KIRJALLINEN KYSYMYS 1221/2002 vp Kiropraktikkokoulutuksen saaminen Suomeen ja hoidon korvattavuus Eduskunnan puhemiehelle Tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ja niihin liittyvien oireiden hoidossa käytettäviä liikehoitoja eli manipulatiivisia hoitoja antavat Suomessa näihin hoitoihin erikoistuneet kiropraktikot. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) mukaan kiropraktikon koulutuksella tarkoitetaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymää vähintään nelivuotista yhtenäistä koulutusta. Tämän koulutuksen saaneilla on oikeus käyttää suojattua koulutetun kiropraktikon nimikettä. Kaikki Suomessa tähän mennessä rekisteröitäviksi hyväksytyt koulutetut kiropraktikot ovat suorittaneet 4 5 vuoden koulutuksensa ulkomailla, muun muassa Pohjoismaissa tai Englannissa. Kiropraktikkojen lisäksi Suomessa toimii lukuisia manipulatiivisia hoitoja antavia henkilöitä erilaisilla nimikkeillä, mutta heidän koulutuksensa vaihtelee huomattavasti, eivätkä he ole oikeutettuja käyttämään kiropraktikon ammattinimikettä. Kiropraktiikka on ainoa manipulatiivisten hoitojen ammattikunnista, joka on rekisteröity tai laillistettu kaikissa Pohjoismaissa ja joka on mukana yhteispohjoismaisessa ammatteja koskevassa sopimuksesa. Maailman kiropraktikkoliitolla on viralliset suhteet WHO:hon aivan kuten sairaanhoitajien INC:llä (International Council of Nurces). Kiropraktiikka on täydentävä hoitomuoto, ja on havaittu, että monissa tapauksissa lääkärin työ helpottuisi huomattavasti potilaan lähettämisestä kiropraktikolle. Myös potilas hyötyy hoitojakson lyhentymisestä, sillä usein kiropraktikon hoito on juuri se lopullinen, auttava tekijä potilaan sairauden hoidossa. Koulutettujen kiropraktikoiden ja lääkärien yhteistyötä olisi siis ehdottomasti lisättävä, sillä kiropraktiikalla on fysiatrian ja ortopedian rinnalla saavutettu erittäin positiivisia hoitotuloksia. Kiropraktiikka on parhaimmillaan kokonaisvaltaista vastuun ottamista potilaan tuki- ja liikuntaelinten sairauksista sekä niihin liittyvistä oireista. Tämä edellyttää toistuvia hoitokäyntejä kuten hammashoidossa, ja hoito on usein luonteeltaan pikemminkin pitkäaikaista kuntoutusta kuin akuuttitilojen pikaista korjaamista. Näin ollen yhteiskunta voisi hyötyä kiropraktiikasta vielä nykyistä huomattavasti enemmän sekä suoranaisesti rahallisina säästöinä että kansalaisten terveydentilan kohentumisena, jolloin vältyttäisiin myös potilaiden pitkiltä sairaalajaksoilta. Kansantaloudellisesti suurin hyöty koituisi varmasti potilaan pikaisesta mahdollisuudesta palata takaisin työelämään. Korostetaanhan kansallisessa terveysprojektissakin sairauksia ennalta ehkäisevän työn merkitystä. Suomessa järjestetään lyhyitä kursseja, joiden kouluttajat ovat harvoin päteviä, eikä kursseilta saa kiropraktikon pätevyyttä, vaikka usein niin luullaan. Sekä kustannustehokkuuden että potilasturvan kannalta yhteiskunnallemme olisikin huomattavaa etua siitä, että kiropraktikoiden koulutus aloitettaisiin Suomessa. Kiropraktikot soveltuisivat erinomaisesti täyttämään manuaalisten hoitojen tutkimuksen aukon Suomessa. Synergiaedut lääketieteellisten tiedekuntien kanssa Versio 2.0
ovat ilmeiset, ja siksi koulutusta olisi järkevintä antaa juuri tiedekorkeakouluissa. Näin toimimalla kiropraktiikka saataisiin täydentävänä hoitomuotona terveydenhuollon tärkeäksi osa-alueeksi. Potilasturvallisuuden nimissä olisi tärkeää saada Suomeen kiropraktikkojen koulutusvaatimuksiin kansainvälisesti standardisoidut European Council of Chiropractic Educationin (ECCE) kriteerit. Monissa EU-maissa vain EC- CE:n tunnustamista oppilaitoksista valmistuneet hyväksytään kiropraktikoiksi. Suomessa EC- CE:n tunnustamista oppilaitoksista valmistuneet saavat käyttää koulutetun kiropraktikon nimikettä, mutta potilaan kannalta harhaanjohtavaa ja usein vaarallista on, että kiropraktikoksi saa kutsua itsään kuka tahansa. Koulutuksen aloittaminen Suomessa selkeyttäisi huomattavasti kiropraktikon toimenkuvaa ammattina. Tämän jälkeen koulutettujen kiropraktikoiden antama hoito olisikin luonnollista saattaa sairausvakuutuksen piiriin, kuten muissa Pohjoismaissa. Kansantaloudellisesti olisi myös järkevää, että näillä koulutetuilla kiropraktikoilla olisi oikeus myöntää sairauslomia sekä lähettää asiakkaitaan erikoistutkimuksiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kiropraktikon koulutuksen saamiseksi Suomeen sekä hoidon saattamiseksi Kelan korvauksen piiriin? Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2003 Irja Tulonen /kok 2
