PITKÄAIKAISTYÖTTÖMYYDEN HOITAMISESTA TYÖVOIMAVAROJEN TURVAAMISEEN - RAKENNETYÖTTÖMYYTTÄ KOSKEVAT KEHITTÄMISLINJAUKSET

PITKÄAIKAISTYÖTTÖMYYDEN HOITAMISESTA TYÖVOIMAVAROJEN TURVAAMISEEN - RAKENNETYÖTTÖMYYTTÄ KOSKEVAT KEHITTÄMISLINJAUKSET Maaliskuu 2011

2 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE... 3 I YHTEENVETO KEHITTÄMISLINJAUKSISTA... 4 II JOHDANTO... 8 Kehittämislinjausten valmistelu... 8 Rakennetyöttömyyden alentaminen ja ennalta ehkäiseminen... 9 III KEHITTÄMISLINJAUKSET... 13 1. Ongelmalähtöisestä tarkastelusta vahvuuksien esille nostamiseen... 13 2. Lisätään työvoiman kysyntää parantamalla työnantajien palveluja... 13 3. Parannetaan osaavan työvoiman saatavuutta lisäämällä palvelutarjonnassa ammatillista koulutusta ja koulutuksen tukipalveluja... 15 4. Parannetaan vaikuttavuutta kehittämällä yhteistyötä välityömarkkinatoimijoiden kanssa... 18 5. Tehostetaan palveluprosessia... 20 6. Kehitetään ja laajennetaan moniammatillista verkostotyötä... 25 7. Parannetaan työllistymisedellytyksiä sosiaalipalveluilla... 26 8. Esitys hallitusohjelmaan... 29 IV KEHITTÄMISLINJAUSTEN TOIMEENPANO... 32 Lähteet... 35

3 ESIPUHE Työllisyystilanne on nyt taantuman jälkeen parantunut kaikilla muilla paitsi pitkäaikaistyöttömillä. Pitkään työttömänä olleiden ihmisten työllistyminen on haaste, johon on vastattava nykyistä paremmin. Olemme ministeriössä käyneet läpi toimintatapojamme pitkään työttömänä olleiden näkökulmasta, olemme miettineet, mitä voisi tehdä paremmin. Tulevien vuosien suuri haaste on saada koko työvoimareservi käyttöön, eli kaikki kynnelle kykenevät töihin. Lopputuloksena syntyivät kehittämislinjaukset, jotka nyt ovat käsissänne. Ydintavoite näkyy myös linjausten nimessä: Pitkäaikaistyöttömyyden hoitamisesta työvoimavarojen turvaamiseen. Ensimmäiseksi tavoitteeksi on otettu puhetavan ja näkökulman muutos. Uskon, että jos katsomme ongelmia, näemme ongelmat. Jos taas katsomme vahvuuksia, näemme vahvuudet. Nostetaan siis paremmin esiin työnhakijoiden koulutus, ammattitaito, olemassa oleva työkyky ja muut vahvuudet. Näin vajaakuntoinen onkin osatyökykyinen, jolla on työmarkkinoille tarjottavaa. Se on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää, kun työttömyys kääntyy niukkuudeksi osaavasta työvoimasta. Samalla tavalla perustavanlaatuinen ajatus on se, että työnhakijat nähdään asiakkaina ja palvelujen käyttäjinä eikä toimenpiteiden kohteena. Käynnin TE-toimistossa ei pitäisi tuntua rasittavalta kontrollivisiitiltä vaan palvelulta, joka parantaa mahdollisuuksia päästä kiinni työhön. Parempi polku työelämään on linjausten ydinajatus. Se tarkoittaa mm. sitä, että toimia on tarjottava aikaisemmin ja niiden on oltava paremmin kohdennettuja. Olennainen osa hyvää palvelua on myös työvoiman kysynnän lisääminen. Siksi myös yritysten osallistumista pitkään työttömänä olleiden työllistämisessä täytyy lisätä. Vaikuttavuuden parantamiseksi suurempi osa palkkatuella työllistyvistä ihmisistä pitäisi saada ohjattua avoimille työmarkkinoille. Silloin ihmisillä on suuremmat mahdollisuudet löytää uusi työpaikka. Palkkatuki tulee profiloida selvemmin rekrytointitueksi. Erittäin tärkeää on myös se, että työnhakija-asiakkaita työnantajille esiteltäessä päästään eroon ongelmalähtöisestä tarkastelusta ja nostetaan esille työnhakijoiden vahvuudet. Jatkossakin tarvitaan kuitenkin erilaisia työmahdollisuuksia. Työttömät, joilla on osaamisen ja ammattitaidon puutteiden lisäksi puutteita yleisissä työelämävalmiuksissa, tarvitsevat välityömarkkinoilla tarjolla olevia palveluja. TE-toimistojen ja välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöllä palvelut voidaan paremmin kohdentaa työttömien tarpeiden mukaan, jolloin vaikuttavuus paranee. Moniammatillista yhteistyötä tarvitaan niiden työttömien palvelujen järjestämiseksi, joilla on erityisiä työllistymisen esteitä. Työvoiman palvelukeskusten toiminnasta kannattaa ottaa mallia moniammatillista verkostotyötä kehitettäessä ja laajennettaessa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kytkeminen nykyistä selvemmin osaksi ihmisen työllistymiseen tähtäävää reittiä on tärkeää. Uskon, että näillä uudistuksilla pääsemme parempaan ja enemmän tuloksia tuottavaan palveluun. On kuitenkin realistista lähteä siitä, että kaikkia pitkään työttömänä olleita ei voida auttaa avoimille työmarkkinoille. Myös heillä tulisi olla mahdollisuus työ- ja toimintakykyään vastaavaan tuettuun työhön. Anni Sinnemäki

4 I Yhteenveto kehittämislinjauksista 1. Ongelmalähtöisestä tarkastelusta vahvuuksien esille nostamiseen - Nostetaan esille työnhakijoiden koulutus, ammattitaito, olemassa oleva työkyky ja muut vahvuudet. Korvataan käsitteet vajaakuntoinen, pitkäaikaistyötön ja vaikeasti työllistyvä asiakaspalvelussa ja lainsäädännössä muilla käsitteillä. - Nähdään työnhakijat asiakkaina ja palvelujen käyttäjinä eikä toimenpiteiden kohteena. 2. Lisätään työvoiman kysyntää parantamalla työnantajien palveluja - Profiloidaan palkkatukea nykyistä selvemmin rekrytointitueksi. Yksinkertaistetaan palkkatuen ehtoja ja kehitetään tuen hakemiseen ja maksatukseen liittyviä prosesseja yritysten hallinnollisen taakan keventämiseksi. - Nostetaan yritysten osuutta palkkatuetun työn tarjoajana. Käytetään työmarkkinoita ja työvoimatarpeita koskevaa ennakointitietoa suunnattaessa palkkatuen käyttöä. - Madalletaan työnantajien, erityisesti yritysten rekrytointikynnystä tarjoamalla työnantajalle tarvittaessa työmarkkinatoimenpiteen avulla mahdollisuus arvioida työnhakijan soveltuvuutta ja rekrytoinnin tueksi tarvittavia palveluja. - Tarjotaan työhön kiinnittymisen tueksi työhönvalmennusta ja lisätään työpaikalla tapahtuvaa koulutusta. - Organisoidaan työnantajien palvelut yhden luukun periaatteella siten, että työnantaja saa työnvälityspalvelujen lisäksi asiantuntevan tiedon rekrytoinnin tueksi tarjolla olevista palveluista. Lisätään palveluja koskevaa tiedottamista. - Otetaan sekä työttömät työnhakijat että työvoimapalveluissa olevat, eri asiakassegmentteihin kuuluvat asiakkaat huomioon esiteltäessä työnantajille potentiaalisia työntekijöitä. 3. Parannetaan osaavan työvoiman saatavuutta lisäämällä palvelutarjonnassa ammatillista koulutusta ja koulutuksen tukipalveluja - Ohjataan nykyistä useampi työnhakija ammatilliseen koulutukseen ja otetaan koulutukseen ohjattaessa esille erilaiset kouluttautumismahdollisuudet. Käytetään koulutukseen ohjauksen tukena nykyistä useammin ohjauksellisia palveluita ja ohjaavaa työvoimakoulutusta. - Profiloidaan ammatillista työvoimapoliittista koulutusta nykyistä useammin myös tietyille kohderyhmille. - Kehitetään koulutusvalmentaja/tukihenkilö toimintamallia ja laaditaan suunnitelma mallin valtavirtaistamisesta.

