34 5 RADONTILANNEKARTOITUKSEN TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET 5.1 Asuintalojen, mitattujen asuntojen ja radonin ennaltaehkäisytoimien luku- määrä sekä arvio maakontaktiasuntojen kokonaismäärästä Arviointitapa vaikutti asuintalojen ja mitattavien asuntojen eli maakontaktiasuntojen määrään. Talojen lukumäärä oli rakennusvalvonnan tietokannassa ajantasaisena minkä vuoksi se oli suurempi kuin Tilastokeskuksen tietojen 31. 12. 1999 perusteella laskettu talojen määrä. 5.1.1 Hollola Hollolan kunnassa oli suoritettu vuoteen 2000 mennessä huoneilman radonmittaus 1548 pientalossa, rivitalossa tai kerrostalon 1. kerroksen asunnossa. Näistä mittauksista sijoittui Salpakankaalle 975 kappaletta. Talojen määrän perusteella laskettu maakontaktiasuntojen kokonaismäärän arvio oli 6218 kappaletta. Maakontaktiasunnoista Salpakankaalle sijoittui 2727 kappaletta.
35 Hollolan kunnan maakontaktiasuinnoista oli mitattu arviolta noin 25 %, joten huoneilman radonmittaus oli suorittamatta noin 4500 maakontaktiasunnossa. Mitattujen asuntojen prosenttiosuus mitattavien eli maakontaktiasuntojen kokonaismäärästä vaihteli karttaruuduttain 0-72 %:iin. Hollolan Salpakankaan alueella arvio oli, että 36 % alueen maakontaktiasunnoista oli mitattu ja huoneilman radonmittaus oli suorittamatta 1752 asunnossa. Mitattujen asuntojen prosenttiosuus mitattavien asuntojen kokonaismäärästä vaihteli asuntoalueittain 12-100 %:iin. Radonin ennaltaehkäisytoimia oli Hollolassa mitatuista asunnoista suoritettu asukkaan ilmoituksen mukaan 109 asunnon rakentamisen yhteydessä, mikä oli 7 % mitattujen asuntojen määrästä. Näistä asunnoista sijoittui Salpakankaalle 76 kappaletta, mikä oli 8 % Salpakankaalla mitattujen asuntojen määrästä. Hollolan kunnan osalta tulokset on karttaruuduittain esitetty liitteessä 2 ja Salpakankaan osalta asuntoalueittain liitteessä 3. Tilastokeskuksen tietojen perusteella laskettu mitattavien asuntojen arvio on esitetty taulukossa 3. 5.1.2 Hämeenkoski Hämeenkosken kunnassa oli suoritettu vuoteen 2000 mennessä huoneilman radonmittaus 206 pientalossa, rivitalossa tai kerrostalon 1. kerroksen asunnossa. Näistä mittauksista sijoittui kirkonkylään 100 kappaletta. Talojen määrän perusteella lasketuksi maakontaktiasuntojen kokonaismäärän arvioksi saatiin 986 kappaletta. Hämeenkosken kunnan maakontaktiasuinnoista oli mitattu 21 %, joten huoneilman radonmittauksia tulisi suorittaa vielä 780 asunnossa. Radonin ennaltaehkäisytoimia oli asukkaiden ilmoituksen mukaan Hämeenkoskella mitatuista asunnoista suoritettu 10 asunnon rakentamisen yhteydessä, mikä on 5 % mitattujen asuntojen määrästä. Näistä asunnoista kolme oli kirkonkylässä. Hämeenkosken kunnan tuloksia on karttaruuduittain esitetty liitteessä 3. Tilastokeskuksen tietojen perusteella laskettu mitattavien asuntojen arvio on esitetty taulukossa 3.
