Hyväksytty tiedekuntaneuvoston kokouksessa 21.5.2013 Asiakohta 5 Liite A Helsingin yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta Ohje oikeustieteellisen tiedekunnan professorin tehtävän kelpoisuusehtojen arvioinnin perusteiksi ja professorin tehtävän täyttämistä valmistelevan valmisteluryhmän työskentelyn suuntaviivoiksi. Tiedekunta ohjeistaa Helsingin yliopiston johtosäännön mukaan professorilta vaadittujen professorin tehtävän hakijan tieteellistä pätevyyttä sekä muita johtosäännön mukaan professorilta vaadittuja ansioita arvioivia professorin täyttöä valmistelemaan asetettua valmisteluryhmää, asiantuntijoita, opetustaitotoimikuntaa johtosäännön mukaisessa tehtävässään täytettäessä professorin tehtävää. Arvioinnin perusteet vahvistetaan tiedekunnassa tapahtuvan valmistelun laadun varmistamiseksi ja prosessien yhdenmukaistamiseksi professorin tehtävän täytössä. Arvioinnin perusteissa otetaan voimassa olevien säädösten ja määräysten sallimassa laajuudessa huomioon oikeustieteellisen tutkimuksen ja oikeustieteen alan tutkijanuran erityispiirteet. Pyrkimyksenä on tehostaa arviointeja ja ohjata huomion kiinnittämistä olennaisiin ansioihin. Arvioinnin perusteiden vahvistaminen antaa myös professorin tehtävän hakijoille tietoa seikoista, joista hakemusasiakirjoissa on tarpeen esittää selvitystä. Samalla annetaan valmisteluryhmälle ohjeistusta valmistelumenettelyn läpiviemisestä. 1. Kelpoisuusarvioinnin normiperusta Professorin tehtävistä ja valinnasta säädetään yliopistolain 33 :ssä. Lain tasolla on säädetty, että hakijoiden ja tehtävään kutsuttavien kelpoisuudesta ja ansioista on ennen valintaa pyydettävä lausunto vähintään kahdelta asiantuntijalta, kun henkilö valitaan toistaiseksi voimassa olevaan tai vähintään kahden vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen. Tehtävän täytössä noudatettavista kelpoisuusvaatimuksista ei ole laintasoisia säännöksiä. Professorin tehtävänä on yliopistolain 33.1 :n mukaan harjoittaa ja ohjata tieteellistä tutkimustyötä tai taiteellista työtä, antaa siihen perustuvaa opetusta ja seurata tieteen tai taiteen kehitystä sekä osallistua alallaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Professorin erityiset kelpoisuusvaatimukset on johtosäännössä määritelty, jotta tehtävään otettava professori menestyisi tehtävässään. Helsingin yliopiston johtosäännön (JS) 9 luvussa on määräykset kelpoisuusarvioinnista. Yleiset kelpoisuusvaatimukset otetaan huomioon JS 52 :n mukaan tehtävää haettavaksi julistettaessa.
