ÌßÓÐÛÎÛÛÒ ÍÛËÜËÒ ÇØÌÛ ÍÌßÎÕÕß ÔË ÊËÑÍ Òß îðïï ó îðïî. Ø Ð» < < îðïì. ÍÍÒ ðéèïóèêìë. Ö«µ «² ±éðè

ÌßÓÐÛÎÛÛÒ ÍÛËÜËÒ ÇØÌÛ ÍÌßÎÕÕß ÔË ÊËÑÍ Òß îðïï ó îðïî Ø Ð» < < îðïì ÍÍÒ ðéèïóèêìë Ö«µ «² ±éðè

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. LUPAPÄÄTÖKSET... 2 3. TARKKAILUALUE... 2 3.1 Yleiskuvaus... 2 3.2 Hydrologiset tiedot... 3 3.3 Ekologinen tila... 4 4. SÄÄ- JA VESIOLOT... 5 4.1 Keskilämpötilat ja sadanta... 5 4.2 Virtaamat... 6 5. VESISTÖKUORMITUS... 7 6. VESISTÖTARKKAILUN SUORITUS...14 6.1 Havaintopaikat ja ajankohdat...14 6.2 Analyysit...15 7. VEDEN LAATU...16 7.1 Näsijärvi...16 7.1.1. Aitolahden edusta NP4...16 7.1.2. Olkahistenlahti NP5A...2 7.1.3. Ryydynlahti ja Siivikkalanlahti...2 7.2 Tammerkoski...21 7.3 Pyhäjärvi...23 7.3.1. Pyynikki NP7...23 7.3.2. Lehtisaari NP8...26 7.3.3. Selkäsaari...32 7.3.4. Rajasaari...34 7.4 Saviselkä...35 7.5 Nokianvirta...38 7.6 Kulovesi...41 7.6.1. Talvikerrosteisuus...41 7.6.2. Kesäkerrosteisuus...43 7.7 Rautavesi...45 7.7.1. Talvikerrosteisuus...45 7.7.2. Kesäkerrosteisuus...49

7.7.3. LIEKOVEDEN LUUSUA... 52 7.8 Ekologinen luokitus... 52 8. REHEVYYSTASO... 52 8.1 Yleistä... 52 8.2 Vuosittaiset ravinnemääritykset (vuosi 212)... 54 8.1 Rehevyystarkkailu... 55 9. RAVINNETASO SUHTEESSA MUIHIN VESISTÖIHIN... 58 1. YHTEENVETO... 59 1.1 Vesistökuormituksen kehitys... 59 1.2 Vesistön tila ja jätevesien vaikutukset... 59 LIITTEET Liitteet 1-16. Velvoitetarkkailutulokset 211-212. Liite 17. Tammerkosken virtaamat vuosina 211-212. Liite 18. Nokianvirran virtaamat vuosina 211-212. Liite 19. Hartolankosken virtaamat vuosina 211-212. Liitekartta 1. Tampereen seudun yhteistarkkailu. Havaintoasemat. VIITTEET

Vesistöosasto/HP 5.6.214 Julkaisunumero 78 1. JOHDANTO Tampereen seudun yhteistarkkailualueeseen kuuluvat Näsijärvi, Tammerkoski, Pyhäjärvi, Saviselkä, Nokianvirta, Kulovesi, Rautavesi ja Liekovesi. Alue päättyy Liekoveden luusuaan, josta alkaa Kokemäenjoki. Yhteistarkkailua on suoritettu vuodesta 1975 alkaen. Kuormittajille (Taulukko 1.1) on asetettu veden laadun tarkkailuvelvoitteet jätevesien johtamista varten myönnetyissä laskuluvissa, joihin tarkkailuvelvoitteetkin perustuvat. Taulukko 1.1. Vuosina 211 ja 212 yhteistarkkailuun osallistuneet kuormittajat. Tampereen sähkölaitos, Finavia Oy:n Tampere-Pirkkalan lentokenttä ja Dragon Mining Oy:n Vammalan rikastamo eivät olleet vielä mukana. Georgia Pasific Nordic Oy:n sijasta ko. tehtaan omistaa tällä hetkellä SCA Tissue Finland Oy. Kuormittaja Purkualue Vuonna 211 mukana yhteistarkkailussa olleet: Metsä Board Tako Takon kartonkitehdas Tammerkoski Tampereen kaupunki Viinikanlahden puhdistamo Pyhäjärvi, itäpää Tampereen kaupunki Raholan puhdistamo Pyhäjärvi Georgia Pasific Nordic Oy Nokian tehdas Nokianvirta Nokian kaupunki Kullaanvuoren puhdistamo Nokianvirta Nokian kaupunki Siuron puhdistamo Kulovesi Sastamalan kaupunki Karkun puhdistamo Rautavesi Jatkossa yhteistarkkailussa mukana myös: Tampereen Sähkölaitos Naistenlahden voimala Näsijärvi/Tammerkoski Finavia Oy Tampere-Pirkkalan lentokenttä Saviselkä Dragon Mining Oy Vammalan rikastamo Ekojoki, Rautavesi Vuoden 21 jälkeen yhteistarkkailusta ovat jääneet pois toimintansa lopettaneet M-real Oyj:n (nykyinen Metsä Board) ja Ligno Tech Finland Oy:n Lielahden tehtaat, Pitkäniemen sairaala sekä Sastamalan kaupungin Vammalan keskuspuhdistamo, joka siirrettiin Pirkanmaan ELY-keskuksen päätöksellä Kokemäenjoen ja Porin merialueen yhteistarkkailuohjelmaan. Yhteistarkkailun lisäksi Näsijärvellä tarkkaillaan eri alueiden veden laatua erillistarkkailuina Kaiharinlahdella (Ylisen keskuslaitoksen, Voionmaan opiston ja Mutalan koulun puhdistamot), Tervalahdella (Kämmenniemen jvp), Koljonselällä (Maisansalon jvp) ja Kurun edustalla (Kurun jvp). Tampereen alapuolella oli yhteistarkkailun lisäksi käynnissä 3 erillistarkkailua: Karkun puhdistamon vesistön jälkitarkkailu, Finavia Oy:n Tampere-Pirkkalan lentokentän ojavesitarkkailu ja Dragon Mining Oy:n Vammalan rikastamon ojavesitarkkailu. Tampereen kaupungin ympäristökunnista Kangasalan, Pirkkalan ja Ylöjärven jätevedet johdetaan käsiteltäväksi Tampereelle. Lisäksi Tampereen viemäriverkkoon johdetaan Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n Tarastejärven ja Koukkujärven jätteenkäsittelylaitosten jätevedet sekä Pitkäniemen sairaalan jätevedet. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3 ) 2461 111 PL 265, 3311 Tampere

2 2. LUPAPÄÄTÖKSET Tarkkailuvelvoitteet perustuvat Vesi- ja ympäristöhallituksen, Länsi-Suomen vesioikeuden, Länsi- Suomen ympäristölupaviraston, vesiylioikeuden, Vaasan hallinto-oikeuden ja Korkeimman hallintooikeuden antamiin jätevesien laskulupiin (Taulukko 2.1). Taulukko 2.1. Kuormittajien lupapäätökset. Tarkkailuvelvollinen Lupapäätös pvm Finavia Oy Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös 36/27/2 (Dnro 94371) 3.9.27 - Tre-Pirkkala lentoasema - erillistarkkailu! Metsä Board Tako Länsi-Suomen vesioikeus, päätös nro 12/1997/2 (Dnro 94371) 14.3.1997 - ent. M-real Oyj Vesiylioikeus, päätös nro 173/1997 (Dnro 1997/13) 19.12.1997 Korkein hallinto-oikeus, nro 293 (Dnrot 65 ja 656/3/98) 21.12.1998 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 31/26/1 27.11.26 Tampereen kaupunki Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 66/2/1 1.1.2 Viinikka + Rahola Vaasan hallinto-oikeus, päätös nro 1/33/4 16.5.21 Viinikka Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 31/27/1 18.9.27 Viinikka Vaasan hallinto-oikeus, päätös n:o 9/39/1 4.2.29 Viinikka Korkein hallinto-oikeus, päätös 3776, dnro 766/1/9 16.12.21 Rahola Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 32/27/1 18.9.27 Rahola Vaasan hallinto-oikeus, päätös n:o 9/4/1 4.2.29 Rahola Korkein hallinto-oikeus, päätös 3777, dnro 765/1/9 16.12.21 Georgia Pacific Nordic Oy Länsi-Suomen vesioikeus, päätös nro 5/1995/1 31.1.1995 - nyk. SCA Tissue Finland Oy Nokian kaupunki Länsi-Suomen vesioikeus, päätös nro 15/1998 (dnro 9636) 13.3.1998 Kullaanvuoren jvp Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, päätös nro 42/25/1 14.11.25 Vaasan hallinto-oikeus, päätös nro 7/29/3 22.1.27 Nokian kaupunki, Siuro Pirkanmaan ympäristökeskus, dnro 19Y431-121 26.2.24 Dragon Mining Oy Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, dnro LSY-21-Y-42 19.3.28 - Vammalan kaivos - erillistarkkailu! Sastamala / Karkun jvp VYH, ennakkoilmoituslausunto, kirje no VYH 1218/5 VH 1985 28.6.1985 3. TARKKAILUALUE 3.1 Yleiskuvaus Näsijärvestä alkava Pyhäjärven, Kuloveden, Rautaveden ja Liekoveden läpi ulottuva tarkkailualue (Kuva 3.1) kuuluu Kokemäenjoen päävesistöalueeseen nro 35. Vesistökuormittajien sijainti ja jätevesien purkupaikat on esitetty liitekartassa 1. Näsijärvi kuuluu Näsijärven - Ruoveden alueeseen (vesistöalue 35.3). Yhteistarkkailun puitteissa suoritettava veden laadun seuranta kohdistuu Näsijärven eteläosaan. Ylemmäksi Näsijärveä johdettavien kuormittajien eli Kurun kunnan, Maisansalon, Voionmaan opiston, Ylisen keskuslaitoksen ja Kämmenniemen taajaman jätevesien vesistövaikutukset raportoidaan erikseen.

