Menneisyyden evoluutio

Menneisyyden evoluutio 1

Sisältö 3. Big Bang 4. Onko avaruudessa elämää? 5. Stephen Hawkin 6. Uskontojen luomisteoria 7. DNA ja Geenit 8. DNA ja Geenit tutkimuksissa 9. Geenivirheet ja mutaatio 10. Kambrikauden merielämää 11. Muinaiset kalat 12. Kivihiilikausi 13. Panssarisammakko 14. Hirmuliskot 15. Dinosauruksia on erikoisia 16. Megalodon 17. Tyrannosaurus Rex 18. Lentoliskojen ja liskolintujen eroavaisuudet 19. Dinosaurusten löytöpaikkoja 20. Elävät fossiilit 21. Ihmiset ja evoluutio 22. Apinat 23. Lucy 24. Homo Erectus 25. Neandertalinihminen 26. Ihmisten selviytymiskeinot 27. Kalliotaide 28. Delfiinien älykkyys verrattuna ihmisen älykkyyteen 29. Mammuttien sukupuuton jälkeinen aika 30. Kvagga 31. Eläinten ja kasvien jalostus 32. Tulevaisuuden eläimet 33. Charles Darwin Testaa tietosi http://evoluutiotesti.tk/ Ulkoasu ja taittaminen: Leo K. & Väinö H. Artikkelit: Kaikki 8-luokkalaiset 2

Big Bang/alkuräjähdys Big bang tapahtui n. 13,7 miljardia vuotta sitten. Big bang aloitti universumin synnyn. 13,3 miljardia vuotta sitten syntyi ensimmäiset tähdet. Noin 8 miljardia vuotta sitten galaksit ja planeetat alkoivat kehittyä. Maa alkoi kasvaa planeetaksi noin 4,56 miljardia vuotta sitten. Alkuaineet syntyivät, jo sekunnin kuluttua alkuräjähdyksestä. Todisteet Alkuräjähdys on todistettu esimerkiksi maailman kaikkeuden mikroaaltotausta säteilyllä, joka löydettiin vuonna 1965. Mikroaalto säteilyllä voidaan todistaa, että universumi oli alussa todella kuuma ja tiheä. Mikroaalto säteily ympäröi maata jokaisesta suunnassa. Sen avulla on selvitetty myös maailmankaikkeuden ikä ja koostumus. Se on todistettu myös Hubblen lailla. Hubblen lain mukaan on kaksi mahdollista selitystä. Joko että olemme maailmankaikkeuden laajenemisen keskipisteessä. Toisen hänen teorian mukaan maailmankaikkeus laajenee tasaisesti. Se on todistettu myös spektriviivojen järjestelmällinen punertuminen. Se todistaa avaruuden laajenemisen ja galaksien etäisyydet. Teorioiden ongelmat Suuri osa tutkijoista sanoo, että alkuräjähdys teoriassa ei ole suuria ongelmia, mutta avoimia kysymyksiä silti on. Alkuräjähdystä perustellaan monilla tapahtumilla, joita ei ole vielä todistettu. Alkuräjähdys teoriaa tutkitaan tälläkin hetkellä esimerkiksi useiden satelliittien avulla, joiden toivotaan tuovan uutta tietoa. Tulevaisuus teorian mukaan On esitetty monia veikkauksia siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan teorian mukaan. Veikkauksia ei ole kuitenkaan pystytty todistamaan vielä. Yhden teorian mukaan maailmankaikkeuden laajeneminen pysähtyy ja kääntyy kutistumiseksi. Se johtaisi siihen, että maa tuhoutuisi. Sen on arvioitu käyvän noin 100 miljardin vuoden päästä. Toinen teoria kertoo, että maailmankaikkeus on vain pitkäaikainen virheellinen tyhjiö, joka myöhemmin tulisi tuhoutumaan välittömästi ilman minkäänlaista varoitusta. Todennäköisimpänä teoriana pidetään lämpökuolemaa. Se tapahtuisi, koska maailman kaikkeus jatkaisi kasvamistaan. Tällöin teorioiden mukaan kaikki energia muuttuisi lämpöenergiaksi. Tatu Penttilä ja Thomas Kaatranen 8a 3

