AIKUISPSYKIATRIAN LASTEN TUKIMALLI ( POLA ): PILOTIN YHTEENVETORAPORTTI

AIKUISPSYKIATRIAN LASTEN TUKIMALLI ( POLA ): PILOTIN YHTEENVETORAPORTTI LÄNSI 2013 Länsi-Suomen päihde- ja mielenterveystyön jatko- ja juurruttamishanke 1.10.2012 30.9.2013 30.9.2013 Sirkku Tyni pilotin vastuuhenkilö/projektisuunnittelija

Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Aikuispsykiatrian potilaiden lasten tukimalli -pilotin tavoitteet... 3 3. Pilotin kasvualusta... 4 3. 1. Käytännön työ erikoissairaanhoidossa: tarve ja tahto potilaiden lasten huomioimiseen... 4 3.2. Tutkimustieto... 5 3.3. Lainsäädännön velvoitteet... 5 3.4. Muiden hankkeiden antama pohja ja vetoapu... 6 3.4.1. Verkoston koordinointi: Kaste-hankkeeseen kuuluvan VeTeTH -hankkeen tulosten hyödyntäminen... 6 3.4.2. Mielenterveydestä puhumisen helpottaminen: Miete: lasten ja vanhempien kanssa työskentely... 6 3.4.5. Tukihenkilöitä lapsille ja tietoa tukihenkilötoimintaan liittyvistä kysymyksistä: Satuke... 7 3.5. Muiden sairaanhoitopiirien toimintamallien antama esimerkki... 7 4. Pilotin toteuttaminen... 9 4.1. Pilotin toimijat... 9 4.2. Pilotin kulku... 9 4.2.1. Kolmannen sektorin ja muiden toimijoiden resurssien kartoitus ja rekrytointi... 10 4.2.2. Kolmannen sektorin yhteistyöverkoston hahmottuminen... 10 4.2.3. Kuntayhteistyön etsiminen... 11 4.2.4. Korkeakouluyhteistyö... 11 4.3. Mallin siirtäminen käytäntöön... 11 5.1 Toimintamallin Aikuispsykiatristen potilaiden lasten tukeminen eri erikoissairaanhoidon, kuntatoimijan ja kolmannen sektorin yhteistyönä kuvaus... 12 5.1. Toimintamallin rakenne: toimintaprosessi... 12 5.2. Eri toimijoiden roolit... 13 5.3. Taustaprosessit... 14 5.3.1. Lapsen huomioimisen prosessi erikoissairaanhoidossa tarkemmin... 14 5.3.2. Kummiprosessi tarkemmin... 15 5.3.2.1. Kummien rekrytointi... 15 5.3.2.2. Kummien valinta... 16 5.3.2.3. Kummin strukturoitu haastattelu... 17 5.3.2.4. Kummien valmentaminen tehtävään... 17 5.3.2.5. Kummien tukeminen... 18 6. Lapselle tukea netin kautta? Toimisivatko internetin tukipalvelut osana monitahoista tukiverkostoa... 18 7. Pilotin arviointia... 19 LÄHTEET LIITTEET 2

1. Johdanto Aikuispsykiatrian lasten huomioiminen pilotti (POLA) alkoi 1.10.2012 ja päättyi 30.9.2013. Pilotti kuului uutena osana Länsi 2013 hankkeeseen, jossa jatkettiin Länsi 2012 -hankkeessa aloitettua varhaisvaiheen päihde- ja mielenterveystyön toimintamallien kehittämis- ja juurruttamistyötä. Tavoitteena Länsi 2013 hankkeessa oli ongelmien ylisukupolvisen siirtymisen ehkäiseminen ja keskiössä päihde- ja mielenterveyshäiriöiden tunnistamisen ja puheeksi ottamisen menetelmät. Länsi 2013 päättyi 31.10.2013. 2. Aikuispsykiatrian potilaiden lasten tukimalli -pilotin tavoitteet POLAn tavoitteena oli kehittää erikoissairaanhoidon, kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen ja kolmannen sektorin yhteistyöhön toimintamalli, jolla voitaisiin järjestää ennaltaehkäisevää tukea lapsen elämään. Mallin pohjaksi pilotissa oli tavoitteena sekä kartoittaa olemassa olevia erikoissairaanhoidon ulkopuolisia resursseja lapsiomaisen tarvitseman tuen järjestämiseksi että rekrytoida uusia resursseja vapaaehtoistyöstä. Varsinkin pitkäaikaista preventiivistä tukea tarjoavia tahoja etsittiin. Tuloksena olisi lapselle ennaltaehkäisevää lisätukea tarjoavien, mielellään pitkäaikaisesti lapsen elämässä olevien tukihenkilöiden, ns. kummien löytyminen. Tavoitteena oli rakentaa sellaisia käytäntöjä, että yhteistyön jatkuminen kummien rekrytoinnissa ja eri jäsenkuntien alueellisten tukimahdollisuuksien jatkuva päivittyminen olisi mahdollista. Kohderyhmänä ja hyötyjinä ovat ne aikuispsykiatrian potilaiden lapset, joille ei synny lastensuojelun asiakkuutta, mutta joiden kasvuolosuhteet aiheuttavat suurentuneen psyykkisen sairastumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen riskin tulevaisuudessa. Toimiva perustason, kolmannen sektorin ja erikoissairaanhoidon yhteistyö olisi keino auttaa aikuispotilasta takaamaan lapsille riittävän tuen, jotta vanhemman sairauden vuoksi uhattuna oleva hyvinvointi lisääntyisi, ja riskinä oleva psyykkinen sairastuminen voitaisiin ennaltaehkäistä. Toimintamalli haluttiin rakentaa sellaiseksi, että se ei rasittaisi kohtuuttomasti eri toimijoita, mutta pystyisi saattamaan apua kaipaavat ja sitä tarjoavat yhteen. Keinona tähän on käyttää hyväksi olemassa olevia organisatorisia ja tiedollisia rakenteita. Kummeja oli tarkoitus tavoitella pilottialueelta (Säkylä, Köyliö, Eura, Eurajoki, Nakkila, Harjavalta, Kokemäki) ja lähikunnista. Kummien rooli on toimia aikuispsykiatrian perheiden lapsille/nuorille kasvua tukevina luotettavina aikuisina, joiden kanssa he voivat puhua perhetilanteestaan ja tuntemuksistaan luottamuksellisesti ja harrastaa arkisia, sekä lapselle että kummille rakentavia ja hyvinvointia tuottavia aktiviteetteja. 3

