussa koottiin verkosto-organisaatioina toimiviksi yliopistokeskuksiksi. Historiallisesta taustasta ja organisoitumisen mallista johtuen yliopistokeskukset ovat erilaisia. Esimerkiksi Porin yliopistokeskuksessa on merkittävässä määrin perustutkintokoulutusta, kun taas Seinäjoen yliopistokeskus keskittyy ensisijaisesti tutkimukseen. Yliopistokeskusten yleisenä ja yhteisenä tehtävänä on kuitenkin edistää yliopistollisen tutkimuksen ja koulutuksen alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Opetusministeriön tavoitteena yliopistokeskuksia muodostettaessa oli koota yliopistopaikkakuntien ulkopuolella olevaa yliopistotoimintaa yhtenäisesti hallinnoiduiksi keskuksiksi, joissa on usean eri yliopiston toimintaa. Tavoitteena oli organisaatiomalli, jolla yliopistojen osaamisen vaikutuksia voidaan levittää alueellisesti kattavammiksi lisäämättä yliopistojen määrää. Yliopistokeskusjärjestelmän luomisella pyrittiin siis ennen kaikkea olemassa olevan toiminnan koordinointiin ja tehostamiseen. Yliopistokeskukset ovat uusin osa suomalaista yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmää. Ne toteuttavat emoyliopistojensa toimintaa ja yliopistolaissa määriteltyjä tehtäviä eli tutkimusta ja opetusta yliopiston sijaintialueen ulkopuolella. Tästä lähtökohdasta yliopistokeskuksissa on tyypillisesti monialaista toimintaa, jonka hyödyntäminen on niiden erityisenä haasteena. Tutkimuksessa ja opetuksessa huomioon otettavan yhteiskunnallisen vuorovaikutustehtävän toteutuksessa korostuu erityisesti yliopistojen alueellinen tehtävä ja sen vaikuttavuus. { 7 }

1.1 ARVIOINNIN TAUSTA JA TOTEUTUS Mikkelin yliopistokeskus on muiden yliopistokeskusten tapaan aloittanut toimintansa vuoden 2004 alussa. Helsingin yliopiston, Helsingin kauppakorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Kuopion yliopiston rehtorit sekä Mikkelin kaupunginjohtaja allekirjoittivat 9.2.2004 Mikkelin yliopistokeskusta koskevan yhteistyösopimuksen. Sopimuksella vahvistettiin yliopistokeskuksen tavoitteet ja tehtävät, mukana olevat yksiköt, yliopistokeskuksen suhde emoyliopistoihin, yliopistokeskuksen hallinnointi ja voimavarat sekä yhteistyön päätöksentekomenettelyt. Mikkelin yliopistokeskuksen toiminnassa heijastuvat ne neljän emoyliopiston tieteelliseen asiantuntemukseen perustuvat osaamisalat, jotka vastaavat erityisesti Etelä-Savon alueellisiin tarpeisiin. Yliopistokeskuksen toimintaa luonnehtii luontoon ja ympäristöön liittyvien osaamisalojen yhdistäminen tekniikkaan ja yrittäjyyteen. Mikkelin yliopistokeskukseen kuuluvat seuraavat yksiköt: Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Kansalliskirjaston Mikrokuvaus- ja konservointilaitos, Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus, Helsingin kauppakorkeakoulun BSc- BA-ohjelma, Lappeenrannan teknillisen yliopiston Mikkelin yksikkö, Kuopion yliopiston Mikkelin toiminnot sekä yliopistokeskuksen koordinaatioyksikkö. Mikkelin yliopistokeskuksen toimintayksiköt ovat emoyliopistojensa alaisia ja itsenäisiä suhteessa yliopistokeskukseen. Yliopistokeskuksen koordinoivana yliopistona toimii Helsingin yliopisto. Yliopistokeskuksen hallinnosta vastaavat emoyliopistojen rehtoreista koostuva ohjausryhmä (pj. rehtori Ilkka Niiniluoto, HY), johtoryhmä, johon kuuluvat yliopistojen Mikkelissä toimivien yksiköiden johtajat ja Mikkelin kaupunginjohtaja (puheenjohtajuus kiertävä, v. 2006 professori Mika Sillanpää, KuY) sekä pääsihteerin johtama nelihenkinen virkamieskunta. Pääsihteeri toimii ohjausryhmän ja johtoryhmän sihteerinä. Yliopistokeskuksen koordinaatio rahoitetaan opetusministeriön myöntämällä määrärahalla (150 000 /v). Yliopistokeskukset ovat saaneet valtion budjetista vuosina 2004 2006 kunakin vuonna 500 000 euron lisämäärärahan/yliopistokeskus. Arvioinnin suoritushetkellä vallitsi alustava tieto, että määrärahatilanne kaudella 2007 2009 olisi edellisen kauden kaltainen. Yliopistokeskuksen hallinto tekee yhteistyöhön tarkoitettujen määrärahojen käyttöä koskevia aloitteita ja suunnitelmia. Yhteistyöhön tarkoitettujen määrärahojen käytöstä sovitaan yhteisesti. Opetusministeriö esitti vuoden 2005 tulosneuvotteluissa yliopistokeskuksen arviointia ja yliopistokeskuksen ohjausryhmä suositti arvioinnin toteuttamista syksyyn 2006 mennessä. Arvioinnin toteutusmuodoksi valittiin yliopistokeskuksen itsensä (Opetusministeriön taloudellisella tuella) organisoima arviointi, joka perusratkaisultaan noudattaa Korkeakoulujen arviointineuvostossa käytössä olevaa kolmivaiheista mallia: yliopistokeskuksen toiminnan itsearviointi, ulkoisen asiantuntijaryhmän suorittama arviointivierailu sekä ryhmän laatima itsearviointiraporttiin, arviointivierailuillaan tekemiin havaintoihin ja muuhun yliopistokeskuksen toimintaa kuvaavaan materiaaliin { 8 }

perustuva arviointiraportti. Itsearviontiraportti ja ulkoisen arviointiryhmän raportti yhdessä muodostavat arvioinnin lopputuleman. Arviointiryhmä suosittelee, että yliopistokeskus julkaisee nämä molemmat raportit sopivaksi katsomallaan tavalla, esimerkiksi verkkojulkaisuina yliopistokeskuksen sivuilla, ja huolehtii niiden sisältämän informaation leviämisestä yliopistokeskuksen toimijoiden ja keskeisten sidosryhmien tietoisuuteen. Yliopistokeskuksen ohjausryhmä hyväksyi arviointisuunnitelman 30.11.2005. Ulkoisiksi arvioijiksi kutsuttiin professori Ilkka Virtanen Vaasan yliopistosta (pj.), professori Erkki Korpimäki Turun yliopistosta ja tutkija Miia Mäntylä Vaasan yliopiston Levón-instituutista (siht.). Yliopistokeskuksen suorittama itsearviointi valmistui maaliskuussa 2006, arviointivierailut toteutettiin 10. 12.4.2006 ja ulkoisen arvioinnin raportti valmistui 30.6.2006. Arviointiraportti oli yliopistokeskuksen kommentoitavana heinä elokuussa 2006 ja kommentit saatiin 21.8.2006 mennessä. Lopullinen raportti toimitettiin yliopistokeskukselle 24.8.2006. Arvioinnin tavoitteeksi arviointisuunnitelmassa asetettiin linjauksien ja uusien näkökulmien saaminen yliopistokeskuksen ja sen toimintojen kehittämiseen. Tarkoituksena on tarkastella yliopistokeskuksen tämän hetkistä tilannetta sille asetettujen tavoitteiden valossa sekä löytää yhteinen käsitys kehittämistarpeista ja -suunnasta. Arvioinnissa on kaksi keskeistä näkökulmaa: alueellisen vaikuttavuuden ulottuvuus sekä tieteellisen laadun ulottuvuus. Arvioinnin kohteena on yliopistokeskus kokonaisuutena, yliopistokeskuksen eri yksiköitä pyritään tarkastelemaan nimenomaan tämän kokonaisuuden osina. Arvioitavia osa-alueita ovat erityisesti: yliopistokeskuksen tehtävä, toiminnan tavoitteet ja toimintakonsepti tutkimus- ja kehitystoiminnan kohdentuminen ja tieteellinen laatu, erityisesti tutkimusprofessuurit koulutustoiminnan volyymi ja kohdentuminen (kandidaatti- ja maisteriohjelmat, muu peruso petus, täydennyskoulutus, avoin yliopisto) yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja tunnettuus. Tämä ulkoisen arvioinnin raportti perustuu pääosin yliopistokeskuksen suorittamaan itsearviointiin ja sen dokumenttina syntyneeseen itsearviointiraporttiin. Itsearviointiraportin lisäksi arviointiryhmällä oli käytössään yliopistokeskusta ja sen toimijoita käsittelevää muuta materiaalia. Erityisen merkittävänä tietolähteenä toimi kolmipäiväinen arviointivierailu, jonka yhteydessä haastateltiin yliopistokeskuksen ja sen yksiköiden johtoa, henkilökuntaa, opiskelijoita ja sidosryhmien edustajia (arviointivierailun ohjelma tämän raportin liitteenä). Itsearviointiraportti antaa varsin hyvän kuvan Etelä-Savosta yliopistokeskuksen toimintaympäristönä sekä yliopistokeskuksen perustamisesta ja etenemisestä nykyvaiheeseen. Raportissa esitellään myös kolmelle ensimmäiselle vuodelle asetetut tavoitteet ja arvioidaan niiden toteutumista. Raportti on avoin ja rehellinen. Yksikkökohtaisissa osuuksissa sen sijaan on suuria eroja. HKKK:n yksiköiden osalta raportin informaatio on lähes olematonta, arviointivierailun aikana käytyjen keskustelun ja tällöin jaetun materiaalin { 9 }

