Työelämän tutkimuspäivät 6. 7.11.2014 Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Työryhmäkoordinaattorit: Simo Aho, Tampereen yliopisto Jaana Lähteenmaa, Helsingin yliopisto Torstai 6.11.2014, klo 14.00 17.00, Linna, RH 5028 14.00 14.10 Aloitus Simo Aho & Jaana Lähteenmaa 14.10 14.40 Onnistunut, tehoton vai epäonnistunut toimenpide? Aktivointitoimenpiteiden arviointia niihin osallistuneiden pitkäaikaistyöttömien nuorten näkökulmasta Sami Ylistö 14.40 15.10 Vaikeasti työllistyvien dilemma Oxana Krutova 15.10 15.40 Tauko 15.40 16.10 Rekisteripohjainen kohorttitutkimus nuorten työmarkkinakiinnittymisestä sekä TE-hallinnon ja Kelan palveluista Jaakko Harkko 16.10 16.40 Mihin suuntaa työsuhdeturvaa olisi palkansaajien mielestä kehitettävä? Antti Saloniemi 16.40 17.00 Yhteenveto Perjantai 7.11.2014, klo 12.00 14.30, Linna, RH 5028 12.00 12.30 Yhteistoiminnallinen oppiminen työttömyyskokemusten jäsentäjänä Jouni Kylmälä & Elina Hakkarainen 12.30 13.00 Kohtalokkaat olosuhteet ja yksilölliset tekijät Toimipaikan lakkauttamisen seurauksena työnsä menettäneiden työmarkkinoille kiinnittyminen talouden kehityksen eri vaiheissa Arja Jolkkonen, Pertti Koistinen, Arja Kurvinen, Liudmila Lipiäinen, Tapio Nummi & Pekka Virtanen 13.00 13.15 Tauko 13.15 13.45 Kaikille sopiva työ ja työyhteisö -hanke (2014 2015) Outi Hietala, Markku Riipinen & Aulikki Sippola 13.45 14.15 Työtarjousten lisäys 2014 politiikkamuutos henkilöasiakkaiden ja rekrytoinnin kannalta Heikki Räisänen 14.15 14.30 Loppukeskustelu 1
Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Sami Ylistö Jyväskylän yliopisto Onnistunut, tehoton vai epäonnistunut toimenpide? Aktivointitoimenpiteiden arviointia niihin osallistuneiden pitkäaikaistyöttömien nuorten näkökulmasta Käsittelen valmisteilla olevassa artikkelissani, kuinka pitkäaikaistyöttömien nuorten näkökulmasta onnistuneet, tehottomat ja epäonnistuneet toimenpiteet eroavat toisistaan. Onnistunut toimenpide on asiakkaan näkökulmasta sellainen, josta on ollut hyötyä hänen elämäntilanteessaan. Tehoton toimenpide on sellainen, joka ei merkittävästi paranna tai heikennä työttömän elämäntilannetta. Epäonnistuneet toimenpiteet sen sijaan ovat päättyneet keskeytykseen ja vaikeuttaneet työttömän elämäntilannetta. Aineistossa on 28:n alle 30-vuotiaan pitkäaikaistyöttömän nuoren elämänkulkuhaastattelua, joiden yhteispituus on 57 tuntia. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä. Aktivointitoimenpiteiden vaikuttavuutta arvioivien meta-analyysien mukaan aktivoinnin nettovaikuttavuus on mikrotasolla keskimäärin varsin vaatimaton, toisinaan jopa negatiivinen. Vaikka aktivointitoimet ovat tehottomia työllistämisvaikutusten näkökulmasta, niillä voi silti olla sosiaalipoliittista merkitystä. Oikein toteutettuna aktivoinnilla voi olla asiakkaan elämänlaatua, elämänhallintaa, toimintakykyä ja ammattitaitoa kohentavia positiivisia pitkäaikaisvaikutuksia. Ne jäävät usein vaikuttavuustutkimuksissa katveeseen, koska niissä keskitytään yleensä työllistämisvaikutusten kvantitatiiviseen analyysiin. Vaikuttavuuden laadullisesta ulottuvuudesta on vähän tutkimustietoa. Tarkastelen artikkelissani työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuneiden nuorten pitkäaikaistyöttömien kokemuksia sekä toimenpiteiden mielekkyyttä heidän subjektiivisesta näkökulmasta. Aineiston tulkinnan teoreettiset lähtökohdat ovat elämänhallinnan käsitteessä, jota