Olemmeko yksin? Ihmiset ovat kautta aikojen yrittäneet ymmärtää maailmankaikkeuden rakennetta ja sen sisältöä. Avaruudessa olevan elämän olemassaoloon usko jakaa ihmiskunnan kahtia. Todisteita kumpaankaan suuntaan ei ole esitetty, joten kysytään: miksi avaruudessa ei olisi elämää? Avaruus on kuitenkin kartoittamaton ja käsittämättömän suuri laajeneva arvaamaton asia, jota ihmiset ovat vasta jotenkin oppineet ymmärtämään. Evoluutioteoria tukee avaruuden ulkopuolista elämää, sillä evoluutioteorian mukaan elämä voi alkaa vain pienestä organismista eli yhdestä tai useammasta solusta koostuneesta eliöstä. Useat eri uskonnot eivät usko evoluutioteorian mukaiseen elämän kehitykseen. Evoluutioteoriaan liittyy vahvasti usko sattumaan, jonka mukaan kaksi neutronia törmätessään ja loivat maailmankaikkeuden. Tätä maailmankaikkeuden syntymisteoriaa kutsutaan nimellä Bing Bang. Big Bang on nykyään kaikkein uskotuin maailmankaikkeuden syntymisteoria. 1900-luvun alussa on uskottu myös sykkivään maailman kuvaan, jossa maailmankaikkeus luhistuu kasaan ja räjähtää uudelleen. Todennäköisesti avaruudessa ei ole muuta elämää, koska täälläkin elämän olemassa olo on sattumateoriaan tukeutuen miltei mahdottomuus. Sattumateorian mukaan kuitenkin avaruudessa voi olla muutakin elämää, mutta todennäköisyys älyllisestä elämästä on todella pieni, joten UFO palvojat ovat heikoilla jäillä. Oma aurinkokuntamme saattoi syntyä 4,6 miljardia vuotta sitten, kun avaruudessa leijuvan kaasun ja pölyn keskelle syntyi tiivistymä, joka aloitti fuusioitumisydinreaktioketjun. Tästä jättimäisestä kaasupallosta syntyi oma aurinkomme, kun fuusioreaktiot alkoivat. Aurinkoa kiersi tuohon aikaan pölyrenkaita ja erilaisia taivaankappaleita, jotka liittyivät gravitaatiolakien mukaisesti. Näin syntyivät planeetat. Maa syntyi todennäköisesti noin 4,7 miljardia vuotta sitten samoihin aikoihin muiden aurinkokuntamme kappaleiden kanssa. Syntyyn uskotaan vaikuttaneen läheisen tähden suuri räjähdys, jolloin suuri määrä aineita levisi ympäristöön ja alkoi tiivistyä. Maan saatua kiinteää ainetta sen pinnalle satoi meteoreja tähden räjähdyksen seurauksena. Meteorien mukana maapallolle tuli kaikenlaisia resursseja, kuten rautaa. Meteoritörmäysten loputtua maanpinta tasoittui ja aineet painuivat raskausjärjestykseen, jolloin syntyi litosfääri. Kaikkein tärkein resurssi, joka lienee komeetoista peräisin on vesi, jota on kulkeutunut maapallolle jäätyneenä komeetoiden mukana. Miltei kaikki tuntemamme eliömuodot tarvitsevat vettä elääkseen, etenkin nestemäisessä muodossa. Missä elämää voisi olla? Elämällä on erilaisia vaatimuksia. Se tarvitsee valoa ja sopivan lämpötilan. Avaruudessa on paljon planeettoja, mutta suurin osa ei täytä vaatimuksia elämälle. Eksoplaneetat ovat planeettoja, jotka kiertävät toista tähteä, kuin meidän aurinkoamme. Eksoplaneetat jaetaan kaasuplaneettoihin ja kiviplaneettoihin. Niiden joukosta on löydetty planeettoja, jotka täyttävät elämän vaatimukset. Ne ovat yleensä 10 kertaa isompia, kuin maapallomme. Niitä kutsutaan supermaapalloiksi. Ne ovat kuitenkin liian kaukana, että voisimme matkustaa niille planeetoille. Eksoplaneettoja löydetään jatkuvasti lisää. Eksoplaneetalla ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää joten eri tahojen määritelmien mukaan planeettojen määrä vaihtelee. Atte Pohjanmaan/, Riku Hökkö, Eemeli Saarinen ja Eetu сукаnen 8M 4

Stephen Hawking Stephenin vanhemmat Frank ja Isobel Hawking asuivat Lontoossa ennen Stephenin syntymää. Frank oli, niin kuin vaimonsa opiskellut Oxfordissa lääketiedettä ja trooppisia sairauksia. Stephenin opiskelu- ja sairastumisvuodet 8 tammikuuta 1942 Stephen syntyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Maalliskuussa 1959 Stephen meni stipendinhakukokeisiin, hänen tavoitteenaan oli päästä Oxfordiin opiskelemaan luonnontieteitä. Stephen kävi väittelyjä isänsä kanssa ja keskusteluja tulevista opinnoistaan. Hänen mielenkiintonsa pysyi yhä fysiikan ja matematiikan parissa. Stephen sairastui 21 vuotiaana ALS-tautiin johon normaalisti sairastutaan vasta 40-60 ikävuoden ikäisenä. ALS-taudista johtuen Stephen halvaantui lähes kokonaan, hän pystyy viestittämään puhetta hänen pyörätuoliinsa liitetyllä puhesyntetisaattorilla. Tutkimustyö Hawkingin tutkimus aloja ovat kosmologia, kvanttigravitaatio, säieteoria. Hänen tärkeimmät työnsä käyvät läpi mustien aukkojen ja termodynamiikan välisiä suhteita Hawkingin uran alkuaikoina tiedepiireissä vallitsi epäselvyys mustien aukkojen suhteen. Mustien aukkojen olemassa olo oli jo tiedossa, mutta monet tieteilijät eivät pitäneet niitä olemassa olevina. Vuonna 1971 Hawking ja Sir Roger Penrose osoittavat, että kaikkeuden on täytynyt olla jossakin vaiheessa singulariteetti. Mikäli yleinen suhteellisteoria pätee. Tällaista näkemystä tähtitieteilijät olivat vastustaneet vielä vuonna 1940-1950 eli ennen kuin varsinainen alkuräjähdysteoria oli saanut yleistä kannatusta. Myöhemmin Hawking on pyrkinyt kumoamaan oman teoriansa muun muassa kirjassaan maailmankaikkeus pähkinänkuoressa. Braanit Hawking on tutkimuksissaan ottanut kantaa myös braaneihin. Kirjassaan Hawking on omistanut braaneille oman luvun, joka tunnetaan myös nimellä p-braani on teoreettisessa fysiikassa käytetty teoria, jonka mukaan maailmankaikkeutemme olisi yhden braanin pinnalla ja braaneja voisi olla useita. Aikamatkustus Hawking on myös jonkin verran käsitellyt ja ottanut kantaa aikamatkailuun ja sen mukanaan tuomineen ongelmiin. Aihetta hän on käsitellyt sekä kirjassaan Ajan lyhyt historia, maailmankaikkeus pähkinänkuoressa, jossa hän toteaa: fyysikoista vain me muutamat höyrypäät olemme uskaltaneet näin arveluttamaan puuhaan (aikamatkustuksen käsittelyyn). Hawking on kuitenkin yksi monista aikamatkustuksen mahdollisuuteen hyvin epäilevästi suhtautuvista tukijoista. Teoksissaan Hawking ei kuitenkaan suoraan kiellä aikamatkustuksen mahdollisuutta. Lauri Pajumäki ja Eero Leivo 8a 5