Ministerin vastaus KK 1221/2002 vp Irja Tulonen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Irja Tulosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1221/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kiropraktikon koulutuksen saamiseksi Suomeen sekä hoidon saattamiseksi Kelan korvauksen piiriin? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sairausvakuutuksesta korvataan vakuutetuille osa yksityisten terveydenhuoltopalvelujen käyttämisestä aiheutuneista kustannuksista. Sairausvakuutuslain perusteella sairaanhoitona korvataan muun muassa lääkärin määräämä, asetuksella tarkemmin säädetyssä laitoksessa suoritettu tutkimus tai hoito. Sairausvakuutusasetuksen mukaan fysikaaliseksi hoidoksi katsotaan lääkärin määräämä fysikaalinen liikuntahoito ja siihen liittyvä tarpeellinen esikäsittely sekä lääkärin määräämä muu fysikaalinen hoito. Fysikaalinen hoito korvataan sairausvakuutusasetuksen mukaan kuitenkin vain, mikäli hoidon on antanut lääkintävoimistelija tai hoito on annettu fysikaalista hoitoa antamaan hyväksytyssä lääketieteellisessä laboratoriossa. Sairausvakuutusasetuksen 5 :ssä on määritelty ne terveydenhuollon ammatit, joiden harjoittajia pidetään sairausvakuutuslain mukaisesti asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneina henkilöinä. Kiropraktikkoa ei ole mainittu sairausvakuutusasetuksessa tällaisena henkilönä. Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 2 määrittelee muun muassa fysikaalisen hoidon, hieronnan sekä terveydentilan määrittelemiseksi tehtävät toimenpiteet terveydenhuollon palveluiksi ja määrittelee myös, mitä tarkoitetaan itsenäisellä ammatinharjoittajalla. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 määrittelee, mitä ovat laillistetut, luvan saaneet ja nimekesuojatut ammattihenkilöt. Koulutettu kiropraktikko, koulutettu naprapaatti ja koulutettu osteopaatti kuuluvat edellä mainittuihin nimikesuojattuihin ammattihenkilöihin. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun laissa on määritelty lääkärin erityiset oikeudet ja velvollisuudet, ja mainitun lain 22 :n mukaan lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudin määrityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Kysymyksessä esiin tuotu näkemys kiropraktikoiden oikeudesta myöntää sairauslomia ja lähettää potilaita erikoistutkimuksiin ei voimassa olevan lainsäädännön mukaan ole mahdollista. Voimassa oleva sairausvakuutusjärjestelmä turvaa vakuutetuille tarpeellisen sairaanhoidon tarpeettomia kustannuksia välttäen potilaan terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta. Tämän mukaisesti sairausvakuutuksesta korvataan lääkärin määräämä fysikaalinen hoito edellyttäen, että hoidon on antanut lääkintävoimistelija taikka hoito on annettu fysikaalista hoitoa antamaan hyväksytyssä laitoksessa. Kiropraktikon antama fysikaalinen hoito korvataan sairausvakuutuksesta, mikäli hän toimii lääninhallituksen luvan saaneen yksityisen terveydenhuollon laitoksen työntekijänä. Itsenäisenä ammatinharjoittajana kiropraktikon antamaa hoitoa ei korvata. Fysioterapiaa korvataan aikaperusteisena yksilöllisen terapeuttisen harjoittelun sekä siihen liittyvän hieronnan ja fysikaalisen hoidon taksan mukaan. Erillisenä toimenpiteenä korvataan fy- 3
Ministerin vastaus sioterapeuttinen tutkimus. Fysioterapian yksityiskohtaista sisältöä tai sen tuottamiseksi tarvittavaa hoitomenetelmää ei sairausvakuutuksen fysioterapian taksan nimikkeellä ole määritelty. Lääkäri voi tarvittaessa antaa tästä yksityiskohtaiset ohjeet fysioterapeutille. Jos lääkärillä tai fysioterapeutilla on kiropraktikon koulutus ja hän käyttää hoidossaan kiropraktikkokoulutukseen kuuluvia metodeja, hoito korvataan aikaperusteisena lääkärin vastaanottokäyntinä tai fysioterapian terapeuttisena harjoitteluna. Suomessa koulutetaan fysioterapeutteja, joilla on mahdollisuus suorittaa jatko-opintoja ortopedisesta manuaalisesta terapiasta (OMT-terapia). Suhteellisen uusina koulutuksina Suomessa annetaan naprapaattien ja osteopaattien koulutusta. Kiropraktikkokoulutus hankitaan tällä hetkellä ulkomailta, ja kiropraktikkoja on Suomessa melko vähän. Kiropraktikkojen palveluita ei myöskään käytetä merkittävässä määrin julkisella sektorilla, jolla on päävastuu tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutus pyritään mitoittamaan ja suunnittelemaan terveydenhuollon kentän tarpeiden pohjalta. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa tiiviisti tämän terveydenhuollon sektorin tarpeita sekä kehitystä ja ryhtyy tarvittaviin toimiin muuttuneita tarpeita havaittaessa. Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2003 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 4
