KOOSTE SYYSKUUN 2015 HAKUJEN PANEELIPALAUTTEISTA

1 (7) Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikkö 7.6.2016 KOOSTE SYYSKUUN 2015 HAKUJEN PANEELIPALAUTTEISTA Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta ja yksikkö (KY) kehittävät jatkuvasti toimintaansa ja arviointikäytänteitään. Arviointipaneelien toimikunnalle laatimat yleispalautteet antavat siihen tärkeää tietoa. Paneelipalautteita käytetään niin hakuneuvonnassa kuin KYtoimikunnan ja -yksikön toiminnan parantamisessa. Palautteiden toivotaan tukevan myös tutkijoita hakemusten laatimisessa. Suomen Akatemia on koonnut vuoden 2015 syyskuun haun arviointipaneeleilta palautetta hakemusten tieteellisestä laadusta, arviointiprosessin sujuvuudesta ja paneelin yhteisestä asiantuntijuudesta heille osoitettujen hakemuksien arvioinnissa. Tämä kooste on laadittu kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön järjestämän 26 tieteenalapaneelin sekä yhden monitieteisen akatemiaprofessoripaneelin palautteista. Jokaiseen paneeliin osallistui 3 10 asiantuntijajäsentä sekä yksikön henkilökuntaa. Paneelien arvioitavana oli syyskuun 2015 haun tutkijatohtori-, akatemiatutkija- ja akatemiahankehakemukset sekä 2016 jatkoon valitut akatemiaprofessorihakemukset. Pääosa arviointipaneeleista koottiin tieteenalakohtaisesti, mutta lisäksi järjestettiin joitakin yhteispaneeleja Akatemian muiden toimikuntayksiköiden kanssa. Joidenkin tieteenalojen hakemusmäärät olivat niin suuria, että niiden arviointia varten järjestettiin kaksi tai kolme paneelia. Joissain tapauksissa hakemuksille pyydettiin yksittäislausuntoja ulkopuolisilta asiantuntijoilta, koska hakemukset eivät soveltuneet minkään yksittäisen tieteenalapaneelin arvioitavaksi. AKATEMIAN ARVIOINTIKÄYTÄNNÖT JA PANEELITYÖN ORGANISOINTI Paneelien asiantuntijat pitivät Suomen Akatemian arviointikäytäntöjä kansainvälisesti vertaillen erittäin onnistuneina. Erityisesti paneelikokoukset, joiden aikana asiantuntijat saavat tilaisuuden keskustella kasvokkain, nähtiin mielekkäinä laadukkaan ja oikeudenmukaisen arvioinnin takaamiseksi. Joissain paneeleissa annettiin kuitenkin kritiikkiä siitä, että arvioitavaksi annettujen hakemusten määrä oli suuri suhteessa käytettävissä olleeseen aikaan. Arviointikriteerejä pidettiin yleisesti toimivina ja tarkoituksenmukaisina, mutta myös kritiikkiä ja kehitysehdotuksia esitettiin. Suomen Akatemia kehittää vuosittain arviointikäytänteitään saamansa paneelipalautteen pohjalta. Arviointikäytänteistä on lisätietoa sivulla http://www.aka.fi/fi/arviointi-ja-paatokset/ hakemusarviointi. HAKEMUSTEN TIETEELLINEN LAATU Hakemusten tieteellistä laatua pidettiin keskimäärin hyvänä. Parhaiden hakemusten katsottiin edustavan alansa kansainvälistä huipputasoa. Laatu kuitenkin vaihteli, ja myös heikompia arvosanoja annettiin. Parhaissa hakemuksissa oli innovatiivinen tutkimustavoite, vahva yhteys ajankohtaiseen kansainväliseen keskusteluun, selkeä ja perusteltu tutkimusasetelma ja metodiikka sekä asianmukaisesti huomioidut tutkimuseettiset kysymykset. Hakemusten monitieteisyyttä kiiteltiin paneeleissa kautta linjan, samoin nuorten tutkijoiden ammattitaitoisuutta ja määrätietoisuutta. YLEISIÄ PARANNUSEHDOTUKSIA