OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTIEDONANTOJA 58 POLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN TIEDOTTEITA 29 Markku Heiskanen & Reino Sirén & Kauko Aromaa SUOMALAISTEN TURVALLISUUS 2003 Vuoden 2003 haastattelututkimuksen ennakkotietoja suomalaisten tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta ja pelosta Helsinki 2004
ESIPUHE Tässä selosteessa käsitelty tutkimussarja perustuu OECD:n sosiaali-indikaattoriohjelman väestön fyysisen turvallisuuden mittaamista koskevaan suositukseen, joka laadittiin 1970-luvun lopulla. Fyysistä turvallisuutta on mitattu kartoittamalla haastattelututkimuksen avulla äkilliset, odottamattomat, ulkoisten tekijöiden aiheuttamat, suomalaisten terveyttä vahingoittaneet tapahtumat, jotka on luokiteltu liikenne-, työ-, koti-, liikunta- ja muihin vapaa-ajan tapaturmiin sekä väkivaltaan. Lisäksi on selvitetty omaisuusrikosten kohteeksi joutumista, rikosten pelkoa sekä väestön turvallisuuskäsityksiä. Sarjan uusin aineisto, joka edustaa Suomen 15 vuotta täyttänyttä väestöä, on kerätty vuonna 2003. Tuloksia verrataan vuosina 1980, 1988, 1993 ja 1997 tehtyihin samanlaisiin tutkimuksiin. Tutkimuksen ovat rahoittaneet Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö. Tässä julkaisussa esitetään ennakkotulokset tutkimuksen keskeisistä aihepiireistä. Eri ilmiöitä koskevat tutkimusraportit ilmestyvät myöhemmin. Helsingissä 16. päivänä helmikuuta 2004 Markku Heiskanen Erikoistutkija Poliisiammattikorkeakoulu Reino Sirén Erikoistutkija Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Kauko Aromaa Johtaja YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI)
SISÄLTÖ Joka viides suomalainen sai vammoja tapaturmista tai väkivallasta... 1 Vamman aiheuttaneet tapaturmat ja väkivalta... 2 Liikennetapaturmat... 5 Työtapaturmat... 7 Kotitapaturmat... 9 Liikuntatapaturmat... 11 Muut vapaa-ajan tapaturmat... 13 Uhkailu ja väkivalta... 15 Väkivaltatapausten määrä... 15 Väkivallan kohteeksi joutuminen... 17 Väkivaltatilanteet... 18 Väkivallan uhrit... 22 Poliisille ilmoittaminen... 23 Omaisuusrikokset... 24 Huolestuneisuus rikoksen kohteeksi tai tapaturmaan joutumisesta... 25 Tutkimusaineisto... 27 Kirjallisuutta... 29 Liitetaulukot... 31
Joka viides suomalainen sai vammoja tapaturmista tai väkivallasta % ikäryhmästä 0 5 10 15 20 25 30 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 Joka viidennelle (19 %) 15 74-vuotiaalle suomalaiselle (741 000 henkilölle) aiheutui vuonna 2003 fyysinen vamma 1 tapaturmasta tai väkivallasta. Samalle henkilölle on voinut sattua useampia tapaturmia tai väkivallantekoja vuoden aikana, joten tapaturma- ja väkivaltatapausten määrä on suurempi, 1 090 000 tapausta. 75 vuotta täyttäneistä 17 prosenttia (62 000 henkilöä) oli joutunut vamman aiheuttaneen tapaturman tai väkivallan kohteeksi (78 000 tapausta). Vammaan johtaneen tapaturman tai väkivallan kohteeksi joutuminen on nuorilla yleisintä. Uhriksi joutumiset vähenevät iän myötä, mutta lisääntyvät jonkin verran, kun siirrytään 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmään. Toinen kuviosta 1 näkyvä havainto on se, että 15 64-vuotiailla miehillä tapaturmat ja väkivalta ovat yleisempiä kuin naisilla. 65 74-vuotiailla sekä heitä iäkkäämmillä naisilla tapaturmat ovat yleisempiä kuin samaan ikäryhmään kuuluvilla miehillä. 75 vuotta täyttäneiden naisten ikäryhmän hieman miehiä korkeampi keski-ikä lienee osaselitys siihen, että naisille sattuu tässä ikäryhmässä enemmän tapaturmia kuin miehille. Osa iäkkäiden naisten tapaturmien suhteellisen korkeasta tasosta selittynee sillä, että iäkkäät naiset toimivat iäkkäitä miehiä enemmän kotona ja kodin ulkopuolella. Myös eräät fysiologiset tekijät, kuten osteoporoosi, saattavat vaikuttaa iäkkäiden naisten vammalukuihin. 75- Miehet Naiset Kuvio 1 Vamman aiheuttaneen tapaturman tai väkivallan kohteeksi joutuneiden osuudet (%) 15 vuotta täyttäneistä miehistä ja naisista eri ikäryhmissä, 2003 1 Vammojen luokitus on liitetaulukossa 3. Vertailtaessa eri vuosien tutkimustuloksia tulokset koskevat ikäryhmää 15 74-vuotiaat, koska kaikkina vertailuvuosina ei ole kerätty tietoja 75 vuotta täyttäneiltä.
2 Vammoja aiheuttaneiden tapaturmien ja väkivallan kohteeksi joutuneiden henkilöiden määrä on vuodesta 1997 lisääntynyt kahdella ja puolella prosenttiyksiköllä 2. Uhriksi joutuneiden osuus on korkeampi kuin minkään aikaisemman vertailuvuoden luku. Nousu on suurelta osin peräisin koti- ja liikuntatapaturmiin joutuneiden henkilöiden osuuden kasvusta. Samoin fyysisiin vammoihin johtanut väkivalta on lisääntynyt. Uhrien määrän kasvu vuoteen 1997 verrattuna on näissä kolmessa ryhmässä tilastollisesti merkitsevä. (Taulukko 1.) Taulukko 1 Vuoden aikana erilaisten vamman aiheuttaneiden tapaturmien ja väkivallan kohteeksi joutuneiden 15 74-vuotiaiden osuus (%) samanikäisestä väestöstä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 sekä uhriksi joutuneiden henkilöiden lukumäärä 2003 Vahinkotyyppi Kohteeksi joutuneet henkilöt Henkilöt (N) 1980 1988 1993 1997 2003 2003 Yhteensä 17,1 16,7 17,0 16,5 19,0 740 900 Liikennetapaturmat 1,3 1,8 1,7 1,4 1,7 64 500 Työtapaturmat 5,8 5,2 3,6 4,5 4,8 185 000 Kotitapaturmat 3,5 3,5 4,5 4,6 5,9 229 500 Liikuntatapaturmat 4,4 4,0 4,7 5,3 7,0 272 300 Muut vapaa-ajan tapaturmat 1,9 2,1 2,8 2,5 2,3 88 800 Väkivalta 2,3 2,0 2,0 1,7 2,3 89 700 Vamman aiheuttaneet tapaturmat ja väkivalta Eniten vammoja syntyi liikunnan yhteydessä (kuvio 2). Liikuntatapaturmien määrä on kasvanut varsin tasaisesti 1980-luvun loppupuolelta eri tutkimuskerroilla. Vuodesta 1997 liikuntatapaturmat ovat lisääntyneet neljänneksellä. Kotitapaturmat ovat vuodesta 1997 lisääntyneet kolmanneksella. Myös kotitapaturmien trendi on 1980-luvun jälkeen kasvava. Työtapaturmat vähenivät 1990-luvun laman aikana. Vuosikymmenen lopulla niiden määrä lisääntyi. Lievää kasvua on tapahtunut edelleen vuodesta 1997 vuoteen 2003. Työtapaturmien 1980-luvun taso ei vielä kuitenkaan ole ylittynyt. 2 Vuoden 2003 uhriprosentin 95 %:n tilastollinen luottamusväli on 18,1 19,9 %. Ks. tutkimusaineistoa selostava kappale.
