Kanin hoito-opas Copyright Jonna Majava Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljittäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty.
Kaikessa hoidossa on hyvä muistaa, että ongelmia on parempi yrittää ehkäistä kuin hoitaa. Tämä on paitsi parempi ratkaisu eläimen hyvinvoinnin kannalta, se tulee myös halvemmaksi ja helpommaksi. Jos eläintä vain hoitaa niin, että tarjoaa sille parhaat mahdolliset ruuat, tilat jne. on sen pitäminen yleensä helpompaa ja monilta ongelmilta ja eläinlääkäri käynneiltä vältytään jo pelkästään oikeanlaisella ruokavaliolla. Kanin Ruokinta Jokaisen eläimen perushoitoon kuuluu sen ruokinta. Emme voi vaikuttaa lemmikkiemme geeneihin, joten oikeanlainen ruokavalio on paras tapa vaikuttaa siihen kuinka terve lemmikkimme on. Pelkän mitä kani syö? kysymyksen lisäksi olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää miten kanin ruuansulatus toimii ja miksi heinä on niin tärkeä osa kanin ruokavaliota. Kun ymmärrämme paremmin kanin suoliston toimintaa, osaamme myös ruokkia sitä paremmin ja tarvittaessa muuttaa ruokavaliota oikeaan suuntaan. Kanin ruuansulatus on kehittynyt hyödyntämään suuria määriä kuitupitoista ravintoa. Kanin suolistossa elää bakteereja ja pieneliöitä, jotka hajottavat kuituja ja muodostavat vitamiineja. Toisin sanoen suoliston bakteerit syövät kuituja ja kani saa tarvitsemiaan ravintoaineita bakteerien hajottamista kasvismateriaalista. Kania syöttäessämme syötämme siis oikeastaan sen suoliston bakteereja. Kuten muutkin kasvissyöjät, kani ei kestä paastoa, sillä suoliston bakteerit alkavat vähentyä nopeasti, jos ne eivät saa ravintoa. Tämän takia on tärkeää, että kanilla on aina hyvälaatuista heinää saatavilla. Koska suoliston bakteerit ja pieneliöt käyttävät nimenomaan kuituja ravinnokseen, tulee kanin ruokavalion riittävästä kuitupitoisuudesta huolehtia. Jos kanille antaa vain esim. siemenseosta, on siinä hyvin vähän kuitua bakteereille. Kuitupitoisuuden vähäisyys näkyy yleensä kanin ulosteen laadussa ja lopulta koko kanin kunnossa. Ruuansulatukselle tärkeät pieneliöt kiertävät kanin ruuansulatuskanavasta sen papanoihin. Kani syökin tarkoituksella ns. yöpapanoita, joissa on runsaasti tärkeitä ravinto-aineita ja pieneliöitä. Papanoiden syönti tapahtuu usein aikaisin aamulla, joten kaikki omistajat eivät sitä edes huomaa. Tämä pieneliöiden kierrättäminen on välttämätöntä kanin ruuansulatuksen toiminnalle. Runsas kuitupitoisuus ja bakteerien tasaiset elinolosuhteet pitävät siis kanin suoliston toiminnassa. Muutokset voivat aiheuttaa haitallisten bakteerien lisääntymistä, jonka seurauksena voi olla ripuli. Ripulin syitä voivat olla: Ruokinnan äkillinen muutos Huonolaatuinen heinä Tuoreravinnon liian korkea määrä Hiilihydraattien liian korkea määrä (esim. liikaa siemeniä) Multainen tai kylmä ruoka Pilaantunut ruoka Epähygieeniset olot Huonolaatuinen vesi Stressi Antibioottihoito