3. Pilotin kasvualusta Aikuispsykiatrian potilaiden lasten huomioiminen on monesta syystä ajankohtainen ja valtakunnallisesti kehittämisen kohteena, Tarve nousee sekä käytännön työssä tehdyistä havainnoista ja keskusteluista, lainsäädännöstä että asiasta tehdyistä tutkimuksista. Aikuispsykiatrian potilaiden lapset muodostavat riskiryhmän, joiden tukeminen on onnistuessaan tehokasta preventiivistä toimintaa. 3. 1. Käytännön työ erikoissairaanhoidossa: tarve ja tahto potilaiden lasten huomioimiseen Satakuntalaisessa psykiatriassa aikuispsykiatristen potilaiden lasten usein vaikea tilanne on tunnustettu tosiasia ja haaste, jota on käytännön tasolla pyritty pitkään työstämään. Voidaan useinkin nähdä, että vanhemman psyykkinen sairaus vaikuttaa kehittyvän lapsen arkitodellisuuteen monin yksilöllisin tavoin, ja että ennaltaehkäisevän mielenterveystyön tarve on olemassa. Vuonna 2009 tehdyssä suppeassa Satakunnan sairaanhoitopiirin aikuispsykiatrian yksiköihin suunnatussa sisäisessä kartoituksessa tuli esiin, että lasten tilanne huomioidaan, mutta toisaalta arvioitiin, että kaivattaisiin aikuispsykiatriaan yhteistä toimintamallia lasten tuen tarpeen arvioimisen ja tuen järjestämiseen. Satakunnan sairaanhoitopiirissä psykiatrisen hoidon toimialueella toimiva psykoedukatiivista työtä kehittävä työryhmä sai jo 2010 silloiselta psykiatrian johtoryhmältä velvoitteen selvittää potilaiden lasten tilannetta ja aloittaa sitä systematisoivan yhteisen toimintamallin kehittäminen. Toimintamallia työstämään perustettiin työryhmä, jossa oli psykologian, hoitotieteen ja sosiaalityön edustus. Kehittämistyössä oltiin myös yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Vuonna 2012 toimintamalli oli perusteiltaan valmis. Siinä kuvataan yksityiskohtaisesti lasten huomioimisen prosessi avo- ja laitoshoidossa, luetellaan siihen kuuluvat välttämättömät ja valinnaiset toimenpiteet sekä esitetään mikä olisi toimiva työnjako tilanteessa, jossa aikuispsykiatrian potilaalla on lapsia. Pohjana mallissa on Toimiva Lapsi & Perhe -kokonaisuus sovellettuna Satakunnan sairaanhoitopiirin psykiatrian käytäntöihin. Siinä korostetaan lasten huomioimiseen liittyvää hoitavien henkilöiden vastuuta ja vastuun katkeamatonta siirtymistä sekä yhteistyötä, erityisesti potilaan ja mahdollisen toisen vanhemman vanhemmuuden kunnioittamista. Tavoitteena on preventiivistä tukea tarvitsevien lasten identifiointi ja tarvittavan, mieluiten pitkäaikaisen preventiivisen tuen järjestäminen. Pyritään lapsen tilanteen helpottamiseen myös varmistamalla vanhemman sairauden, sen vaikutusten ja hoitotilanteen rakentava puheeksi otto lapsen kanssa. Kun nämä onnistuvat, yhteinen ymmärrys tilanteesta ja tarvittavan tuen sopiminen lapselle perheen ulkopuoleltakin tulevat helpommin mahdollisiksi. Perheen ulkopuolisten preventiivisten toimenpiteiden pelkän tarpeen toteaminen ei luonnollisestikaan vielä riitä: lapselle suunnatun tuen toteutumiseksi tarvitaan aikuispsykiatrian ulkopuolista resurssia ja reitti, jota kautta lapsen tarve ja saatavissa oleva tuki kohtaavat. 4

3.2. Tutkimustieto Lasten ja nuorten mielenterveyden kannalta huomattavan riskiryhmän muodostavat perheet, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat sairastuneet vakavaan mielenterveyden häiriöön. Riski sairastua psyykkisesti on näissä perheissä moninkertainen, ja todentunut useissa tutkimuksissa. Arviot riskin suuruudesta vaihtelevat tutkimuksesta toiseen. Esimerkiksi Beardslee on työryhmineen arvioinut, että n. 40% vakavaa masennusta sairastavien vanhempien lapsista sairastuu ennen 20:tä ikävuottaan ja n.60% ennen 25:tä vuotta. Myös muissa häiriöissä on vaara lasten sairastua kohonnut. Vanhemman ja perheen ongelmat voivat vaikeuttaa lasten tunne-elämän, sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen kehitystä ja johtaa ongelmiin muilla kehityksen osa-alueilla (Solantaus 2005). Suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat ne lapset, joilla on heikommat resurssit esim. sairauden, vammaisuuden tai vanhempien ongelmien vuoksi. (Paananen, Ristikari, Merikukka, Rämö & Gissler 2012). Haitalliset vaikutukset välittyvät vuorovaikutuksen kautta. Voidaan sanoa, että käytettävän tutkimustiedon valossa preventiivisten toimenpiteiden tarpeessa ovat erityisesti lapset, joiden kasvuolosuhteille on ominaista lähiverkoston, nimenomaan tukea antavan lähiverkoston vähyys, seurauksena hyvää kehitystä edistävien suojaavien tekijöiden puute. Toisaalta preventiiviset toimenpiteet on todettu tehokkaiksi. Vuonna 2012 tehdyn meta-analyysin mukaan jälkikasvun häiriöiden ehkäiseminen on mahdollista, ja hyvin erilaisillakin preventiivisillä interventioilla riski häiriöille vähenee noin 40 %. Seitsemäätoista interventiota kohti ehkäistään yhden lapsen/nuoren diagnosoitava häiriö (Munder & Egger 2012). Suomessa uraauurtavaa työtä lasten huomioimisen työmenetelmien kehittämiseksi on tehnyt Tytti Solantaus. Hänen ja Mika Niemelän työskentelyn perusteella on kehitetty Toimiva lapsi ja perhe työmenetelmäperhe on laajalti käytössä. 3.3. Lainsäädännön velvoitteet Terveydenhuoltolain (70 ) ja lastensuojelulain (10 ) lakiuudistusten myötä aikuisille suunnatuissa palveluissa tulee huomioida perheen lasten hyvinvointi. Lakien tarkoituksena on ehkäistä ongelmien ylisukupolvisuutta huomioimalla lapset ja heidän hyvinvointinsa mahdolliset puutteet varhaisessa vaiheessa. Lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä ja lapselle on turvattava riittävä hoito ja tuki, kun lapsen vanhempi, huoltaja tai muu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö saa päihdehuoltotai mielenterveyspalveluja tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen. (Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326:70, Lastensuojelulaki13.4.2007/417 : 10 ) 5

