Uraanin hyväksyttävyys suomalaisten asennoituminen uraaniin, uraanin etsintään ja uraanin louhintaan TUIJA JARTTI & TAPIO LITMANEN Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto 1 Keskusteluun suomalaisesta kaivosteollisuudesta on ilmestynyt hieman kiusalliseksi koettu uraanikohu. Vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana Itä Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa käytiin uraanin etsinnän käynnistämiä ympäristökiistoja (Eerola 2008a; Litmanen 2008) ja yllättäen vuoden 2009 keväällä Talvivaara Sotkamo Oy ilmoitti aloittavansa uraanin talteenottoon ja kaupalliseen hyödyntämiseen tähtäävät toimensa (Uraanin 2010). Paikalliset asukkaat ovat vastustaneet uraanin talteenottoa, geologit ja kaivosteollisuus ovat puolustaneet sitä. Tarkastelemme katsauksessamme suomalaisten suhtautumista uraanin etsintään ja louhintaan kolmen kansallisen kyselyaineiston avulla. Tutkimme suomalaisten suhtautumista uraanikaivoslupien myöntämiseen, moraaliseen velvollisuuteen sallia uraanikaivostoiminta, uraanin louhinnan ympäristö- ja terveysriskeihin, kaivoslakiin sekä uraanin louhinnasta kiinnostuneisiin ulkomaisiin yhtiöihin. Lisäksi pohdimme uraanikaivostoimintaan liittyviä asenteita suhteessa ihmisten mielipiteisiin ydinvoimasta. Aineistona käytämme vuonna 2007 Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen ja Jyväs kylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen yhteistyössä suorittamaa selvitystä suomalaisten energiapolitiikkaa koskevista näkemyksistä (ks. esim. Ruostetsaari 2009, 2010; Kari ym. 2010). Kyselyn perusjoukko koostui 18 75-vuotiaista suomalaisista pois lukien Ahvenan maalla asuvat. Kyselyyn osallistuneet 4 000 henkeä valittiin yksinkertaisella satunnaisotannalla. Analyysiin kelpaavia lomakkeita palautui 1 180, joten kyselyn vastausprosentti on 30. 1 E-mail: <tuija.jartti@jyu.fi>, <tapio.litmanen@jyu.fi> 2 Energia-asennetutkimus 2008 (elektroninen aineisto). FSD2478, versio 1.0 (2009-11-03). Lempäälä: Yhdyskuntatutkimus & Vantaa: ÅF-Consult (aineistonkeruu), 2008. Energiateollisuus ry, Fortum & Teollisuuden Voima (tuottajat). Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (jakaja), 2009. 3 Energia-asennetutkimus 2009 (elektroninen aineisto). FSD2585, versio 1.0 (2010-09-29). Lempäälä: Yhdyskuntatutkimus & Vantaa: ÅF-Consult (aineistonkeruu), 2010. Energiateollisuus ry, Fortum & Teollisuuden Voima (tuottajat), 2010. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (jakaja), 2010. Kyselyn lisäksi tukeudumme kahteen suomalaisten energia-asenteita kartoittaneeseen tutkimukseen, Energia-asennetutkimus 2008:een 2 sekä Energia-asennetutkimus 2009:een 3. Kyselyt ovat osa vuosittaista Suomalaisten energia-asenteet -seurantatutkimusta, joka alkoi jo vuonna 1983 Tampereen yliopistossa Imatran Voima Oy:n rahoituksella. Vuonna 2008 asennetutkimukseen otettiin mukaan myös muuttuja, jolla selvitettiin suomalaisten mielipidettä uraanin etsinnästä ja louhinnasta. Vuonna 2008 kyselyyn vastasi 1 501 suomalaista, joista 1 070 edusti koko maata ja 431 kyselytutkimuksen erityiskohdekuntia Eurajokea ja Suur-Loviisan aluetta. Vuonna 2009 vastaajia oli 1 378, joista 989 edusti koko maata ja 389 Eura joen ja Suur-Loviisan alueita. Energiaasenne tutkimus on kohdennettu 18 70-vuotiaisiin henkilöihin. Vuosien 2008 ja 2009 kyselyjen toimeksi antajina ovat Fortum Oyj sekä Teollisuuden Voima Oy ja niiden toteuttajina Yhdyskuntatutkimus Oy sekä ÅF-Consult Oy. Tutkimustuloksista on tiedottanut Energiateollisuus Ry. Koko naisuudessaan tutkimamme kolme kyselyaineistoa