PANEELIPALAUTTEIDEN PERUSTEELLA Heikompien hakemusten yleisimpänä ongelmana pidettiin epäselvästi tai suurpiirteisesti rakennettua tutkimusasetelmaa tai menetelmäkehystä. Paneelien antamista palautteista hahmottuva yleisneuvo on, että teorian, menetelmien ja tutkimustavoitteiden välille on luotava vahva ja selväsanaisesti ilmaistu yhteys. Lisäksi on tärkeää kertoa, kuinka tutkimus aiotaan käytännössä toteuttaa. Tutkimuksellisen riskinoton näkökulmasta paneeleissa pidettiin tärkeänä sen perustelemista, miksi riskinotto kannattaa. Hakijoita kehotetaan myös varmistamaan, että aiemman ja suunnitellun tutkimuksen välille rakentuu tasapainoinen ja looginen suhde. On ensinnäkin tärkeää, ettei tutkimussuunnitelma näyt-

2 (7) täydy ainoastaan hakijan aiemman tutkimuksen laajennoksena on esitettävä uusia ideoita. Toisaalta on tärkeää, ettei suunniteltu tutkimus ole kuitenkaan täysin eri maailmasta kuin aiempi. Tämä tarkoittaa, että hakijalla on oltava aiempia näyttöjä siitä, että hän pystyy toteuttamaan suunnitelmansa. Oman tutkimuksen relevanssia ja vaikuttavuutta kehotetaan jatkossa pohtimaan mahdollisimman laaja-alaisesti. Esimerkiksi suomalaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tutkittaessa on tärkeää asettaa ilmiöt myös laajempaan kontekstiin ja luoda tutkimukselle vankka teoriakehys. Tällöin myös muiden kuin suomalaisten tutkijoiden on mahdollista ymmärtää tutkimuksen relevanssi ja tärkeys. Ylipäänsä paneeleissa pidettiin tärkeänä, että suunnitelmissa olisi vuoropuhelua myös kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Niin ikään yhteiskunnallista vaikuttavuutta kehotetaan pohtimaan myös kansallisen tason yläpuolella. Liikkuvuussuunnitelman osalta paneelien viesti hakijoille oli, että liikkuvuuden voi toteuttaa monin eri tavoin ja erilaiset tarpeet huomioiden liikkuvuuden ei pitäisi olla pakkopullaa. Pääasia on, että liikkuvuus tuo lisäarvoa sekä suunnitellulle tutkimukselle että oman tutkijanuran kehitykselle. Tärkeänä pidettiin sitä, että hakemuksessa perustellaan erikseen a) aineiston keruuseen ym. liittyvä liikkuvuus ja b) akateemisen uran edistämiseen liittyvä liikkuvuus. Hakemusten englannin kieltä pidettiin keskimäärin hyvänä. Toistuvasti huomautettiin kuitenkin siitä, että julkaisuluetteloissa on tärkeää kääntää englanniksi suomenkielisten artikkelien, lehtien ja teosten nimet. Kuten jo todettiin, tutkijatohtoreiden hakemuksia pidettiin monessa paneelissa hyvin korkeatasoisina. Panelistit olivat vaikuttuneita siitä, kuinka ammattitaitoisella otteella nuoret tutkijat rakentavat akateemista uraansa. Toisaalta paneelipalautteissa muistutettiin, että vähemmän on monesti enemmän: mikäli suunnitelmassa esitellään hyvin monia osatavoitteita ja näkökulmia, kokonaisuus voi näyttäytyä fokusoimattomana tai liian kunnianhimoisena. Lisäksi painotettiin sen tärkeyttä, että tutkijatohtori uskaltaa riittävästi irrottautua väitöskirjastaan ja esittää uudenlaisia kysymyksenasetteluita. Hakemuksen viimeistelyssä varttuneemman tutkijan tuki ja palaute nähtiin tutkijatohtorille kullanarvoiseksi. Akatemiatutkijoiden hakemuksissa paneelit havaitsivat samantyyppisen puutteen kuin tutkijatohtorien hakemuksissa: aiemmasta tutkimuksesta