5.1.3 Kärkölä 36 Kärkölän kunnassa oli suoritettu vuoteen 2000 mennessä huoneilman radonmittaus 368 pientalossa, rivitalossa tai kerrostalon 1. kerroksen asunnossa. Näistä mittauksista sijoittui Järvelään 163 kappaletta. Talojen määrän perusteella laskettu maakontaktiasuntojen kokonaismäärän arvio oli 1973 kappaletta. Maakontaktiasunnoista Järvelään sijoittui 1200 kappaletta. Kärkölän kunnan maakontaktiasuinnoista oli mitattu arviolta hieman alle 20 %, joten huoneilman radonmittaus oli suorittamatta noin 1600 asunnossa. Kärkölän kunnan Järvelän alueella arvio oli, että 14 % alueen maakontaktiasunnoista oli mitattu ja huoneilman radonmittaus oli suorittamatta 1037 asunnossa. Radonin ennaltaehkäisytoimia oli Kärkölässä mitatuista asunnoista suoritettu 19 asunnon rakentamisen yhteydessä, mikä oli 5 % mitattujen asuntojen määrästä. Näistä asunnoista sijoittui Järvelään neljä kappaletta. Kärkölän kunnan tulokset karttaruuduittain ja Järvelän asuntoalueittain on esitetty liitteessä 4. Tilastokeskuksen tietojen perusteella laskettu mitattavien eli maakontaktiasuntojen arvio on esitetty taulukossa 3. TAULUKKO 3 Tutkimusalueen asuntojen tilastoidut*) kokonaismäärät, arvio mitattavien eli maakontaktiasuntojen kokonaismääristä sekä mitattujen asuntojen lukumäärät ja prosenttiosuudet kunnittain Asunnot Kokonaismäärä *) Mitattavien koko- Mitattuja Mitattuja naismäärä (arvio) % Hollola 8500 5925 1548 26 Hämeenkoski 1059 986 206 21 Kärkölä 2330 1973 368 19 KAIKKI 11889 8884 2122 24 *) Tilastokeskus / statfin, tilanne 31.12.1999 5.2 Asuntojen radonpitoisuuden tunnusluvut ja kartat Koko tutkimusalueen ja kuntien asuntojen radonpitoisuuden tunnusluvut on esitetty taulukossa 4. Karttaruuduittain ja asuntoalueittain radonpitoisuuden tunnusluvut on esitetty liitteissä 5-8. Kun niitä kuntien osalta verrattiin kohdassa 3.6 esitettyihin
37 aikaisempiin tutkimustuloksiin, voitiin todeta, että tämän tutkimuksen tutkimusalueen kuntien radonpitoisuuden tunnusluvut olivat korkeammat kuin Hämeen läänin tunnusluvut. Kohdan 3.6 tutkimusten mukaan Hollolan, Hämeenkosken ja Kärkölän radonpitoisuuden aritmeettiset keskiarvot olivat hieman korkeampia kuin tässä tilannekartoituksessa saadut kuntakohtaiset radonpitoisuuksien aritmeettiset keskiarvot. Lisäksi tässä tilannekartoituksessa Hollolan Salpakankaan ja Hämeenkosken kirkonkylän huoneilman radonpitoisuuden tunnusluvut olivat korkeampia kuin koko kuntien vastaavat luvut. Kärkölässä ei tällaista eroa taajaman ja koko kunnan radonpitoisuuden tunnuslukujen välillä ollut selkeästi havaittavissa. Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän jäsenkuntien alueen asuinympäristön radonpitoisuusmittauksissa 400 Bq/m³ ylittyi yli 10 %:ssa radonmittaustuloksista, joten kuntien alueella sijaitsevien työpaikkojen ja kokoontumishuoneistojen huoneilman radonpitoisuus tulee mitata. Lisäksi kohdan 3.6 tutkimukset osoittivat, että Hollolassa, Hämeenkoskella ja Kärkölässä 200 Bq/m³:n radonpitoisuuden aritmeettinen keskiarvo ylittyy myös tiiviille maaperälle rakennettaessa. Teemakartat, jotka on laadittu 200 Bq/m³:n ja 400 Bq/m³:n radonpitoisuuden ylitysprosenttiosuuksien perusteella ovat liitteinä 14-25. Teemakarttoihin merkittyihin läpäisevien maaperäalueiden eli harjujen reuna-alueiden ja muiden hiekkamuodostelma-alueiden rajaviivan kohdalla voi maaperätiedon tarkkuus olla huono. Tämä johtuu siitä, että maaperätiedot siirrettiin kartoille maaperäkarttasivuilta käsityönä, jolloin esimerkiksi kartan vaihtuessa rajaus saattoi siirtyä.
