KIRJALLINEN KYSYMYS 445/2011 vp Vanhempien mielenterveysongelmien huomioiminen neuvola-asetuksessa Eduskunnan puhemiehelle Viime vuosina lastensurmatapausten määrä on ollut nousussa. Lapsia surmataan Suomessa eniten länsimaista. Lapsen surmaa useimmiten äiti. Rikoslain mukaan äiti on tehnyt lapsensurman, jos hän on kärsinyt tapon hetkellä synnytyksen jälkeisestä ahdistuksesta tai uupumuksesta. Laissa ei määritellä, kuinka pitkään synnytyksen jälkeen uupumusta voi pitää lieventävänä asianhaarana. Eniten vanhemmat tappavat alle vuoden ikäisiä vauvoja tai 2 3-vuotiaita lapsia. Esimerkiksi vuoden 2011 aikana 18-vuotias helsinkiläisnainen surmasi kolmikuukautisen lapsensa ja tunnusti tekonsa. Kouvolassa epäillään nuoren äidin tukehduttaneen kolmivuotiaan ja viiden kuukauden ikäiset lapsensa. Oulussa eroaan läpikäynyt mies sytytti talonsa palamaan, minkä seurauksena talossa sisällä olleet alle kouluikäiset lapset kuolivat. Lapsensurmissa taustalla ovat usein vanhemman psyykkiset ongelmat, itsetuhoinen käytös tai halu kostaa puolisolle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Otetaanko voimassa olevassa neuvolaasetuksessa (338/2011) lasta odottavien ja pienten lasten vanhempien mielenterveysongelmat, kuten masennuksen havainnointi, riittävällä tavalla huomioon? Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2011 Arja Juvonen /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 445/2011 vp: Otetaanko voimassa olevassa neuvolaasetuksessa (338/2011) lasta odottavien ja pienten lasten vanhempien mielenterveysongelmat, kuten masennuksen havainnointi, riittävällä tavalla huomioon? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten ehkäisevää suun terveydenhuoltoa koskevaa asetusta (338/2011, aik. 380/2009) sovelletaan terveydenhuoltolain (1326/2010) tarkoittamiin neuvolapalveluihin. Asetuksen lähtökohtana on kokonaisvaltainen terveyskäsitys, joka kattaa mielenterveyden. Vastaavasti terveyden edistämiseen sisältyy asetuksessa myös mielenterveyden edistäminen. Neuvola-asetus määrittää lasta odottavien perheiden ja lasten terveystarkastusten sisällöt. Terveystarkastukset koskevat kaikkia raskaana olevia naisia ja lasta odottavia perheitä sekä neuvolaikäisiä lapsia ja heidän perheitään. Osa määräaikaisista terveystarkastuksista tehdään laajoina, jolloin arvioidaan koko perheen hyvinvointia ja elämäntilannetta haastatteluin ja tarvittaessa muilla menetelmillä. Terveystarkastuksissa tuetaan molempien vanhempien voimavaroja ja jaksamista sekä lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta ja vanhempien keskinäistä vuorovaikutusta. Synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen on vakiintunut käytäntö lähes kaikissa neuvoloissa. Laajoja terveystarkastuksia tehdään odotusaikana yksi ja ennen kouluikää kolme. Asetuksen mukaan terveydenhoitajan, kätilön tai lääkärin tulee pyrkiä selvittämään myös määräaikaisista terveystarkastuksista pois jäävien tuen tarve. Neuvola-asetuksen mukaan terveysneuvonta ja terveystarkastukset on järjestettävä niin, että lapsen ja perheen erityisen tuen tarve tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tarpeenmukainen tuki järjestetään viiveettä. Erityisen tuen tarpeen arvioimiseksi ja toteuttamiseksi on tarvittaessa järjestettävä lisäkäyntejä ja kotikäyntejä. Tilanteita, joissa lapsi tai perhe voivat tarvita erityistä tukea ovat esimerkiksi vanhempien vakavat sairaudet, mielenterveys- ja päihdeongelmat, lapseen kohdistunut väkivalta, puutteet huolenpidossa ja perheen toimeentuloon tai elinoloihin liittyvät ongelmat. Lisä- ja kotikäynnit suunnitellaan lapsen tai perheen yksilöllisen tarpeen mukaan niin, että terveydenhoitajalla on mahdollisuus ensin arvioida tilannetta ja sen perusteella järjestää tarpeen mukaan lisätukea. Lisäksi