Yliopiston lääkärien edunvalvonnallisen työryhmän loppuraportti hallitukselle

Yliopiston lääkärien edunvalvonnallisen työryhmän loppuraportti hallitukselle 30.9.2016 Hyväksytty hallituksen kokouksessa 13.10.2016 Työryhmä: Kari-Pekka Martimo, puheenjohtaja Raija Niemelä, varapuheenjohtaja Jaana Franck Eeva-Maija Nieminen Marja-Liisa Sumelahti Anne Koivisto Pirkka Pekkarinen Katariina Lassila Laura Lindholm Katja Aho, sihteeri

1 YLIOPISTON LÄÄKÄRIEN EDUNVALVONNALLISEN TYÖRYHMÄN LOPPURAPORTTI 1. Työryhmän asettaminen 2. Yliopistosektorin edunvalvonnan nykytila 3. Työryhmän työskentely 3.1. Työryhmän kokoonpano Lääkäriliiton hallitus päätti 3.6.2015 yliopiston edunvalvonnallisen työryhmän asettamisesta ja kokoonpanosta. Työryhmän tehtävänä on selvittää ja kartoittaa yliopistoissa työskentelevien lääkärien edunvalvonnalliset ongelmat ja laatia suunnitelma sekä linjata parannusehdotukset siitä, miten edunvalvontaa jatkossa yliopistosektorilla hoidettaisiin ja kehitettäisiin. Työryhmän on ollut määrä jättää loppuraportti hallitukselle toukokuun 2016 loppuun mennessä. Lääkäriliiton hallitus myönsi työryhmän anomuksesta lisäaikaa syyskuun 2016 loppuun asti. Yliopistoista liittoon välittyvä tieto on ollut niukkaa. Yksittäisten jäsenten yhteydenotot ovat olleet harvinaisia ja yliopistoissa ei ole juurikaan omia lääkäriluottamusmiehiä. Näiden syiden vuoksi liiton edunvalvonnan näkökulmasta ei ole saatu riittävän kattavaa kuvaa eri yliopistoissa esiintyvistä ongelmista ja kehittämistarpeista. Edellä mainituista syistä on nähty tarpeelliseksi asettaa työryhmä selvittämään ja kartoittamaan yliopistoissa työskentelevien lääkärien, tutkijoiden, opettajien ja professorien, edunvalvonnan kehittämistä ja suunnittelua. Yliopistoilla työskentelevien työsuhteiden ehdot määräytyvät yliopiston yleisen työehtosopimuksen sekä soveltuvan lainsäädännön mukaan. Työehtosopimuksen neuvottelu- ja sopimusosapuolina ovat Sivistystyönantajat (Sivista) ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö (JUKO), jossa neuvottelutoiminnasta vastaa yliopistosektorin neuvottelukunta. Lääkärikartelli ry on yksi JUKOn jäsenyhdistys, jolla on ollut pysyvä jäsen neuvottelukunnassa vuodesta 2015 lähtien. Lääkärikartellia neuvottelukunnassa edustaa Lääkäriliiton edustaja. Lääkäriliitossa edunvalvonta toteutuu kaikkien sektorien osalta Lääkäriliiton hallituksen alaisessa edunvalvontajaoksessa sekä viidessä alueellisessa edunvalvontavaliokunnassa. Valiokuntiin on pyritty samaan jäseniksi yliopistolla työskenteleviä lääkäreitä. Raportin liitteenä on taulukko (liite 1), joka esittelee yliopistojen ja lääketieteellisten tiedekuntien välisiä eroja. Liiton hallitus nimesi 3.6.2015 kokouksessaan työryhmän puheenjohtajaksi Kari-Pekka Martimon ja jäseniksi seuraavat henkilöt: Raija Niemelä (Oulun yliopisto), Jaana Franck (Turun yliopisto), Eeva- Maija Nieminen (Helsingin yliopisto), Marja-Liisa Sumelahti (Tampereen yliopisto), Anne Koivisto (Itä-Suomen yliopisto), Pirkka Pekkarinen (Helsingin yliopisto), Katariina Lassila (opiskelijajäsen Tampe-

2 3.2. Työryhmän toiminnan suunnittelu reen yliopisto). Lääkäriliiton toimistosta työryhmässä ovat mukana neuvottelujohtaja Laura Lindholm sekä lakimies Katja Aho, joka toimii työryhmän sihteerinä. Työryhmän ensimmäisessä kokouksessa 3.9.2015 kartoitettiin keinoja tehtävänannon toteuttamiseksi. Työryhmässä päätettiin toteuttaa työryhmälle annettua tehtävää: hyödyntämällä työryhmän jäsenten monipuolista kokemusta eri yliopistoista kuulemalla lääketieteellisten tiedekuntien eri rooleissa toimivia edustajia, yhteistyöliittojen edustajia, liiton tutkimusyksikköä, piiriylilääkäreitä ja järjestämällä keskustelutilaisuudet kaikilla lääketieteellistä opetusta antavilla yliopistopaikkakunnilla käsittelemällä ajankohtaisia yliopistojen edunvalvonnallisia asioita. 3.3. Kokoukset 3.4. Kuulemiset Työryhmä on kokoontunut yhteensä kolmetoista kertaa (3.9.2015, 28.9.2015, 9.11.2015, 8.12.2015, 20.1.2015, 24.2.2016, 13.4.2016, 27.4.2015, 7.6.2015, 20.6.2016, 25.8.2016, 12.9.2016 sekä 26.9.2016). Kokouksissa on käyty vilkasta keskustelua kunkin yliopiston ajankohtaisesta tilanteesta sekä kuultu asiantuntijoita työryhmälle asetetut tavoitteet huomioiden. Työryhmä on kuullut kokouksissaan raportin liitteessä kaksi mainittuja henkilöitä. Hammaslääkäriliitto Eläinlääkäriliitto Seuraavassa esitetään työryhmän nostoja kuulemisissa esille tulleista erityispiirteistä: Hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa on opetuksen järjestelyissä käytössä hieman lääketieteellisestä poikkeava malli, jossa kuntatyönantajan alaisuudessa työskentelevien hammaslääkärien vastuu kliinisestä opetuksesta on suurempi. Tehtävät ovat opetuspainotteisia ja käytännössä tutkimuksen tekeminen on haasteellista. Ajankohtaisia edunvalvonnallisia haasteita viime aikoina ovat olleet erityisesti opettajaresurssien riittävyys, määräaikaisuudet ja palkkaus. Eläinlääkäriliiton jäsenmäärä yliopistosektorilla on suhteellisen pieni (98 jäsentä) ja jäsenistä kaikki työskentelevät Helsingin yliopistossa. Esillä ovat viime aikoina olleet mm. työmäärän hallinta, työaikamuodot ja ongelmat sivuvirkaisten lääkärien aktiivivapaan saannissa.

