Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 1 / 10 Kestävä kehitys teknillisessä korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa 1. Taustaa Keväällä 2006 käynnistettiin teknillisen korkeakoulutuksen strategiaprojekti (www.tek.fi/tekstra) ja marraskuussa Tekniikan Akateemisten Liitto TEK järjesti Aulangolla strategiatapahtuman, jonka tuloksena syntyi pohja teknillisen korkeakoulutuksen kansalliselle strategialle. Tekniikan alan korkeakoulutuksen ja sen strategian uudistaminen kirjattiin myös Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaan (2007, 30). Toukokuussa 2007 TEK, Teknillinen korkeakoulu, Tampereen teknillinen yliopisto, EVTEK-ammattikorkeakoulu ja Uusi Insinööriliitto esittävät teknillisen korkeakoulutuksen kansallisen yhteistyöryhmän perustamista luomaan alan kansallinen strategia (www.tek.fi/yhteistyoryhma). Opetusministeriö tuki esitystä ja osoitti määrärahan yhteistyöryhmän perustamiseksi. Yhteistyöryhmän väliraporttina julkaistiin tammikuussa 2008 teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen strategia Yhteistyössä tekniikasta hyvinvointia, joka sisältää nykytilan ja toimintaympäristön analyysin, yhteisen vision suomalaisen teknillisen korkeakoulutuksen tulevaisuudesta, toive- ja uhkaskenaarion sekä suunnitelman strategisista tavoitteista ja toimenpiteistä vision toteuttamiseksi. (Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 2008, 12-13.) Kestävä kehitys nähdään teknillisen korkeakoulutuksen kansallisessa strategiassa yhtenä toimintaympäristön trendinä, johon liittyy muun muassa ympäristö- ja energiateknologiat avainroolissa, ilmastonmuutoksen vaikutukset esimerkiksi logistiikkaan ja turvallisuuteen, teknologian mahdollisuudet ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin lisäämisessä, globaali yhteiskuntavastuu sekä se, miten ympäristöaktivistit suhtautuvat tekniikkaan: nähdäänkö tekniikka ongelmien ratkaisijana vai aiheuttajana. (Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 2008, 19.) Strategian päälinjoissa todetaan: Tulevaisuudessa tavoitteeksi on asetettava, että teknillinen korkeakoulutus vetää puoleensa monenlaisia ihmiskeskeisestä ongelmanratkaisusta kiinnostuneita nuoria. Nuorten piirissä teknillinen korkeakoulutus nähdään ratkaisuna kestävän kehityksen haasteisiin, mikä parantaa myös alan houkuttelevuutta ja imagoa. (emt. 34) Kestävän kehityksen merkitys teknillisen korkeakoulutuksen toimintaympäristössä nousi esiin jo vuosina 2000-2004 toteutetussa teknillisen korkeakoulutuksen tulevaisuutta luotaavassa ennakointihankkeessa (FuturEng). Ennakointihankkeen mukaan teknillisen korkeakoulutuksen toimintaympäristön todennäköisiä trendejä ovat muun muassa energia- ja ympäristöteknologian sekä hyvinvointi-
Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 2 / 10 ja terveysteknologian alojen kehittyminen. Toimintaympäristön kehittymisen epävarmuustekijöitä olivat puolestaan esimerkiksi huoltosuhteen ja monikulttuurisuuden kehittyminen, humanistisen ja teknologisen kulttuurin lähentyminen, eettisten arvojen merkitys yhteiskunnassa ja erityisesti liiketoiminnassa sekä se, onko ihmisten ja ympäristön hyvinvointi globaalisti tärkeä tavoite. (Korhonen- Yrjänheikki 2004, 214-216.) Teknillisen korkeakoulutuksen kansallisessa strategiassa todetaan, että on selvitettävä, mitä osaamistarpeita kestävä kehitys (sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen) asettaa teknilliselle korkeakoulutukselle ja tutkimukselle ja miten ala tällä hetkellä vastaa haasteeseen. Yhteistyöryhmän näkemyksen mukaan teknillinen korkeakoulutus ja tutkimus edistää jo tällä hetkellä merkittävästi ihmisten ja ympäristön hyvinvointia, mutta tämä on tehtävä paremmin näkyväksi ja mahdolliset puutteet on korjattava. (Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 2008, 34.) 