Ripuloivan kanin hoidossa on tärkeää selvittää ripulin aiheuttaja, jotta kani pääsee paranemaan ja ennen kaikkea siksi, ettei vastaavaa tapahtuisi uudestaan. Usein ripuloivalle kanille syötetään ainoastaan kuivaa heinää ja kanin parannuttua normaaliin ruokavalioon palataan vähitellen. Jos ripuli on johtunut vääränlaisesta ruokinnasta, on tärkeää, että ruokintatapoja muutetaan pysyvästi kanille sopivammiksi. Ripuloiva kani menettää runsaasti nestettä. Tämä heikentää pientä eläintä nopeasti. On siis tärkeää varmistaa, että kani saa riittävästi nestettä. Mikäli ripuli jatkuu pitkään tai kani lakkaa syömästä, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Kani voi kärsiä myös ummetuksesta, minkä syynä on yleensä liian vähäinen kuitumäärä, mutta liiallinen valkuaisaineiden ja hiilihydraattien määrä. Tämän takia on tärkeää, ettei kani syö pelkästään esim. pellettejä, vaan myös riittävästi kuivaa hyvälaatuista heinää. Kanin ummetus voi johtua myös suolistoon joutuneista karvoista tai jostakin vieraasta materiaalista. Ummetukseen altistavat myös lihavuus ja riittämätön liikunta. Kanin ummetuksen oireita ovat normaalia pienemmät ja kuivemmat papanat, jotka usein loppuvat vähitellen kokonaan. Kanilla on usein myös huono ruokahalu ja se saattaa lopettaa syömisen kokonaan. Pahimmillaan seurauksena on suolitukos, joka johtaa nopeasti kuolemaan. Pilvi Lassilan kirjoittamassa Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito: ohjeita omistajille, on hyviä ohjeita ummetuksen ja ripulin kotihoitoon, sekä näiden ehkäisyyn. Tässä lainaus yhdestä helpoimmasta ummetuksen kotihoitokonsteista: Tuoreen ananaksen ja ananasmehun antaminen voi auttaa ummetuksen laukaisemisessa. Niiden sisältämä bromeliinientsyymi pehmittää suolistossa olevaa massaa. Tölkissä olevassa ananasmehussa tätä entsyymiä ei ole jäljellä, mutta erilaisen valmistustavan johdosta säilykepurkissa oleva ananas ja sen mehu (2 ml/kg 2-4 kertaa päivässä) ovat käyttökelpoisia, koska niistä entsyymi ei ole tuhoutunut. Myös papaijan sisältämällä papaiinientsyymillä uskotaan olevan vastaavaa vaikutusta. Kanille sopivat esimerkiksi luontaistuotekaupoista saatavat papaijapuristeet, joita annetaan liuotettuina (1-2 tablettia / kg / päivä) muutaman päivän ajan. Parafiiniöljyä voidaan käyttää liukastamaan suolen pintaa ja edistämään suolessa olevan massan kulkemista. Parafiiniöljy voi kuitenkin jopa estää suolistossa olevan massan pehmenemisen ja hajoamisen, joten sitä on käytettävä vain tapauskohtaisesti eläinlääkärin ohjeiden mukaan ja osana muuta hoitoa. Parafiiniöljyä ei pidä käyttää jatkuvasti, sillä se estää rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisen. Heinä on siis kanin tärkein ruoka, eikä sitä voi korvata millään muulla. Muiden rehujen tarkoitus on täydentää kanin ruokavaliota. Koska heinä on niin oleellinen osa kani ruokintaa, kannattaa heinän ravitsemukselliseen laatuun myös kiinnittää huomiota. Kanille ei kannata syöttää huonolaatuista heinää, sillä siinä ei ole juurikaan mitään, mitä kani voisi hyödyntää. Huonolaatuinen heinä vaikuttaa näin suuresti kanin terveydentilaan. Hyvälaatuisen heinän tunnistaa sen rakenteesta: kasvien varret ja lehdet ovat säilyneet. Heinän tulee myös olla kuivaa, varmista aina ettei heinä ole päässyt homehtumaan. Kanien hampaiden kannalta heinän kannattaa myös olla kovaa, eikä pehmeää syysheinää.
