94 5. Matalan ja tiiviin asuntoalueen arviointi- ja suunnittelukriteerit ( suunnittelutekijäkortit ) Esitutkimuksen aikana käännettiin tanskalaista esikuvaa (tæt-lav) noudattavan tiivis ja matala käsiteparin osat päinvastaiseen järjestykseen eli matala ja tiivis yhdistelmäksi. Tämä johtui siitä, että haluttiin korostaa mataluuden ensisijaisuutta tiiviiseen nähden. Matala viittaa inhimillisen mittakaavan mukaiseen viihtyisään asumistapaan, joka on ensisijainen tavoite ja tiiviys taas taloudellisista ja ekologisista reunaehdoista johtuvaan toissijaiseen tavoitteeseen (joka on itse asiassa eräs keino maan, energian ja muiden luonnonvarojen säästämiseksi ja hyvään ympäristöön pääsemiseksi). Siis päämäärä ennen keinoja. Eräänlaisena synteesinä arviointiraadin työstä esitetään seuraavassa kokoonpantu arviointi- ja suunnittelutekijöitä koskeva kriteerien ja muiden huomioon otettavien tekijöiden kortisto. Korttien tehtävänä on samalla toimia eräänlaisena alkumuotona suunnitelmien tekijöille ja arvioijille tarkoitetusta muistilistasta. Kortiston tehtävänä on helpottaa valintojen arviointityötä tuomalla esiin valintojen vaikutuksia ja keskinäisiä kytkentöjä. Jos esimerkiksi ongelmana on kuinka monta kerrosta rivitaloon voi suunnitella tai millaisia vaatimuksia pihaan kohdistuu eri kokoisilla tonteilla tai eri muotoisilla tonteilla tai miten autopaikkatarve voidaan tyydyttää, niin korteista löytyy esimerkkejä ja muuta viitetietoa jo aiemmin tehdyistä ratkaisuista. Suunnittelutekijäkortit on esitetty seuraavassa järjestyksessä: Mataluus Tiiveys/Rakennustehokkuus Kerrosluku Talotyyppi Ihmisläheisyys Talokoko Piha Katu Asuntokoot Hallinta- ja toteutusmuoto Kaupunki Paikan henki
95 Mataluus (ks. myös kohdat Kerrosluku, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Ihmisläheisyys) mataluus on alueen rakentamistapaa yleisesti luonnehtiva käsite, joka voidaan liittää mitattavasti esimerkiksi talojen harjan tai räystäiden korkeuteen maanpinnasta tai kerroslukuun talojen harjan tulee olla ympäristön puiden latvojen alapuolella, mikä käytännössä tarkoittaa yleensä alle 10 metrin korkeutta korkeakasvuisen puuston alueella talotkin voivat siten olla korkeampia (esim. 3- kerroksisia) tullakseen mielletyksi mataliksi ja puuttomilla alueilla jo 2-kerroksiset talot saatetaan mieltää liian korkeiksi harjakaton avulla voidaan muuten korkeata rakennusta visuaalisesti mataloittaa ja vaikutusta voidaan lisätä pidentämällä räystäitä, jolloin talon katto ikäänkuin laskeutuu lähemmäksi maantasossa kulkevaa ihmistä matalaksi rakennukseksi mieltäminen edellyttänee useimpien asukkaiden mielestä melko välitöntä maayhteyttä itse asunnosta eli maanläheisyyttä, mikä käytännössä tarkoittaa asunnon sisäänkäyntiä suoraan (ilman sisäporrashuonetta) maantasosta mataluuskriteerit merkitsevät yleensä sitä, että talossa voi olla enintään 3 maanpäällistä kerrosta, jotta myös ylimmästä kerroksesta syntyy riitävän läheiseksi koettu maayhteys useampikerroksissa asunnossa tällä kriteerillä ei ole merkitystä, koska asunnon alemmista kerroksista maayhteys on jo olemassa mikäli asuntoja on kaksi päällekkäin ja ylemmän asunnon sisäänkäyntiä ei esim. rinnemaaston tapauksessa voida järjestää talon toiselta puolelta, on riittävän maayhteyden saavuttamiseksi sisäänkäynti järjestettävä esim. ulkoportaan (ja/tai luhtikäytävän) kautta, mutta enintään yhden kerroksen verran
