94 Syksy 2014
Opistolaisyhdistyksen sääntömääräinen S Y Y S K O K O U S tiistaina 18.11.2014 klo 18.30 Opistotalo, Kaskenkatu 5 Asialistalla mm.: - virkailijavalinnat - yhdistyksen puheenjohtaja vuosiksi 2015-2016 - 4 johtokunnan jäsentä vuosiksi 2015-2016 - 2 johtokunnan varajäsentä vuodeksi 2015-2 toiminnantarkastajaa ja 2 varatoiminnantarkastajaa vuodeksi 2015 - toimikuntien kokoonkutsujat - vuoden 2015 toimintasuunnitelma ja talousarvio Jäsenkortti sekä opiston maksukuitti mukaan. Ellet vielä ole opistolaisyhdistyksen jäsen, voit käydä liittymässä opiston toimistossa (Kaskenkatu 5). Kahvitarjoilu klo 18:00 alkaen. Tervetuloa! Turun työväenopiston opiskelijat ry. / Johtokunta 2
TIEDOKAS 94 / syksy 2014 sisältö: Julkaisija TURUN TYÖVÄENOPISTON OPISKELIJAT ry. TIEDOTUSTOIMIKUNTA ***** Toimitus: Markku Luoto (puheenjohtaja) Seija Luoto (sihteeri) Reijo Nurmela (toimitussihteeri) Hilkka Orrensalo Pirjo Haapala Katariina Perkiö Ulla Oksanen (piirtäjä) ***** TIEDOKKAAN seuraava numero ilmestyy helmi- maaliskuussa 2015. Lehteen tarkoitettu aineisto toimitettava toimitukselle 10. tammikuuta mennessä. ***** Toimituksen osoite: TURUN TYÖVÄENOPISTON OPISKELIJAT ry. TIEDOTUSTOIMIKUNTA Kaskenkatu 5. 20700 Turku sähköposti: tiedokas@luukku.com Työväenopiston Internet-kotisivu: www.turuntyovaenopisto.fi ***** Painopaikka: Offsetpaino PAINOLA Piispanristi *** Kansikuvassa: Turun suomenkielisen työväenopiston oppilastöiden näyttely Kaskenkatu 5 kevät 2014 kuva Reijo Nurmela Syyskokous 2 Puheenjohtajan palsta 4 Marjo Heinonen Pramillaopettajat jatkavat verkostoitumista 4 Outi Eronen Rehtori ex:n terveiset opistoväelle 6 Ilkka Virta Helteisen kesän varjo 8 Pirjo Haapala Pippingin perheen vieraana Herrainkulmalla 9 Pirjo Haapala Tutkimus kieltenopetuksesta aikuisoppilaitoksissa 10 Katariina Perkiö Opistotalo 50 vuotta lyhyt katsaus 11 Katariina Perkiö Tuulta päin! & KoL:n liittokokous Turussa 12 Seija Luoto Onnen toivotuksien kera Tampereelle 14 Pirjo Haapala Tiivistelmä Marika Enwaldin esitelmästä 15 Tulevaisuuden haasteet Vesi-taivas-maa-retki13.2.2014 16 Anja Tuominen Vuojoki Olkiluoto 18 Reijo Nurmela Linja-auto on lastattu kotiseutumatkaajilla 16 Pirjo Haapala Markun kalajuttu 22 Markku Luoto Paritanssista ja vähän panssarivaunuista 23 Reijo Nurmela Vastasyntynyt palasi Tenholaan - taaperona 24 Dunja Myllylä 3
Puheenjohtajan palsta Alkukesän kylmyyden jälkeen saimme vihdoin kesän. Helteitä riitti niin, että joskus se alkoi tuntua jo ihan liialliselta. Tenholassa pääsi onneksi mereen aina välillä viilentymään, vaikka veden lämpötila alkoi jo ollakin ennätyslukemissa. Elokuun alkupuolella vietettiin Tampereen työväenopiston opiskelijat ry:n 90 v juhlaa seminaarin merkeissä Sampola-kampuksella. Sieltä siirryttiin opiskelijayhdistyksen kesäkotiin jossa juhlittiin ohjelman kera Kesäpirtin 85v juhlaa. Me turkulaiset vieraat käytimme hyväksi mahdollisuutta uida Näsijärvessä. Nyt ilmojen viilentyessä aloitetaan taas talviset opiskelut ja harrastukset. Työväenopistolla on taas tulevaksi talveksi laaja tarjonta. Kulttuuri- ja retkeilytoimikunnan järjestäminä löytyy syksyllä konsertti, teatteriesityksiä ja tutumiskäyntejä. Niistä tarkempaa tietoa löytyy syyskauden toimintaohjelmasta ja nettisivuiltamme http://www.turuntyovaenopisto.fi/opiston-esittely/opistolaisyhdistys Kesäkotimme Tenhola on mainio ulkoilukohde myös koko talviajan. Tenholaan voi tutustua osoitteessa www.tenhola.fi Antoisaa syksyä Marjo Heinonen Turun työväenopiston opiskelijat ry puheenjohtaja Pramillaopettajat jatkavat verkostoitumista Pramilla II -hankkeen Helmi-risteily 7.2.2014 Turusta Maarianhaminaan Pramilla II -hanke kuuluu OPM:n Osaava -ohjelmaan, jonka tavoitteena meillä on opisto-opettajien osaamisen vahvistaminen ja työhyvinvoinnin parantaminen. Hankkeeseen kuuluvat Salon, Someron ja Vakka-Suomen kansalaisopistot sekä Turun suomen- ja ruotsinkieliset työväenopistot. Vakka- Suomen kansalaisopisto on hankkeen koordinaattori. Pramilla II päätavoitteet ovat opetuksen laadun parantaminen kartuttamalla opettajien opetusvalmiuksia ja kehittämällä arviointia. Hankkeessa perehdytetään opettajia sosiaalisen median ja IT -teknologian käyttöön. Ja sokerina pohjalla: tuetaan opettajien verkostoitumista ja työssäjaksamista. Tavoitteita toteutettiin iloisella otteella Helmi -risteilyllä. Keväällä on vielä tulossa arvioinnin kehittämisseminaareja ja varsinainen opettajien koulutus käynnistyy syksyllä 2014. Turussa opetusta pyritään 4
kehittämään opiskelijalähtöisesti uuden operatiivisen sopimuksemme pohjalta ja näin parannetaan opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia saamaansa opetukseen. Pramilla II arviointikoulutus tulee juuri viimehetkellä parantamaan alan osaamistamme. Tilaisuuden juonsi ansiokkaasti hankkeen pääkoordinaattori Anna-Maija Lagerstöm. Risteilyn avasi Vakka-Suomen opiston rehtori Tomi Kangas ja hän kertoi opettajia olevan läsnä 101! Meitä oli kuin dalmatialaisia koiranpentuja. Olemme dalmatialaisten lailla talous-poliittisen Cruella -uhan alla ja meidän on löydettävä uusia neuvokaita keinoja selviytyäksemme tästä lamasta ja ajan tuomista uusista vaatimuksista. Arbiksen uusi rehtori Sixten Westerby kertoi mm. hankkeen rahoituksesta ja siihen osallistuvista opistoista. Risteilyllä esittäytyivät Pramilla II -hankkeen tiimit ja niissä kaikissa oli mukana omia opettajiamme. Tiimejä on perustettu kieliin, mamu- ja kansainväliseen toimintaan, esittäviin taiteisiin, terveyteen- ja hyvinvointiin, kuvataiteeseen ja kädentaitoihin. Kaikki tiimit olivat valmistelleet esityksensä hienosti yhteisestä rungosta edeten hyvin erilaisiin esityksiin. Hervottomimman vastaanoton sai terveys- ja hyvinvointitiimin taukojumppa joka nosti kaikille hien pintaan ja hymyn huulille. Liikunta on tärkeätä myös aivojen terveydelle, kuten aivovalmentajamme Tero Kuuselan esityksestä opimme. Aivojen terveydestä huolehdittaessa ei saa unohtaa rentouttavia kokemuksia, leppoisaa sosiaalista kanssakäymistä, unta, taukoja, aivoja narikkaan, eikä uuden oppimista. Turun kasvatus- ja opetuslautakunta, 11.12.2013, Aikuiskoulutuksen operatiivinen sopimus, http://www05.turku.fi/ah/kasopelk/2013/1211014x/ 3011000.htm Outi Eronen Kuvataideosasto, Turun suomenkielinen työväenopisto Projektikoordinaattori Anna-Maija Lagerström. Iltapäivä käytettiin tehokkaaseen verkostoitumiseen. Alakohtaiset ydintiimit kokosivat kaikista hankkeen opistoista alan asiantuntijat ympärilleen ja kokemuksia vaihdettiin runsaasti rönsyillen. Esimerkiksi kuvataidetiimiin kerääntyi 14 opettajaa ja aikaa eri asioiden puntarointiin käytettiin noin kolme tuntia. Läsnä oli maalauksen, piirustuksen, keramiikan, posliinin maalauksen, kokeilevan kuvan, sarjakuvan, kuvataiteen perusopetuksen, mielenterveyskuntoutuksen ja akvarellin opettajia. Esimerkiksi me opettajat saamme jatkuvasti palautetta liian lyhyistä kursseista ja mietimme, johtaako saatu palaute tulevaisuudessa kurssien leventymiseen ja pidentymiseen samassa suhteessa kuin toiveita esitetään. LÄHTEET: Pramilla II -hanke, http://www.pramilla.fi/index.php?option=com_content &view=article&id=147&itemid=464 5