Myös kanin muiden ruokien valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Vaikka kani periaatteessa pärjää pelkällä heinällä, on pelkkä heinä varsinkin nuorille kaneille liian köyhää ravintoa. Heinän lisäksi kanille kannattaakin valita huolella jokin pelletti. Kiinnitä valinnassa huomiota pelletin kuitupitoisuuteen ja valmistusaineisiin. Omille kaneilleni on toiminut hyvin pelletti, jossa kuitua on noin 20 %, tämän tason kuitupitoisuuteen kannattaa tähdätä. Tämä on hyvin kuitupitoinen pelletti. Kysy tarvittaessa neuvoa kasvattajalta tai lemmikkieläinliikkeestä, jotta löydät omalle kanillesi sopivan pelletin. Pelletin annostelu on joskus vaikeaa, mutta yleinen ohje on, että 0,5-1,5 dl pellettejä päivässä riittää. Omalle kanille sopivan pelletti määrän löytää vain kokeilemalla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka kanin vatsa vaikuttaisi aluksi kestävän suurenkin pelletti määrän, tulee kanin syödä myös runsaasti heinää joka päivä. Pellettejä ei siis missään nimessä kannata antaa liikaa. Jos haluaa varmistaa, että kani syö tarpeeksi myös heinää, voi kanille pitää esim. kerran viikossa ns. heinäpäivän, jolloin sille ei anna mitään muuta kuin heinää. Kanille on myös hyvä antaa puunoksia, jotka kuluttavat hyvin hampaita. Tuoreruokaa on myös hyvä antaa kanille, mutta tätäkään ei pidä antaa liikaa. Kova porkkana tarjoaa haastetta hampaille, mutta kanille voi antaa hyvin vaihtelevasti muitakin tuoreruokia. Suosittuja ovat esim. persilja, kaikenlaiset salaatit, sitruunamelissa, omena, banaani, tomaatti, päärynä, herneet, kurkku ja ulkoa kerätyt voikukanlehdet, apila ja ruoho. Anna varsinkin uusia tuoreruokia aina varovasti ja mieluiten huoneenlämpöisinä. Liian kylmät ruuat (ja liian suuri määrä) saattavat aiheuttaa kanille ripulia. Kaalia ei kannata antaa lainkaan, sillä se saattaa aiheuttaa liiallisen kaasun kertymisen suolistoon. Jos kani on ollut kesän ulkona tai saanut tuoreita kasveja ulkoa, on sille hyvää antaa matokuuri syksyllä. Apteekista saatavat koiran matolääkkeet käyvät myös kanille, kysy apteekkarilta oikeaa annostelua. Kanin virtsa ja juominen Virtsan ulkonäkö saattaa vaihdella huomattavasti normaalista keltaisesta jopa punaiseen. Syynä voivat olla esimerkiksi erilaiset ruoat. Esimerkiksi voikukka aiheuttaa usein yhdelle omista kaneistani oranssia, lähes punaista virtsaa. Tummempi virtsa on siis aivan normaalia kanille ja värimuutoksia saattaa esiintyä myös ilman ruokinnan muutoksia. Kani myös poistaa liiallisen kalsiumin elimistöstään erittämällä sen virtsaan. Kalsium saostuu helposti ja tästä syystä kanin virtsa saattaa olla hyvinkin sameaa. Virtsan ulkonäkö saattaa siis vaihdella huomattavasti. Jos kuitenkin havaitset virtsassa verta, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Yhdellä hoitamistani kaneista pitkään jatkunut tumma, jopa ruskea ja hyvin haiseva virtsa oli merkkinä munuaisviasta. Munuaisvikaan kuuluu kuitenkin muitakin oireita, kuten runsas juominen (ja virtsaaminen), apaattisuus ja laihtuminen. Kanilla tulee aina olla raikasta vettä saatavilla. Usein on parasta pitää vettä kaneille tarkoitetussa juomapullossa, jottei vesi pääse likaantumaan. Vesi suositellaan tarjoamaan huoneen lämpöisenä, sillä liian kylmä tai kuuma vesi saattaa häiritä kanin herkkää suolistoa ja aiheuttaa ripulia. Juomavesi on hyvä vaihtaa päivittäin.
