Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka Jäsentely (osa I) toimenpideohjelma (osa II) Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Innovaatio 47/2010
Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka Jäsentely (osa I) ja toimenpideohjelma (osa II) Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Innovaatio 47/2010
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Innovaatio 47/2010 Arbets- och näringsministeriets publikationer Innovationer 47/2010 MEE Publications Innovation 47/2010 Tekijät Författare Authors Työ- ja elinkeinoministeriön kysyntäinnovaatiot -ryhmä Julkaisuaika Publiceringstid Date Elokuu 2010 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka Jäsentely (osa I) ja toimenpideohjelma (osa II) Tiivistelmä Referat Abstract Kansallista innovaatiostrategiaa laadittaessa pyrittiin löytämään uusia kilpailuedun lähteitä kiristyvään globaaliin kilpailuun vastaamiseksi. Yhdeksi tärkeäksi politiikan kehityskohteeksi tunnistettiin kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka. Tämän pohjalta työ- ja elinkeinoministeriö on yhdessä sidosryhmien kanssa määrittänyt kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan kehittämisalueet ja laatinut politiikka-aluetta koskevan toimenpideohjelman. Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan tavoitteena on edistää innovaatioiden syntymistä ja leviämistä vahvistamalla innovaatioiden kysyntää ja parantamalla niiden käyttöönoton edellytyksiä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi hyödyntämällä julkisia hankintoja innovaatioiden edistämiseen tai vahvistamalla kysyntää sääntelyn ja standardien avulla. Käyttäjälähtöisellä innovaatiopolitiikalla puolestaan edistetään käyttäjien tarpeiden syvällisempää ymmärtämistä ja käyttäjien roolin vahvistamista innovaatiotoiminnassa. Tavoitteena on myös lisätä käyttäjien omiin tarpeisiinsa kehittämien innovaatioiden (käyttäjäinnovaatioiden) kaupallistamista. Raportti koostuu kahdesta osasta. Raportin I osassa kuvataan, mitä kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys merkitsee innovaatiopolitiikassa ja miksi tätä innovaatiopolitiikan uutta lähestymistapaa tarvitaan. Lisäksi siinä esitellään kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan eri osa-alueet: osaamistason nostaminen, sääntelyn uudistaminen, julkisen sektorin toimintamallit sekä kannusteiden kehittäminen. Raportin II osa sisältää lähivuosien kehittämistoimenpiteet. Toimenpideohjelmassa esitetään mm. julkisten hankintojen kehittäjäorganisaatioiden, kuten Hansel Oy:n, Motiva Oy:n, HAUS Oy:n innovaatioroolin vahvistamista keinoksi hyödyntää julkisia hankintoja innovoinnin tukena. Kansalaisten osallistumista julkisen sektorin palvelujen innovointiin voidaan helpottaa avaamalla julkisia tietovarantoja käyttäjien, käyttäjäyhteisöjen ja yritysten hyödynnettäväksi. Muotoilu nähdään aiempaa selvemmin osana käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa. Muotoilun käyttökohteita voivat olla sekä palvelut että tuotteet. Sen välineistön avulla voidaan etsiä vastauksia myös yhteiskunnallisiin haasteisiin. Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka on kansainvälisesti uusi politiikka-alue. Sen mahdollisuudet ovat mittavat. Suomi on erinomaisessa asemassa edelläkävijänä uuden politiikan muotoilussa ja toimeenpanossa. Edelläkävijyys asettaa myös haasteita, koska muualla kokeiltuja malleja tai politiikkavälineitä ei juuri ole. Haastavuutta lisää myös kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan monitahoisuus. Toimenpiteet koskettavat läpileikkaavasti paitsi TEM:n hallinnonalaa, myös monia muita hallinnonaloja. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyshenkilö: Innovaatio-osasto/Teija Palko, puh. 010 606 4122 ISSN 1797-3562 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 101 ISBN 978-952-227-416-8 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 20 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd
Esipuhe Hallituksen vuonna 2008 hyväksymässä kansallisessa innovaatiostrategiassa pyrittiin löytämään Suomelle uusia kilpailuedun lähteitä. Tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikalla on saatu hyviä tuloksia, mutta hyväksikin todettua politiikkaa on kyettävä uudistamaan toimintaympäristön muuttuessa ja globaalin kilpailun kiristyessä. Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka tunnistettiin strategiassa tärkeäksi kehityskohteeksi. Kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan lähempi tarkastelu avaa monessa suhteessa uudenlaisen innovaatiotoiminnan maailman: yksityisen sektorin rinnalla julkinen sektori voi toimia innovaatiotoiminnan edelläkävijänä. Kansalaiset voivat yksin ja yhteisöinä aikaisempaa helpommin osallistua innovaatiotoimintaan. Heidän osaamistaan on syytä hyödyntää innovaatiotoiminnassa. Muotoilua voi sanan laajemmassa merkityksessä soveltaa fyysisten tuotteiden visuaalisen ilmeen ja käytettävyyden parantamisen lisäksi julkisten palvelujen käyttäjälähtöiseen uudistamiseen. Yhteiskunnalliset haasteet kuten ilmastonmuutos voidaan kääntää kilpailueduiksi, jos niihin löydetään innovatiivisia ratkaisuja. Mahdollisuudet ovat valtavat, mutta niihin tarttuminen edellyttää uudenlaista asenneilmapiiriä, julkisen sektorin suurempaa kykyä riskinottoon ja uusien toimintatapojen omaksumista. Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka on kansainvälisesti uusi alue, joten muualla kokeiltuja malleja tai politiikkavälineitä ei ole kopioitaviksi. Suomi onkin monessa suhteessa edelläkävijä kysyntä- ja käyttäjälähtöisen politiikan muotoilussa ja toimeenpanossa. Edelläkävijyyteen, kuten kaikkeen innovatiiviseen toimintaan, liittyy riskejä. Uuden politiikan kaikkia haasteita, mahdollisuuksia ja toimintamekanismeja ei vielä täysin tunneta. Tässä raportissa esiteltävät toimenpiteet on yhdessä sidosryhmien kanssa tunnistettu vastauksiksi ongelmiin ja siksi näiden kohdalla politiikan onnistumisen edellytykset ovat hyvät. Yhteinen tekeminen parantaa toimenpiteiden vaikuttavuutta. Kysyntä- ja käyttäjälähtöisen politiikan jäsentely ja toimenpideohjelma valmisteltiin työ- ja elinkeinoministeriön kysyntäinnovaatiot-ryhmässä yhteistyössä laajan yksityisen ja julkisen sektorin toimijajoukon kanssa. Ministeriön puolesta haluan lämpimästi kiittää kaikkia työhön osallistuneita. Erityisesti European Touch Oy:n toimitusjohtaja Jari Kuusisto ja MIT:n professori Eric von Hippel ovat antaneet arvokasta asiantuntija-apua raportin valmistelussa. Raportissa on hyödynnetty Tekesin
