Painehaavojen ennaltaehkäisy Hyvinkään sairaalan sisätautien vuodeosastolla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Estä painehaava mallia käyttäen

Painehaavojen ennaltaehkäisy Hyvinkään sairaalan sisätautien vuodeosastolla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Estä painehaava mallia käyttäen Lindroos, Natalia 2016 Laurea

Laurea-ammattikorkeakoulu Painehaavojen ennaltaehkäisy Hyvinkään sairaalan sisätautien vuodeosastolla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Estä painehaava mallia käyttäen Natalia Lindroos Hoitotyön koulutusohjelma Opinnäytetyö Kevät, 2016

Laurea-ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Tiivistelmä Natalia Lindroos Painehaavojen ennaltaehkäisy Hyvinkään sairaalan sisätautien vuodeosastolla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Estä painehaava mallia käyttäen Vuosi 2016 Sivumäärä 59 Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esille kuinka tärkeää on painehaavojen varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy. Painehaavat ovat kivuliaita, huonontavat elämänlaatua sekä aiheuttavat huomattavia kustannuksia. Suomessa kustannukset ovat noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Painehaavojen ehkäisy tulisikin paljon halvemmaksi kuin niiden hoito. Tutkimus toteutettiin Hyvinkään sairaalan sisätautien vuodeosastolla. Tutkimuksen tavoitteena oli saada esille kuinka monella potilaalla oli suuri tai keskisuuri painehaavariski, mitä havaittavia riskitekijöitä potilailla oli, millaisilla menetelmillä painehaavojen ennaltaehkäisy toteutui sekä kuinka monella potilaalla oli painehaava. Tutkimusaineisto kerättiin havainnointilomakkeen avulla, joka oli tehty Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tekemän Estä Painehaava mallin pohjalta. Tutkimus toteutettiin kahtena päivänä ja tutkimukseen osallistui 24 potilasta. Tutkimusaineisto käsiteltiin ja tarkastettiin systemaattisesti. Havainnointilomakkeet numeroitiin juoksevalla numeroinnilla ja lomakkeiden tiedot kirjattiin ja tallennettiin havaintomatriisiksi. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin SPSS ohjelmaa. Havainnointilomakkeiden vastaukset analysoitiin frekvenssijakaumien avulla ja ristiintaulukoimalla. Aineisto kuvailtiin graafisien esitysten avulla. Tutkimuksesta kävi ilmi, että osallistujien suurimpina riskitekijöinä painehaavojen syntymiseen olivat liikkumattomuus, potilaan ikä ja ihomuutokset. Painehaavojen ennaltaehkäisy toteutui tutkimuksen saatujen tietojen mukaan asentohoidolla, vaipan ja katetrin tarkistuksella riittävin aikavälein, ravitsemushoidon toteutumisella sekä ihon kunnon tarkistamisella. Saatujen vastausten perusteella voidaan todeta, että painehaavojen ennaltaehkäisy Hyvinkään sairaalan sisätautien vuodeosastolla toteutui hyvin. Avainsanat: painehaava, painehaavan ennaltaehkäisy, Estä painehaava malli, varhainen tunnistaminen, asentohoito, kvantitatiivinen tutkimus

Laurea University of Applied Sciences Degree Programme in Nursing and Health Care Abstract Natalia Lindroos The prevention of pressure ulcers in the Internal Medicine and Pulmonary Disease In-Patient Ward in Hyvinkää Hospital by using the "prevention of pressure ulcers pattern. Year 2016 Pages 59 The purpose of this theses was to bring out the importance of the early identification and prevention of pressure ulcers. Pressure ulcers are painful, impair the quality of life and cause a high level of costs. The costs of pressure ulcer treatments in Finland are about 200 million euros in a year. The prevention of pressure ulcers would be less expensive than to treat them.the research was carried out in the Internal Medicine and Pulmonary Disease In-Patient Ward of Hyvinkää Hospital. The purpose of this study was to find out how many patients had a high or medium risk of having a pressure ulcer, what risk factors could be observed, how the pressure ulcers were prevented and how many patients already had a pressure ulcer. The aim was also to make the "prevention of pressure ulcers pattern"more familiar and bring out the benefits of using such a pattern. The material of this quantitative study was collected by an observation form. The observation form was based on this pattern made by HUS The Hospital District of Helsinki and Uusimaa. Observations of the patients were made during two days and there were 24 patients participating in the study. Research material was processed and checked systematically. Observation forms were numbered with consecutive numbering and the information from the forms was saved in to a matrix. Research material was analyzed with SPSS programme and the answers were analyzed with frequency distribution and cross tabulation. Material was described with diagrams. The results of this study demonstrated that the major risks of pressure ulcer development were immobility, patient s old age and changes to the skin. The results showed that the actions to prevent pressure ulcers used were the use of postural care, frequent checking of patient s diapers and catheters, skin assessment and the fulfillment of nutritional requirements. Consequently it seems that the prevention of pressure ulcers was well carried out in the Internal Medicine and Pulmonary Disease Inpatient Ward in Hyvinkää Hospital. Keywords: early identification, prevention of pressure ulcer strategy, postural care, pressure ulcer, prevention, prevention of ulcer, quantitative study

Sisällys 1 Johdanto... 7 2 Painehaava... 8 2.1 Esiintyvyys ja syntymekanismit... 8 2.2 Painehaavojen kansainvälinen luokittelujärjestelmä... 8 3 Painehaavan etiologia... 10 3.1 Painehaavan syntyyn vaikuttavat systeemiset tekijät... 10 3.1.1 Vajaaravitsemus... 10 3.1.2 Sairaudet... 11 3.1.3 Muut systeemiset tekijät... 13 3.2 Painehaavan syntyyn vaikuttavat paikalliset tekijät... 14 3.2.1 Liikkumattomuus... 14 3.2.2 Ihoon ja ihonalaiskudokseen kohdistuva ulkoinen paine ja kitka... 14 3.2.3 Ihon kosteus ja hygienia... 15 4 Painehaavojen ennaltaehkäisy... 15 4.1 Asentohoito... 15 4.2 Apuvälineiden käyttö... 16 4.3 Riskiluokitusmittarit... 18 5 Painehaavan seuranta ja kirjaaminen... 19 6 Estä painehaava malli... 20 7 Tutkimuksen toteutus... 21 7.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset... 21 7.2 Kuvaus tutkimusmenetelmästä... 22 7.3 Tutkimuksen kohderyhmä... 24 7.4 Havainnointilomakkeen laatiminen ja aineiston keruu... 24 7.5 Tutkimusaineiston käsittely ja analysointi... 25 8 Tutkimuksen tulokset... 25 8.1 Taustatiedot... 25 8.2 Painehaavariski... 26 8.3 Ihon kunto... 27 8.4 Painehaavan sijainti ja luokitus... 29 8.5 Muutokset ihossa... 31 8.6 Puhtaus... 32 8.7 Asentohoito... 33 8.8 Vajaaravitsemusriski... 35 8.9 Ihon kunnon tarkistus... 36 8.10 Asentohoidon ja ravitsemuksen toteutuminen... 38 9 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys... 39

9.1 Tutkimuksen luotettavuus... 39 9.2 Tutkimuksen eettiset lähtökohdat... 40 10 Johtopäätökset... 40 11 Pohdinta... 43 Lähteet... 46 Kuviot..... 48 Liitteet... 49