Kristinuskon, islamin ja hindulaisuuden luomiskertomukset Kristinusko Kristinuskossa maailmankaikkeuden synty kerrotaan Raamatun luomiskertomuksessa. Siinä kerrotaan, että Jumala loi maailman kuuden päivän aikana. Ensimmäisenä ja toisena päivänä Jumala loi maan ja taivaan, sekä teki eron päivän ja yön välillä. Kolmantena päivänä Kaikkivaltias loi meret, käskemällä vesiä taivaan alla siirtymään yhteen paikkaan siten, että maa tuli esiin luoden kasvillisuuden. Neljäntenä päivänä Hän loi tähdet, kuun ja auringon merkeiksi osoittamaan vuosia ja päiviä. Viidentenä päivänä Luoja loi vesieläimet kukin lajinsa mukaan sekä linnut käskien niitä lisääntymään. Kuudentena luomispäivänä hän loi maaeläimet: karjaeläimet, matelijat sekä metsäeläimet. Viimeiseksi hän loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala siunasi ihmistä, määritteli ravinnon ja käski heidänkin lisääntyä. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi ja pyhitti päivän lepopäiväksi. Islam Islamin uskonnossa luomiseen on käytetty kuusi kehityskautta. Ensimmäisen kehityskauden aikana taivaat ja maat erotettiin toisistaan ennen niiden ollessa yksi ja sama asia. Toisessa kehityskaudessa taivaat olivat usvaa, eli kaasua ja plasmaa. Kolmantena kehityskautena kaikki saatettiin järjestykseen: kahdessa päivässä luotiin seitsemän taivasta ja seitsemän maata, päivä, yö, auringonvalo sekä pimeys. Kolmas kehityskausi oli maan jäähtymisen ajanjakso ja tällöin myös vuoret muodostuivat. Vesi ja kasvillisuus maailmalla sekä eläimet vedessä ja maalla syntyivät viidennellä kehityskaudella. Kuudentena kehityskautena Adam ja hänen vaimonsa asetettiin asumaan maapallolle. Hindulaisuus Hindulaisuudessa yhdessä luomiskertomuksessa Vishnu uneksi ja hänen hengityksestään syntyi lukemattomia maailmankaikkeuksia, jotka säilyivät hänen hengenvetonsa ajan. Hän siirtyy lepäilemään jokaiseen näistä maailmankaikkeuksista. Vishnun navasta versoo lootuksen kukka ja kukan päällä syntyy brahma, joka luo kaikki erilaiset olennot jokaisen sielun toiveiden mukaan. Kumminkin tässäkin uskotaan, että sielut ovat aina olleet olemassa. Maailmat ja maailmankaikkeudet tuhoutuvat tullakseen taas luoduksi uudestaan. Eli luominen ja tuho seuraavat toisiaan Vishnun sisään- ja uloshengityksen tahdissa. Tehnyt: Supattra, Iina sekä Aino 8C 6

Geenit ja DNA elämän rakennusohjeet Geenit ja DNA ovat elämän ja perinnöllisyyden kannalta tärkeitä käsitteitä. Kaikki ovat luultavasti kuulleet ainakin jossain yhteydessä niistä, mutta monelle voi silti olla epäselvää, mitä ne tarkoittavat tai miten ne eroavat toisistaan. Mitä siis tarkoittaa sana geeni tai DNA? DNA eli deoksiribonukleiinihappo (eng. deoxyribonucleic acid) on eläintai kasvisolun sisällä oleva nukleiinihappo, joka sisältää tiedon solun ja samalla koko eliön rakenteesta. Se kopioituu ja siirtyy jälkeläisille eliön lisääntyessä ja voi muuttua eli tuottaa mutaatioita kopioituessaan. DNA koostuu kahdesta toisiinsa kiinnittyneestä juosteesta, jotka ovat kiertyneet toistensa ympärille tikapuumaiseksi kaksoiskierteeksi (α-helix). Juosteet ovat kiinnittyneet toisiinsa neljän DNA:n sisältämän typpiemäksen, adeniinin (A), guaniinin (G), sytosiinin (C) ja tymiinin (T) avulla. Nämä hapot muodostavat pareja siten, että jos toisella puolella on adeniini, toisella puolella on aina tymiini ja päinvastoin. Myös guaniini ja sytosiini muodostavat aina pareja. Geeni on DNA-jakso, joka sisältää tiedon esimerkiksi tietyn proteiinin tai RNA:n rakenteesta. Koska solut ovat erilaisia ja toimivat eri tarkoituksissa, ne tarvitsevat eri osan DNA:n sisältämästä tiedosta. Saadakseen tarvitsemansa tiedon solu lukee tarvitsemansa geenin ja alkaa tuottaa esim. proteiineja sen ohjeiden mukaan. DNA:n typpiemästen järjestys määrää, että mitä informaatiota geeni sisältää. Geeneillä on merkittävä asema elämän ja evoluution kannalta, sillä perimän muutokset ja periytyminen mahdollistavat lajien kehityksen ja sopeutumisen uusiin olosuhteisiin. Niiden avulla voidaan myös selvittää elämän historiaa ja saada uutta tietoa eläinten alkuperästä. Lisäksi ne vaikuttavat kaikkeen, mitä olet nyt. Ulkonäköösi, luonteeseesi, terveyteesi, elinikääsi kaikkeen tähän vaikuttaa se sama noin kahden metrin pätkä DNA:ta, joka sinulla on sisällä jokaisessa solussasi. DNA:n kaksoiskierre ja typpiemästen koostumus Senna Luntama 8M 7