TAULUKKO 4 38 Tutkimusalueen radonpitoisuuden*) tunnuslukuja kunnittain. Mitattujen asuntojen lukumäärät, radonpitoisuuden aritmeettinen keskiarvo (Aka), 200, 400, 800 ja 2000 Bq/m³ pitoisuuden ylittävien asuntojen prosenttiosuudet mitatuista asunnoista, suurin mitattu pitoisuus (Max) ja mediaanipitoisuus (Med). KUNTA Mitattuja Aka >200 >400 >800 >2000 Max Med asuntoja Bq/m³ Bq/m³ Bq/m Bq/m³ Bq/m³ Bq/m³ Bq/m³ % % % % Hollola 1548 446 66 37 14 2 4169 285 Hämeenkoski 206 435 56 25 11 4 8870 225 Kärkölä 368 324 57 21 5 2 4023 229 KAIKKI 2122 424 64 33 12 2 8870 269 *) Radonpitoisuus on maksimivuosikeskiarvo, katso määritelmä liitteestä 1 5.2.1 Hollola Hollolan kunnan radonpitoisuuden tunnusluvut on esitetty karttaruuduittain ja Salpakankaan asuntoalueittain liitteissä 5 ja 6 sekä liitekartoissa 14-17. Hollolan kunnan huoneilman radonmittaustulosten aritmeettinen keskiarvo vaihteli karttaruuduittain 163-878 Bq/m³. Alle 200 Bq/m³:n keskiarvo todettiin vain viidessä 36 karttaruudusta. Kolmen karttaruudun alueella mittauksia ei ollut suoritettu. Yli 200 Bq/m³:n ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat karttaruuduittain 0:sta 100 %:iin ja yli 400 Bq/m³:n ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat karttaruuduittain 0:sta 75 %:iin. Huoneilman radonin mediaanipitoisuus vaihteli karttaruuduittain välillä 127-807 Bq/m³. Hollolan Salpakankaalla huoneilman radonmittaustulosten aritmeettinen keskiarvo vaihteli asuntoalueittain 301-903 Bq/m³. Yli 200 Bq/m³:n ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat asuntoalueittain 50:stä 95 %:iin ja yli 400 Bq/m³:n ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat asuntoalueittain 14:stä 80 %:iin. Huoneilman radonin mediaanipitoisuus vaihteli asuntoalueittain välillä 228-735 Bq/m³. 5.2.2 Hämeenkoski
39 Hämeenkosken kunnan radonpitoisuuden tunnusluvut on esitetty karttaruuduittain ja kirkonkylän asuntoalueittain liitteessä 7 sekä liitekartoissa 18-21. Hämeenkosken kunnan huoneilman radonmittaustulosten aritmeettinen keskiarvo vaihteli karttaruuduittain 136-1627 Bq/m³. Alle 200 Bq/m³:n pitoisuuden keskiarvo todettiin viidessä 13 karttaruudusta. Yhden karttaruudun alueella ei ollut suoritettu mittauksia.yli 200 Bq/m³:n pitoisuuksien ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat karttaruuduittain 0:sta 100 %:iin ja yli 400 Bq/m³:n pitoisuuksien ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat karttaruuduittain 0:sta 39 %:iin. Huoneilman radonin mediaanipitoisuus vaihteli karttaruuduittain välillä 136-344 Bq/m³. Hämeenkosken kirkonkylässä huoneilman radonmittaustulosten aritmeettinen keskiarvo vaihteli asuntoalueittain 232-671 Bq/m³. Yli 200 