REHTORI EX:N TERVEISET OPISTOVÄELLE Ilkka Virta Joukko Turun suomenkielisen työväenopiston kuvataideopiskelijoita vieraili opettajansa Outi Erosen johdolla helmikuussa 2014 Loimaalla tutustumassa Loimaan työväenopiston ja kaupungin kulttuuritoimen yhteiseen Taidetaloon. Tässä yhteydessä lupasin Pirjo Haapalalle tehdä pienen jutun seuraavan syyskuun Tiedokkaaseen. Mistäpä vanha rehtori voisi kirjoittaa kuin ajoista entisistä. SÄKYLÄSTÄ TURKUUN JA UUDENLAISTEN TEHTÄVIEN ÄÄREEN Muistan kuin eilisen päivän sen, kun syyskuun 2004 alussa aloitin rehtorina Turun suomenkielisessä työväenopistossa. Toimittuani sitä ennen vastaavassa tehtävässä Säkylän seudun kansalaisopistossa jonka nimen muutatin Pyhäjärviseudun aikuisopistoksi siirtyminen keskisuureen kaupunkiopistoon merkitsi huomattavaa kulttuurin muutosta. Pienessä oppilaitoksessa, missä ei ollut lisäkseni yhtään omaa toimistohenkilöä, rehtorin työpäivät täyttyivät arkirutiineja hoitaen, kuten ilmoittautumia vastaanottaen, asiakkaita puhelimessa opastaen, kurssiperuutuksia tehden, lehti-ilmoituksia laatien, kuntaosuuksia laskien, työsopimuksia ja tuntipäiväkirjoja tulostaen sekä palkanilmoituksia tarkistaen. Aikana, jolloin suuri osa opintomaksuista kerättiin vielä kurssien alkaessa tunneilla, kassasta huolehtiminen oli tärkeä ja varsin työllistäväkin opistotyö. Muutaman viikon välein kiireisinä aikoina useamminkin juoksin pankkiin pieni kangaspussi kainalossani kerättyjä rahoja tilittämään. Ennen Turun virkaan tuloa kävin muutamaan otteeseen työväenopistossa silloista rehtoria Arto Kaarmaa tapaamassa. Jo näillä perehdytyskäynneilläni minulle selvisi, että uusi pestini tulisi olemaan varsin erilainen kuin tuo edellinen: Työväenopistossa oli ammattitaitoinen henkilökunta, joka huolehti valtaosasta niistä töistä, joita olin tottunut vanhassa opistossani tekemään. Turussa työväenopiston rehtorin työajan täyttivät pitkälti hankkeet ja verkostoituminen, so. osallistuminen erilaisten kehittämis- ja neuvotteluryhmien toimintaan. Näitä olivat esimerkiksi nk. Koivuryhmä, ikääntyvien yliopiston suunnitteluryhmä, Ilo Oppia! rehtoriryhmä, Aboavita-resurssirengas sekä Volter Kilpi akatemian suunnitteluryhmä. Suunnilleen joka toinen kuukausi kokoontui Turun opetustoimen aikuiskoulutuksen johtoryhmä, jonka muodostivat iltalukion, arbiksen ja työväenopiston rehtorit. Projektitoiminnan saralla käynnissä oli Setkaa, TELIä, seniorien tietotekniikkahanketta ja muutamaa muutakin aktiviteettia. KORKEALAATUINEN OPISTO SYNTYI HENKI- LÖSTÖN YHTEISTYÖNÄ Pidin tärkeänä uudessa työssäni, että pääsen osallistumaan omalla panoksellani myös opetuksen suunnitteluun ja sen kehittämiseen. Toisaalta en halunnut myöskään kokonaan katkaista sitä vahvaa perinnettä, mikä oppilaitoksella oli ollut erikokoisten hankkeiden ideoijana ja toteuttajana. Yhdessä taitavan opettajakunnan ja toimistohenkilöstön kanssa kehitimme ja hioimme joka kevät opetusohjelmamme yhä monipuolisemmaksi ja entistä paremmin kysyntää vastaavaksi sillä seurauksella, että opiskelijamäärät kasvoivat seitsemänä tai kahdeksana vuotena peräjälkeen. Vuosittainen opetustuntimäärä saatiin vähitellen kohoamaan jopa 24.700 tuntiin, ja Turun suomenkielisestä työväenopistosta tuli maakunnan suurin kansalaisopisto myös kurssitarjonnaltaan. Keväästä 2005 lähtien ryhdyimme vuosittain järjestämään oppilaitoksessamme korkealaatuisia viime sotiin ja luovutetun Karjalan historiaan liittyviä seminaareja, joihin kuulijakuntaa saapui bussilasteittain aina Oulua ja Kajaania myöten. Luennoitsijoina olivat mm. maamme parhaat sotahistorian asiantuntijat. Yhteistyökumppaneitamme näiden tapahtumien organisoinnissa olivat vuorollaan mm. Turkuseura, Turun Torkkelin Kilta, Lotta-järjestö, Turun seudun sukutukijat, Turun Pietariseura, Karjalan Liitto sekä Turun yliopiston poliittisen historian laitos. Ylpeänä oppilaitoksemme sisältä löytyvästä osaamisesta olen saanut vuosien mittaan olla avaamassa lukuisia näyttelyitä ja muita tilaisuuksia, joita työväenopiston kädentaito- ja kuvataideosasto ovat järjestäneet. Rehtorijaksoni lopulla niitä ryhdyttiin entistä enemmän viemään myös opistotalomme ulkopuolelle mm. kauppakeskuksiin ja ainakin kertaallensa jopa ruuhkabussiin. Erityisesti Luupin puitteissa oli monia hienoja naistenja ystävänpäivän oppilaskonsertteja sekä venäläiseen taiteeseen liittyviä seminaareja ja virtuaalinäyttelyitä, joiden viimeksi mainittujen toteutukseen osallistui monesti Venäjän Turun pääkonsulaattikin. Ilolla olen niin ikään tervehtinyt niitä upeita teemavuosia, joita kielten opettajamme viime vuosina ovat loihtineet kokoon. Viimeksi teemana oli espanja, sitä ennen englanti, saksa ja ranska. TILAMUUTOKSIA TAPAHTUI Puolalan osastosta eli Aurakatu 11:n talosta jouduimme luopumaan, mutta pitkien neuvottelujen jälkeen saimme korvaaviksi tiloiksi kesällä 2008 opistotalon 5. ja 6. kerroksen. Tässä yhteydessä St Olofsskolanin opetusta sijoitettiin 4. kerrokseen ja ruotsinkielinen työväen- 6
opisto muutti 5. kerrokseen, ihan kuten olin muutamaa vuotta aiemmin tilalaitokselle ja opetustoimen suunnittelupäälliköille osoittamassani suunnitelmapaperissa hahmotellut. Opettajainhuoneemme siirrettiin 2. kerroksesta 5. kerrokseen, ja päätoimisille opettajille tehtiin omat työhuoneet sen yhteyteen. Ehdotus opettajien työtilojen nykyisestä sijoituspaikasta tuli muistaakseni opistosihteeriltämme. Samalla, kun yläkertamme tyhjeni TAD- Centren ja Turun ammattikorkeakoulun väestä, pakkasi Fazer-Amicakin kamppeensa ja lähti opistomme alakerrasta. Huolellisen etsinnän jälkeen onnistuimme saamaan kahvilatiloihimme Harito Oy:n ja yhteistyö työväenopiston kanssa on jatkunut siitä saakka mallikkaana. Aurakadulta muuton yhteydessä koulutoimen talouspäällikkö myönsi meille kalustorahaa, jolla ostimme opistotalon yläkerroksiin pöydät, tuolit ja verhot sekä perustimme modernin musiikkiluokan sähköisine laitteineen ja soittimineen. Aurakadun kädentaito-opetus mahdutettiin Sepänkadulle. Kaupunki remontoi