LAPUAN RYTINEVAN LINNUSTO 2004 Lapuan kaupungin ympäristöosasto Ville Yli-Teevahainen 2004
2 SISÄLLYS: 1 JOHDANTO 3 2 TUTKIMUSALUE 3 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 4 4 PESIMÄLINNUSTO 4 4.1 Lajikohtainen tarkastelu 4 4.2 Alueen linnustollinen arvo 7 LÄHTEET 7 LIITTEET 8-9
3 1 JOHDANTO Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Rytinevan pesimälinnustoa varpus- ja vesilinnuston osalta. Selvitys on tukena Simpsiön alueen kehittämisen esiselvityshankkeessa, jossa yhtenä selvittämiskohteena on Rytinevan kunnostaminen virkistyskäyttöön. Lintulaskennan ja raportin on tehnyt Lapuan kaupungin vs.ympäristönsuojelusihteeri Ville Yli-Teevahainen kesällä 2004. 2 TUTKIMUSALUE Rytineva sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla, Lapuan kaupungissa, noin kaksi kilometriä keskustaajamasta länteen, Simpsiön kupeessa. Kuva 1. Rytinevan sijainti. Rytineva tunnetaan myös nimellä Rytilampi, joka ainakin tulvavesien aikaan kuvaa kyseistä aluetta osuvammin. Rytineva on suurimmaksi osaksi järviruovikon valtaama, vain alueen pohjois- ja eteläpäässä olevat alueet ovat avoveden peitossa. Vankat järviruokokasvustot lienevät myös olleen kohteen nimen alkuperän taustalla, sillä järviruokoa on kutsuttu kansakielessä myös ryti sanalla. Avovesialueen keskelle on muodostunut turvepohjaisia saarekkeita, joissa kasvaa jo pajuja ja koivuja. Avovesialueet ovat matalia, keskisyvyys lienee noin puolen metrin luokkaa. Vedenlaatutietojen perusteella lampi on melko karu; sen vesi on erittäin kirkasta, vähähumuksista ja hapanta, ravinnetaso on lievästi rehevän puolella.
4 Rytinevan ympäristö on metsävaltaista aluetta. Nevan itäpuolta hallitsevat kuivahkon kankaan kuviot kalliopintoineen. Nevan pohjoispuolella, laskuojan varrella, on erittäin rehevän kasvillisuuden alue, jossa pohjavesi tihkuu maanpinnalle esiin. Nevan länsiosassa on kookasta ja synkkää mustikkatyypin kuusikkoa. Lounasosia hallitsevat rehevät lehtomaisen kankaan taimikkokuviot. Eteläosassa on myös muutamia rehevän kasvillisuuden tilkkuja. Kasvillisuuden lehtomaisuutta kuvaavat mm. näsiän (Daphne mezereum), sananjalan (Pteridium aquilinum) ja nuokkuhelmikän (Melica nutans) esiintyminen alueella. Rytinevan pinta-ala on peruskartalta arvioituna noin 3,4 ha, josta avovesialuetta on alle puolet. Alueella ei tiettävästi ole tehty aikaisemmin lintulaskentoja. Tauno Korven (suullinen tieto 24.5.2004) mukaan Rytinevalla on tavattu ainakin tavi, sinisorsa, telkkä sekä harmaahaikara syksyn muuttomatkalla. 3 TUTKIMUSMENETELMÄT Rytinevan linnustoa inventoitiin Koskimiehen ja Väisäsen (1988) laskentaohjeiden mukaisesti. Alue käytiin läpi perusteellisesti 13.5.2004 klo 8.00-10.00. Keli oli silloin laskentaan melko hyvä; pilvetön, lämpötila aluksi pakkasen puolella ja lopuksi noin +1 C, aluksi usvaa ja pieni tuulenviri. Lyhyempi käynti tehtiin 25.5.04 klo 14.30-15.30, jolloin varmistettiin ensimmäisen laskentakerran tuloksia. Ilma oli silloin puolipilvinen +8 C. Molemmilla kerroilla kaikki havainnot kirjattiin ylös karttapohjalle. Pesiväksi havainnoksi tulkittiin mm. laulava koiras tai nähty pari (Koskimiehen ja Väisäsen 1988). Laskennassa otettiin huomioon itse nevalla/lammella havaittujen lajien lisäksi myös rantametsissä tavatut lajit vajaan sadan metrin etäisyydeltä nevan laidasta. Tutkimukseen käytettävissä olevat resurssit aika eivät mahdollistaneet useampia laskentakertoja. Toisaalta jo kahden kerran laskennalla saatiin riittävä kuva alueen linnustosta ottaen huomioon Rytinevan pieni koko ja lajiston tavanomaisuus. 