Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (sisävesiliikenteen ammattipätevyyksien tunnustaminen) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 18 päivänä helmikuuta 2016 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammattipätevyyksien tunnustamisesta sisävesiliikenteen alalla sekä neuvoston direktiivin 96/50/EY ja neuvoston direktiivin 91/672/ETY kumoamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 7 päivänä maaliskuuta 2016 Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner Ylitarkastaja Suvi Nevalainen
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINIS- TERIÖ MUISTIO EU/2016/0659 23.3.2016 KOMISSION EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTII- VIKSI AMMATTIPÄTEVYYKSIEN TUNNUSTAMISESTA SISÄVESILIIKENTEEN ALALLA SEKÄ NEUVOSTON DIREKTIIVIN 96/50/EY JA NEUVOSTON DIREKTIIVIN 91/672/ETY KUMOAMISESTA (COM(2016) 82 FINAL) 1 Yleistä Euroopan komissio antoi 18 päivänä helmikuuta 2016 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sisävesiliikenteen ammattipätevyyksien tunnustamisesta (COM(2016) 82 final). Direktiivillä kumottaisiin sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteen kansallisten pätevyyskirjojen myöntämisperusteiden harmonisoinnista yhteisössä annettu neuvoston direktiivi 96/50/EY (jäljempänä myöntämisperustedirektiivi) ja sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen myönnettyjen kansallisten pätevyyskirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu neuvoston direktiivi 91/672/ETY (jäljempänä pätevyyskirjadirektiivi). Ehdotus sisältää sisävesialusten henkilöstön pätevyys- ja koulutusvaatimukset. Vaatimukset liittyvät miehistö- ja päällystötason pätevyyksiin ja niiden myöntämisperusteisiin, mukaan lukien terveysvaatimukset, pätevyyksien ja työkokemuksen rekisteröintiä koskevat vaatimukset, oppilaitosten, opetussuunnitelmien sekä käytettävien simulaattoreiden hyväksymisvaatimukset ja hallinnon myöntämät dokumentit sekä niiden vastavuoroisen tunnustamisen EU-alueella. EU:n sisävesiä koskeva lainsäädäntö on kehitetty Keski-Euroopan suurten jokien rajat ylittävän liikenteen näkökulmasta, minkä vuoksi Suomi ei ole tähän mennessä soveltanut täysimääräisesti kaikkia EU:n sisävesilainsäädännön vaatimuksia. Suomi ei ole kuulunut direktiivillä kumottavan sisävesiliikenteen myöntämisperusteiden harmonisoinnista annetun direktiivin 96/50/EY soveltamisalaan. Suomi soveltaa sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen myönnettyjen kansallisten pätevyyskirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annettua direktiiviä 91/672/ETY (Ks. HE 103/2011). 2 Ehdotuksen tausta ja tavoite Euroopan unionin sisävesiliikennedirektiivien tarkoituksena on varmistaa, että Euroopan unionin suurten jokien (erityisesti Tonava, Rein, Elbe, Oder-Neisse ja Rhone lukuisine sivujokineen) rajat ylittävä liikenne olisi yhteentoimivaa ja harmonisoitua. Direktiivit koskevat sekä alusten teknisiä vaatimuksia että miehistön pätevyyksiin ja työaikaan liittyviä vaatimuksia. Euroopan unionin sisävesiliikennelainsäädännön keskeisiä direktiivejä ovat: 1) sisävesialusten purjehduskelpoisuuslupien vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu neuvoston direktiivi 76/135/ETY siten kuin se on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/100/EY, ns. purjehduskelpoisuusdirektiivi, 2) vesiväylien kansallisen ja kansainvälisen tavaraliikenteen harjoittajan ammattiin pääsystä sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden tähän ammattiin muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu neuvoston direktiivi 87/540/ETY, ns. liikenteenharjoittamisdirektiivi, 2
3) sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen myönnettyjen kansallisten pätevyyskirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu neuvoston direktiivi 91/672/ETY, ns. pätevyyskirjadirektiivi, 4) sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteen kansallisten pätevyyskirjojen myöntämisperusteiden harmonisoinnista yhteisössä annettu neuvoston direktiivi 96/50/EY, ns. pätevyyskirjojen myöntämisperustedirektiivi, 5) sisävesialusten teknistä vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 82/714/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/87/EY, ns. teknisten vaatimusten direktiivi, sekä 6) tiettyjen työajan järjestämistä koskevien seikkojen sääntelystä sisävesiliikenteessä Euroopan sisävesiliikenneliiton (EBU), Euroopan laivurijärjestön (ESO) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) välillä tehdyn eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta annettu direktiivi 2014/112/EU. Sisävesiliikenteen työaikadirektiivi on toimeenpantava viimeistään 31.12.2016. Neuvostossa ja parlamentissa on käsiteltävänä sisävesialusten teknisiä vaatimuksia koskeva direktiiviehdotus, jolla kumottaisiin direktiivi 2006/87/EY. Suomi neuvottelee parhaillaan teknisiä vaatimuksia koskevan direktiiviehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäämisestä. Nyt käsiteltävänä olevan komission ehdotuksen mukaan sisävesiliikenteessä EU:n alueella on ilmennyt sisävesialusten työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä ongelmia. Sisävesiliikenne on Euroopan alueella taloudellisesti edullinen ja energiaystävällinen kuljetusmuoto ja Keski-Euroopan jokiverkosto ulottuu laajalle alueelle Euroopassa. EU:n sisävesialusten henkilökunta ikääntyy ja alusten päälliköiden kysyntä ylittää tarjonnan. Direktiiviehdotuksen tavoitteena on lisätä turvallisuutta, tehdä sisävesiliikenteen työpaikoista houkuttelevampia sekä modernisoida ja harmonisoida koulutus- ja pätevyysvaatimukset ja edistää näiden pätevyyksien keskinäistä tunnustamista jäsenvaltioiden alueella. 3 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö 3.1 Soveltamisala Direktiivin soveltamisalaan kuuluisivat sisävesillä toimivat työntekijät seuraavissa aluksissa: a) alukset joiden pituus ylittää 20 metriä b) alukset joiden pituuden, leveyden ja syväyden muodostama tilavuus on vähintään 100 kuutiometriä c) hinaajat ja työntöhinaajat, jotka on tarkoitettu: (i) hinaamaan tai työntämään a) ja b) kohdissa tarkoitettuja aluksia, (ii) hinaamaan tai työntämään kelluvia esineitä (iii) siirtämään kohdissa a) ja b) mainittuja aluksia tai kelluvia esineitä d) matkustaja-aluksia e) omalla koneistolla varustettuja kelluvia esineitä Direktiiviä ei sovellettaisi henkilöihin, jotka käyttävät urheilu- tai virkistyskäyttöön tarkoitettuja, ei matkustaja-aluksena toimivia huvialuksia tai lauttoja, jotka eivät liiku itsenäisesti. 3.2 Pätevyydet Pätevyyskirjojen myöntämisperusteissa on vähimmäisikää, terveydentilaa, koulutusta ja työkokemusta koskevia säännöksiä. Pätevyyskirjat oikeuttavat eri toimiin sisävesiliikenteessä liikennöivillä aluksilla. Miehistötasolla on kaksi pätevyyttä, operatiivisella tasolla kolme pätevyyttä ja johtotasolla yksi pätevyys. Lisäksi direktiiviehdotuksessa on erityispätevyyksiä jotka 3