perusteella arviointiryhmälle kuitenkin muodostui käsitys myös näiden yksiköiden toiminnasta. Kaiken kaikkiaan lukija jää kuitenkin kaipaamaan analyyttisempaa, enemmän tosiasioita sisältävää otetta raporttiin erityisesti silloin, kun kyse on yliopistotoiminnan vaikutuksista alueeseen. Esimerkiksi opetuksen osalta raporttiin ei sisälly tarkkoja tietoja koulutukseen tulleiden opiskelijoiden tai valmistuneiden sijoittumisen alueellisista jakaumista. Arviointiryhmälle jäi vielä vierailun jälkeenkin se käsitys, että näitä ei erityisesti seurata, koska esitetyt tiedot olivat vain suuruusluokka-arvioita. Mm. yritysyhteyksiä olisi myös voinut esittää yksilöidymmin (arviointivierailulla näihinkin toki saatiin lisävalaistusta). Newcastlen (UK) yliopiston aluetieteen professori ja vararehtori John Goddard, joka on toiminut useissa OECD:n yliopistoja ja niiden alueita käsittelevissä arviointi- ja tutkimusprojekteissa ja on ollut usean Korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttaman yliopistoarvioinnin peer review -ryhmän puheenjohtajana, on eri arviointien yhteydessä esittänyt näkemyksen, jota soveltaen Mikkelin yliopistokeskus näyttää olevan vielä kehitysvaiheessa, jossa yliopistotoiminta alueella sinänsä vie päähuomion, ja muuttuminen alueen yliopistotoiminnaksi vaatii oman aikansa ( Its a big difference for a university to operate in the region compared to being a university of the region ). On luonnollista, että yliopistokeskuksen sateenvarjon alla toimivat yliopistot ovat vain alueella toimivia yliopistoja, mutta Mikkelin yliopistokeskuksen tulisi edesauttaa niiden Mikkelin toimintojen yhdistämistä Mikkelin seudun ja koko Etelä- Savon maakunnan yliopistotoiminnaksi. Itsearvointiraportista jää myös kaipaamaan vahvempaa strategista otetta. Tavoiteasettelu on pikemminkin eri toimijoiden käynnissä oleviin ja suunniteltuihin hankkeisiin liittyvää kuin koko yliopistokeskuksen yhteiseen näkemykseen perustuvaa tavoite- ja toimenpideohjelmaa koskevaa. Etelä-Savon korkeakouluyksiköiden yhteisessä aluestrategiassa on tosin tällaista strategia-ajattelua, mutta siinäkin yliopistokeskuksen rooli jää sen yksittäisten toimijoiden varjoon (yliopistokeskus ei esimerkiksi esiinny itsenäisenä aluestrategian laatija- tai allekirjoittajatahona). Strategisen otteen vahvistuminen on erityisen tärkeätä nyt, kun koko korkeakoulukenttä on Valtioneuvoston ja Opetusministeriön äskettäisten linjapäätösten johdosta uusien ja merkittävien rakenteellisten ratkaisujen edessä (näihin kysymyksiin palataan myöhemmin luvussa 5). Arviointiryhmä suosittelee, että yliopistokeskus panostaa voimakkaasti yliopistokeskuskokonaisuutta koskevaan strategiatyöhön, jonka tuloksena määritellään mm. yliopistokeskuksen keskeiset vahvuusalat (tämä työ jo pitkällä), vahvuusalojen ja niillä toimivien yksiköiden kautta syntyvän monitieteisen kokonaisuuden täysimittainen hyödyntäminen sekä muiden alueen innovaatioketjun toimijoiden kanssa toteutettavat yhteistyömallit. Huomattavan osan itsearviointiraportista kattaa yliopistokeskuksen johdolle, henkilökunnalle, yliopistoyksiköiden henkilöstölle, opiskelijoille ja eri sidosryhmille suunnattu itsearviointikysely, jonka tekninen toteutus ulkoistettiin. Kyselyn tulokset jäävät informaatioarvoltaan kuitenkin verraten vaatimattomiksi. Käytetystä asteikkovalinnasta, kyselyn graafisesta toteutuksesta tai mahdollisesti muista syistä johtuen yksittäisten kysy- { 10 }