lähestyn toimintateoreettisesti. Sen vuoksi käytän aineiston tulkintaan myös toiminnan ja rakenteen käsitteitä Anthony Giddensin rakenteellistumisteorian esittämässä merkityksessä. Se korostaa toiminnan ja rakenteen tiivistä yhteyttä toisiinsa. Tästä näkökulmasta katsottuna työvoimapoliittisten toimenpiteiden keskeiset vaikutukset pitäisi näkyä asiakkaan kyvyssä ohjata itsenäisesti omaa elämäänsä. Aktivointitoimenpiteiden onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu yksilön tekemien valintojen lisäksi myös yhteiskunnan rakenteista. Tästä syystä työttömän näkökulmasta keskeisimmät yhteiskunnan rakenteet on huomioitava myös analyysissä. Aktivointitoimenpiteiden vaikuttavuus on tulosta sekä yksilön aktiivisuudesta että yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista. 2
Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Oxana Krutova Tampereen yliopisto Vaikeasti työllistyvien dilemma Aikaisempien tutkimusten mukaan epäonnistunut kiinnittyminen työmarkkinoille on yksi keskeisimmästä työelämästä syrjäytymisen syistä. Lyhyellä aikavälillä epäonnistunut työmarkkinoille kiinnittyminen voi johtaa työttömyyteen ja pitkällä aikavälillä sosiaaliseen syrjäytymiseen. TEkeskukset tarjoavat työttömille erilaisia tukimuotoja, kuten valmentavaa koulutusta, ammatillista täydennyskoulutusta, työharjoittelua jne., mutta tiedämmekö mitkä työvoimapoliittisista toimenpiteistä ovat tehokkaimpia siirtyä työttömyydestä työllisyyteen? Artikkelissa kuvaillaan työvoimapoliittiset ja analysoidaan tilastollisin menetelmin miten eri toimenpiteet vaikuttavat työttömien työllistymiseen. Tutkimus perustuu Työ- ja elinkeinotoimistojen kokonaisaineistoon (2006 2012, rekisteri- ja aikasarja-aineisto), joka sisältää tietoja työvoimasta, työttömyydestä, tukitoimenpiteistä ja avoimista työpaikoista työ- ja elinkeinotoimistoittain. Se sisältää muuttujia, joissa on tietoja työttömyysjakson päättymisestä ja työllistymisestä. Mukana sekä työttömät, jotka ovat ilmoittaneet työllistymisestään TE-toimistoon että työttömät, jotka ovat työllistyneet eri toimenpiteiden jälkeen. Tässä tutkimuksessa käytettyjä tilastollisia perusmenetelmiä on lineaarinen regressioanalyysi ja pääkomponenttianalyysi. Tutkimustuloksia arvioidaan ja verrataan aikaisempiin tutkimustuloksiin (Aho, Tuomala, Peltola, Räisänen, Hämäläinen, jne.) Tutkimuksen tulokset osoittavat ensinnäkin, että työttömyysjakson pituus vaikuttaa todennäköisyyteen työllistyä. Mitä pidempään ihminen on työttömänä osallistumatta työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, sitä pienempi on todennäköisyys että hän työllistyy, ja sitä suurempi todennäköisyys, että hän siirtyy työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tutkimuksen toisena tuloksena oli, että työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikutukset eriytyvät vaikeasti työllistyvien ryhmässä. Kolmanneksi pääkomponenttianalyysi, jolla mallinsin siirtymiä statuksesta toiseen, osoitti, että siirtymät statusten välillä eriytyivät ja siirtymien kesken on riippuvuutta niin että vaikeasti työllistyvät palaavat usein samoihin toimenpiteisiin. 3
Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Jaakko Harkko Kuntoutussäätiö Rekisteripohjainen kohorttitutkimus nuorten työmarkkinakiinnittymisestä sekä TE-hallinnon ja Kelan palveluista Huoli nuorten ja nuorten aikuisten syrjäytymisestä on yksi keskeinen poliittis-hallinnollinen sosiaalipoliittinen keskustelu sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Siirtymät koulutukseen ja työhön muodostavat kriittisen vaiheen nuoren elämänkulussa. Esityksessä tarkastellaan institutionaalisia järjestelyjä nuorten työelämään kiinnittymisessä ja muutosvaiheissa työmarkkinastatusten välillä. Institutionaalisia järjestelyjä (TE-hallinnon ja Kelan toimenpiteet) tarkastellaan suhteessa nuorten aikuisten työmarkkinoille kiinnittymisen rakenteisiin. Ensin esitellään yhden ikäkohortin seurantaan perustuen työmarkkinakiinnittymisen typologia, toiseksi esitetään sosiaalivakuutusinstituutioiden (TE-hallinto, Kela) tarjoamien palveluiden kohdentuminen väestötasolla sekä erityisesti niiden nuorten kohdalla, joilla sosiaaliset ongelmat, sairaudet tai vammat vaikeuttavat työelämään integroitumista. Tutkimuksen rekisteriaineistoon kuului 60 prosentin otos vuosina 1983 1985 syntyneistä. Otoskoko oli 119 600 henkilöä. Poimitut seurantatiedot olivat vuosilta 2001 2010. Esityksessä tarkastellaan TE- hallinnon ja Kelan palveluiden käyttöä kahden riskiryhmän lastensuojelun asiakkaiden ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden näkökulmasta. Tieto lastensuojelutoimenpiteestä oli 3 250:llä (2,7 %) ja tieto eläke-etuudesta vuosina 2001 2010 oli 2 902:lla (2,4 %). Palveluiden kohdentumisen arvioitiin suhteessa väestötason toteutuneisiin työmarkkinakiinnittymiin, sekä suhteena verrokkiryhmään, johon kuului työn ja koulutuksen ulkopuoliset nuoret. Nuorten työmarkkinoille kiinnittymistä mallinnettiin ryhmittelyanalyysin avulla, jonka perusteella syntyi viisi työmarkkinoille kiinnittymisen typologiaa. Palveluiden käyttöä tarkasteltiin palveluihin osallistumistiedon suhteellisten jakaumien ja logististen regressiomallien avulla. Tulosten perusteella on mahdollista tarkastella, missä määrin suomalainen sosiaalivakuutus ja sen yhteydessä toimiva palvelujärjestelmä vastaa teoreettista ns. siirtymätyömarkkinoiden kehikkoa (Schmid 2006; 2008), jossa työmarkkinasiirtymät oletetaan potentiaalisesti kahdensuuntaisiksi sekä institutionaaliset järjestelyt tätä olettamaa vastaaviksi. Tulokset auttavat osaltaan ymmärtämään kuinka usein Kelan ja TE-hallinnon toimenpiteet muuttuvat kestäviksi työmarkkinauriksi, ja missä määrin palveluiden kohdentuminen noudattaa sosiaalivakuutuksen tavoitteita. 4
Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Antti Saloniemi Tampereen yliopisto Mihin suuntaa työsuhdeturvaa olisi palkansaajien mielestä kehitettävä? Toimivien työmarkkinoiden kannalta irtisanomissuojan taso on keskeinen indikaattori. Se on jatkuvasti esille myös ns. flexicurity-ajatteluun pohjaavassa politiikassa, jossa tarkoituksen on yhdistää työmarkkinoiden turvallisuuden ja joustavuuden vaatimuksia. Tässä ajattelussa eräänä keskeisenä ajatuksena on irtisanomissuojan höllentäminen yhdessä entistä aktiivisemman työvoimapolitiikan, elinikäisen oppimisen ja tasoltaan suhteellisten korkeiden työttömyyskorvausten kanssa. Esityksessä tarkastellaan tämän politiikan edellytyksiä tutkimalla palkansaajien asenteita. Aineisto (n= 2 252) on kerätty talvella 2011 ja kuvaa suomalaista palkansaajakuntaa suhteellisen luotettavasti. Tulokset perustuvat pääosin logistisiin regressiomalleihin. Ajatus irtisanomissuojan höllentämisestä ei juuriaan saa kannatusta. Vain 11 % kannatti edes jossain määrin väljempää irtisanomissuojaa. Yli kolmannes (35 %) oli