3 Tieteentekijöiden liitto Professoriliitto Medisiinariliitto Tieteentekijöiden liitto on huolissaan yliopistoihin vuosina 2016-2019 kohdistuvista merkittävistä rahoitusleikkauksista. Näiden lisäksi vähennyspaineita tulee Tekesin ja Akatemian myöntövaltuuksien leikkauksista. Jättileikkausten kanssa samaan aikaan yliopisto- ja tiedeyhteisöltä edellytetään tieteen tason nostoa sekä lisää opetusta. Opintojen vauhdittaminen on nostettu hallituksen kärkihankkeeksi ja sen toteuttamiseksi ajetaan kolmatta lukukautta. OKM:n tulosohjauksella pyritään ohjaamaan yliopistojen profiloitumista. Työryhmässä muistutettiin, että lääketieteellisen perusosaamisen turvaaminen tulisi olla ensisijaisena tavoitteena, jotta osaavia lääkäreitä saadaan eri paikkakunnille myös jatkossa. Lääketieteen opiskelujen ajankohdalla on merkitystä. Mikäli lääketieteen opiskelijat opiskelisivat läpi kesän, tämä vaikuttaisi merkittävästi terveydenhuoltoon heikentyneenä sijaisresurssina. Lääketieteellisten tiedekuntien opiskelijamäärät ovat lisääntyneet, mutta rahaa opetukseen on käytössä yhä vähemmän. Uudistukset ovat todella haasteellisia lääketieteen opetuksen erityispiirteet huomioiden. Professoriliitolla on kaksoisjärjestäytymissopimukset Lääkärikartellin liittojen kanssa ja liitot ottavat kaksoisjäsenyyden huomioon jäsenmaksuissaan. Professoriliitto palvelee professoreita erityisesti palkkaedunvalvontaan liittyvissä kysymyksissä ja sieltä ohjataan ammatillisissa asioissa ottamaan yhteyttä Lääkäriliittoon. Professoriliiton toiminnan painopisteenä ovat erityisesti työskentelyolosuhteiden turvaaminen ja tutkimuksen mahdollistaminen. Tärkeänä pidetään säännöllisiä tapaamisia yliopistojen johdon kanssa. Erillisenä TES-tavoitteena on työsuunnitelmien sisältöön vaikuttaminen niin, että jatkossa jokaisella olisi vuorollaan mahdollisuus opetuksesta ja hallintotyöstä vapaaseen tutkimusjaksoon. Vuoden 2016 erityisenä painopistealueena on lisäksi jäsenten tukeminen muutostilanteissa. Medisiinariliiton edustajat ovat tavanneet lääketieteen kandidaattiseurojen puheenjohtajat, ja heillä kaikilla on yhteinen huoli lääketieteen opetuksesta jatkossa. Yliopistoissa tapahtuneet muutokset eivät ole vielä kaikilta osin konkretisoituneet. Yhteistoimintaneuvotteluiden vaikutukset ovat kuitenkin olleet jo nähtävissä. Yliopistojen taloudellinen tilanne huomioiden uudistukset ovat tarpeen, mutta riittävä lähiopetus tulisi ehdottomasti turvata. Vuorovaikutus potilaan kanssa on erittäin keskeinen osa ammatissa toimimista. Mestari-kisälli -opetusta ei pidä unohtaa, ja uudistuksissa on hyvä pitää mielessä myös potilaan kohtaamista käytännössä.