96 mikäli läheinen maayhteys on olennainen osa mataluuden mielikuvan syntymisessä, niin sitä voidaan lisätä piha-alueen käyttömahdollisuuksilla asukkaiden omaehtoisiin tarpeisiin pihoilla voidaan järjestää puutarha- tai kotitarveviljelymahdollisuuksia ja usein pienikin maatilkku riittää pihamaan käytössä on yksilöllisiä eroja: toiset haluavat ikioman pihan, toisille tärkeä on yhteispiha, jossa esim. puutarhaa voidaan hoitaa vaikkapa talkoilla, osalle asukkaista riittää läheinen yhteys maahan, oma parveke tai osuus luhtikäytävästä (joista pihaa ja sen elämää voidaan seurata) pihatyöt ja toistuva liikkuminen asuin- ja pihatilojen välillä aiheuttavat ylimääräisiä tilatarpeita eli seurauksia asuntosuunnitteluun on järjestettävä tilat esim. puutarhatyökaluille ja saappaille
97 Tiiveys/ Rakennustehokkuus (ks. myös kohdat Kerrosluku, Mataluus, Ihmisläheisyys) tiiveys on toisaalta fysikaalisesti mitattava rakennustekninen suure (esim. ikkunan tai höyrynsulkukalvon tiiveys) tai aineen olomuotoon liittyvä käsite (höyryn tiivistyminen nesteeksi tai kiinteäksi aineeksi) ja toisaalta näitä vastaava arkikielen käsite, jolla viitataan johonkin kokonaisuuteen kuuluvien osien keskinäiseen suhteelliseen etäisyyteen toisistaan (esim. tiivis omakotialue, jolloin talot ovat lähellä toisiaan) tiiviin synonyyminä voidaan usein käyttää tiheyttä (esim. fysiikassa aineen tiheys, maantieteessä asukastiheys/väentiheys) tai tehokkuutta (rakentamisessa rakennnustehokkuus/ alue-, kortteli- tai tonttitehokkuus) tiiviin vastakohta on harva tai väljä tiiveys on myös kokemuksellinen käsite, jolloin rakennetun alueen tiiveyttä voidaan arvioida psykologisin tai sosiologisin menetelmin sama alue voidaan kokea sekä tiiviiksi että harvaksi henkilöstä, tilanteesta tai kulttuuritaustasta riippuen rakennetun alueen tiiveyden yleisimmin käytetty mittari on rakennustehokkuus, joka voidaan ilmaista kolmella aluetasolla: tonttitehokkuus e t korttelitehokkuus e k aluetehokkuus e a
98 e t > e k > e a, mutta suuri tontti- tai korttelitehokkuus ei välttämättä johda korkeaan aluetehokkuuteen, koska korttelien ja asuntoalueiden reunoilla voi olla runsaasti tehottomassa käytössä olevia joutomaita, jotka syövät korkean tontti- tai korttelitehokkuuden aluetasolla alueen sisäisten katujen ym. kulkuväylien määrä sekä autopaikkojen sijoittelu (hajautus/keskitys) vaikuttavat myös aluetehokkuuteen tiiviin karkeana alarajana voidaan pitää aluetehokkuuden arvoa e a = 0,2-0,3, jolloin vastaava korttelitehokkuus on e k = 0,3-0,4 ja tonttitehokkuus e t = 0,4-0,5 asukastiheytenä mitaten tiiviin asuntoalueen alarajana voidaan pitää 50-75 asukasta/ha (5 000 7 500 