EU:n maatalous hintatilastojen käsikirja

EU:n maatalous hintatilastojen käsikirja Versio 1.0 Helmikuu 2002

Maataloushintatilastojen käsikirja Sisällysluettelo ESIPUHE 1 1. JOHDANTO 3 a) Käsikirjan tavoitteet ja rakenne 3 b) Jäsenvaltioiden kanssa tehtävä yhteistyö 4 c) Tietojen käsittely 5 d) Maataloushintoja koskevien tilastotietojen jakelu 5 2. EU:N MAATALOUSHINTAINDEKSIT 6 2.1 Yleistä 6 a) Indeksien kehitysvaiheet 6 b) Tavoitteet ja merkitys 6 2.2 Kattavuus 7 2.3 Indeksien rakenne 8 2.4 Painojen määrittäminen 10 a) Yleistä 10 b) Tuotoshintaindeksi 10 c) Panoshintaindeksi 11 d) Eläinten hintaindeksien painotusmenetelmä 12 2.5 Erityyppiset indeksit ja niiden laskentamenetelmät 13 a) Perusmenetelmä 13 b) Tuoreiden hedelmien ja kasvisten hintaindeksi sekä perunan hintaindeksi 16 2.6 Perusjakso 18 2.7 Hintojen määrittely 20 a) Edustavien tuotteiden valinta ja hinnanmuodostukseen liittyvät kysymykset 20 b) Markkinointiketjun vaihe 21 c) Verojen, veronluonteisten maksujen ja tukipalkkioiden käsittely 24 2.8 Nimelliset ja deflatoidut indeksit 25 2.9 EU:n maataloushintaindeksien estimaatit 26 2.10 Analyysi: vaihtosuhde 28 3. ABSOLUUTTISIA MAATALOUSHINTOJA KOSKEVAT TILASTOT 30 3.1 Yleistä 30 a) Absoluuttisia maataloushintoja koskevien tilastojen kehitys 30 b) Absoluuttisia maataloushintoja koskevien tilastojen tavoitteet 30 i

Maataloushintatilastojen käsikirja 3.2 Hinnan määrittely 31 a) Tuotteiden ja tuotantovälineiden vertailukelpoisuus 31 b) Markkinointiketjun vaihe ja kauppaehdot 31 c) Tukipalkkioiden, verojen ja veronluonteisten maksujen käsittelyä koskevat säännöt 31 3.3 Tuotteiden valinta 32 a) Tuotteiden valintaperusteet 32 b) Tuote- ja maakohtaiset taulukot 33 3.4 Valittujen tuotteiden tavoitemääritelmät 34 a) Yleistä tavoitemääritelmistä 34 b) Tavoitemääritelmien uusi järjestelmä 34 3.5 Valittujen tuotteiden empiiriset määritelmät 35 a) Yleistä empiirisistä määritelmistä 35 b) Luettelon tarkistettu rakenne 35 c) Empiiristen määritelmien julkaiseminen 38 LIITTEET 39 LIITE 1 Bibliografia, maataloushintatilastoja koskevat Eurostatin ja jäsenvaltioiden julkaisut 41 LIITE 2 EU:n maataloushintaindeksien ( = 100) rakenne Panos ja tuotos 51 LIITE 3 EU:n maataloushintaindeksien ( = 100) koostumus tuotteittain (tuotosindeksi) ja tuotantovälineittäin (panosindeksi) sekä lyhyt kuvaus hintasarjoista 59 LIITE 4 EU:n maataloushintaindeksien ( = 100) (panos ja tuotos) painotusjärjestelmä 215 LIITE 5 Maataloustuotteiden EU:n tuottajahintaindeksin ( = 100) painotusjärjestelmän perustana olevat arvot 229 LIITE 6 Perusnimiketason indeksien laskenta 233 LIITE 7 Esimerkki: kuukausikohtaisten EU:n maataloushintaindeksien laskeminen tuoreille hedelmille ja vihanneksille 237 LIITE 8 Tuoreiden hedelmien ja vihannesten kuukausikohtaisten tuottajahintaindeksien ( = 100) arvopainot 255 LIITE 9 EU:n maataloushintaindeksien ( = 100) painojen ja perusjakson hintojen laskennassa käytetty perusjakso 261 LIITE 10 Absoluuttisia maataloushintoja koskevien sarjojen saatavuus 265 LIITE 11 Absoluuttisten maataloushintojen sarjojen tavoitemääritelmät 277 LIITE 12 Verot, veroluonteiset maksut ja tukipalkkiot, Maatalouden taloustilien laadinnan käsikirja 1997 321 ii

Maataloushintatilastojen käsikirja Eurostat haluaa erityisesti kiittää maataloushintoja käsittelevää erityisryhmää sen työpanoksesta ja huomioista. Eurostat kiittää myös maataloushintatilastoja käsittelevää työryhmää sekä jäsenvaltioissa toimivia laitoksia niiden suorittamasta perusteellisesta tarkistus- ja päivitystyöstä, jota tarvittiin käsikirjoituksen laadinnassa. Eurostat jatkaa työtään EU:n maataloushintatilastojen parantamiseksi ja ottaa mielellään vastaan ehdotuksia ja kommentteja. iii

Maataloushintatilastojen käsikirja Esipuhe Tämä käsikirja sisältää EU:n maataloushintatilastojen kahteen tärkeimpään osa-alueeseen liittyvät menetelmät. Nämä osa-alueet ovat EU:n maataloushintaindeksit ja absoluuttisia maataloushintoja koskevat tilastot. Kansantalouden tilinpidon 1 tarkistuksen seurauksena toteutettu maatalouden tilinpitomenetelmien 2 tarkistus oli tätä käsikirjaa laadittaessa saatu päätökseen. EU:n maataloushintatilastojen menetelmiä on mukautettu paremmin uutta tilinpitojärjestelmää vastaaviksi ottamalla EU:n maataloushintaindeksien perusvuodeksi vuosi ( = 100). 1 2 EUROSTAT: Maa- ja metsätalouden taloustilien laadinnan käsikirja 1997 (Rev. 1.1), Teema 5 Sarja E, Luxemburg, 2000. Eurostat: Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä. EKT, Luxemburg, 1996. 1

