SOSIAALITURVA 6/04. Kunnat iltapäivätoiminnan pyörittäjiksi

SOSIAALITURVA 6/04 Kunnat iltapäivätoiminnan pyörittäjiksi

Pääkirjoitus 5. huhtikuuta 2004 Päivähoidon puutelista lyhenee Sosiaali- ja terveysministeriö tilasi viime vuosikymmenen lopulla taloudelliselta yhteistyö- ja kehittämisjärjestöltä OECD:ltä arvion Suomen päivähoidosta. Se valmistui vuonna 2001. Arviossa Suomen päivähoito todettiin pääosin hyväksi, mutta kehitettävääkin löytyi. Kehittämistä kaipasivat varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma, koululaisten iltapäivähoito, henkilöstön täydennyskoulutus ja kotihoidon tuki. Arvioinnin aikana esiopetusuudistus oli juuri valmisteilla, ja se oli arvioijien tiedossa. Kaikille 6-vuotiaille ilmainen esiopetus alkoi vuoden 2001 elokuussa. Tänä vuonna puutelistalta toteutuvat koululaisten iltapäivähoito ja varhaiskasvatuksen suunnitelma. Elokuun alusta tulevat voimaan perusopetuslain ja opetusja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muutokset, joiden mukaan kunnat saavat valtionosuutta pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan. Lakimuutokset eivät velvoita kuntaa järjestämään toimintaa, mutta valtionosuutta saa vain järjestetystä toiminnasta. Kunta voi itse päättää, minkä hallintokunnan alaista toiminta on. Se voi järjestää toiminnan itse tai ostaa palveluja saamallaan valtionosuudella esimerkiksi järjestöiltä tai seurakunnilta. Aamu- ja iltapäivätoiminta on tarkoitettu ensisijaisesti ala-asteen 1.-2. luokkien oppilaille sekä erityisopetuksessa oleville lapsille. Subjektiivista oikeutta toimintaan oppilailla ei ole, mutta perusopetuslaissa todetaan, että otettaessa lapsia toimintaan heihin pitää soveltaa yhdenvertaisia valintaperusteita. Perusopetuslaissa koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon tavoitteita ovat kodin ja koulun kasvatustyön ja lapsen tunne-elämän kehityksen ja eettisen kasvun tukeminen, lasten hyvinvoinnin, tasa-arvoisuuden ja osallisuuden edistäminen yhteiskunnassa sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. Tässä mielessä aamu- ja iltapäivätoiminta on väline myös sosiaalityölle ja lastensuojelulle. Vaikka vastuu toiminnan järjestämisestä ei olekaan sosiaalitoimella, sen intressissä on, että toimintaa järjestetään kunnassa ja että se vastaa lasten ja perheiden tarpeita. Valtioneuvosto teki vuonna 2002 päätöksen varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. Linjauksiin perustuvat, Stakesin johdolla valmistellut varhaiskasvatussuunnitelman perusteet valmistuivat viime syksynä. Nyt ovat vuorossa kunnat, joiden pitäisi arvioida omien varhaiskasvatuksen palvelujensa toteutumista ja sisältöä Stakesin perusteiden pohjalta. Perusteet eivät koske vain päivähoitoa, vaan kaikkia muitakin alle kouluikäisten lasten tarvitsemia palveluja kunnassa. Sosiaalityölle ja lastensuojelulle Stakesin varhaiskasvatussuunnitelman perusteet antavat pohjan arvioida yksittäisen lapsen varhaiskasvatuksen toteutumista lapsen hyvinvointia edistävästi. Seuraavana lasten hoidossa ja kasvatuksessa lieneekin vuorossa päivähoitolain laajentaminen varhaiskasvatuslaiksi, johon koottaisiin kaikki viime vuosien päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehityspalaset. Merja Moilanen SOSIAALITURVA 6/2004 92. vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2004 Julkaisija Huoltaja-säätiö talouspäällikkö Yrjö Saarinen yrjo.saarinen@sosiaaliturva-lehti.fi p. 09-4774 570, 040-8393 467 Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistusja tiedotustoimintaa. Huoltaja-säätiön hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, 00250 Helsinki p. 09-4774 570, fax 09-479 334 päätoimittaja Merja Moilanen p. 09-4774 5714 merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Satu Kontiainen p. 09-4774 5712 satu.kontiainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Minna Tarvainen p. 09-4774 5713 minna.tarvainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen (vap.) toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö (vap.) Taitto: Tero Valtonen,Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: www.kolumbus.fi/sosiaaliturva-lehti toimistosihteeri Janina Venäläinen p. 09-4774 570, fax 09-479 334 toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Tilaushinnat 2004 49,50 /vuosi, kestotilaus 45 /vuosi, opiskelijatilaus 24,75 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Koulutus- ja työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,42 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan lisätään alv. 22 %. p. 09-4774 570, fax 09-479 334 toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, 00250 Helsinki Mainosilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p. 09-773 821 sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino ISSN 0355-6565 2 SOSIAALITURVA 6/2004

Tässä numerossa Orimattilan iltapäiväkodissa ekaluokkalaiset totuttelevat koululaisen päivärytmiin. s.4. Vasu ohjaa kuntia oman varhaiskasvatussuunnitelman tekoon. s.14. Suomen väkiluku ei uusiudu, ellei syntyvyys nouse nykyisestä 1,7 lapsesta 2,1 lapseen naista kohti. s.18. 2 Päivähoidon puutelista lyhenee Merja Moilanen 4 Iltapäivähoito tuo turvallisuutta pienille koululaisille Satu Kontiainen 6 Haataisen joululahja avataan elokuussa Satu Kontiainen 8 Iltapäivä rullaa nyt Kontulassa Minna Tarvainen 10 Lea Pulkkiselle Väestöliiton Elsa Enäjärvi-Haavion palkinto Satu Kontiainen 12 Slummimainen lähiympäristö syrjäyttää Juha-Matti Rautiainen 14 Vasusta opastusta varhaiskasvatukseen Merja Moilanen 16 Uusia näkökulmia päiväkotien vanhempainilloissa pohdittavaksi Kati-Pupita Mattila 18 Syntyvyyden nousu on elinehto kansan ja kulttuurin säilymiselle Matti Sillanpää 20 Kolumni Tele- ja muita visioita Kati Peltola 21 Kirjallisuutta Ikääntymisen mestareita Paula Konsti 22 Hilda Häkkinen on katsellut maailmaa 110 vuotta Jouko Siirilä 24 Nettipaloja Vinkkejä varhaiskasvatukseen Erja Saarinen 25 Tuomisia & Viemisiä Jalkautunut vapaaehtoistyö tukee viranomaistyötä Roomassa Päivi Ahonen & Tero Ristimäki 26 Väitöksiä Onko ikä iästä kiinni? Briitta Koskiaho 27 Kirjallisuutta Käsikirja lapsidiakoniasta Väitöksiä Kannen kuva: Satu Kontiainen Kuvassa Orimattilan MLL:n iltapäiväkodin lapsia. Seuraava Sosiaaliturva 7/04 postitetaan lukijoille 22.huhtikuuta 2004. Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 15.huhtikuuta 2004. SOSIAALITURVA 6/2004 3

Iltapäivähoito tuo turvallisuutta pienille koululaisille Orimattilassa toimiva pienten koululaisten iltapäiväkoti täyttää tänä vuonna 25 vuotta.iltapäiväkodin kodinomaiset puitteet luovat turvallista tunnelmaa ja monipuolinen ohjelma opettaa järkeviä tapoja viettää iltapäivää. Mannerheimin lastensuojeluliiton tuottama palvelu aloitti toimintansa kerhomuotoisena vuonna 1979 liiton aktiivi Merja Hytösen aloitteesta. Kaupungin päiväkodeissa ei ollut puolipäiväpaikkoja pienille koululaisille eikä muita kerhotoiminnan järjestäjiä ollut, joten iltapäivätoimintaa oli kaivattu. Kaupunki on ostanut MLL:n tuottaman palvelun vuodesta 1983, jolloin toiminta määriteltiin päiväkotimaiseksi. Paikkoja iltapäiväkodissa on 18, ja hoitomaksut määräytyvät vanhempien tulojen perusteella. Paikat on varattu ekaluokkalaisille ja erityisopetuksessa oleville tokaluokkalaisille. Kuten muissakin päiväkodeissa, laadimme vuosisuunnitelmat ja viikko-ohjelmat. Ohjelmat halutaan silti pitää melko vapaana, selvänä erotuksena koulutyöstä, iltapäiväkodin vastaava, sosiaalikasvattaja Tiia Korpi kertoo. Iltapäiväkodissa työskentelevät Korven lisäksi lähihoitaja Pia Mäkinen ja avustaja Niina Paappanen. Alun perin kotia pyöritettiin kahdella työntekijällä, mutta kahden kuluneen vuoden ajan kodissa on ollut hieman enemmän erityislapsia, ja kolmas työntekijä on koettu tarpeelliseksi. Läksyrauhan vallitessa ekaluokkalaiset keskittyvät hienosti tehtäviinsä. Milan Mäkipää laskee matikan tehtäviä. Läksyt ensin! Ensimmäiset lapset tulevat iltapäivähoitoon puolenpäivän aikaan. Heti alkaa kuhina. Leluja kaivettaisiin mielellään esiin, mutta ensin on kuitenkin tehtävä läksyt. Tiia Korpi korostaa, että lapsien on hyvä oppia tekemään läksyt hyvän vireystilan vallitessa. On paljon mieluisampaa tehdä läksyt silloin, kun vielä jaksaa ja on hyvällä tuulella. Jos läksyt jäävät myöhään iltaan, ja niitä tehdään väsyneenä ja kiukkuisena, niin niistä jää aina vaan ikävämpi tunne. Läksyjen tekeminen näyttää olevan hauskaa! Uskon, että lapset oppivat täällä hyvän tavan tehdä läksynsä heti koulupäivän päät- Tuliko laskut oikein? Ville Salovaara kysyy ohjaajalta. Sitten leikkimään! Pojat kilpailevat, kenen hyrrä puskee muut laudalta. Hyrrät ovat poikien uusi villitys. KUVAT:SATU KONTIAINEN 4 SOSIAALITURVA 6/2004

