Suomen uusi aluerakenne kenen kehityskuvan ehdoilla? YTT, FT, Sami Moisio Professori Oulun yliopisto

Suomen uusi aluerakenne kenen kehityskuvan ehdoilla? YTT, FT, Sami Moisio Professori Oulun yliopisto

Aluerakenne Aluerakenne vai yhdyskuntarakenne? Aluerakenteen perusosien erittely 1 Instituutiot 2 Infrastruktuurit 3 Tulonsiirtomekanismit 4 Väestö ja muut resurssit 5 Yksityisen pääoman muodostelmat 6 Valtion aluerakenteen tehtävä

Hajautettu aluerakenne

1995: Alueiden käyttö ja aluerakenne 2017 Siirtyminen kohden ns. tietoyhteiskuntaa Kansainvälistyminen Ylikansallisen suunnittelun ja päätöksenteon merkityksen kasvu Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen idea (vetoaminen hajautumiskehityksen ekologisiin vaikutuksiin sekä pirstoutumisen aiheuttamiin kustannuksiin) Aluerakenteen kehityksen uhkakuvana on, että vain pääkaupunkiseutu pystyy menestymään. Mahdollisesti ehkä Tampere, Turku ja Oulu pysyvät alueiden taloudellisessa kilpailussa jotenkin mukana, mutta muut alueet näivettyvät (s. 19)

Hajautettu kilpailuvaltio Yleisen yhteiskuntapolitiikan muutos viimeistään 1990- luvun laman tietämillä > koko poliittisen kentän siirtymä Vientiyritysten hintakilpailukyvyn painotuksesta alueiden ja paikkakuntien kilpailukyvyn painotukseen Alueellinen ja sosiaalinen tulontasoitus eivät asetu vastakkain kilpailukykypolitiikan kanssa Kaupunkiseutujen merkitys korostuu > reuna-alueiden ongelmat alkavat vähittäin kasaantua Kysymys uudenlaisen kilpailukykyisen väestön synnyttämisestä (osaaminen, kansainvälistyminen jne.) Kuitenkin laadullinen ero 1990-luvun ja noin 2002 alkaneen kehityksen välillä

2006: Globalisaation toinen vaihe Globalisaatioraporttien aika Suomen avautumisen edesauttaminen Erilaistuvat suuralueet Kilpailukyvyn ja tasoittamisen hahmottumattomuus Ekologinen kestävyys

Aluerakenne vedenjakajalla?

2009: Asiantuntijakonsensus? Asiantuntijaryhmissä 34 johtavaa virkamiestä 8 suurelta kaupunkiseudulta sekä 21 muuta edustajaa (valtio-organisaatiot, yliopistot ja kansalaisjärjestöt) Asiantuntijat arvioivat mahdollisia ja todennäköisiä tulevaisuuksia Talouden rakennemuutos suosii suuria kaupunkiseutuja tai ainakin aluerakennetta, jossa pieniä keskuksia on riittävän tiheästi. nousevat alat edellyttävät riittävän suurta väestökeskittymää Ajatus tilallisen kasautumisen, kilpailukyvyn, paikallisen innovaatiokyvyn, kansainvälistymisen ja osaamisen muodostamasta yhteydestä Keskeinen ilmiö: Näkemys siitä, että nykyinen hajautunut aluerakenne ei ole ollut haitaksi, mutta asetelma muuttuu väistämättä jatkossa Pitäisi tehdä aluepolitiikassa todellinen valinta tasaavan ja keskittävän välillä

2013: aluerakennevision (2040-2050) lähtökohdat Vision ja todellisuuden suhteesta (näkemys tavoiteltavasta aluerakenteesta ) Taustalla valtioneuvoston linjaukset liikennepolitiikasta ja valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet Muutostekijöiden tunnistaminen

Aluerakennepolitiikan viisi ajuria 1 Aluerakenteen optimoiminen kustannustehokkuuden näkökulmasta Politiikan ekonomisaatio (valtio liikeyrityksenä, konsernina, tuotantotaloudellinen logiikka, tehostamisen kulttuuri) 2 Aluerakenteen uudistaminen ekologisen kestävyyden perustalta Esim. ilmastolaki ja aluerakenne 3 Kaupunkipolitiikan uudistaminen Esim. INKA-ohjelma ja metropolipolitiikka 4 Aluerakenteen institutionaalisen perustan uudistaminen Kunnan, maakunnan tai seudun vakiintuminen tulevaisuuden paikallisvaltioksi

Kenen kehityskuva?