koskevat esimerkiksi meriväylien kaltaisia vesiväyliä, tutkankäyttöä, kaasua polttoaineenaan käyttäviä aluksia, saattueessa ajamista koskevia lisävaatimuksia ja matkustaja-aluksia koskevia lisävaatimuksia. 3.3 Koulutus Direktiiviehdotuksen liitteissä on osaamisvaatimukset eri pätevyystasoille vaadittavine harjoitteluaikoineen sekä osaamisen arviointiin liittyvät menetelmät. Koulutusta koskevat vaatimukset pitäisivät sisällään myös koulutusohjelmien hyväksymismenettelyt, kokeet ja opettajien pätevyyttä koskevat vaatimukset yleisellä tasolla. Hyväksytyt koulutusohjelmat notifioitaisiin komissiolle. Lisäksi direktiiviehdotuksessa on vaatimus käytettävien simulaattoreiden hyväksymisestä ja valtuutus komissiolle antaa niitä koskevia teknisiä vähimmäisvaatimuksia. Hyväksytyt simulaattorit tulisi myös notifioida komissiolle. 3.4 Terveysvaatimukset Kaikilta pätevyyskirjojen hakijoilta edellytetään terveydentilaa koskevat selvitys. Terveystarkastuksen voivat tehdä vain hallinnon hyväksymät lääkärit. Hallinnon tulee valtuutta tällaisia terveystarkastuksia tekevät lääkärit ja pitää niistä luetteloa. Lääkärintodistus tulee esittää aina kun haetaan tai uusitaan pätevyyskirjaa. 3.5 Rekisteröinti Direktiiviehdotuksessa on vaatimukset eräänlaisesta merimieskirjasta ( Service Record Book ) johon merkittäisiin työkokemus. Työkokemuksen rekisteröintiin tulisi järjestää myös sähköinen rekisteri. Rekisteristä tulisi toimittaa Komission ylläpitämään tietokantaan pätevyyskirjojen myöntämistä ja työkokemusta koskevat tiedot. Nämä tiedot pitäisivät sisällään henkilötietoja. Komissio antaisi käyttöoikeuksia tietokantaan jäsenmaille ja tietyin ehdoin kolmansille maille ja järjestöille. Kaikkiin aluksiin tulisi laivapäiväkirja, johon merkittäisiin aluksen tekemät matkat. 3.6 Valvonta Kaikkia pätevyyksien myöntämiseen, uusimiseen ja peruuttamiseen, koulutukseen, osaamisen arviointiin, työkokemuksen ja aluksen matkojen rekisteröintiin liittyviä toimia tulee jatkuvasti seurata laatujärjestelmän avulla. Lisäksi nämä toiminnot on arvioitava puolueettoman tahon toimesta viiden vuoden välein. Jäsenmaan on luotava menetelmä väärennösten ja laittomuuksien torjumiseksi ja vaihdettava tietojen muiden jäsenmaiden kanssa. Väärennökset ja laittomuudet on tehtävä rangaistaviksi. 3.7 Säädösvallan delegointi Euroopan komissiolle ja siirtymäsäännökset Komission ehdotuksessa esitetään, että komissiolle annettaisiin varsin laajat valtuudet antaa yksityiskohtaisempia säännöksiä pätevyyskirjoihin, rekisteröintiin, tietoihin ja taitoihin liittyvistä standardeista, kokeista, käytettävistä simulaattoreista ja niiden hyväksymisestä, terveysvaatimuksista sekä pidettävistä rekistereistä. Direktiiviehdotus sisältää siirtymäsäännökset siitä, miten aiemmin myönnettyjen pätevyyskirjojen haltijoita kohdellaan. Tämä koskee lähinnä aluksen päällikön pätevyyskirjoja, joita Suomessa ei ole myönnetty. 4