5 - Lisätään työpaikalla toteutettavaa oppisopimus- ja TOPPIS-koulutusta. Valmistellaan käytännönläheinen opas TOPPIS-mallista ja levitetään tietoa mallin käyttökokemuksista. Varmistetaan, että työnantajat saavat riittävästi tukea TOPPISmallin käyttöön. 4. Parannetaan vaikuttavuutta kehittämällä yhteistyötä välityömarkkinatoimijoiden kanssa - Kartoitetaan ja segmentoidaan välityömarkkinatoimijat ( toimijakartta ) asiakasohjauksen parantamiseksi. Varmistetaan ennen palkkatukipäätöksen tekemistä, että välityömarkkinatoimijan palveluksessa on ammattitaitoista henkilöstöä ohjaamassa ja tukemassa tuella palkattuja. - Pyritään löytämään välityömarkkinatoimijoiksi yhdistyksiä ja säätiöitä, jotka ovat valmiita tarjoamaan koulutusta työpaikalla. - Asiakkaan palvelutarve määrittelee sen, ohjataanko asiakas välityömarkkinoille ja mille välityömarkkinatoimijalle asiakas ohjataan. Välityömarkkinoille ohjataan ensisijaisesti työmarkkinoille kuntoutuvia asiakkaita, jotka tarvitsevat sekä työelämävalmiuksien että ammattitaidon parantamista. Osaamisen kehittämisen kautta työmarkkinoille suuntaavia asiakkaita ohjataan välityömarkkinoille, kun toimijalla on tarjolla tehtäviä ja/tai koulutusta, jotka aidosti parantavat mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. - Laitetaan yhdistyksille ja säätiöille määräaikaiseen työhön tehtyyn palkkatukipäätökseen ehto, jossa työnantajan edellytetään tukevan tuella palkattua työnhaussa. - Nimetään TE-toimistoihin välityömarkkinoiden vastuuhenkilöt, joiden tehtävänä on pitää toimijakartta ajan tasalla, pitää yhteyttä toimijoihin sekä auttaa toimijoita palvelujen (mm. koulutuksen) järjestämisessä. - Parannetaan palvelujen laatua ja vaikuttavuutta kehittämällä palautejärjestelmiä. Edellytetään, että välityömarkkinatoimijat antavat TE-toimistolle aina joko kirjallisen tai suullisen palautteen palkkatuki- ja työmarkkinatoimenpidejaksolle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. TE-toimistossa palaute kirjataan ja tarvittaessa asiakkaan työllistymissuunnitelma päivitetään. - Arvioidaan työllisyyspoliittisen avustuksen käyttöä ja tehdään ehdotukset avustuksen kehittämiseksi. 5. Tehostetaan palveluprosessia Ennakoidaan työttömyyden pitkittymisen riski ja tarjotaan palveluja nykyistä suunnitelmallisemmin - Arvioidaan palvelutarvearvion tekemisen yhteydessä työttömyyden pitkittymisen riski, joka otetaan huomioon palveluprosessin suunnittelussa.

6 - Tarkennetaan tarvittaessa palvelutarvearviota kuuden kuukauden yhtäjaksoisen työttömyyden jälkeen työnomaisissa olosuhteissa tehdyllä arvioinnilla. - Ehkäistään valumaa pitkäaikaistyöttömyyteen nykyistä aktiivisemmalla ja paremmin kohdennetulla palvelutarjonnalla kuuden kuukauden yhtäjaksoisen työttömyyden jälkeen. - Sovitaan työnhakija-asiakkaan kanssa työllistymissuunnitelmassa palvelukokonaisuudesta ja seuraavasta palvelusta. Kirjataan työllistymissuunnitelmaan välitavoitteet ja seurataan niiden toteutumista. Tuetaan aktiivista työnhakua - Ohjataan työnhakija-asiakkaita aktiiviseen työnhakuun työttömyyden ja työvoimapalvelujen aikana. Sovitaan jokaisen määräaikaiseen palkkatuettuun työhön menevän kanssa työllistymissuunnitelmassa, millä tavoin ko. henkilö hakee tukijakson aikana työtä. Tehdään määräaikaisessa palkkatuetussa työssä oleville työtarjouksia. - Laitetaan palkkatukipäätökseen ehto, jonka mukaan määräaikaisessa palkkatuetussa työsuhteessa olevalla tulee olla oikeus päättää työsuhde kesken palkkatukijakson, jos hän saa palkkatukijaksoa pitempikestoisen työpaikan tai koulutuspaikan. - Tuetaan omatoimista työnhakua asiakkaille räätälöidyllä työnhakukoulutuksella ja Rekry kortilla. Tarjotaan työnhaun tueksi työhönvalmennusta. Nimetään vastuuvirkailijat ohjaamaan palveluprosessia - Nimetään jokaiselle kohderyhmään kuuluvalle asiakkaalle vastuuvirkailija. Mitoitetaan virkailijoiden asiakasmäärät siten, että se mahdollistaa asiakkuusprosessin eteenpäin viemisen ja seurannan. Käynnistetään kokeiluja palveluprosessiin liittyvien toimintamallien kehittämiseksi 6. Kehitetään ja laajennetaan moniammatillista verkostotyötä 7. Parannetaan työllistymisedellytyksiä sosiaalipalveluilla Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalle ja kuntien järjestämisvastuulle kuuluvat sosiaalityön ja sosiaalisen työllistämisen kehittämistarpeet: - varmistetaan aikuissosiaalityön aktivoivien ja kuntouttavien palvelujen riittävä tarjonta - selkeytetään kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä koskevien säännösten soveltamista joko säännöksiä tai ohjeistusta muuttamalla siten, ettei kuntouttavaa työtoimintaa nähdä palveluprosessissa viimeisenä kaikkien työvoimapalvelujen jälkeen järjestettävänä palveluna, vaan elämänhallintaa parantavana ja työllistymiselle edellytyksiä luovana palveluna, joka voi edeltää työvoimapalveluja

7 - muutetaan kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain nimi vastaamaan paremmin lain sisältöä - kehitetään kuntouttavan työtoiminnan sisältöä asiakkaiden yksilölliset palvelutarpeet nykyistä paremmin huomioon ottavaksi - lähdetään aktivointisuunnitelman tekemisessä ja kuntouttavan työtoiminnan järjestämisessä määräaikojen sijasta asiakkaan palvelutarpeesta. Määritellään säännöksissä se ajankohta, jolloin aktivointisuunnitelma on viimeistään tehtävä ja kuntouttavaa työtoimintaa järjestettävä. 8. Esitys hallitusohjelmaan - Sisällytetään seuraavan hallituksen ohjelmaan ratkaisujen hakeminen niille pitkään työttömänä olleille, joilla ei ole edellytyksiä työllistyä avoimille työmarkkinoille. - Järjestetään pitkäkestoista tuettua työtä tai työtoimintaa niille, joilla ei ole kunnan ja TE-toimiston palveluja sisältävän pitkäkestoisenkaan palveluprosessin jälkeen edellytyksiä työllistyä avoimille työmarkkinoille, mutta jotka pystyvät työ- ja toimintakykynsä puolesta työskentelemään tuetuilla työmarkkinoilla. - Turvataan eläketuella niiden pitkään työttöminä olleiden toimeentulo, joille ei voida järjestää työ- ja toimintakykyä vastaavaa työtä. - Rakennetyöttömyyden alentaminen edellyttää, että seuraava hallitus varmistaa riittävät resurssit työvoimapalveluille, kuntien sosiaalityölle ja kuntouttavalle työtoiminnalle tai muulle työelämäosallisuuden mahdollistavalle pitkäkestoiselle tuetulle työlle tai työtoiminnalle.