as/km 2 ), joka vastaa asumisväljyydellä 30 as-m 2 /as (= n. 40 k-m 2 /as) aluetehokkuutta e a = 0,2-0,3 tiiviin kaupunkipientalon tulee erottua perinteisestä kerrostalomaisuudesta; tämä koskee myös pienkerrostaloja (hyvinä esimerkkeinä esim. Helsingin Käpylä ja Köökarinkuja) korkea kerrosluku ei välttämättä takaa suurta tiiveyttä tai rakennustehokkuutta palomääräysten mukaiset vähimmäisetäisyydet (8 m autopaikasta ikkunoihin) voivat johtaa alhaiseen rakennustehokkuuteen (varsinkin jos tätä etäisyyttä ei kyetä hyödyntämään muiden ulkotilojen suunnittelussa)
99 Kerrosluku (ks. myös kohdat Mataluus, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Ihmisläheisyys) matalan yleisvaikutelman edellytyksenä on enintään 3, joissakin tapauksissa enintään 4 kerrosta (kerroslukuun voidaan tällöin laskea esimerkiksi maanalaisia tai jyrkän harjakaton alla olevia osittain matalia ja näkymättömiä kellari- ja ullakkokerrosten sivutiloja) kerroslukurajoitus johtaa siihen, että asuntoja voi olla päällekkäin enintään kaksi, koska myös ylemmästä asunnosta pitää voida järjestää suora yhteys ulos ja maanpinnalle (rinnetontilla talon toiselta puolelta suoraan maantasoon ja muussa tapauksessa ulkoportaan ja/tai luhtikäytävän kautta) matalan ja tiiviin kaupunkipientalon tulee erottua selvästi perinteisestä kerrostalomielikuvasta myös pienkerrostalo on mahdollinen matalana ja tiiviinä, mutta kaikki pienkerrostaloratkaisut eivät tätä mielikuvaa välttämättä synnytä jos 2-kerroksisia asuntoja on kaksi päällekkäin, talosta tulee 3-4-kerroksinen (ilman kellari- ja ullakkokerroksia) esteettömyys ei välttämättä edellytä 1- tasoisuutta (1-kerroksisuutta), koska voidaan tehdä huoneistokohtaiset ns. kaide- tai porrashissit (jolloin tilavaraus hissille otettava huomioon portaiden ja asuntojen suunnittelussa) osittain maan alla olevien kellari- tai osittain matalien ullakkokerroksien käyttö asunnon aputai huoltotiloina säästää varsinaiset asuinkerrokset tärkeimmille oleskelutiloille ja lisää maankäytön tehokkuutta kerrosluvun ollessa 3 tai 4, näkyvyyttä naapurin pihalle voi olla vaikea estää jolloin asuntosuunnittelu muuttuu vaativammaksi (näkymisesteitä voidaan järjestää
100 yksinkertaisten rakenteellisten esteiden kuten aitojen tai säleikköjen lisäksi rakennusten ja ikkunoiden suuntauksella, puustolla, tasonkorotuksilla jne.) kulku toisessa kerroksessa olevaan asuntoon voidaan järjestää joko ulkoportaiden tai luhtikäytävän kautta, jolloin erityistä huomiota on kiinnitettävä portaiden ja käytävien viihtyvyyteen (yksipuolisista liikennetiloista houkutteleviksi oleskelu- ja kohtaamispaikoiksi)