rahoittamien ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston toteuttamien tutkimushankkeiden aineistoja, mistä aineiston tuottajille kiitokset. Petri Peltonen Ylijohtaja Työ- ja elinkeinoministeriö, innovaatio-osasto
Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka Jäsentely (osa I)
Sisältö Esipuhe... 5 Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka Jäsentely (osa I)... 7 1 Johdanto... 11 1.1 Innovaatiopolitiikan laaja-alaistuminen... 11 1.2 Kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan ominaispiirteitä... 12 1.3 Miksi kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiopolitiikkaa tarvitaan?... 14 2 Kysyntälähtöinen innovaatiopolitiikka... 16 2.1 Kysynnän vaikutus innovaatiotoimintaan... 16 2.2 Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan tavoitteet ja haasteet.. 17 2.3 Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan jäsentely... 20 2.3.1 Osaamistason nostaminen... 20 2.3.2 Sääntelyn uudistaminen... 22 2.3.3 Innovaatioiden kysyntää edistävien julkisen sektorin toimintamallien kehittäminen... 25 2.3.4 Kysyntälähtöisten innovaatioiden kannusteiden kehittäminen... 27 3 Käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka... 30 3.1 Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta... 30 3.1.1 Käyttäjien roolia innovaatiotoiminnassa vahvistavat tekijät... 32 3.1.2 Käyttäjätarpeiden analyysimenetelmiä... 34 3.1.3 Menetelmiä käyttäjien kehittämien innovaatioiden kaupallistamiseen ja käyttäjäinnovaatioiden tehokkaampaan hyödyntämiseen... 37 3.2 Käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka uusi näkökulma... 38 3.3 Käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan tavoitteet, määritelmä ja jäsentely... 39 3.3.1 Osaamistason nostaminen... 42 3.3.2 Sääntelyn uudistaminen... 44 3.3.3 Julkisen sektorin käyttäjälähtöisyyttä tukevat toimintamallit... 46 3.3.4 Käyttäjälähtöisten innovaatioiden kannusteiden kehittäminen... 48
1 Johdanto Innovaatiotoiminnassa ja sen toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset luovat innovaatiopolitiikallekin kehittämispaineita. Tarve kehittää innovaatiopolitiikkaa kysyntä- ja käyttäjälähtöiseen suuntaan nousi esille kansallisen innovaatiostrategian valmistelutyössä.1 Innovaatiopolitiikan tulisi pystyä vastaamaan entistä paremmin jatkuvasti kehittyvän ja monimuotoistuvan innovaatiotoiminnan haasteisiin. Sen tulisi myös hyödyntää tehokkaammin innovaatiotoiminnan muutoksen tarjoamia uusia mahdollisuuksia kansallisen kilpailuedun saavuttamiseksi. Innovaatiostrategiasta eduskunnalle annetussa selonteossa2 työ- ja elinkeinoministeriö velvoitettiin selvittämään, millainen politiikka parhaiten edistäisi kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa ja laatimaan sitä koskeva toimenpideohjelma. Tämän raportin tarkoituksena on vastata selonteossa annettuun tehtävään. Raportin alkuosassa (osa I) selostetaan, mitä kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys merkitsee innovaatiopolitiikan kannalta ja miten tunnistetut sisällöt voidaan jäsentää loogiseksi politiikkakehikoksi. Koska kyseessä on vasta kehittymässä oleva innovaatiopolitiikan alue, raportissa perustellaan myös yleisemmin kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan tarvetta, Raportin jälkimmäinen osa (osa II) sisältää toimenpideohjelman, joka pohjautuu raportin ensimmäiseen osaan. Kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys muodostaa monitahoisen kokonaisuuden, koska sen kattamat ilmiöt voivat liittyä niin julkisen sektorin, yritysten kuin yksittäisten kuluttajien toimintaan. Tästä syystä politiikkakehikon taustaan, perusteluihin ja politiikkaohjelman laadintaan on paneuduttu yhdessä useiden sidosryhmien kanssa ja käyttämällä uusinta tutkimustietoa. 1.1 Innovaatiopolitiikan laaja-alaistuminen Innovaatiotoiminta on monimuotoistunut viimeisten vuosien aikana ja voidaankin puhua varsin perustavaa laatua olevasta muutoksesta. Innovaatiotoiminta on laajentunut perinteisten alueiden ulkopuolelle. Samalla innovaatiotoiminnassa mukana olevien toimijoiden joukko on laajentunut kehittäjistä käyttäjien ja käyttäjäryhmien suuntaan. Innovaatiotoiminnan odotetaan kasvavassa määrin tarjoavan vastauksia moniin mittaviin yhteiskunnallisiin haasteisiin kuten hyvinvoinnin ylläpitämiseen, ilmastonmuutoksen hillintään ja energiankulutuksen vähentämiseen. Innovaatiotoiminnan muutoksen vuoksi innovaatiopolitiikan lähtökohdaksi on omaksuttu aikaisempaa laajempi innovaation käsite. Innovaatiopoliittisessa selonte- 1 Työ- ja elinkeinoministeriö (2008) Kansallinen innovaatiostrategia, Helsinki. 2 Valtioneuvosto (2009) Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko Eduskunnalle, VNS 5/2008, Valtioneuvosto, Helsinki. 11
ossa innovaatio määritetään painottamalla innovaation osaamislähtöisyyttä, monia erilaisia innovaatioiden lähteitä ja innovaatioiden uusia käyttökohteita. Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä osaamislähtöistä kilpailuetua. Osaamislähtöistä kilpailuetua syntyy mm. tieteellisestä tutkimuksesta, teknologiasta, liiketoimintamalleista, palveluratkaisuista, muotoilusta, brändeistä tai tavoista organisoida työtä ja tuotantoa. Tyypillisesti innovaatio syntyy useiden erityyppisten osaamisten yhdistelmänä. Hyödyntyessään innovaatioina osaamislähtöiset kilpailuedut edistävät elinkeinoelämän, yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehitystä. Innovaatiopolitiikka on tähän saakka painottunut innovaatioiden tarjonnan edistämiseen ja sen kohdealue on ollut melko suppea. Kysyntä- ja käyttäjälähtöisen lähestymistavan kautta innovaatiopolitiikka saa tarttumapinnan moniin innovaatiotoiminnan kannalta keskeisiin ja merkitykseltään nouseviin alueisiin. Tämä voi osaltaan parantaa innovaatiopolitiikan vaikuttavuutta. 