Fyysisiin vammoihin johtaneen väkivallan 3 lasku vuodesta 1980 ei ole jatkunut. Vammoihin johtanut väkivalta on lisääntynyt vuodesta 1997 vuoteen 2003 kolmanneksella palaten 1980-luvun alun tasolle. Muut vapaa-ajan tapaturmat (muut kuin koti- ja liikuntatapaturmat) ovat hieman vähentyneet vuodesta 1997 (6 %). Liikenteessä tapahtuneiden loukkaantumisten väheneminen 1980-luvun lopulla on puolestaan kääntynyt lievään nousuun. Liikennetapaturmat ovat lisääntyneet vuodesta 1997 yhdeksällä prosentilla. 3 Liikunta Koti Työ Väkivalta Muut Liikenne 2003 1997 1993 1988 1980 0 50 100 150 200 250 300 350 1000 tapausta Kuvio 2 Vamman aiheuttaneiden tapaturmien ja väkivallan määrä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä tapaturma tai väkivallanteko, kohderyhmä 15 74-vuotiaat) Vuosina 1988, 1997 ja 2003 selvitettiin myös 75 vuotta täyttäneiden tapaturmia ja väkivaltakokemuksia. Vanhusten tapaturmat ovat väestön ikääntyessä lisääntyneet. Vuonna 2003 heille sattuneet 78 000 tapaturmaa olivat pääasiassa koti- ja muita vapaa-ajan tapaturmia. Vuonna 1997 tapahtui 75 vuotta täyttäneille 57 000, vuonna 1988 noin 40 000 vamman aiheuttanutta tapaturmaa tai väkivallantekoa. 3 Väkivallan määrittelyä on tarkennettu vuosien 1997 ja 2003 haastatteluissa. Vertailtaessa eri vuosien tietoja luvut on muunnettu vastaamaan aikaisempaa määrittelyä.
4 Koti 27,1 % Työ 17,8 % Liikenne 6,1 % Väkivalta 9,8 % Liikunta 28,9 % Muu 10,3 % Kuvio 3 Eri vahinkotyyppien osuudet vuonna 2003 (%, kohteena 15 vuotta täyttäneet, N = 1 168 617) Kaikista vammaan johtaneista tapaturmista ja väkivallasta kaksi kolmasosaa oli koti-, liikunta- ja muita vapaa-ajan tapaturmia. Tarkasteltaessa pelkästään tapaturmia oli koti-, liikunta- ja muiden vapaa-ajan tapaturmien osuus kaikista tapaturmista 73,5 prosenttia. (Kuvio 3.) Koti 23,1 % Miehet Työ 19,6 % Liikenne 6,1 % Väkivalta 8,7 % Koti 31,8 % Naiset Työ 15,7 % Liikenne 6,1 % Väkivalta 11,1 % Liikunta 35,1 % Muu 7,3 % Liikunta 21,4 % Muu 13,9 % Kuvio 4 Eri vahinkotyyppien osuudet vuonna 2003 miehillä ja naisilla. (%, kohteena 15 vuotta täyttäneet, N (miehet) = 639 139, N (naiset) = 529 478) Miehillä vammoja aiheuttaneissa tapaturmissa ja väkivallassa painottuvat naisiin verrattuna liikuntatapaturmat sekä työtapaturmat. Koti- ja muut vapaaajan tapaturmat ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä (kuvio 4).
5 Liikennetapaturmat Vuonna 2003 sattui haastattelujen mukaan 15 vuotta täyttäneille kaikkiaan 246 000 liikenneonnettomuutta. Fyysisiä vammoja aiheutui 71 000 tapauksessa. Niistä sattui 75 vuotta täyttäneille 5 300. Tässä julkaisussa tarkastellaan vertailtavuuden vuoksi vain vammaan johtaneita liikennetapaturmia. Vammaan johtaneet liikennetapaturmat ovat 1980-luvun lopun kasvun jälkeen hieman vähentyneet vuoteen 1997. Vuoden 2003 tutkimuksen mukaan ne ovat jälleen hieman lisääntyneet. Runsas puolet (55 %) vammoihin johtaneista liikennetapaturmista sattui miehille. Noin 38 prosenttia vamman aiheuttaneista liikennetapaturmista sattui uhrin liikkuessa henkilöautolla, pyöräillessä tapahtui 37 prosenttia, moottoripyörällä tai mopolla 16 prosenttia, jalkaisin kolme prosenttia. Suurimmat liikennetapaturmien riskiryhmät olivat nuoret (15 24- vuotiaat) miehet ja naiset. Vuoden 2003 tuloksissa 35 54-vuotiaiden miesten liikennetapaturmatiheys on kohonnut aikaisemmasta. Nuorinta ikäryhmää lukuun ottamatta naisten liikennetapaturmiin joutumisen yleisyydessä ei vuonna 2003 ollut suuria eroja, ja erot ovat aikaisemmista vuosista tasoittuneet (kuvio 5).
6 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 MIEHET 2003 1997 1993 1988 1980 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 75-75- NAISET 2003 1997 1993 1988 1980 Kuvio 5 0 1 2 3 4 5 6% Vamman aiheuttaneeseen liikennetapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (%, tilastoyksikkönä on henkilö)
7 Työtapaturmat Vuonna 2003 sattui haastattelujen mukaan 208 000 työtapaturmaa. Työtapaturmat vähenivät hieman vuodesta 1980 vuoteen 1988. Vuoden 1993 haastattelututkimuksessa työtapaturmien määrä väheni edelliseen haastattelukertaan verrattuna selvästi. Vuoden 1997 mittauksessa työtapaturmien määrä on lisääntynyt vuodesta 1993, ja vuonna 2003 niiden määrä on edelleen lisääntynyt 5 000 tapauksella. Vuonna 2003 sattui 60 prosenttia työtapaturmista miehille. Työtapaturmaan oli vuoden aikana joutunut vajaat viisi prosenttia haastatelluista, ja yhdeksän prosenttia haastatteluhetkellä työssä olevista. Väestöön suhteutettu tapaturmatodennäköisyys oli vuonna 2003 korkein 35 44-vuotiailla. Työtapaturmien riskit eri ikäryhmissä saadaan paremmin näkyviin suhteuttamalla työtapaturmien uhrien määrä työssä käyviin. Näin laskettuna selvästi erottuva riskiryhmä olivat nuoret, joista 13 prosenttia oli joutunut vuoden 2003 aikana työtapaturmaan, kun riski muissa väestöryhmissä oli 7 8 prosentin tasolla. (Kuvio 6.) 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 Kuvio 6 % väestöstä % työssä olevista 0 2 4 6 8 10 12 14 % Työtapaturmien kohteeksi joutuneet henkilöt ikäryhmittäin suhteutettuna ikäryhmän väkilukuun ja työssä oleviin, 2003 (%) Naisten työtapaturmat ovat harvinaisempia kuin miesten. Työtapaturmaan joutuneiden naisten osuus on lisääntynyt kaikissa työikäisten naisten ikäryhmissä. Miesten työtapaturmat ovat lisääntyneet nuorilla ja 55 64-vuotiailla. Muissa miesten ikäryhmissä työtapaturmat ovat vähentyneet. Vaikka naisten työtapaturmariski on muuten pienempi kuin miesten, naisten turvallisuutta työssä heikentää työpaikkaväkivalta, jota he kokevat useammin kuin miehet.