teeksi, ja jatkavat tapaa myöhemminkin, Korpi pohtii tarkastaessaan Milan Mäkipään matikantehtäviä. Muut laskut olivat oikein, mutta tuota kohtaa voisit miettiä vielä. Päiväjärjestys opettaa itsenäisyyteen Iltapäivähoidossa opastetaan päättämään itsenäisesti iltapäivän ohjelmasta. Ennen koulunkäynnin aloittamista lasten päivät ovat ohjelmoituja päivähoidossa tai vanhempien kanssa kotona. Koululaisen päivät ovat heti ensimmäiseltä luokalta itsenäisempiä. Lapsi laajentaa pikku hiljaa elinpiiriään. Pulmia voi syntyä siitä, että lapset eivät osaa tehdä oikeita valintoja, käyttää vapauttaan oikein. Nykypäivän ympäristössä paljon sellaista, joka voi ohjata lapsen kehitystä haitallisiin suuntiin. Turvallisen aikuisen ohjauksella lapsi pikku hiljaa oppii, millainen päiväohjelma hänelle hyväksi ja vieläpä hauska. Iltapäivätoiminnan tärkeä tavoite on esitellä lapsille erilaisia harrastuksia ja järkeviä iltapäivänviettotapoja. Annamme mahdollisuuden nähdä, mitä kaikkea kivaa voi tehdä, Tiia Korpi tiivistää. Parhaat leikit Läksyjen teon aikana vallitsee läksyrauha. Tehtävänsä valmiiksi saaneet lapset siirtyvät toiseen huoneeseen leikkimään. Kun kaikki ovat tehneet läksynsä, yhteiset leikit voivat todella alkaa. Perinteiset vettä kengässä ja rikkinäinen puhelin -leikit ovat suosittuja. Hyllyssä on myös monta pinoa ahkerasti käytössä olevia lautapelejä, on Afrikan tähteä ja Kimbleä. Tämänhetkinen villitys on kuitenkin hyrrät. Pojat kilpailevat, kenen hyrrä puskee muiden hyrrät laudalta. Aikaisempaa pyörimisennätystä, aikaa 2:15 yritetään rikkoa. Ville Salovaaran musta hyrrä näyttää olevan tänään suvereeni molemmissa sarjoissa. Iltapäiväkodin ryhmä on tänä keväänä poikapainotteinen. 15 lapsen ryhmästä tyttöjä on vain kaksi. Erityisesti pojille lasten keskinäiset ystävyyssuhteet ovat hyvin tärkeitä. Pojat odottavat kovasti, että pääsevät leikkimään yhdessä läksyjen teon jälkeen. Tytöt tahtovat enemmänkin piirtää ja askarrella,tiia Korpi kertoo. Tiia Korpi pohtii iltapäivähoidon parhaita puolia: Turvallisen aikuisen opastamana itsenäistyvä koululainen pikku hiljaa oppii, millainen päiväohjelma on hänelle hyväksi ja vieläpä hauska. Jos lapsi ei asu keskustassa, hänellä voi olla pitkäkin matka kavereiden luo. Kaverisuhteet saattavat etäisyyden takia jäädä vähemmälle. Iltapäivähoidossa kavereita on automaattisesti ja uusia ystävyyssuhteita muodostuu. Täällä solmitut ystävyydet jatkuvat toiselle luokalle mentäessä. Lapset tapaavat koulun jälkeen ja viettävät vapaa-aikaa yhdessä opitulla tavalla. SATU KONTIAINEN Läsnä oleva aikuinen Muutama pojista kyselee pian puolenpäivän jälkeen välipalan perään.välipalaa tarjotaan kello 14. Menu on suunniteltu koulun ruokalistaa silmälläpitäen torstaisin ei tarjota pannaria. Välipalan valmistaa joku kolmesta ohjaajasta iltapäiväkodin omassa keittiössä. Vielä ennen välipalaa kokoonnutaan kuuntelemaan pidempi satu. Lapset rauhoittuvat leikeistään, ja saattaa joku vähän oikaistakin seinänpituiselle sohvalle. Iltapäivähoito tarjoaa lapsille ennen kaikkea turvallisuutta. Ohjelman ja viihdykkeen sijaan aikuisen läsnäolo on lapsille tärkeintä. Vaikka tämän ikäiset lapset leikkivät jo paljon keskenään, on heille tärkeää tietää, että olemme koko ajan saatavilla, Korpi pohtii. Vaihtoehto monille lapsille olisi useampi yksinäinen tunti päivässä odotusta ja kelloon katsomista, milloin vanhemmat tulevat töistä kotiin. Hakijoita riittää Pian välipalan jälkeen lähdetään porukalla ulkoilemaan. Usein leikitään iltapäiväkodin pihalla, mutta retkiä tehdään viikoittain myös läheiseen leikkipuistoon, pulkkamäkeen, paikallislehden toimitukseen tai vaikkapa kynttiläpajalle. Pian koittavaa paloaseman retkeä lapset odottavat innoissaan. Kelistä riippuen ulkona ollaan tavallisesti siihen asti, kun vanhemmat työpäivän päätteeksi hakevat lapsensa hoidosta. Viimeiset lähtevät kello 17 aikaan. Joidenkin vanhempien kanssa on sovittu, että lapsi voi lähteä itse kotiinpäin tiettyyn kellonaikaan. Kevään edetessä nämä kellonajat monesti aikaistuvat. Päivät ovat valoisampia, keli on lämpimämpi ja itsekseen oloon voidaan pikku hiljaa totutella seuraavaa syksyä varten, Korpi kertoo. Monet haluaisivat jatkaa hoitoa vielä toisen luokan syksynä, mutta siihen ei ole iltapäiväkodissa mahdollisuutta. Syksyllä iltapäiväkotiin otetaan taas uusi ryhmä ekaluokkalaisia. Haku iltapäiväkodin paikoista avataan keväällä. Toukokuussa käyvät uudet ekaluokkalaiset tutustumassa kouluun, jolloin Tiia Korpi on esittelemässä iltapäivähoitoa. Paikat täyttyisivät tavallisesti hetikin, mutta niistä päätetään vasta kesän aikana. Joskus mattimyöhäiselle on löytynyt paikka vielä alkusyksystä. Hakijoita on jatkuvasti enemmän kuin voimme ottaa. Paikkakiintiömme on 18, ja siitä pidetään kiinni. Näissä puitteissa voimme tarjota lapsille sopivasti sitä kodinomaisuutta ja turvallisuutta, mitä he iltapäiväänsä kaipaavatkin. Satu Kontiainen SOSIAALITURVA 6/2004 5

Orimattilan iltapäivätoimintaan ei tule muutoksia vielä tänä syksynä Orimattilassa on runsaat 14 300 asukasta. Kaupungissa on 13 ala-astetta, ja ikäluokka on noin 180 oppilasta. Iltapäivätoiminnassa on mukana yhteensä noin 120-150 lasta, joista kaikki eivät käy kerhoissa päivittäin. Iltapäivätoimintaa järjestetään Orimattilassa useimmilla ala-asteilla. Tärkeimpiä järjestäjiä ovat MLL, 4H-yhdistys, seurakunta ja päihdejärjestö Tolkku. Muiden paitsi MLL:n iltapäiväkodin toiminta on kerhomuotoista. Lamavuosina koululaisten hoitoa on jouduttu karsimaan. Koululaisten kunnallinen hoito tiputettiin pois perhepäivähoidosta. MLL:n pitkään toiminutta iltapäiväkotia on kannatellut kriisivaiheiden yli lähinnä se, että siellä hoidetaan myös erityisopetuksessa olevia lapsia, Orimattilan päivähoidonjohtaja Marketta Andersson kertoo. Vanha sopimus kaupungin ja MLL:n iltapäiväkodin kanssa on uusittu lähes automaattisesti vuosittain. Sopimukseen on oltu tyytyväisiä. Kaupungissa ei ole vastaavia palveluntuottajia, joten kilpailuttamista ei ole koettu mielekkääksi. Syksyllä voimaantuleva perusopetuslain uudistus saattaa ennen pitkää muuttaa tilannetta,andersson pohtii. Orimattila ei lähde vielä tänä syksynä muuttamaan kaupungin iltapäivätoimintaa lakiesityksen mukaiseksi. Asiaan palataan keväällä talousarvioiden laatimisen yhteydessä. Oletus on, että syksystä 2005 kaupunki koordinoi iltapäivätoimintaa lain mukaan. Paineet iltapäivätoiminnan lisäämiseen ilman muuta kasvavat lakimuutoksen myötä. Paineita lisää myös se, että Orimattila on kasvukunta. Lahti-Helsinki -oikoradan valmistuminen kasvattaa kuntaa ennestään. Kasvu tuntuu ensimmäisenä päivähoidossa,andersson uskoo. Kaupungin sosiaali- ja opetustoimi suunnittelevat parhaillaan tarvekartoitusta ja toimintasuunnitelmaa lain voimaantuloa varten. On selvitettävä toimijoiden joukko seuraavaa vuotta ajatellen. Arvioimme, minkälaiseen kysyntään pitää varautua. Yksi keskeinen kysymys on, mistä löydämme riittävästi ammattitaitoisia ohjaajia. Lakimuutos toivotetaan kuitenkin lämpimästi tervetulleeksi. Lasten turvallisuus on aina tavoiteltava asia. SATU KONTIAINEN Orimattilan päivähoidonjohtaja Marketta Andersson korostaa, että koululaisten iltapäivähoitoa koskevaan lakimuutokseen on valmistauduttava sosiaalitoimen ja opetustoimen tiiviissä yhteistyössä. Satu Kontiainen Haataisen joululahja avataan elokuussa Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan odotetaan lisääntyvän huimasti valtionrahoituksen myötä.tampereella on valmistauduttu toiminnan kaksinkertaistumiseen. Elokuun ensimmäisenä päivänä tulee voimaan perusopetuslain ja opetusja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muutos. Uudistetun lain mukaan kunnat saavat valtionosuutta pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan. Toiminta on tarkoitettu ensisijaisesti ala-asteen 1.- 2. luokkien oppilaille sekä erityisopetuksessa oleville lapsille. Hallituksen esityksen mukaan aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestettäisiin keskimäärin 570 tuntia lasta kohden koulutyövuodessa eli noin kolme tuntia päivässä. 57 prosentin valtionosuus lasketaan tämän tuntimäärän pohjalta. Ohjaustunnin hinta arvioidaan vuosittain valtion talousarviossa. Kunta voi järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa itse tai ostaa palveluja saamallaan valtionosuudella vaikkapa järjestöiltä tai seurakunnilta. Lakimuutos ei kuitenkaan velvoita kuntaa järjestämään toimintaa. Kunnan vastuulla on koordinoida toimintaa: tehdä toimintasuunnitelma ja seurata ja arvioida sen toteutumista. Kaikkien palveluntuottajien hoitopaikkoja anotaan keskitetysti kunnalta, joka päättää niiden jakamisesta. Asetuksessa määritellään myös ohjaajien kelpoisuusvaatimukset. Tampere heti mukaan Syksyn 2004 aamu- ja iltapäivätoimintaa varten on kunnille päätetty jakaa valtionosuutta noin 200 euroa toimintaan osallistuvaa lasta kohden. Rahamäärä perustuu hallituksen arvioon keskimääräisen ohjaustunnin hinnasta ja siitä, että keskimäärin 68 prosenttia 1.-2. luokan oppilaista tarvitsee iltapäivähoitoa. Ensi vuodesta valtionosuus lasketaan valtion talousarvion rajoissa vahvistetun ohjaustunnin hinnan ja toimintaan osallistuvien lapsien määrän perusteella. Kunnat ilmoittavat syksyisin lapsimäärän. Etukäteisarvio hoidettua lasta kohden on noin 450 euroa ensi vuodelta. Tampereen kaupungissa päästään heti tänä syksynä mukaan lakiuudistukseen. Rahat osoitetaan toimintaan valmisteilla olevasta lisätalousarviosta. Tätä on ryhdytty suunnittelemaan hyvissä ajoin. Tammikuussa kysyimme eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmilta, kuinka moni on kiinnostunut aamu- ja iltapäivätoiminnasta, kertoo Tampereen kaupungin vs. kulttuuritoimenjohtaja Tuula Martikainen. Iltapäiväkerhotoiminta on Tampereella ollut vuodesta 1998 kulttuuritoimen nuorisopalvelujen ja peruskoulutoimen yhteisellä vastuulla. Sosiaali- ja terveystoimi on vastannut erityiskoulujen lasten iltapäiväkerhotoiminnasta.vuoden 2005 alusta toiminta siirtyy kokonaan opetustoimeen. 6 SOSIAALITURVA 6/2004

Enemmän kuin kolme tuntia Hallituksen esityksen mukaan aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestettäisiin noin kolme tuntia päivässä. Tämän tuntimäärän perusteella kunta saisi periä vanhemmilta kohtuullista, kuitenkin enintään 60 euron suuruista kuukausimaksua lapsen hoidosta. Käytännössä hoitoa järjestetään usein enemmän kuin kolme tuntia. Tampereella iltapäivätoimintaa on nykyisin klo 12-17, ja maksu on 95 euroa kuukaudessa. Kaupunki haluaa pitää määrät vähintään samoina. Valtionosuutta ei makseta kuin kolmesta tunnista, ja kunta saakin periä tätä pidemmistä hoitopäivistä 60 euroa suurempaa kuukausimaksua. Tampereella halutaan tarjota monipuolista toimintaa koko iltapäivälle.toimintaan ei ole varaa 60 eurolla, Martikainen perustelee. Myös aamutoiminnasta klo 8-10 ollaan Tampereella hyvin kiinnostuneita tammikuussa tehdyn kyselyn mukaan. Näin hoitotunteja kertyisi päivittäin seitsemän. Kaikilla seitsemän tuntia ei tule useinkaan täyteen, koska lapsilla on eri mittaisia koulupäiviä. Kerhotunteja kertyy Tampereen arvion mukaan keskimäärin viisi tuntia päivässä, vaikka lapsi olisikin aamutoiminnassa. Päivittäiset tuntimäärät siis vaihtelevat. Porrastettu maksu ei silti ole vaihtoehto, koska ohjaajien on vaikea valvoa lasten hoitotunteja. Monissa kerhoissa yhteinen ohjattu ohjelma alkaa vasta kello 15 aikaan, kun kaikki ovat paikalla, ja läksyt on tehty. Eihän lapselle voi sanoa, että sinä et voi osallistua leikkiin tai retkelle, koska tuntisi tulivat juuri täyteen,tuula Martikainen pohtii. Tietenkin hinnoittelun toiseksi vaihtoehdoksi voidaan ottaa nollaryhmä pienituloisille vanhemmille. Kunta voi halutes- SATU KONTIAINEN saan käyttää vaikkapa päivähoidon vähimmäistulorajoja vanhempien maksukykyä määritellessään. Tampereella nollaryhmään arvioidaan kuuluvan noin joka kymmenes lapsi. Ryhtiä järjestämistapoihin Monissa kunnissa on järjestetty iltapäivätoimintaa jo monien vuosien ajan, ja järjestämistavat ovat kirjavia. On järjestöjen ja yhteisöjen pitämiä kerhoja, joista jotkut ovat voineet saada Raytukea, on päiväkotimaista tai perhepäivähoitoa, joiden hinnat ovat määräytyneet vanhempien tulojen perusteella. Lakiesityksen mukaan kunta päättää, missä laajuudessa koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestetään. Otettaessa lapsia aamu- ja iltapäivätoimintaan heihin on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Kunta koordinoi järjestämistä, ja se voi tuottaa palvelut itse tai ostaa ne ulkopuoliselta tuottajataholta. Muiden palveluntuottajien kanssa voidaan tehdä ostopalvelusopimus tai heitä voidaan avustaa toiminnan järjestämisessä. Yhdistykset voivat myös jatkaa kunnan rinnalla iltapäivätoimintaansa kuten ennenkin, mutta ilman tukea, jos ne päättävät olla osallistumatta kunnan toimintamalliin. Tampereen kaupungin aamu- ja iltapäivätoiminnan malli ei ole vielä kansissa. Valmisteilla olevassa toimintasuunnitelmassa päätetään toiminnan hallinnoinnista ja seurannasta. Suunnitelmaan kirjataan sisältövaatimuksia muun muassa toiminta-ajoista, ohjelmasta, valvonnasta, välipalasta, tilapuitteista ja ohjaajien kelpoisuusvaatimuksista. Tilat ovat tavallisesti koululuokissa tai nuorisotaloilla. Kun toiminta lisääntyy, kunta joutuu yhä useammin vuokramaan sopivia tiloja. Meidän täytyy sitoutua vuokrasopimuksiin ja välipalatoimittajiin.tämän vuoksi myös vanhempien täytyy sitoutua toimintaan koko lukuvuodeksi. Uusia palveluntuottajia kaivataan Iltapäivätoiminnan työvoimatarpeen arvellaan Tampereella lähes kaksinkertaistuvan lakiuudistuksen myötä. Kaupungin vastuulla on valvoa, että ohjaajat täyttävät lain mukaiset kelpoisuusvaatimukset. Jossain vaiheessa tuntui, että ohjaajien kelpoisuudelta vaaditaan liikaakin, puhuttiin peräti opettajan pätevyydestä. Ohjaajien palkkataso ei voi kuitenkaan olla niin korkea. Toivomme, että saamme ohjaajiksi nuorisotyöntekijöitä ja muita vastaavia. Pulaa ohjaajista ei toistaiseksi ole ollut. Olemme pystyneet tarjoamaan vakituisia paikkoja, jotka houkuttelevat, Tuula Martikainen kertoo. Tampereella toivotaan, että yhä useampi palveluntuottaja kiinnostuu lähtemään mukaan, kun iltapäivätoiminnan järjestäminen ei ole taloudellisesti yhtä raskasta ja epävarmaa kuin ennen. Kutsuimme lukuisan joukon potentiaalisia palveluntuottajia, kuten urheiluseurojen ja nuorisojärjestöjen edustajia keskustelemaan iltapäivätoiminnan aloittamisesta. Moni innostuikin alkuun, mutta alkoi arastella, kun kuuli tietyistä sisältövaatimuksista. Jotkut olivat luulleet, että tästä saa helpolla hyvän bisneksen, Martikainen naurahtaa. Vaikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta lainuudistuksen myötä siirretään Tampereella vuonna 2005 opetustoimen alaisuuteen, on Martikaisen mukaan toiminnassa korostettava edelleen kulttuuritoimisuutta harrastusmahdollisuuksia ja laadukasta vapaa-aikaa. Tämän vuoksi myös iltapäivähoidon henkilöstön taustat ovat suurelta osin nuorisotoimessa. Iltapäivätoiminnan ei tarvitse eikä se saakaan olla opetustoimen jatke. Se on kokonaisvaltaista lapsesta huolehtimista, jossa vapaamuotoinen toiminta ja harrastusmahdollisuudet ovat keskeisessä asemassa. Satu Kontiainen Kuntien tavat järjestää koululaisten iltapäivätoimintaa ovat hyvin kirjavia. Lakimuutos kasvattaa iltapäivätoiminnan turvallisuutta, jatkuvuutta ja arvostusta, Tampereen vs. kulttuuritoimenjohtaja Tuula Martikainen toivoo. SOSIAALITURVA 6/2004 7