sinne tarpeisiimme sopivat tilat. Valitettavasti sittemmin opisto joutui näistä huoneistoista luopumaan rakennuksen päädyttyä kaupungin myyntilistalle. Konkreettisimpana tuotoksena kansainvälisestä ajatustenvaihdosta oli Luuppi monikulttuurisen osaston perustaminen työväenopistoon. Avajaiset pidettiin syyskuussa 2010. Osaston myötä kansainvälisille opiskelijoille tarjoamamme opetus lisääntyi huomattavasti ja kehittyi samalla myös laadullisesti. Luuppi on tuonut tärkeällä tavalla selkeyttä turkulaiseen maahanmuuttajaopetukseen ja vahvistanut työväenopiston roolia tämän koulutuksen paikallisena tarjoajana. Tällaisen maahanmuuttajaosaston perustaminen kansalaisopiston yhteyteen on saanut paljon myönteistä huomiota koulutussektorillamme. Monet vierailijaryhmät eri opistoista ovat käyneet sitä ihastelemassa. HYVÄÄ JATKOA! Siirryin lokakuussa 2013 Auranlaakson kansalaisopiston ja Loimaan työväenopiston yhteiseksi rehtoriksi. Uudet tehtävät ja uudenlaiset kehittämishaasteet täyttävät nyt arkipäiväni. Edelleen silti usein muistelen niitä mukavia aikoja ja kehittämisen vuosia, jotka sain kanssanne Turun työväenopistossa viettää. Pitäkäähän opiston lippu korkealla! Hyvää syksyn alkua sekä opiston nykyiselle johdolle ja henkilöstölle että koko laajalle opiskelijakunnalle! Viimeisinä minun ajalleni ajoittuvina tila-asioina olivat Luupin suomen kielen luokan ja Peilisalongin perustaminen kuudenteen kerrokseen sekä juhlasalimme vihkiminen Usko Puustinen saliksi. Usko Puustinen oli opiston rehtoreista se, jonka johtajuuskaudella komea opistotalo alkuvuonna 1964 otettiin käyttöön. Vuosi 2014 on siis tärkeä 50-vuotisjuhlavuosi, jota työväenopiston väki arvatenkin on asianmukaisin juhlallisuuksin juhlinut viestittäen samalla suurelle yleisölle ja päättäjille siitä arvostuksesta, jota se maamme hienointa kansalaisopistotaloa kohtaan tuntee. KANSAINVÄLINEN TOIMINTA JOHTI LUUPIN PERUSTAMISEEN Rehtorikauteni opiston projektitoiminnan painopiste oli kansainvälisessä toiminnassa. Vuosien mittaan osallistuimme useisiin Viroon suuntautuviin hankkeisiin ja osassa niistä toimimme itse koordinaattorina. Kädentaito- ja kuvataideopettajamme ja koulutussuunnittelijamme tekivät hyvin monenlaista yhteistyötä virolaisten kanssa. Projekteissamme kansainvälisiä kontakteita syntyi myös mm. Tanskaan, Saksaan, Hollantiin, Puolaan, Venäjälle, Italiaan ja Turkkiin. Ehkä näin jälkeenpäin ajatellen kaikkein ikimuistoisinta oli turkkilaisten kanssa tekemämme yhteistyö Turun kulttuurikeskuksessa järjestettyine upeine kädentaito- ja kuvataidenäyttelyineen sekä Ardahanin kansalaisopistoon suuntautuneine matkoineen. Toivottavasti tätä ei tarvita täälläkään! Rehtori Ilkka Virta lähettää terveiset uudesta työpaikastaan Loimaalta. Kuva Outi Eronen. 7
Helteisen kesän varjo Vuoden 2014 heinäkuu oli helteisin 50 vuoteen. Merivesikin hipoi 25 asteen lämpöä, ilman lämpötila oli kymmenen astetta parempi. Helteisellä ja todella aurinkoisella kesällä oli kuitenkin suuri varjo. Opistolaisyhdistyksen kesäkoti mainittiin jo alkukesästä kaupungin mahdollisten kiinteistöjen myyntilistassa. Otteita Turun kaupungin nettisivuilta: Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta, kokous pvm 5.6.2014 - Pöytäkirja Kaupunginhallitus päätti 12.5.2014 196, että lauta- ja johtokuntien tulee analysoida talousennusteen osoittamat talousarviopoikkeamat ja tehdä 17.6.2014 mennessä esitykset toimenpiteistä talousarvion 2014 poikkeamien välttämiseksi ja kaupunginhallitukselle taloussuunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Talouden tasapainottamiseksi kiinteistötoimiala käynnistää rakennettujen ei omassa käytössä olevien kohteiden myyntitoimenpiteet. Näitä kohteita ovat muun muassa Samppalinnan ravintola, Kupittaan paviljonki, Tenhola Ruissalossa ja linja-autoaseman rakennus. Takkinen ilmoitti pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä perustellen sitä seuraavasti: Ruissalon Tehnola poistettava myytävien listalta, koska Turun Työväenopiston opiskelijoilla tulee jatkossakin olla mahdollisuus vapaa-ajan viettoon Ruissalon Tenholassa. Opistolaisyhdistys jätti päättäjille vetoomuksen 77 vuotta kestäneen vuokrasopimuksen jatkumisesta. Luonnollisesti mahdollinen kesäkodista luopuminen varjosti eloa. Kesää elettiin, mutta aina ennen läsnä ollut katse seuraavaan kesään puuttui. Noo, katsotaan sitten keväällä, oli vastaus moneen. Mutta paljon jaksettiin uurastaakin: järjestettiin mm. perinteiset juhlat: Juhannus ja Muinaistulet, oli Olympialaiset. Uutena kesäkodilla koettiin kaksi kertaa viikossa lämmitettävän saunan lämmitystä talkoovoimin. Käytännössä jokainen tenholalainen sai valita itselleen sopivan saunanlämmitysvuoron. Talkootöillä lämmittäminen onnistui hyvin, jopa niin hyvin, että touhuun osallistui kaupungista saunomassa käyvä henkilö. Kesä oli uusien, koskaan ennen Tenholassa käyneiden osalta runsas. Iloista koko yhdistyksen kannalta on, että Tenholan löytävät yhä myös lapsiperheet. Takkisen ehdotus, että Tenholan poistetaan myyntikohteista, raukesi kannatuksen puuttuessa. 8
Pippingin perheen vieraana Herrainkulmalla Qwenselin talossa oli joulupöytä katettuna, kun tutustuimme 1700-luvun lopun joulun viettoon, jolloin talossa asui Josef Pipping, lääketieteen professori ja Suomen kirurgian isä. Josef Pipping isännöi taloa 30 vuotta (1785 1815). Hänet aateloitiin vuonna 1812 nimellä Pippingsköld. Oppaamme Tuula Hänninen kertoi, jotta Pipping sai yhteensä 15 lasta, joista moni kuoli jo pienenä erilaisiin kulkutauteihin. Ensimmäinen vaimo Maria os. Sederholm kuoli synnytykseen vain 28-vuotiaana, mutta toinen vaimo Beata os. Arnell eli melkein 90-vuotiaaksi, vaikka synnytti peräti 10 lasta. Lapsia Qwenselin talossa on piisannut ja lapsethan joulun tuovat. Joulun tuo myös ruoka. Ajan uutuus oli voileipäpöytä tai viinapöytä, joksi tätä myöskin kutsuttiin. Sieltä löytyi alkupaloja ja väliruokia sekä juomatarjotin. Alkuruokina saatettiin tarjoilla vaikkapa ruispasteijoita lihaliemen kanssa, aladobia, juustoa, ryynimakkaroita, lipeäkalaa, silliä ja perunasalaattia. paan. Näin ollen kahvin nauttiminen kiellettiin neljään eri otteeseen 1700-luvulla. Siitä huolimatta kahvia juotiin salaa, kertoi Tuula Hänninen. Kahvi tuli maahan apteekkitavarana. 