8 Työpaikkaväkivallan yleisyyttä tarkastellaan väkivaltaa koskevan jakson yhteydessä. Yleisimmät työtapaturmatilanteet olivat kaatuminen tai liukastuminen (51 000 tapaturmaa), esineisiin satuttaminen (32 000 tapaturmaa) ja äkillinen liike (29 000 tapaturmaa). 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 MIEHET 2003 1997 1993 1988 1980 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 NAISET 2003 1997 1993 1988 1980 0 2 4 6 8 10 12 % Kuvio 7 Vamman aiheuttaneeseen työtapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993,1997 ja 2003 (% väestöryhmästä, tilastoyksikkönä on henkilö)
9 Kotitapaturmat Vuonna 2003 kotitapaturmia sattui 316 000. Kotitapaturmien määrä on pysynyt 1980-luvun vuosiin verrattuna korkeammalla tasolla 1990-luvun kummassakin mittauksessa. Vuonna 2003 kotitapaturmien määrä on lisääntynyt edelleen. Kasvu koskee sekä miehiä että naisia. Kasvua vuoteen 1997 verrattuna on kolmannes. Kotitapaturmista sattui vajaa puolet (47 %) miehille. Miesten osuus kotitapaturmista on jatkuvasti kasvanut (15 74-vuotiaista 1980: 36 %, 1988: 39 %, 1993: 41 %, 1997: 47 %, 2003: 50 %). Yleisimmät kotitapaturmatilanteet olivat kaatuminen tai liukastuminen (41 % tapaturmista), satuttaminen terävään esineeseen (15 %) ja palovammat (15 %). Naisilla kaatumiset ja liukastumiset sekä palovammat olivat yleisempiä kuin miehillä. Miehillä esineisiin satuttamiset olivat yleisempiä kuin naisilla. Kotitapaturma sattui vuonna 2003 miehille useimmin huolto-, korjaustai rakennustöissä ulkona (45 000, naisille 8 500 tapaturmaa), muun liikkumisen yhteydessä kotona (22 000 tapaturmaa) tai harrastusten yhteydessä (18 000, naiset 9 000 tapaturmaa). Naisten tapaturmat sattuvat yleisimmin ruuan valmistamisen yhteydessä (36 000 tapaturmaa, miehille 12 000), siivoamisen tai pyykinpesun yhteydessä (21 000, miehillä 6 000 tapaturmaa) tai muun liikkumisen yhteydessä kotona (45 000 tapaturmaa). Kotitapaturmien riskiryhmä ovat 75 vuotta täyttäneet naiset. Myös iäkkäämmillä miehillä kotitapaturman riski kasvaa. Nuorilla miehillä kotitapaturmat ovat lisääntyneet aikaisempiin tutkimusvuosiin verrattuna. Kotitapaturmien määrä on kasvanut kaikissa miesten ikäryhmissä, samoin naisilla 25 34-vuotiaita lukuun ottamatta.
10 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 MIEHET 2003 1997 1993 1988 1980 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 NAISET 2003 1997 1993 1988 1980 75-75- 0 2 4 6 8 10 12 % Kuvio 8 Vamman aiheuttaneeseen kotitapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (% väestöryhmästä, tilastoyksikkönä on henkilö)
11 Liikuntatapaturmat Liikuntatapaturmat ovat 1990-luvulta lähtien olleet yleisin vamman aiheuttanut tapaturmatyyppi. Vuonna 2003 liikuntatapaturmia sattui 338 000. Ne ovat lisääntyneet vuodesta 1997 neljänneksellä (27 %). Liikuntatapaturmista kaksi kolmasosaa sattui miehille. 0 10000 20000 30000 40000 50000 Jalkapallo Salibandy, sähly Jääkiekko, jääpallo Lenkkeily, kävely Voimailulajit Laskettelu Hiihto Muu kuntourheilu Lentopallo Muu, esim. moottoriurheilu Rullaluistelu, -lautailu Judo, karate ym. Kamppailulajit Pyöräily 3500 27100 5300 22700 1000 16900 20000 11900 1900 10200 8500 9800 6300 9700 13900 9500 5700 9100 6600 8400 3100 7200 5700 7100 6000 36200 Miehet Naiset Kuvio 9 Liikuntatapaturmien määrä eri lajeissa miehillä ja naisilla, 2003 (mukana lajit, joissa tapaturmia oli yli 10 000) Miehille sattui vuonna 2003 eniten liikuntatapaturmia joukkuepeleissä: jalkapalloa pelatessa, salibandyssä, jääkiekossa. Yleisiä olivat myös lenkkeily- ja voimailutapaturmat. Naisten liikuntatapaturmat sattuivat useimmin lenkkeillessä ja muuta kuntourheilua harrastettaessa. Liikuntatapaturmariski on erityisen korkea nuorilla miehillä, mutta myös nuorilla naisilla se on korkeampi kuin muilla naisten ikäryhmillä. Tämä johtunee siitä, että nuoret harrastavat muita enemmän erityisesti tapaturmaalttiita joukkuelajeja. Kaikenikäisten naisten liikuntatapaturmat ovat lisääntyneet. Sama koskee kaikkia muita paitsi 65 74-vuotiaita miehiä. Erityisen suurta oli liikuntatapaturmien kasvu 45 54-vuotiailla.
12 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 MIEHET 2003 1997 1993 1988 1980 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 75-75- NAISET 2003 1997 1993 1988 1980 0 5 10 15 20 % Kuvio 10 Vamman aiheuttaneeseen liikuntatapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (% väestöryhmästä, tilastoyksikkönä on henkilö)
13 Muut vapaa-ajan tapaturmat Muuksi vapaa-ajan tapaturmaksi määriteltiin tapaturma, joka ei ole liikenne-, työ-, koti- tai liikuntatapaturma. Vuonna 2003 muita vapaa-ajan tapaturmia sattui 121 000, joista miehille 39 prosenttia. Muut vapaa-ajan tapaturmat ovat miehillä hieman lisääntyneet, naisilla niiden määrä on suunnilleen sama kuin vuonna 1997. Tyypillinen muu vapaa-ajan tapaturma oli kaatuminen tai liukastuminen (81 % tapauksista). Yleisimmin kaatuminen tapahtui ostosmatkalla, muuten asioitaessa tai muun liikkumisen yhteydessä. Vuonna 2003 miesten riskiryhminä nousevat esiin 75 vuotta täyttäneet. Myös naisilla 75 vuotta täyttäneiden tapaturmaluku on suurin. Toiseksi eniten muita vapaa-ajan tapaturmia sattui nuorille (15 24-vuotiaat) naisille.
14 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 MIEHET 2003 1997 1993 1988 1980 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 NAISET 2003 1997 1993 1988 1980 75-75- 0 2 4 6 8 % Kuvio 11 Vamman aiheuttaneeseen muuhun vapaa-ajan tapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (% väestöryhmästä, tilastoyksikkönä on henkilö)
15 Uhkailu ja väkivalta Väkivalta on määritelty tämän tutkimussarjan haastatteluissa laajasti niin, että siihen kuuluvat fyysisiä vammoja aiheuttaneiden tapausten lisäksi sellaiset tilanteet, joissa oli kyse uhkailusta, liikkumisen estämisestä tai lyömisestä, josta ei tullut näkyvää jälkeä. Laajasti määriteltynä väkivalta on vähentynyt, mutta vammoja aiheuttaneiden väkivaltatilanteiden määrä on lisääntynyt vuodesta 1997. Väkivaltatapausten määrä Vuonna 2003 kohdistui 15 74-vuotiaisiin 627 000 väkivallantekoa tai väkivallalla uhkailua (75 vuotta täyttäneisiin noin 4 000). Lähes puolet tästä väkivallasta oli uhkailemisia (47 %). Kaikkiaan väkivaltatilanteita oli kuusi prosenttia vähemmän kuin vuonna 1997 ja saman verran kuin vuonna 1980. Väkivallan väheneminen koski lievää väkivaltaa, kuten liikkumisen estämisiä, tönimisiä ja lyömisen yrityksiä. Vakavampia väkivallantekoja oli vuonna 2003 jonkin verran enemmän kuin vuonna 1997. Muu väkivalta sisältää 33 000 henkiseksi väkivallaksi luokiteltavaa tapausta, jotka tulivat ilmi haastatteluissa, mutta jotka eivät varsinaisesti kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Taulukko 2 Uhkailun ja väkivallan muodot vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (Tilastoyksikkönä on tapaus. Jos haastateltu oli vuoden aikana joutunut usean väkivallanteon kohteeksi, häneltä kysyttiin tiedot kolmesta viimeksi sattuneesta tapauksesta. Kohderyhmä 15 74-vuotiaat) 1980 1988 1993 1997 2003 Yhteensä 629 000 501 000 533 000 652 000 627 000 Uhkailu tai lyönnin yritys 191 000 146 000 195 000 310 000 293 000 Liikkumisen estäminen, töniminen 255 000 180 000 215 000 188 000 159 000 Lyönti, ei näkyvää jälkeä 63 000 55 000 35 000 48 000 40 000 Lyönti, mustelmia 58 000 51 000 38 000 29 000 33 000 Lyönti, haavoja tai luunmurtumia 21 000 20 000 27 000 16 000 20 000 Potkiminen 10 000 7 000 9 000 5 000 7 000 Aseellinen väkivalta 4 000 4 000 7 000 5 000 4 000 Raiskaus tai sen yritys 2 000 5 000 2 000 3 000 3 000 Muu väkivalta 25 000 33 000 7 000 48 000 68 000
16 Taulukon 2 tiedot esitetään myös kuviossa 12, jossa luokkia on yhdistetty siten, että tekotavaltaan vakavaksi väkivallaksi on luettu mustelmia, haavoja tai luunmurtumia aiheuttaneet lyönnit, potkiminen, aseellinen väkivalta sekä raiskaus ja raiskauksen yritys. Uhkailu tai lyönnin yritys Liikkumisen estäminen, töniminen Lyönti, ei näkyvää jälkeä 2003 Tekotavaltaan vakava väkivalta Muu väkivalta 1997 1993 1988 1980 0 50 100 150 200 250 300 350 1000 tapausta Kuvio 12 Uhkailun ja väkivallan muodot vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä on tapaus, kohderyhmä 15 74-vuotiaat) Haastattelututkimuksien kattamalla ajanjaksolla väkivaltakokemuksia oli vähiten vuonna 1988. Väkivaltakokemukset kuitenkin lisääntyivät 1990- luvulla. Jos rajoitutaan vakavampaan, fyysisiin vammoihin johtaneeseen väkivaltaan, kehitys on ollut toisenlainen. Vakava väkivalta on johdonmukaisesti vähentynyt vuoteen 1997 saakka. Vuonna 2003 on kuitenkin tapahtunut käänne ja tapausten määrä oli lähes sama kuin vuonna 1980 (kuvio 13).