3.4. Muiden hankkeiden antama pohja ja vetoapu Lasten tuen tarve on ajankohtainen kysymys, johon on tartuttu muuallakin. Länsi-Suomen alueen Kastehankkeen useat osahankkeet luovat pohjaa ja onnistumisen edellytyksiä lasten huomioimisen organisoinnille: 3.4.1. Verkoston koordinointi: Kaste-hankkeeseen kuuluvan VeTeTH -hankkeen tulosten hyödyntäminen Terveyttä ja hyvinvointia hoitotyön johtamisella toteutettiin VeTeTH -osahanke Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallinnoimana Satakunnan sairaanhoitopiirissä 2009-2011, osana Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuollot -hanketta. Sen tavoitteisiin kuului kehittää Terveyden edistämisen koordinaattori verkostoa ja koota verkoston keskeiset työryhmät. Verkoston tavoitteena oli toimia terveyden ja hyvinvoinnin keskeisenä koulutusagendana ja edistää parhaiden terveyden edistämiskäytänteiden vaihtoa jäsentensä kesken. Osahankkeen tuloksena on Sairaanhoitopiirin alueen kattava terveyden edistämisen yhdyshenkilöjärjestelmä. Keski-Satakunnan terveyspiirin yhteisen terveyden edistämisen yhdyshenkilön kanssa on sovittu yhteistyöstä. Tätä olemassa olevaa verkostoa olisi mahdollista käyttää hyväksi koordinoitaessa muidenkin sairaanhoitopiirin alueen kuntien kummitoiminnan ohjautumista esimerkiksi POSA:n alueella. 3.4.2. Mielenterveydestä puhumisen helpottaminen: Miete: lasten ja vanhempien kanssa työskentely MIETE-hankkeessa (2009-2012) kehitetyn Miete-kuntoutuksen pääpaino on lapsen tilanteen helpottamisessa tukemalla lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ja vuorovaikutusta sekä lisäämällä avoimuutta mielenterveysongelman käsittelyssä. Tavoitteina on paitsi lisätä perheen myönteistä vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä, myös mm. auttaa vanhempaa kertomaan lapselle omasta sairaudestaan ja lisätä lapsen tietoa vanhemman sairaudesta. Neuvottelussa Miete-hankkeen työntekijän kanssa tuli esiin Miete-kuntoutuksen suuntautuminen enemmänkin lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen kuin lapsen yksilölliseen tukemiseen. 3.4.3. Perustasolle tietoa ja motivaatiota ennaltaehkäisyyn: Keski-Satakunnan ja Pyhäjärviseudun pilotti: Yhtenä Keski-Satakunnan ja Pyhäjärviseudun pilotin (2010-2012) tavoitteena oli ylisukupolvisten ongelmien tunnistaminen ja ehkäisy peruspalveluissa. Yhtenä menetelmänä mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamiseen pilotissa koulutettiin Toimiva lapsi ja perhe menetelmiin. Tämä perustason toimijoiden tietous helpottaa yhteistyötä. Ongelmien noustessa entistä paremmin ajoissa ilmi se herättää sitä kauttakin tarvetta tuen löytämiseen sitä tarvitseville lapsille. 6

3.4.4. PäivänKakarat auta lapsiomaista: Omaiset mielenterveyden tukena ry. PäivänKakarat auta lapsiomaista on Omaiset mielenterveyden tukena keskusliiton toteuttama ja Suomen lääkäriliiton hyväntekeväisyysrahoilla mahdollistanut hanke, jonka tarkoitus on tukea erityisesti psyykkisesti sairaiden vanhempien lapsia ja vahvistaa lapsilähtöistä työtä varsinkin syrjäseuduilla. Käytännön työmuotoihin kuuluu järjestää koulutuksia, joissa opitaan käyttämään Lapset puheeksi työmallia, yhteistyössä kunnan peruspalveluiden työntekijöiden kanssa. Omaiset mielenterveyden tukena Länsi- Suomen yhdistys on mukana tässä toiminnassa. Lisäresurssin hakemista erityisesti lapsen pitkäaikaiseen preventiiviseen tukemiseen suunnitelmaan ei sisälly. 3.4.5. Tukihenkilöitä lapsille ja tietoa tukihenkilötoimintaan liittyvistä kysymyksistä: Satuke Satuke-hanke (2008-2011) oli Mannerheimin lastensuojeluliiton Satakunnan piirin hanke, tavoitteena kehittää koulutettujen vapaaehtoisten tukihenkilöiden tukihenkilöpankki osaksi lastensuojelun avohuoltoa. Tukihenkilön rooli on olla tukena lastensuojelun avohuollon asiakkaan olevan lapsen tai nuoren elämässä. Hankkeeseen liittyvästä Satakunnan ammattikorkeakoulun tutkimustoiminnasta oli tuloksena myös paljon tietoa tukihenkilötoiminnasta. Mannerheimin lastensuojeluliiton Satakunnan alueella tukihenkilötoiminta on nykyisellään maksullista ja lastensuojelun asiakkuus on sen edellytyksenä. 3.5. Muiden sairaanhoitopiirien toimintamallien antama esimerkki Muiden sairaanhoitopiirien toimintamalleja kartoitettiin kyselynä ja analysoimalla muita saatavissa olevia tietoja, toteuttajana sosiologian opiskelija Victoria Storberg. Kaikkien sairaanhoitopiirien aikuispsykiatrian toimialueille lähetettiin sähköpostitse tiedustelu tarkoituksena selvittää hyviä toimintamalleja tekeillä olevan mallinnuksen taustaksi. Vastauksia saatiin yhteensä 10 kpl. Tiedustelussa oli seuraavat kolme kysymystä: Kun potilaalla on lapsia: 1. Onko aikuispsykiatrian potilaiden lasten tukemiseksi muodostunut vakiintuneita yhteistyökuvioita muiden toimijoiden, kuten kolmannen sektorin tai seurakuntien yms. kanssa? Jos on, ketkä ovat toteuttajina? 2. Onko teillä käytössä tukihenkilötoimintaa, joka ei ole lastensuojelun hallinnoimaa? Jos on, ketkä ovat toteuttajina? 3. Mikä on ollut toimiva järjestely tuen organisoinnissa? Onko nimettyjä yhteyshenkilöitä? 7

