Tuplasiirretekniikka vai perinteinen yhden siirteen tekniikka polven eturistisiteen rekonstruktioleikkaukseen Prospektiivinen, randomoitu kliininen tutkimus Timo Järvelä 1,2, Anna-Stina Moisala 3, Raine Sihvonen 1, Sally Järvelä 1, Pekka Kannus 3,, Markku Järvinen 3 1Ortopedian Klinikka, Hatanpään Sairaala, Tampere 2Urheiluklinikka ja Sairaala Mehiläinen, Tampere 3Tampereen yliopisto, Tampere UKK-instituutti, Tampere Seventy-seven patients were randomized into three different groups of anterior cruciate ligament reconstruction with hamstring tendons: double-bundle with bioabsorbable screw fixation (n=25), single-bundle with bioabsorbable screw fixation (n=27), and single-bundle with metallic screw fixation (n=25). The evaluation methods were clinical examination, KT-1 arthrometric measurement, and the International Knee Documentation Committee and Lysholm knee scores. There were no differences between the study groups preoperatively. 73 patients (95 %) were available at a minimum of two-year follow-up (range, 2 to 35 months). The rotational stability of the knee, as evaluated by the pivot shift -test, was the best with the patients in the double-bundle group. In addition, the patients in the single-bundle groups had more graft failures than those in the double-bundle group. Concerning the knee scores, no significant differences were found between the groups. Polven eturistiside koostuu ainakin kahdesta erillisestä säiekimpusta, jotka toimivat eri tavalla polven koukistuessa ja ojentuessa (1,2). Tämä normaali anatominen rakenne on nähtävillä jo sikiölläkin (3). Biomekaanisissa testeissä on osoitettu, että tämän normaalin anatomian mahdollisimman tarkka palauttaminen ns. tuplasiirretekniikalla stabiloi polven paremmin kuin yhden siirteen tekniikka (,5). Yhden siirteen tekniikalla tehty eturistisiteen rekonstruktio ei pysty täysin poistamaan polven rotaatioinstabiliteettia, ja tämä seikka saattaa hankaloittaa potilaan liikkumista esim. juostessa (6). Erilaisia tuplasiirretekniikoita on kuvattu kirjallisuudessa kosolti, mutta asiasta on tehty ainoastaan muutamia prospektiivisia, randomoituja tutkimuksia. Myös näiden kliinisten tutkimusten mukaan polven rotaatiostabiliteetti näyttäisi olevan parempi tuplasiirretekniikkaa käytettäessä verrattuna yhden siirteen tekniikkaan (7 9). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida uuden jo aiemmin julkaistun tuplasiirretekniikkamme (7), hamstring-jänteistä tehtynä ja biohajoavilla ruuveilla mahdollisimman lähelle nivelpintaa kiinnitettynä, 2-vuotistuloksia. Kyseessä on prospektiivinen ja satunnaistettu kliininen tutkimus, jossa vertasimme tuplasiirteellä tehtyjä ACL-rekonstruktioleikkauksia perinteiseen yhden siirteen leikkaustekniikkaan, joissa käytettiin joko biohajoavia ruuveja tai metalliruuveja siirteen kiinnittämiseen. 38 SOT 3 27 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 3