17 120 1000 tapausta 100 80 60 110 99 95 81 109 40 20 0 1980 1988 1993 1997 2003 Kuvio 13 Fyysisen vamman aiheuttanut väkivalta vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä on tapaus, kohderyhmä 15 74-vuotiaat) Väkivallan kohteeksi joutuminen Vuonna 2003 jonkin väkivallanteon kohteeksi, uhkailut mukaan lukien, kertoi joutuneensa noin joka kymmenes 15 74-vuotias suomalainen (11 %). Uhriksi joutuneita oli vähiten 1980-luvun lopulla (8 %). Sittemmin uhkailua ja väkivaltaa kokeneiden osuus on jonkin verran lisääntynyt, kuten väkivaltatapausten määräkin. Vammoja väkivallasta sai vuonna 2003 noin kaksi sadasta 15 74-vuotiaasta (2,3 %, 90 000 henkilöä). Heidän osuutensa on tutkimusten kattamana runsaan 20 vuoden ajanjaksona vaihdellut kahden prosentin molemmin puolin (kuvio 14). 12 10 Ei vammaa Vamma 8 6 4 7,9 6 6,3 7,4 8,4 2 0 2,3 2 2 1,7 2,3 1980 1988 1993 1997 2003 Kuvio 14 Väkivallan kohteeksi joutuneiden 15 74-vuotiaiden osuus väestöstä (%). Fyysisen vamman aiheuttanut väkivalta ja muu väkivalta
18 Väkivaltatilanteet Uhkailu- ja väkivaltatilanteet on seuraavassa jaettu viiteen tyyppiin. Perheväkivallaksi on määritelty perheenjäsenten välinen väkivalta. Pienryhmäväkivallalla tarkoitetaan muiden keskenään tuttujen välistä väkivaltaa. Työpaikkaväkivaltaa kohdataan työtehtävissä, katuväkivallassa tekijä on tuntematon ja se tapahtuu ulkona. Muu satunnainen väkivalta käsittää lähinnä ennestään tuntemattoman henkilön tekemän väkivallan sisätiloissa kuten ravintoloissa ja huvipaikoissa. Miehillä yleisimmät uhkailu- ja väkivaltatilanteet liittyvät ravintoloihin ja muihin huvipaikkoihin, katuympäristöön ja työhön (kuvio 15). Naisilla yleisimmät tilanteet liittyvät työhön, seuraavaksi yleisin tilannetyyppi on ravintola- ja huvipaikkaväkivalta. Vuodesta 1980 voidaan panna merkille eräitä kehityssuuntia. 4 Naisiin kohdistunut perheväkivalta ja pienryhmäväkivalta etenkin vamman aiheuttanut ja myös katuväkivalta näyttävät vähentyneen. Sen sijaan naisten kokema työpaikkaväkivalta on johdonmukaisesti lisääntynyt. Naiset kokivat määrällisesti eniten väkivaltaa ja uhkailua terveyden- ja sairaanhoidon ammateissa (lähes 60 000 tapausta vuonna 2003, 33 000 vuonna 1997), joiden uhriksi joutumisista naisten työpaikkaväkivallan kasvu on suurelta osin peräisin. Sosiaalialalla naisten väkivalta- ja uhkailukokemuksia kertyi 17 000 tapausta (11 000 vuonna 1997), opetusalalla naisten tapauksia oli 10 000 (6 000 tapausta vuonna 1997). Miehillä kaikki väkivaltatilanteet olivat suunnilleen yhtä yleisiä tai hieman harvinaisempia vuonna 2003 kuin kuutta vuotta aikaisemmin, ja päinvastoin kuin naisilla, tämä koskee myös työssä koettua väkivaltaa. Miesten työssään kokemat väkivalta- ja uhkailutilanteet jakautuvat tasaisem- 4 Väestöhaastatteluissa saadut uhriksi joutumisen yleisyyttä kuvaavat luvut riippuvat olennaisesti tutkimuksen toteuttamistavasta. Siksi muiden tutkimusten, kuten vuonna 1997 tehdyn naisuhritutkimuksen ja poliisin syksyllä 2003 tekemän läänien turvallisuustutkimuksen tuloksia ei voida suoraan verrata tämän tutkimuksen tuloksiin. Esimerkiksi Suomessa tehty naisuhritutkimus tuotti korkeammat parisuhdeväkivallan kohteeksi joutumista koskevat luvut kuin käsillä oleva tutkimus. Tässä raportoitavan tutkimussarjan keskeisenä tavoitteena on mitata turvallisuuden kehitystä. Tulosten mukaan mm. perheväkivallan kehityssuunta on aleneva. Parisuhdeväkivaltaa oli naisten kokemasta perheväkivallasta vuonna 2003 yhdeksän tapausta kymmenestä, miesten kokemasta kaksi kolmasosaa. Nainen oli uhrina 90 prosentissa parisuhdeväkivaltaa. Kuviossa esitetty perheväkivallan määrä oli vuonna 2003 miehillä noin 1 000, naisilla 12 000 tapausta pienempi kuin mittauksen kokonaissumma, koska perheväkivaltaa tarkentavan kysymyksen tulokset on vertailtavuuden vuoksi vähennetty, sillä tarkentavaa kysymystä ei tehty kolmella ensimmäisellä tutkimuskerralla.
