HOHTO-VAIKUTTAJAKURSSI NUORTEN VAMMAISTEN VOIMAANTUMISKANAVANA Teija Palviainen Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Palviainen, Teija. Hohto-vaikuttajakurssi nuorten vammaisten voimaantumiskanavana. Järvenpää, syksy 2008, 85s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää, mitä nuorille vammaisille suunnatun Hohto-vaikuttajakurssin osallistujat saivat omaan vaikuttamiseensa. Kurssin järjesti Kynnys ry. Lisäksi selvitin, miten kurssilla toteutuu Kynnyksen sille asettamat tavoitteet eli tietoisuuden lisääminen ja käytännön työkalujen antaminen vaikuttamiseen. Kohde ryhmänä olivat Hohto-kurssin osallistujat. Osa opinnäytetyöni aineistoa kerättiin Kynnykselle tekemäni työelämänkehittämishankkeeseen liittyvän tietokoneavusteisen lomakekyselyn avulla. Vastauksia sain takaisin viisitoista kahdestakymmenestäkuudesta. Osallistuin mukaan kurssille. Näin käytettävissäni olivat osallistuvan havainnoinnin kautta saadut muistiinpanot ja luentomateriaalit. Näiden lisäksi minulla oli käytettävissä kolmesta haastattelusta saatu aineisto. Opinnäytetyö on laadullinen. Haastattelumenetelmänä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutin yksilöllisesti. Haastatteluaineiston analysoin sisällönanalyysia käyttäen. Opinnäytetyössäni käytin Juha Siitosen (1999) voimaantumisteoriaan liittyvää osaa, jossa keskitytään erityisesti ympäristön vaikutukseen voimaantumisessa. Se toimii aineistoni analyysin teoreettisena kehyksenä, jota vasten peilaan tutkimustuloksiani. Tutkimukseni avulla sain selville, että Hohto-kurssilla oli voimaantumista tukeva vaikutus kurssilaisiin. Voimaantumisen ilmenemismuodot olivat yksilöllisiä. Haastateltavani saivat omaan toimintaansa lisää tietoa, menetelmällisyyttä ja rohkeutta. Tutkimuksen mukaan saamani vastaukset myös tukivat Kynnyksen kurssille asettamaa yleistavoitetta, joka oli voimaantuminen. Tutkimukseni osoitti, että Kynnyksen asettamat tavoitteet tietoisuuden lisäämisen kannalta on onnistunut. Saatu tieto oli monipuolista, laaja-alaista ja oikein kohdennettua. Toisaalta kurssille kaivattiin enemmän ilmaisutaitoon liittyvien asioiden huomioimista kuten asioiden esittämistä ja argumentointia. Asiasanat: nuoret, vammaiset, vaikuttaminen, yhdenvertaisuuslaki, empowerment, kvalitatiivinen tutkimus
ABSTRACT Palviainen, Teija Empowering young disabled persons by an opinion maker course Hohto. 85p., 4 appendices. Language: Finnish. Järvenpää. Autumn 2008. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of this study was to clarify what the participants of the Hohto course got for their own way to influence. The course was meant for the young disabled. It was organized by a registered association Kynnys. Kynnys has its own goals for the course. They want to increase participants knowledge and give practical means for their way to influence. I also clarify how these goals were carried out in that course. The target group of the study consisted of the participants of the Hohto course. One part of the material was gathered by a questionnaire. The questionnaire was sent by e-mail. It was one part of my previous work- related project to Kynnys. I received fifteen responses from twenty-six. I took part in the course. The materials I had from participative observation were notes and handouts. Besides of those I had materials from three interviews. This is a qualitative research. The research method I used was a semi- structured thematic interview. The interviews were made individually. The data analysis was done by using content analysis. I chose theoretical frame for the study from Juha Siitonen s theory of empowerment. I concentrated on one of the subprocesses of empowerment which is context beliefs. I used Siitonen s theoretical frame to analyse my study results. Based on my results I found out that the Hohto course has elements which have strengthened empowerment influence on participants. Manifestations of empowerment were individual. My interviewees got more information, procedures and courage for their own way of action. According to my research, responses also support the course s general goal of Kynnys which was empowerment. My study indicated that Kynnys has successfully increased participants knowledge. The information was various, widespread and correctly targeted. On the other hand participants missed ability of negotiation for example how to express matters and argumentation. Keywords: young, disabled, influence, equality law, empowerment, qualitative research
