KUN OPINTIE VIE ULKOMAILLE Suomalaisten tutkinto-opiskelu ulkomaisissa korkeakouluissa OCCASIONAL PAPER 2C 2003
Kun opintie vie ulkomaille Suomalaisten tutkinto-opiskelu ulkomaisissa korkeakouluissa Irma Garam OCCASIONAL PAPER 2c/2003 Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO 1
Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO Julkaisusarjan ulkoasun suunnittelu M-L Muukka ISBN 952-5252-97-3 ISSN 1238-7061 2
Sisältö 1 Johdanto 6 2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus 11 3 Ulkomailla opiskelevat ja ulkomailla suoritettavat opinnot 13 4 Ulkomaille opiskelemaan? 20 4.1 Perustelut ulkomailla opiskelulle 20 4.2 Tiedon hankinta ja tietolähteet 31 4.3 Hallinnolliset vaikeudet opiskelupaikan saamisessa 33 5 Ulkomailla opiskelu ja eläminen 34 5.1 Opintojen rahoitus 34 5.2 Opiskelun kustannukset 35 5.3 Opiskelun ja elämisen puitteet 39 5.4 Sopeutuminen opiskelumaahan ja -ympäristöön 44 6 Työelämä ja työelämään siirtyminen 50 6.1 Opiskeluaikainen työssäkäynti 50 6.2 Työnsaantimahdollisuudet tulevaisuudessa 53 6.3 Ulkomailla suoritetun tutkinnon työmarkkina-arvo 55 7 Tulevaisuudensuunnitelmat 60 7.1 Suunnitelmat tulevasta asuinmaasta 60 7.2 Juuret vetävät Suomeen, työmahdollisuudet ulkomaille 64 8 Suomalaisten tutkinto-opiskelu ulkomaisissa korkeakouluissa 69 Kirjallisuus ja lähteet 75 Liitteet 78 3
Esipuhe Korkeakoulutuksen kansainvälistymisen keskeisimpiä elementtejä on opiskelijoiden liikkuvuus. Yleensä liikkuvat opiskelijat mielletään vaihto-opiskelijoiksi, jotka suorittavat tiettyyn vaihto-ohjelmaan perustuen osan tutkinnostaan ulkomaisessa korkeakoulussa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että kokonaista korkeakoulututkintoa ulkomailla suorittavat ovat määrällisesti merkittävä osa kansainvälistä opiskelijaliikkuvuutta ja vähintään yhtä tärkeässä asemassa korkeakoulutuksen kansainvälistymisessä kuin vaihto-opiskelijatkin. Kansainvälistyminen opiskelijaliikkuvuuden muodossa integroitiin suomalaiseen korkeakoulupolitiikkaan 1980-luvun lopulla, joten 1990-lukua voisi kutsua kansainvälistymisen ensimmäiseksi vuosikymmeneksi. Koska painopiste oli vastavuoroisessa organisoidussa liikkuvuudessa, vuosikymmentä voi luonnehtia myös vaihto-opiskelun vuosikymmeneksi. Euroopan unionin vaihto-ohjelmat lippulaivana Sokrates/Erasmus, englanninkielinen koulutustarjonta ja kansainväliset opiskelijapalvelut loivat perustan opiskelijaliikkuvuuden nopealle kasvulle. Suomeen tulevien vaihto-opiskelijoiden määrä nousi kymmenessä vuodessa muutamasta sadasta 6000:een ja Suomesta ulkomaille lähteneiden määrä lähes nollapisteestä 7000 opiskelijaan. Korkeakoulutuksen kansainvälistymisen tutkimus on ollut toistaiseksi vähäistä ja keskittynyt lähinnä vaihto-opiskeluun. CIMOn toimesta on tutkittu ulkomaisten opiskelijoiden ja harjoittelijoiden Suomeen tulon motiiveja ja kokemuksia Suomessa olon ajalta. (Hietaluoma 2001, Garam 2001, Aalto et.al. 2002). Korkeakouluissa tehdyissä opinnäytetöissä on selvitetty muun muassa vaihtoon lähdön syitä, ulkomaanjakson antia henkilökohtaisena ja opiskelukokemuksena sekä vaihtoon osallistumisen esteitä. Tilastollisia tunnuslukuja lukuunottamatta tutkinto-opiskelusta ulkomailla tiedetään toistaiseksi hyvin vähän. Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia kiinnitti huomion kansainvälistymiskeskustelun valtavirrasta sivussa olleisiin kokonaista korkeakoulututkintoa suorittaviin ulkomaisiin opiskelijoihin. (Opetusministeriö 2001). Heitä on Suomessa hieman enemmän kuin vaihto-opiskelijoita, noin 7000, ja valtaosa on kotoisin Suomen naapurimaista Venäjältä, Ruotsista ja Virosta sekä Aasiasta Kiinasta. Mikä motivoi ulkomaisia opiskelijoita hakemaan korkeakoulututkintoa Suomesta, mikä painaa oman korkeakoulun valinnassa, miten ulkomaalaiset integroituvat suomalaiseen opiskeluympäristöön ja yhteiskuntaan? Ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita opiskelumaassaan ovat myös ne 5000 suomalaista, jotka suorittavat tutkintoa ulkomaisessa korkeakoulussa, pääosin Britanniassa, Ruotsissa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Virossa. Mikä saa suomalaiset valisemaan opiskelua kotimaassa kalliimman vaihtoehdon, onko ulkomailla opiskelevilla valmiuksia palata tutkinnon suorittamisen jälkeen Suomeen, mitkä ovat heidän käsityksensä ulkomailla opiskelun työmarkkina-arvosta? 4
Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategiassa ulkomaiset tutkinto-opiskelijat nähdään yhtenä potentiaalisena tulevaisuuden työmarkkinavarantona. Toteutuessaan tämä edellyttäisi, että suomalaiset korkeakoulut ja yhteiskunta koetaan tarpeeksi vetovoimaisiksi ulkomaisten opiskelijoiden keskuudessa. Mitkä ovat korkeakoulujen valmiudet ja mahdollisuudet vastaanottaa enenevissä määrin ulkomaisia tutkinto-opiskelijota, miten korkeakoulujen käsitykset vahvuuksistaan ja kehittämisen alueista suhteutuvat opiskelijoiden näkemyksiin ja kokemuksiin? Vastauksia näihin kysymyksiin etsitään CIMOn ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön (Otus) yhteistyönä valmistuneissa kolmessa tutkimuksessa, joissa yhteisenä nimittäjänä on tutkintoon johtava opiskelu ulkomailla. Erikoissuunnittelija Pirjo Aalto tarkastelee selvityksessään korkeakoulujen ulkomaista tutkinto-opiskelua koskevia politiikkoja ja käytäntöjä. FT Taina Kinnusen tutkimuksen aiheena on ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen ja suomalaiseen korkeakouluyhteisöön. Tutkija Irma Garam tarkastelee suomalaisten tutkinto-opiskelua ulkomaisissa korkeakouluissa koulutusuran valinnan sekä koulutuksen työmarkkinarelevanssin näkökulmasta. Tekijät esittävät parhaat kiitoksensa opetusministeriölle ja Kansaneläkelaitoksen opintotutkikeskukselle hankkeelle osoitetusta tuesta. Kiitämme tutkimushankkeiden tukiryhmiin kuuluneita opetushallinnon, työhallinnon, korkeakoulujen ja opiskelijajärjestöjen edustajia kiinnostuksesta ja kannustavasta palautteesta projektin edetessä. Kyselyihin vastanneille korkeakoulujen edustajille sekä suomalaisille ja ulkomaisille opiskelijoille esitämme lämpimät kiitokset aktiivisesta osallistumisesta. Osoitamme parhaat kiitoksemme Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalle, joka antoi Otuksen tutkimuksen käyttöön oman vastaavan tutkimuksensa aineiston (Ally, Kulsoom (2002): Making a New Life. A Study of Foreign Degree Students in the University of Helsinki). Tekijät toivovat, että ulkomaista tutkinto-opiskelua kohtaan herännyt kiinnostus säilyy ja keskustelu aiheesta jatkuu edelleen. 5
1 Johdanto Suomalaiset ovat hakeneet oppia ulkomailta yliopistolaitoksen alkuajoista saakka. Alkuun ulkomailla opiskelu johtui kotimaisen yliopistokoulutuksen puuttumisesta. Kuitenkin jo varhain ulkomaista opinkäyntiä perusteltiin myös uusien vaikutteiden ja tasokkaamman opetuksen saamisella sekä kielitaidon kartuttamisella, eikä kotimaisten yliopistojen perustaminen juurikaan vähentänyt suomalaisten opiskelijoiden hakeutumista ulkomaille. (Nevala 1997; de Ridder-Symoens 1996, 416 452; 1992, 280 307.) Kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus voi tänä päivänä toteutua kahdella tavalla: pääosin korkeakoulujen organisoimana opiskelijavaihtona tai koko tutkinnon suorittamisena ulkomaisessa korkeakoulussa. 1990-luku oli korkeakoulujen kansainvälistymisessä leimallisesti opiskelijavaihdon vuosikymmen: Opiskelijavaihdolle asetettiin kansalliset tavoitteet, siitä tuli osa korkeakoulujen tuloksellisuuskriteeristöä ja korkeakouluihin kehitettiin opiskelijavaihtoa tukevia hallinnollisia rakenteita. Erityisesti Euroopan unionin koulutusohjelmiin liittyminen lisäsi suomalaisopiskelijoiden mahdollisuuksia määräaikaiseen kansainväliseen liikkuvuuteen, mikä näkyi nopeasti kohoavina vaihto-opiskelija- ja harjoittelijamäärinä. Vaihto-opiskelun rinnalla koko ajan elänyt kansainvälisen opiskelijaliikkuvuuden toinen puoli, koko tutkinnon suorittaminen ulkomaisessa korkeakoulussa, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Näin siitäkin huolimatta, että sekä ulkomaisten tutkinto-opiskelu Suomessa että suomalaisten tutkinto-opiskelu ulkomailla lisääntyivät määrällisesti 1990-luvulla. Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kokonaismäärästä ulkomailla ei ole tarkkaa tietoa. Kansaneläkelaitos (KELA) tilastoi opintotukea ulkomaisiin opintoihin saavat, mutta tiedossa ei ole, kuinka moni suomalainen tämän lisäksi opiskelee ulkomailla vailla oikeutta suomalaiseen opintotukeen. Opintotuen saantiehtoja sekä sitä, kuinka hyvin ulkomaille opintotukea saavat edustavat ulkomailla opiskelevia, käsitellään tarkemmin luvussa 2. Lukuvuonna 2001 02 yhteensä 4702 korkeakouluopiskelijaa sai opintotukea tutkintoon johtaviin opintoihin ulkomailla. Keski-Suomen taloudellisen tutkimuskeskuksen lähes kolmekymmentä vuotta sitten tekemässä selvityksessä arvioitiin korkeakouluopiskelijoita olevan ulkomailla kaiken kaikkiaan noin 2 3 kertaa niin paljon kuin opintotukea saavia (Keski-Suomen taloudellinen tutkimuskeskus 1978, 126; ks. myös Komiteamietintö 1983:51, 11). Selvityksessä ei kuitenkaan perusteltu, millä laskelmilla arvioon oli päästy. Samassa selvityksessä pyrittiin tarkentamaan ulkomailla opiskelevien suomalaisten kokonaismäärää lähettämällä kysely yhteensä 12:een Ruotsin ja silloisen Saksan liittotasavallan oppilaitokseen. Tuloksena esitettiin, että Ruotsissa opiskelevien suomalaisten todellinen määrä on 67 % suurempi kuin opintotukea saavien määrä ja Saksassa 94 % suurempi eli lähes kaksinkertainen. Näiden lukujen pohjalta voi arvella ulkomailla opiskelevien määrän olevan hieman vajaat kaksi kertaa niin suuri kuin opintotukea saavien määrä. On kuitenkin todennäköistä, että Ruotsissa ja Saksassa on keskimääräistä enemmän ulkosuomalaisia, jolloin muiden maiden ottaminen mukaan tarkasteluun 6
