Maahanmuuttajia pitää hoitaa, muttei meidän laitoksessa Kartoitus Helsingin kaupungin lastensuojelulaitoksissa työskentelevien ohjaajien ja hoitajien maahanmuuttaja-asenteista vuonna 2002 Tuomas Isola Opinnäytetyö, syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
1 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ Isola Tuomas, Maahanmuuttajia pitää hoitaa, muttei meidän laitoksessa, Helsinki 2002, 72 sivua s.2 liitettä Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys ja kasvatusalan koulutusohjelma, Sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK) Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, onko lastensijaishuollon ammattilaisilla riittäviä tiedollisia, tunneperäisiä ja toiminnallisia valmiuksia vieraiden kulttuurien kohtaamisen. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, miten lastensuojelussa työskentelevät hoitajat ja ohjaajat suhtautuvat maahanmuuttajiin sekä heidän yhteiskuntaan integroitumiseen, maahanmuuttoon ja maahanmuuttaja-asiakkaiden hoitamiseen Helsingin kaupungin lastensuojelulaitoksissa. Tutkimukseni on kvantitatiivinen. Tutkimusaineistona on strukturoitu kyselylomake, jossa on kahdeksan sivua ja 28 kysymystä tai asenteellista väittämää. Tutkimuksen kohderyhmänä on Helsingin kaupungin lastensuojelulaitosten ohjaajat ja hoitajat. Vein henkilökohtaisesti kyselylomakkeet kolmeen erityyppiseen lastensuojelulaitokseen. Kyselyjä vein yhteensä 96 kappaletta ja vastauksia saapui 70 kappaletta. Tutkimusaineiston kerättiin lokakuussa 2002. Empiirisen tutkimuksen mukaan hoitajat ja ohjaajat haluavat, että maahanmuuttaja-asiakkaita hoidetaan Helsingin kaupungin lastensuojelulaitoksissa. Hoitajat ja ohjaajat haluavat lisäksi, että maahanmuuttaja-asiakkaat hoidetaan samoissa laitoksissa kuin suomalaiset lapset ja nuoret. Vastaajista vähän yli puolet olisi valmiita työskentelemään maahanmuuttajille tarkoitetussa lastenkodissa. Ulkomaalaisten työnhakijoiden ja pakolaisten maahanmuuttoon työntekijät suhtautuivat suvaitsevaisesti. Vastaajat haluavat, että maahanmuuttajat säilyttävät oman kielensä ja kulttuurinsa. Toisaalta, jos maahanmuuttajat aikovat jäädä asumaan Suomeen, heidän tulisi oppia suomalaisen yhteiskunnan tavat ja kulttuuri. Maahanmuuttajien tulisi myös osata suomen kieli saadakseen suomen kansalaisuus. Suurin osa hoitajista ja ohjaajista kokee, ettei heillä ole tarpeeksi tiedollisia valmiuksia kohdata asiakkaita vieraista kulttuureista. Vastaajat haluavat käytännönläheistä koulutusta monikulttuurisuuteen. Maahanmuuttajiin suhtaudutaan yleisellä tasolla suvaitsevaisemmin kuin yksilöllisellä tasolla. Asiasanat: maahanmuuttajat, kvantitatiivinen tutkimus, asenteet ja lastensuojelulaitokset
2 ABSTRACT Tuomas, Isola. Attitudes and Emotions of Professional Nurses and Counsellors in Dealing with Young Immigrants and Refugees. Helsinki 2002, 72 pages, 2 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Bachelor of Social Sci-ences; Bachelor of Parish Social Services. The purpose of the study is to find out if the professional nurses and counsellors of child welfare institutional care have enough knowledge, skills or resources to meet those of foreign cultures. Also, the purpose of the study is to survey how nurses and counsellors feel about immigrants and their integration into Finnish society. How do nurses and counsellors feel about working with immigrants and should immigrant clients be separated from Finnish clients? This is a quantitative study. The study data was gathered using a questionnaire that includes 8 pages and 28 structured questions or statements. The target group was the workers of the child welfare unit in the City of Helsinki. I brought the questionnaires to three different kinds of child welfare institutions in person, a children s home, a youth home and a reception and assessment home for youth and children. I delivered 96 questionnaires and 70 questionnaires were returned in September 2002. The study found that most nurses and counsellors believed that immigrant clients should be taken care of in Helsinki City institutions. Only a little over 50 present of the respondents would like to work as nurses or counsellors in an institution meant only for immigrants. The study showed that nurses and counsellors have tolerant attitudes and emotions toward both foreign work applicants and refugees. The respondents felt that immigrants need to maintain their own language and culture, but, if immigrants are here to stay in Finland, they should also learn the habits and manners of Finnish society. In order to get Finnish citizenship, immigrants must also learn the Finnish language. Most of the nurses and counsellors felt that they do not have enough knowledge, skill or resources to meet those from foreign cultures. The respondents wanted to educate themselves in multiculturalism in a very practical way. However, it came up that the workers are more tolerate on a general level than when these issues effect their private lives. Keywords: immigrants, refugee, quantitative study, attitudes, child welfare institutional care