2 Professorin tehtävän kelpoisuusvaatimuksista on määräykset JS 54 :ssä. Helsingin yliopiston johtosääntö Kelpoisuusvaatimukset 52 Yleiset kelpoisuusvaatimukset Yliopiston tehtävään valittavalta edellytetään sellaista koulutusta, kokemusta ja kielitaitoa kuin kyseisen tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää. Nämä edellytykset määritellään kunkin tehtävän osalta ennen kuin tehtävää ryhdytään täyttämään. 54 Professori Professorin tehtävään valittavalta edellytetään tohtorin tutkintoa, korkeatasoista tieteellistä pätevyyttä, kokemusta tieteellisen tutkimuksen johtamisesta, kykyä antaa korkeatasoista tutkimukseen perustuvaa opetusta ja ohjata opinnäytteitä, sekä näyttöjä edustamansa tutkimusalan kansainvälisestä yhteistyöstä. Lisäksi professorin tehtävässä tarvitaan taitoa toimia akateemisena johtajana. Hakijan ansioita arvioitaessa otetaan huomioon tieteelliset julkaisut ja muut tutkimustulokset, joilla on tieteellistä arvoa, opetuskokemus ja pedagoginen koulutus, taito tuottaa oppimateriaalia, muut opetustoimessa saavutetut ansiot ja tarvittaessa opetusnäyte sekä osallistuminen tohtorikoulutukseen. Lisäksi otetaan huomioon hakijan aktiivisuus tiedeyhteisön toiminnassa, menestyminen ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkimisessa, ulkomainen tieteellinen työskentely ja kansainväliset luottamustehtävät sekä johtamis- ja vuorovaikutustaidot. Koska professorin tehtävään valittavalta edellytetään nimenomaisten kelpoisuusedellytysten täyttymistä, JS 52 :n yleisille kelpoisuusvaatimuksille ei jää kovin suurta itsenäistä merkitystä. Erityisiä kelpoisuusvaatimuksia kuitenkin tulkitaan sitä taustaa vasten, millaista koulutusta, kokemusta ja kielitaitoa tehtävän mukainen menestyksellinen toiminta edellyttää. Hakija on kelpoinen tehtävään silloin, kun jokainen 54.1 :ssä mainituista kelpoisuusvaatimuksista täyttyy. JS 54.2 :ssä puolestaan määrätään siitä, mitä seikkoja otetaan hakijan kelpoisuutta arvioitaessa huomioon. Säännöksessä huomioon otettaviksi määrätyt seikat eivät kohdennu siten, että yksi seikka liittyisi aina yhteen kelpoisuusvaatimukseen, vaan eri ansiot voidaan ottaa huomioon yhtä useamman kelpoisuusvaatimuksen tarkastelun yhteydessä. Kelpoisuusvaatimusten ja niitä osoittavien ansioiden perusteella kelpoisuus joko todetaan tai sitten se puuttuu. Yhdellä kelpoisuuden osa-alueella (esimerkiksi opetustaito) ei voi korvata toisen (esimerkiksi kokemus tieteellisen tutkimuksen johtamisessa) puuttumista. Professorilta vaaditaan korkeatasoisempaa tieteellistä pätevyyttä sekä merkittävämpiä muita ansioita kuin dosentilta (http://www.helsinki.fi/oikeustiede/tiedekunta/avoimet_tehtavat/dosentin_arvon_hakeminen.pdf). Professorilta vaaditaan myös sellaisia ansioita, joita ei vaadita muissa yliopiston tehtävänimikkeissä. Perinteisesti tieteellistä pätevyyttä on pidetty tärkeimpänä perusteena professorin tehtävän täytössä. Johtosäännössä kelpoisuusvaatimuksen osa-alueita ei ole asetettu keskinäiseen
3 tärkeysjärjestykseen eikä niiden keskinäisiä painoarvoja ole määritelty. Opetustaidon merkitystä on viime aikoina korostettu tieteellisen pätevyyden rinnalla, mitä osoittaa myös se, että opetustaidon arvioinnista on johtosäännössä määräyksiä. Joka tapauksessa jokaiselle kelpoisuuden osa-alueelle on annettava kokonaisarvioinnissa merkitystä. 