1 Johdanto Tämä opinnäytetyö käsittelee painehaavoja, niiden varhaista tunnistamista sekä ennaltaehkäisyä. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esille, kuinka tärkeää on painehaavojen varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy. Opinnäytetyön tutkimus tehtiinhelsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kehittelemän Estä painehaava mallin pohjalta, joka perustui painehaavariskin arviointiin. Tutkimusaihetta ehdotti Hyvinkään sairaalan sisätautien vuodeosasto. Tutkimusaihe on ajankohtainen ja tärkeä. Painehaavat aiheuttavat kipua ja ovat kalliita hoitaa. Suomessa sairaalapotilaista 2-40 prosentilla esiintyy painehaavoja. Akuuttihoidon yksiköissä on arvioitu hoidettavan vuosittain 2,5 miljoonaa painehaavaa sekä 60 000 ihmisen menehtyneen painehaavojen komplikaatioihin. Varhaisella tunnistamisella ja ennaltaehkäisyllä pystyttäisiin suuresti vaikuttamaan painehaavojen syntymiseen. (Soppi 2010.) Painehaava on paikallinen ihon tai sen alla olevan kudoksen vaurio. Tavallisesti painehaava sijaitsee luisen ulokkeen kohdalla esimerkiksi lantion, kantapäiden tai pään alueella. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP) 2009, 9.) Painehaavan syntyyn vaikuttavat erilaiset tekijät, kuten paine, kitka, kudosten venyminen sekä ihon kosteus. Painehaavalle altistavia tekijöitä ovat ravitsemushäiriöt, sairaudet, ikääntyminen, liikkumattomuus, ruumiinlämmön lasku ja ihon kunnon muutokset. (Juutilainen & Hietanen 2012, 301 305.) Painehaavojen arviointia varten on kehitelty kansainvälinen painehaavojen luokitusjärjestelmä, jonka ovat laatineet EPUAP (European pressure ulcer advisory panel) ja NPUAP (National pressure ulcer advisory panel). Luokitteluasteikko viittaa asteittain etenemiseen ensimmäisen asteen painehaavasta neljännen asteen painehaavaan. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009, 9.) Painehaavat ovat usein ennaltaehkäistävissä, kunhan potilaan riskitekijät huomataan ajoissa. Painehaavojen syntymisen ehkäisy on inhimillisesti ja taloudellisesti paras tapa vähentää painehaavoista aiheutuvia ongelmia. Painehaavan ehkäisyn menetelmiä ovat haavariskin arviointi, ihon kunnon sekä ravitsemustilan arviointi, kuitenkin tärkeimpänä painehaavojen ehkäisykeinona on paineen poistaminen. Kudoksiin kohdistuvaa painetta ja venymistä pyritään vähentämään erilaisilla hoitomenetelmillä, kuten asentohoidolla, apuvälineillä sekä sopivilla tukipinnoilla. (Juutilainen & Hietanen 2012, 312.)

8 2 Painehaava Painehaava määritellään paikalliseksi ihon tai ihonalaisen kudoksen vaurioksi. Yleensä painehaava esiintyy luu-ulokkeen kohdalla esimerkiksi lantion tai kantapäiden alueella. Painehaavan aiheuttaja on paine, hankaus tai paine ja venytys yhdessä. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP) 2009, 9.) Painehaavat ovat kivuliaita ja ne huonontavat potilaiden elämänlaatua, lisäävät infektioalttiutta, kuolemanvaaraa, hoitohenkilökunnan työtaakkaa sekä aiheuttavat suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Kustannukset Suomessa ovat noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, eli painehaavojen ehkäisy tulisi paljon halvemmaksi kuin painehaavojen hoito. Sairaalapotilasta 2-40 prosentilla esiintyy painehaavoja. Painehaavoja esiintyy myös terveyskeskuksen vuodeosastoilla, vanhainkodeissa sekä kotihoidossa. Akuuttihoidon yksiköissä on arvioitu hoidettavan vuosittain 2,5 miljoonaa painehaavaa sekä 60 000 ihmisen menehtyneen painehaavojen komplikaatioihin. (Soppi 2010.) 2.1 Esiintyvyys ja syntymekanismit Painehaavojen syntyyn vaikuttaa erityisesti kudosten puutteellinen verenkierto. Erityisesti vaikeita sairauksia sairastavilla potilailla sekä iäkkäillä ihmisillä on erityisen suuri riski saada painehaava. Painehaavan syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, joista osa on vielä epäselviä. Painehaavan syntymiseen tarvitaan yleensä useamman päivän makuulla oloa, mutta joskus painehaava voi syntyä vakavasti sairaalle potilaalle jo muutamassa tunnissa. (Lumio 2012.) Painehaava syntyy kun ihon ja luun välinen kudos joutuu puristukseen alustaa vasten, tällöin kudoksen verenkierto estyy. Normaalisti ihminen vaihtaisi asentoa tässä vaiheessa, mutta painehaavan riskipotilailta ei löydy välttämättä tätä suojamekanismia. (Anttila, Kaila-Mattila, Kan, Puska & Vihunen 2007, 311.) Painehaavan riskitekijöitä ovat liikkumattomuus, vajaaravitsemus, sairaudet, inkontinenssi, kosteus kuten hikoilu sekä lämpötilan lasku (Painehaava 2016). 2.2 Painehaavojen kansainvälinen luokittelujärjestelmä EPUAP (European pressure ulcer advisory panel) sekä NPUAP (National pressure ulcer advisory panel) ovat laatineet kansainvälisen luokitusjärjestelmän painehaavojen arviointia varten. Luokitteluasteikko viittaa asteittain etenemiseen ensimmäisen asteen painehaavasta neljännen asteen painehaavaan. Painehaavojen määritelmänä ja kudosvaurion tasona voidaan puhua asteesta, luokasta tai kategoriasta. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009, 9.)

9 I-aste eli vaalenematon punoitus tarkoittaa sitä, että iho on ehjä ja siinä on paikallisesti vaalenematonta punoitusta eli eryteemaa. Se sijaitsee yleensä luu-ulokkeen kohdalla. Tummapigmenttisessä ihossa ei välttämättä näy vaalenemista, mutta vauriokohdan väri voi silti erottua ympärillä olevasta alueesta. Punoittava alue saattaa olla kivulias, kiinteä, pehmeä tai ympärillä olevaa kudosta lämpimämpi tai viileämpi. Vaalenematon punoitus saattaa olla merkki painehaavariskistä. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009, 9.) II-aste eli ihon pinnallinen vaurio tarkoittaa dermiksen osittaista vaurioitumista. Tämä ilmenee joko ihon pinnallisena haavana, jossa on punainen tai vaaleanpunainen puhdas haavapohja tai ehjänä ihona, johon on muodostunut kudosnesteen tai verestävän nesteen täyttämä rakkula. Kyseistä astetta ei kuitenkaan tule sekoittaa ihon repeämään, teipin aiheuttamaan ihorikkoon, naarmuun jossa verinahka on nähtävissä, inkontinenssiin liittyvään ihotulehdukseen eikä haavaympäristön liialliseen kostumiseen. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009, 9.) III-aste eli koko ihon vaurio tarkoittaa koko ihon läpäisevää vauriota. Tällöin ihonalainen rasvakerros voi olla näkyvissä, mutta jänteet ja lihakset eivät ole paljaana. Haava voi olla katteinen, mutta haavan syvyysaste on silti nähtävissä. Haavassa voi olla onkaloita sekä taskumaisia kohtia ja haavan syvyys vaihtelee sen anatomisen sijainnin mukaisesti. Runsaasti rasvakudosta sijaitsevissa paikoissa, kuten lantion seudulla voi syntyä erittäin syviäkin III-asteen painehaavoja, kun taas korvanlehti, takaraivo ja kehräsluu ovat paikkoja, joissa rasvakudosta ei juurikaan ole ja tällöin III-asteen painehaavojen määrät näillä alueilla ovat vähäisiä. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009, 9-10.) IV-aste eli koko ihon ja ihonalaiskudoksen vaurio tarkoittaa vauriota, jossa luu, jänne tai lihas on paljaana. Haava voi olla katteinen tai nekroosissa ja usein siinä on onkaloitumista sekä taskumaisia kohtia. Painehaavan syvyys vaihtelee sen anatomisen sijainnin mukaisesti ja joskus paljastunut luu tai jänne voi olla suoraan palpoitavissa. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009, 10.) Lisäkategorioita painehaavojen arvioinnissa ovat luokittelematon syvyys ja epäily syvien kudosten vaurioista ja nämä ovat käytössä pääasiassa Yhdysvalloissa (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009, 10). Luokittelematon eli syvyys tuntematon tarkoittaa koko