3 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 5 2 LASTENSUOJELUTYÖ 7 2.1 Lastensuojelun tavoitteet ja pääperiaatteet 7 2.2 Omahoitajuus lastensuojelussa 10 2.2.1 Lapsen tai nuoren samaistuminen omahoitajaan 11 2.2.2 Riippuvuussuhde omahoitajaan 11 2.2.3 Maahanmuuttajalapset lastensuojelussa 12 3 MAAHANMUUTON RAKENNE 13 3.1 Maahanmuuttajaryhmät 13 3.2 Kotouttamisohjelma 15 3.3 Helsingin kaupungin maahanmuuttajaohjelma 18 4 TUTKIMUSONGELMA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 19 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 20 5.1 Tutkimusaineisto 20 5.2 Tutkimusmenetelmät 21 6. TUTKIMUKSEN TULOKSET 23 6.1 Taustatekijät 23 6.2 Suhtautuminen lastensuojelussa tehtävään maahanmuuttajatyöhön 26 6.3 Suhtautuminen ulkomaalaisten maahanmuuttoon 36 6.4 Suhtautuminen maahanmuuttajiin suomalaisen yhteiskunnan jäseninä 43
4 7 TUTKIMUSTULOSTEN YHTEENVETO 46 8 POHDINTAA 52 LÄHTEET 57 LIITTEET 59 Liite 1 Kyselykaavake Liite 2 Tutkimuslupa
5 1 JOHDANTO Maahanmuuttajien lisääntyminen pääkaupunkiseudulla on lisännyt myös maahanmuuttajien lukumäärää lastensuojelulaitoksissa. Perinteisen lastensuojelutyön lisäksi lastensuojelun ammattilaiset ovat nyt uuden haasteen edessä. Maahanmuuttajien kohtaaminen ja hoitaminen lastensuojelulaitoksissa tuo uutta perspektiiviä työhön. Työntekijöiden tulee asettaa itselleen uusia tavoitteita työssä onnistumisen ja viihtymisen vuoksi. Työ lastensuojelulaitoksessa vaatii paljon ja antaa paljon. Aikuisen tehtävänä laitoksessa on tarjota huolenpitoa, turvallisuutta ja luotettavuutta. Ohjaajien ja hoitajien yhtenä tavoitteena on luoda terve ihmissuhde aikuisen ja lapsen välille. Olen havainnut kuitenkin työssäni eri lastensuojelulaitoksissa yllättävän paljon avuttomuutta sekä tiedon, taidon ja rohkeuden puutetta, kun asiakkaaksi saapuu maahanmuuttajataustainen asiakas. Kun ihminen joutuu kohtaamaan vaikeita asioista, hän helposti verhoutuu avuttomaksi osaajaksi ja kehittää eräänlaisen kuoren ympärilleen. Kuori suojaa ihmistä ulkoisesti ikäviltä ja vaikeilta asioilta. Ihmisen ei tarvitse miettiä ja pohtia, mistä hänen ajatuksensa johtuvat ja miksi hän näin ajattelee. Työn laadun kehittämisen ja ihmisenä kasvamisen kannalta ihmisen tulisi kuitenkin pystyä avoimesti vastaanottamaan uusia toimintatapoja ja malleja vanhojen, turvallisten toimintatapojen rinnalle. Ihmisten tulisi päästä vertaamaan omaa ajatusmaailmaansa muiden vastaavaan ja kehittää sitä. Joskus on hyvä pysähtyä arvioimaan asioita. Asioiden ulkoistaminen, esimerkiksi asioiden paperille kirjoittaminen, voi edesauttaa uusien näkökulmien löytämisessä. Tutkimukseni tarkoituksena on kysymysten avulla saada lastensuojelun ammattilaiset pohtimaan näitä asioita. Kyselyn
6 päämääränä on saada tietoa lastensuojelulaitosten hoitajien ja ohjaajien mielipiteistä ja asenteista maahanmuuttajia kohtaan sekä aktivoida työntekijät miettimään omia asenteitaan ja peilaamaan kysymysten herättämiä ajatuksia työntekoon. Maahanmuuttajien osuus Suomen väestössä on kasvanut. Viime vuosikymmenen aikana maamme ulkomaalaisväestö nelinkertaistui. Hyvin erilaisista kulttuureista tulleet maahanmuuttajat ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina, paluumuuttajina, pakolaisina tai siirtolaisina. Maahanmuuttajat hakeutuvat usein suuriin kaupunkeihin, etenkin pääkaupunkiseudulle, vaikka heitä sijoitetaan kuntiin ympäri Suomea. Ulkomaalaisista melkein puolet asuu Helsingin seudulla. Jos maahanmuuton syyt ovat erilaisia, erilaisia ovat myös ne syyt, minkä takia tehdään huostaanottoja tai lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteitä maahanmuuttajalasten ja nuorten keskuudessa. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston alaisuudessa toimii Yhteispalveluosasto, jonka toimikuvaan kuuluu Lasten sijaishuoltotoimisto. Lasten sijaishuoltotoimiston alaisuudessa toimii Helsingin kaupungin omistamia lastenkoteja, nuorisokoteja sekä arviointi- ja vastaanottolaitoksia. Näissä edellä mainituissa kodeissa ja laitoksissa työskentelee useita satoja hoitajia ja ohjaajia, joiden työnä on lasten ja nuorten kasvatus ja turvallisen vanhemmuuden puolesta puhuminen. Itse olen työskennellyt lasten sijaishuoltotoimiston alaisuudessa kohta viisi vuotta. Tutkimuksessani kartoitan Helsingin kaupungin lasten sijaishuollossa työskentelevien ohjaajien ja hoitajien mielipiteitä sekä asenteita maahanmuuttajia kohtaan kvantitatiivisella survey-tutkimusmenetelmällä. Apuna käytän kyselylomakkeita. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on pohtia kyselyn kautta onko mahdollista tehdä haastavaa ja molemminpuolista oma-ohjaajatyötä maahanmuuttajalapsen tai nuoren kanssa, jos omaohjaajalla on jyrkkä asenne maahanmuuttajia kohtaan.