On hyvin yksilöllistä kuinka paljon kani juo päivässä. Paljon vettä sisältävä tuoreruoka vähentää veden tarvetta, eikä kani välttämättä juo tällöin kovinkaan paljoa. Vaikka kani joisikin vähän päivässä, on sillä silti hyvä olla iso vesipullo. Jos kanille tuleekin tarve saada tavallista enemmän vettä, on sitä oltava hyvin saatavilla. Kääpiörodut saattavat pärjätä hieman pienemmällä vesipullolla (n. 300 ml), mutta usein suositeltavin koko juomapullolle on 600 ml. Kanin juomista on hyvä tarkkailla ja parhaiten tämä onnistuu juuri vaihtamalla vesi päivittäin ja täyttämällä juomapullo aina aivan täyteen. Kanin tavallista runsas juominen saattaa viitata diabetekseen tai munuaisten vajaatoimintaan. Jos kanisi vaikuttaa juovan huomattavasti tavallista enemmän, tarkista ensin ettei vesipullo vuoda. Jos kanisi todella on juonut kaiken, mieti myös mahdollisia syitä, esimerkiksi tavallista vähemmän tuoreruokaa tai hyvin lämmin ilma. Jos syytä ei löydy, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Hampaat Kuten jyrsijöillä, kanien hampaat kasvavat koko sen eliniän. Kovassa käytössä olevat hampaat kuitenkin normaalisti kuluvat myös hyvää tahtia, joten täysin terveen kanin hampaat eivät vaadi toimenpiteitä, ainoastaan seurantaa. Jos kanin purenta on jollakin tapaa normaalista poikkeava, esimerkiksi alapurenta, eivät hampaat kulu normaalisti ja ne kasvavat ylipitkiksi. Tämä aiheuttaa paljon ongelmia kanille. Ensimmäisinä oireina omistaja usein huomaa kanin syömättömyyden. Kani voi lakata syömästä lähes kokonaan tai vain jotakin tiettyä, esim. porkkanaa, jota se on aiemmin syönyt normaalisti. Muita oireita, jotka saattavat esiintyä hammasongelmien yhteydessä ovat kuolaaminen, silmäja/tai sierainvuoto sekä hampaiden narskuttelu. Hammasongelmiin tulee aina puuttua nopeasti, sillä tila saattaa olla kanille todella kivulias ja syömisongelmat haittaavat kanin normaalia suoliston toimintaa, joka taas johtaa uusiin ongelmiin. Hoitamatta jätetty hammasongelmainen kani on surullinen näky. Olen kerran pitänyt tällaista kania sylissä sen viimeisenä päivänä, kun se oli viety omistajalta lopetettavaksi. Kanin hampaat olivat kasvaneet kitalakeen kiinni, etuhampaisiin oli tarttunut karvoja ja kani oli apaattinen, se tuskin liikkui enää lainkaan itse. Tämä ikävä tosielämän esimerkki on oiva varoitus siitä mihin hammasongelmat pahimmillaan johtavat. Kyse on eläimen hoitamatta jättämisestä, eli eläinsuojelurikoksesta. Jokainen pystyy tarkistamaan etuhampaat itse nostamalla kanin huulia ylös. Ylähampaiden tulisi olla hieman edempänä kuin alahampaiden. Hampaat on hyvä tarkistaa vähintään esimerkiksi aina kynsienleikkuun yhteydessä. Jotkut hammasviat ovat kaneilla synnynnäisiä, eli hampaat ovat kasvaneet jo pienenä vinoon. Tämän takia tulevan omistajan on aina tarkastettava kanin hampaat ennen sen ostamista. Kanin hampaat voivat myös vaurioitua myöhemmin esim. onnettomuudessa. Liikaa kasvaneita hampaita tulee lyhentää mahdollisimman nopeasti, jottei ongelma pahene. Etuhampaita voi lyhentää itse, mutta takahampaiden hoitoon tarvitaan aina eläinlääkärin apua, sillä kanin suuhun ei pysty kunnolla näkemään ilman kanin rauhoittamista ja asianmukaisia välineitä. Eläinlääkärien mukaan etuhampaiden ongelmat viittaavat usein siihen, että myös takahampaissa on ongelmia. Tämä pitää varmasti erityisesti paikkansa silloin, kun vika on synnynnäinen. Tällöin ongelman hoitaminen on