ei aina ollut irtauduttu riittävästi. Osassa hakemuksista olisi lisäksi ollut tarpeen panostaa enemmän kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden huomiointiin sekä liikkuvuuteen. Akatemiahankkeen hakijoita panelistit kehottavat panostamaan hakemuksen yhtenäisyyteen ja koossapysyvyyteen. On tärkeää varmistaa, että hankkeen osatutkimukset tukevat toisiaan ja vievät hanketta yhteiseen suuntaan. Tieteidenvälisiin työpaketteihin (work packages) jaettujen hakemusten ongelmana pidettiin toisinaan sitä, että hankkeen kokonaistavoite jäi epäselväksi. Työpaketit olivat yleensä järkevästi fokusoituja ja vakuuttavia, mutta niiden arvoa suhteessa kokonaisuuteen olisi ollut tarpeen tuoda enemmän esiin. Lisäksi paneeleissa muistutettiin, että tohtoriopiskelijoita ei tulisi ottaa hankkeeseen pelkästään tutkimusapulaisiksi vaan hankkeen tulisi myös edistää heidän tutkijankoulutustaan. TIETEENALAKOHTAISET PANEELIPALAUTTEET Akatemiaprofessori (monitieteinen paneeli): Paneeli oli vaikuttunut arvioitujen hakemusten korkeasta tasosta nelosta ( erittäin hyvä ) heikompia arvosanoja ei tarvinnut antaa. Jotkin hakemukset olivat korkeimman arvosanan veroisia, mistä paneeli oli erityisen mielissään.

3 (7) Filosofia: Paneeli piti hakemusten tieteellistä laatua erittäin hyvänä suhteessa kansainväliseen tasoon. Erityisesti kansainvälisen yhteistyön ja liikkuvuuden suunnittelu teki paneeliin vaikutuksen. Joidenkin hakemusten ongelmana paneeli piti kuitenkin sitä, että keskityttiin liikaa hakijan kompetenssin osoittamiseen ja liian vähän tutkimuksen laadukkuuden osoittamiseen. Jotkin hakemukset olisivat voineet olla paneelin mielestä kunnianhimoisempia. Niissä olisi voitu esittää rohkeammin uusia avauksia. Historia paneeli 1: Paneeli piti arvioimiaan hakemuksia kiinnostavina ja monipuolisina. Hakemusten tieteellinen laatu arvioitiin kauttaaltaan korkeaksi. Paneeli olikin harmissaan siitä, ettei Suomen Akatemia todennäköisesti pysty rahoittamaan kaikkia erinomaisen hakemuksen jättäneitä tutkijoita. Hakemuksissa osoitettua tieteidenvälisyyttä pidettiin tervetulleena. Toisaalta osa hakemuksista olisi paneelin mielestä istunut ehkä paremmin sosiaalitieteisiin. Paneeli kehottaakin harkitsemaan tarkkaan, minkä tutkimusalan merkitsee hakemuksessa ensisijaiseksi. Lisäksi joissain hakemuksissa olisi ollut tarpeellista, että tutkimuksen relevanssia ja vaikuttavuutta olisi käsitelty laaja-alaisemmin ja perusteltu selväsanaisesti, miksi tutkimus on merkityksellinen myös tietyn erikoisalan ulkopuolella. Paneeli toivoo, että ei-englanninkielisten julkaisujen nimet käännettäisiin englanniksi Historia paneeli 2: Paneeli haluaa tähdentää, että sen mielestä kaikki arvosanan 5 saaneet hakemukset ansaitsisivat rahoituksen. Osa näistä hakemuksista lähenteli jopa korkeinta arvosanaa 6. Heikompien arvosanojen saajia kannustetaan panostamaan vielä enemmän tutkimuksen innovatiivisuuden ja merkittävyyden osoittamiseen. Sinänsä vankoille mutta tavanomaisille tutkimuksille, joissa tutkijan on tarkoitus työskennellä yksin lähdeaineiston äärellä koko tutkimuskauden ajan, paneeli antoi korkeintaan arvosanan 4. Jotkin hakemukset taas näyttäytyivät raadille hyvin innovatiivisina mutta