4 Ehdotuksen oikeusperusta sekä suhde toissijaisuusperiaatteeseen ja suhteellisuusperiaatteeseen Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimuksen (SEUT) 91(1) artikla (sisävesiliikenne). Ehdotus käsitellään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Komission mukaan ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä ehdotuksen päämääriä ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden kansallisen tason toimilla. Erot jäsenvaltioiden lainsäädännössä vaikeuttavat tavaroiden ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Komissio pitää ehdotusta myös suhteellisuusperiaatteen mukaisena, koska ehdotus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja työvoiman vapaa liikkuvuus. Ehdotuksessa on komission mukaan huomioitu erilaisen vaatimustason tehtävät. 5 Ehdotuksen vaikutukset 5.1 Lainsäädännölliset vaikutukset Suomi ei ole soveltanut tähän asti sisävesiliikenteen myöntämisperusteiden harmonisoinnista annettua direktiiviä 96/50/EY. Komissio on kirjeessään D(2001)17977, marraskuussa vuonna 2001 todennut, ettei komissio vastusta sitä, että Suomi vapauttaa pätevyyskirjojen myöntämisperustedirektiivin soveltamisesta yksinomaan kansallisilla vesiväylillä liikennöivien alusten kuljettajat. Suomi on sen sijaan soveltanut sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen myönnettyjen kansallisten pätevyyskirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annettua direktiiviä 91/672/ETY (Ks. HE 103/2011), mutta yhtään direktiivin mukaista tunnustamispyyntöä ei ole tullut. Näiden direktiivien velvoitteet ja poikkeusmahdollisuudet on sisällytetty laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain (1687/2009, sellaisena kuin se on laissa 1321/2011, ns. laivaväkilaki) 15 :ään. Vaikka Suomi ei sovellakaan EU:n sisävesiliikennelainsäädännön mukaisia pätevyys- ja koulutusvaatimuksia Suomen sisävesillä, komissio on 21 päivänä joulukuuta 2001 Suomelle osoittamassa perustellussa lausunnossa (21.12.2001/SG/2001) katsonut, että direktiivien täytäntöönpano edellyttää kansallista voimaan saattamista niin, että direktiiveissä muiden jäsenvaltioiden aluksille, liikenteenharjoittajille tai miehistön jäsenille säädetyt oikeudet tunnustetaan ja direktiivien poikkeusmahdollisuus implementoidaan. Laivaväki lain 15 :ssä pannaan voimaan pätevyyskirjadirektiivi, liikenteenharjoittamisdirektiivi ja myöntämisperustedirektiivi siten, ettei Suomen sisävesialueella liikennöivien alusten kuljettajiin tai miehistöön sovelleta myöntämisperustedirektiivin eikä liikenteenharjoittamisdirektiivin säännöksiä pätevyyskirjojen myöntämisperusteista, ammattiin pääsyä koskevista vaatimuksista ja tutkintovaatimuksista. Suomessa alusten kuljettajiin ja miehistöön sovelletaan sisävesiliikenteessä pääsääntöisesti merenkulun vaatimuksia perustuen kansalliseen lainsäädäntöön ja perinteisiin kansallisiin meripätevyyksiin. Joissakin tapauksissa vaaditut pätevyydet perustuvat direktiiviin 2008/106/EY, joka koskee merenkulkijoiden koulutuksesta, sertifioinnista ja vahdinpidosta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (STCW Standards of Training, Certification and Watchkeeping, jäljempänä STCW-yleissopimus) mukaisia pätevyyksiä. Vaikka Suomi ei edellytä pätevyyskirjadirektiivin soveltamista Suomen sisävesillä, Suomi turvaa pätevyyskirjadirektiivin vaatimukset täyttäville alusten kuljettajille ja miehistölle avoimen pääsyn Suomen sisävesille. 5
Suomen on ensisijaisesti tarkoitus jatkossakin pysyä myöntämisperusteiden harmonisointia koskevan direktiivin soveltamisen ulkopuolella. Toissijaisesti Suomi pyrkii siihen, että direktiivin soveltamisessa käytettäisiin sopivia poikkeamismahdollisuuksia. Direktiivin ulkopuolella pysyminen olisi perusteltua Suomen sisävesien erityispiirteiden vuoksi. Verrattuna Keski-Euroopan sisävesiin, joiden liikenne on vilkasta, erityistaitoja vaativaa jokiliikennettä, Suomessa liikennöintiä tapahtuu lähinnä järvillä, joissa navigointi