edustaa keskeisiltä osiltaan hyvin Suomen väestöä. Analyysin kohteena olevat muuttujat ovat viisiluokkaisia, Likert-asteikollisia muuttujia. Muuttujat on koodattu siten, että pieni arvo merkitsee erimielisyyttä väittämän kanssa ja suuri arvo saman mielisyyttä. Aineiston analysointiin on käytetty tilastomenetelmiä, kuten frekvenssejä, ristiintaulukointia sekä keskiarvoerojen vertailuun yksisuuntaista varianssianalyysiä. Globaali luonnonvara- ja energiapolitiikka Lisääntynyt kiinnostus uraanin talteenottoon ja hyödyntämiseen (esim. Eerola 2007, 2008a; Litmanen 2008; Garcier 2009; Ruffini 2009; Jartti 2010; Sharma 2010) liittyy globaaliin luonnonvara- ja energiapolitiikkaan. Vaikka vuosien 2008 2010 kansainvälinen talouden taantuma ja talouskriisit heikensivät talouskasvua eri maissa, kamppailu maailman luonnonvaroista jatkuu (esim. Dinar 2011; ks. myös Fairhead 2001 & Peluso & Watts 2001). Vahvan talouskasvun ja raaka-aineiden kysyn nän painopisteen siirtyminen Aasian suuntaan on merkinnyt kilpailuasetelman tiukentumista raaka-ainemarkkinoilla. Raaka-aineiden saatavuu
148 Katsauksia Översikter TERRA 123: 3 2011 den turvaaminen on noussut merkittäväksi teemaksi monien maiden ulkopolitiikassa. Myös kansalliset protektionistiset toimet, joilla turvataan omat raaka-aineet ja niiden jalostaminen, ovat yleistyneet. Lisäksi kansallinen kiristyvä kilpailu maankäytöstä, hallinnollis-oikeudellisten prosessien pitkit tyminen ja tarkempi ympäristösääntely vaikut tavat raaka-aineiden saantiin. Niinpä myös Suomi on ottanut tietoisemman suhteen raakaaineisiin. Suomen kansallisen mineraalistrategian laadinta aloitettiin keväällä 2010 osana valtioneuvoston luonnonvarastrategian valmistelua (Niemeläinen ym. 2010). Kansainvälisesti energian saannin turvaaminen ja energian käyttöön liittyvä hiilidioksidi päästöjen vähentäminen ovat olleet 2000-luvun energiapolitiikan tärkeimpiä teemoja. Tarve turvata talous kasvun vaatima energia kasvihuoneilmiön kiihtymistä hidastavilla energiamuodoilla on nostanut aiemmin epäsuosiossa olleen ydinvoiman yhdeksi merkittäväksi vaihtoehdoksi kansallisiin energiahuoltosuunnitelmiin. Uusien ydinvoimaohjelmien suunnittelun ja ydinvoiman lisärakentamisen myötä uraanin maailmanmarkkinahinnat ovat lähteneet nousuun. Ydinvoimakapasiteetin globaalia lisäystä ennakoiden kaivos- ja ydinvoimateollisuus ovat ryhtyneet aktiivisesti kartoittamaan ja etsimään uusia uraaniresursseja. Kaivostoiminta ja uraani yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa Kaivostoimintaa on Suomessa tutkittu yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta melko vähän (esim. Alajärvi ym. 1990; Hentilä & Ihatsu 2009). Yhtenä syynä tähän lienee se, että Suomessa kaivos toiminta on ollut pitkään hiipuvaa ennen sen nykyistä nousukautta. Suomalaisia yhteiskuntatieteilijöitä ovat kaivostoiminnassa kiinnostaneet muun muassa sen sosiaaliset vaikutukset (esim. Kunnari ym. 2008; Kujala 2011). Viime vuosina kaivostoimintaa on tarkasteltu Suomessa lähinnä raporteissa, jotka ovat käsitelleet esimerkiksi jonkin tietyn kaivoksen aluetaloudellisia vaikutuksia (esim. Törmä & Zawalinska 2007; Laasanen 2010) tai koko kaivannaisteollisuuden sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia (ks. Raw Materials Group 2002). Kansainvälisesti kaivostoiminnan yhteiskuntatieteellinen tutkimus on ollut vilkkaampaa ja näkö kulmiltaan monipuolisempaa kuin Suomessa. Usein se on ollut hyvin kriittistä (esim. Brugge & Goble 2002; Moody 2007; Fig 2008) ja käsitellyt yksittäisiä tapauksia (esim. Richards & Brod 2004; Wilson 