Selvityksen mukaan näyttää tavalliselta, että selkeää mallia siitä, kuinka toimia tilanteissa, joissa potilailla on lapsia, ei ole. Toimintaa on, mutta sitä ei usein ole organisoitu ja strukturoitu selkeästi. Poikkeuksetta kaikkialla on pohjana Toimiva Lapsi & Perhe -työmalli. Sen pohjalta koulutuksia järjestetään suhteellisen paljon. Toiminta potilaiden lasten hyväksi on jonkin verran verkostomaista, ja kolmatta sektoria käytetään, mutta selkeää kuviota ei ole. Selvityksessä Pirkanmaan sairaanhoitopiiri näyttäytyi ainoana, jossa tukimalli sisältää kolmannen sektorin avun tukihenkilöineen selkeässä muodossa. Kyselyn perusteella yhteistyötä oli Tampereen kaupunkilähetyksen KIMPASSA -perhetoiminnan kanssa. Internetlähteistä ilmeni yhteistyötä myös Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n kanssa. POLAn tavoitteiden, lapsiomaisten preventiivisen tuen kannalta nousee erityisesti esiin Pirkanmaan alueella toimiva Pelastakaa lapset ry, joka on aktiivisesti kehittänyt tukihenkilötoimintaa. Tukihenkilötoimintaa ollaan järjestämässä RAY:n resursoimana myös terveydenhuollon käyttöön laajasti, ulottuen koko Lounais-Suomen alueelle. Tämä yhteistyötaho olisi neuvottelujen perusteella nousemassa myös Satakunnan sairaanhoitopiirin keskeiseksi yhteistyökumppaniksi jatkossa, koska Pelastakaa lapset ry:n tämä yksikkö voi alueellamme sekä rekrytoida että kouluttaa tukihenkilöitä aikuispotilaiden lasten tarpeisiin. Edelläkävijänä lasten huomioimisessa ja omaleimaisena voidaan pitää Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä. Psykiatrian osana toimii Huomioi Lapset poliklinikka, joka on syntynyt pitkän kehittämistyön tuloksena, taustalla 1992 alkanut Akkula hanke ja sen jälkeen Huomioi lapset hanke. Poliklinikan tehtävänä on perheiden kanssa tehtävän työn lisäksi lapsikeskeisten työmenetelmien kouluttaminen, konsultointi ja työnohjaus. Prosessien pituus vaihtelee, perheiden kanssa tehtävä työ voi olla kestoltaan vuosiakin. Lapset ovat mukana prosessissa, ja heidän äänensä nostetaan esiin. Poliklinikan rooli voi olla myös verkostollisen yhteistyön mahdollistaminen. Järjestelmä sisältää myös tietynlaisen erikoissairaanhoidon yhdyshenkilöajatuksen: koulutetut hoitoammattilaiset nimetään selvityksen mukaan lapsiagenteiksi, jotka säännöllisesti jakavat ajatuksia ja saavat uusinta tietoa lasten huomioimisesta. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin vastauksen mukaan sairaanhoitopiirissä on vakiintunut yhteistyötä eri mielenterveysjärjestöjen kanssa tuen järjestämiseksi, mutta ei tukihenkilötoimintaa. (Storberg 2013) 8

4. Pilotin toteuttaminen 4.1. Pilotin toimijat POLAlle perustettiin sen toiminnan tueksi laajapohjainen ohjausryhmä. Ohjausryhmän kokoonpano oli seuraava: POLAn ohjausryhmä 2012-2013: Jaana Hietakangas, perhepalveluiden esimies, Mannerheimin lastensuojeluliiton Satakunnan piiri Sirke Jaakkola, perhetyöntekijä, Nakkilan kunta Alpo Komminaho, projektipäällikkö, Satshp Matti Järvinen, psykososiaalisten palvelujen päällikkö, Porin kaupunki Mari Levonen, sosiaali- ja perhepalveluiden johtaja, Porin kaupunki Maria Ollila, Harjavallan sairaalan sairaalateologi, Harjavallan srk Jaakko Viitala, toiminnanohjaaja, Omaiset mielenterveystyön tukena, Länsi-Suomen yhdistys Anita Järvinen, sosiaalityöntekijä, Satshp Kristiina Puolakka, ylihoitaja, Satshp Kaisu-Leena Raikisto, johtava sosiaalityöntekijä, Satshp Sirkku Tyni, johtava psykologi, pilotin vastuuhenkilö, Satshp Projektisuunnittelijan taustatukena toimi harvajaksoisesti kokoontuen pienempi tukiryhmä, työhansikas, jonka kokoonpano oli Alpo Komminaho, Kristiina Puolakka, Kaisu-Leena Raikisto ja Sirkku Tyni. Sekä laajapohjaisemman ohjausryhmän että sairaanhoitopiirin oman ns. työhansikkaan työskentely alkoi tehokkaasti, mutta pilotin loppua kohti, projektisuunnittelijan puuttuessa kokoukset eivät päässeet toteutumaan. Pilotin projektisuunnittelijana toimi 1.10. - 31.12.2012 sosiaaliohjaaja Kati Lehtotie. Sen jälkeen projektisuunnittelijan tehtäviä hoiti jonkin aikaa sosiaalityöntekijä Katariina Strander. Kolmatta projektisuunnittelijaa ei saatu, vaan vastuuhenkilö kokosi osa-aikaisena projektisuunnittelijana pilotin loppumetrit raportiksi. Tämä työntekijäpanoksen hajanaisuus johti siihen, että vaikka paljon saavutettiinkin, muutamat käytännön suunnitelmat ja neuvotteluyhteydet katkesivat, ja pilotti jäi osittain kesken. 4.2. Pilotin kulku Ensimmäinen vaihe pilotissa oli tiedottaminen ja yhteistyön avaukset pilottialueelle. Alettiin kartoittaa alueella toimivia julkisen terveydenhuollon ulkopuolisia tahoja, joiden kautta vapaaehtoisten kummien löytyminen voisi olla mahdollista ja haettiin toimivaa yhteyttä kuntatasolle. 9