Maataloushintatilastojen käsikirja 1. Johdanto a) Käsikirjan tavoitteet ja rakenne Käsikirjan tavoitteet 1.01 Tähän käsikirjaan on koottu EU:n maataloushintatilastojen laadinnassa käytettävät menetelmät. Eurostat on jo aikaisemmin julkaissut Euroopan unionin maataloushintaindekseihin sovellettavia menetelmiä koskevan käsikirjan vuonna 1985. Myös julkaisu "Catalogue of characteristics of agricultural price series stored in CRONOS" 1 sisältää joitakin menetelmähuomautuksia, jotka liittyvät absoluuttisia maataloushintoja koskeviin tilastoihin, mutta näistä menetelmistä ei ole laadittu erillistä käsikirjaa. 1.02 Käsikirjan julkaisemisen jälkeen Euroopan yhteisöön on liittynyt uusia jäsenvaltioita: Espanja ja Portugali (molemmat vuonna 1986) sekä Itävalta, Suomi ja Ruotsi, joista tuli yhteisön jäseniä vuonna. Eurostat katsoi tämän vuoksi, että maataloushintatilastojen menetelmäperustasta oli tarpeen laatia kattava selvitys, jotta sekä vanhoille että uusille jäsenvaltioille voitaisiin tarjota ajan tasalla oleva opas ja hakuteos Eurostatin kanssa tehtävää yhteistyötä varten. Näiden julkaisujen käyttäjät saavat samalla parempaa tietoa Eurostatin julkaisemista tilastoista. Käsikirjalla voidaan lisäksi auttaa Keski- ja Itä-Euroopan maita (KIE-maita) maataloushintatilastoja koskevissa liittymisvalmisteluissa. Maataloushintatilastojen tavoitteet 1.03 Maatalous on Euroopan unionissa toimiala, jolla on jo pitkään noudatettu yhteistä politiikkaa. Tuotteiden ja tuotantovälineiden hintoja koskevat tiedot ovat välttämättömiä, jotta EU:n maatalouspolitiikassa voitaisiin asettaa erillistavoitteita, toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sekä seurata politiikan vaikutuksia. Tämän vuoksi tarvitaan tietoja jäsenvaltioiden välisistä hintaeroista sekä hintojen ajallisesta kehityksestä. Hintavaihtelun mittaamisessa ja hintakehityksen kartoittamisessa käytetään seuraavia kahta perusmittaria: maatalouden absoluuttisia hintoja ja maataloushintaindeksejä. 1.04 Absoluuttisia maataloushintoja käytetään pääasiassa vertailtaessa eri jäsenvaltioiden hintatasoja sekä tutkittaessa jakelukanavia. Maataloushintaindeksejä sen sijaan käytetään lähinnä analysoitaessa maatalouden hintakehitystä sekä sen vaikutusta maataloudesta saatavaan tuloon. Maatalouden absoluuttisia hintoja ja maataloushintaindeksejä käytetään joissakin jäsenvaltioissa myös maatalouden tilinpidossa. Tämä edellyttää kuitenkin, että kaikki nämä tilastot perustuvat yhdenmukaisiin menetelmiin. Käsikirjan rakenne 1.05 Tämä käsikirja kattaa Eurostatin julkaisut "EU Agricultural Price Indices (output and input)" (EU:n maataloushintaindeksit (tuotos ja panos)) sekä "Statistics on Absolute Agricultural Prices" (maatalouden absoluuttisia hintoja koskevat tilastot). Tässä käsitellään ensin EU:n maataloushintaindeksejä, minkä jälkeen tarkastellaan absoluuttisia maataloushintoja koskevia tilastoja. On huomattava, että nämä maataloushintatilastojen osa-alueet liittyvät läheisesti toisiinsa ja perustuvat yleensä myös samoihin tietoihin. 1 EUROSTAT: Catalogue of characteristics of agricultural price series, tallennettu Cronos-tietokantaan (3 osaa), Theme 5 Series E, Luxembourg, 1988. Tähän luetteloon on julkaistu lisäys vuonna 1992. Luettelon uusin versio (heinäkuulta 2001) on saatavana cd-rom-levynä. 3

Maataloushintatilastojen käsikirja 1.06 Eurostat saa myös tietoja maatalousmaan hinnoista ja vuokrista. Koska nämä tiedot koskevat tuotannontekijöitä, ne käsitellään omana kokonaisuutenaan. Jäsenvaltioiden käyttämät menetelmät kuvataan Eurostatin vuosijulkaisussa, jossa tarkastellaan maatalousmaan hintoja ja vuokria EU:ssa 1. 1.07 Maataloustuotteiden yksikköarvoja koskevat tilastot ovat osa Eurostatin laatimaa maatalouden tilinpitojärjestelmää. Yksikköarvot eivät ole hintoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne saadaan jakamalla arvokomponentti sitä vastaavalla määräkomponentilla. Vuoden pituisen jakson aikana tapahtuneiden "puhtaiden" hinnanmuutosten lisäksi yksikköarvojen muutokset kuvastavat muutoksia myös muissa ominaisuuksissa, joiden perusteella tuote määritellään ja jotka voivat vaikuttaa hintoihin. Näitä ominaisuuksia ovat etenkin fyysiset ominaisuudet (kuten laji, koko ja laatu) ja kaupalliset ominaisuudet (kuten myyntiehdot). Maa- ja metsätalouden taloustilien laadinnan käsikirjan vuoden 1997 painos (Rev 1.1, VI luku) sisältää joitakin huomautuksia yksikköarvotilastoihin liittyvistä menetelmistä. b) Jäsenvaltioiden kanssa tehtävä yhteistyö 1.08 Jäsenvaltioiden viranomaiset (tilastolaitokset ja/tai maatalousministeriöt) vastaavat kukin omassa maassaan absoluuttisten hintojen keruusta, näihin hintoihin perustuvien maakohtaisten keskihintojen laskennasta, hintaindeksien laatimisesta sekä painojen säännöllisestä tarkistamisesta. 1.09 Eurostat julkaisee lisäksi tiettyjä nautakarjan hintasarjoja, jotka se saa Euroopan komission maatalouden pääosastolta (PO AGRI). Nämä hintasarjat perustuvat jäsenvaltioiden kyseiselle pääosastolle ilmoittamiin viikkokohtaisiin hintoihin, jotka pääosasto muuntaa kuukausihinnoiksi. 1.10 EU:n maataloushintatilastot perustuvat muiden tärkeiden maataloustilastojen tapaan Eurostatin ja jäsenvaltioiden välisiin vapaaehtoisiin sopimuksiin. Tämän sopimusjärjestelmän perusta luotiin 1970-luvun alkuvuosina. 1.11 Kaikki EU:n maataloushintaindekseihin ja maatalouden absoluuttisia hintoja koskeviin tilastoihin liittyvät asiat käsitellään maataloushintatilastoja käsittelevässä työryhmässä, joka yleensä kokoontuu Luxemburgissa kerran vuodessa. Jäsenvaltioita edustavat tässä työryhmässä kansallisten tilastolaitosten ja/tai maatalousministeriöiden virkamiehet, jotka ovat vastuussa maataloushintatilastojen tuottamisesta. Erittäin tärkeät kysymykset käsitellään lisäksi maataloustilastokomiteassa, joka kokoontuu kerran vuodessa ja jossa jäsenvaltioita edustavat henkilöt, joilla on kokonaisvastuu maataloustilastoista. Aikataulu 1.12 Maataloushintoja käsittelevien tilastojulkaisujen merkitys määräytyy suurelta osin sen mukaan, miten tuoreita tietoja julkaisu sisältää. Eurostat pyrkii tämän vuoksi aina julkaisemaan mahdollisimman ajantasaista tietoa. Eurostat ja jäsenvaltiot ovat sopineet seuraavista maataloushintoja koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavista määräajoista: kuukausikohtaiset hinnat ja hintaindeksit: kahdeksan viikkoa viitekuukauden päättymisen jälkeen vuosikohtaiset hintaindeksit: seuraavan vuoden maaliskuun 31. päivään mennessä absoluuttiset vuosihinnat: seuraavan vuoden huhtikuun 30. päivään mennessä. 1 Katso esimerkiksi: Eurostat: Agricultural land prices and rents in the EU. 1977-1998, Theme 5 Series C, Luxembourg, 2000. Vastaavat tiedot julkaistiin edellisen kerran julkaisussa Agricultural Statistics Quarterly Bulletin (2001/1). 4