mysten kaksiulotteiset vastausjakaumat eivät anna mahdollisuuksia kovin pitkälle meneviin johtopäätöksiin: keskiarvot sijoittuvat yleensä asteikon keskikohdan tuntumaan ja osakysymysten vastausten jakaumat ovat usein lähes päällekkäin. Kun hajonnat vielä ovat suhteellisen pieniä, on aivan ilmeistä, että käytetty menetelmä on osaltaan ohjannut vastaajia sijoittamaan vastauksensa asteikon keskikohdan tuntumaan. Muutamia poikkeuksia sentään on, mm. yliopistokeskuksen vaikutuksen väheneminen etäisyyden funktiona näkyy selvästi vastauksista, samoin yliopistokeskuksen tunnettuuteen ja imagoon liittyvät yksiulotteiset jakaumat ovat informatiiviset. 1.2 ETELÄ-SAVO JA MIKKELIN SEUTU MIKKELIN YLIOPISTOKESKUKSEN TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ Mikkelin yliopistokeskuksen sijaintimaakunta Etelä-Savo on esimerkiksi naapureistaan Pohjois-Savosta ja Keski-Suomesta poiketen maakunta, jolla ei ole yhtä selkeää maakuntakeskusta, vaan alueelle on tunnusomaista kolmen kaupunkiseudun (Mikkeli, Savonlinna, Pieksämäki) keskenään kilpailevat kehittämishaasteet ja -tarpeet. Kolmen kilpailevan kaupunkiseudun sijainti maakunnassa on aikaansaanut sen, että kovin suuria alueellisia eroja ei maakunnan sisälle ole päässyt syntymään. Toisaalta Etelä-Savon maakunnan kehitystä on aivan ilmeisesti haitannut kolmen keskenään kilpailevan kaupunkikeskuksen toiminta alueella. Maakunnan monet tunnusluvut viestivätkin kehitysalueelle tyypillisistä piirteistä: väkiluvun väheneminen erityisesti maassamuuton seurauksena, muuttoliikkeen kohdistuminen voimallisimmin ikäluokkiin 15 29 -vuotiaat, väestön ikääntyminen, valtakunnallista keskiarvoa matalampi osaamistaso, korkeampi työttömyys, korkeampi alkutuotannon osuus. Alueelle on kuitenkin syntynyt muutamia korkeaa teknologiaosaamista edustavia, kansainvälisiä yrityksiä, joiden tulevaisuuden kehittymismahdollisuudet ovat lupaavia. Maakunnan kolmijakoisuus näkyy myös korkeakoulurakenteessa. Korkeakoulutoimintaa on kaikissa kolmessa kaupunkikeskuksessa, laajamittaista yliopistotoimintaa Mikkelin lisäksi Savonlinnassa. Mikkelin ammattikorkeakoululla on toimintaa kaikissa kolmessa keskuksessa. (Korkeakoulutoiminnoista tarkemmin jaksossa 1.3.). Osittain kolmijakoisuuden seurauksena, osittain korkeakoulujen vaikuttavuuden yleisistä lainalaisuuksista (vaikuttavuuden etäisyyskitka ) johtuen Mikkelin yliopistokeskuksen ensisijainen (myös itsearviointiraportin tulosten vahvistama) vaikutusalue on Mikkelin seutu. Koska käytettävissä olevat tunnusluvut ja muut kvantitatiiviset indikaattorit koskevat kuitenkin pääasiassa koko Etelä-Savoa, tarkastellaan sitä tässä Mikkelin yliopistokeskuksen ensisijaisena toimintaympäristönä. Myös alueella toimivien korkeakoulujen yhteinen aluestrategia on laadittu koko maakunnan kattavasti. Etelä-Savossa oli vuoden 2005 lopussa n. 160 500 asukasta, mikä on 3,1 % Suomen väestöstä. Väestömäärä aleni kiihtyvästi koko 1990-luvun vähennyksen ollessa suurimmillaan v. 2000 n. 1 600 henkeä. Kuluvalla vuosikymmenellä asukasluvun aleneminen on kuitenkin hidastunut niin, että v. 2005 se oli vajaat 900 henkeä. Erityisen huo- { 11 }

lestuttavaa on, että väestö vähenee ikäluokissa 15 29 -vuotiaat. Tilastokeskuksen vuoteen 2040 ulottuvan väestöennusteen mukaan Etelä-Savon väkiluku supistuu noin 9 prosenttia seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuonna 2040 Etelä-Savossa ennustetaan olevan noin 135 000 asukasta. Etelä-Savossa oli vuoden 2005 lopussa runsaat 60 000 työpaikkaa. Tässä on kasvua 10 vuoden takaiseen lukuun n. 3 500 työpaikkaa. Kasvun pääosa sijoittuu yhteiskunnallisiin palveluihin, jossain määrin myös jalostukseen ja yksityisiin palveluihin. Näiden sektoreiden luomaa yhteensä lähes 8 000 työpaikan lisäystä vähentää alkutuotannossa tapahtunut runsaan 4 000 työpaikan vähennys. Maakunnan työllisyysasteen kehitys on noudattanut koko maan kehityskulkua ollen viime vuosina tasoltaan keskimäärin 5 prosenttiyksikköä alhaisempi (63 % ja 68 % v. 2005). Työttömyys on niin ikään noudattanut yleistä valtakunnallista kehitystä, tasoltaan vain korkeampana. Vuosikymmen sitten vallinnut 4 prosenttiyksikön ero (22 % ja 18 %) on kuitenkin supistunut 2 prosenttiyksikköön v. 2005 (13 % ja 11 %). Etelä-Savossa on vajaat 7 000 yritystä. Yritysintensiivisyys (yritysten määrä 1 000 asukasta kohti) on kasvanut hienoisesti muutaman viime vuoden aikana, ja se on hieman alempi kuin koko maassa keskimäärin (42 ja 44 yritystä 1 000 asukasta kohden). Yritystoiminta on pienyritysvaltaista, 93 % yrityksistä on alle 10 henkeä työllistäviä. Etelä-Savon yrittäjien määrä on n. 9 600, joista 4 000 on maatalousyrittäjiä. Maatalousyrittäjien osuus (ja sen seurauksena yrittäjien kokonaisosuus) työllisistä on maakunnassa suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Yrittäjyyden merkitys työllistäjänä on siten varsin suuri Etelä-Savossa. Valitettavasti sekä maatalousyrittäjien että muiden yrittäjien osuus työllisistä on supistunut sekä koko maassa että Etelä-Savossa, Etelä-Savossa kuitenkin muuta maata nopeammin. Pienyritysvaltainen, jalostusarvoltaan maan keskiarvoa alhaisempi, vähäisen tutkimusrahoituksen omaava (alueen osuus maan t&k -panoksesta 0,4 %) ja useassa suhteessa epäsuotuisan väestökehityksen maakunta on korkeakoulujen toimintaedellytysten kannalta varsin haasteellinen. Koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen ja tämän seurauksena syntyvän tiedon ja osaamisen lisääntyminen nähdään nykyisin myös alueellisen kehityksen välttämättömäksi edellytykseksi. Koulutuksen ja tutkimuksen tulosten hyödyntäminen ja saaminen elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan käyttöön ei ole Etelä-Savon kaltaisessa maakunnassa kuitenkaan välttämättä yksinkertaista ja helppoa. Arviointiryhmälle muodostui arviointivierailun haastattelujen perusteella näkemys, että maakunnan korkeakoulujen kehitystä on haitannut alueen poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsevat erilaiset näkemykset kehityksen suunnasta. Ei ole löytynyt yksimielisyyttä kehityspanostuksen keskittämisestä, vaan panostusta on suunnattu vähän kaikkea kaikille -periaatteella (koskee sekä alueellista jakaantumista maakunnan sisällä että eri korkeakoulusektoreita). Edessä olevien rakenteellisten ratkaisujen johdosta arviointiryhmä näkee tärkeäksi, että koko Etelä- Savon alueen päättäjät tiivistävät yhteistyötään ja osallistuvat aikaisempaa aktiivisemmin alueen korkeakoulujen strategiaprosesseihin sekä yhdessä niiden kanssa sopivat tärkeimmistä panostus- { 12 }