1.2 Kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan ominaispiirteitä Kysyntä- ja käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka sisältää uusia näkökulmia, toimintamalleja ja kohderyhmiä, jotka täydentävät merkittävästi nykyistä innovaatiopolitiikkaa. Kysyntälähtöisessä innovaatiopolitiikassa painottuu makronäkökulma. Politiikan keinoilla vahvistetaan markkinoiden innovatiivisuutta, hyödynnetään markkinakysyntää ja ohjataan innovaatiotoimintaa. Markkinaolosuhteita pyritään parantamaan siten, että innovaatioiden käyttöönottaminen ja leviäminen tehostuvat (ks. kuva 1). Markkinoiden kannustinvaikutuksella viitataan niihin moninaisiin tapoihin, joilla markkinat houkuttelevat toimijoita innovaatiotoimintaan. Yrityksille nämä liittyvät voitontavoitteluun tai pakkoon paeta innovaatioiden avulla kaikkein kovinta markkinakilpailua. Yhteiskunnan kannalta nämä voivat liittyä poliittisten päätöksentekijöiden haluun ohjata markkinoiden kehityssuuntaa uusilla markkinatoimijoille asetettavilla vaatimuksilla kuten energiantehokkuuden lisäämisellä. Kysyntälähtöisessä innovaatiopolitiikassa korostuu lisäksi aiempaa kokonaisvaltaisempi, systeeminen lähestymistapa, jolla innovaatiopolitiikkaa toteutetaan. Se edellyttää eri politiikkavälineiden välistä nykyistä tiiviimpää koordinaatiota ja eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Lisäksi tarvitaan sektorikohtaisten erojen syvällistä ymmärrystä markkinoiden dynamiikassa (horisontaalinen yhteistyö). Laaja-alainen innovaatiotoiminta kohdistuu myös aiempaa laajempaan toimijajoukkoon, mikä edellyttää politiikan tekijöiden, toteuttajien ja sen kohteiden välistä yhteistyökykyä (vertikaalinen yhteistyö). Markkinoiden kehittymiseen vaikuttavat useat tekijät. Tehokkain tapa synnyttää ja kasvattaa kysyntää on useiden politiikan 12
toimenpiteiden samanaikainen käyttö. Tämä edellyttää toimenpiteiden ja niiden ajoituksen koordinointia. Käyttäjälähtöisyyteen kohdistuva innovaatiopolitiikka korostaa mikronäkökulmaa. Se pyrkii edistämään käyttäjien tarpeista lähteviä ja aktiivisten käyttäjien toteuttamia innovaatioita. Käyttäjälähtöisen politiikan erityinen haaste on hyödyntää ne mahdollisuudet, jotka sisältyvät yksilöiden ja yhteisöjen luovuuteen niin liiketoiminnassa kuin julkisten palveluiden uudistamisessa. Käyttäjälähtöisessä innovaatiopolitiikassa painottuvat käyttäjien tarpeista lähtevien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen, käyttäjien ja käyttäjäyhteisöjen osallistuminen kehitystyöhön sekä käyttäjien omien innovaatioiden entistä tehokkaampi hyödyntäminen (ks. kuva 1). Innovaatiopolitiikan painopiste on lähellä yksittäisiä markkinatoimijoita, joihin kuuluvat tuotteiden ja palveluiden käyttäjät sekä tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset ja organisaatiot. Käyttäjillä viitataan yleensä yksittäisiin loppukäyttäjiin, joita voivat olla kuluttajat ja julkisten palveluiden yhteydessä kansalaiset, mutta myös erilaiset käyttäjien yhteenliittymät, käyttäjäyhteisöt, jopa käyttäjämassat. Myös yritykset luetaan käyttäjiksi silloin, kun niitä tarkastellaan jonkin tuotteen tai palvelun loppukäyttäjinä. Käyttäjämassoilla tarkoitetaan suuria, etenkin internetissä toimivia käyttäjäryhmiä, joita on vaikeaa tai jopa mahdotonta rajata yksiselitteisesti. Kuva 1. Kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys innovaatiopolitiikassa Kysyntälähtöinen innovaatiopolitiikka Kasvavat innovaatiomyönteiset markkinat Käyttäjien aktivointi ja osallistaminen Käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka 13 12
1.3 Miksi kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiopolitiikkaa tarvitaan? Perinteiset innovaatiopolitiikan välineet ovat painottuneet innovaatioiden tarjonnan lisäämiseen. Näitä ovat esimerkiksi julkiset tutkimuspanostukset ja yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukeminen. Tämä toimintamalli on ollut pitkään vallitseva, ja se sopii hyvin yhteen niin sanotun lineaarisen innovaatiomallin ja talousteorian markkinapuuteajattelun kanssa. Lineaarinen malli antaa kuitenkin liian suppean kuvan innovaatiotoiminnasta. Esimerkiksi käyttäjien toteuttama innovointi tai markkinatoimijoiden yhdessä toteuttama innovointi eivät helposti sovi tähän malliin. Tämä on yksi syy, miksi innovaatiopolitiikkaa on nähty tarpeelliseksi uudistaa. Tavoitteena on täydentää nykyistä tarjontalähtöistä innovaatiopolitiikkaa niin, että yhteiskunnan piilevä osaaminen ja eräät innovaatiotoiminnassa vielä hyödyntämättömät politiikkavälineet saadaan palvelemaan talouden ja yhteiskunnan uudistumista ja hyvinvoinnin kasvua. Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan taustalla yhtenä keskeisenä ajatuksena on, että lupaavia innovaatioita on usein jo olemassa, mutta niiden leviämiselle on esteitä ja näitä voidaan vähentää kysyntään vaikuttavilla politiikkatoimenpiteillä. Esimerkiksi standardisoinnilla voidaan yhtenäistää tuotemäärityksiä ja näin vahvistaa markkinoiden kysyntää. Yhteiskunta voi myös toimia lupaavan innovaation ensimmäisenä käyttöönottajana ja siten auttaa innovoijia saamaan tärkeitä referenssejä. Innovaatioiden käyttöönottoon voi ratkaisevasti vaikuttaa pelkästään eri politiikkasektorien toiminnan koordinointi. Julkinen sektori voi omalla kysynnällään erittäin merkittävästi vaikuttaa kysyntälähtöiseen innovaatiopolitiikkaan. Julkiset hankintojen arvo Suomessa on noin 22 miljardia euroa, joka vastaa 15 prosenttia kansantuotteestamme. Jo muutaman prosentin tehokkaampi suuntaaminen innovaatioiden hankintaan voisi vastata Tekesin budjetin suuruusluokkaista lisäpanostusta julkisen sektorin tutkimus-, kehittämis- ja innovointirahoitukseen. Kysyntälähtöisellä innovaatiopolitiikalla voidaan pyrkiä myös tarttumaan yhteiskunnallisten haasteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Useat kehittyneiden talouksien kohtaamat yhteiskunnalliset haasteet kuten ilmastonmuutos ovat globaaleja. Jos näihin löydetään innovaatioiden avulla uusia ratkaisuja, innovaatioilla voisi olla globaalit markkinat. Käyttäjälähtöisellä innovaatiopolitiikalla pyritään lisäämään innovoijien määrää taloudessa ja laajemminkin yhteiskunnassa. Kyse on yhteiskunnan piilevän ja monesti hajallaan olevan osaamisen valjastamisesta innovaatiotoimintaan. Erityisesti tietotekniikan nopea kehitys on tarjonnut uusia välineitä käyttäjien omaehtoiseen ja yhteisölliseen innovointiin. Yritykset voivat myös merkittävästi aiempaa enemmän ulkoistaa innovaatiotoimintaansa ulkopuolisille kehittäjille. Käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka korostaa käyttäjien tarpeista ohjautuvaa innovaatiotoimintaa. Siinä on keskeistä käyttäjätiedon hyödyntäminen, yritysten ja 14
käyttäjien yhteinen tuotekehitys sekä käyttäjien oma innovaatiotoiminta. Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta voi parantaa merkittävästi tutkimus- ja kehittämistoiminnassa onnistumisen todennäköisyyttä. 15 14