nykyistä tiukemman säätelyn kannalla. Huomattava myös on, että 16 % ei osannut ottaa kantaa asiaan. Höllennyksiä kannattivat muita useammin miehet, ylemmät toimihenkilöt ja ammattiliittoon kuulumattomat. Vastaavasti tiukempaa irtisanomissuojaa vaativat ikääntyneet, vain peruskoulun suorittaneet, taloudellisesta tulevaisuudestaan epävarmat ja uusista työllistymismahdollisuuksistaan huolestuneet. Myös kokemus siitä, että työpaikan toimintaa ei luonnehdi reilu kohtelu on yhteydessä vaatimuksiin tiukemmasta irtisanomissuojasta. Vaikeus ottaa kantaa asiaan oli puolestaan yhteydessä nuoreen ikään ja osa-aikaisiin työsuhteisiin. Kaiken kaikkiaan tulosten perusteella flexicurity-tyylisen politiikan toteuttamisen edellytykset eivät ainakaan irtisanomissuojan muutosten näkökulmasta eivät ole erityiset suuret. Epävarmuus omasta työmarkkina-asemasta on omiaan lisäämään vaatimuksia paremmasta työsuhdeturvasta. Tämä ei kuitenkaan ole ainut tuon asenteen kasvualusta. Tulokset alleviivaavat kokonaisuus, joka vallitsee työpaikkojen ja työmarkkinoiden välillä. Mahdollisesti reiluuden kokemusten lisääminen työpaikkojen toimintakäytännöistä olisi tie, jota kautta flexicurity-periaatteiden läpivientiä olisi mahdollisuus edistää. 5
Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Jouni Kylmälä & Elina Hakkarainen Helsingin Diakonissalaitos Yhteistoiminnallinen oppiminen työttömyyskokemusten jäsentäjänä Kaapeli eli CABLE-valmennus voidaan suomentaa yhteistoiminnalliseksi oppimiseksi. Valmennus on tiedostamista ja yhteisöllisyyttä vahvistavien metodien kokonaisuus, jossa oman elämäntarinan käsittelyn, fenomenologisen havainnoinnin ja hermeneuttisten yhteisten keskustelujen avulla avarretaan osallistujien tietoisuutta sekä omasta itsestä että ympäristöstä ja opitaan analysoimaan niitä yhteiskunnallisia prosesseja, jotka ulottuvat ihmisten arkeen. Tavoitteena on yhteinen toiminta asioiden parantamiseksi. Metodeina käytetään muun muassa itsereflektiota, ryhmätyöskentelyn eri muotoja, havainnointia, analysointia ja yhdessä reflektointia sekä erilaisia luovia menetelmiä analysoinnin ja reflektion tukena. (Siirto 2013, 3; Valve 2005 & 2011.) Lähdemateriaalia tutkimuksen osalta on niukasti. CABLE-lähestymistapaa on tutkittu Suomessa Diakonia-ammattikorkeakoulussa neljän (Ataçocu u 2010, Karsten & Röyttä 2012, Kortelainen 2012, Valve 2011) opinnäytteen verran. Tämän lisäksi Baart (2011) on Hollannissa jäsentänyt valmennusta teoreettisesti ja teologisesti. Muuhun lähdemateriaaliin kuuluvat erilaisissa projekteissa tuotetut raportit (esimerkiksi Siirto 2013), julkaisut (esimerkiksi Kylmälä, Rinta-Panttila & Korhonen 2011) ja artikkelit (esimerkiksi Valve 2005 ja Latvus, Maunuksela & Hyväri 2005). Ruotsissa diakonisesta CABLE -valmennuksesta on tehty käsikirja (Björklund & Sandahl & Stenow, 2004). Aiempien tutkimusten ja selvitysten mukaan narratiiviset, dialogiset ja yhteisölliset menetelmät on todettu toimiviksi työttömien aktivoinnin kontekstissa (Karjalainen & Lahti 2005, 288, Silvennoinen 2007, 197 198, Terävä, Virtanen, Uusikylä & Köppä 2011, 18.) Kaapeli-lähestymistavan mukaan toteutettua valmennusta voidaan tarkastella ainakin yhteisön ja yksilön näkökulmasta. Yhteisön merkityksen työttömien arjessa ovat tuoneet esille jo Kortteinen & Tuomikoski (1998, 135-138). He puhuvat uraauurtavassa Työtön-tutkimuksessaan me -elementin merkityksestä selviytymisessä. Tämä me