10 ihon läpäisevää kudoksen vauriota, jossa haavan syvyyttä ei pysty tietämään haavapohjan katteisuuden tai nekroosin vuoksi. Haavan todellisen syvyyden pystyy selvittämään vain poistamalla riittävästi katetta tai nekroosia. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009, 10.) Epäily syvien kudosten vaurioista eli syvyys tuntematon tarkoittaa sinertävää tai punaruskeaa ehjää ihoa tai veren täyttämää rakkulaa, joka johtuu pehmytkudokseen kohdistuneesta paineesta tai venymisestä. Edeltävästi tilanteeseen alue voi olla erittäin kivulias, kiinteä tai lämpimämpi tai viileämpi kuin iho ympärillä. Haavan kehittyminen voi olla nopeaa paljastaen alla olevaa kudosta. Tämän asteen tunnistaminen tummaihoisilta potilailta voi olla haasteellista. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009, 10.) 3 Painehaavan etiologia Painehaavan syntymiseen vaikuttaa ratkaisevasti kudosten puutteellinen verenkierto. Siten erityisesti vaikeita sairauksia sairastavat ja iäkkäät ovat suuressa riskissä. (Lumio 2012.) Muita painehaavalle altistavia tekijöitä ovat ravitsemushäiriöt, liikkumattomuus, ruumiinlämmön muutokset sekä ihon kunnon muutokset (Juutilainen & Hietanen 2012, 301 305). 3.1 Painehaavan syntyyn vaikuttavat systeemiset tekijät 3.1.1 Vajaaravitsemus Vajaaravitsemus liittyy useasti ikääntymiseen, sairastamiseen sekä vitaliteetin ja liikuntakyvyn heikkenemiseen. Vajaaravitsemus altistaa painehaavoille ja vajaaravitsemuspotilaiden painehaavat ovat yleensä vaikeampia ja ne paranevat huonommin. Voidaan todeta, että vaikean painehaavan ja potilaan alhaisten proteiiniarvojen sekä sinkin ja c-vitamiinin saannin pienenemisen välillä on selkeä yhteys. Tämän vuoksi riittävästä ravinnonsaannista on huolehdittava, jotta kudokset pääsevät vahvistumaan (Lumio 2012; Juutilainen & Hietanen 2012, 304.) Varhainen vajaaravitsemuksen tunnistaminen ja hoito ovat erittäin tärkeitä. Vajaaravitsemusriskiä kartoitetaan siihen tarkoitetulla mittarilla, esimerkiksi NRS 2002 -lomakeella, MUST-lomakkeella tai MNA-lomakkeella. (Ravitsemushoitosuositus 2015.) Painehaavariskipotilaat sekä vajaaravitsemusriskipotilaat tapaavat ravitsemusterapeutin, jonka kanssa pyritään tehostamaan ravitsemushoitoa (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure

11 Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009). Ravitsemusterapeutti tekee ravitsemushoitosuunnitelman, jonka noudattamisesta on huolehdittava tarkoin. Potilasta tulee myös kannustaa riittävään nesteiden saantiin. Neste toimii kehossa vitamiinien, glukoosin, mineraalien sekä muiden ravintoaineiden liuottimena ja näin ollen kuljettaa samalla ravintoaineita ja aineenvaihduntatuotteita eteenpäin. (Painehaavan ehkäisy ja tunnistaminen aikuispotilaan hoitotyössä 2015, 14 15.) Sairaaloissa pyritään vaikuttamaan ravitsemushoitoon potilaan yksilöllisiä tarpeita kunnioittaen. Ateriat voidaan tilata perus- tai erikoisruokavaliona ja potilaan toiveet esimerkiksi leivästä ja juomasta voidaan toteuttaa. Vajaaravitsemuspotilaan tulisi syödä säännöllisesti 2-3 tunnin välein, välipalaa tai ateria. Iltapalan ja aamupalan välinen aika saisi olla enintään 10 11 tuntia. Kuitenkin jos potilaan ruokamäärä jää vähäiseksi tarpeeseen verrattuna, tulisi ruokailukertoja lisätä. (Ravitsemushoito 2010, 35 37.) Hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat ovat ravintoaineita, jotka sisältävät runsaasti energiaa. Rasvat varastoituvat elimistöön rajoittamattomaksi ajaksi, kun taas hiilihydraatit ja proteiinit varastoituvat elimistöön rajoittuneeksi ajaksi. Haavan paranemisen kannalta riittävä hiilihydraattien saanti on tärkeää, koska hiilihydraatit toimivat energianlähteenä valkosolujen toiminnassa. Tällöin hiilihydraattien saanti on välttämätöntä haavan paranemisen kannalta. Proteiinit muodostuvat aminohapoista ja aminohappoja tarvitaan uusien solujen ja uuden kudoksen, vasta-aineiden sekä leukosyyttien muodostamiseen. Pitkäaikainen proteiinin puute pitkittää haavan paranemista sekä haavan sulkeutumista. Haavat lisäävät elimistön proteiinin tarvetta, koska haavaeritteen mukana voidaan menettää runsaasti proteiinia. (Hietanen, Iivanainen, Seppänen & Juutilainen 2002, 45.) Potilaan ravinnonsaanti tapahtuu ensisijaisesti aina suun kautta. Ravitsemukseen kuuluu runsasenerginen ruoka sekä runsasproteiiniset täydennysravintovalmisteet. Suurin osa potilaista ei kuitenkaan saa riittävästi ravintoaineita ruoasta, jolloin riittävä täydennysravintovalmisteiden saanti on tärkeää. Tilanteissa, joissa potilas ei kykene ravinnonsaantiin suun kautta, siirrytään enteraaliseen eli letkuravitsemukseen tai parenteraaliseen eli suonensisäiseen ravitsemukseen. (European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), National Pressure Ulcer Advisory Panel (NPUAP) & Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA) 2009.) 3.1.2 Sairaudet Erilaiset sairaudet ovat altistavia riskitekijöitä painehaavan syntymiselle (Roberts, Alhava, Höckerstedt & Kivilaakso 2004, 99). Sairaudet vaikuttavat verenkiertoon, veren hapen kuljetuskykyyn, tunto- sekä liikuntakykyyn, ravitsemuksen imeytymiseen ja immuunijärjestelmän