Aineisto ja menetelmät Potilaat 77 potilasta, joilla oli primaari ACL-repeämä polvessaan (toinen polvi oli terve), ja joille tehtiin ACL-rekonstruktio hamstring-siirteellä, arvottiin kolmeen eri ryhmään: Tuplasiirre biohajoavin ruuvein kiinnitettynä (DB) (n=25), yksi siirre biohajoavin ruuvein kiinnitettynä (SBB) (n=27), sekä yksi siirre metalliruuvein kiinnitettynä (SBM) (n=25). Tutkimuksella on eettisen toimikunnan lupa. Kaikki jälkitutkimukset 2-vuotisseurannassa on tehnyt puolueeton, sokkoutettu, potilaiden hoitoon osallistumaton tutkijalääkäri (ASM). Näistä 77 potilaasta 73 (95 %) (23 potilasta DBryhmästä, 26 potilasta SBB-ryhmästä, ja 2 potilasta SBM-ryhmästä) on käynyt 2-vuotisseurannassa (vaihteluväli, 2 35 kk). Seitsemällä potilaalla (5 potilasta SBB-ryhmästä, 1 potilas SBM-ryhmästä, ja 1 potilas DB-ryhmästä) on kuitenkin siirre pettänyt uuden vamman vuoksi, ja uusintaleikkaus on tehty, joten heidät on poissuljettu tilastollisesta laskennasta. Lisäksi kolmella potilaalla on seuranta-aikana operoitu myös toisen polven eturistiside, joten heitäkään ei ole otettu tilastoanalyyseihin mukaan. Näin ollen lopullisessa tilastoanalyysissä on mukana 63 potilasta (22 potilasta DB-ryhmästä, 21 potilasta SBB-ryhmästä, ja 2 potilasta SBM-ryhmästä). Potilaiden keski-ikä leikkaushetkellä oli 33 vuotta. Tilastollista eroa ryhmien välillä ei ollut leikkausajankohdassa (viive vamman ja leikkauksen välillä), seuranta-ajassa, iässä, pituudessa, painossa tai sukupuolessa. Leikkaustekniikka Tutkimuksessa käytetyt leikkaustekniikat on kuvattu yksityiskohtaisesti jo aiemmin (7,1). Lyhyesti, käytimme anteromediaalisia työskentelyportteja ja vapaan käden tekniikkaa femurtunnelien tekemiseen (2 tunnelia tuplasiirretekniikassa, 1 tunneli yhden siirteen tekniikassa). Emme käyttäneet transtibiaalitekniikkaa tai ohjureita femurtunneleita tehdessämme. Tibiakanavien porauksessa käytimme tibiaohjainta, jonka avulla teimme kaksi tibiatunnelia tuplasiirretekniikassa, ja yhden tibiatunnelin yhden siirteen tekniikassa. Porauksissa ei käytetty pakkaavia poria tai tunnelien laajentamista, koska niiden ei ole osoitettu parantavan siirteiden kiinnityslujuutta luuhun (11,12). Siirteet tehtiin potilaan hamstring-jänteistä ja kiinnitettiin porakanaviin joko biohajoavin ruuvein (Hexalon, Inion) (DB- ja SBB-ryhmät) tai metalliruuvein (Timoni) (SBM-ryhmä). Taulukko 1. Leikkauslöydökset ja leikkausaika. (DB = tuplasiirre ja biohajoavat ruuvit, SBB = yksi siirre ja biohajoavat ruuvit, SBM = yksi siirre ja metalliruuvit). Isoloitu ACL-rek. ACL-rek. ja men. osa-resektio ACL-rek ja men. fiksaatio Leikkausaika (min.)* DB =25) SBB =27) SBM =25) Sign. 11 13 1 NS 12 12 12 NS 2 2 3 NS 8 (12) 66 (16) 67 (13) p=.2 *Keskiarvo (SD), NS=ei merkitsevyyttä Kuntoutus Kuntoutus oli sama kaikissa ryhmissä. Vapaa mobilisaatio sallittiin, saranalastoja ei käytetty. Kyynärsauvoilla kevennettiin liikkumista viikkoa. Isometriset lihasharjoitukset aloitettiin heti. Kuntopyöräharjoittelu aloitettiin 1 kk:n kuluttua. Juoksu oli sallittu 3 kk:n kuluttua, pallopelit ja laskettelu 6 kk:n kuluttua. Seurantamenetelmät Polvien tutkimisessa ja arvioinnissa käytettiin IKDC (13) ja Lysholm (1) -polvipisteytyksiä. Lisäksi mitattiin polvien etu-takasuuntainen stabiliteetti