TILASTOKATSAUS TAMPEREELTA

TILASTOKATSAUS TAMPEREELTA Rakennemuutos Tampereella Henkilöstön ympäristöasenteet Keskustan kehittyminen 2000-luvulla Lapset ja lapsiperheet Kaupunki- ja kuntapalvelut 2008 Käynnissä olevia tutkimuksia Tampereen kaupunki Tietotuotanto ja laadunarviointi 2008:1

Tilastokatsaus Tampereelta 2008:1 42. vuosikerta vuoteen 1990 asti Tilastollisia tiedonantoja Tampereelta JANNE VAINIKAINEN Rakennemuutos Tampereella 3 MARKO NURMINEN Henkilöstön ympäristöasenteet 2007 18 PIRJO MÄNNISTÖ Keskustan kehittyminen 2000-luvulla 28 TIIA HEINÄSUO Lapset ja lapsiperheet 38 LEENA SALMINEN Kaupunki- ja kuntapalvelut 2008 -ennakkotiedot 44 Käynnissä olevia tutkimuksia: RIITTA JUUSENAHO Palvelusopimusten arviointi käynnissä 50 RIITTA JUUSENAHO Tampere mukana kaupunkitutkimuksen kehittämisessä 51 SANNA LEHTOKANGAS Kotihoidon asiakkaiden asiakastyytyväisyyskysely 52 SUSANNA OVASKAINEN Omaishoidon tuen asiakastyytyväisyyskysely 53 Taulukot 54 Liitteet: Julkaisusarja A:n ja B:n julkaisut 73 Tilastokatsaus Tampereelta artikkelit 1994 74 Kirjoittajat: Tampereen kaupunki, talous- ja strategiaryhmä: RIITTA JUUSENAHO, tutkimus- ja arviointipäällikkö LEENA SALMINEN, erikoissuunnittelija JANNE VAINIKAINEN, suunnittelija MARKO NURMINEN, vs. tutkimussihteeri PIRJO MÄNNISTÖ, harjoittelija Tampereen kaupunki, tilaajaryhmä: TIIA HEINÄSUO, lapsiasiamies SANNA LEHTOKANGAS, harjoittelija SUSANNA OVASKAINEN, harjoittelija

Julkaisija: Tampereen kaupunki Talous- ja strategiaryhmä Tietotuotanto ja laadunarviointi Aleksis Kiven katu 14 16 C PL 487, 33101 Tampere Puh. (03) 565 611 www.tampere.fi/tilastot Kannen kuva: Anna Byckling Merkkien selitykset: - Ei mitään ilmoitettavaa 0 Suure pienempi kuin puolet käytetystä yksiköstä.. Tietoa ei ole saatu tai se on liian epävarma ilmoitettavaksi. Loogisesti mahdoton esitettäväksi * Ennakkotieto (luvun yhteydessä) ISSN 0789-1083 Juvenes Print - Tampereen Yliopistopaino Oy, heinäkuu 2008

Rakennemuutos Tampereella savupiipputeollisuudesta palveluvaltaiseen tietoyhteiskuntaan Rakennemuutos pitkän aikavälin tarkastelussa Tampereella on ajan mittaan tapahtunut toimialarakenteen muutos, joka näkyy selkeästi pitkän aikavälin tarkastelussa. Kuten muuallakin Suomessa, yhteiskunta on palveluvaltaistunut. Palveluyhteiskunnasta puhutaan yleisesti siinä vaiheessa, kun yli puolet työpaikoista on palvelusektorilla (mukaan lukien kauppa ja liikenne). Tampereella tämä tilanne saavutettiin 1970-luvulla. Tarkasteltuna ajanjaksona teollisuustyöpaikkojen osuus oli Tampereella suurimmillaan 1950 ja absoluuttinen määrä vuonna 1970. Tämän jälkeen palveluvaltaistuminen on edennyt nopeasti. Vuonna 2005 palveluiden parissa työskenteli jo 73 % työllisistä, mikä oli hieman enemmän kuin koko maassa keskimäärin (70 %) (tässä artikkelissa käsiteltävien lukujen lähteenä on Tilastokeskus, ellei muuta erikseen ilmoiteta). 100 000 90 000 80 000 70 000 Teollisuus, ym. Palvelut Liikenne Muut Rakentaminen Kauppa Maa- ja metsätalous 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2005 Kuvio 1. Työllinen työvoima Tampereella 1950 2005 Syitä palveluvaltaistumiselle on runsaasti. Tuotannon automatisoituminen ja siirtyminen verrattain suljetusta taloudesta puhtaaksi avomarkkinataloudeksi ovat johtaneet tilanteeseen, jossa tuotanto ei entisessä mittakaavassa sido henkilöstöä ja toisaalta työvoimaintensiiviset teollisuudenalat ovat suurelta osin siirtyneet alemman kustannustason maihin. Suuri osa jäljellä olevasta teollisuudesta toimii korkean tuottavuuden aloilla, joilla työvoiman osuus kokonaiskustannuksista on pieni. Toisaalta teollisuuden tukitoimintoja on laajalti ulkoistettu, mikä osaltaan näkyy palvelusektorin kasvuna. Palveluista suuri osa on niin sanottuja lähipalveluita, joiden tuottaminen muuten kuin suorassa asiakaskontaktissa ei ole käytännössä mahdollista. Palvelurakenne on monipuolistunut ja -tarjonta kasvanut. 1990-luvun alun lama merkitsi suurta murrosta suomalaisille työmarkkinoille. Tamperelainen teollisuus on perinteisesti ollut varsin vientipainotteista, joten idänkaupan romahtaminen iski tänne melko voimakkaasti. Teollisuus joutui rakennemuutokseen, jossa osa toimialoista joutui rajujen leikkausten tielle, osa pystyi vanhojen vahvuusalojen pohjalta moder- 3

nisoitumaan vastatakseen muuttuneisiin haasteisiin. Laman jäljet näkyvät edelleen Tampereella muita alueita suurempana rakenteellisena työttömyytenä. Toisaalta Tampereelle myös muuttaa enemmän työttömiä kuin muualle, mikä osaltaan hidastaa tilanteen paranemista. Teollisuuden toimialarakenteesta ei saada kunnittaisia tietoja, joten seuraavassa käsitellään seutukunnan lukuja (katso kuviot 2. ja 3.). Keskuskaupungilla on kuitenkin luvuissa suuri painoarvo. Rajuimmin rakennemuutos on Tampereen seudun teollisuudenaloista koetellut työvoimaintensiivistä tekstiili- ja vaateteollisuutta, josta on vuosikymmenessä hävinnyt kolmannes työpaikoista (-1 164 työpaikkaa, eli -34,4 %). Lähes yhtä kova isku on ollut metsäteollisuudessa, jossa työpaikoista on hävinnyt neljännes (-720 työpaikkaa, -25,0 %). Kasvualoja ovat puolestaan olleet metalli- ja elektroniikkateollisuus (+5 111, +40,8 %) sekä kemian-, kumi- ja muoviteollisuus (+925, +21,6 %). Elintarviketeollisuuden sekä muun teollisuuden työpaikkamäärät ovat pysyneet suurin piirtein ennallaan. 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Elintarvike- ja tupakkateollisuus Tekstiili- ja vaateteollisuus Puu- ja paperiteollisuus Kemian-, kumi-, muovi-, ym. teollisuus Metalli- ja elektroniikkateollisuus Muu teollisuus Kuvio 2. Teollisuuden työpaikat Tampereen seutukunnassa 1995 2005 4

150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Elintarvike- ja tupakkateollisuus Tekstiili- ja vaateteollisuus Puu- ja paperiteollisuus Kemian-, kumi-, muovi-, ym. teollisuus Metalli- ja elektroniikkateollisuus Muu teollisuus Kuvio 3. Teollisuuden työpaikat Tampereen seutukunnassa 1996 2005, indeksi 1995=100 Voimakkaimmin kasvaneella teollisuudenalalla, metalliteollisuudessa, suurin osa uusista työpaikoista on syntynyt elektroniikka- ja sähköteollisuuteen. Alan työpaikkamäärä on liki kolminkertaistunut vuosikymmenessä (+4 558 työpaikkaa, eli +179,5 %). Rajuimmat kasvun vuodet osuivat 2000-luvun loppupuoliskolle. Myös metallituotteiden valmistuksessa työpaikkojen määrän kasvu on ollut merkittävää (+860, +29,8 %), vaikkakin työpaikat ovat vähentyneet huippuvuodesta 2003. Metallien jalostuksessa sekä koneiden ja laitteiden valmistuksessa työpaikat ovat tarkasteltuna ajanjaksona jopa hieman vähentyneet. 280 260 240 220 200 180 Metallien jalostus Metallituotteiden valmistus Koneiden ja laitteiden valmistus Elektroniikka- ja sähköteollisuus 160 140 120 100 80 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuvio 4. Metalli- ja elektroniikkateollisuuden työpaikat Tampereen seutukunnassa 1996 2005, indeksi 1995=100 5