DNA ja geenit tutkimuksissa Jokaisessa ihmisen solussa on 46 kromosomia, joissa ihmisen kaikki geenit, joita on yhteensä noin 25 000. Geeni on tietyn pituinen osa DNA:ta. Vaikka kaikissa soluissa on kaikki geenit, ne toimivat eri soluissa. Ihminen on perinyt puolet kromosomeistaan äidiltään ja puolet isältään. Se tarkoittaa sitä, että hän on perinyt 25 % geeneistään jokaiselta isovanhemmaltaan ja niin edelleen. Ne määrittävät ihmisen älykkyyden, taiteellisuuden, henkiset ominaisuudet ja vaikka korvalehden muodon, eli niiden avulla ihminen rakentuu. Ihmisen ominaisuuksiin vaikuttavat kuitenkin geenien lisäksi myös suuresti ympäristötekijät. okaisella ihmisellä, identtisiä kaksosia lukuun ottamatta, on yksilöllinen DNA. Sitä tutkimalla voidaan saada selville esimerkiksi veriryhmä, perinnöllisiä sairauksia tai niihin sairastumisen riskiä. Sillä on merkittävä rooli myös rikostutkimuksessa: Rikospaikalta löytyneestä veritahrasta tai hiuksesta pystytään usein eristämään DNA, jonka avulla voidaan saada selville epäilty. DNA:sta saadaan myös selville myös ihmisen biologiset vanhemmat. Silloin tutkimus keskittyy kromosomeihin tai soluihin. Esimerkiksi pojan Y- kromosomi on usein identtinen hänen isänsä kanssa. Äidin puolta selvitettäessä tutkitaan solun mitokondrion mtdna:ta, joka periytyy lähes samanlaisena kummankin sukupuolen jälkeläiselle. Tulos ei ole kuitenkaan yhtä varma kuin isyyttä selvittävä testi. Autosomaalisen DNA testin avulla tutkitaan ihmisen etnistä taustaa. Se periytyy kaikilta esivanhemmilta, joten sen avulla voidaan määrittää, onko kyseinen henkilö esimerkiksi viikinkien sukua tai afrikkalaista sukua. Tälläkin hetkellä DNA:lla on suuri merkitys tieteellisissä tutkimuksissa. On saatu esimerkiksi viitteitä siitä, että rikollisilla on usein samanlainen perimä. On varmaa, että DNA:lla on vielä paljon annettavaa meille tulevaisuudessa. Sitä pitää vain oppia tulkitsemaan oikein Näin voitaisiin saada tietoon esimerkiksi alkuihmisen väri. Tuuli Tanni 8M 8

Geenivirheet ja mutaatio Geenivirhe on muutos tai virhe perimäaineksessa eli DNA:ssa tai joskus RNA:ssa. Tämä satunnainen muutos geenejä koodaavalla alueella on mutaatio. Mutaatio voi olla yksinkertainen pistemutaatio, kuten yhden emäsparin vaihdos, poistuminen tai lisääminen. Suurin osa mutaatioista ei haittaa eliön eloonjäämismahdollisuutta tai sopivuutta elinympäristöön eli ovat neutraaleja. Mutaatiosta, jotka eivät ole neutraaleja, suurin osa on vahingollisia tai haitallisia eliölle. Todennäköisyys hyödylliseen mutaatioon eliössä on pieni. Jotta hyödyllinen mutaatio voisi periytyä jälkeläisille, sen täytyy tapahtua siittiön tai munasolun. sukusolulinjassa. Solun jakautumisen kautta jatkuvat mutaatiot aiheuttavat muun muassa syöpää. Sukusolulinjassa mutaatio tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin, joten hyödyllisten mutaatioiden todennäköisyys periytyä ja muodostaa jopa oman lajinsa on mitätön. Mutaatiota esiintyy mutageenien vaikutuksesta. Mutageenejä on esimerkiksi radioaktiivinen säteily, kemialliset yhdisteet sekä ympäristön myrkyt ja virukset. Mutaatiota esiintyy myös spontaanisti, eli ilman mitään ulkopuolista selvää syytä, kuten DNA:n kopiointivirheenä. Jotkut viruksetkin aiheuttavat mutaatiota. Vaikka mutaatio on tavallaan virhe, on olemassa tarkoituksellisia mutaatioita. Solussa tarkoituksellista mutaatiota tapahtuu vastaaineiden tuotannossa. Mutaatiot saattavat johtaa myös solun virheelliseen toimintaan tai kuolemaan. Nykyään, kun ihminen tuntee jo hieman paremmin mutaatiota, ihmiset ovat pystyneet vaikuttamaan mutaatioon. Esimerkiksi jalostus on yksi ihmisen saavutuksista. Muuntelemalla perinnöllisyyttä sekä vaikuttamalla valintaan ja risteytyksiin, ihmiset ovat pystyneet jalostamaan haluttuja ominaisuuksia omaavia viljelykasveja ja koirarotuja. Ihmisen tietämys mutaatiosta on kuitenkin vielä melko vähäistä, joten vauhtia kannattaa hidastaa. Ihminen ei tiedä, mitä vaikutuksia tekemillään mutaatioilla voi tulevaisuudessa olla. Merkityksettömältä tuntunut ominaisuus voi aiheuttaa myöhemmin suuria vahinkoja. Mutaatio on luonnonvalinnan muotona yksi evoluution monista mekanismeista. Muita luonnonvalinnan muotoja ovat muun muassa seksuaalivalinta, migraatio ja geneettinen ajautuminen. Mutaatio on evoluution välttämätön prosessi. Mutaatiot vaikuttavat evoluutioon yleensä vain hyödyllisessä mielessä. Huonot mutaatiot heikentävät eliön selviytymismahdollisuuksia ja nämä yksilöt kuolevat pois. Mutaatio voi muokata eliötä paremmin ympäristöönsä sopeutuvaksi. Tällaiset hyvät mutaatiot puolestaan menestyvät parhaiten ja saavat myös enemmän jälkeläisiä kuin heikommin sopeutuvat. Näin menestyneimmistä yksilöistä tulee lopulta populaation vallitseva tyyppi. Saana Lonka 8m 9