2 Kysyntälähtöinen innovaatiopolitiikka 2.1 Kysynnän vaikutus innovaatiotoimintaan Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan lähtökohtana on, että tarjonnan lisäksi innovaatioita ja niiden leviämistä voidaan edistää kysyntään kohdistuvalla politiikalla. Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan tavoitteena on vaikuttaa markkinoihin siten, että innovaatiotoiminnalle syntyy suotuisat olosuhteet. Perusoletus on, että markkinat ja kilpailu ovat innovaatiotoiminnan tärkeimmät kannustimet ja ne vaikuttavat ratkaisevasti myös innovaatioiden leviämiseen. Kysynnän ja markkinoiden vahvistaminen parantaa innovaatiotoiminnan kannustimia kasvattamalla innovaatiotoiminnasta saatavia palkkioita (ks. kuva 2). Kysynnän vahvistuminen yleensä lisää kilpailua, mikä edelleen lisää innovaatiokannustimia. Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan toimenpiteet kohdistuvat erityisesti innovaatiosyklin loppuvaiheeseen, jossa kehittymättömät markkinat saattavat rajoittaa innovaatioiden tehokasta hyödyntämistä. Kysyntää pyritään suuntaamaan politiikan avulla innovaatioihin. Tavoitteena on parantaa markkinoiden toimivuutta ja tehostaa innovaatioiden myönteistä vaikutusta talouskasvuun ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Kuva 2. Kysynnän vaikutus innovaatiokannustimiin Suuremmat ja vahvistuvat markkinat Kasvavat innovaatiotoiminnan palkkiot kannusteena Positiivinen kilpailupaine edistää uusien ratkaisujen syntymistä 16
2.2 Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan tavoitteet ja haasteet Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan tavoite on synnyttää innovaatioille uusia markkinoita ja edistää innovaatioiden kysynnän kasvua. Kysyntälähtöinen innovaatiopolitiikka ja sen tavoitteet voidaan määritellä seuraavasti.3 Kysyntälähtöisellä innovaatiopolitiikalla edistetään innovaatioiden syntymistä ja leviämistä vahvistamalla innovaatioiden kysyntää ja parantamalla niiden käyttöönoton edellytyksiä markkinoilla. Politiikan avulla pyritään edistämään innovaatioiden kysyntää ja kilpailua markkinoilla, jotta ne osaltaan toimisivat tehokkaina ajureina innovaatioiden syntymiselle ja leviämiselle.4 Ensisijainen tarkoitus on poistaa esteitä, jotka vaikuttavat kielteisesti markkinoihin. Kannusteita innovaatioiden kehittämiseen voidaan luoda esimerkiksi verohelpotuksin tai suuntaamalla julkisia hankintoja innovatiivisiin tuotteisiin, palveluihin ja ratkaisuihin. Julkinen sektori voi myös asettaa haastavia tavoitteita sääntelyllä ja siten lisätä yritysten motivaatiota innovointiin. Pullonkauloja ovat sääntelyn innovaatiotoimintaa heikentävät vaikutukset ja kilpailun rajoitteet. Julkisen sektorin hankintatoiminta saattaa olla liian hajautunutta, jotta se muodostaisi riittävän tehokkaan kannusteen uusien innovaatioiden kehittämiseen. Julkisen kysynnän suuntaaminen innovaatioihin konkretisoituu julkisissa hankinnoissa. Euroopan unionissa julkisten hankintojen osuus bruttokansantuotteesta on 16 prosenttia.5 Hankintojen suurella volyymilla julkinen sektori voi merkittävästi vaikuttaa innovaatioiden kysyntään. Yksityisen sektorin kysyntää voidaan pyrkiä ohjaamaan esimerkiksi sääntelyn, verotuksen, hinnoittelun, standardisoinnin ja kilpailupolitiikan avulla. Kuluttajien valintoihin voidaan vaikuttaa suosituksilla, merkinnöillä ja kuluttajapolitiikalla. Julkinen sektori voi toimia esikuvana ottamalla käyttöön innovatiivisia tuotteita ja palveluita. Näin julkinen sektori voi toiminnallaan synnyttää luottamusta innovaatioihin ja vaikuttaa siten epäsuorasti kysynnän laatuun. Globaalit ja yhteiskunnalliset haasteet luovat merkittäviä markkinoita innovatiivisille tuotteille ja palveluille. Kysyntälähtöisellä innovaatiopolitiikalla markkinoita voidaan kannustaa kehittämään näihin ratkaisuja ja edistää näin uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tällöin politiikassa tarvitaan syvällistä ymmärrystä siitä, 3 Blind, K, Edler, J, Georghiou, L. Uwarra, E. Cox, D. Rigby, J. and Nugroho, Y. (2009) Monitoring and Evaluation Methodology for the EU Lead Market Initiative - A Concept Development, PRO INNO Europe initiative, European Commission, Brussels, Belgium; OECD (2009) Demand-Led Innovation: Key Messages to the OECD Innovation Strategy, DSTI/IND/STP (2009)3, Paris, France; Edler, J. 2009, Demand Policies for Innovation in EU CEE countries, Innovation for Competitiveness Workshop INCOM, Prague, Czech Republic; Cunningham, P. (2009) Demand-side Innovation Policies, Policy Brief No:1 (2009), European Commission, Pro Inno Europe, Policy Tend Chart, Brussels, Belgium. 4 Georghiou, L. (2006) Effective Innovation Policies for Europe the Missing Demand-side, contribution to the project Globalisation Challenges for Europe and Finland organised by the Secretariat of the Economic Council, Prime Minister s Office, Helsinki, Finland; Lovio, R. (2009), Näkökulmia innovaatiotoiminnan ja politiikan muutoksiin 2000-luvulla, Markkinoinnin- ja johtamisen laitos, Helsingin kauppakorkeakoulu, Helsinki, Finland.. 5 http://www.proinno-europe.eu/doc/procurement_manuscript.pdf (vierailtu 22.6.2010) 16 17
mitä markkinoiden toiminnassa pyritään parantamaan sekä miten ja millä välineillä markkinoiden syntyyn ja kasvuun voidaan tehokkaasti vaikuttaa Ilmastonmuutoksen hidastaminen esimerkiksi edellyttää teknologisen kehityksen lisäksi kysynnän suuntaamista kestävän kehityksen mukaisiin tuotteisiin, palveluihin ja toimintamalleihin. Suomen ilmasto- ja energiapolitiikassa tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80 prosentilla vuoden 1990 määrästä vuoteen 2050 mennessä. Haastaviin tavoitteisiin pyritään ensisijaisesti energiatehokkuutta parantamalla ja energiaa säästämällä. Vuonna 2009 määriteltiin sektorikohtaiset toimenpiteet, joilla tavoitteisiin pyritään. Tiukentuvilla säädöksillä, verotuksella sekä taloudellisilla ohjaus- ja tukitoimilla tehostetaan rakennetun ympäristön, liikenteen ja teollisuuden energiankäyttöä sekä kannustetaan uusien energiaystävällisten ratkaisujen kehittämistä. Neuvonnalla ja energiatehokkuusmerkinnöillä pyritään ohjaamaan kuluttajia valitsemaan energiaa säästäviä ratkaisuja ja toimintatapoja. Rakennettu ympäristö on merkittävin osa-alue energiansäästön kannalta, sillä rakennusten energiankulutus on 40 % kaikesta käytetystä energiasta. Ympäristöministeriö, Sitra ja Tekes valmistelevat kansallista toimintaohjelmaa, jolla parannetaan rakentamisen energiatehokkuutta. Uudis- ja korjausrakentamisen energiamääräyksiä tiukennetaan vaiheittain. Taloudellisilla ohjaus- ja tukitoimilla kannustetaan energiatehokkuutta parantaviin korjaustoimiin. Kiristyvät säädökset lisäävät kysyntää uusille innovatiivisille rakenneratkaisuille ja energiatehokkaammille lämmitysjärjestelmille. Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan kokonaisvaltaisuus asettaa haasteita politiikan suunnittelulle. Erityisesti yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamisessa korostuu toimenpiteiden kokonaisvaltaisuuden vaatimus ja julkishallinnon eri alojen välisen yhteistyön merkitys. Yksittäiset ja erilliset politiikkatoimenpiteet eivät riitä varmistamaan innovaatiotoiminnan edistämistä sekä tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvua.6 Kokonaisvaltainen suunnittelu onnistuu, jos muutkin kuin perinteiset tutkimus- ja innovaatiotoimintaa ohjaavat hallinnonalat omaksuvat sen tavoitteekseen. Kun innovaatiopolitiikassa hyödynnetään muitakin kuin perinteisiä innovaatiopolitiikan välineitä, haasteena on politiikkojen tavoitteiden yhteensovittaminen ja arvottaminen. Julkisiin hankintoihin esimerkiksi kohdistuu taloudellisuuden ja laadun sekä ympäristö- ja yhteiskunnallisten tavoitteiden vaatimus. Kysyntälähtöisen politiikan toteuttamisessa vaaditaan eri toimijoiden keskinäistä yhteistyötä ja koordinaatiota. Systeemiseen innovaatiopolitiikkaan kuuluu julkisen sektorin yhteistyö keskeisten sidosryhmien kanssa esimerkiksi sääntelyn ja 6 Valtioneuvosto (2009) Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko Eduskunnalle, VNS 5/2008, Valtioneuvosto, Helsinki. 18
standardien kehittämisessä. Myös uudet Euroopan unionin kysyntälähtöiseen innovaatiopolitiikkaan kuuluvat toimet, kuten edelläkävijämarkkina-aloite, edellyttävät poikkihallinnollista yhteistyötä kansallisesti ja Euroopan unionissa.7 Haastavuutta lisäävät sektoreiden väliset erot. Ympäristö- ja energiasektorilla innovaatioiden kysynnän vahvistaminen voi edellyttää useiden politiikkavälineiden, kuten verokannusteiden, sääntelyn ja julkisten hankintojen suunnitelmallista hyödyntämistä. Puolustussektorilla julkiset hankinnat muodostavat suurimman osan kysynnästä. Kuva 3. Esimerkki kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan soveltamisesta yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan välineitä ja teema-alueita Sääntely Ilmastonmuutoksen hillintä Energiatehokkuus, biopolttoaineet Kestävä kulutus Biotuotteet, kierrätys Puhdas vesi ja ilma Liikenne Älykkäät järjestelmät, kestävät liikennöintimuodot Terveys ja hyvinvointi Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, sähköiset ratkaisut Turvallisuus Julkisten palvelujen tuottavuus Sähköinen hallinto Julkinen sektori tienavaajana Tutkimus ja ennakointi Standardisointi [ Haastavat tavoitteet Suositukset ja merkinnät Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö Kuva 3 havainnollistaa tätä kokonaisvaltaista näkökulmaa. Pystyasennossa olevat soikiot edustavat yhteiskunnallisesti merkittäviä haasteita. Vaakapalkit esittävät käytettävissä olevia politiikkavälineitä. Innovaatioiden synnyttämiseksi kuhunkin haasteeseen tulisi suunnata samanaikaisesti useita kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan välineitä. 7 OECD (2009) Policies for demand-led innovation: Interim report. DSTI/IND/STP(2009)2, Paris, France. 18 19
2.3 Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan jäsentely Tätä työtä varten kysyntälähtöinen innovaatiopolitiikka on jaettu neljään osa-alueeseen: 1) osaamistason nostaminen 2) sääntelyn uudistaminen 3) julkisen sektorin toimintamallien kehittäminen 4) kannusteiden kehittäminen Jokaiseen osa-alueeseen on tunnistettu politiikkavälineitä, joilla voidaan vaikuttaa innovaatioiden edistämiseen kysynnän välityksellä. 2.3.1 Osaamistason nostaminen Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan tavoitteena ovat riittävän isot markkinat, joilla innovatiivisille tuotteille ja palveluille on kysyntää ja innovaatioita tuottavilla yrityksillä on siten hyvät menestymismahdollisuudet. Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan kehittämiseksi tarvitaan parempaa ymmärrystä siitä, miten julkista ja yksityistä kysyntää voidaan entistä enemmän ohjata innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin. Myös uusien kasvavien markkinoiden tunnistamisesta ja niillä menestymisen edellytyksistä tarvitaan parempaa tietoa ja osaamista. Yhteiskunnalliset haasteet ja niistä syntyvien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen muodostavat keskeisen osaamisalueen. Ennakoinnin avulla voidaan tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa yhteiskuntaan, toimintaympäristöön ja markkinoihin vaikuttavia muutostrendejä. Muutosprosessit avaavat usein uusia markkinoita ja ne vaikuttavat innovaatiotoimintaan. Muutoksia tapahtuu muun muassa. teknologioissa, markkinoilla, tuotannon organisoinnissa ja sosiaalisessa ympäristössä. Ennakoinnin avulla kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan toimenpiteitä voidaan suunnata toimintaympäristön muutosten edellyttämään suuntaan. On tärkeää tunnistaa mahdollisuudet ja haasteet. Yhtä tärkeää on viestiä ennakointituloksista kansalaisille, yrityksille ja julkishallinnolle. Viestinnällä voidaan lisätä tietoisuutta, joka vahvistaa kysyntää nousevien trendien mukaisesti. Ennakointitulosten viestinnällä voi olla myös suostutteleva vaikutus. Se voi esimerkiksi auttaa suurta yleisöä ymmärtämään ja hyväksymään yhteiskunnallisista haasteista johtuvat muutostarpeet. Tutkimuksella on tärkeä rooli yhteiskunnallisesti merkittävien haasteiden tunnistamisessa ja ratkaisemisessa. Tutkimuksella voidaan lisätä paitsi innovaatioiden kysyntään liittyvää osaamista myös kykyä tunnistaa kysyntälähtöisten innovaatioiden mahdollisuuksia. Tämä koskee yrityksiä ja julkista sektoria. Nykyisen tutkimustiedon hyödyntämisen lisäksi tarvitaan uutta kysyntälähtöisen innovaatiotoiminnan ja -politiikan tutkimusta. 20