entistä vaikeampaa ja myös kalliimpaa. Jos hammasongelma on paha jo hyvin nuorella kanilla, on syytä miettiä kannattaako kania rasittaa jatkuvilla hoidoilla, sillä sen tila ei ikinä helpotu, päinvastoin. Kun yksi tällainen kani päätettiin lopettaa, sanoi eläinlääkäri siitä sopivasti: vaikea, mutta viisas päätös. Yksi omista eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoimistani kaneista tuli minulle noin kahden vuoden iässä. Sen hampaat olivat silloin kunnossa, eikä sillä kuntonsa puolesta näyttänyt olevan ikinä mitään ongelmia hampaiden kanssa. Kyseinen kanilauma oli huostaan otettu oloista, joissa omistaja tuskin olisi hammasongelmia hoitanut, kun ei perushoitokaan ollut kunnossa. Kun kani oli ollut meillä yli puolivuotta, alkoi se lopettaa joidenkin asioiden syömisen. Hampaita katsomalla selvisi, että toinen etualahampaista oli kasvanut pidemmäksi kuin toinen. Purenta ei siis enää ollut kunnossa. Syytä purennan muuttumiselle ei koskaan selvinnyt. Kanin hampaita trimmattiin noin kolmen viikon välein, eikä ongelma haitannut sen elämää muuten lainkaan. Se oli kaikin puolin muuten hyvin terve vielä parisen vuotta, kunnes se jouduttiin lopettamaan kasvaimien takia. Vaikka siis synnynnäiset ja varsinkin takahampaita koskevat ongelmat ovat todella vakavia ja aiheuttavat omistajalle päänvaivaa kuinka pitkään (jos ollenkaan) niitä on järkevä hoitaa, saattavat pienet ongelmat ovat hyvin hoidettavissa, eivätkä ne heikennä eläimen elämänlaatua merkittävästi. Kanin hammasongelmista on usein syytä puhua eläinlääkärin kanssa ja näin kysyä kokeneemman mielipiteitä. Valitettavasti tässä kohtaa joudun hieman varoittelemaan, sillä ei ole aivan sama kenelle eläinlääkärille kanin vie. Olen kuullut tapauksista, joissa kanille on tehty turhia toimenpiteitä, kun oikeaa ongelmaa ei ole tajuttu. Valitettavasti myös aikaisemmin kertomassani esimerkissä, jossa kanin hampaat olivat kasvaneet kitalakeen kiinni, oli eläinlääkärillä osuutta asiaan. Kyseisellä kanilla oli jo luovutusiässä tasapurenta. Omistaja oli suosituksia noudattaen vienyt kanin eläinlääkärille katsottavaksi, joka oli todennut, ettei hampaissa ollut mitään vikaa. Kani lopetettiin ehkäpä vain muutaman kuukauden päästä. Koska kanin hampaat ovat sen terveyden kannalta erityisen tärkeässä asemassa, on niistä pidettävä myös erityisen hyvää huolta. Vaikka kanilla olisikin terve purenta, on sen silti saatava laadukasta ja sille sopivaa ravintoa, jotta hampaat kuluisivat tasaisesti. Esimerkiksi pajun ja omenapuun oksat ovat oikein hyvää ajanvietettä kanille ja auttavat hampaiden kulutuksessa. Kovan heinän sanotaan myös olevan ainoa, joka kuluttaa takahampaita kunnolla. Tästäkin syystä on tärkeää pitää kanilla aina kunnollista heinää ja jopa pitää välillä, esimerkiksi kerran viikossa sellaisia päiviä, jolloin kanille ei anneta muuta kuin heinää. Näin varmistetaan, että kani varmasti syö heinää tarpeeksi. On myös tärkeää, että heinä on kovaa, eikä pehmeää syysheinää. Ero on selkeä ja voit tarvittaessa varmistaa asian sieltä, mistä heinän kanille hankit. Käyttäytymien ja käsittely Kaneja on luonteeltaan monenlaisia. Ne ovat parhaimmillaan kuin pieniä koiria, jotka ovat uteliaita ja vilkkaita, mutta joukkoon mahtuu myös arempia yksilöitä. Pienestä asti ihmiseen ja käsittelyyn tottuneet kanit ovat yleensä helpompia käsitellä, eivätkä ne stressaa tai pelästy asioita yhtä helposti. Kyseessä on hyvin aktiivinen eläin, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja virikkeitä pysyäkseen terveenä. Liikunnan puute voi johtaa monenlaisiin ongelmiin, joista