min kuin naisilla monien eri ammattien kesken. Eniten tapauksia oli autonkuljettajilla, kiinteistönhoitajilla ja vartiointialalla. 19 Työpaikkaväkivalta Muu väkivalta Perheväkivalta Katuväkivalta Pienryhmäväkivalta MIEHET 2003 1997 1993 1988 1980 Työpaikkaväkivalta Muu väkivalta Perheväkivalta Katuväkivalta Pienryhmäväkivalta NAISET 2003 1997 1993 1988 1980 0 20 40 60 80 100 120 140 160 1000 tapausta Kuvio 15 Kaikki uhkailu- ja väkivaltatilanteet miehillä ja naisilla 1980, 1988, 1993,1997 ja 2003 (15 74-vuotiaat)
20 Työpaikkaväkivalta Muu väkivalta Perheväkivalta Katuväkivalta Pienryhmäväkivalta MIEHET 2003 1997 1993 1988 1980 Työpaikkaväkivalta Muu väkivalta Perheväkivalta Pienryhmä Katu NAISET 2003 1997 1993 1988 1980 0 5 10 15 20 25 30 1000 tapausta Kuvio 16 Vamman aiheuttaneet uhkailu- ja väkivaltatilanteet miehillä ja naisilla 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003
Vammaan johtivat miehillä erityisesti ravintola- ja muu huvipaikkaväkivalta, jonka määrä on tuntuvasti lisääntynyt aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, sekä katuväkivalta. Naisilla vammaan johtava väkivalta kasautui työhön sekä ravintola- ja huvipaikkaolosuhteisiin, mutta myös pienryhmä- ja perhetilanteisiin. Aikaisemmin naisille aiheutui vammoja eniten perheväkivallasta. Naisten kokemaa vammoja aiheuttanutta väkivaltaa hallinneet perhe- ja pienryhmäväkivalta ovat vähentyneet työpaikkaväkivallan ja muun väkivallan samalla lisääntyessä. Naisille vamman aiheuttaneiden työpaikkaväkivaltatapausten lisäys keskittyi hoitoalalle. Vamman aiheuttanutta väkivaltaa kokeneiden määrän kasvu koskee kumpaakin sukupuolta, mutta 55 vuotta täyttäneiden joukossa väkivaltaa kokeneiden määrät olivat pieniä. Naisten kokeman työpaikkaväkivallan kasvu näkyy muun muassa siten että 35 44-vuotiaiden vammaan johtaneet väkivaltatapaukset ovat lisääntyneet (kaikkiaan 9 000 tapauksella vuodesta 1997). 21
22 Väkivallan uhrit Kuviossa 17 vamman aiheuttanutta väkivaltaa kokeneita henkilöitä on tarkasteltu sukupuolittain eri ikäryhmissä. 15-24 25-34 35-44 MIEHET 2003 1997 1993 1988 1980 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 75-45-54 55-64 65-74 75- NAISET 2003 1997 1993 1988 1980 0 1 2 3 4 5 6 7 % Kuvio 17 Vamman aiheuttanutta väkivaltaa vuoden aikana kokeneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä on henkilö) Vamman aiheuttaneen väkivallan riskiryhmä ovat edelleen nuoret miehet, joiden uhriksi joutuminen on yleisempää kuin 1990-luvulla. Uhriksi joutuneiden osuus on heillä yli kuusi prosenttia. Miehillä uhriksi joutuneiden osuus
vähentyy voimakkaasti iän myötä. Myös naisilla uhriksi joutuneiden osuus on nuorimmassa ikäryhmässä lisääntynyt huomattavasti vuodesta 1997. Naisilla 25 54-vuotiaiden uhriprosentti ei laske kuten miehillä, sillä työpaikka- ja perheväkivalta kohdistuvat erityisesti tämänikäisiin naisiin. 23 Poliisille ilmoittaminen Yksi rikosten yleisyyttä koskevien haastattelututkimusten keskeinen anti on se, että ne osoittavat, missä määrin rikokset jäävät tulematta poliisin tietoon. Niin sanottu piilorikollisuus on osoittautunut suureksi. Aikasarja-aineistolla voidaan myös seurata väkivallan piiloon jäämisen muutoksia. Taulukko 3 Väkivallan ja uhkailujen määrä sekä niistä tehdyt rikosilmoitukset haastattelututkimusten mukaan 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä on tapaus, % kaikista tapauksista, 15 74-vuotiaat) A. Kaikki väkivaltatapaukset B. Vähintään lyömisen sisältäneet väkivaltatapaukset Yhteensä Rikosilmoitus tehty % Yhteensä Rikosilmoitus tehty % 1980 629 000 3,7 159 000 6,2 1988 501 000 5,4 141 000 8,2 1993 533 000 6,6 116 000 11,7 1997 652 000 7,2 109 000 17,4 2003 627 000 7,2 106 000 15,3 Väkivallan ja uhkailun tuleminen poliisin tietoon on yleistynyt tässä selostettujen tutkimusten sarjassa vuoteen 1997 saakka: niin sanottu ilmoitusalttius on siis tasaisesti kohonnut. Kehitys on ollut niin voimakasta, että sillä on tuntuva vaikutus poliisin selvitettäviksi tulevien rikosten kokonaismäärään. Vuoden 2003 tutkimuksessa ilmoittamisen nousu on kuitenkin pysähtynyt. Ilmoitusalttiuden aleneminen koskee tapauksia, joissa uhria on vähintään lyöty. Ilmoitusalttiuden pitkän aikavälin kohoamisen voidaan osaltaan nähdä olevan linjassa rikoksia koskevan huolen lisääntymisen kanssa. Tällä kehityksellä on kansainvälisten vertailujenkin perusteella myös muita samanaikaisia taustoja: suomalaisten keski-iän jatkuva kohoaminen on vaikuttanut ilmoitusalttiuden nousuun, niin myös edelleen jatkuva kaupungistumiskehitys sekä poliisin palvelujen saatavuuden vähittäinen paraneminen. Yleinen ja olennainen lisäehto ilmoitusalttiuden nousulle on ollut poliisin toimintaa kohtaan tunnettu luottamus, mikä Suomessa on korkealla tasolla.
24 Omaisuusrikokset Omaisuusrikoksen kohteeksi joutumista selvitettiin luettelemalla erilaisia omaisuusrikoksia, joiden kohteeksi haastateltava tai hänen kotitaloutensa on saattanut joutua. Omaisuusrikoksia koskevat kysymykset on vuosien 1997 ja 2003 turvallisuustutkimuksissa muotoiltu vastaamaan kansainvälisen rikosuhritutkimuksen kysymyksiä, joihin tuloksia seuraavassa verrataan. Kansainväliset rikosuhritutkimukset on tehty vuosina 1989, 1992, 1996 ja 2000. Taulukko 4 Eräiden omaisuusrikosten kohteeksi joutuminen 1989, 1992, 1996, 1997, 2000 ja 2003 (% väestöstä) OMAISUUSRIKOKSET 1989 1992 1996 1997 2000 2003 Autovarkaus 0,4 0,7 0,5 0,5 0,4 0,8 Varkaus autosta 2,7 2,9 2,9 2,2 2,8 2,8 Auton vahingoittaminen 4,0 5,6 4,2 3,9 3,7 4,2 Moottoripyörävarkaus 0,0 0,3 0,2 0,1 0,1 0,1 Polkupyörävarkaus 3,1 5,0 5,4 5,1 4,9 4,2 Asuntomurto 0,6 0,6 0,6 0,4 0,3 0,5 Asuntomurron yritys 0,4 0,5 0,7 0,6 0,9 0,5 Varkaus henkilöltä 4,3 3,4 3,3 2,8 3,7 2,8 Ryöstö 0,8 1,0 0,5 0,3 0,6 0,3 Jonkin yllä olevan rikoksen uhri 14,1 17,8 15,3 14,3 14,6 13,7 Vuoteen 1997 verrattuna autoihin kohdistuneet rikokset ovat hieman lisääntyneet ja polkupyörävarkaudet vähentyneet. Muiden omaisuusrikosten osalta tilanne näyttää samankaltaiselta kuin vuonna 1997. Jonkin taulukossa 4 luetellun rikoksen kohteeksi joutuneiden osuus (13,7 % väestöstä vuonna 2003, taulukon 4 lukuihin eivät vuosina 1997 ja 2003 sisälly ryöstöt) on edelleen vähentynyt.