Siinä missä työpaikat ovat teollisuudessa vähentyneet miltei kaikilla toimialoilla, palveluissa työpaikat ovat lisääntyneet liki kautta linjan. Palvelualalta saadaan kunnittaiset tiedot ja tässä käsitellyt luvut ovat Tampereen tietoja. Palvelualan työpaikat vähenivät ensin laman syvetessä 1990 1993, mutta tämän jälkeen niiden määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. Kauppaa lukuun ottamatta kaikki palvelut ovat tarkasteltuna ajanjaksona kasvaneet. Laman perintö näkyi kuitenkin palvelualankin työpaikkamäärässä pitkään, sillä esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alan työpaikkamäärä palautui vuoden 1990 tasolle vasta vuonna 2003. 80 000 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Tukku- ja vähittäiskauppa Kuljetus, varast. ja tietoliikenne Julkinen hallinto ja maanpuolustus Terveydenhuolto- ja sosiaalipalv. Majoitus- ja ravitsemistoiminta Kiinteistö-, rahoitus-, tutk- ja liike-el.palv. Koulutus Muut palvelut Kuvio 5. Palvelualan työpaikat Tampereella 1990 2005 Suhteellisesti voimakkaimmin vuosina 1990 2005 palveluista kehittyivät koulutus (työpaikkojen muutos +69 %), terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut (+60 %) sekä julkinen hallinto (+50 %) (katso kuvio 6. seuraavalla sivulla). Merkille pantavaa on, että kaikki edellä mainitut kuuluvat pääosin julkisen sektorin piiriin. Näistä hallinnon työpaikat kääntyivät 2005 pitkästä aikaa laskuun. Yksityisistä palveluista voimakkainta kasvu on ollut liike-elämän palveluissa (+39 %), vaikkakin siihen kuuluvalla pankki- ja rahoitussektorilla työpaikat ovat vähentyneet selvästi. Absoluuttisesti kasvu on ollut kovinta terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa (+6 135 työpaikkaa), liike-elämän palveluissa (+5 049), koulutuksessa (+3 695) sekä julkisessa hallinnossa (+1 669). Työpaikat vähenivät ainoastaan kaupan alalla, sielläkin vain 52 henkilöllä. 6

180 160 140 120 100 80 60 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Tukku- ja vähittäiskauppa Kuljetus, varast. ja tietoliikenne Julkinen hallinto ja maanpuolustus Terveydenhuolto- ja sosiaalipalv. Majoitus- ja ravitsemistoiminta Kiinteistö-, rahoitus-, tutk- ja liike-el.palv. Koulutus Muut palvelut Kuvio 6. Palvelualan työpaikat Tampereella 1990 2005, indeksi 1990=100 Oman nopean kasvun alansa, joka ei täysin sovi perinteisiin toimialajaotteluihin, muodostaa informaatioala, jossa yhdistyy piirteitä niin teollisesta kuin palvelutuotannostakin. Alan työpaikkamäärä yli kaksinkertaistui vuosina 1993 2005. Informaatioalalla on siirrytty sisältötuotannosta yhä selkeämmin tavara- ja palvelutuotantoon. Tuotantorakenteen monipuolistuminen on ollut nopeaa. Vielä vuonna 1996 yli puolet informaatioalan työpaikoista oli sisältötuotannossa. Vuonna 2005 sisältö-, tavara- ja palvelutuotanto työllistivät kukin Tampereella 5 000 6 000 henkilöä ja muodostivat siten erittäin merkittävän kokonaisuuden. 18 000 16 000 14 000 Sisältötuotannon työpaikat Palvelutuotannon työpaikat Tavaratuotannon työpaikat 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuvio 7. Informaatioalan työpaikat Tampereella 1993 2005 7

Informaatiosektorin osuus Tampereen työpaikoista on alan erittäin voimakkaan kasvun myötä kohonnut vuoden 1993 reilusta 10 prosentista vuoden 2005 vajaaseen 16 prosenttiin. Informaatiosektoriin kuuluvat alat ovat toistensa tukialoja ja vaikka luvuissa näkyy niin sanotun Nokia-sektorin suuri työllistävyysvaikutus, myös muulla informaatiosektorilla kasvu on ollut vankkaa. Vuosina 1993 2005 työpaikat liki viisinkertaistuivat tavaratuotannossa (kasvua 4 469 työpaikkaa, eli +360 %) ja lähes kolminkertaistuivat palvelutuotannossa (kasvua 3 573, +164 %). Toimialoista perinteisimmälläkin, sisältötuotannossa, kasvua kertyi lähes kolmannes (kasvua 1 389, +29 %). 16 % 15 % 14 % 13 % 12 % 11 % 10 % 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuvio 8. Informaatiosektorin työpaikkojen osuus Tampereella 1993 2005, prosenttia Tuotantorakenteen erikoistuminen Toimialarakenteen alueittaisia erityispiirteitä voidaan tarkastella erikoistumisindeksin avulla (katso kuvio 9. ja taulukko 1. seuraavalla sivulla). Erikoistumisindeksi kertoo, kuinka suuri osa työvoimasta kaupungissa työskentelee eri aloilla verrattuna koko maan keskiarvoon. Näin selviää, mille toimialoille kaupungissa suhteellisesti on keskitytty. Tamperetta on perinteisesti totuttu pitämään teollisuuskaupunkina. Tämä kuva on erikoistumisindeksin perusteella oikea, vaikkakaan ei aivan yhtä leimallisesti, kuin voisi olettaa. Vielä vuonna 1990 Tampereella työskenteli 20 % keskimääräistä enemmän ihmisiä teollisuudessa, vuonna 2005 luku oli enää 11 %. Teollisuuden merkitys Tampereelle on siis yhä suuri, vaikkakin vähentynyt 15 vuodessa. Voimakkaimmin Tampere on erikoistunut liike-elämän palveluihin, joilla toimii lähes kolmasosa (erikoistumisindeksi 130 %) enemmän työllisiä kuin keskimäärin. Tätä voidaan pitää valtakunnan toiseksi tärkeimmän talousalueen veturilta odotettuna tuloksena. Koulutus (115 %) on noussut erikoistumisaloista toiseksi tärkeimmäksi: kehitys on tällä saralla ollut viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävää. Teollisuus (111 %) on merkityksensä vähenemisestä huolimatta edelleen kolmanneksi tärkein erikoistumisala. Kaupan alan erikoistumisindeksi (101 %) on ollut jatkuvassa laskussa. Terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden (99 %) merkityksen kasvu näyttää 2000-luvulla pysähtyneen. 8