Kambrikauden Merielämä Kambrikausi oli noin 600 miljoonaa vuotta sitten. Silloin elämä oli keskittynyt mereen eikä maalla ollut vielä eläimiä tai kasveja. Meressä eli suuri määrä erilaisia selkärangattomia elämänmuotoja. Kaikki tärkeimmät ryhmät olivat silloin jo olemassa kuten muinaiset meduusat, sienieläimet, korallit, erilaiset madot, äyriäiset ja lonkerojalkaiset. Erilaiset kotilot kertovat sen että nilviäiset olivat kehittyneet jo pitkälle. Kasvien kehitys ei ollut niin suuri kuin selkärankaisten mutta erilaisia leviä oli kumminkin paljon. Tätä kambrikauden nopeaa eliöiden kehitystä kutsutaan ''kambrikauden räjähdykseksi''. Kambrikauden voi jakaa kolmeen pääjaksoon jotka ovat yläkambri noin 450-500 milj vuotta sitten, keskikambri noin 500-515 milj vuotta sitten ja alakambri noin 515-550 milj vuotta sitten. Kambrikausi päättyi pienehköön joukkotuhoon. Tämän kauden ylivoimaisesti suurin laji oli Trilobiitit. Nämä nilviäiset edustivat noin 60% kambrikauden eläimistöstä. Niillä oli kova jaokkeinen kuori, joka suojasi niiden ruumista jalkoja ja kiduksia. Niiden koko vaihteli millimetristä puoleen metriin. Puolimetrinen trilobiitti ei välttämättä kuulosta suurelta mutta siihen aikaan se oli suuri. Trilobiitit olivat luultavasti huonoja uimareita sillä niiden kuori painoi paljon. Siksi niiden ajatellaan olevan liikkuneen pitkin merenpohjaa. Ne luultavasti saivat erilaisia elämän muotoja jota ne pohjasta tonkivat. Tämän takia niitä myös kutsutaan ''meren tonkijoiksi''. Trilobiiteillä oli hyvät olot kambrikaudella koska olosuhteet olivat todella hyvät, ruokaa oli paljon ja pedot puuttuivat lähes kokonaan. 10

Muinaiset kalat Ensimmäiset selkärankaiset ilmestyivät maailmaan ordovikikaudella noin 500 miljoonaa vuotta sitten. Fossiilit ovat todistaneet, että ensimmäisiä kaloja suojasi pään ja lähes koko ruumiin suojaava panssari. Tämä kehitys on huomattavissa vaikkapa silloin, kun tarkastelee ordovikikauden panssarikalaa, jota suojaa kyseinen panssari. Kalat pystyivät liikkumaan koska niiden pyrstö tuli ulos panssarista mahdollistaen vähäiset evien liikkeet. Panssarikalan lisäksi ordovikikauden muita mereneläviä olivat esimerkiksi meriskorpioni, joka ei ollut myrkyllinen toisin kuin sen nykyinen serkku. Myös trilobiitteja kuhisi ordovikikauden merissä. Devonikauden alussa 395 vuotta sitten kaloille kehittyivät liikkuvat leuat, mikä oli huikea kehitys erityisesti petokaloille. On todistettu, että devonikaudella tapahtui kahden eri lajin kilpailua ekologisessa lokerossa ja ensimmäiset petokalat ilmaantuivat. Devonikausi tunnetaan myös kalojen aikakautena. Muinaisia kalalajeja olivat: panssarikalat, fossiiliset piikkikalat ja leuattomat alkukalat. Kivihiilikaudella 345 miljoonaa vuotta sitten tulivat ensimmäiset hait esim. megalodon (joka oli sen ajan merten mahtavin kala) ja rauskut. Trias- ja liitukaudella kalojen evoluutio meni eteenpäin ja ensimmäiset luuhauet ilmaantuivat. Tiesitkö että? Tertiäärikauden ajanjaksolla 65-2,6 miljoonaa vuotta sitten merissä eli suuri merten saalistajakala, Carcharodon megalogon, joka kuului samaan lahkoon kuin valkohai, eli sillihaikaloihin. Megalodon oli pisimmillään jopa 30-metrinen ja painoi noin 25-35 tuhatta kiloa ja sen tukiranka oli muodostunut rustosta. Erityisen vaaralliseksi Carcharodon megalodonin tekivät sen koko ja hampaiden koko, koska ne olivat pisimmillään noin 17 senttimetriä! Tässä kuvia Megalodonista: Erik Lehti ja Paavo Mård 8B 11