Maataloushintatilastojen käsikirja c) Tietojen käsittely 1.13 Eurostat tarkistaa jäsenvaltioiden toimittamat absoluuttiset maataloushinnat ja maataloushintaindeksit. Kaikki selvityspyynnöt käsitellään yhteistyössä kulloisenkin jäsenvaltion toimivaltaisten asiantuntijoiden kanssa. Muuntaminen euroiksi 1.14 Kansallisina valuuttoina ilmoitetut maataloushinnat muunnetaan euroiksi 1 käyttämällä kiinteitä muuntokursseja tai euron markkinakursseja, jotta eri jäsenvaltioiden tietoja voitaisiin vertailla. Muuntaminen ostovoimayksiköiksi (OVY) 1.15 Jotta voitaisiin laskea kaikki 15 jäsenvaltiota kattavat kokonaisindeksit (EU-15), Eurostat muuntaa jäsenvaltioiden EU:n maataloushintaindeksien laskennassa käyttämät painot ostovoimayksiköiksi (OVY). Yhteiseksi yksiköksi valittiin ostovoimayksikkö, koska euron valuuttakursseja voivat vääristää monet eri tekijät. Näin voidaan helpottaa sellaisten vertailujen tekemistä, joissa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon jäsenvaltioiden väliset, yleisessä hintatasossa tai kansallisten valuuttojen ostovoimassa esiintyvät erot. Lisätietoja ostovoimayksiköstä ja sen käytöstä on julkaisussa "Comparison in real values of the aggregates of ESA - 1980" 2. Tietojen tallentaminen 1.16 Maataloushintatilastot vuodesta 1978 lähtien sisältyivät CRONOS-tietokannan PACO-verkkoalueeseen, joka sisälsi myös maatalouden tilinpidon tiedot. Vuoden 1985 uudistuksen yhteydessä maataloushintatilastoja varten luotiin CRONOS-tietokantaan erillinen verkkoalue nimeltä PRAG 3. 1.17 CRONOS-tietokanta korvattiin 1990-luvun puolivälissä uudella järjestelmällä. PRAG on siitä lähtien sisältynyt kahteen järjestelmään. PRAG-hintasarjat laaditaan ja käsitellään FAME-tietokannassa. Pääsy tähän tietokantaan on vain sillä Eurostatin henkilökunnalla, joka tuottaa ja käsittelee näitä tietoja. Valmiit tiedot siirretään FAME-tietokannasta NewCRONOS-tietokantaan, johon on pääsy myös Eurostatin ulkopuolisilla käyttäjillä. d) Maataloushintoja koskevien tilastotietojen jakelu 1.18 Tämän käsikirjan liitteessä 1 on luettelo kaikista niistä julkaisuista ja muista tietolähteistä, jotka sisältävät maataloushintoja koskevaa tilastotietoa 4. Tietoa maatalouden hintatilastoista on jatkossa saatavissa myös Eurostatin verkkosivustolta osoitteesta 1 2 3 4 Euro on ollut käytössä vuoden 1999 tammikuusta lähtien, ecu (Euroopan valuuttayksikkö) oli käytössä vuoden 1979 huhtikuusta lähtien ja ELY (Euroopan laskentayksikkö) ennen vuoden 1979 huhtikuuta. Eurostat, Luxembourg, 1983. Tästä ajankohdasta lähtien maatalouden tilinpidon tiedot on tallennettu COSA-verkkoalueeseen. Liite 1: "Bibliografia, maataloushintatilastoja koskevat Eurostatin ja jäsenvaltioiden julkaisut". 5

Maataloushintatilastojen käsikirja 2. EU:n maataloushintaindeksit 2.1 Yleistä a) Indeksien kehitysvaiheet 2.001 Eurostat laskee ja julkaisee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa seuraavat EU:n maataloushintaindeksit (tuotos ja panos): maataloustuotteiden tuottajahintaindeksi maatalouden tuotantovälineiden ostohintaindeksi. 2.002 Näiden indeksien kehittäminen aloitettiin 1960-luvun alkupuolella, jolloin luotiin maataloustuotteiden myyntihintoja mittaava yhteisön indeksi, jonka perusvuosina käytettiin alkuvaiheessa vuosia 1957, 1958 ja 1959 1 ja tämän jälkeen vuotta 1963 2. Kun Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Tanska otettiin indeksiin 1970-luvun alussa, otettiin silloisten yhdeksän jäsenvaltion osalta käyttöön uusi maataloustuotteiden tuottajahintoja mittaava yhteisön indeksi sekä koko yhteisön kattava kokonaisindeksi (EU-9), jonka perusvuotena oli vuosi 1970 (1970 = 100). Tämän indeksin laadintamenetelmiä käsittelevä käsikirja 3 julkaistiin vuonna 1976. Samaan aikaan tuotettiin ensimmäistä kertaa myös maatalouden tuotantovälineiden ostohintoja kuvaavat yhteisön indeksit, joiden perusvuotena oli niin ikään vuosi 1970 (1970 = 100). 2.003 Vuonna 1980 nämä indeksit korvattiin uusilla indekseillä, joiden perusvuotena oli vuosi 1975. Vuonna 1981 Kreikka liittyi yhteisön jäseneksi, ja yhteisön indeksit laajennettiin kattamaan silloiset 10 jäsenvaltiota (EU-10). Vuonna 1985 julkaistiin EY:n maataloushintaindeksien (tuotos ja panos) 4 laadintamenetelmät. Tämä menetelmäjulkaisu perustui pääasiassa indekseihin 1975 = 100, mutta siinä tarkastellaan myös niitä muutoksia, jotka tehtiin, kun indeksien perusvuosi muutettiin (vuonna 1985) vuodeksi 1980 (1980 = 100). 2.004 Kun Espanja ja Portugali liittyivät yhteisöön vuonna 1986, EU:n maataloushintaindeksit laajennettiin kattamaan kaikki silloiset 12 jäsenvaltiota (EU-12), ja kun Itävalta, Suomi ja Ruotsi liittyivät EU:hun vuonna, indeksit laajennettiin kattamaan kaikki 15 jäsenvaltiota (EU-15). Ensimmäiset indeksit, joiden perusvuotena oli vuosi 1985 (1985 = 100), julkaistiin vuonna 1990. Vuonna 1996 indeksien perusvuodeksi otettiin vuosi 1990 (1990 = 100) Vuosina 1999 2000 (jolloin indeksien laadintamenetelmät uudistettiin) perusvuodeksi otettiin vuosi ( = 100) b) Tavoitteet ja merkitys 2.005 Maanviljelijöiden tuloihin vaikuttavat maataloustuotteiden ja maatalouden tuotantovälineiden fyysisten määrien lisäksi ratkaisevasti myös maataloustuotteiden myyntihinnat ja maatalouden tuotantovälineiden ostohinnat. Tämän vuoksi tarvitaan indikaattoreita, jotka kuvaavat hintojen vaikutusta maatalouden tuloihin ja menoihin 5. 1 2 3 4 5 6 Katso: Eurostat: Agricultural prices, No 5 (Special issue), May 1965. Katso: Eurostat: Agricultural prices, Supplement 5/1971. Eurostat: Methodology of the EC index of producer prices of agricultural products 1968-75, 1976. EUROSTAT: Methodology of EC Agricultural Price Indices (output and input), Luxembourg, 1985. Katso myös kohta 2.10: "Analyysi: Vaihtosuhde".