140 130 120 110 100 90 80 70 60 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Teollisuus Rahoitustoiminta Julkinen hallinto Koulutus Tukku- ja vähittäiskauppa Liike-elämän palv. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut Kuvio 9. Toimialoittaiset erikoistumisindeksit Tampereella 1990 2005 eräillä aloilla Kuten aiemmin todettiin, julkisen hallinnon työpaikkamäärän pitkään jatkunut kasvu taittui vuonna 2005. Erikoistumisindeksissä muutos näkyy alan suhteellisen merkityksen taantumisena 2000-luvun alun tasolle. Tähän vaikuttaa paitsi yksityisen sektorin työpaikkojen määrän kasvu, myös julkisen sektorin suhteellisesti parempi kehitys muilla alueilla, erityisesti Helsingissä. On huomattava, että valtionhallinnon erittäin voimakas keskittyminen pääkaupunkiin näkyy muualla maassa keskimääräistä alempina erikoistumislukuina. Taulukko 1. Tampereen toimialoittaiset erikoistumisindeksit 1990 2005 (1 Teollisuus Rakentaminen Tukku- ja vähittäiskauppa Majoitus- ja ravitsemistoiminta Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Rahoitustoiminta Kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus- ja liike-elämän palv. Julkinen hallinto ja maanpuolustus Koulutus Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut 1990 119 112 111 125 102 115 129 67 97 92 126 1991 118 102 111 118 105 113 123 87 106 94 125 1992 115 108 109 113 104 110 127 93 105 95 126 1993 114 108 108 116 106 110 128 92 110 93 125 1994 111 112 109 118 107 106 131 96 111 92 117 1995 113 112 106 119 102 97 133 91 100 93 114 1996 115 112 106 113 106 89 128 93 100 91 113 1997 112 103 109 116 106 89 124 91 103 94 120 1998 109 107 105 109 104 80 123 92 113 98 107 1999 108 107 106 108 104 74 127 75 118 100 107 2000 110 102 105 104 101 69 129 78 111 99 106 2001 111 108 103 102 102 70 127 80 111 98 109 2002 113 97 103 102 100 71 129 82 110 99 104 2003 111 98 101 103 98 73 125 84 113 99 108 2004 111 91 101 104 97 68 126 90 113 98 110 2005 111 90 101 100 93 71 130 82 115 99 105 1) Indeksissä luku 100 vastaa koko maan keskiarvoa. Taulukosta puuttuvat alkutuotanto sekä sähkö- ja vesihuolto. 9

Rahoitustoiminta on edellä tarkastelluista toimialoista kärsinyt raskaimmat työpaikkamenetykset ja pankkikentän lamanaikainen ja -jälkeinen myllerrys näkyy luvuista selvästi. Vielä vuonna 1990 Tampere oli indeksin mukaan erikoistunut rahoitukseen eli käytännössä pankkikonttoriverkko oli tiheä ja niiden henkilökuntamäärä suuri. Pankit ajautuivat suuriin vaikeuksiin laman myötä: sittemmin esimerkiksi konttoriverkon karsiminen, henkilöstömäärien supistuminen, tukitoimintojen keskittäminen ja sähköisen asioinnin yleistyminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa pelkästään pääkaupunkiseudun voidaan katsoa erikoistuneen rahoitukseen, mikä näkyy alhaisina erikoistumislukuina muualla maassa. Suurten kaupunkien välisessä vertailussa (katso taulukko 2.) Tampereen ainoaksi selkeäksi erikoistumisalaksi nousevat liike-elämän palvelut. Toisaalta Tampere on näin tarkasteltuna joukon ainoa teollisuuskaupunki. Helsingin asema maan selkeänä pääkeskuksena näkyy erikoistumisessa: pääkaupunkiin keskittyvät hyvin selkeästi niin rahoitustoiminnan, julkisen hallinnon kuin muiden palveluidenkin sektorit. Lisäksi Helsinki on vahva liikeelämän palveluissa sekä majoitus- ja ravintola-alalla. Vantaa on erikoistunut logistiikkaalalle eli kuljetukseen ja kauppaan. Espoon vahvoja aloja ovat rahoitus, kauppa sekä liikeelämän palvelut. Oulu ja Turku nousevat muiden edelle koulutuskaupunkeina. Taulukko 2. Suurten kaupunkien toimialoittaiset erikoistumisindeksit 2005 (1 Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Teollisuus 46 74 111 77 83 93 Rakentaminen 74 71 90 105 102 115 Tukku- ja vähittäiskauppa 102 174 101 195 97 90 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 127 81 100 110 97 99 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 116 66 93 212 119 89 Rahoitustoiminta 240 178 71 40 110 71 Kiinteistö-, vuokraus-, tutk- ja liike-el.palv. 163 170 130 104 118 125 Julkinen hallinto ja maanpuolustus 155 63 82 66 112 87 Koulutus 85 112 115 59 124 133 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalv. 87 74 99 64 112 119 Muut yht.kunn. ja henk.koht. palv. 160 77 105 78 96 91 1) Indeksissä luku 100 vastaa koko maan keskiarvoa. Taulukosta puuttuvat alkutuotanto sekä sähkö- ja vesihuolto. Keskittymisindeksien vertailussa Tampere näyttäytyi muita suuria kaupunkeja tasapainoisempana keskuskaupunkina. Suurimmat toimialoittaiset poikkeamat koko maan keskimääräisestä tuotantorakenteesta olivat alle kolmanneksen ja useimmilla aloilla poikkeamat olivat alle kymmenyksen. Myös Tampereen seutukunnan tuotantorakenne vastaa hyvin koko maan rakennetta. Seutukuntien tuotantorakenteita on vertailtu esimerkiksi Erkki Niemen artikkelissa Tuotantorakenteen muutos 1975 2006 (Kuntapuntari 1/2008). Huolimatta voimakkaasta rakennemuutoksesta Tampereen seutu on vuosikymmenestä toiseen säilynyt vähiten koko maan tuotantorakenteesta poikkeavien joukossa (katso taulukko 3. seuraavalla sivulla). Muutkin tuotantorakenteeltaan tyypilliset seutukunnat ovat pääasiassa suurten yliopistokaupunkien seutuja. Poikkeavimmat seutukunnat ovat voimakkaasti tietylle alalle erikoistuneita, kuten paperiteollisuuteen keskittynyt Jämsän seutu tai uutena tulokkaana elektroniikka-alalle voimakkaasti keskittynyt Salon seutu. 10

Taulukko 3. Tuotantorakenteeltaan erottuvat seutukunnat 1975, 1990 ja 2006 (Lähde: Kuntapuntari 1/2008) Vaikka keskittymisellä tietyn alan osaamiseen voidaan saavuttaa merkittäviä etuja muun muassa osaamisen kasautumisen myötä, voidaan Tampereen seudun poikkeuksellisen monipuolista tuotantorakennetta pitää selkeänä vahvuutena. Kuten taulukosta 3. käy ilmi, tuotantorakenne on Tampereen seudulla tasapainottunut vuodesta 1975. Pääasiassa kyse on vanhan savupiipputeollisuuden keskuksen muuntumisesta nykyisenlaiseksi monipuoliseksi palveluiden ja modernin teollisuuden keskittymäksi. Voimakas keskittyminen raskaaseen teollisuuteen ja toisaalta tekstiiliteollisuuteen on tasoittunut ja uusia osaamisaloja noussut, osin vanhoja osaamisaloja hyödyntäen. Vaikka Tampere mielletään nykyään usein korkean teknologian tuotannon kaupungiksi, kyse ei kuitenkaan ole yksipuolisesta keskittymisestä, jollaisesta esimerkkinä voidaan nähdä vaikkapa Salon seutukunta. Monipuolinen tuotantorakenne tuo suojaa nopeasti muuttuvan kansainvälisen talouden suhdannevaihteluilta. Yritysrakenteen kehityspiirteitä Kuten todettua, teollisuuden merkitys Tampereen elinkeinorakenteessa on vähentynyt. On kuitenkin huomattava, että teollisuuden lamanjälkeinen kehitys on Tampereella ollut suotuisaa suhteutettuna koko maahan. Vaikka termillä teollisuuskaupunki on nykyisellään vanhakantainen merkitys, Tampereen tapauksessa teollisuuden rakenne on varsin moderni. Tätä voidaan havainnollistaa vertailemalla muutamien tunnuslukujen kehitystä. Tampereen osuus koko maan teollisuushenkilöstöstä on vuosina 1995 2006 pysytellyt melko vakiona, noin 5 %:ssa. Tämä luku antaa hyvän vertailupohjan teollisuuden muiden 11