4.2.1. Kolmannen sektorin ja muiden toimijoiden resurssien kartoitus ja rekrytointi Toteutettiin yhteydenotot alueen kolmannen sektorin toimijoihin ensin piiritasolla (MLL satakunnan piiri, Marttojen Satakunnan piiri, Punaisen ristin satakunnan piiri). Piirien kiinnostuttua toiminnasta otettiin yhteyttä kuntien paikallisyhdistyksiin. Yhteistyötä syntyi MLL:n kanssa ideoinnin merkeissä. Lisäksi pilotin alkuvaiheessa tehtiin yhteydenottoja seurakuntiin, joista Eurajoen, Harjavallan, Kokemäen ja Säkylän seurakunnat osoittivat kiinnostusta ja nimesivät yhdyshenkilöt. Tätä yhteyttä ei pilotissa myöhemmin pidetty yllä, mutta kanavan käyttäminen rekrytointiin olisi mahdollista ja aiheellista jatkossa. Marttaliiton paikallisyhdistysten kautta yhteistyö ei lähtenyt käyntiin. SPR:n kanssa käytännön yhteistyötä paikallisella tasolla ei pilotin aikana neuvotteluissa saatu luotua, vaan SPR:n ystävätoiminta suuntautuu oman painopistealueensa mukaisesti toisin. Tehtiin alustavat yhteydenotot oppilaitoksiin (SAMK, DIAK, Sataedu ja Porin yliopistokeskus). Satakunnan ammattikorkeakouluun syntyi yhteistyön avaus, kiinnostusta yhteistyömuotojen löytymiselle. Pilotin tavoitteena oli löytää resurssia nimenomaan lasten pitkäaikaiseen preventiiviseen tukemiseen. Kartoituksesta saatiin yleiskuva, jonka mukaan lasten tukemiseen on vahvaa osaamista ja tahtoa. Tukemisen painopisteet ja toimintatavat ovat vakiintuneita ja vaihtelevat toisiaan täydentäenkin eri toimijoilla. Perheen ja vanhemmuuden tukeminen on vahvuusalueena Omaiset mielenterveyden tukena ry:n toiminnassa. MLL:n toiminta suuntautuu lastensuojelun asiakkaina oleville. Porin seudun isovanhemmat harjoittaa toimintanaan varamummi ja varapappa työtä järjestäen tukea niille, jotka ottavat yhteyttä, myös terveydenhuollosta. Pelastakaa lapset järjestön Tampereella toimivan yksikön kanssa tehtävä käytännön yhteistyö kummien rekrytoinnissa on muodostunut mallissa tärkeäksi. Viestinä keskusteluista näiden toimijoiden kanssa silloiselle projektisuunnittelijalle tuli, että kummien löytäminen aikuispsykiatrian potilaille on mahdollista ja tahto tekemiseen on olemassa. Jatkosuunnitelmana oli järjestää yhteistyökumppaneille yhteinen keskustelutilaisuus, mitä ei kuitenkaan projektisuunnittelijan vaihduttua toteutettu. 4.2.2. Kolmannen sektorin yhteistyöverkoston hahmottuminen Yhteistyön jatkuminen malliluonnoksen kannalta edellyttää yhteistyökanavien uudelleen avaamista löydettyihin yhteistyötahoihin, myös niihin, joiden kanssa yhteistyö jäi käytännön syistä kesken (esimerkiksi seurakunnat). Uusien työmuotojen edellyttäminen toimijoilta, käytännössä usein ennestään kuormitetuilta vapaaehtoisilta aktiiveilta on neuvottelujen perusteella vaikeaa. Yhteistyömuodoksi siivilöityi yhdyshenkilön sopiminen. Järjestön, seurakunnan tms. toimijan yhdyshenkilön roolina olisi ainoastaan yhdyskanavana toimiminen. Hänen kauttaan hoituisi mainostaminen, uusien kummien rekrytointi ja motivoiminen valmiiden esitteiden avulla (liite 3) ja mahdollisuuksien mukaan potilaiden lasten asian ottaminen mukaan jäsentilaisuuksien ohjelmaan. Tämän toiminnan ylläpitäjänä ja 10

muistuttajana olisi erikoissairaanhoito vuosittaisen kutsutilaisuuden kautta. Toisena rooliin kuuluvana tehtävänä olisi välittää kuntatason yhdyshenkilön yhteystiedot kummiehdokkaalle. Nämä yhteistyön muodot ovat ehdotuksia, joista on myönteisessä hengessä keskusteltu, mutta jotka pilotin tilanteessa ovat strukturoidusti sopimatta. 4.2.3. Kuntayhteistyön etsiminen Pilottialueen kunnista Harjavallassa, Eurajoella, Köyliössä, Säkylässä käynnistetyissä neuvotteluissa ovat eri toimijat ilmaisseet kiinnostusta yhteistyön kehittämiseen. Keskeinen kysymys kuntayhteistyössä oli mahdollisen esiin nousevan vapaaehtoisresurssin koordinointi, erityisesti yhteyden muodostaminen resurssin ja tarpeen välille. Kuntatason yhteistyötä käynnistettiin pilotin alkukuukausina ottamalla pilottialueen Keski-Satakunnan etsiviin nuorisotyöntekijöihin, jotka olivat valmiita yhteistyöhön 15 18 -vuotiaiden tukemiseksi. Ohjausryhmässä nousi esiin myös lastensuojelun perhetyöntekijöiden käyttäminen kuntatason yhteyshenkilöinä. Mallissa päädyttiin kuitenkin etsimään yhdyshenkilötahoa, joka pystyisi luontevasti toimimaan useamman kunnan alueella. Tällainen löydettiin käyttämällä jo olemassa olevaa rakennetta, Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymässä vakituisena toimijana olevaa terveydenhuollon yhdyshenkilöä. 4.2.4. Korkeakouluyhteistyö Satakunnan korkeakoulujen kanssa järjestettyjen yhteistyöpalaverien kautta on sovittuna joitakin mahdollisia tulevaisuuden linjauksia. Näitä olivat yhteistyö tiedon vaihdossa, johon liittyy lasten huomioimisen nostaminen selvästi esiin koulutuksessa. Samkin opetussuunnitelmaan on mahdollista sisällyttää lyhytaikaisena toteutuvaa vapaaehtoistyötä kummin roolissa. 4.3. Mallin siirtäminen käytäntöön Pilotin tämä vaihe kärsi erityisen paljon projektisuunnittelijan puuttumisesta. Pilotin aikana käytiin rekrytointi- ja haastatteluvaihe läpi ainoastaan kahden kummin kanssa. Kummitoimintaan sopivia lapsia oli tarjolla muutama, mutta osapuolten yhteen saattaminen ei vielä onnistunut. Syynä oli yhteensopivuuden puute: kummallakin vapaaehtoistyöntekijällä oli toive siitä, minkä ikäinen tuettava lapsi voisi olla, ja yhteensopivuutta ei juuri sillä hetkellä löytynyt. Saatu vähäinenkin kokemus nosti esiin tarpeen kummien tiedot sisältävän kummien resurssipankin perustamiseen. Vapaaehtoistyöntekijä tuntee helposti valmiutta tietynlaisten lasten tukemiseen ja odottaa sitä kautta yhteistyön sujumista ja auttamisestaan positiivista kokemusta. On luonnollista, että hänellä on ajatuksia siitä, minkälaisen lapsen kanssa kummisuhde olisi luonteva. Jotta yhteistyö onnistuisi ja voisi toteutua ilman liian suurta viivettä, saatavilla olisi oltava useamman kummin pääoma. Jonkin muotoi- 11