3 Näsijärven vedet laskevat Tammerkosken kautta Pyhäjärveen, joka on Kokemäenjoen vesistön keskusjärvi. Pyhäjärvi kuuluu Vanajaveden - Pyhäjärven vesistöalueeseen nro 35.2 ja se laskee Nokianvirran kautta Kuloveteen. Pyhäjärvi on tyypiltään läpivirtausallas (keskiviipymä vain 38 vrk). Pyhäjärven vedet yhtyvät Nokianvirrassa Saviselän kautta tuleviin Vanajaveden reitin vesiin. Nokianvirran alapuoliset alueet (Kulovesi ja Rautavesi) kuuluvat Kokemäenjoen alueeseen (vesistöalue 35.1). Nokianvirran jälkeen Kuloveteen yhtyy pohjoisesta Siuronkosken kautta laskeva Ikaalisten reitti (vesistöalue 35.5). Kulovesi laskee edelleen Rautaveteen, josta vedet virtaavat Liekoveden kautta Kokemäenjokeen. Kokemäenjoki laskee Porin kohdalla Selkämereen. 5 kilometriä 1 Siuron reitti Näsijärvi Mahnalanselkä Kulovesi Nokianvirta MQ 147 m3/s Saviselkä Pyhäjärvi Tammerkoski (MQ 71 m3/s) Rautavesi Sorvanselkä Liekovesi Hartolankoski (MQ 183 m3/s) Vakkalanselkä Vanajaveden reitti Kuokkalankoski (MQ 73 m3/s) Narvanlahti Kuva 3.1. Yleiskuva Tampereen seudun yhteistarkkailualueesta välillä Näsijärvi-Liekovesi. Vanajaveden ja Siuron reitit eivät kuulu tarkkailualueeseen. Maanmittauslaitos, lupa nro 65/MML/12. 3.2 Hydrologiset tiedot Vesistöä säännöstellään Tammerkosken, Nokianvirran Melon ja Vammalan Tyrvään voimalaitoksilla. Tammerkosken keskivirtaama on 71 m 3 /s (1991-2 68 m 3 /s), Nokianvirran keskivirtaama 147 m 3 /s (1991-2 139 m 3 /s) ja Hartolankosken 183 m 3 /s (Taulukko 3.1). Tammerkosken alivirtaamat ovat pienimmillään vain 2 m 3 /s luokkaa. Poikkeustilanteissa Tammerkoski on kokonaan kiinni, jolloin veden vaihtuminen Pyhäjärven itäpäässä on heikkoa. Kuukausialivirtaamat ovat pienimmillään noin 2 m 3 /s luokkaa. Vuosina 211-212 tämänkaltaisia tilanteita ei esiintynyt. Elokuussa 211 koski oli aikavälillä 17-22.8.211 kokonaan kiinni. Runsasvetisen vuoden 212 pienimmät vuorokausivirtaamat olivat luokkaa 5 m 3 /s.

4 Taulukko 3.1. Vesistön pinta-alatietoja ja keskimääräisiä virtaamatietoja vuosilta 1961-199. Valuma-alue Järvisyys MHQ MQ MNQ A = km 2 J % m 3 /s m 3 /s m 3 /s Tammerkoski 7672 13.9 152 71 2,1 Kuokkalankoski 8641 14.1 16 73 17 Nokianvirta 1773 14.2 39 147 14 Hartolankoski 2127 13.1 387 183 48 Harjavalta 2625 11.8 616 221 41 Näsijärven Näsinselän vesi vaihtuu keskimäärin hieman vajaassa vuodessa (Taulukko 3.2). Veden laadun muutokset ovat siten hitaampia kuin alapuolisella reitillä. Pyhäjärvi, Kulovesi ja Rautavesi ovat läpivirtausaltaita, joissa veden vaihtuvuus on erittäin nopeaa. Veden keskiviipymä on Tammerkosken ja Kokemäenjoen välillä noin kolme kuukautta. Veden laatu vaihtelee siten lyhyelläkin aikavälillä ja muutokset kuormituksessa ja virtaamissa heijastuvat nopeasti koko alueen veden laatuun. Taulukko 3.2. Järvialtaiden pinta-alat, syvyys- ja tilavuustiedot sekä viipymät (Kajosaari 1964). A Keskisy- Maksimi- Tilavuus Viipymä km 2 vyys m syvyys m milj. m 3 vrk Näsinselkä 93 15 61 146 29 Pyhäjärvi 21 9 46 19 38 Kulovesi 4 7 37 29 21 Harjavalta 31 6 (arvio) 2 19 14 Vesistön käyttö on pääasiassa virkistyskäyttöä. Turun Veden raakavedenottamokin sijaitsee vasta alempana Kokemäenjoessa Karhiniemen alueella. 3.3 Ekologinen tila Pirkanmaan ELY-keskuksen toimesta tehdyn luokittelun mukaan vesistön tila on parhaimmillaan Näsijärvessä ja heikoimmillaan Vanajaveden suunnalta tulevan reitin alaosalla olevalla Saviselällä (Taulukko 3.3). Taulukko 3.3. Tarkkailualueella sijaitsevien vesimuodostuminen tyypittely ja luokittelu. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta. Ekologisen tilan Biologinen Fysikaalis-kemial- Kemiallinen Alue Pintavesityyppi tilan luokittelu luokittelu *) linen luokittelu tila Näsijärvi Suuret humusjärvet (sh) hyvä hyvä erinomainen hyvä Tammerkoski Suuret kangasmaiden joet hyvä hyvä hyvä Pyhäjärvi Keskikokoiset humusjärvet (kh) hyvä hyvä hyvä hyvä Saviselkä Suuret humusjärvet (sh) tyydyttävä tyydyttävä tyydyttävä hyvä Nokianvirta Erittäin suuret kangasmaiden joet hyvä hyvä hyvä Kulovesi Keskikokoiset humusjärvet (kh) hyvä tyydyttävä hyvä hyvä Rautavesi Keskikokoiset humusjärvet (kh) hyvä hyvä hyvä hyvä *) Käytetään vesimuodostuman kokonaisarviossa sekä esitettäessä tulosteita biologisten tekijöiden nykytilasta Muut huomautukset: - Näsijärven ekolofinen luokka muutettu hyväksi erinomaisen tilalle, koska järvi on säännöstelty ja siinä on vaelluseste. - Tammerkosken veden laatu laskettu erinomaisesta hyväksi, koska voimakkaasti muutettu.

5 4. SÄÄ- JA VESIOLOT 4.1 Keskilämpötilat ja sadanta Vuosi 211 oli keskimääräistä lämpimämpi toisin kuin vuosi 212, jolloin lähinnä vain maaliskuu ja marraskuu olivat keskimääräistä lämpimämpiä (Kuva 4.1). Cº 25 Tampere-Pirkkalan keskilämpötilat vuosina 211 ja 212 sekä vuosina 1981-21 2 15 1 5 keskilämpötila 1981-21 -5 212-1 211-15 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Kuva 4.1. Keskimääräiset kuukausilämpötilat Tampereelle vuosina 1981-21, 211 ja 212. Marraskuu Joulukuu Vuosi 212 oli selvästi normaali runsassateisempi (Kuva 4.2). mm 14 Tampere, Pirkkala 12 1 8 6 4 2 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 211 212 1981-21 Kuva 4.2. Vuosien 211-212 sekä 1971-2 (keskiarvona) kuukausisadannat Tampere-Pirkkalan sääasemalla.