Kestävyys, kilpailukyky, kansainvälisyys

Kenen ehdoilla: kansallinen innovaatiojärjestelmä

Global cities/global city regionalism: tietointensiivisen talouden tilallinen kasaantuminen

Tulonsiirroista (Jari Kolehmainen, 2012)

Aluerakennepolitiikan nykyoletukset Valtioiden välinen kilpailu taloudellista Ei sotilaallista, ei resursseihin tai territorioon sidottua Kilpailu pohjimmiltaan osaamisperusteista, innovaatiokykyyn ja luovuuteen perustuvaa, ei-aineellista Parhaiten menestyy se, joka osaa sopeutua globalisaation toisen vaiheen asettamiin vaateisiin Huonoiten menestyy valtio, joka pitää kiinni vanhasta kansallisesta hankkeesta, pitää yllä tehottomia infrastruktuureja ja instituutioita eikä pyri luomaan alueelleen globaalin talouden kiinnekohtia Kansallinen selviytyminen mieltyy eritoten taloudellisena kysymyksenä Valtioalueen symbolinen ja strateginen merkitys vähenee niin kutsutuissa kansallisen selviytymisen strategioissa Kansallisen eheyden merkitys heikkenee Suurkaupunkiympäristöjen ja erityisalueiden merkitys talouskasvun tuottamisessa korostuu

Kohden uutta aluerakennepolitiikkaa? Kansantaloudellisen suuntauksen vahvistuminen Painopisteen siirtyminen suurkaupunkipolitiikkaan > kansallinen kilpailukyky rinnastuu voimakkaasti näiden seutujen kilpailukykyyn Hajautettujen rakenteiden taloudellisen tehottomuuden korostaminen > tasoittamis- ja kilpailukykypyrkimys asettuvat vastakkain Kansainvälisyyden lisääminen, huipun tavoittelu, houkuttelupolitiikan muodostuminen valtion keskeiseksi tehtäväksi Alueellisten erojen hyväksyminen (ovat tulosta alueiden ja paikkojen erilaisista kyvyistä kilpailla avoimilla markkinoilla) Reuna-alueiden näkeminen kokonaisuuksina, joilla voi olla mielekäs osa valtion osana, jos ne vain kykenevät hyödyntämään omat mahdollisuutensa > niistä ei kuitenkaan saa muodostua taakkaa muiden alueiden menestykselle (tulonsiirtounionin kriisi?) Alueellisesta universaalisuudesta ei luovuta, mutta paikkakuntien on kyettävä itse osoittamaan, että kykenevät toteuttamaan tätä periaatetta

Pohdittavaa 1 Alueellinen kehittämispolitiikka Aluerakenne ja puolueet Ylialueellisuus ja puolueuskottomuus 2 Haasteet Ideoinnin merkitys (hallinto, elinkeinot, rajojen ylittäminen) > asiantuntijavalta vs. poliittinen haaveilu Investoinnit (suurhankkeet?) Inhimillisyys (erilaistumisen monitasoisuus) 3 Kansalaisyhteiskunta Sosiaalis-ekologisista seikoista nousevat jännitteet vs. poliittisen yhteensovittamisen taito Valtiovallan alueellisen näkyvyyden suhde kansalaisyhteiskunnan eheyteen 4 Piristysruiskepolitiikka ja aluerakenne Stimulus suhteessa erilaisiin aluetalouksiin Stimulus ja tulonsiirtojärjestelmät Stimulus ja nuorisotyöttömyys alueittain