on yksikkö, jonka puolesta toimitaan ja josta kannetaan huolta. Tässä sosiaalisessa yhteydessä ollaan tarpeellisia ja tullaan hyväksytyksi omasta taloudellisesta ja työmarkkinamenestyksestä huolimatta. Kortteisen & Tuomikosken (1998, 137 138) mukaan yhteisyyssuhteet toimivat ikään kuin puskurina tai tyynynä, jotka estävät tai pehmentävät masentavan työmarkkinapalautteen ja köyhtymisen vaikutusta. Yksilöprosessissa annetaan yksilölle mahdollisuus vastapuheeseen. Juhilan (2004) mukaan vastapuheessa yksilö asettuu dialogiin yhteiskunnassa vallitsevien kategorisoivien käytäntöjen kanssa ja kyseenalaistaa saamansa yhteiskunnallisen leiman. Osana työryhmäesitystä käydään läpi case: kuusikymppinen duunarityötön Matti. Lähteet: Baart, Anries. 2001. Een theorie van de presentie. Utrecht. Lemma. Björklund, Kristina & Sandahl, Christina & Stenow, Håkan. 2004. Exposure. Att utsätta sig för utsatthet. BräckeDiakoni. Svenska kyrkans Arbetslivcentrum. Juhila, Kirsi. 2004. Leimattu identiteetti ja vastapuhe. Teoksessa Arja Jokinen, Laura Huttunen & Anna Kulmala (toim.). Puhua vastaan ja vaieta. Helsinki. Gaudeamus. Karjalainen, Vappu & Lahti, Tuukka. 2005. Pitkäaikaistyöttömyyttä tunnustava tieto. Teoksessa Sakari Hännninen & Jouko Karjalainen & Tuukka Lahti (toim.) Toinen tieto: kirjoituksia huono-osaisuuden tunnistamisesta. Helsinki. Stakes. 9 6
Kylmälä, Jouni, Rinta-Panttila, Kirsti & Korhonen, Kristiina. 2011. Henkilöstön yhteisötyön osaamisen kehittämishanke 2010-2011. CABLE (Community Action Based Learning for Empowerment) metodiikka työyhteisöjen kehittämisessä. Helsingin Diakonissalaitos. Latvus, Kari, Maunuksela, Anne Maria & Hyväri, Susanna. 2005. Valottumismenetelmä diakoniatyössä. Teoksessa Sakari Hänninen, Jouko Karjalainen & Tuukka Lahti (toim.) Toinen tieto: kirjoituksia huonoosaisuuden tunnistamisesta. Helsinki. Stakes. Silvennoinen, Piia. 2007. Ikä, identiteetti ja koulutus. Ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät oppimisyhteiskunnan haasteena. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 303. Jyväskylä. Jyväskylä University Printing House. Terävä, Eeva, Virtanen, Petri, Uusikylä, Petri & Köppä, Lassi. 2011. Vaikeasti työllistyvien tilannetta ja palveluita selvittävä tutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys. 23/2011. Valve, Katri 2005. Exposure-valottumismenetelmä tiedon tuottamisen ja toiminnan strategisena työvälineenä. Diakonian tutkimus 2/2005. http://dts.fi/dokumentit/dt_2_2005.pdf 10 Opinnäytetyöt Ataçocu u, Soile. 2010. Keitaat, pubit ja epätilat työntekijöiden havainnointikokemuksia Roihuvuoresta. Opinnäytetyö. Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Etelä Järvenpää. http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/10849/jarvempaa%20%20atacocugu%2010.pdf?se quence=1. Karsten, Iisa & Röyttä, Satu. 2012. Ei asiakkaiden puolesta vaan heidän kanssaan. Kansalaistoiminta-areenan yhteisövalmennus ja valmennettavien kokemus yhteisövalmennuksesta.. Sosionomi (AMK) opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Kortelainen, Kiira. 2012. Löytämistä ja kohtaamista. Roottori-projekti yhteisötyön ytimessä. Sosionomi (AMK) opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Valve, Katri 2011. Cable-yhteisövalmennus. Helsingin Diakonissalaitokselle toteutettu työyhteisöjen valmennushanke. Kehittämishanke. Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/39140/katri%20valve.pdf?sequence=1 11 Julkaisemattomat lähteet Siirto, Ulla. 2013. Yhteisövalmennuksella kansalaisaktivismia Roottori-projektin yhteisövalmennusmenetelmän arviointi. 7
Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Arja Jolkkonen 1, Pertti Koistinen 2, Arja Kurvinen 1, Liudmila Lipiäinen 2,Tapio Nummi 1 & Pekka Virtanen 1 1 Itä-Suomen yliopisto, 2 Tampereen yliopisto Kohtalokkaat olosuhteet ja yksilölliset tekijät Toimipaikan lakkauttamisen seurauksena työnsä menettäneiden työmarkkinoille kiinnittyminen talouden kehityksen eri vaiheissa Irtisanottujen uudelleen työllistymistä on selitetty pääasiassa yksilöllisillä ominaisuuksilla, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt yhteiskunnallisten olosuhteiden merkitys. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten ajalliset ja yksilölliset tekijät vaikuttavat toimipaikkojen lakkauttamisen seurauksena työpaikkansa menettäneiden työllistymiseen ja työuriin. Ajallisten tekijöiden tarkastelu yhdessä yksilöllisten tekijöiden kanssa tuo uudenlaisen näkökulman työpaikkansa menettäneiden uudelleentyöllistymiseen. Tutkimusaineistona käytettiin Suomen Tilastokeskuksen yhdistettyä työntekijä-työnantaja rekisteriaineistoa (FLEED). Seurannan perusvuosiksi valittiin kolme talouden ja työllisyyden suhteen erilaista ajankohtaa. Työmarkkinoille kiinnittymisen heterogeenisuutta tutkittiin trajektorianalyysillä. Suhdannetekijöillä ja työmarkkinoiden rakenteellisilla muutoksilla oli olennainen vaikutus työpaikkansa menettäneiden työllisyysurien myöhempään kehitykseen. Työllisyysurat eriytyivät myös institutionaalisten tekijöiden sekä työntekijöiden koulutustason, iän ja sukupuolen mukaan niin, että vahvasti työmarkkinoille kiinnittyneet olivat muita nuorempia ja korkeammin koulutettuja. 8
Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Outi Hietala Kuntoutussäätiö Markku Riipinen OrtonPro Aulikki Sippola Yhteiskuntavastuuverkosto FIBS Kaikille sopiva työ ja työyhteisö -hanke (2014 2015) Tämän kesäkuussa 2014 käynnistyneen tutkimushankkeen tarkoituksena on tutkia Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön kehittämän työyhteisölähtöisen työllistämisen mallin (Ratko-malli) toimivuutta ja tukea mallin jatkokehittämistä. Malli on tarkoitettu edistämään sekä vammaisten, työttömien ja osatyökykyisten työllistymistä työyhteisöihin että esim. sairauslomalta palaavan henkilön työn räätälöintiä ja työtehtävän keventämistä. Tutkimushanke pyrkii selvittämään niitä ehtoja ja olosuhteita, joissa mallia voidaan soveltaa sekä sen hyötyjä ja toimivuutta yksilön, työyhteisön ja johtamisen näkökulmista. Tutkimus toteutetaan tutkijatriangulaationa, yhdistämällä kvalitatiivisia sekä kvantitatiivisia menetelmiä ja aineistoja. Tutkimuksen toteuttavat Kuntoutussäätiön, OrtonPron ja FIBS:in tutkijat. Hankkeen tulokset julkaistaan keväällä 2015 pidettävässä seminaarissa ja RATKO-hankkeen raportissa. Kuntoutussäätiön erikoistutkija VTT Outi Hietala tarkastelee merkityksiä, joita RATKO-malli ja siihen liittyvät työpajat, kehittämistoiminta sekä osatyökykyisen työllistyminen saavat työyhteisöissä. Tutkija jäljittää niitä muutoksia, joita osatyökykyisille soveltuvien työtehtävien kokoaminen RATKOtyöpajoissa ja työllistyjän tuleminen työyhteisöön käynnistää sen jäsenten vuorovaikutuksessa ja sosiaalisissa suhteissa. Tutkimusmenetelmänä on osallistuminen sekä RATKO-työpajoihin että työyhteisöjen (2 3 