kohteista ja ovat osaltaan edesauttamassa tarvittavien uusien rakenteellisten ratkaisujen löytymisessä ja toteuttamisessa. (ks. myös jakso 1.3 ja luku 5). 1.3 KORKEAKOULUTOIMINTA ETELÄ- SAVOSSA alueen opintotarjontaa. Merkittävän lisän koulutustarjontaan tuo vielä aikuisväestölle suunnattu avoimen yliopiston koulutus ja täydennyskoulutus. Avoimessa yliopistokoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa jo mainitun viiden yliopiston lisäksi Jyväskylän yliopistolla on merkittävää koulutustarjontaa alueella. Etelä-Savon korkeakoulutoiminta on sijoittunut maakunnan kaikkiin kolmeen kaupunkikeskukseen. Yliopistotoiminnot tapahtuvat pääosin Mikkelin yliopistokeskuksessa ja Joensuun yliopiston Savonlinnan kampuksella. Mikkelin yliopistokeskuksessa on edellä jo todetulla tavalla Helsingin yliopiston, Helsingin kauppakorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Kuopion yliopiston toimintoja. Joensuun yliopiston Savonlinnan kampus käsittää opettajankoulutuslaitoksen, kansainvälisen viestinnän laitoksen, Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskuksen sekä Matkailualan valtakunnallista verkostoyliopistoa koordinoivan Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksen. Savonlinnassa sijaitsee myös Lappeenrannan teknillisen yliopiston kuitulaboratorio. Kuopion yliopistolla on toimintaa Diakonia-ammattikorkeakoulun Pieksämäen yksikön yhteydessä toimivassa Sosiaalitalouden tutkimuskeskuksessa. Yliopistotutkintoon johtavan koulutuksen määrä Etelä-Savon maakunnassa on vaatimaton. Aloituspaikkoja on 280 (Savonlinnassa 200 ja Mikkelissä 80), mikä on vain 1,4 % koko maan uusien opiskelijoiden määrästä. Viime vuosina käynnistyneet maisteriohjelmat sekä mahdollisuus suorittaa tutkintoihin sisällytettäviä opintojaksoja erityisesti HY:n Ruralia-instituutissa täydentävät kuitenkin Ammattikorkeakoulujen koulutustarjonta Etelä- Savossa on yliopistoihin verrattuna huomattavasti laajempaa ja monipuolisempaa. Maakunnan oma ammattikorkeakoulu, Mikkelin ammattikorkeakoulu, toimii kaikissa kolmessa kaupunkikeskuksessa ja sen koulutustarjonta kattaa kaikki kahdeksan koulutusalaa. Tarjontaa lisää Diakonia-ammattikorkeakoulun Pieksämäen yksikkö, jonka sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla voi suorittaa sosionomin ja sairaanhoitajan tutkinnot. Ammattikorkeakoulun erityisluonteen vuoksi näihin tutkintoihin voi suuntautumisvaihtoehtojen avulla liittää diakonin, diakonissan tai kirkon nuorisotyöntekijän virkakelpoisuuden. Molemmissa ammattikorkeakouluissa on tarjolla myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamismahdollisuus. Ammattikorkeakoulujen tarjoama koulutusvolyymi vastaa varsin hyvin Etelä-Savon väestöpohjaa. Aloituspaikkojen määrä (nuorisoasteella 890, josta 790 Mikkelin ammattikorkeakoulussa ja 100 Diakonia-ammattikorkeakoulussa) vastaa n. 3,4 %:a koko maan koulutusvolyymista. Muut ammattikorkeakoulutukseen liittyvät tunnusluvut (aikuiskoulutus, kokonaisopiskelijamäärä, opettajien ja muun henkilökunnan määrä, jne.) ovat samalla väestöosuutta vastaavalla tasolla. Kun koulutustarjonta on eri alojen suhteen vielä katta- { 13 }

va, Etelä-Savon tilannetta ammattikorkeakoulutuksen tarjonnan osalta voidaan pitää varsin hyvänä. Kaikki maakunnassa toimivat korkeakouluyksiköt antavat oman panoksensa myös tutkimus- ja kehitystoimintaan. Mikkelin yliopistokeskukseen kuuluvat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ovat alusta alkaen toimineet sekä koulutuksessa että tutkimuksessa. Yliopistokeskuksen uusien toimijoiden, Lappeenrannan teknillinen yliopiston ja Kuopion yliopiston painopiste Mikkelissä on nimenomaan tutkimuksessa. Joensuun yliopiston Savonlinnassa sijaitsevat tiedelaitokset sekä Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus sekä Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos tuottavat sekä akateemista perustutkimusta että soveltavaa tutkimusta edustamillaan aloilla. Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI-tutkimuskeskus ja Yrityspalvelut-yksikkö ovat varsin huomattavia toimijoita tutkimus- ja kehitystoiminnassa (toiminnan volyymi v. 2004 oli 11 M ). Diakoniaammattikorkeakoululla on tutkimus- ja kehitystoimintaa omalla koulutusalallaan. Valtion sektoritutkimuslaitoksia edustavat Mikkelissä sijaitseva Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) yksikkö sekä Punkaharjulla sijaitseva Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkimusasema. Ne tukevat ja täydentävät korkeakoulujen tutkimustoimintaa. Etelä-Savossa toimivat yliopistot ja ammattikorkeakoulut laativat syksyllä 2005 yhteisen aluestrategian. Edellinen, vuoden 2002 aluestrategia laadittiin vielä seutukohtaisesti kolmena eri asiakirjana. Edellisen strategian konkreettisina tuloksina nähdään Mikkelin yliopistokeskuksen perustaminen sekä eri yksiköiden yhteistyön lisääntyminen Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Aluestrategia asettaa maakunnan korkeakouluille mission: Etelä-Savon maakunnassa toimivat yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat yhteistyöhakuisessa, aloitteellisessa ja aktiivisessa roolissa maakunnan ja sen elinkeinoelämän kehittämisessä. Tässä tehtävässään ne luovat alueelle uusia toimeentulon mahdollisuuksia ja uskoa tulevaisuuteen. Aluestrategian laadinta on tapahtunut korkeakouluyksiköiden yhteistyönä. Sen sijaan maakunnan liitto, kaupungit ja kunnat tai muut alueelliset toimijat eivät ole valmisteluosapuolina osallistuneet strategian laadintaan. Strategia näyttääkin syntyneen alhaalta ylöspäin -periaatteella; strategiassa käydään läpi eri yksiköiden toiminnat tehtäväalueittain ja niiden kehityssuunnitelmat. Toiminnoille löydetään laajempia yhteisiä kokonaisuuksia, jotka lopuksi tiivistetään kolmeksi keskeiseksi (ja yhteiseksi) painoalaksi. Strategia konkretisoituu näitä kolmea osaamiskokonaisuutta koskevana kolmena hankkeena. Aiemmin jo todetun mukaisesti olisi kuitenkin ollut toivottavaa, että Mikkelin yliopistokeskus olisi näkynyt aluestrategiassa selkeämmin itsenäisenä toimijana, sateenvarjonsa alla toimivien yksiköiden vahvana koordinaattorina sekä yhteistyön lisääjänä ja suuntaajana. Strategian osaamiskokonaisuudet ovat materiaalija ympäristötekniikka, matkailu- ja vapaa-aika sekä yrittäjyys- ja maaseutuosaaminen. Kokonaisuudet edustavat maakunnan kannalta merkittäviä osaamisaloja ja niissä yhdistyy yliopistojen ja { 14 }

ammattikorkeakoulujen asiantuntemus ja osaaminen yli organisaatiorajojen. Näille kärkialoille luoduilla hankkeilla haetaan synergiaetuja alojen alueellisen vaikuttavuuden vahvistamiseksi. { 15 }

[ 2 ] Yliopistokeskus ja sen toimijat 2.1 PERUSTAMINEN Opetusministeriö perusti 1.1.2004 alkaen Suomeen kuusi yliopistokeskusta; Kajaaniin, Kokkolaan, Lahteen, Mikkeliin, Poriin ja Seinäjoelle. Yliopistokeskusten perustamisen taustalla on korkeakoulujen alueellisen työryhmän muistio (OPM 2001: 28) sekä ministeriön Koulutus- ja tiedepolitiikan aluestrategia vuoteen 2013 (OPM 2003: 40). Niiden pohjalta toteutettiin yliopistokeskusten perustaminen em. paikkakunnille, joissa oli yliopistotoimintoja, mutta ei omaa yliopistoa. Opetusministeriön tavoitteena oli koota yliopistopaikkakuntien ulkopuolella olevaa yliopistotoimintaa muutamaan monipuoliseen yliopistokeskukseen, joissa on usean yliopiston toimintaa. Yliopistokeskusten tavoitteena on monialaisuuden hyödyntäminen, synergian saavuttaminen ja vaikuttavuuden vahvistaminen. Tutkimus ja opetus painottuvat eri yliopistokeskuksissa niiden profiilin mukaisesti. Kaikissa yliopistokeskuksissa tehtävänä on edistää yliopistollisen tutkimuksen ja opetuksen alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Mikkelissä ajatus yliopistokeskuksesta syntyi Mikkelin seudun aluekeskusohjelman osaamistyöryhmän aloitteesta vuonna 2002. Taustana oli se, ettei alueelle saatu omaa yliopistoa. Yliopistotoiminta alkoi Mikkelissä, kun 1960-luvulla sovittiin, että Itä-Suomen arkistotoimet sijoitetaan sinne. Aluekeskusohjelman osaamisen työryhmä teetti keväällä 2002 selvityksen Mikkelin korkeakouluyhteistyön tiivistämisen mahdollisuuksista. Tämän jälkeen alueella laadittiin ensimmäinen korkeakoulujen aluestrategia, jossa esitettiin yliopistokeskuksen perustamista Mikkeliin. (Mikkelin yliopistokeskuksen itsearviointiraportti 31.3.2006.) Mikkelin yliopistokeskuksen (MYK) perustamissopimus allekirjoitettiin keväällä 2004. Sopimuksen allekirjoittivat Helsingin yliopiston, Helsingin kauppakorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Kuopion yliopiston rehtorit sekä Mikkelin kaupunginjohtaja. Kaikilla yliopistokeskuksessa mukana olevilla yliopistoilla on ollut toiminnan ituja alueella jo ennen yliopistokeskuksen perustamista. Kuopion ja Lappeenrannan yliopistot ovat tulleet Mikkeliin muita myöhemmin ja melko pitkälti teollisuuden tarpeisiin tarkoituksenaan täydentää yliopistotoiminnalla ammattikorkeakoulupohjaista tutkimusta. Sopimuksessa määriteltiin yliopistokeskuksen tavoitteet, tehtävät, hallinnolliset rakenteet ja toimintatavat. Sopimuksen mukaan yliopistokeskukseen kuuluvat: Helsingin yliopiston Ruraliainstituutin Mikkelin yksikkö (entiseltä nimeltään Maaseudun tutkimusja koulutuskeskus) Kansalliskirjaston (aikaisemmalta nimeltään Helsingin yliopiston kirjaston) Mikro- { 16 }