6 4.2 Virtaamat Tammerkosken keskijuoksutus oli vuositasolla 211 lähellä normaalia, mutta vuonna 212 huomattavasi normaalia suurempi (Taulukko 4.1). Nokianvirran vuoden 211 keskivirtaama oli hieman keskimääräistä pienempi, mutta vuonna 212 juoksutukset olivat 1,5-kertaisia vuosien 1991-2 tasoon nähden kuten Tammerkoskessakin. Taulukko 4.1. Tammerkosken ja Nokianvirran kuukausivirtaamat 211-212 sekä vertailu pitkänajan (1991-2) keskiarvoon. Tammerkoski tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu k.arvo 1961-199 85 86 78 66 72 79 64 59 58 57 7 79 71 1991-2 85 86 74 56 7 79 76 55 46 47 56 83 68 211 45 68 64 63 54 67 72 49 62 12 92 12 7 212 139 116 89 13 138 118 77 87 7 93 132 95 15 % - vuosien 1991-2 keskiarvosta 211 53 78 87 113 77 85 94 89 134 218 165 122 13 212 163 134 12 185 197 15 11 157 152 199 235 115 154 Nokianvirta tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu k.arvo 1961-199 175 179 168 138 16 145 123 122 122 124 142 164 147 1991-2 165 18 163 136 15 141 137 19 97 11 127 157 139 211 92 135 12 122 13 12 98 72 98 165 131 24 123 212 252 233 178 243 256 21 143 135 13 245 28 186 27 % - vuosien 1991-2 keskiarvosta 211 56 75 74 9 69 73 72 66 11 164 13 153 89 212 153 129 19 179 171 143 14 124 134 242 22 118 149 Tammerkosken, Nokianvirran ja tarkkailualueen alarajalla sijaitsevan Hartolankosken vuosien 211 ja 212 vuorokausivirtaamat on esitetty liitetaulukoissa 17-19. Vuoden 212 virtaamat olivat koko vesistössä pääosan vuotta normaalia suurempia (Kuva 4.3, Kuva 4.4 ja Kuva 4.5). Kuva 4.3. Tammerkosken virtaamat vuonna 212. Päivittäisten virtaamien vaihteluväli (harmaa alue) ja keskiarvo (sininen viiva) on laskettu keskiarvon esittämälle jaksolle.

7 Kuva 4.4. Nokianvirran virtaamat vuonna 212. Päivittäisten virtaamien vaihteluväli (harmaa alue) ja keskiarvo (sininen viiva) on laskettu keskiarvon esittämälle jaksolle. Kuva 4.5. Hartolankosken virtaamat vuonna 212. Päivittäisten virtaamien vaihteluväli (harmaa alue) ja keskiarvo (sininen viiva) on laskettu keskiarvon esittämälle jaksolle. 5. VESISTÖKUORMITUS Vesistökuormituksen määrää seurataan kuormittajakohtaisilla kuormitustarkkailuilla. Lisäksi on seurattu tarkkailualueelle (Näsijärven eteläosa Pyhäjärvi Nokianvirta Kulovesi Rautavesi) kohdistuvan kuormituksen kehitystä sekä koko alueen osalta että pienempiin vesistöalueisiin jaettuna. Asutuksen jätevesien puhdistustulokset ovat nykyään hyviä. Orgaanisesta kuormituksesta ja fosforikuormituksesta saatiin vuonna 211 poistetuksi 9-99 % (Taulukko 5.1) ja vuonna 212 96-98 % (Taulukko 5.2). Typen poistotulokset ovat alhaisempia.

8 Viinikanlahden ja Raholan puhdistamoilla on erilliset ammoniumtypen nitrifikaatiovaatimukset. Nitrifikaatioaste oli Viinikanlahden puhdistamolla kaikkina vuosineljänneksinä sekä vuonna 211 että 212 selvästi yli 9 % (vaade > 9 %) vastaavien jaksojen keskimääräiseen ammoniumtyppipitoisuuden vaihdeltua vuonna 211,42-4,7 mg/l ja vuonna 212 välillä,45-2,6 mg/l. Raholan puhdistamolla nitrifikaatioasteen tulee olla nykyisin myös läpi vuoden > 9 %. Tämä vaade täyttyi vuonna 212 3. ja 4. neljänneksellä. Kokonaistypen poistuminen oli näilläkin puhdistamoilla vuonna 212 vähäistä (Viinikanlahti 32 % ja Rahola 16 %). Teollisuusjätevesien osuus happea kuluttavasta kuormituksesta (BHK 7 ) oli vuonna 212 39 %. Fosforikuormituksesta pääosan (91 %) muodostivat asutuksen jätevedet samoin kuin typpikuormituksesta (99 %). Tampereen kaupungin jätevedet aiheuttivat yksinään 86 % alueen koko typpikuormituksesta. Koko aluetta koskien typpikuormituksessa ei ole tapahtunut suurta tasomuutosta pitemmälläkään aikavälillä, vaikka asutuksen typpikuorma on ollut kasvussa (Kuva 5.1). Metsäteollisuudessa tapahtuneet tuotantosuunnan muutokset aiheuttivat voimakkaan vähenemän BHK-kuormituksessa 198- luvun puolivälissä, kun nykyiset jätevedet puhdistetaan lisäksi biologisesti. Myös kiintoainekuormitus on vähentynyt samasta syystä. Fosforikuormitus on pienentynyt neljännekseen 198-luvun alun tasoon verrattuna. Vuoden 1995 jälkeen tapahtunut fosforikuorman lasku on ollut seurausta etenkin Lielahden tehtaan vähentyneestä fosforikuormituksesta. Vuosi 29 toi tässä suhteessa viimeisen muutoksen Näsijärven puolelle kohdistuneen kuormituksen loppumisen myötä. Näsijärveen kohdistuva pistekuormitus loppui järven eteläpään osalta vuoden 28 aikana M-real Oyj:n ja Ligno Tech Finland Oy:n tehtaiden sulkemisen myötä (Kuva 5.2). Aikaisemmin Näsijärven eteläosaan jätevesiä johtaneiden Näsijärven Pahvi Oy:n ja Haarlan Paperitehtaan (YPT) kuormitukset loppuivat jo vuosien 1983 ja 1989 jälkeen. Näsiselkään johdetaan vielä Tampereen kaupungin Kämmenniemen taajaman puhdistetut jätevedet. Pienemmät kuormittajat sijaitsevat ylempänä eri puolilla Näsijärveä, eivätkä ne ole mukana yhteistarkkailussa kuten ei Kämmenniemenkään puhdistamo. Pyhäjärveen kohdistuva pistekuormitus on vähentynyt typpikuormitusta lukuun ottamatta viime vuosiin saakka. BHK-kuormituksen osalta on jääty vuodesta 21 alkaen alle 1 t/d (Kuva 5.3). BHK 7 - ATU:n alkupitoisuus jää vuoden 212 kuormituksella (563 kg/d) ja keskivirtaamalla 71 m 3 /s alle,1 mg/l, joten happiongelmia ei ole laaja-alaisena odotettavissa. Pyynikin syvännettä hoidetaan kesäaikaisella hapetuksella. Fosforikuormitus on ollut yhdeksän viime vuoden (24-212) aikana vesistön kannalta samaa suuruusluokkaa. Vuonna 212 Pyhäjärveen johdettiin fosforia 26,1 kg/d. Typpikuormitus on lievästi kohonnut, korkeimmillaan se on ollut vuosina 27-28 ja 212 (Kuva 5.3). Kulo- ja Rautaveteen kohdistuva orgaaninen kuormitus väheni selvästi vuonna 1985 Nokian paperitehtaan (nykyinen SCA Finland Oy) lopetettua selluloosan valmistuksen. Vesistön happitilanne parani samaan aikaan. Päällysvedessä ei todeta enää merkittävää happivajetta, mutta syvänteissä hapettomuutta on edelleen esiintynyt aikaisemman voimakkaan kuormituksen takia. Syvänteiden happitilanne on sidoksissa virtaamiin ja lämpötilakerrosteisuuden vakauteen. Ennen kuormitustason merkittävää alenemista BHK-kuormitus oli yli 2. kg/d, josta nykyinen kuormitus (vuonna 212 173 kg/d) on enää noin 1 %. Fosforikuormitus pienentyi tälläkin alueella vielä 199-luvulla. Vuoden 1992 jälkeen taso on jäänyt vuotta 24 (1,2 kg/d) lukuun ottamatta alle 1 kg/d.

