KIRJALLINEN KYSYMYS 747/2008 vp Suomen mehiläiskannan turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Mehiläisillä on tärkeä rooli ruoantuotannossa ja koko maapallon ravintoketjussa. Pelkästään Yhdysvalloissa mehiläispölytyksellä tuotetaan hedelmiä ja vihanneksia yli 15 miljardin dollarin arvosta vuosittain. Tarhattavat hunajamehiläiset ovat tärkeitä kukkien pölyttäjiä myös meillä Suomessa, ja niiden merkitys on korostunut entisestään luontaisten pölyttäjien vähentymisen takia. Mehiläiset käyvät noin 3 4 miljoonassa kukassa tuottaakseen puoli kiloa hunajaa. Suomessa tärkeimmät hunajakasvit ovat vadelma, rypsi, maitohorsma ja apilat. Suomessa on noin 2 700 mehiläishoitajaa. Mehiläiskannat vaihtelevat luontaisesti vuosittain jonkin verran. Viime vuosina erityisesti Yhdysvalloissa ja Manner-Euroopassa kannat ovat kuitenkin paikoitellen romahtaneet. Mahdolliseksi syyksi on vuodesta 2006 alkaen diagnosoitu yhdyskuntien romahdushäiriö (colony collapse disorder, CCD). Ilmiössä työmehiläiset ja kuhnurit katoavat pesästä jättäen jälkeensä kuningattaren ja vastasyntyneet. Viime vuonna CCD-tapauksia raportoitiin Yhdysvaltojen lisäksi ainakin Brasiliassa, Puolassa, Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa. Lievemmässä muodossa mehiläiskatoa on ilmennyt myös Sveitsissä ja Saksassa. Yhdysvalloissa ja Euroopassa on joillain alueilla kuollut neljännes mehiläisistä, ja pahimmillaan tuhot ovat olleet jopa 60 100 prosentin luokkaa. CCD-ilmiössä huolestuttavinta on sen äkillisyys ja selittämättömyys. Aiempia mehiläiskannan vaihteluita on voitu selittää mm. kaupungistumisella. CCD:n aiheuttajiksi on maanosasta riippuen epäilty mm. Israeli acute paralysis -virusta tai muita tauteja, punkkeja ja kuoriaisia, saasteita, eräitä tehotarhauskäytäntöjä, yksipuolista ravintoa, elektronisten laitteiden aiheuttamaa sähkösäteilyä, ilmastonmuutosta sekä muuntogeenisiä kasveja. CCD-ilmiöön ei välttämättä ole vain yhtä syytä, vaan se voi johtua useiden stressitekijöiden yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi Saksassa erääksi osasyyksi on epäilty useissa torjunta-aineissa käytettävää hermomyrkkyä, imidaklopridia. Aine on monessa valtiossa kielletty, mutta sitä käytetään edelleen Suomessa. Yhdysvalloissa puolestaan mehiläiskannat ovat keskittyneen pölytysbisneksen takia perimältään eurooppalaisia kantoja yhdenmukaisempia ja sitä kautta haavoittuvampia erilaisille patogeeneille. Suomessa laajamuotoista CCD-ilmiötä ei ole toistaiseksi havaittu. Mehiläiset ovat kuitenkin vähentyneet myös meillä. Viime talvena esimerkiksi Porin seudulla tarhaajat menettivät puolet mehiläisistä. Keskimäärin vuosittaiset tappiot ovat Suomessa olleet noin kymmenen prosentin luokkaa. Ilmastonmuutoksen mahdollisesti voimistamat sääpoikkeamat tulevat todennäköisesti lisäämään mehiläistappiota vastaisuudessa CCD:stä riippumatta. Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML on käynnistänyt vapaaehtoisen selvitystyön kartoittaakseen mehiläispesien kuolemisen tai heikentymisen syitä. Seurantaa tehdään yhteispohjoismaisella tasolla. Yhdysvaltain maatalousministeriö on käynnistänyt tutkimuksen CCD:stä. Tällä Versio 2.0