Kuva 4. Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan jäsentely Osaamistason nostaminen Ennakointi - Muutostrendien ja edelläkävijyysmahdollisuuksien tunnistaminen - Tulosten viestinnän ulottaminen laajalle yleisölle Tutkimus - Kohdistaminen alueille, joilla tunnistetaan yhteiskunnallisesti merkittäviä haasteita - Kysyntäinnovaatioiden mahdollisuuksien tunnistaminen innovaatiotoiminnassa Koulutus ja osaaminen - Osaamisen parantaminen julkisissa hankinnoissa - Vaikuttaminen kuluttajien tietoisuuteen ja suhtautumiseen innovaatioiden hyödyistä - Standardisoinnin ja standardien hyödyntäminen Kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan osa-alueet Sääntelyn uudistaminen Säädösvalmistelu - Tulevaisuussuuntautuneen systeemisen sääntelyn edistäminen - Sääntelyn innovaatiomyönteisyyden lisääminen - Innovaatioita lisäävien haastavien tavoitteiden asettaminen markkinatoimijoille Suositukset ja merkinnät - Käyttäjien tiedostavien valintojen mahdollistaminen - Käyttöön ja kulutukseen vaikuttaminen Kilpailu ja markkinat - Markkinoiden toimivuuden parantaminen - Kilpailun korostaminen innovaatioiden ajurina Standardisointi - Markkinoita luovien ja innovaatioihin kannustavien standardien lisääminen - Standardisointijärjestelmän toimivuuden parantaminen Julkisen sektorin toimintamallien kehittäminen Kysyntälähtöinen innovaatiopolitiikka systeemisenä toimintatapana - Innovaatiotoimintaan liittyvän poliittisen päätöksenteon ennustettavuuden ja ennakoitavuuden parantaminen - Edellytysten luominen edelläkävijämarkkinoiden syntymiselle - Julkisen sektorin toimien johdonmukaisuuden parantaminen yhteisesti päätettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö (PPP) - Yhteistyön toimivuuteen vaikuttaminen sekä uusien mahdollisuuksien ja toimintamallien kartoitus - Kumppanuuden lisääminen julkisten palvelujen järjestämisessä Kannusteiden kehittäminen Rahoitukselliset kannustimet - Verotuksen käyttö ohjauskeinona - Rahoitus kysyntälähtöiselle T&K&I-toiminnalle Julkinen sektori tienavaajana - Julkinen sektori esikuvana uusien ratkaisujen käyttöönottamisessa - Panostukset demonstraatiohankkeisiin ja referenssilaitoksiin - Uusien toimintamallien pilotointiympäristöjen kehittäminen - Kannusteiden kehittäminen innovaatioita edistävien julkisten hankintojen lisäämiseksi - Julkisen sektorin tiedon ja sisältöjen kaupallisen hyödyntämisen helpottaminen 20 21
Markkinoiden ja kuluttajien asenteet ja kyky vastaanottaa innovaatioita ovat keskeisessä asemassa kysyntälähtöisessä innovaatiopolitiikassa. Kuluttajien lisääntynyt tietoisuus ja erityisesti myönteinen suhtautuminen innovaatioihin ja niiden hyötyihin voi vaikuttaa kysynnän suuntautumiseen ja laatuun. Nopea teknologian kehittyminen voi johtaa tilanteisiin, joissa kysyntä ei kehity yhtä nopeasti kuin tarjolla olevat ratkaisut ja osa innovaatiopotentiaalista jää hyödyntämättä. Kohdennetulla politiikalla voidaan lisätä kuluttajien tietoisuutta ja sitä kautta innovaatioiden kysyntää. Yksi tutkimuksen kohdealue on standardisointiin ja sen hyödyntämiseen liittyvän osaamisen vahvistaminen. Standardisoinnilla voidaan edistää innovaatioiden syntymistä ja helpottaa niiden markkinoille pääsyä. Riittämätön tietoisuus sen vaikutuksista haittaa standardisoinnin tehokasta hyödyntämistä innovaatiotoiminnan tukena. Erityisesti pk-yritysten ja julkisen sektorin tietoisuutta standardisoinnista ja sen hyödyistä tulisi parantaa. Myös julkisiin hankintoihin liittyvää osaamista tulisi parantaa. Innovatiivisten hankintojen tekeminen vaatii julkisen sektorin organisaatioilta uudenlaista osaamista ja uusien toimintamallien omaksumista. Hyviä käytäntöjä ja konkreettisia esimerkkejä tulisi hakea myös Suomen rajojen ulkopuolelta.8 2.3.2 Sääntelyn uudistaminen Sääntelyllä vaikutetaan yhteiskunnan, yritysten ja kansalaisten valintoihin, päätöksentekoon ja asioiden haluttavuuteen. Sääntely on siten keskeinen yhteiskuntaa ja yritysten liiketoimintaympäristöä muovaava tekijä. Laajassa merkityksessä sääntelyllä tarkoitetaan velvoittavia määräyksiä ja suosituksia mutta myös julkisen sektorin ja yritysten vapaaehtoisia sopimuksia. Sääntelyn tavoitteena on edistää yhteiskunnan kannalta toivottavien päämäärien kuten sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamista. Sääntely vaikuttaa suoraan ja epäsuorasti myös innovaatioiden tarjontaan ja kysyntään. Yrityksille sääntelyn tärkeä tehtävä on luoda kansainvälisesti kilpailukykyinen sääntely-ympäristö. Tärkeitä tekijöitä ovat kilpailuolosuhteiden ja markkinoiden toimivuuden parantaminen. Yksityisen ja julkisen sektorin rajapinnassa on tärkeää varmistaa kilpailun tasapuolisuus. Sääntelyn ja innovaatiotoiminnan suhde on monimutkainen ja vuorovaikutteinen. Uusien teknologioiden, tuotteiden ja liiketoimintaprosessien kehitys voi johtaa uusien markkinoiden syntymiseen ja markkinoiden toimintahäiriöihin, joihin sääntelyllä voidaan joutua puuttumaan. Sääntely vuorostaan voi vaikuttaa tuote-, palvelu-, prosessi-, markkinointi- ja organisaatioinnovaatioihin. Kilpailutilanteen, osaamisen, investointien ja verotuksen muutokset vaikuttavat vuorostaan innovaatiotoiminnan 8 Australian National Audit Office (2009) Innovation in the Public Sector: Enabling Better Performance, Driving New Directions, Commonwealth of Australia, Canberra, Australia; Treasury (2009) PUTTING THE FRONTLINE FIRST: smarter government, Presented to Parliament by the Chief Secretary to the Treasury by Command of Her Majesty, December 2009, London, UK.. 22
kannusteisiin ja riskeihin. Sääntelyn ja innovaatioiden muuttuva ja monimuotoinen suhde tekee sääntelyn käytön innovaatioiden edistämisessä haastavaksi tehtäväksi. Kysyntälähtöinen innovaatiopolitiikka pyrkii hyödyntämään sääntelyn myönteisiä vaikutuksia. Innovaatioiden kannalta hyvää sääntelyä on esimerkiksi niin sanottu suoritustason tai lopputuloksen määrittävä sääntely. Siinä säännellään haluttu suoritustaso tai lopputulos, mutta jätetään yrityksille laajat mahdollisuudet hyödyntää uusia teknologioita, ratkaisuja ja toimintatapoja, joilla tavoite saavutetaan. Innovaatioystävällisen sääntelyn piirteitä ovat myös ennakoitavuus, johdonmukaisuus ja suuntautuminen tulevaisuuteen. Myös sääntelyn ajoituksella voidaan vaikuttaa innovaatiotoimintaan. Vain järjestelmällinen sääntelyyn liittyvä osaaminen ja sen vaikutusten arviointi luovat edellytyksiä sille, että markkinatoimijoille pystytään asettamaan aidosti innovointiin kannustavia tavoitteita. Oikeudellisesti sitovan sääntelyn ohella on olemassa myös pehmeämpiä ohjauksen muotoja. Näihin sääntelyn muotoihin lukeutuvat suositukset ja merkinnät. Ne lisäävät tuotteiden, palveluiden ja prosessien läpinäkyvyyttä, jolloin kuluttajat pystyvät tekemään tiedostavia valintoja. Käyttöön ja kysynnän laatuun vaikuttaminen on tärkeä tekijä kysyntälähtöisessä innovaatiopolitiikassa. Yritysten innovaatiotoimintaa motivoi kilpailukyvyn ja markkina-aseman turvaamisen ohella sääntelyn määräämät tavoitteet, esimerkiksi ympäristöön vaikuttavien päästöjen vähentäminen.9 Ympäristöpolitiikan tavoitteet ja erityisesti ilmastopolitiikan täytäntöönpano merkitsevät suuria haasteita ja mahdollisuuksia teknologian kehittämiselle ja käyttöönotolle. Samalla avautuu ympäristöliiketoiminnalle uusia mahdollisuuksia. Ympäristöpoliittiset ohjelmat eivät yleensä sisällä arviota teknologian kehittämistarpeista. Teknologiaa tarkastellaan lähinnä