Bq/m³:n pitoisuuden ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat asuntoalueittain 48:sta 85 %:iin ja yli 400 Bq/m³:n pitoisuuden ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat asuntoalueittain 0:sta 53 %:iin. Huoneilman radonin mediaanipitoisuus vaihteli asuntoalueittain välillä 174-410 Bq/m³. 5.2.3 Kärkölä Kärkölän kunnan radonpitoisuuden tunnusluvut karttaruuduittain ja Järvelän asuntoalueittain on esitetty liitteessä 8 sekä liitekartoissa 22-25. Kärkölän kunnan huoneilman radonmittaustulosten aritmeettinen keskiarvo vaihteli karttaruuduittain 97-2298 Bq/m³. Alle 200 Bq/m³:n keskiarvo todettiin viidessä 20 karttaruudusta. Kuuden karttaruudun alueella ei ollut suoritettu mittauksia. Yli 200 Bq/m³:n pitoisuuden ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat karttaruuduittain 0:sta 100 %:iin ja yli 400 Bq/m³:n pitoisuuden ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat karttaruuduittain 0:sta 100 %:iin. Huoneilman radonin mediaanipitoisuus vaihteli karttaruuduittain välillä 84-2298 Bq/m³. Kärkölän kunnan Järvelässä huoneilman radonmittaustulosten aritmeettinen keskiarvo vaihteli asuntoalueittain 237-315 Bq/m³. Yli 200 Bq/m³:n pitoisuuden ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat asuntoalueittain 41:stä 69 %:iin ja yli 400 Bq/m³:n pitoi-
40 suuden ylitysten prosenttiosuudet vaihtelivat asuntoalueittain 12:sta 21 %:iin. Huoneilman radonin mediaanipitoisuus vaihteli asuntoalueittain välillä 179-252 Bq/m³. 5.3 1990 luvun asuintalojen radonin ennaltaehkäisytoimet ja radonpitoisuuden tunnusluvut Rakentamisen yhteydessä suoritettujen radoniinvarautumistoimien vaikutusta tarkasteltiin tutkimusaineiston 1990-luvulla rakennetuissa asuintaloissa. Tarkastelun tulokset on esitetty liitteessä 9. Mitattujen asuntojen määrä oli aika pieni, mutta se osoitti, että imuputkistolla ja kanavaimurilla saavutettiin huoneilman radonpitoisuuden hyväksyttävä taso tai ainakin pienennettiin erittäin korkeita huoneilman radonpitoisuuksia. Muilla radonintorjuntatavoilla, kuten esimerkiksi pelkällä tiivistyksellä, ei saatu huoneilman radonpitoisuutta alenemaan hyväksyttävälle tasolle. 5.4 Asuntojen radonpitoisuuden tunnusluvut perustamistavan mukaan Mitattujen asuntojen radonpitoisuuden tunnusluvut perustamistavan mukaan on esitetty liitteessä 10. Maanvaraiselle laatalle perustettujen pientaloasuntojen radonpitoisuuden tunnusluvut olivat tässä tarkastelussa korkeimmat kuin kellarillisissa taloissa tai ryömintätilallisissa, tuulettuvalla alapohjalla varustetuissa pientaloissa. Suhteellisesti vähiten 200 Bq/m³ ja 400 Bq/m³ ylityksiä oli tuulettuvalla alapohjalla varustetuissa pientaloissa. Kerrostalojen 