12 toimintaan. Näitä sairauksia ovat muun muassa diabetes, reuma, keuhkosairaudet, aivohalvaus, Ms-tauti, syöpä sekä dementoivat sairaudet. (Hammar 2011,27; Roberts, Alhava, Höckerstedt & Kivilaakso 2004, 99; Hietanen & Iivanainen 2005, 218.) Diabetesta sairastavan potilaan hoidon lähtökohtana on saada perussairaus hyvään hoitotasapainoon. Diabeetikolla painehaavojen syntyyn vaikuttavia riskitekijöitä ovat tuntopuutokset, ihon kuivuus, ääreisverenkierronhäiriöt sekä elimistön tulehdustilat. (Diabeetikon jalkaongelmat: Käypä hoito -suositus, 2009.) Diabeetikolla myös huonossa tasapainossa oleva hoito altistaa tulehduksille (Parikka, Rönnemaa, Saha & Sane 2011, 397). Neuropatiaa sairastavalla diabeetikolla jalkojen tuntoaisti on huonontunut ja jalkaan on saattanut syntyä virheasento. Virheasentojen vuoksi kehon paino jakautuu poikkeavasti jalkateriin, jolloin iho paksunee ja syntyy kovettumia. Kovettumat voivat halkeilla helposti ja diabeetikon tuntopuutosten takia haavan syntyä voi olla vaikea huomata. Autonomisessa neuropatiassa hikirauhasten toiminta jaloissa on vähentynyt, jolloin iho kuivuu herkemmin, iho tulee hauraammaksi ja tällöin haavojen syntymisen riski suurenee. Diabeetikon verenkierronhäiriöt esiintyy useimmiten alaraajojen valtimoverenkierrossa, jolloin verensaannin tarve on normaalia suurempi, tällöin haavojen paraneminen hidastuu huomattavasti. (Parikka, Rönnemaa, Saha & Sane 2015, 224 225.) Reuma on tulehduksellinen tuki- ja liikuntaelinsairaus (Vauhkonen & Holmström 2012, 536). Reuman seurauksena nivelet ja muut kudokset saattavat vaurioitua ja aiheuttaa toiminta- ja liikuntakyvyn heikkenemistä, tällöin painehaavariski suurenee. Myös reumasairauksien lääkehoito vaikuttaa ihon kuntoon, erilaisia ihomuutoksia voivat olla ihon oheneminen, ihon haavaumat sekä värimuutokset ihossa. Reumapotilaan ihon kunnon tarkkailussa on tärkeää huomioida, mitkä ihomuutoksista ovat syntyneet lääkehoidon seurauksena ja mitkä ovat mahdollisia alkavia painehaavoja. (Martio, Karjalainen, Kauppi, Kukkurainen & Kyngäs 2007, 17 18, 226 227.) Keuhkosairaudet ja veren huono happeutuminen lisäävät painehaavan syntymisen riskiä ja huonontavat haavan paranemista. Esimerkiksi huono hapettuminen potilaalla vähentää kudosten happipitoisuutta ja hemoglobiinin määrää veressä, jolloin kudosten happiosapaine on huono. Tästä syystä keuhkosairauksia sairastavilla potilailla haavojen paraneminen on hitaampaa. (Hammar 2011, 25.) Ms-tauti eli multippeliskleroosi on krooninen tulehduksellinen sairaus, joka tekee pesäkekovettumia ympäri kehoa (Ruutiainen & Tienari 2006, 379). Lihasvoimat heikkenevät sairauden myötä ja pidemmälle edenneellä Ms-tauti potilaalla liikunta- ja toimintakyky ovat heikentyneet huomattavasti. Asentohoidon ja erilaisten apuvälineiden, kuten oikean patjan avulla pystytään ennaltaehkäisemään painehaavan syntyä. (Ms-tauti: Käypä hoito -suositus, 2015; Ruutiainen & Tienari 2006, 388.)

13 Syöpää sairastavista palliatiivisessa hoidossa olevista potilaista 15 40 prosenttia kärsii painehaavaumista. Palliatiivisessa hoidossa olevilla syöpäpotilailla saattaa olla heikentynyt hapensietokyky sekä heikentynyt ravitsemustila. Näistä molemmat suurentavat riskiä painehaavan synnylle. Syöpää sairastavan potilaan ihoon saattaa kohdistua painetta ja kitkaa, potilas saattaa olla liikuntakyvytön, potilaan ihon uudistumiskyky voi olla heikentynyt tai potilaalla voi olla inkontinenssiongelmaa. Tällöin painehaavojen ennaltaehkäisy on erityisen tärkeää. Myös syöpäpotilaiden lääkehoito saattaa vaikuttaa ihon kuntoon, esimerkiksi kortikosteroidit ohentavan ihoa sekä hidastavat tulehduksen havaitsemista. Ja tämä voi aiheuttaa sen, että painehaavan toteaminen saattaa viivästyä. Syöpäpotilailla painehaavojen riskialueita tulisikin tarkkailla päivittäin. (Joensuu, Roberts, Teppo & Tenhunen 2006, 843 844.) Muistisairaat potilaat joutuvat yleensä osastolle toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi tai loppuvaiheen hoitoon. Potilaiden toimintakyky on heikentynyt, jolloin on tärkeää ylläpitää liikuntaa hoidon aikana. Erilaiset infektiot voivat kuitenkin saada potilaan toimintakyvyn laskemaan niin, että potilaan hoito suoritetaan vuoteessa. Tällöin painehaavojen ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää. Loppuvaiheessa olevan potilaan liikuntakyky, toimintakyky sekä kommunikointikyky ovat lähes kokonaan hävinneet. Tällöin potilaan hyvä perushoito ja asentohoito ovat hoidon kulmakiviä ja näin pyritään samalla ehkäisemään painehaavojen syntyä. (Erkinjuntti, Remes, Rinne & Soininen 2015, 527 528.) Aivohalvauspotilaat joutuvat olemaan vuodelevossa, jolloin asentohoidolla pyritään ehkäisemään painehaavojen syntymistä sekä raajojen hermovaurioita (Iivanainen, Jauhiainen & Syväoja 2010, 90). 3.1.3 Muut systeemiset tekijät Sairauksien ja ikääntymisen lisäksi, muita systeemisiä tekijöitä ovat ikääntyminen, ruumiinlämmön lasku, paikalliset kudosolot ja ihon kunnon muutokset. Korkeassa iässä sairaudet lisääntyvät sekä liikkuminen vähentyy ja heikentyy. Iäkkään ihmisen iho on ohuempi ja hauraampi kuin nuoren iho ja tämän vuoksi iholla paine, hankaus tai kitka voivat aiheuttaa helpommin ihon rikkoutumista. Yli 70 prosenttia painehaavapotilaista ovat yli 65 vuotiaita. (Juutilainen & Hietanen 2012, 304.) Ruumiinlämmön laskulla tarkoitetaan leikkauksesta tullutta potilasta, jonka ruumiinlämpö on leikkauksen aikana laskenut huomattavasti. Myös potilaan kuumeilulla on vaikutusta ihon muutoksiin ja nopeaan lämpötilanvaihteluun. Ihon lämpötilavaihtelut suurentavat huomattavasti riskiä painehaavan synnylle. Paikallisilla kudosoloilla tarkoitetaan luisen ulkoneman alttiutta painevauriolle sekä verenkierron riittävyyttä, kudosten elastisuutta ja kimmoisuutta. Esimerkiksi alaraajojen valtimosairauksia sairastavat potilaat ovat suuremmassa riskiluokassa painehaavan synnylle. (Juutilainen & Hietanen 2012, 304 305.) Ihon muutoksilla tarkoitetaan