KT 1 mittauslaitteella (15) sekä arvioitiin rotaatiostabiliteetti pivot shift -testillä. Nämä arviot tehtiin ennen leikkausta, 1-vuotisseurannassa, ja 2-vuotisseurannassa. Stabiliteetin arviointi tehtiin lisäksi myös poliklinikkakontrollien yhteydessä 1 kk:n, 3 kk:n ja 6 kk:n kuluttua leikkauksesta. Rtg-kuvaukset tehtiin pre- ja postoperatiivisesti mahdollisen artroosin ja siirteiden paikkojen määrittämiseksi. Tilastollinen analyysi Tilastollisessa analyysissä käytettiin SPSS 11.-ohjelmaa (SPSS, Inc., Chicago, Illinois, USA). Keskiarvojen (jatkuva muuttuja) vertailussa käytettiin varianssianalyysiä (ANOVA) ja t-testiä. Luokkamuuttujien analyysi tehtiin ristiintaulukoinnilla ja Chi-neliötestillä. Tilastollisesti merkitseväksi katsottiin p<.5. Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 3 3 27 SOT 39
Taulukko 2. Pivot shift -testi preoperatiivisesti, 1-vuotisseurannassa ja 2-vuotisseurannassa operoidusta polvesta (DB = tuplasiirre ja biohajoavat ruuvit, SBB = yksi siirre ja biohajoavat ruuvit, SBM = yksi siirre ja metalliruuvit). Pivot shift -testi Preoperatiivisesti I 1-v. seurannassa I 2-v. seurannassa I NS=ei merkitsevyyttä DB SBB SBM Sign. = 25) 21 = 22) 22 = 22) 18 = 27) 7 19 1 = 23) 1 9 = 21) 16 1 = 25) 1 15 NS = 23) 16 7 p=.5 = 2) 1 1 p=.78 Taulukko 3. Operoidun polven AP-suuntainen stabiliteetti verrattuna terveeseen polveen KT-1 -stabiliteettimittarilla (13 N) arvioituna (mm) ennen operaatiota ja seuranta-aikana. (DB = tuplasiirre ja biohajoavat ruuvit, SBB = yksi siirre ja biohajoavat ruuvit, SBM = yksi siirre ja metalliruuvit). Keskiarvo (SD). DB SBB SBM Sign. = 22) =23) = 23) Preoperatiivisesti. (1.7) 3.9 (3.1).3 (2.5) NS 1 kk:n kuluttua.5 (2.1) 1.1 (1.7) 1.1 (2.9) NS 3 kk:n kuluttua.1 (2.8) 1. (1.6) 2.8 (3.5) NS 6 kk:n kuluttua.2 (2.1) 2. (1.8) 1.3 (2.3) NS 1 vuoden kuluttua 1.6 (2.3) 1.7 (2.2) 1. (2.7) NS 2 vuoden kuluttua = 22) 1.3 (2.1) NS=ei merkitsevyyttä =21) 2.2 (2.9) = 2) 2.1 (2.) NS Tulokset Leikkauslöydös Isoloituja ACL-vammoja oli noin puolella kaikista potilaista. Lopuilla potilaista oli myös nivelkierukkavamma ACL-vamman lisäksi. Leikkauslöydösten suhteen ryhmien välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisia eroja. Sen sijaan leikkausaika oli hieman pitempi tuplasiirreryhmässä kuin yhden siirteen ryhmissä (taulukko 1). Stabiliteetti Polven rotaatiostabiliteetti oli merkitsevästi parempi tuplasiirteellä leikatuilla potilailla verrattuna yhdellä siirteellä leikattuihin potilaisiin 1-vuotisseurannassa (p=.5) (taulukko 2). Myös 2-vuotisseurannassa DB-ryhmällä oli merkitsevästi parempi tulos kuin SBM-ryhmällä (p<.5), vaikkakaan eroa ei tullut SBB-ryhmään. Jos ne 7 siirteen pettämistä (5 SBB-ryhmässä), jotka poissuljettiin tutkimuksesta revisioleikkaukseen johtaneen instabiliteetin vuoksi, olisi otettu mukaan tilastoanalyyseihin, olisi DB-ryhmän tulos ollut myös SBB-ryhmän tulosta tilastollisesti parempi (p<.5). Polven etu-takasuuntaisessa stabiliteetissa ei ollut tilastollista eroa ryhmien välillä, vaikkakin 2-vuotisseurannassa tuplasiirteellä näytettiin saavan hieman