2004; Walton 2007). Kaivostoiminta sijoittuu usein hyvin herkille alueille, kuten alkuperäisväestöjen perinteisille asuinseuduille. Tutkimuksessa ja kirjallisuudessa tarkastellaankin usein jotakin tiettyä alkuperäiskansan tai väestön muodostamaa yhteisöä (esim. Ali 2003). Kaivostoimintaa on tarkasteltu myös perehtymällä yhteisöihin, jotka ovat olleet vahvasti sidoksissa yhteen merkittävään teolliseen toimintoon (esim. Lucas 1971). Historioitsija Michael Amundson (2004) kuvaa esimerkiksi neljää yhdysvaltalaista paikkakuntaa, joissa uraanikaivostoiminnalla on ollut merkittävä rooli. Näiden paikka kuntien kukoistus ja taantuminen ovat riippuneet uraanin markkinahinnasta ja kansallisista laeista. Yhteisöt ovat voineet vaikuttaa tulevaisuuteensa vain vähän ja ne ovat selvinneet uraanikaivostoiminnan päättymisestä eri tavoin. Monipuolisemman talousrakenteen omanneet paikkakunnat ovat selviytyneet paremmin panostamalla muun muassa matkailuun ja turismiin. Ainoastaan uraanikaivostoiminnan varaan rakentuneet paikkakunnat ovat vastaavasti joutuneet vaikeuksiin. Tilastotietoon nojaavia yhteiskuntatieteellisesti orientoituneita tutkimuksia asennoitumisesta kaivostoimintaan on hyvin vähän. Rebecca Richards ja Rodney Brod (2004) tarkastelivat tilasto tiedon avulla paikallisen yhteisön mielipiteitä suunnitteilla ollutta kultakaivosta kohtaan maaseutuvaltaisessa Montanan osavaltiossa Yhdys valloissa. He havaitsivat kultakaivoksen kannatuksen perustuvan esimerkiksi yleisten instituutioiden ja kaivosyhtiön luotettavuuteen, käsitykseen hankkeen taloudellisista hyödyistä sekä näkemykseen ympäristön saastumisen mahdollisuudesta. Kokemus sijoitusprosessin reiluudesta ei vaikuttanut kultakaivoksen kannatukseen (Richards & Brod 2004: 568 570). Brenda Elias, John O Neil ja Annalee Yassi (1997: 53) puolestaan tutkivat kolmea alkuperäiskansan muodostamaa yhteisöä Kanadan pohjoisosissa. He selvittivät, miten yhteisöt suhtautuivat uraanikaivostoiminnasta mahdollisesti aiheutuviin terveysriskeihin. Uraanikaivostoiminnan uskottiin lisäävän alkoholin ja huumeiden käyttöä (n. 70 % vastanneista) sekä perheväkivaltaa (n. 60 % vastanneista). Tutkijat arvelivat näiden seikkojen johtuvan kaivostoiminnan aaltomaisesta luonteesta. Sen sijaan paikalliset kokivat esimerkiksi riskin sairastua syöpään lisääntynyttä alkoholin ja huumeiden käyttöä tai perheväkivaltaa vähäisemmäksi. Erityisesti uraanin etsinnän ja louhinnan yhteiskuntatieteellinen tutkimus on niin kansainvälisesti kuin suomalaisittainkin vähäistä. Suomessa uraanin etsinnän ja louhinnan yhteiskuntatieteellinen tarkastelu perustuu ensisijaisesti pro gradu -tutkielmiin (esim. Karasti 2008; Sarpo 2008; Jartti 2010).
TERRA 123: 3 2011 Katsauksia Översikter 149 Suomessa uraanin etsinnässä ja louhinnassa paikallisia asukkaita ovat huolettaneet erityisesti terveysvaikutukset, joita muun muassa mahdollinen säteily saattaa aiheuttaa, sekä ympäristövaikutukset, kuten vesistöjen saastuminen (ks. Karasti 2008: 53 54). Myös uraanin etsintään ja louhintaan liittyvät taloudelliset vaikutukset ovat huolestuttaneet ihmisiä ajoittain. Uraanin uskotaan alentavan maan ja kiinteistöjen arvoa sekä haittaavan joidenkin elinkeinojen, kuten matkailun, kalastuksen, poronhoidon tai maa- ja metsätalouden, tulevaisuutta (ks. Karasti 2008: 54; Sarpo 2008: 46). Uraanikaivostoiminnan on lisäksi koettu aiheuttavan sosiaalisia uhkia, kuten turvattomuuden tunnetta ja epävarmuutta tulevaisuudesta (Sarpo 2008: 47). Uraanin etsinnän yhteydessä vuodelta 1965 peräisin olevaan kaivoslakiin on suhtauduttu