4 Medisiinariliiton huolena ovat sekä opiskelijoiden että opetushenkilökunnan jaksaminen ja suurentuneiden kurssikokojen vaikutus lähiopetukseen. Medisiinariliitto on arvioinut opetuksen tämänhetkistä tilannetta työryhmän pyynnöstä eri paikkakunnilla. Itä-Suomen yliopisto Opetusryhmien koon osalta kurssikoon nousu ei ole vaikuttanut negatiivisesti vielä Kuopion prekliinisiin kursseihin. Kuopiossa on käynnissä curriculum-uudistus ja sitä kautta on myös lukuvuosia tarkoitus pidentää. Lisäksi samaan aikaan tehdään hajautuksia Jyväskylään ja Joensuuhun, minkä käytännön vaikutus ei ole vielä konkretisoitunut. Opetuskoordinaattoreiden/-hoitajien määrä ei ole nykyisellään riittävä Turun yliopisto Turussa klinikan ja preklinikan pienryhmät ovat selvästi liian isoja, normaalisti 8-10 opiskelijaa. Turussa tilanne on haasteellisin preklinikassa kasvaneiden kurssikokojen myötä, ensimmäinen nostetun sisäänottomäärän kurssi on juuri aloittanut klinikan. Potilaita ei pääse käytännössä tutkimaan tarpeeksi ja lisäksi useampi opiskelija on tutkimassa samaa potilasta, mikä voi mahdollisesti rajoittaa tulevaisuudessa opetuspotilaaksi suostuvien määrää. Curriculumuudistuksessa opiskelijat on otettu hyvin mukaan. Helsingin yliopisto Helsingissä ryhmäkokoa on kasvatettu ja se on tällä hetkellä 7-10. Lisäksi ryhmien lukumäärää on nostettu. Opetuskoordinaattoreiden työmäärä ja kuormitus ovat selvästi nähtävissä, ja tämä vaikeuttaa opiskelijoiden tilannetta. Curriculum-uudistuksesta on tiedotettu heikosti ja epäselvyyttä on siitä, miten uudistus vaikuttaa käytännössä opintoihin. Helsingissä toivottaisiin näin ollen enemmän tiedotusta ja yhteistyötä opiskelijoiden kanssa. Oulun yliopisto Oulussa haasteena ovat hajautuspaikat terveyskeskuksissa. Paikkoja ei ole riittävästi, ja vastuu paikan löytämisestä on opiskelijalla. Lisäksi haasteita aiheuttavat täyttämättä olevat vakanssit ja opetusresurssien riittävyys. Tampereen yliopisto Tampereella tilanne on kohtuullinen. Lisää opetusresursseja on luvattu, mutta lupaukset eivät ole toistaiseksi toteutuneet. Pienryhmäkoko on maksimissaan 4 tai 8 ryhmätyön luonteesta riippuen kliinisissä opinnoissa, ja 8-12 preklinikassa. Tampereella ollaan ottamassa käyttöön TBL (team based learning), mikä tulee aiheuttamaan muutoksia curriculumiin.

5 Tiedekuntien edustajat Yliopistoissa on käyty useita yhteistoimintamenettelyitä viime vuosien aikana. Aiemmin yhteistoimintaneuvottelut kohdistuivat pelkästään avustavaan henkilökuntaan. Sen sijaan viimeisimpien neuvotteluiden vaikutukset kohdistuvat koko henkilökuntaan, myös lääkäriopettajiin, tutkijoihin ja professoreihin. Henkilöstön vähennystarve on noussut edellisestä neuvottelukerrasta, vaikka opiskelijoiden lukumäärä on pysynyt käytännössä samana. Muita merkittäviä muutoksia ovat mm. opetusresurssien vähentyminen, valtion rahoituksen pienentyminen sekä ulkopuolisen rahoituksen osuuden merkittävä kasvu. Curriculum-uudistukset ovat parhaillaan käynnissä Helsingissä, Turussa, Kuopiossa ja Oulussa. Muutokset ja kurssien siirto ovat aiheuttaneet myös päällekkäisiä kursseja. Sisältöjen uudistaminen ja uudet valinnaiset kurssit muuttavat olemassa olevien kurssien sisältöjä ja osaamistavoitteita. Osaamistavoitteiden tulee olla jatkossa linjassa ydinaineksen kanssa. Luottamusmiehet/ henkilöstön edustajat Luottamusmiehet kertoivat Helsingin yliopistossa käydyistä yhteistoimintaneuvotteluista. Alussa uhkana oli 1200 henkilötyövuoden vähennys. Neuvottelujen lopputuloksena 371 henkilöä irtisanottiin ja sen lisäksi henkilötyövuosia väheni, kun määräaikaisuuksia ei jatkettu ja eläkkeelle siirtyvien tilalle ei palkattu uusia henkilöitä. Tiedonkulussa ja tietojen saannissa oli luottamusmiesten näkökulmasta neuvottelujen aikana suuria haasteita. Keskustelutilaisuudet Keskustelutilaisuudet pidettiin kaikilla paikkakunnilla, joissa on lääketieteen opetusta. Keskustelutilaisuuksiin kutsuttiin tiedekunnan edustajat ja paikalliset yliopistosektorilla työskentelevät lääkärit. Mukana kaikissa keskusteltutilaisuuksissa oli yliopistosektorin edunvalvontatyöryhmän jäsen, Lääkäriliiton toimiston lakimies ja alueen piiriylilääkäri. Tilaisuudet järjestettiin seuraavasti: Helsingin yliopisto 10.2.2016 Tampereen yliopisto 8.3.2016 Oulun yliopisto 30.3.2016 Itä-Suomen yliopisto 23.5.2016 Turun yliopisto 31.5.2016 Keskustelutilaisuuksissa nousi esille samankaltaisia ongelmia eri yliopistoissa. Keskustelua herättivät yliopistojen säästötoimenpiteet, mm. yt-neuvottelut ja irtisanomisten aiheuttamat ongelmat opetuksen järjestämisessä. Opettajien pikkuhiljaa kasvava työtaakka herätti kovasti huolta opettajien määrän ja avustavan henkilöstön vähentyessä samalla kun opiskelijamäärä on kasvanut. Lisäksi kävi ilmi, että sairaalapuolella työskentelevillä kollegoilla ei ole välttämättä tiedossa,