tunnuslukujen tarkasteluun (musta katkoviiva kuviossa 10.). Tuotannon jalostusarvo on viime vuosikymmenenä kasvanut henkilöstömäärää selvästi nopeammin. Vielä vuonna 1995 Tampereen teollisuus tuotti alle 4 % koko maan jalostusarvosta, kun osuus vuonna 2006 oli yli 6 %. Koska Tampereen osuus henkilöstöstä on kohonnut samana ajanjaksona vain hieman, tuottavuus on parantunut suhteessa muuhun maahan. Toisin sanottuna sama henkilöstömäärä saa aikaan suuremman tuotoksen. Tuottavuuden nousun tärkeimpiä selittäjiä on aiemmin tarkasteltu IT-sektorin nousu, vaikkakin myös esimerkiksi muu teknologiateollisuus on kehittänyt toimintaansa. Tämä näkyy myös tutkimus- ja kehittämispanostusten merkittävässä kasvussa 1990-luvun lopulla. Tampereen osuus maan t&k-panostuksista on noussut 4 %:sta noin 14 %:in, mikä tekee siitä maamme toiseksi tärkeimmän tutkimus- ja kehittämistoiminnan keskuksen. Myös viennin merkitys on kasvussa, Tampere tuotti vuonna 2006 maamme viennistä jo 7 %. Tarkastelluista tunnusluvuista ainoastaan osuus koko maan toimipaikoista alittaa henkilöstöosuuden eli toimipaikat ovat keskimääräistä suurempia ja osuus laskee tasaisesti. 16,0 % 14,0 % 12,0 % 10,0 % Toimipaikat Jalostusarvo Henkilöstö T&k-kulut Vienti 8,0 % 6,0 % 4,0 % 2,0 % 0,0 % 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuvio 10. Tampereen teollisuuden tunnuslukuja, %-osuus koko maasta Tamperelaiset yritystoimipaikat ovat kasvaneet tasaisesti lama-ajan noin 15 henkilöstä nykyiseen yli 20 henkilöön (katso kuvio 11. seuraavalla sivulla). Toimipaikkakoko on tietynlainen tehokkuuden mittari, tuohan yksikkökoon kasvu usein selkeitä mittakaavaetuja. Toisaalta on muistettava, että toimipaikkakoon suuruus voi kieliä myös pienten, yrittäjävetoisten yksiköiden vähyydestä. Keskimääräisessä yrityskoossa on selkeästi eroa suurten kaupunkien välillä. Suurimpia toimipaikat ovat suurista kaupungeista Oulussa, jossa työskentelee lähes 30 henkilöä toimipaikkaa kohden. Turun kehitys poikkeaa muista suurista kaupungeista. Siellä suurten yksiköiden alasajo on johtanut toimipaikkakoon voimakkaaseen alenemiseen. 12

35 Henkilöstö / toimipaikka, henkilöä 30 25 20 15 10 5 0 Helsinki Espoo Tampere Vantaa Turku Oulu Koko maa 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuvio 11. Yrityskoko (henkilöstö/toimipaikka) suurissa kaupungeissa 1993 2006 Yritysten määrä kuvaa yleisellä tasolla suhdannekehitystä. Yritystoimipaikkojen määrä on Tampereella ollut lamavuosista lähtien hitaassa nousussa (katso kuvio 12.). Vuoden eri aikoina yrityksiä perustetaan ja lopetetaan eri tahtiin. Eniten uutta yritystoimintaa syntyy vuoden alussa, lopettaneiden yritysten määrä on puolestaan suurimmillaan loppuvuodesta. Vuonna 2007 aloittaneiden yritysten määrä vaihteli talvikuukausien 466:sta vuoden lopun 288:aan. Lopettaneiden yritysten määrä on alimmillaan kesäkuukausina, kesällä 2007 lopetti 196 yritystä. Loppuvuodesta lopettaneiden yritysten määrä on suurimmillaan, vuonna 2006 lopettaneita oli 348 (vuoden 2007 tiedot puuttuvat). Yritysten määrä kasvoi vuoden aikana 421:lla (syyskuun 2007 lopun tilanne). 600 12 000 500 400 300 200 100 0 1995 Q1 1995 Q3 1996 Q1 1996 Q3 1997 Q1 1997 Q3 1998 Q1 1998 Q3 1999 Q1 1999 Q3 2000 Q1 2000 Q3 2001 Q1 2001 Q3 2002 Q1 2002 Q3 2003 Q1 2003 Q3 2004 Q1 2004 Q3 2005 Q1 2005 Q3 2006 Q1 2006 Q3 2007 Q1 2007 Q3 Aloittaneet/lopettaneet yritykset Aloittaneita Yrityskanta Lopettaneita 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Yrityskanta Kuvio 12. Aloittaneet ja lopettaneet yritykset sekä yrityskanta 1995 2007 13

Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten määrästä voidaan laskea yrityskannan vaihtuvuus (katso kuvio 13.). Korkea vaihtuvuus antaa viitteitä meneillään olevasta murroksesta yrityskentällä. Vaihtuvuutta tarkastellaan tässä aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten osuutena yrityskannasta. Suuri vaihtuvuus voi kertoa korkeasuhdanteen noususta, jolloin uusia yrityksiä syntyy paljon. Toisaalta myös yritysten lopettamiset nostavat tunnuslukua ja vaihtuvuus olikin suurimmillaan lamavuosina. Vaihtuvuus voidaankin nähdä eräänlaisena yleisenä yritysten toimintaympäristön turbulenssin mittarina. 8,0 % 7,5 % Vaihtuvuus Keskiarvo 12kk Yrityskannan vaihtuvuus, % 7,0 % 6,5 % 6,0 % 5,5 % 5,0 % 4,5 % 4,0 % 3,5 % 1995 Q1 1995 Q3 1996 Q1 1996 Q3 1997 Q1 1997 Q3 1998 Q1 1998 Q3 1999 Q1 1999 Q3 2000 Q1 2000 Q3 2001 Q1 2001 Q3 2002 Q1 2002 Q3 2003 Q1 2003 Q3 2004 Q1 2004 Q3 2005 Q1 2005 Q3 2006 Q1 2006 Q3 2007 Q1 2007 Q3 Kuvio 13. Yrityskannan vaihtuvuus 1995 2007, prosenttia Vuosina 1995 2007 yrityskannan kausitasoitettu vaihtuvuus (neljän edellisen neljänneksen keskiarvo; musta viiva kuviossa 13.) oli loppuvuodesta 1995 (6,1 %). Alimmillaan vaihtuvuus oli kesällä 2001 (4,8 %), jolloin talouden voidaan ajatella käyneen eräänlaisessa käännekohdassa. Tämän jälkeen vaihtuvuus on kääntynyt jälleen nousuun. Vaihtuvuuslukuja on nostanut erityisesti aloittaneiden yritysten määrän kasvu. Vuonna 2007 yrityskannan vaihtuvuudessa on palattu 1990-luvun lopun tasolle (5,5 %) ja se on edelleen olevan kasvusuunnassa. Tämä voi enteillä haasteellisia aikoja, sillä toimintaansa vasta aloittelevia yrityksiä on nousukauden jäljiltä runsaasti ja talouskehitys näyttäisi olevan hidastumassa. Yhteenveto Tampereen tuotantorakenteen viime vuosikymmeninä läpikäymä rakennemuutos liittyy laajempiin yhteiskunnallisiin murroksiin. Puhutaan globalisaatiosta, siirtymisestä tietoyhteiskuntaan ja niin sanotun uuden talouden noususta. Kyse on muun muassa talouden ja tavaravirtojen muuttumisesta yhä enemmän rajat ylittäviksi sekä eri maiden ja alueiden aiempaa selkeämmästä kytkeytymisestä toisiinsa. Tuotantotoiminnassa pyritään kansainvälisesti kilpailukykyisen huippuosaamisen synnyttämiseen. Yhä suurempi osa tuotannosta on aineetonta, tai ainakin vaatii erityisosaamista, jonka avulla erottaudutaan kilpailijoista. Palvelusektori on osin ottanut kannettavakseen aiemmin teollisuuden piirissä hoidettuja tehtäviä. Perinteisesti tuotantotoiminnan logiikkaan kuului se, että pitkälti kaikki tuotantoprosessin osuudet pyrittiin hoitamaan itse. Tämä toimintatapa on viime vuosikymmeninä hylätty kunkin toimijan keskittyessä omaan ydinosaamiseensa. Erilaiset liike-elämälle tar- 14