Iltapäivä rullaa nyt Kontulassa Kontulan alue sai tasoitusta koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämiseen hankerahoituksista. MINNA TARVAINEN Kevätaurinko porottaa Itä-Helsingissä ja sulattaa lumipenkkoja elementtitalojen välissä.tunnelma tiivistyy kuumaksi myös myllypurolaisessa urheiluhallissa, sillä siellä pelataan ensimmäistä kertaa Kontulan, Kivikon ja Vesalan iltapäivälasten sählyturnaus. Otteluun voidaan odottaa mukaan lapsia 12 ryhmästä. Pari vuotta sitten hallissa olisi sählätty pienemmällä porukalla. Iltapäivätoiminnan tilanne oli kaupungin toiseksi heikoin. Lama ja leikkaukset olivat haukanneet kaupungin tarjoamia hoitomahdollisuuksia. Järjestöjen iltapäiväryhmät puuttuivat Kontulasta. Järjestöt eivät voineet perustaa seudulle toimintaa, koska sille ei ollut maksajaa. Esimerkiksi keskisellä tai eteläisellä alueella perheillä oli maksukykyä ja ehkä enemmän ymmärrystä, kuinka tärkeätä iltapäivätoiminta on. Näillä alueilla voi olla järjestöjä, joilla oli toimintaa. Meidän alueellamme tiedettiin, että vanhemmilla ei ole varaa maksaa toiminnasta, Koululaisten iltapäivätoiminta -hankkeen projektikoordinaattori Nina Korhonen kertoo. Tällä hetkellä alueen 650 eka- ja tokaluokkalaiselle on iltapäiväryhmiä hyvin. Leikkipuistojen, päiväkotien ja koulujen toiminnan lisäksi on hankkeen avulla saatu mukaan järjestöjä. FC Kontu, HJK ja Kalliolan nuoret järjestävät kiinteää, päivittäistä ryhmämuotoista toimintaa. Kierrätyskeskus ja Puotinkylän Valtti pitävät kerhoa kerran viikossa. Olemme pystyneet tarjoamaan perheille palvelua, joka on ollut suhteessa heidän maksukykyynsä. Myös järjestöt ovat voineet lähteä toimintaan mukaan ilman riskiä, sillä olemme kantaneet taloudellista vastuuta. Kiinteät järjestöjen ryhmät maksavat perheelle 50 euroa kuukaudessa. Kerhot ovat maksuttomia. Alueen iltapäiväryhmiin on voitu palkata myös kiertävä liikunnanohjaaja. Kaikkien käytössä oleva tarvikelainaamo on jatkuvan kehitystyön alla. Piilossa kytevä tarve esiin Kontulassa iltapäivätoiminnan laajentaminen ei lähtenyt laeista tai vanhempien kovaäänisistä vaatimuksista, vaan pinnan alla kypsyneestä alueen tarpeesta. Toive järjestön tuottamasta hoidollisesta ja toiminnallisesta iltapäivätoiminnasta ei voinut tulla vanhemmilta, koska tällaista mallia ei ole täällä aikaisemmin ollut. Ei voi toivoa sellaista, mistä ei tiedä, Korhonen muistuttaa. Nina Korhosen mielestä iltapäivätoiminnan paikkoja pitää voida kohdistaa sellaisille lapsille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Nina Korhonen aloitti iltapäivätoiminnan verkostojen kutomisen vuonna 2001 Helsingin kaupungin positiivisen diskriminaation projektissa. Myöhemmin projektin nimi muutettiin varhaiseksi puuttumiseksi. Jossakin vaiheessa nimi vaihdettiin vielä varhaisen tuen projektiksi. Varsinainen iltapäivätoiminnan kumppanuushanke sai alkunsa vuonna 2002 EU:n, kaupungin ja opetusministeriön rahoituksen turvin Urban-projektin alla, mutta Korhonen puhuu edelleen puuttumisesta. Tämä on varhaista puuttumista pienten koululaisten tilanteeseen. Voimme arvata, millainen kehityskulku on, jos heillä ei ole paikkaa tai kotiolot ovat sellaiset, että sinne ei ole hyvä mennä tai kotona pelataan viisi tuntia pleikkaria tai ei mennäkään kotiin vaan ostarille pyörimään. Me puutumme siihen. Tehostettu koordinointi tarpeen Hankkeen juuret ovat positiivisen diskriminaation ajatuksessa: huono-osaisuutta tasoitetaan yhteiskunnan tekemällä ylimääräisellä satsauksella. Kontula sai vetoavuksi kokopäiväisen koordinoijan iltapäivätoiminnan järjestämiseen. Alueen yhteistyöverkostoissa oli jo noussut ituja, mutta homma ei kuulunut selkeästi kenenkään tontille. Helsingissä iltapäivätoiminnan koordinointivastuu on normaalisti opetusvirastolla. Jokainen ala-aste on nimennyt koordinaattoriksi yhden koulun opettajista, jonka työajasta yksi tunti viikossa on korvamerkitty koordinoimiseen. Hänen tehtävänään on koota koulun, päiväkotien, leikkipuistojen, seurakuntien, järjestöjen ynnä muiden voimat iltapäivätoimintaa varten alueryhmässä. Ryhmät toimivat eri puolilla kaupunkia eri volyymeillä. Jossakin se toimii hyvin. Koordinoijaopettaja voi olla hirveän innostunut koordinoimiseen ja toimijoita riittää. Jossakin heitä ei saata olla ollenkaan. Tuntuu työläältä saada toimijoita kasaan oman työn ohella. Kontulassa kehitetty malli on erilainen. Alueen neljällä ala-asteella on opettajakoordinaattorit, mutta heidän lisäkseen Korhonen koordinoi tehostetusti sosiaaliviras- 8 SOSIAALITURVA 6/2004

Positiivinen diskriminaatio tarkoittaa tasapainottamista joillakin on vähemmän, niin heihin pitää satsata enemmän, Jos tutkijasosiaalityöntekijä Sirpa Tapola Heikki Waris instituutista kiteyttää positiivisen diskriminaation ajatuksen. Käsite on vanhaa perua sosiaalipolitiikassa. Sen lanseerasi Richard Titmuss vuonna 1968. Positiivisen diskriminaation periaatetta on käytetty niin rotuerottelua purettaessa kuin sukupuolten välistä tasa-arvoa tavoiteltaessa. Helsingissä tätä tasapainotuksen periaatetta sovelletaan aluetasolla. Taustalla on kaupunginhallituksen antama suositus vuodelta 1998 käyttää lisäresurssia syrjäytymisen ehkäisyyn. 90-luvulla nostettiin esiin huoli kaupungin jakaantumisesta ja huono-osaisuuden jakautumisesta. Helsingissä ei ole suuria slummialueita, mutta on joitakin pieniä köyhyystaskuja. Laajasta polarisoitumiskehityksestä ei Tapolan mukaan voida puhua. Helsingissä positiivisen diskriminaation alueet löytyivät tietyllä laskentamallilla. Mallissa käytettiin aluetilastollisia muuttujia, joiden avulla kuvataan hyvinvoinnin resurssien jakautumista väestössä. Muuttujia olivat: yksinhuoltajien osuus perheistä vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta matalan koulutustason osuus yli 15-vuotiaista kaupungin vuokra-asukkaiden osuus asukkaista toimeentulotukea saavia asukkaista vuoden loppuessa lapsiperheiden keskitulot työttömyysaste Laskentamallissa on otettu huomioon lasten määrä ja vieraskielisten osuus heistä. Positiivisen diskriminaation käsitteeseen ei sisälly Tapolan mukaan arvolatausta. Jos alueella on esimerkiksi paljon maahanmuuttajia, se tuo ilman muuta omat erityispiirteensä palvelujärjestelmään. Jos päiväkodissa on monia kansallisuuksia, joiden kanssa toimitaan, siellä tarvitaan jotakin lisää. Näin voidaan tasata lasten mahdollisuuksia selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa. On iso asia, että osaa suomea ja omaa äidinkieltään. Silloin on mahdollisuus selviytyä koulussa ja työelämässä. Ohikulkija voi erottaa kaupunginosan ehkä siitä, että siellä asuu enemmän ulkomaalaistaustaista väestöä kuin muualla Helsingissä. Esimerkiksi tässä Vuosaaressa ja Meri-Rastilassa näkyy kyllä maahanmuuttajia toiseen tahtiin kuin Eirassa. Positiivisen diskriminaation hankkeet pyörähtivät käyntiin kymmenellä alueella vuonna 2001. Kuusi alueista on idässä, muut ovat kaakkoisen, keskisen, koillisen ja pohjoisen sosiaalikeskuksen alueilla. Positiivisen diskriminaation projektin hankkeissa alueen asukkaille ja toimijoille on järjestetty erilaisia kohtauspaikkoja, asukaspuistoja ja perhekahviloita. Sirpa Tapola kertoo, että myös vertaistuen ryhmät ovat osoittautuneet tärkeiksi. Asiakkaiden tarpeet ja palvelujärjestelmän kehittäminen Positiivinen diskriminaation periaatetta sovelletaan Helsingin sosiaalivirastossa käytäntöön varhaisen tuen ja puuttumisen otteella. Nämä kuvaavat tehtävää työtä ja toimintaa, Tapola sanoo. Työotteen lisäksi kaupunki linjasi kohderyhmän. Hankkeiden avulla pyritään tukemaan alle kouluikäisiä lapsia, lapsiperheitä ja maahanmuuttajaperheitä. Tämän tiukempia raameja kaupunki ei ole toiminnalle asettanut. Alueet ovat voineet päättää, miten ja mihin ne ovat lisärahoja käyttäneet. Erilaisia työmuotoja on kymmeniä. Hankkeissa tehdään muun muassa yksilö- ja perhekohtaista työtä, yhdyskunta- ja verkostotyötä sekä kehitetään varhaisen tuen työkäytäntöjä. Hanketyöntekijöitä on voitu palkata noin 25. He ovat liikkuneet virastojen ja palveluiden välimaastossa ja tarjonneet ylimääräistä potkua normaalijärjestelmiin kohdata asiakkaiden tarpeita. Palveluiden kynnystä on pystytty madaltamaan. Asiakkaan avunpyynnön ei tarvitse tulla niin jäsentyneesti, että minulla on nyt päihdeongelmaa tai masennusta tai muuta. Ihmisillä voi olla monenlaisia ja laaja-alaisia ongelmia. Lähdetään asiakkaan tilanteesta eikä siitä, mitä meillä on tarjota. Ihmisen ei tarvitse sopeutua palvelujärjestelmään, vaan meidän pitää joustaa. Paitsi asukkaiden, kehitystyön aikana on opittu tunnistamaan myös palvelujärjestelmien tarpeita. Useimpiin päiväkoteihin on esimerkiksi tullut perhetyöntekijä vahvistamaan sosiaalialan osaamista. Päivähoito ja pedagoginen työ ovat päiväkodin perustehtäviä. Mutta maailma on muuttunut, niin myös yhteiskunta ja perheet. Päiväkodin työntekijät näkevät siellä arjessa paljon muutakin. He havainnoivat, miten vanhemmat voivat, kuinka lapsi pärjää. Ei niiltä voi sulkea silmiään. Siellä on tarvittu tukea perheiden kohtaamiseen. MINNA TARVAINEN ton leivissä koko alueen iltapäivätoimintaa. Hän järjestää myös yhteistä koulutusta alueen ohjaajille. Verkostoja on siis kolmentasoisia: koko alueen ohjausryhmätyylinen yhteistyöverkosto, neljän ala-asteen koulukohtaiset verkostot ja ohjaajien verkosto. Korhonen koordinoi taustalla kaikkia. Paikkoja pitää voida kohdistaa Tämä on poikkeuksellinen alue siten, että täällä voi olla paljon vanhempia kotona, työttöminä tai muuten. Onko silloin tarvetta iltapäivätoimintaan? Näkevätkö vanhemmat sen tarpeen vai eivät? Nina Korhonen kuvaa verkostoissa käytyjen ensimmäisten keskustelujen sisältöjä. Enää iltapäivähoidon tarvetta ei tarvitse perustella. Vanhemmat hakevat paikkoja syksyn ryhmiin kiivaaseen tahtiin. Elokuussa voimaan tuleva laki on viimeistään vakuuttanut epäilijät toiminnan välttämättömyydestä. Nyt Korhonen kantaa huolta iltapäivätoiminnan kohdistamisesta. Uuden iltapäivähoitolain voimaantulon jälkeenkin pitäisi olla mahdollista osoittaa paikkoja sel- SOSIAALITURVA 6/2004 9