7 Tutkimuksen avulla selvitän myös miten satunnaisesti valitut lastensuojelun ammattilaiset suhtautuvat ulkomaalaisten maahanmuuttoon ja pitäisikö Suomen vastaanottaa enemmän pakolaisia ja ulkomaalaisia työnhakijoita kuin tällä hetkellä. Selvitän myös, halutaanko maahamme tulevien ulkomaalaisten säilyttävän oman äidinkielensä ja kulttuurinsa vai halutaanko maahanmuuttajien omaksuvan suomalaiset tavat ja kulttuurin. Tavoitteeseeni kuuluu lisäksi selvittää, onko lastensuojelun ammattilaisilla riittäviä tiedollisia ja toiminnallisia valmiuksia vieraiden kulttuurien kohtaamiseen. Tutkin myös, haluavatko hoitajat ja ohjaajat sijoittaa lastensuojelun maahanmuuttajalapset ja -nuoret omiin laitoksiin. Kysyn, onko työntekijöillä kontakteja maahanmuuttajiin vapaa-ajalla. Sosiaali- ja terveysministeriö on päättänyt käynnistää yhdessä lääninhallitusten kanssa hankkeen, joka kerää tietoa maahanmuuttajalasten ja muiden vähemmistölasten lastensuojelun tarpeesta ja palvelujen toimivuudesta. Opinnäytetyöstäni voisi olla hyötyä hankkeelle. 2 LASTENSUOJELUTYÖ 2.1 Lastensuojelun tavoitteet ja pääperiaatteet Lastensuojelu on kunnallisen sosiaalitoimen toiminnallinen ja organisatorinen osa. Lastensuojelun tehtävänä on turvata ja edistää lasten subjektiivista ja objektiivista hyvinvointia. (Kyrönseppä Rautiainen 1993, 14). Lastensuojelulaissa lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta ja nuorella alle 21-vuotiasta. Perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun toteutumismuotoja ovat avohuolto, huostaanoton perusteella järjestettävä sijaishuolto joko perhehoitona tai laitoshoitona sekä sijaishuollon päättymisen jälkeinen jälkihuolto. (Mikkola & Helminen 1994, 28 31.)
8 Lastensuojelulain 1 :n mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Lain 2 :n mukaan lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen 1 :ssä mainitut oikeudet vaikuttamalla yleisiin kasvuoloihin, tukemalla huoltajia lasten kasvatuksessa sekä toteuttamalla perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua. Lapsen vanhemmilla on päävastuu lapsistaan ja heidän kasvatuksestaan. Lapsi on itsenäinen yksilö, jolla on oikeus osallistua omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin ikänsä ja kehitystasonsa mukaan. Yhteiskunnan ja erityisesti sosiaalihuollon tehtävänä on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Perhettä ja lasta on tuettava ensisijaisesti heidän omassa asuinympäristössään. Perheen mahdollisesti tarvitsema kasvatuksen tuki on järjestettävä nopeasti, niin että voitaisiin välttyä pitkäaikaiselta avun tarpeelta. (Huostaanotto 1999, 8.) Lastensuojelussa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Lapsen etua selvitettäessä on erityisen tärkeää ottaa huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide, perehdyttävä lapsen kasvuoloihin sekä arvioitava, miten eri lastensuojelutoimet todennäköisesti vaikuttavat lapsen kehitykseen. (Nikkinen, 1999.) Lasten sijaishuollolla tarkoitetaan lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolelle. Sijaishuoltoon voidaan sijoittaa vain sosiaalilautakunnan huostaan ottama lapsi. Lastensuojelulain 29 :n mukaan lastensuojelulaitoksia, joissa voidaan järjestää lapsen sijaishuoltoa ja laitoshuoltoa tukitoimena ovat lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit sekä muut näihin rinnastettavat lastensuojelulaitokset. Lastensuojelulaitoksia ylläpitävät kunnat, yksityiset järjestöt, säätiöt tai vastaavat sekä valtio. Lastensuojelullisiin toimenpiteisiin ryhtyessä pyritään ensisijaisesti auttaa lasta tai nuorta ja heidän perhettään tai huoltajiaan avohuollon tukitoimilla.
