MAISEMA- JA LUONTOSELVITYS LINIKKALAN OSAYLEISKAAVA FORSSAN KAUPUNKI MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU

MAISEMA- JA LUONTOSELVITYS LINIKKALAN OSAYLEISKAAVA FORSSAN KAUPUNKI MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU

SISÄLLYS YLEISTÄ Alueen yleiskuvaus MAISEMARAKENNE JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET MAANPINNAN MUODOT LOIMIJOKI MAAPERÄ KASVILLISUUS VIRKISTYSKÄYTTÖ LINJAPELTO MAISEMAKUVA JA KASVILLISUUS OSA-ALUEITTAIN

KALLIOMÄKI LYSEO TAM M ELA NTIE LINJAPELTO KAUPPAKESKUS VOIMALAITOS LOIMIJOKI KUTOMO YLEISTÄ Linikkalan osayleiskaava-alue sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa. Osa alueesta on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Peltoalue on maisemallisesti arvokasta. Nykyisessä laajuudessaan pelto- ja niittyalueet ovat olleet viljeltyinä 1800-luvun puolestä välistä saakka, vanhin osa todennäköisesti 1500-luvulta. 1884-86 Senaatinkartassa Lunttilan ja Linikkalan pelto- ja niittyalueet ovat laajenneet nykyiselle peltoalalle ja teollisuuteen avautuu pitkä näkymä. Maisemassa oleva avoin tila on säilynyt miltei samanlaisena aina nykypäivään saakka. Alueen koillisosassa oleva peltosaareke, Linjapelto, on muinaisjäännösaluetta. Saarekkeelta on löytynyt kivikautista asutusta. Alueen yleiskuvaus Suunnittelualue jakaantuu rakennettuun ja rakentamattomaan alueeseen. Laajat peltoalueet päättyvät ja rakennettu kaupunkialue alkaa. Loimijoen eteläpuolella oleva Kutomon alueen höyryvoima-asema on selvitysalueen eteläosassa. Maisema- ja luontoselvitys keskittyy rakentamattomaan alueeseen. Aluetta on käyty läpi jalkaisin kolmeen kertaan, 15.5, 11.6 ja 27.8.2014. Selvitys on yleispiirteinen, Linjapellon osalta kasvillisuutta on käyty läpi tarkemmin.

MAISEMARAKENNE JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET Linikkalan osayleiskaava-alueen maiseman perusrakenne on osaksi selännettä, osaksi alavaa jokilaaksoa. Alueen historiasta on tehty tarkempi selvitys Loimijoen maisema ja teollisuus historiasta tulevaan, jossa on kuvattu tarkemmin viljelymaiseman historiaa ja kyläasutuksen sekä teollisen yhdyskunnan kehittymistä (kuva ylh. oik.). Suunnittelualue on maisematyypiltään Loimijokilaaksoa, jolle ominaista ovat laaksomaiset alavat alueet ja laajat savipohjaiset pellot sekä loivasti kumpuilevat pitkät näkymät (kuva oikealla).