laisille lapsille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Lakiin on kirjattu, että lapset pitää valita yhdenmukaisin perustein. Miten lakia pitäisi tulkita? Voidaanko valinta tehdä harkinnan mukaan, tehdäänkö se arpomalla vai otetaanko lapset ilmoittautumisjärjestyksessä? Kontulan alueella on tarjolla hoiva-asteeltaan erityyppistä iltapäivätoimintaa. Leikkipuistossa ja järjestöjen kerran viikossa pitämissä kerhoissa ryhmä on löyhä. Lapset ja ohjaajat saattavat vaihtua. Kukaan ei valvo, tuleeko lapsi paikalle vai. Kiinteissä ryhmissä puolestaan ihmiset pysyvät samoina päivästä toiseen. Ohjaajat soittavat kotiin, jos lasta ei ala kuulua. Ote on hoidollisempi ja tuttuus tuo turvallisuutta. Korhonen tekee paikkojen hakuvaiheessa esikoulun kanssa yhteistyötä. Jos esikoulun opettajat ovat arvioineet jonkun lapsista tarvitsevan hoidollista iltapäivätoimintaa, he ovat voineet ehdottaa vanhemmille paikan hakemista. Erilaisten perheiden lapset tarvitsevat erilaista hoitoa. Muutakin kuin jalkapalloa Iltapäivätoiminnassa mukana olevat järjestöt ovat aatemaailmaltaan erilaisia. Kalliolan nuoret ry kuuluu aatemaailmaltaan kristilliseen Kalliolan Setlementtiin. Kierrätyskeskus ajaa ympäristön asiaa. Puotinkylän Valtti on puolestaan urheiluseura. FC Kontu ja HJK ovat jalkapalloseuroja. Minulta kysytään usein muun muassa, onko HJK:n toiminta pelkkää jalkapalloa, koska se on jalkapallojärjestö. Ei ole. Heillä on viikko-ohjelma, jota he noudattavat. Heidän toimintansa perustuu siihen, että siellä on paljon liikuntaa. Mutta liikunta ei ole pakollista eikä se ole pääasia. Pääasia on yhdessä olo, turvallinen aikuinen ja kaverit. Iltapäivätoiminnan järjestäjät ovat pohtineet yhdessä toiminnan sisältöä. Isot linjaukset, perusteet ja rakenteet ovat samoja. Silti ryhmistä ei pyritäkään muokkaamaan täysin identtisiä. Lapsille iltapäivä on vapaa-aikaa. Keinutien ala-asteella lapset piirsivät, mitä he haluaisivat iltapäivisin tehdä. Kaksi kolmasosaa toivoi liikuntaa jossakin muodossa. Leikkiminen nousi toisena vahvana toiveena. Yhteistyöstä pitää hyötyä molempien Yhteistyö viranomaisten ja järjestöjen välillä on saatu pyörimään hyvin. Useita vuosia urheiluseurassa työskennellyt Korhonen muistuttaakin, että sekä järjestön että kaupungin täytyy voittaa yhteistyöstä jotakin. Kun järjestö lähtee mukaan, emme voi kaupungin edustajina ajatella, että siitä on vain meille hyötyä, hän napauttaa. FC Kontu on tehnyt ison loikkauksen palkatessaan iltapäivätoimintaan työntekijöitä, sillä järjestö on toiminut tähän saakka täysin vapaaehtoisvoimin. Nyt siitä on tullut työnantaja. Jonkun täytyy maksaa palkka. Kuka huolehtii lomista ja eläkkeistä, kuka huolehtii, jos työntekijä sairastuu? Järjestöissä on johtokunta, jossa kaikki toimivat vapaaehtoisesti. Ei siellä olla palkkalistoilla. He vastaavat näistä asioista vapaaehtoisesti. Palkinnoksi seura on saanut imagon kohotusta. Iltapäivätoiminta on muuttanut ja laajentanut jalkapalloseuran toimintaa. Entäpä jatko? Toiminnasta tulee lakisääteistä, mutta Helsingissä laki ei vielä syksyllä vaikuta kentällä. Hankkeella on Urban-rahoitus järjestyksessä kesään saakka. Jatkoneuvottelut ovat kesken. Täytyy toivoa, että järjestöt ja alue ovat saaneet vahvistusta ja yhteistyö virastojen ja järjestöjen kanssa olisi jo saanut sellaista voimaa, että se voisi jatkaa. Itse kuitenkin uskon, että tämä tarvitsee vielä ainakin yhden toimikauden, Nina Korhonen sanoo. Lisätietoja Urban-projektista löytyy Internetin sivuilta www.urbanfinland.info Minna Tarvainen Lea Pulkkiselle Väestöliiton Elsa Enäjärvi-Haavion palkinto Väestöliitto myöntää Elsa Enäjärvi-Haavion palkinnon joka toinen vuosi tunnustuksena naiselle, joka on merkittävästi osallistunut perhe- ja väestöpolitiikan kehittämiseen tai edistänyt naisen osallistumismahdollisuuksia perheen, työn tai yhteiskunnallisen toiminnan piirissä. 5 000 euron suuruisen palkinnon sai tänä vuonna Jyväskylän yliopiston professori Lea Pulkkinen.Palkinto jaettiin vuonna 2001 ensimmäistä kertaa, jolloin sen sai Helsingin yliopiston professori Riitta Jallinoja. Viiden lapsen äiti, filosofian tohtori Elsa Enäjärvi-Haavio (1901-1951) oli Väestöliiton hallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja liiton perustamisesta 1941 lähtien aina kuolemaansa saakka. Hän oli myös Väestöliiton kotisisarkoulutuksen kantavia voimia. Palkinto myönnetään Kotisisaropiston kannatusyhdistyksen rahaston tuotosta. Lea Pulkkisen palkitsemiseen vaikutti hänen perhettä ja lasten kehitystä koskeva kansainvälisestikin ainutlaatuinen tutkimustyönsä sekä lasten ja vanhemmuuden arvostusta vahvistavat julkiset puheenvuoronsa. Pulkkinen on merkittävästi kehittänyt uusia käytäntöjä lasten ja nuorten kasvatuksen ja perheiden voimavarojen tukemiseksi. Hän on aktiivisesti osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kritisoinut suomalaisen perhepolitiikan sekavuutta. Hän ehdottaakin kolmentasoista tukea lapsiperheiden ja vanhemmuuden tukemiseksi. Hänen mukaansa olisi varsin tarpeellista valmentaa tulevia vanhempia perhe-elämään. Ihmisen ja yhteiskunnan kannalta uuden sukupolven kasvattaminen on vastuullisin tehtävä.tähän ei kuitenkaan edellytetä minkäänlaista valmennusta,pulkkinen pahoitteli palkintojenjakotilaisuudessa pitämässä puheessaan. Vanhemmille olisi Lea Pulkkisen mukaan osoitettava lapsilähtöisen kasvatuksen tärkeys. Tähän tehtävään voisivat neuvolajärjestelmän ohessa osallistua erilaiset aikuiskoulutuksen organisaatiot. Lapsilähtöinen kasvatus on paras ennuste lapsen tasapainoiselle kehitykselle ja kasvulle yhteiskuntaan sopeutuvaksi toimintakykyiseksi ihmiseksi. Pulkkinen painotti, että vanhemmuutta ei voida riittävästi tukea ilman linjakasta perhepolitiikkaa, joka osoittaa vanhemmuuden arvostusta. Lapsiperheiden taloudelliset tukijärjestelmät olisi saatettava ajan tasalle. Olisi mietittävä, minkälaista arvojärjestelmää ilmentää esimerkiksi se, että lastenhoitotyö on yhtä arvokasta kuin työttömyys. Linjakasta perhepolitiikkaa on myös tarkoituksenmukainen, kattava ja laadukas päivähoitojärjestelmä, jossa vaihtoehtoja on tarjolla joustavasti perheen muuttuviin tilanteisiin. Pulkkisen mukaan pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on lapsen kannalta erinomainen ratkaisu, joka helpottaa myös vanhempien työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Satu Kontiainen Lea Pulkkinen painotti palkintojenjakotilaisuudessa pitämässään puheessa vanhemmuuden arvostuksen ja lapsiperheiden tuen lisäämistä. SATU KONTIAINEN 10 SOSIAALITURVA 6/2004

Juha-Matti Rautiainen Slummimainen lähiympäristö syrjäyttää Suomen kaupungeissa on pieniä virallisiin tilastoihin piiloutuvia slummimaisia alueita. Niissä asuvat moniongelmaisten perheiden lapset ovat vaarassa syrjäytyä jo elämänsä alkutaipaleella. Väite, että Suomessa ei ole slummeja pitää paikkansa siltä osin, että täällä ei ole vielä laajoja slummiutuneita asuinalueita. Tosiasiassa myös meillä on meneillään sosiaalisen erilaistumisen prosessi, joka tuottaa toisaalta hyviä asuinalueita ja toisaalta segregaatiota eli ei-toivottua alueellista erilaistumista.tietyille asuinalueille keskittyy sosioekonomiselta asemaltaan, tulotasoltaan, varallisuudeltaan ja koulutustasoltaan vähäosaista väestöä. Maailmalla slummeissa asuvien etninen tausta eroaa yleisesti kaupungin muusta valtaväestöstä. Lisäksi huono-osaisuus kietoutuu monimutkaisella tavalla yhteen. Ihmisiä vaivaa tavallista enemmän muun muassa työttömyys sekä päihde- ja mielenterveysongelmat. Pikku-slummit katseilta piilossa Valtaosa suomalaisista ei tiedosta pienten, joitakin kortteleita käsittävien slummimaisten alueiden olemassaoloa. Slummit ovat yleensä siellä, missä me tavalliset ihmiset emme liiku. Slummit sijaitsevat kaikkialla maailmassa kaupunginosissa, jotka ovat kaukana merestä ja puistoista, alavilla paikoilla ja huonojen liikenneyhteyksien päässä alueilla, joissa ei ole työpaikkoja eikä palveluja. Skandinaavisen slummialueen erityispiirteenä on, että asuinrakennuksia ei ole päästetty pahasti rappeutumaan. Puhtaanapito ja jätehuolto toimivat normaalisti. Korttelit eivät eroa ulkoisesti muista lähiöistä. Ne eivät vastaa meille välittynyttä mielikuvaa Etelätai Pohjois-Amerikan suurkaupunkien slummeista, vaikka ne täyttäisivät muut slummien ominaisuudet. Poliittiset päättäjät ja virkamiehetkään eivät välttämättä tunnista slummiutunutta aluetta edes kaupunginosia kuvaavista tilastoista. Tämä on paradoksaalista, koska tilastot juuri tuovat esille slummiutumista määrittelevien ilmiöiden kuten työttömyyden, koulutustason ja sosioekonomisen aseman alueellisen esiintymisen. Havaitsemisen estää niin sanottu ekologinen tai tilastolli- Skandinaavisen slummialueen erityispiirteenä on, että asuinrakennuksia ei ole päästetty pahasti rappeutumaan. Puhtaanapito ja jätehuolto toimivat normaalisti. Ne eivät vastaa mielikuvaa Etelätai Pohjois-Amerikan suurkaupunkien slummeista, vaikka ne täyttäisivät muut slummien ominaisuudet. nen harha. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen tarkastelussa käytetään alueyksikköinä hallinnollisia aluejakoja tai toiminnallisia alueita. Ne ovat liian suuria, jotta slummiutuminen voitaisiin huomata. Vain muutaman korttelin kokoiset sosiaalisen pahoinvoinnin alueet hukkuvat keskiarvoihin. Hälyttävä deprivaation, marginalisaation, syrjäytymisen ja elämänhallinnan puutteen kasautuminen jää näkymättömäksi. Se on olemassa vain niille, jotka elävät juuri tällä tarkasti rajatulla alueella. (ks. ekologisesta harhasta esim.vaattovaara 1998) Sanomalehdet esittelivät maamme kuuluisimpien asumalähiöiden hyvinvointiprofiileja loppukesällä 2003 juuri siten, että pienet slummit jäivät niissä näkymättömiksi. Slummien läheisyydessä vallitseva hyvinvointi tasoitti kokonaiskuvan vähintään mukiinmeneväksi. Epätavallinen onkin tavallista Etenkin heikoimpien perheiden lapsille slummi on totaalinen ympäristö, koska he elävät alueella viikosta toiseen 24 tuntia vuorokaudessa.vanhemmat eivät käy lastensa kanssa virkistäytymässä muissa kaupunginosissa, sukulaisten luona ja lomamatkoilla. Liikkumiseen ei ole tarvetta tai mahdollisuuksia. Lapset kasvavat ympäristössä, jossa aikuiset käyttävät jatkuvasti päihteitä ja käyttäytyvät impulsiivisesti. Rikollisuus, väkivalta, työttömyys, masentuneisuus ja näköalattomuus ovat arkipäivää. Lapset näkevät tavallisena elämänmallina sellaisen, mitä muualla pidetään epätavallisena. Töissä käyvät ja omaa elä- RAIMO LIETSALA 12 SOSIAALITURVA 6/2004