jottavat palvelut ovatkin olleet menneet vuosikymmenet mittavassa kasvussa. Kun tarkastellaan kansantalouden tilinpitoa Tampereen seudulla viimeisten kolmen vuosikymmenen ajalta, havaitaan hyvin selvästi kasvualat (katso taulukko 4.). Taulukko 4. Kansantalouden tilinpidon toimialojen kehitys Tampereen seutukunnassa 1975 2005 (tuotos perushintaan), indeksi 1975=100 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 Liike-elämän palvelut 100 211 480 1 111 1 079 1 499 2 826 Metalliteollisuus 100 164 267 440 644 1 542 1 896 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 100 201 434 754 873 1 172 1 767 Asuntojen omistus ja vuokraus 100 172 316 467 784 1 144 1 502 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 100 191 330 579 634 1 355 1 432 Koulutus 100 188 354 627 773 1 013 1 386 Rakentaminen 100 179 365 686 407 1 071 1 240 Hallinto 100 152 329 572 719 964 1 219 Muut palvelut 100 203 404 704 693 877 1 090 Toimialat yhteensä 100 175 304 460 526 830 1 072 Rahoitus 100 191 521 1 008 972 1 078 1 000 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 100 189 355 611 577 742 993 Tukku- ja vähittäiskauppa 100 172 315 500 481 542 888 Muu teollisuus 100 170 213 224 285 333 445 Metsäteollisuus, kustannustoiminta 100 176 286 306 429 465 442 Elintarviketeollisuus 100 167 317 306 332 318 427 Alkutuotanto 100 154 239 247 183 284 226 Metalliteollisuus (sisältäen elektroniikkateollisuuden) on ainoana teollisuudenalana kasvanut 1975 2005 keskimääräistä enemmän. Palveluista kovimpiin kasvajiin ovat liike-elämän palveluiden ohella kuuluneet sosiaali- ja terveyssektori sekä kuljetus. Keskimäärin toimialat yli 10-kertaistuivat 30 vuodessa. Rahoitusalan supistukset näkyvät. 1980-luvulla rakettimaisesti kasvanut ala on sittemmin lakannut kasvamasta ja pudonnut keskimääräisen kehityksen alapuolelle. Vanhojen perusteollisuuden alojen kasvu on 30 vuodessa jäänyt alle puoleen keskimääräisestä. Palveluista vain kauppa sekä majoitus- ja ravitsemusala ovat kasvaneet keskimääräistä hitaammin. Alkutuotannon merkitys on seutukunnalle pieni. Palveluvaltaistuminen on esitettyjen lukujen valossa selviö. Rakennemuutos ei kuitenkaan ole pysähtynyt, vaan yhteiskunta jatkaa muuntumistaan. Odotettavaa on, että aloilla, joilla tuotanto ei ole kilpailukykyistä, supistukset jatkuvat. Viimeaikaisen kehityksen perusteella tähän kuuluu varmasti ainakin metsäteollisuus. Korkean tuottavuuden tuotantotoiminnan edellytykset ovat kuitenkin edelleen hyvät. Talouden heilahteluista huolimatta esimerkiksi IT-sektori kasvanee tietoyhteiskuntakehityksen myötä edelleen. Väestön ikääntymisestä johtuen myös terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden sektori jatkaa nopeaa kasvuaan. Tampere on ollut rakennemuutoksen menestyjä ja siihen on hyvät mahdollisuudet myös tulevaisuudessa. Lama-aika on murtanut vanhoja rakenteita ja pakottanut tuotantorakenteen uudistumaan. Tampere on aiemmin menestynyt rakentamalla vanhan teollisen perinteen pohjalle uutta osaamista ja luonut jopa kokonaan uusia teollisuuden aloja. Teknillisten alojen koulutus ja tutkimus vahvistavat osaamispohjaa. Tampereelle hakeudutaan muista maakunnista töiden ja opintojen perään hanakammin kuin muualle maahan. Vetovoimatekijät vaikuttaisivat siis olevan kunnossa. Pienenevistä ikäluokista johtuva työvoimapula ei koskettane Tamperetta yhtä voimakkaasti kuin heikommin kasvavia alueita. Lisäksi elinkeinorakenteen monipuolisuus on Tampereen valtti, toivottavasti myös tulevaisuudessa. 15

Liite 1 Teollisuustyöpaikkojen muutos 1995-2005 980-2 280 (3) 200-640 (7) 0-200 (30) -50-0 (53) -200 - -50 (12) -1 010 - -200 (5) 16

Liite 2 Palvelutyöpaikkojen muutos 1995-2005 (ml. kauppa ja liikenne) 2 080-3 140 (3) 150-1 230 (27) 0-150 (50) -50-0 (18) -280 - -50 (11) -1 340 - -1 330 (1) 17

Henkilöstön ympäristöasenteet 2007 asenteet kohdallaan, toiminnassa toivomisen varaa Ympäristöasenteet antavat viitteitä siitä, miten hyvin tai huonosti kaupungin henkilöstö ottaa työtehtäviä hoitaessaan ympäristöasiat huomioon. Siksi on hyvä selvittää, millä tasolla henkilöstön ympäristöasenteet ovat. Yksi Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Turun ja Oulun yhdessä sopimista kestävän kehityksen indikaattoreista koskeekin kaupungin työntekijöiden ympäristöasenteita ja -tietoisuutta. Tulevaisuuden tutkimuskeskus kehitti näille kuutoskaupungeille sekä Jyväskylälle viime vuonna henkilöstön ympäristöön liittyviä asenteita ja toimintaa selvittävän kyselyrungon. Ensimmäinen kuntaorganisaation ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakysely tehtiin kaupunkien työntekijöille viime marraskuussa. Kysely on tarkoitus uusia jatkossa joka neljäs vuosi. Vastaajien taustatietoja Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakyselyyn vastasi 11 024 kaupungin työntekijää Helsingistä, Espoosta, Tampereelta, Vantaalta, Turusta, Oulusta ja Jyväskylästä. Internetkyselyn vastaajamäärät vaihtelivat kaupungeittain noin tuhannesta kolmeen tuhanteen henkilöön. Kaupunkien vastausprosentit liikkuivat reilusti alle kymmenen ja noin kolmenkymmenen prosentin välillä. Suhteellisesti ahkerimmin vastasivat oululaiset, kun taas heikoin vastausaktiivisuus oli helsinkiläisillä. Tampereella kyselyyn vastaisi 979 kaupungin työntekijää ja vastausprosentti jäi arviolta seitsemään prosenttiin. Naiset Miehet 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % Tamperelaisten vastaajien sukupuolijakauma Vuoden 2007 lopun sukupuolijakauma Tampereen kaupungilla Kuvio 1. Tamperelaisten vastaajien sukupuolien osuudet ja kaupungin henkilöstön sukupuolijakauma vuoden 2007 lopussa (Tampereen kaupungin Henkilöstötilinpäätös 2007) Kaikista vastaajista oli noin 74 prosenttia naisia. Naisten osuus vastasi kyselyyn osallistuneiden kaupunkien henkilöstön sukupuolijakaumaa. Vastaajien 46 vuoden keski-ikä oli varsin lähellä kyselykaupunkien henkilöstön keskimääräistä ikää. Vastaajat olivat olleet kaupungin palveluksessa keskimäärin 15 vuotta, joten he olivat työskennelleet hieman kauemmin kaupungilla kuin kyselyyn osallistuneiden kaupunkien henkilöstö keskimäärin. Lisäksi kyselyn vastaajien koulutus oli hieman keskimääräisen kaupungin työntekijän koulutusta korkeampi. Esimiesasemassa työskenteli noin viidennes kaikista kyselyyn vastanneista. 18

Alle 40-vuotiaat 40 49-vuotiaat 50-vuotiaat ja vanhemmat 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % Tamperelaisten vastaajien ikäjakauma Vuoden 2007 lopun ikäjakauma Tampereen kaupungilla Kuvio 2. Tamperelaisten vastaajien ikäjakauma ja kaupungin henkilöstön ikäjakauma vuoden 2007 lopussa (Tampereen kaupungin Henkilöstötilinpäätös 2007) Tampereella kyselyyn osallistuneista oli 73 prosenttia naisia. Edellisen sivun kuviosta 1. näkyy, että tamperelaisvastaajien naisten ja miesten osuudet noudattivat suhteellisen hyvin kaupungin työntekijöiden viime vuoden lopun sukupuolijakaumaa. Keskimääräinen tamperelaisvastaaja oli iältään noin 44-vuotias ja hän oli työskennellyt kaupungilla reilut 13 vuotta. Sivistyspalvelut Sosiaali- ja terveyspalvelut Sisäiset liikelaitokset Ulkoiset liikelaitokset Konsernihallinto Yhdyskuntatuotanto Palvelukeskukset Muut 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % Tamperelaisten vastaajien jakauma yksiköittäin Tampereen kaupungin henkilöstö yksikön mukaan vuoden 2007 lopussa Kuvio 3. Tampereen vastaajien jakauma yksiköittäin ja kaupungin henkilöstön jakauma yksiköittäin vuoden 2007 lopussa (Tampereen kaupungin Henkilöstötilinpäätös 2007) 19