6 mitä kokonaistyöaikamalli ja siihen liittyvää työnkuva tarkoittavat käytännössä. Sama tilanne on yhteisvakanssien osalta. Keskustelutilaisuuksissa nousi esille toive Lääkäriliiton aktiivisemmasta osallistumisesta yliopistosektorin edunvalvontaan. Vahva huoli nousi esille siitä, että JUKOlaiset yliopiston luottamusmiehet eivät ole perillä lääkäriopettajien työnkuvasta tai edunvalvonnallisesta tilanteesta, eivätkä tunne lääketieteellisen tiedekunnan tilannetta. Lääkäriluottamusmiehien saaminen jokaiseen yliopistoon olisi erittäin tärkeää edunvalvonnallisesti. Merkittävänä asia nousi esille lisäksi se, että yliopistolla työskentelevät lääkärit eivät ole tietoisia työehtosopimuksestaan 1, johon he voivat nojautua. Tietoisuuden lisääminen on tältä osin tarpeen. 4. Tutkimustieto Työryhmä kuuli liiton tutkimusyksikköä 28.9.2015, 24.2.2016, 13.4.2016 ja 20.6.2016 pidetyissä kokouksissa. Lääkäreiden palkkaus ja työajat Lääkärin työolot ja terveys 2015 -tutkimus Työryhmä kävi läpi tutkimus- ja tilastotietoja yliopistoissa toimivien lääkärien palkkauksesta, työajoista ja työoloista. Työryhmä käsitteli yliopistossa toimivien lääkärien palkkatasoa vuonna 2013 ja ansioiden kehitystä ajanjaksolla 2000-2013 Tilastokeskuksen tietojen pohjalta. Todettiin, että apulaisopettajien, kliinisten opettajien ja professorien palkkakehitys on ollut 2000-luvulla keskimääräistä heikompaa. Vuoden 2012 työmarkkinatutkimuksen mukaan sivuviran viikoittaisessa työajassa on merkittävää vaihtelua lääkärien välillä. Työolot ja terveys tutkimuksessa 2010 kliiniset opettajat raportoivat vähemmän kiireen kokemuksia kuin sairaaloiden lääkärit keskimäärin. Kliiniset opettajat olivat myös keskimääräistä tyytyväisempiä työhönsä. Yliopiston lääkärien työhyvinvoinnin eri ulottuvuudet olivat keskimäärin hiukan paremmalla tasolla kuin lääkärikunnassa keskimäärin. Tuloksia voi osaltaan selittää mahdollisuus edetä akateemisella uralla. Sen lisäksi arvostetaan työaikaan liittyvää vapautta. Kuten yleisestikin lääkärikunnassa, myös yliopiston lääkäreillä tietojärjestelmät ja kiire koettiin suurimmaksi kuormitustekijäksi. Kliiniset opettajat ja apulaisopettajat kärsivät kuormitustekijöistä yliopiston lääkäreistä eniten. Vakavan työuupumisen uhkaa tai ylityöllistymistä koetaan yliopistolla vähemmän kuin lääkärikunnassa keskimäärin. Oikeudenmukaisuuden tuntemus on yliopiston lääkäreillä samalla tasolla kuin koko lääkärikunnassa. Työn imua ja innostumista töistä 1 Yliopistojen yleinen työehtosopimus http://www.sivistystyonantajat.fi/tiedostopankki/2/yliopistojen_yleinen_tyoehtosopimus_1.4.2014.pdf

7 Työmarkkinatutkimus 2016 lääkärit kokevat enemmän kuin palkansaajat yleisesti. Työn imu on yliopistosektorilla vieläkin suurempaa kuin lääkärikunnassa keskimäärin, erityisesti professorit olivat innostuneita töistään. Työryhmällä oli mahdollisuus ehdottaa työmarkkinatutkimukseen yliopistosektorilla työskenteleville kysymyksiä, joista osa myös mahtui mukaan. Tulosten mukaan päätoimisesti yliopistolla työskentelee noin 3,5 % työssä olevista työikäisistä lääkäreistä. Yleistettynä koko työikäiseen lääkärikuntaan tämä tarkoittaa noin 800 lääkäriä. Yliopistoissa on samassa suhteessa erikoistuneita lääkäreitä (60 %), kuin muuallakin lääkärikunnassa. Yliopiston lääkäreistä noin 30 % on professoreita, 40 % kliinisiä opettajia / apulaisopettajia, vajaat 20 % tutkijoita ja muita nimikkeitä on 10 %. Kunnallinen sivuvirka on reilulla puolella yliopiston lääkäreistä (professorit 80 %, opettajat 60 %). Päivystystä kuului työnkuvaan opettajista neljänneksellä ja professoreista ei juuri kenelläkään. Vajaalla puolella professoreista ja 40 %:lla opettajista on yksityisvastaanotto ja muita sivutoimia (konsultointia, kliinistä työtä, päivystyksiä, yksityisen laboratorion töitä). Tutkimuksessa nousi esille, että päivystyksen osalta koettiin ongelmia molempiin suuntiin: joko päivystystä oli liikaa tai sitä ei annettu henkilön halukkuudesta huolimatta tehdä. Erikoisalat poikkeavat merkittävästi toisistaan ja opettajien toimenkuvat ovat erilaisia. Lisäksi todettiin, että ne kollegat, jotka ovat tuen tarpeessa, eivät tule suuresta massasta esille. Työajan jakautumisen osalta nousi esille se, että osa kliinisistä opettajista teki saman työtuntimäärän kuin professorit. Yliopistolla edunvalvonta koetaan vähäiseksi ja kaukaiseksi. Sairaanhoitopiirin puolella luottamusmiehet ovat tavoitettavissa ja tiedossa. Edunvalvonnan tarjontaa täytyy tältä osin tiivistää, jotta tilanne yliopistoissa paranee. Lääkäriluottamusmiesten saaminen on ollut suuri haaste, mutta tilannetta voitaisiin yrittää ratkaista kevyemmällä yhteyshenkilömallilla. Yliopistoluottamusmiehen asema koetaan hankalaksi ja vaikuttamismahdollisuudet pieneksi. 5. Edunvalvonnalliset haasteet ja havainnot 5.1 Palkkaus ja nimikkeet Lähtökohtana yliopistojen palkkausjärjestelmissä on kuukausipalkkaus, joka määräytyy tehtäväkohtaisesta ja henkilökohtaisesta palkanosasta. Tehtäväkohtainen palkanosa eli ns. vaatiosa määräytyy tehtävän vaativuustason perusteella. Henkilökohtainen palkanosa eli ns. henki-osa määräytyy henkilön suoritustason perusteella. Työehtosopimuksen liitteissä on taulukot vaati- ja henkiosien tasoista.