kuvaus- ja konservointilaitos Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus Helsingin kauppakorkeakoulun BScBA-ohjelma Lappeenrannan teknillisen yliopiston Mikkelin yksikkö Kuopion yliopiston Mikkelin toiminnot Yliopistokeskuksen koordinaatioyksikkö (HY). 2.2 TOIMIJAT Mikkelin yliopistokeskukseen kuuluu Helsingin ja Kuopion yliopiston, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Helsingin kauppakorkeakoulun yksiköitä (kuva 1) sekä koordinaatioyksikkö, joka on Helsingin yliopiston alainen. Lisäksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Maaseutuosaaminen (Eco, Rural, Co-op) Luomu Digitointiosaaminen HY Mikkelin yksikkö on tiiviisti mukana keskuksen toiminnassa ja sijoittaa osan henkilöstöstään yliopistokeskuskampukselle. MTT osallistuu myös yliopistokeskuksen yhteisen tutkimusasiamiehen kustannuksiin ja käyttää hänen palveluitaan. Yksiköt toimivat vuoden 2006 puoliväliin kuudessa toimipisteessä, minkä jälkeen osa yksiköistä siirtyy uuteen lisärakennukseen. Mikkelin yliopistokeskuksen on tarkoitus koota yhteen Mikkelissä toimivat eri yliopistoyksiköt, tukea niiden toimintaa erilaisin palveluin (tutkimusasiamies, yhteismarkkinointi), tuoda yksiköille yhteistä näkyvyyttä ja hankkeisiin liittyvää synergiaa yhteistyön kautta. Samaan yliopistokeskukseen kuuluminen helpottaneekin yhteistyön tekemistä. Yhteistyöllä ja yhteisellä henkilökunnalla voidaan saada rahallisia säästöjä, koordinoida yliopistojen toimintaa päällekkäisyyksien vält- Yrittäjyysja liiketoimintaosaaminen HKKK Osaamisen ja osaamisen rakenteiden kehittyminen Ympäristökemia Nuorisokasvatus KY Materiaalitekniikka Puutekniikka Bioenergiatekniikka LTY Mikkelin yliopistokeskuksen osaamisalat (Mikkelin yliopistokeskuksen itsearviointiraportti, s. 9). { 17 }

tämiseksi ja huolehtia pitkäaikaisesta rahoituksesta. Yliopistokeskuksen näkyvyys suhteellisen pienellä paikkakunnalla voi myös tuoda yliopistoopinnot lähemmäksi tavallista ihmistä. Esimerkiksi yliopistokeskuksen Tiedesirkus-hanke popularisoi tiedettä suurelle yleisölle. Keskuksen avulla voidaan entistä paremmin tuoda yliopisto-opetusta maakuntiin. Yksikön koordinaation rahoittaa opetusministeriö. Koordinaatioyksikön perustiedot: Toiminnan aloittamisvuosi: 2004 Henkilöstön määrä: 4 Liikevaihto: 0,2 milj. euroa Mikkelin yliopistokeskuksessa (sis. kaikki yliopistoyksiköt) työskenteli vuonna 2005 henkilöstöä 201 henkilötyövuoden verran eli yhteensä 213 henkilöä. Tutkinto- ja muuntokoulutettavia oli 534 ja opiskelijoita yhteensä 5 553. Opiskelijoista kandidaatinohjelmassa (BScBA) oli mukana 250, eri maisteriohjelmissa 86, muussa arvosanaopetuksessa 198, avoimessa yliopistossa 312, tohtoriopintoja tukevassa valmennusohjelmassa 55 ja täydennyskoulutuksessa 4 652. Rahoitus oli 15,1 miljoonaa euroa, josta 23 % tuli yliopistoilta, 16 % oli muuta valtion rahoitusta, 7 % oli kuntarahoitusta, 34 % projektirahoitusta, 18 % yritysrahoitusta ja 2 % muuta rahoitusta. (Mikkelin yliopistokeskuksen toimintakertomus 2005.) Toiminnan jatkuvuuden kannalta projekti- ja muun ulkopuolisen rahoituksen osuus ei saisi nousta kovin suureksi. Helsingin yliopistosta (HY) Mikkelin yliopistokeskuksessa toimii Mikrokuvaus- ja konservointilaitos sekä Ruralia-instituutti. Kansalliskirjaston mikrokuvaus- ja konservointilaitos perustettiin Mikkeliin vuonna 1990. Tieteellisen informoinnin neuvosto esitti laitoksen perustamista tieteellisten kirjastojen kokoelmien säilyttämiseksi. Koska Mikkelissä oli jo aiemmin (vuodesta 1981) toiminut Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto (ELKA) sekä maakunta-arkisto ja koska Helsingin yliopiston toimintoja haluttiin siirtää Kehä III:n ulkopuolelle, päätettiin Mikrokuvaus- ja konservointilaitos sijoittaa Mikkeliin. Lisäksi Kotkaan oli jo vuotta aiemmin perustettu Kansalliskirjaston konvertointikeskus. Mikrokuvaus ja konservointilaitoksella toimii 51 työntekijää, joista 16 on määräaikaisia. Toimintaan kuuluu kansalliskirjaston aineiston digitointi ja säilyttäminen, yliopistokeskuksen jäsenten sekä muiden tahojen oppi- ym. materiaalien digitointi, kirjastojen, arkistojen ja museoiden digitointityön koordinointi, mikrokuvausohjeistuksen luonti, digitaalisen sanomalehtikirjaston ja muiden verkkoaineistojen luonti ja ylläpito sekä muun muassa sen tutkiminen, mitä aineistoja ylipäätään kannattaa digitoida. Laitoksella ei ole omaa opetusta tai tutkijakoulutettavia, vaan se toimii pikemminkin tukiorganisaationa muille tahoille. Keskus on esim. digitoinut oppimateriaalia Ruralia-instituutin Eco Studies -opintoihin. Mikrokuvaus- ja konservointilaitoksen toiminta poikkeaa suuresti yliopistokeskuksen muista toimijoista. Siksi sen käsittely tässä raportissa jää verraten vähäiseksi. Arviointiryhmä oli kuitenkin erittäin vaikuttunut laitokseen tekemästään vierailusta. Laitos on hyvin hoidettu ja johdettu, ja { 18 }