stabiilimpi tulos kuin yhden siirteen tekniikalla (taulukko 3). Polvipisteytykset IKDC-luokituksen (13) ja Lysholmin (1) pisteytyksen perusteella ryhmien välillä ei ollut tilastollista eroa ennen leikkausta eikä myöskään sen jälkeen 1-vuotisseurannassa tai 2-vuotisseurannassa. Sen sijaan jokaisessa ryhmässä saatiin leikkaamalla aikaan huomattava, tilastollisesti merkitsevä parannus pisteissä verrattuna ennen leikkausta saatuihin polvipisteytyksiin (p<.1). Ainoastaan yksi potilas joutui lopettamaan urheilun (SBB-ryhmässä) eturisrisiderekonstruktion jälkeen. Muut potilaat pystyivät palaamaan urheilun pariin takaisin joko omalle tasolleen tai hieman alemmalle tasolle S). Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 3 3 27 SOT 351
Siirteen pettäminen Seuranta-aikana 7 potilaalla on siirre pettänyt uuden vamman vuoksi ja uusintaleikkaus on tehty. Näistä 6 potilasta oli alunperin operoitu perinteisellä yhden siirteen tekniikalla, ja uusi vamma tapahtui kohtalaisen pienen voiman seurauksena. Tuplasiirreryhmässä tapahtui ainoastaan yksi siirteen uudelleen katkeaminen, ja sekin tapahtui potilaan pudotessa katolta. Samassa yhteydessä kyseiseltä potilaalta murtui myös luita, joten kyseessä oli suurienerginen vamma. Pohdinta Tämä prospektiivinen, randomoitu 2-vuotisseurantatutkimus osoitti, että tuplasiirretekniikkamme hamstring-jännesiirteillä ja biohajoavin ruuvein kiinnitettynä tuottaa merkitsevästi paremman rotaatiostabiliteetin polveen kuin yhden siirteen tekniikka samoilla jännesiirteillä ja samankaltaisin kiinnitysmenetelmin. Tuplasiirretekniikka on myös selkeästi kestävämpi kuin yhden siirteen tekniikka, koska ainoastaan yhdellä potilaalla tuplasiirre petti, ja sekin vaati suurienergisen vamman, kun taas potilailla, joilla eturistiside oli rekonstruoitu yhden siirteen tekniikalla, tapahtui kuusi uusintaleikkaukseen johtanutta siirteen pettämistä hyvin pienelläkin vammaenergialla. Käytännössä tämä kuvastaa sitä seikkaa, joka on aiemmin jo osoitettu biomekaanisesti, että tuplasiirretekniikalla pystytään paremmin estämään polven rotaatioinstabiliteettia ja siitä aiheutuvia polven nuljahduksia ja mahdollisia siirteen uudelleen pettämisiä ( 6). Myös polven etu-takasuuntaisessa stabiliteetissa oli pieni ero tuplasiirteen hyväksi (n. 1 mm), vaikkakaan tilastollista eroa ryhmien välillä ei ollut. Edellä mainitut tulokset ovat samankaltaisia kuin mitä aikaisemmissa prospektiivisissa kliinisissä tutkimuksissa on havaittu (7 9,16,17). Aikaisempien tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että tuplasiirretekniikka, jossa on käytetty vain yhtä tibia-tunnelia ja kahta femur-tunnelia, johtaa huonompaan tulokseen kuin tekniikka, jossa sekä tibiassa että femurissa on kaksi tunnelia (18,19). Samoin transtibiaalitekniikan käyttäminen femur-tunneleita tehtäessä näyttäisi johtavan huonompiin tuloksiin kuin anteromediaalisista portaaleista suoritettu femurtunnelien paikkojen määrittäminen ja poraaminen (8). Tämä huomio vaikuttaa loogiselta, koska transtibiaalitekniikassa femur-tunnelin paikka määräytyy tibia-tunnelin paikan