suuririskisinä: tieteellistä läpimurtoa ei todennäköisesti saavutettaisi. Joidenkin tutkimussuunnitelmien ongelmana paneeli piti sitä, että niissä tavoiteltiin sellaisten tutkijantaitojen hankkimista, jotka hakijalla olisi tullut olla jo entuudestaan. Toisissa hakemuksissa taas ei ollut perusteltu, mihin tavoiteltuja taitoja tarvitaan. Paneeli kehottaa hakijoita miettimään tarkkaan, millaista osaamista hakijalta voidaan odottaa eri rahoitusmuodoissa (esim. akatemiatutkija versus tutkijatohtori). Paneeli kiinnitti huomioita myös tutkimussuunnitelmissa esitettyihin hypoteeseihin, jotka toisinaan samastettiin oletuksiin. Ongelmana on, että koko tutkimukselta putoaa pohja, mikäli tällainen hypoteesi, monesti itsestäänselvyys, osoittautuukin pitämättömäksi. Toisinaan taas oli epäselvää, mitä hypoteeseja tutkimuksessa aiotaan testata. Paneeli muistutti, että hypoteesien asettaminen on olennainen osa historiantutkimusta. Paneelin mielestä monien hakemusten puutteena oli myös se, ettei tutkimuksen metodologisia valintoja kuvattu riittävän uskottavasti tai yksityiskohtaisesti. Seurauksena oli hakemuksen yleisarvosanan merkittävä heikentyminen. Käytännön toteuttamissuunnitelmaksi ei paneelin mukaan riitä se, että kertoo vierailevansa kirjastoissa ja museoissa tai että kertoo tekevänsä tapaustutkimuksen. Yksityiskohtaisuutta ja selväsanaisuutta tarvitaan myös aineiston keruun kuvaukseen. Ihmismaantiede: Paneelin arvioimista hakemuksista parhaat edustivat hyvää eurooppalaista tasoa. Keskimäärin hakemusten tieteellinen laatu vaihteli kuitenkin kohtalaisesta heikkoon. Hakemusten yleisimmiksi heikkouksiksi paneeli mainitsi metodologisten lähtökohtien riittämättömän esittelyn sekä epäselvyydet tutkimuskysymysten ja teoreettisen viitekehyksen välillä. Jotkin tutkimusasetelmat näyttäytyivät paneelille liian kunnianhimoisina ja fokusoimattomina: tapaustutkimuksia tai näkökulmia oli tutkimussuunnitelmassa yksinkertaisesti liikaa. Kansantaloustiede: Paneeli arvioi, että hakemusten tieteellinen laatu oli parhaimmillaan hyvää eurooppalaista tasoa. Valitettavana paneeli piti sitä, että hyvin harvat hakijat olivat kiinnostuneita kansainvälisen tutkijanuran rakentamisesta. Paneelin mielestä suomalaisen tutkimuksen vaikuttavuus kasvaisi, mikäli suomalaiset olisivat vahvemmin yhteydessä kansainvälisiin etenkin eu-

4 (7) rooppalaisiin tutkimusverkostoihin. Lisäksi paneeli kiinnitti huomiota siihen, että monesta hakemuksesta puuttui selväsanainen ja reflektiivinen kuvaus siitä, kuinka tutkimus käytännössä toteutettaisiin (esim. aineiston valinta ja menetelmät). Tämän puutteen paneeli havaitsi etenkin laadullista tutkimusta edustavissa hakemuksissa. Paneeli kannustaa pyytämään hakemuksesta vertaispalautetta ennen sen lähettämistä Suomen Akatemialle. Kasvatustiede paneeli 1: Paneeli piti hakemusten tieteellistä tasoa vaihtelevana mutta yleisesti ottaen korkeana. Kasvatustiede paneeli 2: Paneelin mielestä hakemukset edustivat hyvää kansainvälistä tasoa. Tutkimusaiheet olivat kiinnostavia, ja niiden kirjo oli ilahduttavan laaja. Selvästi suosituinta oli korkeakoulututkimus. Hakemusten yleisimpänä ongelmana paneeli piti epäselvästi tai heikosti rakennettua tutkimusasetelmaa