1 PIETARSAAREN SEUDUN RADONTUTKIMUS 2004-2005 Kooste: Leif Karlström, radontalkoot yhteyshenkilö.
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2. Mitä radon on 3. Kuinka radon kulkeutuu huoneiston sisäilmaan 4. Huoneistojen radonpitoisuus 5. Enimmäisarvot (Raja-arvot) 6. Pietarsaaren seudun radontutkimus 7. Mitatut arvot 8. Yhteenveto 9. Radonkartat
3 1. Johdanto Säteilyturvakeskus on pyytänyt kuntia ja kuntainliittoa osallistumaan syksyn 2004 valtakunnalliseen radon talkoisiin. Radontalkoilla pyritään vähentämään keuhkomäärien syöpää kunnissa. Tällä yritetään saada väestöä tekemään radon mittauksia, tukemalla radon korjattavuutta samalla levittää tietoa asuntojen turvallisuudesta. Säteilyturvakeskus haluaa työllään saavuttaa ne tavoitteet mitä Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut Direktiivissä asumusterveys 1/03 koskien radonesiintyminen ja radonpitoisuuden pienentämistä huoneistojen sisäilmoissa. Vuosina 2004-2007 pyritään järjestämään radontalkoot 10 30 kunnille tai vuosittain kuntayhtymien alueilla. Syksyllä 2004 radon talkoot aloitettiin 28 kunnissa joka koski 770.000 kunnan väestöä. 2. Mitä on radon Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka hajoaa kiinteiksi hajoamistuotteiksi. Niin kutsuttu radonin hajoamistuotteet jotka leijuvat sisäilmassa kulkeutuvat hengityksen mukana ihmisten keuhkoihin. Itse radonkaasu katoaa uloshengityksen kautta, mutta kiinteät hajoamistuotteet tarttuvat keuhkojen sisäpintaan. Keuhkojen saama säteilyannos lisää keuhkosyöpäriskiä. Suomessa todetaan vuosittain 2000 keuhkosyöpätapausta, joista radonin arvioidaan aiheuttavan noin 200 keuhkosyöpää. Radonpitoisen veden nauttimisesta aiheutuu säteilyä ruuansulatuselimille. Radon ei aiheuta allergiaa, huimausta, väsymystä eikä muita sen kaltaisia tuntemuksia. Radonilla ei ole mitään tekemistä ns. maasäteilyn kanssa. 3. Miten radon pääsee huoneilmaan Radonia syntyy, kun maa- ja kallioperässä oleva uraani hajoaa radioaktiivisesti. Talon alla oleva maaperä onkin tärkein huoneilman radonlähde. Maanvaraisen laatan, rinneratkaisujen ja kevytsoraharkkojen käyttö on yleistynyt voimakkaasti 1980- ja 1990-luvuilla.
4 Tällainen rakennustapa lisää radonpitoisen ilman vuotoreittejä maasta asuntoon. Ulko- ja sisälämpötilojen ero aiheuttaa alipaineen, joka suorastaan imee radonpitoista ilmaa maaperästä lämpimiin sisätiloihin. Talvella radonia virtaa sisään enemmän kuin kesällä. Huono ilmanvaihto myös suurentaa radonpitoisuutta. Taloissa, joissa ilmaa poistetaan koneellisesti, voi korvausilmaventtiilien puute kasvattaa alipaineisuutta ja radonpitoisuutta. Suuria radonpitoisuuksia voi esiintyä kerrostalojen alimpien kerrosten asunnoissa. Radonia tulee huoneilmaan jonkin verran myös rakennusmateriaaleista, esim. betonista ja tiilestä. Suomessa rakennusmateriaalit eivät ole aiheuttaneet suuria sisäilman radonpitoisuuksia. Kerrostalojen ylempiin kerroksiin radon ei yleensä tule maaperästä vaan lähes yksinomaan rakennusmateriaaleista. Ylemmissä kerroksissa radonpitoisuus on pieni, eikä siitä aiheudu terveysongelmaa. Radonia voi vapautua huoneilmaan myös vedenkäytön yhteydessä. Erityisesti porakaivoveden radonpitoisuus voi olla niin suuri, että se nostaa huoneilman radonpitoisuutta. Radonia vapautuu herkästi etenkin suihkun, pyykinpesun ja astioiden pesun yhteydessä.