1.1 Kansainvälinen viitekehys Kestävä kehitys nousi kansainväliseen keskusteluun 1980-luvulla erityisesti Gro Harlem Brundtlandin johtaman Yhdistyneiden kansakuntien Ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportin Yhteinen tulevaisuutemme myötä. Raportissa kestävä kehitys määriteltiin kehitykseksi, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa (Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio 1987, 26). Kestävästä kehityksestä ei kuitenkaan ole olemassa yksiselitteistä hyväksyttyä määritelmää. Jäppisen (2006, 14) mukaan kestävän kehityksen määritelmä on tarkoituksella jätetty joustavaksi, jotta se mahdollistaisi tarpeelliset konkretisoinnit eri tarkoituksia varten. Kestävä kehitys on noussut kansainväliselle koulutuspolitiikan agendalle. YK on julistanut vuosikymmenen 2005 2014 kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmeneksi, jonka perustarkoituksena on saada kestävän kehityksen tavoitteiden opettaminen sisällytettyä kansallisiin opetussuunnitelmiin koko koulutusjärjestelmän läpäisevästi. Tarkemmin eriteltynä vuosikymmenen neljä keskeisintä tavoitetta ovat: lisätä korkealaatuisen koulutuksen tarjontaa, muuntaa olemassa olevaa koulutusta kestävän kehityksen suuntaan, lisätä kansalaisten tietoisuutta kestävästä kehityksestä ja tarjota kestävää kehitystä edistävää koulutusta kaikilla yhteiskunnan aloilla (Kaivola & Rohweder 2006). Suomen kannalta merkittävä kestävän kehityksen viitekehys on Itämeren maiden pääministerien vuonna 1996 perustama Baltic 21 -ohjelma. Ohjelman tarkoituksena on edistää kestävää kehitystä Itämeren maiden alueella ottaen huomioon sekä ympäristölliset että sosiaalis-taloudelliset näkökulmat. Vuonna 2000 Itämeren maiden opetusministerit antoivat Haagan julistuksen, jonka perusteella
Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 3 / 10 Baltic 21 -ohjelmaan sisällytettiin uutena sektorina koulutus. Koulutusta koskeva ohjelma An Agenda 21 for Education in the Baltic Sea Region, Baltic 21E hyväksyttiin Itämeren maiden kokouksessa 2002. Ohjelman tavoitteena on pyrkiä kehittämään Itämeren maiden koulutusjärjestelmiä niin, että kestävän kehityksen näkökohdista muodostuu maiden koulutusjärjestelmien luonteva ja pysyvä osa. Lisäksi ohjelmaan sisältyy tutkimus- ja kehitystyötä koskevia tavoitteita ja toimenpiteitä. Korkeakouluissa tavoitteena on kestävää kehitystä edistävän tiedon ja toimintavalmiuksien lisääminen tutkimuksen ja koulutuksen avulla sekä aktiivinen toimiminen yhteistyössä muun yhteiskunnan kanssa. Kestävän kehityksen tulee sisältyä perustutkinto-opiskeluun kaikilla aloilla ja kestävän kehityksen erikoistumiskoulutusta tulee olla saatavilla sekä perus- että jatkotutkinnoissa. (Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen työryhmä 2006, 16-17.) 