9 Lastensuojelulain 12 :n mukaan sosiaalilautakunnan on ryhdyttävä avohuollon tukitoimiin viipymättä, jos kasvuolot vaarantuvat tai eivät turvaa lapsen tai nuoren terveyttä tai kehitystä tai jos lapsi tai nuori käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Lastensuojelulain 14 :n mukaan lapselle voidaan järjestää avohuollon tukitoimena perhehoitoa tai laitoshuoltoa yhdessä hänen vanhempansa, huoltajansa tai sen henkilön kanssa, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on. Huostaanotto ja sijaishuollon järjestäminen ovat mahdollisia vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole lapsen edun kannalta tarkoituksenmukaisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi tai mahdottomiksi. Lisäksi edellytetään sijaishuollon olevan lapsen edun mukaista. (Sijaishuollon pakkotyöryhmän muistio 1999, 5 7.) Huostaanoton kriteereitä käsitellään lastensuojelulain 5. luvussa 16 :ssa. Kriteereinä pitää toteutua kolme eri kohtaa samanaikaisesti: 1) jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä, 2) jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään ja 3) jos avohuollon tukitoimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Lastensuojelulain 34 :n 1 momentin mukaan sosiaalilautakunnan on sijaishuollon päättymisen jälkeen aina järjestettävä lapselle tai nuorelle jälkihuolto tukemalla sijaishuollossa ollutta lasta tai nuorta sekä hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa tai kasvatuksessa lapsi tai nuori on. Tämä velvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 21 vuotta. Jälkihuoltovelvoite merkitsee sosiaalilautakunnalle velvollisuutta tukea lasta tai nuorta sijaishuollon antamisen jälkeen samalla tavoin kuin vanhemmat tavanomaisesti tukevat ja avustavat aikuistuvia ja itsenäistyviä lapsiaan. Nuori voi jatkaa asumistaan perheessä tai laitoksessa sijaishuollon
10 päättymisen jälkeenkin. Tällöin nuoren kanssa on sovittava asumiseen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. (Sijaishuollon pakkotyöryhmän muistio 1998, 12.) 2.2 Omahoitajuus lastensuojelussa Omahoitajamenetelmällä tarkoitetaan yksityisen lapsen tai nuoren järjestelmällistä ja suunnitelmallista hoitamista ja kasvattamista laitoshoidossa. Laitoksessa suoritetun työnjaon perusteella omahoitajalla on tietyissä rajoissa vastuu lapsen tai nuoren hoitamisesta tai kasvattamisesta. (Kyrönseppä Rautiainen 1993, 101.) Omahoitajasuhteella tarkoitetaan molemminpuolista ja vastavuoroista henkilökohtaista tunnesuhdetta aikuisen ja lapsen tai nuoren välillä. Kyrösepän ym. (Ibid., 101) mukaan aikuisen tehtävänä on tarjota huolenpitoa, turvallisuutta ja luotettavuutta. Jotta tämä onnistuisi, hänen on vastustettava ajoittain väistämättä syntyvää hylkäämisen haluaan. Aikuinen on lapselle tai nuorelle myös samaistumisen kohde. Lapsen tehtävänä on kehitysvaiheensa mukaisesti käyttää aikuista hyväkseen voimanlähteenään omassa kasvussaan. Jotta mainittujen tehtävien suorittaminen onnistuisi sekä aikuiselta että lapselta, suhteessa pitää olla molemminpuolista positiivista tunneväriä. Omahoitajan ja lapsen tai nuoren välinen suhde on kiintymissuhde. Helsingin kaupungin lasten sijaishuollossa työskentelevät hoitajat ja ohjaajat käyttävät hoito- ja kasvatusmenetelminään yksilöllistä omahoitajamenetelmää. Joissakin kaupungin laitoksissa käytetään parityöskentelyä omahoitajamenetelmän tukena. Näin ollen toinen omaohjaajaparista on usein tavoitettavissa, kun toinen on vapaalla. Omahoitajasuhde on ammatillinen tunnesuhde, jossa lapsen tai nuoren on mahdollista korjata niitä tunnekokemuksia, jotka ovat vinouttaneet hänen kehitystään.