9 Taulukko 5.1. Tampereen seudun yhteistarkkailu, vesistökuormituksen määrä vuonna 211. Tampereen seudun Virt.Q BHK 7 -ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N K-aine Yhteistarkkailu / vuosi 211 m 3 /d mg/l kg/d % mg/l kg/d % mg/l kg/d % kg/d Pyhäjärvi: Tampere, Rahola 16426 1,8 177, 97,42 7, 96 53 859 16 36 Tampere, Viinikanlahti 55866 4,4 243, 99,27 15, 97 28 1513 42 429 Metsä Board Tako (kanaalit 1 + 2) 3569 34,7 124,,5,19 1,4 5, 116 Yhteensä: 75861 544, 22,2 2377 851 Kulovesi-Rautavesi: Georgia Pacific Nordic Oy, Nokia 1145 7, 71,,2 2, 2,4 24, 86 Nokia, Kullaanvuori 1418 13, 13, 93,75 7,5 9 36 36, 29 33 Nokia, Siuro 1281 5,9 6,5 95,23,25 96 25 28, 32 1 Yhteensä: 21844 27,5 9,8 412, 426 Kaikki yhteensä vuonna 211: kg BHK/d osuus % kg P/d osuus % kg N/d osuus % K-aine/ kg/d Asutus 83991 557 74 29,8 93 276 99 175 Teollisuus 13714 195 26 2,2 7 29 1 22 Yhteensä 9775 752 31,9 2789 1277 Taulukko 5.2. Tampereen seudun yhteistarkkailu, vesistökuormituksen määrä vuonna 212. Tampereen seudun Virt.Q BHK 7 -ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N K-aine Yhteistarkkailu / vuosi 212 m 3 /d mg/l kg/d % mg/l kg/d % mg/l kg/d % kg/d Pyhäjärvi: Tampere, Rahola 18423 6,2 114, 98,29 5,3 96 44 81 16 29 Tampere, Viinikanlahti 6856 4,8 332, 98,23 15,7 96 29 1995 32 463 M-real, Tako (kanaalit 1 + 2) 2727 42,9 117,,6,17 1,8 5, 138 Yhteensä: 89656 563, 21,2 281 81 Kulovesi-Rautavesi: SCA Tissue Finland Oy 1637 8,7 93,,22 2,3 2, 21, 9 Nokia, Kullaanvuori 1146 6,4 74, 96,21 2,4 97 35 4, 3 81 Nokia, Siuro 1311 4,8 6,3 97,14,19 98 3 39, 23 6 Yhteensä: 2348 173,3 4,9 46, 177 Kaikki yhteensä vuonna 212: kg BHK/d osuus % kg P/d osuus % kg N/d osuus % K-aine/ kg/d Asutus 997 526 71 23,6 91 3235 99 759 Teollisuus 13364 21 29 2,5 9 26 1 228 Yhteensä 11364 736 26,1 3261 987 Taulukko 5.3. Tarkkailualueelle kohdistunut kokonaiskuormitus (kg/d) vuosina 198-212. Vuosijakso/ BHK7 Kok.P Kok.N K-aine kg/d Vuosi kg/d kg/d kg/d (teollisuus) 198-1984 66268 18 2771 16 1989-1989 1359 14 314 7397 199-1994 3275 77 2918 1997 1995-1999 2498 51 2893 1113 2-24 1642 44 356 1111 25-29 154 32 364 498 21 78 26 2793 267 211 752 32 2789 22 212 736 26 3261 228

1 kg/d BHK-kokonaiskuormitus 1975-212 8 7 6 5 TEOLLISUUS TAAJAMAT 4 3 2 1 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 kg/d Fosforin kokonaiskuormitus 1975-212 35 3 25 TEOLLISUUS TAAJAMAT 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 kg/d Typen kokonaiskuormitus 1975-212 45 4 35 TEOLLISUUS TAAJAMAT 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 Kuva 5.1. Tampereen seudun yhteistarkkailun BHK-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 1975-212.

11 kg/d 5 TAMPEREEN SEUDUN YHTEISTARKKAILU Näsijärven BHK-kuormitus 1975-212 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 kg/d 45 TAMPEREEN SEUDUN YHTEISTARKKAILU Näsijärven fosforikuormitus 1975-212 4 35 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 kg/d 4 TAMPEREEN SEUDUN YHTEISTARKKAILU Näsijärven typpikuormitus 1975-212 35 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 Kuva 5.2. Näsijärveen kohdistunut pistemäinen BHK-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 1975-212.

12 kg/d Pyhäjärven BHK-kuormitus 1975-212 8 7 6 5 4 3 2 1 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 kg/d 25 Pyhäjärven fosforikuormitus 1975-212 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 kg/d 3 Pyhäjärven typpikuormitus 1975-212 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 Kuva 5.3. Pyhäjärveen kohdistunut pistemäinen BHK-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 1975-212.

13 kg/d Kulo-Rautaveden BHK-kuormitus 1975-212 3 25 2 15 1 5 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 kg/d Kulo-Rautaveden fosforikuormitus 1975-212 7 6 5 4 3 2 1 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 kg/d Kulo-Rautaveden typpikuormitus 1975-212 8 7 6 5 4 3 2 1 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 Kuva 5.4. Kulo- ja Rautaveteen kohdistunut pistemäinen BHK-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 1975-212. Mukana myös Vammalan kaupungin puhdistamoiden vesistökuormitus.

14 6. VESISTÖTARKKAILUN SUORITUS Tampereen vesi- ja ympäristöpiirin (nykyisin Pirkanmaan ELY-keskus) 6.6.1994 hyväksymä (kirje no 393A164/111) tarkkailuohjelma sisältää vuosittaisen vesistötarkkailun lisäksi kolmen vuoden välein tehtävät pohjasedimenttitutkimukset (raskasmetallit), pohjaeläintarkkailun sekä rehevyystarkkailun (ravinteet, klorofylli, kasviplankton). Uusittu tarkkailusuunnitelma on Pirkanmaan ELY-keskuksen käsiteltävänä. Vuosina 211 ja 212 tarkkailu perustana oli jokavuotinen fysikaalis-kemiallisen perustarkkailu. Laajempi rehevyystarkkailu on suoritettu vuoden 213, jonka osalta tulokset raportoidaan sen jälkeen kun kaikki kuormitustiedot ovat käytettävissä. 6.1 Havaintopaikat ja ajankohdat Tutkituista havaintopaikoista (Taulukko 6.1) Näsijärven lahtialueet eivät ole ns. velvoitetarkkailuasemia. Rautaveden Palvialanlahden tilaa (NP18A) seurattiin Karkun jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun yhteydessä (Forsström 213). Kesäkuussa otettiin tarkkailuohjelman lisäksi lisänäytteet Pyhäjärveltä Mixox-hapetuksen sekä Kulo-Rautaveden syvänteiltä NP14 ja NP19 hapen kulumisen seurantaan liittyen. Jatkossa ohjelmaan otetaan mukaan Pirkkalan lentokentän purkuojaston edustalla sijaitsevat asemat (Kotolahti 2 ja Saviselkä 12D), joiden seurannasta vastaa Finavia Oy. Taulukko 6.1. Havaintoasemat ja havaintoajankohdat v. 212 Näsijärven eteläosan lahtialueet mukaan lukien. Koordinaatit Hygieeninen alkut./ Tunnus Sijainti ETRS-TM35FIN tarkkailu B Tammi Maalis Kesä Heinä Elo Syys Loka NP1 Näsijä 117 Koljonselkä 6841852 32653 xx xx xx NP4 Näsijä 119 Aitolahden ed 6825834 3323 x x x x x NP5A **) Näsijä N3a Olkahistenlah 682471 33735 B x x N6A*) Näsijä N2 Lielahti 682471 325283 x x x RYY **) Näsijä N5b Ryydynpohja 6826943 322663 B x x SII **) Näsijä Siivikkalanlahti 682744 323728 B x x TYP Tammerkoski 8 6823179 327455 B x x x x x x x TAP Ratinanvuolle 81 6821798 327431 B x x x x x x NP7 Pyhäjä K7 Pyynikinsaari 6821482 325614 B x x x x x x NP8 Pyhäjä 17 Lehtisaari 682285 322949 B x x x x x x NP8A Pyhäjä Selkäsaari 682542 321687 B x x x x x N1 Pyhäjä Rajasaaren silta 682277 318752 B x x x x x x N11 Pyhäjärvi Rajasalmi 8 682356 316544 Ei vielä käytössä vuonna 212 N12 Pyhäjä 16 Saviselkä 6816852 314841 x x x x x x J1 ***) Pyhäjärvi, Kotolahti 2 68184 316226 x (myös huhti- ja toukokuussa) N12D ***) Saviselkä Reipinniemi N 3 m (N12D) 6818357 31642 x N12E ***) Pyhäjärvi Saviselkä Uittamo (N12E) 6818834 315857 x NYP Nokiankoski 81 ylävirt 68214 31489 B x x x x x x x NAP Nokiankoski 82 alavirt 6819577 3126 B x x x x x x x N13 Kulov Lukkilanlahti 681975 36813 B x x x x N14 Kulov K5 Kesäniemi 682368 31547 B x x x x x x N15 Kulov 121 Kalmetsaari 6817578 297134 B x x x N18B Rautav Palvialanlahti 6817296 289122 B x x N19 Rautav K2 68843 284378 B x x x x x x N2 *) Liekovesi K1 687785 28385 Ei näytteitä 2 (rehevyystarkkailussa 213) xx) Valtakunnallinen syvänneasema, seuranta Pirkanmaan ELY-keskuksella. *) Punaisella merkityt asemat poistuvat ohjelmasta, Lielahden seurantaa jatkaa Pirkanmaan ELY-keskus! **) Vihreällä merkityt asemat tutkittu Tampereen Veden toimeksiannosta. ***) Asemien J1, N12D ja N12E lopputalven seurannasta vastaa Ilmailulaitos Finavia Oy, Kotolahti myös huhtikuussa! Huom! Tammerkosken yläpään ja Nokianvirran asemien näytteenotto kuukausittain. reh Vain 3 vuoden välein kasviplanktonvuosina (213, 216, 219 jne.). Kasviplankton viimeksi 213. NP18B Sastamalan kaupungin Karkun taajaman jälkitarkkailu Palvialanlahdella (as. VAMPAL/1).