kriittisesti (ks. Karasti 2008: 67 69; Sarpo 2008: 51). Kaivoslakia on kritisoitu muun muassa siitä, että se ei ota riittävän hyvin huomioon tavallisten kansalaisten oikeuksia. Ulkomaisiin kaivosyhtiöihin on suhtauduttu pääsääntöisesti kielteisesti (ks. esim. Sarpo 2008: 48 49). Osana Talvivaara Sotkamo Oy:n uraanin talteen ottohankkeen ympäristövaikutusten arviointia tehtiin asukaskysely. Se lähetettiin kaikkiin 149 vakituiseen ja vapaa-ajan talouteen 12 kilometrin etäisyydellä kaivoksesta sekä satunnaisotannalla 151 talouteen Sotkamon ja Kajaanin seudun postinumeroalueilla. Lisäksi kysely postitettiin myös satunnaisesti valituille 15 taloudelle kuljetusreitin varrella. Jokaisesta taloudesta valittiin vastaajaksi satunnaisesti yksi 18 79-vuotias (Uraanin 2010: 93). Kyselyn mukaan 50 prosenttia vastaajista piti uraanin talteenoton vaikutuksia kokonaisuudessaan kielteisinä ja noin 32 prosenttia myönteisinä. Vastaajia huoletti erityisesti uraanin talteenotossa käytettävät kemikaalit sekä uraanin talteenoton vaikutukset matkailuelinkeinoon, kiinteistöjen arvoon ja seudun imagoon. Myönteisesti hankkeen uskottiin vaikuttavan työllisyyteen ja kunnan talou teen (Uraanin 2010: 102 103). Uraanin etsinnästä ja louhinnasta on keskusteltu Suomessa julkisesti runsaasti. Tässä keskustelussa on usein keskitytty uraanin etsinnän ja louhinnan vastustamiseen, johon on liitetty ympäristöhuolen lisäksi paljon pelkoa ja tietämättömyyttä. Vastustus on liitetty ajoittain myös ydinvoiman ja kansainvälisten yhtiöiden vastustamiseen. Uraanin etsinnän ja uraanikaivostoiminnan vastustukseen on välillä kytketty myös kapitalismin ja globalisaation vastaisuutta. (esim. Eerola 2007: 172, 2008b: 75 76). Uraanin etsintään ja louhintaan liittyy ydinvoiman käytön ohella myös moraalinen ulottuvuus. Ajoittain Suomessa on käyty keskustelua suomalaisten moraalisesta velvollisuudesta sallia uraanikaivostoiminta, koska Suomessa tuotetaan sähköä ydinvoimalla. Tässä keskustelussa erityisesti ydinvoimaa kannattavien henkilöiden kielteinen asenne uraanin etsintään ja louhintaan näyttäytyy jokseenkin moraalittomana. Suomalaisten asennekyselyiden tulokset Tarkastelemiemme kyselyiden perusteella suomalaisten suhtautuminen uraanikaivoslupien myöntämiseen vaihtelee tasaisesti laidasta laitaan. Vuonna 2007 suoritetussa kyselyssä vastaajista 32 prosenttia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että Suomeen pitää myöntää uraanikaivoslupia, jos esiintymät ovat taloudellisesti hyödynnettävissä. Sen sijaan 34 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä uraanikaivoslupien myöntämisestä ja yhtä suuri osuus vastaajista ei osannut ilmaista kantaansa uraanikaivoslupien myöntämiseen. Jakauman keskiarvo 2,89 ilmaisee suhtautumisen uraanikaivoslupien myöntämiseen lievästi kielteiseksi (kuva 1). Melko suuri epätietoisten määrä osoittaa, että kysymys uraanikaivostoiminnasta on monimutkainen ja siihen on vaikea muodostaa selvää kantaa. Kun tarkastellaan suomalaisten näkemyksiä ydinvoiman käytön myötä muodostuvasta moraalisesta velvollisuudesta sallia uraanin etsintä ja louhinta, poikkeavat eri aineistojen jakaumat toisistaan. Vuonna 2007 suoritetussa kyselyssä 29 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä kaivostoiminnan sallimisesta, 34 prosenttia jokseenkin tai täysin eri mieltä ja 37 prosenttia vastaajista ei osannut ilmaista kantaansa (kuva 2). Energia-asennetutkimus 2008 -kyselyssä sen sijaan 53 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Jokseenkin tai täysin eri mieltä oli 27 prosenttia ja viidennes ei osannut muodostaa kantaa. Vuotta myöhemmin tehdyssä energia-asennetutkimuksessa (2009) jakauma oli jälleen hieman erilainen. Tuolloin 55 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että ydinvoiman käytön vuoksi uraanin etsintä ja louhinta on hyväksyttävä Suomessa. 