11 Kehitystarpeidensa mukaan nuori tai lapsi voi kokea hoitosuhteen luotettavaksi, kokea kiintymystä tai riippuvuutta ja samaistua hoitajaansa ainakin osittain. 2.2.1 Lapsen tai nuoren samaistuminen omahoitajaan Lapsen ja nuoren persoonallisuuden kehitykselle on samaistumistapahtuma keskeisen tärkeä. Lapsi samaistuu tavallisimmin vanhempiinsa ja oppii prosessin vaikutuksesta monenlaisia asioita, kuten arvoja, asenteita ja tapoja. Oppimista ja samaistumista edistää positiivinen tunnesuhde. Silloin kun laitoshoidossa ja -kasvatuksessa on kysymys häiriöiden korjaamisesta ja ikään kuin uudelleen oppimisesta, samaistuminen omahoitajaan on välttämätöntä. Kun kyseessä on iso tai nuoruusiässä oleva lapsi, samaistuminen on erilaista kuin mitä se on normaalikehityksessä leikkiikäisellä. Se ei ole niin kokonaisvaltaista ja ehdotonta. Kysymyksessä saattavat olla osasamaistukset eli lapsen samaistuminen omahoitajaan osittain. (Kyrönseppä Rautiainen 1993, 102.) 2.2.2 Riippuvuussuhde omahoitajaan Sellainen lapsi tai nuori, joka on vaurioitunut kehityksessään jo varhain, on saattanut jäädä tyydyttämättä riippuvuuden tarpeissaan. Tämän takia hän tarvitsee mahdollisuuden asettua omahoitajasuhteessaan riippuvuussuhteeseen. Saattaa todella olla, että tämä riippuvuuden kokeminen on välttämätön ehto korjaavan kokemuksen syntymiselle. Omahoitaja joutuu hoidettavan monien tunteiden kohteeksi. Näitä tunteita ei ole helppo ottaa vastaan ja säilyttää. Lapsi ja nuori ei useinkaan itse kestä tunteitaan: ne saattavat hämmentää häntä ja saada käyttäytymään epäasiallisesti ja sopimattomaksi. Jos omaohjaaja sietää lapsen tunteet, kykenee ottamaan ne vastaan ja säilyttämään ne jonkin aikaa, hän näyttää
12 lapselle mallia siitä, että tällaisia tunteita on mahdollista kestää. Näin lapsen tai nuoren itsensä on mahdollista pyrkiä tulemaan kestävämmäksi omien tunteittensa hallinnassa. Omahoitajan tehtävä on hyvin vaativa, kun lapselle tai nuorelle pyritään tarjoamaan mahdollisuus korvaaviin kokemuksiin (Kyrönseppä Rautiainen 1993, 102.) 2.2.3 Maahanmuuttajalapset lastensuojelussa Maahanmuuttajanuorten osuus lastensuojelussa on kasvanut tasaisesti. Helsingin kaupunki tilastoi lastensuojelupalveluita käyttävät äidinkielen mukaan, ja vuonna 2000 käyttäjistä 11 prosenttia puhui äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Heidän käyntejään oli 800. Vuonna 2001 kaikissa maan kuudessa koulukodissa oli sijoitettuna maahanmuuttajanuoria. (Korva 2002.) Koulukodit ovat Suomen Valtion omistamia lastensuojelulaitoksia. Koulukotien määrää on vähennetty viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Nyt lukumäärä on vakiintunut. Vielä muutama vuosi sitten lastensuojelua tarvitsivat erityisesti yksin Suomeen tulleet lapset. Nyt kun tulijoiden määrä on vähentynyt, maahanmuuttajiin kohdistuva lastensuojelu on yhä enemmän perinteistä lastensuojelua. Maahanmuuttajalapset ja -nuoret kärsivät mielenterveys- ja päihdeongelmista sekä kouluvaikeuksista. Jotkut maahanmuuttajat ovat sotkeutuneet rikollisiin puuhiin. Ongelmat ovat siis samankaltaisia kuin muilla lastensuojelun asiakkailla. Maahanmuuttajaperheissä ongelmia aiheuttavat lisäksi kulttuurien väliset ristiriidat: vanhemmat haluavat pitää lapsensa oman kulttuurin piirissä, mutta lapset haluavat tuntea kuuluvansa suomalaiseen kulttuuriin. Suomessa on kaksi Folkhälsanin ylläpitämää kansainvälistä lastenkotia, joissa on paikka 14 maahanmuuttajalapselle. Lisäksi suurimmissa kaupungeissa on hoitolaitoksia, jotka on tarkoitettu vain maahanmuuttajille. (Korva 2002.) Helsingin kaupungin sijainhuollon yksikössä ei ole erikseen