siitä näkökulmasta, mille tasolle tavoitteet voidaan asettaa. On ilmeistä tarvetta tiivistää innovaatio- ja ympäristöpolitiikan välistä yhteistyötä. Hyvänä esimerkkinä innovaatiotavoitteen huomioivasta toimijoiden välisestä yhteistyöstä on ympäristöministeriön perustama ympäristöinnovaatiopaneeli. Sen tavoitteena on selvittää, miten ympäristöpolitiikka voisi aiempaa vahvemmin tukea ympäristöinnovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Pyrkimyksenä on edistää kustannustehokasta ympäristönsuojelua ja luoda edellytyksiä ympäristöliiketoiminnalle. Paneeli pyrkii myös lisäämään ympäristöhallinnon ja ympäristöteknologian kehittäjien vuoropuhelua ja parantamaan alan toimijoiden mahdollisuuksia seurata ympäristölainsäädännön kehitystä. Ympäristöinnovaatio-paneelin työn painopisteet ovat ilmastonmuutoksen torjunta, jätehuolto, luonnonvarojen kestävä käyttö, Itämeren suojelu ja ilmansuojelu.10 9 Department for Business Enterprise & Regulatory Reform (BERR) (2008) Regulation and innovation: evidence and policy implications, BERR Economics Paper No: 4, December 2008, London, UK. 10 Ympäristöministeriö (2009), Luonnos ympäristöpaneelin toimintasuunnitelmaksi, Ympäristön suojeluosasto, Helsinki, Finland. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=24757&lan=fi (vierailtu 22.6.2010) 23 22
Sääntely on erittäin voimakas politiikkaväline. Siksi on tärkeää, että säädösvalmistelussa huomioidaan järjestelmällisesti sääntelyn vaikutukset myös innovaatioiden kysyntään ja innovatiivisten markkinoiden kehitykseen. Tehtävä on hyvin haastava ja edellyttää osaamista, välineitä ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Muutamissa maissa on jo kiinnitetty huomiota sääntelyn ja innovaatioiden väliseen suhteeseen. Näissä maissa on otettu käyttöön toimintatapoja, joilla pyritään lisäämään sääntelyn myönteisiä vaikutuksia innovaatiotoiminnalle. Seuraavassa on lueteltu innovaatiomyönteisen sääntelyn periaatteet Iso-Britanniassa. Innovaatiomyönteiseen sääntelyyn voidaan pyrkiä noudattamalla seuraavia periaatteita:11 1 Sääntely on joustavaa siten, että yritykset voivat itse vaikuttaa siihen, millä keinoin ne saavuttavat asetetut tavoitteet. 2 Yrityksille tiedotetaan ajoissa sääntelyn muutoksista, jolloin niille jää aikaa sopeutua. 3 Sääntely asettaa kunniahimoisia tavoitteita, joita ei voida saavuttaa nykyisillä teknologioilla ja liiketoimintamalleilla. 4 Sääntely ja sen tavoitteet määritellään selkeästi ja niistä tiedotetaan ymmärrettävästi niin, että väärinymmärrysten mahdollisuus minimoituu. 5 Sääntely ja siitä yrityksille koituvat hallinnolliset kulut pyritään minimoimaan. 6 Sääntely tukee ja täydentää muita politiikkoja, jotka pyrkivät edistämään innovaatioita. Innovaatioystävällisen sääntelyn periaatteilla on monia yhtymäkohtia Euroopan unionin määrittelemiin paremman sääntelyn periaatteisiin. Standardeilla voidaan vaikuttaa innovaatiotoimintaan. Standardisointi on yhteisten sopimusten laatimista tuotteista ja toimintatavoista. Standardien tavoitteena on helpottaa elinkeinoelämän, julkishallinnon ja kansalaisten toimintaa. Lisäksi niillä parannetaan tuotteiden ja palveluiden toimintajärjestelmien yhteensopivuutta ja niihin liittyvää turvallisuutta. Standardeilla voidaan myös suojella ympäristöä ja helpottaa kotimaista ja kansainvälistä kauppaa. Standardeilla voidaan koota hajallaan olevaa kysyntää ja edistää tuotteiden ja palveluiden yhteensopivuutta ja siten lisätä innovatiivisten ratkaisujen kysyntää ja markkinoita. Aikaisemmin standardit perustuivat yleensä teknologiasidonnaisiin ratkaisuihin. Standardien perustuminen esimerkiksi suorituskykyvaatimuksiin mahdollistaa uusien ratkaisujen kehittämisen ja luo osaltaan kysyntää innovaatioille. Standardit voivat myös vakiinnuttaa ja selkiyttää markkinatilannetta erityisesti innovaatioiden kaupallistamisen varhaisessa vaiheessa. 11 Department for Business Enterprise & Regulatory Reform (BERR) (2008) Regulation and innovation: evidence and policy implications, BERR Economics Paper No: 4, December 2008, London, UK. 24
Markkinoita luovien ja innovaatioihin kannustavien standardien kehittämisessä ja käyttöönotossa on tärkeää, että standardisointijärjestelmän toimivuutta ja parantamista tarkastellaan standardisointipolitiikan ja standardisointijärjestelmän kehittämisen osana. Standardisoinnin tehokas hyödyntäminen innovaatiotoiminnassa edellyttää toimivaa ja dynaamista kansallista standardisointijärjestelmää. Sen lisäksi tarvitaan kanavat ja mekanismit, joiden avulla voidaan tehokkaasti vaikuttaa eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin. 2.3.3 Innovaatioiden kysyntää edistävien julkisen sektorin toimintamallien kehittäminen Kysyntälähtöinen innovaatiopolitiikka pyrkii kehittämään julkisen sektorin toimintamalleja innovaatioita suosiviksi. Olennaista toimintatapojen kehittämisessä on systeeminen lähestymistapa sekä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön tiivistäminen. Tärkeänä tavoitteena on innovaatiotoimintaan liittyvän poliittisen päätöksenteon ennustettavuus. Julkisen sektorin pitkäjänteinen ja johdonmukainen toiminta yhteisesti päätettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi luo pohjaa innovaatiomyönteisille markkinoille muun muassa vähentämällä innovaatiotoiminnan riskejä. Kokonaisvaltaisella politiikalla pyritään tietoisesti luomaan suotuisat olosuhteet, jotka kattavat koko innovaation kehityskaaren keksimisvaiheesta kaupallistamiseen.12 Euroopan unionilla on kysynnän lisäämiseen tähtäävä politiikka-alue, jonka tarkoitus on edistää edelläkävijämarkkinoiden syntymistä.13 Tavoitteena on parantaa eurooppalaista markkinaympäristöä siten, että se tarjoaisi paremmat olosuhteet uusien innovatiivisten markkinoiden syntymiselle ja kasvulle ja vahvistaisi edellytyksiä Euroopassa toimivien yritysten edelläkävijyyden kehittämiselle myös maailmanlaajuisesti. Nykyinen sisämarkkinoiden ja innovaatiojärjestelmän sirpaleisuus hidastaa edelläkävijämarkkinoiden ja edelläkävijämarkkina-aseman syntymistä Euroopan unionissa. Innovatiivisen yritystoiminnan motivaatio ja edellytykset syntyvät parhaiten riittävän laajoilla ja kasvavilla markkinoilla, joilla vallitsee tehokas kilpailu. Tällöin uusille tuotteille ja palveluille todennäköisimmin syntyy kysyntää ja tarjontaa. Kilpailu kannustaa tuottamaan uusia innovatiivisia ratkaisuja. Laajoilla kasvavilla markkinoilla ne voivat saavuttaa mittakaavaetuja ja merkittäviä tulovirtoja. Euroopan sisämarkkinoilla vahvan aseman saavuttaneet yritykset voivat päästä ensimmäisten joukossa kasvaville globaaleille markkinoille. Euroopan unionin vuonna 2008 käynnistämän edelläkävijämarkkina-aloitteen14 välineiksi on valittu sääntely, julkiset hankinnat ja standardisointi. Prioriteettialueiksi on valittu kestävä rakentaminen, biotuotteet, uusiutuva energia, kierrä- 12 Lovio, R. 2009, Näkökulmia innovaatiotoiminnan ja politiikan muutoksiin 2000-luvulla, Markkinoinnin- ja johtamisen laitos, Helsingin kauppakorkeakoulu, Helsinki, Finland. 13 European Commission (2006) Chapter 6: The Lead Markets approach to innovation policy European Competitiveness Report 2006. Luxembourg, Office for Official Publications of the European Communities, Brussels, Belgium. 14 http://ec.europa.eu/enterprise/policies/innovation/policy/lead-market-initiative (vierailtu 22.6.2010) 25 24