14 ihon haurautta, turvotuksia, kudosten kovettumista, paikallista kuumotusta tai punoitusta sekä kivuliaita ihoalueita (Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli 2015, 7). 3.2 Painehaavan syntyyn vaikuttavat paikalliset tekijät 3.2.1 Liikkumattomuus Liikkumattomuus on suurin altistava tekijä painehaavoille, näistä potilaista suurimmassa riskissä ovat selkäydinvammaiset, aivohalvauspotilaat ja tehohoidossa olevat potilaat. Muissa tapauksissa liikkumattomuus voi johtua ihon tuntohäiriöistä, esimerkiksi neuropatia- tai hermovammapotilailla tai ikääntymisen tuomista sairauksista ja vammojen jälkitiloista. (Juutilainen & Hietanen 2012, 304.) 3.2.2 Ihoon ja ihonalaiskudokseen kohdistuva ulkoinen paine ja kitka Kehon ja istuin- tai makuualustan välinen paine on verrannollinen kehon painoon ja potilaan alla olevan alustan pinta-alaan. Kun sama paino jakaantuu suuremmalle alueelle, paine sekä kudokseen kohdistuva rasitus on pienempi tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Esimerkiksi kun ihminen istuu, yli kaksi kolmasosaa kehon painosta kohdistuu pakaroiden alueella, kun taas maaten olevalla potilaalla painetta jakava pinta-ala on suurempi. Ihon pinnan alla oleva luinen tukiranka on epätasainen, jonka vuoksi painehuiput sijoittuvat kehon luisten ulokkeiden kohdalle. Jos kudoksessa oleva paine ylittää kapillaarien sulkeutumispaineen, verenkierto heikkenee ja vähitellen kudokseen syntyy kuolio. Myös paineen suuruus on suuri vaikuttava tekijä painehaavojen synnyssä, kudokset kestävät paremmin lyhytkestoista korkeaa painetta kuin pitkäkestoista matalaa painetta. Painevaurion voivat aiheuttaa myös muut ulkoiset tekijät, kuten kipsit, dreenit, katetrit sekä sänkyjen päädyt. Paineen aiheuttama kudosvaurio ilmenee yleensä ensin syvällä luisen ulokkeen tuntumassa olevaan lihakseen tai rasvakudokseen, jolloin syvän painevaurion akuuttivaihetta voi olla vaikea todeta. Päällä oleva iho näyttää olevan kunnossa, mutta syvissä kudoksissa vaurio on jo tapahtunut. (Juutilainen & Hietanen 2012, 301 302.) Ihoon ja ihonalaiskudokseen kohdistuu tangentiaalisia voimia, eli kun potilasta nostetaan ylöspäin vuoteessa patjan ja sen kanssa kontaktissa oleva ihon välinen kitka pyrkii jarruttamaan siirtävää liikettä. Tällöin ihon alaisissa kudoksissa tapahtuu venymistä ja ihon pinnalle hankautuvaa liikettä, joka edesauttaa ihon rikkoontumista. Toisenlainen tangentiaalisille voimilla altistava tilanne syntyy kun vuoteen päätyä nostetaan ylöspäin ja potilaan keho pyrkii valumaan vuoteessa alaspäin. Mitä suurempi kitka ihon ja kontaktipinnan välillä on, sitä pahemmat ihonalaiskudoksen vauriot siitä syntyvät. Kitkakerroin riippuu ihon kosteudesta, potilaan vaatetuksesta sekä patjan tai istuinalustan materiaalista. (Juutilainen & Hietanen 2012, 303.)

15 3.2.3 Ihon kosteus ja hygienia Ihon kosteus ja hikisyys johtaa ihon vettymiseen ja tällöin ihon suojaava pintarakenne heikkenee, jolloin altistuminen haavaumille ja infektioille suurenee. Inkontinenssipotilailla riski painehaavan syntyyn on erittäin suuri, koska virtsassa ja varsinkin ulosteessa on voimakkaita, ihoa ärsyttäviä kemikaaleja. Potilailla tulisi myös olla vaatteet ja vuodevaatteet, jotka eivät hiosta. Näin pystytään välttämään ihon kosteusongelman pahentamista. (Juutilainen & Hietanen 2012, 303.) 4 Painehaavojen ennaltaehkäisy Painehaavat ovat usein ennaltaehkäistävissä, kunhan potilaan riskitekijät arvioidaan ajoissa. Painehaavan ehkäisyn menetelmiä ovat haavariskin arviointi, ihon kunnon sekä ravitsemustilan arviointi. Tärkeimpänä painehaavojen ehkäisykeinona on paineen poistaminen, painetta alentamalla tai kokonaan poistamalla. Painetta saadaan pienennettyä, kun tietylle alueelle kohdistuvaa painekuormaa saadaan jaettua laajemmalle alueelle. Kudoksiin kohdistuvaa painetta ja venymistä pyritään vähentämään erilaisilla hoitomenetelmillä, asentohoidolla, apuvälineillä sekä sopivilla tukipinnoilla. Tukipintoja voivat olla muun muassa päällyspatjat, istuinalustat ja kevennystyynyt. Painehaavojen ehkäisyn onnistuminen vaatii henkilökunnan sekä potilaan ja hänen omaisten ohjausta ja sitoutumista hoidon toteutukseen. (Juutilainen & Hietanen 2012, 312.) 4.1 Asentohoito Asentohoidon tarkoituksena on poistaa tai keventää painetta ja hankausta painehaavariskille alttiilta luu-uloke kohdalta (Juutilainen & Hietanen 2012, 318). Asentohoidon merkitys korostuu liikuntakyvyttömän ja immobilisoidun potilaan hoidossa, silloin kun potilaalla on suurentunut riski painehaavan synnylle. Asentohoidolla vältetään paineen kohdistamista erityisesti niille alueille, joissa on merkkejä alkavasta painehaavasta. (Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli 2015, 11.) Istuvalla potilaalla paine kohdistuu istuinkyhmyille, jolloin painealtistuksen ja ihon venymisen vähentämiseksi on estettävä potilaan liukuminen tuolissa. Tällöin jalkatuet ja käsituet säädetään oikealle korkeudelle ja tuolin selkänojaa voidaan kallistaa taaksepäin. Jalkojen painealttiutta voidaan ehkäistä huomioimalla jalkineiden käyttö jalkojen ollessa tuettuna jalkatukien

16 päällä. Potilasta tulee kannustaa omaan paineen keventämiseen istuessa, esimerkiksi kohottautuminen käsien avulla tai siirtämällä painoa pakaralta toiselle. Mikäli potilas ei itse kykene keventämään painetta, henkilökunnan tulisi huolehtia paineen keventämisestä vähintään kerran tunnissa. (Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli 2015, 11 12.) Vuodepotilaan kohdalla asentohoidossa suositellaan 30 asteen kylkimakuuasentoja, jolloin potilasta tuetaan tyynyillä. 90 asteen kylkimakuu asento ei ole suositeltavaa, sillä tällöin luiset ulokekohdat ovat suorassa kontaktissa alustaan. Potilaan ollessa selinmakuulla, jalat tuetaan tyynyillä niin, että kantapäät ovat ilmassa. Alaraajojen asentohoidossa tulee ottaa huomioon myös nilkkojen tukeminen. Nilkat pitäisi asettaa 90 asteen kulmaan, jotta mahdolliset kontraktuurat voidaan välttää. Luisten uloke kohtien suora kontakti toisiinsa tulee myös estää. Raajojen luu-ulkokekohdat esimerkiksi polvet ja nilkat eivät saa painautua toisiaan vasten. Sängynpäätyä kohotetaan potilaan voinnin mukaan sallimaan alimpaan asentoon, suositeltava kohotus olisi 30 astetta. Tällöin ihon sakraalialueelle kohdistuva paine ja hankaus pysyvät kohtuullisena. Päätyä kohotettaessa huolehditaan siitä, ettei potilas pääse valumaan vuoteessa alaspäin, sillä tämä lisää kitkaa ja ihon venymistä risti- ja häntäluun alueella. Jos kuitenkin potilaan tilan vuoksi sängynpäätyä on pidettävä kohoasennossa, voidaan samalla myös jalkopäätä nostaa siten, että lonkat ja polvet ovat lievässä fleksiossa. Kitkaa ja hankausta tulee välttää nostojen ja siirtojen yhteydessä, koska painehaava voi syntyä myös potilaan siirron yhteydessä. Tavoitteena on, että hankaus tapahtuu aina kahden kankaan välillä, eikä kohdistu potilaan ihoon. (Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli 2015, 12.) Potilasta kannustetaan mahdollisuuksien mukaan omatoimisuuteen. Asentohoidossa pyritään valitsemaan sellaisia asentoja, joissa potilas pystyy osallistumaan hoitoon ja asennonkorjaukseen. Tarvittaessa voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten tukikahvaa. Potilasta on hyvä ohjata käyttämään apuvälineitä, jolloin potilaan aktiivisuutta omatoimisuuteen voidaan tukea. (Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli 2015, 12.) 4.2 Apuvälineiden käyttö Apuvälineitä käyttämällä pystytään poistamaan kitkaa ja samalla toimia ergonomisemmin tukemalla samalla potilaan osallistumista siirtoihin. Ennen siirtymistä on hyvä informoida potilasta sekä suunnitella siirron vaiheet hyvin. Siirtymisen apuvälineitä voivat olla esimerkiksi liukuesteet, liukulakanat, nousutuet, liukulevy ja siirtovyö. Mikäli potilas ei kuitenkaan kykene lainkaan osallistumaan siirtoihin, on potilaan siirtäminen henkilönostimella paras vaihtoehto. (Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli 2015 12.)