1. kerroksen maata vasten olevien asuntojen mittausten radonpitoisuuden tunnusluvut olivat hieman korkeammat kuin maanvarainen laatta -perustamistavan pientaloissa. Tähän vaikuttaa muun muassa kerrostalojen koneellisen poistoilmanvaihdon ja talon korkeuden aiheuttama alipaine sekä tiiviit rakenteet. Lisäksi kerrostalot ovat nykyään useimmiten myös laattaperusteisia ja niiden ensimmäisten kerrosten asunnot maanvastaisia. 5.5 Salpakankaan asuntojen radonpitoisuuden tunnusluvut valmistumisvuoden
mukaan asuntoalueittain 41 Mitattujen asuntojen valmistusvuoden perusteella jaoteltu radonpitoisuuden tunnuslukujen tarkastelu suoritettiin Hollolan Salpakankaan asuntoalueilla. Tulokset on esitetty liitteessä 11. Vain noin 60 asuintaloa oli valmistunut ennen 1970-lukua. Ainoastaan Soramäen ja Kartanon asuntoalueilla oli kaikilla vuosikymmenillä valmistuneita asuintaloja. Tulokset osoittivat, että radonpitoisuus nousee 1990-luvulle tultaessa. Korkeimmat Salpakankaalla mitatut huoneilman radonpitoisuuden tunnusluvut olivat 1980-luvulla valmistuneissa taloissa, joissa oli tehty Salpakankaalla suoritetuista mittauksista puolet. Muilla vuosikymmenillä, kuten 1960-, 1970- tai 1990-luvulla valmistuneiden asuintalojen radonpitoisuuksien tunnusluvut olivat korkeita yksittäisillä asuntoalueilla, ja samalla vuosikymmenellä valmistuneiden asuintalojen radonpitoisuuden tunnusluvut vaihtelivat asuntoalueittain. 5.6 Salpakankaan asuntojen radonpitoisuuden tunnusluvut eri perustamista- van mukaan asuntoalueittain Mitattujen asuntojen perustamistavan mukaan jaoteltu radonpitoisuuden tunnuslukujen tarkastelu suoritettiin Hollolan Salpakankaan asuntoalueilla. Tarkastelussa mukana olivat ne asuintalot, joissa ei asukkaan ilmoituksen mukaan oltu radonintorjuntatoimia suoritettu rakennusvaiheessa tai oli asennettu pelkkä imuputkisto. Tulokset on esitetty liitteissä 12 ja 13. Maanvaraiselle laatalle rakennetuissa pientaloissa huoneilman radonmittaustulosten keskiarvo vaihteli 318-937 Bq/m³. Kerrostalojen 1. kerrosten mittaustulosten vaihteluväli oli 629-972 Bq/m³. Pientalojen mittaustulokset eri asuntoalueilla ylittivät 52-100 % 200 Bq/m³:n pitoisuuden ja 22-100 % 400 Bq/m³:n pitoisuuden. Kerrostalojen mittaustulosten vastaavat ylitysprosenttiosuudet olivat yli 200 Bq/m³:n pitoisuus 88-100 % ja yli 400 Bq/m³ pitoisuus 50-100 % asuntoalueesta riippuen. Tuulettuvalla alapohjalla varustetuissa asunnoissa Salpakankaalla mittauksia oli vain muutama ja radonpitoisuuden tunnusluvut olivat matalia. Kellarillisten talojen radonmittaustulosten aritmeettinen keskiarvo oli korkea ja sitä korottivat kahdella asuntoalueella todetut korkeat huoneilman radonpitoisuudet.