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 6 2 KÄSITTEET... 9 2.1 Vammaisuus... 9 2.2 Vaikuttaminen... 11 2.3 Yhdenvertaisuuslaki... 14 2.4 Tasavertainen osallistuminen... 15 3 VOIMAANTUMINEN... 17 3.1 Voimaantumiskäsitteestä ja sen historiasta... 17 3.2 Voimaantumisteoria ja voimaantumisen osaprosessit... 18 3.2.1 Päämäärät ja kykyuskomukset... 20 3.2.2 Kontekstiuskomukset ja emootiot... 21 4 TUTKIMUKSEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ... 24 4.1 Kynnyksen toimintamuotoja... 25 4.2 Henkilökohtaisen avustaja-järjestelmän (HAJ) kehittämisprojekti... 26 4.3 Ihmisoikeudet, juridinen toiminta... 28 5 HOHTO-KURSSIN KUVAUS... 29 5.1 Alustukset... 30 5.2 Opintokäynnit... 32 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 35 6.1 Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus... 35 6.2 Tutkimusmenetelmät ja tutkimusympäristö... 35 6.3 Aineiston keruu... 36 6.3.1 Osallistuva havainnointi... 36 6.3.2 Tietokoneavusteinen lomakekysely... 37 6.3.3 Puolistrukturoitu teemahaastattelu... 38 6.4 Tutkimusprosessi... 39 6.5 Laadullisen aineiston analyysi... 43 7 LOMAKEKYSELYN PALAUTE JA HANKE... 44 7.1 Kyselyn taustatiedot... 44 7.2 Ihmisoikeudet ja mediavaikuttaminen... 46 7.3 Sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä yhteiskuntaan vaikuttaminen... 47 7.4 Hankkeen tavoitteiden arviointia... 49
8 AINEISTON KERTOMAA... 51 8.1 Kurssin eväät haastateltaville... 51 8.2 Aihepiireistä löytyneet painotukset... 52 8.3 Arkirealismia ja toiveita... 53 8.4 Haastateltavien vaikutustoiminta... 55 8.5 Kurssipalaute haastateltavilta... 56 8.6 Hohto-kurssin merkittävyydestä vammaisille nuorille... 58 9 TAVOITTEIDEN TARKASTELUA... 60 9.1 Järjestäjän ja osallistujien kykyuskomukset ja päämäärät... 60 9.2 Voimaantumista mahdollistavat tekijät ympäristössä... 61 9.3 Kynnyksen omien tavoitteiden toteutuminen... 64 10 POHDINTAA... 67 10.1 Tutkimuksessa käytettyjen menetelmien arviointi... 71 10.2 Tutkimuksen eettisyys... 73 10.3 Tutkimuksen luotettavuus... 74 10.4 Lopuksi... 76 LÄHTEET... 78 LIITTEET... 82 Liite 1 Hohto-kurssin ohjelma 2005 2006... 82 Liite 2 Saatekirje... 88 Liite 3 Kyselylomake... 89 Liite 4 Puolistrukturoidun teemahaastattelun runko... 92
1 JOHDANTO Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime aikoina keskusteltu siitä, kuinka vähän nuoret ovat olleet kiinnostuneita vaikuttamaan omiin asioihin. Tämä näkyy muun muassa siinä, että jopa Internetin otakantaa.fi -sivustoilla kysytään nuorten mielipiteitä heidän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Sivustoilla todetaan, että tutkimusten mukaan nuorten asenteet ovat melko kielteisiä yhteisten asioiden hoitamiseen. Nyt halutaan kuulla niitä toimenpide-ehdotuksia, jotka kannustavat nuoria osallistumaan ja vaikuttamaan. (Oikeusministeriö i.a.b.) Myös vammaiskentällä on kiinnitetty huomiota nuorten vaikuttamiseen. Syksyllä 2004 Kynnys ry käynnisti hankkeen kohti aktiivisempaa ja osallistuvampaa nuorisotyötä. Hankkeen nimeksi tuli Hohto nuori vammainen vaikuttaja -kurssi. Vammaiskentällä tämäntyyppinen kurssikokonaisuus oli ensimmäinen. Kurssin sisältö koostui yhteiskunnassa vaikuttavien ihmisten alustuksista ja tapaamisista sekä opintokäynneistä. (Jokinen 2005a, 18.) Osallistuin talven 2005 ja kevään 2006 aikana järjestettävälle toiselle Hohtokurssille. Kiinnostukseni heräsi kurssia kohtaan, kun teimme ryhmätyön Työ, työelämä ja johtajuus (TTJ) -opintokokonaisuudessa. Sen aiheena oli kansalaisvaikuttaminen Kynnys ry:ssä. Lisäksi tein kyseiseen opintokokonaisuuteen liittyvän työelämänkehittämishankkeen Hohto-kurssista. Se sisälsi lomakekyselyn ensimmäiselle ja toiselle yhteensä 26 Hohto-kurssin osallistujalle. Tämä hanke on osa opinnäytetyötäni. Halusin osallistua kurssille, koska aikaisempia kokoontumisia ei ole kovin tarkasti dokumentoitu eikä kurssin ohjelma (liite 1) yksistään antanut tarvittavaa tietoa. Näin sain reaaliaikaisen ja todenmukaisen kuvan siitä, mitä kurssilla tapahtuu. Tutkimukseni ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, mitä kurssilaiset ovat saaneet omaan vaikuttamiseen Hohto-kurssin kautta. Lisäksi selvitän, miten kurssil-
