TALLIRAKENTAMISEN HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ I Yhteenveto HevosAgron järjestämän tiedotustilaisuuden (25.11.2011 Haukiputaalla) Janne Pulkan, Etelä-Suomen Salaojakeskus, luennosta. Kaikki kuvat ja kaaviot Janne Pulkka, Etelä-Suomen Salaojakeskus. Haja-asutusalueen jätevesijärjestelmän valinta ja sijoitus Tallin(kin) jätevesien käsittelyn vaatimukset ei-viemäröidyillä alueilla perustuvat Valtionneuvoston asetukseen talousvesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla eli ns. hajajätevesiasetukseen. Alkuperäisessä asetuksessa (542/2003) järjestelmien rakentamiselle annetun aikataulun mukaisesti 1.1.2004 lähtien on uudisrakentamisessa ollut noudatettava jätevesiasetuksen määräyksiä. Uusi jätevesiasetus (209/2011) astui voimaan 15.3.2011. Tällöin vanhoille järjestelmille määriteltiin 5v siirtymäaika 15.3.2016 saakka, jonka jälkeen kaikilla kiinteistöillä tulee olla asetuksen edellyttämä järjestelmä käytössä. Käytännössä asetuksen vaatimuksia on noudatettava kaikessa uudisrakentamisessa sekä peruskorjaamisessa. Muiden vanhojen osalta odotellaan selkeitä velvoitteita. Tallien jätevedet on ensisijaisesti ohjattava yleiseen jätevesiverkostoon. Liittyminen kannattaa, vaikka viemäri ei kulkisi aivan kiinteistön vierestä. Liittymismaksu kunnan tai vesiosuuskunnan viemäriverkkoon sekä liittämisestä aiheutuvat kustannukset ovat usein pieni hinta siitä, että viemäriverkkoon kuuluttaessa välttyy jätevesien käsittelyjärjestelmän huoltoon ja kunnossapitoon liittyvistä vastuista. Liittyminen myös nostaa kiinteistön arvoa. Mikäli liittyminen viemäriverkkoon ei ole mahdollista, on jätevedet käsiteltävä kiinteistökohtaisella järjestelmällä, joka hyväksytään rakennusluvan tai toimenpideluvan käsittelyn yhteydessä. Talliympäristössä järjestelmän valintaan vaikuttaa millaisessa ympäristössä toimitaan sekä viranomaisten antamat ohjeet ja määräykset: suojaetäisyydet rakennuksiin, ojiin, teihin jne. / käytettävissä oleva tila, pohjavesiolosuhteet, lähellä olevat kaivot, vesistöt ja niiden herkkyys jne. Lisäksi järjestelmän valintaan vaikuttaa millaista toimintaa harjoitetaan: onko sosiaalitiloja, leiritoimintaa jne. sekä itse järjestelmän toimintavarmuus, huoltotoimet jne. Peruslähtökohta talleilla on, että WC-vesien käsittelyn vaatimukset ovat tiukemmat kuin pelkkien pesupaikoilta tulevien ns. harmaiden vesien käsittelyvaatimukset. Eri vaihtoehtoja kannattaa selvittää tarkoin. Jätevesijärjestelmä on noin 5000 10 000 investointi ja järjestelmä rakennetaan useille kymmenille vuosille eteenpäin. Ennen järjestelmän valintaa on arvioitava kohteessa olemassa oleva järjestelmä, jäteveden määrä ja laatu, toiminnan nykytilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat.
Nykyisen järjestelmän osalta on selvitettävä millainen se on ja mihin se riittää suhteessa siihen onko tilanne tallilla muuttumassa lähivuosina (esim. laajennus). Alueella on maastossa tutkittava mm. korkeuserot, kaivuvaikeudet jne., jotta voidaan selvittää mihin ja miten uusi järjestelmä voidaan sijoittaa ja mihin vesiä voidaan ohjata. Tarvittavat maastotyöt vaikuttavat olennaisesti järjestelmän rakentamiskustannuksiin. Jätevesien käsittelyn vaihtoehdot yksinkertaisesti: Maaperäkäsittely on yksi tallikiinteistöillä yleisimmin käytetyistä. Täysin huoltovapaata järjestelmää ei ole, mutta maaperäkäsittelyn etuna on, ettei se tarvitse päivittäistä huoltoa. WC-vesille edellytetään yleensä 3-osainen saostuskaivo. Kiintoaine on tyhjennettävä saostuskaivosta noin 1-2 kertaa vuodessa. Tyhjennyksen hinta on arviolta 80-100 /krt.