määnsä hallitsevat ihmiset jäävät näkymättömiksi ohikulkijoiksi tässä todellisuudessa.tämä ei voi olla vaikuttamatta lapsen ihmiskäsitykseen, maailmankuvaan ja käsitykseen omasta itsestään pian nuorena naisena tai miehenä. Syrjäytyminen vahingoittaa tunne-elämää Yksilölle syrjäytyminen tarkoittaa vaikeutta integroitua yhteiskuntaan. Se on osattomuutta niistä yhteiskunnan toimintajärjestelmistä ja yhteisöistä, jotka ylläpitävät elämisen laatua ja elämänhallintaa. Syrjäytyminen, kuten slummiutuminenkaan, ei ole jokotai -ilmiö. Ihmiset voivat syrjäytyä eriasteisesti eri elämänalueilta: koulutuksesta, työstä, harrastuksista, yhteiskunnallisesta osallistumisesta, edunvalvonnasta, ihmissuhteista sekä yhteiskunnan ja sen kulttuurin arvoista ja normeista. (Ks. Hämäläinen 1998.) Syrjäytyminen ei merkitse ainoastaan toimeentulo-ongelmia. Se aiheuttaa vaikeuksia tyydyttää sellaisia yhteenkuuluvuuden ja kasvun tarpeita, jotka antavat elämään mielekkyyttä. Positiivisena mallina toimivien aikuissuhteiden heiveröisyys ja puute rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisesta vahingoittavat lasten tunne-elämää. Lasten persoonallisuudelle ei muodostu riittävää kasvupohjaa kulttuurissamme oikeina pidetyille arvoille. (Vrt. Hämäläinen 1998.) Arvotajunta liittää yhteiskuntaan Kari E. Turusen (1993) mukaan todellisuus värittyy arvostuksista. Asioihin, esineisiin, symboleihin, tapahtumiin, henkilöihin, kykyihin ja laitoksiin kohdistuu aina arvostusta. Arvostamisen kohteet ja sisällöt omaksutaan yleensä lähiyhteisöistä ja elämäntavasta. Siinä on jotakin automaattista, se toimii kaiken aikaa: jokainen arvostaa jotakin. Arvostaminen on yksi keskeinen sielun toiminto. Arvotajunta on olennainen osa ihmisen, kulttuuriolennon, persoonallisuutta. Sen avulla lapsen ja aikuisen on mahdollista liittyä ja sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Heikon perheen sisäinen vuorovaikutus ei tue riittävästi lasten iänmukaista kasvua ja kehitystä. Lapset ovat vaarassa jäädä vaille ominaisuuksia, joiden avulla koulussa ja työelämässä pärjää. Arvotajunnan lisäksi ihmiseltä vaaditaan keskittymiskykyä, turhaumansietokykyä, pitkäjänteisyyttä, kestävyyttä ja juuri tietynlaisia vuorovaikutusvalmiuksia. Nämä lapset tarvitsevat päiväkodin ja koulun lisäksi turvallisten ja luotettavien aikuista tukea. Alueilla olisikin oltava vahvasti resurssoitu iltapäivä- ja kerhotoiminta. Koulun voimavarat riittävät korkeintaan toteamaan, että lapsilla ei ole sopivia ominaisuuksia vastata koulun asettamiin vaatimuksiin. Toivottomuutta ja hampun tuoksua Suomalaisten pikkuslummien pihoilla ja porraskäytävissä ajelehtii lapsia, joiden tulevaisuus on riittämättömän huolenpidon takia uhattuna. He joutuvat viettämään aikansa kodin seinien ulkopuolella, koska vanhempien ja näiden ystävien päihderiippuvuus ja mielenterveysongelmat tekevät oman kodin jopa vaaralliseksi. Kotona voi olla vastassa fyysistä väkivaltaa sekä lasta hylkivä ja mitätöivä asenne. Perheissä saattaa olla käytäntönä, että lapsilla ei ole kotiavainta. Kotiin pääsy läksyjen pariin ja nukkumaan venyy välillä pitkäksi. Onneksi alueiden kulttuuriin kuuluu myös se, että naapurit ottavat lapsia yöpymään kotiinsa, kun huoltajilla on meneillään esimerkiksi paha päihdekierre. Monet lapset näyttävät hoitamattomilta. He ovat likaisia, vaatteet ovat nuhruisia, he kärsivät puutteellisesta ja epäsäännöllisestä ruokailumahdollisuudesta. Joidenkin vaatteissa ja hiuksissa viipyilee pinttynyt hampun savun haju. Lapset ovat myös väsyneitä. Iltapäivätoiminnan rauhallisina hetkinä he voivat nukahdella. Alueiden kerhojen ja seuratoimintojen vetäjät kuulevat jo alle 10-vuotiaiden huokaavan: Minulla ei ole tulevaisuutta. Useat lapset ovat masentuneita. Erääseen vaikealla alueella järjestettyyn iltapäivätilaisuuteen oli kutsuttu poliisi kertomaan lapsille laillisuuteen ja turvallisuuteen liittyvistä asioista. Poliisi kertoi, että kaupoista näpistäminen on laitonta ja siitä voi koitua seuraamuksia. Pieni poika pyysi innokkaasti puheenvuoroa. Sen saatuaan hän kertoi asiantuntevasti, kuinka varastelun vuoksi voi joutua koulukotiin ja sen jälkeen pääsee vankilaan. Poliisi kiiruhti kertomaan, että rikosrekisterimerkinnät ja vankeustuomiot ovat huono asia, sillä näitä saaneiden ihmisten on vaikea päästä töihin. Tähän poika kommentoi, että ei hän ole koskaan töihin aikonut mennäkään. Nämä reilusti alle kymmenvuotiaan pojan ajatukset kertovat, kuinka jo pienet lapset pitävät syrjäytymistä elämään luonnostaan kuuluvana asiana. Urbaani managerismi slummiuttaa Slummiutumiseen vaikuttavat kaupunkisuunnittelu, sen taustalla poliittinen päätöksenteko ja markkinavoimat. Markkinavoimat vaikuttavat alueen sijaintiin, palvelujen saatavuuteen ja asuntoalueen haluttavuuteen. Mielikuvat asuinalueen naapuristosta ohjaavat vahvasti valintoja. Asuinalueiden sosiaaliseen erilaistumiseen vaikutetaan suunnitelmallisesti kaavoituspolitiikalla ja kaupunkien omistamien asuntojen sijoittelulla. Usein kaupungin vuokra-asunnot sijoitetaan pienelle alueelle ja niihin asutetaan heikkoresurssisia ja moniongelmaisia perheitä. Ajoittain esimerkiksi Helsingissä on löytynyt poliittista tahtoa yrittää estää slummiutumista rakentamalla uusia vuokra-asuntolähiöitä hyvien kulkuyhteyksien varrelle, palvelujen tuntumaan ja vesistön ääreen. Tästä huolimatta monet muut slummille tyypilliset ominaisuudet ovat niissä vahvasti läsnä. Slummiutumisen päästyä alulle alueen haluttavuus alkaa voimistaa segregoitumisprosessia. Toisten perheiden on pakko päästä alueelta pois, toisten taas on pakko muuttaa sinne. Keskiarvoajattelu ei auta Näyttää siltä, että Suomessa ei tiedetä slummeista mitään. Ehkä juuri tämän vuoksi meillä on varaa pitää niitä vielä kielteisinä ilmiöinä. Kun slummien olemassaolo ennen pitkää huomataan, niiden oikeutus ja kasvu perusteltaneen jollakin ylivertaisella argumentilla. Perustelu voi kuulua tyyliin: Suomessakin on slummeja, koska niitä on kaikkialla muualla. Ne ovat luonnollinen ja väistämätön ilmiö kaupunkimaisen elämänmuodon kehityksessä. Toivottavasti ihmiset eivät suostu ajattelemaan näin, vaan tahtovat ehkäistä slummiutumista ja tukea heikoimpien perheiden lasten kasvua ja kehitystä. Voimavarojen kohdistaminen vaatii nykyistä rehellisempää ja huolellisempaa kaupunginosien ja korttelien tuntemusta ja eri toimijoiden kiinteää yhteistyötä. Keskiarvoajattelulla ei tätä toistaiseksi marginaalisen kokoista ongelmaa hoideta. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja toimii Helsingin Diakonissalaitoksella erityisasiantuntijana. LÄHTEET: Hämäläinen, Juha:Nuorten arvot ja elämäntyylit kiristyvien työmarkkinoiden yhteiskunnassa.teoksessa:välitä musta, Diakonian vuosikirja, 1998 Turunen, Kari E.: Arvojen todellisuus. Gummerus, Jyväskylä, 1993 Vaattovaara, Mari: Pääkaupunkiseudun sosiaalinen erilaistuminen. Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998:7 SOSIAALITURVA 6/2004 13