Asenne- ja toimintakyselyn väittämät Kysely sisälsi 38 ympäristöasenteita ja 13 ympäristötoimintaa mittaavaa väittämää. Väittämät oli teemoitettu internetkyselyssä taulukon 1. mukaisiksi seitsemäksi väittämäryhmäksi. Lisäksi vastaajilta kysyttiin taustatietona sukupuolta, ikää, työvuosien määrää kaupungilla, esimiesasemaa, koulutusastetta, työnantajakaupunkia ja työyksikköä. Kyselylomake, väittämät ja kyselyn tulokset on esitelty laajemmin vuoden 2008 alussa julkaistussa raportissa, jonka on kirjoittanut kyselyhankkeen vetänyt Marileena Koskela Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. (1 Taulukko 1. Seitsemän ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakyselyn väittämäryhmää ja niiden sisältämien väittämien luonne Luonnon merkitys (asenneväittämiä) Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolla (asenneväittämiä) Ympäristönsuojelu ja taloudellinen kasvu (asenneväittämiä) Yhteiskunnalliset tavoitteet (asenneväittämiä) Vastuunkanto ympäristöasioissa (asenneväittämiä) Ympäristöasioita koskeva tieto (asenneväittämiä) Yksilön toiminta (asenneväittämiä) Ympäristöasiat osana työtä (sekä asenne- että toimintaväittämiä) Kaupungin ympäristösuojelun ja kestävän kehityksen työ (sekä asenneettä toimintaväittämiä) Vastaajat ottivat kantaa asenne- ja toimintaväittämiin valitsemalla sopivimman vaihtoehdon neliportaiselta mielipideasteikolta täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä. Vastausvaihtoehdot pisteytettiin yhdestä neljään siten, että lukuarvo 1 kuvasi ympäristön kannalta huonointa vaihtoehtoa ja lukuarvo 4 ympäristölle parasta vaihtoehtoa. En osaa sanoa -vastaukset ja tyhjät vastaukset jätettiin pisteyttämättä. Kyselyn tuloksista koostettiin henkilöstön ympäristöasenteita ja -toimintaa kuvaavat keskiarvoindikaattorit. Eri asenne- ja toimintaväittämistä muodostuneille ryhmille laskettiin pisteytettyjen vastausten perusteella summamuuttujien arvot ja niiden tulkintaa helpottavat keskiarvot. Seitsemän ympäristöasennetta kuvaavaa ryhmäkeskiarvoa yhdistettiin työntekijöiden ympäristöasennetta kuvaavaksi keskiarvoksi. Ympäristömyötäistä toimintaa kuvaavista väittämistä koostettiin myös oma työntekijöiden ympäristötoimintaa kuvaava keskiarvoindikaattori. Lasketut keskiarvot tulkittiin siten, että mitä lähempänä indikaattorin arvo on neljää, sitä ympäristömyötäisempiä ovat asenteet tai toiminta. Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakeskiarvot Kyselyyn vastanneilla oli hyvin myönteiset ympäristöasenteet. Myös ympäristötoimintaa käsitelleisiin väittämiin suhtauduttiin melko positiivisesti. Toimintaväittämien vastauksista lasketut keskiarvoindikaattorien arvot olivat kuitenkin kaikissa kaupungeissa ympäristöasenneväittämien keskiarvoja selvästi pienempiä. Kaupunkien väliset asenne- ja toimintakeskiarvojen väliset erot olivat käytännössä pieniä, vaikka tilastollisesti tarkasteltuna työn- 1) Marileena Koskelan raportti Ympäristöasenteet ja -toiminta kuntaorganisaatiossa (TUTU-JULKAISUJA 2/2008) on saatavilla elektronisessa muodossa osoitteessa www.tse.fi/tutu sijaitsevilta Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen internetsivuilta. 20

tekijöiden vastauksissa oli löydettävissä hyvinkin merkitseviä kaupunkikohtaisia eroja. Ympäristöasenteet olivat keskivertoa myönteisemmät Jyväskylässä ja Espoossa. Ympäristötoiminnan osalta vertailukuntiaan keskimääräistä aktiivisempia työntekijät olivat Helsingissä, Jyväskylässä, Tampereella ja Oulussa. Kaikki osa-alueet huomioiden parhaiten kyselyssä menestyivät Jyväskylä, Espoo ja Helsinki. Tampere Kaikki vastanneet Helsinki Espoo Vantaa Turku Oulu Jyväskylä 2,58 2,51 2,64 2,49 2,46 2,43 2,54 2,61 3,44 3,44 3,43 3,45 3,43 3,44 3,43 3,49 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 3,50 4,00 Ympäristötoimintakeskiarvo Ympäristöasennekeskiarvo Kuvio 4. Eri kaupunkien ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakeskiarvot Kyselyn mukaan naisilla oli miehiä positiivisemmat ympäristöasenteet ja enemmän halukkuutta toimia ympäristön hyväksi. Tämä on monista muista ympäristöasennetutkimuksista tuttu tulos. Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakyselyyn vastanneiden naisten asennekeskiarvo oli 3,48, kun puolestaan miehillä samainen keskiarvo oli 3,33. Ympäristötoimintaa kuvaava keskiarvo oli naisilla 2,53 ja miehillä 2,48. Muiden kaupunkien vastaajien tavoin myös Tampereella naisvastaajien ympäristöasenteet ja suhtautuminen ympäristötoimintaa kohtaan oli selkeästi miehiä myönteisempää. Naiset 2,60 3,49 Miehet 2,51 3,32 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 3,50 4,00 Ympäristötoimintakeskiarvo Ympäristöasennekeskiarvo Kuvio 5. Eri sukupuolten ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakeskiarvot Tampereella 21

Vastaajan ikä näkyi kyselyn asenne- ja toimintakeskiarvoissa. Kaikista kyselyyn osallistuneista työntekijöistä myönteisimmin ympäristöasioihin asennoituivat yli 50-vuotiaat vastaajat. Tampereella asenteeltaan positiivisimpia olivat kuitenkin yli nelikymppiset työntekijät, kun taas muita ikäryhmiä hieman negatiivisimmat mielipiteet tulivat nuorten lisäksi iäkkäämmiltä työntekijöiltä. Kun asenteista siirryttiin toimintaan, varttuneemmat työntekijät olivat kuitenkin pääsääntöisesti nuorempia työntekijöitä aktiivisempia. Valmius ympäristömyötäiseen toimintaan tuntuisikin vahvistuvan iän myötä. Alle 25-vuotiaat 25 29-vuotiaat 30 34-vuotiaat 35 39-vuotiaat 40 44-vuotiaat 45 49-vuotiaat 50 54-vuotiaat 55 59-vuotiaat 60-vuotiaat tai vanhemmat 2,45 2,25 2,25 2,33 2,41 2,41 2,52 2,56 2,73 3,36 3,38 3,45 3,38 3,48 3,45 3,47 3,46 3,37 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 3,50 4,00 Ympäristötoimintakeskiarvo Ympäristöasennekeskiarvo Kuvio 6. Eri ikäryhmien ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakeskiarvot Tampereella Tampereella, kuten muissakin vastaajakaupungeissa nuorimpien työntekijöiden mielipiteet vaihtelivat muita henkilöstöikäryhmiä enemmän. Etenkin nuorten miesten vastauksissa oli runsaasti hajontaa osa vastanneista oli hyvinkin ympäristömyönteisiä, kun taas osaa ympäristöasiat eivät tuntuneet juurikaan kiinnostavan. Nuorempien naisten vastaukset olivat samanikäisiä miehiä keskimäärin myönteisempiä ja niiden hajonta oli miehiä pienempi. Alle 3 vuotta 3 4 vuotta 5 9 vuotta 10 14 vuotta 15 19 vuotta 20 24 vuotta 25 29 vuotta 30 vuotta tai enemmän 2,46 2,44 2,50 2,57 2,66 2,65 2,65 2,81 3,42 3,4 3,45 3,45 3,47 3,43 3,49 3,44 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 3,50 4,00 Ympäristötoimintakeskiarvo Ympäristöasennekeskiarvo Kuvio 7. Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakeskiarvot työvuosittain Tampereella 22