vähentänee hieman ulkomailla opiskelevien suomalaisten määrää. Seuraavassa tarkastellaan ulkomailla opiskelevia opintotuen saajia Kansaneläkelaitoksen (KELA) opintoetuustilastojen valossa. Taulukossa 1 on esitetty kokonaismäärät suomalaisille opintotuen saajille ulkomailla lukuvuodesta 1981 82 lähtien. Luvut sisältävät kaikki koulutustasot. Ylivoimaisesti suurin osa (94% lukuvuonna 2001 02) opiskelee kuitenkin korkeakoulussa. Taulukko 1. Ulkomaille opintotukea saavien suomalaisopiskelijoiden lukumäärä vuosina 1981/82 2001/02. Lähde: KELA Lukuvuosi Ulkomaille opintotukea saavien suomalaisopiskelijoiden lukumäärä 1981/82 2378 Muutos edelliseen vuoteen (lkm) 1982/83 2151-236 1983/84 2064-87 1984/85 2015-49 1985/86 2084 +69 1986/87 2232 +148 1987/88 2430 +198 1988/89 2703 +273 1989/90 2948 +245 1990/91 3061 +113 1991/92 3168 +107 1992/93 3528 +360 1993/94 3647 +119 1994/95 3867 +220 1995/96 4397 +530 1996/97 4819 +422 1997/98 5559 +740 1998/99 5966 +407 1999/00 5588-378 2000/01 5340-248 2001/02 4986-358 Ulkomaille opintotukea saavien suomalaisopiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. 1980-luvun lopulta lähtien ulkomailla opiskelevien määrä on tasaisesti kasvanut ja erityisen voimakasta kasvu oli 90-luvun puolivälissä. Vuosituhannen vaihteessa kokonaismäärä on kuitenkin kääntynyt hienoiseen laskuun. Tämä heijastanee 90-luvun lopulla tapahtunutta ulkomaille lähtemiseen liittyvän innostuksen tasaantumista. Tutkinto-opiskelijoiden kokonaismäärän kehittyminen myötäilee vaihto-opiskelijamäärien kehitystä. Lisääntyvien vaihtoväylien myötä myös Suomesta ulkomaille lähtevien vaihto-opiskelijoiden määrä kasvoi voimakkaasti 1990-luvun puolivälissä, kunnes tasaantui vuosituhannen vaihteessa (Aalto 2001; 2002). Vuonna 1978 julkaistu suomalaisten ulkomailla opiskelua käsittelevä selvitys antaa mahdollisuuden tarkastella ulkomaille opintotukea saavien määrän kehittymistä 1970-luvulla. Selvityksen mukaan keväällä 1972 opintotukea ulkomaille sai yhteensä 1373 opiskelijaa, joista 525 opiskeli korkeakoulussa. Kuusi vuotta myöhemmin keväällä 1978 kokonaismäärä oli kohonnut jo 3118 opiskelijaan, joista 2810 opiskeli korkeakouluissa. (Keski-Suomen taloudellinen tutkimuskeskus 1978, liite 1.) Näyttää siis siltä, että ulkomaille opintotukea saavien kokonaismäärä on kaiken kaikkiaan lisääntynyt, mutta kehitys on tapahtunut aaltoilevasti. Laskukaudet ajoittuvat 1980- ja 2000-lukujen alkuun. Mikäli ulkomailla opiskelevien korkeakouluopiskelijoiden määrä suhteutetaan suomalaisiin yliopisto-opiskelijoihin 1, vuonna 2001 vajaat kolme (2,8) prosenttia kaikista suomalaisista yliopistoopiskelijoista suoritti tutkintoaan ulkomailla. Jos mukaan otetaan myös ammattikorkeakouluissa opiskelevat 2, vajaat kaksi (1,6) prosenttia suomalaisista korkeakouluopiskelijoista opiskeli ulkomailla. 1 Tiedot KOTA-tietokannasta 2 Tiedot AMKOTA-tietokannasta 7
1981/82 1982/83 1983/84 1984/85 1985/86 1986/87 1987/88 1988/89 1989/90 1990/91 Britannia 58 58 75 81 106 125 144 173 227 279 Ruotsi 1264 1031 830 720 671 697 763 789 828 791 USA 249 277 312 322 350 395 443 485 576 692 Saksa 391 352 370 377 410 423 429 459 479 465 Viro 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Alankomaat 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Ranska 47 62 64 70 76 97 102 116 130 124 Italia 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Norja 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Tanska 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Venäjä (NL) 167 156 147 142 118 107 100 88 96 76 Kanada 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Australia 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Espanja 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Sveitsi 31 32 40 46 54 65 72 84 125 132 Belgia 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Itävalta 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Unkari 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Thaimaa 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Islanti 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Turkki 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Chile 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Kiina 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Muut maat 180 183 226 257 299 323 377 509 487 502 Yhteensä 2387 2151 2064 2015 2084 2232 2430 2703 2948 3061 Taulukossa 2 on tarkasteltu ulkomailla opiskelua maittain. Britannia ja Ruotsi ovat tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituimmat opiskelumaat. Suosituimmat opiskelumaat kertovat siitä, mitä kieliä suomalaiset ovat koulussa oppineet: englantia, ruotsia, saksaa ja ranskaa. Alankomaissa on runsaasti englanninkielistä opetusta tarjolla (ks. Maiworm & Wächter 2002), mikä helpottaa ulkomaalaisten opiskelua maan korkeakouluissa. Kaiken kaikkiaan suomalaisten opiskelu ulkomailla on keskittynyt vahvasti muutamaan opiskelumaahan: viidessä suosituimmassa maassa opiskelee yli 80 prosenttia kaikista ulkomailla opiskelevista. Ruotsi ja Saksa ovat olleet suomalaisten suosimia opiskelumaita 1970-luvulta lähtien (Keski-Suomen taloudellinen tutkimuskeskus 1978, liite 1). Yhdysvalloissa opiskelu yleistyi 1980-luvulla, Britannian ja Viron suosio opiskelumaana kasvoi vasta 90-luvulla. Taulukossa 3 on tarkasteltu ulkomaille opintotukea saavia korkeakouluopiskelijoita koulutusaloittain. Vertailun vuoksi rinnalle on otettu KOTA-tietokannasta Suomen yliopistoissa opiskelevien jakautuminen koulutusaloittain. KE- LA:n opintoetuustilastoja ja KOTA-tietokannan tietoja rinnakkain tarkasteltaessa on kuitenkin huomattava, etteivät luvut ole keskenään täysin 8