25 Huolestuneisuus rikoksen kohteeksi tai tapaturmaan joutumisesta Rikoksen pelolla on monissa uhritutkimuksissa tarkoitettu huolestuneisuutta erilaisten väkivallantekojen ja omaisuusrikosten kohteeksi joutumisesta. Vuoden 2003 haastatteluissa kysyttiin näiden lisäksi huolissaan oloa erilaisiin tapaturmiin joutumisesta. Tässä raportissa tarkastellaan seuraavia huolen aiheita: 1) kotimurto, 2) väkivallan kohteeksi joutuminen iltaisin kodin ulkopuolella, 3) väkivalta työtehtävissä, 4) sukupuolinen lähentely ja väkisinmakaaminen, 5) liikennetapaturma, 6) työtapaturma sekä 7) koti- tai vapaa-ajan tapaturma. Murtautuminen kotiin, miehet 2003 1997 1993 1988 Murtautuminen kotiin, naiset 2003 1997 1993 1988 Väkivalta iltaisin ulkona, miehet 2003 1997 1993 1988 Väkivalta iltaisin ulkona, naiset 2003 1997 1993 1988 Sukupuolinen lähentely, raiskaus, naiset 2003 1997 1993 1988 Sukupuolinen lähentely, miehet 2003 1997 1993 Väkivalta työssä, miehet 2003 1997 1993 Väkivalta työssä, naiset 2003 1997 1993 0 10 20 30 40 50 60 % Kuvio 18 Erilaisia rikoksen kohteeksi joutumista koskevia huolestumisen aiheita. Miehet ja naiset, erittäin ja jonkin verran huolestuneet, 15 74-vuotiaat, (%), vuodet 1988, 1993, 1997 ja 2003 Kysymysten tarkka sanamuoto on liitetaulukossa 5 Naisten johtavat huolenaiheet eri tutkimusvuosina ovat koskeneet väkivallan kohteeksi joutumista illalla ulkona sekä heidän kotiinsa murtautumista. Miehillä yleisin huolen aihe on ollut kotiin murtautuminen.
26 Yleishavainto kuviosta 18 on se, että eri rikosten uhriksi joutumista koskeva huolestuneisuus on vähentynyt sekä miehillä että naisilla vuodesta 1997. Poikkeuksena on naisten huolestuneisuus väkivallan kohteeksi joutumisesta työtehtävissä, joka on hieman lisääntynyt. Huoli kotiin murtautumisesta sekä väkivallan kohteeksi joutumisesta illalla kodin ulkopuolella on suunnilleen vuoden 1988 huolestuneisuuden tasolla, naisten huolestuneisuus sukupuolisen lähentelyn tai raiskauksen kohteeksi joutumisesta on vuoden 1988 tasoa huomattavasti pienempi. Kuvioon 18 liittyen on syytä todeta, että vaikka lähes puolet naisista on ainakin jonkin verran huolissaan väkivallan kohteeksi joutumisesta ulkona iltaisin, erittäin huolestuneita oli vajaat seitsemän prosenttia. Muissa huolestuneisuutta mittaavissa kysymyksissä erittäin huolestuneiden osuudet olivat tätä pienempiä (liitetaulukko 5). Vuonna 2003 kysyttiin ensimmäisen kerran huolestuneisuutta erilaisten tapaturmien kohteeksi joutumisesta. Sekä miehet että naiset olivat useammin huolissaan liikennetapaturmaan joutumisesta kuin esimerkiksi väkivallan kohteeksi joutumisesta iltaisin ulkona. Vapaa-ajan tapaturmista on huolestunut huomattavasti pienempi osa väestöstä kuin liikennetapaturmista. Kuvion 19 työtapaturmista huolestuneiden osuus on laskettu koko väestöstä, jolloin mukana ovat myös ne, jotka eivät ole työssä. Haastatteluhetkellä työssä olevista miehistä 30, naisista 26 prosenttia oli huolissaan työtapaturmaan joutumisesta. 0 10 20 30 40 50 60 70 % Liikennetapaturmat Miehet Naiset Vapaa-ajan tapaturmat Miehet Naiset Työtapaturmat Miehet Naiset Kuvio 19 Miesten ja naisten huolissaan oleminen liikennetapaturman, vapaa-ajan tapaturman ja työtapaturman kohteeksi joutumisesta, 15 74-vuotiaat, 2003 (%)
27 Tutkimusaineisto Tutkimuksen haastattelut teki Tilastokeskus. Aineisto kerättiin haastattelemalla puhelimitse (käyntinä ellei vastaajaa tavoitettu puhelimitse) 8 163 Väestötietojärjestelmästä poimittua 15 vuotta täyttänyttä henkilöä maalistoukokuussa ja elo-lokakuussa vuonna 2003. Haastattelukielet olivat suomi ja ruotsi. Lähtöotoksen koko oli 10 105 henkilöä. Vastausprosentti oli 81. Tulokset on laskettu painottamalla otostiedot vastaamaan väestötasoa. Aineistoon on samalla tehty katokorjaus sukupuolen, ikäryhmän ja asumaalueen mukaan. Liikennetapaturmaksi on määritelty tapaturma, jossa oli uhrin lisäksi mukana vähintään yksi liikenneväline ja joka tapahtui liikennealueella. Tapaturman yleisenä kriteerinä oli fyysisen vamman aiheutuminen. Liikennetapaturmista on lisäksi kerätty tiedot onnettomuuksista, joissa ei syntynyt fyysisiä vammoja. Aikaväli, jota tiedot koskevat, on 12 kuukautta haastatteluhetkestä. Työtapaturmia ovat tapaturmat, jotka sattuivat työpaikalla tai työmatkalla, ja jotka eivät olleet liikennetapaturmia. Kotitapaturma on omassa asunnossa, muussa asunnossa, asunnon pihapiirissä tai kesämökillä sattunut tapaturma. Liikuntatapaturma on ohjattua tai vapaamuotoista liikuntaa, urheilua tai pelejä harrastettaessa syntynyt tapaturma. Muut vapaaajan tapaturmat käsittävät jäljelle jäävät tapaturmat, esimerkiksi kaatumisen ostosmatkalla. Uhkailu ja väkivalta samoin kuin omaisuusrikokset määriteltiin luettelemalla joukko niitä kuvaavia tyypillisiä tilanteita. Uhkailu ja väkivalta käsittivät uhkailun ja liikkumisen estämisen, tönimisen ja kiinni tarttumisen, lyönnin, josta ei seurannut näkyvää jälkeä, lyönnin, josta aiheutui mustelmia, haavoja tai luunmurtumia, aseellisen väkivallan, seksuaalisen väkivallan ja muun väkivallan. Seksuaalista väkivaltaa koskeva kysymys on tehty vain vuosien 1997 ja 2003 haastatteluissa. Vuonna 2003 esitettiin vielä täsmentävä kysymys läheisväkivallasta. Kun uudempia tuloksia on vertailtu aikaisempiin, ne on tehty yhteismitallisiksi karsimalla uusien kysymysten vastaukset. Omaisuusrikoksiin kuuluivat autovarkaus, varkaus autosta, auton vahingoittaminen, moottoripyörävarkaus, polkupyörävarkaus, asuntomurto ja sen yritys, henkilökohtaisen omaisuuden varkaus (ryöstö määriteltiin väkivallan erityistapauksena) ja muut omaisuusrikokset. Omaisuusrikoksia selvittävien rikosten muotoilu on vuoden 1997 tutkimuksesta alkaen muutettu vertailukelpoiseksi Kansainvälisen rikosuhritutkimuksen (ICVS) kysymysten kanssa. Tulokset ovat otokseen perustuvia estimaatteja. Otostutkimuksiin voi sisältyä sekä satunnaisvaihtelua että systemaattista vaihtelua. Satunnaisvaihte-
28 lun suuruus voidaan arvioida luottamusvälilaskelmilla 5. 95 prosentin todennäköisyydellä tulokset poikkeavat koko otoksen tasolla suurimmillaan noin yhden prosenttiyksikön prosenttilukuestimaatin koosta, miesten tai naisten tuloksissa noin 1,5 prosenttiyksikköä. Systemaattista virhettä tuloksiin voi aiheutua eri tekijöistä, kuten kysymysten muotoilusta, muistamattomuudesta tai tietoisesta salailusta ja liioittelusta. Vertailtavat haastattelukysymykset on toistettu yllä mainituin poikkeuksin jokseenkin samanlaisina eri tutkimusvuosina. Samoin tutkimuksen tietojenkeruuasetelma on ollut sama. Uhrihaastattelut on tehty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä. Haastatteluajankohta on vuosina 1980, 1993 ja 1997 ollut syksy. Vuosina 1988 ja 2003 puolet haastatteluista on tehty kevättalvella, puolet syksyllä (vuonna 2003 elo-lokakuussa). Koska lievien tapaturmien mieleen palauttaminen koko vuoden ajalta on vaikeaa, haastatteluajankohdalle ominaisten tapaturmien (esim. liukastumiset talvella) osuus saattaa kasvaa. Tässä raportissa käytetyllä tarkkuustasolla eivät eri vuodenaikoina tehdyt haastattelut tuota juurikaan erilaisia tuloksia. Esimerkiksi miesten ja naisten koti-, liikunta- ja muiden vapaa-ajan tapaturmien kokonaismäärässä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa eri vuodenaikoina tehtyjen haastattelujen välillä. Myöskään miesten ja naisten huolestuneisuus rikoksen kohteeksi joutumisesta ei vaihdellut eri vuodenaikoina tehdyissä haastatteluissa. 5 Prosenttiluvun 95 %:n luottamusvälin laskukaava: p 1,96* neliöjuuri(p*(100-p)/(n-1))