7 la toteutuvat Kynnyksen sille asettamat tavoitteet eli tietoisuuden lisääminen ja käytännön työkalujen antaminen vaikuttamiseen. Minua kiinnostaa kuitenkin tutkia asiaa kurssilaisten eli tässä tapauksessa nuorten näkökulmasta. Haluan tuoda esille heidän mielipiteitään ja ajatuksiaan. Heidän vastauksiensa kautta tarkastelen, miten Kynnyksen asettamat tavoitteet ovat toteutuneet. Lomakekyselyn avulla pyrin selvittämään, miten kurssi vastasi sille asetettuja tavoitteita. Erityisesti halusin saada selville, mitä kurssilaiset olivat oppineet ja mitä asioita he pitivät tärkeinä. Kyselytutkimuksen lisäksi haastattelin kolmea nuorta. Haastattelujen avulla halusin syventää ja tarkentaa, mitä haastateltavani olivat saaneet omaan vaikuttamiseensa kurssin kautta. Valitsin tämän aiheen, koska halusin tietää, miten Hohto-kurssi rakentuu ja mitä tarjottavaa sillä on vammaisille nuorille. Tutkimukseni avulla Kynnys ry saa tietoa kurssilaisten omista kokemuksista sekä pystyy käytännössä hyödyntämään sitä seuraavien kurssien toteutuksessa. Lisäksi opinnäytetyöllä pyritään antamaan näyttöä opetusministeriölle kurssin tarpeellisuudesta. Sisällönanalyysia käyttäessäni huomasin, että yhteinen nimittäjä saamilleni vastauksille oli voimaantuminen. Tästä syystä tulkitsen kurssin toteutusta ja tutkimustuloksiani Juha Siitosen (1999) voimaantumisteoriaan liittyvän kontekstiuskomusten näkökulmasta. Siitosen voimaantumisteorian määritelmässä sanotaan, että voimaantuminen on ihmisestä itsestään lähtevä prosessi ja kukaan ei voi voimaannuttaa toista. Tarkastelenkin, mitä voimaantumista mahdollistavia elementtejä Hohto-kurssi sisältää ja tarjoaa kurssilaisille. Tämän lisäksi käytän apuna Kynnyksen tavoitteiden tarkastelussa Opintotoiminnan keskusliiton suunnittelijan Ilvosen (2006) käyttämää määritelmää henkilökohtaisen vaikuttamisen välineistä. Hyödynsin hallussani olevaa aikaisempaa materiaalia kansalaisvaikuttamisesta luvussa neljä, koska se sisälsi koulutus- ja nuorisosihteerin sekä toiminnanjoh-
8 tajan haastattelun vuodelta 2005 sekä Kynnys ry:n historiaa. Luvussa seitsemän olen käyttänyt jo hankkeesta saatua materiaalia.
9 2 KÄSITTEET Tutkimuksessani nuori tarkoittaa ikäryhmää 17 29-vuotiaat. Järjestöllä tarkoitan samasta asiasta kiinnostuneiden henkilöiden ryhmää. He työskentelevät yhdessä tärkeiksi katsomiensa asioiden puolesta ja saavat asialleen yhteiskunnassa julkisen muodon. (Ilvonen 2007, 35.) 2.1 Vammaisuus Yleisellä määrittelyllä vammaisuutta ei kyetä kuvaamaan, sen moniulotteisuuden vuoksi. Valtaväestöön verrattuna lähtökohtana on yksilön fyysinen ja psyykkinen erilaisuus. Tämä yksistään ei ole riittävä tekijä vammaisuutta määriteltäessä. Kysymys on käsitteen kokonaisvaltaisuudesta. Käsitteen sisältö sekä merkitys että käytännön kokemus muotoutuvat sosiaalisessa yhteydessä toimintaympäristöön. (Lampinen 2007, 27.) Tätä taustaa vasten ymmärrämme, että kysymyksessä on aina vammaisella henkilöllä olevasta yksilöllisestä haitasta, erilaisuuden sietämisestä ja voimavaroista kohdata elämän todellisuus (Lampinen 2007, 27). Lampinen (2007) luettelee neljä eri vammaisuuden selittämismallia. Ne ovat moraalinen malli, lääketieteellinen malli, vähemmistömalli ja selviytymismalli. Vehmas (2005) puhuu teoksessaan sosiaalisesta selittämismallista. Moraalisessa mallissa uskotaan, että vamma oli synnin palkka, merkki uskon heikkoudesta. Vammaisuutta yritettiin poistaa rukouksen ja manauksen avulla. Lääketieteellisessä mallissa huomioidaan vika yksilön kehossa. Tätä sitten yritetään korjata erilaisilla toimenpiteillä muun muassa leikkauksilla, lääkkeillä, hoidolla, kuntoutuksella, apuvälineillä tai muuttamalla elämäntapaa. Näin vammaisesta henkilöstä tulee potilas, jossa ihminen arvioidaan ja nimetään diag-