1991/92 1992/93 1993/94 1994/95 1995/96 1996/97 1997/98 1998/99 1999/00 2000/01 2001/02 % (01/02) 275 321 327 357 576 1033 1766 2189 2240 2150 1989 39.9 705 735 824 896 1061 1136 1165 1199 1096 1054 1060 21.3 777 902 854 873 886 727 681 663 580 498 430 8.6 465 509 550 543 504 488 475 448 408 394 364 7.3 0 0 0 94 235 271 294 322 279 275 241 4.8 0 65 63 77 115 124 192 193 176 169 150 3.0 139 188 178 178 160 135 127 115 108 114 111 2.2 0 88 78 86 93 98 99 93 82 81 94 1.9 0 49 50 67 69 83 104 111 88 90 83 1.7 0 39 55 47 49 58 62 75 71 64 58 1.2 102 90 92 72 72 67 62 71 60 74 56 1.1 0 0 0 0 46 54 63 57 49 47 47 0.9 0 0 0 33 47 44 39 39 33 45 43 0.8 0 0 0 23 28 31 40 29 27 34 36 0.7 116 125 117 89 68 65 53 48 40 38 34 0.6 0 0 0 0 5 52 49 51 33 40 30 0.6 0 36 33 40 40 30 35 35 31 27 25 0.5 0 0 0 0 0 0 0 0 13 19 14 0.3 0 0 0 0 0 0 0 2 6 8 6 0.1 0 0 0 0 0 0 8 9 7 5 5 0.1 0 0 0 0 0 0 3 3 3 2 3 0 0 0 0 0 0 0 1 2 2 2 2 0 0 0 0 0 0 0 2 1 4 4 2 0 589 381 426 392 343 323 239 211 152 106 103 2.1 3168 3528 3647 3867 4397 4819 5559 5966 5588 5340 4986 100 vertailukelpoiset 3. Luvut tarjoavat kuitenkin suuntaa-antavaa tietoa ulkomailla opiskelun yleisyydestä eri aloilla. Ulkomailla suomalaiset opiskelevat yleisimmin yhteiskuntatieteitä, kauppatieteitä, humanistisia aineita (kielet mukaan luettuna) ja taideaineita. Verratessa ulkomailla ja Suomessa opiskelevien aloittaista jakautumista erottuvat taidealat selke- Taulukko 2. Ulkomailla opiskelevat suomalaiset maittain 1981/82 2001/02. Lähde: KELA ästi joukosta. Taidealoja opiskelevia on ulkomailla huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Vastaavasti tekniikka ja matemaattis-luonnontieteelliset alat erottuvat joukosta siten, että niitä ei juurikaan opiskella ulkomailla. Lisäksi myös yhteiskunta-, oikeus- ja 3 KOTA-tietokanta käsittää ainoastaan yliopisto-opiskelijat, kun taas ulkomailla opiskelevien joukossa voi olla mukana myös ammattikorkeakouluja vastaavissa oppilaitoksissa opiskelevia. Lisäksi KELA:n tilastoissa tuntemattomien alojen suuri määrä vääristänee jakaumaa. KELA:n opintoetuustilastojen ja KOTA-tietokannan koulutusalaluokitukset eivät myöskään ole kaikilta osin täysin yhtenevät. Esimerkiksi muu kasvatustieteellinen koulutus kuin opettajakoulutus on KELA:n tilastoissa luokiteltu yhteiskunta- ja käyttäytymistieteisiin, mikä vaikeuttaa näiden luokkien vertailtavuutta KOTA-tietoihin. KOTA-tiedoissa erikseen luokiteltu psykologia on tässä yhdistetty luokkaan yhteiskunta- ja käyttäytymistieteet. Hotelli-, ravintola- ja matkailualaa ei KOTA-tiedoissa ole lainkaan omana luokkanaan. 9
kauppatieteiden, liikunnan sekä lääketieteiden opiskelu on ulkomailla suhteellisesti hieman yleisempää kuin Suomessa. Kauppatieteet ja humanistinen ala ovat olleet suosituimpia ulkomailla opiskeltavia aloja jo 1970-luvulla (Keski-Suomen taloudellinen tutkimuskeskus 1978, liite 2), taidealat ja yhteiskuntatieteet nousivat suosituimpien koulutusalojen joukkoon 1990-luvulla. Liitteeseen 1 on kerätty ulkomaille opintotukea saavat aloittain 1990-luvun alusta lähtien. Taulukko 3. Ulkomaille opintotukea saavat korkeakouluopiskelijat koulutusaloittain 2001/02 (Lähde: KELA) sekä Suomessa opiskelevat yliopisto-opiskelijat koulutusaloittain 2001 (Lähde: KOTA) Opintoala Ulkomaille opintotukea saavat 2001/02 Lkm % Suomalaisissa yliopistoissa opiskelevat 2001 % Teologinen 41 0,8 1,6 Humanistinen 618 13,1 16,4 Opettajakoulutus 138 2,9 8,7 Yhteiskunta- ja käyttäytymistiede 803 17,1 11,2 Oikeustiede 185 4,0 2,9 Kauppatiede 751 16,0 10,0 Liikunta 52 1,1 0,4 Terveydenhuolto 27 0,6 1,7 Lääketiede 244 5,2 4,7 Hammaslääketiede 39 0,8 0,3 Eläinlääketiede 58 1,2 0,3 Farmasia 5 0,1 1,0 Tekniikka 163 3,5 21,0 Matemaattis-luonnontieteellinen, ATK 250 5,3 14,8 Maa- ja metsätalous 16 0,3 2,1 Taidealat 619 13,2 2,8 Hotelli, ravintola ja matkailu 91 1,9 Muu / tuntematon 602 12,8 Yhteensä 4702 100 100 10
2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus Käsillä olevan tutkimuksessa tarkastelun kohteena on suomalaisten tutkinto-opiskelu ulkomaisissa korkeakouluissa. Suomalaisten ulkomaista tutkinto-opiskelua tarkastellaan sekä koulutusuran valinnan näkökulmasta että koulutuksen työmarkkinarelevanssin näkökulmasta. Huomio kiinnitetään erityisesti ulkomailla opiskelun syihin, opiskelijoiden valmiuteen palata Suomeen sekä käsityksiin omista työllistymismahdollisuuksista ja ulkomailla opiskelun työmarkkina-arvosta. Suomalaisia opiskelijoita ulkomaisissa korkeakouluissa on aikaisemmin tutkittu kahdessa selvityksessä: 1970-luvun lopulla Keski-Suomen taloudellisen tutkimuskeskuksen (1978) laatimassa selvityksessä sekä 1990-luvun alussa Jyväskylän yliopistossa valmistuneena sosiologian pro gradu -työssä (Heinänen 1992). Molemmat ovat luonteeltaan yleiskartoituksia: niissä tarkastellaan ulkomaille lähdön syitä, ulkomailla opiskelua ja elämistä sekä ensin mainitussa jossain määrin myös valmistumisen jälkeistä sijoittumista. Näiden tutkimusten tuloksia käytetään soveltuvin osin