101 Talotyyppi (ks. myös kohdat Mataluus, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Ihmisläheisyys) talotyyppi käsite on suomalaisessa asuntorakentamisessa lukkiutunut kolmeen perustyyppiin omakotitalo, rivitalo ja kerrostalo, jotka eivät sellaisenaan eivätkä varsinkaan niiden vakiintuneet käytännön toteutustavat välttämättä enää vastaa asukkaiden (psykologissosiaalisia) eivätkä yhteiskunnan (taloudellisekologisia) vaatimuksia viimeisten 50 vuoden aikana rakennetut suomalaiset matalat ja tiiviit asuntoalueet (joita on hyvin vähän) ovat perustuneet lähes täysin yhtiömuotoisena toteutettuihin rivi-, ketju- tai muihin ryhmätalotyyppeihin vakiintuneiden talotyyppien tilalle tarvitaan monimuotoisempaa kirjoa, yksilöllisempiä valintamahdollisuuksia ja taloudellisesti ja ekologisesti perusteltuja vaihtoehtoja matalaa ja tiivistä voidaan toteuttaa periaatteessa kaikilla perustalotyypeillä, omakotitalolla, rivitalolla ja kerrostalolla asunto- ja talotyyppiä harkitessaan asukas yleensä perustaa valintansa aiempiin kokemuksiinsa, ja jos valikoima on ollut suhteellisen harva, ei uuden kehittäminen synny helposti kysynnän kautta matalien ja tiiviiden asuntoalueiden kehittämiskeskusteluissa eniten esitetyt, uudet vaihtoehdot ovat keskittymässä pariin talotyyppiin: englantilaistyyppinen kapeatonttinen kaupunkirivitalo ja puukaupunkiperinnettä noudattava umpikorttelin osana oleva erillistalo pitäisi etsiä ja tarjota myös muita vaihtoehtoja jos kerrostalolla tarkoitetaan taloa, jossa asuntojen sisäänkäynnit sijaitsevat yhteisessä porrashuoneessa, voidaan 2- jopa 3-kerroksisia pienkerrostaloja toteuttaa niin, että ne voidaan mieltää pientalomaisiksi ja sitä kautta mataliksi
102 (vastaavalla massoittelulla ja estetiikalla kuin esimerkiksi 3-kerroksiset omakoti- tai rivitalot) perinteisen puukaupunkiperinteen mukainen talotyyppi, jossa 1-2 kerroksiset puutalot reunustavat umpikorttelia ja jossa korttelin sisäosiin on mahdollista järjestää suuriakin yhteisiä sisäpihoja, voitaisiin nykyisin toteuttaa joko yhtiömuotoisena koko korttelinkokoisena yhteisönä tai esim. erillistontein pari- tai rivitaloina tai omakotitaloina rivitalomaisesti toisiinsa kiinnirakennettuina osa asukkaista haluaa ns. ympärijuostavan talotyypin, jolloin kiinnirakentaminen on mahdotonta tällöin riittävään tiiveyteen voi olla vaikea päästä muuten kuin pienentämällä tonttikokoa (toisaalta ehkä riittävä ympärijuostavuus voidaan saavuttaa myös paritaloilla tai nelitaloilla ) uusien talotyyppien toteuttamista saattavat jarruttaa ennakkoluulot ja vähäiset kokemukset muista kuin totutuista ratkaisuista, mutta etsimistä voidaan rohkaista mm. järjestämällä suunnittelukilpailuja, tutkimus- ja kehittämisprojekteja, demontstroimalla muualla kokeiltuja ja hyviksi havaittuja ratkaisuja jne. uusia talotyyppejä syntyy myös siten, että asuntoihin suunnitellaan entistä enemmän työja harrastustiloja tai sivuasuntoja talotyypppejä voidaan myös sekoittaa keskenään samalla alueella tai jopa samassa korttelissa pien- ja kerrostaloja sekoittamalla voidaan saavuttaa tavoiteltu, riittävä aluetehokkuus