15 Kolmen vuoden välein suoritettava rehevyystarkkailu on sisältänyt vuoteen 213 saakka kuudesti kesä-elokuussa päällysvedestä kokoomana (-2 m) otetut näytteet, joista määritettiin fosfori- ja klorofyllipitoisuudet. Runkopisteiltä on määritetty myös kokonaistyppi (N) ja liuenneet ravinteet (NO 32 - N, NH 4 -N, PO 4 -P). Toisena osana rehevyystarkkailua asemilta NP8, NP1, NP12, NP14 ja NP19 on otettu kasviplanktonnäytteet kolmasti tuotantokauden aikana. Näsijärven puolella ei viimeksi vuonna 21 suoritetussa rehevyystarkkailussa tehty rehevyystutkimuksia. Perifytonin tarkkailusta on luovuttu vuoden 27 jälkeen. Menetelmä on jäänyt yleisesti pois kaikista Kokemäenjoen vesistöalueella suoritettavista tarkkailuista lukuun ottamatta Luvian saaristoa, jossa sitä suoritetaan kalankasvatuksen vesistövaikutusten seurannassa edelleen. 6.2 Analyysit Määritykset suoritettiin yleisesti hyväksyttyjen, standardoitujen menetelmien mukaisesti. Veden laadun tulokset on esitetty liitetaulukoissa 1-16b. 21.1.1994 valmistuneessa Tampereen seudun yhteistarkkailuohjelmassa (Oravainen 1994) analyysit on jaettu kolmeen eri ryhmään seuraavasti: Perusanalyysit Hygieeniset määritykset Lämpötila o C Fekaaliset kolibakteerit kpl/dl Happi mg/l (kyll %) Fekaaliset streptokokit kpl/dl Sameus FNU Happamuus ph Sähkönjohtavuus ms/m Kokonaisfosfori μg/l Kokonaistyppi μg/l Täydentävät analyysit Väri mg Pt/l COD Mn mg O 2 /l Ammoniumtyppi NH 4 -N μg/l Nitraattityppi NO 32 -N μg/l Rauta μg/l Sulfaatti mg/l Ligniini mg/l Kiintoaine (virta-asemat) mg/l Perusanalyysit määritetään kaikista näytteistä. Täydentäviä analyysejä tehdään lähinnä runkoasemilta. Kiintoainemääritykset tehdään vain virta-asemilta. Väri-, COD Mn -, rauta-, sulfaatti- ja ligniinimääritykset on rajattu runkopisteille paitsi Näsijärven alueella, jossa COD Mn - ja ligniinimääritys tehdään kaikilta pisteiltä jätevesien leviämisalueen selvittämiseksi. Pyhäjärvessä on suoritettu muita alueita perusteellisempaa typpiyhdisteiden määrän seurantaa tarkoituksena selvittää nitrifikaation vaikutusta alusveden happitilanteeseen ja typen merkitystä yleensäkin rehevöitymisen kannalta. Hygieenistä tarkkailua tehdään tunnuksella (B) merkityillä havaintopaikoilla. Pyhäjärvellä hygieeniset analyysit tehdään kaikilta pisteiltä. Fekaaliset streptokokit määritetään vain virtapisteiltä sekä Pyhäjärvellä sijaitsevalta Lehtisaaren syvänteeltä NP8. Eri asemilta suoritetut analyysit selviävät tarkemmin liitteissä 1-16 esitetyistä tulostaulukoista.

16 7. VEDEN LAATU 7.1 Näsijärvi Näsijärven tarkkailusta poistuivat vuodelle 21 Tuuliniemen ja Lielahden syvänteet, joista jälkimmäisen tilan seuranta jäi Pirkanmaan ELY-keskukselle. Yhteistarkkailuun Näsijärven asemista on jäänyt vertailuasemaksi Aitolahden edustan syvänne NP4. Viimeiset selvät etapit Näsijärven veden laadun paranemisessa ovat olleet vuodet 1985, 1995 ja 28. Ensiksi mainittu vuosi liittyi sellun teon lopettamiseen, minkä jälkeen veden laadun myönteinen kehitys oli Lielahdessa ja koko Näsijärven alueella nopeaa jäteliemen leiman vähennyttyä lähes välittömästi kuormituksen loputtua. Fosforikuormitus piti kuitenkin yllä rehevyyttä 199-luvun puoliväliin saakka, mutta vuoden 1995 jälkeen fosforipitoisuudet laskivat ja kuormituksen loputtua vuoteen 28 vaikutuksia ei enää ole. Näsijärven keskiosien veden laatu on siis normalisoitunut sen jälkeen, kun metsäteollisuuden kuormitus Lielahdessa väheni merkittävästi 198-luvun puolivälissä ja myöhemmin 199-luvun alussa Mäntässä. Viimeinen radikaali muutos kuormituksessa tapahtui vuonna 28 Lielahden tehtaiden toiminnan loputtua kokonaan, eikä paikallisiakaan jätevesivaikutuksia ole enää veden laadussa nähtävissä. Lielahden perukan pohjasedimentit ovat asia erikseen. Myös kaukovaluma-alueella tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet positiivisesti Näsijärven tilaan, mistä osoituksena Mäntän seudun kuormitustason voimakkaalla alenemisella 199-luvulla on ollut myönteisiä vaikutuksia. Ligniinipitoisuudet ovat laskeneet vähitellen lähes luonnontasolle. 7.1.1. Aitolahden edusta NP4 Vuonna 1985 tapahtuneen kuormitustason laskun jälkeen täälläkin todettiin samat myönteiset muutokset kuin Lielahdessa eli alusveden happitilanne korjaantui nopeasti ja fosforipitoisuudet laskivat. Rehevyys on siten vähentynyt ja vesi on kirkastunut. Lielahden tehtaalta tuleva kuormitus aiheutti vielä lopputalvella 28 alusvedessä likaantumista, mutta ei enää vuonna 29. Päällysveden laatu on ollut läpi vuoden erinomainen, eikä alemmissakaan vesikerroksissa ole todettu enää Lielahden tehtaiden jätevesien vaikutuksia. Aiemminhan alusvedessä (2-57 m) näkyi talven kuluessa nousua mm. veden sähkönjohtavuudessa, COD Mn -arvoissa, ravinnepitoisuuksissa, sulfaattipitoisuudessa ja ligniinipitoisuudessa. Nämä muutokset ovat siis poistuneet. Aitolahden edustan happitilanteessa ei ole nykyisin ongelmia (Kuva 7.1, Kuva 7.2). Happea on hyvin alusvedessäkin. Vain talvina hapen määrä vähenee ajoin selvemmin aivan pohjalla (57 m). Hapen kesäaikainen kulumisnopeus alusvedessä on pieni (kesä-elokuussa 212 välillä,34 -,38 mg/l vrk) kuvastaen Näsijärven karua tilaa, mutta myös alusveden suurta tilavuutta suhteessa tuottavaan kerrokseen. Pintaveden (1 m) typen määrässä ei ole tapahtunut suurta muutosta. Nykyinen taso on luokkaa 5 µg/l, ajoin jopa alikin (Kuva 7.3).