ja menetelmäkehystä. Myös vuoropuhelua aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa olisi voinut olla enemmän, samoin tutkimuseettisten kysymysten käsittelyä. Tutkijatohtorien hakemusten laadussa paneeli havaitsi melko paljon vaihtelua. Osa hakijoista olisi hyötynyt vahvemmasta tutkimusympäristöstä, esimerkiksi yhteydestä johonkin laajempaan tutkimushankkeeseen. Lisäksi tutkijatohtorien liikkuvuussuunnitelmissa havaittiin toistuvia puutteita. Paneeli huomauttaa, että on tärkeää erottaa toisistaan a) aineiston keruuseen liittyvä liikkuvuus ja b) akateemisen uran edistämiseen liittyvä liikkuvuus. Kehitystutkimus: Paneelin mielestä hakemusten tieteellinen laatu oli kansainvälisesti vertailtuna hyvä. Kaikkein vahvimmat hakemukset tulivat tutkijatohtoreilta. Hankehakemusten toistuvaksi ongelmaksi paneeli mainitsee sen, ettei hankkeiden lähtökohtia perusteltu riittävän vahvasti. Ei esimerkiksi kerrottu, miksi vertailuun on otettu juuri tietyt maat. Toisinaan myös hankkeen kokonaistavoite jäi panelisteille epäselväksi. Joidenkin hakemusten puutteeksi koettiin se, ettei kenttätyölle ja mentoroinnille ollut varattu riittävästi aikaa. Liikkuvuussuunnitelmissa paneeli kiinnitti huomiota siihen, että liikkuvuus painottui globaalin pohjoisen sisälle tai suuntautui sieltä etelään. Paneeli huomauttaa, että olisi tärkeää edistää myös globaalissa etelässä toimivien tutkimuskumppaneiden liikkuvuutta. Avoimen tieteen kannalta paneeli toivoo, että jatkossa tehtäisiin enemmän selkoa siitä, kuinka tutkimusaineistoja hallinnoidaan eri suorituspaikkojen välillä. Lisäksi paneeli muistuttaa, että etenkin taloustieteeseen painottuneiden hakemusten arvioinnissa myös julkaisusuunnitelmalla on painoarvoa Kielitiede paneeli 1: Paneelin mielestä monet hakemuksista olivat tieteelliseltä tasoltaan erinomaisia, jotkin jopa poikkeuksellisen hyviä. Hieman heikompien hakemusten ongelmana oli, että tutkimuksen merkitystä ei perusteltu riittävästi tai tutkimussuunnitelma esitettiin liian yleisellä tasolla. Lisäksi paneeli pani merkille, että tieteidenvälisyys oli ymmärretty hakemuksissa hyvin monin eri tavoin. Kielitiede paneeli 2: Paneeli oli vaikuttunut hakemusten korkeasta kansainvälisestä tasosta. Erityisesti tutkijatohtoreiden hakemuksia pidettiin erinomaisina. Paneeli piti tätä suomalaisen kielitieteen tulevaisuuden kannalta hienona asiana. Hakijoiden kansainvälinen verkostoituneisuus arvioitiin kautta linjan erinomaiseksi. Tutkimusaiheista paneeli huomauttaa, että huippuyksikköjen ohjausvaikutus on ilmeinen. Tiettyjen aiheiden liikatuotannosta ei toistaiseksi ole kyse, mutta asiaa kannattaa pitää silmällä, jottei ongelmia kehity vastaisuudessakaan. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta paneeli kannustaa pohtimaan myös Suomea laajemmassa mittakaavassa. Kognitiiviset neurotieteet: Paneeli oli tyytyväinen hakemusten tieteelliseen tasoon. Kansainvälisen vaikuttavuuden kannalta paneeli suosittelee kuitenkin jatkossa panostamaan enemmän hakemuksen kieliasuun. Etenkin tutkimuksen lähtökohdat (metodit, tutkimusideat) tulisi kuvata ymmärrettävästi ja havainnollisesti. Paneeli kannustaa harjoittelemaan hakemusten kirjoittamista työpajoissa.