vertailukohtana tämän tutkimuksen tuloksille. Tutkittaessa suomalaisia opiskelijoita ulkomaisissa korkeakoulussa ongelmana on kohderyhmän tavoittaminen. Pyrkiessään itsenäisesti ulkomaiseen korkeakouluun opiskelijat eivät rekisteröidy tai tilastoidu Suomessa millään tavalla. Ainoa tapa tavoittaa ulkomailla opiskelijat on Kansaneläkelaitoksen (KELA) opintoetuustiedot. Suomen kansalaisen on mahdollista saada opintotukea ulkomailla tapahtuvaan korkeakouluopiskeluun, mikäli opiskelu on kokopäiväistä, tähtää maan koulutusjärjestelmässä hyväksyttyyn tutkintoon ja vastaa Suomessa tuettavia opintoja. KELA:n opintoetuustiedot ulkomaille opintotukea saavista opiskelijoista on ainoa saatavilla oleva estimaatti ulkomaisissa korkeakouluissa opiskelevista suomalaisista 4. On kovin epätodennäköistä, että ulkomailla opiskelisi ilman opintotukea suuri määrä tukeen oikeutettuja henkilöitä. Opintotuki kun mielletään tänä päivänä opiskeluaikaan automaattisesti kuuluvaksi etuudeksi. Kaikki ulkomailla opiskelevat suomalaiset eivät ole kuitenkaan oikeutettuja opintotukeen. Esimerkiksi yhtämittaisesti yli kaksi vuotta ennen opintojen alkua ulkomailla asuneet putoavat pois suomalaisen opintotuen piiristä eivätkä näin ollen ole KELA:n opintoetuustietojen tavoitettavissa. KELA:n opintoetuustiedot ulkomaille opintotuen saajista eivät siis tarjoa edustavaa otosta suomalaisista korkeakouluopiskelijoista ulkomailla; siihen valikoituvat opiskelijat, joilla on vielä tuoreet yhteydet Suomeen. Toisaalta juuri nämä opiskelijat ovat käsillä olevan tutkimuksen kannalta mielenkiintoinen joukko. Onhan esimerkiksi Suomeen palaaminen opintojen jälkeen heille todennäköisempi vaihtoehto kuin jo vuosia ulkomailla asuneille. Samoin ulkomaille opiskelemaan lähdön syiden tarkastelu ei ole järin mielekästä sellaisten henkilöiden tapauksessa, jotka ovat ennen opintoja asuneet jo vuosia ulkomailla. Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä. Ulkomailla opiskelevat on haettu KELA:n opintotuen maksutiedoista poimimalla sellaiset opiskelijat, jotka saavat opintotukea muihin ulkomaisiin korkeakouluopintoihin kuin vaihto-ohjelmiin, joille on maksettu opintotukea vuoden 2002 aikana ja joilla on voimassa oleva osoite ulkomailla. Tällaisia henkilöitä löytyi yhteensä 2299. Kyselyloma- 4 Arvioista ulkomailla opiskelevien kokonaismäärästä ks. luku 1 11
ke (liite 2) lähetettiin heille kaikille. Lomakkeiden postitus suoritettiin KELA:n toimesta. Posti palautti väärän osoitteen vuoksi 362 lomaketta ja vastauksia saatiin 1068 kappaletta. Vastausprosentiksi saatiin siten 55 prosenttia. Vastausprosenttia on tarkasteltu maittain liitteessä 3. Lomakkeet tallennettiin SPSS-ohjelmalla. Tallennuksen suoritti HCI Productions Oy. Vastausten analysoinnissa käytettiin pääasiassa kuvailevia menetelmiä: ristiintaulukointia, korrelaatioita ja keskiarvovertailuja. Avovastaukset käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin hakien usein toistuvia tyyppivastauksia ja luokittelemalla vastaukset eri tyyppeihin. Parhaillaan ulkomailla opiskelevien lisäksi tutkimuksessa haluttiin myös haastatella ulkomailta jo valmistuneita. Näin pyrittiin syventämään käsitystä ulkomailta paluun syistä sekä sitä, kuinka arvokkaana ulkomainen tutkinto näyttäytyy Suomeen palattua. Tätä varten haettiin KELA: n opintotuen maksutiedoista henkilöt, jotka ovat saaneet tukea muihin ulkomaisiin korkeakouluopintoihin kuin vaihto-ohjelmiin ja joille tukea on maksettu viimeisen kerran vuosina 1999-2002. Ulkomailta valmistuneiden tavoittaminen opintotuen maksutiedoista osoittautui vaikeaksi. Vain 152 henkilön yhteystiedot saatiin poimittua. Heille lähetettiin pyyntö osallistua haastatteluun. Koska yhteydenottoja saatiin vain yhdeksän kappaletta, haettiin ulkomailla valmistuneiden yhteystietoja myös Opetushallituksesta, josta ulkomaisen tutkinnon suorittaneet voivat hakea tutkintonsa tunnustamista. Pyyntö osallistua haastatteluun lähetettiin yhteensä 36:lle ulkomailla suoritetun tutkinnon tunnustamista hakeneelle. Henkilöt valittiin siten, että mukaan tuli Britanniassa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Virossa, Saksassa ja Ranskassa opiskelleita, kuusi kustakin maasta. Tästä joukosta yhteydenottoja saatiin seitsemän. Kaiken kaikkiaan yhteydenottoja haastattelua varten tuli siten 16 kappaletta. Heistä seitsemää haastateltiin. Haastateltavat on kuvattu tarkemmin liitteessä 4. Haastattelut toteutettiin käytännössä sähköpostitse käytynä keskusteluna, jossa tutkija lähetti sähköpostitse kysymyksiä liittyen pääasiassa Suomeen paluuseen opintojen jälkeen. Haastateltavan vastattua kysymyksiin hänelle saatettiin lähettää tarkentavia lisäkysymyksiä, joskus useammankin kerran. Yleensä tarkentavia kyselykierroksia oli yksi tai kaksi henkilöä kohti. Tutkimuksen raportointi etenee pääosin kysymyslomakkeen järjestystä noudattaen. Luvussa 3 lähdetään liikkeelle perustiedoista: keitä ulkomailla opiskelevat ovat ja mitä tutkintoja ulkomailla suoritetaan. Luvussa 4 pureudutaan ulkomaille lähdön syihin. Ajaako opiskelijoita ulkomaille vaihtelunhalu, kiinnostus opiskelumaata