Vasusta opastusta varhaiskasvatukseen Stakesin tuottamat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet opastavat kuntia oman varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa. EEVA MEHTO on rinnastettavissa opetustoimen opetussuunnitelmiin ja sosiaalitoi- Vasu men laatusuosituksiin, Stakesin kehittämispäällikkö Anna- Leena Välimäki määrittelee. Hän on toiminut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet laatineen työvaliokunnan puheenjohtajana ja ohjausryhmän varapuheenjohtajana. Tämä on nyt sitä tiedolla ohjaamista, Välimäki sanoo. Kun normiohjaus purettiin, ei ole oikein ollut välineitä ohjata kuntia. Kunnissa on kuitenkin kaivattu ohjeita, ja nyt erilaiset ohjelmien ja suunnitelmien laatimisohjeet ovat tulleet paikkaamaan tätä puutetta. Miksi oma vasu? Miksi kuntien pitäisi laatia oma varhaiskasvatussuunnitelma? Anna-Leena Välimäen mukaan varhaiskasvatussuunnitelma täydentää perusopetussuunnitelmaa ja esiopetussuunnitelmaa. Se on oikeastaan niiden perusta. Jos kunnassa ei ole määritelty varhaiskasvatuspalvelujen arvopohjaa, tavoitteita ja sisältöä, niin perusta puuttuu.varhaiskasvatussuunnitelmassa ne tehdään näkyviksi. Stakesin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet määrittelevät varhaiskasvatuksen tavoitteet, arvopohjan ja sisällön. Arvopohja on otettu keskeisistä kansainvälisistä lapsen oikeuksia määrittelevistä sopimuksista, kuten YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta, ja Suomen perusoikeussäännöksistä. Varhaiskasvatuksen periaatteet on määritelty niin, että niitä voivat noudattaa kaikki varhaiskasvatuspalveluita järjestävät tahot: kunta, kolmas- ja yksityinen sektori. Vasun perusteissa ei ole otettu kantaa esimerkiksi siihen, minkä lautakunnan alaisuuteen päivähoidon pitäisi kuulua. Monissa kunnissa on jo tehty varhaiskasvatussuunnitelmia, mutta ne ovat olleet paljolti päiväkotikohtaisia.vasun perusteet antavat kehykset valtakunnallisille, kuntakohtaisille, yksikkökohtaiselle ja lapsikohtaisille suunnitelmille. Jos kunnassa on jo suunnitelma, sen voi sovittaa vasun perusteisiin. Varhaiskasvatuspalvelut näkyviksi Anna-Leena Välimäki toteaa, että jokaisella kunnalla on omanlaisensa palvelujärjestelmä.varhaiskasvatuksen suunnitelmaa kunnassa tehtäessä katsotaan, miten oma palvelujärjestelmä toteuttaa varhaiskasvatuksen perusteita. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteita voidaan käyttää myös lasten hyvinvoinnin arvioimisen pohjana. Lapsilla on erilaisia polkuja. Joku lapsi on yksivuotiaasta kouluikäiseksi kymmenen tuntia päivähoidossa.toinen taas menee vasta viisivuotiaana muutamaksi tunniksi kerhoon. Lisäksi lasten kanssa työskentelee henkilöitä, joilla on erilainen ammattitausta. Varhaiskasvatuksen perusteiden pitäisi toteutua kuitenkin kaikilla lapsilla. Päivähoito on osa lapsen varhaiskasvatusta.tähän asti se on ymmärretty paljolti palveluna vanhemmille. Nyt kun päivähoito on subjektiivinen oikeus, vanhemmat ovat päivähoidon kumppaneita.yhteistyön vanhempien kanssa pitäisi kuulua itsestään selvänä päivähoidon henkilöstön toimenkuvaan ja sisältyä työaikaan. Henkilöstön koulutuksessa pitäisi olla nykyistä enemmän valmentautumista vanhempien kanssa toimimiseen kasvatuskumppanuuden hengessä. Päivähoito saa yleensä hyvät arvosanat asiakastyytyväisyystutkimuksissa. Päivähoidon arviointitutkimuksissa kysytään usein, ovatko vanhemmat tyytyväisiä päivähoidon palveluun. Sen sijaan toiminnan laatua vanhemmat eivät pääse syvällisemmin arvioimaan, Välimäki toteaa. Erityisen tuen tarve Viime aikoina kunnista on tullut tietoja, että yhä useammat päivähoidossa olevat lapset ovat erityisen tuen tarpeessa. Tosin erityisen tuen tarpeesta ja antamisesta ei voi saada täsmällistä koottua tietoa, koska erityinen tuki on määritelty hyvin eri tavalla kunnissa. Asian esille tuominen kuvastaa kuitenkin kunnissa vallitsevaa huolta, Anna-Leena Välimäki pohtii. Vasun tekemisessä yksi tärkeä asia olikin saada lapsen tuen tarve esille mahdollisimman varhain. Ohjausryhmässä ja työvaliokunnassa yritettiin välttää ilmaisua erityinen tuki. Lapsi voi varhaiskasvatuksen osana tarvita tukea joissakin asioissa, mutta mitä on erityinen tuki? Totesimme kuitenkin, että kunnissa päivähoidossa on vakiintunut käsite erityistä hoi- Varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ovat lapsen oikeus turvallisiin ihmissuhteisiin turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti saada tarvitsemaansa erityistä tukea omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen. (Lähde:Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Stakes. Oppaita 56.) 14 SOSIAALITURVA 6/2004

Varhaiskasvatuksen perusteet tulevat parhaiten käytäntöön sillä, että määritellään itse, mitä mikin periaate tarkoittaa meidän kunnassa, meidän päiväkodissa ja meidän lapsella,stakesin kehittämispäällikkö Anna-Leena Välimäki sanoo. MERJA MOILANEN toa ja kasvatusta tarvitseva lapsi, ja jätimme erityisen tuen Varhaiskasvatuksen perusteiden 5. luvun otsikkoon. Itse tekstissä puhutaan paljolti vain lapsen tarvitsemasta tuesta. Lasten tarvitsema tuki voi olla hyvin erilaista, mutta ei sen tarvitse olla leimallisesti erityistä. Vanhemmatkin hyväksyvät sen, että lapsi tarvitsee tukea joissakin asioissa. Lasta ei tarvitse leimata erityiseksi, jotta hän voi saada tukea, kuten nyt tapahtuu. Nykyisin lapsen pitää saada jonkun ulkopuolisen lausunto saadakseen tukea.tähän kuluu aikaa. Sen sijaan vanhemmat ja päivähoidon henkilöstö voisivat yhdessä todeta, että lapsi tarvitsee tukea ja aloittaa tukemisen heti, ja samalla etsiä asiantuntija-apua. Mentorikoulutusta suunnitteluprosessiin Stakes tukee kuntien varhaiskasvatussuunnitelmien tekoa Vasu-mentorikoulutuksella. Koulutukset alkoivat viime syksynä ja jatkuvat tämän vuoden syyskuuhun. Kaksipäiväiseen koulutukseen osallistuvat kuntien päivähoidon kehittämisestä vastaavat viranhaltijat. Heistä koulutetaan varhaiskasvatuksen suunnitteluprosessia kunnissa eteenpäin vieviä mentoreita. Myös lääninhallitukset ja osaamiskeskukset järjestävät paikallista koulutusta. Anna-Leena Välimäki toivoo, että varhaiskasvatussuunnitelmaa tehdään kunnissa samanlaisella avoimella prosessilla kuin Stakesissa laadittiin sisällön perusteita. Suunnitteluprosessin vaiheet olivat kaikkien kiinnostuneiden luettavissa ja kommentoitavissa Internetissä Stakesin Varttua-sivuilla. Vasu-koulutuksella halutaan myös vahvistaa ajatusta, että ainekset varhaiskasvatussuunnitelman tekoon löytyvät kunnasta. Kun suunnitelma tehdään itse eikä teetetä esimerkiksi konsultilla, se tulee omak- SOSIAALITURVA 6/2004 15

Pako elämästä vaikeuttaa vanhemmuutta Kun sukupolvien ketjussa siirtyy syvä haavoittuneisuus sukupolvelta toiselle, elämän kohtaaminen voi olla erittäin kipesi.varhaiskasvatuksen perusteet tulevat käytäntöön sillä, että itse määritellään, mitä mikin periaate tarkoittaa meidän kunnassa, meidän päiväkodissa, meidän lapsella. Anna-Leena Välimäki kertoo, että Vasun perusteita hiotaan vielä. Niistä pyydetään lausuntoja ja ohjausryhmä käsittelee palautteen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ovat luettavissa Stakesin Internet-sivuilta (www.stakes.fi/varttua). Painettua versiota voi tilata Stakesista. Merja Moilanen Varhaiskasvatusta ohjaavia asiakirjoja Varhaiskasvatusta ohjataan sekä valtakunnallisilla että kunnan omilla asiakirjoilla. VALTAKUNNALLINEN OHJAUS: Lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetukset määrittävät varhaiskasvatuksen ja siihen sisältyvän esiopetuksen toteuttamista. Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset sisältävät yhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen painopisteet. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen sisältöä, laatua ja kuntien varhaiskasvatussuunnitelmien laatimista. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat valtakunnallisesti esiopetuksen sisältöä, laatua ja paikallisten opetussuunnitelmien laatimista. KUNNALLINEN OHJAUS: Kunnan varhaiskasvatuksen linjaukset ja strategiat voivat olla osana kunnan lapsipoliittista ohjelmaa, tai ne löytyvät muista lasta ja perhettä koskevista asiakirjoista. Niistä ilmenevät kunnan varhaiskasvatuksen järjestämisen keskeiset periaatteet, kehittämisen painopisteet ja kunnan varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmä. Kunnan tai useamman kunnan yhdessä laatiman varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana ovat valtakunnalliset varhaiskasvatuksen perusteet. Varhaiskasvatussuunnitelman tekemisessä otetaan huomioon kunnan omat linjaukset, strategiat ja tavoitteet sekä määritellään eri palvelumuotojen sisällölliset tavoitteet. Kunnan esiopetuksen opetussuunnitelma ja varhaiskasvatussuunnitelma muodostavat kokonaisuuden, ja niiden välillä on selkeä jatkumo. Yksikön varhaiskasvatussuunnitelma on kunnan suunnitelmaa yksityiskohtaisempi, ja siinä kuvataan alueen tai yksikön erityispiirteitä ja painotuksia. Myös eri palvelumuotojen tarkennetut tavoitteet kirjataan yksikkökohtaiseen suunnitelmaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsen esiopetuksen suunnitelma laaditaan yhdessä vanhempien kanssa, ja ne ohjaavat lapsikohtaisesti varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttamista. (Lähde:Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Stakes. Oppaita 56.) Kati-Pupita Mattila Uusia näkökulmia päivä pohdittavaksi Olemme tottuneet ajattelemaan, että sosiaalisesti kyvyttömillä ja syrjäytyneillä aikuisilla on vaikeuksia selvitä vanhemmuudesta ja turvata lastensa ehjää kasvua.vaivihkaa on noussut pintaan myös uudenlaisia elämäntavallisia valintoja, jotka heikentävät vanhemmuutta ja altistavat lapset turvattomuudelle. Lapsilla on puutetta välittävän, huolta pitävän ja lapsen tarpeisiin reagoivan aikuisen läsnäolosta. Nykyään hauras vanhempi ei välttämättä olekaan heikko, toisten ja itsensä halveksima alkoholisti, vaan omaa onnellisuuttaan tavoitteleva ja itsensä elämän keskelle asettava aikuinen, joka näyttää ulkonaisesti vahvalta. Lapsen ja vanhemman yhteyttä uhkaavat tekijät ovat muuttaneet osittain muotoaan. Siksi vie vähän aikaa ennen kuin hahmotamme jälleen, mikä elämänmuoto ei tuokaan mukanaan hyvää elämää. Sukupolvien ketjusta heikkoutta tai vahvuutta Ihminen on toisaalta aikansa lapsi, toisaalta osa sukupolvien ketjua.ympäröivä aikakausi ja sen mukainen kulttuuri tarjoavat ihmiselle yllykkeitä, odotuksia ja arvoja. Vahvuus ja heikkous, tapa reagoida yllykkeisiin, ympäristön odotuksiin ja tarjottuihin arvoihin kulkevat sukupolvien ketjussa. Asiat ovat hyvin, kun ihmisellä on riittävän vahva itsetunto ja rohkeus. Silloin hän kykenee arvioimaan sitä, mitä ympäristö tarjoaa. Hän voi joko hyväksyä tai hylätä. Tilanne on huonompi, kun ihmisen itsetunto on hauras ja sukupolvien ketjussa siirtyy paljon häpeää. Hän ei kykene tai uskalla arvioida ympäristön odotuksia, vaan pikemminkin pyrkii noudattamaan niitä tullakseen hyväksytyksi ja saadakseen turvaa. Vahvasta itsetunnosta nousee vahva vanhemmuus. Silloin vanhemmalla on luottamus omiin näkemyksiinsä ja rohkeus toteuttaa niitä. Hän voi määritellä lapsen elämää suojelevia rajoja ja hyviä elämäntaparatkaisuja ilman, että kaikkien muiden pitää tehdä samalla tavalla. Vaikeus vastata lapsen tarvitsevuuteen Lapsi tarvitsee vanhemmiltaan ennen kaikkea turvallisuutta ja huolenpitoa, mutta hän tarvitsee myös hyväksyntää. Sitä, että vanhemmat rakastavat lasta tämän omana itsenään, ei suoritusten perusteella. Lapsen pitää tuntea, että hän on oikeanlainen kaikkine tunteineen, oloineen ja tarpeineen. Hänellä on oltava lupa elää koko persoonallaan ei vain niillä osilla, jotka vastaavat vanhempien toiveita tai tarpeita tai jotka torjuvat vanhempien omaa turvattomuutta.turvallisessa ja hyväksyvässä ympäristössä lapsi voi kasvaa kohti ehjää aikuisuutta. Kun vanhemman haavoittuneisuus ohjaa häntä suorittamaan elämää hankkiakseen turvan ja olemassaolon oikeuden, hän tarttuu siihen, mihin ympäristö yllyttää: hän ajattelee vain itseään eikä tee myönnytyksiä. Hän voi luopua jopa pienen vauvan hoitamisesta, vaikka tuntee sisimmässään tuskaa. Kun vanhemman olemassaolon oikeus ja itsetunto ovat hyvin hauraita, hänen on vaikea kestää sitä, että hänen pitäisi olla vauvaa varten, sopeutua vauvan aikatauluihin ja vastata vauvan tarpeisiin. Eikä päinvastoin. 16 SOSIAALITURVA 6/2004

