KIRJALLINEN KYSYMYS 833/2008 vp Sotaorpojen aseman parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomi menetti sodan takia melkein yhden sukupolven. Talvisodassa ja jatkosodassa menetti henkensä noin 90 000 sotilasta, joista monet olivat perheellisiä. Sotaleskien määrä oli n. 30 000 ja noin 55 000 lasta jäi sotaorvoksi. Sotaorpoja arvellaan tällä hetkellä olevan elossa noin 40 000, ja useimmat heistä ovat jo eläkeiässä. Viime vuosina perustettujen sotaorpoyhdistysten myötä sotaorvot ovat tavanneet toisiaan ja voineet puhua asioista, joita ennen ei edes tunnustettu. Moni sotaorpo on vasta aikuisena ryhtynyt ihmettelemään, miksi sotaorvot on sysätty syrjään, vaikka he olisivat tarvinneet kipeästi tukea. Sodan jälkeen sotaorvoille suunnattiin valtiovallan tukitoimia. Puutteellisen informaation takia tuet eivät kuitenkaan läheskään aina saavuttaneet niitä, joita asia koski, eikä tukia osattu tästä syystä hakea. Tämän lisäksi sodan jälkeinen voimakas inflaatio pudotti nopeasti maksettujen markkojen reaalisen arvon. Valtiovalta ei silloisissa vaikeissa oloissa pystynyt nostamaan korvauksia rahanarvon laskun tahdissa. Sodan jälkeen oli maksettava sotakorvauksia sekä huolehdittava sotainvalideista, evakoista ja tuhottujen alueiden jälleenrakentamisesta. Oli sotasyylliset ja uusi ulkopolitiikka, jossa sotavuosien kokemuksista ei juuri puhuttu. Kaiken tämän keskellä sotalesket ja -orvot syrjäytyivät. Yksistään taloudellinen ahdinko oli valtava. Nyt jos koskaan olisi tarpeen toteuttaa sotaorpojen virallinen rekisteröinti, oma tunnus sekä sen oikeuttama harkinnanvarainen kuntoutus. Vielä ei olisi myöhäistä esimerkiksi tukea yhteiskunnan varoin sotaorpojen kuntoutusta. Heistä useimpien elämä on ollut kovaa työtä Suomen jälleenrakentamisessa, monella jo lapsesta lähtien. Kaatunut sotilas antoi isänmaalle raskaimman uhrin, ja hänen perillisilleen kuuluisivat ne oikeudet, jotka on annettu sotainvalideille ja sotaveteraaneille. Yhteiskuntamme on kannettava oma vastuunsa vapautemme hinnasta ja siitä, millä tavalla sankarivainajien lapset ovat sitä maksaneet. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus tunnustaa sotaorpojen aseman virallisella rekisteröinnillä ja omalla tunnuksella sekä parantaa sotaorpojen tilannetta oikeudella harkinnanvaraiseen kuntoutukseen? Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2008 Sari Palm /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Palmin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 833/2008 vp: Aikooko hallitus tunnustaa sotaorpojen aseman virallisella rekisteröinnillä ja omalla tunnuksella sekä parantaa sotaorpojen tilannetta oikeudella harkinnanvaraiseen kuntoutukseen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Samaa asiaa on käsitelty hiljattain kirjallisessa kysymyksessä KK 477/2008 vp. Suomen sodissa vuosina 1939 1945 kaatui lähes 85 000 rintamalla palvellutta. Rintamalla palvelleet sotaveteraanit tunnistetaan heille myönnetyillä erityisillä veteraanitunnuksilla. Sotaleskien määrä oli noin 30 000 ja orvoiksi jäi sodissa noin 50 000 60 000 lasta. Sotaorvoista nuorimmat syntyivät sodan alkamisen jälkeen. Nuorimmatkin heistä ovat jo yli 60-vuotiaita. Sotilasvammalain (404/1948) nojalla sotaorvot ovat saaneet huoltoeläkettä ja heidän opiskeluaan on tuettu 24 ikävuoteen asti. Sairaan tai vammautuneen sotaorvon toimeentulo hoidetaan sotilasvammalain perusteella pysyvästi, jos sairaus tai vamma on estänyt työelämään siirtymisen. Täysorvolle on lisäksi voitu maksaa lisähuoltoeläkettä, jos hän on ollut vailla kohtuullista elatusta. Valtiokonttorin antamien tietojen mukaan vuoden 2006 lopussa lapsen huoltoeläkettä maksettiin sairauden perusteella 124 puoliorvolle, joiden äiti vielä oli elossa. Kaksinkertaista lapsen huoltoeläkettä maksettiin 208 täysorvolle. Oman järjestötoiminnan ja säätiön (Presidentti Kallion rahasto ja Kaatuneitten Omaisten Liitto) toimesta sotaorpojen asemaa on sodan jälkeisessä yhteiskunnassa kyetty myös helpottamaan heidän ollessaan alaikäisiä. Perustuslain mukaan lailla turvataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Yleisen sosiaalivakuutusjärjestelmän voimaantulo sotien jälkeen ja palvelujärjestelmien kehittyminen ovat koskeneet myös sodassa orvoiksi ja siten ilman huoltajaa jääneitä henkilöitä. Sotaorvoista nuorimmatkin alkavat tulla vanhuuseläkeikään, jolloin he alkavat saada työansioihinsa perustuvaa vanhuuseläkettä. Sitä täydentää kansaneläkejärjestelmä, jonka piirissä ovat kaikki Suomessa asuvat. Eri yhteyksissä on vaadittu, että rintamalla palvelleiden lisäksi myös eräille muille henkilöryhmille, jotka ovat toimineet sodan aikana rintamaolosuhteita vastaavissa tehtävissä, olisi myönnettävä veteraanitunnuksia vastaava tunnus, joka oikeuttaisi veteraanien erityisetuuksia vastaaviin etuuksiin. Sotaan osallistuneille miehille ja naisille on myönnetty omat veteraanitunnuksensa, joiden perusteella heillä on mm. mahdollisuus päästä kuntoutukseen. Nämä veteraanien erityisetuudet on luotu sodassa kaikkein raskaimman vastuun kantaneille miehille ja naisille. Sen vuoksi tätä kuntoutusta annetaan niille, jotka ovat sotaan osallistuneet ja joiden kuntoutustarve on suurin. Sotaorpojen kuntoutustarve on nähtävä osana koko ikääntyvän väestön kuntoutuspalvelujen kehittämistä. Keskeinen kysymys on tällöin henkilön itsenäisen selviytymisen tukeminen. Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan sotaorpojen asemaa kohennetaan parhaiten kehit- 2