Maataloushintatilastojen käsikirja 2.006 Hintaindeksit, jotka Eurostat on kehittänyt ja jotka se tuottaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, antavat tietoa maataloustuotteiden tuottajahintojen sekä maatalouden tuotantovälineiden ostohintojen kehityksestä. Indeksien avulla pyritään mahdollistamaan edellä mainittujen hintojen kehityssuuntien vertailu eri jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välillä sekä tietyssä jäsenvaltiossa tai Euroopan unionissa tarjottavien tuotteiden välillä. Niillä pyritään myös helpottamaan tuottajahintojen kehityksen ja maatalouden tuotantovälineiden ostohintojen kehityksen vertailua. Ne eivät kuitenkaan anna tietoa siitä, miten eri jäsenvaltioiden absoluuttiset hintatasot poikkeavat maataloudessa toisistaan. 2.007 EU:n maataloushintaindeksejä tulkittaessa olisi otettava huomioon seuraavat seikat: Alueellisia vertailuja tehtäessä olisi otettava huomioon, että tuotteiden ja tuotantovälineiden painot perustuvat perusvuoden myynteihin ja ostoihin kussakin maassa. Painorakenne on siis eri maissa erilainen, ja tämä luonnollisesti vaikuttaa aggregoitujen indeksien kehitykseen. Verrattaessa tuotosten hintakehitystä panosten hintakehitykseen olisi otettava huomioon, etteivät panosten hinnat kata kaikkia maatalouden toimintamenoja, kuten jäljempänä selvitetään. 2.008 Lisäksi olisi huomattava, että useimmissa jäsenvaltioissa on käytössä kansallisia maataloushintaindeksejä, jotka voivat poiketa EU:n maataloushintaindekseistä perusvuoden, indeksin laskentakaavan tai kattavuuden osalta. 2.2 Kattavuus 2.009 Hintaindeksi kattaa kaikki tuotteet ja palvelut, joiden hintakehitystä halutaan seurata. Kattavuuden käsite voidaan kuitenkin määritellä eri tavoin, ja eri käsitteet kattavat kukin eri joukon maataloustuotteita. 2.010 Maataloustuotteet voidaan niiden loppukäytön perusteella jakaa kahteen ryhmään: maatalousalan ulkopuolelle myydyt tuotteet (käytettäviksi sellaisinaan tai jalostuksen jälkeen) tai vientiin tarkoitetut tuotteet maatalousalan sisällä tuotantohyödykkeiksi myytävät tuotteet, kuten rehu, siemenet ja kasvatettaviksi tarkoitetut eläimet. 2.011 Jos maatalouden hintaindeksi kattaa vain maatalousalan ja muiden toimialojen väliset taloustoimet, jolloin koko maatalousalaa tarkastellaan yhtenä käsitteellisenä maatilana, indeksi kattaa "kansallisen maatilan". Jos indeksiin sisältyvät myös maatalousalan sisällä myydyt tuotteet, se kattaa "keskimääräisen maatilan". Tämä ero on tärkeä tiettyjä tuotteita tarkasteltaessa. Kun kysymyksessä on esimerkiksi vilja, indeksi ei ensimmäisessä tapauksessa kata eläinten rehuksi käytettävän viljan myyntiä muille viljelijöille (mutta se kattaa viljan myynnin rehun valmistajille). Sen sijaan jälkimmäisessä tapauksessa indeksi kattaa viljelijän kaiken viljanmyynnin. Maatalouden tilinpidon tarkistuksen vaikutukset 2.012 Maataloustuotteiden tuottajahintaindeksi (tuotosindeksi) perustuu maataloustuotteiden myynteihin ja panosindeksi maatalouden tuotantovälineiden ostoihin. Maatalouden tilinpidon tarkistetuista menetelmistä ja siten myös maatalouden hintatilastoista on jätetty pois "kansallisen maatilan" 7