1700 luvulla sitä suositeltiin juomaan runsaasti. Kahvia pidettiin oivallisena lääkkeenä mm. ylensyönnille ja suositeltiin lääkkeeksi päänsärkyyn sekä pyörtyilyyn. Teen juomisella oli myös terveyttä edistävä vaikutus, samoin liitutupakan poltolla. Vierailumme Turun Apteekkimuseoon sekä Qwenselin taloon tapahtui joulukuussa 2013. Qwenselin talo on Turun vanhin puutalo, sekä yksi Pohjoismaiden parhaiten säilyneitä porvaristaloja. Talo on saanut nimensä vuonna 1695 tontin ostaneen Wilhelm Johan Qwenselin mukaan. Aurajoen länsirantaa kutsuttiin ennen Herrainkulmaksi, sillä siellä asui herroja. Qwenselin talon joulupöydät ovat katettuna 30.11.2014 alkaen. Pääruokana oli kinkkua höysteenään vaikkapa omenavanukasta ja vihanneshyytelöä. Ohrapuuroakin oli tarjolla onnenmantelilla. Juomana tärkeimpänä oli omatekoinen jouluolut sekä varallisuuden mukaan kalliimpia tuontiviinejä. Myös itse maustettu paloviina, likööri ja kivennäisvesi kuuluivat juomavalikoimaan. kertoi Tuula Hänninen. 1700-luvun piparit olivat jo melko lailla samanlaisia kuin nykyisin, mutta keskiajalla pipareita valmistettiin aluksi luostareissa ja pipareihin erikoistuneet mestarileipurit tekivät monumentaalisia kakkuja, joita annettiin lahjaksi ja ne olivat hyvin kestäviä. Kuusta ei ollut tuohon aikaan juuri kenelläkään. Sisään tuotiin havupuun oksia tuomaan tuoksua. Saamieni tietojen mukaan joulukuusi tuotiin ensimmäisen kerran sisälle vuonna 1829. Kahvi oli vuosisadan yksi suosikkijuomatulokkaista, mutta virkavalta pelkäsi rahojen valuvan ulkomailla kallista kahvia ostettaessa tai että ihmiset tulevat siitä riippuvaisiksi turmiollisin seurauksin paloviinan ta- Joulupöydän keskellä on krokaanikakku, jonka esikuvana on Naantalin luostarin keskiaikaisen alttarivaatteen koristelu, joka esittää paratiisin puutarhaa. Koristeluun kuului mm. marsipaani ja kuivatut hedelmät. Krokaanin lisäksi jälkiruokana tai välipalana nautittiin myös itse valmistettuja makeisia kuten marmeladeja teksti ja kuva Pirjo Haapala 9
Tutkimus kieltenopetuksesta aikuisoppilaitoksissa Tamar Mikeladze Georgiasta on tehnyt Turun yliopistossa tutkimuksen aikuisoppilaitosten kieltenopetuksesta. Tutkimuksen tarkoitus oli arvioida opetuksen tehokkuutta ja vaikutusta sekä eri osapuolten asennoitumista näihin kieli kursseihin. Tavoitteena oli tuottaa kuvaus nykyajan vieraan kielen opetuksessa aikuisoppilaitoksissa sekä arvioida tämänhetkisiä opetustapoja verrattuna uusimpiin nykyaikaisen kieltenopetuksen periaatteisiin ajatuksena tuoda parannuksia opetusmenetelmiin. Tutkimusta tehtiin seuraamalla opetusta tunneilla ja haastattelemalla opettajia, oppilaita ja laitosten hallintohenkilökuntaa. Huomion kohteena oli useamman kielen opetus. Tutkimus toteutettiin loka-marraskuussa 2013 Turun työväenopistossa, Arbiksessa ja Auralan kansalaisopistossa. Tunneilla tarkkailtiin opettajan suunnittelemia ja ohjaamia kielellisiä aktiviteetteja; opettajan ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta; oppilaiden osallistumista opetuksen eri osiin; opettajan suunnittelemaa ja toimeenpanemaa luokkahuoneen järjestäytymistä. Opettajia haastateltaessa pyydettiin mm. ar vioimaan tekijöitä, jotka vaikuttavat kurssin on nistumiseen ja toisaalta opetuksen heikkouksia, sekä ehdottamaan parannuksia. Opettajien mielestä kurssista tulee hyvä, jos oppikirja on valittu oikein, kohdekieliseen maahan tehdään ekskursio, sovelletaan tandem-opetusta, erilaista lisämateriaalia on otettu mukaan, esim. lauluja, moodle tms., oppimisympäristö on rento, opetuskieli on oppi- laiden oma ja kurssi on sopivan mittainen. Parannusehdotuksia olivat mm. opetustuntien lisääminen, opetusryhmän pienentäminen, kohdekielen käytön lisääminen tunneilla ja oppilaiden kannustaminen keskusteluun, oppilaiden mahdollisuus tavata kohdekielen natiiveja puhujia. Oppilaita haastateltaessa kävi ilmi, että oppilaat enimmäkseen tunsivat kommunikoivansa koh dekielellä kurssin ansiosta paremmin ja useimmat olivat viihtyneet tunneilla ja olleet kiinnostuneita. Enemmistö myös suosi kokeen pitämistä kurssin lopulla, nautti ystävyyssuhteista kurssilla ja keskusteli mielellään kielikurssista ystävien tai perheenjäsenten kanssa. Kurssin vahvuuksina pidettiin yleisesti opettajan roolia oppimisprosessissa, interaktiivisuutta opetuksessa erityisesti ajatellen puhumista ja parityötä. Tyytymättömyyttä aiheutti mm. samaten opettajan rooli, sekä opetustahti ja kurssin pituus. Muutoksia toivottiin enimmäkseen opetusmetodeihin ja kurssin sisältöön. Lopuksi tutkija toteaa, että opettajien on hyvä aika ajoin tarkistaa, vastaako kurssi oppilaiden tarpeita. Aikuisoppimisessa luottamussuhde on tärkeä tekijä, jonka avulla opettaja voi auttaa toista aikuista oppimaan ja joka voi olla rikas ja antoisa suhde. Lähde: Tamar Mikeladze: 'Evaluation of Foreign Language Courses at Liberal Adult Education Institutions'. Suom. lyh. Katariina Perkiö. Opistotalo 50 vuotta lyhyt katsaus mieltymyksensä mukaan, osallistua kursseille, jossa samanhenkiset tapaavat toisiaan. Anneli Helinen Se on syy, miksi työväenopisto on ollut olemassa jo 100 vuotta ja miksi sitä tullaan jatkossakin tarvitsemaan, eli ihmisten halu tulla vapaaehtoisesti opettelemaan tietoja ja taitoja oman valintansa ja Työväenopisto aloitti toimintansa vuokratiloissa Kristillisen raittiusseuran talolla vuonna 1908 - opisto on kokenut monet vaiheet ja opetusta on järjestetty lukuisissa eri tiloissa ympäri kaupunkia. Sodan jälkeen opiskelijamäärä alkoi kasvaa. 1949 alettiin perustaa alaosastoja, ensin Pansioon ja Kärsämäkeen. 50-luvulle siirryttäessä opetusohjelma laajeni ja tilanahtaus oli merkittävä ongelma. 1951 kaupunginvaltuusto luovutti opistolle tilaa konserttitalosta Aninkaistenkadulta, missä sijaitsi opiston pääpaikka 1963 asti. Kun perinteisesti opiskelijat olivat olleet naisvaltaisia, nuoria ja koostuneet käsityöläisistä, kotitehtävissä olevista, liikeapulaisista ja tehtaan työntekijöistä, opisto alkoi nyt olla jo pidemmällekin koulutetun väestön suosiossa. 10