yleisimpiä ovat lihominen ja suolisto-ongelmat. Kanin tuleekin saada olla vapaana mahdollisimman paljon ja mikäli kanin täytyy toisinaan olla häkissä, tulee häkin olla tarpeeksi suuri. Kanit käyttävät myös hampaitaan ahkerasti, joten sähköjohdot on syytä pitää poissa kanin hampaiden ulottuvilta. Myös huonekalut saattavat olla vaarassa, varsinkin jos kanilla ei ole tarpeeksi muita virikkeitä. Hyvin seurallisena eläimenä kani viihtyy usein parhaiten lajitoverinsa seurassa. Urokset tappelevat kuitenkin usein keskenään, samoin kuin naaraat, joten paras vaihtoehto on leikkauttaa uros ja ottaa sen kaveriksi naaras. Jos päätyy hankkimaan vain yhden kanin, on sille pidettävä paljon seuraa. Monilla on se käsitys, että pienestä asti yhdessä olleet naaraat tulevat keskenään toimeen, mutta tämäkin riippuu paljon kanien luonteesta. Kasvaessaan aikuisiksi naaraiden luonteet tulevat paremmin esiin, eivätkä ne välttämättä enää lainkaan siedä toista naarasta alueellaan. On syytä pitää mielessä, että mikäli päätyy hankkimaan kaksi naaraspoikasta, saattaa ne myöhemmin joutua erottamaan. Kaikki kanit, vaikka niitä kuinka olisi pienenä käsitelty, eivät kuitenkaan viihdy sylissä. Oikeastaan hyvin harva kani haluaa tulla syliin, vaikka kesyimmät yksilöt rentoutuvatkin oikean ihmisen sylissä ja saattavat jopa nukahtaa siihen. Oikeat otteet kanin käsittelyssä ovat tärkeitä. Eläimet aistivat herkästi, jos ihminen on arka käsittelijä. Luonteikkaammat kanit, kuten esimerkiksi hermeliinit, saattavat purra tai muuten vain yrittää säikyttää ihmistä välttääkseen syliin joutumisen. Jos olet kokematon kanin käsittelijä, pidä sitä sylissä aina niin, että istut lattialla, jottei kani putoa korkealta. Jos kani pyristelee voimakkaasti pakoon, päästä siitä irti ja yritä myöhemmin uudestaan kun kani on rauhoittunut. Kanilla on voimakkaat takajalat, joilla se potkii päästäkseen pois. Jos kania pidetään kiinni vain sen yläruumiista sen potkiessa, on todellisena vaarana, että lanneranka vaurioituu. Selkärangat vauriot ovat aina vakavia ja johtavat pahimmillaan halvaantumiseen. Tästä syystä en voi korostaa tarpeeksi miten tärkeää on aina tukea kanin takaraajoja. Kania ei saa ikinä päästää tilanteeseen, jossa se potkii takajaloillaan ilmaa ilman minkäänlaista tukea. Kania nostetaan niin, että sekä etujalkoja että takapäätä tuetaan hyvin. Kokeneemmalla käsittelijällä on varmemmat otteet ja hän osaa usein pitää kanista kiinni rauhallisella, mutta tukevalla otteella. Kanit, joita ei ole pienenä totutettu tarpeeksi ihmisiin ja uusiin kokemuksiin, kokevat herkemmin stressiä ja pelkoa kuin vapaana ihmisten keskellä kasvaneet kanit. Äkillinen stressi ja/tai pelästyminen voi jopa aiheuttaa kanille sydämen pysähdyksen, eikä parhaimmat luonteenkaan omaava kani aivan kaikkea kestä. Pelästynyt tai sairas eläin voi muutenkin käyttäytyä arvaamattomasti, joten on tärkeää, ettei kaneja säikytellä. Niillä on myös oltava jokin tuttu turvapaikka (koppi), jonne ne voivat mennä piiloon ja odottaa rauhassa tilanteen rauhoittumista. Sylissä olevaa kania kannattaa yrittää rauhoittaa silittävällä sen otsaa tai vaikka peittämällä koko pään. Kanit kokevat olevansa turvallisemmassa paikassa, kun niiden pää on piilossa. Näin kanit eivät myöskään näe mitään mitä ympärillä tapahtuu, joka saattaisi säikyttää niitä vain enemmän. Kanin kynnet tulee leikata tarpeeksi usein, jotteivät ne kasva liian pitkiksi ja aiheuta ongelmia esimerkiksi liikkumisessa. Kanin kynnen katketessaan itsestään se voi myös olla kanille tarpeettoman kivuliasta. Ongelmat on helppo välttää leikkaamalla kynnet tasaisin väliajoin. On hyvin yksilöllistä kuinka nopeasti kynnet kasvavat ja se