kotien vanhempainilloissa Nykyajan heikko vanhempi voi näyttää ulospäin vahvalta. Uudet elämäntavat nostavat pintaan uudenlaisia kysymyksiä lasten kasvatuksesta. ää. Siksi tätä kohtaamista pitää yrittää torjua ja pitää aisoissa. Todellisuudesta pakenemisen keinoja on monia. Joku voi yrittää ratkaista asian syventymällä television virtuaalielämään, toinen ottaa pikku naukkuja tasaiseen tahtiin turruttaakseen elämän kivun, joku käyttää kaiken energiansa "tärkeään työhön". Joku voi ylevöittää ahdistuksensa vapaaehtoistyöhön ja yrittää hankkia olemassaolon oikeutta suorittamalla hyvän ihmisen roolia.yhtä kaikki vanhemmuus jää vähemmälle. Lapsen kannalta tilanne ei ole yhtään sen parempi, jos vanhempi on poissa hänen luotaan hankkimassa kannuksia. Vanhempien jatkuva poissaolo työssä tai kunniallisissa harrastuksissa kuten vapaaehtoistyössä tai television virtuaalielämässä vaikuttaa niin, että lapset jäävät vaille tarvitsemaansa vanhemmuutta. Television ja Internetin virtuaalielämä voi sulkea syliinsä. Saippuasarjoissa upotaan satumaailmaan.tosi-tv:ta katsotaan ikään kuin todellinen elämä olisi siellä. Tämä ilmiö on nykyaikainen vastine entiselle naapurien elämän tarkkailulle. Elämä on niin yksityistynyt, että ihminen ei pääse enää katsomaan naapureiden ja kylänmiesten elämää läheltä. Tämän vastineeksi hän katsoo sitä televisiosta ihmettelee, kadehtii ja kauhistelee. Alkoholi keskeistä vapaaajanvietossa Alkoholinkäytöstä on haluttu tehdä jokaisen yksityisasia. Tavallaan näin onkin, mutta vanhemmuus tuo mukanaan vastuun ja velvoitteen ottaa lapsi merkittävästi huomioon. Se tekee luvalliseksi vanhempien alkoholinkäytöstä puhumisen ja siihen puuttumisen. Nyky-Suomessa on suuri joukko vanhempia, jotka käyttävät alkoholia runsaasti vapaaaikanaan. Lapset viettävät lapsuutensa pullojen joukossa. Silti vanhemmat käyvät töissä eivätkä ole perinteisiä päihdeongelmaisia. Vanhempien voi olla vaikea ymmärtää, että viikonloppuisin toistuva päihtyneisyys ja sen mukanaan tuoma vanhemmuuden muuttuminen on lapsille hämmentävää ja aiheuttaa turvattomuutta. Humaltunut vanhempi ei myöskään kykene huolehtimaan lapsesta yhtä hyvin kuin selvin päin oleva. Usein myös tämän elämäntavan taustalla on ajatus siitä, että lapset eivät saa millään tavalla rajoittaa tai "häiritä" vanhempien elämää. Vapaa-ajanvietto on siis hyvin aikuiskeskeistä eikä lapsen tarpeille ole tilaa. Pohdinnan aiheita vanhempien kanssa Hyvä pohdinnan aihe on, miksi ihminen on niin herkkä ympäristön odotuksille ja yllytyksille. Mistä johtuu vaikeus arvostaa omia näkemyksiään ja luottaa niihin? Tärkeää on myös sen oivaltaminen, että yleensä on vaihtoehtoja. Elämä on täynnä valintoja, joita ihminen tekee.valintoja ei kannata moralisoida, mutta kannattaa ohjata vastuuseen valinnoista. Jos laitan lapsen hoitoon voidakseni käydä töissä, koska minulla on asuntolaina maksettavana, asuntolaina ei ole onneton olosuhde, joka on kohdannut minua ja pakottaa minut tiettyihin ratkaisuihin. Se on valinta, jonka olen tehnyt. Onko se huono vai hyvä valinta siihen ei aina pysty vastaamaan, koska asioissa on monia puolia. Mutta se on valinta, jonka olen tehnyt omien mieltymysteni, tavoitteitteni ja arvostusteni perusteella. Olennaista on, että ymmärrän tehneeni valinnan ja kannan siitä vastuun. Lisäksi voi pohtia sitä, miksi on helpompaa tarkkailla toisten elämää kuin elää omaansa. Miksi ihminen tarvitsee pakoreitin omasta elämästään? Lapsi tarvitsee vanhemman, joka on tässä elämässä mukana. Lapsi ei viihdy ja jaksa olla todellisuudessa yksin. Jos puuttuva vanhemmuus jättää hänet yksin, hänkin etsii omat pakoreittinsä. Miksi lapsen tarpeisiin vastaaminen on vaikeaa? Ovatko lapsen tarpeet liiallisia? Lapsena luodaan koko elämän perustaa. Se, miten lapsen tarpeisiin vastataan ja miten lapsi saa tuntea olonsa turvalliseksi ja itsensä hyväksytyksi, on hänen elämänilonsa ja rohkeutensa pohjana. Ymmärrämmekö vanhempina, miten korvaamattoman tärkeää aikaa tämä on. Miten oman tarvitsevuuden täyttäminen lapsen kustannuksella saa aikaan sen, että sukupolvien ketjussa siirtyy sama haavoittuneisuus, kipeä tarvitsevuus ja kelpaamattomuuden uskomus? Kirjoittaja on teologian tohtori ja lääketieteen opiskelija. Hän toimii free lance -luennoitsijana ja -kirjoittajana. Sähköposti katipupita.mattila@uta.fi Opiskele työn ohessa! Syksyllä 2004 alkaa Hämeenlinnassa tutkintoon johtava aikuiskoulutus Haku 15.3. 30.4.2004 uu Sosionomi (AMK) 60 ov Hakukelpoisuus: Sosiaalialan opistotutkinto sekä 2 vuotta tutkinnon jälkeistä yleistä työkokemusta Ammatilliset erikoistumisopinnot Haku 3.5. 11.6.2004. u Multisensorinen työ sosiaalija terveysalalla 20 ov u Kehittyvä mielenterveystyö 20 ov u Aktivoiva vanhustyö 20 ov Tarkemmat hakuvaatimukset ja ohjeet osoitteesta www.hamk.fi. Lisätiedot: Opintosihteeri Anneli Tirkkonen, (03) 646 7202, anneli.tirkkonen@hamk.fi hamk.fi SOSIAALITURVA 6/2004 17

Matti Sillanpää Syntyvyyden nousu on elinehto kansan ja kulttuurin säilymiselle Suomen väestö ikääntyy, koska syntyvyys on maassamme ollut alle uusiutumistason jo yli 30 vuotta. Heikkenevän väestönkehityksen korjaamiseksi syntyvyys tulisi saada nousemaan uusiutumistasolle. Se edellyttää muutoksia nykyiseen perhetukijärjestelmään. Jotta väestö uusiutuisi, naisten pitäisi synnyttää keskimäärin 2,1 lasta. Suomessa syntyvyys on ollut sen alle jo yli 30 vuotta. Sotien jälkeen 1940- ja 50-luvuilla syntyneet niin sanotut suuret ikäluokat synnyttivät vähemmän lapsia kuin vanhempansa ja samalla pieniä ikäluokkia. Perheiden pienenemiseen on monia syitä. Maaseudun elinehtojen heikkeneminen aiheutti mittavan muuttoliikkeen 60- ja 70-luvuilla maaseudulta kaupunkeihin ja Ruotsiin. Asutuskeskuksissa harvalla perheellä oli varaa jo tuolloin korkeiden ja koko ajan kasvavien asumis-, liikenne- ja kulutusmenojen takia kovin moneen lapseen, vaikka päivähoidon kehittyminen tarjosi perheille mahdollisuuden sekä saada lapsia että kohottaa elintasoaan kahden ihmisen työtuloilla. Liian alhaisesta syntyvyydestä ei 60- ja 70-luvuilla osattu huolestua, koska suurilla ikäluokilla oli vielä kymmeniä työvuosia edessä. Nyt tilanne on toinen. Suomea uhkaa tilanne, jossa jatkuvasti heikkenevä väestökehitys johtaa alueemme kilpailukyvyn ja sosiaaliturvan rahoituspohjan rapautumiseen sekä kovenevaan kilpailuun riittävästä ja pätevästä maahanmuuttajatyövoimasta. Kun riittävä ja tarvetta vastaava maahanmuutto näyttää epävarmalta eikä ole ongelmatonta, väestökehityksen globaalia tarkastelua on viime aikoina alettu jäsentää alueellisesti. Alueellisesti tasapainotettu väestökehitys edellyttää syntyvyyden nousua uusiutumistasolle Suomessa ja koko EU:ssa. Kynnyksinä perheen perustaminen ja kolmas lapsi Tulevaisuuskatsauksissa syntyvyyden, perhetukien ja lapsiperheiden olosuhteiden yhteyksiä analysoidaan yleensä vähän. Parhaissa ennusteissa syntyvyysmuutokset esitetään tilastollisina epävarmuusväleinä, kehnoimmista katsauksista syntyvyystarkastelu puuttuu kokonaan.yleisesti uskotaan, että syntyvyyteen voidaan vaikuttaa vain vähän tai korkeintaan lyhytaikaisesti, mutta onko niin? Lasten saantiin vaikuttavat monet eri tekijät.yksi tärkeimmistä on perheen käsitys omista mahdollisuuksistaan selvitä taloudellisesti, kun perheeseen tulee uusi lapsi. Liian korkea perheen perustamiskynnys siirtää ensimmäisen lapsen saantia liikaa ja lisää samalla riskiä jäädä lapsettomaksi. Liian korkea 3+-kynnys eli kynnys perheen kolmannen ja sitä useamman lapsen hankkimiseksi taas estää syntyvyyden kasvun uusiutumistasolle. Pelkällä "kahden lapsen normilla" uusiutuminen ei toteudu, vaikka kaikilla naisilla olisi kaksi lasta. Kun syntyvyys on Suomessa nyt 1,7 ja lapsettomiksi on jäänyt jo pitkään 14 16 prosenttia naisista, tarvitaan uusiutumiseen lapsiluvultaan 3+ -perheitä enemmän kuin nykyiset kahdeksan prosenttia kaikista perheistä. Perhetukien muutokset heijastavat yhteiskunnan arvoja Lama- ja nousukausien lisäksi 1980-90 -luvuilla tavallisten lapsiperheiden toimeentuloon vaikuttivat perhetukien, kuten lapsilisien ja kotihoidon tuen, muutokset. 1980 -luvun lopulla lapsilisiä nostettiin säännöllisesti ja kotihoidon tuen saajamäärä laajeni vuoteen 1991 saakka. Vuonna 1994 lapsilisiä korotettiin suuria lapsiperheitä huomioiden samalla kun verotuksen lapsivähennykset poistettiin. Lipposen I hallituksen tultua valtaan 1995 painopistettä siirrettiin lasten kotihoidosta päivähoitoon, joka on erityisesti kaupunkimaisissa kunnissa käytetty palvelu. Tavallisten lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin kunnissa alas. Lapsilisiä leikattiin erityisesti suurilta lapsiperheiltä. Vuosina 1995-96 myös kotihoidon tukea leikattiin rajusti, kolmanneksen silloisesta tasostaan. Perhetukien ostovoiman on annettu heiketä jättämällä indeksitarkistukset tekemättä. Lapsilisiin indeksitarkistus on tehty viimeksi vuonna 1991, vuosien 1994 ja 2004 korotukset eivät olleet indeksitarkistuksia. Kasvupotentiaali on kaupunkimaisissa kunnissa Kaupunkimaisten kuntien ja koko maan syntyvyysmuutokset tapahtuvat samaan tahtiin. Tämä on luonnollista, koska vuoden 2001 lopussa jo 61 prosenttia lapsiperheistä asui kaupunkimaisissa kunnissa. Kuvaa täydentää, että Uudellamaalla on enemmän lapsilisää saaneita lapsia, kuin kymmenessä pienimmässä maakunnassa yhteensä. Rakennemuutos on tuonut lapsiperheet sinne missä on työtä, mutta missä lähes kaikki tarvittava on ostettava. Sekä koko maan että kaupunkimaisten kuntien kokonaishedelmällisyysluku näyttää 1990-luvulla muuttuneen pienellä viiveellä samaan tahtiin perhetukien korotusten, leikkausten ja painopisteen muutosten kanssa. Syntyvyyslukuna kokonaishedelmällisyys kuvaa synnytysiässä olevien naisten ko. vuoden synnytysten perusteella laskennallisesti arvioitua lopullista keskimääräistä lapsilukua. Se ei riipu synnytysikäisten naisten määrästä. Kokonaishedelmällisyyden aleneminen Suomessa yhdellä desimaalilla 1990-luvun puolivälin jälkeen, eli 1,8:sta 1,7:ään, tarkoittaa noin 3 200 lasta vähemmän vuodessa. Perhetukien leikkaukset ja niiden jäädytys ovat heikentäneet erityisesti 3+ -perheiden elämänlaatua, osin voidaan puhua jopa monilapsisten perheiden kurjistumiskierteestä. Tällainen yhteiskuntapoliittinen linjaus ei voi olla heijastumatta perhettä perustavien ja yksi- ja kaksilapsisten perheiden käsitykseen sopivasta perhekoosta. Vaikka lapsimäärää pienensi 1970-luvun pienten ikäluokkien tulo synnytysikään, on ilmeistä, että myös perhetukimuutokset 18 SOSIAALITURVA 6/2004