ja taitovaatimukset poikkeavat jokiliikenteestä. Kolmanneksi Suomessa on tarve samanlaisille pätevyyksillä rannikkomerialuilla ja sisävesillä, sillä niiden välillä tapahtuu jatkuvaa ja samantyyppistä liikennöintiä. Rannikko- ja sisävesiin soveltuvat pätevyydet ovat Suomessa yhdenmukaiset. Suomen sisävedet eivät ole yhteydessä minkään toisen EU-maan sisävesien kanssa, lukuun ottamatta Torniojokea, jossa liikenne on lähinnä pienimuotoista huvialusliikennettä. Yleisesti joet ovat Suomessa joko matalia tai padottuja, mikä estää muun kuin pienimuotoisen liikennöinnin (direktiiviä sovellettaisiin pituudeltaan yli 20 metrin aluksiin). Suomessa on tiheä suojainen saaristo, ja Suomessa on rannikkoalueilla, saaristossa ja sisävesillä käytössä perinteiset kansalliset pätevyydet päällystölle ja miehistölle. Näiden kansallisten pätevyyksien nojalla merenkulkijat voivat toimia sekä sisävesillä että saaristossa. Kotimaanliikenteen laivuri ja kansimies voivat toimia sekä merialueella, että sisävesillä. Kuljettajakirja taas kelpaa pienissä aluksissa ja lyhyillä matkoilla. Nykyinen liikenne kulkee esteettä sisävesiltä merialueille ja takaisin, ja tämä on oleellista liikennöintitarpeiden johdosta. Sisävesiliikenne on siis integroitu osaksi merenkulkua sekä teknisten vaatimusten että pätevyysvaatimusten osalta. Erillisten, vain sisävesiliikennettä koskevien pätevyysvaatimuksien säätämisellä voisi olla kielteinen vaikutus merenkulun turvallisuuteen. Jos koulutuksesta joudutaan poistamaan merenkulkua koskevia sisältöjä, se saattaa jopa aiheuttaa turvallisuusriskin. Alusten ja työvoiman vapaa liikennöinti sisävesiltä merialueille edellyttää, että merialueilla vaaditut pätevyydet ovat yhtenäiset sisävesillä vaadittujen pätevyyksien kanssa. Suomessa myöskään työssäkäyntialue ei ulotu muiden jäsenvaltioiden sisävesille, joten käytännössä työvoiman liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä ei ehdotuksen myötä parantuisi tältä osin. Vesiliikenteen alusten henkilökunnan pätevyyksistä säädetään laissa laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta (1687/2009) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä (166/2013) (ns. miehitysasetus). Merenkulkijoiden työkokemuksen rekisteröinnistä ja laivanisännän velvollisuudesta ilmoittaa merenkulkijoiden palvelusaikatiedot säädetään laissa laivaväen luetteloinnista (1360/2006). Laivaväen terveydentilaa koskevista vaatimuksista säädetään laissa laivaväen lääkärintarkastuksista (1171/2010) sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa laivaväeltä vaadittavasta näkö- ja kuulokyvystä. Lääkärin hyväksymisestä tekemään merimieslääkärintarkastuksia säädetään laissa lääkärin hyväksymisestä merimieslääkäriksi (47/2009). Laivaväen koulutus sisältyy yleiseen ammatilliseen koulutukseen ja siitä säädetään laissa ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) ja laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998) sekä niiden nojalla annetusta opetusministeriön asetuksessa ammatillisista perustutkinnoista (216/2001). Toisen asteen koulukseen kuuluvien tutkintojen tutkinnonperusteista määrätään opetushallituksen määräyksellä (66/011/2014, voimassa 1.8.2015 alkaen). Jos direktiiviehdotuksen mukainen sääntely pantaisiin kansallisesti täytäntöön sellaisenaan, se edellyttäisi todennäköisesti muutoksia ainakin laivaväkilakiin, alusturvallisuuslakiin sekä lakiin laivaväen lääkärintarkastuksista. Yleisesti direktiiviehdotuksen mukaiset työkokemusvaatimukset olisivat huomattavasti pidempiä kuin merenkulun kotimaanliikenteessä. Sisävesipätevyyksiin liittyvien koulutusvaatimusten lisäksi on vähimmäisikävaatimukset ja työkokemus- 6