hetkellä tutkimus keskittyy mm. suuryritysten harjoittamaan teolliseen mehiläistarhaukseen, mehiläisten vastustuskykyyn ja tiettyihin loiseläimiin. Tuloksia ei ole vielä julkaistu. Yksi mahdollinen CCD-ilmiön osatekijä liittyy joidenkin muuntogeenisten kasvien steriiliin siitepölyyn, jota mehiläiset eivät osaa erottaa ja jonka on havaittu heikentävän mehiläiskantoja. Suomen Mehiläistarhaajien Liitto SML on esittänyt, ettei GMO-kasvien käyttöönottamista sallittaisi Suomessa niiden mehiläistarhaukselle mahdollisesti aiheuttamien haittojen vuoksi. Jos GMO-kasvien käyttö kuitenkin sallitaan, tulisi GMO-aineksen haitattomuus mehiläisille selvittää perusteellisesti ennen niiden käyttöönottoa. CCD liittynee tavalla tai toisella ihmisen toimintaan. CCD voikin osoittautua uudeksi esimerkiksi asiasta, jonka takia yleisen varovaisuusperiaatteen noudattaminen on välttämätöntä. Varautuminen ja ennaltaehkäisy ovat kriittisen tärkeitä erityisesti, kun kyse on ravintoketjun toiminnasta, jossa pieneltäkin vaikuttava häiriö voi aiheuttaa huomattavan suuria kerrannaisvaikutuksia. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen on paitsi järkevää ympäristön ja eliökunnan kannalta myös sosiaalisesti ja taloudellisesti vähintään pitkällä aikavälillä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten Suomi on varautunut turvaamaan mehiläiskantansa CCD-ilmiön mahdollisesti yleistyessä? Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 2008 Oras Tynkkynen /vihr 2
Ministerin vastaus KK 747/2008 vp Oras Tynkkynen /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Oras Tynkkysen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 747/2008 vp: Miten Suomi on varautunut turvaamaan mehiläiskantansa CCD-ilmiön mahdollisesti yleistyessä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomessa mehiläisten tautien seuranta perustuu tautiepäilyihin ja elinkeinon omaan aktiivisuuteen, lakisääteisiä seurantatutkimuksia ei ole. Elintarviketurvallisuusvirastossa tutkitaan näytteitä mehiläisten bakteeritautien sekä loisten aiheuttamien tautien varalta. Mehiläisten virustautien diagnostiikkaa ei Elintarviketurvallisuusvirastossa tehdä. Vuonna 2007 Elintarviketurvallisuusvirastossa tutkittiin 2 428 hunajanäytettä esikotelomädän varalta, 43 sikiökakkunäytettä esikotelomädän, toukkamädän, kalkkisikön ja varroatoosin varalta sekä 10 kpl pesänpohjanroskanäytteitä tai mehiläisiä esikotelomädän, varroatoosin ja nosemoosin varalta. Mehiläisten esikotelomätä luokitellaan kansallisessa lainsäädännössä vastustettaviin, valvottaviin eläintauteihin. Tämä tarkoittaa sitä, että tautiepäily tai todettu tauti johtaa viranomaistoimenpiteisiin. Lisäksi akariaasi, nosemoosi, varroatoosi, toukkamätä, pieni pesäkuoriainen ja Tropilaelaps-punkki on luokiteltu kansallisessa lainsäädännössä ilmoitettaviin tauteihin. Näiden tautien toteamisesta eläinlääkärin on ilmoitettava läänineläinlääkärille, mutta tauteja ei vastusteta viranomaistoimenpitein. Mehiläisten yhdyskuntien romahdushäiriön (Colony Collapse Disorder, CCD) osasyyksi on kirjallisessa kysymyksessä epäilty sitä, että muuntogeenisten kasvien siitepöly olisi steriiliä. Muuntogeenisten kasvien siitepöly ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole steriiliä. Sen sijaan monesta viljelykasvista on perinteisessä jalostuksessa kehitetty hedesteriilejä kasvilinjoja, jotka eivät tuota toimivaa siitepölyä. Niitä risteytetään toisen, hedefertiilin kasvilinjan kanssa yleisten, satoisten hybridilajikkeiden kylvösiementen tuotannossa. Hedesteriiliteettiä hyödynnetään laajalti kasvilajikkeiden kylvösiementen tuotannossa perinteisillä viljelykasveilla kaikkialla maailmassa. Viljelijöiden käytössä ei tällaisia hedesteriilejä kasveja voi olla, sillä ne eivät tuottaisi jyviä tai siemeniä. Kylvösiementen tuottaminen tapahtuu varsin pienellä viljelyalalla. Jos hedesteriilisyys aiheuttaisi ongelmia mehiläisille, nähtäisiin se tavanomaisten viljelykasvien hybridilajikkeiden kylvösiementuotantoalueilla. Tätä ei kuitenkaan ole havaittu. Maailmalla laajalti viljelyssä