2. Kelpoisten hakijoiden vertailu Kelpoiseksi katsottujen hakijoiden kesken on tehtävä vertailu. Siinä paras hakija täyttää parhaiten kelpoisuusedellytykset. Toisin kuin kelpoisuusarvioinnissa, vertailuun kuuluvassa kokonaisarvioinnissa hakijan tulevaan toimintaan kohdistuvia odotusarvonäkökohtia voidaan ottaa huomioon. Vertailussa on olennaista perustella riittävän seikkaperäisesti se, miten esitettyyn lopputulokseen on päädytty. Vertailu ei ole mekaanista, vaan eri näkökohdat voivat painottua eri tavoin. Tehtävään ottamista koskevassa esityksessä voidaan joutua tarkastelemaan asiaa myös tasaarvolainsäädännön näkökulmasta (positiivinen erityiskohtelu sukupuolen perusteella). Koska sellainen harkinta edellyttää tietoja yliopiston henkilöstöstä ja tasa-arvosuunnitelmasta, tällaiseen kysymykseen voidaan ottaa kantaa vasta valmisteluryhmässä (Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus suunnitelma 2013-2016, http://www.helsinki.fi/henkos/tasa-arvo/tasaarvo_ja_yhdenvertaisuussuunnitelma.htm). 3. Johtosäännön mukaisten kelpoisuusvaatimusten tarkastelu. 3.1. Tohtorin tutkinto ja korkeatasoinen tieteellinen pätevyys Tohtorin tutkinnon suoritus on asiakirjoista todettavissa. Korkeatasoinen tieteellinen pätevyys edellyttää, että hakijalla on osoittaa tieteellisiä julkaisuja ja muita tutkimustuloksia, joilla on merkittävää/huomattavaa tieteellistä arvoa. Asiantuntijalausunnossa on tarpeen lausua yksilöidysti hakijan keskeisimmistä julkaisuista. Hakija voi vedota myös julkaisemattomiin käsikirjoituksiin. Sellaisen tuotannon meriittiarvo voidaan määritellä jossain määrin vähäisemmäksi kuin julkaistun tuotannon. Tutkimustoiminnan laatuun ja laajuuteen sekä hakijan tutkimusprofiiliin kiinnitetään huomiota. Merkitystä voidaan antaa myös sille, miten julkaisutoiminta ajallisesti sijoittuu. Olennaista on tieteellisten ansioiden kokonaisarvostelu. Kun arvioidaan tieteellisen pätevyyttä, hakijan kelpoisuuden tulee olla tehtävän alalta siten kuin se on hakuilmoituksessa ja toimintaympäristökuvauksessa tarkemmin määritelty. Oikeustieteessä tehtävien reuna-alueita ei useinkaan voi määritellä tarkasti. Toisinaan myös hakijan ansiot tehtävän ydinalueen ulkopuolella voivat osoittaa sellaista yleistä osaamista oikeustieteen tutkimuksessa, joka otetaan pätevyyden arvioinnissa huomioon. Kysymys on ratkaistava tapauskohtaisesti. Pätevyysarvioinnissa ei arvioida hakijan potentiaalia tutkijana, vaan osoitettuja ansioita. Merkitystä voidaan kuitenkin antaa esimerkiksi sille, että ansiot on hankittu lyhyenä aikana, mikä osoittaa tutkimustoiminnan tehokkuutta. Tieteellisen pätevyyden sisältö on jossakin määrin tulkinnanvarainen. Suppeasti määriteltynä se merkitsee perinteistä, julkaisuilla osoitettavaa pätevyyttä. Laajemmassa merkityksessä se kattaa hakijan tieteellisen toiminnan tätä laajemmin. Koska johtosäännössä pätevyysvaatimukset on eriytetty, tieteellinen pätevyys on siinä ymmärretty suppeasti.
4 Vastaavasti myös yliopistolain professorin tehtävää koskevassa säännöksessä erotetaan tutkimustyö muista tehtävistä. Kummassakin yhteydessä erottelut ovat keinotekoisia, eikä niiden merkitystä tule korostaa liikaa. Tieteellisten asiantuntijoiden on aiheellista lausua hakijoiden tieteellisistä ansioista laajasti ymmärrettynä kattaen koko tutkimustoiminnan. 3.2. Kokemus tieteellisen tutkimuksen johtamisesta Kokemus tieteellisen toiminnan johtamisesta osoitetaan tyypillisesti menestyksekkäällä tutkimusryhmän johtamisella. Tutkimusryhmä muodostuu tyypillisesti siten, että johtaja hankkii sille rahoitusta tutkimushankkeeseen. Tutkimusjohtaminen ja tutkimusrahoituksen hankkiminen liittyvät tässä mielessä yhteen. Vaikka hakija olisi hyvin onnistunut tutkimusrahoituksen hankinnassa, vasta tuloksellisuus tutkimusryhmän toiminnassa osoittaa kokemusta ja taitoa tutkimusjohtamisessa. On tulkinnanvaraista, miten väitöskirjatyön ohjaus otetaan huomioon tieteellisen tutkimuksen johtamisena, koska väitöskirja on yhtä aikaa sekä tutkimusta että opinnäyte. Opinnäytteiden ohjaaminen otetaan huomioon opetustaidossa. Oikeustieteen alalla valtaosa tutkimustoiminnasta on yksilötutkimusta, eikä tutkijalle kerry välttämättä kokemusta tutkimusryhmän johtamisesta. Oikeustieteen alalla kokemusta tutkimuksen johtamisesta ei voida arvioida tiukan mittapuun mukaan. Kokemus tutkimuksen johtamisesta arvioidaan asiakirjojen ja tarvittaessa haastattelun perusteella. Ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkimisessa annetaan erityistä arvoa aidosti ulkopuoliselle tutkimusrahoitukselle, jolla rahoitetaan hakijan johtaman tutkimusryhmän toimintaa. Ei ole kuitenkaan estettä ottaa huomioon myös itselle hankittu tutkimusrahoitus, kuten Suomen akatemian tutkijatohtorin ja akatemiatutkijan rahoitus. Tässäkin on perusteena se, että alalla ei yleisesti ole käytössä tutkimusryhmämallia. Menestystä ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkimisessa ei voi oikeustieteen alalla tulkita kovin ahtaasti. Asiakirjojen ohella asiaan voidaan saada selvyyttä haastattelussa. 3.3. Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön omalla tutkimusalalla Kansainväliseen yhteistyöhön osallistumista hakijan edustamalla tutkimusalalla voidaan osoittaa esimerkiksi esitelmillä kansainvälisissä tieteellisissä kokouksissa, muutamaa päivää pitemmillä tutkimusvierailuilla ulkomaiseen yliopistoon tai tutkimuslaitokseen, kansainvälisillä julkaisuilla tai toimitustehtävillä taikka toiminnalla kansainvälisissä tutkimushankkeissa tai oman alan kansainvälisissä tieteellisissä järjestöissä. Yhteistyöstä puhuminen edellyttänee, että hakija voi osoittaa ulkomaisia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa on muuta kuin satunnaista ja kertaluonteista yhteistyötä. Hakijan tulee osoittaa kuuluvansa alansa kansainväliseen tiedeyhteisöön. Käytännössä hakija tarvitsee aina myös kansainväliseen yhteistyöhön osallistumiseen riittävän kielitaidon. Kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen todetaan hakuasiakirjoista ja haastattelulla.
5 3.4. Kyky antaa korkeatasoista tutkimukseen perustuvaa opetusta ja ohjata opinnäytteitä Opetustaitotoimikunta antaa lausunnon opetustaidosta erikseen tiedekuntaneuvoston tekemän päätöksen mukaisesti ja opetustaitotoimikunnan mainitun päätöksen perusteella tekemien arviointia koskevien linjausten mukaisesti (ks:http://www.helsinki.fi/oikeustiede/tiedekunta/avoimet_tehtavat/avoimet_tehtavat.htm). Opetusnäytteen jälkeen pidettävässä haastattelussa voidaan saada asiaan lisäselvitystä. Samaa tehtävää hakeneiden opetustaito tulisi mahdollisuuksien mukaan arvioida opetustaitotoimikunnan jäsenten samassa kokoonpanossa. Valmisteluryhmän jäsenten tulisi mahdollisuuksien mukaan olla kuuntelemassa opetusnäytettä. Hakijalta edellytetään kykyä ohjata opinnäytteitä ja osallistumista tohtorikoulutukseen. Kyky ohjata jatko-opinnäytteitä osoitetaan selkeästi siten, että hakijan ohjattava on suorittanut tohtorin tutkinnon. Vireillä oleva tohtorintutkintoon johtava työnohjaus riittänee kuitenkin osoitukseksi kyvystä ohjata jatko-opinnäytteitä, jos hakija on työnohjaustehtävässään menestynyt. Menestys jatko-opintojen ohjauksessa edellyttää ohjattavien menestymistä opinnoissaan. 3.5. Taito toimia akateemisena johtajana Akateeminen johtaminen tarkoittaa niitä erilaisia johtamista sisältäviä tehtäviä, joita professorin tehtävään tyypillisesti sisältyy. Professori voi johtaa tutkimusryhmää, oppiainetta, tai toimia toimikunnan puheenjohtajana. Professori voi myös toimia henkilöstön esimiehenä. Taitoa toimia akateemisena johtajana arvioidaan sen pohjalta, mitä esitetään hakijan esimies- ja johtamiskokemuksesta yliopistolla ja muissa organisaatioissa, johtamiskoulutuksesta sekä siitä, miten hakija mieltää professorin tehtävän. Asiaan voidaan saada selvitystä asiakirjoista ja haastattelulla. Johtosäännön vaatimusta ei tule tulkita turhan tiukasti, koska kokemusta vaativimmasta akateemisesta johtamisesta voi käytännössä saada ainoastaan professorin tehtävässä. Yliopisto tarjoaa henkilöstölleen myös koulutusta akateemisessa johtamisessa. Taito voidaan sen vuoksi tulkita tietynlaiseksi valmiudeksi. Myös vuorovaikutustaidoilla on merkitystä arvioitaessa taitoa toimia akateemisena johtajana. 