42 5.7 Rakennus- ja kaavoitusviranomaisten menettelytavat ja uudisrakentamisen määrä Hollolan, Hämeenkosken ja Kärkölän vuonna 2002 voimaan tulleissa kuntien rakennusjärjestyksissä oli huomioitu asuntojen radon, mutta Hämeenkosken osalta maininta koski vain talousveden radonia. Radonia koskevien rakennuslupamääräysten antaminen oli kunnissa vielä osittain harkinnanvaraista ja eikä kaikissa myönnettävissä rakennusluvissa säännönmukaisesti annettu radoniin varautumista ja sen torjuntaa koskevia rakennuslupamääräyksiä. Kaavoituksessa radonia koskevia kaavamääräyksiä ei kunnissa ole käytetty. Hollolassa, Hämeenkoskella ja Kärkölässä valmistuu yhteensä keskimäärin 100 maakontaktiasuntoa vuosittain. 5.8 Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän terveydensuojeluviranomai- sen viranomaisen asuntojen radonkartoitus- ja torjuntaohjelma Huoneilman radonmittauspurkkeja jaetaan edelleen uudis- ja radonkorjausrakentajille tarkistusmittausten suorittamista varten ja maanvastaisiin aikaisemmin mittaamattomiin pien- ja rivitaloasuntoihin sekä kerrostalon 1. kerroksen asuntoihin. Mittapurkkeja jaetaan purkin varanneille yksi mittauspurkki asuntoa kohden vuosittain tammikuussa. Huoneilman radonmittauspurkkeja jaetaan toistaiseksi vuosittain varausjärjestyksessä yhteensä 120 kappaletta ja niistä veloitetaan asiakkaalta noin puolet Säteilyturvakeskuksen yhden mittauspurkin hinnasta. Vuonna 2003 mittauspurkin hinta asiakkaalle oli 20. Mikäli mittauspurkki ei palaudu Säteilyturvakeskukseen, siitä veloitetaan täysi hinta. Seuraavana vuonna jaettavien mittauspurkkien määrän ja niistä asiakkaalta veloitettavan hinnan päättää terveysvalvonnan johtaja vuosittain ympäristöterveydenhuollon talousarvion laadinnan yhteydessä. Radontuloksen mukana lähetetään tietoa radonista ja korjausrakentamisesta sekä lisänä kehotus säilyttää radonmittaustulos talon asiapapereiden joukossa mahdollista myöhempää tarvetta, esimerkiksi myyntitilannetta varten. Ympäristöterveydenhuolto laatii rakennusvalvonnan käyttöön rakennuslupaasiakirjojen mukana jaettavan tiedotteen asuntojen ja talousveden radonmittausten
43 suorittamisesta, radonhaittoihin varautumisesta ja niiden torjunnasta sekä tämän tutkimuksen alueellisen asuntojen radontilanteen tuloksista. Tiedotteessa annetaan rakentajille mahdollisuus varata huoneilman radonmittaus sen vuoden tammikuulle, jolloin uudisrakennus otetaan asuinkäyttöön. Nämäkin mittauspurkit jaetaan edellä kuvatulla tavalla varausjärjestyksessä. Ympäristöterveydenhuolto toimittaa mittauksen sovittuna vuonna asiakkaalle. Kuntalaisia neuvotaan tutkittamaan talousveden radioaktiiviset aineet varsinkin porakaivojen talousvedestä. Jos talousveden radonpitoisuus on korkea, tarjotaan mahdollisuutta varata huoneilman radonmittaus ja annetaan tietoa radioaktiivisten aineiden poistosta talousvedestä. Terveydensuojeluviranomainen huomioi radonin antaessaan rakennuslupa- tai kaavalausuntoja. Valmistuneen radontilannekartoituksen kartat asetetaan yleisön nähtäville ympäristöterveydenhuollon toimistoon. Kartoituksen tilastojen ja karttojen avulla voidaan antaa alustavia lausuntoja radontilanteesta esimerkiksi asuntokauppojen yhteydessä. Aina kuitenkin neuvotaan tekemään kahden kuukauden integroiva tarkistusmittaus. Tämä radontilannekartoitus toimitetaan myös Hollolan, Hämeenkosken ja Kärkölän rakennusvalvontojen ja kaavoitusviranomaisten tiedoksi ja käyttöön. 5.9 Radontilannekartoituksen tulosten vertailu Suomen radontilanteeseen Tutkimusalueen ja Hollolan, Hämeenkosken ja Kärkölän 200 Bq/m³:n radonpitoisuuden ja 400 Bq/m³:n radonpitoisuuden ylitysprosenttiosuuksien vertailu Päijät- Hämeen maakunnan ja Suomen muiden maakuntien vastaaviin ylitysprosenttiosuuksiin on esitetty kuvassa 4.