Kirjallisuutta Aromaa Kauko. 1990a. Tahallinen väkivalta. Teoksessa Heiskanen Markku, Aromaa Kauko, Niemi Hannu, Ruusinen Anneli ja Sirén Reino (1991). Tapaturmat ja väkivalta 1988. Tilastokeskus SVT Oikeus 1990:7. Pieksämäki: Tilastokeskus, 91 114. Aromaa Kauko & Heiskanen Markku. 1996. Väkivalta. Julkaisussa Suomalaisten turvallisuus 1993. Haastattelututkimus rikosten ja tapaturmien kohteeksi joutumisesta sekä rikoksen pelosta. Tilastokeskus SVT Oikeus 1996:17 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 139. Helsinki: Tilastokeskus, 40 60. Aromaa Kauko & Heiskanen Markku. 2000a. Väkivalta. Julkaisussa Heiskanen Markku, Aromaa Kauko, Niemi Hannu ja Sirén Reino (2000). Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta 1980 1997. Tilastokeskus Oikeus 2000:1 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171. Helsinki: Tilastokeskus, 115 134. Aromaa Kauko & Heiskanen Markku. 2000b. Suomalaisten rikosriskit. Kansainvälisen rikosuhritutkimuksen Suomea koskevia tuloksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 49. Helsinki. van Dijk, Jan J. M. & Mayhew, P. & Killias, M. 1990. Experiences of Crime Across the World. Key Findings from the 1989 International Crime Survey. Deventer: Kluwer Law and Taxation Publishers. Heiskanen Markku & Aromaa Kauko. 1997. Suomalaisten turvallisuus 1997. Vuoden 1997 haastattelututkimuksen ennakkotietoja tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta. Tilastokeskus SVT Oikeus 1998:7 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 35. Helsinki: Tilastokeskus. Heiskanen Markku & Piispa Minna. 1998. Usko, toivo, hakkaus. Kyselytutkimus miesten naisille tekemästä väkivallasta. Tilastokeskus SVT Oikeus 1998:12 ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Sukupuolten tasa-arvo. Helsinki: Tilastokeskus. Heiskanen Markku & Aromaa Kauko & Niemi Hannu & Sirén Reino. 2000. Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta 1980 1997. Tilastokeskus Oikeus 2000:1 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171. Helsinki: Tilastokeskus. Van Kesteren John & Mayhew Pat & Nieuwbeerta Paul. 2000. Criminal Victimisation in Seventeen Industrialised Countries. Key findings from the 2000 International Crime Victims Survey. Onderzoek en beleid 187. NSCR, WODC.
Lättilä & Heiskanen & Komulainen & Niskanen & Sirén. 1982. Tapaturmat ja väkivalta. Haastattelututkimus tapaturmien ja väkivallan yleisyydestä ja terveyshaitoista. Tilastokeskuksen tutkimuksia N:o 80. Helsinki: Tilastokeskus. Niemi Hannu. 2000. Rikoksen pelko ja varotoimet. Teoksessa Heiskanen Markku, Aromaa Kauko, Niemi Hannu ja Sirén Reino (2000). Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta 1980 1997. Tilastokeskus Oikeus 2000:1 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171. Helsinki: Tilastokeskus, 135 153. Seppänen Susanna. 1990. Rikoksen pelko. Tilastokeskus SVT Oikeus 1991:2. Helsinki: Tilastokeskus. Sirén Reino. 2000. Turvallisuusindikaattori. Teoksessa Heiskanen Markku, Aromaa Kauko, Niemi Hannu ja Sirén Reino (2000). Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta 1980 1997. Tilastokeskus Oikeus 2000:1 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171. Helsinki: Tilastokeskus, 19 30. Törnudd Patrik. 1982. Measuring victimisation. Teoksessa The OECD social indicator development programme. Special Studies No.6. Paris, 45 65.
Liitetaulukot Taulukko 1 Taulukko 2 Taulukko 3 Taulukko 4 Taulukko 5 Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen ja ikäryhmän mukaan 2003. Tilastoyksikkönä on tapahtuma Vammaan johtaneiden tapaturmien ja väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt sukupuolen ja ikäryhmän mukaan 2003. Tilastoyksikkönä on henkilö Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen, vamman laadun ja vahinkotyypin mukaan 2003. Tilastoyksikkönä on tapahtuma Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen, hoidon ja hoitotoimenpiteen mukaan 2003. Tilastoyksikkönä on tapahtuma Huolestuneisuus rikosten ja tapaturmien kohteeksi joutumisesta sukupuolen ja ikäryhmän mukaan 2003. Tilastoyksikkönä on henkilö
Taulukko 1 Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen ja ikäryhmän mukaan 2003. Tilastoyksikkönä on tapahtuma 1 Yhteensä Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 1 168 617 70 894 208 401 316 269 337 646 120 677 114 729 4 251 032 15 24 302 822 23 598 39 896 53 973 127 536 20 041 37 778 644 047 25 34 207 687 7 297 40 207 44 900 80 316 14 118 20 849 627 507 35 44 220 194 11 362 51 416 50 740 65 778 16 139 24 758 736 462 45 54 181 520 12 918 47 946 43 336 38 467 15 296 23 556 783 899 55 64 112 559 5 740 26 444 42 244 16 892 16 881 4 357 657 192 65 74 65 657 4 692 2 492 37 328 5 602 12 113 3 431 444 016 75 78 179 5 288 43 748 3 055 26 088 357 909 Sukupuoli mies Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 639 139 38 776 125 409 147 699 224 575 46 927 55 754 2 052 840 15 24 177 724 13 173 22 701 27 758 83 703 8 690 21 699 328 434 25 34 134 230 3 044 25 241 26 396 60 443 6 528 12 578 319 918 35 44 127 597 7 903 33 672 22 160 45 386 8 675 9 803 373 038 45 54 95 850 7 697 26 709 22 581 23 444 6 726 8 693 392 765 55 64 57 345 1 743 15 071 22 897 8 941 6 759 1 934 322 812 65 74 25 507 2 096 2 015 15 303 1 426 3 619 1 048 200 282 75 20 885 3 120 10 602 1 233 5 930 115 591 Sukupuoli nainen Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 529 478 32 118 82 992 168 571 113 071 73 750 58 975 2 198 192 15 24 125 098 10 424 17 195 26 214 43 833 11 351 16 080 315 612 25 34 73 457 4 253 14 966 18 504 19 872 7 590 8 271 307 590 35 44 92 597 3 459 17 745 28 581 20 392 7 464 14 955 363 424 45 54 85 670 5 221 21 237 20 755 15 023 8 571 14 863 391 134 55 64 55 214 3 997 11 373 19 347 7 951 10 122 2 423 334 379 65 74 40 150 2 596 477 22 024 4 177 8 494 2 383 243 734 75 57 293 2 168 33 146 1 822 20 158 242 318 1 Kaikkien taulukoiden luvut on laskettu otoksesta korottamalla ne kyseisen väestöryhmän kokoa vastaaviksi. Luvut ovat näennäisestä tarkkuudesta huolimatta tilastollisia estimaatteja.