Työvuosien määrä vaikutti positiivisesti ympäristötoimintaa kuvaavaan keskiarvoon kaikissa kyselyn kaupungeissa. Muita vastaajia keskimääräistä aktiivisempia olivat pidempään kaupungin palveluksessa työskennelleet henkilöt, kun taas lyhyen aikaa työskennelleillä oli hieman negatiivisemmat näkemykset omista vaikutusmahdollisuuksistaan työtehtävissään. Poikkeuksena oli Helsinki, jossa myönteisimmin ympäristötoimintaa koskeneisiin kysymyksiin vastasivat alle 10 vuotta kaupunkiorganisaation palveluksessa olleet. Ei esimiesasemassa 2,56 3,45 Esimiesasemassa 2,65 3,40 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 3,50 4,00 Ympäristötoimintakeskiarvo Ympäristöasennekeskiarvo Kuvio 8. Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakeskiarvot esimiesaseman mukaan Tampereella Myös esimiesasema näkyi kaikkien kaupunkien työntekijöiden vastauksissa. Lähes kaikissa vastaajakaupungeissa esimiehet olivat ympäristöasenteiltaan muuta henkilöstöä negatiivisempia, mutta suhtautuivat muita vastaajia positiivisemmin ympäristötoimintaa koskeviin väittämiin. Esimiesten asenne- ja toimintakeskiarvot olivat 3,40 ja 2,58, kun taas muissa kuin esimiestehtävissä toimineiden vastaajien ympäristöasennekeskiarvo oli 3,45 ja ympäristötoimintakeskiarvo 2,50. Perusaste Keskiaste Alin korkea-aste Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Tutkijakoulutusaste 2,77 2,61 2,57 2,58 2,54 2,60 3,50 3,44 3,46 3,43 3,42 3,43 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 3,50 4,00 Ympäristötoimintakeskiarvo Ympäristöasennekeskiarvo Kuvio 9. Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakeskiarvot koulutusasteittain Tampereella Vantaalla, Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä havaittiin tilastollisesti merkittäviä eroja vastaajien koulutustasojen ja ympäristöväittämien vastausten välillä. Niissä ympäristötoimintaan suhtautuivat keskimääräistä positiivisemmin vastaajat, joilla oli perusasteen 23

koulutus, ja keskimääräistä kielteisemmin henkilöt, joilla oli ylempi korkeakoulututkinto. Sama ilmiö oli havaittavissa tamperelaisten työntekijöiden vastauksista (katso edellisen sivun kuvio 9.). Monissa asennetutkimuksissa on kuitenkin havaittu päinvastaista: korkeammin koulutetut vastaajat ovat olleet niissä vähemmän koulutettuja vastaajia ympäristömyötäisemmin ajattelevia. Sivistyspalvelut Sosiaali- ja terveyspalvelut Sisäiset liikelaitokset Ulkoiset liikelaitokset Konsernihallinto Yhdyskuntatuotanto Palvelukeskukset Muut 2,63 2,47 2,55 2,52 2,52 2,58 2,72 2,42 3,44 3,35 3,38 3,31 3,35 3,42 3,43 3,38 Kuvio 10. Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakeskiarvot yksiköittäin Tampereella Yllä olevassa kuviossa esitellään yksiköittäin eritellyt Tampereen kaupungin ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakeskiarvot. Lukujen perusteella ei pysty vetämään kovinkaan vahvoja johtopäätöksiä eri yksiköiden suhtautumisesta ympäristöasioihin. Kuten edellä olleesta yksikköjakaumakuviosta 3. käy selville, yksiköiden vastaajaosuudet poikkeavat merkittävästi kaupungin henkilöstön todellisesta jakautumisesta yksiköittäin. Lisäksi on todennäköistä, että osassa yksiköistä kyselyyn ovat vastanneet pääasiassa ne henkilöt, jotka ovat ympäristöasioista kiinnostuneita ja toimivat myös käytännössä asenteidensa mukaisesti. Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintaväittämät 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 3,50 4,00 Ympäristötoimintakeskiarvo Ympäristöasennekeskiarvo Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakyselyn vastaajat olivat eniten samaa mieltä väittämien kanssa, jotka selkeästi mittasivat ympäristöasenteita. Seuraavan sivun taulukossa 2. on esitelty ne väittämät, jotka saivat korkeimmat vastauskeskiarvot eli väittämät, joiden kanssa useimmat vastaajat olivat samaa mieltä. Taulukosta ilmenee erityisesti luonnon tärkeys vastaajille. Nuoremmat vastaajat pitivät tosin muita hieman vähemmän tärkeänä luonnon suojelua ja luonnon merkitystä elämyksiä ja voimia antavana ympäristönä. Toisaalta luonnon merkitys ulkoilussa ja liikunnassa oli varttuneemmille työntekijöille keskimäärin tärkeämpää kuin muille ikäryhmille. Verrattuna muihin väittämäryhmiin luonnon merkitystä käsitelleiden väittämien saamien vastausten hajonta oli muita ryhmiä pienempi. 24

Taulukko 2. Tampereella kymmenen korkeinta vastauskeskiarvoa saanutta väittämää Luonto luo viihtyisyyttä. 3,95 Luonto antaa minulle elämyksiä ja voimia. 3,81 Ihmisten tulisi sopeuttaa oma toiminta maapallolla sellaiseksi, että rajallisia luonnonvaroja ei kuluteta loppuun. 3,80 Teollisuus ei ole vastuussa ympäristöasioista (käänteinen väittämä). 3,78 Ympäristöongelmia ei ole tarpeen ehkäistä ennakolta, koska ihminen kykenee ratkaisemaan syntyneet ongelmat tekniikan ja tieteen keinoilla (pisteytykseltään käännetty väittämä). 3,77 Minusta on/olisi tärkeää, että jätteet lajitellaan työpaikalla. 3,75 Ympäristöasioista huolehtiminen kuuluu yksinomaan asiantuntijoille (pisteytykseltään käännetty väittämä). 3,72 Luonnon merkitys ulkoilua ja liikuntaa varten on minulle vähäinen (pisteytykseltään käännetty väittämä). 3,72 Työttömyyttä tulisi vähentää. 3,72 On tärkeää, että kaupungissani asetetaan tavoitteita kestävän kehityksen eteenpäin viemiseksi. 3,72 Alla olevassa taulukossa on lueteltu ne kymmenen väittämää, jotka saivat kyselyssä alimmat vastauskeskiarvot. Vastaajat olivat eniten eri mieltä väittämien kanssa, jotka mittasivat vastaajien omaa toimintaa ympäristöasioissa. Tampereella vastattiin muita kaupunkeja myönteisemmin väittämiin, jotka liittyvät työkavereihin vaikuttamiseen ympäristöasioissa, ympäristösuojeluehdotuksien tekemiseen sekä valmiuteen toimia ympäristötyöryhmissä. Nuoremmat vastaajat, etenkin miehet, olivat vähiten aktiivisia vaikuttamaan kollegoihinsa ja tekemään ympäristönsuojeluehdotuksia, mutta olivat muita ikäryhmiä hieman halukkaampia osallistumaan ympäristötyöryhmiin. Nuoret olivat myös muita aktiivisempia käyttämään joukkoliikennettä tai kevyttä liikennettä. Iäkkäämmät vastaajat suhtautuivat myönteisimmin henkilöauton käytön vähentämiseen, kun taas työmatka-autoilua olivat haluttomampia vähentämään keski-ikäiset vastaajat. Taulukko 3. Tampereella kymmenen alinta vastauskeskiarvoa saanutta väittämää Kaupunkini ympäristöasioiden kehittämistyö on vaikuttanut omaan kiinnostukseeni ympäristöasioita kohtaan. 2,03 Kaupunkini ympäristötyö on muuttanut työtapojani. 2,04 Kaupungin hankinnoissa kiinnitetään riittävästi huomiota ympäristönäkökohtiin. 2,23 Olen valmis toimimaan kaupungin erilaisissa ympäristötyöryhmissä. 2,31 Kaupunkini on tiedottanut kestävästä kehityksestä työntekijöilleen riittävästi. 2,39 Olen tehnyt omalla työpaikallani ehdotuksia ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista. 2,41 Tiedän mielestäni paljon kaupunkini kestävän kehityksen työstä. 2,42 Yritän usein vakuuttaa työkavereitani ympäristöasioiden tärkeydestä. 2,53 Työpaikan yleinen ilmapiiri kannustaa ottamaan kestävän kehityksen tavoitteet huomioon. 2,53 Kaupungin johto osoittaa selvästi ja avoimesti oman tukensa kestävän kehityksen työn toteutumiselle. 2,61 25