kpl) arkeen ja löyhästi strukturoidut työyhteisön jäsenten ja työllistyjien teemahaastattelut. Tuloksena saadaan kuvaus niistä yhteisöllisistä reunaehdoista, joita RATKOmallin soveltamiseen liittyy. OrtonPron psykologi/tutkija FT Markku Riipinen tutkii RATKO-hanketta työntekijöiden yksilöllisen työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millä tavoin RATKO-työpajatoiminta muuttaa yksilön kokemusta työstään sen psykososiaalisten ympäristötekijöiden koettuina muutoksina. Lisäksi tutkitaan niitä vaikutuksia, joita muutoksilla on yksilön työhyvinvoinnille. Tutkimus toteutetaan lomakekyselynä. Lisäksi haastatellaan työllistyviä henkilöitä, heidän kokemuksiaan työpajoissa luotuun tehtävään ja työpaikkaan integroitumisesta sekä RATKO -välineistä. Myös työnantajien edustajia haastatellaan siitä, mikä myötävaikutti hankkeeseen osallistumiseen ja miten osatyökykyisten työllistäminen koettiin. Yritysvastuuverkosto FIBS:n tutkija, KTT Aulikki Sippola toteuttaa hankkeessa monimuotoisuusjohtamisen kehittämis-, valmennus- ja tutkimusosion kolmessa organisaatiossa. Hän selvittää, miten johtamisessa voidaan tukea Ratko-mallin käyttöönottoa sekä varmistaa mallin edellyttämien toimintatapamuutosten pysyvyys. 9
Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Heikki Räisänen Työ- ja elinkeinoministeriö Työtarjousten lisäys 2014 politiikkamuutos henkilöasiakkaiden ja rekrytoinnin kannalta Hallitus päätti rakennepoliittisessa ohjelmassaan lisätä työtarjousten käyttöä. Työtarjous on työ- ja elinkeinotoimiston (TE-toimisto) yksilöity kehotus tietyn työpaikan hakemiseksi. Työtarjousten lisäämisessä pyritään parantamaan työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Esityksessä tarkastellaan vuosien 2012 huhtikuu 2014 työnhakija- ja työpaikka-aineistojen (mikroaineistot) avulla, millaisia muutoksia työtarjousten käytössä ja vaikutuksissa tapahtui. Vaikka työtarjousten käyttöä lisättiin selvästi vuonna 2014, koko periodilla 78 % TE-toimistojen henkilöasiakkaista ei ole saanut yhtään työtarjousta. Koska vain yksi työtarjous voi olla tehokas työpaikan täytön kannalta, eivät kaikki henkilöasiakkaiden saamat työtarjoukset voi lähtökohtaisesti olla vaikuttavia. Työtarjoukset kasautuvat joillekin työnhakijoille. Nuoret saavat paljon työtarjouksia, mutta niitä annetaan myös varttuneille ja pitkään työttömänä olleille. Vuoden 2014 tammi-huhtikuussa työttömien työnhakijoiden saamat työtarjoukset olivat enää runsaat puolet kaikista, palveluissa ja työssä oleville on annettu aiempaa enemmän työtarjouksia. Työtarjouksia annetaan usein oman asuinkunnan ulkopuolella sijaitsevaan työhön ja muuhun kuin oman pääammattiryhmän työhön. Alustavasti näyttää siltä, että niillä työnhakijoilla, jotka ovat saaneet työtarjouksen, on viimeisen työttömyyden kesto ollut lyhyempi kuin muilla. Tehokkuusero syntyy vasta pitemmillä työttömyyden kestoilla. Vaikutus ilmenee henkilöasiakkaille siten työttömyyden pitkittymisen ehkäisynä, eikä alkutyöttömyydestä poistuman kiihdyttämisenä. Työpaikan täytön kannalta työtarjousten tehokkuus on niiden huomattavasta lisäämisestä huolimatta säilynyt. Koska paikkojen täyttö on yleensä hidastunut ja työtarjouksesta täytön tehokkuus on pysynyt liki ennallaan, on työtarjouksesta täytön suhteellinen tehokkuus kasvanut vuoden 2014 alussa. Työtarjous tehostaa paitsi avoinna oloaikaa, myös työnantajan rekrytointiprosessiin käyttämää aikaa. 10