8 II Johdanto Raportin I luvussa on yhteenveto kehittämislinjauksista. II luvun johdanto taustoittaa linjausten valmistelua. Kehittämislinjaukset ja niiden taustalla olevat kehittämistarpeet on esitelty tarkemmin luvussa III. IV luvussa on kerrottu lyhyesti, miten kehittämislinjaukset on suunniteltu toimeenpantavaksi. Liitteenä olevassa muistiossa on nykytilan kuvaus, jossa tuodaan esille työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä, työvoimapalvelujen käyttöä rakennetyöttömyyden alentamisessa ja palvelujen kehittämistarpeita. Kehittämislinjausten valmistelu Kehittämislinjaukset on valmisteltu virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työllisyysja yrittäjyysosastolla (TYO), jossa valmistelun päävastuu oli välityömarkkinat ja työllistyvyyden tukeminen (VETY) -ryhmällä. Ministeriön tilastojärjestelmästä ja työhallinnon asiakaspalvelun URA-tietojärjestelmästä poimitut tiedot ja tutkimukset ovat olleet pohjana nykytilan kuvaukselle. Kehittämistarpeita on tunnistettu ja linjauksia valmisteltu vuorovaikutuksessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus), työ- ja elinkeinotoimistojen (TE-toimisto), työvoiman palvelukeskusten (TYP) ja yhteistyötahojen kanssa. Vuorovaikutteinen valmistelu on tapahtunut ministeriön kesäkuussa 2010 asettamassa työryhmässä ja kolmessa seminaarissa. Syyskuussa 2010 pidetyn yksipäiväisen seminaarin aiheena olivat siirtymät avoimille työmarkkinoille, lokakuussa 2010 pidetyn kaksipäiväisen seminaarin aiheena työmarkkinoille kuntouttavat palvelut ja tammikuussa 2011 pidetyn seminaarin aiheena kehittämislinjaukset. Linjausluonnoksia on käsitelty ELY-keskusten asiantuntijoille järjestetyssä työkokouksessa joulukuussa 2010 sekä joustoturvahankkeeseen kuuluvassa siirtymävaiheiden hallinta -ryhmässä marraskuussa 2010 ja helmikuussa 2011. Kehittämislinjausten taustalla on TEM:n laatima tulevaisuuskatsaus 1, joka on virkamiesvalmisteluna laadittu näkemys 2010-luvun haasteista ja toimenpiteistä, joilla hallinnonala pyrkii vastaamaan lähitulevaisuuden haasteisiin. Katsauksessa tuodaan esille, että tulevaa työmarkkinatilannetta ajatellen työvoimavarat ovat vajaakäytössä, ja että työttömyysjaksojen pitkittyminen heikentää avoimille työmarkkinoille työllistymisen todennäköisyyttä. Toimenpiteenä mainitaan aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteiden tarjoamisen aikaistaminen siten, että niitä tarjotaan kaikille viimeistään vuoden kuluessa. Tulevaisuuskatsauksessa esitetään, että yksityisten palvelun tuottajien roolia rakenteellista työttömyyttä alentavien palvelujen tuottamisessa vahvistetaan. Tähän liittyy käynnistettävä laajamittainen kokeiluhanke, jossa palvelujen tuottajilta hankitaan työllistymiseen tähtääviä palvelukokonaisuuksia. Kokeiluhankkeessa TE-toimiston ja työttömän yhteistyössä tekemän työllistymissuunnitelman jälkeen vastuu työnhakijan palveluprosessin toteuttamisesta siirretään kokonaisuudessaan palvelutuottajalle. Palvelut hankitaan niiden tuloksellisuuden perusteella. Lisäksi tulevaisuuskatsauksessa todetaan, että selvitetään mahdollisuudet tarjota pitkäkestoisia tuettuja työmahdollisuuksia niille heikossa työmarkkina-asemassa oleville työttömille, joilla ei ole edellytyksiä julkisten työvoimapalvelujen avulla työllistyä avoimille työmarkkinoille. Selvitetään yhdessä muiden viranomaisten kanssa, mikä taho järjestää niiden asiakkaiden palvelut, joilla ei ole realistista mahdollisuutta työllistyä pitkäkestoisenkaan 1 TEM:n tulevaisuuskatsaus (2010)

9 palvelukokonaisuuden jälkeen edes tuetusti, ja joiden palvelutarpeet ovat pääosin muita kuin julkisia työvoimapalveluja. TEM on tilannut kehittämislinjausten valmistelun tueksi kaksi tutkimusta, joista toisen kohteena olivat vaikeasti työllistyvien (vähintään 500 päivää työttömyysetuutta saaneet) tilanne ja palvelut 2 ja toisen yli 1 000 päivää työttömyysetuutta saaneiden työnhakijoiden työllistymisen esteet ja julkisiin työvoimapalveluihin osallistuminen 3. Tarkemmin em. tutkimusten tuloksia käsitellään nykytilan kuvauksen yhteydessä. TEM teki tammikuussa 2011 kyselyn TE-toimistoille ja TYP:lle kehittämisstrategian laatimiseen liittyen. Kyselyyn tuli 82 vastausta (vastausprosentti 73 %), joista 65 % oli TEtoimiston vastauksia. Kyselyn tuloksia tuodaan esille kehittämislinjausten yhteydessä. Tässä raportissa ei tehdä esityksiä yhteiskunnallisen ja sosiaalisen yrityksen roolista työmarkkinoille integroinnissa, koska em. toimintamalleja selvitetään erikseen. TEM:n kesällä 2010 asettama työryhmä, jonka tuli laatia ehdotukset yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallin kehittämiseksi, luovutti raporttinsa ministeri Pekkariselle ja ministeri Sinnemäelle 18.2.2011. Osana TEM:n rahoittamaa ESR:n valtakunnallista välityömarkkinat kehittämishanketta toimii ajalla 2009 2011 sosiaalisten yritysten toimintamallia arvioiva ja kehittävä Yhteinen yritys hanke (www.yhteinenyritys.fi). TEM:ssä tullaan hankkeessa tehdyn työn pohjalta arvioimaan seuraavalla hallituskaudella sosiaalisen yrityksen toimintamallia. Vaikka osa vajaakuntoisista kuuluu raportin kohderyhmään, ammatillisen kuntoutuksen palveluja ei tarkastella tässä raportissa. TEM tulee tarkastelemaan ammatillisen kuntoutuksen palveluja alkuvuonna 2011. Tarkastelun pohjaksi TEM on tilannut Kuntoutussäätiöltä helmikuussa 2011 valmistuneen tutkimuksen vajaakuntoisten palveluista TE-toimistossa. Käynnissä on lisäksi kesäkuussa 2011 valmistuva Kuntoutussäätiön toteuttama tutkimus, jossa selvitetään työhönvalmennuspalveluja. Valtiotieteen tohtori Markku Lehto on STM:n asettamana selvityshenkilönä laatinut selvityksen 4 osatyökykyisten työelämään osallistumisen esteistä ja tehnyt ehdotuksia esteiden poistamiseksi. Työttömien työkyky vaikuttaa olennaisesti rakennetyöttömyyden ennalta ehkäisemiseen ja alentamiseen. Tässä raportissa ei tehdä ehdotuksia työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalvelujen kehittämisestä, koska TEM:n asettama työryhmä teki em. asioista kehittämisehdotukset 4.2.2011 valmistuneessa raportissa. Samanaikaisesti tässä raportissa esitettyjen työvoimapalveluja koskevien kehittämislinjausten kanssa valmistuu sosiaali- ja terveysministeriön (STM), TEM:n ja Suomen Kuntaliiton 3.3.2010 asettaman asiantuntijaryhmän ehdotukset sosiaalipalvelujen ja sosiaalisen työllistämisen kehittämisestä. Rakennetyöttömyyden alentaminen ja ennalta ehkäiseminen Rakennetyöttömyydelle voidaan esittää erilaisia määritelmiä, joissa tulee esille keskeiset rakennetyöttömyyden syyt. Rakennetyöttömyys voidaan ymmärtää työvoiman kysynnän ja 2 Terävä, Virtanen, Uusikylä, Köppä (2011) 3 Aho, Mäkiaho (2011) 4 Lehto (2011)