Omaa opistotaloa oli odotettu kauan, kun vuonna 1960 Kaskenkatu 5:n tontti varattiin kaupungin valtuuston päätöksellä työväenopiston ja kauppa koulun rakentamista varten. Ensin rakennushanke viivästyi, kun rakennushallitus piti tonttia liian arvokkaana uudisrakennusta varten, mikä ongelma poistui piirustuksia muuttamalla. Uudessa talossa päästiin aloittamaan 1964 ja siellä oli aloitusvaiheessa 13 luokkahuonetta, kirjasto, lehtihuone, valokuvauslaboratorio, taidegrafiikan huone, posliininpolttohuone, toimisto, opettajainhuone, rehtorin huone aula, opiskelijakahvio luentosali, puku- ja suihkuhuoneet sekä juhlasali. 1969 perustettiin Puolalan osasto Aurakatu 11:een, kun Kieli-instituutti muutti sinne opistotalolta. Myös kauppakoulu ja taideosasto ovat sittemmin muuttaneet pois. Myöhemmin Åbo svenska arbetarinstitutet on muuttanut opistotalolle. Opistotalon tiloja on hiljalleen remontoitu ja uudistettu. Seuraavat vuosikymmenet olivat huikean kasvun aikaa, ja Turun alueellisen kasvun myötä opiston toimipisteitä perustettiin eri puolille Turkua, mm. Paattisiin, Puropellon koululle, Runosmäkeen, Varissuolle... Opiskelijamäärä yli kaksinkertaistui 60 80-luvun välisenä aikana. Huippuvuosia olivat 1984 85. Kielten ja harrasteaineiden opetus laajeni, niin että nämä yhdessä taideaineiden kanssa muodostivat 80-luvulla suosituimmat aineet. Tutkintoon johtavia koulutuksia saatiin lupa järjestää, kielitutkintoja, perhepäivähoitajan kursseja, sosiaalityön ja eri alojen ammattimiesten kursseja. 70-luvun loppupuolella alkoi peruskouluopetus ja avoimen yliopiston kurssiopetus. Opetusta suunnattiin myös invalideille, vanhuksille ja vangeille. 80-luvulla ikäjakauma olikin muuttunut niin, että eläkeläisten ja yli 30-vuotiaiden ikäryhmät olivat kasvattaneet osuuttaan, ja 90-luvulla eläkeläisten osuuden kasvusuuntaus jatkui yhä. 70-luvun säästötoimet vaikeuttivat opistotoimintaa, mutta lukuisten anomusten kautta opetustuntien määrää saatiin nostettua. 90-luvulta alkaen opiskelijoiden määrä alkoi hiljalleen laskea mm. valtion tuen pienenemisen ja opiston toimenkuvan muuttumisen takia. Työvoimapoliittinen koulutus kasvoi 90-luvulla laman ja työttömyyden myötä. Atk-opetus kaksinkertaistui lyhyessä ajassa. Työväenopisto on osallistunut useisiin eri laitosten alaisiin yhteistyöhankkeisiin. Esim. 2000-luvulla opetus on laajennut maahanmuuttaja- ja muun ulkomaalaistaustaisen väestön tarpeita vastaamaan. Monikulttuurisuuden tiedostamista parantamaan on 2010 perustettu yhteistyössä Arbisin kanssa Luuppi-osasto (the Loupe). Opetustuntien määrässä mitattuna etusijalla ovat nykyään olleet vapaan sivistystyön koulutukset, sen jälkeen avoimen yliopiston koulutukset, työnantajan tilaamat koulutukset sekä muut koulutukset. Katariina Perkiö Lähteet: Helinen, Anneli: Opistomuisteluksia viideltä vuosikymmeneltä. Palan painikkeeksi. Muistelmia Turun suomenkielisen työväenopiston 100-vuotiselta taipaleelta. Toim. Ilkka Virta, Turku 2010. Tauriainen, Sari: 90 vuotta aikuisopiskelua. Turun suomenkielinen työväenopisto 1908-1998. Turku 2000. Toimintakertomus 2010. Turun kaupungin opetustoimi. Opiston vihkiäisjuhla 20.9.1964. Kaupunginorkesteria johtaa Jorma Panula. Kuvat työväenopiston arkistosta. 11
TUULTA PÄIN! & KOL:N LIITTOKOKOUS TURUSSA Kansalaisopistojen liitto (KoL) piti liittokokouksensa 5.-6.6.2014 Turun työväenopistolla. Noin 140 osallistujaa ympäri Suomea oli saapunut kesäisen kauniiseen Turkuun. Kokouksen järjestäytymisen jälkeen oli ohjelmassa seminaari Tuulta päin! kansalaisopistojen tulevaisuuskuvia. Rehtori Sannasirkku Autio Vaasa-opistosta ja rehtori, sivistystoimen päällikkö Marja Lehtonen Kinnulan kunnasta kertoivat opistoistaan ja vertailivat suuren kaupunkiopiston ja pienen maaseutuopiston tarjontaa ja mahdollisuuksia. Opistojen koetaan tekevän ennaltaehkäisevää työtä ihmisten sosiaalisen elämän alueella. Opistojen tilatkaan eivät aina ole rajoitteena. Siitä on esimerkkinä Kinnulassa huoltoaseman kahviossa kokoontuva parlamentti. Johtaja Anneli Kangasvieri käytti Suomen Kuntaliiton puheenvuoron. Hän totesi, että kansalais- opisto on joustava ja edullinen koko kansan sivistäjä. 115 vuotta sitten vuonna 1899 Tampereelta alkanut opistoliike levisi aluksi suuriin kaupunkeihin ja sitten 1960-luvulta alkaen maaseudulle koko maahan. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset vaikuttavat opistojen toimintaan. Koko vapaan sivistystyön kenttä on myllerryksessä ja esim. rahoitusperusteita ja rakenteita mietitään tänä vuonna työryhmässä. KoL:n varapuheenjohtaja, Suomen Setlementtiliitto ry:n toimialajohtaja Pirkko Ruuskanen-Parrukoski puhui yksityisten ja kunnallisten kansalaisopistojen roolista. Hän sanoi, että opiskelijalle on samantekevää, kumpi opiston taustayhteisö on. Opiskelu edistää ihmisten hyvinvointia. Teknologian haasteita pitää jatkuvasti pohtia mikä on nyt mahdotonta, saattaa tulevaisuudessa olla hyvinkin mahdollista. Opinto-ohjaajia tarvittaisiin opistoihin. 12
Turun kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Maija Perho kertoi vuosina 2012 2014 toteutuneesta Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia toimintaohjelmasta (Taika). Yhteisöllisyyden edistäminen ja taide- ja kulttuuritoiminnan vaikutukset ovat näkymätöntä sosiaalipolitiikkaa. Perhon mukaan opistojen rooli on tärkeä mm. terveyden edistämisessä, seniorityössä sekä täydennys- ja maahanmuuttajien koulutuksessa. Opistot ovat myös joustavia ja nopealiikkeisiä ja voivat nopeasti reagoida muuttuviin opetustarpeisiin. Perhokin korosti opistojen ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä. Johtaja Juha Taskinen Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta pohti koulutuksen, oppimisen ja sivistyksen tulevaisuutta. Oppiminen ja opastus yksilöllistyvät. Tapahtuu oppimisen uudelleenorganisoitumista eli esim. tutkinto voidaan kerätä eri puolilta maailmaa. Oppiminen voi tapahtua ryhmissä ongelmia ratkomalla. Ihmisen ympäristö tietokoneistuu ja tietoa kerätään ja säilytetään eri tavoin. Muutos on jatkuvaa ja nopeaa. Näkymä vuodesta 2030 on, että kouluttaudutaan ammatteihin, joita ei vielä ole olemassakaan. Taskinen totesi lopuksi, että me teemme itse tulevaisuutemme. Seminaarin päätteeksi rehtori Matti Saari Tampereen seudun työväenopistosta ja Karstulan kansalaisopiston rehtori Hannu Patamaa pohtivat, mitä seminaarista jäi käteen. Todettiin, että hyvinvointiteema on hyvä ja ennaltaehkäisevää työtä tarvitaan. Rahoitus on saatava järjestymään. Opistoissa on matala kynnys mennä harrastukseen ja se voi johtaa jopa jatkokoulutukseen muualla. Pienellä paikkakunnalla opisto on keskiössä ja se saa huomiota eri tavalla kuin suuressa kaupungissa. Seminaarin aikana välittyi hyvin opistojen tärkeä rooli ennaltaehkäisevässä työssä. Opistojen toiminta nähtiin tarpeellisena tulevaisuudessakin. Samalla kannettiin huolta opistojen rahoituksen yllä olevista uhkakuvista. Varsinaiset kokousasiat käsiteltiin seuraavana päivänä. KoL:n toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen esitteli liiton toimintaa kuluneelta kaudelta. Liiton yhteistyötahoja ovat kansalaisopistokentän toimijat, vapaan sivistystyön järjestöt, viranomaistahot ja rahoittajat, kansainväliset aikuiskasvatuksen toimijat, opetusalan valtakunnalliset järjestöt ja yhdistykset sekä eri hankkeiden yhteistyökumppanit. Liitto seuraa mm valtion budjettiehdotuksia. Syksyllä 2013 oli ehdotuksena, että opistojen valtionosuuksia