10 noosin mukaan. Toki lääketieteellinen apu ja tuki ovat tarpeellisia, mutta ne eivät saisi toimia ihmisen olemuksen määrittäjinä. (Lampinen 2007, 138.) Lääketieteellisen poikkeavuuden liiallinen korostaminen voi luoda sellaisen ympäristön toimintakulttuurin ja pysyvästi toisenlaisen identiteetin vammaiselle henkilölle, joka ei tue henkilön osallisuutta, osallistumista ja tasa-arvoa. (Lampinen 2007, 138.) Vähemmistömallissa vammaiset ihmiset ovat (syrjittynä) vähemmistönä. Syy nähdään tällöin ympäristössä ja yhteiskunnassa, joka on kykenemätön sopeuttamaan toimintaansa kaikille vammaisille ihmisille soveltuvaksi. Vammaisten ihmisten arjessa se näkyy siten, että ensin he kokevat käytännössä vamman aiheuttamat rajoitukset ja siinä sivussa he ovat vielä pakotettuja antamaan asennekasvatusta päivittäin muille, miten vammaisuuteen suhtaudutaan asiallisesti. (Lampinen 2007, 139.) Selviytymismallissa tärkeintä on ratkaisukeskeinen ajattelutapa, joka on myönteinen keino kohdata erilaisia inhimillisen elämän haasteita ja pulmatilanteita. Selviytymismallin näkökulma vammaisuuteen on se, että vamma syntyy tietyn elämäntilanteen luomasta sattumasta, joka vaatii elämäntilanteen uudelleen määrittelyä ja arviointia sekä erilaisia selviytymiskeinoja. (Lampinen 2007, 140.) Sosiaalisessa mallissa vammaisuus nähdään myös yhtenä syrjinnän ja sorron muotona. Tämä on seurausta erilaisista yhteiskunnan vammauttavista esteistä. (Vehmas 2005, 121.) Sosiaalinen malli kiteytettynä: Vammaisuus tarkoittaa kaikkia niitä asioita, jotka asettavat rajoituksia vammaisille ihmisille. Nämä rajoitukset voivat vaihdella yksilöllisistä ennakkoluuloista institutionaaliseen syrjintään, rakennuksista, joihin ei pääse sisälle pyörätuolilla käyttökelvottomiin julkisiin kulkuneuvoihin, eristävästä opetuksesta vammaiset ulossulkeviin työpaikkoihin. Näiden seuraukset eivät kosketa ihmisiä sattumanvaraisesti, vaan tulevat systemaattisesti vammaisten osaksi ryhmänä, joka kokee institutionalisoidun syrjinnän kaikkialla yhteiskunnassa. (Vehmas 2005, 121.)
11 Kynnyksen (esittely luvussa neljä) kantavana ideana on: Etten parane koskaan ja minun ei myöskään tarvitse parantua. (Könkkölä & Saraste 1996, 39). Tämän ajattelutavan mukaan vammainen henkilö saa olla juuri sellainen kuin hän on. Olen valinnut tämän määritelmän käyttööni opinnäytetyössäni, koska se sisältää sen arkirealismin, joka vammaisella ihmisellä on. Se sisältää myös viestin yhteiskunnalle siitä, että vammaisten tarpeita ei voi sivuuttaa. Nämä asiat tulevat näkyviin työssäni aineiston kautta. 2.2 Vaikuttaminen Se miten käyttäydymme suhteessa vaikuttamiseen, määrittelee meitä ihmisenä. Olemme yksilöitä omine ajatuksinemme, käyttäytymistapoinemme ja elämäntapavalintoinemme. Kun ihminen alkaa toimia yksilöllisyyden piirin ulkopuolella, osallistua ja vaikuttaa erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnassa, hänestä tulee kansalainen. Suomalainen lainsäädäntö on hyvä pohja kansalaisen osallistumiselle ja vaikuttamiselle (Oikeusministeriö i.a.a.) Perustuslain toisen pykälän mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. (PL 2 ) Kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan mukaan kansalaisuutta on kahdenlaista, passiivista ja aktiivista. Yhteiskuntamme sallii passiivisen kansalaisuuden, sillä ketään ei voi pakottaa aktiivisuuteen, mutta siihen voi kannustaa. Passiivisessa kansalaisuudessa ihmiset ovat objekteja, eivät osallistuvia ja vaikuttavia subjekteja. Aktiivinen kansalainen taas nähdään monella eri tavalla aktiivisena. Hän voi olla aktiivinen henkisesti, kulttuurisesti, aatteellisesti, yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja toiminnallisesti. Voimme vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti mitä erilaisin keinoin tärkeinä pitämiimme asioihin. Näitä ovat muun muassa: äänestäminen vaaleissa ja kansanäänestyksissä, vetoomusten allekirjoittaminen, yleisönosastokirjoitukset, osallistuminen kokouksiin, yhteydenotto luottamushenkilöön tai viranhaltijaan, yhdistystoiminta, talkootoiminta, vanhempainillat, mielenosoitukset ja kuntalaisaloitteet. (Ilvonen 2007, 11.)