103 Ihmisläheisyys (ks. myös kohdat Mataluus, Tiiveys/Rakennustehokkuus) ihmisläheisyydellä viitataan yleensä sellaisiin asuinympäristön ominaisuuksiin, joissa on otettu huomioon mahdollisimman monen asukasryhmän tarpeet ja mahdollisuudet ihmisläheiset asumisratkaisut mahdollistavat asukkaan oman vaikuttamisen konkreettisiin asunto- tai rakennusratkaisuihin ihmisläheinen asuinympäristö on myös rakentamisen jälkeen asukkaansa hallittavissa oleva kokonaisuus, alue, jossa asukas tuntee olevansa kotonaan, omalla reviirillään mahdollisimman monen asukkaan tarpeiden tyydyttäminen merkitsee monipuolisen asukasrakenteen olosuhteissa samalla sitä, että standardiratkaisut eivät ole riittäviä, vaan tarvitaan useita erilaisia, samanaikaisia ja todennäköisesti myös muunneltavia ratkaisuja eli mm. useita asunto/talotyyppejä ihmisläheisiä ratkaisuja ovat sellaiset, jotka toimivat hyvin elämän eri vaiheissa ja mahdollistavat ns. elinkaariasumisen (mutta joustavuuden liioittelu esim. suurilla lisärakennusoikeuksilla syö aluetehokkuutta) ihmisläheiset ratkaisut ovat käytännöllisiä eli helpottavat arkielämän erilaisista tehtävistä suoriutumista esteettömyyden eli liikkumisen esteiden poistamisen tavoite on yksi tapa varmistaa ihmisläheisyyttä erityisesti sellaisten asukasryhmien (lapset, vanhukset, liikuntaesteiset, tilapäisesti sairaat jne.) osalta, joille liikkuminen on tavanomaista vaikeampaa tai mahdotonta; tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse pitäytymistä vain 1-tasoisuuteen, ks. Kerrosluku)
104 esteettömyyden tulee kattaa asunnon sisätilojen lisäksi, piha-alueet, pysäköintialueet, kulkureitit jne. erityisesti pienten lasten kannalta olennaista on liikkumisen vaivattomuus ja turvallisuus asunnon ja pihan välillä, jolloin pelkän liikkumisen lisäksi on otettava huomioon näkymiset asunnosta pihalle tai muualle lasten leikkipaikoille ihmisläheisyyden erääksi osatekijäksi voidaan määritellä myös maanläheisyys (ks. kohta Mataluus: sisäänkäynti maantasosta, pihayhteys jne.), jossa useiden asukkaiden tuntema perustarve olla lähellä luontoa voi toteutua monin tavoin suunnittelussa usein käytetyt käsitteet inhimillinen mittakaava ja pienimittakaavaisuus, jotka myös ovat eräitä ihmisläheisyyden muotoja, tarkoittavat sitä, että rakennusten ja sen osien koon ja muodon määrittelyssä pyritään lähelle ihmisen omia mittoja ja kokoa - niin, että koko rakennettu ympäristö tulee entistä ymmärrettävämmäksi, hyväksyttävämmäksi ja sitä kautta hallittavammaksi (matala, mutta laaja omakotimeri ei enää ole pienimittakaavainen) pienimittakaavaisuus liittyy myös korttelin ja koko asuntoalueen rakeisuuteen eli siihen, miten kokonaisuudet (kuten talot ja korttelit, taloyhtiöt, pihapiirit, hoitokunnat jne.) jakautuvat osiin ja miten asukkaat näihin osayhteisöihin osallistuvat (ks. Hallintamuoto) ihmisläheisyyttä voidaan mitata esim. sillä, miten hyvin asukas tuntee kuuluvansa asuinyhteisöönsä, tuntee sen asioita, osallistuu ja ottaa vastuuta sen hoidosta ja toisaalta miten asuinyhteisö kunnioittaa asukkaan yksityisyyttä tai esim. osallistumiskykyjä ihmisläheisyyteen liittyy myös se, miten hyvin oma asunto erottuu asuinalueen kokonaisuudessa omana yksilöllisenä ja asukkaan itsensä hallitsemana osanaan (tähän voidaan vaikuttaa mm. talotyyppivalinnoilla, katujulkisivun ja etupihan suunnittelulla)