leikattaisiin roimalla kädellä. Liitto käynnisti opistojen kanssa kansalaisadressin näitä leikkauksia vastaan. Adressi keräsi yli 42000 nimeä 2014 alkuvuoteen mennessä. Jaana Nuottanen esitteli myös tulevan kauden toimintasuunnitelman. Teemana on: Kansalaisopisto 2015 2017: Kehittymisen paikka kohtaamispaikka. Tule sellaisen kuin olet! Kasva hyvään omaan elämään. Toimintasuunnitelman mukaan strategia muuttuu toiminnaksi vain tekemällä ja tulevaisuus tehdään yhdessä. Liiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Liisa Vornanen, joka on Jokihelmen opiston rehtori. Varapuheenjohtajiksi valittiin Tarja Lang (Espoon työväenopiston rehtori) ja Sannasirkku Autio (Vaasa-opiston rehtori). Vaikka KoL:n hallitus on rehtorivoittoinen, hallituksen jäsenten vaali sujui opistolaisyhdistysten kannalta mukavasti. Rauman kansalaisopiston opistolaisyhdistyksen puheenjohtaja Jani Huhtala valittiin hallitukseen ja hänelle varahenkilöksi Pia Ala-Äijalä samasta yhdistyksestä. Muut hallituksen varsinaiset jäsenet ovat: Pasi Tanninen, Sini Louhivuori, Minna Prunnila, Kirsti Turunen, Arto Juhela, Anita Heino ja Pertti Jääskä. Seija Luoto teksti ja Pirjo Haapala kuva Illalla oli kaupungintalolla Turun kaupungin vastaanotto, jota isännöi sivistystoimialan johtaja Timo Jalonen. 13
Onnen toivotuksien kera Tampereelle Tampereen työväenopiston opiskelijat ry:llä oli aihetta juhlia. Yhdistys täytti 90 vuotta ja heidän omistama Kesäpirtti Ylöjärvellä 85 vuotta. Opistolaisyhdistyksen järjestämä Juhlaseminaari ja opiskelijayhdistystapaaminen pidettiin opistotalolla, Sampola-kampuksella. Ohjelmassa oli puheita; puheenjohtaja Sirkka-Liisa Jukarainen, Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Tampereen seudun työväenopiston rehtori Matti Saari sekä opiston tuntiopettaja, Marika Enwald, Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Tamperetta oli saapunut onnittelemaan Helsingin-, Jyväskylän-, Nokian-, Ylöjärven-, Pieksämäen- sekä Soisalon opistolaisyhdistysten väkeä. Kommenttipuheenvuorossaan Matti Saari valotti puolta, jossa yhdistysaktiivisuuskin syntyy usein iäkkäämpänä. Seminaarista jäi myös mieleeni minulle uusi sana, asemoida. Jos todellakin asemoimme katseen tähän päivään, hetkiin, joita elämme, ymmärtää hyvin miksi monet yhdistykset miettivät mistä lisää aktiivista väkeä; suuret ikäluokat ovat jo vanhoja, lähes liian vanhoja aktiiviseen toimintaan ja 30 vuotta nuorempia on huomattavasti vähemmän Haihatellaan aikaan jolloin puheenjohtajan paikasta tapeltiin, jolloin jokaiseen johtokunnan tehtävään oli tunkua. Kun asemoimme katseemme tähän päivään, selviää, että meitä yhdistysikäisiä on huomattavasti vähemmän kuin opistolaisyhdistysten ruuhkavuosina kolmisen kymmentä vuotta sitten. Mutta miten houkutella mukaan pala väestöstä, löytää uusia aktiiveja, vaikutti olevan jokaisen opistolaisyhdistyksen ongelma. niistä oli 85 v juhlat tehty. Ohjelmassa mm. Kesäpirtin nuorten järjestämä näytelmä, sekä nuoren, alueella lapsuutensa kesät viettäneen Joel Kailannon puhe, jossa hän kiitti miten paljon olo Kesäpirtillä hänelle ja muille alueella olleille nuorille on antanut. Uskoisin, että näissä nuorissa kasvoi uutta tekevää talkoohenkisestä kesäkotilaista. Ohjelmassa oli myös Muotinäytös, jossa alueen Aatamit ja Eevat ryhmä esitteli muotia eri vuosikymmeniltä; oli pussihousua, liivihametta, kansitakkia ja loppujen lopuksi tämän hetken vaatemuotia, joka oli tietysti sitä mitä kullakin juuri sillä hetkellä oli juhla-asuna. Musiikista vastasi haitarissa Seppo Kapanen, kosketinsoittimissa Tenho Hänninen joka myös lauloi, samaten kuin kesäpirtin isäntä Matti Tila. Turun työväenopiston opiskelijat ry:n onnittelijat jättivät pirtin juhlien ollessa iloisessa vaiheessa. Musiikki soi ja pihalla jammasi joukko kesäkotilaisia. Pirjo Haapala Sampola-kampuksella esiintyi Nauravat Naakat, pienryhmä Tampereen seudun työväenopiston kuorosta Sampolan laulajat. Kuva Pirjo Haapala. Päivä jatkui Kesäpirtillä Saunat, Näsijärvi, mäntymetsä, iloinen puheensorina sekä maukas kanakeitto sekä lämminhenkiset Iltamat 14
Tiivistelmä Marika Enwaldin esitelmästä Tulevaisuuden haasteet Tampereen työväenopiston opiskelijayhdistyksen 90-vuotisjuhlassa Tampereen työväenopiston tuntiopettajaa, Marika Enwaldia, oli pyydetty puhumaan Tampereen työväenopiston opiskelijayhdistyksen tulevaisuuden näkymistä. Hän pohti puheessaan toisaalta konkreettisia tulevaisuuden näkymiä ja toisaalta yleisesti työväenopistoyhdistystoimintaan liittyviä arvoja, erityisesti yhteisöllisyyden merkitystä. Hän painotti esitelmässään yhdistyksen poliittista merkitystä, joka on tulevaisuudessakin merkittävä tehtävä, kun valtion budjeteissa päätetään vapaan sivistystyön rahoituksesta. Erityisesti tämä poliittinen merkitys tuli esiin tänä keväänä, kun vapaan sivistystyön opiskelijoiden piirissä kerättiin adressi, jotta vapaan sivistystyön rahoitusta ei pienennettäsi. Jatkossakin työväenopistojen yhdistyksillä on tärkeä merkitys opiskelijoiden ja opiston edun ajajana. Enwald viittasi puheessaan Tampereen työväenopiston opiskelijayhdistyksen yhdistyssääntöihin ja katsoi, että kaikki säännöissä kirjatut tehtävät ovat jatkossakin tärkeitä tehtäviä. Näitä ovat Tampereen seudun työväenopistossa opiskelevien opiskelijoiden yleisten ja yhtei sten sosiaalisten ja opiskeluun liittyvien etujen ajaminen, yhteisöllisyyden edistäminen, yhteisten kokouksien, kulttuurijuhlien ja -tilaisuuksien ja opintoretkien järjestäminen sekä yhdistyksen omistaman Kesäpirtin ylläpitäminen Ylöjärven Antaverkassa. Hän kiitteli erityisesti Tampereen työväenopiston opiskelija yhdistyksen lukukauden avajaistilaisuuksien ja pikkujoulujen tarjoilujen järjestämisestä, sekä SampolAviisin toimittamisesta sekä ennen kaikkea Kesäpirtti-toiminnasta. Esitelmän loppupuolella Enwald pohti yhteisöllisyyden merkitystä voimaannuttavana ja yleistä hyvinvointia lisäävänä tekijänä. Hän esitteli joitakin tutkimustuloksia hyvän yhteisöllisyyden hyvinvointia edistävistä piirteistä. Parhaimmillaan yhteisöllinen toiminta tuottaa positiivisia tunteita kuten iloa ja innostusta. Se myös voimaannuttaa ja avartaa, mutta tämän kaiken edellytyksenä on, että yhteisö kunnioittaa jokaisen vapautta, autonomisuutta. Hyville yhteisöille on ominaista se, että ne lisäävät merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Enwald painotti, että toimiviin yhteisöihin liittyy jotain, mitä ei voi hallita yhteisöjen hyvinvointiin ja toimivuuteen liittyy jotain mystistä, joka on enemmän kuin osiensa summa. Jotain tällaista mystistä ja voimaannuttavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta on täytynyt olla Tampereen työväenopiston opiskelija yhdistyksen piirissä, koska yhdistys on jatkanut toimintaansa sukupolvelta toiselle 90 vuotta. Lopuksi Enwald toivotti yhdistykselle onnea ja menestystä jatkossakin hyvän yhteisöllisen toiminnan ylläpitämisestä. 15