12 Henkilökohtaisia vaikuttamisen välineitä ovat riittävä tieto kyseisestä asiasta, hyvät neuvottelutaidot, kyky esittää asia selkeästi ja havainnollisesti sekä puheenvuorojen käyttö (Ilvonen 2007, 11). Vaikuttamisella tarkoitetaan henkilökohtaisen tai yhteisön vallan käyttämistä niin, että saamme edistettyä meille tärkeää asiaa (Ilvonen 2007, 13). Harisalo, Rajala & Ståhlbergin (1992, 59 60) määrittelevät osallistumisen seuraavasti: 1.Jäsenenä oleminen Jäsenyys valtuustossa, hallituksessa, lautakunnassa, johtokunnassa, toimikunnassa tai työryhmässä tai vastaavissa elimissä. Osallistuminen kokouksiin, aloitteiden teko, puheenvuorojen käyttö, kyselyt, neuvottelut, yhteydenotot muihin jäseniin ja kuntalaisiin. 2. Suoraa vaikuttamispyrkimystä Äänestäminen vaaleissa ja kansanäänestyksissä, aktiivinen vaalityö, osallistuminen ehdokasasetteluun, esitteiden teko ja jakelu, puheenvuorojen käyttö ja toiminen ehdokkaan ja / tai asian puolesta osallistuminen kansankokouksiin, mielenosoituksiin, boikotteihin, osallistuminen kunnan järjestämiin kokouksiin, kuntalaisten aloiteoikeuden käyttö, kirjelmien allekirjoittaminen, lausuntojen antaminen, kirjoittaminen lehtiin tai mielipiteen ilmaiseminen muissa tiedotusvälineissä, vastaaminen kunnan järjestämiin kyselyihin, yhteydenpito luottamushenkilöstöön, osallistuminen yhteissuunnitteluun, valittaminen tai muistutusten jättäminen, tietojen pyytäminen kunnan viranomaisilta, osallistuminen kuntaa kohtaan suunnattuun kansalaistottelemattomuuteen ja osallistuminen palvelujen tuottamiseen esimerkiksi koti- ja kouluyhteistyössä. 3. Välillistä vaikuttamispyrkimystä Jäsenyys poliittisessa puolueessa ja/tai painostusryhmässä, osallistuminen puolueiden ja/tai painostusryhmien sisäiseen työhön, keskusteleminen kunnan asioista muiden kuntalaisten kanssa, osallistumien opintokerhoihin yms. kuntalaisten asioita käsitteleviin tilaisuuksiin. Vaikuttaminen edellyttää tiettyjen perustietojen ja taitojen hallintaa. Niistä keskeisimpiä ovat perustiedot kansalaisen oikeuksista, velvollisuuksista ja mahdollisuuksista osallistua ja vaikuttaa sekä perustiedot valtion instituutioista ja niiden toiminnasta. (Oikeusministeriö i.a.,a.) Internetin rooli on kasvanut tiedonhankinnan välineenä. Siten se myös mahdollistaa ihmisten omaehtoisen vaikuttamisen
13 uudella tavalla. Internet tarjoaa vaikuttamisen mahdollisuuksia monin eri tavoin. Se lisää muun muassa hallinnon läpinäkyvyyttä välittämällä tietoa valmisteilla olevista ja päätettävistä asioista. Sen kautta voi vaikuttaa myös suoraan esimerkiksi lähettämällä sähköpostia suoraan asioiden päättäjille tai valmistelijoille.(ilvonen 2007, 17.) IEA-CIVICS Nuori kansalainen -tutkimus, selvitti kansainvälisellä tasolla nuorten saamaa yhteiskunnallista opetusta. Sen mukaan suomalaiset peruskoulunsa päätösvaiheessa olevat nuoret ovat 28 maan nuorten huipputasoa (toisena) yhteiskunnallisissa tiedoissa ja taidoissa. Toisaalta he ovat kirkkaasti viimeisenä kysyttäessä sosiaalista vastuuta korostavan kansalaistoiminnan tärkeyttä. (Möttönen & Niemelä 2005, 65.) Vaikka nuorilla on tämän tutkimuksen mukaan hyvät yhteiskunnalliset tiedot ja taidot, ne eivät johda sellaisiin kansalaisasenteisiin, jotka kannustavat yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja toimintaan. Tutkimuksessa selvisi myös, että suomalaiset nuoret ovat kaikkein vähiten kiinnostuneita politiikasta. He eivät pidä kansalaistoimintaa tärkeänä ja osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan poikkeuksellisen vähän. (Möttönen & Niemelä 2005, 65.) Suutarisen (2005) mukaan yhtenä selitystekijänä saattaa olla, että Suomen kouluissa ei ole kouluneuvostoja ja oppilaskuntatoimintaan osallistuminen on vähäistä. Annettava yhteiskunnallinen