kohtaan, ilman opiskelupaikkaa Suomessa jääminen vai jokin muu? Lisäksi luvussa käsitellään myös tiedonhankintaa ulkomaisista opiskelumahdollisuuksista. Luvussa 5 tarkastellaan ulkomailla asumista ja elämistä. Tässä yhteydessä huomiota kiinnitetään opintojen rahoitukseen sekä ulkomailla opiskelun ja elämisen puitteisiin kuten kielitaitoon, ystäväpiiriin, asumistasoon, opintojen ja ohjauksen tasoon. Oman tarkastelunsa saavat myös kokemukset opiskelumaahan sopeutumisesta ja sopeutumiseen yhteydessä olevat tekijät. Luvussa 6 huomio kiinnitetään opiskeluaikaiseen työssäkäyntiin sekä opiskelijoiden käsityksiin omista työllistymismahdollisuuksista. Olennaista tässä yhteydessä ovat opiskelijoiden käsitykset ulkomailla suoritetun tutkinnon arvosta työmarkkinoilla. Lopulta luvussa 7 katsotaan tulevaisuuteen. Mitä ulkomailla opiskelevat suunnittelevat tekevänsä opintojen jälkeen? Erityisenä kiinnostuksen kohteena tässä on opiskelijoiden halukkuus palata Suomeen ja tähän halukkuuteen liittyvät tekijät. Tuloksista raportoidessa vastaajista käytetään yksinkertaisuuden vuoksi usein termiä suomalaiset korkeakouluopiskelijat ulkomailla, vaikka tarkasti ottaen kyse on ulkomaisiin korkeakouluopintoihin opintotukea saavista suomalaisopiskelijoista. 12
3 Ulkomailla opiskelevat ja ulkomailla suoritettavat opinnot Opiskelumaat Tutkimukseen vastanneiden opiskelijoiden opiskelumaajakauma vastaa hyvin KELA:n tilastoja. Tässä suhteessa vastaajat edustavat hyvin suomalaisia opintotuen saajia ulkomailla. Britannia ja Ruotsi ovat yleisimmät opiskelumaat ja viiden suosituimman maan (Britannia, Ruotsi, Saksa, Yhdysvallat, Viro) osuus kaikista ulkomailla opiskelevista on hieman yli 80 prosenttia. Britanniassa ja Yhdysvalloissa opiskelevat ovat kyselyyn vastanneiden joukossa hieman aliedustettuja, Ruotsissa ja Saksassa opiskelevat hieman yliedustettuja. Koulutusalat Myös koulutusaloittain tarkasteltuna kyselyyn vastaajat edustavat hyvin KELA:n opintoetuustilaston antamaa kuvaa yleisimmistä ulkomailla opiskeltavista aloista. Humanistinen ala, yhteiskuntatiede ja kauppatiede muodostavat vastaajien joukossa kolme selvästi suurinta alaa. Myös taidealojen opiskelijoita on runsaasti. Tosin on huomattava, ettei kysymyslomakkeessa käytetty koulutusalajaottelu ole kaikin osin täysin yhtenevä KELA:n opintoetuustilastojen alajaottelun kanssa. Opiskelumaa Lkm % Britannia 377 35 Ruotsi 266 25 Saksa 122 11 Yhdysvallat 70 7 Viro 42 4 Alankomaat 39 4 Ranska 24 2 Norja 21 2 Italia 16 2 Tanska 14 1 Belgia 12 1 Irlanti 12 1 Sveitsi 11 1 Espanja 9 1 Kanada 9 1 Unkari 7 1 Muu Euroopan maa 16 2 Muu Euroopan ulkopuolinen maa 10 1 Yhteensä 1067 100 13 Taulukko 4. Kyselyyn vastaajat opiskelumaittain
Taulukko 5. Vastaajat koulutusaloittain Koulutusala lkm % Teologia 14 1 Humanistinen 172 16 Kasvatus 33 3 Yhteiskuntatiede 153 14 Psykologia 47 4 Oikeustiede 45 4 Kauppatiede 165 15 Liikunta 15 1 Terveydenhuolto 9 1 Lääketiede 78 7 Hammaslääketiede 7 1 Eläinlääketiede 17 2 Farmasia 1 0 Tekniikka 48 5 Matematiikka, luonnontiede 62 6 Maa- ja metsätalous 2 0 Taideteollisuus 53 5 Musiikki 46 4 Teatteri, tanssi 23 2 Kuvataide 26 2 Hotelli, matkailu, ravintola-ala 24 2 Muu ala 28 3 Yhteensä 1068 100 Kyselylomakkeessa koulutusalaa tiedusteltiin yliopistojen 20-luokkaisen alajaottelun avulla. Tilastollisen tarkastelun helpottamiseksi koulutusala on luokiteltu uudelleen 8-luokkaiseksi muuttujaksi taulukon 6 osoittamalla tavalla. Yksityiskohtaisempaa koulutusalaluokitusta käytetään vain, mikäli on tarvetta tarkastella jonkin yksittäisen alan erityispiirteitä. Opiskelumaat koulutusaloittain Taulukossa 7 on tarkasteltu eri koulutusaloilla opiskelevien jakautumista opiskelumaittain. Kaiken kaikkiaan eri aloilla opiskelevien maaprofiilit eivät poikkea toisistaan kovin suuresti: valtaosa opiskelee Britanniassa ja Ruotsissa, kohtalaisen moni myös Saksassa ja Yhdysvalloissa. Ainoan poikkeuksen muodostaa lääketiede, jota opiskellaan lähes pelkästään Ruotsissa, Virossa tai Saksassa. Taidealojen ja taidealojen sisällä erityisesti taideteollisuuden opiskelu on keskittynyt hieman keskimääräistä selvemmin Britanniaan. Taidealojen opiskelijat suosivat muita useammin myös Alankomaiden korkeakouluja. Kauppatiedettä opiskellaan puolestaan Yhdysvalloissa hieman keskimääräistä useammin. Taulukko 6. Uusi koulutusalaluokitus Koulutusala lkm % Humanistinen ja teologia 186 17 Kasvatus ja psykologia 80 8 Yhteiskunta- ja oikeustieteet 198 19 Kauppatiede 165 15 Lääketieteet (myös hoitotiede ja farmasia) 112 11 Tekniikka ja luonnontieteet (myös maa- ja metsätalous) 112 11 Taideaineet 248 14 Muut alat (myös liikunta sekä hotelli-, matkailu- ja ravintola-ala) 67 6 Yhteensä 1068 100 14