17 Painehaavapatjojen avulla pystytään muuttamaan kudoksen paineen kohdetta. On olemassa painetta alentavia patjoja ja painetta poistavia patjoja. Painetta alentavat patjat eli staattiset patjat ovat läpivirtauspatjoja, leijupetejä tai pulsoivia patjoja. Tällaiset patjat sopivat erinomaisesti keskisuuren tai suuren riskiluokan potilaille, jos potilas pystyy itsenäisesti muuttamaan asentoaan tai potilaan asentoa pystytään käydä vaihtamassa säännöllisin väliajoin. Läpivirtauspatja on aktiivinen ja hitaasti ilmaa poistava sänky ja patjajärjestelmä, joka koostuu suurista ilmatäytteisistä kennoista. Läpivirtauspatjassa ilmansäätöyksikkö imee koko ajan ulkoilmaa ja suodattaa ilman kennoissa olevien reikien läpi. Paineen jakautuminen riippuu tällöin kennojen rakenteesta ja materiaalista. Leijupeti on aktiivinen sänky- ja patjajärjestelmä, jossa leijutetaan lämmintä hiekkaa tai pieniä lasihelmiä puhaltimen avulla. Tämä patjajärjestelmä tuottaa samalla lämpöä patjaan. Pienikokoiset hiekkajyväset ja lasihelmet käyttäytyvät saman lailla kun neste, kun lämmin ilma kulkee niiden läpi, niin potilas kelluu painetta keventävän patjan päällä. Paine vaihtuu koko ajan keventäen kuormitusta niiltä kohdilta, mihin suurin paine kohdistuu. Joissakin järjestelmissä patjan asento voidaan muuttaa manuaalisesti tai automaattisesti. Pulsoiva sänky- ja patjajärjestelmä rakentuu kennoista, joissa ilmansäätöyksikkö siirtää patjaa aktiivisesti täytettyään saman ilmamäärän syklisesti kennosta toiseen. Tämänlaisissa patjoissa kennoissa kiertävä ilma määräytyy potilaan painon mukaan. Kennojen ilmamäärää säätelemällä pyritään jakamaan paine mahdollisimman laajalle alueelle. (Hietanen, Iivanainen, Seppänen & Juutilainen 2002, 200 201.) Painetta poistavat patjat eli dynaamiset patjat rakentuvat useista ilmatäytteisistä kennoista, jotka täyttyvät ja tyhjenevät tietyn kiertoprosessin mukaisesti. Patjoissa paine poistuu kuormitusalueelta silloin kun kenno tyhjenee. Kun kenno tyhjenee, se ohjautuu vieressä oleviin kennoihin ja silloin potilas vajoaa tilapäisesti jonkin verran patjan sisään. Paineen poistumisen kannalta on oleellista, kuinka monen kennon välein ilma poistuu ja poistumiseen kuluva aika. Tätä kutsutaan nollapainepatjaksi, joka on tarkoitettu erittäin suuren riskin potilaille. Paineenhallintajärjestelmä tunnistaa potilaan liikkeet ja asennonvaihdot ja säätää tällöin automaattisesti kennoihin muutoksen edellyttämän paineen. Dynaamiset patjat mahdollistavat paremmin yhtäjaksoisen makaamisen kuin staattiset patjat, eli asennonvaihtoja ei tarvitse tehdä yhtä useasti. (Hietanen, Iivanainen, Seppänen & Juutilainen 2002, 199 200.) Päällyspatjoja käytetään normaalin vaahtomuovipatjan päällä. Päällyspatjat ovat tehty samoista materiaaleista ja samoja mekanismeja käyttämällä kun painehaavapatjoissa. Päällyspatjan tehokkuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin painehaavapatjoilla, ne eivät poista painetta yhtä tehokkaasti. Päällyspatjan tehokkuus riippuu myös siitä, millainen patja sen alla on. Päällyspatjat soveltuvat parhaiten normaali- tai alipainoisille, matalan- tai keskisuuren painehaavariskin potilaalle. (Hietanen, Iivanainen, Seppänen & Juutilainen 2002, 201.)

18 Pyörätuoli ja siihen laitettavat istuinalustat muodostavat apuvälinekokonaisuuden. Erillistä istuinalustaa voidaan kuitenkin käyttää esimerkiksi tavallisen tuolin päällä, autossa tai muissa ajoneuvoissa. Pyörätuolin säädöillä on oleellinen merkitys istuintyynyn keventävään vaikutukseen. Potilaalla pitää olla oikean kokoinen pyörätuoli, joka on säädetty hänen anatomisiin ja toiminnallisiin ominaisuuksiin. Hankausta ja painetta voi istuma-alueen lisäksi syntyä myös sivusuunnista ja selkänojan suunnasta, ellei tuolia ole mitoitettu oikein. Istuinalustat valmistetaan vaahtomuovista, vaahtogeelistä, erikoiskuiduista, polystyreenirouheesta tai näiden yhdistelmistä. Monista tyynyistä pystytään muotoilla yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaisesti käytettävä istuinalusta. Henkilökunnan tulee tarkistaa tyynyn kunto ja sopivuus erityisesti silloin kun potilaalla on painehaava. Tyynyt saattavat rikkoutua ja siksi ilmatäytteisissä tyynyissä on tärkeää tarkistaa niiden kunto ennen potilaan siirtoa pyörätuoliin. (Juutilainen & Hietanen 2012,325.) Myös rengastyynyjä on käytetty painehaavojen ehkäisyssä ja hoidossa. Rengastyyny saattaa kuitenkin aiheuttaa liiallista painetta renkaan ja kehon väliselle kontaktialueelle ja näin ollen heikentää verenkiertoa renkaan keskellä olevaan alueeseen. Jos rengastyynyä käytetään painehaavojen ehkäisyssä tai hoidossa, on rengastyyny aseteltava niin, että paine jakautuu mahdollisimman laajalle alueelle. (Juutilainen & Hietanen 2012, 325.) 4.3 Riskiluokitusmittarit Braden-riskiluokitusmittari on kehitelty vuonna 1988 ja se on kansainvälisissä tutkimuksissa ollut eniten testattuna ja todettu luotettavimmaksi painehaavariskin kuvaajaksi. Bradenin riskiluokitusmittarissa on kuusi osatekijää, joita ovat: tuntoaisti, ihon altistuminen kosteudelle, fyysinen aktiivisuus, liikkuvuus, ravitsemus sekä venyvät ja hankaavat voimat. Jokaisesta osaluokituksesta lasketaan pisteet 1-4, potilaan tilan mukaan. Poikkeuksena kuitenkin on kudosten venyvyys ja hankaus, joka pisteytetään 1-3. Pistemäärät voivat vaihdella 6 23 välillä ja mitä vähemmän pisteitä potilas saa, sitä alttiimpi hän on painehaavojen synnylle. (Juutilainen & Hietanen 2012, 313 315.) Nortonin asteikko on vanhimpia riskiluokitusmittareita, joita on käytössä, mittari on vuodelta 1962. Nortonin asteikossa on viisi osatekijää, joita ovat: fyysinen kunto, henkinen tila, toiminta- ja liikuntakyky sekä inkontinenssi. Vuonna 1987 mittaria on kehitetty lisäämällä osatekijöihin ruoan ja juoman saanti sekä potilaan yleinen terveydentila. Jokaisesta osaluokituksesta lasketaan pisteet 1-4, potilaan tilan mukaan. Mitä pienemmät pisteet potilas saa, sitä suuremmaksi painehaavariski kasvaa. (Juutilainen & Hietanen 2012, 313.)