VESI-TAIVAS-MAA-RETKI 13.2.2014 Bussi kuljetti meidät mukavasti Helsinkiin, jossa tutustuimme ensimmäisenä Merimaailma Sea Life:en. Merenalainen maailma tuli tutuiksi monenlaisten ja monenkokoisten akvaarioiden kautta. Merimaailman kierros on rakennettu käytävän varrelle, akvaarioista on kattavat tietotaulut ja lisäksi seinillä kerrottiin paljon lisätietoakin, mm. koralliriuttojen tilanteesta ja Itämeren suojelusta. Ison haialtaan alta kulkee vedenalainen tunneli, jossa käveleminen oli kyllä mieletöntä! Pään yläpuolelta uiskentelee jatkuvasti erilaisia haikaloja, mm. epolettihai, mustaevähai ja seeprahai nimeltään Mussukka. Sea Lifessa oli meille tarjolla myös tursastietoisku! Klo 12 ryhmämme kerääntyi tursasaltaille, jossa opas kertoi tursaiden jännittävästä maailmasta. Tursaanhan moni tuntee tuttavallisemmin kahdeksan lonkeroisena mustekalana. Mustekaloihin, (tai virallisemmin pääjalkaisiin) kuuluu myös esillä olleet seepia ja helmivene! Jänniä otuksia riitti kyllä joka altaassa! Kuvaaminen tiloissa oli sallittua, salamankäyttö taas ei. Se lisäsi kummasti haastetta otusten kuvaamiseen, kun olivat hämärämmät tilat, paksut altaiden lasit ja vesi väärentämässä mittasuhteita ja suurin osa akvaarioiden asukkaista vielä liikkui aikamoista tahtia. Seuraavaksi kurvasimme lounasatamaan Helsingin työväenopistolle. Hieman ironisesti lounaana oli kermainen lohikeitto. Ruoka oli maukasta, ja sitä oli riittävästi. Lounaan jälkeen tutustuimme hieman tiloihin. Moni varmasti huomasi hauskasti ilmoitustaululla luentolehtisen Lentäviä lauseita 1600-luvun Turusta. Latinankielisiä lentäviä lauseita on käytetty kouluopetuksessa vuosisatojen ajan. Tutustumme vanhaa viisautta sisältäviin lausahduksiin Turussa 1600-luvun lopulla painettujen koulukirjojen avulla. Semmoisia ne siellä Helsingissä luennoivat ;) isot ulkotilat olivat vielä horrostilassa lumen alla. Sisällä pääsi tutustumaan moniin eri maanosien ja ilmanalojen kasvistoon. Pääsimme näkemään millaisena se pippuri oikein kasvaakaan sekä kaakaopuun hedelmineen. Oli kosteaa sademetsää, ja hiekkaista aavikkohuonetta. Lummehuoneesta ei löytynyt Ruissalon kasvitieteellisestä tuttuja jättilumpeita, mutta esimerkiksi hauskoja kannukasveja oli paljon! Kasvien juurelta löytyivät näppärästi nimikyltit, joissa kerrotaan tieteellinen nimi, sekä mahdollinen suomenkielinen nimi. Kasvitieteelliseltä hurautimme viimeiseen kohteeseen, Helsingin observatorioon. Tutustuimme ensin itsenäisesti näyttelytiloihin, joissa olikin useassa kohdassa interaktiivinen näyttölaite, josta naputtelemalla sai lisäinfoa erilaisista avaruuden ja tähtitaivaan asioista. Meitä nuorisoa alkoi jo ramaisemaan päivän retkeily, mutta muut tuntuivat puhkuvan intoa! Ryhmämme jaettiin kahteen osaan, ja saimme opastetut kierrokset. Kävimme kahdessa tornissa, saimme lisätietoa salin näyttelyesineistä, sekä lopuksi katselimme planetaariossa tähtitaivaan muodostelmia. Pimeässä huoneessa projektori heijastaa kupolinmalliseen kattoon kaikki tähdet, joten ei tarvinnut sen kauemmaksi lähteä! Moni ostikin mukaansa myymälästä Planisfäärin, ns. tähtikartan, jonka käyttöä opeteltiin vielä yhdessä bussissa. Kartta näyttää tähtitaivaan asennon päivästä ja kellonajasta riippuen. Anja Tuominen Seuraava kohteemme oli Kaisaniemen kasvitieteellinen. Varmasti tulee käytyä uudestaankin, nyt 16
Trooppisten vesien siipisimppu. Sen pistos on tuskallinen, mutta ei ihmiselle hengenvaarallinen. Onneksi sitä ei silti tavata meidän vesissä! Kuva Mari Karvinen Tursasmainen tervehdys! Kuva Pirjo Haapala Observatorion aikapussi, jota käytettiin 1800 1900-luvun Helsingissä aikamerkkinä. Observatoriorakennuksen katolla oli tanko, jossa oleva aikapussi hinattiin ylös tangon huippuun viisi minuuttia ennen kahtatoista ja pudotettiin alas sekunnilleen kello 12. Kaikki muut kellot rukattiin sitten sen mukaan pysymään ajassa. Kuva Anja Tuominen Kaisaniemen lummehuone. Kuva Anja Tuominen 17
Vuojoki Olkiluoto O pistolaisyhdistys teki 1.4.2014 retken Eurajoelle, Vuojoen kartanoon ja Olkiluodon ydinvoimalan Vierailukeskukseen. Turusta Kaskenkadulta meitä lähti täysi bussi. Vuojoen Empiretyyliseen kartanoon, joka on valmistunut 1836, arkkitehti C.L. Engelin suunnittelemana, saavuimme runsaat puolitoista tuntia matkattuamme. Ryhmämme jakautui kahdelle oppaalle: piika Alinalle ja virallisemman näköiselle herralle. Kävelimme kaksisataavuotiasta kuusikujaa kartanon talvipuutarhaan, Orangeriaan, jossa on viljelty eksoottisia kasveja kuten ananasta ja persikkaa. Päärakennuksessa on jokunen ikkuna tehty maalaamalla sellaiseenkin paikkaan, jossa sitä ei ole, eikä tarvita - symmetrian vuoksi. Samasta syystä ruokasalissa oli ylimääräinen ovi. Ruokasalin kaakeliuunissa ei näkynyt pesän luukkuja. Ne olivat toisen huoneen puolella. Herrasväki kun ei halunnut kesken aterioinnin katsella puukopan kanssa häärivää piikaa. Eri huoneissa kuulimme oppaalta kuhunkin huoneeseen liittyviä tarinoita menneitten aikojen työväen ja herrasväen elämästä. Erinomainen buffet-lounas nautittiin ravintola Wuojoessa. Ruokailun jälkeen jatkettiin matkaa bussilla suuria voimalinjoja seuraten Olkiluotoon. Olkiluodon Vierailukeskuksessa aloitimme auditoriosta, jossa meille kerrottiin laitoksen toiminnasta. Olkiluodossa tehdään sähköä. Uraanilla keitetään vettä höyryksi, höyry pyörittää turbiinia, turbiini generaattoria, jonka jälkeen iso muuntaja syöttää saadun sähkön 400 kilovoltin linjoilla valtakunnan verkkoon. Lievästi radioaktiiviset polttoaineniput muuttuvat reaktorissa voimakkaasti säteileviksi ja ne ovat ihmiselle ja muulle elolliselle vaarallisia hyvin kauan. Näille jätteille on suunniteltu eräänlainen moderni kaatopaikka, tutkittu ja tarkoin suunniteltu loppusijoitus. Polttoaineen loppusijoitus ei ole vielä alkanut. Voimalaitosjätteen loppusijoitukseen ja käytetyn polttoaineen suunniteltuun loppusijoitukseen meillä oli tilaisuus retkellämme tutustua. Jaettiin 18