10 tarjonnan väliseksi kohtaanto-ongelmaksi, joka voi johtua osaamisen kohtaanto- ongelmista, alueellisesta kohtaanto-ongelmasta, työvoimakustannuksista ja työn tuottavuudesta sekä työn kannustavuuteen liittyvistä tekijöistä 5. Rakennetyöttömyys liittyy kiinteästi työmarkkinoilla ja työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin. Rakennetyöttömyyden taustalla on nähtävissä elinkeino- ja tuotantorakenteen muutos sekä talouden kansainvälistyminen. Yksinkertaiset, suorittavat tehtävät ovat vähentyneet. Muutoksesta johtuen osalla työvoimasta tieto-taidot eivät vastaa työmarkkinoiden tarvetta. Työelämän tehokkuus- ja tuottavuusvaatimukset asettavat haasteita henkilöille, joiden työn tuottavuus ei eri syistä ole ainakaan heti työsuhteen alussa ns. keskimääräisellä tasolla. Suhdannetilanne vaikuttaa rakennetyöttömyyden kehitykseen. Taloudellisen taantuman seurauksena pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa edelleen. Kun työvoiman kysyntä alenee voimakkaasti, voidaan puhua eräänlaisesta työmarkkinoiden sulkeutumisesta. Erityisesti tämä vaikuttaa vastavalmistuneiden tilanteeseen. Laskusuhdanteessa työttömyys kohdistuu eri tavalla eri toimialoille ja eri sukupuoliin 6. Yksi tapa tilastoida rakennetyöttömyyttä on työ- ja elinkeinohallinnon käyttämä laajan rakennetyöttömyyden tilasto. Em. tilaston mukaan vuonna 2010 laaja rakennetyöttömyys käsitti noin 139 000 työtöntä työnhakijaa ja osuus kaikista työttömistä oli 57 %. Laajaan rakennetyöttömyyteen luetaan pitkäaikaistyöttömät (osuus 39 %), toistuvaistyöttömät (12 kk työttömyyttä 16 kk aikana, 29 %), työvoimapoliittisten toimenpiteiden jälkeen työttömäksi palaavat (25 %) ja toistuvasti toimenpiteisiin osallistuvat (7 %). Rakennetyöttömyyteen luettavien ryhmä (= myöhemmin raportissa kohderyhmä) on heterogeeninen. Siihen kuuluu eri-ikäisiä ja erilaista osaamista omaavia miehiä ja naisia. Osalla työttömistä on ylempi korkeakoulututkinto ja osalta puuttuu ammatillinen koulutus. Joillakin on takanaan pitkä työhistoria ja jotkut eivät ole olleet juurikaan työssä avoimilla työmarkkinoilla. Joillakin työllistymistä vaikeuttaa alentunut työ- ja toimintakyky tai heikko suomen kielen taito (maahanmuuttajat). Yhteistä kohderyhmään kuuluville on se, että heillä on vaikeuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille ja tämän vuoksi riski syrjäytyä työmarkkinoilta. Em. syistä palveluksi ei riitä omaehtoinen työnhaku ja tiedottavat palvelut. Työllistymisen edistämiseksi tarvitaan muun muassa henkilökohtaista tukea työnhaussa, osaamisen päivittämistä koulutuksen tai työkokemuksen kautta, työnantajalle maksettavaa rekrytointitukea ja työmarkkinoille kuntouttavia palveluja, jotka voivat olla julkisten työvoimapalvelujen lisäksi kuntien järjestämisvastuulla olevia sosiaali- ja terveyspalveluja. TE-toimistojen henkilöasiakkaat sijoitetaan palvelutarpeen perusteella kolmeen asiakassegmenttiin: suoraan työmarkkinoille suuntaavat, osaamisen kehittämisen kautta työmarkkinoille suuntaavat ja työmarkkinoille kuntoutuvat. Edellä mainittujen segmenttien ulkopuolella ovat etuusasiakkaat eli asiakkaat, joiden työllistymistä ei katsota voitavan auttaa TE-toimiston keinoin. Kohderyhmään asiakassegmenteistä kuuluvat osa osaamisen kehittämisen kautta työmarkkinoille suuntaavista, työmarkkinoille kuntoutuvat ja etuusasiakkaat. 5 Heinonen, Hämäläinen, Räisänen, Sihto, Tuomala (2004), Rakennetyöttömyyden purkaminen raportti (2003) ja Parpo (2007) 6 Myrskylä (2010)

11 Vuonna 2009 tehdyn ennusteen 7 mukaan eläkkeelle siirtyy 2010-luvulla vuosittain kaksinkertainen määrä työntekijöitä verrattuna 2000-luvun alkuvuosiin. Poistuman huipun arvioidaan olevan vuonna 2012, jolloin se on noin 70 000 henkilöä. Ollaan pysyvästi siirtymässä tilanteeseen, jossa työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin työmarkkinoilta eläkkeelle poistuvat ikäluokat. Työvoiman saatavuuteen pyritään vaikuttamaan työurien pidentämisellä. Hallituksen asettaman tavoitteen mukaan työmarkkinoilta poistumisiän tulisi nousta ajan mittaan vähintään kolmella vuodella. Tavoitteen toteutuminen edellyttää työllisyysasteen nostamista ja kaikkien työvoimareservien saamista käyttöön. Rakennetyöttömyyden alentamisen ja ennalta ehkäisemisen makrotason tavoitteena on työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja varautuminen työvoimavarojen määrän ja rakenteen muutoksiin. Yksilötasolla tavoitteena on työllistymisen edistäminen, työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäiseminen sekä osallisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen. Rakennetyöttömyyden alentaminen on perusteltua taloudellisista syistä. Työvoiman ikääntymisestä johtuva työvoiman laajamittainen siirtyminen pois työelämästä ja työmarkkinoille tulevien ikäluokkien pienuus vaikuttaa elatussuhteeseen ja hyvinvointivaltion rahoituspohjaan. Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä, jotta hyvinvointivaltion rahoituspohja voidaan tulevaisuudessa varmistaa 8. Rakennetyöttömyyden alentaminen edellyttää eri politiikkalohkojen yhteistyötä. Keskeisiä politiikkoja työvoimapolitiikan lisäksi ovat vero-, sosiaali-, alue- ja koulutuspolitiikka 9. Tässä raportissa keskitytään työvoimapolitiikkaan ja työvoimapalveluihin. Linjauksissa lähdetään siitä, että kaikkien työttömien työnhakijoiden työpanosta tarvitaan tulevaisuudessa työmarkkinoilla. Myös ne työttömät työnhakijat, joihin avointen työmarkkinoiden kysyntä ei ole toistaiseksi kohdistunut, ovat tulevaisuuden työvoimavaroja. Rakennetyöttömyyden alentamiseksi ei riitä, että vähennetään pitkäaikaistyöttömien määrää katkaisemalla työttömyyden pitkittyminen. Jos tarjotut työvoimapalvelut ja muut työllistymistä tukevat palvelut eivät ole laadukkaita ja edistä avoimille työmarkkinoille sijoittumista, työtön siirtyy laajan rakennetyöttömyyden sisällä ryhmästä toiseen (pitkäaikaistyöttömästä toimenpiteen jälkeen työttömäksi palaavaksi). Keskeiset kehittämistarpeet liittyvät palvelutarpeiden tunnistamiseen ja palvelujen kohdentamiseen, palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen sekä verkostotyön kehittämiseen. Julkisten työvoimapalvelujen valikoima on pääosin toimiva. Palveluvalikoimaa koskevat kehittämistarpeet otetaan huomioon käynnissä olevassa TE-toimiston muutosankkurivalmistelussa. Raportti sisältää 8 kehittämislinjausta, joihin sisältyy konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Linjausten tavoitteena on lisätä työttömien kysyntää työmarkkinoilla ja näin parantaa heidän työllistymismahdollisuuksiaan. Kysyntää pyritään lisäämään kehittämällä työnantajien palveluja. Henkilöasiakkaiden palveluiden kehittämisessä keskeisessä osassa on osaamisen kehittäminen, siirtymiä edistävien palvelun tuottajien valinta, moniammatillinen verkostotyö ja sosiaalipalvelujen saaminen osaksi työttömien työllistymiseen tähtäävää palveluprosessia. Linjaukset on valmisteltu erityisesti rakennetyöttömyyden alentamista ja ennalta ehkäisyä silmällä pitäen, mutta niillä on yleisempääkin merkitystä työnhakija-asiakkaiden palvelujen kehittämisessä. Linjaukset yksi viisi koskevat erityisesti osaamisen kehittämisen kautta 7 Järvinen (2009) 8 Parpo (2007) 9 Heinonen, Hämäläinen, Räisänen, Sihto, Tuomala (2004)

työmarkkinoille suuntaavia ja työmarkkinoille kuntoutuvia ja linjaukset kuusi kahdeksan työmarkkinoille kuntoutuvia ja etuusasiakkaita. 12