13 maahanmuuttajille tarkoitettua lastenkotia tai nuorisokotia. Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat sijoitetaan niihin laitoksiin, missä on tilaa. Helsingissä on 19 omaa lastenkotia. Niistä yksi sijaitsee Lohjalla ja yksi Hyvinkäällä. Lastenkodit on Helsingissä jaettu kolmeen eri ryhmään niiden toimitavan perusteella: 1) arviointi- ja vastaanottolaitokset, 2) lastenkodit ja 3) nuorisokodit. 3 MAAHANMUUTON RAKENNE 3.1 Maahanmuuttajaryhmät Pakolainen on Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaissopimuksen mukaan henkilö, joka on kotimaansa ulkopuolella ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, eikä hänellä ole mahdollisuutta saada suojelua omassa maassaan. Esimerkiksi sota, köyhyys, nälänhätä tai luonnonkatastrofi eivät ole YK:n mukaan riittäviä syitä pakolaisaseman saamiseksi, vaan vainon tai sen uhan täytyy olla nimenomaan henkilökohtaista, pakolaiseksi pyrkivää yksilökohtaisesti koskettavaa. Kiintiöpakolainen on henkilö, jolle YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on myöntänyt kansainvälisen pakolaisstatuksen eli -aseman. Kiintiöpakolaisilla on jo maahan tullessaan UNHCR:n myöntämä pakolaisen asema, eikä turvan tarvetta tarvitse enää tutkia vastaanottavassa maassa. Suomessa eduskunta vahvistaa vuosittain valtion talousarvioista päättäessään pakolaiskiintiön. Ensimmäisen kerran kiintiö vahvistettiin vuonna 1986, jolloin se oli 100. Vuodesta 1989 vuoteen 1997 asti pakolaiskiintiö 500.(Vartiainen Ora 1996, 11.) Maahanmuutto- ja
14 pakolaispolitiikan ohjelman (1997) tavoitteena on 1000 henkilön vuosittainen pakolaiskiintiö. Vuonna 1999 Suomen pakolaiskiintiö oli 650. (Jaakkola 1999, 159.) Turvapaikanhakija on henkilö, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta muusta kuin koti- tai oleskelumaastaan jättämällä turvapaikkahakemuksen. Turvapaikanhakijalla ei ole pakolaisstatusta, vaan turvapaikanhakijan pakolaisuus todetaan vasta hänen turvapaikkahakemukseensa annetussa päätöksessä. Suomessa hakemukset käsittelee ulkomaalaisvirasto. (Vartiainen Ora 1996, 12.) Pakolaiseksi voi tulla myös Perheenyhdistämisohjelman perusteella. Pakolaiset ja heihin rinnastettavat henkilöt voivat saada perheenjäseniään samaan maahan, jossa heidät itsensä on otettu vastaan. Täysi-ikäinen henkilö voi saada maahan puolisonsa ja alaikäiset, naimattomat lapsensa. Alaikäinen voi saada luokseen vanhempansa ja alaikäiset, naimattomat sisaruksensa. Perheenyhdistämisohjelman kautta tulevat perheenjäsenet vastaanotetaan suoraan kuntiin pakolaisina. He saavat saman statuksen kuin Suomessa jo olevilla omaisilla on ja he saavat pakolaisten vastaanoton palvelut. (Ibid., 13.) Siirtolainen on ihminen, joka muuttaa maasta toiseen esimerkiksi työn, avioliiton, opiskelun tai muun vastaavan syyn takia. Siirtolainen tulee siis maahan vapaaehtoisesti. Siirtolainen ei saa yhteiskunnan järjestämiä alkupalveluja. (Ibid.) Paluumuuttaja on ulkomailla elänyt henkilö, joka muuttaa takaisin synnyinmaahansa. Esimerkiksi Suomessa hän on henkilö, joka on entinen Suomen kansalainen tai ainakin toinen hänen vanhemmistaan on tai on ollut Suomen kansalainen. (Ibid., 14.) Paluumuuttopolitiikka perustuu valinnanvapauden periaatteelle eli valinnanvapauteen maastamuutossa, suomalaisen identiteetin säilymisessä sekä paluumuutossa. Tämän politiikan mukaisesti on pyritty pitämään yhteyksiä ulkosuomalaisiin. (Inkerinsuomalaiset kunnassa 1997, 9.) Esimerkiksi inkerinsuomalaiset ovat Suomen alueelta 1600-luvulta lähtien
15 Inkerinmaalle muuttaneita suomalaisia. Inkerinsuomalaiset ovat entisen Neuvostoliiton tai Venäjän tai Viron kansalaisia, mutta kansallisuudeltaan suomalaisia. Suomeen muutti vuonna 2000 16900 henkilöä ja Suomesta pois 14300 henkilöä. EU-maista ja Pohjoismaista maahan muuttaneiden määrä oli 10000 ja ETA alueen ulkopuolelta maahan muuttaneiden määrä oli 6900. Nettomaahanmuutto oli 2600 henkilöä. Vakinaisesti Suomessa asui vuoden 2000 lopussa 91000 ulkomaan kansalaista. (mol 2000.) Vuonna 2000 Suomeen muutti yhteensä 1145 paluumuuttajaa Venäjältä ja Virosta. Suomen pakolaiskiintiö oli vuonna 2000 700 ja maahan saapui 756 kiintiöpakolaista, joista 508 oli aikaisempien vuosien kiintiöissä hyväksyttyjä. Suurimmat saapuneet ryhmät olivat afganistanilaiset pakolaiset Iranista ja Pakistanista sekä irakilaiset ja iranilaiset pakolaiset Turkista. Kiintiöpakolaisten lisäksi maahan saapui 184 perheenyhdistämisenä tullutta perheenjäsentä. Myönteisen päätöksen saaneita turvapaikkaa hakeneita sijoitettiin kuntiin yhteensä 272 henkilöä. Pakolaiset sijoittuivat 45:een kuntaan eri puolelle