kypärät kaikille ja opasta seuraten kävelimme luolaan, kuudenkymmenen metrin syvyyteen. Muinaiset kaatopaikat ovat aina kiinnostaneet arkeologeja, rosvoja ja muuten vaan uteliaita. Hylätyt tarvikkeet ja käyttöön kelpaamattomat käytetyt esineet on näihin päiviin asti useimmiten heitetty vain pois. Pois silmistä - pois mielestä. Ei juurikaan ole uhrattu ajatusta, mitä sitten tapahtuu. Niinpä vaarallisia aineita, kuten taistelukaasuja ja räjähteitä, myrkkyjä, kemikaaleja, heitettiin toisen maailmansodan jälkeen vielä mereen. Siten niistä päästiin eroon erityisen halvalla. Muka. Nyt niistä on tulossa astioiden puhki ruostuessa ongelma. Niitä saatetaan joutua nostamaan tai muuten hävittämään kalliisti. Ihminen rakentaa useimmat rakennelmansa ajattelematta kovin pitkälle tulevaisuuteen. Taloja on tehty kestämään ehkä vain viisikymmentä vuotta. Kivestä tehtyjä rakennelmia on kuitenkin säilynyt paljon kauemminkin, tuhansiakin vuosia. Mielenkiintoista on nähdä nyt jotain, joka on suunniteltu kestämään tuhansia vuosia. Minkälaisia kokemuksia ihmisellä on hyvin pitkästä varastoinnista? Kauan sitten pyramideihin on haudattu faaraoiden muumioita ja tavaroita. Ihmiskulttuurin alkuajoilta on säilynyt joitakin luolamaalauksia. Altamirasta, Espanjasta, on löydetty kymmeniä tuhansia vuosia vanhoja upeita häränkuvia. Ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin. Luolassa. Ihmisiä siellä oli 18 500 vuotta sitten. 13 000 vuotta sitten kivivyöry sulki luolan ja vuonna 1879 luola löytyi louhoksen räjäytyksessä. Suomessa jääkausi päättyi 11 500 vuotta sitten. Dinosaurusten ajoilta on säilynyt vaikkapa hyttysiä meripihkassa. Kymmeniä miljoonia vuosia. Polttoainesauvat, niistä muodostetut niput on suljettu paksuseinäisiin pallografiittivalurauta- kuparikapseleihin ja nämä on luolassa ympäröity bentoniittisavella. Käytetty polttoaine on aktiivista paljon pidempään kuin VLJ-luolaan säilötty jäte. Käytetyn polttoaineen loppusijoitus alkaa noin 2020 ja sitä hommaa tällä paikalla tehdään noin vuoteen 2100. Sitä varten rakennettu luola on 420 metrin syvyydessä. Suunnittelua on tehty jo vuodesta 1978. Tarkemmin loppusijoituksesta Posivan nettisivuilla: http://www.posiva.fi/loppusijoitus Luolasta poistuttiin säteilymittauksen kautta. Kädet työnnettiin laitteeseen, josta naisääni kertoi kaiken olevan kunnossa, läpäisimme säteilymittauksen, ei kontaminaatiota. Retken päätteeksi juotiin kahvit ja katsoimme Sähköä uraanista -tiedenäyttelyä Olkiluodon Vierailukeskuksessa. Näyttelyn osastoja on kymmenen, alkaen Uraanin synnystä päätyen Käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen ja Sähkön historiaan, TVO:n, TVONSin ja Posivan esittelyyn. Reijo Nurmela, teksti ja kuvat Kävimme siis VLJ-luolassa, jossa on matalaaktiivisia ja keskiaktiivisia voimalaitosjätteitä. Niiden aktiivisuus häviää muutamissa vuosisadoissa. Ja tutustuimme samassa luolassa sijaitsevaan Posivan näyttelyyn käytetyn polttoaineen loppusijoituksesta. Valtion ydinjätehuoltorahasto kerää varat, jotka tulevaisuudessa tarvitaan ydinjätteistä huolehtimiseen. Tällä hetkellä rahaston varat ovat noin 2,1 miljardia euroa. Yhden 24,5 tonnia painavan Olkiluoto 1 ja 2 loppusijoituskapselin loppusijoitus maksaa hieman alle miljoona euroa. 19
Linja-auto on lastattu Kotiseutumatkaajilla Ohitimme Alpo Jaakolan patsaspuiston ja pian tien vasemmalla puolella keskellä peltoa komeili museorakennus, joka erottui alueen muista suurista konehalleista ja maatalousrakennuksista. Kyseessä oli maatalousmuseo Sarka. Vierailu Sarkamuseossa herätti muistoja, kuin palaisi takaisin lapsuuteen. Kultaisten muistojen siivittämänä matka jatkui Loimaan kaupunkikierroksen jälkeen Loimaan Taidetaloon. Ala-aulassa meitä oli vastassa Loimaan kaupungin kulttuurisihteeri Juhani Heinonen, Loimaan työväenopiston kuvataideopettaja Satu Koivikko sekä opistostamme virkavapaalla ollut rehtori Ilkka Virta. Loimaan Taidetalo Juhani Heinonen kertoi museon kokoelmia määrätietoisesti kartutetun kymmenien vuosien kuluessa pääasiassa alueen taiteilijoiden tuotannolla. Museon kanssa samoissa tiloissa toimivat Loimaan työväenopiston kuvataideryhmät. Työlleen antautunut opiston kuvataideopettaja Satu Koivikko kertoi eloisasti mm. moniaistisuuteen perustuvan lasten taiteen perusopetuksen lisäksi hienosta mahdollisuudesta käyttää museon kokoelmia opiskelijoiden teosten innoittajana. Tilaisuuden päätti Turun suomenkielisen työväenopiston ja Loimaan työväenopiston rehtori Ilkka Virta, joka kertoi meille päätöksestään pysyä Loimaan työväenopiston ja Auranlaakson kansalaisopiston rehtorina ja olla palaamatta Turun rehtorin tehtäviin. Loimaalaisille on ilo saada vahvasti paikallisiin haasteisiin Turussa vastannut pidetty rehtorimme Ilkka Virta opiston johtajaksi. Ilkka Virta kertoi, että päätös jäädä Loimaalle ei ollut aivan helppo, koska opistot ovat melko erityyppiset haasteiltaan ja vahvuuksiltaan. Loimaan opisto veti tällä kertaa pitemmän korren maaseutukortilla. Toivotamme Ilkka Virralle antoisia työvuosia kansalaisopistojen mielenkiintoisessa valtakunnallisessa tilanteessa! Yrjö Liipolan Taidemuseo Linja-auto puikkelehti maalaismaisemassa. Ylitimme Karjakosken, vasemmalle jäi Koski TL hautausmaa ja sitä vastapäätä näimme monelle täysin uuden kulttuurikohteen: Yrjö Liipolan taidemuseo. Matala funkkistyylinen rakennus oli valmistunut vuonna 1970. Yrjö Liipola ei ole koskaan työskennellyt tässä rakennuksessa, joka on Yrjö Liipolan museosäätiön rakennuttama. Professori, kuvanveistäjä Yrjö Liipola (1881 1971) on Koski Tl:ssä syntynyt, vuosia Unkarissa asunut kuvanveistäjä. Taidemuseon omistuksessa on yhteensä 205 Liipolan veistosta. Hänen julkisia monumenttiveistoksiaan on Suomessa n. 30, mukaan lukien 16 sankarimuistomerkkiä, yksi niistä Turun tuomiokirkon seinustalla. Muita hänen tunnettuja monumenttiveistoksia ovat mm. J.J.Wecksell, Turun Tuomiokirkkopuistossa sekä Pietari Brahe Kajaanissa. Olli Urmas kertoi meille asiantuntevasti kuvanveistäjä Yrjö Liipolan elämästä ja museon kokoelmasta jossa on teoksia vuodelta 1900 asti. Liipolan laajan ja ilmeikkään veistoskokoelman lisäksi museossa oli esillä Paimion joki -näyttely. Näyttelyssä esiteltiin Paimion joen historiaa, tapahtumia, ekosysteemiä ja Paimion jokea taiteilijoiden inspiraation lähteenä. Voisimme Turun työväenopistossa ja Aurajoen yläjuoksun opistoissa ottaa tehtäväksemme Aurajoki -näyttelyn. Näyttely voisi perustua kuvataideosaston tutkivan oppimisen opetussuunnitelman mukaisesti ensin Aurajokeen ja Aurajokilaakson piirteisiin perehtymiseen ja myöhemmin Aurajokimaisemaa kuvaavien teosten tuottamiseen. Toivon teeman saavan kannatusta oman opistomme lisäksi muissa Aurajokilaakson opistoissa, suunnittelee Outi Eronen. Opiston kuvataideopettaja Outi Erosen sekä opistolaisyhdistyksen Kulttuuri- ja retkeilytoimikunnan matka järjestettiin helmikuussa 2014. Pirjo Haapala 20