olevat muuntogeeniset kasvit omaavat yleisemmin joko hyönteissieto- tai torjunta-ainesietokyvyn. Muuntogeenisten kasvien käyttöä edeltävässä riskinarvioinnissa edellytetään otettavaksi huomioon vaikutus muihin eliöihin. Hyönteissieto tiettyjä tuholaisia vastaan toteutetaan siirtämällä kasviin Bacillus thuringiensis -bakteerin eräisiin tuhohyönteisiin tehoava toksiinigeeni (ns. bt-kasvit). Koska hunajamehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä satokasveille, kiinnitetään riskinarviossa erityisesti huomiota bt-kasvien vaikutuksiin mehiläisille. Esimerkiksi tammikuussa 2008 julkaistussa meta-analyysissä (Duan et al. (2008). A Meta- Analysis of Effects of Bt Crops on Honey Bees (Hymenoptera apidae). PLoS ONE 3(1) e1415, s. 1-6. www.plosone.org) on koottu yhteen tulokset 25 tutkimuksesta ja loppupäätelmänä tode- 3
Ministerin vastaus taan, ettei bt-proteiineilla ole todettu haitallisia vaikutuksia mehiläisille tai niiden toukille. Yhteenveto on yhdensuuntainen muiden samaa asiaa koskevien tieteellisten tutkimusten kanssa. Torjunta-ainesiedon omaavien muuntogeenisten kasvien osalta voidaan todeta, että paitsi itse kasvit myös käytettävät torjunta-aineet ovat luvanvaraisia. Tällä hetkellä ei käytettävissä ole muuntogeenisiä satokasveja, jotka soveltuisivat viljeltäväksi Suomessa. Mikäli tällaisia tulevaisuudessa otettaisiin käyttöön, tulee niiden olla asianmukaisen riskinarvioinnin läpikäyneitä ja EU:n säädösten mukaisesti hyväksytty viljeltäviksi. Kasvinsuojeluaineita käytetään viljelykasvien suojeluun kasvintuhoojia, muun muassa tuhohyönteisiä, vastaan. Kasvinsuojeluaineina saa käyttää vain siihen tarkoitukseen hyväksyttyjä valmisteita. Suomessa kasvinsuojeluaineita hyväksyy Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Kasvinsuojeluaineen hyväksymismenettelyyn kuuluu sekä valmisteen, että sen sisältämän tehoaineen arviointi. Tehoaineiden riskinarviointi tehdään Euroopan unionissa keskitetysti yhtäläisiä arviointiohjeita käyttäen. Kasvinsuojeluainevalmisteiden riskinarviointi tehdään Suomessa. Kasvinsuojeluaineiden riskinarvioinnissa huomioidaan valmisteen käyttömäärä ja käyttötapa, jotka molemmat vaikuttavat mehiläisten altistumiseen kasvinsuojeluaineille ja siten myös niille aiheutuvaan riskiin. Kasvinsuojeluainetta ei hyväksytä, jos mehiläisten altistuminen on mahdollista ja altistumisen vaaraa ilmaisevat osamäärät ovat yli viitearvon tai jos kasvinsuojeluaineella on hyväksymättömiä vaikutuksia mehiläisten toukkiin, mehiläisten käyttäytymiseen tai yhdyskunnan eloonjäämiseen ja kehittymiseen. Kasvinsuojeluaineiden käyttöohjeisiin lisätään tarvittaessa riskinvähennystoimenpiteitä mehiläisten suojelemiseksi. Lisäksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) ja jäsenmaat tarkistavat tarpeen mukaan mehiläisriskien arviointiohjeet ottaen huomioon alan tieteellisen kehityksen. Kasvinsuojeluaineiden tehoaineryhmää neonikotinoidit on epäilty mehiläiskuolemien osasyiksi. Suomessa on tähän ryhmään kuuluvia tehoaineita hyväksyttyinä imidaklopridi, tiametoksaami ja tiaklopridi. Esimerkiksi imidaklopridia sisältävää peittausainetta käytetään sokerijuurikkaan, rypsin ja rapsin peittaukseen. Peittauksessa siemenet pilleröidään, eli siemenet pinnoitetaan peittausaineella ja sidosaineella. Peittausaineen käyttöohjeessa kehotetaan siementen huolelliseen kylvöön siten, että siemenet peittyvät maahan, jotta mehiläiset eivät pääsisi altistumaan peittausaineelle. Myös tiametoksaamia sisältäviä valmisteita on hyväksytty sokerijuurikkaan, rypsin ja rapsin peittaukseen. Tiaklopridia sisältäviä valmisteita on hyväksytty eräiden tuholaisten torjuntaan muun muassa omenalta, rypsiltä ja perunalta. Viime kesänä Saksassa tapahtui mehiläisten joukkokuolema, joka voitiin liittää imidaklopridiin, jota käytettiin maissin peittausaineessa. Saksalaisten selvitysten mukaan peittaus oli huonolaatuinen ja kylvö oli tapahtunut huolimattomasti. Saksa on kieltänyt peittausaineen käytön toistaiseksi. Suomessa ei ole todettu vastaavaa. Helsingissä 6 päivänä marraskuuta 2008 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 4