4 PESIMÄLINNUSTO Rytinevalta ja sen rantametsistä tavattiin 45 pesivää paria 20 eri lintulajista (reviirikartat liitteenä). Suurin osa linnuista oli tavanomaista rantametsien varpuslintulajistoa, vain heinäsorsa (Anas platyrhynchos) ja tavi (Anas crecca) olivat vesilinnuista edustettuina. Kahlaajista ainoastaan metsäviklo (Tringa ochrobus) tavattiin kartoitusalueelta. Alueella pesimättömistä lajeista kävivät ainakin haarapääskyset ruovikon yllä saalistelemassa hyönteisiä. 4.1 Lajikohtainen tarkastelu Itse Rytinevan rajauksen sisäpuolella, lammessa tai avomaalla, tavattiin viisi pesivää lajia: heinäsorsa, tavi, pajusirkku (Emberiza schoeniclus), metsäviklo
5 ja västäräkki (Motacilla alba). Niistä heinäsorsa yllätti jopa neljällä pesivällä parilla. Ensimmäisellä laskentakerralla lammessa oleili neljä koirasta. Toisella käynnillä lammen pohjoispäässä ui yksinäinen heinäsorsakoiras, joka pian sai seuraa toisesta lammelle laskeutuvasta koiraslinnusta. Samanaikaisesti lammen itärannan tuntumassa turvemättäällä hautoi naaras koiraan vieressä. Myös kaksi taviparia lisäsivät mukavasti pienen lammen vesilintumäärää. Odotetusti kartoitusalueen runsaslukuisimmat lajit olivat pajulintu (Phylloscopus trochilus) ja peippo (Fringilla coelebs). Pajulinnun reviirit (8 kpl) sijoittuivat melko tasaisesti ympäri Rytinevaa, eteläosassa reviirejä oli hieman tiheämmässä. Peipon reviirilaulua kantautui myös tasaisen harvakseltaan (4 paria) Rytinevan rantametsistä. Tiaisista tali-, töyhtö- ja hömötianen havaittiin laskennoissa. Talitiaisen (Parus major) kahdesta reviiristä toinen oli lammen länsiosassa, kuusikon ja taimikon rajalla, ja toinen reviiri sijoittui lammen eteläpään kalliomäntymetsään. Töyhtötiaiset (Parus christatus) esiintyivät lammen molemmin puolin; itäosan kalliomännikössä ja länsiosan kuusimäntysekametsässä. Ainoa havainto hömötiaisesta (Parus montanus) tehtiin länsiosan kuusikon ja mäntytaimikon rajalta. Rastaat olivat edustettuina kolmen lajin voimin. Laulurastaan (Turdus philomelos) toistelevaa laulusäettä kuului kahdelta reviiriltä, joista toinen oli lajityypillisesti vankassa länsiosan kuusikossa ja toinen kalliomännikön reunalla itäpuolella. Myös mustarastas (Turdus merula) oli edustettuna kahdella reviirillä. Laji oli mieltynyt erityisesti alueen rehevimpiin ja kuusivaltaisimpiin kohtiin eli länsiosan kuusikkoon ja pohjoisosan lehtokorpeen. Punakylkirastaan (Turdus iliacus) ainoa reviiri löytyi lammen kaakkoispuolen kuivan kankaan mäntymetsästä. Lammen pohjois-luoteessa olevasta tiheästä taimikkoryteiköstä kantautui rautiaisen (Prunella modularis) reviirilaulua. Kanalinnuista ainoa laji oli pyy (Bonasa bonasia), jonka vihellystä kuului länsiosan jykevästä kuusikosta. Laji suosii tiheähköjä puronvarsikuusikkoja, joissa on paljon lehtipuuta seassa. Myös varttuneet ja hoitamattomat lehtipuuvaltaiset mäntytaimikot ovat lajin suosiossa. Pyy on kanalinnuista parhaiten menestynyt ja sen kannanmuutokset eivät ole olleet niin negatiivisia kuin muiden kanalintujen esim. teeren ja metson. Silti laji kuuluu EU:n lintudirektiivin I-liitteen luetteloon mutta on luokiteltu ns. elinvoimaiseksi lajiksi. Elinvoimaisiin, LC (Least Concern), sijoitetaan hyvin tunnetut lajit, jotka ovat yleisiä tai runsaita tai joiden kanta on niin vakaa, että ne eivät ole uhanalaisia. Elinvoimaisten lajien säilyminen maassamme arvioidaan lähitulevaisuudessa turvatuksi. Kirjosiepon (Ficedula hypoleuca) kaksi reviiriä olivat lammen länsi- ja kaakkoispuolella. Ainakin kaakkoisosan reviiriltä löytyi linnunpönttö, johon kirjosieppo oli asettunut taloksi.