neuvolassa on laadittava hyvinvointija terveyssuunnitelma yhteistyössä tukea tarvitsevan lapsen ja perheen kanssa. Suunnitelman toteutumista on seurattava ja arvioitava. Erityisen tuen tarpeen arvioimiseksi ja tuen järjestämiseksi on tarvittaessa myös tehtävä yhteistyötä kunnan eri toimijoiden, kuten päivähoidon, kotipalvelun, lastensuojelun sekä erikoissairaanhoidon ja muiden tahojen kesken. Terveydenhuoltolain perusteella kunnan on järjestettävä välttämättömät palvelut raskaana olevien naisten ja syntyvien lasten erityiseksi suojelemiseksi. Lisäksi lapsen tuen tarve on selvitettävä ja lapselle turvattava riittävä hoito ja tuki aina, kun lapsen vanhempi tai huoltaja saa 2
Ministerin vastaus KK 445/2011 vp Arja Juvonen /ps sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen. Myös lastensuojelulaissa (417/2007) edellytetään, että äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa ja päivähoidossa annetaan erityistä tukea silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Toimiva lapsi & perhe -hanke tarjoaa työntekijöille käytännön menetelmiä tilanteisiin, joissa lapsen vanhemmilla on mielenterveys- tai päihdeongelma tai vakava somaattinen sairaus. Suomessa neuvolan työntekijät tapaavat lähes kaikki lasta odottavat perheet ja lasten ikäluokat, joten heillä on hyvä mahdollisuus tunnistaa lasten ja perheiden erityisiä tuen tarpeita. Neuvolaasetus sääntelee erityisesti terveystarkastusten ja terveysneuvonnan sisältöä ja määrää. Asetus annettiin, koska kuntien välillä oli lisääntyvästi eroja palveluiden riittävyydessä ja sisällössä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tukee asetuksen toimeenpanoa valmistamalla julkaisuja ja ohjeita sekä seuraamalla asetuksen edellyttämän toiminnan toteutumista. Laajoja terveystarkastuksia koskeva ohjeistus valmistuu alkuvuodesta 2012. Kuntien tehtävänä on huolehtia työntekijöiden osaamisen ylläpitämisestä ja sen vahvistamisesta. Valvira ja aluehallintovirastot ovat valmistelleet valvonnan tueksi asetuksen valvontaohjelman vuosille 2012 2014. Vuonna 2012 valvonnan painopisteenä ovat laajat terveystarkastukset. Helsingissä 16 päivänä tammikuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 445/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Arja Juvonen /saf: Beaktas i den gällande förordningen om rådgivningsverksamhet (338/2011) i tillräcklig utsträckning psykiska problem hos föräldrar som väntar barn och småbarnsföräldrar, t.ex. observation av depressioner? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Förordningen om rådgivningsverksamhet, skoloch studerandehälsovård samt förebyggande mun- och tandvård för barn och unga (338/2011, tidigare 380/2009) tillämpas på de rådgivningstjänster som avses i hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010). Utgångspunkten för förordningen är ett helhetsinriktat hälsobegrepp som omfattar den psykiska hälsan. På motsvarande sätt ingår i hälsofrämjandet i förordningen också främjandet av den psykiska hälsan. I förordningen om rådgivningsverksamhet fastställs innehållet i de hälsoundersökningar som riktar sig till familjer som väntar barn och till barn. Hälsoundersökningarna gäller alla kvinnor och familjer som väntar barn och barn i rådgivningsåldern och deras familjer. En del av de återkommande hälsoundersökningarna är omfattande och vid dem bedöms hela familjens välbefinnande och livssituation med hjälp av en intervju och vid behov andra metoder. Vid hälsoundersökningarna stödjer man bägge föräldrarnas resurser och möjligheter att orka, växelverkan mellan barnet och föräldern och föräldrarnas inbördes växelverkan. Nästan alla rådgivningsbyråer har en etablerad praxis för att identifiera en förlossningsdepression. Omfattande hälsoundersökningar ordnas en