Maataloushintatilastojen käsikirja käsite 1. Myynnin käsitettä on laajennettu siten, että nykyään se kattaa myös välituotekäyttöön menevän maataloustuotoksen siirrot maatalousyksikköjen (tilojen) välillä (lukuun ottamatta maatalousyksikköjen välistä eläinten kauppaa). Vuodelta 1997 olevien, maatalouden taloustilien laadintamenetelmien mukaan huomioon otetaan myös yksikön sisäinen rehun tuotanto ja kulutus toisin kuin maatalouden hintatilastoissa. Kattavuuden rajoitukset 2.013 Maatalouden tuotantovälineiden ostohintaindeksi ei kata vakuutusmaksujen palvelumaksuja. Sen sijaan maatalouden tilinpidossa nämä maksut otetaan huomioon. 2.014 On tärkeää huomata, ettei maatalouden tuotantovälineiden ostohintaindeksi määritelmänsä mukaan kata tuotannontekijöitä. Indeksi ei siis kata palkkoja, palkkakustannuksia, vuokria eikä koronmaksuja. Maantieteellinen kattavuus 2.015 EU:n maataloushintaindeksit ovat jäsenvaltiokohtaisia (kansallisen tason) indeksejä. Aluetason indeksejä ei siis lasketa. Maantieteellisen kattavuuden osalta olisi otettava huomioon seuraavaa: Espanja: sisältää Kanarian saaret ja Baleaarit Ranska: ei sisällä merentakaisia departementteja eikä alueita (DOM/TOM); Portugali: indeksit kattavat vain emämaan; ne eivät kata Madeiraa eivätkä Azoreita. 2.3 Indeksien rakenne 2.016 Liitteessä 2 on esitetty EU:n tuotos- ja panosindeksien ( = 100) perusrakenne eli ne ryhmät ja alaryhmät, joille osaindeksit olisi laskettava 2. Rakenteen osalta olisi kuitenkin otettava huomioon seuraavassa luetellut seikat. Jäsenvaltioiden suorittama edustavien hintasarjojen valinta 2.017 Koska tuotantorakenne vaihtelee jäsenvaltioittain, jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus valita omat edustavat alaryhmäkohtaiset hintasarjansa. Tarkempi kuvaus niistä hintasarjoista, jotka jäsenvaltiot ovat valinneet ja toimittaneet Eurostatille EU:n maataloushintaindeksiä ( = 100) varten, on esitetty liitteessä 3 3. Erot alaryhmän "Muut tuotteet" kattavuudessa 2.018 Jos tietyn ryhmän alaryhmät eivät kata kaikkia ryhmän tuotteita, käyttöön on otettu alaryhmä "Muut". Tämä alaryhmä voi eri jäsenvaltioissa kattaa hyvinkin erilaisia tuotteita: esimerkiksi alaryhmä "Muut tuoreet hedelmät" sisältää Ranskan indeksissä vadelmat, aprikoosit, persikat ja 1 2 3 "Kansallisen maatilan" käsitettä on käytetty kaikkien jäsenvaltioiden EU:n maataloushintaindeksien laskennassa indeksin 1975 = 100 käyttöönotosta lähtien. Indeksien 1970 = 100 laskennassa käytettiin "yhdistettyä" järjestelmää, jossa Saksan laatimat indeksit perustuivat "keskimääräisen maatilan" käsitteeseen ja muiden kahdeksan jäsenvaltion indeksit "kansallisen maatilan" käsitteeseen. Yhdeksän jäsenvaltion kokonaisindeksit (EU-9) laadittiin käyttämällä "kansallisen maatilan" käsitettä, ja Saksa toimitti tähän käsitteeseen perustuvien indeksien laskennassa tarvittavat perustiedot. Liite 2:"EU:n maataloushintaindeksien ( = 100) rakenne (tuotos ja panos)". Liite 3: "EU:n maataloushintaindeksien ( = 100) koostumus tuotteittain (tuotosindeksi) ja tuotantovälineittäin (panosindeksi) sekä lyhyt kuvaus hintasarjoista". 8

Maataloushintatilastojen käsikirja kiivihedelmät, kun taas Belgian indeksissä siihen sisältyvät punaiset viinimarjat ja vadelmat. Alaryhmien kattavuutta koskevat tiedot on annettu edellä mainitussa liitteessä 3. Yhdistetty panosindeksi 2.019 Eurostat on vuodesta 1993 julkaissut yhdistettyä panoshintaindeksiä, joka sisältää sekä "maatalouden juoksevaan kulutukseen käytettyjen tavaroiden ja palvelujen" hintaindeksin (panos I) että "maatalouden investointeihin käytettyjen tavaroiden ja palvelujen" hintaindeksin (panos II). 2.020 Yhdistettyä panosindeksiä tulkittaessa on otettava huomioon, ettei indeksi kata kaikkia maataloustoimialan panoksia ja että sen koostumus vaihtelee jäsenvaltioittain. Maatalouden tilinpidon tarkistuksen vaikutukset 2.021 Seuraavassa on lueteltu indeksin perusvuoden vaihtamisen ( = 100) yhteydessä tehdyt muutokset: maatilojen tiettyjen muuta kuin maataloutta olevien sivutoimintojen sisällyttäminen tuotosindeksiin 1. Muuta kuin maataloutta olevat sivutoiminnot jaetaan kahteen ryhmään: maataloustoiminnan jatkoa edustavat toiminnot, joissa käytetään maataloustuotteita (tyypillisenä esimerkkinä tästä on maataloustuotteiden jalostus); toiminnot, joissa käytetään maatilaa ja saatavilla olevia maatalouden tuotantovälineitä (esimerkiksi maatilamatkailu, metsätalous ja kalastus) maatalousalan sisäisten, kasvinviljelytuotteiden myyntien ja ostojen sisällyttäminen tuotos- ja panosindekseihin palkkiota vastaan tehtävän maataloustyön sisällyttäminen tuotos- ja panosindekseihin 2 valmistamattomien aineettomien varojen (kuten maitokiintiöiden kaltaisten tuotantooikeuksien) vuokrauksesta saatavien tulojen sisällyttäminen tuotosindeksiin ja tuotantooikeuksien, kuten maitokiintiöiden, vuokrien sisällyttäminen vastaavasti panosindeksiin ohjelmistojen ja tietokoneiden sisällyttäminen panosindeksiin ja eläinten tuonnin poistaminen panosindeksistä. Sivutoimintoja sekä palkkiota vastaan tehtävää työtä koskevien hintaindeksien laadinta on kokeiluvaiheessa, eikä indeksejä ole vielä julkaistu. Nimikkeistö 2.022 Tässä käytetty nimikkeistö perustuu NACE 70:een. Tämä johtuu siitä, että maataloushintatilastot liittyvät läheisesti maatalouden tilinpidon aikaisempaan (vuotta 1997 edeltäneeseen) järjestelmään, joka perustui kyseiseen nimikkeistöön. Indeksin 2000 = 100 käyttöönoton yhteydessä on tarkoitus siirtyä NACE Rev. 1:n käyttöön. Vuodelta 1997 olevat maatalouden taloustilien laadintamenetelmät perustuvat jo NACE Rev. 1:een. 1 2 Tämä lisäys tehtiin sen takia, että maatalouden tilinpidossa käytetään nykyään maatalouden toimialan perusyksikkönä (entisen laskennallisen homogeenisen tuotantoyksikön sijasta) maatilaa. Maatiloilla voi olla maatalouteen kuulumattomia sivutoimintoja, joita ei aina voida erottaa maataloustoiminnoista. Tämän vuoksi maataloustoimialan tuotos sisältää sekä maataloustoiminnan että maatalouteen kuulumattomat sivutoiminnot, jotka liittyvät pääasialliseen toimintaan mutta joita ei voida käytettävissä olevien tietojen perusteella erottaa omaksi kokonaisuudekseen. Nämä maatalouden aputoiminnot (jotka käsittävät koneiden ja laitteiden sekä niiden käyttäjien vuokrauksen) kirjataan välituotekäyttönä sillä edellytyksellä, että ne sisällytetään myös tuotokseen. 9