19 Jacksonin ja Cubbin painehaavan riskinarviointimittari on kehitelty erityisesti tehohoidossa oleville potilaille. Riskinarviointi tehdään kliinisen arvioinnin kanssa, mahdollisimman nopeasti potilaan tultua osastolle. Riskinarvio tehdään jokaisessa vuorossa. Jacksonin ja Cubbin arviointimittarissa on 12 alaluokkaa: ikä, paino tai kudosten kunto, potilaan sairaudet, ihon kunto, vireys, liikuntakyky, hemodynamiikka, hengitys, hapentarve, ravitsemus, inkontinenssi ja hygienia. Alaluokkien pisteytys on jaettu 1-4 ja niiden merkitykset löytyvät Jacksonin ja Cubbin painehaavariskin arviointimittarista. (Juutilainen & Hietanen 2012, 316 317.) Muita kansainvälisiä riskinarviomittareita ovat Gosnellin (1973) ja Waterlow n (1988) mittarit, mutta näitä ei tiedettävästi käytetä Suomessa. Ensimmäisen suomalaisen riskiluokitusmittarin on julkaissut Mervi Lepistö vuonna 2004. Tässä mittarissa potilaaseen liittyvien riskitekijöiden lisäksi on huomioitu apuvälineiden käyttöä, hoitokäytäntöjä, organisaation henkilöstöresursseja sekä hoitajien koulutuksen tasoa. Lepistön mittari ei kuitenkaan ole kehityksen jälkeen lähtenyt leviämään yleiseen käyttöön. Toisen suomalaisen painehaavariskimittarin RSR on kehitellyt Esa Soppi, mittari on hyvin käytössä esimerkiksi Braden riskiluokitusmittarin tukena. SRS mittarin eli Shape Risk Scalen arviointiperusteena on vartalomalli, painoindeksi, fyysinen aktiivisuus, tajunnan taso, tuntoaisti sekä ruumiinlämpö. Pisteytys suurenee vähäisestä riskistä suureen riskiin numeroin 6-24. SRS mittari on toistaiseksi vain tutkimuskäytössä, eikä sitä voida pitää luotettavana pienen tutkimusaineiston vuoksi. (Juutinen & Hietanen 2012, 318.) 5 Painehaavan seuranta ja kirjaaminen Kirjaamisella eli dokumentoinnilla varmistetaan haavan paranemisen seurantaa sekä arviointia. Kirjaamisella pystytään mahdollistamaan haavahoidon jatkuvuutta ja tiedon siirtymistä muuttumattomana. Haavahoidon hyvä kirjaaminen edellyttää painehaavojen etiologian ja kliinisten oireiden lisäksi kokonaisvaltaista tiedon keräämistä potilaasta. Huomioida tulee potilaan fyysinen kunto ja potilaan omat tuntemukset. Saatujen tietojen ja havaintojen perusteella potilaalle tehdään hoitosuunnitelma, jossa määritellään keinot, joiden avulla painehaavan seuranta ja arviointi tapahtuu. Kirjaamisen avulla pystytään seuraamaan haavan paranemisen etenemistä. Painehaavan syntyessä tai sen löytyessä on tärkeää kuvailla haavaa mahdollisimman tarkasti; haavan sijainti, syvyys, pituus, leveys, väri, haavapohja, haavan ympäristö, haavaerite ja tulehdukselliset oireet. Haavasta voidaan tarvittaessa ottaa bakteeriviljelyt. Hyvän ja kattavan kirjauksen avulla on helpompi seurata haavan paranemista.(hietanen, Iivanainen, Seppänen & Juutilainen 2002, 56 58.) Painehaavan kannalta on oleellista ottaa potilaasta verikokeita, esimerkiksi tulehdusarvo, seerumin albumiini ja prealbumiinipitoisuus. Tulehdusarvolla nähdään onko haavassa tulehdusta ja tarvitseeko mahdollisesti antibioottikuuria aloittaa, albumiinipitoisuudet taas ovat oleellisia ravitsemustilan arvioinnissa. (Juutilainen & Hietanen 2012, 312.)

20 6 Estä painehaava malli Riskiarvio potilaan painehaavariskistä tehdään somatiikan puolella vuodeosastoilla, päivystyksessä, päiväkirurgiassa ja polikliinisessä toiminnassa, jossa yksikkö arvioi ne potilasryhmät, joille riskiarviosta olisi hyötyä esimerkiksi päiväsairaalassa tai dialyysiyksikössä. Psykiatrian puolella riskiarvio tehdään psykogeriatrisilla osastoilla. (Yhtenäiset toimintamallit HUS:ssa painehaavojen ehkäisy 2015, 9,11.) Riskiarvio arvioidaan potilaan liikuntakyvyn ja ihon kunnon mukaan. Painehaavariskin arvio pitäisi tehdä 2 4 tunnin kuluttua potilaan saapumisesta yksikköön ja uusi arvio tulisi tehdä aina potilaan tilan muuttuessa. Potilaan kokonaistilan arvioon kuuluu myös ravitsemus, verenkierto, ikä, kudosten happeutuminen, ruumiinlämpö, perussairaudet ja lääkitys. (Yhtenäiset toimintamallit HUS:ssa painehaavojen ehkäisy 2015, 7 8.) Ihon kunto tulisi tarkistaa mahdollisimman pian potilaan saapumisesta hoitoon, viimeistään kahdeksan tunnin kuluttua ja ihon kuntoa pitäisi arvioida kerran vuorossa (Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli 2015, 7). Potilaan tullessa yksikköön ensimmäiseksi arvioidaan potilaan riskiluokka: suuri riski, kohtalainen riski tai pieni riski. Suuressa riskiluokassa potilaan liikuntakyky on huomattavasti rajoittunut tai potilaalla saattaa olla painehaava. Keskisuuressa riskissä potilaan liikuntakyky on rajoittunut tai potilaalla voi olla tuntopuutoksia tai ihon haurautta. Matalan riskin potilaiden liikuntakyky ei ole rajoittunutta ja iho on hyvässä kunnossa. (Yhtenäiset toimintamallit HUS:ssa painehaavojen ehkäisy 2015, 7.) Seuraavaksi potilaalta pitäisi tarkistaa ihon kuntoa, jonka tarkistuksessa on erikoisen tärkeää tarkistaa luu-ulokekohdat sekä iho letkujen ja katetrien ympäriltä. Ihon kuivuus tai kosteus, värimuutokset, kovettumat, turvotukset, hiertymät, rakkulat sekä lämpötilaerot arvioidaan. (Yhtenäiset toimintamallit HUS:ssa painehaavojen ehkäisy 2015, 10 12.) Vitaalireaktion tutkiminen iholta on tärkeää, koska ehjän ihon vaalenematon punoitus on merkki mahdollisesta vauriosta syvemmällä olevissa kudoksissa. Jos potilaalta löytyy painehaavoja, kirjataan ylös niiden luokka ja sijainti. Painehaavapotilaan ihon hoidosta huolehtiminen on tärkeää; iho on pidettävä puhtaana ja kuivana sekä ihoa tulee rasvata säännöllisesti. Puhdistuksessa tulisi käyttää mietoja ja heikosti happamia ihonpuhdistusaineita (ph 5). Ihonhoitoa suunniteltaessa arvioidaan, kostutetaanko ihoa rasvaamisella vai suojataanko ihoa liialliselta kosteudelta ihonsuojatuotteilla. Ihon kuivuus vähentää ihon kimmoisuutta sekä joustavuutta ja altistaa ihoa hankauksesta aiheutuville vaurioille. (Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli 2015, 7 10.)

