KIRJALLINEN KYSYMYS 216/2002 vp Maaseudun matkailuyritysten investointirahoitus Eduskunnan puhemiehelle Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki ja sen tulkinta TE-keskuksissa asettavat maaseudun matkailuyritykset eriarvoiseen asemaan EMOTR-rahoitteisissa (EU:n rakennerahastorahoitus) yhteistyöhankkeissa edellisestä EU-ohjelmakaudesta poiketen ja uhkaa tavoitteiden toteutumista Pohjois-Suomessa. Esimerkiksi Kuusamon maaseutumatkailualueen kehittämishankkeeseen kuuluu 81 toimijaa viidestä eri kunnasta: Kuusamo, Posio, Salla, Suomussalmi ja Taivalkoski eli kolmen eri maakunnan alueelta. Hankkeen päätavoitteena on säilyttää olemassa olevat työpaikat ja luoda 15 uutta työpaikkaa vuosien 2001 2003 aikana. 70 mukana olevan yrityksen todellisen yhteistyön aikaansaaminen on hankkeen tärkein toimintatapa. Yrityksillä on n. 1 600 000 euron investointivalmiudet heti hankkeen alkuvaiheessa. Laaja verkostohanke on perua edellisellä ohjelmakaudella toteutetuista vastaavista EMOTRhankkeista, joissa mukana olleet maaseudulla toimivat yritykset pääsivät maaseutuosaston tukirahoituksen piiriin. Tämä seikka motivoi yrityksiä osallistumaan laajempaan hankekokonaisuuteen ja suunnittelemaan uusia investointeja sekä loi pohjan keskinäisen yhteistyön tiivistämiselle. Nyt koko laajan matkailuhankealueen perusta on vaarassa romuttua, ja jo aiemmissa hankkeissa tehdyt panostukset valuvat hukkaan. TE-keskusten yritysosastoilta rahoitusta haettaessa maaseudun pienet monialayritykset joutuvat omaksutun keskitetyn matkailustrategian vuoksi rahoituksen ulkopuolelle ja kilpailemaan suurten uuden teknologian yritysten kanssa. Toiseksi yritystukisäännösten vuoksi menetetään maaseudun tärkeimmät kehittämisresurssit ihmiset ja heidän tekemänsä työ sekä oma raaka-ainepohja, joita molempia voidaan hyödyntää maaseutuosaston rahoitusehtojen mukaan. Ministeriön tulisikin ohjeistaa TE-keskuksia siten, että EMOTR-rahoitteisissa hankkeissa mukana olevat maaseudulla toimivat pienet matkailuyritykset hyväksytään ns. maatilatalouskytkennäisiksi yrityksiksi, jolloin niiden investointeihin voitaisiin myöntää EU- ja kansallista rahoitusta. Toisaalta ministeriön tulisi laajentaa toimintaryhmien (esimerkiksi Myötäle ry ja Jomma ry) rahoituspohjaa vastaamaan Leader-rahoitteisten ryhmien rahoituskehystä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko maa- ja metsätalousministeriö tiedostanut, että pienet maaseudulla toimivat matkailuyritykset ovat ns. väliinputoajia investointirahoituksen osalta nykyisen EU-rahoituksen ohjeistuksen perusteella ja aikooko ministeriö muuttaa tulkintoja ja ohjeistuksia siten, että ko. pienyritykset Versio 2.0
saavat EMOTR-rahoitusta investointeihin jatkossakin? Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2002 Antti Rantakangas /kesk Timo E. Korva /kesk Pauli Saapunki /kesk 2
Ministerin vastaus KK 216/2002 vp Antti Rantakangas /kesk ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Antti Rantakankaan /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 216/2002 vp: Onko maa- ja metsätalousministeriö tiedostanut, että pienet maaseudulla toimivat matkailuyritykset ovat ns.väliinputoajia investointirahoituksen osalta nykyisen EU-rahoituksen ohjeistuksen perusteella ja aikooko ministeriö muuttaa tulkintoja ja ohjeistuksia siten, että ko. pienyritykset saavat EMOTR-rahoitusta investointeihin jatkossakin? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: EU-ohjelmien EMOTR:n varoihin perustuva maaseudun pienyritysten investointirahoitus tapahtuu maaseutuelinkeinojen rahoituslain nojalla. Maaseutuelinkeinojen rahoituslain mukaisten rahoitustukien piirissä ovat alkutuotannon yhteydessä harjoitettava muu yritystoiminta, esimerkiksi matkailu (ns. maatilakytkentäiset yritykset) ja em. maatilakytkentäisten yritysten kanssa samassa tuotantoketjussa (alihankinta- tai muussa sopimussuhteessa) toimivat muut maaseudun pienyritykset (ns. ketjuyritykset). Muut maaseudulla toimivat pienyritykset saavat investointitukensa yritystukilain kautta eli ovat TE-keskusten yritysosastojen asiakkaita. Kysymyksessä esitetyn kaltainen maaseudulla toimivien pienten yritysten jääminen investointi- ja kehittämisrahoituksessa ns. väliinputoajiksi saattaa olla mahdollista, vaikka se ei maaseutuelinkeinojen kehittymisen kannalta ole toivottavaa. Työnjako yritystukilain mukaisen pienyritysrahoituksen ja maaseutuelinkeinojen rahoituslain mukaisen rahoituksen välillä on säädetty