perusteella. Jos tibia-tunneli ei ole optimaalisella paikalla, ajautuu femur-tunnelin paikkakin anatomisesti väärään kohtaan (useimmiten liian ylös ja eteen). Tämän vuoksi käytämme omassa tekniikassamme aina anteromediaalisia portaaleja femurtunnelien tekemiseen. Anteromediaalisia työskentelykanavia käytettäessä voidaan femurtunnelit ja tibiatunnelit asettaa toisistaan riippumattomasti, jolloin myös femurtunnelien sijainti on anatomisempi. Aikaisemmin on todistettu, että eturistisiteen femurinsertio on itse asiassa intercondylaarisen notchin seinämässä noin klo 1. (oikea polvi) tai klo 1. (vasen polvi), eikä notchin katossa, johon transtibiaalitekniikka femurtunnelin usimmiten ajaa (2). Omassa tutkimuksessamme polvipisteytyksillä ei ollut ryhmien välillä tilastollista eroa seuranta-aikana. Sen sijaan kaikissa ryhmissä saatiin huomattava parannus aikaan verrattuna leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen. Aikaisemmatkaan prospektiiviset, randomoidut kliiniset tutkimukset eivät ole pystyneet osoittamaan merkitseviä eroja tuplasiirretekniikan ja yhden siirteen tekniikan välillä polvipisteytyksissä, polven liikeradoissa, lihasvoimissa tai komplikaatioissa (7 9,16,17). Yhtään prospektiivista, randomoitua pitkäaikaisseurantaa asiasta ei ole vielä tehty, joten nähtäväksi jää, onko ryhmillä jatkossa myös muita eroja kuin se, että tuplasiirretekniikalla saadaan potilaalle stabiilimpi polvi kuin yhden siirteen tekniikalla. Teoreettisesti ajateltuna tuplasiirteellä aikaansaadun stabiilin polven pitäisi pystyä estämään tai vähentämään vammautuneen polven riskiä nivelrikon kehittymiselle paremmin kuin tilanteessa, jossa eturistisiderekonstruktion jälkeenkin polvessa on lievä rotaatioinstabiliteetti, joka altistaa polven toistuville nuljahduksille ja sitä kautta nivelrikon kehittymiselle. Kirjallisuus 1. Girgis FG, Marshall JL, Monajem A: The cruciate ligaments of the knee joint. Anatomical, functional and experimental analysis. Clin Orthop Relat Res. 1975;16:216-231. 2. Amis AA, Dawkins GP: Functional anatomy of the anterior cruciate ligament. Fibre bundle actions related to ligament replacements and injuries. J Bone Joint Surg Br. 1991;73- B:26-267. 3. Ferretti M, Levicoff EA, Macpherson TA, Moreland MS, Cohen M, Fu FH: The fetal anterior cruciate ligament: An anatomic and histologic study. Arthroscopy. 27;23:278-283.. Woo SL, Kanamori A, Zeminski J, Yagi M, Papageorgiou C, Fu FH: The effectiveness of reconstruction of the anterior cruciate ligament with hamstring and patellar tendon. A cadaveric study comparing anterior tibial and rotational loads. J Bone Joint Surg Am. 22;8-A:97-91. 352 SOT 3 27 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 3