se edustaa alallaan korkeaa ammattitaitoa ja huippuosaamista. Laitoksella on käytössään hyvät (vaikkakin yliopistokeskuksen pääkampuksesta erilliset) toimitilat ja modernit laitteet. Arviointiryhmä esittääkin harkittavaksi, voisiko laitos kytkeytyä paremmin opetukseen paitsi opetusmateriaalin tuottajana myös esimerkiksi alansa erikois-opintojen tarjoajana. Laitos on erillisestä sijainnistaan ja erityisluonteestaan huolimatta syytä kytkeä entistä tiiviimmin yliopistokeskuksen osaksi sen lisäarvon johdosta, mitä se aineistoja digitoimalla voi tarjota yliopistokeskuksen muille toimijoille. Arviointiryhmän käsityksen mukaan laitoksella on kykyä ja halua lisätä myös ulkopuolista palvelutoimintaansa. Tämän potentiaalin hyödyntämisessä yliopistokeskuksella on tärkeä rooli. Mikrokuvaus- ja konservointilaitoksen perustiedot (vuosi 2005): Toiminnan aloittamisvuosi: 1990 Osaamisalat: Mikrokuvaus ja konservointi, Digitointi Henkilöstön määrä: 51 (ml. osa-aikaiset) Professorien ja tutkimusjohtajien määrä: Ruralia-instituutti toimii Mikkelissä ja Seinäjoella. Sen tarkoitus on kehittää maaseudun elinkeinoja ja elinolosuhteita tutkimuksen, koulutuksen, kehittämisen ja yhteistyön kautta. Mikkelin yksikön toiminta painottuu pikemminkin tutkimukseen kuin opetukseen, mutta yksikkö tarjoaa myös yliopisto-opintoja, joita se on itse kehittänyt. Näistä esimerkkeinä ovat Rural Studies ja maaseutuyrittäjyystutkinto. Yksikön työkaluja ovat tieteellinen ja soveltava tutkimus, opetus, täydennyskoulutus sekä kehittämisyhteistyö maaseudun parissa toimivien tahojen kanssa. Suurin osa yksikön rahoituksesta on ulkopuolelta tulevaa projektirahoitusta, sillä vuosittaisesta budjetista perusrahoituksen osuus on ainoastaan vajaa 20 %. Liikevaihto yksiköllä on runsas 4 miljoonaa euroa vuodessa ja työntekijämäärä on noin 70. Yksikkö keskittyy nimenomaan sellaiseen toimintaan, mitä sen emoyliopisto Helsingissä ei tee. Siksi Ruralia-instituutti tarjoaa mm. luonnonmukaiseen maa- ja elintarviketalouteen (luomu) liittyviä opintoja. Yksikkö tekee yhteistyötä Mikkelissä etenkin Helsingin kauppakorkeakoulun ja luomu-elintarvikkeiden kehittämisessä mm. MTT:n Mikkelin yksikön sekä Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa. Liikevaihto: 1,3 milj. euroa Tutkimus- ja kehittämishankkeiden määrä: 9 Opiskelijamäärä: Tieteellisten julkaisujen määrä: { 19 }

Ruralia-instituutin (Mikkeli) perustiedot (vuosi 2005): Toiminnan aloittamisvuosi: 1988 Osaamisalat: Luonnonmukainen maa- ja elintarviketalous, maaseutupolitiikka, maaseutuyrittäjyys ja osuustoiminta Henkilöstön määrä: 68 Professorien ja tutkimusjohtajien määrä: 7 (3/4) Liikevaihto: 4,2 milj. euroa Tutkimus- ja kehittämishankkeiden määrä: 41 Opiskelijamäärä: 1 980, josta perusopetuksen opiskelijamäärä 204 Tieteellisten julkaisujen määrä: 3/29 (kotimaiset/ulkomaiset) Kuopion yliopistolla (KuY) on Mikkelissä kaksi hvin erilaista yksikköä, nuorisokasvatuksen maisteriohjelma sekä soveltavan ympäristökemian laboratorio. Nuorisokasvatuksen maisteriohjelma on nuori tulokas Mikkelissä, vaikka maisteriohjelman taustalla onkin nuoriso-opiston ja saman alan ammattikorkeakouluyksikön olemassaolo Mikkelissä jopa samalla Paukkulanmäellä, jossa nuorisokasvatuksen maisteriohjelmalla on toimitilat. Ajatus saada sosiaalipedagogiikan yliopistoopintoja Mikkeliin oli ennen kaikkea paikallislähtöinen, mutta sitä olivat tukemassa sekä nuorisotutkimusseura että opetusministeriö. Kuopion yliopistoon oli alueella suhteita jo ennestään, joten maisteriohjelman saanti sen kautta onnistui. Ohjelmassa tarjotaan yliopisto- tai ammattikorkeatutkinnon suorittaneille mahdollisuus valmistua kahdessa vuodessa maisteriksi nuorisokasvatuksen alalta. Opetuksen lisäksi ohjelmassa panostetaan tutkimuksen tekemiseen, ja ohjelmassa toimiikin tutkimusprofessori. Ohjelma on ainoa nuorisotyöhön suuntautunut maisteriohjelma koko Suomessa. Mikkelissä on toiminut myös vuodesta 2005 lähtien kertaluonteinen sosiaalityön maisteriohjelma, jonka tavoitteena on lisätä pätevien sosiaalityöntekijöiden määrää Itä- Suomessa. Ohjelma on muuntokoulutusta ja opiskelijoista suuri osa on kotoisin Etelä-Savosta. KuY:n soveltavan ympäristökemian laboratorio on perustettu Mikkeliin vuonna 2003 ja se sijaitsee ns. Marskin tallissa, osana ammattikorkeakoulun laboratoriota. Yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa onkin tiivistä. Yksikkö työllistää noin 20 henkilöä. Yksikkö keskittyy tutkimukseen. Yksikön vahvuusaloja ovat ympäristöanalytiikka, kompleksikemia, kemialliset hapetustekniikat, sähkökemialliset puhdistustekniikat sekä koagulaatio ja flokkulaatio. Tutkimustyö tähtää väitöskirjojen valmistumiseen, mutta rahoittajan kanssa tutkimushankkeet suunnitellaan niin, että myös rahoittajille on tutkimustulosten sovellutuksista hyötyä. Rahoittajia ovat yritykset, Etelä- Savon maakuntaliitto, TEKES, Suomen Akatemia ja yksityiset säätiöt. { 20 }

Kuopion yliopiston Mikkelin toimintojen perustiedot (vuosi 2005): Toiminnan aloittamisvuosi: 2003 Osaamisalat: Ympäristöanalytiikka, nuorisokasvatus, sosiaalityö Henkilöstön määrä: 17 Professorien ja tutkimusjohtajien määrä: 3 (2/1) Liikevaihto: 1,1 milj. euroa Tutkimus- ja kehittämishankkeiden määrä: 12 Opiskelijamäärä: 46 Tieteellisten julkaisujen määrä: 11/11 (kotimaiset/ulkomaiset) Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LTY) on sijoittunut Mikkeliin bioenergiatekniikan tutkimusryhmän sekä sahatekniikan ja materiaalitekniikan laboratorioiden muodossa. Kaikki ovat selkeitä tutkimusyksiköitä, mutta alalta on lisäksi tarjolla maisteriopintoja. Bioenergiatekniikan tutkimustoiminta painottuu bioenergian jalostukseen sekä käyttöön liittyvän teknologian ja liiketoiminnan kehittämiseen. Bioenergiatekniikan laboratoriossa on tällä hetkellä 5,5 työntekijää, joista neljä on väitöskirjan tekijöitä. Myös sahatekniikan tutkimusryhmän tutkimus palvelee väitöskirjatyötä ja siellä on kaksi väitöskirjan tekijää. Tavoitteena on sahojen laaduntuottokyvyn parantaminen. Laboratorio kehittää sahojen prosessien laaduntuottokykyä, mittaustekniikkaa ja laadunohjausta. Materiaalitekniikan ASTRaLlaboratorio keskittyy pinnoitustekniikkaan, erityisesti ohutkalvoihin ja materiaalien pintaominaisuuksien optimointiin. Yksiköiden päärahoittajina toimivat TEKES ja EU:n rakennerahasto. Yksiköiden yhteys Mikkelin ammattikorkeakouluun on tiivis. Esimerkiksi bioenergiaprofessuuri saatiin Mikkeliin nimenomaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteistyön tuloksena. Lappeenrannan teknillisen yliopiston Mikkelin yksikön perustiedot (vuosi 2005): Toiminnan aloittamisvuosi: 2003 Osaamisalat: Materiaalitekniikka, bioenergiatekniikka, sahatekniikka Henkilöstön määrä: 15 Professorien ja tutkimusjohtajien määrä: 3 Liikevaihto: (hankkeiden kokonaisrahoitus) 1,8 milj. euroa Tutkimus- ja kehittämishankkeiden määrä: 15 Opiskelijamäärä: 33 Tieteellisten julkaisujen määrä: /11 (kotimaiset/ulkomaiset) Helsingin kauppakorkeakoulusta (HKKK) Mikkelin yliopistokeskuksessa toimii englanninkielinen kauppatieteiden kandidaatin tutkinto (BScBAohjelma) sekä Pienyrityskeskus. Pienyrityskeskus (PYK) aloitti toimintansa Mikkelissä vuonna 1980 johtamisen koulutusohjelmalla sen jälkeen, kun kaupunkiin oli ensin tavoiteltu omaa kauppakorkeakoulua. Se kouluttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja tekee yrittäjyystutkimusta sekä yritys- { 21 }