Suurimmat erot eri kaupunkien kesken olivat viimeisessä väittämäryhmässä, joka käsitteli kaupungin ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen työtä. Muihin kyselyn väittämäryhmiin verrattuna tämän ryhmän vastaukset osoittivat myös kaikkein eniten tyytymättömyyttä. Keskiarvoa parempi tulos oli Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella. Lähes 3/4 espoolaisista ja turkulaisista vastaajasta oli vähintäänkin jokseenkin tyytymätön kaupungissaan tehtyyn ympäristötyöhön. Vantaalla tyytymättömiä oli noin 2/3 vastaajista. Kaupungin ympäristötyötä käsittelevässä väittämäryhmässä oli myös selvästi eniten en osaa sanoa -vastauksia (katso alla oleva taulukko 4.). Epävarmojen vastaajien osuus kuvastaa usein sitä, että väittämää on ollut hankala ymmärtää tai vastaajalla ei ole ollut riittävästi tietoa arvioida väittämää. Taulukko 4. Tampereella suhteellisesti eniten en osaa sanoa -vastauksia saaneet väittämät Kaupungin hankinnoissa kiinnitetään riittävästi huomiota ympäristönäkökohtiin. 46 % Kaupungin johto osoittaa selvästi ja avoimesti oman tukensa kestävän kehityksen työn toteutumiselle. 27 % Olen valmis toimimaan kaupungin erilaisissa ympäristötyöryhmissä. 20 % Kaupunkini ympäristötyö on muuttanut työtapojani. 19 % Lähestymme ihmismäärän rajaa, jota maapallo ei pysty kantamaan. 16 % Kaupunkini ympäristöasioiden kehittämistyö on vaikuttanut omaan kiinnostukseeni ympäristöasioita. 16 % Kaupunkini on tiedottanut kestävästä kehityksestä työntekijöilleen riittävästi. 14 % Yritän usein vakuuttaa työkavereitani ympäristöasioiden tärkeydestä. 11 % Työpaikan yleinen ilmapiiri kannustaa ottamaan kestävän kehityksen tavoitteet huomioon. 11 % Valitsen käyttööni työpaikalla ympäristöystävällisiä tuotteita aina, kun se on mahdollista. 10 % Suhteessa muiden kaupunkien vastaajiin tamperelaiset olivat keskimäärin varsin tyytyväisiä kaupungin kestävän kehityksen työhön. Ero tamperelaisen ja muiden kaupunkien vastausten välillä oli tilastollisesti merkittävä seuraavissa väitteissä: kaupungin johto osoittaa selvästi ja avoimesti oman tukensa kestävän kehityksen työn tekemiselle, kaupunki on tiedottanut kestävän kehityksen työstä työntekijöilleen riittävästi ja kaupungin hankinnoissa kiinnitetään riittävästi huomiota ympäristönäkökohtiin. Vanhemmat työntekijät suhtautuvat Tampereella ympäristötyötä ja kestävän kehityksen työtä käsitteleviin väitteisiin nuorempia työntekijöitä positiivisemmin iäkkäämpi henkilöstö piti etenkin tärkeänä, että omalla työyksiköllä olisi ympäristönsuojelulliset tavoitteet. Muiden kaupunkien vastaajiin verrattuna tamperelaiset vastaajat tiesivät suhteellisesti muita enemmän kaupunkinsa ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen työstä. Nuoret tamperelaiset miestyöntekijät pitivät kuitenkin muiden kaupunkien vastaavia työntekijöitä vähemmän tärkeänä kaupungin ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen työtä. 26

Yhteenveto Ympäristöasenne- ja ympäristötoimintakyselyn tulokset olivat Tampereen ja muiden osallistuneiden kaupunkien kannalta positiivisia. Kaupunkien ja vastaajaryhmien väliset erot olivat käytännössä pieniä. Valtaosalla kyselyyn vastanneista kaupungin työntekijöistä oli hyvät ympäristöasenteet. Myös ympäristötoimintaa koskeviin väitteisiin suhtauduttiin myönteisesti. Kyselyssä näkyi kuitenkin tavanomainen asenteiden ja toiminnan välinen epäsuhta positiivinen asennoituminen ympäristöasioihin ei näy vastaavana positiivisena, ympäristömyötäisenä toimintana. Kaupungeilla onkin edelleen paljon työtä henkilöstön ohjaamisessa ja kannustamisessa ympäristömyötäiseen toimintaan. 27

Keskustan kehitys 2000-luvulla Pormestari on asettanut helmikuussa 2008 keskustan kehittämistyöryhmän Tampereen keskustan elinvoiman varmistamiseksi tulevaisuudessa. Työryhmän on keskustan kehittämistä ideoidessaan otettava huomioon asukkaiden, elinkeinoelämän, liikenteen, kaavoituksen sekä monitahoisen kulttuurisen viihtyvyyden näkökulmat ja tarpeet. Työryhmän kehittämistehtävä kohdistuu Kalevan puistotien ja Pyynikintorin väliselle alueelle, keskittyen ensisijaisesti läntisen keskustan kehittämiseen. Työryhmän työskentelyn taustaksi kerättiin keskustaa käsitteleviä tietoja, jotka on koottu tähän artikkeliin. Artikkeli pitää sisällään keskusta-alueen väestöä, asumista, rakentamista, työssäkäyntiä, liikkumista ja kulttuuritapahtumia koskevia tietoja. Keskusta on rajattu tilastoalueiden ja postialueiden kautta. Väestö 2000 2007 Keskustaksi on määritelty osa keskisen suuralueen tilastoalueista. Keskustan läntiseen alueeseen kuuluvat Finlayson, Tammerkoski, Nalkala, Amuri A, Amuri B, Kaakinmaa ja Särkänniemi. Amuri A on huomioitu läntiseen keskustaan vain puolittain. Keskustan itäisen alueen muodostavat Tampella, Jussinkylä, Kyttälä A, Kyttälä B, Ratina, Osmonmäki, Tammela A, Tammela B ja Tulli. Alue on kuvattu liitteenä olevassa kartassa (liite 1.) Tampereen väkiluku oli vuoden 2007 lopussa 207 866. Väestöstä keskustan alueella asui 30 310 asukasta eli 14,6 prosenttia. Keskustan itäisellä alueella asukkaita oli 16 414 (7,9 %) ja läntisellä alueella 13 896 (6,7 %) asukasta. Alueen väkiluku on kasvanut 2000-luvun aikana, kasvu on ollut voimakkaampaa itäisellä kuin läntisellä alueella alkuvuodet, mutta kolmen viimeisen vuoden aikana läntisen alueen asukkaiden lisäys on ollut suurempi. Itäisen alueen väkiluku on kasvanut kokonaisuudessaan 1 361 (9 %) ja läntisen alueen 851 (6,5 %) asukkaalla. Lapsia, 0 15-vuotiaita, oli sekä itäisen että läntisen alueen väestöstä vain noin 6 prosenttia, noin 930 lasta. Keskustassa lasten osuus on huomattavasti pienempi kuin lasten osuus koko Tampereen väestöstä, 15 prosenttia. Keskustassa lapsia on suhteessa kokonaisväestöön eniten Kaakinmaan ja Särkänniemen alueilla. Lasten määrä on laskenut 2000-luvun aikana keskustan alueella. Itäisellä alueella oli viime vuoden lopussa 29,7 % ja läntisellä 6 % vähemmän alle 15-vuotiaita kuin vuonna 2000. Nuorten, 16 24-vuotiaiden, määrä oli läntisellä alueella lisääntynyt 21 prosenttia, mutta itäisellä vähentynyt 18,4 %. Työikäisten, 25 64-vuotiaiden, määrä on kasvanut läntisellä alueella 8 % ja itäisellä jopa 23 %, joten työikäisiä keskustassa on yhä suurempi osa väestöstä. Yli 65-vuotiaita oli 9 % enemmän itäisellä alueella, kun taas läntisellä alueella yli 65-vuotiaita oli 2,6 % vähemmän kuin vuonna 2000. Keskustassa yli 65-vuotiaiden osuus on hieman yli ja nuorten osuus hieman alle viidenneksen väestöstä. Yli 65-vuotiaita onkin jopa 22 prosenttia keskustan väestöstä, koko kaupungin väestöstä yli 65-vuotiaita on 15 prosenttia. 28