Ministerns svar KK 747/2008 vp Oras Tynkkynen /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 747/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Oras Tynkkynen /gröna: Vilken beredskap har Finland för att skydda sin bipopulation om CCD-syndromet eventuellt breder ut sig? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I Finland sker uppföljningen av sjukdomar hos bin på basis av misstankar om sjukdom och branschens egen aktivitet, lagstadgad uppföljning saknas. Livsmedelssäkerhetsverket undersöker prover med avseende på bakterie- och parasitsjukdomar hos bina. Virussjukdomar hos bin diagnostiseras däremot inte vid Livsmedelssäkerhetsverket. År 2007 undersöktes vid Livsmedelssäkerhetsverket 2 428 honungsprov för amerikansk yngelröta, 43 prov av yngelkakor för amerikansk yngelröta, europeisk yngelröta, kalkyngel och varroatos samt 10 prover av bin eller skräp som samlats i bikupans botten för amerikansk yngelröta, varrosis och nosemos. Amerikansk yngelröta hos bin klassificeras i den nationella lagstiftningen som en djursjukdom som ska bekämpas och övervakas. Detta innebär att misstanke om sjukdom eller konstaterad sjukdom leder till myndighetsåtgärder. Dessutom är akariosis, nosemos, varrosis, europeisk yngelröta, skalbaggen Aethina tumida och Tropilaelaps-kvalster i den nationella lagstiftningen klassificerade som sjukdomar som ska anmälas. Veterinären ska om någon av dessa sjukdomar konstateras anmäla om saken hos länsveterinären, men sjukdomarna bekämpas inte genom myndighetsåtgärder. I det skriftliga spörsmålet misstänks att en delorsak till att bisamhällen kollapsar (Colony Collapse Disorder, CCD) är att pollen av transgena växter är sterilt. Pollen av transgena växter är i regel ändå inte sterilt. Däremot är det inom den traditionella förädlingen av många odlingsväxter vanligt att utveckla hansterila växtlinjer, som inte producerar levande pollen. Vid produktion av utsäde av så kallade hybridsorter, som är rikt avkastande och används allmänt, korsas en hansteril linje med en annan, hanfertil linje. Hansterilitet utnyttjas allmänt inom utsädesproduktionen av olika odlingsväxter, överallt i världen inom den traditionella växtförädlingen. Odlarna själva kan däremot inte använda hansterila växter, eftersom dessa växter varken producerar kärnor eller frön. Utsädesproduktionen sker på en ytterst begränsad odlingsareal. Om det var så att hansterilitet förorsakar problem för bisamhällena skulle det märkas i de områden där man producerar hybridutsäde av konventionella odlingsväxter. Något sådant har ändå inte observerats. De transgena växter som odlas i stor skala globalt är oftast resistenta mot antingen insekter eller herbicider. Vid den riskbedömning som föregår användningen av transgena växter förutsätts att också växternas inverkan på andra organismer beaktas. Insektsresistens mot vissa skadeinsekter har framställts genom att man från bakterien Bacillus thuringiensis överfört en toxingen som är verksam mot vissa skadeinsekter till växten (s.k. bt-grödor). Eftersom honungsbiet är en viktig pollinerare för skördeväxterna, uppmärksammar man vid riskbedömningen särskilt de effekter bt-grödorna har på bin. I till exempel en meta-analys som publicerades i januari 2008 (Duan et al. (2008). A Meta-Analysis of Effects of Bt Crops on Honey Bees (Hymenoptera api- 5