vaatimukset, jotka vaihtelevat 180 päivästä aina 500 päivään sen mukaan, miten koulutus on suoritettu. Suomen sisävesien lyhyestä purjehduskaudesta johtuen näin pitkät työkokemusvaatimukset on arvioitu kohtuuttomiksi. Lisäksi ehdotuksen mukaan direktiivissä määrättäisiin varsinaisten pätevyyksien lisäksi erityispätevyyksistä, jotka sisältävät lisäkoulutusvaatimuksia meriväylien kaltaisille vesialueille, tutkankäyttöön, saattueessa ajoon, LNG -polttoaineisiin ja matkustajien kuljettamiseen. Opetuksen osalta koulutuksen kahden vuoden vähimmäispituus olisi ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain vastainen, koska ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998 12 :n 1 mom.) mukaan näyttötutkinnot ovat ammatillisia tutkintoja, jotka suoritetaan osoittamalla ammattitaito tutkintotilaisuuksissa, joihin voi osallistua ammattitaidon hankkimistavasta riippumatta. Koulutuksen vähimmäiskestojen lisääminen kansalliseen lainsäädäntöön olisi siten ongelmallista. 5.2 Taloudelliset vaikutukset ja vaikutukset viranomaisten toimintaan Asiantuntija-arvioiden mukaan Suomessa ei voitaisi luopua nykyisestä kotimaanliikenteen koulutuksesta, vaan direktiiviehdotuksen mukainen koulutusjärjestelmä jouduttaisiin rakentamaan nykyisen järjestelmän lisäksi. Sisävesipätevyydet eivät koskisi merialueita, joten rannikolla ja saaristossa toimittaisiin jatkossakin kotimaanliikenteen pätevyyksillä. Koulutusjärjestelmät tulisi siis olla niille, jotka haluaisivat toimia sekä rannikolla että sisävesillä tai toimisivat sekä meri- että sisävesialueilla liikennöivillä aluksilla. Sen lisäksi tulisi rakentaa direktiiviehdotuksen mukaisiin sisävesipätevyyksiin oikeuttava koulutusjärjestelmä, ja alusten päälliköillä tulisi olla sisävesipätevyys meripätevyyden lisäksi. Tämän vuoksi myös jatkossa olisi olennaista mahdollistaa nykyisten pätevyyskirjojen käyttäminen myös sisävesillä, koska mahdollisuus liikkua sisävesiltä rannikolle, saaristoon ja takaisin olisi edelleen säilytettävä. Pätevyyksiin, koulutukseen, rekisteröintiin ja valvontaan liittyvän säädöskerroksen, tietojärjestelmiin, raportointivelvollisuuksiin ja valvontaan liittyvän uuden kerroksen rakentaminen aiheuttaisi viranomaistoimintaan hallinnollisen taakan merkittävää kasvua. Kustannuksia tulisi liittyen sekä lisäresursseihin että tietojärjestelmiin. Koska kohderyhmä direktiivin soveltamisalalla on Suomessa vain noin 200 henkilöä (komission arvio 226 henkilöä, Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) arvio 15.3.2015 n. 200 henkilöä), järjestelmän muuttaminen näin pienen kohderyhmän vuoksi olisi suhteettoman raskas ja epäkäytännöllinen toimenpide. Jos tarvittava koulutus ei soveltuisi tai sitä ei voisi sisällyttää yleiseen ammatilliseen koulutukseen, se tulisi opiskelijoiden maksettavaksi ja aiheuttaisi suuria kustannuksia yksittäisille työntekijöille, mikä todennäköisesti heijastuisi palkkatasoon. Varustamo huolehtii usein henkilökuntansa osalta koulutukseen liittyvistä kustannuksista varsinkin, jos kyse on toiminnan jatkumisesta, joten tässä tapauksessa nämä kustannukset tulisivat varustamoille. Suomessa ammatillinen koulutus on osaamisperusteista, joten ammatillisen koulutuksen vähimmäiskesto olisi