17 mg O 2 /l 16 Aitolahden edustan (NP4) happipitoisuus lopputalvella 14 12 1 8 6 4 2 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 1 m 1 m 2 m 4 m p -1 m Kuva 7.1. Aitolahden edustan syvänteen happitilanteen kehitys lopputalvella vuosina 1965-212. mg O 2 /l 12 Aitolahden edustan (NP4) happipitoisuus loppukesällä 1 8 6 4 2 1967 1969 1971 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 1 m 1 m 2 m p -1 m Kuva 7.2. Aitolahden edustan syvänteen happitilanteen kehitys lopputalvella vuosina 1965-212. 8 µg N/l 6 4 2 212 21 28 26 24 22 2 1998 1996 1994 1992 199 1988 1986 1984 1982 198 talvi kesä Lin. (talvi) Lin. (kesä) Kuva 7.3. Näsijärven typpipitoisuus (1 m) Aitolahden edustalla vuosina 198-212. Päällysvedessä fosforipitoisuus on nykyisin alhainen (Kuva 7.4 ja Kuva 7.5). Taso on laskenut 2- luvulla alle 1 µg/l, eikä pohjallakaan ole korkeita pitoisuuksia.

18 Kuva 7.4. Näsijärven fosforipitoisuus eri syvyyksillä Aitolahden edustalla lopputalvella vuosina 1965-212. Kuva 7.5. Näsijärven fosforipitoisuus eri syvyyksillä Aitolahden edustalla loppukesällä vuosina 1965-212.

19 Metsäteollisuuden vaikutuksen vähenemistä kuvaa myös Näsijärven COD Mn -arvojen lasku, mikä näkyy Aitolahdenkin edustalla (Kuva 7.6 ja Kuva 7.7). Kuva 7.6. Näsijärven COD Mn -arvot Aitolahden edustalla lopputalvella vuosina 1965-212. Kuva 7.7. Näsijärven COD Mn -arvot Aitolahden edustalla loppukesällä vuosina 1965-212.

2 7.1.2. Olkahistenlahti NP5A Vuosien 211-212 tulokset osoittavat hyvää veden laatua lievällä vaihtelulla täydennettynä. Olkahistenlahti jäätyy yleensä selkävesiä aikaisemmin ja alusvesi jää lämpimämmäksi. Talvella 212 vesi oli edellisvuotta viileämpää ja happitilanne oli sen myötä pohjalla parempi. Vaikka Olkahistenlahti ei kuulu reheviin vesiin, loppukesällä alusvedessä esiintyy selvää happivajetta. Päällysveden typpitaso on ollut talvella lievästi korkeampi kuin Aitolahden edustalla (6 µg/l). Loppukesän typpitaso on ollut kahden viime vuoden aikana samaa luokkaa. Pintaveden (1 m) fosforipitoisuus oli vuonna 211 sekä talvella että kesällä 1 µg/l eli jopa karun veden tasoa. Elokuussa 212 fosforipitoisuus (17 µg/l) oli lievästi rehevän veden tasoa kuten klorofyllipitoisuuskin. Myös vanhemmissa tuloksissa on lievästi rehevän veden arvoja. Klorofyllipitoisuudet ovat olleet vuodesta 24 alkaen seuraavat: 5,4 µg/l, 2,5 µg/l, 2,3 µg/l, 5,4 µg/l, 7,5 µg/l ja 4,1 µg/l, 6,4 µg/l, 4,9 µg/l ja 8,1 µg/l. Hygieeniseltä veden laadultaan vesi on hyvää uimavettä. 7.1.3. Ryydynlahti ja Siivikkalanlahti Ryydynlahti ja Siivikkalanlahti poikkeavat veden laadultaan selvästi pääaltaasta. Ryydynlahteen tulee vesiä Myllypuron kautta Ylöjärven suunnasta (Keijärvestä). Keijärvestä laskevat vedet ovat vielä melko hyvälaatuisia, mutta Myllypuroon kohdistuu hajakuormitusta ennen sen laskua Ryydynlahteen. Ryydynlahden veden sähkönjohtavuus on suuri (> 2 ms/m) valuma-alueelta huuhtoutuvien suolojen takia. Tämän myötä veden ph on jopa hieman emäksisellä puolella (ph > 7,). Päällysvedessä on todettu talvisin ajoin happivajetta, mutta vuosina 211 ja 212 tilanne oli kohtalainen (kyll 67 ja 7 %, vrt. maalikuu 23 33 %). Alusvedessä oli happea maaliskuun 211 lopulla niukasti, mutta talvella 212 vesi oli viileää ja hapekkaampaa. Suhteellisen suuren kokonaissyvyyden (21 m) takia Ryydynlahti kerrostuu keväällä suojaisena alueena jyrkästi ja koko alusvesi on loppukesäisin vähähappista. Vuosina 211 ja 212 happi oli elokuussa käytännössä loppu jo 7 metrin syvyydeltä. Alusveden alhaisten lämpötilojen perusteella kevätkierto jää vajavaiseksi, joten happivajetta periytyy alusveteen jo talvikaudelta. Rehevyys on Ryydynlahtea seuraavan Siivikkalanlahden tapaan Näsijärveä voimakkaampaa. Alusveden huonosta happitilanteesta huolimatta alusveteen ei vapautunut fosforia. Alusveden typpipitoisuus oli kuitenkin kohonnut (12 µg/l). Nitraatin esiintyminen alusvedessä saattaa selittää, miksi fosforia ei vapaudu alusveteen heikosta happitilanteesta huolimatta, sillä nitraatit voivat estää redox-potentiaalin alenemisen. Päällysveden talvinen fosforitaso oli vuosina 211-212 luokkaa 12-13 µg/l eli ero Näsinselän karuihin vesiin verrattuna oli kaksinkertainen. Kesäfosforit olivat 16 µg/l ja 25 µ/l ja niitä vastanneet klorofyllipitoisuudet olivat 6,3 ja 16 µg/l. Levämäärä on vaihdellut kesätuloksissa lievästi rehevän veden tasolta aina erittäin rehevien vesien luokkaan. Typen määrä oli talvella 212 koko vesipatsaassa selvästi selkävettä suurempi. Kesällä levät käyttävät nitraatin pintavedestä, jolloin kokonaistypen määräkin laskee.

21 Siivikkalanlahden tila oli talvella parempi kuin Ryydynlahden. Typpitaso oli alhaisempi, eikä alusvesi ollut yhtä sameaa. Siivikkalanlahdenkaan happitilannetta ei voida pitää hyvänä. Loppukesällä happea oli molempina tutkimuskesinä normaalisti vain pintavedessä. Talvisin ei esiinny yhtä suuria ongelmia. Siivikkalanlahdelle tunkeutuu etenkin kesällä Näsinselän vettä, mikä näkyy sähkönjohtavuuden alenemisena. Tästä huolimatta pintaveden fosforitaso oli sekä elokuussa 211 että elokuussa 212 selvästi kohonnut (19 µg/l). Pohjalla fosforipitoisuus on ollut 9 viime vuoden (24-212) aikana elokuussa vain 9-2 µg/l, kun pitoisuus oli vuonna 22 46 µg/l ja vuonna 23 47 µg/l. Fosforin ohella rehevyystasoa osoittavan klorofylli-a:n määrä on ollut viime vuosina lievästi rehevän veden tasoa eli eroa Näsijärven varsinaisiin selkävesiin on. Kesällä alusvesi oli täälläkin vähähappista, kuten jo edempänä todettiin, joten kalaston elintila rajoittui pintaveteen. Tilanne oli siten selvästi Näsijärven hyväkuntoisista selkävesistä poikkeava. Ryydynlahteen verrattuna vedet laimenevat Siivikkalanlahdella sähkönjohtavuuden laskiessa. Päällysveden COD Mn -arvot olivat Siivikkalanlahdella edellisvuosien tapaan Ryydynlahtea suurempia. Hygieeninen veden laatu oli sekä Ryydynlahdella että Siivikkalanlahdella erinomainen. Veden yleislaatu jää Näsinselkää heikommaksi. Vesi on kesällä sameampaa ja rehevämpää ja alusveden happitilanne on heikko. Myös talvella alusvedessä esiintyy hapen kulumista, mutta ei hapettomuutta. 7.2 Tammerkoski Tammerkosken veden laatu on parantunut vuoden 1985 jälkeen samassa suhteessa kuin Näsinselän päällysveden laatu. Happitilanne on normalisoitunut, ravinnetaso on laskenut karujen vesien luokkaan ja metsäteollisuuden jätevesien leima on käytännössä hävinnyt (Kuva 7.8, Kuva 7.9, Kuva 7.1 ja Kuva 7.11). Suurin muutos tapahtui kahden vuoden sisällä kuormituksen vähentymisestä. Mäntän tehtaan kuormituksen pienentyminen vuonna 1991 on näkynyt veden laadun parantumisena 199- luvun alun tuloksissa. Vesi on samentumatonta eikä kiintoainetta esiinny luonnontilaista enempää. Typpipitoisuus vaihteli 48-58 µg/l ja fosforipitoisuus 7-1 µg/l (vuosi 212). Fosforipitoisuuden keskiarvo on ollut 2- luvulla vain noin 8 µg /l (Taulukko 7.1). Taulukko 7.1. Tammerkosken veden keskimääräistä laatua kuvaavia tuloksia 2-luvulta. Happi S.joht. COD Mn Kok.P Kok.N NaLS mg/l kyll % ms/m mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l 2 1,8 89 5,1 8,1 1 49 1,1 21 11,2 89 5, 8,5 11 51 1,1 22 1,7 88 5, 9, 1 53 1,4 23 11,2 9 5,1 8,8 9,4 53 1,1 24 11,1 89 5,1 8, 7,5 5 1,3 25 1,8 91 5, 8,2 7,4 495,9 26 1,6 9 5,1 8,3 7,8 49 1, 27 1,7 89 5, 8,3 8,2 51 1,1 28 1,6 88 4,8 8,8 8,3 519,9 29 1,6 87 4,6 9,8 8, 534 1,3 21 1,1 86 4,7 9,6 8,5 514 1,4 211 1,4 88 4,6 8,8 8, 522,8 212 1,5 87 4,4 9,5 8,3 522,8 Keskiarvot 1982-1989 1,3 83 6,4 15,9 18,6 523 5,9 199-1999 1,9 9 5,4 9,1 12,8 57 1,6 2-29 1,8 89 5, 8,6 8,8 511 1,1 21-212 1,3 87 4,6 9,3 8,3 519 1,