13 III Kehittämislinjaukset 1. Ongelmalähtöisestä tarkastelusta vahvuuksien esille nostamiseen Rakennetyöttömyyden alentaminen on perusteltua työvoimavarojen turvaamisen näkökulmasta. Lähes 60 prosenttia työttömistä työnhakijoista kuuluu tarkasteltuun kohderyhmään, joka on ominaisuuksiltaan (esimerkiksi ikä, koulutus, ammattitaito, työkyky) heterogeeninen. Esimerkiksi vuonna 2010 vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleista yli 60 prosenttia oli alle 55 vuotiaita ja lähes 60 prosentilla oli keskiasteen tai korkea-asteen koulutus. Suurimmalla osalla oli joko koulutuksen tai työkokemuksen kautta hankittua osaamista, sillä lähes 90 prosentille oli määritelty ammattiryhmä. Suurin osa oli terveytensä ja toimintakykynsä puolesta työkykyisiä. Työelämän toimintakulttuuriin ja asenteisiin tarvitaan muutosta, jotta ikääntyvät ja osatyökykyiset nähtäisiin potentiaalisina työntekijöinä. Työttömyyden sijaan henkilön valmiuksia toimia työmarkkinoilla tulisi parantaa ja löytää keinoja, jotta henkilö voi toimia työmarkkinoilla työ- ja toimintakykynsä tarjoamissa rajoissa. Käsitteet vajaakuntoinen, pitkäaikaistyötön ja vaikeasti työllistyvä on määritelty lainsäädännössä ja tarkoitettu ensisijassa tilastointiin ja hallinnon sisäiseen käyttöön. Käsitteet ovat siirtyneet asiakaspalveluun, missä ne voivat jopa vaikeuttaa henkilöiden työllistymismahdollisuuksia. Työnantajia kiinnostaa työnhakijoiden koulutus, työkokemus, työmotivaatio sekä halukkuus ja kyky oppia uutta. Ongelmalähtöinen tarkastelu vaikuttaa työnhakijoiden näkemyksiin omista työllistymismahdollisuuksistaan ja sitä kautta motivaatioon hakea työtä ja osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin. Työttömyyden rakennetta koskevia tilastotietoja tarvitaan hallinnollisiin tarkoituksiin mutta ei asiakaspalveluun. Nostetaan esille työnhakijoiden koulutus, ammattitaito, olemassa oleva työkyky ja muut vahvuudet. Korvataan käsitteet vajaakuntoinen, pitkäaikaistyötön ja vaikeasti työllistyvä asiakaspalvelussa ja lainsäädännössä muilla käsitteillä. Nähdään työnhakijat asiakkaina ja palvelujen käyttäjinä eikä toimenpiteiden kohteena. 2. Lisätään työvoiman kysyntää parantamalla työnantajien palveluja Työvoimapolitiikassa on perinteisesti kiinnitetty paljon huomiota työvoiman tarjontaan eli työnhakijoiden työllistymisedellytyksien parantamiseen. Vähemmän huomiota on kiinnitetty työvoiman kysyntään eli yritysten ja muiden työnantajien näkökulmaan. Kysyntään voidaan vaikuttaa madaltamalla työvoimapalveluilla rekrytointikynnystä ja etsimällä työttömille aktiivisesti työmahdollisuuksia. Noin 2,1 milj. palkansaajasta valtiolla on 8 %, kuntasektorilla 24 %, yrityksissä 59 % ja muualla yksityisellä sektorilla 9 %. Valtiolla työntekijöiden määrä tulee tuottavuusohjelman

14 vuoksi vähenemään lähivuosina. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen arvion mukaan tulevina vuosina kuntien henkilöstömäärä vähenee hitaasti. Uusia henkilöitä palkataan pääasiassa eläkkeelle jäävien tilalle. Vuonna 2010 palkkatuetussa työssä aloittaneista 6 % oli työssä valtiolla, 33 % kuntasektorilla, 32 % yrityksissä ja 29 % muualla yksityisellä sektorilla, lähinnä yhdistyksissä ja säätiössä. Vuonna 2009 alle viisi prosenttia yrityksistä tarjosi työpaikan palkkatuella 10. Palkkatuki on yksi keino alentaa rekrytointikynnystä. Verrattaessa työmarkkinoilla olevien palkansaajien prosenttiosuuksia ja palkkatuen käyttöä eri työnantajasektoreilla havaitaan selkeä ero. Palkkatuen heikko vaikuttavuus johtuu osittain siitä, että prosentuaalisesti suuri osa palkkatuetusta työstä tapahtuu yhdistyksissä, säätiöissä ja julkisella sektorilla tehtävissä, joissa palkkatuki ei toimi rekrytointitukena, koska työnantajalla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia palkata työntekijöitä ilman palkkatukea. Osittain heikko vaikuttavuus johtuu siitä, etteivät em. sektoreilla tarjolla olevat tehtävät valmenna muiden työnantajasektoreiden, lähinnä yritysten tehtäviin avoimille työmarkkinoille. Palkkatuen käyttöä yrityksissä kuvaavat luvut antavat luvun olettaa, että yritysten osuutta palkkatuetun työn tarjoajana on mahdollista nostaa. Rekrytointikynnystä voidaan tarvittaessa alentaa julkisilla työvoimapalveluilla. Palkkatukea voidaan käyttää rekrytointitukena kompensoimaan rekrytoitavan henkilön osaamisvajeesta tai työkokemuksen puutteesta johtuvaa keskimääräistä alempaa tuottavuutta. Tarvittaessa palkattavalle voidaan järjestää työpaikalla tarvittavaa koulutusta joko oppisopimuskoulutuksena tai työvoimapoliittisena koulutuksena. Lisäksi työnantaja voi saada työhönvalmentajalta tukea palkkatuen hakemiseen, työolosuhteiden järjestämiseen, työhön kiinnittymiseen ja perehdyttämiseen. Ilman työsuhdetta toteutettavat työmarkkinatoimenpiteet tarjoavat työnantajalle mahdollisuuden ennen rekrytointia arvioida työnhakijan ammattitaitoa ja sopivuutta tarjolla olevaan työtehtävään. Työmarkkinatoimenpiteen perusteella työnantaja voi muun muassa arvioida mahdollisen koulutustarpeita. Erilaiset selvitykset osoittavat, että vain osa yrityksistä tietää, mitä palveluja TE-toimisto voi tarjota rekrytoinnin tueksi. Asioinnin osalta ongelmaksi koetaan se, että työnantajapalveluja hoitavat virkailijat eivät tunne riittävästi rekrytointikynnyksen alentamiseksi tarjolla olevia palveluja, jotka mielletään yksinomaan työnhakija-asiakkaan palveluiksi. Työnantajat toivovat, että kaikki rekrytointiin liittyvät asiat voisi hoitaa saman henkilön kanssa yhdellä kertaa. Tämä edellyttäisi TE-toimistojen työnantaja- ja henkilöasiakaspalvelujen uudelleen organisointia tai em. palvelujen nykyistä parempaa yhteistyötä. Selvitysten mukaan ammatillisen koulutuksen puute, vanhentunut koulutus tai työttömyyden pitkittyminen eivät välttämättä ole työllistymisen este, jos työelämävalmiudet ja henkilön oma motivaatio ovat kunnossa ja palkattava henkilö saa riittävästi tukea työsuhteen alussa. TEtoimistoilla ei ole riittävästi tietoa yritysten valmiuksista ottaa kohderyhmään kuuluvia työnhakijoita töihin. Yritysten työvoimatarpeita koskevaa tietoa tulisi käyttää myös palkkatuen kohdentamiseen. Yritysharava -kysely tarjoaa yhden mahdollisuuden saada tietoa yritysten työvoimatarpeista. Kyselyssä yrityksiltä tiedustellaan muun muassa, ovatko ne valmiita tarjoamaan palkkatuettua työtä ja toimimaan työmarkkinatoimenpiteiden järjestäjinä. 10 Yrittäjyyskatsauksen mukaan Suomessa oli vuonna 2008 noin 263 000 yritystä (pl. alkutuotanto). Vähemmän kuin kaksi työntekijää työllistäviä yrityksiä oli noin 174 000. Yrittäjyyskatsaus 2010. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 60/2010