3.6. Huomioon otettavat lisäkriteerit Kelpoisuutta arvioitaessa otetaan edellä mainituin tavoin huomioon seuraavat johtosäännön 54.2 :ssä mainitut seikat: hakijan aktiivisuus tiedeyhteisön toiminnassa, menestyminen ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkimisessa, ulkomainen tieteellinen työskentely ja kansainväliset luottamustehtävät sekä johtamis- ja vuorovaikutustaidot. Näillä näkökohdilla voi olla merkitystä usean kelpoisuusvaatimuksen täyttymisen arvioinnin näkökulmasta. Hakijan aktiivisuus tiedeyhteisön toiminnassa voi merkitä esimerkiksi luottamustehtäviä tieteellisten julkaisujen toimituksessa tai kirjoitusten referee-arvioinnissa tai luottamustehtäviä kotimaisissa tai ulkomaisissa tieteellisissä yhdistyksissä ja järjestöissä. Esitelmät ja seminaariosallistuminen otetaan huomioon tieteellisenä aktiivisuutena. Toiminta esitarkastajana ja vastaväittäjänä luetaan ansioksi. Myös arviointitehtävät yliopistollisten tehtävien täytössä otetaan huomioon.
6 Menestyminen ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkimisessa osoittaa, että hakijalla on taitoa kilpailla menestyksellisesti tutkimusrahoituksesta ja vahvistaa siten tutkimustoimintansa edellytyksiä. Ulkomainen tieteellinen työskentely tarkoittaa aivan lyhytaikaisia tutkimusvierailuja pidempikestoista oleskelua ulkomaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa vierailevan tutkijan tai opettajan statuksella. Kansainväliset luottamustehtävät osoittavat samalla hakijan aktiivisuutta tiedeyhteisössä. Johtamis- ja vuorovaikutustaidot arvioidaan hakuasiakirjojen ja haastattelun perusteella. 3.7. Kielitaito Riittävä kielitaito on välttämätön edellytys kyvylle toimia menestyksellisesti eri tehtävissä. Kielitaito kuuluu yleisiin kelpoisuusvaatimuksiin ja kielitaitovaatimukset täsmennetään hakuilmoituksessa. Kielitaito vaikuttaa eri tavoin tutkimustoimintaan ja toimintaan opettajana. Kielitaitoa tarvitaan myös akateemisen johtajan tehtävässä ja hallintotyössä. Yliopiston opetus- ja tutkimustehtäviin vaaditusta kielitaidosta säädetään yliopistoasetuksessa ja määrätään yliopiston johtosäännössä. Helsingin yliopiston johtosääntö Kelpoisuusvaatimukset 52 Yleiset kelpoisuusvaatimukset Yliopistoasetuksessa (770/2009) säädetyn kielitaidon ja tehtävän edellyttämän muun kielitaidon hallinta tulee varmistaa hakuasiakirjojen ja mahdollisesti annettavan opetusnäytteen perusteella ennen kuin tehdään päätös henkilön ottamisesta työsuhteeseen. Jos opetus- ja tutkimustehtävää hakee ulkomaalainen tai Suomen kansalainen, joka ei ole syntyperäinen tai joka ei ole saanut koulusivistystään suomen tai ruotsin kielellä, voidaan hänelle myöntää ilman erillistä hakemusta erivapaus yliopistoasetuksessa säädetyn suomen ja ruotsin kielen taidon hallitsemisesta. Erivapauden myöntää se toimielin tai henkilö, joka tehtävään ottaa. Täytettäessä professorin tehtävää erivapauden myöntää dekaani tai erillisessä laitoksessa sen johtokunnan puheenjohtaja. 3.8. Haastattelu Haastattelu on valmisteluryhmän suullinen keino selvittää hakijan kelpoisuutta ja ansioita. Haastattelukysymykset valmistellaan etukäteen ja niiden tulee olla kaikille haastateltaville yhteiset. Kysymykset voidaan antaa haastateltaville etukäteen. Haastateltaville voidaan kuitenkin esittää myös yksilöllisiä kysymyksiä nimenomaan tiettyä hakijaa koskevan seikan selvittämiseksi. Valmisteluryhmä osallistuu pääsääntöisesti haastatteluun kokonaisuudessaan. Haastatteluun kutsutaan osallistumaan myös dekaani. Jos katsotaan aiheelliseksi, myös asiantuntijat voidaan kutsua osallistumaan haastatteluun. Kaikilla haastatteluun osallistuvilla on oikeus esittää kysymyksiä hakijalle.