44 TIIRISMAA KTT KY. Hollola Hämeenkoski Kärkölä PÄIJÄT-HÄME KYMENLAAKSO ITÄ-UUSIMAA ETELÄ- KARJALA KANTA-HÄME PIRKANMAA UUSIMAA KAINUU POHJOIS-KARJALA KESKI-SUOMI LAPPI AHVENANMAA ETELÄ- SAVO VARSINAIS-SUOMI SATAKUNTA POHJOIS-SAVO ETELÄ- POHJANMAA KESKI-POHJANMAA POHJOIS-POHJANMAA Yli 400 Bq/m3 Yli 200 Bq/m3 POHJANMAA 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % KUVA 4 Suomen maakuntien (STUK 26.3.2003), Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän alueen ja jäsenkuntien huoneilman radonmittaustulosten yli 200 Bq/m³ ja yli 400 Bq/m³ prosenttiosuudet Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän alueella, Hollolassa, Hämeenkoskella ja Kärkölässä, yli 200 Bq/m³ radonmittaustulosten prosenttiosuus on suurempi kuin Päijät-Hämeessä tai muissa Suomen maakunnissa keskimäärin. Myös yli 400 Bq/m³:n radonmittaustulosten prosenttiosuudet ovat Tiirismaan kuntayhtymän alueella ja Hollolassa suuremmat kuin Päijät-Hämeen maakunnan alueen tai Suomen muiden maakuntien vastaavat ylitysprosenttiosuudet. 6.0 Johtopäätökset Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän jäsenkuntien Hollolan, Hämeenkosken ja Kärkölän alueella oli vuoteen 2000 mennessä mitattu 2122 asunnon huoneilman radonpitoisuus eli 24 % mitattavien asuntojen (maakontaktiasuntojen) kokonaismäärästä. Huoneilman radonmittaus oli siis suoritettu keskimäärin joka neljännessä pientalo-, rivitalo- tai kerrostalon 1. kerroksen asunnossa, ja se oli suorittamatta arviolta
45 lähes 7000:ssa maakontaktiasunnossa. Huoneilman radontilanne oli kattavasti kartoitettu vain Hollolan kunnan Kankaantilan asuntoalueella. Kuntien haja-asutusalueilla löytyi vielä tarkastelualueita, joilla ei ole suoritettu yhtään huoneilman radonmittausta. Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän alue, Hollolan, Hämeenkosken ja Kärkölän kunnat sijaitsevat alueen geologian, maaperän ja käytössä olevien tutkimustiedon perusteella tarkasteltuna Suomessa erittäin korkean radonpitoisuuden alueella. Tällä alueella yli 200 Bq/m³ huoneilman radonpitoisuuksia tavataan usein myös tiiviille maapohjalle rakennettaessa. Suurimmalla todennäköisyydellä korkeita huoneilman radonpitoisuuksia löytyy radonia hyvin läpäiseville Salpausselälle, harjujen reuna-alueille ja muille hiekkamuodostelmille rakennetuissa asuinnoissa. Nämä kyseiset alueet käyvät ilmi radontilannetta kuvaavista kartoista liitteissä 14-25. Radonintorjunta, varsinkin rakenteiden tiivistäminen uudisrakentamisen yhteydessä, vaatii rakentajilta perehtymistä ja huolellisuutta. Oikein ja huolellisesti suoritettujen radonintorjuntatoimien merkitys korostuu varsinkin rakennettaessa nykyisistä perustamistavoista eniten käytetylle maanvaraiselle laatalle rakennettaessa, koska ilman tiivistämistoimia maaperän radonpitoinen ilma pääsee esteettä maasta asuntoon. Hollolan Salpakankaalla korkeimmat huoneilman radonpitoisuudet esiintyivät 1980-luvulla rakennetuissa taloissa. Mikäli radonintorjuntatoimia ei ollut suoritettu rakentamisen yhteydessä, korkeimmat huoneilman radonpitoisuudet Salpakankaalla olivat maanvaraiselle laatalle rakennetuissa pientaloissa ja kerrostalojen 