28 prosenttia oli puolestaan jokseenkin tai täysin eri mieltä väittämästä ja 17 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään (kuva 2). Verrattuna vuonna 2007 tehtyyn kyselyyn kansalaisten energiapoliittisista näkemyksistä energia-asennetutkimuksista paljastuu huomattavasti myönteisempi suhtautuminen moraaliseen velvollisuuteen sallia uraanin etsintä ja louhinta. Myönteisetkään jakaumat eivät kuitenkaan kerro
150 Katsauksia Översikter TERRA 123: 3 2011 Kuva 1. Vastaajien suhtautuminen uraanikaivos lupien myöntämiseen, kaivoslakiin, uraanin louhinnan ympäristö- ja terveysriskeihin sekä ulkomaisiin yhtiöihin (Kysely kansalaisten 2007). Kuva 2. Vastaajien suhtautuminen moraaliseen velvollisuuteen sallia uraanikaivostoiminta Suomessa (Kysely kansalaisten 2007; Energia-asennetutkimus 2008 [FSD2478]; Energiaasennetutkimus 2009 [FSD2585]). uraanin etsinnän ja louhinnan kannatuksesta. Kun kysymys louhinnasta sidotaan kysymykseen ydinvoimasta, vastaaja voi kokea olevansa pakotettu vastaamaan tietyllä tavalla. Kuten Pentti Kiljunen (2009) on todennut, jakauma kertoo ennen kaikkea uraanikaivostoiminnan sietämisestä, ei sen suoranaisesta toivomisesta Suomeen. Kyselyiden perusteella voi pohtia, onko suomalainen asenneilmapiiri muuttunut kolmessa vuodessa. On kuitenkin muistettava, että kyselyt on toteutettu eri tavoin. Energia-asennetutkimuksissa osa vastaajista on aina valittu ydinvoimapaikkakunnilta, Eurajoelta ja Suur-Loviisan alueelta. Näillä alueilla asenteet uraania kohtaan saattavat olla myönteisempiä. Vastaajien alueellisen jakauman vaikutus tuloksiin onkin syytä ottaa huomioon niiden tulkinnassa. Ajatus moraalisesta velvollisuudesta johtaa pohtimaan, miten ydinvoiman kannattajat ja vastustajat suhtautuvat uraanikaivostoimintaan. Suhtautuvatko ydinvoiman kannattajat aina myönteisesti uraanikaivostoimintaan ja vastustajat kielteisesti? Vuoden 2007 tutkimus ei puolla tätä ajatusta. Viittaamme katsauksessamme uraanikaivostoiminnan kannattajilla niihin henkilöihin, jotka ovat olleet jokseenkin tai täysin samaa mieltä väittämästä: uraanikaivoslupia pitää myöntää, jos esiintymät Suomessa ovat taloudellisesti hyödynnettävissä. Uraanikaivostoiminnan vastustajilla tarkoitamme puolestaan niitä henkilöitä, jotka ovat olleet kyseisen väittämän kanssa jokseenkin tai täysin eri mieltä. Samaan tapaan tarkoitamme ydinvoiman kannattajilla henkilöitä, jotka ovat olleet jokseenkin tai täysin samaa mieltä väittämästä: Suomeen tulisi rakentaa kuudes ydin voimala. Ydinvoiman vastustajilla tarkoitamme väittämän kanssa jokseenkin tai täysin eri mieltä olleita henkilöitä. Yhdenmukaisesti suhtautuvia tuplakannattajia, eli kuudennen ydinvoimalan rakentamiseen
TERRA 123: 3 2011 Katsauksia Översikter 151 Taulukko 1. Ydinvoiman lisä rakentamisen kannattajien ja vastustajien suhtautuminen uraanikaivoslupien myöntämiseen Suomessa (Kysely kansalaisten 2007). Myönteinen uraanikaivosluville Ydinvoima Kielteinen kuudennen ydinvoimalan rakentamiselle Myönteinen kuudennen ydinvoimalan rakentamiselle Uraanikaivostoiminta Kielteinen uraanikaivosluville Yhteensä 227 77 304 34,3% 11,6% 45,9% 107 251 358 16,2% 37,9% 54,1% Yhteensä 334 328 662 50,5% 49,5% 100,0% ja uraanikaivoslupien myöntämiseen myönteisesti suhtautuvia henkilöitä oli vuoden 2007 tutkimuksessa 