1.2 Kansallinen viitekehys Hallitus perusti vuonna 1993 Suomen kestävän kehityksen toimikunnan, jonka tehtävänä on edistää yhteistyötä kestävän kehityksen kysymyksissä Suomessa. Vuonna 2006 toimikunta hyväksyi Suomen kestävän kehityksen strategian Kohti kestäviä valintoja, kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi. Periaatepäätös strategiasta hyväksyttiin valtioneuvostossa joulukuussa 2006. Strategia on laaja-alaisena hallinnon, elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen yhteistyönä valmisteltu asiakirja. Kansallisessa kestävän kehityksen strategiassa kestävä kehitys on määritelty sisältämään kolme toiminnallista ulottuvuutta: ympäristötaloudellisen eli ekologisen, yhteiskunnallisen ja kulttuurisen ulottuvuuden. (Suomen kestävän kehityksen toimikunnan asettama strategiaryhmä 2006, 31.) Kestävän kehityksen toimikunta on määritellyt kestävän kehityksen vuonna 1994 seuraavasti: Kestävä kehitys on jatkuvaa, ohjattua yhteiskunnallista muutosta eri aluetasoilla, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävän kehityksen strategian mukaan menestyminen muuttuvassa maailmassa ja kestävän kehityksen haasteisiin vastaaminen edellyttää, että Suomi kehittyy yhä enemmän tietämys- ja innovaatioyhteiskunnaksi, jossa hyödynnetään ja kehitetään kansallisia vahvuuksia: koulutusta ja osaamista, teknologiaa, hyvää hallintoa, korkeaa ympäristönsuojelun tasoa sekä omien luonnonvarojen kestävää käyttöä (Suomen kestävän kehityksen toimikunnan asettama strategiaryhmä 2006, 45). Opetusministeriö asetti 2002 Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa -työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia käynnistyssuunnitelma Baltic 21E -ohjelmalle Suomessa. Työryhmän toisessa muistiossa yhdistyvät Baltic 21 E -ohjelman Suomen toimintasuunnitelma ja toimenpiteet sekä YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen Suomen strategia. (Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen työryhmä 2006, 12-13, 17.)
Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 4 / 10 Opetusministeriö on kannustanut yliopistoja kehittämään kestävää kehitystä edistäviä toimintastrategioita ja vuosien 2004-2006 tulossopimusten valmistelua koskevissa ohjeissa annettiin yliopistoille tehtäväksi sisällyttää toiminta ja taloussuunnitelmaan 2003-2006 kestävän kehityksen toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelmassa tulee huomioida Baltic 21E -ohjelman tavoitteet ja toimintaohjelma ja esittää yliopiston omat tavoitteet ja toimenpiteet kestävän kehityksen edistämiseksi. (Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen työryhmä 2006, 12-13, 37.) Isoaho (2006) on laatinut opetusministeriön toimesta yhteenvedon ja yleisarvion yliopistojen toimintasuunnitelmista. Yhteenvedot edustavat pääasiallisesti vuoden 2002 tilannetta yliopistoissa. Yleisarviossa Isoaho toteaa, että kaksitoista yliopistoa mainitsi toimintasuunnitelmassaan lähtökohdaksi Baltic 21E -ohjelman ja näistä yhdeksän yliopiston toimintasuunnitelmat huomioivat suhteellisen kattavasti ohjelman tavoitteita. Kaikissa toimintasuunnitelmissa kestävän kehityksen asiasisältö näyttäisi painottuvan voimakkaasti ympäristökysymyksiin. Isoahon mukaan paljolti vallalla on käsitys, että kestävän kehityksen edistäminen opetuksen ja tutkimuksen asiana olisi yksi erikoistumisen ja suuntautumisen linja muiden rinnalla, tai että kyse on ympäristöystävällisestä toiminnasta omassa arjessa. (Isoaho 2006.) Kymenlaakson ammattikorkeakoulun oman kestävän kehityksen ohjelman jatkoksi luotiin Kestävän kehityksen ammattikorkeakouluverkosto (SUDENET) tukemaan suomalaisten ammattikorkeakoulujen ympäristö- / kestävän kehityksen ohjelmatyötä (Sinkko 2007, 5). Opetusministeriön rahoittama hanke toteutui vuosina 2004 2006 Kymenlaakson ammattikorkeakoulun koordinoimana. Verkostossa toimivat ammattikorkeakouluista aktiivisesti mukana HAAGA-HELIA