8 Opettajat ja tutkijat sijoittuvat useimmiten vaativuustasoille 6 ja 7 ja professorit vaativuustasosta 8 ylöspäin. Yleisenä havaintona todettiin, että yliopistolla toimivien lääkärien keskimääräiset palkat ovat jääneet jälkeen sekä yksityisellä että kunnallisella sektorilla toimivien lääkärien palkkakehityksestä. Selvintä palkkatason jälkeen jääminen on opettaja-nimikkeillä työskentelevien lääkäreiden osalta. Arviointikriteereitä arvioidaan tiukasti ja arviointeja ei tehdä määrärahojen vähyyden vuoksi. Lisäksi lyhyet, alle kuuden kuukauden pituiset määräaikaiset työsuhteet jäävät arviointien ulkopuolelle. Tilanne on haasteellinen erityisesti silloin, kun työnantaja solmii toistuvasti lyhyitä peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia. Yliopistolla toimivien lääkärien palkkauksen parantaminen on haasteellista, koska heidän palkkansa arvioidaan yleisten yliopiston kriteerien mukaan ja usein lääkäriopettajien työn erityispiirteet ja vaatimukset jäävät huomiotta. Lääkäriopettajan työhön liittyy erityispiirteitä ja erityisvaatimuksia, jotka tulee huomioida palkkauksessa. Koska opetuksissa on mukana kolmas osapuoli, eli potilas, työ edellyttää aktiivisia hoitopäätöksiä sekä hoitotoimenpiteitä. Lääkäriopettajan työ vaatii näin ollen erityistä kliinistä osaamista, kliinistä vastuunottoa sekä hyvien vuorovaikutustaitojen hallintaa tavanomaisen opetustyön ohella. Palkkauksessa tulee huomioida muiden kriteerien ohella lääkärin kliiniset taidot ja pitkä kliininen kokemus, vuorovaikutustaidot sekä erityisen laaja kliininen vastuu, esim. seniorin tai vastuulääkärin asemassa. Opettajien ja tutkijoiden palkkauksessa vaativuusluokkaa nostavina seikkoina tulee huomioida seuraavat tekijät: lääkärikouluttajan erityispätevyys tai muu pedagoginen koulutus, vastuu oman erikoisalan/oppialan opetuksesta, dosentuuri, ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen, aktiivisuus tiedeyhteisössä, merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaminen tai asiantuntijatehtävät. Yliopistoissa kliinisessä opetustehtävässä työskentelevät lääkärit ovat perinteisesti toimineet kliinisen opettajan nimikkeellä. Yliopistojen johtosäännöissä on tyypillisesti kirjaus, jossa todetaan, että kliinisen opettajan tehtävään voidaan ottaa myös soveltuva lisensiaatin tutkinnon suorittanut henkilö, joka on erittäin hyvin perehtynyt tehtäväalaan. Vakinaisen kliinisen opettajan toimen pätevyysvaatimuksena on alan erikoislääkärin ja tohtorin tutkinto. Johtosääntökirjauksissa on pieniä eroja ja kliinistä opetusten antavia erikoislääkäriopettajia on 2016 nimitetty myös yliopisto-opettajan toimiin. Lääkäriliitto edellyttää, että kliinistä opetusta antavat opettajat toimivat jatkossakin kliinisen opettajan nimikkeellä. 5.2 Työaika Opetus- ja tutkimushenkilöstö noudattaa pääosin kokonaistyöaikaa, jonka vuosittainen työaika on 1600 tuntia. Vuoden 2017 alusta työaika pitenee kilpailukykysopimuksen johdosta. Työntekijä ja esimies tekevät vuosittain työsuunnitelman työajan jakautumisesta ja vapaajaksoista. Työntekijä vastaa omasta työajastaan ja sen käyttämisestä työsuunnitelmassa oleviin tehtäviin. Yliopiston yleisen työeh-