MAANPINNAN MUODOT Linikkalan osayleiskaava-alue on maastonmuodoiltaan melko tasaista. Maasto viettää loivasti Loimijokeen päin. Kaava-alueen pohjoisosassa Tammelantien varressa maasto on 103-105 metriä mpy (meren pinnan yläpuolella). Jokirannassa korkeus on 97 mpy, joten korkeuseroa Tammelantieltä tulee noin 6-8 metriä puolen kilometrin matkalla. Linjapelto erottuu ympäristöstään noin 1-1,5 metriä korkeampana kallioisena saarekkeena. Jokivarsi on peltoalueella vielä loivaa, lähemmäs kaupunkialuetta tultaessa korkeuserot kasvavat. Rakennetun alueen ja peltoalueen rajalla maastossa on korkeuseroa yli metrin johtuen rakennetun alueen täyttämisestä. LOIMIJOKI Loimijoen korkeuden määrittelee Pyhäjärven korkeus. Pyhäjärvi on ollut korkeimmillaan 20.5.1932 jolloin vesi oli tasossa +97.66. Yleisimmin vesi nousee korkeimmillaan tasoon +97.1. Joenranta muodostaa oman pienimittakaavaisen maisematilansa alueen eteläreunassa. Loimijoki on paikoin syvässä painanteessa. Jokirannasta on tehty kaupunkipuisto teemaosayleiskaavan yhteydessä luonnon monimuotoisuutta kartoittava selvitys. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa kuvataan Loimijoen rantaa seuraavasti: Loimijoen rantaan ja veteen liittyvä mutkitteleva joenuoma muodostaa vaihtelevan tilasarjan, joka on joko luonnonmaisemaa tai rakennettua rantaa ja puistoa. Kutomon alueen tuntumassa Loimijoen rannassa virkistysalueen tulee olla maisemaltaan sitä avoimempaa, mitä lähemmäs viljelyaukeaa siirrytään. Vanhan voimalaitoksen läheisyydessä olevat hopeapajut uusitaan tarpeen mukaan. Kujanteen jatkoksi joen mutkia myötäillen istutetaan uusia hopeapajuja, jatkuen uuden asuinalueen rantaan asti (Prisman kohdalle). Viljelyalueella joenuoman kasvillisuus on luonteeltaan vaihtelevaa. Rantojen tuntumassa on sekä rehevää tulvaniittyä, rantapajukkoa että metsäsaarekkeita. Loimijoki ranta-alueineen toimii ekologisena käytävänä ja siksi kasvillisuus tulisi säilyttää sellaisenaan, korkeintaan joissakin harkituissa kohdissa voidaan avata näkymiä peltomaisemaan. Maaperäkartta (GTK). Siniset: savialueet, Vaaleansiniset: hiesu ja hieno hieta, Punaiset: kallio- ja moreenialueet, Vaaleanpunaiset: moreenialueet, Vihreät: sora-, hiekka- ja hietamaat. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat ja kehitettävät alueet ja kohteet-kartta (liittyen kaupunkipuisto teemaosayleiskaavaan). Kartalla keltaisella on osoitettu peltoluonnon monimuotoisuudelle tärkeitä askelkiviä: saarekkeita, latojen ympäristöjä ja pientareita. Jokivarressa on tummemman vihreällä rehevät tulvaniityt, vaaleanvihreällä nykyiset puistoalueet ja oranssilla alueet, joissa on historiallisesti arvokkaita puistoja tai kulttuurivaikutteista kasvilajistoa. MAAPERÄ Alueen maaperä on savea ja rakennetun alueen osalta myös täyttömaata. Savikerroksen paksuus vaihtelee ja on nähtävissä maaperäkartalla. Joissakin kohdin kuten Linjapellon peltosaarekkeessa kallio tulee näkyviin. Linikkalan ja Lunttilan kyläalueet liittyvät pohjoisosiltaan pitkittäisharjuun. KASVILLISUUS Tarkastelualue on suurimmaksi osaksi peltoa. Pellot ovat edelleen viljelyssä. Kasvillisuutta on inventoitu Linjapellon peltosaarekkeen osalta tarkemmin. Muilta osin on yleispiirteisesti tarkasteltu muita peltosaarekkeita ja jokivarren kasvillisuutta sekä rakentamattomalla alueella että kaupunkirakenteen sisällä kutomon alueen voimalaitokselle asti. VIRKISTYSKÄYTTÖ Jokirantaa käytetään jo nykyisellään kulkureittinä, mistä kertovat rannassa kulkevat polut. Rantaa on mahdollista kehittää reittinä.

LINJAPELTO Linjapelto on pieni kallioinen peltosaareke kaavoitettavan alueen koilliskulmassa. Saareke on muinaisjäännösaluetta, Museoviraston rekisterissä nimellä Linjapelto (nro 1000018659). Alueelta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja. Keskellä saareketta avokallio tulee esiin. Kasvillisuus on suurimmaksi osaksi ketokasvillisuutta, saarekkeen reunoilla kasvupaikka on hieman rehevämpi. Puulajeja alueella ovat koivut, pihlaja ja tuomi, pensaista ahopaju. Niityllä kasvaa runsaasti mäkitervakkoa ja ahomansikkaa sekä muita keto- ja niittykasveja kuten harakankelloa, särmäkuismaa, rätvänää, päivänkakkaraa, nurmitädykettä, kieloa, siankärsämöä ja poimulehteä. Varjoisammista kohdista löytyy myös valkovuokkoa. Muinaisjäännösrekisteri kiinteä muinaisjäännös irtolöytö mahdollinen muinaisjäännös luonnonmuodostuma muu kohde (ei muinaisjäännös) ei määritelty alakohde alue Hoitorekisteri piste alue Rakennusperintörekisteri piste alue Valtakunnallisesti merkittävät rakenne piste viiva alue Linjapellon saareke sijaitsee Tammelantien vieressä pellon reunalla. pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro MML/VIR/MYY/258/08 Kunta: Forssa Nimi: Linjapelto Muinaisj.tyyppi: asuinpaikat Tyypin tarkenne: ei määritelty Ajoitus: kivikautinen