1. kerrosten asunnoissa. Samalla perustamistavalla tai samalla vuosikymmenellä rakennettujen asuntalojen huoneilman radonpitoisuuden tilastoluvuissa oli eroja eri asuntoalueiden välillä. Hollolassa, Hämeenkoskella ja Kärkölässä tulisi radonturvallista rakentamista vaatia pääsääntöisesti kaikilla rakennusmailla, koska Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän jäsenkuntien alueelta ei todennäköisesti löydy alueita, joille rakennettaessa huoneilman radonpitoisuudet olisivat säännönmukaisesti alhaisia eli jotka alittaisivat uusien asuinrakennusten radonpitoisuuden suunnitteluarvon 200 Bq/m³. Myös kaavamääräyksissä asuntojen ja työpaikkojen radon tulisi ottaa huomioon. Lisäksi uudis- ja radonkorjausrakentamisen neuvonta ja valvonta vaatii rakennusvalvonnan
46 resursseja. Kaikkien kuntayhtymän alueella sijaitsevien työpaikkojen ja kokoontumishuoneistojen radonpitoisuus tulee mitata. Tämän selvitystyön valmistuttua Tiirismaan kansanterveystyön terveydensuojeluviranomainen on täyttänyt sille asetetun velvoitteen kartoittaa toimialueensa radontilanne ja tiedottaa siitä muun muassa kuntien rakennus- ja kaavoitusviranomaisia. Asuntojen radonkartoitus- ja torjuntaohjelman keinoin terveydensuojeluviranomainen jatkaa huoneilman radontilanteen kartoitustyötä tavoitteena löytää mahdollisimman moni korkean radonpitoisuuden asunto sekä talousvesiporakaivo. Neuvonnalla ja ohjauksella pyritään rakennusvalvontaviranomaisten kanssa yhteistyössä edistämään asuntojen radonkorjauksia ja estämään uusien ongelma-asuntojen rakentamista. 7 POHDINTA Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän alue on huoneilman radonin suhteen Suomen kriittisimpiä alueita. Hollolan, Hämeenkosken ja Kärkölän kuntien alueella huoneilman radon on keskeinen paikallinen, terveyteen vaikuttava ympäristötekijä, joten toimenpiteitä huoneilman radonille altistumisen vähentämiseksi tulee edelleen suorittaa. Radonhaittojen torjunta-, neuvonta- ja kartoitustyö on eri tahojen yhteistyötä. Tämän työn toimeksiantaja ja yhteistyökumppanit Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöterveydenhuolto, kuntien rakennusvalvonnat ja kaavoitusosastot sekä Säteilyturvakeskus, ovat ne tahot, joiden tehtävänä on yhdessä pyrkiä vähentämään asuntojen radonhaittoja Hollolan, Hämeenkosken ja Kärkölän kuntien alueella. Tämän selvityksen aineisto koostui kaikista käytettävissä olevista alueella vuoteen 2000 mennessä suoritetuista asuntojen ensimmäisistä radonmittaustuloksista, joten tilannekartoituksen tuloksena saatiin kattava ja havainnollinen selvitys Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän alueen radontilanteesta. Selvityksen avulla voidaan laatia mahdollisia tarkempia huoneilman jatkomittaussuunnitelmia. Tiirismaan kansanterveystyön terveysviranomaisen toimesta suoritettava seuraava radontilanteen kartoitus voisi kohdistua talousveden radonin ja muiden talousveden
47 radioaktiivisten aineiden esiintymiseen kuntayhtymän jäsenkuntien alueella. Kyseisen tilannekartoituksen toteuttamisessa voisi käyttää, yhdistää ja hyödyntää tämän tilannekartoituksen tuloksia, Map Info -karttatyötilaa ja toteuttamistapaa.