15 TE-toimistoilta ja TYP:ta kysyttiin 11, millä tavoin yritysten osuutta kohderyhmän palkkatuetun työn tarjoajana voitaisiin lisätä. Vastaajien mukaan nykyistä aktiivisemmalla markkinoinnilla ja tiedottamisella voitaisiin vaikuttaa työnantajien käsityksiin ja saataisiin selville työnantajien todelliset tarpeet. Muina keinoina mainittiin palkkatuen hakemiseen liittyvän hallinnollisen taakan keventäminen ja tukitasojen uudelleen arviointi sekä työhönvalmentajat. Työhönvalmennukselle olisi tarvetta sekä itsenäisenä palveluna että muiden palvelujen ohessa. Tällä hetkellä työhönvalmennuksen hankkimista ja korvaamisesta koskevat säännökset ovat epäselviä ja rajaavat palvelun käyttömahdollisuuksia tarpeettomasti. Palkkatukijärjestelmä nähdään ehtojensa vuoksi monimutkaisena. Tuen hakemiseen ja maksatukseen liittyvät prosessit koetaan raskaiksi. Profiloidaan palkkatuki nykyistä selvemmin rekrytointitueksi. Yksinkertaistetaan palkkatuen ehtoja ja kehitetään tuen hakemiseen ja maksatukseen liittyviä prosesseja yritysten hallinnollisen taakan keventämiseksi. Nostetaan yritysten osuutta palkkatuetun työn tarjoajana. Käytetään työmarkkinoita ja työvoimatarpeita koskevaa ennakointitietoa suunnattaessa palkkatuen käyttöä. Madalletaan työnantajien, erityisesti yritysten rekrytointikynnystä tarjoamalla työnantajalle tarvittaessa työmarkkinatoimenpiteen avulla mahdollisuus arvioida työnhakijan soveltuvuutta ja rekrytoinnin tueksi tarvittavia palveluja. Tarjotaan työhön kiinnittymisen tueksi työhönvalmennusta ja lisätään työpaikalla tapahtuvaa koulutusta. Organisoidaan työnantajien palvelut yhden luukun periaatteella siten, että työnantaja saa työnvälityspalvelujen lisäksi asiantuntevan tiedon rekrytoinnin tueksi tarjolla olevista palveluista. Lisätään palveluja koskevaa tiedottamista. Otetaan sekä työttömät työnhakijat että työvoimapalveluissa olevat, eri asiakassegmentteihin kuuluvat asiakkaat huomioon esiteltäessä työnantajille potentiaalisia työntekijöitä. 3. Parannetaan osaavan työvoiman saatavuutta lisäämällä palvelutarjonnassa ammatillista koulutusta ja koulutuksen tukipalveluja Avoimille työmarkkinoille sijoittumisessa keskeinen merkitys on tutkinnoilla, niiden osilla ja ammattipätevyyksillä osoitetulla ammattitaidolla. Esimerkiksi tammi-kesäkuussa 2010 vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleista noin 40 prosentilla oli vain perusasteen koulutus. Vuonna 2009 ammatillisen työvoimakoulutuksen työttömänä aloittaneista 97 % ja valmentavan koulutuksen aloittaneista 94 % oli ollut työttömänä enintään 52 viikkoa. Molemmissa koulutusmuodoissa yli puolella aloittaneista yhtäjaksoinen työttömyys oli kestänyt enintään 12 viikkoa. Vaikka työttömyysjaksojen katkoksia ei pystytä tilastoinnissa ottamaan huomioon, 11 TEM:n kysely (2011)

16 voidaan tilastoista päätellä, että koulutukseen osallistuminen vähenee työttömyyden pitkittyessä. Taloudelliset syyt ovat yksi merkittävä tekijä siinä, ettei koulutukseen hakeuduta 12. Tärkeä osa koulutukseen ohjaamista on eri koulutusvaihtoehtojen ja niiden aikaisten toimeentuloetuuksien esille tuonti (mm. mahdollisuus opiskella työttömyysetuudella). Aikaisemmat kielteiset kokemukset voivat nostaa koulutukseen hakeutumiskynnystä. Myönteiset kokemukset, esimerkiksi osatutkinnon suorittaminen, kannustavat jatkamaan opintoja. Ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalveluilla ja koulutusneuvonnalla on keskeinen merkitys koulutukseen ohjaamisessa. Koulutukseen hakeutumista voidaan lisätä ohjauksellisilla, esimerkiksi ryhmässä toteutetuilla palveluilla. Ryhmässä asiakkaat voivat saada tietoa koulutusmahdollisuuksista ja tutustua koulutustarjontaan sekä erilaisiin koulutuksen järjestämistapoihin. Samalla heidän oppimisvalmiuksiaan voidaan kartoittaa tai testata. Tiedon saanti koulutuksen aikaisista tukipalveluista on osa koulutukseen ohjaamista. Tuen tarve voi johtua eriasteisista tekijöistä. Kun aikaisemmista opinnoista on aikaa, opiskelurytmiin pääseminen voi olla vaikeaa. Lisäksi erilaiset oppimisen esteet (kotimaisten kielten osaaminen, lukeminen, kirjoittaminen tai matematiikka) voivat vaikeuttaa tilannetta. Osa esteistä voi olla tiedossa jo koulutukseen hakeutumisvaiheessa ja osa voi olla tunnistamattomia. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen voidaan liittää esimerkiksi ohjaavan koulutuksen jaksoon, mikä mahdollistaa mahdollisten vaikeuksien huomioon ottamisen henkilökohtaisten opetussuunnitelmien tekemisessä. Ohjaavaa koulutusta voidaan käyttää ennen ammatillista koulutusta valmennuksena em. koulutukseen. Ohjaavan koulutuksen tavoitteena voi olla oppimisvalmiuksien yleinen parantaminen tai esimerkiksi käynnistyvässä ammatillisessa koulutuksessa tarvittavien valmiuksien parantaminen. Ohjaava työvoimakoulutus voi toimia ns. syöttökoulutuksena ammatilliseen työvoimakoulutukseen. Syöttökoulutuksen ideaan kuuluu olennaisena osana se, että ohjaavaa koulutusta seuraa soveltuva ammatillinen koulutus. Ammatillinen työvoimakoulutus voidaan profiloida tietylle asiakasryhmälle. Em. tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei koulukseen pääsy edellytä aikaisempaa koulutusta tai työkokemusta, ja että kohderyhmän valmiudet otetaan huomioon koulutusta suunniteltaessa esimerkiksi koulutuksen sisällössä, kestossa, toteutustavassa ja tukipalveluissa. Koulutuksen suorittamista voidaan edesauttaa tukihenkilöpalvelulla tai vastaavalla resurssilla. Hyviä kokemuksia on saatu koulutusvalmentajan käyttämisestä tukihenkilönä (Suunto hanke). Koulutusvalmentaja tarjoaa tukeaan ennen kaikkea prosessin siirtymävaiheissa. Koulutusvalmentaja voi olla koulutuksen alkaessa opiskelijan mukana opintojen henkilökohtaistamiseen liittyvissä keskusteluissa, tukea ja ohjata opintojen etenemisessä sekä etsiä apua oppimisvaikeuksiin. Erityisen tärkeää on yhdessä opettajan kanssa tukea opiskelijaa työssäoppimispaikan hakemisessa ja tukea asiakasta työssäoppimisen aikana. Valmentaja tukee myös koulutuksen jälkeistä siirtymää työelämään. Koulutusvalmennus voidaan toteuttaa yksilövalmennuksena tai ryhmävalmennuksena. Työpajojen tarjoamat kouluttautumismahdollisuudet tarjoavat yhden väylän hankkia ammatillista koulutusta. Työpajatoiminnassa keskeistä on oppiminen käytännön työssä. Opiskelu etenee henkilökohtaisten opintosuunnitelmien pohjalta. Työpajat sopivat erityisesti niille nuorille, joiden koulunkäynti uhkaa jäädä kesken oppimis- tai sopeutumisvaikeuksien 12 TEM kysely (2011)