suomalaisessa toimintaympäristössä vieras ajatus. Vähimmäiskesto voisi tulla kyseeseen siinä tapauksessa, että koulutus olisi yleisen ammatillisen koulutuksen ulkopuolista koulutusta. Tällöin koulutus tulisi kuitenkin kalliiksi ja jäisi oppilaan tai työnantajan maksettavaksi, joten se ei olisi houkuttelevaa oppilaan tai työnantajan näkökulmasta. Asiantuntija-arvioiden mukaan liiketoiminta Suomen sisävesillä ei nykyisin ole taloudellisesti kovin kannattavaa. Direktiiviehdotuksen arvioidaan entisestään huonontavan alan toimintaedellytyksiä. Välittömien vaikutusten voidaan arvioida kohdistuvan noin 100 sisävesillä kaupallista toimintaa harjoittavaan alukseen ja noin 200 henkilöön. Direktiiviehdotuksen välilliset vaikutukset saattaisivat heijastua muun muassa myös matkailuliiketoimintaan. 7
Suomessa käytetään samoja pätevyyksiä rannikolla ja sisävesillä, ja aluksen ja alusten henkilökunnan vapaa liikkuminen sisävesiltä rannikolle on tärkeää työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Jos sisävesillä noudatettaisiin erilaisia pätevyyksiä kuin rannikolla ja saaristossa, se muodostaisi esteen työvoiman liikkumiseen alueiden välillä ja saattaisi vaikuttaa negatiivisesti myös rannikkoalueenliikenteeseen. 5.3 Ympäristövaikutukset Ehdotuksella ei arvioida olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia. Sisävesiliikenteestä aiheutuvat ympäristöhaitat voidaan Suomessa arvioida tänä päivänä melko vähäisiksi muun muassa pienistä liikennemääristä johtuen. Kansallisen sääntelyn on ympäristöasioiden osalta arvioitu olevan verrattain hyvä. 6 Ahvenanmaan toimivalta Ehdotus koskee sisävesiliikenteen koulutus- ja kelpoisuusvaatimuksia, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 14 kohdan mukaan kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. 7 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely Euroopan unionin toimielimissä Valtioneuvoston kirjelmä on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Säädösehdotus ja U-kirjelmäluonnos ovat olleet EUasioiden komitean alaisten liikennejaoston kirjallisessa menettelyssä 24.3. - 30.3.2016. Lisäksi lausunnot on pyydetty kahdelta alan toiminnanharjoittajalta: Intercarriers Oy:ltä sekä Mopro Oy:ltä. Ehdotuksen käsittely on alkanut neuvoston merenkulun työryhmässä 24 päivänä helmikuuta 2016. Ehdotuksen käsittelyn aikataulu Euroopan parlamentissa ei ole vielä tiedossa. Vastuuvaliokunta Euroopan parlamentissa on liikenne- ja matkailuvaliokunta (TRAN) (raportööri Joelle Bergeron (EFDD)). Eduskunnan kanta olisi hyvä olla valtioneuvoston käytettävissä mahdollisimman pian. 8 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto kannattaa lähtökohtaisesti komission tavoitetta yhdenmukaistaa pätevyysedellytyksiä Euroopan unionin vilkkaasti liikennöidyillä, rajat ylittävillä sisävesillä, jotta pätevyyksien vastavuoroinen tunnustaminen toteutuisi sisävesien yhteisillä työssäkäyntialueilla jäsenmaiden välillä ja parantaisi näin kilpailukykyä ja työvoiman vapaata liikkuvuutta unionin sisällä. Direktiiviehdotus on kuitenkin laadittu vahvasti Keski-Euroopan suurten jokien rajat ylittävän liikenteen näkökulmasta, minkä vuoksi valtioneuvosto katsoo, että direktiivin vaatimukset ovat ylimitoitetut ottaen huomioon Suomen sisävesiliikenteen erityispiirteet, kuten pohjoisesta sijainnista johtuvan sisävesien lyhyen liikennöintikauden. Euroopan komission direktiiviehdotusta koskevassa vaikutustenarviointiselvityksessä ei myöskään ole otettu riittävällä tavalla huomioon pohjoisen Euroopan olosuhteita eikä arvioitu ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia muilla kuin Keski-Euroopan vilkkaasti liikennöidyillä sisävesialueilla. Valtioneuvosto pitääkin tärkeänä, että Suomen ei tarvitsisi jatkossakaan soveltaa direktiiviehdotuksen vaatimuksia Suomen sisävesillä liikennöiviin liikenteenharjoittajiin eikä alusten 8