5 (7) Kulttuurien tutkimus: Paneeli piti hakemusten tieteellistä laatua vaikuttavana suhteessa kansainväliseen tasoon. Paneeli olisi kuitenkin toivonut menetelmien ja käytännön toteutuksen kuvauksiin lisää täsmällisyyttä. Antropologisesti painottuneiden hakemusten toistuvana ongelmana pidettiin sitä, että kenttätutkimukselle oli kohdennettu liian vähän aikaa. Yleisellä tasolla kiinnitettiin huomiota siihen, että lähes kaikki hakijat olivat naisia. Paneelin mielestä olisi hyvä selvittää ja keskustella, mistä on kyse. Liiketaloustiede paneeli 1: Paneeli piti hakemuksia korkeatasoisina ja eurooppalaisittain vertailukelpoisina. Hakemukset olivat tavoitteiltaan ja lähestymistavoiltaan monipuolisia, mikä teki paneeliin vaikutuksen. Hakemuksissa esitettiin hyvin innovatiivisia ja omaperäisiä tutkimusideoita. Paneeli pitää tätä vahvana näyttönä siitä, että Suomessa tehdään arvokasta ja kiinnostavaa liiketaloustieteen tutkimusta. Paneeli kiinnitti huomiota siihen, että vain harvat tutkimukset olivat tutkimusotteeltaan positivistisia. Liiketaloustiede paneeli 2: Paneelin mukaan hakemukset eivät yllä kansainväliselle huipputasolle. Konsortiohakemuksia paneeli piti keskimäärin muita vahvempina. Monia tutkijatohtoreiden hakemuksia olisi voinut parantaa se, että hakija olisi saanut enemmän tukea varttuneemmalta tutkijalta. Ansioluetteloihin paneeli kannustaa lisäämään tiedon myös siitä, kuinka hakijan ohjaamat jatko-opiskelijat ovat valmistuttuaan työllistyneet. Tällainen tieto olisi näyttöä ohjauksen ja tutkijakoulutuksen tasosta. Oikeustiede: Paneeli piti hakemuksia kansainvälisesti arvioiden korkeatasoisina. Monen hakemuksen puutteeksi havaittiin kuitenkin se, että liikkuvuudelle ei ollut esitetty tutkimuksellista perustelua: ei kerrottu, minkä lisäarvon suunniteltu liikkuvuus toisi tutkimukselle. Tämä puute vaivasi etenkin tutkijatohtorien hakemuksia. Julkaisuluetteloista paneeli muistutti, että suomenkielisten julkaisujen nimet on hyvä kääntää englanniksi. Psykologia: Paneelin mielestä suurin osa hakemuksista oli kansainvälisesti arvioiden erittäin hyviä ellei erinomaisia. Mukaan mahtui myös muutamia poikkeuksellisen hyviä hakemuksia. Paneeli piti valitettavana, ettei Suomen Akatemia todennäköisesti pysty tarjoamaan rahoitusta kaikille erinomaisen hakemuksen jättäneille. Pitkittäistutkimuksista paneeli huomauttaa, että vaikka alan tutkimus on Suomessa tasokasta, pitkittäistutkimukset myös rajoittavat hakijoita ja sitovat rahaa. Paneelin mielestä pitkittäistutkimusta tekevien hakijoiden pitäisi osoittaa tutkimusideansa innovatiivisuus hieman perusteellisemmin kuin muiden hakijoiden. Sosiaalitieteet paneeli 1: Suurin osa hakemuksista oli paneelin mielestä hyviä tai erittäin hyviä suhteessa kansainväliseen tasoon. Erityisesti nuorten tutkijoiden vahva potentiaali teki paneeliin vaikutuksen. Hakemusten kysymyksenasettelut olivat