Suomea. (Ibid.) Ulkomaalaisväestön osuus ylitti vasta vuoden 2002 keväällä 100000:nen rajapyykin. Edellä mainittu luku tarkoittaa maassa vakituisesti asuvia ulkomaan kansalaisia. (Kaaja 2002.) Pohjoismaalaisittainkin katsoen luku on todella matala. Norjassa ja Tanskassa maahanmuuttajia on kolminkertaisesti ja Ruotsissa yli nelinkertaisesti Suomen lukuun verrattuna. Schengen-sopimuksen voimaantulokaan ei ole juuri vaikuttanut turvapaikkahakemusten hakijamääriin. Pakolaiset hakeutuvat pääkaupunkiseudulle, vaikka heitä sijoitetaankin kuntiin ympäri Suomea. Jonkin aikaa maassamme asuttuaan heistä suurin osa muuttaa Helsingin seudulle, koska miljoonan ihmisen joukkoon on helpompi sulautua. Pääkaupunkiseudulla on myös paremmat edellytykset perustaa monille maahanmuuttajille tärkeitä yhteisöjä, joita he tarvitsevat
16 kansallisen identiteettinsä säilymiselle. (Blåfield 1999.) 3.2 Kotouttamisohjelma Eduskunta hyväksyi 19.2.1999 lain maahanmuuttajien kotoutumisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta. Laki kuitenkin muuttui osittain 7.3. 2002, jolloin uusittu laki astui voimaan. Uusittu laki maahanmuuttajien kotoumisesta 7 mukaan. Kunta laatii kotouttamisohjelman yhteistyössä työvoimaviranomaisen ja muiden viranomaisten sekä kansaneläkelaitoksen kanssa. Ohjelma sisältää suunnitelman tavoitteista, toimenpiteistä, voimavaroista sekä yhteistyöstä maahanmuuttajien kotouttamisessa. Ohjelmaan sisällytetään myös etnisen tasa-arvon ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen. (mol 2002.) Maahanmuuttajien työllistymistä on parannettu lisäämällä heidän työelämässä tarvitsemiaan valmiuksia. Työllistyäkseen maahanmuuttaja tarvitsee riittävän kielitaidon, ammattiosaamista sekä suomalaisen työelämän käytännön tuntemusta. Avoimille työmarkkinoille sijoittumista edeltää useimmiten työvoimakoulutus ja/tai työpaikalla tapahtuva työharjoittelu. Työllistymisen kannalta kotoutumiskoulutukseen pääsy mahdollisimman pian Suomeen muuton jälkeen on erittäin tärkeää, koska ilman suomen/ruotsinkielen taitoa ei nykyisille työmarkkinoille ole mahdollista sijoittua. (mol 2000.) Työvoiman kysynnän kasvu ja maahanmuuttajille suunnatut aktiivitoimenpiteet ovat parantaneet selkeästi myös maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille. Heitä on ohjattu tehostetusti työvoimakapeikkoalojen ammatilliseen koulutukseen, jota on hankittu muun muassa yhteishankintakoulutuksena työnantajien kanssa. Niinikään maahanmuuttajakoulutuksen hankinnassa on painotettu työelämälähtöisyyttä. (Ibid.) Vuoden 2000 lopussa työvoimatoimistoissa oli työnhakijoina yhteensä noin 22000 ulkomaan kansalaista, joista työttömiä oli noin 13100. Työnhakijoista
17 15 24-vuotiaita oli 14 prosenttia, 25 44-vuotiaita 49 prosenttia ja yli 44 - vuotiaita 37 prosenttia. (Ibid.) Maahanmuuttajien työttömyysaste oli kertomusvuoden lopussa 33,6 prosenttia. Työttömyys on alentunut edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta kolme prosenttiyksikköä. Työttömyys on alentunut kaikkien maahanmuuttajaryhmien kohdalla. Myös pakolaisina maahan muuttaneiden työttömyysasteet ovat laskeneet selkeästi, lukuun ottamatta Irakin kansalaisia, joiden työttömyysaste on pysynyt huolestuttavan korkeana (76 %). Heistä kuitenkin pääosa on Suomen viime vuosina kiintiöpakolaisina vastaanottamia kurdeja, jotka ovat vielä kotoutumisen alkuvaiheessa. (mol 2000.) Vuonna 2000 yhteensä 8223 maahanmuuttajaa sijoittui työhön yleisille työmarkkinoille, mikä on noin 1000 henkilöä edellisvuotta enemmän. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden avulla työllistettiin noin 5900 maahanmuuttajaa ja työvoimapoliittisen koulutuksen aloitti noin 10200 maahanmuuttajaa, 950 henkilöä edellisvuotta enemmän. Muun koulutuksen aloitti noin 1000 maahanmuuttajaa. (mol 2000.) Helsingin seudun etninen yrittäjyys on selvitetty kyselytutkimuksella. Hanke toteutettiin vuoden 1999 aikana. Tutkimus kuuluu osana Monta kaupunkia yhteinen tulevaisuus -kaupunkiohjelman loppuraporttiin. Aineistona on käytetty Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriä. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan vastauksia maahanmuuttajayritysten lukumäärään, alueelliseen sijaintiin, yrittäjien maahanmuuttajataustan merkitykseen ja maahanmuuttajayrittäjien palvelutarpeeseen. Helsingin seudulla on 1600 1700 maahanmuuttajayritystä. Yritystoiminnan rakenne on samanlaista kuin muidenkin yrittäjien kohdalla. Maahanmuuttajien yritykset ovat kooltaan usein pieniä ja ne ovat keskittyneet Helsinkiin. Suurimmat toimialat ovat tukkukauppa ja