Ylärivi: Saarekkeen kosteammalla kohdalla kasvaa tuomea, kuivemmilla mm. päivänkakkaraa, kissankelloa, harakankelloa, särmäkuismaa. Keskimmäinen rivi: Ahopaju, ahdekaunokki, rätvänä, poimulehti. Alimmaisena: mäkitervakko, ahomansikka, nurmitädyke.

Linikkalan osayleiskaava-alueen tuntumassa oli jo 1500-luvun kyläluettelossa neljä kylää. Ensimmäistä kartan muotoon piirrettyä tietoa kylistä on säilynyt 1660-70-luvun maakirjakartoissa. Kyläalueet ovat rajanneet nykyiselläänkin suurimmaksi osaksi avoimena säilynyttä Loimijoen laaksoa. Rakennetut alueet ovat laajentuneet varsinkin Loimijoen pohjoispuolella maiseman harjanteisiin liittyen. Kuvassa Linikkalan kyläsaareke. Alueella on vielä vanhaa rakennuskantaa. Osayleiskaava-alue jakaantuu rakennettuun ja rakentamattomaan osaan. Rakennetun osan rakennuskanta on eri vuosilta, vanhimmat asuinrakennukset on rakennettu todennäköisesti ennen 1920-lukua. Rakennetun alueen uusimmat pihapiirit ovat 1970-luvulta, joten puusto ja muu kasvillisuus pehmentävät rajautumista peltomaisemaan.

Kuvassa vasemmalta oikealle: valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä: kutomon rakennukset ja voimalaitos tiilipiippuineen. Kutomon vesitorni ja voimalaitoksen piippu ovat tärkeitä maamerkkejä ja osa teollisuuskaupungin historiaa sekä identiteettiä. Maiseman muutoksesta kertoo entisen sahan alueen paikalle rakennettu kauppakeskus, jonka tuntumassa on osayleiskaavaalueen nykyinen rakennettu osa. Pienemmässä kuvassa alla näkyy myös Kalliomäessä olevan kirkon torni. KALLIOMÄKI LINIKKALAN KYLÄSAAREKE LYSEO LINJAPELTO PRISMA VOIMALAITOS KUTOMO LOIMIJOKI

Linikkalan osayleiskaava-alue on suurimmaksi osaksi maastonmuodoiltaan tasaista peltoa. Avo-ojat lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Taustalla Tammelantie ja Linjapellon saareke (vas.) Loimijoelle päin maasto viettää tasaisesti. Savinen maaperä jokirannassa tarjoaa hyvät kasvuolosuhteet rehevälle kasvillisuudelle. Joki ranta-alueineen toimii ekologisena yhteytenä alueella. Vaikka maisemaa paikoin voidaan avata puustoa poistamalla virkistyskäyttöä ajatellen ja näkymien saamiseksi joelle, tulee se tehdä harkiten ja yhteistyössä mm. paikallisten lintuharrastajien kanssa.

Linikkalan osayleiskaava-alueella on pieniä peltosaarekkeita, joista Linjapelto on yksi. Muut saarekkeet ovat pienempiä ja niiden kasvillisuus on rehevämpää kuin kallioisen Linjapellon. Saarekkeiden kasvillisuutta kuvissa vasemmalla, mm. osmankäämiä, mesiangervoa, seljaa ja pajua.