17 vuoksi. Monet työpajoista tekevät yhteistyötä ammatillisten oppilaitosten kanssa siten, että varsinainen opiskelu suoritetaan pääosin työpajalla työtehtävissä ja koulutuksen järjestäjä järjestää näyttötutkinnon. TE-toimistoille ja TYP:lle tehdyn kyselyn 13 vastausten perusteella työpajojen tarjoamia mahdollisuuksia ei riittävästi tunneta. 57 % kyselyyn vastanneista toi esille, ettei ko. koulutusmuotoa ole riittävästi tarjolla. Tuettu oppisopimus soveltuu henkilöille, jotka tarvitsevat opiskelun alkuvaiheessa erityistä tukea. Oppisopimus joko aloitetaan tai suoritetaan kokonaan tuettuna useimmiten työpajassa. Tuetussa oppisopimuksessa opiskelijalle tarjotaan työvalmennuksen lisäksi yksilövalmennusta ja oppisopimusvalmennusta, joiden tarkoituksena on edistää hänen arjenhallintaansa ja kartoittaa oppisopimuksessa olevan oppimisvalmiuksia. Työ- ja oppimistaitoja pyritään vahvistamaan erilaisin tukitoimin. Joillakin alueilla mallia toteutetaan siten, että tuki tarjotaan sopivan oppisopimustyöpaikan löytämiseksi. Oppisopimusta edeltää työharjoittelujakso tai työpajajakso, jolloin työnantaja ja tuleva opiskelija voivat arvioida oppisopimuksen solmimisen edellytyksiä. Oppisopimus laaditaan vasta tämän jakson jälkeen. Erityisesti niissä työpaikoissa, joissa palkkatuki ei toimi rekrytointitukena, vaikuttavuutta voitaisiin parantaa tarjoamalla työhön liittyvää ammatillista koulutusta. Koulutus voi tapahtua joko oppisopimuskoulutuksena tai TOPPIS-koulutuksena. Koska esimerkiksi sosiaali- ja terveysalojen yhdistyksissä on tarjolla paljon työmahdollisuuksia, voisi yksi mahdollisuus olla hoiva-alan tutkinnon suorittaminen välityömarkkinoilla. TOPPIS-mallin nykyistä laajempi käyttö edellyttää toimintamallin nykyistä parempaa mallintamista ja sitä, että työnantajat saavat mallin toteutukseen TE-hallinnolta asiantuntija-apua. Tiedon saaminen kehitteillä olevista uusista koulutusmalleista on tärkeää. Esimerkiksi ESR - rahoitteisissa opetushallinnon hankkeissa kehitetään uusia koulutusmalleja. Tällainen on esimerkiksi Pirkanmaan aikuisopiston Mieluisa -hanke, jossa kehitetään kuntouttavaa ammatillista koulutusta aikuisille mielenterveyskuntoutujille, jotka ovat työelämän ulkopuolella tai ovat vaarassa jäädä työelämän ulkopuolelle. Ohjataan nykyistä useampi työnhakija ammatilliseen koulutukseen ja otetaan koulutukseen ohjattaessa esille erilaiset kouluttautumismahdollisuudet. Käytetään koulutukseen ohjauksen tukena nykyistä useammin ohjauksellisia palveluita ja ohjaavaa työvoimakoulutusta. Profiloidaan ammatillista työvoimapoliittista koulutusta nykyistä useammin myös tietyille kohderyhmille. Kehitetään koulutusvalmentaja/tukihenkilö toimintamallia ja laaditaan suunnitelma mallin valtavirtaistamisesta. Lisätään työpaikalla toteutettavaa koulutusta (oppisopimuskoulutus ja TOPPIS). Valmistellaan käytännönläheinen opas TOPPIS-mallista ja levitetään tietoa mallin käyttökokemuksista. Varmistetaan, että työnantajat saavat riittävästi tukea TOPPIS-mallin käyttöön. 13 TEM kysely (2011)

18 4. Parannetaan vaikuttavuutta kehittämällä yhteistyötä välityömarkkinatoimijoiden kanssa Välityömarkkinat käsitteellä ei ole kaikkien sitä käyttävien yhteisesti hyväksymää vakiintunutta sisältöä. Työ- ja elinkeinohallinnossa välityömarkkinoilla tarkoitetaan työttömille tarjottavia määräaikaisia työmahdollisuuksia joko palkkatuetussa työsuhteessa tai ilman työsuhdetta työmarkkinatoimenpiteinä. Olennaisin ero välityömarkkinoilla tarjolla olevan työn ja normaalityömarkkinoilla tarjolla olevan palkkatuetun työn ja työmarkkinatoimenpiteiden välillä on se, ettei välityömarkkinoiden työpaikkaa/työmahdollisuutta olisi olemassa ilman yhteiskunnan taloudellista tukea. Vastineeksi taloudellisesta tuesta yhteiskunta odottaa, että työntekijälle tai työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuvalle tarjotaan normaalityömarkkinoita enemmän työnohjausta ja tukea. Välityömarkkinoilla toimivia työnantajia ovat lähinnä yhdistykset ja työllistävät säätiöt. TEM:n toimeksiannosta tehty selvitys 14 osoitti, että suuri osa nykyisistä välityömarkkinatoimijoista ei tarjoa riittävästi tukea tuella palkkaamilleen henkilöille. Tämä on usein resurssi- ja osaamiskysymys. Selvityksen tekijät esittävät kysymyksen siitä, onko palkkatuki oikea toimenpide niiden asiakkaiden kohdalla, jotka tarvitsevat työ- ja toimintakyvyn nostamiseksi ensin kuntoutusta ja valmennusta tai muuta vastaavaa palvelua. Yksi selvityksen johtopäätöksistä oli, että palkkatuettuun työhön liittyvää ohjausprosessia tulisi kehittää. Välityömarkkinoille ohjattavien asiakkaiden ryhmä on heterogeeninen ja tarvitsee siksi erilaisia palveluja. Välityömarkkinatoimijoiden segmentointi on tärkeää, jotta työnhakijaasiakkaat voidaan ohjata heidän palvelutarpeitaan vastaavalle palvelujen tuottajalle. Em. selvitys osoittaa, että välityömarkkinoille ohjaamisen tulisi lähteä työnhakija-asiakkaiden palvelutarpeista eikä välityömarkkinoilla tarjolla olevista työmahdollisuuksista. TE-toimistojen tulisi kiinnittää selvästi nykyistä enemmän huomiota kohderyhmään kuuluvien asiakkaiden välityömarkkinoille ohjaamiseen. Asiakkaiden palvelutarpeiden ja välityömarkkinatoimijoiden tarjoamien palveluiden yhteensovittamista edesauttaisi toimijoiden segmentointi. Välityömarkkinatoimijoiden rooli ja tehtävät voidaan karkeasti jakaa kahtia alla esitetyn mukaisesti. Osa toimijoista voi toimia molemmissa em. rooleissa. 1. Tarjoaa ammattitaitoa parantavan siirtymätyöpaikan henkilöille, joiden työelämävalmiudet ovat kunnossa. 2. Tarjoaa työelämävalmiuksia ja ammattitaitoa parantavan työpaikan henkilöille, jotka tarvitsevat yksilöllistä tukea ja ohjausta työssä suoriutuakseen. Siirtymätyöpaikan tarjoavat välityömarkkinatoimijat tulisi valita siten, että työtehtävät parantavat avoimille työmarkkinoilla tarvittavaa ammattitaitoa. TEM:n TE-toimistoille ja TYP:lle tekemään kyselyyn 15 vastanneet katsoivat tuntevansa alueen toimijat varsin hyvin. 63 % vastaajista arvioi, että pääsääntöisesti toimialueen palkkatukea saavien yhdistysten ja säätiöiden ryhmittely on helppoa, 34 % arvioi ryhmittelyn voivan olla vaikeaa ja 2 % arvioi sen olevan vaikeaa. Useat vastaajat toivat esille, että yhdistys ja säätiö voi toimia useammassa eri roolissa. 14 von Hertzen-Oosi, Vaittinen, Ruoppila, Virtanen (2010) 15 TEM kysely (2011)