tys, suojatekstiilit ja sähköiset terveydenhuoltopalvelut. Kaikkiin liittyy laajempia strategisia, yhteiskunnallisia, taloudellisia ja ympäristöpoliittisia tavoitteita. Edelläkävijämarkkinoiden syntymiselle keskeiset ajurit voidaan jakaa viiteen ryhmään, jotka tulisi huomioida politiikassa15: 1 Kysyntäetu viittaa globaalia trendiä ennakoiviin kysyntä- ja markkinaolosuhteisiin kyseisessä maassa tai markkina-alueella. 2 Hinta- ja kustannusetu viittaa siihen, että jokin innovaatioversio on edullisempi kuin kilpailevat versiot, esimerkiksi teknologisen ratkaisun tai suurten ja tehokkaiden markkinoiden ansiosta. 3 Siirrettävyysetu on kyseessä silloin, kun vaativien asiakkaiden vuoksi kehitetyn ratkaisun ominaisuudet ja laatu ovat ylivoimaisia. Siirrettävyyteen vaikuttaa positiivisesti, mikäli alueen yritykset ovat luonteeltaan vientiin suuntautuneita. 4 Vientietu syntyy silloin, kun yritykset huomioivat laajempien markkinoiden vaatimukset tuotteiden, palveluiden ja ratkaisujen suunnittelussa. 5 Markkinarakenne-etu syntyy silloin, kun maassa tai alueella on kilpaillut ja hyvin toimivat markkinat. Tällöin yrityksillä on paine tuottaa korkeatasoisia tuotteita ja palveluita ja kilpailu pakottaa yritykset innovoimaan ja jatkuvasti ja nopeasti parantamaan tuotteita ja palveluita. Mitä vahvemmin yllä kuvatut piirteet löytyvät yksittäisillä markkinoilla, sitä paremmat edellytykset sillä on kehittyä edelläkävijämarkkinaksi. Myös julkisen ja yksityisen yhteistyötä lisäämällä voidaan edistää kysyntälähtöisen innovaatiopolitiikan tavoitteita. Erityyppiset yhteistyön ja kumppanuuden mallit, missä yhdistetään julkisen ja yksityisen sektorin osaamista, tarjoavat uusia mahdollisuuksia muun muassa julkisten palveluiden uudistamiseen. Samalla voidaan avata yrityksille merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Kumppanuudella tarkoitetaan toimintamallia, jossa julkisen sektorin toimija yhdessä yksityisten yritysten tai muiden järjestöjen kanssa pyrkii jonkin julkisen sektorin vastuulla olevan tehtävän tuottamiseen ja jakeluun. Kumppanuus perustuu yhdessä asetettuihin ja mitattavissa oleviin tavoitteisiin, toimijoille asetettuihin vastuisiin sekä luottamukseen ja avoimuuteen, jotka näin luovat innovaatiokannusteen kullekin toimijalle. Monet yhteiskunnan kohtaamat ongelmat ovat erittäin haastavia ja niiden ratkaiseminen edellyttää osaamisen ja resurssien ennakkoluulotonta kokoamista laajasti eri tahoilta. Edellytyksenä on hyvin toimiva osapuolten välinen vuoropuhelu ja kumppanuus sekä tahtotila yhteisten kehitysprojektien läpiviemiseen. 15 Beise, Marian ja Cleff, Thomas (2004) Assessing the lead market potential of countries for innovation projects, Journal of International Management, Vol. 10, Issue 4, 2004, p.453-477. 26
2.3.4 Kysyntälähtöisten innovaatioiden kannusteiden kehittäminen Kannusteilla pyritään vaikuttamaan yritysten motivaatioon kehittää innovaatioita. Näitä ovat suorat rahalliset kannusteet sekä julkisen ja yksityisen kysynnän suuntaaminen innovaatioihin. Kysyntälähtöisten innovaatioiden kannusteista ensimmäisenä ryhmänä voidaan mainita taloudelliset kannustimet, joihin kuuluvat muun muassa verotus ohjauskeinona sekä rahoitus kysyntälähtöiselle tutkimukselle, kehittämiselle ja innovaatiotoiminnalle. Verotuksella voidaan vaikuttaa innovatiivisten markkinoiden syntymiseen ja kasvuun. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että ohjaava vaikutus suosii aidosti innovatiivisia ratkaisuja. Välittömien vaikutusten lisäksi tulee myös huomioida verotuksen välilliset ja pidempiaikaiset vaikutukset. Julkisella rahoituksella voidaan kattaa ylimääräisiä kuluja ja riskejä, joita aiheutuu julkisten hankintojen suuntaamisesta innovaatioihin. Näitä voivat olla innovaation toiminnallisuuteen, taloudellisuuteen tai itse hankintaprosessiin liittyvät riskit. Riskien jakamisella ja siihen tarjottavalla rahoituksella voidaan madaltaa kynnystä innovaatioiden hankinnalle ja siten luoda kysyntää ja markkinoita innovatiivisille tuotteille ja palveluille. Tähän tarkoitukseen on luotu Tekesin Innovaatiot julkisissa hankinnoissa rahoitusväline. Sen tavoitteena on parantaa palveluiden laatua ja tuottavuutta, markkinoiden toimintaa, tarjoajien innovatiivisuutta ja elinkaariajattelua sekä synnyttää innovatiivisia ratkaisuja kilpailuttamalla. Tekesin rahoitus voi kattaa 75 prosenttia hankinnan suunnitteluun ja toteutukseen liittyvistä kustannuksista.16 Iso-Britannian Small Business Research Initiative -ohjelman (SBRI)17 tavoitteena on aktivoida pk-yritykset etsimään ratkaisuja julkisen sektorin ongelmiin. Julkisen sektorin toimijat määrittelevät esimerkiksi yhteiskunnallisiin haasteisiin liittyviä tutkimusaiheita yksin tai yhteistyössä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Vaihtoehtoisten ratkaisujen ja teknologioiden kartoittamiseksi järjestetään avoin pk-yrityksille suunnattu ideakilpailu. Riippumaton asiantuntijapaneeli arvioi hankeideat ja valitsee voittajat valtion täysin rahoittamaan kehitysvaiheeseen. Kuuden kuukauden 111.000 euron ( 100 000) toteutettavuusselvityksen perusteella suoritetaan karsinta kaksivuotiseen kehitysvaiheeseen (enintään 1 milj. / 1.1 milj. EUR), jossa julkinen laitos toimii kärkikäyttäjänä. Tavoitteena on kehittää kaupallisia tuotteita, joiden aineettomat oikeudet jäävät ideakilpailun voittaneelle yritykselle. Varsinaisen hankinnan tarjouskilpailu on kaikille avoin. 16 Tekes (2009) Innovaatiot julkisissa hankinnoissa rahoitus, Esittelyaineisto 10/2009, Tekes, Helsinki. 17 Technology Strategy Board, What is SBRI http://www.innovateuk.org/deliveringinnovation/smallbusinessresearchinitiative.ashx (vierailtu 22.6.2010) 26 27