Jokirannan kasvillisuus suurimmaksi osaksi tiheää, pääosassa ovat erilaiset pajut. Peltopähkömö (yllä kesk.) pärjää hyvin myös rannoilla. Isosorsimo (kuvat alh.) on vieraslaji. Suomeen kasvi tuotiin alkujaan rehu- ja koristekasviksi. Sitä on tiettävästi istutettu ensimmäisen kerran jo 1860-luvulla, mutta varsinkin 1800-luvun lopulla useille paikoille Hämeeseen ja Lounais-Suomeen. Leviäminen on viime vuosikymmeninä voimistunut. Isosorsimon rantavyöhykkeelle muodostamat massakasvustot syrjäyttävät alkuperäislajeja, erityisesti rantakasveja (www.vieraslajit.fi).

Alavin osa rannasta on tulvaherkkää aluetta. Raita tunnetaan luonnon monimuotoisuutta lisäävänä pajulajina. Se on ravinnonlähde monille eliölajeille. (alla vas.). Punakoiso on puutuvavartinen köynnös, joka viihtyy kosteissa pensaikoissa ja rannoilla. Myrkyllistä punakoisoa on ennen vanhaan käytetty lääkekasvina. (yllä). Jokivarressa on myös istutettuja puutarhan lajeja kuten lännenheisinagervo (alla kesk). Rannalla kasvavat myös alpi (yllä oik.) ja vesitatar, joka voi kasvaa sekä maalla että vedessä (oik.).

Linikkalan kylä löytyy 1500-luvun kyläluettelosta, joten pellot ovat todennäköisesti olleet viljeltynä vähintään 500 vuotta. 1660-70-luvun maakirjakarttoissa kuvataan silloin viljelyssä olleet peltoalueet. 1794-1805 Kuninkaankartastosta voi nähdä miten peltoalueet ovat laajentuneet Loimijoen rantaan. Senaatinkartalta 1884-86 näkyy miten pelto- ja niittyalueet ovat laajenneet nykyiselle peltoalalle. Maisemassa oleva avoin tila on säilynyt miltei samanlaisena aina nykypäivään saakka. Pellot ovat vielä viljelykäytössä ja suurimmaksi osaksi yhteydessä vanhaan Linikkalan kyläalueeseen. Peltoalue viettää loivasti Loimijokea kohti, korkeuseroa Tammelantieltä Loimijokeen on noin 6 metriä 500 metrin matkalla; korkeuseroa (mpy= merenpinnasta) on Tammelantien lähellä 103 mpy ja aivan joen varressa 97 mpy. Maasto laskee jyrkemmin joen varrella mitä lähemmäs rakennettua aluetta tullaan. Osa vanhoista ladoista on säilynyt. Maisemasta jo hävinneen ladon paikalta löytyy hieman erilaista kasvillisuutta, kuvassa yllä terttuseljaa. Tien- ja ojanpientareet sekä pienet saarekkeet kuten latojen (myös entisten) ympäristöt tarjoavat suojapaikkoja kasveille ja eläimille, joiden elinympäristöt ovat maatalouden tehostuessa vähentyneet.

Loimijokivarren alavat alueet ovat olleet karjan laitumina ja niittyinä jo pitkään. Tämä on nähtävissä ainakin maakirjakartoista sekä yllä näkyvästä Kuninkaan kartasta, jossa on erotettu pelto- ja niittyalueet eri väreillä (Timo Alanen ja Sauli Kepsu, Kuninkaankartasto EteläSuomesta 1776-1805). Vasemmalla: jokivarren kasvillisuus on suurimmaksi osaksi erilaisia pajuja, tuomea ja koivua. Puustoa ja pensaikkoa on paikoin runsaasti, paikoin jokivarren maisema on täysin avointa. Tämä maiseman vaihtelevuus luo erilaisia ympäristöjä muun muassa linnuille. Oikealla: avointa maisemaa jokivarresta, keskellä ylempää kuvaa yksittäinen terttuselja. Joen varsi on tällä kohden vielä maastoltaan loivaa. Alueelle syntynyt polku on löytänyt luontevan paikkansa pellon reunalta, paikasta jossa maasto on tasaista ennen kuin alkaa laskea jokea kohti.

Loimijoen mutka lähempänä rakennettua aluetta. Rantatörmät ovat sitä jyrkemmät mitä lähemmäs keskustaa tullaan. Kasvillisuus on suurimmaksi osaksi tiheää pajukkoa jossa linnut viihtyvät sekä rehevää rantakasvillisuutta. Rannassa on polku, jota käyttävät ainakin koiranulkoiluttajat. Polku on nykyisen peltoalueen reunalla, osittain se kulkee myös pajumetsikön halki. Pajujen lisäksi alueella kasvaa mm. tuomea ja koivua.