5. Yagi M, Wong EK, Kanamori A, Debski RE, Fu FH, Woo SL: Biomechanical analysis of an anatomic anterior cruciate ligament reconstruction. Am J Sports Med. 22;3:66-666. 6. Tashman S, Collon D, Anderson K, Kolowich P, Anderst W: Abnormal rotational knee motion during running after anterior cruciate ligament reconstruction. Am J Sports Med. 2;32:975-983. 7. Järvelä T: Double-bundle versus single-bundle anterior cruciate ligament reconstruction: a prospective, randomize clinical study. Knee Surg, Sports Traumatol, Arthrosc. 27;15:5-57. 8. Aglietti P, Giron F, Cuomo P, Losco M, Mondanelli N: Singleand double-incision double-bundle ACL reconstruction. Clin Orthop Relat Res 27;5:18-113. 9. Muneta T, Koga H, Mochizuki T, Ju YJ, Hara K, Nimura A, ym: A prospective randomized study of -strand semitendinosus tendon anterior cruciate ligament reconstruction comparing single-bundle and double-bundle techniques. Arthroscopy 27;23:618-628. 1. Järvelä T, Sihvonen R, Järvinen M: Eturistisiteen korjausleikkaus hamstring-jännesiirteellä: Prospektiivinen, randomisoitu kliininen tutkimus metallista tai elimistössä liukenevaa ruuvia kiinnitysmenetelmänä käyttäen. Suom Ortop Traumatol 25;28:223-228. 11. Nurmi JT, Kannus P, Sievänen H, Järvinen M, Järvinen TL: Compaction drilling does not increase the initial fixation strength of the hamstring tendon graft in anterior cruciate ligament reconstruction in a cadaver model. Am J Sports Med. 23;31:353-358. 12. Nurmi JT, Kannus P, Sievänen H, Järvelä T, Järvinen M, Järvinen TL: Interference screw fixation of soft tissue grafts in anterior cruciate ligament reconstruction. Part I: Effect of tunnel compaction by serial dilators vs. extraction drilling on the initial fixation strength. Am J Sports Med. 2;32:11-17. 13. Hefti F, Drobny T, Hackenbusch W, Kipfer WC, Holzach P, Jakob RP, ym: Evaluation of knee ligament injuries: the OAK and IKDC forms. In: Jakob RP, Staubli H-U (eds) The knee and the cruciate ligament. Springer, Berlin Heidelberg New York 199: pp 13-139. 1. Lysholm J, Gillquist J: Evaluation of knee ligament surgery results with special emphasis on use of scoring scale. Am J Sports Med. 1982;1:15-15. 15. Daniel DM, Malcom LL, Losse G, Stone ML, Sachs R, Burks R: Instrumented measurement of anterior laxity of the knee. J Bone Joint Surg Am. 1985;67-A:72-726. 16. Yagi M, Kuroda R, Nagamune K, Yoshiya S, Kurosaka M: Double-bundle ACL reconstruction can improve rotational stability. Clin Orthop Relat Res 27;5:1-17. 17. Yasuda K, Kondo E, Ichiyama H, Tanabe Y, Tohyama H: Clinical evaluation of anatomic double-bundle anterior cruciate ligament reconstruction procedure using hamstring tendon grafts: Comparison among 3 different procedures. Arthroscopy. 26;22:2-251. 18. Adachi N, Ochi M, Uchio Y, Iwasa J, Kuriwaka M, Ito Y: Reconstruction of the anterior cruciate ligament. Single- versus double-bundle multistranded hamstring tendons. J Bone Joint Surg Br. 2;86-B:515-52. 19. Hamada M, Shino K, Horibe S, Mitsuoka T, Miyama T, Shiozaki Y, ym: Single- versus bi-socket anterior cruciate ligament reconstruction using autogenous multiple-stranded hamstring tendons with endobutton femoral fixation. A prospective study. Arthroscopy. 21;17:81-87. 2. Harner CD, Baek GH, Vogrin TM, Carlin GJ, Kashiwaguchi S, Woo SL: Quantitative analysis of human cruciate ligament insertions. Arthroscopy. 1999;15:71-79. Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 3 3 27 SOT 353