relevantteja ja monesti myös innovatiivisia. Monesti hakemuksissa olisi kuitenkin voitu kuvata yksityiskohtaisemmin, kuinka tutkimus aiotaan toteuttaa. Eksplisiittisiä tutkimushypoteeseja muotoiltiin harvoin, ja analyysistrategioiden ja metodien kuvaukset olivat monesti niukkasanaisia. Myös kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden huomioinnissa oli paneelin mielestä paikoin toivomisen varaa, samoin kieliasussa. Joistain hakemuksista syntyi paneelille vaikutelma, että hakija oli kiinnostuneempi aineistonsa hallinnasta kuin sosiaalisten ilmiöiden ymmärtämisestä. Sosiaalitieteet paneeli 2: Paneeli arvioi hakemusten laadun verrattain hyväksi suhteessa kansainväliseen tasoon. Monien hakemusten heikkoutena paneeli piti kuitenkin sitä, ettei empiiristä tutkimusongelmaa ollut kiinnitetty mihinkään teoriakehykseen. Sosiaalitieteet paneeli 3: Paneelin mukaan 40 % hakemuksista ylsi kansainväliselle huipputasolle eli arvosanaan 5 tai 6. Erityisen laadukkaina paneeli piti tutkijatohtoreiden hakemuksia. Sen sijaan monien akatemiahanke-hakemusten ote olisi paneelin mielestä voinut olla energisempi ja innovatiivisempi. Lisäksi olisi ollut syytä varmistaa, että hakemuksessa on kuvattu kaikki vaa-

6 (7) ditut asiat. Paneelin yleisviesti suomalaisille tutkijoille on: ottakaa kansainväliset eettiset käytänteet paremmin haltuun ja huomioikaa ne hakemuksessa. Esimerkiksi käyttäjälähtöistä tutkimusta suunniteltaessa tulisi huomioida tutkittavan yhteisön osallisuus tutkimuksen suunnitteluun ja toteutukseen (co-production). Tärkeää on kuvata myös se, kuinka tutkittavilta hankitaan suostumus ja kuinka heitä informoidaan tutkimusasetelmasta. Tiedon on oltava salailematonta ja yleistajuista. Lisäksi paneeli haluaa muistuttaa, että laadullisen tutkimuksen periaatteisiin ei kuulu hypoteesien asettaminen. Sukupuolen tutkimus: Paneeli oli vaikuttunut hakemusten kovasta tasosta: moni edusti alansa kansainvälistä huippua, ja keskimäärinkin tieteellinen taso oli hyvä tai erittäin hyvä. Paneeli piti hakemusten tieteidenvälistä otetta vahvana. Paneelia ilahdutti myös se, että lähes kaikissa hakemuksissa kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön merkitys oli suuri. Monet hakijoista tekivät yhteistyötä alansa huippututkijoiden kanssa. Taiteiden tutkimus: Paneeli piti etenkin tutkijatohtorien ja akatemiahankkeiden hakemuksia erittäin hyvinä suhteessa kansainväliseen tasoon. Paneelin mielestä tämä osoittaa, että suomalaiset yliopistot ovat onnistuneet antamaan hakijoille asianmukaista taustatukea. Myös hakemusten monitieteisyys teki paneeliin vaikutuksen. Osassa akatemiatutkijoiden hakemuksia olisi ollut tarpeen panostaa enemmän kansainväliseen liikkuvuuteen. Teologia ja uskontotiede: Paneeli arvioi, että hakemukset olivat keskimäärin samaa tasoa kuin muissa Pohjoismaissa eivät parempia eivätkä huonompia. Valtiotieteet: Paneelin huomio