gång under graviditeten och tre gånger före skolåldern. Enligt förordningen ska en hälsovårdare, barnmorska eller läkare försöka utreda behovet av stöd hos dem som inte deltar i de återkommande hälsoundersökningarna. Enligt förordningen om rådgivningsverksamhet ska hälsorådgivningen och hälsoundersökningarna ordnas så att behovet av särskilt stöd hos ett barn eller en familj identifieras i ett så tidigt skede som möjligt. Det stöd som behövs ska tillhandahållas utan dröjsmål. I syfte att bedöma och tillgodose behovet av särskilt stöd ska det vid behov ordnas extra besök och hembesök. Situationer i vilka barnet eller familjen kan behöva särskilt stöd är t.ex. allvarliga sjukdomar hos föräldrarna, psykiska problem, missbruksproblem, våld som riktas till barnet, brister i omsorg eller problem i anslutning till familjens utkomst eller levnadsförhållanden. Extra besök och hembesök planeras utifrån barnets eller familjens behov så att hälsovårdaren har möjlighet att göra en initial bedömning av situationen och på grundval av den ordna extra stöd utifrån behovet. Dessutom ska det på rådgivningsbyrån utarbetas en plan för välbefinnande och hälsa i samarbete med barnet och familjen som behöver stöd. Utfallet av planen ska följas och bedömas. I syfte att bedöma och tillgodose behovet av särskilt stöd ska samarbete vid behov också bedrivas mellan olika kommunala aktörer, såsom barndagvården, hemservicen, barnskyddet, elev- och studerandevården samt den specialiserade sjukvården och andra aktörer. Enligt hälso- och sjukvårdslagen ska kommunen ordna de tjänster som är nödvändiga för att 4
Ministerns svar KK 445/2011 vp Arja Juvonen /ps gravida kvinnor och deras ofödda barn ska ges särskilt skydd. Dessutom ska barnets behov av stöd utredas och barnet ska garanteras tillräcklig vård och tillräckligt stöd då barnets förälder, vårdnadshavare eller någon annan som svarar för barnets vård och fostran får missbrukarvård, mentalvård eller andra social- och hälsovårdstjänster och hans eller hennes förmåga att under denna tid svara för barnets vård och fostran anses försvagad. Även i barnskyddslagen (417/2007) förutsätts det att särskilt stöd ges på rådgivningsbyråerna för mödravård och barnavård samt inom annan social- och hälsovård och barndagvård då barnet eller familjen inte är klient inom barnskyddet. Ett projekt för fungerande barnfamiljer som drivs av Institutet för hälsa och välfärd erbjuder de anställda praktiska metoder i situationer där ett barns föräldrar har psykiska problem, missbruksproblem eller en allvarlig somatisk sjukdom. I Finland träffar de anställda på rådgivningsbyråerna så gott som alla familjer som väntar barn och alla barn i alla åldersklasser. De anställda har således goda möjligheter att identifiera barns och familjers behov av särskilt stöd. Förordningen om rådgivningsverksamhet reglerar framför allt innehållet i och omfattningen av hälsoundersökningarna och hälsorådgivningen. Förordningen utfärdades för att skillnaderna mellan kommunerna i fråga om tillhandahållandet av tillräckliga tjänster och innehållet i tjänsterna höll på att öka. Institutet för hälsa och välfärd stödjer förordningen genom att utarbeta publikationer och anvisningar och genom att följa att den verksamhet som förutsätts i förordningen bedrivs. En anvisning om de omfattande hälsoundersökningarna blir klar i början av 2012. Till kommunernas uppgifter hör att se till att de anställda upprätthåller och stärker sin kompetens. Valvira och regionförvaltningsverken har som ett stöd för tillsynen berett ett tillsynsprogram för förordningen för 2012 2014. År 2012 läggs särskild vikt vid tillsynen av de omfattande hälsoundersökningarna. Helsingfors den 16 januari 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5