21 Jos potilaalla on pidätyskyky heikentynyt, tulee vaippa tarkistaa säännöllisin väliajoin 2 3 tunnin välein. Inkontinenssipotilaan kosteat vuodevaatteet sekä asusteet tulee vaihtaa tarpeen mukaan ja lakanoiden rypyt tulee oikaista. Virtsa- tai ulosteinkontinenssin aiheuttamassa kosteusvauriossa iho on kiiltävä, punoittava, hautunut ja siinä voi olla ihorikkoja. Inkontinenssin aiheuttama kosteusvaurio ei kuitenkaan ole painehaava, mutta se voi lisätä painehaavariskiä. (Painehaavojen ennaltaehkäisyn toimintamalli 2015, 10.) Painehaavojen paikantaminen ja siitä raportointi on tärkeää, jotta potilaan painetta haavauman kohdalta pystytään pienentämään asentohoidoilla. Painetta tulee keventää istuvalta potilaalta vähintään kerran tunnissa ja vuodepotilaalta 2 4 tunnin välein. Potilasta tulee ohjata ja kannustaa omatoimisuuteen, niissä rajoissa kun potilaan toimintakyky antaa myöden. Painehaavapotilaille sekä painehaavariskipotilaille on syytä tehdä aina vajaaravitsemusriskiarvio, jotta potilaan ruokavaliota pystytään mahdollisesti muuttamaan parempaan suuntaan. Esimerkiksi runsaskuituisempaan tai runsasenergisempään ruokavalioon. (Yhtenäiset toimintamallit HUS:ssa painehaavojen ehkäisy 2015, 12 13.) Painehaavojen arvioinnissa kirjaaminen on tärkeää, kirjaamisessa tulee tulla ilmi painehaavan riskiluokka, luokka, sijainti, ennaltaehkäisy- ja hoitosuunnitelma sekä toteutetut hoitotoimenpiteet. Tällöin pystytään seuraamaan mahdollisen alkavan painehaavan tai jo olemassa olevan painehaavan etenemistä, sekä pystytään arvioimaan tilannetta uudestaan potilaan tilanteen muuttuessa. (Yhtenäiset toimintamallit HUS:ssa painehaavojen ehkäisy 2015, 13.) 7 Tutkimuksen toteutus 7.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille, kuinka tärkeää painehaavojen varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy on jo potilaan saapuessa osastolle. Tavoitteena on myös, että Estä painehaava- malli tulisi tutummaksi ja otettaisiin yleisesti käyttöön Hyvinkään sairaalan sisätautien vuodeosastolla. Tutkimuksen avulla tuodaan esille Estä painehaava- mallin hyödyt, sisätautien vuodeosaston riskipotilaiden määrät ja miten hoitotyön menetelmillä pystytään ennaltaehkäisemään painehaavoja. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä ovat: 1. Kuinka monella potilaalla on suuri tai keskisuuri painehaavariski? 2. Mitä havaittavia painehaavan riskitekijöitä potilailla on havainnoinnin sekä kirjaamisen perusteella?

22 3. Kuinka paljon sekä millaisilla hoitotyön menetelmillä painehaavoja on ennaltaehkäisty? 4. Kuinka monella potilaalla on alkava tai olemassa oleva painehaava ja jos potilaalla on painehaava niin missä painehaava sijaitsee ja mikä on sen painehaavaluokitus? 7.2 Kuvaus tutkimusmenetelmästä Tämä opinnäytetyö on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytetään systemaattista havainnointia. Tutkimuksen lähtökohtana on empiirisen ilmiön tutkiminen mitattavin määrein. Mittari on väline, jonka avulla saadaan määrällinen tieto tutkittavasta asiasta. (Vilkka 2007, 14.) Tässä opinnäytetyössä mittarilla tarkoitetaan kysymyssarjaa, jonka avulla havainnoidaan ja kartoitetaan potilaiden ihon kuntoa, mahdollisten painehaavojen arvioimiseksi. Tutkimuksessa on päädytty käyttämään systemaattista havainnointia tutkimusmenetelmänä, koska tutkimuksen alussa on ollut selkeä käsitys tutkittavasta toiminnasta ja selvitettävästä ongelmasta. Tutkimuksen systemaattinen havainnointi suoritetaan niin, että muistiin merkitään ainoastaan ne toiminnot, muuttujat ja ominaisuudet, jotka liittyvät ongelmaan. Tutkimuksessa on päädytty käyttämään kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, koska tutkittavia on todennäköisesti paljon. Havainnointilomake on valittu sen vuoksi, että potilaiden kunto saattaa olla huono, eivätkä kaikki välttämättä pysty vastaamaan kyselylomakkeeseen. Tämän vuoksi havainnointilomake on paras vaihtoehto, ajatellen tutkimustulosten luotettavuutta. Kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä tarkastellaan tietoa numeerisesti numeroiden ja tilastojen avulla. Määrällisellä tutkimuksella pyritään yleistämään. Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa sitä, että tutkimusjoukon havainnot kerätään havainnointilomakkeen avulla ja otoksen katsotaan edustavan koko perusjoukkoa, jota ilmiö koskee. (Kananen 2011, 17.) Systemaattista havainnointia voidaan pitää empiirisen tiedonkeruun yhtenä perusmenetelmistä. Systemaattisessa havainnoinnissa tehdään suoria havaintoja tutkittavasta kohderyhmästä. Tutkimus perustuu ulkopuoliseen havainnointiin, jossa pyritään strukturoimaan etukäteen havainnoitava tilanne. Ennen tutkimuksen tekemistä on päätettävä, mitä asioita havainnoidaan, miten havainnot kirjataan ylös sekä miten havaintoyksikkö rajataan ja määritellään niin, että siitä saadaan tehtyä hyviä havaintoja. Systemaattisen havainnoinnin etu on se, että ilmiöt havaitaan silloin, kun ne tapahtuvat. Eikä havainnointia tehdessä tarvita kielellistä kommunikaatiota, joka auttaa kieleen liittyvissä ongelmissa sekä tulkinnan varaan jäävissä ongelmissa. Systemaattisen havainnoinnin haitta taas on se, että tiedonkeruu on täysin sidottu aikaan ja paikkaan sekä havaintojen erittely ja tulkinta voi olla haasteellista, jos etukäteen tehty sturkturointi ei ole onnistunut. (Havainnointi 2016.) Tutkimusta varten saatiin tutkimusluvat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eettiseltä lautakunnalta sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä. Lupa Estä painehaava mallin