Taulukko 7. Kyselyyn vastaajat koulutusaloittain maittain Yleisimmät opiskelumaat Kaikki alat Humanistinen ala ja teologia % (N=186) Kasvatus ja psykologia (N=80) Yhteiskuntaja oikeustiede % (N=197) Kauppatiede % (N=165) Britannia 35 33 36 41 38 Ruotsi 25 23 23 33 20 Saksa 11 13 11 5 12 USA 7 3 8 2 13 Viro 4 1 4 1 2 Alankomaat 4 2 1 2 7 Ranska 2 5 1 3 1 Norja 2 1 8 2 Italia 2 5 1 2 1 Tanska 1 1 1 2 1 Belgia 1 1 2 1 Irlanti 1 3 1 1 Sveitsi 1 2 3 1 1 Espanja 1 2 1 Kanada 1 2 1 Unkari 1 1 1 1 Muut maat 2 4 3 2 3 Yhteensä 100 100 100 100 100 Yleisimmät opiskelumaat Lääketieteet % (N=112) Tekniikka ja mat. luonnont. % (N=112) 15 Taidealat % (N=148) Muut alat % (N=67) Britannia 5 40 45 39 Ruotsi 39 29 10 27 Saksa 17 12 8 8 USA 3 8 7 15 Viro 25 3 Alankomaat 1 11 3 Ranska 1 3 3 Norja 3 2 3 2 Italia 1 1 Tanska 4 2 1 Belgia 1 Irlanti 2 2 Sveitsi 2 Espanja 1 1 3 Kanada 1 2 Unkari 4 Muut maat 2 3 Yhteensä 100 100 100 100
Taulukko 8. Tutkinnon suorittamiseen ulkomailla tähtäävät opiskelijat tutkinnon tason mukaan Tutkinnon taso Lkm % Alempi korkeakoulututkinto (kandidaatti/bachelor) 412 43 Ylempi korkeakoulututkinto (maisteri/master) 5 404 43 Jatkotutkinto (lisensiaatti/tohtori) 31 3 Muu tutkinto 85 9 Ei osaa sanoa 19 2 Yhteensä 951 100 Ulkomailla suoritettu tutkinto Suurin osa (89%) kyselyyn vastanneista aikoo opiskella ulkomailla tutkintoon saakka. 35 vastaajaa (3%) tietää, ettei suorita tutkintoa nykyisessä opiskelupaikassa ja vajaa kymmenen prosenttia (7%) vastaajista ei vielä osannut sanoa, suorittaako tutkinnon vai ei. Taulukossa 8 on tarkasteltu niitä suomalaisopiskelijoita, jotka aikovat suorittaa tutkinnon nykyisessä opiskelupaikassaan. Heidät on jaoteltu tähtäimessä olevan tutkinnon tason mukaan. Kyselylomakkeessa vastaajia pyydettiin kirjoittamaan sen tutkinnon nimi, johon opinnot tähtäävät. Alemman korkeakoulututkinnon (kandidaatti/ Bachelor -taso) ja ylemmän korkeakoulututkinnon (maisteri/master -taso) suorittaminen on yhtä yleistä. Mediaanilla mitattuna alemman korkeakoulututkinnon suorittajat arvioivat opiskelunsa kestävän keskimäärin 3,5 vuotta ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittajat 4,5 vuotta. Taulukon 8 luokka muu tutkinto tarkoittaa tutkintoa, jota ei voi vastausten perusteella yksiselitteisesti asettaa kandidaatti-maisteri-tohtori -rakenteeseen. Esimerkiksi Ranskan yliopistoissa suoritettu nk. ensimmäisen syklin DEUG-tutkinto on tällainen. Kyseessä on maassa yleisesti hyväksytty kaksivuotinen tutkinto, joka ei kuitenkaan vastaa tasoltaan alempaa korkeakoulututkintoa. Lisäksi joissakin vastauksissa tutkinto on kuvattu niin ylimalkaisesti (esim. muusikko), ettei niistä voi päätellä tutkinnon tasoa. Myös nämä vastaukset löytyvät kategoriasta muu tutkinto. Tähtäimessä olevan tutkinnon taso vaihtelee maittain. Erot heijastavat maiden erilaisia tutkintorakenteita. Britanniassa ja Irlannissa opiskelevista selvästi suurin osa (Britanniassa 71%, Irlannissa 92%) tähtää Bachelor-tasoiseen alempaan korkeakoulututkintoon. Myös Yhdysvalloissa opiskelevista yli puolet tavoittelee alempaa korkeakoulututkintoa. Tietenkin on mahdollista, että Bachelor-tasoisen alemman korkeakoulututkinnon suorittavat jatkavat opiskeluaan maisteritasolle. Saksassa, Ruotsissa ja Virossa opiskelevista suurin osa tavoittelee ylempää korkeakoulututkintoa. Suurin osa niistä, jotka eivät aio suorittaa tutkintoa nykyisessä opiskelupaikassaan, jatkavat opintojaan jossakin muussa oppilaitoksessa joko nykyisessä opiskelumaassaan tai Suomessa. 5 Ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi on tässä luokiteltu myös lisensiaatin tutkinto silloin, kun tutkinto toimii alan perustutkintona (esim. lääketieteen lisensiaatti). 16
Taulukko 9. Ylioppilastutkinnon suorittaminen Lkm % Yo-tutkinto Suomessa 895 84 Vastaava kansainvälinen tutkinto (IB tms.) Suomessa 32 3 Yo-tutkintoa vastaava tutkinto ulkomailla 51 5 Ei tietoa, missä yo-tutkinto tai vast. suoritettu 15 1 Ei mainintaa yo-tutkinnon suorittamisesta 75 7 Yhteensä 1068 100 Aikaisemmat opinnot Taulukosta 9 näkyy, että suurin osa vastaajista on suorittanut tavallisen ylioppilastutkinnon Suomessa. Ulkomaille opintotukea saavien korkeakouluopiskelijoiden kansainvälinen opintoura ei pääsääntöisesti ala vielä lukioaikana. Taulukon 9 kohta ei mainintaa yo-tutkinnon suorittamisesta tarkoittaa joko sitä, että vastaaja ei ole suorittanut ylioppilastutkintoa tai että hän ei ole maininnut sitä kyselylomakkeessa. Ulkomailla opiskelevat suomalaiset ovat jo valmiiksi kohtalaisen kouluttautuneita. Runsas neljäsosa (28 %) vastaajista on opiskellut aikaisemmin vastaavaa alaa jossain muussa oppilaitoksessa. Heistä kaksi kolmasosaa (67%) oli opiskellut alaa Suomessa. Yleensä Suomessa vastaavaa alaa oli opiskeltu joko avoimessa yliopistossa, ammatillisessa oppilaitoksessa, ammattikorkeakoulussa tai erilaisissa kansanopistoissa. Lisäksi lähes neljäsosa (23%) vastaajista on jo suorittanut jonkin yleissivistävän koulutuksen jälkeisen tutkinnon, yleensä alemman korkeakoulututkinnon. Suurin osa (60%) yleissivistävän koulutuksen jälkeisistä tutkinnoista on suoritettu Suomessa. Ylempää korkeakoulututkintoa ulkomailla suorittavista lähes kolmasosalla (32%) on pohjalla jokin yleissivistävän koulutuksen jälkeinen tutkinto, yleensä joko alempi korkeakoulututkinto tai ammatillinen perustutkinto. Näistäkin yli puolet (52%) on suoritettu Suomessa. Moninkertainen kouluttautuminen näyttää hieman yleistyneen 1970-luvulta, sillä Keski-Suomen taloudellisen tutkimuskeskuksen (1978, 36) selvityksessä todettiin, että 11 prosentilla vuonna 1978 ulkomailla opiskelleista on jokin ammatillinen pohjakoulutus ulkomaille lähtiessä. Taulukko 10. Aikaisemmat tutkinnot, jotka suoritettu yleissivistävän lukiokoulutuksen jälkeen Alempaa kk-tutkintoa ulkomailla suorittavat Ylempää kk-tutkintoa ulkomailla suorittavat Kaikki vastaajat yhteensä Lkm % Lkm % Lkm % Ei aikaisempaa, yleissivistävän 331 83 266 68 821 77 koulutuksen jälkeistä tutkintoa Alempi korkeakoulututkinto 21 5 76 19 115 11 Ylempi korkeakoulututkinto 4 1 11 3 19 2 Ammatillinen perustutkinto 32 8 25 6 77 7 Muu tutkinto 6 13 3 15 4 36 3 Yhteensä 401 100 393 100 1068 100 6 Tutkinnot, joita ei pysty yksiselitteisesti asettamaan suomalaiseen tutkintorakenteeseen 17