amk, Laurea-amk, Oulun Seudun amk, Savonia-amk, Yrkeshögskolan Sydväst, Svenska Yrkeshögskolan ja Pohjois- Karjalan amk. Työn tuloksena saatiin aikaan muun muassa kriteerejä tutkimus- ja kehitystoiminnan arvioimiseen. Vuonna 2006 Sudenet-hankkeeseen liittyen käynnistettiin tutkimus- ja kehityshanke, jonka tavoitteena oli laatia ammattikorkeakoulujen lähtökohdista pedagoginen malli kestävää kehitystä edistävään koulutukseen. Tulokset julkaistiin teoksessa Kohti kestävää kehitystä - pedagoginen lähestymistapa (Rohweder & Virtanen 2008). Vuonna 2008 jatkettiin kestävän kehityksen kriteerien työstämistä eteenpäin Laurea-ammattikorkeakoulun johdolla. Tavoitteena oli koota eri osahankkeiden tuotoksia yhteen ja työstää näistä selkeä ja käyttökelpoinen kestävän kehityksen kehittämistyökalu ammattikorkeakoulujen käyttöön. Tältä pohjalta Anne Virtanen, Liisa Rohweder ja Arja Sinkko (2008, 3-4) laativat kestävän kehityksen indikaattorit ammattikorkeakoulujen sisäisen kehittämisen ja tarpeen mukaan myös ulkoisen arvioinnin välineiksi.
Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 5 / 10 2. Tutkimustehtävän rajaus Kestävälle kehitykselle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Virtasta (2006, 104-105) mukaillen voitaisiin sanoa, että kestävän kehityksen merkitys muuttuu ympäristön ja yhteiskunnan muuttuessa. Kestävä kehitys on jatkuva ja muuttuva prosessi. Tutkimuksen rajaamiseksi ja käytännön toteuttamiseksi on kestävän kehityksen käsitettä kuitenkin määriteltävä. Maailmanpankissa kestävän kehityksen määritelmää on lähestytty pääomakäsitteiden kautta, jolloin kestävä kehitys nähdään mahdollisuuksien luomisena. Tuleville sukupolville jätetään vähintään yhtä paljon mahdollisuuksia kuin meillä on ollut. (Serageldin 1996.) Vastaavaa tulkintaa on käytetty taustalla myös Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa. Mahdollisuuksia voidaan konkretisoida neljän pääomalajin avulla: inhimillinen pääoma (esim. osaaminen, tiede, tutkimus ja kehitys, patentit) fyysinen pääoma (esim. tuotantokoneistot, infrastruktuuri, rakennettu ympäristö), sosiaalinen pääoma (esim. lainsäädäntö, hallinto, sosiaaliset verkostot, luottamus, legitimiteetti, kansalaislähtöinen toiminta) luontopääoma (esim. uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat, luonnon monimuotoisuus). (Suomen kestävän kehityksen toimikunnan asettama strategiaryhmä 2006, 31-32.) Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on tarkastella kestävän kehityksen teknilliselle korkeakoulutukselle ja tutkimukselle asettamia haasteita pääomakäsitteiden ja mahdollisuuksien kautta. Tutkimuskohteena on suomalainen teknillinen korkeakoulutus ja tutkimus. Kestävän kehityksen haasteet ovat luonteeltaan pitkälti kansainvälisiä. Tutkimusongelmana voidaan muotoilla seuraavasti: Mikä on teknillisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rooli mahdollisuuksien luomisessa ja turvaamisessa nykyisille ja tuleville sukupolville? Tutkimusongelma voidaan jakaa myös seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitä osaamistarpeita kestävä kehitys asettaa teknilliselle korkeakoulutukselle? Miten ala tällä hetkellä vastaa haasteeseen? Miten osaamistarpeiden ennakoidaan kehittyvän tulevaisuudessa? Minkälaisia suunnitelmia teknillistä korkeakoulutusta tarjoavilla yksiköillä on kestävän kehityksen haasteisiin vastaamiseksi? Miten voitaisiin viestiä nykyistä paremmin yhteiskunnassa teknologian roolista ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnissa?
Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 6 / 10 Tutkimuksen tulosten perusteella valmistellaan teknilliselle korkeakoulutukselle kestävän kehityksen toimenpideohjelma, joka on osa teknillisen korkeakoulutuksen kansallisen yhteistyöryhmän strategiatyötä. 3. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen alussa perehdytään teknillisen korkeakoulutuksen toimintaympäristöön kirjallisuusselvityksin. Toimintaympäristön tuntemus luo pohjan kestävän kehityksen ja sen haasteiden määrittelylle alan näkökulmasta. Näkemys kestävän kehityksen haasteista teknilliselle korkeakoulutukselle ja tutkimukselle muodostetaan kirjallisuusselvityksillä ja teemahaastatteluilla. Kirjallisuutena toimii Suomessa julkaistut tutkimukset ja selvitykset kestävän kehityksen haasteista yleisesti yhteiskunnassa sekä erityisesti korkeakoulutuksessa. Haastateltavina on laaja joukko teknillisen korkeakoulutuksen sidosryhmien edustajia ja kestävän kehityksen haasteiden asiantuntijoita. Teknillisen korkeakoulutuksen vaikuttajasidosryhmiin (primary stakeholders) voidaan laskea kuuluvan teknillisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorit, poliittiset päättäjät ja opetusministeriön ylimmät virkamiehet, yritysten ylin johto sekä tutkimusorganisaatioiden ylin johto. Vaikuttavuuden kannalta toissijaisiin sidosryhmiin (secondary stakeholders) voidaan laskea mm. tekniikan alan yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat, tekniikan alan koulutusta tarjoavien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilökunta, diplomiinsinöörit sekä insinöörit (Korhonen-Yrjänheikki 2005). Haastateltavia valitaan molemmista sidosryhmistä. Voidaan sanoa, että tutkimuksessa on kyse harkinnanvaraisesta otoksesta eli tutkittavat valitaan tutkimuksessa asetettujen kriteerien perusteella. Haastateltavat etsitään olemassa olevien kontaktien avulla ohjausryhmän ja yhteistyöryhmän kautta mutta myös niin kutsutulla lumipallotekniikalla, jossa tutkimukseen osallistuvia pyydetään nimeämään muita tutkimukseen soveltuvia osanottajia. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Tavoitteena olisi myös, että haastateltavien joukossa oli edustettuna kriitikoita, jotta saadaan mukaan tutkimuskohteen eri tarkastelunäkökohdat (Korhonen- Yrjänheikki 2005, 117). Nykytilannetta teknillisissä korkeakouluyksiköissä kartoitetaan yksiköiden kirjallisten dokumenttien kuten strategioiden ja toimenpidesuunnitelmien avulla sekä haastattelemalla yksikön kestävästä kehityksestä vastaavia henkilöitä. Syvempään tarkasteluun otetaan seitsemän yliopistoa ja seitsemän
Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 7 / 10 ammattikorkeakoulua. Kestävän kehityksen haasteiden ja nykytilan kartoittamiseksi tehtävät haastattelut ovat osin yhteisiä mutta haastattelujen painopiste muuttuu. Tarkoituksena on myös tutustua, miten ulkomaisissa korkeakouluissa erityisesti tekniikan alalla on vastattu kestävän kehityksen haasteisiin. Yleisen kansainvälisen kirjallisuusselvityksen ohella on tarkoitus tehdä syvällisempi tarkastelu, tapaustutkimus, jonka kohteena on Alliance for Global Sustainability. Allianssi on ETH Zürichin (Swiss Federal Institute of Technology), Massachusetts Institute of Technologyn (MIT), Tokyo Universityn ja Chalmers University of Technologyn muodostama yhteistyöverkosto, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen eri tieteenalojen osaaminen monimutkaisten ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten yhtymäkohtien tutkimuksessa. Mahdollisuuksien mukaan tietoa kansainvälisesti nähdyistä kestävän kehityksen haasteista teknilliselle korkeakoulutukselle hankitaan myös kansainvälisessä seminaarissa Engineering Education in Sustainable Development 2008, joka järjestetään Itävallassa syyskuussa 2008 (http://eesd08.tugraz.at/). 