kiinnittyi siihen, että tutkijatohtorien hakemukset eivät keskimäärin yltäneet kansainväliselle huipputasolle. Monen hakemuksen omaperäisyyttä ja innovatiivisuutta heikensi paneelin mukaan se, että tutkimussuunnitelmassa ei riittävästi irrottauduttu väitöskirjan kysymyksenasetteluista. Paneeli valitteli myös sitä, että monet hakijat jatkoivat yhteistyötä ohjaajiensa kanssa eivätkä pyrkineet itsenäistymään. Toteutussuunnitelmiin paneeli olisi toivonut lisää yksityiskohtaisuutta erityisesti sen suhteen, kuinka teoria ja empiria sidotaan toisiinsa. Liikkuvuussuunnitelmia olisi paneelin mielestä voinut perustella paremmin. Paneelille jäi vaikutelma, että monelle hakijalle liikkuvuus on pakkopullaa. Paneeli haluaa muistuttaa, että liikkuvuuden voi toteuttaa monin eri tavoin ja erilaiset tarpeet huomioiden. Akatemiatutkijan hakemuksissa havaitsi samantyyppisen puutteen kuin tutkijatohtorien hakemuksissa: aiemmasta tutkimuksesta ei aina ollut irtauduttu riittävästi. Viestintätieteet: Paneelin mielestä hakemusten laatu oli parantunut edellisvuodesta, ja monet hakemukset olivat jo lähellä kansainvälistä tasoa. Tutkimusaiheita pidettiin ajankohtaisina ja kansainvälisesti relevantteina. Paneeli oli mielissään, että tutkimusasetelman ja menetelmien suunnittelussa on aiempaa paremmin huomioitu kansainväliset käytänteet. Lisäksi paneeli vaikuttui siitä, kuinka ammattitaitoisella otteella nuoret tutkijat rakentavat akateemista uraansa. Toisaalta paneeli kiinnitti huomiota siihen, että monet Suomi-aiheiset hakemukset epäonnistuivat puhuttelemaan ulkomaista yleisöä. Hakemuksia olisi parantanut se, että kansallisten ilmiöiden tarkastelulle olisi luotu vahvempi teoreettinen viitekehys. Vuoropuhelua kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kanssa olisi ylipäänsä saanut olla enemmän. Yleisneuvonaan paneeli esittää, että teorian, menetelmien ja tutkimuskysymysten välille on luotava vahva ja selväsanaisesti ilmaistu yhteys. Lisäksi on tärkeää kertoa, kuinka tutkimus aiotaan käytännössä toteuttaa. Nuorille tutkijoille paneeli suosittelee, että he pyytäisivät hakemuksen laadintaan apua varttuneemmalta tutkijalta. Kaiken kaikkiaan paneeli on sitä mieltä, että suomalainen viestinnän tutkimus on mennyt merkittävästi eteenpäin. Suomalaisia kannustetaan kuitenkin olemaan vielä näkyvämmin esillä kansainvälisillä areenoilla ja julkaisemaan vielä enemmän kansainvälisissä journaaleissa.

7 (7) Yhteiskuntatieteellinen ympäristöntutkimus (yhteispaneeli biotieteiden ja ympäristötieteen tutkimuksen yksikön kanssa): Kokonaisuudessaan paneeli oli tyytyväinen hakemusten laatuun. Se pani kuitenkin merkille, että tutkimusten käsitteellisiä ja metodologisia lähtökohtia ei aina ollut sidottu toisiinsa riittävän vahvasti. Lisäksi metodologian kuvaus olisi voinut olla yksityiskohtaisempaa; paikoin suunnitelmien toteuttamiskelpoisuutta oli vaikea arvioida