ovat vähentäneet syntyvyyttä. Lopputulos on joka tapauksessa kaikkien nähtävissä: lapsilukutoiveet eivät vallitsevassa arvoilmapiirissä ole päässeet toteutumaan. Lapsimäärän väheneminen 90- luvulla vauhditti vanhushuoltosuhteen huononemista 2020-luvulle asti niin, että ennusteissa (mm. Parkkinen/ VATT) huononeminen on pitkään EU:n nopeinta. Jos syntyvyys ei kasva, yli 65-vuotiaiden määrä 20-64 -vuotiaisiin verrattuna uhkaa ennusteen mukaan kasvaa kaksinkertaiseksi nykyisestä suurten ikäluokkien laitoshoitovaiheeseen mennessä. Lapsiperheet uusintavat työvoimaa Lapsia saavia ja kotona hoitavia vanhempia on väestörakenteen heiketessä suuri houkutus pitää työttömänä työvoimareservinä, jota pitää kannustaa töihin. Päivähoidon vetoapu näyttää kuitenkin loppuvan 1-2 lapseen, jolla on päästy nykyiseen syntyvyyteen 1,7 lasta naista kohti. Sillä pärjää EU -vertailussa, mutta sillä kansamme ja kulttuurimme ajan mittaan korvautuu muualta tulijoilla tai häviää. Kokopäivätöihin ja -hoitoon kannustaminen ei siten riitä ainoaksi keinoksi. Työvoimatarkasteluissa tyypillinen aikajänne on alle 20 vuotta, jolloin lapset ehtivät näkyä vain kustannuksina ja varsinkin lapsiluvun kasvu ja lastenhoito kotona vanhempien työvoimaa työmarkkinoilta sitovina. Jos lasten työpanokset lasketaan mukaan, niin kuva muuttuu. Keskimäärin 35 vuoden työssäoloajoilla lapseton pari tuottaa 70 henkilötyövuotta. Kaksilapsinen pari tuottaa 130, nelilapsinen tulevaisuuspainotteisesti 200 ja kuusilapsinen 270 henkilötyövuotta, jos toinen puoliso hoitaa lapsia 10 vuotta kotona ja vasta lapset jäävät lapsettomiksi (muuten enemmän). Lapsia saavien ja hoitavien vanhempien työ tulisi nähdä työvoimaa uudistavana. Positiivinen vaikutus työvoimaan on sitä suurempi, mitä useammasta lapsesta perhe on valmis elatusvastuun kantamaan. Siitä ei pitäisi rangaista taloudellisesti suurempana verokuormana ja huonompana eläkekertymänä. Päin vastoin tulisi huolehtia taloudellisten edellytysten parantamisesta, mikä lisää samalla lapsiperheiden kulutustarpeista johtuen kotimaista kulutuskysyntää ja parantaa välillisesti työllisyyttä. Lasten saannin kustannus- ja verokynnyksiin tarvitaan verohelpotuksia Viimeisen vuosikymmenen aikana harjoitettu perhepolitiikka on lisännyt eriarvoisuutta lapsiperheiden välillä ja heikentänyt lapsiperhevaiheessa olevien elämänlaatua suhteessa muihin. Asumis- ja liikennekustannusten kasvu, nettotulojen menetys lasten hoidosta ja lapsilisien ostovoiman heikkeneminen tuntuivat varsinkin lapsensa itse hoitavilla ja lapsiluvun kasvaessa. Lapsiluvun kasvaessa toimeentuloa on vaikeuttanut myös verotuksen kiristyminen progression takia tulotarpeen kasvaessa.tulotarvetta on lisännyt myös se, että jo minimikulutustasolla omavastuu lasten kuluista nousee lapsiluvun kasvaessa, lapsilisien näennäisesti "väärin päin" nousevasta porrastuksesta huolimatta. Koska 35 prosenttia lapsista kasvaa lapsiluvultaan 3+ -perheissä, niin verovähennyksillä olisi tarpeen alentaa ainakin lapsista johtuneiden laajennushankintojen ja lisäkulutuksen sisältämiä veromääriä. Suorilla tuilla vastaavia vaikutuksia olisi vaikea saavuttaa kynnyksen suuruusluokasta johtuen. Sama nettopalkka lapsen hoidosta hoitopaikasta riippumatta loisi eri perheiden välille todellista tasa-arvoa. Tämän periaatteen läpiviemisellä yhteiskunnassa olisi aivan keskeinen merkitys syntyvyyden ja erilaisten perheiden elämänlaadun parantamiseksi varsinkin, kun lasten hoitoa kotona ei enää tueta puolison tulojen kautta. Se parantaisi myös miesten mahdollisuutta hoitaa lapsia ja vähentäisi huono-osaisuutta lapsiperheissä. Lapsia tuskin syntyy rahasta, mutta tätä suuruusluokkaa olevien kynnysten edessä lapsia todennäköisesti jää syntymättä rahan puutteessa. Milloin perhetukien taso on riittävä? Lapsikustannusten siirtäminen kasvavassa määrin lapsiperheiden kannettavaksi näyttää estävän lapsilukutoiveiden toteuttamista ja johtavan lapsettomuuden yleistymiseen, jolloin väestömme ei uusiudu. Perheiden tulisi voida nykyistä selvästi paremmin toteuttaa lapsilukutoiveensa.tämä olisi voitava toteuttaa siten, että perheiden ei tarvitse tinkiä liikaa elintasostaan millään tulotasolla lasten saannin takia. Keskeisiä ovat suuren osuutensa takia kaupunkimaisissa kunnissa asuvat tavalliset keskituloiset perheet. Lasten hoitoon suunnattujen palvelujen, tulonsiirtojen, verohelpotusten ja välttämättömien isojen hankintojen kustannusten taso on silloin sopiva, kun väestö ja työvoima uusiutuu. Tämä takaa samalla pitkällä tähtäimellä paremman sosiaaliturvan rahoituspohjan ja maamme kilpailukyvyn säilymisen. Kirjoittaja on Lapsiperheiden Etujärjestö ry:n hallituksen ja 3+ -tiimin jäsen.3+ -tiimi pyrkii informoimaan päättäjiä ja vaikuttajia taloudellisten esteiden tunnistamisen ja poistamisen tärkeydestä lasten saantiin ja erityisesti lapsiluvun kasvuun halukkailta. Lapsiperheiden Etujärjestö ry pyrkii edistämään lapsiperheiden henkistä ja yleistä taloudellista hyvinvointia. Lisätietoja: 3+ -tiimi: www.kolumbus.fi/kolmeplus/alku.htm, Lapsiperheiden Etujärjestö ry: www.lapsiperheet.net. SOSIAALITURVA 6/2004 19

Kolumni KIRJALLISUUTTA Tele- ja muita visioita Ikääntymisen mestareita Hervonen, Antti: Vuosisadan vartijat. Ikääntymisen Suomen mestarit kertovat. Elämäntarinat on kirjoittanut ja koonnut Johanna Raivio. Tammi, 2001. Kati Peltola Lumien sulamisen jälkeen kävelin yksivuotiaan kanssa hiekoitussoraläjän ohi. Lapsi kiipesi innoissaan kumpareelle ja lasketteli sitä muutaman kerran alas. Näin lumeen tottuneet ihmiset tekevät hiekkadyyneilläkin. Ihminen pystyy pienestä käyttämään taitoaan, vaikka luistava lumi vaihtuu karkeaan soraan. Muuntautumiskyvyistä versoo ihmisen maailman ja kulttuurien ällistyttävä muutos ja monimuotoisuus. Mille tahansa poluille ihmiset lähtevätkään, ne haarautuvat jatkuvasti uusiin suuntiin. Ulottuvuudet ja mahdollisuudet lyövät myös takaisin.varsinkin nuoret ahdistuvat paljouden edessä.vanhemmiten useimmat mukautuvat siihen, että elämäänsä ei voi hallita muuten kuin valitsemalla ahtaat rajat, joiden yli ei yritäkään mennä. Rajattomuuden utopia selittää massaviihteen suosion. Loppumattomat sijaiselämykset pysyvät tavallisesti mustassa laatikossaan, jonka voi avata ja sulkea arkielämän aikataulussa. Ne tukevat myös yhteisiä käyttäytymismalleja ympäri maapalloa ja helpottavat uusien polkujen valitsemista. Vaikka suvussa ei kukaan olisi ennen lähtenyt mihinkään, televisio näyttää, mitä hyvää ulkopuolella voisi olla.yhtä tehokkaasti se näyttää myös, mitkä ovat syrjäytettyjen urat ja miten niistä asemista voi tavoitella hyvitystä tai kostoa. Takavuosina konsultit vaativat yrityksiä ja muita organisaatioita puhumaan arvoista. Päättäjät ja joskus työntekijätkin tallensivat ATK-koneiden muistiin arvoja ja visioita, joiden käyttö jäi vähäiseksi. Liukkaalla ne luistivat kevyesti, mutta sorakelillä ne kelpaavat vain työntekijöiden poistamisrinteeksi. Sosiaalityön visioksi on taas tarjolla uusien poistettujen sopeuttaminen lyhyempään ja pitempään työttömyyden lajiin. Toimeentulotukea tulee jakaa niin mitoittaen, että työhalu pysyy ja kasvaa. Työhaluiset tosin masentuvat, kun halu ei riitä työpaikan saamiseen. Masentuneita meidän on kuntoutettava ja motivoitava uupumatta työllisyyden vision perään. Syrjäytettyjen itselääkitykseen EU ja meidän oma raittiusmiehen vetämä hallituksemme tarjoavat halpaa kossua. Alkoholin aiheuttamat vauriot pitää sitten ehkäistä sosiaali- ja terveystoimen hyvällä yhteistyöllä. Siihen ei tosin anneta rahaa, vaan kuntienkin pitää työntää monet työntekijänsä soramäkeen. Televisiosta löytyy sijaiselämyksiä myös perheistä ja muista porukoista, jotka ovat kiinnostuneita ja huolehtivat toisistaan.tapaan tätä ilmiötä työssä ja yksityiselämässäkin. Saisikohan tämän osaamisen siirrettyä kunnan, valtion ja EU:n arvo- ja visiomuistioista poliittisen elämän käytännöksi? Jos niin millä suunnittelukaudella? Kirjan alkujakson nimi on Vanhoista vanhimmat myyttien jäljillä, ja sen on kirjoittanut Tampereen yliopiston gerontologian professori Antti Hervonen. Alkujakson tekstissä pisti silmääni Hervosen esittämä kysymystulva: Mikä pitää yllä liekkiä? Mikä saa hengen lennon jatkumaan? Mikä on johtanut täydelliseen onnistumiseen? Mitkä osaset ovat loksahtaneet kohdalleen yli satavuotiaiden elämänkaaren pilareiksi? Se kiehtoo ihmismieltä nyt samalla tavalla kuin historian aamuhämärissä.vanhenemisen tutkija esittää perään varovaisen kysymyksen: Voimmeko me oppia jotain tutkimalla näitä huimia kaaria, ikääntymisen mestareita, sääntöjen rikkojia? Pitkäikäisyyden myytit Hervonen kertoo pitkäikäisyyden myyteistä eri maissa ja eri aikakausina sekä esittää lisäksi arveluja ja päätelmiä joidenkin maiden iäkkäistä tehdyistä tutkimuksista. Huomioita Kaukasuksen yli satavuotiaista: He tekevät työtä koko elinikänsä. Työ on yleensä fyysisesti raskasta, mutta kevenee iän myötä. Pitkäikäiset eivät vetäydy vanhuuden lepoon.työnteko ja elämänrytmi ovat tasaisia. Ei ylisuuria ponnistuksia eikä rasituksia, jotka vaatisivat palautumisaikaa. Ruoka on vähärasvaista, vähäsuolaista. Sokeria käytetään hyvin vähän. Aterian yhteydessä käytetään yleensä kohtuullisesti viiniä. Pitkäikäiset asuvat yleensä koko ikänsä perheensä ja sukulaistensa parissa samassa kyläyhteisössä, jossa heitä arvostetaan suuresti. Pitkäikäisillä on yleensä pitkäikäisiä sukulaisia. Alkujaksossa pohditaan myös kiinalaisten ja japanilaisten pitkäikäisyyttä edistäviä tapoja sekä eri kulttuurien ja uskontojen tarjoamia pitkän elämän salaisuuksia. Isä Akaki, jolla on miesten pitkäikäisyyden ennätys Suomessa, eli 111-vuotiaaksi. Hänen salaisuuttaan myös arvaillaan, samoin ranskalaisen 122- vuotiaaksi eläneen Jeanne Calment n. Huumorintaju ja leikkimieli Mieleenpainuvin ja hauskin osa kirjassa on iäkkäiden omakohtaiset elämäntarinat sekä heidän lähiomaistensa ja ystäviensä ajatukset.teoksen loppuosan on kirjoittanut ja koonnut Johanna Raivio. Kahta samanlaista elämäntarinaa ei 22:n yli satavuotiaan henkilökuvan takaa löydy. Viisi miestäkin on päässyt näiden sinnikkäiden joukkoon. Muutama yhteinen luonteenpiirre on sentään tervaskannoilla huumorintaju ja leikkimieli. Monen tarinasta paljastuu tyyni suhtautuminen elämänkolhuihin. Mikä eteen tulee, se otetaan vastaan. Jotkut saavat voimia uskonnosta. Valde Tenhula asuu vanhainkodissa ja kertoo elämästään siellä: Nyt päivät kuluu siinä, kun vain kavereijen kanssa poristaan. Ei se ny vilkasta oo, vain jonkulaist se kuitenki on.yhessä leikkiä lasketaan. Sitä pittää leikkiä laskea näin vanhanaki. Liikunta pitää vetreänä Minä olen aina yrittänyt parantaa itse itseni, se on parasta. Jonkun kerran on auttanut lumihangessa kieriskelykin, kertoo Hilda Häkkinen terveytensä salaisuuksista ja jatkaa: 20 SOSIAALITURVA 6/2004