5 4. Radonpitoisuudet asunnoissa Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat Euroopan ja mahdollisesti koko maailman suurimpia. Syyt korkeisiin radonpitoisuuksiin löytyvät geologiasta, rakennustekniikasta ja ilmastosta. Asuntojen keskimääräinen radonpitoisuus on Suomessa 123, Ruotsissa 108, Norjassa 60, Tanskassa 50, Saksassa 50, Ranskassa 66 ja Englannissa 20 Bq/m 3. Keskiarvo Bq/m 3 >200 Bq/m 3 % (asuntoa) >400 Bq/m 3 % (asuntoa) >800 Bq/m 3 % (asuntoa) Pientalo 145 17,9 (209 000) 5,0 (59 000) 1,4 (16 000) Kerrostalo 82 1,6 (16 000) 0,8 (7 000) 0,3 (3 000) Kaikki asunnot 123 12,3 (225 000) 3,6 (66 000) 1,0 (19 000) Taulukossa on tietoa Säteilyturvakeskuksen otantatutkimuksesta vuosilta 1990 1991. Taulukossa esitetään radonpitoisuuden keskiarvot ja ylitysprosentit sekä arviot sellaisten talojen lukumäärästä, joissa radonpitoisuudet ylittävät 200, 400 ja 800 Bq/m 3. Uraani ja harjut radonkriittinen yhdistelmä Graniittisen kallio- ja maaperämme uraanipitoisuus on suurempi kuin koko maailmassa keskimäärin. Suomessa uraanipitoisuudet ovat suurimpia Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymen läänissä ja pienimpiä Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois- Lapissa. Hyvin ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkaharjut ovat radonpitoisen ilman ehtymätön lähde. Harjuille perustetuissa taloissa radonpitoisuudet ovatkin selvästi suurempia kuin lähiympäristön muille maalajeille perustetuissa taloissa. Radonin kannalta pahimpia alueita ovat kohomuotoiset ja jyrkkärinteiset soraharjut kuten Piispalanharju Tampereella ja eräät Salpausselän alueet Lahden seudulla. Suurimmat radonpitoisuudet Etelä-Suomen harjuilla Enimmäisarvon 400 Bq/m 3 ylittäviä asuntoja ja työpaikkoja voi olla kaikkialla Suomessa, mutta suurin todennäköisyys niiden löytymiselle on Hämeenlinnassa, Kymeen ja Uudenmaan läänissä. Näissä kolmessa läänissä sijaitsee lähes 80 % kaikista
6 enimmäisarvon ylittävistä asunnoista. Suurin osa näistä radonasunnoista löytyy harjuilta tai Salpausselkä-muodostumilta. Kaikilla näillä harjualueilla sijaitsevat pientaloasunnot, kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot sekä vastaavat työpaikat kannattaa mitata. Suurimmat todetut radonpitoisuudet ovat asunnoissa olleet yli 30 000 Bq/m 3 (koko vuoden keskiarvo). Hetkellisesti asuin- tai työtiloissa on mitattu jopa 100 000 Bq/m 3 ylittäviä radonpitoisuuksia. Maaperässä olevien hiekka-, sora- ja savirakeiden välissä on ilmaa. Tämän ilman radonpitoisuus vaihtelee tavallisesti 10 000-100 000 Bq/m 3. Pahimmilla radonalueilla on mitattu radonpitoisuuksia, jotka ovat jopa yli miljoona becquereliä kuutiometrissä. 5. Enimmäisarvo Jos mitattava radonpitoisuus asunnon ilmassa ylittää 200 Bg/ m 3 Säteilyturvakeskus päätöksellään suosittelee radonpitoisuuden pienentämistä huoneistossa. Jos asunnon huoneilman radonpitoisuus ylittää 400 Bq/m 3 omistajan tai haltijan olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaisesti 944/92 jossa on määritetty huoneilman radonpitoisuuden kasvun vuosikeskiarvo. 6. Pietarsaaren seudun radontutkimus Malmin terveydenhuoltoalueen valvontajaosto myönsi 14.10.2004 määrärahan 1000 osallistumalla edellä mainittuun talkoisiin. Kampanjan aikana tutkimuksen hinta on (purkki) 25. Asiakas maksaa 20 ja terveysvalvonta 5. Säteilyturvakeskus vastasi Jakobstad tidningin ja Pietarsaaren Sanomien ilmoituksien kustannuksista. Kampanja sai jopa ylimääräisen mainoksen FST:n uutislähetyksessä, joka toteutettiin uutislähetyksessä kampanjan viikolla 51. Lehden ilmoituksessa tuli esille, että Pietarsaaren Kaupunki oli varannut 100 purkkia, Pedersöre 70 ja Luoto 30.
7 Kun kuntien väestön mittauspurkkien tilauksen ajankohta tuli, tilauksia oli tullut Pietarsaaresta 57, Pedersörestä 32 ja Luodosta 17 yhteensä 106 mittauspurkkia. Mittauspurkit lähettiin terveystarkastajien tilaamana viikko 51 ja tätä myötä purkit paikannettiin mittauspaikkoihin 17-19.12.2004 välisenä aikana. Pietarsaaressa mittauspurkit jaettiin seuraavasti: - Keskusta 4 kpl - Västermalm, Skutnäs, Västanpå, Kisor 20 - Bonäs, Baggholmen, Björnviken, Lappfjärden 12 - Kyrkostrand, Kivilös, Peders, Svedjenab., Permo 12 - Skata, Östermalm, Östanpå 5 - Killingholmen, Grannabba 2 - Pörkenäs 1 - Ådön 1 Pedersöressä mittauspurkit jaettiin seuraavasti: - Sandsund 11 kpl - Bennäs, Lövö, Östensö, Katternö 8 - Sundby 3 - Forsby 2 - Purmo 2 - Esse 3 - Lappfors 3 Luodossa mittauspurkit jaettiin seuraavasti: - Holm, Fagernäs, Risöhäll, Furuholmen 12 kpl - Eugmo 3 - Bosund 2 7. Mitatut arvot Pietarsaari 57 kpl Keskiarvo 33 Bq Korkein 80 Bq Matalin < 20 Bq Pedersöre 32 kpl Keskiarvo 31 Bq Korkein 60 Bq Matalin < 20 Bq Luoto 17 kpl Keskiarvo 28 Bq Korkein 60 Bq Matalin < 20 Bq
8 8. Yhteenveto Vuosina 1989 ja 1990 vastaava radonkartoitus tehtiin Pietarsaaren seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän toiminta-alueella. Mittauskohteita oli vähemmän ja kuntayhtymän mittausten keskiarvo oli 47 Bq/m 3. Tämän lisäksi tehtiin laajamittainen kartoitus 2004 ja 2005 jonka keskiarvo oli 30,6 Bq jossa todettiin että määrä becquerelia seutumme taloissa alittaa Sosiaali- ja terveysministeriön määräämät enimmäisarvot jossa voidaan todeta, että radonturvallisuus taloissa on riittävä ja eikä lisätoimenpiteisiin tarvitse ryhtyä. Terveystarkastus Pietarsaari 27.07.2005
9 9. Radonkartat
10