Kivihiilikausi Kivihiilikausi eli hiilikausi (359 299 miljoona vuotta sitten) oli geologinen kausi devonikauden ja permikauden välissä. Kaudelle tyypillisiä olivat monilajiset, suuret kortemetsät, jättiläismäiset sammakot sekä valtavat sudenkorennot ja kaksimetriset tuhatjalkaiset. Kivihiili syntyi myöhemmällä kivihiilikaudella kortemetsien jouduttua meren alle ja vajottua meren pohjaan sedimenttikerrostumien alle. Kausi jaetaan vanhempaan Missisippi-kauteen (359 323 miljoonaa vuotta sitten) ja nuorempaan Pennsylvania-kauteen (323 286 miljoonaa vuotta sitten), ja nämä edelleen yhteensä seitsemään vaiheeseen. Ilmasto lainen. On arvioitu että ilmasto oli kaksi kertaa lämpimämpi ja kosteampi kuin nykyään. Happea ja hiilidioksidia oli runsaasti, happea jopa 35 %. Korkean hiilidioksidipituisuuden ansiosta elämä siirtyi maalle ja kasvu kiihtyi. Tämä ilmasto vallitsi maapallolla jopa 200 miljoonaa vuotta. Kauden lopussa ilmasto viileni ja kuivui, jonka syystä moni laji kuoli sukupuuttoon Kasvillisuus Kivihiilikaudella saniaiset kukoistivat ja kasvillisuus oli hyvin rehevää, lämpimän ja kostean ilmaston ansiosta. Muita kasveja olivat kortteet ja liekokasvit. Puusto koostui mm. sinettipuista ja suomupuista, suomupuu saattoi kasvaa vaikka 35 metriä korkeaksi. Myös sanikkaiset puut pystyivät kasvamaan 50 metriä korkeaksi. Kivihiilikaudella syntyivät suuret kivihiilikerrostumat maahan hautautuneiden kasvien jätteistä Eläimistö pituisia jättiläisskorpioneja. Megarachne hämähäkki oli n. 30 cm pituinen. Ilmakehän suuren happipitoisuuden arvellaan mahdollistaneen jättikokoisten hyönteisten kehittymisen. Kivihiilikauden valtiaita olivat kauden alussa ilmaantuneet nykyisiä salamantereita muistuttaneet ensimmäiset maaselkäjänteiset sammakkoeläimet. Myöhemmin kivihiilikaudella kehittyivät ensimmäiset matelijat, mm. anapsidi Hylonomus. Se oli n. 310 miljoona vuotta sitten. Tämä pieni lisko lienee ollut metsän pohjalla elävä hyönteissyöjä. Kauden lopussa 300 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikasta eli pitkähäntäinen, neljällä jalalla kulkeva matala Petrolacosaurus, joka taas oli varhainen diapsidi. Fossiilistossa on myös runsaasti rustokaloja ja luukaloja. Kivihiilikauden alussa ja keskivaiheilla vallitsi kostea ja lämmin ilmasto, ja se oli ympäri vuoden saman- Puuvartisten kasvien muodostamissa metsissä eli mm. sammakkoeläimiä ja jättimäisiä hyönteisiä. Lentävät hyönteiset kehittyivät kivihiilikaudella. Kivihiilikaudella ilmestyivät mm. torakoiden edeltäjät. Tunnetuimpia kivihiilikauden hyönteisiä ovat jättiläissudenkorennot, joiden siipien kärkiväli saattoi olla 66 cm. Oli myös n. 2 metrisiä tuhatjalkaisia ja metrin Tekijät: Tero, Topias, Joonas, ja Leevi 12

PANSSARISAMMAKO (lat. Stagocephali) Suurin osa löydetyistä fossilisoituneista sammakkoeläimistä kuuluu panssarisammakojen lohkoon. Panssarisammakko eli hiilikautena (kutsutaan myös kivihiilikaudeksi, 359 299 miljoonaa vuotta sitten) jolloin kasvillisuus oli rehevää, johtuen kosteasta ja lämpimästä ilmastosta. Pansarisammakko on suurin sammakkolaji, ne olivat jopa 1,5 metriä pitkiä. Hiilikaudella eläneiden sammakkoeläimien oli myös päästävä välillä veteen, vaikka ne etsivät ravintonsa maalta. Niiden rinnalla kehittyivät alkuliskot, joiden ei tarvinnut käydä vedessä. Kalloluiden samankaltaisuuksien ja vähälukuisuuden vuoksi tutkijat epäilevät matosammakon olevan panssarisammakon surkastunut jälkeläinen. Sammakkoeläimet olivat ensimmäisiä maalla olleita eläimiä, sillä hiilikaudella suurinosa eläimistä elivät vedessä. Hiilikaudella oli monia eri sammakkolajeja esim. pyrstösammakko ja sammakko (varsinaisen ensimmäisen sammakkon latinankielinen nimi on protobatrachus) Tekijät: Teemu Riekkinen, Max Syrjälä, Aarne Leppäkoski 8C 13

Hirmuliskot Hirmuliskojen aika Dinosaurukset eli hirmuliskot elivät lähes 150- miljoonan vuoden ajan, kunnes hävisivät nopeasti historian mystillisimpiin kuuluneessa sukupuutossa. Ensimmäiset dinosaurukset elivät triaskaudella n. 200-250 miljoonaa vuotta sitten, mutta varsinainen dinosaurusten kausi oli 200-65 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon liitukauden lopulla n. 65.5 miljoonaa vuotta sitten. Tämän syynä pidetään Jukatanin niemimaan kohdalle törmännyttä asteroidia, josta seurasi maailmanlaajuisia metsäpaloja, kylmän sään jakso, auringon säteilyn estyttyä, jonka jälkeen maapallolla vallitsi lämpökausi. Hirmoliskojen lahkot Dinosaurukset jaetaan kahteen pääryhmään lantioluiden perusteella. Liskolantioisten hirmuliskojen lajeilla lantion kaksi alinta luuta olivat selvästi erisuuntaisia. Tätä lahkoa kutsutaan saurischia-lahkoksi. Toisen lahkon eli lintulantioisten dinosaurusten kaksi alinta luuta olivat lähekkäin ja samansuuntaiset. Tätä lahkoa kutsutaan ornithischia-lahkoksi Dinosaurusten ravinto Hirmuliskoista useat olivat rauhallisia kasvissyöjiä, jotka söivät lehtiä puiden latvoista. Jotkut dinosaurukset söivät lihaa, jossa leukojen ja hampaiden muoto ja järjestys auttoivat. Osa dinosauruksista oli sekaravinnon käyttäjiä eli söivät sekä lihaa että kasveja. Ne dinosaurukset, jotka eivät olleet kasvissyöjiä, söivät myös hyönteisiä dinosaurusten ja lintujen lihan lisäksi. Kaikki lihaa syövät dinosaurukset luokitellaan petoliskojen ryhmään theropoda, joka tarkoittaa petojalkaista. Kaikki lintulantioiset dinosaurukset olivat kasvissyöjiä. Kasvisyöjien ravintoon kuuluivat männynkävyt, puiden lehdet sekä männyn neulaset. Dinosaurusten pesät ja munat Dinosaurusten munat olivat kovakuorisia, kuten nykyisten matelijoiden ja lintujen munat. Linnun poikasten tavoin myös dinosaurusten poikaset vaistomaisesti jäivät pesään riippumatta siitä mitä heidän emolleen oli tapahtunut. Monien pesien löytyminen lähekkäin viittaa siihen, että jotkut dinosaurukset pesivät yhdyskuntina. Useat emot laskivat munansa ympyrään samaan pesään, jossa saattoi olla 30 munaa Tiesitkö? - Joidenkin sauropodien kaula oli 10 kertaa niin pitkä kuin kirahvilla. - Tyrannosauruksen purenta oli voimakkaampi kuin minkään muun koskaan eläneen lajin. - Stegosauruksella oli pähkinän kokoiset aivot, mikä on antanut aiheen pitää hirmuliskoja hitaina ja typerinä. Mount Kirkpatrickin fossiilit osoittavat, että Etelämantereella eli dinosauruksia. Tekijät: Roni, Joona & Juuso 14

