KIRJALLINEN KYSYMYS 172/2006 vp Perhe-etuuksien maksaminen ulkomaalaisille Eduskunnan puhemiehelle Erityisesti uusista EU-maista on enenevässä määrin tulossa työvoimaa Suomen työmarkkinoille. Tämä nostaa myös Suomesta ulkomaille maksettavien perhe-etuuksien määrää. Periaatehan on se, että toisesta EU-maasta Suomeen työskentelemään tulevalle henkilölle voi syntyä oikeus perhe-etuuksiin täällä työskentelyn perusteella. Hämmennystä on herättänyt lähinnä se, että vaikka perhe asuu toisessa EU-maassa, niin silti Suomesta maksetaan näitä perhe-etuuksia, lähinnä lapsilisiä ja lasten kotihoidon tukea. Jos henkilöllä on yksi työskentelyvaltio, niin tämä valtio vastaa ensisijaisesti perhe-etuuksien maksamisesta. Jos on kaksi työskentelyvaltiota, niin lapsen asuinvaltio vastaa ensisijaisesti etuuksista ja toissijainen valtio maksaa täydentävän osan, jos sen etuuksien määrä on suurempi kuin ensisijaisen maksajavaltion. Jos siis esimerkiksi virolainen isä työskentelee toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Suomessa ja perheen äiti ja lapset asuvat Virossa eikä äiti ole työssä, niin Suomi on ensisijainen maksaja. Näin Suomi maksaa isälle täyden lapsilisän. Mikäli perheen äiti työskentelee Virossa, niin Viro on ensisijainen maksaja ja maksaa oman lainsäädäntönsä mukaiset täydet etuudet. Viron lapsilisä on kuitenkin vain noin viidennes Suomen lapsilisästä, eli Suomi toissijaisena maksajana maksaa täydentävän osan eli sen, jolla Suomen etuudet ylittävät Virossa maksettavat etuudet. Mikäli perheessä on alle 3-vuotias lapsi, niin maksettavaksi tulee myös kotihoidon tuki. Ymmärrän sen, että jos ulkomaalainen työskentelee Suomessa ja maksaa tänne veronsa, niin hän on oikeutettu perhe-etuihinkin. Mutta onko kotihoidon tuki selkeästi perhe-etuus? Eikö kyse ole pikemminkin vaihtoehdosta kodin ulkopuoliselle päivähoidolle? Uskoakseni lisääntyvät kotihoidon tuen maksut tulevat olemaan monelle kunnalle ikävä yllätys. Tällaisessa tapauksessa, jossa maiden väliset palkka- ja kustannuserot ovat varsin suuret, muodostavat myös Suomesta maksettavat työntekijän lähtömaahan verrattuna moninkertaiset etuudet työmarkkinoiden kilpailua vääristävän elementin. Esimerkiksi kotihoidon tuki vastaa hyvinkin virolaisen tai muiden uusien jäsenvaltioiden kansalaisten keskimääräistä kuukausipalkkaa. Tällaiset asiat voidaan huomioida työn hinnoittelussa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko Suomen lainsäädäntö ulkomaalaisille maksettavien perhe-etuuksien osalta ajan tasalla ja tarkoituksenmukainen, ja jos ei ole, niin mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä ja onko tulkinta velvollisuudesta maksaa myös kotihoidon tukea perhe-etuutena ulkomaalaisille perusteltu vai pitääkö lainsäädäntöä tältä osin muuttaa? Versio 2.0
Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2006 Reijo Kallio /sd 2
Ministerin vastaus KK 172/2006 vp Reijo Kallio /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Kallion /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 172/2006 vp: Onko Suomen lainsäädäntö ulkomaalaisille maksettavien perhe-etuuksien osalta ajan tasalla ja tarkoituksenmukainen, ja jos ei ole, niin mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä ja onko tulkinta velvollisuudesta maksaa myös kotihoidon tukea perhe-etuutena ulkomaalisille perusteltu vai pitääkö lainsäädäntöä tältä osin muuttaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymys koskee Suomen lainsäädännön mukaisten perhe-etuuksien maksamista ulkomaalaisille rajautuen lapsilisään ja lasten kotihoidon tukeen. Lasten kotihoidon tukeen liittyen EY-tuomioistuin antoi 7.11.2002 ratkaisun niin sanotussa Maaheimo-tapauksessa (C-333/00). Ratkaisun mukaan Suomen lainsäädännön mukainen lasten kotihoidon tuki on neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (jatkossa asetus 1408/71) mukainen perhe-etuus. Tämä tarkoittaa sitä, että kotihoidon tuki tulee asetuksen 1408/71 perusteella maksaa Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvan työntekijän lapsesta myös silloin, kun lapsi asuu tai oleskelee ulkomailla. Ennen tuomioistuimen ratkaisua kotihoidon tukea ei pidetty Suomessa yhteisön lainsäädännön alaan kuluvana etuutena ja sitä maksettiin vain, jos lapsi myös tosiasiallisesti asui Suomessa. Kotihoidon tuen katsottiin olevan osa sosiaalihuoltoon kuuluvaa lasten päivähoidon palvelujärjestelmää eikä asetuksen tarkoittama perhe-etuus. Edellä mainitun EY-tuomioistuimen ratkaisun jälkeen sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä selvitti kysymyksen tarkoittamista perhe-etuuksista lasten kotihoidon tukea koskevan kansallisen lainsäädännön ja etuuksien myöntämisedellytysten uudistamistarpeen. Työryhmän selvitys ja ehdotukset on kirjattu sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioon 2004:6. Työryhmän ehdotusten pohjalta tehtiin lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettuun lakiin (1128/1996) muutos, jolla kansallinen lainsäädäntö saatettiin sopusointuun yhteisön lainsäädännön kanssa. Muutetun ja nykyisin voimassa olevan lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) 3 :n 2 momentin (985/2004) mukaan lapsen tosiasialliseen Suomessa asumiseen rinnastetaan tilanteet, joissa lapsi ei oleskele Suomessa, mutta lapsesta on oikeus tässä laissa tarkoitettuun kotihoidon tuen hoitorahaan ja hoitolisään sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen 1408/71 perusteella. Lain muutos tältä osin on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Lapsilisälain mukaan maksettava lapsilisä on alusta asti katsottu olevan perhe-etuus, ja siten se kuuluu selkeästi asetuksen 1408/71 tarkoittamaan soveltamisalaan. Edellä mainittu sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on selvittänyt lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muutostarpeet ja lainsäädäntö on yhteensovitettu yhteisön lainsäädännön kanssa. Kotihoidon tuen maksaminen ulkomaille ei siten perustu vain tulkin- 3