kyseisissä laeissa. EU-ohjelmat on laadittu tältä osin noudattamaan kansallista lainsäädäntöä. Kysymyksessä esitettyä ongelmaa ei siten voida poistaa maa- ja metsätalousministeriön ohjeita tai tulkintoja muuttamalla, koska edellä mainituissa laeissa säädetyn työnjaon mukaan muut maaseudun pienyritykset on sovittu rahoitettaviksi yritystukilain mukaan eli TE-keskusten yritysosastojen kautta. Jos muut kuin maatilakytkentäiset pienyritykset jäävät rahoitustuen ulkopuolelle, syynä on, kuten kysymyksessä esitetyssä esimerkissä on kerrottu, TE-keskusten yritysosastojen tulkinta ja ohjeistus. EMOTR:n säädökset eivät estä myös muiden kuin maatilakytkentäisten pienyritysten investointien tukemista EMOTR:n varoin. Maaseutuelinkeinojen rahoituslain säädökset ovat tältä osin vain kansallista lainsäädäntöä. Yritystukien harmonisoinnista vastaa kuitenkin kauppa- ja teollisuusministeriö. Maa- ja metsätalousministeriö on omalta osaltaan valmis toimimaan niin, että myös muut kuin maatilakytkentäiset maaseudun pienyritykset voisivat soveltuvin osin tulla EMOTR-rahoituksen ja siten TE-keskusten maaseutuosastojen kautta myönnettävien yritystukien piiriin. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2002 Maa- ja metsätalousministeri Raimo Tammilehto 4
Ministerns svar KK 216/2002 vp Antti Rantakangas /kesk ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Antti Rantakangas /cent m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 216/2002 rd: Känner jord- och skogsbruksministeriet till att små turismföretag på landsbygden missgynnas i fråga om investeringsfinansiering enligt de nuvarande anvisningarna om EU-finansieringen och ämnar ministeriet ändra tolkningarna och anvisningarna så att de aktuella småföretagen även i fortsättningen får EUGFJ-finansiering för investeringar? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Den investeringsfinansiering för småföretag på landsbygden som baserar sig på EUGFJ-finansiering enligt EU-programmen genomförs med stöd av lagen om finansiering av landsbygdsnäringar. Annan företagsverksamhet i samband med primärproduktionen, t.ex. turism (s.k. företag med anknytning till gårdsbruk) och andra småföretag på landsbygden (s.k. kedjeföretag) verksamma inom samma produktionskedja (i underleverantörs- eller annat avtalsförhållande) tillsammans med ovan nämnda företag med anknytning till gårdsbruk omfattas av finansieringsstöd enligt lagen om finansiering av landsbygdsnäringar. Övriga småföretag på landsbygden får investeringsstöd via lagen om företagsstöd, vilket innebär att de är kunder hos företagsavdelningarna vid TE-centralerna. Det är tänkbart att små företag på landsbygden missgynnas inom investerings- och utvecklingsfinansieringen såsom framförs i spörsmålet trots att detta inte är önskvärt med tanke på utvecklingen av landsbygdsnäringarna. Arbetsfördelningen mellan finansiering av småföretag enligt lagen om företagsstöd och finansiering enligt lagen om finansiering av landsbygdsnäringar anges i lagarna i fråga. Till denna del har EU-programmen uppgjorts för att följa den nationella lagstiftningen. Det problem som framförs i spörsmålet kan således inte avhjälpas genom att jord- och skogsbruksministeriets anvisningar eller tolkningar ändras, därför att enligt den arbetsfördelning som anges i ovan nämnda lagar har det överenskommits att övriga småföretag på landsbygden skall finansieras enligt lagen om företagsstöd, dvs. via företagsavdelningarna vid TEcentralerna. Om andra än småföretag med anknytning till gårdsbruk faller utanför finansieringsstödet, står orsaken, såsom nämns i de exempel som framförs i spörsmålet, att finna i den tolkning och de anvisningar som kommer från företagsavdelningarna vid TE-centralerna. Rättsakterna om EUGFJ hindrar inte att investeringar för andra än småföretag med anknytning till gårdsbruk stöds med EUGFJ-medel. Till denna del är bestämmelserna i lagen om finansiering av landsbygdsnäringar enbart nationell lagstiftning. Handels- och industriministeriet svarar dock för harmoniseringen av företagsstöden. Jord- och skogsbruksministeriet är för sin del berett att agera så att också andra småföretag på landsbygden än småföretag med anknytning till gårdsbruk i tillämpliga delar kan börja omfattas av EUGFJ-finansiering och därmed företagsstöd som beviljas via landsbygdsavdelningarna vid TE-centralerna. 5
Ministerns svar Helsingfors den 3 april 2002 Jord- och skogsbruksminister Raimo Tammilehto 6