Dinosauruksia on erikokoisia Dinosaurus-lajeja oli ainakin 1000. Selväähän on myös se että niiden koot vaihtelivat hyvin paljon. Yksi pienimmistä oli microraptor, joka painoi n 1 kg ja yksi suurimmista oli 80-100 tonnia painava argentinosaurus. Ensimmäiset dinosaurukset olivat pieniä, vain lemmikkikissan kokoisia. Suurin löydettty fossiili on ultrasauruksen eturaaja(kuva). Suurimmasta eläneestä dinosauruksesta on kiistelty. Jotkut väittävät että ultrasaurus olisi suurin koskaan elänyt dinosaurus, mutta osa pitää argentinosaurusta suurimpana, koska sen luita on löydetty enemmän ja se on keskimäärin suurempi kuin ultrasaurus. Ultrasauruksen eturaaja(kuva) on n. 3 kertaa keskiverron miehen pituinen. Argentinosaurus oli 35 m pitkä ja painoi jopa 100 tonnia. Varsinainen jätti on amphicoelias fragillimus. Arvion mukaan se painoi 130-150 tonnia ja oli noin 52-60 m pitkä. Pieniä dinosauruksia oli alkuaikoina enemmän ja myöhemmin tulivat suuremmat hirmuliskot. Yksi pienimmistä tunnetuista dinosauruksista oli compsognathus, joka oli vain hieman kanaa suurempi. Se oli vain 60-70 cm pitkä ja painoi n. 3 kg. Heterodontosaurus(kuva) oli n. 20 cm korkea kasvinsyöjä. Suurin petodinosaurus oli Giganotosaurus (kuva) joka kasvoi jopa 14 metriseksi ja painoi n 8 tonnia. Plesiosaurus oli vedessä uiskenteleva hirmulisko joka kasvoi jopa 15 metriä pitkäksi. Tekijät: MarianneDaria 15

Megalodon Megalodon oli esihistoriallinen hailaji. Suurimmat niistä kasvoivat jopa 30 metrisiksi ja painoivat arviolta 25 35 tonnia. Niiden elinalueeseen kuului trooppiset meret tertiäärikauden loppupuolella. Vanhimmat löydetyt fossiilit ovat 18 miljoonaa vuotta vanhoja ja tuoreimmat ovat 1,5 miljoonan vuoden takaa. Ne söivät sen ajan kookkaita kaloja ja valaita. Megalodeneista on löydetty vain fossiilinoituneita hampaita, koska niiden tukiranka koostui nykyisen hain tapaan rustosta eikä luista. Suurimmat hampaat ovat yli 17 senttimetrin. Sen leuan kooksi on oletettu olevan 10-kertainen nykyisen Valkohain leukaan verrattuna. Leo Mµller, Tomi Lehto 16

Tyrannosaurus Rex Tyrannosaurus rex oli Tyrannosaurus-suvusta suurin laji ja yksi suurimmista lihansyöjä dinosauruksista. Tyrannosaurus rex oli kahdella raajalla liikkuva hirmulisko, joka eli myöhäisliitukaudella 67-65 miljoonaa vuotta sitten. Tyrannosaurus rex kuoli sukupuuttoon liitukauden joukkosukupuutossa, joka koitui lintuja lukuunottamatta kaikkien silloisten dinosaurusten kohtaloksi. Tyrannosaurus rex merkitsee tyranniliskojen kuningasta. Viihdeteollisuus on tehnyt tyrannosaurus rexin erääksi tunnetuimmista dinosauruksista Jurassic Parkin jokaisissa elokuvissa hyvin muistettu eläin. T-rex on ollut suosittu lasten ohjelmissa, kirjoissa ja leluissa. Tyrannosaurus ei pysty koskemaan käsiään. Tuntomerkit Tyrannosaurus rex liikkui voimakkailla takaraajoillaan. Kaksikyntiset eturaajat ovat pienet. Pää on raskas ja sitä tasapainottaa pitkä häntä. Täydellisin ja suurin tyrannosaurus rexin fossiileista on Chicagossa näytteillä oleva Sue. Nimestään huolimatta sen sukupuolta ei ole todettu vielä. Sillä oli hyvin lyhyet kädet ja suuret hampaat. T-rexin Fossiilit T-rexin fossiileja on löydetty Amerikasta: Montanasta Texasista Utahista yms.. Ensimmäinen löyty tehtiin vuonna 1892 paleontologi kun Edward Drinker Cope löysi myöhäisen liitukauden kerrostumista fossiloituneen selkärangan, ja antoi löydölle nimeksi manospndylus gigas. Fossiileita on paljon löydetty maailmasta vaikka ne ovat harvinaisia. Tyrannosaurus Rex viihteessä Tyrannosaurus rex on tunnetuin dinosaurus ja myös suosituin, se on ollut Roland 17