opetus Suomessa on niukkaa. Aikuiset keskustelevat nuorten kanssa todella vähän yhteiskunnallisista asioista. Poliittiseen keskusteluun osallistumisen tärkeyttä ei korosteta kouluissa. Nuoret eivät myöskään osallistu kotipaikkakuntien ongelmien ratkaisemiseen. Toisaalta nuorille annetaan hyvin vähän mahdollisuuksia muodostaa asioista omia perusteltuja mielipiteitään ja vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän seurauksena on, että kyky sietää erilaisia mielipiteitä ja sovitella erilaisia näkemyksiä toisiinsa jää kehittymättä. (Möttönen & Niemelä 2005, 66.) EUYOUPART-tutkimuksessa, johon osallistui kahdeksan Euroopan maan nuoret kysyttiin muun muassa osallistumistapojen suosiota. Tästä tutkimuksesta
14 selvisi, että osittain nuorten poliittinen passiivisuus osoittautuu myytiksi. Yksilökohtaisemmat ja elämänpoliittisemmat eettis-poliittiset vastuunottotavat kiinnostavat nuoria enemmän kuin institutionaalinen ja puolueperustaiset toiminnat. Kuitenkin suomalaiset nuoret olivat muita maita paremmin neuvotteluyhteydessä poliittisiin toimijoihin. Elämänpoliittisesti orientoituneet nuoret osallistuvat innokkaasti poliittisten vetoomusten käyttöön, Internetin dialogisen julkisuuksien hyväksikäyttämiseen sekä tuotteiden boikotointiin. Nuorten osallistuminen näkyy enemmän yksityisten ja markkinakenttien puolella kuin osana poliittista järjestelmää. (Paakkunainen 2006, 140.) 2.3 Yhdenvertaisuuslaki Suomi eteenpäin ilman syrjintää (SEIS) -projektin arviointiseminaari pidettiin joulukuussa 2006. Siellä pääsihteeri Pirkko Mahlamäki Vammaisfoorumi ry:stä käytti puheenvuoron yhdenvertaisuuden toteutumisesta vammaisten ihmisten osalta. Hän kuvasi haasteita, jotka liittyvät vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseen. Näitä ovat muun muassa alueellinen eriarvoisuus, etuuksia ja palveluja koskevien säännösten tulkinnanvaraisuus ja erot lainsäädännön soveltamisessa sekä vammaispalveluissa ja työllisyys- ja koulutusasioissa. (Tella 2006,7.) Nämä asiat ovat esillä myös tässä opinnäytetyössä. Tämän lisäksi Mahlamäki toteaa, että määrärahavaje sekä alibudjetointi ovat haasteita ympäristön esteellisyyden ja sen korjaamiseen liittyvässä toteutuksessa. Hän huomauttaa myös, että Suomesta puuttuu pakottava lainsäädäntö. Tämä vaikeuttaa esteettömyyden ja saavutettavuuden toteutumista, myöskään lakisääteisten velvoitteiden laiminlyöntejä ei ole sanktioitu. (Tella 2006, 7.) Yhdenvertaisuuslaki tuli Suomessa voimaan 1.2.2004. Lailla on kaksi funktiota. Ensiksi edistää sekä turvata yhdenvertaisuuden toteutumista. Toiseksi tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa. (Lampinen 2007, 120.) Yhdenvertaisuuslain kuudennen pykälän mukaan kielletyt syrjintäperusteet ovat ikä, etninen ja kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus, sukupuolinen suuntautuminen ja muu
15 henkilöön liittyvä syy. Laissa kielletään välitön (suora) syrjintä ja välillinen (epäsuora) syrjintä, häirintä sekä ohje tai käsky syrjiä jotakuta. (Yhdenvertaisuuslaki 6.) Syrjinnällä yhdenvertaisuuslain kuudennen pykälän mukaan tarkoitetaan: 1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä); 2) sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä); 3) henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä); 4) ohjetta tai käskyä syrjiä. (Yhdenvertaisuuslaki 6.) Päinvastoin kuin usein luulisi, kaikki eriarvoinen kohtelu ei ole syrjintää. Positiivinen erityiskohtelu tulee perustua jo todennetusta syrjinnästä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen tai lievittämiseen. Positiivisen erityiskohtelun tavoitteena on oltava yhdenvertaisuus. Tällainen kohtelu on sallittua yhdenvertaisuuslain mukaan sellaisten henkilöiden kohdalla, joiden katsotaan olevan vaikkapa alkuperänsä, ikänsä tai sosiaalisen asemansa vuoksi erityisen suojelun tarpeessa. (SEIS, yhdenvertaisuuslaki 2004, 6.) 2.4 Tasavertainen osallistuminen Tasavertaisella osallistumisella tarkoitetaan tässä opinnäytetyössä yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan ilman esteitä tasavertaisena muiden kanssa. Tätä korostaa myös toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden kansainvälinen luokitus ICF (WHO 2001), joka on antanut vammaiskäsitteelle uuden näkökulman. Tärkeänä nähdään henkilön kyvyt ja edellytykset toimia. Pai-