Kallioisilla alueilla tai pienillä tonteilla voidaan maasuodatuskentän pinta-alaa pienentää käyttämällä imeytyskennostoa. Imeytyskäsittely soveltuu harmaiden vesien käsittelyyn alueella, jolla ei ole merkittäviä ympäristöarvoja eikä esim. kaivoja lähietäisyydellä. Lisäksi on suotavaa, että käsiteltävät vesimäärät ovat vähäisiä.
WC-vesien käsittely maaperäkäsittely/ suodatus esim. Fosforin poistoa voidaan tehostaa erillisellä fosforinsaostusyksiköllä.
Pienpuhdistamon toimintaperiaate. Vaikka mikään järjestelmä ei toimi ilman huoltoa, täytyy pienpuhdistamon hankkivan olla erityisesti kiinnostunut myös laitteen toiminnasta ja kunnossapidosta säännöllisesti.
Pienpuhdistamon lopulliseen valintaan vaikuttaa tilaajan aktiivisuus / innostuneisuus / aika huoltoon - ja kunnossapitoon, järjestelmän hinta ja laatusuhde sekä luotettavuus. Laitetoimittajalta on tarvittaessa saatava neuvontaa ja varaosiin liittyvä toimitus on oltava varmaa. Laitteiston toimittajan jatkuvuus myös tulevaisuudessa on syytä varmistaa. Järjestelmän sijoitusta kiinteistöllä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon maisema, näkymä, naapurit, vedenottamot, mahdollisuus tehdä tarvittavat huolto- ja kunnossapitotoimet sekä tie (kova pohja) alueelle, mahdollinen hajuhaitta jne. Maaperäkäsittelystäkin on näkyvissä vähintään tuuletusputket. Lisäksi aluetta ei voi ottaa mihinkään muuhun käyttöön. Syytä on aina arvioida voidaanko järjestelmä viedä putkituksella kauemmas, kiinteistön ei niin keskeiselle alueelle (kuva). Putkitus on varma, pitkäikäinen ja suhteessa halpa vaihtoehto. Jätevesijärjestelmän toteutusvaiheessa hyvin tehty suunnitelma on tärkein. Hyvin ja ammattitaitoisesti laadittu suunnitelma on helppo toteuttaa. Suunnitelma-asiakirjojen tulee antaa ohjeet kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän rakentamisesta niin tilaajalle, viranomaisille, urakoitsijoille kuin mahdollisesti rahoittajallekin.
Kuivatus ja valumavesien hallinta Kuinka vaativaa ja työlästä (ja kallista) kuivatus ja valumavesien hallinta riippuu ympäristön olosuhteista: maaperä, vietot jne. Jokainen kiinteistö ja kohde on olosuhteiltaan erilainen. Hyvin hoidettu kuivatus parantaa toimintaympäristöä ja tuo hyötyä yritykselle. Alueiden käyttöaste kasvaa (kentät, tarhat, paikoitusalueet jne.) ja asiakaskunta laajenee. Samalla liikenne sekä huolto- ja kunnossapitotoiminta lisääntyy sekä mahdollisesti tilantarve kasvaa. Hyvä toimintaympäristö parantaa myös asiakkaiden ja henkilökunnan vireyttä ja turvallisuutta sekä hevosten terveyttä ja hyvinvointia. Periaatteessa kaikki maahan rakennettavat rakenteet tarvitsevat kuivatuksen. Kunnollisilla perustamisen yhteydessä tehdyillä kuivatusrakenteilla lisätään eri alueiden käyttöaikaa ja saavutetaan paremmin huollettavia ja käytettäviä kokonaisuuksia. Samalla alueiden käyttöturvallisuus paranee. Peruskuivatus on suunniteltava huolella: rakenteet, kallistukset, käytettävät materiaalit esim. salaojasora jne. Suunnittelu- ja rakennusvaiheessa ei kannata säästää turhaan se kostautuu käytön aikana. Salaojituksella voidaan toteuttaa tehokasta, varmaa ja hallittua paikalliskuivatusta tai valumavesien siirtoa valtaojaputkilla. Kuivatettavan kohteen mukaan valitaan: putkikoko, ojaväli, asennussyvyys ja suodatinmateriaali. Esimerkiksi ratsastuskentissä suositeltava ojaväli on noin 5-7 m ja putkikoko tarhoissa ja kentissä 110/96 mm. Suodatinmateriaalina käytetään vain oikean raekoon omaavaa oikeaa salaojahiekkaa. Rakenteiden käytön aikainen kunnossapito ja huolto pidentää kuivatuksen toimivuutta, esim. kentällä ja tarhoissa pintamateriaalin puhdistus. Vesi seisoo kentällä esim. jos: pintarakenne on tiivistynyt ja vesi ei pääse putkirakenteeseen tai salaojasora on ollut huonoa ja välikerrokset ovat tukkeutuneet. Hyvin perustettu kenttä voi näyttää alla olevalta tunnin erittäin kovan rankkasateen jälkeen, mutta ei koskaan viikkoa.