Ministerns svar dae). PLoS ONE 3(1) e1415, s. 1-6. www.plosone.org) där man har sammanställt resultaten av 25 undersökningar, konstateras i den slutliga sammanfattningen, att bt-proteiner inte konstaterats ha några skadliga verkningar på bin eller deras yngel. Sammanfattningen kongruerar med andra vetenskapliga undersökningar inom samma ämne. Beträffande transgena växter med herbicidresistens kan konstateras, att varken själva grödorna eller de bekämpningsmedel som används får användas utan myndigheternas tillstånd. För närvarande finns det inga transgena skördeväxter som lämpar sig för odling i Finland. Om sådana växter i framtiden skulle tas i bruk ska de ha underkastats en ändamålsenlig riskbedömning och vara godkända för odling enligt EU:s bestämmelser. Växtskyddsmedel används för att skydda odlingsväxterna mot skadegörare, bland annat skadeinsekter. Endast preparat som är godkända för ändamålet får användas som växtskyddsmedel. I Finland godkänns växtskyddsmedlen av Livsmedelssäkerhetsverket Evira. I förfarandet för godkännande av växtskyddsmedel ingår bedömningar av både preparaten och deras verksamma ämnen. Riskbedömningen av verksamma ämnen görs inom gemenskapen genom ett centraliserat förfarande med enhetliga bedömningsanvisningar. Riskbedömningen av växtskyddsmedelspreparat görs i Finland. Vid riskbedömningen av växtskyddsmedel beaktas preparatets bruksmängd och användningssätt, vilka båda påverkar binas exponering för växtskyddsmedel och därigenom den risk bina utsätts för. Ett växtskyddsmedel godkänns inte, om det är möjligt att bin kan exponeras för medlet, och de exponenter som anger risken för exponering överskrider referensvärdet, eller om växtskyddsmedlet har en oacceptabel inverkan på binas yngel, beteende eller på bisamhällets fortbestånd och utveckling. Växtskyddsmedlets bruksanvisning kompletteras vid behov med åtgärder för att minimera riskerna och skydda bina. Dessutom justerar Europas livsmedelssäkerhetsmyndighet (EFSA) och medlemsstaterna vid behov riskbedömningsanvisningarna gällande bin, med beaktande av den vetenskapliga utvecklingen inom området. Ämnesgruppen neonikotinoider, som är en grupp verksamma ämnen i växtskyddsmedel, har misstänkts vara en delorsak till bidöden. De verksamma ämnena i gruppen som är godkända i Finland är imidakloprid, tiametoxam och tiakloprid. Betningsmedel innehållande imidakloprid används till exempel för betning av sockerbets-, rybs- och rapsutsäde. Betningen sker genom att fröna ytbeläggs med en blandning av betningsmedel och bindemedel. I bruksanvisningen för betningsmedlet uppmanas odlarna att så fröna omsorgsfullt, så att fröna täcks med jord, och så att bin inte ska komma i kontakt med betningsmedlet. Också preparat innehållande tiametoxam är godkända för betning av sockerbeta, rybs och raps. Preparat innehållande tiakloprid är godkända för bekämpning av vissa skadeinsekter i bland annat äppel, rybs och potatis. Senaste sommar inträffade i Tyskland ett fall av massdöd hos bin, som visade sig ha samband med substansen imidakloprid, som ingår i betningsmedel för majs. Enligt de tyska utredningarna hade betningen och sådden utförts slarvigt. Tyskland har tillsvidare förbjudit användningen av betningsmedlet. I Finland har motsvarande händelser inte konstaterats. Helsingfors den 6 november 2008 Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila 6