22 12 1 Kyll % kg/d 6 5 8 4 6 3 4 BHK7 kg/d Maaliskuu 2 Elokuu 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 Kuva 7.8. Lielahden BHK-kuormitus sekä Tammerkosken (TYP) happikyllästysaste 1966-212. 2 1 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 COD Mn mg O 2 /l BHK7 kg/d Maaliskuu Elokuu kg/d 5 4 3 2 1 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 Kuva 7.9. Lielahden BHK-kuormitus sekä Tammerkosken (TYP) COD Mn -arvot 1966-212. 5 45 µg P/l kg P/d 4 35 3 25 2 15 kok.p kg/d 1 Maaliskuu 5 Elokuu 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 Kuva 7.1. Lielahden BHK-kuormitus sekä Tammerkosken (TYP) fosforipitoisuudet 1966-212. 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 2 NaLS mg/l 18 16 14 12 1 8 6 BHK7 kg/d 4 Maaliskuu 2 Elokuu 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 Kuva 7.11. Lielahden BHK-kuormitus sekä Tammerkosken (TYP) ligniinipitoisuudet 1966-212. kg/d 21 212 5 4 3 2 1

23 Takon kartonkitehtaan kuormitus ei vaikuttanut suuresti Tammerkosken veden laatuun. Lähinnä heinäkuun havaintokerralla veden laadussa (liite 4b) tapahtui havaittavampaa heikkenemistä Tammerkosken yläpäähän verrattuna. Keskimääräisessä happitilanteessa ei tapahtunut heikentymistä, selvempää samentumista ei todettu ja ravinnepitoisuuksien nousu jäi pieneksi (Taulukko 7.2). Ajoin (etenkin runsasvetisinä aikoina) Ratinanvuolteen tuloksissa voi olla mukana myös hulevesien vaikutusta. Vaikka bakteerimäärissä tapahtui havaittavaa nousua, muutokset jäivät pieniksi. Puhtaissa vesissä bakteereja ei kuitenkaan esiinny. Viikonloppuisin, jolloin juoksutus on vähäistä, veden laadun muutokset voivat olla Ratinanvuolteessa tilapäisesti edellä esitettyä suurempia. Taulukko 7.2. Tammerkosken ylä- ja alaosan keskimääräinen veden laatu (samoina päivinä) vuonna 212. Vuosi 212 Lämpötila Happipitoisuus Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD Mn Kok.N Kok.P Al. entero Lämp.kolif (n = 7) o C mg/l Kyll.% FNU mg/l ms/m mg/l Pt mg/l O 2 µg/l µg/l kpl/1 ml kpl/1 ml TYP 9,7 1,1 87,8,9 4,7 7,1 51 9,7 516 9, 4 5 TAP 9,9 1,2 88 1,1 1,3 4,9 7,1 51 9,6 57 1,1 1 2 Muutos,2,4 1,3,4,2, -,1 54 1,1 6 15 Keskiarvot: 1.2, 14.2, 12.3, 14.6, 12,7, 23.8 ja 25.1.212 7.3 Pyhäjärvi Metsäteollisuuden kuormituksen väheneminen on näkynyt pitemmällä aikavälillä veden laadun parantumisena. Kemiallisen hapenkulutuksen ja ligniinin pitoisuudet ovat pienentyneet ja Tammerkosken happitilanteen parantuminen on vähentänyt päällysveden happivajetta Pyhäjärvelläkin. Tampereen kaupungin ravinnekuormituksen pienentyminen 197-luvun puolivälissä ja 198-luvun aikana on vaikuttanut merkittävästi ravinnepitoisuuksiin. Etenkin fosforipitoisuudet ovat pienentyneet jatkuvasti. Typpikuormitus on pysynyt suunnilleen ennallaan tai ehkä hieman lisääntynyt. Jätevesien sisältämä ammoniumtyppi on viime vuosina nitrifioitu pääosin jo puhdistamoilla. Lisäksi Pyynikin syvännettä on hapetettu kesäisin MIXOX-menetelmällä vuodesta 1983 alkaen. 7.3.1. Pyynikki NP7 Talvikerrosteisuus Tammi-maaliskuun 212 juoksutukset olivat runsaita, minkä myötä lämpötilakerrosteisuutta ei juuri esiintynyt toisin kuin edellisvuoden niukemmissa virtaamaoloissa. Tämän myötä jätevedet sekoittuvat tehokkaasti koko vesimassaan, kun niitä kerrostuvissa oloissa kertyy vuotta 212 selvemmin alusveteen. Kun Ratinanvuolteessa oli typpeä talvella 5 µg/l ja fosforia 8 µg/l, niin Pyynikin syvänteellä vastaavat pitoisuudet olivat 67-81 µg N/l ja 9 µg P/l. Alusveden osalta vain pohjalla todettiin maaliskuussa edellistä selvempää nousua. Tulokset osoittivat siten varsin hyvin jätevesien vaikutusastetta vesistöön runsasvetisen talven oloissa. Merkkinä jätevesistä todettiin pintavedessä myös ulosteperäisten bakteerien esiintyminen (tammikuu 15 µg/l ja maaliskuu 19 kpl/dl). Ratinanvuolteessa vastaavat arvot olivat 5 kpl/dl ja 15 kpl/dl.