18 agentuuritoiminta. Yrittäjät kokivat, että maahanmuuttajataustasta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Tiedonhankinnasta ja rahoituskanavien löytämisessä maahanmuuttajayrittäjät hyödyntävät omia verkostojaan. Yleisinä ongelmina koettiin rahoitukseen, lainsäädäntöön ja markkinointiin liittyvät ongelmat. (Monta kaupunkia Yhteinen tulevaisuus 2000, 15 16.) 3.3 Helsingin kaupungin maahanmuuttajaohjelma Helsingin kaupunki sitoutuu kotouttamisohjelmassaan tukemaan omalla toimillaan maahan muuttavien ulkomaalaisten kotoutumista ja hyvinvointia. Ohjelman avulla pyritään ennaltaehkäisemään syrjintää sekä edistämään suvaitsevaisuutta niin asukkaiden kuin kaupungin työntekijöidenkin keskuudessa. Maahanmuuttajien kotoutumisessa asuinalueilleen on keskityttävä siihen, että tulokkaat eivät pääse syrjäytymään valtaväestöstä. (Helsingin ulkomaalaisasian neuvottelukunta 1998, 3 5.) Erityisesti maahanmuuttajavaltaisilla alueilla on lisättävä suomalaisten ja maahanmuuttajien vuorovaikutusta ottamalla maahanmuuttajat mukaan asukastoimintaan, jolloin kantaväestölläkin on paremmat mahdollisuudet saada tietoa tulokkaiden kulttuuritaustasta entistä monipuolisemmin. (Ibid.) Sosiaalilautakunnan mukaan (30.1.2001) kaupunginhallitus päätti perustaa 23.1.1995 pysyväisluontoisen ulkomaalaisasiain neuvottelukunnan. Neuvottelukunnan tehtävä on ollut koordinoida ja ohjata kaupungin viranomaistyötä, seurata maahanmuuttajien olosuhteita Helsingissä sekä pitää yhteyttä ulkomaalaisasioissa muihin toimialalla työskenteleviin organisaatioihin, pääkaupunkiseudun muihin kuntiin ja alan järjestöihin. Lisäksi neuvottelukunta huolehtii maahanmuuttajien näkemysten huomioon ottamisesta maahanmuuttajia koskevien asioiden suunnittelussa ja valmistelussa. (hel 2001) Neuvottelukunnan keskeinen tehtävä kaudella on seurata, miten
19 kotouttamisohjelma toteutuu. Kesällä 2000 kaupunginkanslian kautta pyydettiin kaupungin virastoja ja laitoksia kertomaan siitä, miten paljon vuosina 1997, 1998 ja 1999 saapuneille maahanmuuttajille on järjestetty kotoutumista edistäviä tukitoimia ja mitkä ovat olleet kustannukset. Maahanmuuttoyksikön johtaja on tehnyt kyselystä erillisen yhteenvedon, jossa todetaan, että kaupungissa ei pystytä seuraamaan täsmällisesti palveluiden piirissä olevien uusien maahantulijoiden määrää ja palveluiden käyttöä. (hel 2001.) Kaupungin ulkomaalaisaisan neuvottelukunnan kyselystä tehdyn yhteenvedon tuloksia en tarkalleen pysty analysoimaan, mutta vaikuttasi että näin suuressa organisaatiossa kuin Helsingin kaupunki on, on erittäin vaikeaa tehdä ja ylläpitää tarkkoja tilastoja. En henkilökohtaisesti löytänyt mitään virallisia tilastoja maahanmuuttaja-asiakkaiden lukumäärästä lastensuojelussa tai heidän laitoksiin jakautumisesta. 4 TUTKIMUSONGELMA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia kyselyn ja hypoteesin pohjalta, onko lastensijaishuollon työntekijöillä vahvoja ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Jos näin on, miten on ylipäätään mahdollista tehdä haastavaa vastavuoroista ja molemminpuolista omaohjaajatyötä maahanmuuttajalapsen tai -nuoren kanssa? Omahoitajan ja lapsen tai nuoren suhde on kiintymissuhde. Mielestäni yhdeksi erittäin oleelliseksi tutkimusongelmaksi muodostui seuraava lainaus Kyrönsepän ja Rautiaisen (1993, 102) tekemästä Lapsi laitoksessa -kirjasta: Lapsen ja nuoren persoonallisuuden kehitykselle on samaistumistapahtuma keskeisen tärkeä. Lapsi samaistuu tavallisimmin vanhempiinsa ja oppii samaistumisprosessin vaikutuksesta monenlaisia asioita, kuten arvoja, asenteita ja tapoja. Oppimista ja samaistumista edistää positiivinen tunnesuhde.