19 Julkisesta työvoimapalvelusta annettu laki mahdollistaa palkkatuen myöntämisen enintään 24 kuukaudeksi, jos valtion virasto tai laitos, kunta, muu kuin elinkeinotoimintaa harjoittava yhdistys tai säätiö palkkaa tuella henkilön suunnittelemaan ja järjestämään työttömille työ- ja koulutuspaikkoja sekä muita työllistymistä edistäviä toimenpiteitä. Tätä mahdollisuutta ei käytetä kovinkaan paljon. Välityömarkkinoiden vaikuttavuutta arvioidaan tällä hetkellä pääasiassa tarkastelemalla kohderyhmään kuuluvan työllisyystilannetta kolme kuukautta palvelun jälkeen. Tilastoista saa tiedon siitä, onko palkkatuetussa työssä tai työmarkkinatoimenpiteessä ollut henkilö työnhakijana ja jos on, onko hän työtön vai jossakin työvoimapalvelussa. Em. mittarilla mitattuna välityömarkkinoiden vaikuttavuus on heikko. Niistä pitkäaikaistyöttömistä, jotka päättivät vuonna 2009 korkeimmalla korotetulla palkkatuella järjestetyn työn yhdistyksissä ja säätiöissä, kolmen kuukauden kuluttua tukijakson päättymisestä työnhakijana oli 93 %, joista 62 % työttömänä ja 22 % uudelleen työvoimapalveluissa. Kolme prosenttia tuella palkatuista oli TE-toimistossa olevan tiedon mukaan työllistynyt avoimille työmarkkinoille. Muut kuin työllisyysvaikutukset jäävät vähälle huomiolle. Välityömarkkinoiden osalta seurannan tulisi tuottaa tietoa myös siitä, onko asiakas edennyt palveluprosessissa kohti avoimia työmarkkinoita. Työllisyyspoliittista avustusta on vuodesta 1998 lähtien käytetty erityisesti välityömarkkinoilla. Avustusta myönnettiin esimerkiksi vuonna 2010 noin 400 eri toimijan hankkeelle. Avustetut hankkeet ovat pääosin varsin pieniä ja sisällöltään samankaltaisia. Työllisyyspoliittisen avustuksen käyttötarkoitusta tulisi arvioida. ESR hankkeissa on pyritty kehittämään välityömarkkinatoimintaa laatimalla toimijakarttoja. Pirkanmaan Välke hankkeessa on tehty toimijakartta, joka toimii apuvälineinä palveluntuottajien ryhmittelyssä. Pyrkimyksenä on ollut tuottaa kaikkien halukkaiden tahojen käyttöön internetissä oleva konkreettinen opas välityömarkkinoiden työskentelymahdollisuuksista ja palveluita tarjoavista toimijoista Tampereella. Tarkoituksena on vahvistaa toimijoiden välisiä yhteyksiä sekä asiakkaiden ohjautumista välityömarkkinoille ja välityömarkkinoiden sisällä toimijalta/toimenpiteestä toiseen. ESR hankkeissa on kehitetty tukipalveluja, joiden avulla välityömarkkinatoimijat voivat tukea asiakkaita jatkotyöllistämisessä tai muiden työllistymistä tukevien ratkaisujen löytämisessä. Yhtenä tällaisena on yhdistysten työhönvalmennustyyppisen palvelun kehittäminen. Tampereella toimivassa Välke -hankkeessa on palkattu yhdistyksille yksi yhteinen työhönvalmentaja, joka on tukenut eri yhdistyksissä olevia tuella palkattuja jatkopolkujen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Työhönvalmennuksen tyyppinen tuki on ollut tarjolla jo palkkatukijakson aikana. Hankkeen mukaan ko. palvelu on koettu erittäin hyväksi ja tarpeelliseksi ja sen toivotaan myös jatkuvan. Pienemmillä yhdistyksillä on harvoin varaa palkata kokoaikaista työhönvalmentajaa työnhakijoita tukemaan, mutta yhteinen valmentaja voisi palvella useampaa yhdistystä. 16 16 Pitkänen, Kaakinen, Lampinen (2010)

20 Kartoitetaan ja segmentoidaan välityömarkkinatoimijat ( toimijakartta ) asiakasohjauksen parantamiseksi. Varmistetaan ennen palkkatukipäätöksen tekemistä, että välityömarkkinatoimijan palveluksessa on ammattitaitoista henkilöstöä ohjaamassa ja tukemassa tuella palkattuja. Pyritään löytämään välityömarkkinatoimijoiksi yhdistyksiä ja säätiöitä, jotka ovat valmiita tarjoamaan koulutusta työpaikalla. Asiakkaan palvelutarve määrittelee sen, ohjataanko asiakas välityömarkkinoille ja mille välityömarkkinatoimijalle asiakas ohjataan. Välityömarkkinoille ohjataan ensisijaisesti työmarkkinoille kuntoutuvia asiakkaita, jotka tarvitsevat sekä työelämävalmiuksien että ammattitaidon parantamista. Osaamisen kehittämisen kautta työmarkkinoille suuntaavia asiakkaita ohjataan välityömarkkinoille, kun toimijalla on tarjolla tehtäviä ja/tai koulutusta, jotka aidosti parantavat mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Laitetaan yhdistyksille ja säätiöille määräaikaiseen työhön tehtyyn palkkatukipäätökseen ehto, jossa edellytetään työnantajan tukevan tuella palkattua työnhaussa. Nimetään TE-toimistoihin välityömarkkinoiden vastuuhenkilöt, joiden tehtävänä on pitää toimijakartta ajan tasalla, pitää yhteyttä toimijoihin sekä auttaa toimijoita palvelujen (mm. koulutuksen) järjestämisessä. Parannetaan palvelujen laatua ja vaikuttavuutta kehittämällä palautejärjestelmiä. Edellytetään, että välityömarkkinatoimijat antavat TE-toimistolle aina joko kirjallisen tai suullisen palautteen palkkatuki- ja työmarkkinatoimenpidejaksolle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. TEtoimistossa palaute kirjataan ja tarvittaessa asiakkaan työllistymissuunnitelma päivitetään. Arvioidaan työllisyyspoliittisen avustuksen käyttöä ja tehdään ehdotukset avustuksen kehittämiseksi. 5. Tehostetaan palveluprosessia Ennakoidaan työttömyyden pitkittymisen riski ja tarjotaan palveluja nykyistä suunnitelmallisemmin TE-toimistojen asiakastyössä otettiin vuonna 2007 käyttöön tilastolliseen malliin pohjautuva asiakasprofilointijärjestelmä. Työttömän työnhakijan profilointi tehdään URA asiakaspalvelujärjestelmässä. Mallin perustavoitteena on ennustaa työttömän työnhakijan riski joutua pitkäaikaistyöttömäksi ja tuoda lisäinformaatiota asiakkaan palvelutarpeen arviointiin. Malli voi toimia yhtenä puheeksiottamisen välineenä palvelutarpeen arvioinnin tekemisessä. Mallin toimivuutta on arvioitu vuonna 2010. Arvion mukaan työttömien työnhakijoiden pitkäaikaistyöttömyyden riskiä voidaan ennustaa tilastollisesti työnhakijoiden työttömyyshistoriaan ja taustatietoihin nojautuen erittäin tarkasti. Malli kykenee ennustamaan noin 90 % tapauksista työttömyysjakson pitkäaikaisuuden oikein. Henkilöasiakassegmenttiin sijoittaminen kuvaa karkealla tasolla TE-toimiston henkilöasiakkaan palvelutarvetta. Palvelutarve arvioidaan yhdessä asiakkaan kanssa