9 tosopimuksen loma-, perhevapaa- ym. määräykset poikkeavat kuntaalan (KVTES ja LS) määräyksistä. Osalla yliopistolla päätoimessa olevista lääkäreistä on sivuvirka sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Sivuviran palkkaus ja muut sivuvirkasuhteeseen liittyvät asiat määräytyvät Kunnallisen Lääkärisopimuksen mukaan. Sivuvirkaan kuuluvan kliinisen työn osuus vaihtelee sairaaloittain, toimipisteittäin ja klinikoittain. Sivuviran tehtäviin tulisi laskea potilastyön lisäksi kirjalliset työt ja asiantuntijatehtävät. Kliiniset opettajat ovat usein vastuussa klinikoiden meetingeistä ja osallistuvat monipuolisesti koulutuksen järjestämiseen omalla erikoisalallaan. Sivuviran kokonaistyömäärän tulee vastata siitä maksettavaa palkkaa. Viime vuosina on perustettu myös erikseen sovittuja yhdistelmävirkoja, joissa yliopiston ja sairaalan työn osuus on voitu määritellä prosentuaalisesti tai tuntimääräisesti. Yhdistelmävirkojen työmäärän tarkassa määrittelyssä on etunsa ja ongelmansa. Tarkka työajan määrittäminen suojaa työntekijää kohtuuttomalta työkuormalta, mutta toisaalta mm. sairaalan puolella osa-aikaisuuksiin liittyy ongelmia esim. sairauspoissaolojen ja kesälomien yhteydessä. Kaiken lisäksi yliopiston ja sairaalatyön erottaminen toisistaan on käytännössä mahdotonta. Yliopistossa toimenkuvien sisältöä ei ole useinkaan määritelty. Tämän johdosta syntyy helposti tulkintatilanteita. Akateeminen vapaus näkyy myös joskus suunnitelmallisuuden puuttumisena. Toisaalta osallistumista mm. opetuksen kehittämiseen ei edellytetä, vaan se jää vapaaehtoisten harteille. Tästä johtuen työn rasittavuus voi vaihdella opettajien kesken huomattavasti. Sivuvirkoihin liittyy myös ongelmia aktiivivapaan säännösten noudattamisessa, koska sivuvirassa ei ole määriteltyä työaikaa. Päivystysvapaiden osalta käytännöt vaihtelevat huomattavasti eri yliopistosairaaloissa. Lääkärisopimuksessa tulee jatkossa määritellä selkeät ohjeet, jotka mahdollistavat aktiviivapaan pitämisen sivuvirassa. Perusopetuksessa opettajien työn kuormittavuus on lisääntynyt, kun professuureja on vähennetty uuden yliopistolain aikana. Erityisen kuormitettuja ovat olleet osa-aikaiset professorit, joilla on tyypillisesti professuurin ohella hoidettavana ylilääkärin virka ja sen lisäksi kolmenkymmenenviiden prosentin osuudella yliopistotehtävä. He tekevät kliinisen ja opetustyön ohella aktiivisesti tutkimusta. Lisäksi heillä on usein vastuu yksikön toiminnan kehittämisestä, kuten hoitokäytäntöjen uudistamisesta, sekä hallinnollista vastuuta. Myös kliinisten opettajien määrä on pienentynyt yliopistoissa toteutettujen säästöjen myötä. Lääkäriopettajien kuormitusta lisää lääketieteellisten tiedekuntien muita tieteenaloja pidempi lukukausi. Professoriliiton Professorin työ 2014 kyselystä käy ilmi, että professoreiden työaika on todellisuudessa 51,5 tuntia lääketieteellisten professorien osalta ja 51,2 tuntia koko professorikunnan kesken. Professoreiden työn kuormitusta lisää etenkin puutteet avustavan henki-

10 5.3 Määräaikaisuudet 5.4 Opetuksen resurssit ja laatu löstön saatavuudessa. Stressiä ja kuormitusta aiheuttavat myös pirstaleinen työnkuva, tutkimusrahoituksen hankkiminen ja riittävyys, liian suuri työmäärä, tiedonkulun ongelmat, odottamattomat työtehtävät, byrokratia, määräajat sekä lisääntynyt opiskelijoiden määrä. Professorit toivovat ennen kaikkea parempia tutkimusmahdollisuuksia. Yliopistojen henkilökunnasta yli puolet on määräaikaisissa työsuhteissa. Määräaikaisuudet ovat olleet pitkään yliopistojen edunvalvonnan merkittävä ongelma, johon ammattijärjestöt ovat pyrkineet puuttumaan. Tämä koskee myös lääketieteellisiä tiedekuntia. Osaa lääkäriopettajien toimista hoitavat lyhyissä määräaikaisuuksissa epäpätevät opettajat. Osa lääketieteellisistä tiedekunnista on suhtautunut varsin nihkeästi myös pätevien tutkimukselle ja opetukselle pitkäaikaisesti omistautuneiden lääkäriopettajien toimien vakinaistamiseen. Professorin toimet ovat nykyisin joko toistaiseksi voimassa olevia tai 5 vuoden määräajaksi sovittuja. Näiden rinnalla professoriksi pätevöitymiseen on olemassa urapolku (Tenure Track), jossa määräaikaisuudet voivat olla merkittävästi lyhyempiä. Kliinisen opettajan työnkuvan suhteen on huomioitava, että lyhyt määräaikaisuus ei mahdollista pitkäjänteistä opetuksen suunnittelua ja kehittämistä, opinnäytetöiden ohjausta eikä suunnitelmallista tutkimustyötä, jotka kaikki liittyvät olennaisesti kliinisen opettajan työnkuvaan. Lääkäriliitto edellyttää, että yliopistot työnantajina noudattavat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja perusteettomia määräaikaisuuksia ei solmita. Yliopistojen säästövaatimusten mukanaan tuomat henkilöstön vähennykset ja mm. sataprosenttisten professuurien pienennykset osaaikaisiksi ja samaan aikaan tapahtunut lääketieteen opiskelijamäärien nousu aiheuttavat laajaa huolta opetuksen resurssien riittävyydestä ja laadun säilymisestä. Valtion rahoituksen pienentyessä taloutta on pyritty paikkaamaan ulkopuolisella rahoituksella ja oppilaiden omatoimisen opiskelun, mm. verkkokoulutuksen, lisäämisellä. Tämä ei kuitenkaan korvaa opetusresurssien vähenemistä eikä kontaktiopetusta, joka on oleellinen osa lääketieteen opetusta. Opetusresurssien vähenemisen ja opiskelijamäärien kasvun takia monin paikoin on jouduttu myös kasvattamaan opetusryhmien kokoa tai vähentämään kontaktiopetusta. Säästöjä ja tehokkuutta on pyritty lisäämään myös mm. pohtimalla, miten palvelusektorin lääkärit voisivat osallistua opetukseen, tai perustamalla tiedekuntien yhteisiä toimia. Kaikista yrityksistä huolimatta opettajien työtaakka ja työn kuormittavuus on kuitenkin kasvanut.