nen kummeille vapaaehtoinen, rajattu tietokanta, resurssipankki yhteystietoineen on tarpeen. Tämän luettelon ylläpitäjänä olisi luontevimmin kuntien yhteyshenkilö, mitä on ehdotettu luodussa toimintamallissa. Käytännössä sopimusta asiasta ei vielä Keski-Satakunnan alueella ole. 5.1 Toimintamallin Aikuispsykiatristen potilaiden lasten tukeminen erikoissairaanhoidon, kuntatoimijan ja kolmannen sektorin yhteistyönä kuvaus 5.1. Toimintamallin rakenne: toimintaprosessi Aikaansaatu malli on siis käytännön palautteen puuttumisen vuoksi keskeneräinen. Sen eri vaiheet on luotu yhteistyössä neuvotellen eri toimijoiden kanssa, mutta juurruttamista ja sen tuomaa edelleen kehittämistä ei ole tapahtunut. Sen vuoksi olisi oikeampaa käyttää nimeä toimintamalliehdotus. Siihen viitataan tässä tekstissä kuitenkin toimintamallina. Kuva 1: Aikuispsykiatrian lasten tukimalli Toimintamallissa on etsitty käytäntöjä, jotka voisivat mahdollisimman luontevasti istua eri toimijatahojen normaaliin toimintaan. Osapuolina ovat aikuispsykiatrinen erikoissairaanhoito tuen tarpeen tuojana prosessiin, kunnat tukiprosessin koordinoijina ja muut toimijat: 3. sektori, seurakunnat ja korkeakoulut kanavina, joiden kautta kummit rekrytoituvat kuntien yhdyshenkilön tietoon. 12

Onnistuneen tukiprosessin edellytyksenä on kaksi vaadittavaa taustaprosessia: 1. Lapsen huomioimisen prosessi erikoissairaanhoidossa: o nähdään lapsen tämäntyyppisen tuen tarve o luodaan edellytykset siihen, että vanhemmat motivoituvat tähän lapsensa tukemisen muotoon. 2. Kummiprosessi o Löydetään mahdolliset vapaaehtoiset o Käydään läpi valinta- ja koulutusprosessi 5.2. Eri toimijoiden roolit Erikoissairaanhoito/psykiatria - yhteydenpito vuosikokouksen kautta kuntien ja yhdistysten yhdyshenkilöihin - kummiehdokkaiden haastattelut toiminnan alkuvaiheessa ja tarvittaessa myöhemminkin Kuntataso: terveyden edistämisen yhdyshenkilö - eri kautta tulevien kummiehdokkaiden lisääminen kummien resurssipankkiin ja sen päivittäminen tarvittaessa - kummien vakuutuksista huolehtiminen - mikäli kummia ei ole erikoissairaanhoidossa haastateltu, kummin haastattelu mahdollista resurssipankkiin liittämistä varten Yhdistystaso - rekrytointi: asian pitäminen esillä ja ohjaaminen yhdyshenkilölle - osallistuminen vuosittaisiin kokouksiin - kummin tukeminen tarvittaessa Korkeakoulut - asian pitäminen esillä opetussuunnitelmissa - mahdollisesti kummien rekrytointi lyhytaikaiseen kummitoimintaan opetuksen osana (Samk) Erikoissairaanhoidosta tulee oman prosessinsa kautta lasten huomioimisen yhteistyöprosessin alkusysäys: Tieto tuen tarpeesta ja vanhempien halukkuudesta tuen vastaanottamiseen. Lapsen oma valmius tuen vastaanottamiseen on oleellinen kysymys. Prosessia vie erikoissairaanhoidosta eteenpäin yhteistyötahoille sosiaalityöntekijä. Hän välittää tiedon yhdyshenkilön kautta kuntatasolle. Yhdyshenkilö antaa erikoissairaanhoitoon puolestaan käytettävissä olevan kummin tiedot, jotka olisivat peräisin jatkuvasti karttuvasta kummipankista. 13

Kunnan roolin toteuttajana, välittämässä vapaaehtoistyöntekijää olisi kuntien yhteyshenkilö, joka tässä Keski-Satakuntaan kohdistuvassa pilotissa on terveyden edistämisen yhdyshenkilö. Erikoissairaanhoidon puolelta rajapinnan toimintaa olisi hoitamassa sosiaalityöntekijä. Mikäli toiminta saadaan hyvin käyntiin, kummin haastattelu voisi tulevaisuudessa toteutua erikoissairaanhoidon sijasta kokonaan kunnan yhteyshenkilön toteuttamana strukturoituna haastatteluna. Nämä haastattelut työllistäisivät todennäköisesti melko vähän. 5.3. Taustaprosessit 5.3.1. Lapsen huomioimisen prosessi erikoissairaanhoidossa tarkemmin Kuva 2: Lapsen huomioimisen prosessi aikuispsykiatriassa Taustaprosessi on auki kirjoitettuna liitteessä 4. 14

5.3.2. Kummiprosessi tarkemmin Kuva 3. Kummien rekrytointi 5.3.2.1. Kummien rekrytointi Kummien rekrytoinnissa on useampi kanava, joiden liittyminen ja juurtuminen toimintaan tapahtuu vähitellen. Valmis Pelastakaa lapset ry:n rekrytointimalli lehti-ilmoituksia apuna käyttäen Käytetään apuna Pelastakaa lapset Ry:n Lounais-Suomen alueella toimivaa ennaltaehkäisevän toiminnan erityisyksikköä. Yksikkö on RAY:n tukema, ja sillä on tukihenkilöiden rekrytointi- ja koulutustoimintaa. Yksikön kotipaikka on Tampere, mutta rekrytointi- ja siihen liittyvä koulutustoiminta voidaan toteuttaa paikallisestikin. Pilotin ensimmäisen vaiheen loppuessa toimintaa ollaan jo käynnistämässä Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella Raumalla. Rekrytointi tapahtuu siis heidän kauttansa ja toteutuu lehti-ilmoituksella. Lehtiilmoituksella saataville tukihenkilöille (kummeille) koulutus kuuluu automaattisesti. 15

