Matkalla yhteiseen osallisuuteen - kohti uudenlaista toimintakulttuuria Elina Kataja & Erika Niemi
Mitä osallisuus tarkoittaa? Kohtaamista, kunnioittavaa vuorovaikutusta, äänen antamista, mielipiteiden kuulemista omassa lähiarjessa Yhteistä suunnittelua, yhdessä tekemistä, yhdessä elämistä Osallisuus ei ole yhtä kuin osallistuminen Lapsen kokeminen täysivaltaisena ihmisenä tässä hetkessä Tilaa ajatella, tehdä valintoja, miettiä niiden seurauksia, ratkaista ongelmia ja ristiriitoja Oppimisen yhteys sisäiseen motivaatioon ja sitoutumiseen Kiireettömyys, hetkeen tarttuminen, pois suorittamiskulttuurista Yksittäisten hetkien suunnittelusta laajempaan elämässä tarvittavien taitojen ja arvomaailman kehittymisen tukemiseen Taustalla YK:n lasten oikeuksien sopimus: lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa
Osallisuuden määritelmä? Yhteisöllinen vertaiskulttuuri, jossa lapsella on tunne yhteisöön kuulumisesta, jossa hän saa osallistua omien kykyjensä ja halujensa mukaan, jossa häntä kuullaan ja hänen vaikutusmahdollisuuksiaan tuetaan ja jossa hän on mukana luomassa päiväkotia, sen toimintakäytäntöjä sekä oppimisen polkuja. Stenvall & Seppälä 2008 Osallisuus lienee aika historiallinen ihmisten ja otusten vapaustaistelu
Kaikki lähtee kuulemisesta Pyrkimys aitoon dialogiin ja sen kautta rakentuvaan toimintaan Kuuleminen, näkeminen, kokeminen, havainnoiminen Aikuisen kyky olla läsnä ja vastaanottavainen, kuunnella enemmän kuin puhua Lasten aloitteet, ideat ja kiinnostuksen kohteet tulevat ilmi kovin monella tavalla Aikuisen aktiivinen aloitteellisuus, innostuminen ja innostaminen toisaalta myös kyky luopua omista ideoistaan Aikuinen toimii toki reunaehtojen määrittäjänä, mutta ennen kaikkea mahdollistajana
Hyvä toimintaympäristö mahdollistaa lapsen osallisuuden Merkitys suuri itseohjautuvuuden ja valintojen tekemisen kannalta ympäristöä suunnitellaan ja muokataan yhdessä lasten kanssa jatkuvasti: mm. huonekaluja siirrellään, kalusteita ja seiniäkin maalataan, mietitään mitä välineitä tarvitaan ja missä tämä leikki tapahtuu innostava, kiinnostava toimintaympäristö luo itsessään mahdollisuuksia tutkia, leikkiä, kokeilla, liikkua, toteuttaa ja ilmaista itseään
Hetkeen tarttuminen Oppimisnäkökulma ilman oppimistuokioita, eheyttäminen Pakko vs. mahdollisuuksien tarjoaminen aikuisen vastuulla tuntea lasten taidot ja harjoiteltavat asiat, lasten kanssa yhdessä suunnitellaan millä tavalla harjoitellaan pohdittava mitkä ovat oikeasti tärkeitä taitoja ja mitkä eivät (hienomotoriikka vai pistely?) Pienten osallisuus lapsen sanattomatkin aloitteet, lapsen toimintaan mukaan lähteminen
Lapsen ääni kuuluviin Minun tarinani Lapsi luo uutta liikkumalla, tanssimalla, kertomalla, piirtämällä, maalaamalla, laulamalla, näyttelemällä, kuvaamalla... menetelminä mm. sadutus, sävellytys, valokuvaus, nukketeatteri, erilaiset materiaalit ja välineet oltava hyvin saatavilla (askartelu- ja liikuntavälineet, soittimet ) Lapsen näkökulma tarinoissa, kuvissa, lauluissa... Mikä on lapselle tärkeää? Mahdollisuus kurkistaa lapsen maailmaan Lapsen oman kulttuurin tuottaminen
Aikuisen toiminta osallisuuden mahdollistajana tai estäjänä osallisuus arjen hetkissä Saako istua parhaan kaverin vieressä? Saako lapsi olla mukana kaikissa arjen puuhissa? Saako tehdä asioita omassa tahdissaan ja omilla taidoillaan? Pitääkö jokaisen askarrella samanlainen pupu? Jos kyllä, niin miksi? Tekeekö aikuinen säännöt ja päätökset, vai annetaanko lapsille mahdollisuus miettiä ja ratkaista ongelmia?
Tavoitteellinen kasvatus? o Ohjaavana lapsi- ja oppimiskäsitykset --> mitä ja miten ja keneltä lapsi oppii? o Aikuisen tulee olla valppaana koko ajan ja huomattava hetkien tarjoamat mahdollisuudet. Aikuisen tulee tarttua erilaisiin arjen tilanteisiin ja lapsen aloitteisiin myös oppimisen näkökulmasta. o Uskonnolliset ja hengelliset ilmiöt ovat läsnä ympärillämme koko ajan ja lapsi kyllä kiinnostuu niistä eri asia on, huomaako kasvattaja nämä aloitteet ja tarttuuko hän niihin luodakseen niistä yhdessä lasten kanssa jopa koko ryhmän yhteisiä oppimisen prosesseja vai ohittaako hän lasten aloitteet odottaen jotain toista tiettyä, suunniteltua hetkeä o Millä on merkitystä? Estetiikka, tarkka suunnitelmallisuus, mikä on täydellistä ja mikä jää lapsen mieleen täydellinen estetiikka vai yhteinen kohtaaminen ja yhteiset keskustelut moniaistillisuus ja ympäristön rikastuttaminen osana arkea, ei vain tiettyä hetkeä o Mitä kehitetään, kun kehitetään työtä? Kehitetäänkö silloin entistä täydellisempi hartaushetki pääsiäisen hyppivine pupuineen ja suklaamunineen vai kehitetäänkö toimintaa ja toimintakulttuuria koko arjen ympärillä, ajan arvokkuus kokonaisuutena siitä hetkestä, kun lapsi tulee ovesta siihen hetkeen, kun hän ovesta poistuu. (joulutarinan ydin oli aasi)
Osallisuuden pedagogiikassa vaikeinta ei ole saada lapsia osallisiksi tai ymmärtää, että oppimista tapahtuu kaikissa arjen tilanteissa. Vaikeinta on aikuisena oppia näkemään arjessa ne huikeat oppimisen, kokemisen ja yhdessäolon hetket, mihin olisi hetkessä kuin hetkessä mahdollisuus tarttua.
Haluamme kasvattaa ajattelevia, hyvän itsetunnon omaavia ja itseensä luottavia, aktiivisia, omatoimisia, itsensä näköisiä ja toista kunnioittavia lapsia. Lapsia, jotka ovat oppineet vastavuoroisuuden periaatteen kuuntelen, ja tulen kuulluksi.
UUDISTUMINEN ALKAA UUSISTA AJATUKSISTA, SILLÄ VAIN JOS AJATTELEE UUDELLA TAVALLA, VOI TEHDÄ ASIOITA UUDELLA TAVALLA. Storbacka K. et al, 1999
OSALLISUUTTA EI OLE ILMAN SINUA. Kannatko vastuusi?