hautomotoimintaa pyrkimyksenään olla johtava valtakunnallinen toimija näillä aloilla. Koulutus keskittyy yrittäjyyteen, liiketoiminnan johtamiseen, kansainvälistymiseen sekä yrityskohtaiseen koulutukseen. Keskus tarjoaa myös 24 opintopisteen virallista akateemista yrittäjätutkintoa, antaa starttirahalausuntoja ja konsultoi Pienyrityskeskukselta Teknologiakeskuksen hallinnoimaksi siirtyneen yrityshautomon yrityksiä. Avoin yliopisto on toiminut Mikkelissä Pienyrityskeskuksen kautta vuodesta 1996. Lisäksi keskuksella on toimipisteet Helsingissä, Pietarissa ja Tallinnassa. Ne ovat keskittyneet yrittäjien koulutukseen. Henkilökuntaa Pienyrityskeskuksella on 56 (v. 2006) ja aikuiskoulutusopiskelijoita noin 3 000 sekä avoimen yliopiston opiskelijoita noin 300. Keskuksen liikevaihto on noin 5,5 miljoonaa euroa. Pienyrityskeskuksen perustiedot (vuosi 2005): Toiminnan aloittamisvuosi: 1980 Osaamisalat: Yrittäjyys, liiketoimintaosaaminen Henkilöstön määrä: 50 Professorien ja tutkimusjohtajien määrä: 3 (1/2) Liikevaihto: 5,1 milj. euroa Tutkimus- ja kehittämishankkeiden määrä: 20 Toinen HKKK:n Mikkelin yksiköistä on opetusyksikkö, joka tarjoaa pelkästään englanninkielisiä BScBA-opintoja. Opetusta annetaan vuoden ympäri kolmen viikon jaksoissa, joita varten lähes kaikki opettajat tulevat ulkomailta. Opinnot sisältävät muun muassa markkinointia, johtamista, liiketoiminta-kulttuuria sekä kieliä. Lisäksi opintoihin kuuluu pakollinen vaihto-opiskelu ulkomailla. Opintojen suoritustahti on tiivis ja opiskelijat valmistuvatkin kauppatieteiden kandidaateiksi 2,5 vuodessa. Opintonsa aloittavia on vuosittain noin 80 ja heistä n. neljännes tulee Etelä- Savosta. BScBA-ohjelman perustiedot (vuosi 2005): Toiminnan aloittamisvuosi: 1989 Osaamisalat: Kansainvälinen liiketoiminta Henkilöstön määrä: 8 Professorien ja tutkimusjohtajien määrä: Ulkomaisia vierailevia professoreja n. 50/v, suomalaisia n. 20/v Liikevaihto: 1,5 milj. euroa Tutkimus- ja kehittämishankkeiden määrä: 1 Opiskelijamäärä: 250 (lisäksi n. 80 vaihto-opiskelijaa/vuosi) Julkaisujen määrä: Opiskelijamäärä: 3 188 Tieteellisten julkaisujen määrä: /1 (kotimaiset/ulkomaiset) { 22 }

[ 3 ] Yliopistokeskus Etelä-Savon oppimiskeskuksena Mikkelin yliopistokeskuksen painotus on aikuiskoulutuksessa, sillä aikuisopiskelijoiden osuus kaikista opiskelijoista oli vuonna 2005 noin 84 %. Siksi yliopistokeskus pyrkiikin tarjoamaan mahdollisuutta opiskella työn ohella ja erityisesti verkko-opiskelun mahdollisuuksia on lisätty. (Mikkelin yliopistokeskuksen toimintakertomus 2005.) 3.1 TUTKINTO-OPETUS Mikkelin yliopistokeskuksessa tutkinto-opetusta tarjoavat Helsingin kauppakorkeakoulun BScBA-ohjelma, Lappeenrannan teknillisen yliopiston DI-täydennyskoulutusohjelma, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Rural Studies -opinnot sekä Kuopion yliopiston nuorisokasvatuksen ja sosiaalityön maisteriohjelmat. Lisäksi Ruraliainstituutti ja Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus tarjoavat tutkintoon sisällytettäviä avoimen yliopiston opintoja. koordinoi, ovat maisteriopintoja, mutta niistä voi suorittaa myös pienempiä osia. Koska Rural Studies -opinnot ovat verkostomuotoisia, niitä tarjotaan useassa eri yliopistossa ja vain opintojen aloitus ja koordinointi tapahtuu Mikkelissä. Ruralia-instituutin tarjoamasta koulutuksesta suuri osa on arvosanaopintoja, joita voi sisällyttää muihin opintoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi Co-op Studies (osuustoiminta ja yhteisötalous) -opinnot (20 + 45 op) ja Eco Studies (luonnonmukainen maa- ja elintarviketalous; luomu) -opinnot (25 + 35 op), joita on tarjottu pääosin verkko-opintoina. Eco Studies, Rural Studies ja Co-op Studies - opintoja tarjotaan myös avoimen yliopiston kautta. Myös maaseudun aluekehittäjille suunnattu Aluke-koulutus on tarjottu verkostomuodossa. Ruralia-instituutti on järjestänyt lisäksi 35 opintoviikon kirjasto-opintoja, jotka on mahdollisuus suorittaa kokonaan Mikkelissä. Verkko- ja verkostomuotoisissa opinnoissa opiskelijat viettävät hyvin vähän aikaa Mikkelissä. Ruralia-instituutti on järjestänyt yhteistyössä HKKK:n Pienyrityskeskuksen kanssa maaseutuyrittäjätutkinto-opintoja. Vuonna 2005 he ovat järjestäneet samanlaisena yhteistyönä Eco Business -maisteriopintoja. HKKK ei saanut tarpeeksi osallistujia omaan osuuteensa, mutta vastasi HY:n opiskelijoiden yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen opinnoista. Myös verkostomalliset Rural Studies -opinnot, joita Ruralia-instituutti Ruralia-instituutin koulutustarjonta perustuu instituutin maaseudun ongelmakentän tuntemukseen ja erityisosaamiseen. Tästä ja mm. verkkomuotoisista suoritusmahdollisuuksista johtuen opiskelijat tulevat laajalta alueelta myös maakunnan ulkopuolelta. Pelkästään opiskelijavirtoja katsomalla koulutuksen aluevaikutukset näyttävät siten jäävät vähäisiksi. Mikkelin seudulla asuvat opettajat osallistuvat kuitenkin myös tutkimuk- { 23 }