Maataloushintatilastojen käsikirja 2.4 Painojen määrittäminen a) Yleistä 2.023 Jotta perusnimikekohtaisista hintaindekseistä voitaisiin laatia tuoteryhmäkohtaisia indeksejä tai kokonaisindeksejä, tarvitaan painojen määrittämismenetelmää. Painojen määritys on vaikeaa etenkin silloin, kun kyseessä on useita maita kattava kansainvälinen indeksi. 2.024 Hintaindeksit voivat periaatteessa olla joko maataloustuotteiden tuotantoon ja tuotantovälineiden kulutukseen perustuvia indeksejä tai myynteihin ja ostoihin perustuvia indeksejä. Molemmissa tapauksissa painojen on kuitenkin oltava indeksin kannalta johdonmukaisia. Koska EU:n maataloushintaindeksit perustuvat myynteihin ja ostoihin, myös indeksien painot perustuvat niihin eivätkä siis maataloustuotteiden tuotantoon tai maatalouden tuotantovälineiden kulutukseen 1. 2.025 EU:n maataloushintaindeksien = 100 (tuotos ja panos) yksityiskohtainen painotusjärjestelmä on esitetty liitteessä 4 2. b) Tuotoshintaindeksi 2.026 Kunkin perusnimiketason indeksin arvopaino tuotosindeksissä on yhtä suuri kuin tuotteen myynnin arvo (ilman arvonlisäveroa) perusajanjaksolla. Tämäntyyppinen painotusmenetelmä poikkeaa huomattavasti menetelmästä, joka perustuu maatalouden kokonaistuotoksen arvoon. Nämä kaksi menetelmää vastaisivat kaikilta osin toisiaan vain siinä tapauksessa, että muille toimialoille myydyn tuotoksen osuus kokonaistuotoksesta olisi kaikilla tuotteilla sama. Maatalouden tilinpidon tarkistuksen vaikutukset 2.027 Tarkistetussa maatalouden tilinpidossa tuotos arvotetaan perushintaan. Perushinta on tuottajan saama hinta, josta on vähennetty kaikki tuoteverot ja niiden luonteiset maksut ja joka sisältää kaikki tuotetukipalkkiot. Perushinnan käsitteen käyttö hintaindeksien ja erityisesti kuukausi-indeksien laskennassa aiheuttaa kuitenkin käytännössä ongelmia. Maataloushintatilastoja käsittelevä työryhmä on tämän vuoksi päättänyt, että laskennassa käytetään markkinahinnan käsitettä (jota maatalouden tilinpidossa kutsutaan "tuottajahinnaksi"). Markkinahinta määritellään tuottajan saamaksi hinnaksi, josta ei ole vähennetty veroja eikä niiden luonteisia maksuja (lukuun ottamatta vähennyskelpoista arvonlisäveroa) ja joka ei sisällä tukipalkkioita 3. 2.028 EU:n maataloushintaindeksien (tuotos) yhteydessä myynnin arvo sisältää kauppiaille myydyn tuotannon arvon sisältää viljelijöiden toisille maatalousyksiköille suoraan myymien kasvinviljelystuotteiden myynnin arvon sisältää viljelijöiden kotimaanmarkkinoilla suoraan myymien tuotteiden myynnin arvon sisältää viljelijöiden ulkomaille suoraan myymien tuotteiden myynnin arvon (suora vienti) ei sisällä viljelijöiden saamia rahamääräisiä maksuja, jotka maksetaan korvaukseksi tiettyjen tuotemäärien tuhoutumisesta 1 2 3 Tämä valinta aiheuttaa sen, etteivät indeksit kuvaa kovinkaan hyvin tuotosten ja panosten arvossa tapahtuneita muutoksia eivätkä näin myöskään tuloissa tapahtuneita muutoksia. Liite 4: "EU:n maataloushintaindeksien ( = 100) (tuotos ja panos) painotusjärjestelmä". Verojen, veronluonteisten maksujen ja tukipalkkioiden käsittelyä tarkastellaan myös kohdissa 2.028, 2.031, 2.097, 3.08, 3.12, 3.29, 3.36 ja 3.41 sekä liitteessä 12. 10

Maataloushintatilastojen käsikirja sisältää maatilalla jalostettujen tuotteiden arvon, joka on oliiviöljyä, rypälemehua ja viiniä 1 lukuun ottamatta laskettava jalostettujen tuotteiden raaka-aineiden määrien ja hintojen perusteella ei sisällä viljelijöiden mahdollisesti saamien tuotetukipalkkioiden arvoa ei sisällä maatiloilla kulutettujen omaa käyttöä varten tuotettujen tuotteiden arvoa ei sisällä sellaisista yksityisistä puutarhoista myytyjen tuotteiden arvoa, jotka eivät ole maatalouspuutarhoja 2 ei sisällä varastojen muutoksen arvoa sisältää tuotteisiin liittyvien verojen ja niiden luonteisten maksujen arvon (muut kuin vähennyskelpoinen arvonlisävero). 2.028a Eläinten hintoja koskevat perusnimiketason indeksit perustuvat maataloudesta poistuviin eläimiin (teurastus tai vienti), ja niiden painoina ovat vastaavien myyntien arvot. Eläinten tuonnin katsotaan olevan niin vähäistä, ettei sillä ole tässä merkitystä. 2.029 Indeksiä = 100 varten luotujen maakohtaisten painotusjärjestelmien mukaiset arvot on lueteltu liitteen 5 3 taulukossa. c) Panoshintaindeksi 2.030 Panosindeksin arvopainot lasketaan tuotosindeksin arvopainojen tapaan siten, että perustaksi otetaan viljelijöille tuotantovälineiden, myös muilta maatalousyksiköiltä välituotekäyttöä varten hankittujen viljelyskasvituotteiden, ostoista perusajanjaksolla aiheutuneet kustannukset. Myös nämä kustannukset ilmoitetaan ilman (vähennyskelpoista tai palautettavaa) arvonlisäveroa. 2.031 Tuotantovälineet on arvotettava ostohintaan, joka on ostajan tuotteista todellisuudessa maksama hinta. Se sisältää verot mutta ei tuotetukipalkkioita (eikä vähennyskelpoisia veroja kuten vähennyskelpoista arvonlisäveroa). 2.032 EU:n maataloushintaindeksejä (panos) laadittaessa yleisenä oletuksena on, että ostetut lannoitteet ja rehut käytetään samalla tuotantojaksolla ja ettei maatiloilla ole varastoja. 2.033 "Maatalouden investointeihin käytettyjä tavaroita ja palveluja" mittaavan indeksin painoina käytetään viljelijöille tämäntyyppisten tavaroiden ja palvelujen ostoista perusajanjaksolla aiheutuneita kustannuksia. 1 2 3 Olisi huomattava, että maatalouden tarkistetussa vuodelta 1997 olevassa tilinpitojärjestelmässä viinin ja oliiviöljyn tuotantoa (jossa käytetään ainoastaan samalla tilalla kasvatettuja rypäleitä tai oliiveja) pidetään maataloudelle luonteenomaisena toimintona. Maatiloihin kiinteästi liittyvien yksiköiden (kuten maatalousosuuskuntien) viinin ja oliiviöljyn tuotantoa pidetään myös maataloudelle luontaisena toimintona. Sen sijaan maatalouselintarvikeyritysten viinin ja oliiviöljyn tuotantoa ei pidetä tämänkaltaisena toimintona. Olisi huomattava, että tarkistetussa vuodelta 1997 olevassa maatalouden tilinpitojärjestelmässä erotetaan toisistaan yksiköt, jotka harjoittavat luontoistaloutta, ja yksiköt, joille maataloustoiminta on ainoastaan vapaaajan toimintaa. Luontoistaloutta harjoittavien yksiköiden tuotos kuuluu maatalouden tilinpidon piiriin mutta maataloutta vapaa-ajan toimintana harjoittavien yksiköiden maataloustuotos ei. Liite 5: "Maataloustuotteiden EU:n tuottajahintaindeksin ( = 100) painotusjärjestelmän perustana olevat arvot". 11