Esimerkkikuva hevostilan peruskuivatussuunnitelmasta. Tarhojen valumavedet ohjataan eri järjestelmään kuin muut vedet. Myös tarha-aitojen tolppien perustukset kuivatettu kunnolla tolpat pysyvät pystyssä. Laidun/peltoalueet on salaojitettu. 1300 m ajolenkki salaojitettu reunoilta ei avo-ojia. Peltosalaojituksen hinta on noin 4,5 5 /m. Pihaalueilla ja rakennetuilla alueilla salaojituksen hinta noin 15-20 /m.
Valumavesien hallinnan tavoitteena on vähentää eri toimintojen aiheuttamia haitallisia vesistövaikutuksia sekä parantaa pinta- ja pohjavesien laatua. Ympäristön (naapurit, viranomaiset) asettamat vaatimukset kasvavat koko ajan. Samalla parannetaan / monipuolistetaan maisemaa avovedellä. Valumavesien laatuun vaikuttaa mm. rakenteiden pintamateriaalit. Tarhan, kentän tms. pinnan tulee olla kestävä, turvallinen ja huollettavissa sekä pintamateriaalin vaihdettavissa. Salaojilla, pinnanmuotoilulla ja pintavesikaivoilla ohjataan valumavedet halutulla tavalla. Esimerkiksi rakennetuilla painanteilla ja suojakaistoilla/alueilla sekä kosteikoilla ja pohjapadoilla hidastetaan vesien valumista ja vähennetään ravinteita ennen vesistöön pääsyä. Kosteikko on monivaikutteinen, puron, joen tai muun vesistön osan tai valtaojan ja sen reuna-alueen yhteyteen tehty alue, joka on suuren osan vuodesta veden peitossa ja muunkin ajan pysyy kosteana. Kosteikossa on vesi- ja kosteikkokasvillisuutta, matalan veden aluetta ja avo-pintainen syvän veden alue (esim. 50:50:50). Kosteikko toimii kiintoaineksen ja ravinteiden pidättäjänä, eliöstön, riistan, kalojen, rapujen ja linnuston elinympäristönä, maiseman monipuolistajana, tulvien pidättäjänä ja tarvittaessa kasteluveden varastona. Laskeutusaltaissa pääasiassa pysäytetään liikkeelle lähtenyttä kiintoainetta ja maaaineksen mukana siihen sitoutuneita ravinteita, erityisesti fosforia. Laskeutusallas toimii myös mahdollisen kasteluveden varasto/kierrätys paikkana. Laskeutusaltaaan huoltotoimenpiteenä on lietetilan tyhjentäminen aika ajoin.
Laskeutusaltaan tehoa voidaan parantaa suodattamalla poistuva vesi hiekkapatjan läpi tai tehostamalla fosforin saostusta lisäämällä saostuskemikaalia. Pohjapadoilla ja kynnyksillä pysäytetään ojissa ja puroissa pohjakulkeumana liikkuvaa kiintoainetta ja siihen sitoutunutta fosforia. Vaikutus tehostuu, jos uomassa useita patoja ja kynnyksiä peräkkäin. Tällöin vesistön itsepuhdistuskyky paranee.
Lisätietoa http://www.hevosyrittaja.fi Hevosyrityksen tietopaketit: mm. Hevosyrityksen ympäristöosaaminen, Ympäristön hallinta, Tallirakentaminen ja tekniikan hyödyntäminen ja Tuotantoprosessien hallinta Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli opas OPM. Liikuntapaikkajulkaisu 35. 1994. Ratsastuskeskuksen suunnittelu- ja rakentamisopas. Kopola Hannu. 1998. Maaseudun rakennusoppi. Kirjayhtymä oy. Monivaikutteisen kosteikon perustaminen opas Ei-tuotannolliset investoinnit - Kosteikot ja perinnebiotoopit 2011