seen ja aluekehitystyöhön. Siten koulutustoiminta osaltaan vahvistaa yksikön asiantuntijajoukkoa. Lappeenrannan teknillisen yliopiston Mikkelin ASTRaL-yksikkö (pintamateriaalilaboratorio) on osallisena materiaalitekniikan maisteriohjelman järjestämisessä. Ohjelma on kuitenkin suoraan Lappeenrannan teknillisen yliopiston hallinnoima, vaikka sijaitseekin Mikkelissä. Materiaalitekniikan DI-täydennyskoulutusohjelma alkoi alkuvuonna 2005 ja opiskelijoita on yhteensä 33. ASTRaL-laboratorio kouluttaa myös tohtoreita pintakäsittelyn alalta. Kuopion yliopistolla on Mikkelissä käynnissä EU:n rakennerahastovaroin toteutettu nuorisokasvatuksen maisteriohjelma, jonka laajuus on 80 opintoviikkoa ja josta valmistuu maisteriksi kahdessa vuodessa. Ohjelmassa suoritetaan yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto pääaineena sosiaalipedagogiikka, ja siitä on tarkoitus tulla jatkuvaa joka toinen vuosi alkavaa toimintaa. Rahoitus ohjelmalle on luvassa Kuopion yliopiston budjetin kautta vuodesta 2009 alkaen, mutta siihen asti rahoitus on saatava muualta. Ohjelmalla on hallinnollista yhteistyötä Mikkelissä kesällä 2005 alkaneen Kuopion yliopiston sosiaalityön maisteriohjelman kanssa, joka tosin on kertaluontoinen ohjelma. Myös Mikkelin ammattikorkeakoulu on mukana hankkeessa. Nuorisokasvatuksen maisteriohjelma sisältää opintoja nuorisokasvatuksesta, nuorisotutkimuksesta, nuorisotyön hallinnosta, nuorisopolitiikasta ja sosiaalipedagogiikasta. Se antaa teoreettiset valmiudet nuorisokasvatukseen, mutta ohjelma sisältää myös johtamis- ja projektikoulutusta. Tutkinnon suorittaminen edellyttää mahdollisia täydentäviä opintoja, joiden tarve määritellään opiskelijakohtaisesti riippuen aikaisemmista opinnoista. Maksimissaan niitä on 40 ov. Täydentävät opinnot koostuvat sosiaalipedagogiikan yleis-, perus- ja aineopinnoista. Maisteriohjelma tarjoaa pääosin nämä opinnot. Ainoastaan osa kieliopinnoista on opiskelijoiden hankittava ja kustannettava itse. Koulutus tukeutuu vahvasti tutkimukseen. Ohjelman vastuuprofessorin tutkimuksiin perustuvat oppikirjat muodostavat merkittävän osan kurssikirjallisuudesta. Koulutukseen liittyvä tutkimus sekä yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa takaavat aluevaikuttavuuden toteutumisen, vaikka noin puolet opiskelijoista tuleekin alueen ulkopuolelta. Opiskelijat esittivät toiveenaan lisää yrittäjyyteen ja talousasioiden hallintaan liittyviä opintoja, sillä moni joutuu kohtaamaan työssään nuorten lisäksi taloudelliset asiat. Suunnitelmissa oleva yksikön siirtyminen muutaman vuoden tähtäyksellä yliopistokeskuksen kampukselle mahdollistaa nykyistä paremmin mm. näiden tukiopintojen ja yliopistokeskuksen muiden palvelujen saatavuuden yksikön opiskelijoille ja henkilökunnalle. Nykysijaintiin liittyvä substanssin kannalta tarkoituksenmukainen lähiyhteys alan muihin toimijoihin voidaan toisaalta kokea menetyksenä. HKKK:n BScBA-koulutus on ympärivuotista kandidaatin tutkintoon johtavaa koulutusta. Koulutus on kokonaan englanniksi. Opetus sisältää runsaasti projekteja, tiimityötä ja esitysten pitämistä, mikä valmistaa nuoria yrityselämän vaatimuksiin. Kieliopintoja opiskelijat kuitenkin kaipasivat lisää. Valmistuttuaan suurin osa opiskelijoista { 24 }

jatkaa opiskelua maisteriohjelmissa eri yliopistoissa. Mikrokuvaus- ja konservointilaitos on avustanut Helsingin kauppakorkeakoulun BSc- BA-ohjelmaa Digi Business -koulutuksen luomisessa. Esimerkiksi digitoidut verkossa olevat teollisuuden pienpainatteet ovat koulutuksen kohdemateriaalia. sistaan, mutta ei ole välttämättä selvää, että opiskelemaan hakeva näkee opintojen välillä todellista eroa. Mikkelissä tarjolla olevaa kauppatieteen/kaupan alan englanninkielistä koulutusta arvioidaan vielä lähemmin luvussa 5. 3.2 AIKUISKOULUTUS Arviointiryhmä ei saanut käyttöönsä täsmällisiä tietoja opiskelijavirroista, mutta ryhmälle esitettyjen arviolukujen perusteella valtaosa (yli 75 %) koulutukseen tulevista opiskelijoista tulee Etelä- Savon maakunnan ulkopuolelta ja vielä suurempi osa siirtyy valmistuttuaan muualle, joko työelämään tai suorittamaan maisterin tutkintoa. Myös pääosa opettajista tulee muualta ja nimenomaan ulkomailta pelkästään omaa kolmen viikon opetusjaksoaan varten (useimmilla opettajilla ei ole juurikaan ollut kontakteja yliopistokeskuksen muihin yksiköihin, ei merkittävästi edes Pienyrityskeskukseen). Koulutuksen vastuuprofessori esittikin vierailun aikana huolensa siitä, että hän ei ole yrityksistään huolimatta juurikaan saanut HKKK:n henkilökuntaa opetustehtäviin. Opiskelijat ilmoittivat viettävänsä Mikkelissä oloaikansa pääosin keskenään, kontaktit muihin opiskelijoihin ja paikallisiin asukkaisiin ovat vähäiset. HKKK:n tarjoaman englanninkielisen kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon ohella Mikkelin ammattikorkeakoulu tarjoaa englanninkielistä kaupan alan BBA-tradenomitutkintoa. Koska molemmista voi jatkaa yliopistotasoisiin maisteriopintoihin, voidaan kysyä, onko järkevää, että samalla paikkakunnalla on molempia opintoja, jotka on toteutettu täysin erillisinä. Koulutuksen tarjoajien näkökulmasta opinnot poikkeavat toi- Aikuis- ja täydennyskoulutusta yliopistokeskuksessa antavat Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ja Helsingin yliopiston Ruraliainstituutti. Ruralia-instituutin arvosanaopinnoista osa on sekä aikuis- että täydennyskoulutukseen sopivaa, mutta myös osaksi tutkintoa sisällytettävää. Näin on etenkin maaseutuyrittäjätutkinnossa, mutta myös Eco Studies ja Co-op Studies sopivat täydennyskoulutukseksi jo valmistuneille. Tätä edistää kokonaisuuksien verkko-opintomuoto. Pienyrityskeskus tarjoaa yrityksille useita valmennusohjelmia, joita se markkinoi ympäri Suomen. Niiden painopiste on pitkäkestoisissa ohjelmissa, etenkin 30 opintopisteen erikoistumisopinnoissa (Venäjän kaupan erikoistumisohjelmat, Palvelujen johtamisen ja markkinoinnin ohjelmat, Business Controllerin erikoistumisopinnot sekä nuorille naisille suunnattu Delfoi Akatemia) ja johtamisohjelmissa (esim. PK-JOKO, Kehity esimiehenä -ohjelma, ja Esimiehen tuki -ohjelma). Monet koulutusohjelmat ovat yrityskohtaisia. Liiketoimintaosaamisen PD-ohjelma on eräs laajimpia (40 ov) yksikön tarjoamista koulutusohjelmista. Yrittäjyyskoulutusta keskus järjestää työvoimapoliittisena ja yrittäjien erikoisammattitutkintoa oppisopimuskoulutuksena. Keskuksen Pietarin toimipisteessä (perustettu v. 1993) tärkeä osa toimintaa ovat kaupallisten avustajien koulutusoh- { 25 }