Rekrytointi kolmannen sektorin toimijoiden kautta Kolmannen sektorin muiden toimijoiden ja seurakuntien rekrytoinnin aktivoiminen voi tällä hetkellä tapahtua erikoissairaanhoidon aloitteesta. Keinoina ovat yhteydenpito kiinnostusta ilmaisseiden yhdistysten ja muiden tahojen kanssa vuosittaisen lasten huomioimisen kokouksen kautta ja auttaminen rekrytoinnissa tarjoamalla käytettäväksi valmis esite avulla (liite 3). LIITE: Toimijatahoille jaettava mainos 5.3.2.2. Kummien valinta 1. Kummien valikoituminen ensimmäinen vaihe tapahtuu emojärjestöjen toiminnassa. (Näitä ovat Omaiset mielenterveystoiminnan tukena, Isovanhempien yhdistys, Pelastakaa lapset, korkeakoulut, seurakunnat). Ensimmäinen yhteydenotto tapahtuu kummitoiminnasta kiinnostuneen ja hänen yhdistyksensä, seuran tai seurakunnan hallituksen kanssa, jossa on tieto kunnan yhteyshenkilöstä. 2. Kunnan yhteyshenkilö kutsuu kummin haastatteluun. Haastattelussa kummille kerrotaan kummitoiminnan sisällöstä ja siitä, mitä kummitoiminta edellyttää. Käydään läpi kummitoiminnan perusasiat, joita ovat vastuukysymykset, kummin roolin rajoitukset ja edellytykset. Erityisesti käydään läpi roolia suhteessa vanhempiin. Strukturoidun haastattelun avulla saadaan tietoa kummin omista toiveista ja vaikuttimista sekä siitä, miten paljon aikaa ja minkälaista toimintaa kummius käytännössä hänen kohdallaan voisi olla. Hänelle kerrotaan, että pyritään yhteensopivuuteen maantieteellisen sijainnin ja muiden, kuten harrastuneisuustekijöiden ja vanhempien toiveiden välillä. Kummisuhde alkaa vasta, mikäli sopiva tuettava lapsi löytyy ja vanhempien kanssa päästään sopimukseen. 3. Mikäli keskustelussa päädytään molemmin puolin siihen, että kummina toimiminen olisi mahdollista, kummi antaa liittää nimensä ja yhteystietonsa kummien resurssipankkiin. Tässä vaiheessa ei kummilta vaadita sitovaa kirjallista sitoumusta, vaan suullinen sopimus riittää. Resurssipankkiin liittämisen edellytyksenä on että kummisuhteesta kiinnostunut on tuonut nähtäväksi rikosrekisteriotteen 4. Kun lapsen ja kummin yhteinen sopimus voi syntyä, käydään keskustelu (Lapsi & Perhe -neuvonpito), jossa ovat läsnä vanhemmat, erikoissairaanhoidon edustaja ja kummi tai kummeja järjestävän tahon edustaja. 16

5. Vanhempien, sovitun kummin ja lapsen keskustelussa täsmennetään sairauden aiheuttamaa arkielämän tuen tarvetta ja sovitaan tuen konkreettiset muodot. Lapsen mielipide tulee tässä kokouksessa esiin ja huomioon otetuksi. Vanhemmat kertovat lapsen kuullen ja lapsi huomioon ottaen, mihin tarpeeseen kummitoiminta alkaa. Samassa yhteydessä aikuispotilas kertoo sairaudestaan kummille. Tuen tarpeesta ja sairaudesta kertomiseen aikuispotilas on saanut tukea hoitohenkilöiltään. Kummisopimus: liite 2 5.3.2.3. Kummin strukturoitu haastattelu Myllymaa ja Porkka ovat tukihenkilötoimintaan liittyvässä teoksessaan kuvanneet osuvasti haastattelun neljä pääkysymystä: 1. Onko kummitoimintaan käytettävissä aikaa? 2. Onko kummin oma elämäntilanne riittävän tasapainoinen? Ongelmallista saattaa olla esimerkiksi hakeminen kummiksi välittömästi ison menetyksen jälkeen. Henkilöllä voi olla myös päihdeongelma, jota hän vähättelee. 3. Onko motivaatio sellainen, että se ei uhkaa toimintaa. Esimerkkiä ongelmallisista motivaatioista ovat mm. pyrkimys uskonnolliseen tai poliittiseen herättelemiseen. 4. Voidaanko haastateltavan eettisyyteen luottaa? eettiset ongelmat saattavat liittyvä vaikeuteen toimia luottamuksellisesti tai asenteellisuuteen tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan (Myllymaa & Porkka, 2008). Kummin strukturoitu haastattelu: liite 1 5.3.2.4. Kummien valmentaminen tehtävään Valmentaminen aikuispotilaan kummiksi tapahtuu räätälöidysti tarpeen mukaan. Kysymys ei ole terveydenhuollon tai muuna ammattihenkilönä toimimisesta, vaan aikuispotilaiden kummit toimivat yksityishenkilöinä. Koulutus aikuispotilaan sairaudesta voi vähimmillään rajoittua siihen, mitä vanhempi yhdessä hoitavan tahon kanssa kertoo sairauden niistä puolista, joilla on vaikutusta lapsen elämään. Nämä seikat ovat tulleet selviksi aikuispotilaan hoidon aikana lapset puheeksi - keskusteluissa. Kummin on kuitenkin saatava perustiedot roolinsa sisällöstä. Kummin valmentaminen tapahtuu seuraavissa tilanteissa: 1. Strukturoitu haastattelu: haastattelun yhteydessä saatu perustieto kummin roolista, sen rajoituksista ja velvoitteista sekä toteutuksesta, jotta realistinen sopimus voidaan tehdä. 17

2. Vanhempien ja lasten tapaaminen jossa on läsnä aikuispotilaan hoitoon liittyvä erikoissairaanhoidon edustaja. Tässä tapaamisessa sovitaan mahdollisen kummisuhteen reunaehdoista. Tärkeä osa tätä kokousta on, että kummi saa potilaan kertomana ja lasten kuullen tietoa niistä vanhemman sairauden vaikutuksista, joilla on merkitystä lapsen arkeen, ja jonka vuoksi vanhempi toivoo kummisuhdetta lapsen edelleen lisätueksi. 3. Pelastakaa lapset -järjestön tukihenkilöille suunnattu koulutuspaketti. Se järjestetään vain niille kummeille, jotka tuntevat tarvitsevansa enemmän tietoa ennen kummiksi ryhtymistään. 5.3.2.5. Kummien tukeminen Lisäkoulutukseksi joko kummin itsensä tai muiden osapuolten toivomuksesta voidaan järjestää osallistuminen Pelastakaa lapset -järjestön koulutuspakettiin. Omaiset mielenterveystyön tukena Länsi- Suomen yhdistys on lupautunut tarvittaessa tukemaan kummeja. 6. Lapselle tukea netin kautta? Toimisivatko internetin tukipalvelut osana monitahoista tukiverkostoa Internetin tukipalveluiden voidaan ajatella olevan yksi sosiaalista pääomaa kasvattava tukimuoto, joka on syytä ottaa huomioon muiden ohella. Nuoret ja lapset viettävät paljon aikaa Internetissä, joten se on otollinen paikka tavoittaa tukea tarvitsevat, myös sellaiset, joihin muuten ei välttämättä saada kontaktia. Kokemus tuen saannista myös Internetissä, vaikuttaa varmasti positiivisesti sen ulkopuolella koettuun elämään. Palvelurakenteet ovat muuttuneet ja tulevat muuttuvaan, myös mielenterveystyössä. On alettu ymmärtää mielenterveyden hoidossa laaja-alaisuus yhä useammin (Heinonen & Spearman 2001, 99; Vähäkylä 2006, 11, 15, 18). Internetissä esiintyvillä tukimuodoilla voi olla preventiivistä merkitystä. Tukipalveluita löytyy Internetistä useampia, mutta yleisin näyttäisi olevan Tukinet -palvelusivusto, jonne on keskitetty tukipalveluita. Hakukentän avulla pystyy itselleen hankemaan paitsi sopivat tukipaikat myös erilaisia keskusteluryhmiä, jossa voi keskustelupalstoilla saada vertaistukea, mutta myös aikuisen tukea. Punaisella ristillä on omia teemaryhmiä. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin ylläpitämiltä sivulta löytyy erilaisille sivustoille ohjaavia linkkejä. Näiden tukipalvelujen rajoitteena on, että ne on nähtävästi suunnattu hieman vanhemmille lapsille. Lisäksi nettikontaktien turvallisuutta on vaikea valvoa. 18