Vastaajien ikä ja sukupuoli Ulkomailla opiskelevat suomalaiset ovat keskimäärin (mediaani) 23-vuotiaita. Ylivoimaisesti suurin osa vastaajista (69%) on vastaushetkellä iältään 21 25 -vuotiaita. Taulukko 11. Ulkomailla opiskelevat ikäryhmittäin Ikä % 20 7 21 25 69 26 30 20 31 3 Yhteensä 100 Ulkomailla opiskelevat ovat iältään kohtalaisen nuoria. Kun Suomen yliopistoissa ylempää tai alempaa korkeakoulututkintoa suorittavista neljännes on iältään vähintään 30-vuotias (Tilastokeskus 2003, 32), on tämän ikäisiä opiskelijoita ulkomailla vain muutama. Osittain ero saattaa selittyä sillä, että kyselyn vastaajat on poimittu KELA:n opintotukirekisteristä, ja iältään vanhemmat opiskelijat ovat nuorempia todennäköisemmin jo poistuneet opintotuen piiristä. Kyselyyn vastanneista yli kolme neljäsosaa (77%) on naisia. Naisten osuus vastaajien joukossa on hieman suurempi kuin KELA:n opintotukirekisteristä saadussa otoksessa, jossa naisia oli 74 prosenttia. Ulkomailla opiskelevat ovat kovin naisvaltainen joukko, selvästi naisvaltaisempi kuin suomalaiset korkeakouluopiskelijat kaiken kaikkiaan (Tilastokeskus 2003, 23, 30). Ulkomailla opiskelevien naisvaltaisuus ei ole uusi ilmiö, vaan vastaava havainto tehtiin jo 1970-luvulla (Keski- Suomen taloudellinen tutkimuskeskus 1978, 22). Suomalaisten naisten miehiä suurempi into lähteä ulkomaille opiskelemaan on huomattu myös vaihto-opiskelijoiden keskuudessa (esim. Aalto 2002, 7). Osaltaan naisten yliedustus ulkomailla opiskelevien joukossa liittyy eri koulutusalojen kansainvälisyyteen: juuri miesvaltaisilla tekniikan ja matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla ulkomailla opiskelu on vähäistä. Aikaisempi kansainvälinen kokemus Ulkomailla opiskelevat suomalaiset ovat jo opiskelemaan lähtiessään kansainvälisesti varsin kokeneita. 27 prosenttia vastaajista oli asunut aikaisemminkin nykyisessä opiskelumaassa ja 45 prosenttia jossakin muualla ulkomailla. Kyselylomakkeessa haettiin nimenomaan pidempiaikaista ulkomailla asumista, ei pelkkiä lomamatkoja. Kaiken kaikkiaan 61 prosentilla oli kokemusta ulkomailla asumisesta joko nykyisessä opiskelumaassa tai muualla ulkomailla tai molempia - ennen opiskelemaan lähtöä. Vaikka vertailutietoa Suomessa opiskelevan kokemuksista ulkomailla asumisesta ei ole saatavilla, on prosenttiluku niin suuri, että kansainvälisen opiskelukokemuksen voi sanoa kasautuvan ennestäänkin jo varsin kansainvälisille nuorille. Vieraassa maassa asuminen tekee ulkomaisesta korkeakoulusta konkreettisen vaihtoehdon muiden opiskelupaikkojen joukossa. Yleisin ulkomailla asumisen syy oli vanhempien mukana ulkomailla asuminen. Runsas neljäsosa (28%) vastaajista tuli kansainvälisestä kotitaustasta: vanhempien työn, opiskelun, kotimaan tms. oli lapsena asuttu Suomen ulkopuolella. Seuraaviksi yleisimmät syyt olivat lukioaikainen vaihtooppilasvuosi, työskentely ulkomailla, opiskelu ulkomailla tai työskentely au pairina. Naisten miehiä suurempi aktiivisuus ulkomaille lähdön suhteen näyttää alkavan jo nuorena. Naisilla on miehiä useammin aikaisempaa kokemusta ulkomailla asumisesta. Ero ei ole kovin suuri, mutta tilastollisesti merkitsevä. Tytöt näyttävät olevan jo melko varhaisessa vaiheessa poikia Taulukko 12. Aikaisempi kokemus ulkomailla asumisesta sukupuolen mukaan % (N=1067) Naiset Miehet Aikaisempaa kokemusta 64 52 ulkomailla asumisesta Ei aikaisempaa kokemusta 36 48 Yhteensä 100 100 18
Taulukko 13. Perhe, puoliso, tyttö-poikaystävä tai sukulaisia opiskelumaassa Opiskelumaassa on Lkm % Oma perhe (puoliso ja lapsia) 14 1 (Avo)puoliso, tyttö- tai poikaystävä 350 33 Sukulaisia (myös vanhemmat, sisarukset) 141 13 Useita edellä mainituista 53 5 Ei sukulaisia, (avo)puolisoa, perhettä opiskelumassa 510 48 Yhteensä 1068 100 Sukulaiset, perheenjäsenet tai puoliso opiskelumaassa kiinnostuneempia lähtemään ulkomaille vaikkapa vaihto-oppilaaksi tai kesätyöhön. Myös au pairina työskentely tarjoaa nimenomaan tytöille helpon ja turvallisen väylän lähteä töihin ulkomaille. Vastaajien vahvoja kontakteja ulkomaille ja nykyiseen opiskelumaahan korostaa myös se, että yli puolella oli opiskelumassa perheenjäseniä, sukulaisia, puoliso tai tyttö-/poikaystävä (taulukko 13). Tavallisia ystäviä ei ole tässä huomioitu lainkaan. 39 prosentilla vastaajista on opiskelumassa perhe, puoliso tai seurustelukumppani. 19