4. Työohjelma Tutkimukselle on muodostettu ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimii TEKin koulutus- ja työvoimapoliittisen yksikön johtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki ja sihteerinä projektitutkija Annina Takala. Ohjausryhmä edustaa laajasti eri sidosryhmiä ja näkökulmia kestävän kehityksen haasteisiin teknillisessä korkeakoulutuksessa. Ohjausryhmään kuuluvat Marita Aho, Sanna Allt, Sirpa Halonen, Kaisa Harju, Mika Honkanen, Simo Isoaho, Petteri Kauppinen, Tapio Nikula, Sanna Perkiö, Veikko Porra, Pekka Rytilä, Hannu Saarikangas, Henri Seppä, Pia Talja sekä Pentti Viluksela. Ohjausryhmän lisäksi tutkimuksen etenemisestä raportoidaan säännöllisesti teknillisen korkeakoulutuksen kansalliselle yhteistyöryhmälle, jonka asettamat aikataulut myös pitkälti ohjaavat tutkimuksen aikataulutusta. Ohjausryhmän ensimmäinen kokous on 21.5., jolloin keskustellaan kestävän kehityksen määritelmästä ja käsitellään tutkimussuunnitelma. Tutkimussuunnitelma käsitellään ja hyväksytään tämän jälkeen yhteistyöryhmässä 26.5. Tutkimuksen loppuvaiheessa on varattu aikaa tulosten esittelyyn ja julkaisuun. Ohjausryhmä kokoontuu yhteensä viisi kertaa: kokous ke 21.5. klo 9-11 työseminaari ke 20.8. klo 14.30-19 työseminaari ma 24.11. klo 14.30-19 kokous pe 30.1. klo 16-18 kokous ke 22.4. klo 16-18 Tutkimuksen alustava aikataulu on esitetty seuraavan sivun taulukossa.
2009 2008 Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 8 / 10 Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Tutkimuksen eteneminen Ohjausryhmä Yhteistyöryhmä Perehtyminen, tutkimussuunnitelman kirjoittaminen Kirjallisuusselvitys; nykytilan alustavaa kartoitusta (strategiat & suunnitelmat) ja ulkomaan case 21.5. Järjestäytymiskokous: Alustava tutkimussuunnitelma 26.5. Tutkimussuunnitelma Elokuu Syyskuu 20.8. Työseminaari: Kirjallisuusselvityksen tulokset, empirian suunnittelu Lokakuu Aineiston keruu (haastattelut) & alustava analysointi 24.10. Alustavia tuloksia: Nykytilanteen kuvaus Marraskuu 24.11. Työseminaari: Empirian tulokset 17.11. Toimenpideohjelman 1. luonnos Joulukuu Tammikuu Helmikuu Aineiston analysointi Raportin kirjoittaminen, lisäkirjallisuusselvitykset, lisähaastattelut 30.1. Alustavat tulokset 9.2. Toimenpideohjelman 2. luonnos Maaliskuu 20.3. Toimenpideohjelman hyväksyminen Huhtikuu 22.4. Alustava raportti Toukokuu 12.5. Päätösseminaari 12.5. Päätösseminaari Tulosten esittäminen ja julkaisu Kesäkuu
Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 9 / 10 Lähteet Isoaho, S. 2006. Yhteenveto ja kokonaisarvio yliopistojen opetusministeriölle toimittamista kestävän kehityksen toimintasuunnitelmista. Muistio 31.3.2003, muokattu 14.3.2006. [viitattu 23.4.2008]. Saatavissa: http://web.abo.fi/fc/bup/pdf-filer/simo_isoaho_yhteenveto_arvio_06.pdf Jäppinen, A. 2006. Kestävän kehityksen edistäminen korkeakouluissa kansalliset ja kansainväliset toimintaa ohjaavat sitoumukset ja linjaukset. Teoksessa Kaivola, T. & Rohweder, L. (toim.) 2006. Korkeakouluopetus kestäväksi. Opas YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten. Opetusministeriön julkaisuja 4/2006, Helsinki. ss. 13-15. Kaivola, T. & Rohweder, L. (toim.) 2006. Korkeakouluopetus kestäväksi. Opas YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten. Opetusministeriön julkaisuja 4/2006, Helsinki. 208 s. Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen työryhmä 2006. Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa; Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekä kansallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä (2005 2014) varten. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 6/2006, Helsinki. 88 s. Korhonen-Yrjänheikki, K. 2004. Suomalainen teknillinen korkeakoulutus ja toimintaympäristön muutos vuoteen 2015. Tekniikan Akateemisten Liitto TEK, Helsinki. 295 s. Korhonen-Yrjänheikki, K. 2005. Delfoi-paneelin valintaprosessi esimerkkinä teknillisen korkeakoulutuksen vaikuttajasidosryhmien argumentoiva Delfoi-paneeli. Futura 1/05. ss. 105-130. Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma 19.4.2007. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. 82 s. Rohweder, L. & Virtanen, A. (toim.) 2008. Kohti kestävää kehitystä. Pedagoginen lähestymistapa. Opetusministeriön julkaisuja 3/2008, Helsinki. 147 s. Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. [Viitattu 10.5.2008.] Saatavissa: http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/ Serageldin, I. 1996. Sustainability and the wealth of nations: first steps in an ongoing journey. Environmentally Sustainable Development Studies and Monographs Series No. 5. The International Bank for Reconstruction and Development/The World Bank, Washington D.C. Sinkko, A. 2007. SUDENET-verkostohanke. Teoksessa: Sinkko, A. (toim.) 2007. Kestävä kehitys Suomen ammattikorkeakouluissa. SUDENET. Loppuraportti. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja sarja B, nro 30, Kotka. ss. 5-7. Suomen kestävän kehityksen toimikunnan asettama strategiaryhmä 2006. Kohti kestäviä valintoja. Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi. Kansallinen kestävän kehityksen strategia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2006, Helsinki. 136 s. Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen yhteistyöryhmä 2008. Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen strategia: Yhteistyössä tekniikasta hyvinvointia. Tekniikan Akateemisten Liitto TEK, Helsinki. 48 s.
Tutkimussuunnitelma, luonnos 28.5.2008 10 / 10 Virtanen, A. 2006. Kestävä kehitys luonnonvara- ja ympäristöalalla. Teoksessa Kaivola, T. & Rohweder, L. (toim.) 2006. Korkeakouluopetus kestäväksi. Opas YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten. Opetusministeriön julkaisuja 4/2006, Helsinki. ss. 97-105. Virtanen, A., Rohweder, L & Sinkko, A. 2008. Kestävä kehitys ammattikorkeakouluissa - kehittämisen ja mittaamisen indikaattorit. 26.3.2008. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE. [viitattu 11.4.2008]. Saatavissa: http://www.arene.fi/data/liitteet/ajankohtainen_20080326t113103_52445.pdf Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio 1987. Yhteinen tulevaisuutemme. Ulkoasiainministeriö & Ympäristöministeriö, Helsinki. 347 s.