Lentoliskojen ja liskolintujen eroavaisuudet Mitä eroa on liskolinnulla ja lentoliskolla? Lentolisko Lentoliskot olivat myöhäistriaskaudella eläneitä, lentäviä matelijoita. Lentoliskot eivät siis olleet lintuja eivätkä dinosauruksia. Ne olivat ensimmäisiä lentäviä selkärankaisia ja niiden siivet muistuttivat lepakoiden siipiä. Ne olivat suuret - joidenkin siipienväli oli jopa 12 metriä. Niillä oli myös pieni, lyhyt häntä. Lentoliskot olivat hyviä lentäjiä ja ne hankkivat ravintonsa saalistamalla kaloja. Ne eivät kuitenkaan voineet nousta lentoon maasta, vaan niiden piti heittäytyä oksalta tai kallionreunalta ilmaan. Lentoliskoja on monta erilajia. Lentoliskojen oletetaan kuolleen sukupuuttoon noin. 65 miljoonaa vuotta sitten. Liskolinnut elivät Jura- ja Liitukausilla. Ne todennäköisesti kehittyivät hirmuliskoista. Liskolinnuilla oli linnun ja matelijan piirteitä. Liskolinnulla oli höyhenpeite, pitkä pyrstö, rivi teräviä hampaita ja raatelukynnet. Tunnetuin liskolintu on Archaeopteryx. Se oli harakan kokoinen ja painoi noin kilon verran. Liskolinnut kykenivät lentämään vain lyhyitä aikoja kerrallaan, koska niillä ei ollut lentolihaksia tukevaa rintalastaa. Tekijät: Hamdi ja Heidi Liskolintu 18

KUULUISIA DINOSAURUSTEN LÖYTÖPAIKKOJA Dinosaurusten jäänteet, kivettymät ja jäljet ovat tunnetuimpia fossiileja. Niitä on löydetty ympäri maailmaa. Dinosaurusten jäljistä voi päätellä esim. ovatko ne liikkuneet laumoissa. Fossiileja saattaa löytää odottamattomistakin paikoista, jopa omalta takapihaltaan. Ensimmäisiä dinosaurusten luita löysi vuonna 1820 englantilainen tohtori Gideon Mantell vaimonsa kanssa. Hän päätteli löytyneiden hampaiden kuuluneen jollekin jättiläismäiselle matelijalle, jonka hän nimesi Iguanodoniksi. Pian Brittein saarilta tehtiin muita samantapaisia löytöjä. Vuonna 1841 näitä suuria matelijoita alettiin kutsua dinosauruksiksi. Kun tieto oli levinnyt, alkoi suuri liskojahti ympäri maailmaa. Eniten dinosaurusten fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja sieltä erityisesti Mongoliasta, sekä Euroopasta. Niitä on löydetty paljon myös Australiasta, Alaskasta ja Antarktikselta. Yksi kuuluisimpia löytöpaikkoja on Dinosaur Provincial Park Kanadassa. Sieltä on löydetty yli 150 dinosauruksen luurankoa. Ensimmäinen dinosauruksen muna, Hypselosauruksen muna, löydettiin Ranskasta vuonna 1869. Yksiä viimeisimpiä dinosauruslöytöjä tehtiin 2013 Saudi-Arabiasta sekä Alaskasta, josta löytyi tuhansia jalanjälkiä. Alaskasta löytyneistä jäljistä tunnistettiin suurin osa, mutta muutamia ei. Emmi, Aino ja Anni 19

Elävät fossiilit Erilaisten eliöiden ja kasvien kivettyneitä jäännöksiä eli fossiileja on löydetty kaikkiaan lähes 100 miljoonaa. Elävä fossiili tarkoittaa eliölajia, joka on säilynyt alkuajoista nykyhetkeen lähes muuttumattomana. Eläviä fossiileja tavataan luonnossa niin elävinä kuin fossiileinakin. Nykyisistä nisäkäslajeista noin 80 % tunnetaan myös fossiileina. Lähes täysin esihistoriallisen ajan kaltaisia eliölajeja ovat mm. krokotiilieläimet, hait, kilpikonnat, erilaiset hyönteiset, kuten sudenkorennot ja torakat, siilit, meritähdet ja simpukat. Tässä esimerkkejä muutamista nykyisistä eliölajeista, joista on löytynyt jopa satoja miljoonia vuosia vanhoja fossiileja. Krokotiilit Krokotiilieläinten kaltaisia eläimiä on ollut olemassa jo keskiajan triaskaudelta lähtien, eli noin 225 miljoonaa vuotta sitten. Lintujen ohella ne ovat dinosaurusten lähimpiä sukulaisia. Varhaisimmat krokotiilien fossiilit ovat peräisin aikaiselta jurakaudelta. Nämä varhaiset krokotiilit elivätkin maalla eivätkä vedessä. Lisäksi niillä oli nykyistä pidemmät jalat. Isokokoinen ja komea urosmammutti etsii sielunkumppania! Etsin sydämet sulattavaa kaunista mammuttineitoa, joka pitäisi yhdessäolosta ja toisi arkeen iloa. Ulkonäöltä toivoisin sinun olevan viehättävä, mieluiten sinisilmäinen ja paksuturkkinen. Pidän lapsista, joten perheenlisäys olisi mukavaa jossain elämänvaiheessa. Liikunnallisuus olisi plussaa, sillä itse olen erittäin urheilullinen. Jos tunnistit itsesi, ota rohkeasti minuun yhteyttä sähköpostitse: mamu@mammuttimail.fi 20