11 On myös viitteitä, että lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa olisi tapahtunut muutos uskossa omaan pystyvyyteen opinnoissa ja he ovat keskimäärin rasittuneempia kuin aikaisemmin. Selvää uupumista on myös raportoitu aikaisempaa enemmän. Tenttituloksissa tason laskua ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa. Opetuksen laatua voidaan pyrkiä parantamaan nykyisestään asettamalla opetukselle selkeät osaamistavoitteet ja tekemällä oppimisen arviointi linjakkaasti. Tällä hetkellä peruskoulutuksessa on yleistymässä käytännöt, joissa asetetaan valtakunnalliset osaamistavoitteet ydinaineksen osalta. Myös erikoistumiskoulutuksen tavoitteiden asettamisessa ja oppimisen arvioinnissa on pyritty valtakunnallisiin yhtenäisiin käytäntöihin. Monilla erikoisaloilla on kuitenkin vielä paljon tekemistä. Opetus on tällä hetkellä järjestetty eri yliopistoissa eri tavoin, mikä aiheuttaa haasteita yhteisten tavoitteiden asettamisessa. Lääketieteellisissä tiedekunnissa lukukausi on muita tieteenaloja pidempi. Kasvaneet kurssi- ja ryhmäkoot, uudet opetusmenetelmät sekä potilaskontaktien vähentyminen ovat haastavia yhdistettynä tiukentuneisiin resursseihin. Lääketieteen opiskelijoiden työelämävalmiudet ovat heikentyneet ja opetuksellinen vastuu on siirtynyt opiskelijoiden työpaikoille sairaaloihin. Lääkäriopiskelijoiden määrän tarve tulee arvioida säännöllisesti ja varmistaa opetuksen resurssit ja laatu. 5.5. Tutkimustoiminta Kliinisiltä opettajilta ja professoreilta edellytetään tutkimustyön tekemistä. Professoreilla ja tohtori- tai dosenttitasoisilla opettajilla on usein itsenäisen tutkimuksen lisäksi myös tutkimushankkeita, jotka edellyttävät ulkopuolisen rahoituksen hakemista sekä projekti- ja henkilöstöjohtamisen hallintaa. Tutkimus on yliopiston keskeinen tehtävä ja lääkäritutkijoilla on keskeinen rooli kliinisessä tutkimuksessa. Tutkimuksen kautta tulevan rahoituksen merkitys lääketieteessä on suuri. Kliiniset tutkimushankkeet ovat huolestuttavasti vähentyneet. Osaltaan tämä liittyy jaettavissa olevan tutkimusrahoituksen vähenemiseen. Toinen merkittävä tekijä ovat toimenkuvat, joissa ei ole varattu riittävästi aikaa tutkimustyölle. Näiden lisäksi opetus- ja tukihenkilöstöön kohdistuneet vähentämiset ovat johtaneet kaikkien tutkimusta tekevien henkilöiden ns. tukitoimiin lukeutuvien tehtävien osuuden lisääntymiseen. Mahdollisuus tutkimuksen tekemiseen on käynyt entistä haastavammaksi. Professoriliiton tavoitteena on työsuunnitelmien sisältöön vaikuttaminen niin, että jatkossa jokaisella olisi vuorollaan mahdollisuus opetuksesta ja hallintotyöstä vapaaseen tutkimusjaksoon. Lääkäriliitto tukee Professoriliiton tavoitetta. Tutkimusvapaiden järjestäminen voi olla haastavaa. On suositeltavaa, että aktiivisesti tutkimustyötä tekevän kliinisen opettajan ja professorin työnkuva on sellainen, että tutkimuksen tekemiseen on mahdollisuus myös työajalla ilman erillisiä tutkimusvapaita.

12 5.6. Edunvalvonnan järjestäminen Yliopistosektorin edunvalvonnassa haasteita aiheuttavat yliopistoilla työskenteleviin lääkäreihin sovellettavan oman työehtosopimuksen puuttuminen sekä lääkärien jakautuminen viiteen eri yliopistoon, joissa käytännöt poikkeavat toisistaan. Hajanaisuudesta johtuen yhteisen ja kaikille toimivan edunvalvonnallisen toimintamallin luominen on haastavaa. Keskeiset ja pääosin kaikille yliopistoissa työskenteleville lääkäreille tärkeät edunvalvonnalliset tarpeet liittyvät ansiotason turvaamiseen, tietoisuuden lisäämiseen, lääkärien tukemiseen ylipistojen säästöpaineissa sekä lääketieteellisen opetuksen laadun ja resurssien varmistamiseen. Tämän lisäksi edunvalvonnan näkökulmasta huolena on kliinisten opettajien toimien täyttäminen. Opettajan työn houkuttavuutta ovat vähentäneet palkkauksen huono kilpailukyky, opetusresurssien karsiminen, kasvaneet opiskelijamäärät sekä vaikeudet saada aikaa tutkimuksen tekemiselle. Yliopistosektorin lääkäreiden taholta on noussut esille vahva toive Lääkäriliiton aktiivisemmasta osallistumisesta yliopistosektorin edunvalvontaan. JUKOlaiset yliopiston luottamusmiehet ovat vain rajoitetusti perillä lääkäriopettajien työnkuvasta tai edunvalvonnallisesta tilanteesta eivätkä tunne lääketieteellisen tiedekunnan tilannetta. Näin ollen lääkäriluottamusmiehen saaminen olisi erittäin tärkeää, jotta yliopistoilla työskentelevien lääkäreiden ääni ja edunvalvonnalliset sekä työhön liittyvät haasteet ja erityispiirteet nousisivat paremmin esille. Yliopistoissa opetustehtävissä toimivan tulisi olla mahdollista tehdä vähennys opetustunneista silloin, kun toimitaan opetuksen ohella luottamusmiehen tehtävässä. Tämä voisi helpottaa luottamusmieheksi ryhtymistä. Tällä hetkellä työaikaa on eri yliopistoissa mahdollista käyttää luottamusmiestehtävien hoitamiseen vaihtelevasti. Lääkäriliitossa yliopistojen edunvalvonnallisia ja professioon liittyviä asioita käsitellään erityisesti edunvalvonta- ja professio-jaoksessa sekä alueellisissa valiokunnissa. Jaokseen olisi tarpeen saada yliopistosektorin edustaja, joka voisi toimia myös alueiden yliopistopuolen tiedonkulun yhteyshenkilönä. Myös kaikkiin edunvalvonta- ja professiovaliokuntiin pyritään samaan mukaan yliopistosektorilla työskenteleviä lääkäreitä ja yliopiston asioita suositellaan käsiteltäväksi valiokunnissa. Luotettavan tutkimustiedon saaminen ja kerääminen eri lähteistä yliopistojen edunvalvonnallisen datan kokoamiseksi on keskeinen tekijä, jotta yliopistoissa työskentelevien lääkäreiden todellista tilannetta voidaan todentaa ja analysoida luotettavasti myös lukujen valossa. Yhteenveto Työryhmän asettamispäätöksessä työryhmän tehtäväksi annettiin selvittää ja kartoittaa yliopistosektorin ongelmat ja laatia suunnitelma sekä linjata parannusehdotukset siitä, miten edunvalvontaa jatkossa