Ministerin vastaus KK 833/2008 vp Sari Palm /kd tämällä yleisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kuten parhaillaan tehdäänkin käynnissä olevissa valtakunnallisissa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeissa. Näin kaikille väestönosille voidaan taata tarpeelliset peruspalvelut riippumatta siitä, mistä palvelun tarve juontaa juurensa. Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 2008 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 833/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Palm/kd: Ämnar regeringen ge dem som förlorat sina föräldrar i krig en erkänd ställning genom officiell registrering och ett eget tecken och förbättra deras situation genom att ge dem rätt till rehabilitering enligt prövning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Samma sak har nyligen behandlats i svaret på det skriftliga spörsmålet SS 477/2008 rd. I Finlands krig under åren 1939 1945 stupade närmare 85 000 av dem som tjänstgjorde vid fronten. De krigsveteraner som tjänstgjorde vid fronten identifieras med hjälp av särskilda veterantecken som beviljats dem. Antalet krigsänkor var cirka 30 000 och cirka 50 000 60 000 barn förlorade den ena eller båda av sina föräldrar i våra krig. De yngsta av dessa barn föddes efter krigsutbrottet. Även de yngsta av dem är redan över 60 år. Med stöd av lagen om skada, ådragen i militärtjänst (404/1948, nedan militärskadelagen) har de som förlorat den ena eller båda sina föräldrar i krig fått försörjningspension och stöd för sina studier upp till 24 års ålder. Föräldralösa som på grund av sjukdom eller funktionsnedsättning inte har kunnat söka sig ut i arbetslivet får fortlöpande försörjningspension med stöd av militärskadelagen. I vissa fall har tilläggsförsörjningspension betalats till dem som förlorat båda sina föräldrar i kriget, om de saknat skälig försörjning. Enligt uppgifter från Statskontoret betalades i slutet av 2006 försörjningspension för barn på basis av sjukdom till 124 faderlösa vars mor fortfarande var vid liv. Dubbel försörjningspension för barn betalades till 208 personer som förlorat båda sina föräldrar. Genom den egna organisationsverksamheten och en stiftelses (President Kallios fond och Förbundet för de Stupades Anhöriga) försorg har man också kunnat underlätta de föräldralösas ställning i efterkrigssamhället så länge barnen har varit minderåriga. Enligt grundlagen ska var och en genom lag garanteras rätt att få sin grundläggande försörjning tryggad vid arbetslöshet, sjukdom, arbetsoförmåga och under ålderdomen samt vid barnafödsel och förlust av en försörjare. Införandet av ett allmänt socialförsäkringssystem efter krigen och utvecklingen av servicesystemen har haft betydelse också för dem som miste sina föräldrar i krigen och på så sätt blev utan vårdnadshavare. Också de yngsta av dem närmar sig ålderspensionsåldern, då de börjar få ålderspension som grundar sig på arbetsinkomsterna. Den kompletteras av folkpensionssystemet som omfattar alla som bor i Finland. Det har i olika sammanhang ställts krav på att förutom de som tjänstgjort vid fronten också vissa andra grupper av personer som under krigen tjänstgjort i liknande uppgifter i frontliknande förhållanden ska beviljas tecken som motsvarar veterantecknen och som ger dem rätt till förmåner som motsvarar veteranernas specialförmåner. Män och kvinnor som har deltagit i krigen har beviljats egna veterantecken som bl.a. ger dem möjlighet att få rehabilitering. Dessa specialförmåner för veteraner har införts med tanke på de män och kvinnor som under krigen bar det allra tyngsta ansvaret. Därför beviljas rehabiliteringen dem som har deltagit i krig och har det största rehabiliteringsbehovet. 4
Ministerns svar KK 833/2008 vp Sari Palm /kd Att tillgodose rehabiliteringsbehovet hos dem som har förlorat sina föräldrar i krig bör ses som en del av utvecklingen av rehabiliteringsservicen för hela den åldrande befolkningen. Det viktigaste är då att hjälpa personen i fråga att klara sig på egen hand. Enligt social- och hälsovårdsministeriets uppfattning är det bästa sättet att förbättra ställningen för dem som mist sina föräldrar i krig att utveckla de allmänna social- och hälsovårdstjänsterna, vilket för närvarande görs inom ramen för pågående rikstäckande utvecklingsprojekt för social- och hälsovården. På detta sätt kan alla garanteras nödvändig basservice oberoende av vad som har orsakat servicebehovet. Helsingfors den 26 november 2008 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 5