miehistöihin, jotka toimivat ainoastaan Suomen sisävesillä. Suomessa ei ole sen kaltaisia sisävesiä, joiden liikennöinnin parantamista ehdotuksella tavoitellaan. Ehdotuksen soveltaminen Suomessa olisi ylimitoitettua huomioiden muun muassa purjehduskauden lyhyys ja muut erityisolosuhteet. Tähän tavoitteeseen voidaan valtioneuvoston näkemyksen mukaan parhaiten päästä esimerkiksi siten, että Suomi jää kokonaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle tai että Suomen on mahdollista poiketa direktiivin vaatimuksista. Sisämarkkinaesteiden välttämiseksi Suomi kuitenkin tunnustaisi direktiivin mukaiset pätevyysvaatimukset ja turvaisi vaatimukset täyttäville kuljettajille ja miehistöille pääsyn Suomen sisävesiliikenteeseen. Suomessa vesiliikenne sisävesialueiden ja rannikkomerialueiden välillä on yhteistä ja jatkuvaa. Tämän vuoksi valtioneuvosto pitää tärkeänä, että nykyisin voimassa oleva järjestelmä, jossa kelpoisuusvaatimukset sisävesille ja rannikkomerelle ovat samat, tulisi voida säilyttää myös jatkossa. Direktiiviehdotuksen mukaiset kelpoisuusvaatimukset toisivat käyttöön päällekkäisen järjestelmän, joka vaikuttaisi haitallisesti elinkeinotoimintaan ja työvoiman liikkuvuuteen. Valtioneuvosto katsoo lisäksi, että ehdotuksen mukainen koulutusjärjestelmä olisi hallinnollisesti liian raskas etenkin, kun kohderyhmä on Suomessa vain noin 200 henkilöä. Valtioneuvosto pitää myös tärkeänä varmistaa, että Suomessa käytössä olevat terveydentilaa koskevat vaatimukset noudattavat merenkulun kansainvälisiä säännöksiä myös sisävesillä, eikä erillisiä, päällekkäisiä vaatimuksia sisävesiä koskien ole syytä tehdä. Koska ehdotus on tehty Keski-Euroopan jokiliikenteen näkökulmasta, niissä jäsenmaissa, joissa ei ole rajat ylittävää sisävesiliikennettä, olisi valtioneuvoston näkemyksen mukaan perusteltua säännellä kelpoisuusvaatimuksista kansallisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan ehdotus on myös Suomen olosuhteet huomioiden suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska Suomessa voidaan direktiiviehdotuksen turvallisuutta ja sisämarkkinoiden toimintaa koskevat tavoitteet saavuttaa myös nykyisenkaltaisella lainsäädännöllä. Ehdotukseen sisältyy useita säännöksiä, joissa esitetään, että komissiolle annettaisiin toimivalta antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä asetukseen sisältyvien säännösten yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioissa. Valtioneuvosto katsoo, että mainitut säännökset ovat pääasiassa tarkoituksenmukaisia ja tarpeellisia. Säännösten tarkemmassa muotoilussa tulee kuitenkin varmistaa, että toimivallan siirtoa koskevat säännökset ovat selkeitä ja komissiolle siirrettävä toimivalta on asianmukaisesti rajattu. 9 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Liikenne- ja viestintäministeriö / Palveluosasto / Peruspalveluyksikkö / Suvi Nevalainen, p. 029 534 2017 Liikenteen turvallisuusvirasto / Liikenteen toimijat / Henkilöluvat / Merenkulun pätevyydet Jukka Tuomaala, p. 029 5346 466 9