Maataloushintatilastojen käsikirja 2.033a Maatilojen tuotantoeläimiksi hankkimien eläinten ostoja ei enää katsota välituotekäytöksi. Niiden paino panosindeksissä on näin ollen nolla. 12 d) Eläinten hintaindeksien painotusmenetelmä 2.033b Koska maatalouden hintaindeksien painotuksessa käytettävät arvot saadaan maatalouden tilinpidosta, on pyrittävä varmistamaan, että nämä kaksi järjestelmää ovat käsitteiltään keskenään mahdollisimman johdonmukaiset. 1. Eläintuotanto maatalouden tilinpidossa 2.033c Eläintuotosta mitataan maatalouden tilinpidossa kasvun perusteella. Talousyksikön (maatilan) tasolla tuotosta voidaan mitata käyttämällä eläinten panosarvon (niiden arvo maatalouteen otettaessa) ja niiden nykyarvon (eli pääoma- tai teurasarvon) erotusta. Koko toimialan tuotos kansallisella alueella sisältää seuraavat erät: a) teurastukset b) + elävien eläinten viennit c) - elävien eläinten tuonnit d) + investoinnit (siitoseläinkannan muutokset) e) + varastojen muutokset ("keskeneräisten töiden" muutokset lihan osalta) jossa a+b+c = toimitukset. Tuotosta mitattaessa siitoseläinten arvona käytetään (investointien osalta) teurasarvon sijasta naaraspuolisten siitoseläinten arvoa. Koska tuotokseen kirjataan vain eläinten kasvu, maataloudessa ei kirjata lainkaan elävien eläinten välituotekäyttöä. Kiinteinä varoina ja varastoina käsiteltävät eläimet kirjataan varoina, joiden muutokset kuvataan pääomatilillä. 2. Eläinten hintaindeksien painotusmenetelmä, panokset 2.033d Maatilojen tekemiä siitoseläinten ostoja ei enää katsota välituotekäytöksi. Niiden paino panoshintaindeksissä on näin ollen nolla. 3. Eläinten hintaindeksien painotusmenetelmä, tuotokset 2.033e Eläinten hintojen perusindeksien perustana ovat eläimet siinä vaiheessa, jossa ne "poistuvat" maataloudesta (eli jossa ne teurastetaan tai viedään maasta lihotettavaksi). Indeksit vastaavat näin ollen vain kohdissa a, b ja e tarkoitettuja maatalouden tilinpidon tuotoseriä. Maatalouden tilinpidon mukaiseen tuotoskäsitteeseen perustuvassa painotusmenetelmässä siitoseläimet arvotettaisiin d kohdassa tarkoitetun erän osalta pääoman hintaan, minkä vuoksi tämä menetelmä ei käsitteellisestä näkökulmasta soveltuisi sellaisten indeksien painotukseen, jotka koskevat vain teurastettuja eläimiä. Tämä ongelma ei kuitenkaan koske kohdassa e tarkoitettujen varastonmuutosten sisällyttämistä, koska eläimen arvo säilyy samana (ei teuraseläinvähennystä). Se, otetaanko tämä erä huomioon, vaikuttaa ainoastaan siihen, miten tuotetun lihan arvo jakautuu ajassa. Arvo kirjataan kokonaisuudessaan teurastus- tai vientijaksolle, jos varastonmuutosta ei oteta huomioon, ja eläimen koko elinajalle (kyseisessä maassa), jos varastonmuutos otetaan huomioon. Jos investointeja (erä d) ei oteta huomioon, olisi selkeyden ja symmetrian varmistamiseksi hyvä valita eläinten hintaindeksejä varten painotusmenetelmä, joka perustuu vain toimituksiin (a+b+c). Tässä tarkasteltuja hintaindeksejä ei tarkkaan ottaen voida soveltaa kohdassa c tarkoitettuun negatiiviseen erään c "elävien eläinten viennit". Toimituksiin perustuvan painotusmenetelmän