Ministerns svar KK 1221/2002 vp Irja Tulonen /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Irja Tulonen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 1221/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att kiropraktor utbildningen skall fås till Finland samt för att vården skall börja omfattas av ersättning från FPA? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: De försäkrade får en del av kostnaderna för privata hälso- och sjukvårdstjänster ersatta ur sjukförsäkringen. Med stöd av sjukförsäkringslagen ersätts såsom sjukvård bl.a av läkare föreskriven undersökning eller behandling i anstalter som närmare anges i förordning. Enligt sjukförsäkringsförordningen anses såsom fysikalisk behandling av läkare föreskriven fysikalisk motionsbehandling och därtill ansluten behövlig förbehandling samt annan av läkare föreskriven fysikalisk behandling. Fysikalisk behandling ersätts enligt sjukförsäkringsförordningen endast om behandlingen har getts av en fysioterapeut eller i ett medicinskt laboratorium som godkänts för att ge fysikalisk behandling. I 5 sjukförsäkringsförordningen fastställs de yrken inom hälso- och sjukvården vars utövare anses vara sådana i sjukförsäkringslagen avsedda personer som har behörig yrkesutbildning. Kiropraktor nämns inte i sjukförsäkringsförordningen som en sådan person. I 2 lagen om privat hälso- och sjukvård definieras bl.a. fysikalisk behandling, massage samt åtgärder som vidtas för att konstatera någons hälsotillstånd såsom hälso- och sjukvårdstjänster samt även vad som avses med självständig yrkesutövare. I 2 lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården anges vad som avses med legitimerade yrkesutbildade personer, yrkesutbildade personer som beviljats tillstånd och yrkesutbildade personer med skyddad yrkesbeteckning. Utbildad kiropraktor, utbildad naprapat och utbildad osteopat hör till ovan nämnda yrkesutbildade personer med skyddad yrkesbeteckning. I lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården anges läkares särskilda rättigheter och skyldigheter och i 22 i lag sägs att legitimerade läkare beslutar om medicinska undersökningar av en patient, ställer diagnos och beslutar om vården och behandlingen i samband därmed. Den synpunkt som förs fram i spörsmålet i fråga om kiropraktorernas rätt att bevilja sjukledigheter och skicka patienter till specialundersökningar är enligt gällande lagstiftning inte möjlig. Det gällande sjukförsäkringssystemet tryggar för de försäkrade nödvändig sjukvård med undvikande av onödiga kostnader och utan äventyrande av patientens hälsotillstånd. I enlighet med detta ersätter sjukförsäkringen fysikalisk behandling som föreskrivits av läkare förutsatt att behandlingen getts av fysioterapeut eller i en anstalt som godkänts för givande av fysikalisk behandling. Den fysikaliska behandling som ges av en kiropraktor ersätts från sjukförsäkringen om den som ger behandlingen är anställd hos en sådan privat hälsovårdsinrättning som har tillstånd av länsstyrelsen. Behandling som ges av en kiropraktor som är självständig yrkesutövare ersätts inte. Fysioterapi ersätts som tidsbaserad enligt en taxa för individuell terapeutisk träning samt mas- 5
Ministerns svar sage och fysikalisk behandling i anslutning till den. Som en särskild åtgärd ersätts fysioterapeutisk undersökning. Fysioterapins specificerade innehåll eller den behandlingsmetod som behövs för fysioterapin har inte fastställts i den fysioterapitaxa som tillämpas inom sjukförsäkringen. Läkaren kan vid behov ge fysioterapeuten detaljerade anvisningar angående detta. Om en läkare eller fysioterapeut har utbildning i kiropraktik och vid sina behandlingar tillämpar metoder som ingår i kiropraktorutbildningen ersätts behandlingen från sjukförsäkringen som tidsbaserat läkarmottagningsbesök eller som terapeutisk träning inom ramen för fysioterapi. I Finland utbildas fysioterapeuter som har möjligheter att bedriva fortsatta studier i ortopedisk manuell terapi (OMT-terapi). Såsom relativt ny utbildning i Finland ges utbildning för naprapater och osteopater. Kiropraktorutbildningen skaffas för närvarande utomlands och det finns relativt få kiropraktorer i Finland. Deras tjänster används inte heller i någon betydande mån inom den offentliga sektorn, som har huvudansvaret vid behandlingen av sjukdomar i stödoch rörelseorganen. Strävan är att dimensionera och planera utbildningen av yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården utgående från behoven på hälso- och sjukvårdsfältet. Socialoch hälsovårdsministeriet följer noggrant med behoven samt utvecklingen inom denna sektor av hälso- och sjukvården och vidtar nödvändiga åtgärder när behovet förändras. Helsingfors den 28 februari 2003 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 6