7. Pilotin arviointia Pilotin tavoitteena oleva aikuispsykiatrian lapsiomaisen tukeminen on haastava sekä preventiivisen tuen saamisen että perheen vastaanottamisen kannalta. Se ei voi toteutua muuten kuin aidon vanhemmuuden kunnioittamisen kautta. Vanhemmuuden kunnioittaminen kaikissa vaiheissa, erikoissairaanhoidossa, jolloin preventiivisen tuen tarvetta havaitaan, tuen järjestämisessä ja sen jälkeen tukihenkilön, kummin toiminnassa on ainoa kestävä perusta onnistumiselle. Vahvan taustan tälle ajattelulle muodostaa Toimiva Lapsi & Perhe -menetelmä, jonka keskeisenä ajatuksena on yhteistyö, vanhemman ja hänen päätäntävaltansa arvostaminen. Nämä periaatteet ovat pohjana myös erikoissairaanhoidon omassa lapsen huomioimisen toimintamallissa. Erikoissairaanhoidon yhteistyö lastensuojelun kanssa on vakiintunut ja jatkuva yhteistyömuoto. Pilotin aikana tuli ilmi, että varhaisen tuen osalta erikoissairaanhoidossa tapahtuva lapsen huomioimisen toimintamallin noudattaminen on vaihtelevaa, ja ajoittain jopa vähäistä, päätellen siitä, että tarvetta preventiivisen tuen tarpeessa olevia lapsia ei pilotin kannalta sopivaan aikaan ilmaantunut kuin muutama. Tämä siitä huolimatta, että keskusteluissa työntekijöiden kanssa tarvetta tällaiseen tukemiseen edelleen kerrottiin olevan. Keskeisenä ja suurena ongelmana pilotin etenemisessä oli työntekijöiden vaihtumiseen liittyvä työvoiman puute. Pitkäaikaisen tuen rekrytointi jäi alkumetreille, ns. kummeja ei käytännössä ilmaantunutkaan, mikä vaikutti varmasti myös psykiatrian työntekijöiden kiinnostusta lannistavaksi. Myös suunnitelmissa upeasti mukana olleiden yhteistyökumppanien kanssa työ jäi kesken. Pääasiallisena tuloksena oli yhteistyön malli, jota käytännön soveltamisen ja juurruttamisen jäätyä tekemättä voidaan pitää vasta alustavana. Prevention tarve tämän tutkimuksen ja psykiatrisen käytännön identifioiman riskiryhmän kohdalla on edelleen huomattava. Kun ongelmien kasaantuminen laukaisee mielenterveyden hoidon tarpeen, lasku on suuri sekä henkisesti että taloudellisesti. Pilotin voidaan sanoa antavan suuntaviivat, joita seuraamalla yhteistyö lapsen huomioimisessa ja sitä kautta preventiivisen toiminnan käytännön toteuttaminen Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella voi toivottavasti entistä paremmin käytännössä toteutua. Ohjausryhmässä 23.9.2013 pilotin loppuraportti tarkistettiin. Käydyssä arviointikeskustelussa tulosten katsottiin toimivan hyvin esiselvityksenä jatkotoimenpiteille. Pilotti on ollut jo nyt yksi lisäheräte lasten asian pitämiselle mielessä. Pilotin tulokseen lukeutuu myös vahvistuksen saaminen sille, että yhteistyöhalukkuus ja kiinnostus tämän asian edelleen työstämiseen ovat olemassa. Tuotiin esille, että käytäntöjen muuttaminen on kokemusten mukaan hidasta, se voi viedä vuosiakin. Pilotille tarvitaan jatkoa, jossa malliehdotuksen käytäntöön siirtämistä jatketaan ja toimintaa juurrutetaan ja laajennetaan. 19

LÄHTEET Lastensuojelulaki 13.4.2007/417:10 Heinonen Tuula. & Spearman Len 2001. Social work practises. Problem solving and beyond. Toronto: Irwin Munder Thomas & Egger Matthias 2012. Effect of Preventive Interventions in Mentally Ill Parents on the Mental Health of the Offspring: Systematic Review and meta-analysis. Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry Vol. 51, Issue 1 ss. 8-17, Jan 2012 Myllymaa Tapio &Porkka Suvi-Tuuli (2008). Tukihenkilön peruskoulutus. Opas kouluttajille. Laadukasta kulttuuria vapaaehtoistyöhön ja Suomen mielenterveysseura Paananen, Ristikari, Merikukka, Rämö & Gissler, 2012. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 tutkimusaineiston valossa. 2012, THL. Raportti. 52/2012.) Solantaus Tytti 2005. Vanhemman mielenterveydenhäiriö ja lapset Mitä terveydenhuollossa tulee tietää ja tehdä? osa 1, Suomen lääkärilehti vol. 60 no. 38 s. 3765-3770 Solantaus Tytti 2006. Toimiva lapsi&perhe Manuaali ja lokikirja. Storberg Victoria 2013. Lasten huomioiminen vanhemman sairastaessa - Selvitys toimintamalleista sairaanhoitopiireissä sekä 3. sektori. Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän selvityksiä. Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326:70 Tyni Sirkku 2009. Kysely lapsen huomioimisesta aikuispsykiatriassa. Satakunnan sairaanhoitopiiri, psykiatrisen hoidon toimialueella toteutettu kartoitus Vähäkylä Leena 2006. Hoidossa vai heitteillä? Mielenterveyspotilaana Suomessa Helsinki/Jyväskylä: Minerva 20