Ministerin vastaus taan, vaan EY-tuomioistuimen oikeuskäytännössään ottamaan Suomea sitovaan perhe-etuuden käsitettä koskevaan ratkaisuun ja tämän edellyttämään kansallisen lainsäädäntömme muutokseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta, joka on annettu 29.4.2004, korvaa asetuksen 1408/71. Myös uuden asetuksen mukaan lapsilisä ja kotihoidon tuki ovat asetuksen tarkoittamia perhe-etuuksia ja niitä koskevat yhteisön perhe-etuusäännökset. Uutta asetusta arvioidaan sovellettavan aikaisintaan v. 2008. Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2006 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 172/2006 vp Reijo Kallio /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 172/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Reijo Kallio /sd: Är Finlands lagstiftning tidsenlig och ändamålsenlig i fråga om familjeförmåner till utlänningar och om så inte är fallet vilka åtgärder ämnar regeringen vidta och är tolkningen av skyldigheten att betala också stöd för hemvård som en familjeförmån till utlänningar motiverad eller bör lagstiftningen ändras till denna del? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Spörsmålet gäller de familjeförmåner som enligt lagstiftningen i Finland skall utbetalas till utlänningar och som begränsas till barnbidrag och stöd för hemvård av barn. I anslutning till stödet för hemvård av barn meddelade EG-domstolen den 7 november 2002 sitt avgörande i det s.k. Maaheimo-målet (C- 333/00). Enligt avgörandet skall en förmån såsom stödet för hemvård av barn enligt den finländska lagstiftningen anses vara en familjeförmån i den mening som avses i rådets förordning (EEG) nr 1408/71 (nedan förordning 1408/71). Detta innebär att utifrån förordning 1408/71 skall en anställd som omfattas av systemet för social trygghet i Finland ha rätt till stöd för hemvård av sitt barn också då barnet är bosatt eller vistas utomlands. Innan domstolen meddelade avgörandet hävdades det i Finland att stödet för hemvård inte är en förmån som hör till området för gemenskapslagstiftningen och det utbetalades endast om barnet också faktiskt bodde i Finland. Det gjordes gällande att stödet för hemvård var ett led i servicesystemet för barndagvård inom socialvården och inte en familjeförmån i den mening som avses i förordningen. Efter det ovan nämnda avgörandet av EGdomstolen utredde en av social- och hälsovårdsministeriet tillsatt arbetsgrupp behovet av att revidera den nationella lagstiftningen om stödet för hemvård av barn, vilket hör till de familjeförmåner som avses i spörsmålet, och behovet av att revidera förutsättningarna för beviljandet av förmånerna. Arbetsgruppens utredning och förslag har dokumenterats i social- och hälsovårdsministeriets arbetsgruppspromemoria 2004:6. Utifrån arbetsgruppens förslag ändrades lagen om stöd för hemvård och privat vård av barn (1128/1996) så att den nationella lagstiftningen stämmer överens med gemenskapslagstiftningen. I det ändrade och gällande 3 2 mom. (985/2004) i lagen om stöd för hemvård och privat vård av barn (1128/1996) sägs att situationer där barnet inte vistas i Finland men där man för barnets del, med stöd av förordning nr 1408/71 om tillämpningen av systemen för social trygghet när anställda, egenföretagare eller deras familjer flyttar inom gemenskapen, har rätt till vårdpenning och vårdtillägg enligt stödet för hemvård av barn i enlighet med denna lag jämställs med den situationen att barnet faktiskt är bosatt i Finland. Lagändringen trädde i kraft den 1 januari 2005. Barnbidrag som skall betalas enligt barnbidragslagen har ända från början ansetts vara en familjeförmån och hör således klart till det tilllämpningsområde som avses i förordning 1408/71. 5
Ministerns svar Den ovan nämnda arbetsgruppen tillsatt av social- och hälsovårdsministeriet utredde behovet av att ändra lagen om stöd för hemvård och privat vård av barn, och lagstiftningen har reviderats så att den stämmer överens med gemenskapslagstiftningen. Utbetalningen av stödet för hemvård till utlandet baserar sig således inte bara på en tolkning utan på ett för Finlands del bindande avgörande som EG-domstolen i sin rättspraxis har meddelat i fråga om begreppet familjeförmån och på den ändring av vår nationella lagstiftning som avgörandet förutsatte. Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 883/2004 av den 29 april 2004 ersätter förordning 1408/71. Också enligt den nya förordningen skall barnbidrag och stöd för hemvård av barn anses vara familjeförmåner i den mening som avses i förordningen och för dem gäller gemenskapsbestämmelserna om familjeförmåner. Det beräknas att den nya förordningen börjar tilllämpas tidigast år 2008. Helsingfors den 28 mars 2006 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6