24 Tammerkosken alapäähän verrattuna maaliskuussa todettu typpitason nousu (5 -> 81 µg/l) vastasi helmi-maaliskuun keskivirtaamalla 88,6 m 3 /s noin 237 kg N/d kuormitusta. Viinikanlahden puhdistamon keskikuormitus oli talvella noin 185 kg N/d, joten vastaavuus oli kohtalaisen hyvä. Vesipatsaan ammoniumtyppipitoisuudet olivat läpitalven pieniä, kun edellistalvena esiintyi etenkin tammikuun pienillä virtaamilla alusvedessä selvästi kohonneita pitoisuuksia, mikä osoittaa virtaamatilanteenkin merkitystä vesistön tilaan. Fosforitason nousu 1 µg/l merkitsi tammikuun virtaamalla kuormitustasoa 12 kg P/d ja maaliskuun virtaamalla tasoa 7,7 kg P/d (vrt. Viinikanlahti 1. vuosineljännes 14,8 kg/d). Kesäkerrosteisuus Alkukesän veden laatu määräytyy paljolti kevään juoksutusten mukaan eikä niinkään heijastele talvitilannetta. Juoksutus oli keväällä huhtikuussa 13 m 3 /s ja toukokuussa 138 m 3 /s, kun pitemmän ajan keskiarvot ovat 56 m 3 /s ja 7 m 3 /s. Vesitilanne oli siten kesän 212 alkaessa runsas. Jätevesien vaikutus oli nähtävissä kesäkaudella (kesä-elokuu) Ratinan suvantoon nähden selvänä typpi- ja fosforitason nousuna. Päällysveden typpitaso vaihteli välillä 59-8 µg/l (Ratinanvuolle 5-56 µg/l) ja fosforitaso välillä 1-17 µg/l (Ratinanvuolle normaalioloissa 9-1 µg/l). MIXOX-kierrätys kohotti kesän aikana alusveden lämpötiloja, ja elokuun puolivälin jälkeen lämpötilakerrosteisuus oli jo lähes hävinnyt. Alusvesi pysyi läpi kesän hyvinkin hapellisena, eikä fosforin vapautumista pohjalietteestä juuri todettu. Edelliskesänä lämpötilakerrosteisuus säilyi pitempään. Hapen todellista kulumisnopeutta Pyynikin syvänteellä on vaikea tarkasti laskea, koska hapetuksessa alusveteen tuodaan koko ajan uutta happea. Alusveden happipitoisuus pieneni kesän aikana kerrosteisuuden takia, jota loivennettiin MIXOX-hapetuksella. Hapetus parantaa alusveden happipitoisuutta kohottaen kuitenkin samalla sen lämpötilaa vaikuttaen siten myös kerrosteisuusoloihin. Alusveden lämpötila kohosi kesän aikana kesäkuun puolivälin tilanteesta (8,5 o C) elokuulle (16,7 o C) 8,2 astetta. Hapen kuluminen oli kesän kuluessa happipitoisuuksista laskien luokkaa,5 mg/l vuorokaudessa, jollaisia arvoja on mitattu aiemminkin, mutta niissä ei ole mukana MIXOX-menetelmällä tuotua lisähappea. Karun Näsijärven puolella hapen kuluminen oli luokkaa,34 -,38 mg/l vrk. Happea kuluttavan ammoniumtypen määrä ei ollut suuri missään vaiheessa kesää 212. On kuitenkin huomattava, että kierrätyksen yhteydessä myös ammoniumtyppeä johdetaan lisää alusveteen päällysveden sisältämän määrän mukaisesti. Systeemi ei siten ole suljettu. Kun 1 mg ammoniumtyppeä kuluttaa nitrifioituessaan happea 4,57 mg, niin vesistöstä mitatut pitoisuudet huomioiden ammoniumtypellä ei ollut merkittävää vaikutusta. MIXOX-hapetuksen kohottaessa alusveden lämpötiloja tämä vaikuttaa myös lämpötilakerrosteisuuden purkautumiseen aikaistaen syyskiertoa, mikä edesauttaa vesimassan luontaista tuulettumista ja sedimentin hapettumista syyskierron aikana. Elokuun lopulla kokonaistyppipitoisuustaso (1-1 m: 78-8 µg/l) oli alkutalven runsaiden virtaamien aikaista tilannetta korkeampi. Ratinanvuolteeseen (kok.n 46 µg/l) verrattuna nousua oli 34 µg/l, mikä elokuun juoksutuksella 49 m 3 /s merkitsi noin 145 kg/d typpikuormaa. Viinikanlahden puhdistamon typpikuorma oli kolmannella vuosineljänneksellä keskimäärin 165 kg/d. Alusvedessä ei todettu kesäaikana konsentroitumista, joten jätevesikuorma sekoittui tehokkaasti em. laskelman osoittaessa samaa.

25 Happitilanne oli elokuun lopulla Pyynikin syvänteelle normaali (Kuva 7.12). Tulosten perusteella hapetus pitää alusvedenkin hapellisena. mg O 2 /l Pyynikin syvänteen happipitoisuus loppukesällä 1987-212 12, 1, 8, 6, 4, 2,, 26.8.87 11.8.88 1.8.89 8.8.9 7.8.91 5.8.92 17.8.93 16.8.94 15.8.95 12.8.96 25.8.97 1.8.98 18.8.99 16.8. 22.8.1 19.8.2 18.8.3 25.8.4 1.9.5 28.3.6 16.8.7 14.8.8 13.8.9 23.8.1 25.8.11 23.8.13 1m 1m 2m 3m 41m Kuva 7.12. Pyynikin syvänteen happitilanne (mg/l) loppukesällä elokuussa vuosina 1987-212. Vesipatsaan nitraattityppipitoisuus oli elokuussa 54-74 µg/l (Kuva 7.13). Kuva 7.13. Pyynikin edustan syvänteen nitraattipitoisuudet (µg/l) loppukesällä vuosina 1988-212.

26 Lokakuu Vesipatsas oli täysin sekoittunut ja happikyllästysaste oli 84-87 %. Nykyinen orgaaninen kuormitus ei siten aiheuta happiongelmia. Virtaamat olivat lokakuussa keskimääräistä suurempia, mistä huolimatta typpikuorman vaikutus oli selvästi havaittavissa. Ammoniumtyppeä vedessä ei ollut. Fosforitaso (11 µg/l) oli 3 µg/l korkeampi kuin Ratinanvuolteessa. Hygieenistä kuormittumista todettiin koko vesipatsaassa, mikä myös osoitti jätevesien tehokasta sekoittumista syystäyskierron aikana. 7.3.2. Lehtisaari NP8 Talvikerrosteisuus Päällysveden talvinen happitilanne on hyvä. Alusvedessä happea kuluu kerrosteisuusolojen mukaan vaihdellen. Talvella 212 alusvesi oli viileähköä ja happea oli hyvin. Pinnassa (1 m) happikyllästysaste oli tammikuussa 88 % ja maaliskuussa 9 % (happipitoisuus 12,7 mg/l). Ratinanvuolteeseen (happipitoisuus maaliskuussa 12,7 mg/l) ja Pyynikkiin (12,8/ mg/l) verrattuna eroa ei ollut. Talvikuukausien (212) virtaamat olivat keskimääräistä suurempia ja happitilanne oli maaliskuussa 212 hyvä (Kuva 7.14). Happitilanteen parantuminen 197-luvun alkupuolelta lähtien on kuormitustason yleisen laskun (Näsijärveltä lähtien) ja mahdollisesti muidenkin tekijöiden ansiota (Raholan puhdistamon nitrifikaatio). 14 12 mg O 2 /l 1 8 6 4 2 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 1 m 1 m 2 m p -1 m Kuva 7.14. Lehtisaaren syvänteen happitilanteen kehitys lopputalvella 1965-212. Runsasvirtaamaisen talven myötä typen määrä laski edellisvuodesta (Kuva 7.15). Typen määrä Pyhäjärvessä on voimakkaasti kytköksissä lyhyen viipymän myös Tammerkosken juoksutuksiin. Päällysveden typpipitoisuus oli 84 µg/l, se oli vuonna 23 152 µg/l ja vuonna 21 13 µg/l. Syvänteen pohjalle typpiyhdisteitä kertyy nykyisin runsaasti Raholan puhdistamon jätevesien valuessa pohjanmyötäisesti vastavirtaan syvännealueelle. Tästä oli osoituksena typpipitoisuuksien voimakas kohoaminen alusvedessä. Muutos oli havaittavissa jo tammikuussa.

27 Alusveden typpipitoisuus oli maaliskuussa 28-34 µg/l maksimin oltua 2 metrin syvyydessä. Maksimit on mitattu aiemminkin 2 metrin syvyydestä (Kuva 7.15). µg N/l 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1 m 1 m 15 m 2 m p -1 m PYHÄJÄRVI, LEHTISAARI NP8 Typpipitoisuudet lopputalvella 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 Kuva 7.15. Lehtisaaren syvänteen typpipitoisuuksien kehitys lopputalvella 1981-212. Ammoniumtyppeä on ollut pohjalla aiemmin runsaasti, muttei vuonna 212 Raholan puhdistamon nitrifikaation tehostamisen ansiosta. Kokonaan ammoniumtyppikuormitus ei luonnollisesti ole loppunut ja myös alusvedestä löytyi hieman kohonneita pitoisuuksia. µg N/l 25 2 15 1 m 1 m 15 m 2 m p -1 m Tampereen Pyhäjärvi, Lehtisaari NP8 Ammoniumtyppipitoisuudet lopputalvella 1 5 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Kuva 7.16. Lehtisaaren syvänteen ammoniumtyppipitoisuuksien kehitys lopputalvella 1988-212. Päällysveden fosforipitoisuus on nykyisin talviaikana vain luokkaa 1 µg/l tai jopa alle (Kuva 7.17). Pohjalla fosforipitoisuus oli maaliskuussa jätevesien vaikutuksesta 16-23 µg/l. Fosforipitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä radikaalisti.