Ranta-alueella juuri ennen kauppakeskusta oleva kenttä on esimerkki päällystetystä alueesta, jolta hulevedet valuvat nopeasti pois lisäten virtaamaa erityisesti rankkasateiden aikana. Huleveden mukana vesistössä eteen päin voi kulkeutua myös päällystetyillä pinnoilla olevia muita aineita, joista osa voi olla haitallisia. Nykyisin hulevesistä aiheutuvat haitat pyritään minimoimaan tai ehkäisemään. Hulevettä voidaan esimerkiksi viivyttää hulevesialtaissa tai käsitellä muulla tavoin, jotta veden mukana kulkeutuva kiintoaines ehtii laskeutua ja virtaama tasaantua.

Keskustaa lähestyttäessä rantatörmä jyrkkenee ja muuttuu sitten eri tavoin rakennetuksi. Reunanvahvistusrakenteet (kuva yllä) kertovat Loimijoen historiasta, johon kuului mm. tukinuittoa sahan tarpeisiin. Nykyrakenteita on alakuvassa oleva laituri. Kaupunkimaisemaan kuuluu muurilla tuettu ranta, jota on voimalaitoksenkin edustalla koko matkalta (seuraava sivu). Kasvillisuus on tälläkin kohtaa jokea (kauppakeskuksen alapuolella) rehevää. Puulajeina mm. koivu, tuomi ja tervaleppä sekä erilaisia pajuja. Kasvillisuuden joukosta löytyy myös (terttu)seljaa ja omenapuu.

Kasvillisuutta kauppakeskuksen alapuolisessa rannassa ennen voimalaitosta: omenapuu, selja, kanukka, runsaasti koivua, tuomea sekä lupiinia. Lupiini on kaunis mutta haitallinen vieraslaji.

Jokivartta vähän ennen voimalaitosta: puusto lähinnä koivua, löytyy myös jokunen mänty sekä tuomipihlaja. Rantamuurit ovat huonossa kunnossa.

Vastaranta on kutomon aluetta, äärimmäisenä oikealla näkyy kutomon vesitorni. Kutomon puoleisella rannalla korkeuserot rannan tuntumassa ovat suuremmat kuin Linikkalan puoleisella rannalla (kuva ylh.) Voimakeskus rakennettiin 1923, laitos rakennettiin käyttämään joen pohjoispuolella toimivan Forssan Sahan tuottamaa sahausjätettä ja halkoja. Voimakeskuksen punatiilinen savupiippu on maamerkki (kuva vas.). Kasvillisuuden joukosta löytyy myös joitakin jalavan taimia (kuvat oikealla).

Voimakeskus tuotti tehtaan prosessin vaatimaa höyryä. Höyry johdettiin voimakeskukselta joen yli puurakenteisella umpinaisella sillalla. Sillan läheisyydessä on joitakin uusia rakenteita kuten pieni laituri (alla vas.). Kasvillisuus on rehevää ruohikkoa ja koiranputkea. Jokivarressa on viisi vanhaa hopeapajua, jotka puistohistorian kannalta liittävät alueen osaksi teollista yhdyskuntaa.

Kutomon kevyen liikenteen silta on uusittu vuonna 2013. Sillan uusimisen yhteydessä säilytettiin vanhat kiviarkut. Silta on yhteytenä Linikkalan ja Loimijoen eteläpuolisen alueen välillä (kuvat alhaalla vas. ja oik.). Voimalaitoksen edustaa Yhtiönkadun vierestä (ylh. vas.). Kutomon ympäristö oli jo 1800-luvun lopussa istutettu puistoksi.wahren tahtoi alusta asti ympäröidä tehdaslaitoksensa istutuksilla, joten myös kutomon ympäristöön istutettiin koivuja, tammia, lehmuksia ja poppeleita sekä pensasaitoja ja kylvettiin nurmikoita.* Vanhat hopeapajut voimalaitoksen rannassa kuuluvat jatkumona teolliseen historiaan. * Kaukovalta, K.V. Forssan puuvillatehtaan historia 1847-1934, s. 258