6 Pesimäaikaan hiljainen ja huomaamaton närhi (Garrolus glandarius) paljastui, kun lintu lensi Rytinevan pohjoisosassa lammen yli, todennäköisesti matkalla pesälleen. Metsäkirvisen (Anthus trivialis) laululentoa havaittiin itäosan kalliomännikössä ja luoteisosan metsäalueella. Tämä metsiemme yleinen laji oli yllättävän vähälukuinen kartoitetulla alueella. Vihervarpusen (Carduelis spinus) ja hippiäisen (Regulus regulus) esiintyminen oli vahvasti sidoksissa kuusivaltaiseen biotooppiin, mikä onkin ominaista kyseisille lajeille. Kahden parin voimin esiintyvän punatulkun reviirit olivat sekä pohjoispuolen rehevässä kuusivaltaisessa metsässä että lounaispuolen lehtomaisessa mäntytaimikossa. Keltasirkku oli mieltynyt Rytinevan rantavyöhykkeen tuntumaan, sillä alueen molemmat reviirit löytyivät nevan itäpuolen rantapuustossa laulavien koiraiden perusteella. Taulukko 1. Rytinevan pesimälinnusto 2004. Laji Parimääräarvio Itse lammessa tavatut: tavi 2 heinäsorsa 4 pajusirkku 1 metsäviklo 1 västäräkki 1 Rantametsästä pajulintu 8 peippo 4 vihervarpunen 2 rautiainen 1 talitiainen 2 kirjosieppo 2 mustarastas 2 laulurastas 2 punakylkirastas 1 hippiäinen 1 metsäkirvinen 2 keltasirkku 2 töyhtötiainen 2 hömötiainen 1 närhi 1 pyy 1 punatulkku 2 yhteensä 45
7 4.2 Alueen linnustollinen arvo Kartoitusalueella oleva metsälintulajisto oli tyypillistä suomalaiselle metsämaastolle. Myös avomaa- ja vesilintulajisto oli tyypillistä näille seutuville. Lintutiheys on hieman tavanomaista metsämaastoa korkeampi, johtuen kartoitusalueella olevista useita erilaista biotoopeista ja reunavyöhykkeistä. Lajistosta ainoastaan pyyn asema on lintuyhteisössä luokiteltu tavanomaista huomionarvoisemmaksi. Pyy on suomessa elinvoimainen kanalintu, jonka elinympäristöt eivät ole uhattuna. Laji tulee toimeen melko vaatimattomissakin ympäristöissä, kunhan vain lehtipuita on sopivasti tarjolla. Lajin sopeutuvuudesta uusiin ympäristöihin kertoo sen lisääntynyt mielenkiinto hoitamattomia taimikkoja kohtaan. Tiheissä, lehtipuusekoitteisissa taimikoissa on linnulle tarpeeksi suojaa ja ravintopaikkoja tarjolla. Tavanomainen pyyn elinympäristö on kuitenkin rehevä, kuusisekametsä tai korpi, jossa on rääseikköä ja tiheää aluskasvillisuutta. Pyy on selkeästi Suomen yleisin kanalintu, jonka pesivä kanta vaihtelee vuosittain Väisäsen ym. (1998) mukaan 200 000:n ja 300 000:n parin välillä. Lajiston tavanomaisuudesta huolimatta tarjoaa Rytineva alueen linnustolle ja muulle eliöstölle merkittävän elinympäristön. Laajan metsäalueen keskellä oleva kosteikkoalue mahdollistaa monipuolisemman eliölajiston verrattuna tavanomaiseen metsäympäristöön ja tuo mukavasti vaihtelua maisemaan. Esimerkiksi hyönteisten määrä on selvästi suurempi kuin kangasmetsissä, joten alue houkuttelee monia lintulajia ruokailemaan ja pesimään kosteikon lähistölle. Rytinevan alue ei pienen kokonsa takia ole merkittävä levähdyspaikka muuttolintulajeille. LÄHTEET Koskimies, P. ja Väisänen, R.A. 1988. Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. Helsinki. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Keuruu.
LIITE Reviirikartta A 8
LIITE Reviirikartta B 9