38 prosenttia vastaajista. Tuplavastustajia oli 34 prosenttia. Vastaajista 16 prosenttia kannatti ydinvoiman lisärakentamista, mutta vastusti uraanikaivoslupien myöntämistä Suomeen. Toisaalta vastaajista 12 prosenttia suhtautui kielteisesti ydinvoiman lisärakentamiseen, mutta siitä huolimatta kannatti uraanikaivoslupien myöntämistä (taulukko 1). Näin ollen ydinvoiman kannattajien ja vastustajien suhtautuminen uraanikaivostoimintaan ei ole täysin ristiriidatonta tai yksiselitteistä. Vuoden 2007 kyselyn perusteella suomalaiset suhtautuvat hyvin kriittisesti vuonna 1965 säädettyyn kaivoslakiin (kuva 1). Vastaajista vain 13 prosenttia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että uraanikaivosluvista voidaan päättää vuodelta 1965 peräisin olevan kaivoslain nojalla. Sen sijaan 52 prosenttia oli jokseenkin tai täysin eri mieltä kyseisen kaivoslain soveltuvuudesta päätösten tueksi. Epätietoisia oli 35 prosenttia vastaajista. Suomessa uraanin louhintaan liitetään myös merkittäviä ympäristö- ja terveysriskejä (kuva 1). Vuoden 2007 kyselyn mukaan 56 prosenttia vastaajista liitti uraanin louhintaan suuria ympäristöja terveysriskejä, kun vain 9 prosenttia vastaajista oli niistä jokseenkin tai täysin eri mieltä. Epätietoisia riskeistä oli 35 prosenttia vastaajista. Jakauman keskiarvo (3,7) osoittaa vastaajien pääsääntöisesti liittävän uraanin louhintaan merkittäviä ympäristö- ja terveysriskejä. Uraanikaivostoiminnan kannattajat suhtautuivat uraanin louhinnan ympäristö- ja terveysriskeihin lievemmin (ka 3,3) kuin uraanikaivostoiminnan vastustajat (ka 4,3). Ryhmien suhtautumisen välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä ero (p=.000). On kuitenkin tärkeää huomata, että kummatkin ryhmät liittivät uraanin louhintaan pääsääntöisesti merkittäviä ympäristö- ja terveysriskejä. Suomessa malmin etsintä ja kaivostoiminta ovat olleet pääasiassa kansallista toimintaa. 2000-luvun kuluessa kansainvälisten yhtiöiden malminetsintätoimet ovat kuitenkin lisääntyneet (Eerola 2008a: 114). Uraanin louhinnan yhteydessä suomalaiset suhtautuvat hyvin kielteisesti ulko maisiin yhtiöihin (kuva 1). Kun vastaajille esitettiin väittämä: ulkomaisia yhtiöitä ei pitäisi päästää hyödyntämään Suomen uraanivaroja, oli vastaajista 73 prosenttia jokseenkin tai täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Vain 9 prosenttia vastaajista päästäisi ulkomaiset yhtiöt hyödyntämään Suomen uraanivaroja. Mielipidettään ei osannut sanoa 18 prosenttia. Uraanikaivostoiminnan vastustajat suhtautuivat ulkomaisiin yhtiöihin kielteisemmin (ka 4,5) kuin uraanikaivostoiminnan kannattajat (ka 3,9). Ryhmien suhtautumisessa on tilastollisesti erittäin merkitsevä ero (p=.000), mutta jälleen kerran on kiinnostavaa huomata niin uraanikaivostoiminnan kannattajien kuin vastustajienkin olevan pääsääntöisesti kielteisiä ulkomaisia yh tiöitä kohtaan. Päätelmiä Analysoimiemme kyselyiden tulokset osoittavat, että uraanikaivostoimintaan suhtaudutaan Suomessa myönteisemmin kuin julkisen keskustelun perusteella voisi olettaa. Julkisuudessa keskitytään usein paikallisiin mielipiteisiin, jolloin vastustus saattaa olla hyvin voimakasta. Koko väestön tasolla ei ole kuitenkaan havaittavissa selkeää myönteisyyttä tai kielteisyyttä louhintaa kohtaan, vaikka toimintaan liitetään ympäristö- ja terveysriskejä. Uraanin etsintä ja louhinta ovat hyvin herkkiä kysymyksiä ja näin ollen kyselytutkimusten tuloksiin vaikuttaa suuresti se tapa, jolla suhtautumista on mitattu ja väittämät esitetty. Kysymysten toisenlainen muotoilu ja väittämien erilaiset painotukset tuottavat helposti toisenlaisia jakaumia.