16 nopiste on osallistumisessa ja osallisuudessa sekä yksilön ja hänen toimintaympäristönsä välisessä vuorovaikutuksessa. Tosiasialliset mahdollisuudet ja suoriutumiset, joiden päämääränä on yhdenvertainen osallisuus ei-vammaisiin samanikäisiin ihmisiin verrattuna yhteiskunnan kaikessa toiminnassa, pidetään tärkeinä.(lampinen 2007, 95.) Yhdenvertaisuuslakiin liittyvät asiat sekä tasavertainen osallistuminen olivat myös teemoja, joita käsiteltiin haastatteluissa.
17 3 VOIMAANTUMINEN 3.1 Voimaantumiskäsitteestä ja sen historiasta 1960-luvulla syntyi empowerment-käsite eri vähemmistöjen epätasa-arvoa ja sortoa koskevassa keskustelussa. Empowerment ymmärrettiin prosessina, jossa pyrittiin vahvistamaan yksilön tai ryhmän vaikuttamismahdollisuuksia oman elämäntilanteen kannalta merkittäviin henkilökohtaisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin asioihin. (Järvikoski, Härkäpää & Pättikangas 1999,109.) Suomessa ei empowerment-käsitteelle ole vielä vakiintunutta vastiketta. (Siitonen 1999,83). Näemme muutamia esimerkkejä alla olevista empowermentkäsitteestä tehtyjä vastineita, jotka ovat täysivaltaistuminen, voimaantuminen ja valtaistuminen. Solomon(1976) käyttää Nouko-Juvosen toimittamassa kirjassa pyörätuolitango sanaa valtaistuminen. Hän näkee valtaistumisen prosessiksi, jonka avulla pyritään vähentämään vähemmistö- tai asiakasryhmien vallan puutetta ja avuttomuutta. Valtaistumisella tarkoitetaan usein henkilökohtaisen vallan vahvistumista. Tätä prosessia edesauttaa kokemukset omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa olosuhteisiin ja saavuttaa päämääriä. (Järvikoski, Härkäpää & Pättikangas 1999, 110.) Kohti yhteiskuntaa kaikille vammaispoliittisessa ohjelmassa vuonna 1995 käytetään täysivaltaistumisen käsitettä. Tällä tarkoitetaan, ettei sallita minkään tahon mielivaltaisesti ohjailla vammaisten ihmisten elämää vaan vammaiset itse täysivaltaistavat itsensä. Mahdollisuus hyvään ja mielekkääseen elämään vammaisen ihmisen omista kyvyistään ja tavoitteistaan käsin mahdollistuu täysivaltaistumisen kautta. Tällä tarkoitetaan valinnanvapautta, itsemääräämisoikeutta, mahdollisuutta itsenäiseen elämään, tasavertaisuutta ihmissuhteissa
18 sekä täyttä osallistumisen mahdollisuutta. Nämä mahdollisuudet toteutuvat vain jos vammaisten ihmisoikeudet tunnistetaan ja tunnustetaan. Täysivaltaistumisella ja vammaisia aktivoimalla mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan, halutaan saada selville vammaisten tarpeet ja intressit, koska he itse tietävät, mikä on heille parasta. (Valtakunnallinen Vammaisneuvosto VANE.) Siitonen (1999,85) kuvaa tutkimuksessaan Grossbergin näkemystä empowerment-käsitteestä. Grossberg yhdistää kyseisen käsitteen asioiden mahdollistamiseen, voimavarojen löytymiseen sekä elämänhallintaan, toimintavalmiuksien ja toimintakykyisyyden saavuttamiseen. Näin asiaa tarkasteltaessa huomataan, että se on minkä tahansa toiminnan ja osallistumisen välttämätön ehto. Omassa väitöskirjassaan, jossa Siitonen (1999) tutki opettajaksi opiskelevien voimaantumista grounded theory -metodologialla, hän päätyi käyttämään sisäistä voimantunnetta empowerment-käsitteen synonyymina. Sisäinen voimantunne on omia voimavaroja ja vastuullista luovuutta vapauttavaa tunnetta. (Siitonen 1999, 61 62.) Siitonen näkee voimaantumisen henkilökohtaisena ja sosiaalisena prosessina. Tällöin voimaa ei voi antaa toiselle vaan se on ihmisestä itsestään lähtevä prosessi. Se on kytköksissä ihmisen päämäärätietoisuuteen, omien mahdollisuuksien luottamiseen, omaan haluun sekä näkemykseen itsestään ja omasta tehokkuudestaan. Vaikka prosessi on yksilöllinen, niin siihen vaikuttavat myös ympärillä vallitsevat olosuhteet, ihmiset ja sosiaaliset rakenteet.