13 6. Työryhmän toimenpide-ehdotukset 1. Edunvalvonta kehitetään. Työskentelynsä pohjalta työryhmä toteaa, että yliopistoissa työskentelevillä liiton jäsenillä on selkeä tarve edunvalvonnalle. Työryhmä aloitti työskentelyn hyvin haasteellisessa tilanteessa. Yliopistoihin kohdistuvat määrärahojen ja tutkimusrahoituksen leikkaukset käynnistivät useissa yliopistoissa yhteistoimintalain mukaiset menettelyt syksyn 2015 aikana. Käynnistyneet menettelyt johtivat myös yliopistoissa työskentelevien lääkäreiden irtisanomisiin. Yliopistolla työskentelevät jäsenet ovat kokeneet, että liiton tulisi näyttäytyä yliopistoilla enemmän ja edunvalvonnan olla aktiivisempaa. 1.1 Lääkäriliiton toimistolta sovitaan erikseen nimetyt yhteyshenkilöt, jotka voivat keskittyä ja perehtyä laajemmin yliopistosektorin edunvalvonnallisiin haasteisiin. 1.2 Lääkäriliiton edunvalvonnan edustaja tapaa säännöllisesti yliopistojen dekaanit ja hallinnon edustajat. 1.3 Kannustetaan yliopistolla työskenteleviä lääkäreitä ryhtymään luottamusmiehen tehtävään. Pyritään saamaan jokaiseen yliopistoon vähintään yhteyshenkilö, joka toimii linkkinä liittoon päin. 1.4 Pyritään saamaan edunvalvontajaokseen ja valiokuntiin yliopistolla työskenteleviä lääkäreitä. 2. Edunvalvonnallinen yhteistyö 2.1 Tehdään yhteistyötä Lääkärikartellin jäsenliittojen sekä Professoriliiton kanssa. Sovitaan säännölliset tapaamiset, joissa käydään läpi vuosittain eri yhteistyömuodot. 2.2 Säilytetään Lääkärikartellin jäsenyys JUKOn yliopistosektorin neuvottelukunnassa ja pyritään saamaan paikka keskeisiin työryhmiin. 2.3 Seurataan aktiivisesti yliopiston toimintaa työnantajana ja tämän toiminnan lainmukaisuutta. Tehdään tiivistä yhteistyötä JUKOn kanssa. 3. Tiedonkulku ja yhteydenpito 3.1 Edunvalvonnan toteuttamiseksi ja molemminpuolisen tiedonkulun varmistamiseksi Lääkäriliitto järjestää säännöllisesti jokaisessa yliopistossa keskustelutilaisuuden yliopistoissa työskenteleville lääkäreille. Keskustelutilaisuudet järjestetään 1-2 vuoden välein. 3.2 Yliopistosektoria koskevaa tutkimustietoa kerätään mm. yliopistoissa työskentelevien lääkärien ja opiskelijoiden määrästä, ansiokehityksestä ja työhyvinvoinnista. Tuloksia käsitellään edunvalvon-

14 tajaoksessa ja yliopistoissa työskentelevien lääkärien keskustelutilaisuuksissa. 3.3 Yliopistoissa työskenteleville lääkäreille suunnattua tiedotusta lisätään liittämällä liiton yleiseen uutiskirjeeseen aika ajoin tiedote yliopistosektorin ajankohtaisista edunvalvonnallisista asioista. 3.4 Ehdotetaan, että piiriylilääkärit pitävät aktiivisesti yhteyttä yliopistoihin ja niissä työskenteleviin lääkäreihin, ja että alueellisissa valiokunnissa käsitellään yliopistosektorin asioita säännöllisesti esimerkiksi vuosittain omana teemakokouksenaan tai aihekohtaisesti valiokunnan kokouksissa. Kyseisiin kokouksiin kutsutaan yliopistolla työskenteleviä lääkäreitä. 3.5 Lääkäriliitto suosittelee, että yliopistoissa tuettaisiin sekä työnantajien edustajien että työntekijöiden tietoisuutta työehtosopimuksen ja työlainsäädännön velvoitteista. Työryhmä ehdottaa, että yliopistosektorin edunvalvonnan parantamiseksi tehtyjen toimenpide-ehdotusten toteutumista tarkastellaan keväällä 2018 Lääkäriliiton toimistossa. Arviointiraportti esitetään edunvalvontajaokselle ja hallitukselle. Helsingissä 30. päivänä syyskuuta 2016 Yliopiston lääkärien edunvalvonnallinen työryhmä Kari-Pekka Martimo puheenjohtaja Raija Niemelä varapuheenjohtaja Jaana Franck Anne Koivisto Katariina Lassila Eeva-Maija Nieminen Pirkka Pekkarinen Marja-Liisa Sumelahti Laura Lindholm Katja Aho sihteeri