152 Katsauksia Översikter TERRA 123: 3 2011 Suhtautuminen uraaniin rakentuu monen asian summana. Jotta oikeanlaista keskustelua uraanin etsinnästä ja uraanikaivostoiminnasta voidaan käydä, on tärkeää, että keskustelussa nojataan oletusten sijaan tosiasioihin. Monipuolisen näkemyksen saamiseksi tarvitaan yhä enemmän ja monipuolisempaa tutkimustietoa suomalaisten suhtautumisesta uraanin etsintään ja louhintaan. Kiitokset Kiitämme anonyymejä arvioitsijoita saamistamme kommenteista ja parannusehdotuksista. Katsaus on tehty Suomen Akatemian hankkeessa Suomalaiset kaivosyhteisöt globaalissa muutoksessa: paikallisen vastaanoton kapasiteetit? (projekti 132134). Katsaus kytkeytyy myös Suomen Akatemian hankkeeseen Suomalaisen energiapolitiikan hallinta: julkisesta kontrollista markkinaperusteiseen valtaan? (projekti 1118096). KIRJALLISUUS Alajärvi, A., A. Suikkanen, L. Viinamäki & M. Ainonen (1990). Kaivosyhdyskunnan purkautuminen. Tutkimus Kolarin Rautuvaaran kaivoksen sulkemisesta ja yhdyskunnan uudelleen rakenteistumisesta. Lapin korkeakoulun yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. Tutkimus raportteja ja selvityksiä. B 10. 139 s. Ali, S. H. (2003). Mining, the environment and indigenous development conflicts. 254 s. The University of Arizona Press, Tucson. Amundson, M. A. (2004). Yellowcake towns. 204 s. University Press of Colorado, Boulder. Brugge, D. & R. Goble (2002). The history of uranium mining and the Navajo people. American Journal of Public Health 92: 9, 1410 1419. Dinar, S. (2011; toim.). Beyond resource wars. 338 s. MIT Press, Massachusetts. Eerola, T. (2007). Uraaninetsintä, kansalaisjärjestöt ja paikalliset asukkaat. Kaivosteollisuuden uusi haaste Suomessa. Geologi 59: 6, 172 176. Eerola, T. (2008a). Uranium exploration, non-governamental organizations, and local communities. The origin, anatomy, and consequences of a new challenge in Finland. Estonian Journal of Earth Sciences 57: 2, 111 122. Eerola, T. (2008b). Kommentti: Ilmastonmuutoksesta uraanikohuun: miten hurrikaani saadaan vesilasiin ja pitääkö siitä keskustella? Geologi 60: 3, 75 79. Elias, B., J. D. O Neil & A. Yassi (1997). Wollaston Lake: the uranium mining industry and the perceptions of health risks. 55 s. Centre for Aboriginal Health Research, Victoria. Fairhead, J. (2001). International dimensions of conflict over natural and environmental resources. Teoksessa Peluso, N. L. & M. Watts (toim.): Violent environments, 213 236. Cornell University, New York. Fig, D. (2008). Stripping the desert: uranium mining inside Namibia s Namib-Naukluft national park. South African Review of Sociology 39: 2, 245 261. Garcier, R. (2009). The nuclear renaissance and the geography of the uranium fuel cycle. Geography 94: 3, 198 206. Hentilä, H.-L. & E. Ihatsu (2009; toim.). KaSuKat. Kasvun ja supistumisen ohjauskeinot ja elinympäristön laatu -tapauksena pohjoisen Suomen kaivoskunnat. Loppuraportti. Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston julkaisuja. C 124. 61 s. Jartti, T. (2010). Suomalaiset arvottamassa ydinvoimaja uraanitaloutta. Ydinvoima- ja uraanikaivosasenteiden tarkastelua moraalitaloudellisesta näkökulmasta. 94 s. + 3 liitettä. Julkaisematon sosiologian pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto. Karasti, O. (2008). Uraania Kuusamon Kouervaaralta? Tutkimus uraanin etsinnästä Kuusamossa paikallisten asukkaiden ja työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten näkökulmista. 