(siitonen 1999, 117 118.) Opinnäytetyössäni käytän empowerment-käsitteestä suomennosta voimaantuminen, koska tulkintakehyksenäni toimii Siitosen kehittämä voimaantumisteoria. 3.2 Voimaantumisteoria ja voimaantumisen osaprosessit Siitonen (1999) kehittämä voimaantumisteoria muodostui hänen tutkimuksensa empiirisistä löydöksistä sekä teoreettisen integraation kautta muodostuneeseen
19 näkemykseen ihmisen voimaantumista jäsentävistä osaprosesseista. Voimaantumisteoria rakentuu viidestä premissistä, jotka yhdessä muodostavat teorian ihmisen voimaantumisesta. 1. premissi: Voimaantuminen on henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi; voimaa ei voi antaa toiselle. 2. premissi: Voimaantuminen on ihmisestä itsestään lähtevä prosessi, jota jäsentää päämäärät, kykyuskomukset, kontekstiuskomukset ja emootiot sekä näiden sisäiset suhteet. 3. premissi: Voimaantuminen vaikuttaa katalyytin tavoin sitoutumisprosessiin: vahva katalyytti (empowerment) johtaa vahvaan sitoutumiseen ja heikko katalyytti (disempowerment) johtaa heikkoon sitoutumiseen. 4. premissi: Voimaantuminen on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. 5. premissi: Voimaantuneisuus ei ole pysyvä tila. (Siitonen 1999, 161 162.) Voimaantumisteoriassa ihminen nähdään aktiivisena, luovana ja vapaana toimijana, joka asettaa jatkuvasti itselleen päämääriä (Siitonen 1999, 118). Tässä työssä tutkimukseni painopiste on tulkita vastauksia kontekstiuskomusten näkökulmasta. Se on yksi voimaantumisteorian osaprosessi, jossa perehdytään siihen, mitkä tekijät ympäristössä mahdollistavat voimaantumisen. Tämän kautta on mahdollista saada selville asiaan liittyvät näkökulmat sekä kurssin järjestäjän että kurssilaisten puolelta. Sivuan työssäni myös muita voimaantumisen osaprosesseja. Voimaantuminen on kaksisuuntaista. Voimaantumisteorian osaprosesseja ei voida pitää toisistaan irrallaan vaan ne ovat yhteydessä ja merkityssuhteessa toisiinsa. Niiden välinen liike on monitasoista ja ennakoimatonta. Voimaantumisen osaprosesseja on neljä. Ne ovat: päämäärät, kykyuskomukset, kontekstiuskomukset ja emootiot. Voimaantumisteoriassa ei pyritä selittämään osaprosessien syy- seuraus suhteita vaan kysymys on osien välisistä merkityssuhteista voimaantumisen näkökulmasta. (Siitonen 1999, 118.) Kuviossa yksi nähdään Siitosen luoma voimaantumisen atomimalli. Se havainnollistaa osaprosessien välisiä yhteyksiä ja keskinäisten merkityssuhteiden moniulotteisuutta. (Siitonen 1999, 153.)
20 KUVIO 1. Voimaantumisen osaprosessien moniulotteinen keskinäinen yhteys eli atomimalli Juha Siitosen mukaan. (Siitonen 1999, 158). 3.2.1 Päämäärät ja kykyuskomukset Ihminen pyrkii aina joihinkin päämääriin ympäristössä toimiessaan. Voimaantumisprosessiin vaikuttavat päämäärien asettamisessa ja päämääriin pyrkimisessä ihmisen subjektiiviset kokemukset ja uskomukset ympäröivän kontekstin tarjoamista mahdollisuuksista. (Siitonen 1999, 119.) Voimaantumista mahdollistavassa kontekstissa ihminen voi toimia omien päämääriensä mukaisesti vapaasti ja aktiivisesti. Se mahdollistaa myös omaaloitteisen vastuunottamisen yhteisistä päämääristä ja yhteisestä hyvinvoinnista sekä omista teoistaan ja omasta kehityksestään. (Siitonen 1999, 121.)