Maataloushintatilastojen käsikirja perusoletuksena on näin ollen, että lisäyksen ("kasvun") hinta, johon toimituksiin perustuvia painoja sovelletaan, muuttuu teurastettujen tai maasta vietyjen eläinten hinnan mukaan. Eläinten tuonnilla on useissa tapauksissa hyvin vähäinen merkitys eläinten kasvuun verrattuna, joten edellä mainittu oletus voidaan yleensä hyväksyä. Jos hintojen ei voida olettaa kehittyvän samansuuntaisesti, maahantuotuja eläimiä varten olisi aina mahdollisuuksien mukaan otettava käyttöön negatiivinen painokerroin ja oma indeksi. Vuosien 1990 painotusmenetelmässä, jossa eläinten tuontia käsiteltiin panoksena, tämän oletuksen käyttöä voitiin jossain määrin välttää. Tuloksena oli kuitenkin se, että julkaistut indeksit eivät olleet täysin yksiselitteisiä, koska nämä eläimet eivät ole varsinaisia panoksia. 2.5 Erityyppiset indeksit ja niiden laskentamenetelmät a) Perusmenetelmä 2.034 Käytettävissä on monenlaisia indeksejä, joista voidaan valita soveltuva indeksi sen mukaan, millaisia ilmiöitä indeksillä on tarkoitus kuvata ja millaisia tietolähteitä on käytettävissä. Indeksien laskenta perustuu kuitenkin useimmissa tapauksissa Laspeyres'n indeksikaavaan. Tämä indeksi voidaan laskea useamman vuoden pituiselle jaksolle ilman, että edustavista tuotteista muodostettua koria tai tuotteiden painoja tarvitsee muuttaa. Lisäksi indeksin laskennassa tarvittavat parametrit tunnetaan perusajankohdan osalta hyvin. Muutoksia tarvitaan vain silloin, kun perusajankohdan rakenne ei enää sovellu käytettäväksi hyödykekorin tuotteissa tai niiden suhteellisessa merkityksessä tapahtuneiden muutosten takia 1. 2.035 EU:n maataloushintaindeksit lasketaan kullekin jäsenvaltiolle käyttämällä Laspeyres'n indeksikaavaa 2. Kiinteä painorakenne edustaa perusvuoden tilannetta. Seuraavassa on esitetty sekä Laspeyres'n perusindeksin että painotetun, hintasuhteisiin perustuvan indeksin laskentakaavat: I t k t 0 pi qi k t 0 0 i= 1 pi pi qi = 100 = k 0 k 0 0 i= 1 pi 0 pi qi pi q i= 1 i= 1 0 i 100 jossa I : indeksi (tuotos tai panos) p : tuotteiden (tai tuotantovälineiden) hinta q : myytyjen tuotteiden (tai ostettujen tuotantovälineiden) määrä i : tuote i (tai tuotantoväline i), (i = 1, 2, k) 1 2 Katso myös kohta 2.6 "Perusjakso". Yhteisön jäsenvaltioiden tilastolaitosten pääjohtajien kokouksessa tehdyn päätöksen mukaan hintoja, määriä ja arvoja tarkasteltaessa olisi käytettävä Fisherin indeksiä. Laspeyres'n indeksin käyttö voidaan kuitenkin hyväksyä käytännön syistä sillä edellytyksellä, että perusvuosi vaihdetaan riittävän usein. Koska EU:n maataloushintaindeksien (tuotos ja panos) perusvuosi vaihdetaan viiden vuoden välein, tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän. EKT :ssä suositetaan, että volyymien ja hintojen vuosimuutosta laskettaessa käytetään Fisherin indeksiä. Koska tämän indeksin käyttö on vaikeaa, EKT :ssä todetaan, että Fisherin indeksi voidaan volyymien osalta korvata Laspeyres'n indeksillä ja hintojen osalta Paaschen indeksillä. 13

Maataloushintatilastojen käsikirja t : tarkastelujakso 0 : perusjakso 1. 2.036 Käytännössä tietylle tuotteelle i on kuitenkin yleensä saatavissa useita hintatietoja. Tällöin on erikseen laskettava käytettävissä olevien hintatietojen perusteella edustava hintasuhde kyseistä tuotetta varten. Laspeyres'n kaavaa ei yleensä voida soveltaa tällä tasolla, koska yksittäisen hintasarjan painoa ei aina tunneta. 2.037 Kun kohdan 2.035 kaavaan sisältyvä termi korvataan termillä xxx, saadaan seuraava kaava: I t p q k 0 0 t i i = Ri k i= 1 0 0 pi qi i= 1 100 t jossa Ri on yksittäisen tuotteen i (tai yksittäisen tuotantovälineen i) perusnimiketason hintaindeksi tarkastelujaksolla t (eli kunkin sellaisen tuotteen, tuotantovälineen tai niiden muodostaman alimman tason ryhmän indeksi, jolle määritetään oma paino). Tässä kaavassa indeksi on perusjakson kiinteisiin painoihin painotettujen perusnimiketason indeksien keskiarvo. Painot ovat (myyntien tai ostojen) arvoja eivätkä määriä. Perusnimiketason indeksien laskentaa voidaan tämän kaavan avulla mukauttaa erilaisiin käytännön tilanteisiin. 2.038 Perusnimiketason indeksit voidaan laskea monella tavalla. Soveltuvan menetelmän valinnassa ratkaisevia ovat käytettävissä olevat tiedot sekä niiden tuotteiden tai tuotantovälineiden homogeenisuus, joista hintatiedot kerätään. Koska nämä tekijät voivat vaihdella jäsenvaltioittain, tietty perusnimiketason indeksi on voitu laskea käyttämällä eri menetelmiä. Tärkeimmät laskentamenetelmät on esitetty liitteessä 6 2. Kuukausi- ja vuosi-indeksien suhde, lisämaksujen käsittely 2.039 Indeksit lasketaan kuukausi- ja vuosi-indekseinä. 2.040 Tietyn tuotteen perusnimiketason kuukausikohtainen hintaindeksi saadaan suhteuttamalla kuukausihinta vertailuhintaan eli perusnimiketason tuotteen keskihintaan perusvuonna. Aggregoidut (joko tuoteryhmäkohtaiset tai kaikki tuotteet kattavat) kuukausi-indeksit saadaan määrittämällä tuoteryhmän tai koko tuotejoukon perusnimiketason indeksien painotettu keskiarvo. 2.041 Joissakin maissa tietyille tuotteille on saatavissa vain vuosihinta (ja käytettävissä on näin vain vuosi-indeksi). Esimerkki tällaisesta on tuotteesta on sokerijuurikas, jonka vuosi-indeksiä (tai satovuoden indeksiä) käytetään kuukausittain kuukausi-indeksin laskentaan (aina uuden satovuoden alkamiseen asti). 2.042 Vuosi-indeksit voidaan laatia kahdella tavalla: joko i) määrittämällä vastaavien kuukausi-indeksien painottamaton tai painotettu 3 aritmeettinen keskiarvo tai ii) käyttämällä perustana vuosikeskihintaa, joka voidaan saada myös muista tietolähteistä. Eurostat suosittaa käytettäväksi ensin mainittua menetelmää, jota sovelletaan jo useimmissa tapauksissa (painotettu aritmeettinen keskiarvo 1 2 3 14 On huomattava, että EU:n maataloushintaindeksin perusajanjakson hintojen perusjakso ei välttämättä ole sama kuin painojen perusjakso (katso liite 9: "EU:n maataloushintaindeksien ( = 100) painojen ja perusjakson hintojen laskennassa käytetty perusjakso"). Liite 6: "Perusnimiketason indeksin laskenta". Painotettujen keskiarvojen laskennassa painojen perustana ovat määrät eivätkä arvot.