95 s. Julkaisematon ympäristöpolitiikan pro gradu -tutkielma. Yhdyskuntatieteiden laitos. Tampereen yliopisto. Kari, M., M. Kojo & T. Litmanen (2010). Community divided. 118 s. Jyväskylän yliopisto & Tampereen yliopisto, Jyväskylä. Kiljunen, P. (2009). Energia-asenteet 2008. Seurantatutkimustietoa suomalaisten suhtautumisesta energiapoliittisiin kysymyksiin 1983 2008. Tutkimusraportti. 12.1.2011. <www.sci.fi> Kujala, M. (2011). Sosiaalisten vaikutusten arviointi kolmessa itäsuomalaisessa kaivoshankkeessa. Julkaisematon yhteiskuntapolitiikan pro gradu -tutkielma. 109 s. Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto. Kunnari, M., M. Niemelä & A. Suikkanen (2008). Kaivoshankkeiden käynnistämisvaiheiden ennakoidut sosiaaliset vaikutukset ja vaikutusten hallinnan tutkimusohjelma. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. Tutkimusraportteja ja selvityksiä B 58. 76 s. Kysely kansalaisten energiapoliittisista näkemyksistä (2007). Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen toteuttaman tutkimuksen kyselyaineisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto. Laasanen, J. (2010). Soklin kaivoksen vaikutukset Savukosken kuntaan. Ruralia-instituutti, Raportteja 56. 67 s. Litmanen, T. (2008). Uraanikaivoksien vastustaminen. Paikallistason NIMBY-kiistoja vai transnationaalia liikehdintää geopolitiikkaan ja globalisoituneen talouden muutoksiin? Teoksessa Kopomaa, T., L. Peltonen & T. Litmanen (toim.): Ei meidän pihallemme!, 123 152. Gaudeamus, Helsinki. Lucas, R. A. (1971). Minetown, milltown, railtown. 433 s. University of Toronto Press, Toronto. Moody, R. (2007). Rocks & hard places. 213 s. Zed Books, New York. Niemeläinen, E., M. Tuusjärvi, T. Niiranen, S. Vuori & T. Kananoja (2010). Katsaus mineraalistrategioihin ja -politiikkoihin maailmalla. Geologian tutkimuskeskus. Yksikkö M10/2010/27. 26 s. Peluso, N. L. & M. Watts (2001). Violent environments. Teoksessa Peluso, N. L. & M. Watts (toim.): Violent environments, 3-38. Cornell University, New York.
TERRA 123: 3 2011 Katsauksia Översikter 153 Raw Materials Group (2002). Socio-economic impacts of the Finnish extractive industries. Report for KTY. 1.9.2011. < www.teknologiateollisuus.fi> Richards, R. T. & R. L. Brod (2004). Community support for a gold cyanide process mine: resident and leader differences in rural Montana. Rural Sociology 69: 4, 552 575. Ruffini, A. (2009). Uranium plays in Africa. Engineering and Mining Journal 210: 10, 76 78. Ruostetsaari, I. (2009). Governance and political consumerism in Finnish energy policy-making. Energy Policy 37: 1, 102 110. Ruostetsaari, I. (2010). Energiavalta. 272 s. Tampere University Press, Tampere. Sarpo, M. (2008). Kehystäminen Uraaniton.org-kansalaisliikkeen mobilisaatiossa. 85 s. Julkaisematon ympäristön suojelutieteen pro gradu -tutkielma. Bioja ympäristötieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Sharma, D. (2010). Uranium trade and its security implications for India. South Asian Survey 17: 1, 91 110. Uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointi (2010). Arviointiselostus. 136 s. Talvivaara Sotkamo Oy, Sotkamo. Törmä, H. & K. Zawalinska (2007). Talvivaaran nikkelikaivoksen aluetaloudelliset vaikutukset. Ruraliainstituutti, Raportteja 14. 36 s. Walton, S. (2007). Site the mine in our backyard! Discursive strategies of community stakeholders in an environmental conflict in New Zealand. Organization & Environment 20: 2, 177 203. Wilson, L. J. (2004) Riding the resource roller coaster: understanding socioeconomic differences between mining communities. Rural Sociology 69: 2, 261 281.