kuinka kani kynsiään kuluttaa vaikuttaa myös asiaan. Aluksi on hyvä tarkistaa kynnet vaikka viikon tai kahden välein ja vähitellen oppii mikä on hyvä väli oman kanin kynsien leikkaamiselle. Vaaleissa kynsissä verisuonet näkyvät selkeästi. Leikkaa kynnet niin, että suonen jälkeen jää vielä hieman valkoista, eli ikään kuin ranskalainen manikyyri kanin kynsille. Helpointa kynsien leikkaaminen on silloin, jos toinen pitää kania tukevasti sylissä ja toinen leikkaa. Mikäli et ole ikinä leikannut kanin kynsiä, voi pyytää esimerkiksi kasvattajaa näyttämään miten se tehdään. Monissa lemmikkieläin liikkeissä leikataan myös kanin kynsiä, joten niistäkin saa tarvittaessa apua. Varsinkin pitkäkarvaisia kaneja on harjattava riittävän usein, jottei turkki takkuunnu. Takut voivat pahimmillaan aiheuttaa tulehduksen sen alla olevaan ihoon ja tilanne vain pahenee, ellei sitä hoideta. Myös lyhytkarvaisia kaneja kannattaa hieman harjata vähintään karvanlähtöaikaan, jotta pahimmat irtokarvat saadaan kanin turkista pois. Karvat voivat nimittäin kanin puhdistaessa itseään nuolemalla ajautua suolistoon ja aiheuttaa siellä ongelmia. Kanilla on leuan alla rauhaset, joilla se merkitsee reviiriään hieromalla leukaansa huonekaluihin, pesäkoppiin jne. Myös nivusalueella on rauhaset, jotka erittävät ruskeaa voimakastuoksuista eritettä. Nämä rauhaset kannattaa myös tarkistaa kynsien leikkuun yhteydessä ja joskus ne voi olla syytä puhdistaa. Mikäli ei tiedä missä nämä rauhaset sijaitsevat, ne kannattaa katsoa yhdessä kasvattajan tai muun kania myyvän tahon kanssa. Niitä ei välttämättä osaa itse etsiä runsaan karvapeitteen alta. Kanin tilat Eläinsuojelulaki sallii kanien pitämisen yllättävän ahtaissakin tiloissa, mutta monet suosittelevat yhdelle kanille vähintään 120cm pitkää häkkiä ja kahdelle mielellään suurempaa. Mikäli kanilla on suuri aitaus, oma huone tai muuta vastaavaa tilaa, jossa se saa jatkuvasti olla, riittää metrin mittainen häkki kanin suojaksi, paikaksi vesipullolle, heinälle jne. Kanin häkin pohjan on ehdottomasti oltava umpinainen, sillä verkkopohja aiheuttaa helposti haavoja ja muita ongelmia tassuille. Mikäli kani saa kulkea asunnossa suhteellisen vapaasti, kannattaa sähköjohdot, huonekasvit ja kaikki esineet, joihin ei haluta kanin hampaan jälkiä, suojata tai pitää muuten kanin ulottumattomissa. Kanilla on aina oltava jonkinlainen pesäkoppi. Kani on saaliseläin, joka tarvitsee suojaisan paikan mennäkseen piiloon mahdollisia uhkia. Oma suojapaikka vähentää stressiä yllättävissä tilanteissa. Kani on siisti eläin, joka usein oppii tekemään tarpeensa tiettyyn paikkaan. Kanille kannattaakin varata erillinen vessalaatikko. Kuivikkeeksi vessalaatikon ja/tai häkin pohjalle sopii esimerkiksi kutterinpuru, hake tai puu/paperipohjainen pelletti. Kuivikkeiden tulee olla kosteutta imeviä, mahdollisimman pölyttömiä ja myrkyttömiä. Sanomalehdet ovat huonoja painomusteen takia. Kovasti pölyävät kuivikkeet saattavat aiheuttaa ongelmia, kuten aivastelua ja silmien vuotamista niin omistajalle kuin kanillekin. Jotkut käyttävät vessalaatikoissa myös kissanhiekkaa, mutta tällöin kannattaa valita paakkuuntumaton hiekka, sillä jos hiekkaa joutuu kanin suolistoon, voi paakkuuntuva hiekka aiheuttaa pahoja ongelmia. Kanilla voi olla käytössään useampi vessalaatikko. Ne on hyvä siivota päivittäin.
Häkin paikkaan kannattaa myös panostaa. Paikka ei saa olla liian kylmä eikä liian kuuma, eli ei patterin vieressä tai suorassa auringonpaisteessa, eikä myöskään sellaisessa paikassa, jossa on vetoa. Paikan on hyvä olla myös tarpeeksi rauhallinen, jotta kanilla on mahdollisuus levätä rauhassa ilman jatkuvaa hälinää ympärillä. Mikäli kania haluaa kesällä pitää ulkohäkissä, on sen sijainnissa otettava huomioon samanlaisia asioita. Kanilla pitää olla riittävästi suojaa sateelta, tuulelta ja myös auringonpaisteelta. Lähteet: Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito: ohjeita omistajille, Pilvi Lassila 2001