7 Hakijoita voidaan haastatella eri kielillä. Hakijan tehtävän täytön kannalta merkityksellisen suullisen kielitaidon selvittämiseksi osa kysymyksistä voidaan tehdä muulla kuin haastattelun pääkielellä. Haastattelun yhteydessä haastateltava voi harkinnan mukaan esittää myös uutta kirjallista materiaalia, kuten esimerkiksi todistuksen suoritetusta yliopistopedagogiikan kurssista, jos selvitystä tarvitaan osoittamaan todeksi seikkoja, joihin haastateltava vetoaa. Normaalisti asiakirjoja ei kuitenkaan oteta vastaan, vaan ainoastaan merkitään niistä tieto muistiin valmisteluryhmän esityksessä mainittavaksi. Haastattelusta voidaan joko tehdä pöytäkirja tai muistiinpanot. Haastateltavalla ei ole oikeutta saada nähtäväkseen muistiinpanoja. 4. Valmistelumenettelyssä huomioon otettavaa Valmisteluryhmän tulisi järjestää valmistelutehtävänsä siten, että ryhmä voi tehdä esityksensä enintään viiden kuukauden kuluessa valmisteluryhmän asettamisesta. Ohjeellisesti voidaan lähteä siitä, että ensisijaisesti kyseeseen tulevien hakemusten valinta (ns. shortlistaus) ja asiantuntijoiden esittäminen tehtäisiin ensimmäisen kuukauden aikana. Seuraavien kahdenkolmen kuukauden aikana hankittaisiin tieteelliset asiantuntijalausunnot ja arvioitaisiin opetustaito. On suositeltavaa, että kukin asiantuntija jättää erillisen lausunnon. Yksittäisessä asiantuntijalausunnossa tulisi pyrkiä kunkin arvioitavan hakijan ansioiden tiivistettyyn esittelyyn ja arviointiin ja lyhyeen perusteltuun ansiovertailuun hakijoiden kesken. Lausunnossa tulisi noudattaa johtosäännössä määrättyjen kelpoisuusehtojen mukaista ryhmittelyä hakijan ansioita arvioitaessa sekä hakijoiden ansioita vertailtaessa. Asiantuntijalausuntoon sisältyvä yhtä hakijaa koskeva erillinen arviointi ei tulisi lähtökohtaisesti ylittää viittä sivua. Jollei erityisestä syystä muuta sovita, lausunto tulisi jättää kahden kuukauden kuluessa tehtävän ottamisesta. Asiantuntijat voidaan myös kutsua paikan päälle arviointiaan tekemään, jolloin he voisivat osallistua myös haastatteluun ja tavata valmisteluryhmän jäsenet. Tiedekunta voi myös maksaa korotetun palkkion, jos asiantuntijalausunto annetaan yhden kuukauden kuluessa. Asiantuntijalausuntojen ja opetustaitotoimikunnan lausunnon saapumisen jälkeen seuraavien yhden tai kahden kuukauden aikana järjestetään hakijoiden haastattelut, laaditaan valintaesitysluonnos, pyydetään tiedekuntaneuvoston lausunto ja jätetään lopullinen esitys dekaanille yliopiston kanslerille toimittamista varten. Tavoitteena on, että professorin tehtävän täyttöprosessi on läpivietävissä kuuden kuukauden kuluessa.