34 Taulukko 2 Vammaan johtaneiden tapaturmien ja väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt sukupuolen ja ikäryhmän mukaan 2003. Tilastoyksikkönä on henkilö Yhteensä Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 999 874 69 153 184 999 262 980 275 319 113 508 93 914 4 251 032 15 24 246 630 22 473 33 271 40 433 99 526 18 121 32 807 644 047 25 34 173 324 7 297 34 318 35 652 63 988 14 118 17 950 627 507 35 44 188 352 11 362 46 405 41 989 53 410 16 139 19 047 736 462 45 54 162 801 12 918 45 775 39 498 33 906 13 429 17 276 783 899 55 64 104 948 5 740 22 740 38 921 16 309 16 881 4 357 657 192 65 74 57 845 4 692 2 492 32 994 5 126 10 065 2 477 444 016 75 65 973 4 671 33 492 3 055 24 755 357 909 Sukupuoli mies Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 546 386 37 558 111 589 124 147 178 750 44 950 49 391 2 052 840 15 24 145 099 12 572 19 831 20 566 64 231 7 212 20 688 328 434 25 34 110 532 3 044 21 172 20 898 47 754 6 528 11 136 319 918 35 44 111 324 7 903 31 158 19 431 35 498 8 675 8 661 373 038 45 54 84 601 7 697 25 570 18 931 20 252 6 228 5 924 392 765 55 64 52 437 1 743 11 844 21 800 8 357 6 759 1 934 322 812 65 74 24 459 2 096 2 015 14 256 1 426 3 619 1 048 200 282 75 17 933 2 503 8 266 1 233 5 930 115 591 Sukupuoli nainen Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 453 489 31 595 73 410 138 833 96 569 68 558 44 524 2 198 192 15 24 101 531 9 901 13 440 19 867 35 295 10 909 12 119 315 612 25 34 62 792 4 253 13 146 14 754 16 235 7 590 6 814 307 590 35 44 77 028 3 459 15 247 22 559 17 912 7 464 10 386 363 424 45 54 78 200 5 221 20 205 20 567 13 654 7 202 11 352 391 134 55 64 52 511 3 997 10 896 17 121 7 951 10 122 2 423 334 379 65 74 33 386 2 596 477 18 739 3 700 6 446 1 430 243 734 75 48 040 2 168 25 226 1 822 18 825 242 318
35 Taulukko 3 Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen ja vahinkotyypin mukaan 2003. Tilastoyksikkönä on tapahtuma Yhteensä Vahinkotyyppi Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 1 168 617 70 894 208 401 316 269 337 646 120 677 114 729 Vamman laatu Aivotärähdys 14 463 3 586 2 039 3 218 3 002 477 2 141 Nyrjähdys, venähdys 379 028 16 822 64 163 54 384 203 138 39 508 1 014 Mustelmia päähän 70 941 5 676 5 090 14 970 7 153 7 426 30 625 Mustelmia muualle kehoon 240 345 21 004 37 226 57 028 40 384 39 639 45 064 Haavoja päähän 31 456 2 778 6 097 8 831 3 155 3 111 7 484 Haavoja muualle kehoon 103 871 6 669 29 926 50 840 4 390 7 227 4 819 Luunmurtumia päähän 6 910 475 584 3 252 994 498 1 108 Luunmurtumia muualle kehoon 119 099 6 345 20 587 44 321 32 781 11 788 3 276 Vamma hampaisiin 4 115 971 1 500 1 644 Jokin sisäinen vamma 20 011 5 861 3 048 8 733 2 369 Palovamma 66 042 538 14 111 48 298 2 008 449 637 Silmävamma 10 141 1 058 2 773 3 664 1 051 507 1 089 Muu vähäinen vamma 35 174 3 797 5 118 11 721 7 729 2 036 4 774 Muu vamma 44 066 1 691 11 451 8 010 18 228 1 555 3 130 Ei tietoa vamman laadusta 22 955 456 2 406 3 184 3 254 4 088 9 567 Sukupuoli mies Vahinkotyyppi Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 639 139 38 776 125 409 147 699 224 575 46 927 55 754 Vamman laatu Aivotärähdys 5 154 1 161 549 1 212 1 063 1 169 Nyrjähdys, venähdys 240 328 8 777 39 116 33 693 140 302 17 427 1 014 Mustelmia päähän 35 921 3 376 2 056 4 185 3 744 1 972 20 588 Mustelmia muualle kehoon 103 039 9 481 23 055 20 740 22 340 14 765 12 657 Haavoja päähän 22 984 2 255 4 182 6 264 2 666 2 199 5 418 Haavoja muualle kehoon 62 823 3 358 20 534 30 202 3 344 2 802 2 583 Luunmurtumia päähän 5 278 475 584 1 619 994 498 1 108 Luunmurtumia muualle kehoon 67 729 4 715 14 579 19 193 23 336 3 152 2 753 Vamma hampaisiin 3 190 494 1 051 1 644 Jokin sisäinen vamma 14 244 4 291 1 581 7 743 629 Palovamma 21 404 538 4 353 13 867 2 008 637 Silmävamma 8 208 602 2 773 2 636 602 507 1 089 Muu vähäinen vamma 19 007 2 788 2 645 8 261 3 775 494 1 045 Muu vamma 18 605 1 249 5 163 2 189 8 237 602 1 165 Ei tietoa vamman laadusta 11 225 1 036 1 005 2 778 1 879 4 527
36 Sukupuoli nainen Vahinkotyyppi Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 529 478 32 118 82 992 168 571 113 071 73 750 58 975 Vamman laatu Aivotärähdys 9 308 2 425 1 490 2 006 1 940 477 972 Nyrjähdys, venähdys 138 700 8 045 25 047 20 690 62 837 22 081 Mustelmia päähän 35 020 2 300 3 034 10 785 3 409 5 454 10 038 Mustelmia muualle kehoon 137 306 11 523 14 171 36 288 18 044 24 874 32 407 Haavoja päähän 8 472 523 1 915 2 567 490 912 2 066 Haavoja muualle kehoon 41 047 3 310 9 391 20 638 1 046 4 425 2 237 Luunmurtumia päähän 1 633 1 633 Luunmurtumia muualle kehoon 51 370 1 629 6 008 25 128 9 445 8 636 523 Vamma hampaisiin 925 477 449 Jokin sisäinen vamma 5 767 1 570 1 467 990 1 740 Palovamma 44 638 9 758 34 431 449 Silmävamma 1 933 456 1 029 449 Muu vähäinen vamma 16 167 1 009 2 473 3 460 3 955 1 541 3 729 Muu vamma 25 460 442 6 287 5 822 9 991 953 1 965 Ei tietoa vamman laadusta 11 730 456 1 370 2 179 477 2 209 5 041
37 Taulukko 4 Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen, hoidon ja hoitotoimenpiteen mukaan 2003. Tilastoyksikkönä on tapahtuma Yhteensä Vahinkotyyppi Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä 1 168 617 70 894 208 401 316 269 337 646 120 677 114 729 Hoito Ei saanut mitään hoitoa 524 604 27 680 47 657 165 067 132 234 62 819 89 148 Sai ensiavun tai kävi lääkärissä, mutta ei jäänyt sairaalahoitoon 508 021 32 027 143 668 113 711 151 895 44 901 21 818 Joutui heti jäämään sairaalaan 46 477 8 808 5 187 17 495 5 250 6 490 3 247 Joutui myöhemmin sairaalaan 17 054 1 997 4 965 9 585 507 Sai muuta hoitoa 70 952 2 379 9 892 14 611 37 593 5 960 516 Ei tietoa 1 509 420 1 089 Hoitotoimenpide Ei hoitoa 570 012 33 371 56 987 175 518 142 221 70 529 91 385 Lepoa 76 826 7 026 21 936 10 224 26 321 6 515 4 804 Lääkehoito 119 140 9 791 32 119 25 668 36 701 9 451 5 410 Haavaside 67 731 5 592 22 081 21 631 9 180 4 262 4 984 Lastoitus, ideal-, tukiside 150 524 6 379 35 843 34 016 62 647 10 992 647 Tikkejä 49 933 3 525 16 459 16 440 4 324 4 310 4 874 Kipsi 29 494 1 238 4 108 7 168 11 701 4 677 602 Kirurginen leikkaus 34 928 1 364 5 722 13 962 8 905 4 415 559 Muu 69 368 2 607 13 147 11 641 34 984 5 525 1 464 Ei tietoa 661 661